Alkuteos: LasseMajas Detektivbyrå: Maskeradmysteriet
Teksti © Martin Widmark, 2022
Kuvitus © Helena Willis, 2022
First published by Bonnier Carlsen Bokförlag, Stockholm, Sweden
Published in the Finnish language by agreement with Salomonsson Agency
Suomenkielinen laitos © Tammi, 2024
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
ISBN 978-952-04-6133-1
Painettu EU:ssa
Kirjojentapahtumapaikkanaon pieniVallilankaupunkija senlähiympäristö.Suurinosa pikkukaupunginasukkaista tunteetoisensa,jakeskellä kaupunkiaonkirkko.
PäähenkilötLassejaMaijaovat luokkakavereita,jaheilläonpieni yhteinenetsivätoimisto.
KIRPPIS
Lauantaisin 10-15 tervetuloa!
1. – Etkö olekaan vankilassa?
Teatterikadulla Salon Agabonin vieressä on kirpputori- ja antiikkimyymälä.
On kuuma elokuinen aamu, ja Lasse avaa oven. Pieni kello kilahtaa. Sisällä haisee vähän pölyiseltä.
– Hyvää aamupäivää, mies tervehtii tiskin takaa.
Lasse hätkähtää. Hän tunnistaa äänen.
– Antti Mononen? hän sanoo hermostuneesti. – Etkö olekaan vankilassa?
Antti Mononen hymyilee ystävällisesti. Lasse helpottuu nähdessään, että lääkäri ei ole vihainen. Lassen ja Maijan takiahan hän aikoinaan joutui vankilaan.
3:50
– Asun edelleen vankilassa, mutta olen tänään lomalla ja työharjoittelussa täällä, Antti Mononen vastaa.
– Työharjoittelussa?
– Totuttelemassa elämään vankilan ulkopuolella, voisi ehkä sanoa, Antti Mononen selittää.
Sitten hän nojautuu tiskin yli ja kysyy:
– Kuinka voin auttaa?
– Etsin erikoista asua, Lasse vastaa.
– Olen menossa illalla naamiaisiin.
– Naamiaisiin. Kuulostaa hauskalta, Antti Mononen sanoo hymyillen.
– Naamiaiset ovat museossa, Lasse kertoo.
– Tuolla voisi ehkä olla jotain sopivaa, Antti Mononen sanoo ja osoittaa viereiseen huoneeseen.
Lasse kiittää ja astuu peremmälle.
Lasse koluaa pitkään erilaisia paitoja, pukuja, mekkoja ja puseroita. Lopulta hän on löytänyt etsimänsä. Hän on juuri menossa kassalle maksamaan, kun hän kuulee kahden henkilön keskustelevan keskenään.
– Kultaseni? naisääni sanoo.
– Mmm, vastaa toinen naisääni.
Lasse kurkistaa tangolla roikkuvien tummien pukujen välistä. Hän näkee kaksi iäkästä naista, joita ei muista tavanneensa Vallilassa aiemmin. He katselevat mekkoja ja juttelevat samalla.
Lasse huomaa, että toisella naisista on kimaltava koru kaulassaan.
– Toivottavasti me nyt viihdymme täällä, sanoo nainen, jolla on kaulakoru.
– Olisi ihanaa, jos ei tarvitsisi enää muuttaa, toinen nainen vastaa.
– Mitä jos illan suunnitelma ei onnistukaan?
– Pidetään peukkuja, hänen ystävänsä vastaa.
Samassa nainen, jolla on kaulakoru, vilkaisee ranteeseensa.
– Hui, onpa kello paljon! Nyt tuli kiire.
Jooga alkaa viiden minuutin päästä.
– Ja minun pitää ehtiä näytelmäkerhoon! toinen nainen vastaa.
Lasse näkee Antti Monosen silmäilevän säihkyvää kaulakorua kiinnostuneena, kun naiset poistuvat myymälästä.
