Eläintuotanto kiinnostaa kirkkoa

Kirkossa pohditaan, koskeeko kristillinen lähimmäisenrakkaus ja heikompien puolustaminen muitakin kuin ihmisiä.

Mitkä periaatteet ohjaavat ihmisten käyttäytymistä eläimiä kohtaan?

Mitä tulee ottaa huomioon, kun eläimiä tarkastellaan osana teollista lihantuotantoa?

Tällaisiin kysymyksiin pureutuu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon maaliskuinen tutkimusjulkaisu

Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä. Sen toimittivat teologit Kari Latvus ja Heikki Pesonen. He kirjoittavat, että lähimmäisenrakkautta ja heikompien puolustamista on perinteisesti pidetty kristillisinä ohjeina toisten ihmisten kohtaamiseen. Eläinteologiassa pohditaan, tulisiko samat periaatteet ulottaa muidenkin lajien edustajiin.

Eläinten oikeudet voidaan nähdä ihmisoikeuksien tapaisena eettisenä ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, johon odotetaan kirkolta näkemystä. Kirkkohallituksen julkaisema teos ei ole kuitenkaan kirkon virallinen kanta, vaan katsausten ja tutkimusartikkeleiden 17 kirjoittajaa edustavat siinä itseään.

El Inteologisen Katsauksen

mukaan kristinuskon suhde eläimiin nousi vahvasti julkiseen keskusteluun, kun Kirkko ja kaupungin verkkomediassa julkaistiin vuonna 2021 pappi Kari Kuulan kolumni Kuula: Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun. Kuulan kolumni poistettiin myöhemmin, mistä Julkisen sanan neuvosto antoi huomautuksen.

Heikki Pesonen analysoi kolumnin herättämää julkista keskustelua, jonka pääpainotukset olivat hänestä muualla kuin kolumnin sisällössä eli tuotantoeläinten kohtelussa ja kristityn vastuussa. ”Erityisesti teologinen argumentaatio jäi – myös kirkollisessa mediassa ja kirkon taholta tulleissa puheenvuoroissa – vähäiseksi”, Pesonen arvioi.

Kuula jatkaa kohukolumninsa teemojen käsittelyä kirkon eläinteologisessa julkaisussa argumenteilla, joilla kristitty voi puolustaa ja vastustaa eläinten tehotuotantoa.

Kuula toimii pappina Kauniaisten seurakunnassa, joka sijaitsee Espoon piispan Kaisamari Hintikan alueella. Myös Hintikka osallistuu eläinoikeuksien pohtimiseen kommentillaan On eläinteologian aika.

”Sen sijaan, että Kuulan puheenvuoro olisi toiminut tarpeellisena avauksena uudelle tavalle tarkastella suhdettamme eläimiin ja eläintuotantoon, sen synnyttämässä kohussa päädyttiin kiistelemään maataloustuottajien oikeuksista”, Hintikka kirjoittaa.

Eläinteologian lähtökohdaksi sopii Hintikan mielestä rakkauden kaksoiskäsky. Lähimmäisen rakastaminen laajenee vastuuksi koko luomakunnasta ja tulevista sukupolvista. Eläinteologia on lähellä ekoteologiaa.

Hintikan mukaan ihminen on kohdellut ”elonkirjon muita jäseniä teollisen tuotannon massana” ja tuhonnut muiden lajien elinoloja.

”Suhteemme muuhun luotuun kaipaa sovintoa ja sovitusta.” ■