Rakkaat lukijat
Vallilassa on kesä ja aurinko paistaa. Lasse ja Maija ovat olleet uimassa – mutta sillä aikaa Lassen sortsit ovat kadonneet! Onkohan ne varastettu?
Kun olin lapsi ja kävin esikoulua, äitini ompeli minulle ruutuhousut. Ne olivat hienot, mutta ehkä hieman liian tiukat takamuksen kohdalta. Joten kun olimme hippasilla, housuistani kuului räsähdys ja ne repesivät. Olin turmellut housuni…
Loppupäivän istuin ja piirtelin paikallani, sillä tilanne oli äärimmäisen kiusallinen. Luulin, että kukaan ei ollut huomannut tapahtunutta. ”Miten Martinin päivä on sujunut?” äitini kysyi tullessaan hakemaan minua. ”Hyvin”, opettaja vastasi ja hymyili. ”Hänen housunsa repesivät aamulla, ja toisin kuin tavallisesti, hän on istunut koko päivän paikoillaan.”
Kohta selviää, löytääkö Lasse sortsinsa!
Mukavia lukuhetkiä toivottaen
Martin
Martin Widmark on kirjailija ja Helena Willis kuvittaja. Yhdessä he ovat luoneet Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjasarjan.
©
Thron
Ullberg
MANSIKKAKESÄ
MARTIN WIDMARK • HELENA WILLIS
KERTONUT THURE GUNNARSSON
KUVITTANUT TONY CRONSTAM
Voi ei, tuuli vie pallon!
Onpa ihana päivä viettää rannalla!
Nyt riitti uiminen tältä erää. Täällä tuulee liikaa.
Hei, mitä te teette?
Kaameasti roskaa. Eikä yhtään helpota, että tuuli lennättää roskia ympäriinsä.
Pidämme luonnon puhtaana! Keräämme roskia, joita on heitelty veteen ja rannalle.
Oletko löytänyt kaiken tuon?
Joo, ja lisääkin! Tämä on jo toinen säkillinen. Enimmäkseen löydämme muoviroinaa.
Järkyttävää, miten paljon ihmiset roskaavat.
Hyvä idea tulla tänne siivoamaan. Sopiiko, että autamme?
Sopii, tulkaa huomenna! Tuon hanskat ja muut tarvikkeet roskien keruuta varten.
Heippa, huomiseen!
Kummallista, en löydä sortsejani mistään! Missähän ne ovat?
Katso! Tuuli on vienyt vaatteet pyyhkeeltä.
Ehkä ne ovat lentäneet tuulen mukana kauemmas?
En usko, kaikki muut vaatteet olivat pyyhkeen lähellä. Kenties joku on varastanut ne.
Ihan tyhmää kävellä kotiin märissä uikkareissa.
Näitkö! Vankilasta on karannut vanki. Pankkiryöstäjä Roope Ranta.
Hei, Lasse ja Maija! Onneksi törmäsin teihin.
Olen kasvattanut mansikoita. Ne ovat kypsiä nyt, ja saatte mieluusti tulla poimimaan.
Kiitos, tulemme mielihyvin!
Hei, Emilia! Hei!
Maistakaa itse, miten herkullisia nämä ovat!
Rakastan mansikoita!
Mmm, hyviä. Maistuvat ihan kesältä!
Tulemme tänään iltapäivällä poimimaan marjoja.
Tervetuloa!
Valitettavasti linnutkin pitävät niistä. Aion rakentaa linnunpelättimen, jotta ne eivät syö kaikkia.
Vähän myöhemmin. Apua! Pysäyttäkää varas!
Hyvä, että tulitte! Minulta on varastettu paita.
Varastettu? Miten?
Olin ripustanut pyykit kuivumaan.
Laitoin uutta pyykkiä koneeseen, kun Karl-Filip alkoi haukkua. Pihalla näin, että tuuli oli pudottanut osan vaatteista maahan.
Hau! Hau!
Hau!
Ehkä paitakin oli pudonnut.
Karl-Filip pelotteli vaatevarkaan pakoon. Mutta kun tulin paikalle, varas oli poissa.
Hau! Hau! Hau!
Ei ollut. Se oli ainoa vaatekappale, joka puuttui.
Outoa, minulta varas vei sortsit!
Röyhkeää!
Paitani oli vanha ja kulunut mutta mukava.
Me yritämme löytää varkaan!
Katsotaan, näkyykö maassa jälkiä.
Minkä takia varas vie vain yhden vaatteen kerrallaan?
Emme, mutta Lasselta ja Violaltakin on varastettu vaatteita.
Aivan, hän näyttää varmasti omituiselta vaatteissa, joiden täytyy olla väärää kokoa.
Syyllinen on taatusti sama henkilö!
En löytänyt muuta kuin tämän pikku kasvin.
Se on mansikan kanta. Ehkä Emilia on pyöräillyt tästä ohi.
Hei, Lasse ja Maija! Oletteko nähneet varasta poliisinlakki päässään?
Istuin työpöytäni ääressä, ja tuuli lennätti lakin ulos ikkunasta. Etsin kaikkialta, mutta en löytänyt sitä.
Miksi kukaan varastaisi toisten vanhoja vaatteita?
Joku vankikarkuri
saattaisi tarvita vaihtovaatteet vanginasun tilalle.
Vaatteita on viety ainoastaan maasta.
Roope Ranta on karannut vankilasta. Vaatevaras saattaa olla hän.
Tai jos…
Mitä jos Miranda on löytänyt ne ja poiminut pois roskina?
Me luultavasti tiedämme, kuka vaatteet varasti ja miksi!
No, kuka?
Aika mennä tervehtimään varasta!
Hei! Kiva kun pääsitte tulemaan. Poliisimestarikin saa maistaa mansikoita, jos haluaa.
Uuden linnunpelättimeni ansiosta linnut eivät enää syö satoa! Minun sortsini!
Minun lakkini! Violan paita!
Mitä? Löysin kaikki vaatteet maasta. Ajattelin, että ne on parempi käyttää linnunpelättimeen kuin jättää maahan lojumaan.
Ahaa! Tuuli lennätti vaatteet maahan. Kun Emilia löysi ne, hän luuli, että ne oli heitetty pois.
Kamalaa! En tiennyt, että vaatteet olivat teidän. Silloin en olisi ottanut niitä. Saatte tietysti vaatteenne takaisin.
Älä sure! Tiedämme, että se oli tahatonta.
Mistä tiesitte, että varas oli Emilia?
Meillä oli kolme epäiltyä.
Minulla on kotona vaatteita, jotka ovat kutistuneet pesussa. Voit saada ne.
Miranda, joka keräsi roskia, vanki, joka tarvitsi uudet vaatteet, ja Emilia, joka rakensi linnunpelätintä.
Miranda keräsi roskia vain rannalta eikä muualta, mistä vaatteita oli viety.
Vanki olisi varastanut kaikki vaatteet yhdellä kertaa.
Koska tiesimme, että hän aikoi rakentaa linnunpelättimen, ajattelimme hänen tarvitsevan vaatteita sitä varten.
Olipa ihana idea pyytää meidät mansikkakutsuille.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ainoa, joka oli ollut kaikkialla, mistä vaatteita katosi, oli Emilia. Näimme hänet rannalla ja löysimme mansikan kantoja kahdesta muusta paikasta.
Anteeksi! Otan tästä opikseni. Vaikka löytäisin jotain maasta, en voi ottaa sitä itselleni. Mutta keksin, miten voin hyvittää tekoni kaikille.
Maistuu tosiaan erinomaiselta! Nyt, kun olen saanut lakkini takaisin, voin lähteä etsimään vankikarkuria. Tankkaan vain ensin mansikkakakulla.
MARTIN WIDMARK • HELENA WILLIS
KERTONUT THURE GUNNARSSON
KUVITTANUT TONY CRONSTAM KADONNUT TAULU
Hyh, miten pölyisiä!
Nosta kaikki seinältä, Kimmo, niin Orvokki saa pyyhkiä ne.
Huh! Vihdoinkin kaikki uuden näyttelyn taulut on ripustettu paikoilleen.
Vähän myöhemmin. Valmista! Kaikki taulut ovat pölyttömiä.
Hoituu! Taulut ovat säihkyvän puhtaita huomisen avajaisissa.
Hyvä, lukitaan siis ovi.
Ja ne on ripustettu takaisin paikoilleen.
Kaikki lamput on säädetty niin kuin kuuluukin!
Kimmo saa jäädä tänne yöksi ja vahtia arvokkaita tauluja.
Seuraavana aamuna.
Huomenta! Ihan kohta avataan ovi. Huoh! Yö sujui rauhallisesti.
Apua, yksi tauluista on vaihtunut!
Tarkistan vielä, ettemme ole unohtaneet mitään.
Hirvittävää! Soita heti poliisimestarille sekä Lasselle ja Maijalle!
Soitan! Miten näin on päässyt käymään? Vartioin tässä koko yön.
Kerro, mitä on tapahtunut.
Mutta eihän seinältä puutu yhtään taulua.
Somsin maalaama arvokas ”Joutsen”-taulu on varastettu.
Niin varas haluaa meidän luulevan, sillä hän on ripustanut tilalle tuon norsun.
Enpä sanoisi! Varas ei selvästikään muistanut Somsin nimeä, koska taulussa lukee Iswos.
Miten varas pääsi museoon?
En tiedä. Ovi oli lukossa, ja Kimmo vartioi ulkopuolella koko yön.
Mitään murtojälkiä ei näy.
Ei niin, varkaan täytyi tulla ovesta.
Sali oli lukittu, ja museon ovella seisoi vartija. Miten ihmeessä varas on kulkenut sisään ja ulos?
Ovelaa!
Hmm. Ehkä varas tuli tänne jo eilen ja vaihtoi taulut.
Ei, ripustin taulut seinälle eilen, ja silloin Somsin joutsentaulu oli tuossa.
Myöhemmin.
Olitko salissa yksin?
Mitä teit eilen näyttelysalissa?
Keitä näyttelysalissa on käynyt?
En, Kimmo auttoi minua. Hän otti taulut alas, ja minä pyyhin pölyt. Welmeri sääti valoja.
Vain minä, Kimmo, Orvokki ja Welmeri.
Sitten on paras kuulustella heitä kaikkia!
Pirkko pyysi, että pyyhkisin pölyt tauluista.
Oletko varma? Sinähän olet varastanut tauluja ennenkin!*
*Katso Muumion arvoitus.
