Uskonnollisuus parantaa

Yhteisöllisyys ei yksin riitä selittämään uskonnollisuuden myönteisiä vaikutuksia.

Myös rukoileminen ja uskonnon kokeminen tärkeäksi lisäävät hyvinvointia.

Uskonnollisuus lisää henkistä hyvinvointia, ja uskonnolliset ihmiset ovat keskimääräistä onnellisempia.

Nämä tiedot käyvät ilmi teologian tohtori ja psykologian väitöskirjatutkija Harri Koskelan ja psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen tutkimusartikkelista Uskonnollisuuden yhteys hyvinvointiin, onnellisuuteen ja pahoinvointiin. Artikkeli julkaistiin keväällä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan hyvinvointiraportissa.

– Media keskittyy usein uskonnollisuuden kielteisiin vaikutuksiin, mutta perehtyminen faktatietoon poistaa vääriä käsityksiä. Tutkimusten mukaan hengellisyys ja usko ovat hyvinvointia tuottavia asioita, eivät pahoinvoinnin aiheuttajia, Koskela sanoo.

Uskonnollisuuden ja koetun hyvinvoinnin välistä yhteyttä on selvitetty sekä kansainvälisessä että suomalaisessa tutkimuksessa. Yhdysvalloissa tietoa hyvinvoinnin ja uskonnollisuuden välisestä yhteydestä koottiin vuonna 2001 ja uudelleen vuonna 2012. Neljässä viidestä asiaa selvittäneestä tutkimuksesta löydettiin uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin välillä myönteinen yhteys.

Hyvinvoinnilla tutkimuksissa tarkoitetaan mielenterveyttä parantavia asioita. Hyvinvoivan ihmisen elämää kuvataan ehyeksi ja täyteläiseksi.

Hyvinvointiin liitetään myös onnellisuuden, ilon, tyytyväisyyden ja mielihyvän kaltaisia asioita. Koettu hyvinvointi tarkoittaa ihmisen myönteistä arviota ja kokemusta omasta elämästään.

Koskela toteaa, että uskonnollisuuden vaikutus jakautuu. Pääsääntöisesti uskonnollisuus parantaa henkistä hyvinvointia ja terveyttä, mutta epäterveissä ja autoritaarisissa uskonnollisissa yhteisöissä oleminen lisää pahoinvointia.

– Hyvinvointia tukee sellainen uskonnollisuus, jossa ollaan vapaaehtoisesti ja jossa ihminen voi omana itsenään olla täysivaltainen yhteisön jäsen.

HARRI KOSKELA tekee parhaillaan terveyspsykologian alaan kuuluvaa väitöstutkimusta, jossa hän on laajan aineiston avulla selvittänyt uskonnollisuuden ja henkisen hyvinvoinnin yhteyttä Suomessa.

Koskela kartoitti uskonnollisuuden vaikutusta kuuteen hyvinvoinnin osa-alueeseen. Nämä ovat koettu hyvinvointi, innostuneisuus ja elinvoima, toiminnallinen hyvinvointi, tunne-elämän hyvin- vointi, tukea antavat ihmissuhteet ja yhteisöllinen hyvinvointi.

– Yllätyin siitä, että koetun hyvinvoinnin ja uskonnollisuuden yhteys on maallistuneessa Suomessa varsin vahva, hän sanoo.

Sekä uskonnollisella osallistumisella että henkilökohtaisella uskonnollisuudella on niin vahva myönteinen yhteys koettuun hyvinvointiin, että se vastaa Koskelan mukaan suuruusluokaltaan psykiatrisen sairauden, alkoholiriippuvuuden tai liikunnan vähäisyyden kielteistä vaikutusta.

Uskonnollisella osallistumisella kuten jumalanpalveluksissa tai muissa hengellisissä tilaisuuksissa käymisellä on tilastollisesti merkittävä tai erittäin merkittävä yhteys henkiseen hyvinvointiin. Poikkeuksen muodostivat innostuneisuus ja elinvoima, joita uskonnollisissa tilaisuuksissa käyminen ei lisännyt.

Yksityinen henkilökohtainen uskonnollisuus kuten rukoileminen liittyy myös merkittävästi henkiseen hyvinvointiin. Omakohtaisella uskonnollisuudella on myönteinen yhteys myös innostuneisuuteen ja elinvoimaan. Toiminnalliseen ja tunne-elämän hyvinvointiin tilastollista yhteyttä ei sen sijaan löytynyt.

Koskelan mukaan hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen uskonnollisuuden vahva yhteys kumoaa tutkijapiireissä elävän käsityksen, jonka mukaan yhteisöllisyys riittää selittämään uskonnon hyvinvointivaikutukset.

Kun Koskelan tutkimustuloksiin yhdistetään Suomen ja muiden Pohjoismaiden asema erilaisten onnellisuuskyselyiden kärjessä, voidaan hänen mukaansa piirtää kuva maailman onnellisimmasta ihmisestä.

– Tutkimusten valossa maailman onnellisin ihminen on kirkkokuorossa laulava suomalainen naimisissa oleva mies tai naimaton nainen, joka asuu ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Koskela sanoo.

Kolmas uskonnollisuuden ulottuvuus, jonka yhteyttä hyvinvointiin Koskela mittasi, on yksityinen toiminnallinen uskonnollisuus, kuten Raamatun ja uskonnollisten kirjojen lukeminen, uskonnollisten ohjelmien seuraaminen ja netin käyttö hengellisiin tarpeisiin. Tällaisen uskonnol-