Vuoden Betonirakenne 50 vuotta -juhlakirja

VUODEN BETONIRAKENNE CONCRETE STRUCTURE 1970 – 2019

Julkaisija : Betoniteollisuus ry

Kustantaja : Rakennustuoteteollisuus RTT ry

PL 381 , Eteläranta 10, 10. kerros

00131 Helsinki

Toimitus : Aviador Media, Vesa Tompuri

Maritta Koivisto, arkkitehti SAFA, päätoimittaja Betoni © kirjoittajat ja Betoniteollisuus ry

Käännökset : HI Tekniikan Käännökset Oy, Tiina Hiljanen

Taitto : Cleo Bade

Paino : Meedia Zone OÜ, 2019

ISBN 978-952-5351-22-4

SISÄLTÖ TABLE OF CONTENTS

Kuva: Kuvatoimisto Kuvio Oy, Anders Portman

Vuoden 2019 Betonirakenne

Jätkäsaaren peruskoulu

Concrete Structure of the Year 2019

New comprehensive school in Jätkäsaari

VUODEN BETONIRAKENNE 50 VUOTTA JOHDANTO

Betoni on luonnosta saatavien ainesosien yhdistelmästä koostuvana rakennusmateriaalina ollut olemassa tavallaan aina. Ensin oli kuitenkin oivallettava, miten lujittuminen saadaan aikaan. Tämän tunsi ensimmäisten joukossa roomalainen arkkitehti ja rakennusinsinööri Vitruvius. Hän julkaisi ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua laajan arkkitehtuuria käsittelevän teossarjan, joka sisälsi roomalaissementiksi kutsutun materiaalin periaatteet. Jo ennen tätä oli valmistunut Pantheonin temppeli, kuuluisin Rooman valtakunnan aikainen arvorakennus. Tuohon aikaan ja lähes 2000 vuotta sen jälkeenkin arkkitehtuuri ja rakennustekniikka olivat yhdeksi ja samaksi mielletyn ammattitaidon kaksi eri puolta.

Rakennetekniikka kehittyi vähitellen itsenäiseksi ”insinööritieteeksi” siinä osassa rakentamista, jossa rakenteen toimivuus ja lujuus olivat ylivoimaisesti tärkeimmät hyvän rakentamisen kriteerit. Aluksi tällaista osaamista tarvittiin lähinnä silloissa sekä vallituksissa ja muissa sotilasteknisissä kohteissa. Ranskassa valmistui ensimmäinen roomalaissementistä valettu silta vuonna 1816.

Keskeinen edellytys betonirakentamisen yleistymiselle oli leedsiläiselle muurarille Joseph Aspdinille vuonna 1824 myönnetty portlandsementtipatentti. Keksintö johti parikymmentä vuotta myöhemmin ensimmäisten sementtitehtaiden perustamiseen. Ranska oli taas kehityksen kärjessä, mutta myös keksijän kotimaassa sementin teollinen valmistus käynnistyi vuosisadan puoliväliin mennessä.

Englannissa valmistuimyös ensimmäinen elementtirakennus, sittemmin tulipalossa tuhoutunut Crystal Palace. Vielä tuolloin, vuonna 1851, betonin raudoittaminen ei ollut käytäntönä. Sen kehitti ranskalainen insinööri François Coignet saman vuosikymmenen puolivälissä. Jo hieman aiemmin oli kokeiltu rakentaa betonisia välipohjia. Voi valistuneesti arvata, etteivät nuo ensimmäiset kokeilut onnistuneet, mikä pani raudoittamisen kehitystyöhön vauhtia. Sen kiteytymänä voi pitää ranskalaisen kauppapuutarhuri Joseph Monierin vuonna 1867 saamaa patenttia. Patentin idea oli lähtöisin sen oivaltamisesta, etteivät betoniset kukkaruukut halkeile, jos valettavaan massaan on sijoitettu teräsverkkoja.

Näihin aikoihin arkkitehtien ja insinöörien ammattikunnat alkoivat selvästi eriytyä toisistaan. Etenkin Ranskassa, Englannissa ja Saksassa sementtiteollisuus kasvoi, ja vähitellen ”sementtirakenteiden” suunnittelun periaatteet alkoivat vakiintua. Suomessakin ala kehittyi jo

varhain, mikä oli pitkälti seurausta kiinteistä kaupallisista ja kulttuurisista yhteyksistä saksalaiseen kielialueeseen. Kun Preussissa julkaistiin ensimmäiset betoninormit vuonna 1887, niitä alettiin pian käyttää myös Suomessa. Tuolloin Suomessa oli jo omaa sementtiteollisuutta, vaikkakin Keravan Saviolle vuonna 1869 perustettu tehdas joutuikin lopettamaan toimintansa kannattamattomana 1890-luvulla.

Kaupunkikuvaan vaikuttavia rakenteita ei tuossa vaiheessa rakennettu betonista. Betonin oikea paikka arkkitehtien ja insinöörien mielestä oli maa- ja vesirakentamisessa ja perustuksissa. Välipohjiinkin materiaali oli sopiva, koska raudoittamisen ansiosta ne olivat rakennettavissa betonista.

Vuosisadan vaihteeseen mennessä betonin mahdollisuudet olivat entisestään kasvaneet, kun oli opittu esijännittämisen periaatteet ja kehitetty laattapalkisto. Suomeen nämä saksalaisen C.F. Dochringin ja ranskalaisen François Hennebiquen innovaatiot eivät vielä kunnolla kulkeutuneet. Kansallisteatterin vuonna 1902 valmistunut runko oli silti jo betonirakenteinen. Vaikka vielä ei ollut kysymys betoniarkkitehtuurista, teräsbetoni oli ansainnut paikkansa arvorakennusten keskeisenä materiaalina.

Maa- ja vesirakentamisessa betoni yleistyi Suomessa kuitenkin nopeammin. Helppoa ei betonin alkutaival silläkään saralla ollut. Epäilevä suhtautuminen oli tavallista vielä 1910-luvulla, mistä kuvaava esimerkki on silloinen päätös rakentaa Helsingin Pitkäsilta luonnonkivestä eikä epäluotettavana pidetystä betonista. Ensimmäisen maailmansodan aikaisiin maalinnoituksiin betoni kuitenkin kelpasi. Ja kun vasta itsenäistynyt Suomi ja sen teollisuus tarvitsivat vesivoimalaitoksia ja niiden tuottamaa sähköenergiaa, teräsbetoni alkoi yhä selkeämmin vakiintua massiivisten maa- ja vesirakennuskohteiden ykkösmateriaaliksi.

↗ Vuoden 2004 Betonirakenne

Helsingin oikeustalo

Concrete Structure of the Year 2004

Helsinki Court House

→ Vuoden 2006 Betonirakenne -kilpailun kunniamaininta

WeeGee-talo, Espoo

Mention of Honour in Concrete Structure of the Year 2006 competition

WeeGee House, Espoo

Nuori kotimainen sementtiteollisuus tarvitsi markkinoita, jotka alkoivat kasvaa pian sen jälkeen, kun sisällissodan runtelema maa pääsi jaloilleen. Sementtineuvojien ahkeran kenttätyön tuloksena betoni alkoi vakiintua rakennusmateriaalina myös maaseudulla. Koska Suomi oli maatalousvaltainen maa ja koska kaupunkirakentaminen oli vähäistä, näkyviä betonipintoja suosiva ja esteettisiä arvoja korostava betonin käyttö oli täällä pitkään erittäin vähäistä. Esimerkiksi Ranskassa oltiin huomattavasti pidemmällä jo varhain: vuonna 1904 Pariisissa valmistui Auguste Perretin suunnittelema, julkisivuiltaankin betoninen asuinkerrostalo. Ensimmäinen täysbetoninen julkinen rakennus, Le Raincyn kirkko oli niin ikään Perretin suunnittelema. Perretin toimistossa työskenteli muun muassa Le Corbusier, joka oli tunnettu betonin puolestapuhuja jo varhaiskaudellaan ja varsinkin myöhemmin maailmanmaineeseen noustuaan.

Yhdysvalloissakin betoni saavutti varhain suosiota arkkitehtien keskuudessa. Esimerkiksi Frank Lloyd Wrightin suunnittelema Unity-kirkko valmistui Oak Parkiin Chicagon seudulle jo vuonna 1906. Wright tunnetaan myös varhaisena elementtijärjestelmän ideoijana, minkä tuloksena Los Angelesiin valmistui 1920-luvulla muutamia yksityistaloja.

Suomessa betoni nousi funktionalismin mukana suosioon 1920-luvun lopulla, mistä merkittävänä esimerkkinä on Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola. Vuonna 1929 saavutetun kilpailuvoiton tuloksena neljä vuotta myöhemmin valmistunut rakennus oli merkittävä suomalaisen arkkitehtuurin kansainvälisen läpimurron, myös suomalaisen betoniarkkitehtuurin kannalta. Vaikka betonirakennuskohteita oli täällä vähän, niiden painoarvo oli merkittävä.

Aallon tärkeiden kohteiden lisäksi merkittävinä kohteina toista maailmansotaa edeltävältä ajalta voidaan pitää vuonna 1938 valmistunutta Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelemaa Olympiastadionia sekä Erkki Huttusen suunnittelemaa Rajamäen kirkkoa. Nämä kohteet ennakoivat puolta vuosisataa myöhemmin käytyjä Vuoden Betonirakenne -kilpailuja, joissa hyvin usein julkiset rakennukset ovat menestyneet. Sodanjälkeisinä aikoina betonin käyttö painottui Suomessa ”tavanomaiseen” talonrakentamiseen ja vesivoimarakentamiseen. Keskeinen hanke oli Helsingin olympiakylän rakentaminen, joka ennakoi seuraavan vuosikymmenen tehokasta lähiörakentamista. Olennaista oli tuottaa taloja nopeasti ja edullisesti, pitkästä käyttöiästä ja esteettisistä arvoista juurikaan välittämättä.

Uudelleen betoni nousi arkkitehtien suosioon 1950-luvulla, ja samalla alkoi yleistyä johtavien arkkitehtien ja rakennesuunnittelijoiden yhteistyö. Arkkitehti Viljo Revell suunnitteli 1952 valmistuneen hotelli Palacen hiottuine valkobetonilevy-julkisivuineen, ja rakenteet suunnitteli Magnus Malmberg, joka jo aiemmin oli tehnyt säännöllistä yhteistyötä Alvar Aallon kanssa. Samoihin aikoihin suomalainen elementtiteollisuus otti ensi askeleitaan. Sen ensimmäisiä merkkipaaluja olivat 1952 aloitettu ja viisi vuotta myöhemmin lopullisesti valmistunut Porthania sekä Tapiolan varhaiset kerrostalot, joiden elementit vielä osittain valmistettiin työmaalla.

Arkkitehtien ja rakennusinsinöörien yhteistyö myös rakoili, mikä henkilöityi alastaan voimakkaita näkemyksiä esittäneiden Alvar Aallon ja Rakennushallitusta johtaneen Jussi Lappi-Seppälän jyrkkiin näkemyseroihin rakentamisen tavoitteista. Tämä riitely heijastui vuosikymmeniksi eteenpäin ja näkyi tietynlaisena vastakkainasetteluna vielä Vuoden Betonirakenne -kilpailun alkuaikoina. Esimerkkinä tästä on se, että aluksi kilpailussa palkittiin ensisijaisesti betonirakenneteknisesti ansioituneiksi katsottuja töitä. 1980-luvulla sanamuoto vaihtui: nyt puhuttiin betonirakentamisesta, ja niin päätöksentekijöinä kuin myös osanottajina oli tasapuolisesti sekä arkkitehteja että insinöörejä.

↖ Vuoden 2003 Betonirakenne

Lleidan yliopiston kirjasto ja kulttuurikeskus

Concrete Structure of the Year 2003

Lleida University Library and Cultural Centre

← Vuoden 2009 Betonirakenne

Hämeenlinnan maakunta-arkiston uudisrakennus

Concrete Structure of the Year 2009

New building for Hämeenlinna Provincial Archives

Betonielementtirakentaminen alkoi tunnetusti yleistyä 1960-luvulla, kun yhteiskunta koki voimakasta rakennemuutosta maaseutuvaltaisesta kaupungistuvaksi. Ongelmana oli se, miten ja mihin majoittaa valtava määrä työperäisiä maassamuuttajia; elementtiteollisuus tuli hätiin. Nyt ei ollut tarpeen rakentaa näyttävää ja pitkäikäistä, vaan käytännöllistä ja nopeasti valmistuvaa.

Urakoitsijoilla ja tuoteteollisuudella oli töitä enemmän kuin koskaan, kun taas monet kunnianhimoiset rakennesuunnittelijat ja arkkitehdit joutuivat odottamaan ammatillisesti kiinnostavampia aikoja.

Oli poikkeuksiakin, kuten Reima Pietilän suunnittelema, paikallavaletusta betonista liukuvalumenetelmällä rakennettu Tampereen Kalevan kirkko, joka valmistui vuonna 1966. Toinen esimerkki samoilta ajoilta on Timo Penttilän suunnittelema Helsingin kaupunginteatteri.

Pääosa betonirakentamisesta kohdistui tuohon aikaan kuitenkin asuntorakentamiseen, joka täytti yhteiskunnallisen tehtävänsä, mutta jonka teknis-esteettiset tulokset eivät tyydyttäneet kuin harvoja. Tämä oli keskeinen syy sille, että betonirakentamisesta tuli ”kansan suussa” lähes kirosana, jonka kääntämiseksi ylistävämpään kielenkäyttöön tarvittiin nyt uusia keinoja, jos kohta myös julkikuvan kohentamista.

Tämä oli vuonna 1970 ensi kertaa järjestetyn Vuoden Betonirakenne -kilpailun yksi keskeinen lähtökohta. Toinen oli samoihin aikoihin toteutunut betonialan järjestöjen yhdistyminen uudeksi kattojärjestöksi SBK:ksi. Yhdistyminen ruokki innostusta kehittämistyöhön ja kaikinpuoliseen betonirakentamisen edistämiseen.

Konkreettinen tulos tästä oli BES-järjestelmän kehittäminen ja käyttöönotto. Avointa elementtijärjestelmää oli valmisteltu vuodesta 1968, ja muun muassa asuntohallitus tuki sitä. Teknisenä tavoitteena oli tuottaa mittajärjestelmä, jonka puitteissa yritykset voivat tuottaa ”täysin standardoituja asunnon- ja talonosia pitkinä sarjoina tai massatuotantona”. Tämän periaatteen noudattaminen sekä edisti teollisuuden tuottavuutta että ohjasi korostamaan

lähiörakentamisessa muita kuin esteettisiä arvoja. Tämä taas oli omiaan lyömään yleisessä mielipiteessä betoniin negatiivista leimaa; sen häivyttäminen oli betonialalle yhteinen haaste, johon julkisuutta saavalla betonirakennekilpailulla oli mahdollista vastata.

Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö SBK ryhtyi valmistelemaan ensimmäistä kilpailua ja laati kilpailulle säännöt. Ne määrittelivät kilpailussa jaettavan Vuoden Betonirakenne -tunnustuksen myönnettäväksi kunakin vuonna ”suomalaista betonirakennetekniikkaa parhaiten edustavalle rakennuskohteelle”. Tämä muotoilu ilmensi sitä, ettei arkkitehtikunta ollut aluksi edustettuna kilpailuraadissa, vaan vasta 1980-luvulla, jolloin sääntöjä muutettiin korvaamalla ”rakennetekniikka” sanalla ”rakentaminen”. Ensimmäisissäkin säännöissä yhtenä viidestä valintakriteeristä on tosin mainittu ”kohteen ulkonäkö ja ympäristöön sopeutuvuus”, mutta vasta teknillisten ja taloudellisten näkökohtien jälkeen.

Sittemmin arkkitehtien ja rakennesuunnittelijoiden yhteistyö on tiivistynyt. Voikin todeta, että usein kilpailuvoittoja yhdistävänä piirteenä on ollut arkkitehtoninen näyttävyys ja tekninen vaativuus. 1990-luvulta alkaen myös toiminnallinen vaativuus on korostunut, kun korjaus- ja täydennysrakentamisen kasvun myötä Suomessa on paljon rakennettu kohteita, joissa rakennuksen käyttötarkoitus on muuttunut. Tällä vuosituhannella myös betoniteollisuus on ollut entistä aktiivisemmin mukana uusien teknologioiden innovoijana ja tuomassa innovaatioita projekteihin, mikä on tuonut menestystä myös Vuoden Betonirakenne -kilpailuissa.

Concrete

→ Vuoden 2018 Betonirakenne

Amos Rex

Concrete Structure of the Year 2018

↗ Vuoden 2017 Betonirakenne Kruunuvuorenrannan koonta-asema

Structure of the Year 2017 Kruunuvuorenranta waste transfer station

Amos Rex Kuva alhaalla: Heidi Strengell. Ylhäällä: Nikolai Rautio

CONCRETE STRUCTURE OF THE YEAR AWARD 50 YEARS OLD PREFACE

The patent for Portland cement obtained by the British, Leeds-based bricklayer Joseph Aspdin in 1824 was the key factor in concrete construction becoming a common building method. The first cement factories utilising his invention were started some twenty years later.

Crystal Palace, the very first prefabricated building was also built in England. It was later destroyed in a fire. At that time, in 1851, reinforcement of concrete had not yet been introduced as a practice. It was developed by the French engineer FranÇois Coignet in mid-1850s. Experiments had been made even before that to use concrete in floor slabs.

Cement industry grew in France, England and Germany and the design principles of “cement structures” gradually became more established. The concrete business evolved also in Finland quite early, largely as a result of close commercial and cultural connections with the German language area. When the first concrete standards were published in Prussia in 1887, they were soon also adopted in Finland. At the time, Finland already had its own cement industry, although the factory founded in Savio in Kerava in 1869 had to be closed down as unprofitable in the 1890s.

The increased popularity of functionalism in late 1920 was reflected in the use of concrete, Paimio sanatorium designed by Alvar Aalto being the best known example. The sanatorium building, based on the winning entry of the design competition organised in 1929 and completed four years later, was a significant factor in the international breakthrough of Finnish architecture, including Finnish concrete architecture.

The Olympic Stadium designed by Yrjö Lindegren and Toivo Jäntti and completed in 1938 was an impressive representative of concrete construction. In the post-war years,

concrete found its main uses in “ordinary” house building and hydropower construction. The construction of the Helsinki Olympic Village was a major project and a precedent to high-scale suburban building during the following decade. The key objective was to produce houses quickly and inexpensively.

Architects rediscovered concrete in the 1950s and at the same time cooperation between the leading architects and structural designers also became more common. Architect Viljo Revell designed Hotel Palace, completed in 1952, with its polished white concrete facades, while the structures were the handiwork of engineer Magnus Malmberg who had previously worked on a regular basis together with Alvar Aalto as well. The Finnish prefabrication industry saw the daylight at that time too.

Precast concrete construction started to increase in popularity in the 1960s when the society was going through a strong structural change from a rural society to urbanisation. There was need for practical and short building processes.

However, the main area of concrete construction at the time was housing production which fulfilled its social purpose, but with results that in terms of technology and aesthetics left a lot to be desired. This was one of the most important factors behind the Construction Structure of the Year Award introduced in 1970. Another factor was the new umbrella organisation created at about the same time when associations representing the concrete sector were united to form the Association of the Concrete Industry of Finland. This union increased the interest in development activities and the promotion of all aspects of concrete construction.

↖ Vuoden 2006 Betonirakenne kunniamaininta

Asunto Oy Helsingin Triadi

Mention of Honour in Concrete Structure of the Year 2006 competition

Housing Management Company Asunto Oy Helsingin Triadi

← Vuoden 2013 Betonirakenne

Turun Kirjastosilta

Concrete Structure of

The Association of the Concrete Industry of Finland started preparations for organising the first Award competition and drew up the rules of the competition. According to the rules, the Concrete Structure of the Year Award was to be granted each year “to a construction project which best represents Finnish concrete construction”. The very first set of rules already defined “appearance and adaptability to the environment” as one of the five selection criteria to be considered, but only after technical and economic factors.

Functional complexity has also been emphasised since the 1990s following an increase in the volume of renovation and supplementary construction projects in which the purpose of use of the building is changed. The 21st century has seen the concrete industry also actively participating in the development of new innovations together with designers.

the Year 2013 Library Bridge, Turku Kuva alhaalla: Tuomas Uusheimo. Ylhäällä: Jussi Tiainen

VUODEN BETONIRAKENNE ALKOI TEKNIIKKAVETOISESTI

Kun päätös Vuoden Betonirakenne -kilpailun järjestämisestä 50 vuotta sitten syntyi, käynnissä oli ennenkokemattoman laaja muuttoliike maalta kaupunkeihin. Tästä yhteiskunnallisesta haasteesta on vaikea kuvitella selvityn ilman tehokkaaksi kehitettyä betonielementtituotantoa. Samalla kun rakentamisen ammattilaiset toivat oman panoksensa uusien asuntojen riittävyyden varmistamiseksi, myös betonielementtitekniikka kehittyi voimakkaasti. Betonin huono maine epäviihtyisän lähiöasumisen symbolina ei ollut vielä tässä vaiheessa päällimmäisenä vaikuttimena pyrkimykselle nostaa betonin arvostusta. Pikemminkin oli kysymys siitä, että uusi tekniikka innosti ja sen saavutuksista oltiin ylpeitä.

Aluksi Vuoden Betonirakenne oli rakentamisen, erityisesti rakennustekniikan ammattilaisten noteeraama kilpailu. Ehdokkaista ja niiden palkitsemisesta päätti tuomaristo, jonka kokoonpano oli sama kuin Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön työvaliokunta. Varsinaisia sääntöjä ei aluksi ollut, ne laadittiin vasta vuonna 1977. Samalla palkitsemiskriteeristö laajeni innovatiivisuudesta ja konstruktioiden vaativuudesta myös arkkitehtuuriin ja taloudellisuuteen.

Ensimmäinen kilpailuvoittaja oli Tampereen Näsinneula, jota seurasivat vuosittain järjestyksessä Lahden suurmäki, MJ-vesitorni ja Merihaka. Palkitun kohteen ohella nimetyiksi tulivat rakenteiden vaativuudesta huolimatta pääasiassa hankkeiden arkkitehdit; vasta vuonna 1975 palkinnon sai kilpailun voittaneen Porvoonjoen jalankulkusillan rakenteet suunnitellut Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila. Toinen poikkeus oli vuoden 1972 kilpailun tulos: Nurmijärvelle rakennetulle MJ-vesitornille myönnetyn palkinnon saivat arkkitehti Michele Mercklingin sekä rakennesuunnittelijoiden Matti, Henri ja Petri Janhusen sekä Matti Ollilan muodostama työryhmä.

”Tällaisella arkkitehtien ja rakennusinsinöörien väliselle yhteistyölle oli pitkät perinteet. Aikanaan esimerkiksi Alvar Aalto ja Magnus Malmberg olivat suunnitelleet useita rakennuksia yhdessä. Sittemmin Matti Ollila oli erittäin kysytty rakennesuunnittelija. Luulenpa, että arkkitehtien keskuudessa oli suoranaista kisaa siitä, kuka ehtii soittaa Ollilalle ensiksi”, Petri Janhunen muistelee.

Suomen ensimmäisen betonielementtitehtaan Helsingin Konalaan perustaneen Matti Janhusen poikana Petri

← Petri Janhunen on Vuoden Betonirakenne -kilpailun pitkäaikaisia vaikuttajia.

Janhusella on varhaista lähikokemusta ja -näkemystä, joka auttaa hahmottamaan myös Vuoden Betonirakenne -kilpailun syvempiä taustoja.

”Suomen jälleenrakentamisessa betonilla oli tärkeä roolinsa. Siinä yhteydessä vahvistui betonitekninen osaaminen, jonka kautta betoni nopeasti yleistyi kaikessa rakentamisessa”, Petri Janhunen pohtii.

Vielä kauemmas historiassa edeten voi todeta, että maaseudullakin betoni tuli tunnetuksi 1920- ja viimeistään 1930-luvulla silloisen Sementtiyhdistyksen kiertävien neuvojien aktiivisen valistustyön ansiosta. Massiivisten betonirakenteiden suunnittelulle ja toteutukselle merkittävä etappi puolestaan oli Imatrankosken betonipato, joka valmistui vuonna 1932. Tuolloin betoni oli ymmärrettävästi ennen kaikkea ”insinöörien materiaali”, olkoonkin että onnistuneita esimerkkejä myös varhaisesta betoniarkkitehtuurista Suomesta löytyy. Niistä yksi tunnetuimpia on Rajamäen vuonna 1938 valmistunut kirkko, jonka Alko rakennutti ja Rakennushallituksen pääjohtajana sittemmin toiminut arkkitehti Erkki Huttunen suunnitteli.

Suomalainen betoniteollisuus oli pitkään pienyritysvaltaista; lähes jokaisessa maaseutukylässä toimi sementtivalimo, joista innovatiivisimmat sittemmin laajenivat oman lähireviirinsä ulkopuolelle. Näin saivat alkunsa esimerkiksi Lujabetonin ja Betsetin kaltaiset nykyiset valtakunnalliset yritykset, joiden rooli on ollut merkittävä betonirakentamisen kehityksessä.

Vuoden Betonirakenne -kilpailun alkuvaiheiden kannalta erityisen keskeistä on elementtitekniikassa 1950-luvulta lähtien tehty kehitystyö. Erityisen vahvaa tämä kehitystyö oli aikanaan Matti Janhusen perustamassa yhtiössä, joka toimitti Suomen ensimmäiset tehdasvalmisteiset betoniset julkisivuelementit olympiavuonna 1952 avattuun Palace-hotelliin Helsingin Etelärantaan. Tämän jälkeen betonielementtirakentaminen vähitellen kehittyi sementtiteollisuuden tuella ja SBK:n myötävaikutuksella harjoitetun yritysten yhteistyön avulla yhä vaativammissa rakenteissa käytettäväksi. Vuoden Betonirakenne -kilpailun perustamisen aikaan 1970-luvulla betonista saattoi rakentaa periaatteessa lähes mitä tahansa joko paikallavalettuna tai elementeistä.

CONCRETE STRUCTURE OF THE YEAR ORIGINALLY HIGHLIGHTED ENGINEERING

The Concrete Structure of the Year started as a competition recognised by construction professionals, particularly in the field of construction engineering. The nominees and the winners were selected by a Jury consisting of the working committee of the Association of the Concrete Industry of Finland. Until 1977, there were no actual rules for the competition. With the introduction of the rules, the competition criteria were expanded to cover also architecture and economy, in addition to innovativeness and structural complexity.

The first winner was Näsinneula tower in Tampere, and in the following years the Award was granted to the large ski jumping hill in Lahti, the MJ water tower, and the Merihaka residential area in Helsinki. Despite the structural complexity of the winning projects, only the architects of the projects were usually acknowledged. It was not until 1975 that the Award was won by an engineering office; Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila for designing the structures of the pedestrian bridge over Porvoonjoki River.

VUODEN BETONIRAKENNE -KILPAILU 1970-LUVULLA

CONCRETE STRUCTURE OF THE YEAR AWARD IN 1970S

Ensimmäiselle Vuoden Betonirakenne -kilpailujen vuosikymmenelle olivat ominaisia yhtäältä rakennetekniset innovaatiot ja toisaalta pyrkimykset laajentaa teollisen betonirakentamisen sovellusaluetta ja sitä kautta parantaa rakentamisen kustannustehokkuutta. Palkituiksi tuli taitorakenteita, kuten Näsinneula sekä Lahden talviurheilukeskuksen suurmäki ja pääkatsomo sekä siltoja, joita tuohon aikaan kokeiltiin rakentaa elementeistä.

Kohteiden suuruudella oli merkitystä kilpailumenestykseen, mistä esimerkkeinä olivat Oulun yliopiston Linnanmaan alueen sekä Pasilan postikeskuksen rakentaminen. Kumpikin oli tuohon aikaan lajissaan poikkeuksellisen laaja hanke sekä suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden että nimenomaan betonielementtiteollisuuden näkökulmasta.

Elementtiteollisuus haki koko 1970-luvun ajan erittäin aktiivisesti uusia käyttökohteita, joita se sitten löysikin myös pientalorakentamisen piiristä; Tampereelle rakennettu Asunto Oy Lintuniitty oli Suomen ensimmäisiä betonielementtirunkoisia pientalokohteita. Ennen sitä elementtiteollisuuden toimitukset asuntorakentamiseen olivat kohdistuneet pelkästään kerrostalorakentamiseen.

Toinen 1970-luvulla palkittu asuinkohde oli Merihaka, joka sai palkitsemisestaan runsaasti sekä myönteistä että kielteistä julkisuutta. Ainakin teknisesti ja toiminnallisesti kohdetta voi jälkikäteenkin pitää varsin onnistuneena.

Kaksi 1970-luvun betonirakennepalkinnoista kohdistui tuotteistettuun menetelmään: MJ-vesi-

torni ja TVH:n elementtisiltajärjestelmä. Molemmissa oli rakenneteknistä innovatiivisuutta, ja kohteita toteutettiin suhteellisen paljon. Sittemmin joidenkin MJ-vesitornikohteiden toteutuksessa on havaittu puutteita, jotka ovat johtuneet epäonnistumisesta saada rakenne vesitiiviiksi. Elementtisiltojen ounasteltu yleistyminen puolestaan jäi toteutumatta, vaikka viime aikoina niiden etuihin – erityisesti nopeaan asennukseen ja sitä kautta liikennehäiriöiden minimointiin olemassa olevilla tieosuuksilla – on taas havahduttu.

Koko 1970-luvun ajan kilpailun tuomariston työskentelyssä painottui rakennetekniikka. Rakennusten ja rakenteiden ulkonäöllä oli toki merkitystä, ja palkittujen töiden arkkitehdit saivat yhtä lailla osansa onnistuneiden hankkeiden kiitoksista. Raadissa arkkitehdit eivät vielä tuolloin olleet kuitenkaan edustettuina, mikä näkyi tuomariston perustelujen painottumisena teknisesti ja taloudellisesti onnistuneisiin rakenneratkaisuihin.

The first decade of the Concrete Structure of the Year competitions was characterised on one hand by innovations in structural engineering, and on the other hand by the pursuit to expand the application area of industrial concrete construction and thereby improve the cost effectiveness of building. The winners of the Award included structures requiring specific skills, like Näsinneula tower in Tampere and the large ski jumping hill and grandstand in Lahti Winter Sports Centre, as well as bridges in which precast units were at that time being experimented with.

The construction of the Linnanmaa Campus of the University of Oulu and the Pasila shipping and mailing service centre were large-scale project from the viewpoint of both designers, contractors and the prefabrication industry.

In the 1970s, the concrete prefabrication industry was actively looking for new applications and found them in home building; Housing Management Company Lintuniitty in Tampere was one of the first significant building projects based on the use of precast concrete frames. Until

then, precast elements had in housing production been utilised exclusively in apartment buildings.

Another housing project receiving the Award in the 1970s consisted of the apartment buildings of the Merihaka residential area in Helsinki.

Two Concrete Structureof the Year Awards were won in the 1970s by a commoditised method: MJ water tower and the precast bridge system of TVH (Finnish Board for Roads and Waterworks). They were both examples of innovative structural engineering.

All through the 1970s the Jury of the competition emphasised structural engineering. The appearance of the buildings and the structures was also assessed, naturally, and the architects of the winning projects received their share of the accolades. However, architects were not represented in the Jury at that time, which was reflected in technically and economically successful structural solutions being weighted more heavily in the arguments of the Jury.

VUODEN 1970 BETONIRAKENNE NÄSINNEULA

Maailmalla vallitsi 1960-luvun lopulla suoranainen tornien rakentamisbuumi. Tampereen kaupungilla oli samoihin aikoihin suuri halu lisätä vetovoimaisuuttaan, mille oli kaupungin johdon voimakas tuki. Särkänniemen huvipuistoalue akvaarioineen ja planetaarioineen oli suunnitteilla – ja kruununa kaiken yllä loisti uusi näkötorni. Esimerkkejä käytiin katsomassa ulkomailla, ja tuliaisina tuodut pienoismallit ovat vieläkin tornin pääsuunnittelijan arkkitehti Pekka Ilveskosken (1931–1987) perustamassa toimistossa, jota tämän poika Olli Ilveskoski nykyisin vetää.

Olli Ilveskoski muistaa erityisesti pyörivän näköalatasanteen tuottaneen suunnittelijoille päänvaivaa. Pekka Ilveskoski oli pyytänyt pulmaan asiantuntija-apua muun muassa Tampereen teknillisen yliopiston lujuustekniikan professori Hannu Outiselta. Sen seurauksena tornin värähtelyistä valmistui ennen rakentamista diplomityö.

Tornin rakennesuunnittelijana – ja myös Särkänniemi Oy:n rakennuttajakonsulttina – toimi Insinööritoimisto AhonenIlveskoski Ky, A-Insinöörien edeltäjä. Insinööritoimisto Ahonen – Palenius -nimellä aloittaneeseen toimistoon vuonna 1963 liittynyt diplomi-insinööri Reino Ilveskoski laajensi yhtiön toimintaa asuntokohteiden suunnittelusta taitorakenteiden suuntaan. Näsinneulan rakennesuunnittelu, josta pääasiassa vastasi Esko Arhio, oli uuden kehityssuunnan huipentuma.

Kohteen suunnittelu kesti noin kolme vuotta ja pääosa rakennustöistä ajoittui vuoteen 1970. Kokonaiskorkeudeltaan 141-metrisen tornin pääurakoitsijaksi Särkänniemi Oy oli valinnut Asuntokeskus-

NÄSINNEULA, TAMPERE

RAKENNUTTAJA: Särkänniemi Oy

kunta Tampereen Hakan. Liukuvalutöistä vastaava alaurakoitsija hankittiin ajalle poikkeuksellisesti ulkomailta, Unkarista asti. Kesäkuussa käynnistyneet betoniliukuvalut valmistuivat kolmivuorotyönä 32 vuorokaudessa ja koko ajan vallinneessa hyvässä säässä.

Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön hallitusvaliokunnan nimeämä tuomaristo, johon kuuluivat diplomi-insinöörit

Lauri Jämsä, Eero Soini ja Veikko Kauppila, valitsi Näsinneulan yksimielisesti Vuoden 1970 Betonirakenteeksi. Tuomaristo perusteli valintaansa seuraavasti:

”Näsinneulan rakentaminen on ollut betonitekniikan ja rakennustekniikan mittava suoritus. Lisäksi torni sopeutuu rakennuspaikan ympäristöön hyvin. Vuoden 1970 aikana toteutetussa betonirakentamisessa Näsin(n)eula on vertaansa vailla oleva saavutus.”

↓ Näsinneulan rakentamista.

→ Näkötorni-näköalaravintola Näsinneula on säilynyt rakenteiltaan hyvässä kunnossa, ja sen arkkitehtuuri on kestänyt aikaa hyvin. Suuren yleisön keskuudessa torni toimii Särkänniemen maamerkkinä. Sen maanpäällisen osan korkeus on 135 metriä ja näkötornin huippu ulottuu 168 metrin korkeuteen.

SUUNNITTELIJAT: Arkkitehti Pekka Ilveskoski, DI Reino Ilveskoski, DI Esko Arhio, DI Erkki Leskinen, DI E. Kuronen ja Insinööri Kalle Havulinna

PÄÄURAKOITSIJA: Asuntokeskuskunta Tampereen Haka

NÄSINNEULA

A real boom of constructing towers was experienced across the world in late 1960s. At that time, the City of Tampere was looking for ways to increase the city’s attraction. Excursions were made abroad to study examples and the scale models brought back as souvenirs can still be found in the offices of the firm established by the main designer of the tower, Pekka Ilveskoski (1931–1987). His son Olli Ilveskoski now heads the firm.

Insinööritoimisto Ahonen-Ilveskoski Ky was in charge of the structural design of the tower. The design stage went on for about three years and the construction stage was implemented in most parts in 1970. The tower stands at a total height of 141 metres. The slipform casting process was carried out in continuous three-shift work in 32 days, in good weather conditions.

The Jury which was appointed by the Board Committee of the Association of the Concrete Industry of Finland and consisted of Lauri Jämsä (MSc), Eero Soini (MSc) and Veikko Kauppila (MSc), unanimously selected Näsinneula as the Concrete Structure of the Year 1970. The Jury justified the selection as follows:

“The construction of Näsinneula has been a large-scale execution in terms of concrete technology and construction engineering. The tower is also well adapted to the site environment. Näsin(n)eula is a feat beyond comparison among concrete construction projects implemented in 1970.”

VUODEN 1971 BETONIRAKENNE LAHDEN SUURMÄKI

Jo ensimmäisen Vuoden Betonirakenne -kilpailun voittajasta Näsinneulasta tuli Tampereen keskeinen maamerkki, myös järjestyksessä toisen kilpailun voittajalla Lahden Suurmäellä on vielä keskeisempi merkitys kotikaupungilleen. Uutta mäkeä ryhdyttiin aikanaan suunnittelemaan osana Lahden urheilu- ja vapaa-ajan keskusta, johon kaupunki tuohon aikaan investoi. Mäki oli tarpeen, koska vanha puurakenteinen hyppyrimäki ei enää yksinään riittänyt kansainvälisten suurkisojen järjestämiseen vallitsevien vaatimusten mukaisesti. Pieni lisämotivaattori hankkeelle oli myös se, että suomalainen mäkihyppy koki 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa väliaikaisen aallonpohjan; uuden suurmäen rakentamisen yksi tehtävä oli lisätä nuorten hyppääjien intoa lajiin.

Mäen suunnittelu ja rakentaminen oli erittäin vaativa tehtävä. Lähtökohtana oli arkkitehti Ole Gottlebenin laatima mäen profiilisuunnitelma, jonka avulla tuli lyödä lukkoon mäen kokoluokka. Urheilukielellä ilmaisten määritettiin muun muassa mäen kriittinen piste eli kauimmaisin kohta, johon yllettäessä hyppääminen oli vielä arvioitavissa turvalliseksi.

Lahden Suurmäen montun alimman pisteen ja vauhtimäen ylimmän pisteen väliseksi korkeuseroksi tuli lopullisessa suunnitelmassa 133 metriä ja näiden pisteiden väliseksi vaakasuoraksi välimatkaksi 257 metriä.

Alusta lähtien oli selvää, että Suurmäen kantavat rakenteet tehdään betonista; vauhtimäen kannessa käytettiin tosin myös puuta. Kun tämä perusvalinta oli tehty, Insinööritoimisto Reijo Puolanne & K:nit

LAHDEN SUURMÄKI, LAHTI

RAKENNUTTAJA:

Lahden kaupunki

sekä Arkkitehtitoimisto Sulo Järvinen ja Erik Liljeblad tekivät vertailuja siitä, onko parempi toteuttaa vauhtimäen kaksi tornia paikallavaluna vai elementeistä. Kustannusvertailun ja rakennemitoituksen lisäksi oli otettava huomioon esteettiset, hiihtotekniset ja toiminnalliset vaatimukset.

Erityisen rakenneteknisen tarkastelun kohteena oli mäen muotoa noudattavan pääpalkin rakennustapa. Vaihtoehtoja oli kaksi: palkki joko tehdään maassa yhtenä tai useampana elementtinä ja nostetaan paikoilleen – tai valetaan lopulliseen asemaansa maasta tuettujen telineiden varassa. Kustannusvertailu ratkesi nostoratkaisun hyväksi sen jälkeen, kun oli varmistettu, että riittävän järeää nostokalustoa oli käytettävissä.

Elementiksi maassa valettu pääpalkki liukulaakeroitiin 60 metrin korkuiseen takatorniin ja nivelöitiin kiinteästi 25-metriseen etutorniin. Vauhtimäen alapalkki puolestaan tuettiin kiinteällä laakerilla etutorniin ja liukulaakerilla alustaansa. Etutornin rakenteelliseksi tehtäväksi tuli ottaa vastaan pääpalkin ja alapalkin välittämät vaakavoimat ja siirtää ne perustuksille. Liukuvaletuin pilarein varustettu, elementtirakenteisella kannella varustettu alusta puolestaan muodostaa oman rakenneosakokonaisuutensa.

Tuomaristo perusteli Lahden kaupungin rakennuttaman Suurmäen valintaa Vuoden 1971 Betonirakenteeksi seuraavasti:

”73 metriä korkealle vauhtimäelle asetettiin ankaria toiminnallisia vaatimuksia, jotka valitulla betoniratkaisulla voitiin erinomaisesti tyydyttää. Itse rakennustyö oli myös mittava teknillinen suoritus:

SUUNNITTELIJAT:

Arkkitehtitoimisto Sulo Järvinen ja Erik Lljeblad

PROFIILISUUNNITTELU:

Arkkitehti Ole Gottleben; Insinööritoimisto Reijo Puolanne ja K:nit, DI Pentti Piirta

pääpalkki valettiin maassa, esijännitettiin ja nostettiin kokonaisena paikalleen.”

Suurmäen urakoineen Rakennustoimisto Ruola Oy:n palveluksessa työskennellyt vastaava mestari Aarre Tervahauta muistaa työmaan vaativimmiksi vaiheiksi nimenomaan pääpalkin noston, josta vastasi esijännitetyn palkin suunnitellut A-Betoni Oy.

”Myös tornien liukuvalut jäivät mieleen, kuten koko työmaa. Sittemmin työskentelin sairaalatyömailla ja lähes 30 vuotta Asko-konsernin rakennuttamis- ja valvontatehtävissä. Koko työuran kohokohta oli silti Suurmäen työmaa, jonka valmistumista rohkenin juhlistaa laskemalla pulkalla alastulorinteen ylhäältä asti”, muistelee Aarre Tervahauta.

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennustoimisto Ruola Oy; ESIJÄNNITYS JA PÄÄPALKIN NOSTO: A-Betoni Oy; vastaava mestari: Aarre Tervahauta

ELEMENTIT: Elementtituote Oy ja Rakennustoimisto Ruola Oy

VALMISBETONI:

Lahden Betoni Ky

The large ski jumping hill in Lahti was a demanding project with respect to both design and building. The starting point was a profile plan of the hill produced by architect Ole Gottleben which was used as a tool in making the final decision about the size of the hill.

In the final designs, the height difference between the lowest point of the out-run and the highest point of the in-run was 133 m, and the horizontal distance between the two points was 257 m.

From the very start it was clear that the load bearing structures of the hill would be concrete.

The main beam which follows the contour of the hill required a special structural analysis to define its building method. There were two

alternatives: either to build the beam on the ground as one or several precast units which would then be erected in place – or to cast it on the final location utilising scaffolding supported on the ground. A comparison of costs favoured the erection method.

The Jury justified the selection of the large ski jumping hill project developed by the City of Lahti as the Concrete Structure of the Year 1971 as follows: “The functional requirements specified for the 73-metre high in-run were extremely strict and the selected concrete solution satisfied the requirements excellently. The actual construction project was also a large-scale effort: the main beam was cast on the ground, pre-stressed, and then erected in place in one piece.”

↑ Lahden Suurmäen betonirakenteet ovat yhä hyvässä kunnossa.

← Suurmäen betonirakenteet rakenteilla.

LARGE SKI JUMPING HILL IN LAHTI

VUODEN 1972 BETONIRAKENNE

MJ-VESITORNI

Suomalainen betonielementtirakentaminen otti Vuoden Betonirakenne -kilpailun alkuvuosina ennakkoluulottomia askelia, joiden tuloksena syntyi täysin uudentyyppisiä rakenteita. Hyvä esimerkki tästä on vuoden 1972 kilpailuvoittaja, maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen, kokonaan betonielementeistä konstruoitu MJ-vesitorni.

MJ-vesitornin idean kehitti ja patentoi diplomi-insinööri Matti Janhunen, joka jo 1950-luvulla kunnostautui Suomen ensimmäisten betonielementtituotteiden kehittäjänä ja valmistajana. MJ-vesitornin suunnitteluryhmään kuuluivat hänen lisäkseen diplomi-insinöörit Matti Ollila, Henri Janhunen, Petri Janhunen ja Jorma Pajanen sekä sveitsiläissyntyinen, pitkään Alvar Aallon toimistossa työskennellyt arkkitehti Michele Merckling.

MJ-vesitornin kehittämistyö käynnistyi tarpeesta tarjota pienten ja keskisuurten asutuskeskusten vesihuoltoverkostoon soveltuva tyyppiratkaisu, jossa on otettu huomioon kokonaiskorkeuden ja myös vesitilavuuden muuntelumahdollisuudet. Näin – idean mukaisesti – vesihuoltoverkoston kehittäminen oli mahdollista toteuttaa vaiheittain rakentamalla useita torneja vedenkulutuksen painopisteisiin asukasmäärän ja vedenkulutuksen kasvua noudatellen.

MJ-torni koostuu metrin korkuisista rengasosista koostuvasta varresta ja sylinterin muotoisesta säiliöosasta. Säiliöosan pohjan muodostavat varren rengaselementtiin saksalaisella KA-menetelmällä yhteen esijännitetyt sektorielementit. Ne ovat ulommasta päästään tuetut yhteensä 18 vinolla pilarilla. Myös tornin vesikatto

MJ-VESITORNI

SUUNNITTELIJAT: DI Matti Janhunen, DI Matti Ollila, DI Henri Janhunen, DI Petri Janhunen, Arkkitehti Michele Merckling, DI Jorma Pajanen

koostuu sektorin muotoisista elementeistä. Ne tukeutuvat seinäelementteihin ja niiden kautta edelleen varren kapenevaan yläosaan.

Diplomi-insinöörien Lauri Jämsä, Eero Soini ja Veikko Kauppilan muodostama kilpailutuomaristo piti erityisen merkittävänä MJ-vesitornin rakenneidean uutuutta sekä sitä, että tornin saattoi sijoittaa muuallekin kuin korkeisiin maastokohtiin, mikä toi rakennuttajille merkittäviä kustannussäästöjä.

MJ-vesitorneja rakennettiin 1970luvulla yhteensä 18 kappaletta. Pääosin tornien tilavuus oli 1000 m3, mutta Tammisaareen, Jyväskylään, Iisalmeen ja Porvooseen tehtiin rakenteeltaan hieman poikkeavat 2000 m3:n säiliöt. Taidokas rakenneidea on kuitenkin ajan saatossa osoittautunut riskialttiiksi, mistä vuonna 2012 sattunut Jyväskylän Kangasvuoren vesitornin romahdus on tunnettu esimerkki. Romahdusta analysoitaessa ilmeisiksi syiksi paljastuivat KA-menetelmässä käytetyn Kruppin teräksen vetykorroosio ja ulkoseinän elementtisaumojen huollon puute. Sittemmin pääosa Suomessa toteutetuista MJ-vesitorneista on vahvistettu. ja korjattu. Sään rasitukset betonirakenteisiin ovat suuret ja 1970-luvun alussa ei pakkasrapautumista ja karbonatisoitumista tunnettu riittävän hyvin. MJ-torneja on myös Libyassa ja Nigeriassa yhteensä neljä kappaletta.

MJ WATER TOWER

The MJ water tower idea was developed and patented by MSc Matti Janhunen, who already in the 1950s became known as the developer and manufacturer of the first precast concrete products in Finland. He was assisted in the design team of the MJ water tower by Matti Ollila, Henri Janhunen, Petri Janhunen and Jorma Pajanen, all with an MSc in Engineering, as well as architect Michele Merckling.

The MJ tower is built of a tower part consisting of about 1-metre high ring units, and a cylindrical tank part. The base of the tank part is made from precast, prestressed sector elements attached to the ring unit of the tower part using the German KA method. The sector elements are supported from their outermost end with a total of 18 diagonal columns.

The members of the Jury, Lauri Jämsä, Eero Soini and Veikko Kauppila, who all had a Master of Science degree, particularly complimented the novelty of the structural idea of the MJ water tower, as well as the fact that the tower does not have to stand in an elevated area, which brings significant cost savings to developers.

Myöhemmistä ongelmista huolimatta MJ-vesitorni oli aikanaan hyvä esimerkki siitä, että betonielementtitekniikalla on mahdollista toteuttaa vaativia taitorakenteita. → MJ-vesitorneja on rakennettu yli 20 kappaletta – pääosa niistä Suomeen.

RAKENNETTU: 18 kpl Suomeen ja osa ulkomaille

VUODEN 1973 BETONIRAKENNE MERIHAKA

Helsingin Merihaan asunto- ja toimistorakennusalueen valinta Vuoden Betonirakenteeksi ilmentää ehkä kaikkein selvimmin rakennetekniikkaan kilpailun alkuaikoina painottunutta näkökulmaa. Kohde on sekä laaja että vaativa ja betonin teknisiä mahdollisuuksia monipuolisesti hyödyntävä. Sen sijaan Merihaan vaikutus kaupunkikuvaan on kohteen valmistumisesta lähtien herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä niin rakentamisen ammattilaisten kuin maallikkojenkin keskuudessa. Toiminnallisuuden kannalta Merihakaa voi sen sijaan pitää varsin onnistuneena: ajoneuvo- ja jalankulkuliikenne on erotettu toisistaan 2,7 hehtaarin laajuisella betonikannella, joka samalla toimii ääneneristysrakenteena.

Merihaka oli ennen hanketta varten tehtyä kaavamuutosta teollisuusaluetta, jonka Merihaan rakennuttaja Helsingin Asuntokeskuskunta Haka osti alueen aiemmalta omistajalta Wärtsilältä. Kaavamuutoksella saatiin rakennusoikeutta asunnoille, toimistoille ja myymälöille runsaat 132 000 kerrosneliömetriä. Tästä pääosa varattiin asumiseen, noin viidennes toimistoille ja loput noin viisi prosenttia myymälä- ja liikuntatiloiksi.

Betonitekniikan näkökulmasta Merihaka on yksi aikansa monipuolisimmista kohteista, jossa on hyödynnetty sekä paikallavalu- että elementtitekniikan mahdollisuuksia. Paikallavalettuja rakenteita ovat edellä mainittu laaja pihakansi sekä toimistojen ja viiden 14-kerroksisen asuintalon rungot, kun taas myymälä, urheilutalo ja paikoitustalot on rakennettu elementeistä.

Kansirakenne on toteutettu massiivisena sienipilariholvina. Massiivisuuden

ansiosta kansilaatta voitiin rakentaa vesitiiviiksi ilman erillistä vedeneristystä betonin lisähuokostusaineen, tiheän raudoituksen sekä pakkovoimat ja niistä johtuvan halkeilun estävien liikuntasaumojen ja laakeroinnin avulla. Vesitiiveyden lisäksi laatan tuli olla pitkäaikaisesti pakkasta ja kulutusta kestävä. Kaikkia näitä valintoja edelsi useiden vaihtoehtojen huolellinen teknis-taloudellinen vertailu.

Merihaan tornitaloissa sekä ulko- että väliseinät rakennettiin kantaviksi. Toimistotalojen kantavana runkona puolestaan toimii pääasiallisesti pilarilaatta, paitsi leveärunkoisimmissa toimistokerroksissa, joissa kantavana laattana on lokeroholvi. Kansirakenteen ja kannen päälle rakennettujen talojen kokonaiskuorma ohjautuu maksimikuormaltaan 1,3 meganewtonin Franki-mixte-paaluille.

Myös muottiteknisesti Merihaan pihakansi ja talot olivat edistyksellisiä. Kannen pilarit sieniosineen valettiin teräsmuotteihin ja myös muottikierron taloudellisuuteen kiinnitettiin suurta huomiota.

Jo Merihaan rakentamisen aikoihin julkisivujen pitkäaikaissäilyvyys oli suuren huomion kohteena asiansa osaavilla rakennesuunnittelijoilla. Merihaan päärakennesuunnittelijana toimi diplomi-insinööri Heikki Koskelainen, joka kohteen arkkitehtien Peter Biberin, Arvi Ilosen ja Sulo Savolaisen tavoin työskenteli tuolloin Kulutusosuuskuntien Keskusliitossa.

Vuoden Betonirakenne -tuomaristo vaikuttui Merihaka-kohteen monipuolisista betoniteknisistä ratkaisuista sekä myös kohteen laajuudesta. Varsin lakoninen perustelu kuului tiivistettynä seuraavasti:

”Merihaassa on toteutettu muun muassa omalle tasolleen eriytetty jalankulkuliikenne, keskitetty paikoitus ja venelaituri alueen asukkaiden käyttöön. Alueelle on rakennettu paitsi asuntoja myös toimistorakennuksia, tiloja erilaisille palveluille sekä harrastetiloja.”

RAKENNUTTAJA:

Helsingin Asuntokeskuskunta

Haka

SUUNNITTELIJAT:

KK:n (Kuluttajien Keskusosuuskunta)

arkkitehtiosasto: arkkitehdit

Peter Biber, Arvi Ilonen ja Sulo Savolainen

KK:n insinööriosasto:

pääsuunnittelija DI Heikki Koskelainen

→ Merihaassa jalankulku ja ajoneuvoliikenne on erotettu toisistaan.

↓ Merihaka 1970-luvun alussa. Kuvassa osittain vielä rakenteilla.

PÄÄURAKOITSIJA:

Helsingin Asuntokeskuskunta

Haka

MERIHAKA, HELSINKI

Kuva oikealla: Helsingin kaupunginmuseo, Sky-Foto Möller. Vasemmalla: Betoniteollisuuden arkisto

MERIHAKA

The selection of the Merihaka residential and office building project as the Concrete Structure of the Year perhaps best reflects the position of structural engineering as the most valued evaluation aspect during the early years of the competition. In terms of functionality, on the other hand, Merihaka can be considered quite successful: vehicular and pedestrian routes have been separated from one another on the 2.7-hectare concrete deck which also serves as a sound insulation structure.

From the point of view of concrete technology, Merihaka is one of the most versatile projects of its time, showcasing the possibilities of both casting in-place and prefabrication. The castin-place structures include the aforementioned courtyard deck as well as the frames of the five 14-storey apartment blocks, while the store, the sports building and the parking garages were built from precast structures.

The deck structure was implemented as a massive flat slab with mushroom columns. Owing to the massive size, the deck slab was built as a watertight structure without any waterproofing using an air-entraining agent, dense reinforcement as well as expansion joints and bearing systems which prevent frictional forces and cracking caused by them. Long-term frost and wear resistance were also required of the slab, in addition to watertightness.

Merihaka tower buildings were built with both external and interior walls implemented as load bearing. In the office blocks the load bearing frame is a flat slab, with the exception of the wide-frame office floors where the load bearing slab is a voided slab.

The Merihaka deck and buildings also represented advanced formwork technology. The deck columns with mushroom parts were cast in steel formwork.

The leading structural designer of the Merihaka project was Heikki Koskelainen, MSc, and project architects were Peter Biberin, Arvi Ilonen and Sulo Savolainen.

The Jury of the Concrete Structure of the Year competition was impressed by the diversity of the solutions of concrete technology used in the Merihaka project, and evidently also by the scale of the project: “Merihaka is characterised by e.g. separation of pedestrian traffic onto its own level, centralised parking, and a boat pier for the residents’ use. The area provides not only housing, but also office buildings as well as facilities for various services and recreational activities.”

VUODEN 1974 BETONIRAKENNE OULUN YLIOPISTON LINNANMAAN ALUE

Oulun Linnanmaan alueelle sijoitettavan uuden yliopiston esisuunnitteluvaiheessa Rakennushallitus teki perusteellisia vertailuja eri rakennevaihtoehtojen välillä ja päätyi täyselementti-, osaelementti- ja paikallavaluvaihtoehtoihin. Urakkakilpailun perusteella taloudellisimmaksi osoittautui täyselementtirakenne, josta tuli kaikkien kolmen rakennusvaiheen runkoratkaisu.

Oulun yliopiston Linnanmaan rakennusohjelma käsitti ensimmäisessä vaiheessa uudisrakentamista 150 000 kerrosneliömetrin verran. Kun kohde valittiin Vuoden 1974 Betonirakenteeksi, sen ensimmäinen ja toinen vaihe olivat valmiina ja kolmas vaihe alkamassa. Kakkos- ja kolmosvaiheen yhteenlaskettu laajuus oli lähes 160 000 k-m2.

Ykkösvaiheen 4000 betonielementtiä sisältävä elementtiurakka oli Suomen siihen mennessä suurin elementtitoimitus. Se toteutettiin tuoteosakauppana, jossa Rajaville Oy sekä valmisti ja toimitti että asennutti elementit; asennukset hoiti Teräspojat Kaan & Kumppanit. Rajaville oli elementtien tuoteosakaupan osapuolena myös kohteen toisessa ja kolmannessa vaiheessa. Pääurakoitsija sen sijaan vaihtui vaiheittain: ensimmäisen vaiheen urakoi Polar-rakennusosakeyhtiö, toisen Insinöörityö Oy ja kolmannen Oulun Rakennus Oy.

Arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Kari Virta, rakennesuunnittelusta Ekono Oy ja elementtien rakennesuunnittelusta kaikissa kolmessa vaiheessa: Insinööritoimisto A.I. Putkonen & Kumpp.

”Kohde oli sekä rakennesuunnittelijan että elementtivalmistajan kannalta unelma:

OULUN YLIOPISTON LINNANMAAN ALUE, OULU

RAKENNUTTAJA:

Rakennushallitus

pitkiä sarjoja ja vähän muutoksia. Ehkä nimenomaan laajuus oli tuohon aikaan keskeinen palkitsemiskriteeri”, muistelee Insinööritoimisto Putkonen Oy:n silloinen toimitusjohtaja Paavo Juntunen.

Runkojärjestelmän valintaan vaikuttivat soveltuvuus tilasuunnitteluun, rakentamis- ja käyttökustannukset, rakenteiden muunneltavuus ja joustavuus sekä rakenteiden, lvi- ja sähköasennusten selkeys. Myös ”paikalliset olosuhteet urakkakilpailun kannalta” on mainittu vaikuttavana tekijänä. Tällä on luultavasti tarkoitettu sitä, että Oulun seudulla tai kuljetusten kannalta järkevällä etäisyydellä Oulusta jo tuolloin oli merkittävää betonielementtiteollisuutta, jolla riitti toimituskykyä ennätyksellisen suureen kohteeseen ja jonka tuotetarjonta oli riittävän monipuolinen.

Monipuolista tuotteistoa todella tarvittiin, sillä runkorakennejärjestelmä koostui toteutussuunnitelmien mukaisesti elementtirakenteisista teräsbetonipilareista ja -palkeista, esijännitetyistä TT-laatoista ja sandwich-seinäelementeistä. Näin saatiin aikaan muunneltavia tiloja, joissa huoneet on erotettu toisistaan kevyin väliseinin. TT-laatat puolestaan mahdollistivat vaakasuorat lvi-vedot huonekorkeutta pienentämättä.

Osa runkorakenteista maalattiin ilman tasoitusta. Osa jätettiin kokonaan ilman pintakäsittelyä, minkä vuoksi elementeille asetetut laatuvaatimukset ovat tavallista korkeammat.

Tuomaristo perusteli kohteen valintaa Vuoden 1974 Betonirakenteeksi seuraavasti: ”Oulun yliopisto Linnanmaa edustaa mittavaa täyselementoitua julkista raken-

SUUNNITTELIJAT: Arkkitehtitoimisto Kari Virta, Ekono Oy, Insinööritoimisto A.I. Putkonen & Kumpp.

URAKOITSIJAT: Polar-Rakennus Oy, Rajaville Oy, Insinöörityö Oy, Oulun Rakennus Oy

→ Oulun yliopiston Linnanmaan alue on toteutettu arkkitehtikilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta useissa eri vaiheissa, joissa näkyvät kolmen vuosikymmenen arkkitehtoniset suuntaukset.

nuskohdetta. Täyselementtivaihtoehto on urakkakilpailuissa jo kolme kertaa osoittautunut perinteistä paikallavaluvaihtoehtoa edullisemmaksi sekä runko- että kokonaiskustannuksiltaan.”

Ykkössijasta kilpailivat tuona vuonna myös muun muassa Helsinkiin rakennettu Piijoen rautatiesilta ja Lahden Keskussairaalan päärakennus.

↑ Linnanmaan julkisivuissa käytettiin värejä.

LINNANMAA CAMPUS OF OULU UNIVERSITY

The first phase of the construction programme of the Linnanmaa Campus of the University of Oulu consisted of a total of 150 000 square metres of new built floor area. When the project was selected as the Concrete Structure of the Year 1974, the first and second phase had been completed and the third phase was about to start.

The contract for 4000 precast concrete units during the first phase was at the time the largest delivery of precast elements ever in Finland.

Architectural design was provided by Arkkitehtitoimisto Kari Virta, structural design by Ekono Oy and the structural design of the precast elements at all three phases by Insinööritoimisto

A. I. Putkonen & Kumpp.

The criteria for the selection of the frame system included suitability for spatial planning, construction and operating costs, modifiability and flexibility of structures as well as uncompli-

cated implementation of structures, HVAC and electrical installations.

The structural frame system comprised, as shown in the production plans, precast reinforced concrete columns and beams, prestressed double-tee slabs and sandwich wall panels. This allowed the implementation of modifiable facilities with light partition walls between rooms. The TT slabs made horizontal HVAC runs possible without any reduction of room height.

The Jury justified the selection of the project as the Concrete Structure of the Year 1974 as follows: “The Linnanmaa Campus of the University of Oulu is a representative of an extensive, fully prefabricated public building project. The fully prefabricated system has already won three contract awards over a traditional cast-in-place system as a more economical alternative in terms of both frame costs and total costs.”

VUODEN 1975 BETONIRAKENNE

PORVOONJOEN JALANKULKUSILTA

Vuoden 1975 Betonirakenteeksi valittu Porvoonjoen jalankulkusilta on ensimmäinen kilpailussa betonipalkinnon voittanut siltakohde. Betonielementtitekniikka oli 1970-luvulla tässä vaiheessa kehittynyt siinä määrin, että talonrakentamisen sovellusten lisäksi oli hyvät edellytykset laajentaa elementtien käyttöä myös siltoihin ja muihin taitorakenteisiin. Tämä edellytti sekä osaavaa rakennesuunnittelua että pätevää valmistajaa, joka kykeni valmistamaan muitakin kuin kuormituskestovaatimuksiltaan yleensä vähäisempiä talonrakentamisen elementtejä.

Porvoonjoen jalankulkusillan pääpalkit ja kannen elementit ovat yleensä hallirakennuksessa käytettävien elementtien uusia sovelluksia. Pylonirakenteisen jalankulkusillan kansilaatan kuormitukset siirtyvät perustuksiin vetotankoina toimivien 40-millimetristen terästankojen avulla ja edelleen kallioon kaivinpaalujen ja jänneankkurien avulla. Pylonikuormat puolestaan siirtyvät kallioon lyöntipaalujen avulla.

Porvoonjoen jalankulkusilta on rakennetyypiltään nivelkantinen riippusilta, jonka kannen jännemitta on 77 metriä ja leveys 3,5 metriä. Ulokepalkkien pituus on 30 metriä ja keskiosan palkkien pituus 18 metriä. Alun perin silta oli suunniteltu teräsrakenteiseksi, mutta Elementtitekniikka Oy:n betonielementtien käyttöön perustuva ratkaisu osoittautui 30 prosenttia halvemmaksi kuin terässilta.

Rakennesuunnittelijana toimi Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila ja rakennuttajana Porvoon kaupunki. Vuoden Betonirakenne -kilpailun tuomaristo

PORVOONJOEN JALANKULKUSILTA, PORVOO

RAKENNUTTAJA:

Porvoon kaupunki

perusteli kohteen valintaa ykkössijalle seuraavasti todeten sillan olevan ”ensimmäinen tämäntyyppinen elementtisilta ja rakenteena uraauurtava”.

PEDESTRIAN BRIDGE OVER PORVOONJOKI RIVER

The pedestrian bridge over Porvoonjoki River won the Concrete Structure of the Year 1975 Award as the first bridge project ever.

The loads acting on the decking of the pedestrian bridge built on pylons are transmitted to the foundation via 40-miilimetre steel rods which serve as tie rods, and then further to the bedrock via cast-in-place piles and prestressed anchors. Pylon loads, on the other hand, are transmitted to the bedrock via precast piles.

The pedestrian bridge over Porvoonjoki River is a suspension bridge with a cantilever deck. The deck span is 77 metres and width 3.5 metres. The cantilever beams are 30 metres long and the beams in the centre part are 18 metres long.

↓ Porvoonjoen jalankulkusilta edusti uutta elementtitekniikkaa sillanrakentamisessa.

→ Jalankulkusilta on edelleen aktiivisessa käytössä.

Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila was in charge of structural design, and the Client was the Town of Porvoo. The Jury of the Concrete Structure of the Year competition referred to the project as “the first precast bridge of this type and ground-breaking as a structure” in its Award justification.

SUUNNITTELIJA: Insinööritoimisto

Eero Paloheimo & Matti Ollila

KVR-URAKOITSIJA: Elementtitekniikka Oy

Kuva vasemmalla: Betoniteolisuuden arkisto. Kuva oikealla: Structurae-kuva-arkisto

VUODEN 1976 BETONIRAKENNE

TVH:N ELEMENTTISILTAJÄRJESTELMÄT

Edellisen vuoden tavoin myös vuonna 1976 siltakohde voitti Vuoden Betonirakenne -kilpailun. Nyt palkittiin TVH:n elementtisiltajärjestelmät; ensimmäistä kertaa ykkössijan voitti muu kuin yksittäinen rakennuskohde.

Tie- ja vesirakennushallituksen sillansuunnittelutoimisto oli yhdessä Insinööritoimisto Sormunen & Uuttu Ky:n kanssa kehittänyt kolme erilaista ajoneuvoliikenteelle tarkoitettua, jännevälialueeltaan vaihtelevaa siltaa. Kevein niistä oli kehitetty alle kuuden metrin jänneväleille suunniteltu elementtiholvi- ja elementtilaattasilta. Jännevälialueelle 6…12 metriä tarkoitettu elementtisilta puolestaan oli suunniteltu jännitettynä rakenteena, jonka pääelementtinä on järeä TT-palkki. Kolmesta siltatyypistä kaikkein massiivisimman siltatyypin pääelementti oli käännettyä T-kirjainta muistuttava jännitetty palkki.

Molemmat jännitetyt siltatyypit kehitti Insinööritoimisto Sormunen & Uuttu, kun taas kevein siltatyypeistä oli TVH:n sillansuunnittelutoimiston kehittämiä. Myös Oy Lohja Ab Betonila oli mukana antamassa tuotantoteknistä asiantuntemusta kehityshankkeessa.

Vuoden Betonirakenne kilpailun palkitsemisajankohtaan mennessä TVH:n elementtisiltoja oli toteutettu kymmeniä. TT-palkilla varustettuja jännitettyjä siltoja oli eri puolilla Suomea valmiina 18 ja jännitettyjä ”käännettyjä T-kirjainsiltoja” kahdeksan kappaletta.

Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö SBK:n silloinen puheenjohtaja Lauri Jämsä totesi 16. maaliskuuta 1977

TVH:N ELEMENTTISILTAJÄRJESTELMÄT

SUUNNITTELIJAT:

TVH:n sillansuunnittelutoimisto, Insinööritoimisto Sormunen & Uuttu Ky

järjestetyssä palkintogaalassa pitämässään puheessa huomiota kiinnitetyn ”kohteen suunnittelun ja rakentamisen uraauurtavuuteen ja vaativuuteen, teknillisiin ominaisuuksiin, taloudellisuuteen, ulkonäköön ja ympäristöön sopeutuvuuteen sekä kohteen merkitykseen betonirakentamisen kehitykselle.”

Kisan voittajan eduksi Jämsä mainitsi muun muassa kustannustehokkuuden: ”Elementtisiltoja käytettäessä vältytään suurilta telinekustannuksilta. Elementtisillat ovat osoittautuneet erityisen edullisiksi ylitettäessä vesistöjä, syviä laaksoja ja sähköratoja.” Hän myös mainitsi, että ”standardisoinnilla on toisaalta mahdollistettu siltaelementtien teollinen sarjatuotanto ja toisaalta helpotettu oleellisesti siltojen suunnittelutyötä.”

Samana vuonna oli ehdolla muitakin mielenkiintoisia kohteita, kuten Lahden tulevia MM-hiihtokisoja varten suunniteltu pääkatsomo. Kilpailun sääntöjen mukaisesti osallistuminen useammin kuin kerran oli sallittua, ja tämä kohde voittikin seuraavana vuonna Vuoden 1977 Betonirakenne -kilpailun. Myös ruusuja innovatiivisuudestaan ja sittemmin risuja ongelmistaan saanut Turun Myllysilta oli ehdolla Vuoden 1976 Betonirakenteeksi.

PRECAST BRIDGE SYSTEMS OF FINNISH BOARD FOR ROADS AND WATERWORKS

The Concrete Structure of the Year 1976 Award was again granted to a bridge system, like the year before. The 1976 Award went to the precast bridge systems of the Finnish Board for Roads and Waterworks (TVH).

TVH’s bridge design office had together with Insinööritoimisto Sormunen & Uuttu Ky designed three different bridges for vehicular traffic, each with a varying span range. The lightest of the bridges was a precast arch bridge and precast slab bridge developed for spans of under six metres. The precast bridge for a span range of 6–12 metres, on the other hand, was designed as a prestressed structure with a massive double-tee slab as the main precast unit. The most massive of the three bridge types features a prestressed beam in the shape of an inverted letter T.

Lauri Jämsä, the Chairman of the Jury appointed by the Association of the Concrete Industry of Finland stated in the speech he gave in the Award ceremony on 16 March 1977 that attention had been paid “to the novelty and complexity of the design and construction stages, technical characteristics, economy, appearance, and adaptability to the environment, as well as to the significance of the project to the development of concrete construction”. He also said that “on one hand, standardisation has made the industry-scale series production of the precast bridge elements possible, and on the other hand, facilitated substantially the design process of the bridges”.

↗ Hervannan kanjonisilta oli ensimmäisiä TVH:n elementtisiltajärjestelmän mukaisin elementein toteutettuja siltoja Suomessa.

→ Hämeenkylän risteyssilta on teräsbetoninen useampiaukkoinen jatkuva laattasilta.

→ → Sipoontien alikulkukäytävän laattasilta.

VUODEN 1977 BETONIRAKENNE

LAHDEN URHEILUKESKUKSEN KATSOMO

Uusi pääkatsomo oli toinen Vuoden Betonirakenne -kilpailussa menestynyt Lahden urheilukeskukseen rakennettu kohde. Kuusi vuotta aiemmin vuoden parhaaksi betonirakenteeksi oli valittu uusi suurmäki.

Pääkatsomon rakentaminen oli osa laajempaa investointiohjelmaa, joka sisälsi myös selostamon, kuuluttamon, tulospalvelukeskuksen tietokoneineen sekä neuvottelu- ja ravintolatiloja. Betonitekniikan näkökulmasta mielenkiintoisin ja kunnianhimoisin hankkeen osa kuitenkin oli katsomorakennus.

Arkkitehtitoimisto KSS:n pääsuunnittelun keskeisenä ideana oli sijoittaa katsomo kolmelle eri tasolle niin, että kultakin tasolta avautuvat näkymät ovat tarkoituksenmukaiset kyseisellä tasolla työskentelevien tai vastaavasti kisayleisön kannalta. Ylinnä sijaitsevista selostamo- ja lehdistötiloista avautuivat näkymät laajimmalle alueelle ja myös vastakkaisen rinteen yläosissa kulkeville kilpaladuille.

Noin 5350 hengelle mitoitetut katsomotilat puolestaan sijaitsivat alemmilla tasoilla. Niiden rakenteet oli suunniteltu luonnollisesti lujuusmitoituksen periaattein, mutta myös arkkitehdin toivoma ulkonäkö huomioon ottaen. Päärakennesuunnittelija Martti Taskinen kiteytti aikanaan suunnitteluperiaatteet todeten betonia käytetyn paikallavalettuna, elementteinä ja esijännitettynä sekä rakentein että ulkonäkökeinona, jolloin rakenteiden tarkoitus ja selkeys tulivat korostetusti esille.

Kansainvälinen hiihtoliitto oli myöntänyt Lahdelle vuoden 1978 MM-kisat toukokuussa 1975 pidetyssä kokouksessaan.

LAHDEN URHEILUKESKUKSEN KATSOMO, LAHTI

RAKENNUTTAJA:

Lahden kaupunki

Rahoitusta hiihtokeskuksen investointiohjelmaan tarvittiin sekä valtiolta että Lahden kaupungilta. Kun se oli varmistunut, alkoi kiivastahtinen toteutussuunnittelu ja urakkatarjouspyyntöjen valmistelu. Kohteen mittavuuden takia aikataulu oli tiukka, mikä vaikutti etenkin ylimmän kerroksen rakennejärjestelmän valintaan. Vaihtoehtoina sen kantavaksi rakenteeksi olivat valitun vaihtoehdon lisäksi teräsbetoniset pilarit, paikallavalettu esijännitetty ulokepalkki ja teräsristikko.

Toteutetun suunnitelman mukaisesti katsomon kantaviksi rakenteiksi valittiin paikallavaletut teräsbetonipilarit ja -seinät, elementtirakenteiset teräsbetoni- ja jännebetonipalkit, esijännitetyt teräsbetoniset vetotangot, teräksiset ripustustangot, tasoina TT-laatat ja ontelolaatat sekä teräsbetoniset L-elementit katsomon istuimina.

Tuomaristo perusteli Lahden urheilukeskuksen pääkatsomorakennuksen valintaa Vuoden 1976 Betonirakenteeksi todeten kyseessä olevan ”suuri erikoiskohde, jossa käyttötarkoitus, toiminta, taloudellisuus, arkkitehtuuri, ympäristöön soveltuvuus ja rakenteet on sulautettu yhteen.” Myös betonin käytön monipuolisuus sai tuomaristolta kiitosta.

GRANDSTAND IN LAHTI SPORTS CENTRE

The new grandstand was already the second project implemented in the Lahti sports centre to receive the Concrete Structure of the Year Award. Six years before, the Award had been given to the new large ski jumping hill.

The central idea of the grandstand designed by Arkkitehtitoimisto KSS was to build the stand on three different levels with appropriate views from each level for the people working there as well as for the spectators.

The designs were implemented with cast-inplace reinforced columns and walls as the load bearing structure, as well as precast reinforced concrete beams and prestressed concrete beams, prestressed reinforced tie rods, steel tension rods, double-tee slabs and hollow-core slabs on floors, and reinforced precast concrete L elements as seats.

In the justification for the selection of the Lahti sports centre grandstand as the Concrete Structure of the Year 1977, the Jury described it as “a large special project in which the purpose of use, functions, economy, architecture, adaptation to the environment, and structures have been fused together”. The Jury further complimented the versatile use of concrete.

SUUNNITTELIJAT: Konsulttikeskus Oy/ Arkkitehtitoimisto KSS, Insinööritoimisto Martti Taskinen Ky

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennustoimisto Mattinen & Niemelä Oy

JÄNNITYSTYÖT: Insinööritoimisto Esijännitystekniikka Ky

↗ Lahden urheilukeskuksen katsomo.

→ Lahden urheilukeskuksen katsomo on edelleen aktiivisessa käytössä.

BETONITUOTTEET: Elementtitekniikka Oy, Rakennustoimisto Mattinen & Niemelä Oy, Oy Lohja Ab Lahden Betoni

VUODEN 1978 BETONIRAKENNE

PASILAN POSTIKESKUS

Pitkälle kehitetyn betonielementtitekniikan menestys jatkui Vuoden 1978 Betonirakenne -kilpailussa. Sen voitti Pasilan postinkäsittelykeskus, jonka olivat suunnitelleet Arkkitehtitoimisto Lindqvist, Löfström & Uosukainen ja Rakennusteknillinen Insinööritoimisto Heimo Kakko & Co Ky.

Kohde oli suunnittelijoilleen ja pääurakoitsijana toimineelle Oy Alfred A. Palmbergille monin tavoin vaativa: se oli laaja rakennuskohde ja sijaitsi ratapihan ja Keskuspuiston välissä. Maisemallisesti herkkä sijainti sekä toiminnalliset vaatimukset johtivat siihen, että rakennus päätettiin toteutettiin kookkaana hallina yhdessä tasossa.

Tarkasteltavia runkovaihtoehtoja oli alun perin 20; niistä valittiin jatkotarkasteluun parhaat teknis-taloudellisen vertailun perusteella. Toiminnallisista ja rakenteellisista syistä päädyttiin 34 × 18 metrin pilariruudukkoon ja 102 metrin runkosyvyyteen. Näistä lähtökohdista tehdyn jatkotarkastelun perusteella hinta-laatusuhteeltaan parhaaksi valittiin jännebetonisista primääripalkeista, niitä tukevista jännebetonipilareista ja poikittaissuuntaisista HTT-laatoista koostuva rakenne.

Lähes koko rakennus toteutettiin elementtirakentein, joista teknisesti vaativimpia olivat 34 metrin pituiset jännitetyt harja-TT-laatat. Ne tehtiin painon pienentämiseksi kevytsoratäytteisinä. Näiden elementtien leveys oli kolme metriä, joten jokaisella harja-TT-laatalla katettiin yli sadan neliömetrin pinta-ala yhteensä noin 40 000 neliömetrin kerrosalasta.

PASILAN POSTIKESKUS, HELSINKI

RAKENNUTTAJA: Rakennushallitus

Rakenneteknisestä monipuolisuudestaan huolimatta kohde pystyttiin toteuttamaan vakioelementein. Tämä oli keskeinen seikka siinä, että juuri tämä rakennevaihtoehto tuli toteutetuksi. Myös tuomaristo piti tätä seikkaa etuna kilpailuvoittajaa valitessaan.

Ykkössijan perustelu kuului näin: ”Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö ry:n valinnan perusteena oli muun muassa kohteen huolellinen suunnittelu materiaalivertailuineen, mikä johti betonisten standardielementtien monipuoliseen ja niiden ominaisuuksia optimoivaan käyttöön. Postinkäsittelykeskus sopeutuu myös hyvin ympäristöönsä, vaikka onkin volyymiltaan huomattava ja toteutettu pitkälle järkeistetyllä tekniikalla. Erityisesti on valintaperusteena haluttu painottaa standardielementtien menestyksellistä käyttöä teknisesti vaativissa osissa; esimerkiksi pilariruudukko 18 × 34 metriä on ratkaistu käyttäen vakioelementtejä.”

PASILA SHIPPING AND MAILING SERVICE CENTRE

The 1978 Concrete Structure of the Year competition again favoured advanced precast concrete technology. The Award was given to the Pasila shipping and mailing service centre designed by Arkkitehtitoimisto Lindqvist, Löfström & Uosukainen together with Rakennusteknillinen Insinööritoimisto Heimo Kakko & Co Oy.

Almost the entire building was constructed from precast structures, the most demanding of which were the 34-metre long prestressed double-tee beams with ridge. They were filled with expanded aggregate to reduce the weight. The beams are three metres wide, so each TT beam with ridge covers more than one hundred square metres of the total 40 000 square-metre floor area.

Despite the diversity of the building in terms of structural engineering, it could be built using standard elements. The first prize was justified as follows: “The criteria on which the Association of the Concrete Industry of Finland based the selection included, for example, the diligent design of the building, complete with a comparison of materials, which resulted in standard precast concrete structures being used in a versatile manner and so as to optimise their properties. The shipping and mailing service centre is also well adapted to its environment despite the considerable volume of the building and the rationalised technology used in its implementation. The successful utilisation of standard precast products in technically complex parts has been especially stressed in the selection criteria; the column grid of 18 × 34 metres, for example, has been realised with standard products.”

SUUNNITTELIJAT: Arkkitehtitoimisto

Lindqvist Löfström Uosukainen, Insinööritoimisto Heimo Kakko & Co Oy, Insinööritoimisto Rautiainen Ky

URAKOITSIJAT: Oy Alfred A. Palmberg, Oy Lohja Ab, Semera Oy

BETONITUOTTEET: Oy Lohja Ab, Rakennusvalmiste Oy, Oy Partek Ab, K-Betonia Oy, Semera Oy

↑ Pasilan postikeskus oli aikanaan laaja rakennushanke.

→ Postikeskuksen toiminnallisista ja rakenteellisista syistä valittiin 34 x 18 metrin pilariruudukko ja 102 metrin runkosyvyys.

VUODEN 1979 BETONIRAKENNE AS UNTO OY LINTUNIITTY

Järjestyksessä kymmenes Vuoden Betonirakenne -kilpailu toi uudenlaisen avauksen kilpailuvoittajien siihenastiseen kirjoon. Voittajaksi Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö SBK:n kilpailuraati valitsi Asunto Oy Lintuniityn, paritalokohteen Tampereelta. Kohteen palkitseminen huipensi vuosia jatkuneen kehittämistyön, jota oli tehty muun muassa SBK:n ja VTT:n piirissä. Kehittämistyön keskeinen tavoite oli ollut löytää tapoja hyödyntää teollista betonirakentamista myös pientaloissa.

Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä

Oy:n perustajaurakointikohteena toteuttama ja yhtiön arkkitehtiosastollaan pääsuunnittelema Asunto Oy Lintuniitty

koostuu yhteensä 22 pinta-alaltaan 102,5 neliömetrin paritaloasunnosta. Paritalot sijaitsevat Lamminpään kaupunginosassa, ja ne on sijoitettu kumpuilevaan maastoon.

Talojen ensimmäisen kerroksen ulkoseinät ovat pesubetonipintaisia vaaleita sandwich-elementtejä ja toisen kerroksen päätyseinät tummaksi petsattua puuta. Alapohjat ovat maanvaraisia betonilattioita ja välipohjat ontelolaattoja.

Kilpailuraati perusteli voittajavalintaa toteamalla, että Asunto Oy Lintuniitty on ”oiva esimerkki pienimuotoisesta rakennuskohteesta, jossa kaava-, rakennus- ja tuotantosuunnittelun yhteensovittamisella, ympäröivää luontoa varjellen ja rakennuksien ryhmittelyllä sekä eri pintamateriaaleja yhdistellen on luotu ympäristöön sopeutuva, kodikas ja visuaalisesti vivahteikas asuntoalue. Kuitenkin samalla on voitu käyttää tehokasta teollista rakennustapaa ja kehittynyttä betonielementtitekniikkaa.”

ASUNTO OY LINTUNIITTY, TAMPERE

RAKENNUTTAJA: Rakennusyhtymä

Mattinen – Niemelä Oy

HOUSING MANAGEMENT COMPANY LINTUNIITTY, TAMPERE

The winner of the tenth Concrete Structure of the Year competition represented a completely new project type among the winners. The Jury appointed by the Association of the Concrete Industry of Finland selected Housing Management Company Lintuniitty, a duplex house project in Tampere, as the winner of the Award. The starting point of the development work was to find ways to utilise industrial concrete construction also in small houses.

Lintuniitty consists of 22 apartments in duplex houses. The houses are located in the Lamminpää part of the town, in an area of undulating ground.

The external walls on the ground floor are light-coloured precast sandwich panels with exposed aggregate finish, and the end walls on the upper floor are dark etched wood. The base floors are ground supported concrete floors and the intermediate floors are hollow-core slabs.

According to the Jury’s justification, Lintuniitty got the Award as “an excellent example of small-scale building where a visually nuanced residential area that is well adapted to the environment and offers comfortable homes has been created through an amalgamation of town planning, building and production design, protection of the surrounding nature, grouping of the buildings and a combination of different surface materials. All this has been achieved while at the same using an efficient industrial construction system and advanced precast concrete technology.”

SUUNNITTELIJA: Rakennusyhtymä

Mattinen – Niemelä Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennusyhtymä

Mattinen – Niemelä Oy

BETONITUOTTEET: Mattinen – Niemelä, Laatuelementti Oy, Oy Partek Ab, Soraseula Oy

↑ Asunto Oy Lintuniitty koostuu yhteensä 22 paritaloasunnosta. Julkisivuissa on käytetty pesubetonipintaisia sandwich-elementtejä ja tummaksi petsattua puuta. Välipohjissa on ontelaattarakenne.

VUODEN BETONIRAKENNE -KILPAILU 1980-LUVULLA

CONCRETE STRUCTURE OF THE YEAR AWARD IN 1980S

Toiselle vuosikymmenelleen ehtinyt Vuoden Betonirakenne -kilpailu alkoi näyttävästi Färjsundin sillan voittaessa vuonna 1980. Voittajakohde oli ensisijaisesti insinööritaidon edustava näyte, mutta myös kohteen sopivuutta ympäristöönsä kiiteltiin. Vielä seuraavanakin vuonna, kun Kajaanin urheilukeskuksen pääkatsomo voitti kilpailun, korostuivat betonin rakennetekniset näkökohdat.

Vuodesta 1982 voi todeta kilpailun muuttuneen sekä insinöörien että arkkitehtien kilpailuksi. Tuolloin kisan voitti arkkitehti Pekka Salmisen pääsuunnittelema Lahden teatteritalo, joka samalla on ensimmäisiä merkittäviä kohteita Salmisen edelleen jatkuvalla kunniakkaalla uralla.

Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Tampereen pääkirjasto Metso voitti Vuoden 1985 Betonirakenne -kilpailun ja on yksi heidän merkkiteoksistaan. Kolmas runsaasti myönteistä huomiota rakentamisen ammattilaispiirien ulkopuolellakin kerännyt 1980-luvun voittajakohde Tiedekeskus

Heureka puolestaan toi julkisuutta arkkitehtien

Mikko Heikkisen ja Markku Komosen menestyksekkäälle uralle.

Betonialan näkökulmasta 1980-luku merkitsi käännettä kohti aiempaa laatutietoisempaa ja kokonaisvaltaisempaa lähestymiskulmaa; nyt ei kustannustehokkuus enää ollut ainoa, eikä aina tärkeinkään arvo. Samalla rakennusalalle eri ammattiryhmien välinen vastakkainasettelu väheni – ja parhaissa tapauksissa jopa poistui. Esimerkiksi SBK teki ennakkoluulottomia avauksia betonitaidetta toteuttavien ammattilaisten ja taiteilijoiden suuntaan ja ryhtyi palkitsemaan kunkin vuoden voittajatahoja tilaustyönä kuvanveistäjillä teettämillään betonisilla pienoispatsailla.

Elementtiteollisuus puolestaan oli intensiivisesti mukana alan kehityksessä ja toi markkinoille tuotteita, jotka olivat sekä teknisesti toimivia että vastasivat uusia rakentamisen kokonaisvaltaiselle laadulle asetettuja arvoja. Myös betonin materiaalitekniikkaa ja -ominaisuuksia kehitettiin määrätietoisesti.

Rakennesuunnittelijat ja rakentajat puolestaan pääsivät näyttämään osaamistaan vastatessaan arkkitehdeilta ja rakennuttajilta tuleviin ideoihin ja vaatimuksiin. Luovia ideoita tuli toki myös tekniikan ammattilaisilta; usein arkkitehti ja rakennesuunnittelija muodostivat työparin, joiden yhteistyöllä syntyi toimivia ja tyylikkäitä rakenteita ja rakennuksia.

Rakennusliikkeillä meni hyvin 1980-luvulla myös viennissä, ja moni vientirakennuskohde oli mukana 1980-luvun betonirakennekilpailuissa. Voittajaksi vuonna 1983 selviytyi Bagdadin kongressipalatsi ja vuonna 1984 Tretjakovin gallerian depositarium eli lisärakennus.

Vuosikymmenen lopulla Suomi ja suomalainen rakennusala eli ennen kokematonta noususuhdannetta. Kun pyörät pyörivät kaikkein lujimmilla kierroksilla, monetkaan eivät ehtineet miettiä osallistumista vuosittaiseen Vuoden Betonirakenne kilpailuun ja ehdokasmäärät jäivät yllättävän vähäisiksi. Kun ennen vuosikymmenen vaihtumista alkoi rakennusalalla hieman hiljetä, ehdokkaiden määrä moninkertaistui. Mukaan tuli samalla entistä monipuolisemmin betonirakentamisen eri käyttökohteita edustavia hankkeita, julkisten ja kulttuurirakennusten lisäksi myös asuntokohteita.

Year 1982 saw a change in the competition to one that genuinely assesses both engineers and architects.

From the viewpoint of concrete industry, the 1980s marked a turning point towards a more quality-driven and comprehensive approach; cost efficiency was no longer the only criterion, not always even the most important one.

The concrete prefabrication industry, on the other hand, was intensively involved in this development and introduced to the market products which were both technically functional and in compliance with the values specified for the overall quality of building.

As far as structural designers and building contractors were concerned, they had the opportunity to showcase their skills by responding to the ideas and requirements presented by architects and building developers. Professionals in technical fields also produced creative ideas, of course; very often the architect and the engineer formed a team which worked together to build functional and elegant structures.

Building companies implemented also international building projects in the 1980s, and several projects carried out abroad were nominated in the Concrete Structure of the Year competition of the 80s.

VUODEN 1980 BETONIRAKENNE FÄRJSUNDIN SILTA

Vuosikymmenen vaihtuessa Vuoden Betonirakenne -kilpailussa on havaittavissa selkeä kasvojenkohotus. Vaikka säännöissä edelleen puhutaan yksinomaan betonirakennetekniikan kehittämisestä, myös arkkitehtuuri on nyt aiempaa painoarvoisemmin mukana. Tämä näkyy jo Vuoden 1980 kilpailun arvioinneissa, myös kilpailuvoittajaksi yltäneen Ahvenanmaalla sijaitsevan Färjsundin sillan perusteluissa – siitä huolimatta, että kyseinen kohde on hieno esimerkki insinööritaidosta.

Alkuperäisen Färjsundin sillan oli rakentanut tanskalainen urakoitsija 1930-luvulla – ruotsalaisin suunnitelmin. Ahvenanmaan maakuntahallitus pyysi ideatarjousta sekä alkuperäiset suunnitelmat laatineelta yritykseltä että suomalaisilta suunnittelijoilta. Y-Suunnittelu Oy:n ehdotus, joka perustui vanhan sillan käyttöön sekä telineenä ja muottina että lopulta osana uutta siltarakennetta, sai rakennuttajan kannatuksen ja johti toteutussuunnitteluun.

Mynämäen Maanrakennus Oy:n urakoimalla Färjsundin siltatyömaalla 17 kilometrin päässä Maarianhaminasta koilliseen käytettiin Suomessa ensi kertaa sittemmin yleistynyttä ratkaisua, jossa vanhaa siltaa hyödynnetään työnaikaisena apusiltana. Vanhan siltaholvin ikäänsä nähden hyvä kunto mahdollisti sen hyödyntämisen kantavana rakenneosana jatkossakin. Vanhan sillan kansi reunapalkkeineen sen sijaan oli päässyt heikkoon kuntoon, eikä se enää ollut käyttökelpoinen ajoneuvoliikenteelle.

Arkkitehti Kirmo Mikkolan, professori Pekka Kanervan, apulaisprofessori Pentti Vähäkallion, kaupunginsinööri Pentti Leh-

FÄRJSUNDIN SILTA, AHVENANMAA

RAKENNUTTAJA:

Ålands landskapstyelse

timäen ja SBK:n toimitusjohtaja Lauri Jämsän muodostama kilpailutuomaristo ylisti Färjsundin sillan rakentamisideaa seuraavasti: ”Täysin uuden rakenteen ja herkän saaristonäkymän yhteensoveltuvuus on vähintäänkin kysymyksiä herättävää. Nyt asia on ratkaistu loistavalla tavalla. Vanha silta on jätetty sellaisenaan paikalleen. Sen molemmille sivuille on tehty elementtirakenteisena täysin entisen muo-

SUUNNITTELIJA: Insinööritoimisto Y-Suunnittelu

toiset lisäkaaret, jolloin sillan maisemaan hyvin sopiva muoto on varmasti säilynyt. Vanha silta on toiminut uusien rakenteiden työnaikaisena telineenä eli säästänyt myös täten suuresti kustannuksia. Samalla sillan entinen kantokyky on sellaisenaan tullut uuden sillan avuksi. Idea on todella nerokas esimerkki vanhan hyvän muodon ja tekniikan hyväksikäytöstä palvelemaan täysin modernia nykyaikaa.”

PÄÄURAKOITSIJA: Mynämäen Maanrakennus Oy

BETONITUOTTEET: Betong Kb

Kuva vasemmalla: Museovirasto, Finna. Kuva oikealla: Lehtikuva, Mikko Stig

↖ Färjsundin vanhan sillan sivuille tehtiin elementtirakenteiset uudet lisäkaaret.

↑ Färjsundin silta sai palkintovoittovuonnaan ykkössijan myös Vuoden insinöörityö -kilpailussa.

FÄRJSUND BRIDGE

The Färjsund bridge construction project 17 km north-east of Mariehamn on Åland was implemented using, for the first time ever in Finland, a solution where the old bridge is utilised as an auxiliary bridge during construction. This became later a popular method. The good condition of the old bridge arch, for its age, made it possible to use it as a load-bearing structural part also for the new bridge.

The Award Jury, which consisted of Kirmo Mikkola (architect), Pekka Kanerva (Professor), Pentti Vähäkallio (Assistant Professor), Pentti

Lehtimäki (town engineer), and Lauri Jämsä (Chairman of the Association of the Concrete Industry of Finland), praised the construction idea of the Färjsund bridge as follows: “The old bridge has served as scaffolding for the new structures during construction, which has brought considerable cost savings. At the same time it has made it possible to take advantage of the previous load-bearing capacity of the bridge as such. The idea is a really ingenious example of the utilisation of a good old form and technology to serve a fully modern application.”

KOIVUKYLÄN TUKIMUURI

Vuoden 1980 Betonirakenne -kilpailussa myönnettiin myös kunniamaininta. Sen sai Puistokadulle Vantaan Koivukylään valmistunut tukimuurien ja ramppien muodostama rakennekokonaisuus. Nämä rakenteet ovat osa tuolloin toteutettavana ollutta Koivukylän aseman ja palvelukeskuksen muodostamaa laajempaa kokonaisuutta. Kunniamaininta myönnettiin Vuoden Betonirakenne -kilpailussa tuolloin ensimmäistä kertaa.

Koivukylän tukimuurien ja ramppien kunniamaininnalla tuomaristo halusi muistuttaa havaitsemastaan puutteesta: siitä, että julkinen kaupunkitila ja sen tietoinen suunnittelu oli ”viime vuosikymmeninä lähes unohdettu”. Erityisesti arkkitehtien osaaminen oli jätetty tällä suunnittelun alalla hyödyntämättä, ja julkiseen kaupunkitilaan liittyvät suunnitteluratkaisut oli tehty korostuneesti pelkän toteutushinnan perusteella.

Tämä puute oli tuomariston mielestä vakava, koska ”yleiset katutilat muodostavat merkittävän elementin kaupunkikuvassa. Pysyvinä muistomerkkeinä ne jäävät kertomaan jälkipolville arvomaailmastamme. Yleisten katutilojen suunnitteluun tulee paneutua huolella ja niiden merkityksen edellyttämällä vakavuudella”, totesi tuomaristo perusteluissaan.

Koivukylän tukimuurien ja ramppien materiaalina on käytetty hakattua, uritettua ja kuvioitua betonia. Lisäksi rakenteissa on käytetty mustaa ja punaista graniittia sekä punaista Alvar Aalto -muototiiltä. Jalankulkutasot on päällystetty pääosin mustilla ja valkoisilla rouhepintaisilla betonilaatoilla. Istutuksin elävöitetyt rampit

KOIVUKYLÄN TUKIMUURI, VANTAA

PÄÄSUUNNITTELIJA:

Arkkitehti Kalevi Karlsson

on varustettu ”vanhuksia ja vammaisia palvelevilla” levähdyspaikoilla.

Koivukylän tukimuurit ja rampit suunnitteli Vantaan kaupungin toimeksiannosta arkkitehti Kalevi Karlsson. Niiden rakenteet suunnitteli Marja-Leena Palviainen ja urakoi Insinööritoimisto Vesto Oy.

RETAINING WALLS AND ACCESS RAMPS IN KOIVUKYLÄ

The Jury of the Concrete Structure of the Year 1980 competition also granted a Mention of Honour. It was given to the structural complex of retaining walls and access ramps built on Puistokatu Street in the Koivukylä area of Vantaa.

By granting a Mention of Honour to the retaining walls and access ramps in Koivukylä, the Jury wanted to point out a shortcoming it had detected: The fact that the public town space and its conscious planning had “been almost forgotten in the past few decades”.

The Jury considered this a serious shortcoming, as “public street spaces form an important element in the townscape. They are permanent monuments of our values to posterity. Public street spaces should be planned with care and given the serious consideration their significance demands”.

The material of the retaining walls and access ramps in Koivukylä is tooled, grooved, and patterned concrete. Pedestrian access ways are paved with black and white, pebble dash concrete tiles.

RAKENNESUUNNITTELIJA: Marja-Leena Palviainen

PÄÄURAKOITSIJA: Insinööritoimisto Vesto Oy

↗ Vantaan Koivukylän tukimuurit ja rampit saivat kunniamaininnan Vuoden 1980 Betonirakenne -kilpailussa.

→ Rakenteet ovat edelleen aktiivisessa käytössä ympäristössään.

VUODEN 1981 BETONIRAKENNE KAJAANIN URHEILUKESKUKSEN PÄÄKATSOMO

Insinöörirakenteiksi tuohon aikaan kutsuttujen taitorakenteiden menestys jatkui myös vuoden 1981 betonirakennekilpailussa. Kilapiluraati, jonka puhetta nyt johti diplomi-insinööri Matti Tanska SBK:sta, valitsi yksimielisesti voittajaksi Kajaanin urheilukeskuksen elementtirakenteisen pääkatsomon. Ehdolla oli myös muita taitorakenteita, kuten Lahteen rakennettu

Upon risteys- ja ylikulkusilta sekä Äetsän vesitorni. Lisäksi tuolloin aktiivinen vientiprojektitoiminta näyttäytyi nyt myös kilpailuehdokkuutena: Perusyhtymän Viipuriin rakentama Druzhba-hotelli osallistui kisaan.

Kajaanin kaupunki investoi 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa voimakkaasti liikuntapaikkojen rakentamiseen ja keskitti tämän rakennustoiminnan Vimpelinvaaran ja Vimpelinlaakson alueelle. Maankäyttösuunnitelma oli jo vuodelta 1972 ja sitä tarkistettiin kolme vuotta myöhemmin. Runsaasti sekä kesä- että talviurheilupaikkoja sisältänyt investointiohjelma sai ainakin henkistä lisäpotkua siitä, että kajaanilainen Tapio Räisänen voitti vuonna 1978 suurmäen maailmanmestaruuden. Kaupungin toimistorakennusmestarina työskennellyt Räisänen osallistui rakennuttajan edustajana aktiivisesti koko hankkeeseen ja myös sen teknisen huipennuksen muodostaneen katsomon rakennuttamiseen.

Maa ja Veden yleissuunnitelman pohjalta laaditussa toteutussuunnittelussa olivat mukana – arkkitehtisuunnitelman laatineen Maa ja Veden lisäksi – rakennesuunnittelusta vastaava Insinööritoimisto Voimarakenne Oy Oulusta ja betoniele -

menttien erikoissuunnittelusta vastaava, niin ikään oululainen Arkinsuunnittelu Oy.

Katsomorakenteen kolmesta eri vaihtoehdosta, joista yhden lähtökohtana oli teräsrunko, kaupunki valitsi sen betonielementtirakenteisen, jossa pääkannattajat oli suunniteltu toimivan ristikkomaisina kehinä. Valitussa vaihtoehdossa sekundäärikannattajat oli suunniteltu ja toteutettiin ontelolaatoilla.

Katsomorakenteessa myös hyödynnettiin olemassa olevaa maastoa: rakenteen kaltevuus noudatteli moreenirinteeseen kaivettua leikkausta.

Erityisen vaativana konstruktiona raati piti katon kantavaa rakennetta. Kattorakenne koostui 12 ulokekehäelementistä, joiden tyypiksi valittiin TT-laatta, koska näin rakenne saatiin mahdollisimman kevyeksi. TT-laattojen avulla saatiin myös aikaiseksi arkkitehtonisesti kekseliäs valon ja varjon leikki.

Tuomaristo kiteytti palkitsemisperusteensa seuraavasti: ”Yksimielisesti valittu Vuoden Betonirakenne 1981 Vimpelin ulkoilu- ja urheilukeskuksen pääkatsomo Kajaanissa täyttää ehdotuksista parhaiten kilpailusääntöjen asettamat kriteerit; arkkitehtonisten, teknisten ja taloudellisten arvojen hyvän toteuttamisen.”

GRANDSTAND IN KAJAANI SPORTS CENTRE

In the late 1970s and early 1980s, the town of Kajaani invested heavily in the construction of sports venues.

Three structural alternatives were considered for the grandstand of the sports centre. The town selected the alternative based on precast concrete construction, with primary beams designed to act as truss-like frames. The secondary beams were in this alternative designed and implemented with hollow-core slabs.

The terrain on the site was also taken advantage of in the design of the grandstand: the inclination of the grandstand structure followed the cut excavated in the side of the moraine hill.

According to the Jury, the load-bearing roof structure was particularly complex. The roof structure consists of 12 cantilever frame elements, which were decided to be implemented with double-tee slabs to make the structure as light as possible. The TT slabs also allowed the creation of an architecturally imaginative play of light and shadow.

The Jury summarised their Award justification as follows: “The grandstand of the outdoor recreation and sports centre in Vimpeli was unanimously selected as the winner of the Concrete Structure of the Year 1981 Award, because it fulfils the criteria specified in the competition rules best through good implementation of architectural, technical and economic values.”

KAJAANIN URHEILUKESKUKSEN PÄÄKATSOMO, KAJAANI

RAKENNUTTAJA:

Kajaanin kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Maa ja Vesi Oy, Kajaanin kaupungin tekninen virasto

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto Voimarakenne Oy, Arkinsuunnittelu Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennusliike

Einari Savolainen Ky

ELEMENTTIURAKOITSIJA: Kaise Oy

alhaalla: Kainuun Museon kuva-arkisto, Antti Mäkinen. Ylhäällä: Betoniteollisuus

↑ Kajaanin urheilukeskuksen pääkatsomo on vaativa elementtirakenne.

→ Pääkatsomo tuli heti valmistuttuaan aktiiviseen käyttöön.

VUODEN 1982 BETONIRAKENNE

LAHDEN TEATTERITALO

Vuoden 1982 kilpailua voidaan pitää betonirakennekilpailussa eräänlaisena käännekohtana: nyt arkkitehtuurilla ja esteettisillä arvoilla on ensimmäistä kertaa yhtä suuri painoarvo kuin rakennetekniikalla. Tämä näkyy paitsi kilpailun voittaneessa arkkitehti Pekka Salmisen suunnitteleman

Lahden teatteritalon kuin myös esimerkiksi kilpailuun osallistuneen betonisen monumentin perusteluissa.

Viimeksi mainittu työ oli Jeddaan Saudi-Arabiaan suunniteltu ja rakennettu veistos. Sen oli suunnitellut Matti Janhusen perustama Pantekno Oy ja rakentanut Devecon Oy. Deveconin projekti-insinööri

Mikko Prökkinen lähetti – myöhäistä reagoimista ja kirjoituskoneensa näppäimistön ä- ja ö-kirjainten puuttumista valitellen – kilpailuaineiston kuriirin välityksellä vasta jouluaattona päästen silti vielä kilpailuun mukaan.

Kilpailun selkeä voittaja kuitenkin oli Lahden teatteritalo. Siinä tuleva arkkitehtilegenda Pekka Salminen pääsi ensi kertaa toteuttamaan nuoruuskautensa keskeistä ideaa, jonka mukaisesti talossa tuli olla samanlainen tunnelma sekä ulkoa että sisältä. Toinen Salmisen iso ajatus betonin käytöstä oli, että betoni on nykyajan luonnonkivi. Hän perusteli betonin käyttöä myös ympäristöllä: hän piti Lahtea nuorena ja nuorekkaana kaupunkina eikä voinut siksi kuvitellakaan, että teatteritalo olisi tehty esimerkiksi punatiilestä.

Lahden teatteritalo on myös rakenneteknisesti vaativa, ja se sisältää monia hienoja teknisiä oivalluksia. Lasikuitumuotissa pystyssä valetut pilarit muodostavat neljän pilarin ryhmässä kimppupilarin. Pilarien kaikki, kulmistaan pyöristetyt

LAHDEN TEATTERITALO, LAHTI

RAKENNUTTAJA:

Lahden kaupunki

sivut ovat samanlaisia näkyviä muottipintoja. Yli neljä metriä korkeat lämpiön pilarit oli tehtävä kahdessa osassa, ja ne liitettiin toisiinsa näkyvillä RST-liittimillä. Työpaja- ja varasto-osan yhdeksänmetriset pilarit on valettu normaaliin tapaan vaakamuotissa. Kimppupilaristo oli teatteritalossa tarkoituksenmukainen myös siksi, että näin ääniteknisen osastoinnin ja liikuntasaumojen sijainti oli vapaasti valittavissa.

Julkisivut ovat niin ikään betonielementtirakenteisia. Pääosa julkisivuista ovat lasikuitumuotissa valettuja normaalimittaisia sandwich-elementtejä, mutta näyttämötornin kohdalla julkisivuelementit ovat tuplapituisia. Tästä seurasi lisävaatimuksia sekä rakenne- että muottitekniikalle: ulkokuori tehtiin kantavana, ja elementit kiinnitettiin päistään näyttämötornia kannatteleviin ulkopuolisiin teräsristikkotorneihin.

Talon sisäpuolellakin betoni on – arkkitehdin perusidean mukaisesti – jätetty näkyviin. Kolmiomainen kupulaattaholvi on jätetty kaikkialla näkyviin; talossa ei ole lainkaan alakattoja. Lämpiön portaat ja suuren näyttämön sivuseinät on valettu paikalla käyttäen pyörösahattua muottilautaa, jolloin lautakuviot peilikuvina muodostavat kalanruotokuvion. Tämä edellytti, että muottilaudat tulivat työmaalle parittain niputettuina. Suuren teatterisalin sivuseinien liikuteltavat akustiset elementit tehtiin sileävaluna vanerimuottiin. Salin takaosan katon vinot akustiset osat puolestaan toteutettiin ruiskubetonoimalla vanerimuottiin paikalla.

Tuomaristo oli vaikuttunut: ”Lahden teatteri on käsityksemme mukaan ensim-

ARKKITEHTI: Arkkitehtitoimisto

Pekka Salminen Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Konsulttiryhmä Plantest-Puolanne

mäinen Suomessa rakennettu julkinen rakennus, jossa arkkitehti on puhtaalla betonilla (paljas betoni on sellaisenaan näkyvissä sekä sisällä että ulkona), sen muotoilulla ja millimetrintarkoilla yksityiskohdilla luonut mielenkiintoisen taiteellisen kokonaisuuden.” Myös rakennetekniikka sai raadilta runsaasti kiitosta.

LAHTI THEATRE HOUSE

1982 marked a kind of a turning point in the Concrete Structure of the Year competition: it was the year when architectural and aesthetic values in general played an equal role to structural engineering. This was reflected in Lahti Theatre House, designed by architect Pekka Salminen, which won the Award.

Lahti Theatre House was a demanding project also in terms of structural engineering and features several great technical ideas. The columns, cast in vertical position using fibreglass formwork, stand in a cluster of four columns.

The facades are also precast concrete structures. They were built from precast sandwich panels of normal size, poured in fibreglass moulds, except for the stage tower facade where precast panels of double the length were used.

Concrete surfaces are visible also inside the House – according to the architect’s basic concept. The triangular roof dome slab was left exposed everywhere; there are no false ceilings in the Theatre House. The foyer staircase and the side walls of the large stage are cast-in-place structures realised using shuttering sawn with a circular saw.

The Jury was impressed: “As far as we know, Lahti Theatre House is the first public building built in Finland where the architect has used concrete as such (with bare concrete exposed both indoors and out) to create an interesting artistic whole through design solutions and details accurate to the millimetre.” The Jury also showered compliments on structural engineering solutions.

PÄÄURAKOITSIJA:

Työyhteenliittymä Teatteri (Rakennus-Ruola Oy ja Rakennusyhtymä MattinenNiemelä Oy)

↑↑ Lahden teatteri on yksi suomalaisen betoniarkkitehtuurin merkkiteoksista.

↑ Pekka Salminen tarkastelemassa Lahden teatteritalon julkisivuelementtejä Laatuelementti Oy:n tehtaalla.

↑ Teatterin sisätiloissa betoni on seinä- ja kattopinnoissa ilmeikkäästi näkyvillä.

VUODEN 1983 BETONIRAKENNE BAGDADIN KONGRESSIPALATSI

Suomen rakennusvienti eli kiihkeimpiä aikojaan 1980-luvun alussa, mikä näkyi myös Vuoden Betonirakenne -kilpailun ehdokasasettelussa. Vuoden 1983 kilpailussa ehdolla oli kaksi Irakissa toteutettua hanketta, Bagdadin kongressipalatsi ja virkistysaluehanke Bagdad Island Development Project. Kongressipalatsi voitti ja virkistysalue sai kunniamaininnan.

Tuomariston puheenjohtaja Eero Nieminen vertasi Sarajevon talviolympialaisten aikoihin pidetyn betonikilpailugaalan juhlapuheessaan suomalaisten nopeaa nousua rakennusviejien kärkikastiin siihen tapaan, jolla Suomesta oli tullut olympiaurheilun suurvalta. ”Mielestäni rakentamista ja sen suunnittelua voidaan verrata urheilun ponnisteluihin, vaikeuksiin ja saavutuksiin. Pärjätäkseen kotimaan kisoissa on meillä oltava riittävä osaamisen taso, joka ei aina välttämättä saata olla taso, jolla kansainvälisessä kilpailussa pärjätään. Kymmenkunta vuotta sitten oli suomalaisten rakennusvienti laajemmalti tuntematon käsite.”

Öljyllä vaurastunut Lähi-itä oli nyt muodostunut suomalaisille rakentajille erittäin tärkeäksi vientisuunnaksi. Betonin kannalta siellä oli myös uutta opittavaa. Aluksi ei tiedetty, että sulfaattipitoisesta maaperästä kaivettu runkoaine voi tehdäbetonirakenteesta lyhytikäisen, ellei tätä oteta valmistusreseptissä huomioon. Sittemmin sulfaatinkestävä betoni on vakiintunut ratkaisu myös sellaisissa kotimaan kohteiden rakenteissa, joihin kohdistuu voimakkaita kemiallisia rasituksia.

Vuoden 1983 betonikisassa menestyneiden Bagdadin-projektien aikaan runko-

BAGDADIN KONGRESSIPALATSI, IRAK

RAKENNUTTAJA:

Irakin valtio

aineeseen liittyvät paikalliset erityispiirteet oli jo omaksuttu. Kongressipalatsin elementtirakenteiset julkisivut valettiin paikallisia runkoaineita käyttäen. Ilmasto-olosuhteet olivat haastavan kuumat, mikä sekin oli otettava kotimaasta poikkeavalla tavalla huomioon valuja suunniteltaessa ja tehtäessä.

Kotimaisen vientiarkkitehtuurin lippulaivaksi tuolloin kutsuttu Bagdadin kongressipalatsi oli myös arkkitehtonisesti edustava kohde. Tuomaristo kiitti kohdetta sekä toiminnallisesti onnistuneeksi että paikallisen arkkitehtuurin perinnettä kunnioittavaksi. Yhtymäkohtia löytyi myös Suomessa noihin aikoihin toteutettuun arkkitehtuuriin, esimerkiksi edellisvuoden kilpailuvoittajaan Lahden teatteritaloon: niin Irakissa kuin Lahdessa betonia käytettiin rungon lisäksi sekä julkisivuissa että sisätiloissa.

Irakin kongressipalatsin arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Heikki ja Kaija Siren Oy sekä rakennesuunnittelusta Insinööritoimisto Magnus Malmberg. Pääurakoitsijana toimii IrcoGroup, johon kuuluivat Polar, Palmberg, Lemminkäinen ja Teräsbetoni.

Runsaasti kiitosta raadilta sai myös Bagdadiin toteutettu virkistysaluehanke. Kyseisessä YIT:n toteuttamassa urakassa betonia käytettiin kaikissa rakenneosissa. Käytössä olivat kaikki neljä päämenetelmää: ”tavanomainen” paikallavalu, elementtivalmistus, liukuvalu ja esijännittäminen. Arkkitehtonisissa ratkaisuissa korostuivat rakenteiden kaarevuus ja hoikkuus, mikä edellytti huolellista suunnittelua ja toteutusta.

ARKKITEHDIT: Kaija ja Heikki Siren

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

BAGHDAD CONGRESS PALACE

Finnish construction exports were going through a peak period in the early 1980s, and this was also reflected in the candidates for the Concrete Structure of the Year Award.

Baghdad Congress Palace, referred to as the flagship of Finnish project exports, was a good representative also in terms of architecture. The Jury complimented the project as both functionally successful and respectful of local architectural traditions. Connections were found also with architecture implemented in Finland at that time, such as the winner of the Award the year before, Lahti Theatre House: concrete was used in both Iraq and Lahti not only in the frame, but also on the facades and in interior structures.

The architectural and structural design of the Iraqi Congress Palace was provided by Arkkitehtitoimisto Heikki ja Kaija Siren Oy and Insinööritoimisto Magnus Malmberg, respectively. The main contractor was Irco-Group which consisted of Polar, Palmberg, Lemminkäinen and Teräsbetoni.

PÄÄURAKOITSIJA:

Irco-Group (Polar, Palmberg, Lemminkäinen ja Teräsbetoni)

BETONITUOTTEET:

Rakennusvalmiste Oy, Irco-Group

↑ Bagdadin kongressipalatsi kuului aikanaan suomalaisen rakennusviennin huippusaavutuksiin. Menestystä tuli myös Vuoden Betonirakenne -kilpailussa.

VUODEN 1984 BETONIRAKENNE TRETJAKOVIN GALLERIAN DEPOSITARIUM

Vientikohde voitti betonirakennekilpailun myös vuonna 1984. Nyt oli vuorossa suomalaisten suun nittelema ja rakentama Tretjakovin gallerian depositarium. Yhteensä viiden vuosina 1874–1936 Moskovaan valmistuneen galleriarakennuksen lisärakennus osoittautui erittäin vaativaksi betonikohteeksi sekä arkkitehtonisesti ja rakenneteknisesti että valmistuksen ja työmaan näkökulmasta.

Kohde oli ehdolla jo vuotta aiemmin, mutta se oli tuolloin vielä keskeneräinen. Ja koska betonirakennekilpailun säännöt sallivat samalle työlle useamman kuin yhden osallistumiskerran, Tretjakovin galleriankin saattoi ilmoittaa mukaan toistamiseen.

Tilaajan, Neuvostoliiton kulttuuriministeriön asettamana tavoitteena oli lisärakennus, joka vastaisi mahdollisimman tarkasti Tretjakovin gallerian vanhojen rakennusten tyyliä. Tekninen toteutus tuli kuitenkin olla nykyaikainen, mihin kehittynyt betonielementtiteollisuus antoi täydet mahdollisuudet.

Voimakkaasti profiloidut valkobetoniset julkisivuelementit valmisti OMP-Yhtymä Oy Rajaville. Nämä elementit valettiin samassa muotissa väribetonisten tasomaisten elementtiosien kanssa. Palkintolautakunta kiteytti julkisivuja koskevan näkemyksenä seuraavasti: ”Hiekkapuhalletun väribetoniosan tasalaatuisuus sekä valkobetoni- ja väribetoniosien onnistunut yhdistäminen ovat osoitus korkeatasoisesta julkisivuelementtien valmistustekniikan osaamisesta.” Lisäksi lautakunta korosti, että nyt ykkössijan myöntäminen

oli kannanotto nimenomaan elementtien tekniseen toteutukseen.

Myös kantava runko tehtiin elementeistä; ne valmisti K-Betonia Oy:n Taavetin tehdas. Runkorakenteen suunnittelun keskeinen oivallus oli se, että pilari-palkkirungon liitoksissa palkkien päät jäivät pilarien väliin. Toisen onnistuneen idean mukaisesti jatkosteräkset ja liitosten saumat injektoitiin samanaikaisesti. Näiden oivallusten ansiosta ei tarvittu useiden kerrosten korkuisia mastopilareita, vaan voitiin käyttää helpommin käsiteltäviä kerroksen korkuisia pilareita.

Arkkitehtisuunnittelusta vastasi Oy Kaupunkisuunnittelu, rakennesuunnittelusta Erkki Juva Oy ja KVR-urakasta

YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto. Kukin osallistujataho sai Vuoden Betonirakenne -kilpailun voitosta palkinnoksi kuvanveistäjä Taru Mäntysen betonireliefin.

TRETYAKOV GALLERY DEPOSITORY

The winner of the 1984 Award was also an export project: the depository of the Treatyakov Gallery in Moscow, designed and built by Finnish firms.

The project brief given by the Client, the Soviet Ministry of Culture, defined an annex building that would match the style of the old Gallery buildings as precisely as possible. However, technically the building was to be implemented using a modern approach. The advances made in concrete prefabrication industry provided an answer to this.

The precast white cement facade panels with strong profiling were manufactured by OMPYhtymä Oy Rajaville. These panels were cast in the same moulds as the precast planar concrete sections of dyed concrete. The Jury summarised its view on the facades as follows: “The uniform quality of the sandblasted, dyed concrete as well as the successful combination of white concrete and dyed concrete sections bear testimony to a high level of expertise in the manufacture of precast facade panels.

The load-bearing frame was also built from precast structures. The key idea behind the design of the frame construction was leaving the ends of the beams between the columns in the joints of the column and beam frame.

Oy Kaupunkisuunnittelu was in charge of architectural design, Erkki Juva Oy of structural design and YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto of the turnkey contract.

TRETJAKOVIN GALLERIAN DEPOSITARIUM, NEUVOSTOLIITTO

RAKENNUTTAJA:

Neuvostoliiton kulttuuriministeriö

ARKKITEHDIT:

Jaakko Salonen ja Eva-Karin Wilkko-Antell (Oy Kaupunkisuunnittelu)

RAKENNESUUNNITTELU: Erkki Juva Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto

BETONITUOTTEET:

OMP-Yhtymä Oy Rajaville, K-Betonia Oy, Flowdeck Oy

↑ Tretjakovin gallerian taideteosten varastointiin ja restaurointiin tarkoitettu rakennus valmistui 95-prosenttisesti suomalaisvoimin.

→ Julkisivuelementit tehtiin valko- ja väribetonilla.

VUODEN 1985 BETONIRAKENNE TAMPEREEN PÄÄKIRJASTO METSO

Vuoden 1985 kilpailuvoittaja oli kolmen vuoden tauon jälkeen kotimainen kohde, Reima ja Raili Pietilän pääsuunnittelema Tampereen kaupungin pääkirjasto Metso. Kaupungin omana työnä urakoima Metso sai kiitosta tuomaristolta sekä arkkitehtuurinsa että rakenteidensa omaperäisyydestä ja vaativuudesta. Myös työn laatu sai raadilta kiittävän lausunnon – raatia siteeraten: ”Pääkirjaston betonirakenteet sekä niiden raudoitus ja muottityö ovat olleet erikoisia ja vaativia. Vaativa työ on toteutettu huolellisesti: työn jälki on erinomaista. Kaarevat rakennemuodot ovat sekä lujuuden että esteettisyyden kannalta onnistuneita.”

Rakennuksen paaluille perustettu runko on pääasiassa paikallavalettu. Poikkeuksena on viuhkamainen kirjahalli, jonka pääkannattajat ja niihin liittyvät pilarit sekä pääaulan kuorimainen keskuskupoli ja lainausosaston holvit ovat betonielementtirakenteisia. Julkisivut on pinnoitettu luonnonkivellä ja kuparilla.

Metso-kirjasto henkii vastaavaa luonnonläheisyyttä kuten Pietilöiden arkkitehtuuri yleensäkin. Dipoli suunniteltiin ja rakennettiin aikanaan maastossa luikertelevan käärmeen muotoon. New Delhin suurlähetystö, joka Metson tavoin oli ehdolla saman vuoden kilpailussa, puolestaan kuvastaa harmoniaa ihmisen ja luonnon välillä.

Metson tila-arkkitehtuurista tuomaristo totesi, että se korostaa taitavasti vapaamuotoisia tiloja valolla, joka heijastuu pehmeästi ja vaihtelevasti kaarevissa betonimuodoissa.

Akateemikko Reima Pietilä luonnehti kilpailuvoittajatyötään seuraavasti: ”Rakennuksissamme on kuvateemallinen juonne, jonka jokainen kävijä näkee omalla tavallaan. Kävijä saa itse keksimänsä idean pohjalta rakennukseen läheisen, oman suhteen”, hän kuvaili palkintotilaisuuden puheessaan 3. helmikuuta 1986.

Betonia materiaalina Reima Pietilä luonnehtii monitoimiaineeksi, joka toimii myös itsenäisenä. ”Betoni muotoiltavana ja lukuisin pinnoitusvaihtoehdoin tarjoaa tavattomasti mahdollisuuksia, jotka arkkitehti ja insinööri yhteistyössä voivat toteuttaa”, Pietilä jatkoi puhettaan.

Tamperelaiset kohteet olivat hyvin edustettuina Metson palkintovuonna. Myös Särkänniemen delfinaario ja Tampereen työväenteatterin uudisrakennus olivat ehdolla Vuoden 1985 Betonirakenteeksi. Muita ehdokkaita olivat muun muassa Helsingin Forum-kortteli ja kuvanveistäjä Kimmo Kaivannon Forumiin suunnittelema ”Hopeiset sillat”-veistoskokonaisuus. Myös uusi tuote, Raaseporin Tiili Oy:n kehittämä Preo-perustusjärjestelmä, oli ehdokkaana.

TAMPERE CITY MAIN LIBRARY METSO

After two foreign projects, the winner of the 1985 Award was once again one implemented in Finland; the Main Library Metso of the City of Tampere, designed by Reima and Raili Pietilä. Metso, which was built by the City as its own construction project, was praised by the Jury for personality and complexity, in terms of both architecture and structures. The Jury was also impressed by the workmanship shown in the project, stating: “The concrete structures of the Main Library, complete with reinforcement and formwork, have been special and difficult. The difficult work has been carried out with a high degree of diligence: workmanship is excellent. The curved structural forms have been implemented successfully, as far as both strength and aesthetics are concerned.”

The building frame supported on pile foundation is a cast-in-place structure in most parts. Exceptions to this are the primary beams and related columns of the fan-shaped book hall as well as the shell of the centre dome of the main entrance hall and the arches of the lending section which have been implemented with precast concrete structures. The facade materials of the building include natural stone and copper.

The Jury commented on Metso’s spatial architecture saying it emphasises the free-form rooms skilfully with light which is reflected softly and varyingly on the curved concrete shapes.

← Metson työmaan betonirakenteita.

↗ Kaarevat betonirakenteet rajaavat vapaamuotoisia tiloja.

→ Metso kuuluu Reima ja Raili Pietilän näyttäviin töihin. Vaativien betonirakenteiden suunnittelu ja toteutus oli aikanaan ensiluokkaista.

TAMPEREEN PÄÄKIRJASTO METSO, TAMPERE

RAKENNUTTAJA:

Tampereen kaupunki

ARKKITEHDIT: Raili ja Reima Pietilä

RAKENNESUUNNITTELU:

A-Insinöörit Ky

PÄÄURAKOITSIJA:

Tampereen kaupungin talonrakennusvirasto

BETONITUOTTEET:

Oy Partek Ab, Pikon Betoni Oy, Soraseula Oy

VUODEN 1986 BETONIRAKENNE YHTYNEIDEN KUVALEHTIEN TOIMITALO

1980-luvun puolivälin jälkeen tapahtui entistä selvempi käänne betonirakennekilpailun palkitsemislinjassa. Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön hallituksen puheenjohtaja Seppo Paatelainen piti helmikuussa 1987 edellisen vuoden voittajan palkitsemistilaisuudessa puheen, jossa hän teki pesäeroa edellisten vuosikymmenten arvoihin toteamalla: ”Betoniteollisuus kokee vastuunsa rakentamisen kehittämisessä. Samalla materiaalilla, jolla koristimme ja koristamme kaupunkiamme Concrete 1986 -taideteoksin, on tehokkuuden korostuessa ja laadullisten tekijöiden aliarvostuksessa kyetty myös pilaamaan ympäristömme laatikkolähiöissä.”

Sekä teknistä laatua että hyvää arkkitehtuuria vaalivat kohteet olivat toki menestyneet kilpailussa jo aiemminkin ja saaneet rakentamisessa muutenkin tilaa, mutta nyt muutos oli sanottu ääneen. Vuoden 1986 Betonirakenne -valinta oli linjassa Paatelaisen peräänkuuluttamien arvojen kanssa; Viestintätaloksi ja Lehtitaloksi kutsuttu Yhtyneiden Kuvalehtien toimitalo oli suunniteltu arkkitehtuuriltaan talon käyttäjien viihtyvyyden näkökulmasta. Samalla se edusti kehittynyttä betonitekniikkaa, jossa rakenteiden geometrinen monimuotoisuus toi suunnitteluun ja valmistukseen haasteita.

Yhtyneiden Kuvalehtien toimitalo koostuu kahdesta sisäkkäisestä, keskenään vinottain sijaitsevasta talosta. Visuaalisen ja toiminnallisen keskuksen muodostaa lasikatteinen sisäpiha. Tuomaristo vertasi sitä linnanpihaan, joka yhdistää talon työntekijät kuin asiakkaatkin.

Myös talon toiminnallista jäsentelyä voi pitää onnistuneena. Toimistokäytävät johtavat kolmionmuotoisiin korkeisiin sivuauloihin sekä toisaalta katujulkisivun puoleisille ulkoaukioille ja sisäpihaan.

Lehtitalon runko on pääasiassa elementtirakenteinen. Paikallavaluna on tehty lähinnä kellarin seinät sekä rakennuksen jäykistävät porras- ja hissikuilut. Suurikokoisten julkisivuelementtien pinnassa on siniharmaa klinkkerilaatta. Laatat muodostavat runsaan puolen neliömetrin suuruisia kenttiä, jotka sekä kiinteyttävät että jäsentävät isoja julkisivupintoja.

Voittajakohteen arkkitehtuuri oli Ilmo Valjakan käsialaa ja rakennesuunnittelu Juva Oy:ltä. Urakoitsijana toimi YIT, Rajaville ja Partek toimittivat betonirakenteet. Kohde oli sikälikin merkittävä, että se oli Vuoden Betonirakenne -kilpailun ensimmäinen voittajaksi yltänyt toimistorakennus. Arkkitehti Ilmo Valjakka kiteytti rakennuksen suunnittelun toiminnallisen lähtökohdan korostamalla käyttäjälähtöisyyttä: ”Rakennus ei muodostu vain työpaikoista, vaan se tulee ymmärtää myös työntekijäin elinympäristönä.”

YHTYNEIDEN KUVALEHTIEN TOIMITALO, HELSINKI, LÄNSI-PASILA, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Yhtyneet Kuvalehdet Oy

ARKKITEHTI: Ilmo Valjakka

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto Juva Oy

YHTYNEET KUVALEHDET BUILDING

Also referred to as the Media House and the “Magazine House”, the architecture of the building of magazine publishers Yhtyneet Kuvalehdet was designed focusing on user-comfort. At the same time, it represented advanced concrete technology with the geometrical diversity of the structures adding to the challenges of design and manufacture.

Yhtyneet Kuvalehdet building comprises two buildings, one inside the other, standing at an angle to each other. An internal courtyard with a glass roof forms the visual and functional centre of the building. The Jury compared it to the courtyard of a castle, connecting both the employees and the customers.

The frame of the building is primarily of precast construction. Cast-in-place technology has mainly been used in the basement walls as well as in the stairwells and lift shafts which serve as stiffening structures. A cladding of blue-grey clinker tiles covers the large-size facade panels. The tiles have been laid in fields of just over 0.5 square metres to give the large facade surfaces both firmness and structure.

The architect of the winning project was Ilmo Valjakka, while Juva Oy was responsible for structural design. The project contractor was YIT, and the concrete structures were supplied by Rajaville and Partek.

PÄÄURAKOITSIJA: YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto

↖ Lasikatteinen sisäpiha antaa valoa myös rakennuskokonaisuuden sisätiloihin.

↑ Yhtyneiden Kuvalehtien toimitalo on ensimmäinen Vuoden Betonirakenne -kilpailussa palkittu toimistorakennus.

VUODEN 1987 BETONIRAKENNE LÄNSI-PASILAN ASUNTOALUEEN KOERAKENTAMISKORTTELI

Ennen vuoden 1987 kilpailua ykköspalkinnon oli saanut – vuonna 1976 kisan voittanutta TVH:n elementtisiltajärjestelmää lukuunottamatta – yleensä yksittäinen rakennus- tai siltakohde. Tosin aiemmin palkittu Oulun yliopiston Linnanmaan alue rakennettiin kolmessa vaiheessa, mutta silti kokonaisen asuinkorttelin rakentamisen palkitseminen oli uudenlainen avaus. Samalla se oli tunnustus aiempaa laadukkaammalle asuinrakentamiselle, jollaista niin SBK:n kuin muidenkin ammattiryhmien piirissä oli jo aiemmin peräänkuulutettu.

Tällä kertaa palkintogaalassa samalla asialla oli ympäristöministeri Kaj Bärlund, joka totesi lähiörakentamisen kiihkeimmän kauden aikaansaaman huonon laadun. Hän samalla muistutti puheessaan tehokkaan asuntotuotannon välttämättömyydestä, jotta maaltamuuton haasteesta 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa selvittiin. Nyt joka tapauksessa oli niin rakentajien kuin viranomaistenkin yhteinen tahtotila tuottaa hyvää laatua myös asuntorakentamisessa, mistä Länsi-Pasilan koekorttelin palkitseminen oli hyvä esimerkki.

Muutosta korosti vielä se, että aloitteellinen tässä hankkeessa oli ollut rakennusliike A. Puolimatka Oy, joka pikemminkin oli tunnettu siihen asti tehokkaana yleisen mielipiteen parjaamien lähiöiden rakentajana. Koekorttelin rakentamisen juuret nimittäin olivat Puolimatkan ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston vuonna 1979 järjestämässä suunnittelukilpailussa. Sen voitti Arkkitehtitoimisto Jan Söderlund Oy, ja sama toimisto laati myös koekorttelin

kahdeksan tornitalon toteutusvaiheen pääsuunnitelmat.

Korttelin talot nivoutuvat kasvihuoneiden välityksellä pihaa ympäröivään kokonaisuuteen. Se muodostaa viuhkamaisen lamellin, jossa kaikki 129 vapaarahoitteista omistushuoneistoa suuntautuvat etelään ja länteen. Kortteli valmistui vaiheittain: ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan koteihinsa vuonna 1984 ja viimeiset kolme vuotta myöhemmin.

Yksi palkitsemisen kriteeri oli myös se, että osapuolia oli hankkeessa epätavallisen paljon ja että yhteistyö silti sujui tuomariston mukaan hyvin. Tämän moni tulkitsi merkiksi siitä, että koko rakennusala oli oppinut lopulta muodostamaan yhteisiä tavoitteita, jotka peittosivat omien etujen yksinomaisen ajamisen. Allianssista ei puhuttu vielä pitkään aikaan, mutta perusteluista päätellen Länsi-Pasilan koerakentamiskorttelin toteutuksessa oli paljon yhteistä nykyisten onnistuneiden allianssihankkeiden kanssa.

Betonitekniikan näkökulma oli silti luonnollisesti keskeinen. Koekorttelin elementtirakenteisissa tornitaloissa sandwich-julkisivut ovat yhdistelmä keltaista laattapintaa ja valkoiseksi maalattua betonia. Betonia käytettiin myös ympäristörakenteissa: kiveyksissä ja laatoituksissa sekä katu-, oleskelu- ja torialueilla.

EXPERIMENTAL HOUSING ESTATE IN WESTERN PASILA

Developers and authorities shared the same goal, to invest in the production of high quality also in housing construction. The selection of the experimental housing estate in Western Pasila as the winner of the Award was a good example of this.

In fact, the construction of the experimental housing estate originated from an architectural competition organised in 1979 by Puolimatka Oy and the City Planning Office of Helsinki. The winning entry was submitted by Arkkitehtitoimisto Jan Söderlund Oy and they also produced the main plans for the implementation stage of the eight high-rise buildings for the experimental estate.

One criterion stressed by the Jury was that despite the uncommonly large number of parties to the project, cooperation was smooth.

Aspects of concrete technology naturally took the centre stage, however. In the experimental estate, the facades of the high-rise buildings built utilising precast concrete technology combine yellow tile surfaces with concrete painted in white. Concrete was also used in environmental structures: paving and tiling, as well as street, assembly and market areas.

LÄNSI-PASILAN ASUNTOALUEEN KOERAKENTAMISKORTTELI, HELSINKI

RAKENNUTTAJA: Rakennustoimisto

A. Puolimatka Oy

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Arkkitehtitoimisto Jan Söderlund Oy

KVR-URAKOITSIJA: Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy

BETONITUOTTEET: Oy Partek Oy

↑ Länsi-Pasilan koekortteli oli näyttävä alku Pasilan asuttamisen laajenemisesta länteen päin.

→ Länsi-Pasilan koekortteli nosti esiin viihtyisän asuntokorttelisuunnittelun.

VUODEN 1988 BETONIRAKENNE

TIEDEKESKUS HEUREKA

Vaikka 1980-luvun lopulla elettiin ennennäkemätöntä noususuhdannetta, Vuoden Betonirakenne -kilpailun osanottajamäärä oli varsin maltillinen. Voi kuitenkin todeta, että laatu pitkälti korvasi laadun: ehdolla oli sekä arkkitehtonisesti että teknisesti monta korkealuokkaista kohdetta. Poikkeuksellisten julkisten rakennusten osuus oli Vuoden 1988 Betonirakenteen tavoittelevien joukossa erityisen merkittävä, sillä voittajaksi valitun Vantaan Tiedekeskus Heurekan lisäksi ehdolla olivat myös Tampere-talo ja Espoon kulttuurikeskus.

Huomionarvoista oli myös se, että Vuoden Betonirakenteen julkistustilaisuuteen oli kutsuttu vierailevaksi luennoitsijaksi kansainvälisesti arvostettu arkkitehti. Tämän jo nyt perinteeksi muodostuneen käytännön avasi sveitsiläinen, erityisesti persoonallisten julkisten kuin asuinrakennusten suunnittelijana – ja kaupunkisuunnittelun valtavirran kriitikkona – tunnettu arkkitehti Mario Botta.

Hänen pääviestinsä voisi kiteyttää toteamukseen, että arkkitehtuuri on eettistä eikä esteettistä toimintaa. ”Arkkitehtuurin on nostettava esiin todelliset arvot ja annettava asioille hierarkia”, hän totesi.

Vuoden Betonirakenne -kilpailun edellä SBK kävi tiivistä dialogia myös Suomen Kuvanveistäjäliiton kanssa. Tavoitteena oli löytää betonia käyttäviä ja materiaalista kiinnostuneita kuvataiteilijoita ja muodostaa näin uusia yhteistyösuhteita. Samalla voitiin löytää yksilöllisiä betoniveistoksia ja kuvanveistäjiä kilpailun palkintojen tekijöiksi. Esimerkiksi betonitaiteilijana sittemmin runsaasti rakentajien kanssa yhteistyötä tehnyt Pertti Kukkonen esi-

TIEDEKESKUS HEUREKA, VANTAA

teltiin jo tuolloin Kuvanveistäjäliiton esittelylistalla.

Heureka merkitsi ainutlaatuisuudessaan paljon paitsi rakennuksen tuleville vierailijoille myös vuonna 1985 arkkitehtuurikilpailun voittaneen ehdotuksen laatineille arkkitehdeille. Mikko Heikkinen ja Markku Komonen voittivat kilpailun, josta heidän uransa lähti huimaan nousukiitoon.

Heurekan toiminnallisen ytimen muodostaa paikallavalettu, fysiikan lakien havainnollistamiseen tarkoitettu sylinterin muotoinen keskustila. Sen ympärillä on elementtirakenteisia näyttelytiloja, 250-paikkainen ympyräsektorin muotoinen auditorio sekä Verne-planetaarioteatteri.

Tuomaristo perusteli Heurekan valintaa Vuoden Betonirakenteeksi seuraavasti: ”Heureka edustaa korkeatasoista arkkitehtuuria, jonka puhtaasti abstrakti muotokieli antaa osviittaa modernin arkkitehtuurin tulevalle kehitykselle.”

Valinnassa painoivat myös uusinta betonitekniikkaa hyödyntävät rakenneratkaisut: esijännitetyt kaarevat kuorielementit, pallon muotoisen Verne-teatterin betonikuori sekä edellä mainittu, paikallavalettu sylinterin muotoinen keskushalli.

SCIENCE CENTRE HEUREKA

The design project of Heureka was based on the winning entry of architects Mikko Heikkinen and Markku Komonen to the architectural competition for the Science Centre.

The centre space, a cylindrical structure cast in place and designed for the demonstration of the laws of physics, acts as the functional core of Heureka. It is surrounded by exhibition facilities built from prefabricated structures, an auditorium for 250 people implemented in the shape of a circular sector and the Verne planetarium theatre.

The Jury’s justification for the selection of Heureka as the Concrete Structure of the Year read as follows: “Heureka represents a high standard of architecture which shows indications of the future development of modern architecture through a purely abstract design language.”

The use of state-of-the-art concrete technology in the structural solutions also spoke in favour of Heureka: prestressed precast cladding units, the concrete shell of the ball-shaped Verne theatre and the aforementioned cylindrical cast-in-place centre hall.

The Finnish Science Centre Heureka is an excellent example of both engineering expertise and modern architecture.

→ Julkisivupintoina on käytetty Palazzo-levyjä, planetaarion seinät on koottu kaarevista kuorielementeistä.

RAKENNUTTAJA:

Kiinteistö Oy Tiedepuisto ARKKITEHTISUUNNITTELU: Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto Paloheimo & Ollila Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennustoimisto

A. Puolimatka Oy

BETONITUOTTEET: Oy Partek Ab, Lohja Betonila Oy

↗ Vantaan Tikkurilassa sijitseva Tiedekeskus Heureka on sekä modernin arkkitehtuurin että insinööritaidon edustava esimerkki.

VUODEN 1989 BETONIRAKENNE PIEKSÄMÄEN KULTTUURIKESKUS POLEENI

Korkeasuhdanteen jatkuminen rakennusalalla tuotti poikkeuksellisen runsaasti kilpailuehdotuksia, mihin saattoi vaikuttaa edellisen vuoden voittajan Heurekan saama runsas myönteinen julkisuus. Myös useita vientikohteita oli pitkästä aikaa ehdokkaissa mukana: paperitehdas Skotlantiin, vesitorni Sri Lankaan ja hotelli Moskovaan. Kotimaisissa kohteissa kiinnitti huomiota ehdotusten monipuolinen kirjo. Kolme yhdeksästätoista kilpailutyöstä pääsi finaaliin: Pieksämäen kulttuurikeskus, Kampin palvelutalo ja Asunto Oy Westendinportti.

Poleeniksi ristitty Pieksämäen kulttuurikeskus oli lopulta selkeä voittaja. Monien aiempien kilpailuvoittajien tavoin tämäkin kohde valmistui arkkitehtikilpailun tuloksena syntyneen suunnitelman pohjalta. Pieksämäen 50-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1982 järjestetyn kilpailun voittanut Arkkitehdit Ky Gullichsen Kairamo Vormala sai laadittavakseen myös toteutusvaiheen pääsuunnitelmat.

Professori Kristian Gullichsen luonnehti rakennusta päämuodoltaan pitkänomaiseksi harkoksi, joka muodostaa kokoavan suuraiheen pienimittakaavaisen kaupunkiympäristön ja avaran järvimaiseman rajavyöhykkeessä. Rakennuksen vähäeleinen muotokieli jatkaa suomalaisen funktionalismin perinnettä, jolle on tunnusomaista pelkistetty veistoksellisuus sekä niukka sävy- ja materiaaliasteikko. Toisaalta kontrastit, esimerkiksi valon ja varjon luomat kontrastit, ovat voimakkaita. Gullichsen siteerasi voittajatyöstä kertoessaan arkkitehti Le Corbusieria, joka aikanaan totesi betonin sallivan ”arkki-

tehtuurin suurenmoisen leikin” ja viittasi myös minimalistisesta betoniarkkitehtuuristaan tunnettuun japanilaiseen arkkitehti Tadao Andoon, SBK:n julkistamisjuhlaan kutsuman kansainvälisen juhlavieraan arkkitehtuuriin.

Betoniteknisesti Poleeni on monipuolinen paikallavalurakenteinen kohde. Insinööritoimisto Paloheimo & Ollila & Co:n konstruoiman rakennuksen yläpohja on viuhkamainen ripalaattarakenne, välipohjat palkittomia pilarilaattoja ja seinät kaarevia betonirakenteita. Teatterisalin katsomon lattia on kaksoislaattarakenne, jossa laattojen välitila toimii samalla ilmastoinnin jakokanavana.

Tuomaristo arvioi ja kiitti Poleenin ykkössijaa seuraavasti: ”Kohde edustaa klassista betonitekniikkaa: paikallavalua, joka on toteutettu nykyaikaisin menetelmin ja jossa työn jälki on korkeatasoinen. Parhaimmillaan betonia on käytetty veistosmaisen plastisesti. Arkkitehtuuriltaan rakennus on merkittävä. Rakennuksen muodostama miljöö kaupungin ydinkeskustan rantapuistossa, vanhan ja uuden kaupungintalon suurmaisemassa, on ainutkertainen.”

CULTURAL CENTRE POLEENI IN PIEKSÄMÄKI

The Cultural Centre was built based on an architectural competition. The competition was organised in 1982 to celebrate the 50th anniversary of Pieksämäki, and the winning entry was submitted by Arkkitehdit Ky Gullichsen Kairamo Vormala who also won the contract for the main implementation stage designs. Cultural Centre Poleeni houses the town theatre of Pieksämäki, as well as a multi-purpose auditorium designed for theatre, music and cinema performances.

In terms of concrete technology, Poleeni was a versatile project with emphasis on cast-in-place structures. The structural designers of the building, Insinööritoimisto Paloheimo & Ollila & Co. designed the roof as a fan-like ribbed slab structure, the intermediate floors as beamless slabs and the walls as arched concrete structures. The floor of the stalls area in the theatre hall is a double slab structure where the space between the slabs also serves as a distribution channel for ventilation.

The Jury presented the following arguments for Poleeni’s first prize: “The project represents classical concrete technology; casting in place, implemented using modern methods and displaying a high standard of workmanship. At its best, concrete has been used as a plastic sculptural material. The building is significant in terms of architecture. The milieu created by the building in the downtown lakeshore park, in the greater landscape of the old and the new town hall, is unique.”

PIEKSÄMÄEN KULTTUURIKESKUS POLEENI, PIEKSÄMÄKI

RAKENNUTTAJA: Pieksämäen kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Arkkitehdit Ky Gullichsen Kairamo Vormala

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy

↑ Pieksämäen kulttuurikeskus Poleeni sisältää kaupunginkirjaston sekä teatteri-, musiikki- ja elokuvaesityksiin suunnitellun monitoimisalin.

VUODEN 1989 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

ASUNTO OY WESTENDINPORTTI

Vuoden 1989 Betonirakenne -kilpailussa myönnettiin kunniamaininta Asunto Oy Westendinportille, koerakentamiskohteelle, jonka tavoitteena oli kehittää kerrostalon rakenteiden ääneneristävyyttä ja asuntopohjien vapaata muunneltavuutta. Tämä tarve oli tiedostettu, koska kerrostaloasumisen arvostus oli tuolloin erityisen heikko verrattuna pientaloasumiseen. KVR-urakoitsijana toimineessa Haka Oy:ssä oli perimmäisenä tavoitteena palauttaa kerrostaloasumisen arvostus sille tasolle, mikä se oli ollut sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, massiivisen kerrostalotuotannon alkuaikoina.

Asunto Oy Westendinportti koostuu kahdesta viisikerroksisesta asuintalosta. Niiden täyselementtirungossa huoneistojen väliset kantavat seinät rakennettiin kaksinkertaisina. Toinen, tätä täydentävä ja tuolloin uusi tapa saada aikaiseksi ”hiljainen kerrostalo” oli väljentää putkijohtojen mitoitusta ja ilmanvaihtokanavien varustaminen äänenvaimentimilla. Näiden ratkaisujen avulla ilmaääneneristystä saatiin parannetuksi vallinneesta 55 desibelin tasosta tavoitteen mukaiseen, VTT:n mittauksillaan todentamaan 65 desibeliin.

Asunto Oy Westendinportissa saavutetut parannukset ja kohteen rakenneratkaisut olivat lähtökohtina koekohteen tavoitteiden täytyttyä Tekesin teknologiaohjelmaan kuuluvassa, betoniteollisuuden ja urakoitsijoiden yhteisessä TAT-tutkimusprojektissa.

”Hiljaisen talon” kehittämisprojekti oli jatkunut Hakassa vuosien ajan ennen projektin päättänyttä Asunto Oy Westendinportin rakentamista. Lopulliset raken-

neratkaisut olivat tulosta monien ideoiden vertailusta ja karsimisesta. Toteutukseen asti yltänyt väliseinärakenne koostui kahdesta 150 millimetrin seinästä, joiden välissä oli 30 millimetrin ilmarako. Julkisivuelementit olivat rakenteiltaan tuolloin tavanomaisia sandwich-elementtejä, joiden välissä – kohteen muiden pystyelementtien tapaan – oli neopreenilaakerointi. Välipohjat koostuivat 200 millimetrin paksuisista ontelolaatoista sekä niiden päälle asennetusta uivasta, askeläänet tehokkaasti vaimentavasta lattiarakenteesta.

Rakennejärjestelmän kehittämistyö oli tehty pyrkien samalla mahdollisimman yksinkertaiseen työmaatekniikkaan ja taloudelliseen elementtien valmistukseen. Toteutettu ”hiljainen talo”, Asunto Oy Westendinportti, herätti valmistumisvaiheessaan laajaa huomiota. Muun muassa Rakennuslehti noteerasi kohteen, jonka työmaajohto totesi, että ”flyygelin forte ei kuulu keskellä yötä naapuriin”. Akustiikan suunnittelusta vastannut Alpo Halme kutsui Westendinportin akustiikkaa ääneneristyksen maailmanennätykseksi.

Onnistuneen ääneneristyksen lisäksi Vuoden Betonirakenne -kilpailun tuomaristoon teki vaikutuksen kohteen professori Jaakko Laapotin johdolla tehty arkkitehtisuunnittelu, jonka keskeisenä tavoitteena oli tuoda kerrostaloasumiseen pientaloasumiselle ominaisia piirteitä. Ne toteutuivat Asunto Oy Westendinportissa mahdollisuutena rakentaa kerroksittain erikokoisia asuntoja sekä varustamalla parvekkeet suojaavilla kuistimaisilla rakenteilla.

ASUNTO OY WESTENDINPORTTI

In the Concrete Structure of the Year 1980 Competition, a Mention of Honour was given to Housing Management Company Asunto Oy Westendinportti. It was an experimental construction project designed for the development of structural sound insulation and free modifiability of the apartment layouts in apartment buildings.

Asunto Oy Westendinportti consists of two five-storey residential buildings. The all-precast building frame was implemented with load-bearing walls between the apartments built as double walls.

The dividing walls comprise two 150-mm walls with a 30-mm air gap between them. The precast facade panels are sandwich panels which were common at the time, and there are neoprene bearing pads between the panels – these pads were used with all the vertical precast units in the project. Intermediate floors are 200 mm thick hollow-core slabs, covered with a floating floor structure which provides efficient attenuation of impact noise.

The Jury of the Concrete Structure of the Year competition was impressed by, in addition to the successful sound insulation, the architectural design of the project. Led by Professor Jaakko Laapotti, the key objective of architecture was to introduce features characteristic of small house living to high-rise housing. In Asunto Oy Westendinportti, they were implemented as a possibility to build apartments of various sizes on the different floor levels, and by providing the balconies with sheltering, porch-like structures.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

↑ Asunto Oy Westendinportti sai kunniamaininnan Vuoden 1989 Betonirakenne -kilpailussa. Asuntojen lvis-nousulinjat on koottu porrashuoneen yhteyteen ja asuntojen välinen ääneneristys on tavanomaista parempi.

VUODEN BETONIRAKENNE -KILPAILU 1990-LUVULLA CONCRETE STRUCTURE OF THE YEAR AWARD IN 1990S

Vuoden Betonirakenne -kilpailun kolmannella vuosikymmenellä suomalaista yhteiskuntaa ja erityisesti rakennusalaa varjosti syvä taloudellinen lama. Yllättäen se ei kuitenkaan vaikuttanut kilpailuehdotusten määrään eikä laatuun. Pikemminkin tilausprojektien vähyys salli useimmille aiempaa enemmän aikaa paneutua mainetta ja kunniaa menestyneille tuovaan kilpailuun.

Varsinkin julkisia arvokohteita rakennettiin tuona aikana runsaasti. Monissa niistä oli käyty arkkitehtikilpailu korkeasuhdanteen aikana, ja nyt rakentaminen oli edullisempaa kuin talousrattaiden pyöriessä vinhasti. Pisin viive suunnittelukilpailun ja rakennuksen toteutuksen välillä oli Helsingin Oopperatalolla, joka viimein valmistui laman ollessa vuonna 1993 syvimmillään.

Suunnittelukilpailun kautta toteutukseen edenneitä kohteita olivat myös Lahden, Joensuun ja Raision kirjastot, joiden suunnittelijat

Arto Sipinen, Tuomo Siitonen, Tuomas Wichmann ja Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy saivat betonirakennekilpailun voiton myötä lisää julkista tunnustusta työlleen.

1990-luvulla Ilmailulaitos puolestaan käynnisti suurten investointiensa sarjan, joka jatkuu Finaviassa edelleen. Samalla Pekka Salmisesta tuli maan johtava lentoasema-arkkitehti ja hän menestyi myös betonirakenne-kilpailussa yhdellä voittoisalla ja toisella kunniamaininnan saaneella pysäköintilaitoksen suunnittelutyöllään.

Myös asuntokohteita tuli 1990-luvulla palkituksi, mikä oli selkeä osoitus siitä, että nyt

oli tehty entistä enemmän kehitystyötä takavuosikymmenten yksioikoiseen lähiörakentamiseen ja paneuduttu betonin arkkitehtonisiin mahdollisuuksiin, uusiin julkisivurakenteisiin ja betonin pintoihin sekä teknisesti kestävämpiin ratkaisuihin. Suunnittelijoina näissä palkituissa hankkeissa olivat muun muassa arkkitehdit Pekka Helin ja Kristian Gullichsen. Merkittävä ja ehkä nykyään jo pysyvä trendi 1990-luvulla oli kuitenkin korjausrakentamisen läpilyönti suomalaisessa rakentamisessa. Vuoden 1998 kilpailun voittaja Tennispalatsin peruskorjaus oli tästä näyttävä esimerkki. Vanhan arkkitehtonisesti arvokkaan ja teknisesti edelleen kelvollisen rakennuksen kohtalona ei enää ollut purkaminen eikä rappeutuminenn, vaan uusi elämä uudessa, alkuperäisestä poikkeavassa käyttötarkoituksessa. Se onnistui suunnittelijoiden, rakennuttajan ja rakentajan entistä tiiviimmällä keskinäisellä yhteistyöllä, eikä tämä kulttuurinen muutos koskenut ainoastaan korjausrakennuskohteita.

Oli tullut aika, jolloin suunnittelun ja rakentamisen ammattilaiset toivat osaamisensa ja oman asiantuntemuksensa yhteiseksi hyväksi. Tämä näkyi myös betonirakennekilpailuissa siten, että kilpailuehdotuksia esittäneissä ja kilpailuja voittaneissa tiimeissä oli aiempaa useammin jäseniä suunnittelijoiden lisäksi myös rakennuttaja- ja työmaaorganisaatiosta sekä tuoteteollisuudesta.

The Concrete Structure of the Year competition entered its third decade during a period of deep economic recession in the Finnish society, with the construction business, in particular, suffering from the consequences. Surprisingly however, this did not affect the number or the standard of entries submitted to the competition. In fact, the shortage of ordered projects allowed most candidates to invest more time in the competition which could bring them fame and glory.

On the other hand, there was quite a boom of public construction at the time, particularly as concerns buildings of value. For many of them, an architectural competition had been organised during an economic upturn, but the construction stage was less expensive to implement when the wheels of economy had slowed down.

However, housing projects were also among the Award winners in the 1990s. This demonstrates well the clear break from the simple suburban construction projects of the past decades to the utilisation of the architectural possibilities of concrete and technically more sustainable solutions.

The most significant, and perhaps the most permanent trend of the 1990s was, however, the breakthrough of renovation construction in the Finnish building business. It required ever closer cooperation between designers, developers and builders.

VUODEN 1990 BETONIRAKENNE LAHDEN PÄÄKIRJASTO

Kilpailun ilmoittautumisjakson aikana syksyllä 1990 Suomi vaipui äkilliseen ja pitkäkestoiseksi osoittautuneeseen lamaan. Vielä tässä vaiheessa ahdingon syvyyttä ei juuri kukaan aavistanut, ja pyörät näyttivät pyörivän lähes entiseen tapaan. Suomalainen elementtiteollisuus oli etabloitunut myös Euroopan ulkopuolelle, mikä näkyi myös betonirakennekilpailussa: yksi osallistujista oli Floridasta, Tampan West Parking Structure -pysäköintilaitos, jonne elementit oli toimittanut Lohja Rakennusmateriaalit Oy Ab:n amerikkalainen tytäryritys.

Yhteensä ehdotuksia oli ennätykselliset 20, joiden joukossa oli ensi kertaa myös betonirakenteinen omakotitalo. Perinteisiä taitorakenteitakin joukossa oli, kuten Korian sillat ja Kohmon silta, jossa pitkän tauon jälkeen oli kehitetty uudentyyppinen elementtisiltarakenne.

Arkkitehtuurin merkitys oli noussut tekniikan rinnalle yhtä keskeiseksi kilpailumenestyksen kannalta jo 1980-luvulla, ja tämä suunta näytti jatkuvan. Ykkössijan vuoden 1990 betonirakennekilpailussa voitti arkkitehti Arto Sipisen pääsuunnittelema Lahden pääkirjasto. Tässä työssä tuomariston ensisijaiset kiitokset sai rakennuksen yksinkertaisten perusmuotojen jäntevä yhdistely. Samalla tuomaristo halusi antaa laajemman tunnustuksen Arto Sipisen laajalle suunnittelutuotannolle, jonka tunnusmerkkejä ovat olleet ilmavuus ja vivahteikas valon käyttö. Lahden pääkirjastossa nosti tuomaristo perusteluissaan erityisesti esiin myös betonin plastisuutta hyödyntäviä veistoksellisia aiheita.

LAHDEN PÄÄKIRJASTO, LAHTI

RAKENNUTTAJA:

Lahden kaupunki

Arto Sipinen oli jo 1970-luvun alussa voittanut pohjoismaisen arkkitehtuurikilpailun tuloksena Jyväskylän kirjaston. Vastaavantyyppistä avointa tilaa toivoi myös Lahden kirjastonjohtaja Ritva Piispanen, joka oli briifannut Sipistä pääkirjastosuunnitelmiin seuraavasti: ”Piirtäkää minulle kirjasto, jossa menninkäiset lentävät.”

Tuloksena oli erittäin avoin, jo sisään astuttaessa lähes kymmenen metriä korkea tila, jota ei ole jaettu osastoivilla väliseinillä. Toisessa kerroksessa sijaitsevat muun muassa lasisilla väliseinillä erotetut lukutilat sekä erilliset tutkijahuoneet, joihin pääsee myös ulkokautta.

Pääkirjaston betonielementit toimitti kajaanilainen Rajaville Oy Kaise. Julkisivujen ulkopinta on saumaton ja valkoiseksi ohutrapattu.

SBK jatkoi perinteeksi muodostunutta käytäntöä kutsua palkintoseminaarin luennoitsijaksi tunnettu kansainvälinen arkkitehti. Tällä kertaa juhlaluennoitsijaksi kutsuttiin espanjalainen, sekä insinöörin että arkkitehdin tutkinnon suorittanut Santiago Calatrava. Calatrava kertoi luennossaan saaneensa töihinsä vaikutteita muun muassa Antonio Gaudilta.

LAHTI MAIN LIBRARY

The architectural competition for the new Main Library of Lahti was won by the entry submitted by architect Arto Sipinen. The Jury complimented his work on the structured combination of simple basic shapes. The Jury also stated that they wanted to acknowledge Arto Sipinen’s production in general, as well, characterised by airiness and the use of many nuances of light. In the Jury’s view, Lahti Main Library showcases themes which take advantage of the plasticity of concrete.

↗ Lahden pääkirjastossa on veistoksellisia muotoja.

↗↗ Lahden pääkirjasto valittiin Vuoden 1990 Betonirakenteeksi.

→ Kirjaston sisätilat ovat korkeita ja avoimia.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Arto Sipinen Ky

RAKENNESUUNNITTELU:

Päijät-Suunnittelu Ky

The end-product was a very open space, almost ten metres high already at the entrance, which is not divided into compartments with partition walls. The second floor provides reading rooms separated with glass partition walls as well as specific rooms for researchers with entrance also directly from the outside.

The facade surface of precast panels on the Main Library forms a partly seamless surface with white, thin coat plaster.

PÄÄURAKOITSIJA:

Työyhteenliittymä Kirjasto

BETONITUOTTEET:

Rajaville Oy Kaise, Lohja Oy Ab Rudus

VUODEN 1990 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMAN PYSÄKÖINTILAITOS

Kunniamaininnan Vuoden 1990 Betonirakenne -kilpailussa sai Helsinki-Vantaan lentoaseman uusi pysäköintilaitos. Kyseessä oli laajennus, jossa jo käytössä olleiden sadan autopaikan päälle rakennettiin kaksi lisätasoa. Rakennus jaettiin paloteknisistä syistä kahtia, mutta toiminnallisesti se suunniteltiin yhdeksi rakennukseksi.

Olennainen seikka suunnittelukokonaisuudessa on keskelle rakennusta sijoitettu valopiha, jonka tehtävänä on tehdä liikkuminen ja orientointi pysäköintilaitoksen sisällä mahdollisimman helpoksi.

Pysäköintilaitoksen rungon muodostavat 5 × 16 neliömetrin ruutuun asennetut mastopilarit sekä paikallavaletun laatan ja esijännitettyjen elementtipalkkien muodostama SB-laattarakenne. Ruotsissa kehitetyn SB-rakenteen etuina ovat esijännityksen mahdollistamat pitkät jännevälit, pieni rakennekorkeus ja ilman erillistä vedeneristettä saavutettava hyvä tiiveys.

Julkisivut on konstruoitu valkobetonielementeistä, joita on tässä kohteessa kolmentyyppisiä: yläosassa ruutuelementti sekä alempana säie-elementti ja tavanomainen umpinainen kuorielementti. Ylimmän kerroksen neljä ylintä elementtiä muodostavat yhden elementtikokonaisuuden. Vastaavasti säie-elementit koottiin useamman säikeen kokonaisuudeksi.

Tuomari perusteli kunniamainintaa seuraavasti: ”Lentoasemalle ominainen kirjava ympäristökuva on vaativa haaste, johon arkkitehti Pekka Salmisen johdolla suunniteltu pysäköintilaitos vastaa erinomaisesti. Pysäköintilaitoksen vähäeleiset, loppuun asti harkitut muodot rauhoittavat ja tasapainottavat vilkasta ympäristöään.”

PARKING FACILITY AT HELSINKIVANTAA AIRPORT

A Mention of Honour was awarded in the Concrete Structure of the year 1990 competition to the new parking facility at the Helsinki-Vantaa Airport. The project entailed an expansion of the existing 100-car parking area by building two new levels on top of it.

The frame of the parking facility is built of slender columns placed in a grid of 5 × 16 square metres as well as an SB slab structure consisting of a cast-in-place slab and prestressed precast beams. The benefits of the SB structure developed in Sweden include long spans made possible by prestressing, low structural height, and good leak-tightness obtained without actual waterproofing.

The facade construction is based on precast white concrete panels. In this project, three types of panels were used: non-bearing panels in the top part, and strand panels as well as regular, solid cladding panels in the lower part.

The Jury gave the following justification for the Mention of Honour: “The diversity of the airport milieu is a challenge which is overcome in a fine manner by the parking facility designed under the supervision of architect Pekka Salminen. The discreet, carefully thought-out shapes of the parking facility have a calming and balancing presence in the busy environment.”

HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA, PYSÄKÖINTILAITOS

ARKKITEHTI: Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy

↑ Helsinki-Vantaan lentoaseman pysäköintilaitos sai tuomaristolta kiitosta harkituista muodoistaan.

VUODEN 1991 BETONIRAKENNE HAUSJÄRVEN TERVEYSKESKUS JA

VANHAINKOTI

1990-luvun alussa uusia hankkeita käynnistettiin huomattavasti vähemmän kuin muutamaa vuotta aiemmin. Varsinkaan sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttamista oli edeltänyt arkkitehtikilpailu, muuttuneella suhdanteella ei juurikaan ollut vaikutusta.

Vuoden 1991 kilpailun voitti Hausjärven vanhainkoti ja terveyskeskus, jonka suunnittelukilpailu järjestettiin jo vuonna 1985. Tuolloisen kilpailun 53 ehdotuksen joukosta voittajaksi valikoitui tamperelaisen Arkkitehtitoimisto 8 Studio Oy:n ehdotus ”Lehtimajat”, jonka mukaan toteutettu rakennushanke voitti Vuoden 1991 Betonirakenne -kilpailun. Tässä suunnitelmassa oli uutta se, että terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tilat yhdistettiin samaan rakennukseen. Tämä käytäntö on vakiintunut myöhemmissä, tosin varsin harvoin toteutetuissa vastaavissa kohteissa.

Myös kohteen sijainti kunnan keskustaajamassa Oitissa, kunnantalon ja ostoskeskuksen kupeessa, oli oleellinen. Rakennuksen varsin suuri kokonaiskerrosala 6240 neliömetriä vaikutti myös niin, että ympäristöönsä sopeuttamiseksi kohde oli järkevää toteuttaa mahdollisimman matalana. Pääosa rakennuksesta on tehty kaksikerroksiseksi; ylärinteeseen sijoittuva 72 vanhukselle suunniteltu vanhainkotisiipi on yksikerroksinen. Yksi toiminnallisista tavoitteista oli välttää laitostumista, minkä vuoksi osasta sairaalaa tehtiin vuodeosaston asemesta päiväsairaala.

Rakennesuunnittelun haasteena oli rakennuksen kaareva muoto. Kehittyneen elementtituotantotekniikan ansiosta runko voitiin silti toteuttaa pääosin elementtirakenteisena. Kantavaksi pystyrungoksi

rakennesuunnittelusta vastaava Oy Juva Engineering Ltd:n Tampereen toimisto valitsi kantavilla ulkoseinillä varustetun pilari-palkki -järjestelmän.

Välipohjien valinnalle oli kaksi pääkriteeriä: pitkät jännevälit ja kynnyksettömät wc-tilat. Ontelolaatasto täytti molemmat vaatimukset, kun se toteutettiin liittorakenteena niin, että ontelolaatat toimivat yhdessä pintabetonilaatan kanssa.

Työmaan näkökulmasta hankkeen vaativimpia piirteitä oli geometrisesti epäsäännöllisen rakennuksen virheetön mittaaminen. Myös talotekniikan tavallista suurempi määrä lisäsi hankkeen vaativuusastetta urakan toteuttaneen Rakennus-Ruola Oy:n Lahden aluetoimiston näkökulmasta.

HAUSJÄRVI HEALTH CARE CENTRE AND NURSING HOME

In 1991, the winner was the nursing home and health care centre in Hausjärvi. An architectural competition for this facility had been organised already in 1985. The new approach introduced in the design was to bring facilities for health care and social and welfare services together in one building. This has since then become an established practice in similar projects, although such projects are not implemented often.

The curved shape of the building was a challenge to structural engineering. However, advanced concrete prefabrication made it possible to build the frame as a precast structure in most parts. A column and beam system with load-bearing external walls was selected as the load-bearing vertical frame.

Two main criteria were specified for the intermediate floors: long span lengths and accessible toilet facilities without thresholds. A hollow-core slab system met both these requirements, when implemented as a composite structure where the hollow-core slabs function together with the concrete topping slab.

HAUSJÄRVEN TERVEYSKESKUS JA VANHAINKOTI, OITTI

RAKENNUTTAJA: Hausjärven kunta ja Riihimäen kansanterveystyön kuntainliitto

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto 8 Studio Oy, Tampere (Rainer Mahlamäki)

RAKENNESUUNNITTELU: Oy Juva Engineering Ltd, Tampere

PÄÄURAKOITSIJA:

Rakennus-Ruola Oy, Lahti

↑↑ Hausjärven terveyskeskuksen ja vanhainkodin yhteisrakennus oli ensimmäinen lajissaan Suomessa.

↑ Rakennukset on toteutettu elementtirakenteisina.

VUODEN 1992 BETONIRAKENNE

JOENSUUN KIRJASTO

Vuoden 1992 voittajatyötä valittaessa Suomi oli syöksynyt laman syvimpään vaiheeseen. Hankkeet, joita oli pohjustettu jo edellisellä vuosikymmenellä kuitenkin vietiin maaliin – vaikka joskus osittain supistettuina. Joensuun kirjaston suunnitelma perustui vuonna 1981 käytyyn arkkitehtikilpailuun, jonka oli voittanut arkkitehti Tuomo Siitonen kilpailuehdotuksellaan ”Muikku”. Ehdotukseen sisältyneet Joensuun Vapaaopiston ja kulttuurilautakunnan tilat karsittiin alkuperäisestä suunnitelmasta pois.

Vuoden Betonirakenne -kilpailu oli tavallista tiukempi, ja Joensuun kirjasto voitti äänestyksen jälkeen lopulta kilpailun kunniamaininnan saaneen Rovaniemen Arktikum-keskuksen. Ehdotusten määrään poikkeuksellinen matalasuhdanne ei ollut juurikaan vaikuttanut; ehdotuksia tuli yhteensä 27, ja niistä valtion ja kuntien rakennuttamisen hankkeiden osuus oli poikkeuksellisen suuri.

Kärkisijoille päätyneissä ehdotuksissa sekä arkkitehtuuri että rakennetekniikka keräsivät kiitosta. Tuomariston puheenjohtaja Petri Janhunen totesi arkkitehtuurin korostuneen kilpailussa 1980-luvulta lähtien ja toivoi siltojen, vesitornien ja muiden insinöörirakenteiden suunnittelijoilta jatkossa kasvavaa kiinnostusta osallistua kilpailuun. Koko betonialaa kuitenkin varjosti taloudellinen kriisi, jonka vallitessa rakennusalalla oli yleisesti palattu jälleen pelkän halvimman hinnan kriteeristöön.

Vuoden Betonirakenne -kilpailussa oli kuitenkin säilytetty alkuperäinen, laatua ja omaleimaisuutta korostava linja. Arkkitehtien Tuomo Siitosen ja Tuomas

JOENSUUN KIRJASTO, JOENSUU

RAKENNUTTAJA:

Joensuun kaupunki

Wichmannin pääsuunnitteleman Joensuun kirjaston valintaa voittajaksi tuomaristo perusteli todeten kohteen poikkeuksellisen ehjäksi ja loppuun saakka viimeistellyksi kulttuurirakennukseksi. Tuomaristo jatkoi: ”Rakennuksen perusjäsennöintiä leimaa kokeilevuus sekä abstraktisuus. Sisätilaa hallitsee valo ja ilma. Kirjastosaleihin ohjattu luonnonvalo irrottaa koko rakennusta karakterisoivan arinalaattakaton kevyesti leijuvaksi tasoksi korostaen samalla puhtaita, veistoksellisia seinäpintoja. Saavutettu tilaratkaisu on kokonaisuudessaan raikas ja vaikuttavan kolmiulotteinen. Teräsbetonista toteutettu rakennejärjestelmä on keskeinen osa tilasommitelmaa.”

Rakennuksen paikallavaletun rungon rakenneratkaisuna on pilarilaatta. Myös pystyrakenteista valtaosa on paikallavalettuja. Heikosti kantavalle siltille perustettu rakennus on kauttaaltaan paalutettu teräsbetonisin lyöntipaaluin, listasi tuomaristo perusteluissaan.

Vakiintuneeseen tapaan voittajatyöhön osallistuneet avainhenkilöt saivat palkinnoksi betonisen veistoksen, tällä kertaa kuvanveistäjä Andy Bestiltä. Toinen jo edellisellä vuosikymmenellä perinteeksi muodostunut käytäntö kutsua juhlaseminaariin ansioitunut kansainvälinen arkkitehti oli tällä kertaa yhdysvaltalainen, Berliinissä asuva Daniel Libeskind.

JOENSUU LIBRARY

Architects Tuomo Siitonen and Tuomas Wichmann were the main designers of the library of the Town of Joensuu, which won the Award as a cultural building of exceptional integrity and high degree of finishing, according to the justification presented by the Jury. The Jury went on to say: “The basic structuring of the building is characterised by an experimental approach and abstraction. The interior space is dominated by light and air. The natural light led into the library halls separates the honeycomb slab ceiling, which runs throughout the building, into a light, floating platform and at the same time emphasises the clean, sculptured wall surfaces. The achieved spatial solution is fresh and impressively three-dimensional overall. The structural system implemented with reinforced concrete plays a key role in the spatial composition.”

The building frame is based on the use of a flat slab as the structural solution. Most of the vertical structures were also cast in place. Precast reinforced concrete piles were used exclusively as foundations for the building standing in silt which has a poor load capacity.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto Helin & Siitonen (Tuomo Siitonen ja Tuomas Wichmann)

RAKENNESUUNNITTELU:

Joensuun Juva Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

Joensuun kaupungin talo-osasto

BETONITUOTTEET:

Lujabetoni Oy, Lakan Betoni Oy

↑ Omaleimaiseksi luonnehdittu Vuoden 1992 Betonirakenne Joensuun kirjastotalo jatkaa modernismin perinnettä.

→ Sisätiloissa arinalaattakatto ja luonnonvalo korostavat rakennuksen veistoksellisuutta.

VUODEN 1992 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

ROVANIEMEN ARKTIKUM

Vuoden 1992 Betonirakenne -kilpailussa myönnettiin kunniamaininta Arktikumille, Lapin yliopiston Arktiselle keskukselle. Monitieteistä arktista tutkimusta tekevä Arktikum rakennettiin Suomen itsenäisyyden 75-juhlavuoden kohteena. Se toimii edelleen sekä näyttelytoimintaa harjoittavana tiedekeskuksena että Lapin maakuntamuseona.

Valmis rakennus perustui yleisen pohjoismaisen arkkitehtikilpailun voittaneen kööpenhaminalaisen Arkkitehtitoimisto BB & TW Asunto Oy ehdotukseen. Ehdotuksen laatineet arkkitehdit Claus Bonderup ja Jan Lehtipalo tekivät myös lopulliset pääsuunnitelmat. Rakennesuunnittelu oli Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy:n käsialaa, ja pääurakoitsijana toimi Rova-Rakennus Oy. Betonin ja betonituotteet kohteeseen toimitti Napapiirin Betoni Oy.

Rakennuksen keskeiset käyttötilat eli tässä tapauksessa näyttelyhuoneet ovat rungoltaan paikallavalettua teräsbetonia. Ne sijaitsevat pääosin maan alla. Arkkitehtonisena ideana on luoda näin oma suojaisa maailmansa jokipenkereen alle.

Rovaniemen Arktinen keskus eli Arktikum on tuomariston mukaan ”poikkeuksellisen rohkea ja ennakkoluuloton rakennushanke. Valolyhtynä loistava puikkomainen keskushalli on rakennuksen ainoa maanpinnalle näkyvä osa. Kokonaisratkaisu tekee rakennuksesta myös ainutkertaisen kulttuurinähtävyyden.”

ARKTIKUM SCIENCE CENTRE IN ROVANIEMI

In the Concrete Structure of the Year 1992 competition, a Mention of Honour was given to Arktikum, the Arctic Science Centre of the University of Rovaniemi. It functions as both a science centre engaging in exhibition activities, and the Provincial Museum of Lappi.

The finished building was based on the winning entry submitted by the Copenhagen-based architects Arkkitehtitoimisto BB & TW Asunto Oy to an open Nordic architectural competition. The entry designs had been produced by architects Claus Bonderup and Jan Lehtipalo who also drew up the final main plans. Structural design was in the hands of Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy.

The most important functional areas of the building, i.e., the exhibition rooms, feature a cast-in-place, reinforced concrete frame. They are located mainly underground. The architectural idea was to create a sheltered, closed world under the river bank.

Rovaniemi Arktikum is according to the Jury, “an exceptionally bold and unprejudiced building project. Shining like a lantern, the rod-shaped central hall is the only part of the building that is visible above ground. The total solution also makes the building a unique cultural attraction”.

ARKTIKUM -ARKTINEN KESKUS, ROVANIEMI

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto BB & TW, Kööpenhamina (Claus Bonderup ja Jan Lehtipalo)

RAKENNESUUNNITTELU:

Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Rova-Rakennus Oy

↑ Arktikumin sisätilat ovat pääosin maan alla.

→ Arktikum sai kunniamaininnan Vuoden 1992 Betonirakenne -kilpailussa.

BETONIN JA BETONITUOTTEIDEN

TOIMITTAJA:

Napapiirin Betoni Oy

VUODEN 1993 BETONIRAKENNE

HELSINGIN OOPPERATALO

Aleksanterin teatterina tunnetun vanhan oopperatalon korvaamiseksi julistettiin suunnittelukilpailu jo vuonna 1975. Sen voittajaksi valittiin kahta vuotta myöhemmin Arkkitehtitoimisto Hyvämäki – Karhunen – Parkkisen tekemä suunnitelmaehdotus ”Scalapuikko”, jonka mukaan talo myös toteutettiin ennätyksellisen pitkän valmisteluajan jälkeen. Toimiston arkkitehdeista Oopperatalon suunnittelussa sen eri vaiheissa oli mukana yli 60 henkilöä.

Betonirakenne -kilpailussa Oopperatalolla oli jo takanaan aikaisempi kilpailuun osallistuminen. Edellisenä vuonna kohde ei ollut ollut riittävän valmis. Uusintakerta tuotti ykkössijan, ja taakse jäi 24 muuta ehdotusta. Ennätyksen suuressa määrässä ehdotuksia oli mukana myös näyttäviä insinöörirakenteita, esimerkiksi Heinolan Tähtiniemen silta – ja myös aiempia voittajia, kuten Oulun yliopisto, jossa nyt oli päättymässä seitsemäs rakennusvaihe.

Oopperatalo vei voiton sekä betonin monipuolisen onnistuneen käytön ansiosta, mutta myös hankkeen mittavuus oli pienessä määrin vaikuttamassa kilpailutulokseen. Tärkeintä oli kuitenkin, että tässä kohteessa oli hyödynnetty hienolla tavalla betonin sekä rakenteellisia ja akustisia että esteettisiä mahdollisuuksia. Erityisesti tuomaristo arvosti Oopperatalon linjakasta, pitkälti betonisin rakenneosin toteutettua sisäarkkitehtuuria mainiten erityisesti pääsalin parvekerakenteiden eleganssin.

Tuomariston sanoin: ”Ilmavien ja suoralinjaisten lämpiötilojen vuoropuhelu lämminhenkisen ja kaarevan salitilan kanssa on toteutettu taitavasti. Kaunis salitila on

HELSINGIN OOPPERATALO, HELSINKI

RAKENNUTTAJA: Rakennushallitus

osoittautunut myös ääniteknisiltä ratkaisuiltaan onnistuneeksi. Ääntä heijastavat betonipinnat ovat osa salin arkkitehtonista kokonaisuutta.”

Rakenneteknisestikin kohde on erittäin monipuolinen väli- ja yläpohjien liittorakenteineen ja jännitystekniikoineen sekä julkisivujen laattapintaisine kuorielementteineen. Oopperatalon runko on paikallavalettu, ja sen 20-metriset pääkannattajat ovat esijännitettyjä. Suurin osa tasoista on ontelolaattoja ja pienempi osa jännitettyihin kehäpalkkeihin tukeutuvia pilarilaatastoja.

Julkisivut ovat suureksi osaksi klinkkerilaattapintaisia. Poikkeuksellisen raskaat julkisivuelementit nostettiin ensin runkoon pultattujen ulokkeiden varaan; tarkka säätö oikeaan paikkaan tehtiin myöhemmin. Myös liikuntasaumojen suunnittelu oli tavallisesta poikkeava: niiden tarkka sijainti määräytyi ääneneristystarpeen mukaisesti.

OPERA HOUSE

Helsinki Opera House won the Concrete Structure of the Year competition for the successfully versatile use of concrete, but the large scale of the project also contributed to its victory. The most important aspect was the manner in which the structural as well as the acoustic and aesthetic possibilities of concrete had been utilised. The Jury particularly appreciated the clean lines in the Opera House’s interior architecture, largely implemented with structural parts made of concrete, and specifically mentioned the elegance of the balcony structures in the main hall.

As the Jury put it: “The dialogue between the airy foyer spaces characterised by straight lines with the curved theatre space has been skilfully implemented. The solutions of sound technology used in the beautiful theatre space have also proven successful. The sound-reflecting concrete surfaces are part of the architectural whole of the space.”

The project showcased a high degree of diversity also in terms of structural engineering, with composite structures and prestressing techniques utilised in the intermediate floors and the roofs, and facade cladding elements covered with large tiles. The 20-metre long primary beams of the Opera House’s cast-in-place frame were prestressed beams. Most of the floors were hollow-core slab floors, but some floors were implemented as flat slab floors supported on prestressed frame beams. Facade cladding consisted primarily of clinker tiles. The exceptionally heavy precast facade panels were first lifted onto cantilevers bolted to the frame; they were then later adjusted precisely to the correct location.

← Veistoksellinen betoniporras.

↗ Oopperatalo on Vuoden 1993 Betonirakenne.

→ Oopperan lämpiötiloista avautuvat näkymät Töölönlahden ympäristöön.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto Hyvämäki –Karhunen – Parkkinen

RAKENNESUUNNITTELU:

Insinööritoimisto Vapera Oy (Insinööritoimisto Mikko Vahanen Ky)

PÄÄURAKOITSIJAT:

Työyhteenliittymä Ooppera (runko), YIT-Yhtymä Oy (sisäpuoliset työt)

BETONITUOTTEET:

Partek Betonila Oy Ab, Lohja Oy Ab

VUODEN 1993 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

NESTE OY KEILANIEMI II:N RAKENNEJÄRJESTELMÄ

Vuoden 1993 Betonirakenne -kilpailussa kunniamaininnan sai tekniikan tohtori

Matti Ollilan kehittämä, Neste Oy:n Keilaniemi II -projektissa menestyksellisesti käytetty rakennejärjestelmä. Tuomaristo palkitsi Ollilan nimenomaan tästä järjestelmästä, mutta muistutti kunniamaininnan yhteydessä Ollilan ansioista innovatiivisten betonirakenteiden kehittäjänä ja suunnittelijana laajemminkin. Samalla tuomaristo toivoi Ollilan esimerkin kannustavan suomalaisia rakennesuunnittelijoita entistä ennakkoluulottomampiin ideoihin ja materiaalien käyttöön.

Neste Keilaniemi II -projektia varten Ollila kehitti uudentyyppisen liittorakenteen, jonka peruskomponentti on jatkuva, moniaukkoinen ja teräsuumainen jännebetonipalkki. Teräsuuma koostuu kahdesta I-palkista, joiden alapintaan on hitsatut trapetsinmuotoiset vaarnat varmistavat yhteistoiminnan jännitetyn betonilaipan kanssa. Kutakin palkkielementtiä kannattelee enintään neljä elementtipilaria. Tällaista rakennetta ei ollut ollut käytössä missään ennen Ollilan innovatiivista kehitystyötä, jonka onnistuneena tavoitteena oli näin yhdistää elementtirakentamisen nopeus ja täsmällisyys sekä paikallavalurakenteiden monoliittisuus ja turvallisuus.

Koska Ollilan kehittämää rakennetta käytettiin Neste II -projektissa kellarikerroksen paikoitustiloissa, sen oli oltava tiivis sulamisvesivalumien ja myös pakokaasujen suhteen. Tiiveys saavutettiin tekemällä alalaatasta jännitetty rakenne, jolloin laatta oli kauttaaltaan halkeilematon sekä valamalla yhtenäinen pintavalu.

Rakenteen jatkuvuuden ja esijännityksen ansiosta taipumat olivat pitkilläkin jänneväleillä pienet, vaikka Ollilan kehitystyön ansiosta rakennekorkeus oli saatu tavallista pienemmäksi. Tämä luonnollisesti vaikutti myönteisesti ratkaisun taloudellisuuteen. Sitä edistivät myös elementtien tavallista suurempi pituus ja tästä johtuva liitoskohtien vähäinen lukumäärä.

STRUCTURAL SYSTEM IN NESTE OY KEILANIEMI II PROJECT

A Mention of Honour in the Concrete Structure of the Year 1993 competition was granted to the structural system developed by Doctor of Technology Matti Ollila, which was used successfully in Neste Oy’s Keilaniemi II project. The Jury awarded Ollila specifically for this system, but did also refer to his merits on a wider scale as a developer and designer of innovative concrete structures. At the same time, the Jury wished that Mr. Ollila’s example would encourage Finnish structural engineers to create ideas and use materials in an ever more unprejudiced manner.

Mr. Ollila developed for the Neste Keilaniemi II project a composite structure of a new type, using as the basic component a continuous prestressed concrete beam with multiple web openings and a steel web. This structure type had not been used anywhere before Mr. Ollila’s innovative development work, which successfully combined the speed and precision of precast concrete construction with the monolithic nature and safety of structures cast in place.

NESTE OY, KEILANIEMI II:N RAKENNEJÄRJESTELMÄ, ESPOO

RAKENNESUUNNITTELIJA:

Matti Ollila

↑ Neste Keilaniemi II -kohteessa on yhdistetty ennakkoluulottomasti elementti- ja paikallavalutekniikkaa.

→ Liittopalkin liikuntasauma.

VUODEN 1994 BETONIRAKENNE

HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMAN KOTIMAAN TERMINAALIN

PYSÄKÖINTILAITOS

Helsinki-Vantaan ulkomaanterminaalin pysäköintilaitos oli saanut betonirakennekilpailussa pari vuotta aikaisemmin kunniamaininnan, ja nyt oli ehdolla suurempi pysäköintirakennus samalle rakennuttajalle. Uutta oli rakennuksen pyöreä muoto ja se, että osa rakennuksesta louhittiin kallioon. Suunnitteluvaiheessa oli kehitetty sekä arkkitehtonisesti että rakenneteknisesti luovia ratkaisuja, joiden tuloksena valmistui toimiva ja taloudellisesti rakennettu pysäköintirakennus. Arkkitehti Pekka Salminen perusteli valitsemaansa pyöreää muotoa sopivuudella maisemaan ja lentoasemaympäristöön. Hän totesi pysäköintilaitoksen visuaalisen ilmeen näin kevenevän ja pehmenevän. Kun rakennus vielä varustettiin halkaisijaltaan 36-metrisellä keskusaukolla, saatiin päivänvaloa myös maanpinnan alapuolelle louhituille tasoille. Tämä ratkaisu myös auttoi täyttämään määräyksen, jonka mukaan vähintään kymmenen prosenttia pysäköintipaikoista tuli olla avoinna suoraan ulkoilmaan, jotta rakennusta ei tarvitse sprinklata.

Pyöreä muoto ja rakennuksen keskelle sijoitetut ajokaistat ovat hyvä ratkaisu myös toiminnallisesti, koska näin sisäiset ajomatkat voi minimoida ja myös vapaiden autopaikkojen etsintä helpottuu.

Rakennuksen maanpäällisen korkeuden minimointi maisemallisista syistä johti siihen, ettei runkorakennetta voinut toteuttaa yksiaukkoisena taloudellisesti ylittämättä annettua välipohjarakenteiden 550 millimetrin kokonaiskorkeutta. Tämä johti jännitettyjen rakenteiden käyttöön. Samalla löytyi taloudellinen ratkaisu:

samalla muottina toimineiden kouruelementtien päälle asennettiin jännitetyt kuorilaatat. Rakenne tehtiin jatkuvaksi kouruun sijoitettuja tartunnattomia jänteitä käyttäen.

Rakenneratkaisun taloudellisuutta paransi vielä se, että viemällä jännebetonipalkit säteittäisesti pilarilta pilarille suuri osa rasvapunoksista voitiin korvata edullisemmilla tartuntajänteillä.

Pyöreät pilarit valettiin paikalla kerroksittain, ja pilarien päälle asennettiin jännebetonikourut. Kourut valmistettiin K80-korkealujuusbetonista, mikä auttoi saavuttamaan rakenteen tiukat vedenpitävyystavoitteet.

Tuomaristo totesi ykkössijalle asettamastaan kohteesta muun muassa seuraavasti: ”Suuri pysäköintilaitos on ratkaistu arkkitehtonisesti yksinkertaisin ja vaikuttavin keinoin, ja se on näyttävä kohde myös iltavalaistuksessa. Rakenneratkaisuissa on käytetty monipuolisesti elementtejä, paikallavalua, jännitystekniikkaa ja liittorakennetekniikkaa.”

PARKING FACILITY AT HELSINKI-VANTAA AIRPORT’S DOMESTIC TERMINAL

The new features of the parking facility built for the domestic terminal of Helsinki-Vantaa Airport included the round shape of the building and the fact it was partly excavated in bedrock.

Architect Pekka Salminen’s justification for the round shape was that it helped the building fit in the landscape and the airport environment. According to him, it gave the parking facility a lighter and softer visual expression. The central opening with a diameter of 36-metre running through the building brought daylight also to the underground levels.

The round columns were cast in place in layers, and presressed concrete troughs were mounted on top of the columns. The troughs were made of high-strength K80 concrete in order to meet the strict targets of water-tightness specified for the structure.

The Jury described the winning project as follows, for example: “The large parking facility is based on simple and impressive architectural solutions and stands as an eye catching building also in evening lighting. Structural solutions take advantage, in a versatile manner, of precast structures, cast-in-place technology, prestressing technology and composite construction.

HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMAN KOTIMAAN TERMINAALIN PYSÄKÖINTILAITOS

RAKENNUTTAJA:

Ilmailulaitos

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Pekka Salminen Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto

Paloheimo & Ollila Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

YIT-Yhtymä Oy

BETONITUOTTEET:

Partek Betonila Oy Ab, Lohja Oy Ab

Kuva oikealla alhaalla: Miikka Hult. Kuvat: Betoniteollisuuden arkisto

← Pyöreän pysäköintilaitoksen keskelle sijoitetut ajokaistat lyhentävät ajomatkoja.

↑ Helsinki-Vantaan pyöreä pysäköintilaitos on näyttävä kohde sekä arkkitehtonisesti että rakenneteknisesti.

→ Osa pysäköintiloista on louhittu kallioon maantason alle.

VUODEN 1994 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA TEKNISKA LÄROVERKET / JULKISIVUT

Tekniska Läroverket Espoossa Metsänpojankuja 3:ssa valmistui 1970-luvulla valmistuneen asuinkerrostaloalueen ja uudempien, lasijulkisivuvoittoisten toimistotalojen väliin. Tämä toi kohteelle arkkitehtonisia haasteita: miten erottua omalla tyylillään ja samalla sopeutua ympäristöön.

Arkkitehti Stefan Ahlman vastasi hankkeessa pääsuunnittelijana sekä rakennuksen ulkonäöstä että sisätilojen toiminnallisuudesta ja myös sisustussuunnittelusta. Keskeistä oli yhteydenpidon ja vuorovaikutuksen helpottaminen oikeiden tilaratkaisujen avulla: liittämällä yhteistilat ja erikoistilat toisiinsa ”kahdella torilla varustetuksi keskiaikaiseksi kaupungiksi”, johon kuuluu myös nykyaikainen koetehdas.

Kohde palkittiin kunniamaininnalla Vuoden 1994 Betonirakenne -kilpailussa kuitenkin erityisesti julkisivuistaan. Rakennuksen rungoksi oli jo varhaisessa vaiheessa valittu teräsbetonielementtirunko. Kantava runko muodostui kerroskohtaisesta pilari-palkki -järjestelmästä, kantavista väliseinä- ja sandwich-elementeistä sekä ontelolaattatasoista.

Ulkoisesti rakennus muistuttaa laivaa, jonka kyljet ovat patinoituneet. ”Kyljet” ovat valkobetonista valmistetut julkisivut, joiden pinta on patinoitu happokäsittelemällä. Laimean hapon avulla on liuotettu sementtipastaa pois betonin pinnasta ja näin saatu näkyviin betonin hienoin kiviaines. Menetelmän onnistunut toteutus edellyttää korkealuokkaista muottityötä sekä huolellista valua ja elementtien käsittelyä. Valkoiset patinapinnat on lisäksi käsitelty

TEKNISKA LÄROVERKET / JULKISIVUT, ESPOO

SUUNNITTELIJA:

Arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman Ky

suoja-aineilla likaantumisen estämiseksi ja sadeveden aiheuttaman tummuusvaihtelun vähentämiseksi.

Rakennuksen sisäänkäynnin puoleisissa julkisivuissa on lisäksi sovellettu uutta pintakäsittelymenetelmää, jossa valkobetonin värjäytyminen perustuu sementin ja kuparin kemialliseen reaktioon. Näin muodostunut lasuuripinta antaa betonipinnalle pehmeän, hieman nahkaa muistuttavan sävyn. Kulloinkin syntyvä, aikaa hyvin kestävä väri riippuu siitä, millaista sementin kanssa reagoivaa kemiallista ainetta menetelmässä käytetään. Värivaihtoehtoja on runsaasti: muu muassa keltaista, ruskeaa, sinistä ja vihreää vaihtelevine sävyineen.

FACADES OF TEKNISKA LÄROVERKET

Tekniska Läroverket, a technical school for Swedish-speaking students, was built in Espoo between an area of 1970s apartment buildings and newer office blocks with mainly glass facades. This created architectural challenges to the project: how to be identifiable through its own style, but still adapted to the environment.

The head designer of the project was architect Stefan Ahlman. The project received a Mention of Honour in the Concrete Structure of the Year 1994 competition for its facades.

On the outside, the building resembled a ship with patina on her sides. The sides were of white concrete treated with acid to create the patina. The white patina surfaces were also treated with protective agents to prevent soiling and to reduce variation in the degree of tarnish caused by rainwater.

The facades on the entrance side of the building, on the other hand, underwent a completely new type of surface treatment where the discolouration of concrete is based on a chemical reaction. This produced a glazed surface which gives the concrete a soft, leathery colour.

→ Espoon Tekniska Läroverketin julkisivuissa käytettiin uudenlaista lasuuritekniikkaa.

VUODEN 1994 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

TAMPEREEN ITÄISEN OHIKULKUTIEN

BETONIPÄÄLLYSTE

Betoniteiden rakentamisesta oli Suomessa kokemuksia 1920-luvulta lähtien, jolloin betonipäällyste kilpaili suhteellisen tasaisesti bitumipäällysteen kanssa. Uusi tuleminen koettiin 1980-luvulla ja 1990luvun alussa, jolloin kehitettiin erityisesti betonipäällysteen koneellista levitystä. Suurin toteutettu kohde oli vuonna 1994 valmistunut Tampereen itäisen ohikulkutien 8,5 kilometrin pituinen betonipäällysteinen osuus. Siellä yhtenä valintaperusteena betonipäällysteelle oli säästäminen valaistuskustannuksissa, koska kyseiseen tieosuuteen sisältyi Karkunvuoren moottoritietunnelin rakentaminen.

Alun perin Tampereen itäinen ohikulkutie oli määrä päällystää koko pituudeltaan bitumipäällysteellä, mutta betonitie osoittautui vertailuissa kokonaistaloudellisemmaksi. Lisäksi bitumipäällysteteknologia oli pitkän ajan kuluessa kehittynyt vai vähän, kun taas betonipäällysteen ominaisuuksien parantamiseksi oli tehty vuosien ajan aktiivista kehittämistyötä. Tämän kehittämistyön aktiivisin osapuoli oli Lohja Rudus Oy Ab.

Kun Lohja Rudus sai toteutettavakseen Tampereen ohikulkutiellä mittavan betonitieurakan, se hankki aliurakoitsijoiksi kokeneita osaajia Keski-Euroopasta, jossa betoniteiden rakentamisella on ollut pitkät ja varsin yhtäjaksoisesti jatkuneet perinteet.

Tampereen itäisen ohikulkutien päällysteurakkaa varten valittiin nimenomaan betonipäällysteisiin sopiva runkoaine ja hankittiin kaksi pakkosekoittimella varustettua betoniasemaa. Betoni levitettiin bitumisorakerroksen päälle tähän

nimenomaiseen tarkoitukseen kehitetyillä liukuvalukoneilla. Koneiden kehitystyössä oli oleellista huolehtia mahdollisimman helposta siirrettävyydestä ja soveltuvuudesta myös kapeisiin valuihin. Yhteensä 220 millimetrin paksuinen betonipäällyste tehtiin liukuvaluna kahdessa kerroksessa; jälkimmäinen liukuvalu viimeisteli päällysteen pinnan. Viimeisteltyyn pintaan ruiskutettiin vielä pintahidastinaine, minkä jälkeen tuore laatta peitettiin kosteuden haihtumisen estämiseksi muovikalvolla.

Tampereen itäisen ohikulkutien betonipäällysteurakassa työtekniikka otti pitkän harppauksen eteenpäin. Kehittämistyötä pitkäaikaiskestävyyden parantamiseksi tarvittiin vielä paljon, koska niin Tampereen itäisen ohikulkutien kuin muidenkin 1980- ja 1990-luvulla rakennettujen betoniteiden kestoikä ei toistaiseksi ollut riittävän pitkä.

CONCRETE PAVING OF EASTERN BYPASS IN TAMPERE

The eastern bypass in Tampere was originally planned to be paved with bitumen over its full length, but comparisons showed that concrete paving has a better total economy. Moreover, bitumen pavement technology had not advanced much over a long period of time, whereas the properties of concrete pavement had been improved through active efforts over several years. The most active party in this development work was Lohja Rudus Oy Ab.

An aggregate particularly suited for concrete pavement was selected for the paving contract of the Tampere eastern bypass and two batching plants equipped with a rotating pan mixer were acquired. The concrete was laid on a layer of bitumen gravel with slipform casting machines specifically developed for this purpose. The concrete pavement with a total thickness of 220 mm was slipformed in two layers, the second layer giving the pavement a finished surface. Surface retarder was sprayed on the finished surface and the freshly poured slab was then covered with a plastic film to prevent the evaporation of moisture. The technique used in the concrete pavement contract for Tampere eastern bypass was a major leap forward. However, a lot more development work was still needed to improve long-term durability.

→ Tampereen itäisen ohikulkutien betonipäällysteurakassa työtekniikat kehittyivät työn edetessä.

TAMPEREEN ITÄISEN OHIKULKUTIEN BETONIPÄÄLLYSTE

URAKOITSIJA:

Lohja Rudus Oy Ab

VUODEN 1995 BETONIRAKENNE ASUNTO OY LAIVAPOIKA

Asuinrakennuskohteita oli ennen Vuoden 1995 Betonirakenne -kilpailua palkittu vain kahdesti: 1970-luvulla Tampereelle valmistunut Asunto Oy Lintuniitty ja 1980-luvulla Länsi-Pasilan asuntoalueen koerakentamiskortteli. 1990-luvulla niin suunnittelijoilla kuin elementtiteollisuudella oli tahto yhdessä parantaa kaupunkien uusien asuinympäristöjen viihtyisyyttä sekä toiminnallista ja teknistä laatua. Tähän tarjoutui hyvä mahdollisuus varsinkin Helsingissä, jossa oli alettu entistä aktiivisemmin rakentaa kokonaisia uusia asuinalueita.

Helsingin Ruoholahteen vuonna 1995 valmistunut Asunto Oy Laivapoika on onnistunut esimerkki tästä yhteistyöstä ja kehityksestä. Ympäristöllisesti vaativa sijainti Ruoholahden uuden kanavan välittömässä läheisyydessä loi arkkitehdille positiivisen haasteen, mistä pääsuunnittelija Pekka Helin suunnitteluryhmineen palkittiin Vuoden 1995 Betonirakenne -palkinnolla.

Kohde on samalla hyvä esimerkki 1990luvun julkisivujen tutkimus- ja kehitystyön tavoitteista valmistaa laadukkaita ja pitkäikäisiä betonijulkisivuja. Betonijulkisivujen materiaali- ja valmistustekniikkaan sekä huoltoon laadittiin tutkijoiden, viranomaisten, suunnittelijoiden ja valmistajien kanssa yhteistyössä ohjeistusta. Julkisivujen rakenneratkaisuihin ja pintakäsittelyihin kehitettiin erilaisia vaihtoehtoja, joista suunnittelijalla oli mahdollisuus valita ja soveltaa kohteeseensa haluamansa ratkaisu. Betonipinnat haluttiin näyttävästi esiin, ei piiloon muiden materiaalien alle.

Tuomaristo luonnehti Asunto Oy Laivapoika -hanketta seuraavasti: ”Betoniele -

ASUNTO OY LAIVAPOIKA, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Helsingin kaupungin

asuntotuotantotoimisto ATT

menteissä ja julkisivupinnoissa on innovatiivisuutta, materiaalirinnastukset ovat kauniita ja sovellettu elementtitekniikka antaa viitteitä tulevasta kehityksestä.” Niin ikään tuomaristo kiitti tämän kilpailutyön suunnittelua onnistuneesta julkisivujen jäsentelystä ja onnistuneista pintojen keskinäisistä mittasuhteista.

Tässä kilpailussa ja etenkin sen voittajatyössä vahvistui entisestään se suuntaus, että myös rakennuttaja ja pääurakoitsija – tässä kohteessa Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT ja Rakennusosakeyhtiö Hartela – olivat mukana ideoimassa suunnittelua.

Päävastuu oli kuitenkin Arkkitehtitoimisto Helin & Siitosella. Pekka Helin totesi hankkeesta seuraavaa: ”Tehokas korttelimitoitus, rakennuttajan asettamat kustannusraamit ja muut reunaehdot asettivat tiukan lähtötilanteen, mutta halusimme silti yrittää tehdä arkkitehtuurillisesti kiinnostavan, rutiinista ja tavanomaisuudesta poikkeavan kaupunkiasuintalon.”

Tuomaristo kiitti kohteen suunnittelua ja toteutusta epätavallisen avarista ja valoisista porrashuoneista, jollaiset olivat olleet harvinaisia kerrostalotuotannossa viime vuosina.

Betonielementit toimitti Hartela Oy Elementtitehdas. Julkisivuissa käytettiin kolmenlaisia elementtejä: läpivärjättyjä, uritettuja siniharmaita ja sileitä valkobetonisia. Laivapojan ilmeikkäät julkisivut ja kokonaisarkkitehtuuri linjasivat suuntaa kohti uudentyyppistä asuntosuunnittelua ja -arkkitehtuuria.

HOUSING MANAGEMENT COMPANY ASUNTO OY LAIVAPOIKA

The location of the project in the immediate vicinity of the new Ruoholahti Channel in Helsinki was a positive challenge to the architect. At the same time, the project was an example of the new trend where exposed concrete surfaces are considered – after the hectic and generously approximate suburban building – a good solution and not something that needs to be artificially covered by some other facade material.

The Jury described Asunto Oy Laivapoika project as follows: “The precast concrete structures and the facade surfaces show innovation, different materials are beautifully used together and the prefabrication technique that has been applied serves as an indication of future development.” The Jury further complimented the design of the competition entry for successful structuring of the facades and well selected mutual proportions of the surfaces.

The Jury went on to praise the design and implementation of the project for the uncommonly spacious and light-filled staircases which for a long time had rarely been seen in high-rise production. The head designer was architect Pekka Helin. The facades were built using three types of precast panels: through-dyed, ribbed blueish grey, and smooth white concrete panels.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Helin & Siitonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

HN-Suunnittelu Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

Rakennusosakeyhtiö Hartela

BETONITUOTTEET:

Hartela Oy Elementtitehdas

Kuva: Rauno Träskelin, Helin & Co Arkkitehdit

↑ Asunto Oy Laivapoika toimi suunnannäyttäjänä tulevalle asuinkerrostalorakentamiselle.

VUODEN 1995 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

BETONIN KIERRÄTYSTEKNOLOGIAN KEHITTÄMINEN

Korjausrakentamisen volyymi alkoi kasvaa 1990-luvun alusta lähtien Suomessa merkittävästi. Kun samaan aikaan ympäristöarvot ja luonnonmateriaaleja säästävä käyttö alkoivat saada painoarvoa rakennushankkeiden päätöksenteossa, muodostuivat edellytykset lisätä myös betonin kierrätystä. Teknologia vaati kuitenkin kehittämistä. Lohja Rudus Oy Ab:n tuore ympäristöteknologiayksikkö käynnisti kehitystyön vuonna 1992 keskittyen betonimurskeen käytön lisäämiseksi erityisesti maanrakentamisessa. Tämän kehittämistyön Vuoden Betonirakenne -kilpailun tuomaristo palkitsi kunniamaininnalla Vuoden 1995 Betonirakenne -kilpailussa.

Kehittämistyön tavoitteena oli betonimurskeen tuotteistaminen niin, että tutkittu betonimurske saadaan sopivalla reseptillä kovettumaan rakenteessa uudelleen. Tämän kehitystyön ansiosta betonimurskekerroksen kantavuus saatiin kaksin- ja parhaimmillaan jopa kolminkertaiseksi kalliomurskekerrokseen nähden. Suomen olosuhteissa lisäksi huomioonotettavan routamitoituksen vuoksi kerrosta voitiin kuitenkin ohentaa vähemmän kuin mitä kantavuuden parantuminen olisi mahdollistanut.

Lohja Ruduksen koekohteissa käytettiin Hyrylän ontelolaattatehtaan tuotannon betonijätettä. Lohja Rudus oli myös perustanut useita betonijätteen vastaanottoalueita lähinnä Helsinkiin, koska suurin osa purkujätteestä tuli pääkaupunkiseudulta.

Olennaista oli se, että purkujätteen lajittelu työmailla oli riittävän kehittynyttä,

jotta purkujäte pystyttiin erottelemaan jo osittain työmaalla. Jo 1990-luvulla rakennusjätteen kierrätystavoitteet olivat kunnianhimoiset: betonijätteen kierrätysasteelle asetettiin tavoitteeksi 50 prosenttia vuoteen 2000 mennessä.

Nykyisin Ruduksen Betoroc-kierrätysmurske on vakiinnuttanut asemansa erityisesti infrarakentamisessa. Kierrätysmurskeella voidaan korvata luonnon soraja kalliomurskeita rakenteiden kantavissa ja jakavissa kerroksissa sekä käyttää erilaisissa täyttötöissä. Sen avulla saavutetaan tutkitusti parempi pitkäaikaiskantavuus vastaavan paksuiseen kalliomurskekerrokseen verrattuna.

Betonin kierrätysmenetelmiä on nykyisin kehitetty tehokkaasti ja betonijätteen ja ylijäämäbetonien kierrätysaste on jo yli 85 prosenttia.

DEVELOPMENT OF CONCRETE RECYCLING TECHNOLOGY

The newly set-up environmental technology unit of Lohja Rudus Oy Ab started the R&D efforts in 1992 focusing on the growing popularity of the use of crushed concrete, particularly in earthworks. The Jury of the Concrete Structure of the Year competition awarded this development work a Mention of Honour in the 1995 competition.

As a result of the development work, crushed concrete was merchandised using a technique which caused the crushed concrete to re-solidify in the structure. This made it possible to double, or at best even triple the load-bearing capacity of a layer of crushed concrete in comparison with a layer of crushed rock.

The concrete used in the experimental projects of Lohja Rudus was concrete waste from the hollow-core slab factory in Hyrylä. Lohja Rudus also set up several areas where concrete waste was received, mainly in Helsinki, because most of demolition waste comes from the Helsinki area.

The crushed concrete product known as Betoroc, which was developed at that time, has made itself an established position in the infrastructure market and has been proven to help achieve better long-term load-bearing capacity compared with a layer of crushed rock of similar thickness.

voimakkaasti 1990-luvulla.

BETONIN KIERRÄTYSTEKNOLOGIAN KEHITTÄMINEN

Kuvat: Betoniteollisuuden arkisto, Rudus Oy

↓ → Betonin kierrätysteknologiaa alettiin kehittää

Lohja Rudus Oy Ab; Ympäristöteknologia

VUODEN 1996 BETONIRAKENNE

ASUNTO OY MYLLYTIEN OLYMPOS

Vuoden 1996 kilpailun voitti asuntokohde, Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva Asunto Oy Myllytien Olympos. Tuomaristo piti arkkitehti Kristian Gullichsenin suunnittelemaa taloa hyvänä esimerkkinä nykyaikaisesta suunnittelusta ja rakentamisesta. Huomionarvoista on se, että perustelut ulottuivat arvioimaan nyt myös rakentamista. Aivan betonirakennekilpailun alussa oli puhuttu silloisissa säännöissä sekä käytännön päätöksenteossa betonirakennetekniikasta ja hieman myöhemmin myös arkkitehtuurista. Uusien sääntöjen mukaan palkittavan kohteen tuli ”edistää betoniarkkitehtuurin, -tekniikan ja -rakentamisen kehittämistä sekä kannustaa betonirakentamisen piirissä työskenteleviä eri ammattitahoja.”

Kilpailutuomariston mukaan: ” Asunto Oy Myllytien Olympos edustaa ajatonta, kestävää kivitaloa toteutukseltaan.” Lisäksi tuomaristo piti kohteen kaupunkikuvallisuutta ja mittakaavaa sekä asuinympäristön sommittelua esimerkillisenä. Raati kiitti myös kohteen erinomaista soveltuvuutta täydennysrakennettavaan vanhaan arvokkaaseen huvilakaupunginosaan.

Palkitsemistilaisuudessa puhunut, kilpailun tuomaristossa mukana ollut Risto Pesonen peräänkuulutti rakennushankkeiden liian kapean tarkastelukulman laajentamistarvetta. Puheenvuoro sivusi kilpailun voittajatyötä siinä, että nyt palkittiin työ, jossa tavoitteena oli alusta asti tuottaa kestävä ja käyttäjien näkökulmasta toimiva rakennus.

”Rakentajien tehtävä on tehdä suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa työnsä hyvin ja tehokkaasti. Mutta päätavoitteena on

ASUNTO OY MYLLYTIEN OLYMPOS, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Parnassia Oy

oltava kaiken aikaa tuottaa käyttäjien tarpeisiin – käyttöaikana odotettaviin ja esille tuleviin tarpeisiin – mahdollisimman hyvin sopivia rakennuksia ja koteja”, Pesonen totesi.

Hän korosti myös rakennuttajien ja hankkeeseen ryhtyvien oikean asenteen ja tavoitteenasettelun keskeistä merkitystä, jotka palkitussa kohteessa toteutuivat.

Vierailevana luennoitsijana tämänkertaisessa juhlatilaisuudessa oli espanjalainen arkkitehti ja taidemaalari Navarro Baldeweg.

HOUSING MANAGEMENT COMPANY

ASUNTO OY MYLLYTIEN OLYMPOS

Asunto Oy Myllytien Olympos designed by architect Kristian Gullichsen won the Concrete Structure of the Year Award as “a representative of a timeless, durable stone house in implementation”, according to the Jury. The Jury further described the adaptation of the project to the townscape as well as its scale and the composition of the living environment as exemplary. The suitability of the project for supplementary construction in an old part of the town characterised by single-family villas was also complimented by the Jury. The building was considered to be a good example of modern housing planning and a high standard of construction.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Gullichsen Kairamo Vormala

Arkkitehdit Ky

RAKENNESUUNNITTELU:

Insinööritoimisto

Pentti Savolainen Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

Skanska Etelä-Suomi Oy

↓ → Asunto Oy Myllytien Olympos on tyylikäs, kestävä kivitalo puistomaisessa ympäristössä.

VUODEN 1996 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

METSÄ-SERLAN KIRKNIEMEN PAPERITEHDAS, KIRI-PROJEKTI

Kunniamaininnan Vuoden 1996 Betonirakenne -kilpailussa sai Metsä-Serlan Kirkniemen paperitehtaan KIRI-projekti. Palkinnon perusteluina olivat hyvin hoidettu vaativa projektinjohto ja rakentaminen sekä betonirungon kehitystyö.

Paperitehtaiden rakennusprojekteissa on korostunut erityisesti tiukan aikataulun tärkeys investoinnin maksamiseksi takaisin mahdollisimman nopeasti. Siksi on ollut mielekästä kehittää rakenteita ja niiden toteutustapoja tätä tavoitetta palvelevaksi.

Metsä-Serla Oy:n KIRI-projektin tavoitteena oli kehittää betonirunkoa niin, että toteutusta voitiin nopeuttaa työvaiheita yhdistellen ja optimoiden. Kehitysprojekti liittyi paperitehtaan rakentamishankkeeseen, jossa tehtaan runko tehtiin betonielementeistä.

Nopeaan ja taloudelliseen rakentamiseen päästiin käyttämällä pitkiä jännemittoja, liittämällä osa sähkö- ja muista asennustöistä elementtiasennukseen sekä tekemällä hoitotason ja lämmöntalteenoton pilarien ja palkkien elementtiliitokset jäykiksi. Rungon asennusaikaa saatiin lyhennetyksi myös tekemällä sähkötilojen väliseinät elementeistä ja asentamalla ne samanaikaisesti rungon kanssa. Suuria kuormia kantava hoitotaso puolestaan tehtiin kuorilaattana, koska sitä ei tarvinnut tukea pintalaattaa valettaessa.

Elementointiasteen nostaminen aiempaa korkeammaksi oli keskeinen seikka siinä, että suunnittelu- ja toteutusaika saatiin KIRI:n ansiosta aiempaa lyhyemmäksi. Olennainen yksityiskohta oli pilarien ja hoitotason palkkien momenttijäykkä lii-

tos, joka mahdollisti seinien asennuksen ennen varsinaisia tasovaluja.

Esisuunnitteluvaiheessa oli harkittavana myös pilarin ja jännitetyn kattopalkin momenttijäykkä liitos, joka olisi mahdollistanut tehtaan kaikkien sisätöiden rakentamisen säältä suojassa. Tähän ratkaisuun ei tuolloin päädytty, koska aikataulutavoitteet saavutettiin ilman sitäkin.

METSÄ-SERLAN KIRKNIEMEN PAPERITEHDAS, KIRI-PROJEKTI, LOHJA

RAKENNESUUNNITTELU:

ELEMENTTITOIMITUKSET:

Insinööritoimisto Aaro Kohonen Oy Lujabetoni Oy

KIRI PROJECT, KIRKNIEMI PAPER MILL IN LOHJA

A Mention of Honour was in the Concrete Structure of the Year 1996 competition given to the KIRI project of the Kirkniemi paper mill of Metsä-Serla. The grounds for the Mention of Honour included excellent implementation of demanding project management and construction as well as development work related to the concrete frame.

The purpose of Metsä-Serla Oy’s KIRI project was to further develop the concrete frame to speed up implementation by making it possible to merge and optimise work phases. The development project was part of the construction project where the frame of the mill building was built from precast concrete structures.

Fast and economical building was made possible by the use of long spans, integration of some of electrical and other installations in the installation of prefabricated structures, and implementation of connections between the precast columns and beams of the maintenance platform and heat recovery as rigid joints. The frame erection time could be shortened also by building the partition walls of electrical rooms from precast elements and erecting them at the same time as the frame.

An essential detail is the moment connection between the columns and the beams of the maintenance platform which made the erection of the walls possible before the actual pouring of the platform.

↖ Kiri-projektissa kehitettiin betonielementtien kilpailukykyä paperitehtaan runkorakenteissa.

→ Kohde sai kiitosta nopeaan aikatauluun johtaneista rakenneratkaisuista.

VUODEN 1997 BETONIRAKENNE

NYKYTAITEEN MUSEO KIASMA

Laman jälkeen betonirakennekilpailun ehdotusten määrä hienokseltaan pienentyi. Erittäin korkealaatuisia ehdokkaita sen sijaan riitti. Vuoden 1997 kilpailussa yksi oli ylitse muiden: Helsingin Kiasma. Hankkeen juuret olivat vuodessa 1993, jolloin arkkitehti Steven Holl voitti Helsingin Nykytaiteen museon kansainvälisen suunnittelukilpailun. Rakennustyöt käynnistyivät vuoden 1996 alussa, ja kahden vuoden kuluttua kohde oli viimeistelyä vaille valmis.

Kiasma-hanke oli vaativa sekä suunnittelun että rakentamisen näkökulmasta. Steven Holl kertoi palkitsemisen yhteydessä tavoitteekseen nivoa muodon avulla rakennuksen massa yhteen kaupungin ja maiseman geometrian kanssa. Hän viittasi Alvar Aallon vanhaan keskustasuunnitelmaan, jonka mukaan pohjoiseen katsottuna avautuu ”näkymä ulottuu aina Lappiin asti”.

Holl avasi ideaansa vielä seuraavasti: ”Nykytaiteen museo pyrkii tarjoamaan erilaisia tilakokemuksia. Tärkeää on se, miltä tuntuu olla rakennuksen sisällä ja kävellä sen läpi, miltä se näyttää ja miten se toimii kaupunkikuvassa.”

Hollin tapa luonnostella töitään on omaperäinen: ensimmäiset luonnokset ovat usein akvarelleja, kuten ne olivat Kiasmaa suunniteltaessa. Hän vertaa rakennuksia sinfonioihin; niissä edetään toisiaan vastaavalla tavalla osasta osaan.

Museon sisätiloja hallitsee korkea ja valoisa, näyttelykerroksiin johtava sisääntuloaula. Valo heijastuu kahteen suuntaan potkurinlavan muotoisena kaareutuvasta, lautamuottipintaisesta paikallavaletusta betoniseinästä näin korostaen pinnan

NYKYTAITEEN MUSEO KIASMA, HELSINKI

RAKENNUTTAJA: Senaatti-kiinteistöt

karheaa rakennetta. Päivänvalo lankeaa näyttelyhuoneisiin epäsuorasti viiden erilaisen rusetti-ikkunan kautta.

KIASMA

Architect Steven Holl won the international design competition for the Helsinki Museum of Contemporary Art in 1993. Construction work started in early 1996.

Perusidean synnyttyä Kiasman varsinaisesta suunnittelusta vastasivat arkkitehti Juhani Pallasmaa ja tekniikan tohtori Matti Ollila. Pääosa betonirakenteista suunniteltiin paikallavalettaviksi, mutta myös elementtirakenteita tarvittiin. Kiasman runkorakenteiden geometria on erittäin monimutkainen, mutta hallittavissa matemaattisesti. Museon kaareva katto on vaakasuoran torus-pinnan osa. Sen radiaalisuuntainen poikkileikkaus on muodoltaan vakio, mutta leveydeltään muuttuva. Pohjoispäädyn vinokulmaista porrashuonetta Ollila vertasi Pisan torniin. Rakennesuunnittelun yhteydessä kehitettiin uusia liittorakenneratkaisuja, jotka mahdollistivat välipohjissa jopa yli 20-metriset jännevälit. Elementtien valmistaja Betset käytti näin kehitettyjä jännebetonipalkkeja myös myöhemmissä kohteissaan. ↑ → Nykytaiteen museo Kiasma.

The Kiasma project was difficult in terms of both design and construction. When he received the Award, Steven Holl said his objective was to integrate the building mass through its shape into the geometry of the town and the landscape.

The interior spaces of the Museum are dominated by the tall entrance hall, filled with light, which leads to the exhibition levels. Light is reflected in two directions from the board-marked concrete wall surface which curves in the shape of a propeller blade, thus emphasising the coarse texture of the surface. Daylight enters the exhibition rooms indirectly through five different rosette windows.

The majority of the concrete structures were designed as cast-in-place structures, but precast products were also needed.

The structural engineering process included the development of new composite construction solutions which made it possible to use up to over 20 m long spans in the intermediate floors.

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Steven Holl Architects, Arkkitehtitoimisto

Juhani Pallasmaa Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto Paloheimo & Ollila

PÄÄURAKOITSIJA: Seicon Oy

BETONITUOTTEET: Betset Oy

Kuva vasemmmalla: Kansallisgalleria. Kuva oikealla: Valtion taidemuseo

VUODEN 1997 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

RAIPPALUODON SILTA

Vuoden 1997 Betonirakenne -kilpailussa palkittiin kunniamaininnalla Mustasaareen rakennettu Raippaluodon silta. Tämän kohteen lisäksi ehdolla kunniamaininnalla palkittaviksi oli samoihin aikoihin valmistunut Jyväskylän Korpilahdella sijaitseva Kärkistensalmen silta. Näistä kahdesta vinoköysisillasta tuomaristo päätti myöntää kunniamaininnan keskiaukoltaan ja kokonaispituudeltaan suuremmalle Raippaluodon sillalle sen ”merkittävästä suunnittelutyöstä sekä hyvin hoidetusta projektinjohdosta ja rakentamisesta.”

Tuomaristo kiitti sekä sillan muotoilua että rakenneteknistä suunnittelua. Sillan välituet ja pylonit muodostavat muotoilultaan yhtenäisen kokonaisuuden. Teknisesti erityisen vaativana ja hyvin toteutettuna tuomaristo piti rakennekohtaa, jossa liittopalkkisilta muuttuu sillan vinoköysiosan rakenteeksi.

Raippaluodon silta rakennettiin vaativissa olosuhteissa avomeren äärellä, minkä vuoksi pylonien paikallavaluissa tuli käyttää masuunikuonabetonia. Ankarista sääoloista huolimatta silta valmistui kaksi kuukautta etuajassa ”hyvän työnjohdon ja rakentajien ammattitaidon ansiosta”. Säänkestävyyden parantamiseksi muoteissa käytettiin muottikangasta.

Tuohon aikaan uutta oli sillan kansilaatan teko elementtirakenteisena, mikä osaltaan nopeutti kokonaisaikataulua. Kokonaispituudeltaan 1045-metrisen sillan rakennustyöt aloitettiin alkutalvesta 1995, ja valmis silta avattiin liikenteelle elokuussa 1997.

Myös perustuksiltaan Raippaluodon silta oli vaativa rakenne. Toinen pyloni

RAIPPALUODON SILTA, MUSTASAARI

RAKENNUTTAJA:

Tielaitos, Vaasan tiepiiri

perustettiin kalliolle ja toinen kaivinpaalujen varaan. Osa välituista on maanvaraisia ja osa perustettu lyöntipaaluille. Pilareiden suunnittelussa tuli ottaa huomioon suuret ahtojääkuormat; pohjoissivulla pilarit oli varustettava liikkuvien jäälauttojen takia jäänsärkijöillä.

Sillan betonirakennetyöt olivat mittavat: kokonaisbetonimäärä oli 19300 kuutiometriä, mistä vedenalaisten rakenneosien osuus oli lähes puolet. Teräsbetonisten lyönti- ja kaivinpaalujen kokonaismäärä oli 2900 metriä. Ankarien olosuhteiden takia pyloneissa oli käytettävä lujuusluokaltaan K50-1 -betonia. Sillan peruslaattojen ja rantamuurien valuissa käytettiin sulfaatinkestävää masuunikuonasementtiä.

RAIPPALUOTO BRIDGE

A Mention of Honour was in the Concrete Structure of the Year 1997 competition given to Raippaluoto Bridge built on Mustasaari Island. The Jury complimented both the design of the bridge and its engineering solutions. The bridge piers and pylons form an entity with consistent design. In the Jury’s view, the structural point where the composite beam bridge becomes a cable-stayed construction was a particularly demanding technical detail that had been excellently resolved.

Raippaluoto Bridge was built in harsh conditions by the open sea, which made it necessary to use blast-furnace slag concrete for the cast-inplace pylons. Despite the difficult conditions, the bridge was completed two months ahead of the schedule, “thanks to good work management and the professionalism of the builders”.

The deck was built from precast slabs, which contributed to the shorter overall schedule. The construction of the bridge, which is 1045 m long in total, started early in the winter of 1995, and the bridge was opened for traffic in August 1997.

SUUNNITTELIJA: SuunnitteluKortes Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Polar-Rakennus Oy

Kuva oikealla: Sirpa Ikola. Kuva vasemmalla: Flickroom, Timo

↖ Raippaluodon vinoköysisilta yhdistää Raippaluodon saaren mantereeseen Mustasaaren kunnassa.

↑ Raippaluodon silta on ainoa yli kilometrin mittainen silta Suomessa.

VUODEN 1998 BETONIRAKENNE

TENNISPALATSIN PERUSKORJAUS

Korjausrakentamisen volyymi oli 1990luvun loppupuolella noussut Suomessa lähelle uudisrakentamisen tasoa. Tarvittava suunnitteluosaaminen oli korjausrakentamisessa erilaista, eikä osaajia ollut vielä 1990-luvulla paljon. 1990-luvun lopulla aika oli kypsä sille, että myös merkittäviä käyttötarkoitusmuutoshankkeita osattiin toteuttaa ja myös toteutettiin. Tennispalatsin korjaus on hyvä esimerkki tästä.

1930-luvun lopulla alun perin Helsingin olympialaisten autohuoltorakennukseksi suunniteltu Tennispalatsi sai nimensä, kun rakennusvaiheessa käyttäjäksi liittyi Helsingin Verkkopallosuojat Oy. Sota-ajan ja vielä senkin jälkeen tämä tyylipuhdasta funktionalismia edustava, arkkitehtiylioppilas Helge Lundströmin (1900–1953) suunnittelema rakennus oli vähällä käytöllä.

Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten jälkeen Tennispalatsi oli pitkään nimensä mukaisessa ja lisäksi eri liikeyritysten käytössä. Kun toimintaympäristö muuttui, rakennuksen käyttö taas väheni. 1980-luvulla rakennusta uhkasi purku, kunnes vuonna 1993 alettiin suunnitella talon muuttamista kulttuurikeskukseksi. Projekti valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1999, ja saman vuoden alussa Tennispalatsin korjaus valittiin Vuoden 1998 Betonirakenteeksi.

Suunnitelmien mukaisesti rakennukseen valmistui 14 elokuvateatteria, tilat Suomen kansallismuseon etnografiselle osastolle ja Helsingin kaupungin taidemuseolle sekä useita ravintola- ja myymälätiloja. Muutossuunnitelmasta vastannut arkkitehti Kari Raimoranta piti lähtökohtana, että rakennuksen menneisyys tulee

TENNISPALATSIN PERUSKORJAUS, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

HKR-Rakennuttaja

TILAAJA:

Kiinteistö Oy Helsingin

Tennispalatsi

olla näkyvissä myös uuden käytön aikana. Näkyviin jäivät paikallavaletut runkorakenteet ja porrashuoneet. Toisaalta uudet rakenteet ja pinnat erottautuvat tiloissa selvästi.

Vanhan betonirungon alle rakennettiin uusi kellarikerros. Työ oli hyvin vaativa louhintoineen ja tuentoineen. Tuomaristo arvosti myös tätä hankkeen osaa ja kiteytti arvionsa hankkeesta seuraavasti: ”Kohde on hyvä esimerkki rakennuksen uudelleenkäytön toteuttamisesta. Kohteeseen on vanhan terveen betonirungon alle rakennettu erittäin vaativissa olosuhteissa uusi kellarikerros louhimalla noin kahdeksan metriä vanhan lattiarakenteen alle. Lisäksi uusien elokuvateattereiden vaatimien tilojen toteuttaminen on vaatinut suunnittelulta ja työn toteutukselta varsinkin paikallavalettujen betonirakenteiden erikoisosaamista.”

RENOVATION OF TENNISPALATSI

Originally designed as a car maintenance building for Helsinki Olympics in late 1930s, Tennispalatsi (Tennis Palace) was for a long time used for the purpose suggested by its name and also accommodated various businesses. In 1993, a project was started to convert the building into a cultural centre.

The conversion was implemented according to plans, and 14 cinemas, premises for the ethnographic department of the Finnish National Museum and Helsinki Art Museum, as well as restaurant and store facilities were constructed inside the building. Architect Kari Raimoranta, who was in charge of the conversion plan, defined as the starting point of the project that the building’s past should be visible when it was put into new use.

A new basement level was built under the old concrete frame. This was a very challenging phase of the project, involving excavation and shoring work. The Jury stated the following in its justification: This project is a good example of giving an old building a new purpose of use. In extremely difficult conditions, a new basement level was built under a healthy old concrete frame by excavating about eight metres under the old floor structure. The implementation of spaces for the new cinemas has also required special expertise, particularly in cast-in-place concrete structures, at both the design and execution stage.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Nurmela-Raimoranta-Tasa Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

SuunnitteluKortes Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

Seicon Oy

BETONITUOTTEET:

Lohja Rudus Oy Ab

← Tennispalatsi oli sodan jälkeen eri liikeyritysten käytössä.

↗ Vanhat betonirakenteet ovat näkyvissä edelleen peruskorjatuissa tiloissa.

↑ → Tennispalatsin peruskorjatuissa tiloissa toimivat nyt elokuvateatterit, Helsingin kaupungin taidemuseo sekä useita ravintola- ja myymälätiloja.

VUODEN 1998 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

ASUNTO OY OULUN LIPPORANNAN JULKISIVUT

Vuoden 1998 Betonirakenne -kilpailussa palkittiin kunniamaininnalla Asunto Oy

Oulun Lipporannan julkisivut. Kohde on osa Oulun Meritullin alueen kanavarannan uutta asuinkorttelia ja samalla osa Oulun uutta merellistä julkisivua. Betoni on Lipporannan julkisivujen keskeinen materiaali, ja sen rinnalla rakennuksessa on käytetty punatiiltä ja tervattua puuta.

Tuomaristo perusteli myöntämäänsä kunniamainintaa muun muassa seuraavasti: ”Lipporannan julkisivujen betonielementtien tasainen laatu ja viimeistelyn taso ovat esimerkkejä toteutuksesta, joka asuntorakentamisessa tulee saavuttaa. Elementtien valmistaja on osoittanut myös tässä kohteessa tuotantonsa edistyksellistä kehitys- ja laatutyötä.”

Tuomaristo arvosti myös sitä, että elementtien saumat osin häivyttämällä ja valmistamalla elementit mahdollisimman suurina on saatu aikaan suuria yhtenäisiä julkisivupintoja. Pääosa rakennuksen sandwich-julkisivuista on hiottuun lakkamuottiin sileävalettua tai uritettua valkobetonia.

Terassiväliköiden vastakkaisilla seinillä on julkisivuissa käytetty terrakotan väristä lasuroitua betonia. Mineraaliliuoksella lasuroitu pinta edusti uutta pintakäsittelytekniikkaa. Näin aikaansaatu, vanhaa kuultomaalausta muistuttava lasuuripinta tuo julkisivuun luonnonmateriaaleille ominaisen värivaihtelun. Tämä oli vaativa vaihe elementtien valmistuksessa, koska pinnan lopullinen väri ja ulkonäkö ovat kemiallisen prosessin tulos, johon myös betonin hydrataatiotuotteet vaikuttavat.

FACADE PROJECT OF HOUSING MANAGEMENT COMPANY ASUNTO OY OULUN LIPPORANTA

In the Concrete Structure of the Year 1998 competition, a Mention of Honour was given to the facades of Asunto Oy Oulun Lipporanta. The project was part of the new residential development on the shores of the channel in Meritulli area in Oulu, and at the same time, also part of the new maritime front of the City of Oulu.

The Jury stated the following, for example, in its justification for the Mention of Honour: “The uniform quality and the standard of finishing of the precast concentre panels of Lipporanta facades are examples of an implementation level that should be achieved in housing construction. The manufacturer of the precast panels has proven the advanced state of its development and quality efforts also in this project.”

The Jury also appreciated the large, continuous facade surface created by concealing the joints between the panels and by using as large panels as possible. The sandwich facades of the building are mostly of fairface or ribbed white concrete.

The patination treatment which has given the facade panels a terracotta colour is a unique feature. It produces a glazed surface similar of old translucent paints, producing on the facade a variation of colours characteristic of natural materials.

↗ → Asunto Oy Oulun Lipporannan laadukkaat julkisivut

ASUNTO OY OULUN LIPPORANNAN JULKISIVUT, OULU

PÄÄSUUNNITTELIJA:

Arkkitehtitoimisto

Huttu-Hiltunen Oy

BETONIELEMENTTIEN TOIMITTAJA: Rajaville Oy, Oulu

palkittiin kunniamaininnalla Vuoden 1998 Betonirakenne -kilpailussa.

VUODEN 1999 BETONIRAKENNE RAISION KAUPUNGINKIRJASTO

Vuonna 1999 voittaneen Raision kirjaston suunnitelma perustui arkkitehtikilpailuun, jonka voittaja Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy sai tehtäväkseen myös varsinaisen pääsuunnittelun. Arkkitehti Hannu Tikka korosti suunnitelman perusideaa kuvaillessaan valon ja varjon kontrastien merkitystä; betonia hän luonnehti otolliseksi valon materiaaliksi.

Suunnitelman mukaan kirjastoon saadaan runsaasti luonnonvaloa vapaasti runkoon tehtyjen suurten ikkuna-aukkojen kautta. Myös ulkoseinien paikallavaletut sisäkuoret ovat kantavia rakenteita, samoin paikallavaletut sisäseinät. Raision kirjastossa pilarit ja kattoikkunapalkistot ovat niin ikään paikallavalettua betonia. Aulojen lattiat ovat mosaiikkibetonia, jonka väri vaihtelee tiloittain.

Paikallavalettujen betonirakenteiden lisäksi rakennuksessa on myös betonielementtejä ja liittorakenteita. Tuomaristo perustelikin ykkössijavalintaansa – innovatiivisen arkkitehtisuunnittelun lisäksi – betonin perusominaisuuksien monipuolisella käytöllä. ”Kirjasto-auditorio on hyvä esimerkki siitä, miten toiminnat ja rakenteet yhdessä muodostavat vaihtelevia ja sympaattisia tiloja. Betonin plastisuus tulee esiin siroissa, monimuotoisissa ja vapaasti aukotettavissa rakenteissa. Talo on tehty hyvällä ammattitaidolla”, tuomaristo jatkoi perusteluissaan.

Hankkeen aikana kustannuksia oli karsittava, mutta tästä huolimatta alkuperäistä arkkitehtikilpailun voittanutta suunnitelmaa ei muutettu oleellisesti. Värikkään veistosmaiseksi kollaasiksi luonnehditun rakennuksen arkkitehtikilpailuehdotus

toteutui tärkeimmiltä osin. Kokonaisuus hahmottuu erilaisina muotoina sekä materiaalien ja niiden vaihtuvien värien avulla. Rakennesuunnittelun lähtökohtana oli arkkitehdin näkemysten mahdollisimman tarkka kunnioittaminen. Kantavien rakenteiden muotitukseen ja valuihin panostettiin, jotta lopputulos olisi arkkitehtuuria korostava ja laatu tasainen. Erityisen vaativia olivat suuren kirjastosalin ikkunaseinien vinojen pilarien valut, jotka onnistuivat työmaalla erinomaisesti. Kaareva auditorio-osa tehtiin kokonaisuudessaan paikallavaluna. Niinikään valettiin paikalla auditorion kaareva porrastus, jonka muottityö oli kohteen vaativin. Rakennuksen vaakarakenteissa on käytetty sekä paikallavalu- että elementtitekniikkaa: muun muassa pilarilaattoja ja ontelolaattoja.

Erityinen haaste toteutusvaiheessa oli toisinaan erittäin kuumaksi yltynyt helle, joka vaikeutti valutöitä. Asianmukainen ja oikea-aikainen jälkihoito oli tärkeä vaihe, ja se onnistuikin hyvin. Lopputuloksena oli suunnitelmien mukainen laadukas betonirakenne kokonaisuuksineen.

RAISIO LIBRARY BUILDING

The architectural competition arranged for the library project in Raisio was won by Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy.

The large window openings freely placed in the frame allow plenty of natural light into the building. The cast-in-place inner leaves of the external walls were also load-bearing structures, as were the cast-in-place interior walls, as well. Raisio library featured also columns and rooflight beams implemented as cast-in-place concrete structures. The lobby floors in terrazzo concrete, with colours varying from space to space, were also complimented by the Jury.

Precast concrete structures as well as composite construction were also used in the building, in addition to cast-in-place concrete. In fact, the Jury justified its first choice with the innovative use of the basic characteristics of concrete – in addition to innovative architectural design. “The library auditorium is a good example of functions and structures coming together to form varying and sympathetic spaces. The plasticity of concrete is showcased in slender structures of versatile shapes and with freely located openings. The building has been built to a high professional standard.”

The curved auditorium part was built as a fully cast-in-place structure. The horizontal structures of the building featured both cast-in-place and precast technology, such as flat slabs and hollow-core slabs.

RAISION KAUPUNGINKIRJASTO JA AUDITORIO, RAISIO

RAKENNUTTAJA:

Raision kaupungin tekninen virasto

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtityöhuone

Artto Palo Rossi Tikka Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

Turun Juva Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Hartela Oy

↗ Raision kirjastotalo toteutettiin arkkitehtikilpailun voittaneen suunnitelman mukaisesti.

→ Suurten ikkunoiden kautta saadaan kirjastotiloihin runsaasti valoa.

BETONITUOTTEET:

Parma Betonila Oy, ASV-Betoni Oy, Lohja Rudus Oy Ab, Lemminkäinen Oy, Lohja ABetoni Oy, Elementtikartio Oy, Betonilaatta Oy

VUODEN BETONIRAKENNE -KILPAILU 2000 –2009

CONCRETE STRUCTURE OF THE YEAR AWARD IN 2000 –2009

Vuoden Betonirakenne -kilpailun neljännellä vuosikymmenellä ykkössijalla palkittuja töitä löytyi aiempaa enemmän ulkomaisista kohteista. Saksassa ja Espanjassa palkitut Arkkitehtitoimisto Pekka Salmisen, Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy:n ja Gullichsen-Vormala

Ky:n sekä Insinööritoimisto Oy Matti Ollila & Co:n työt olivat näyttäviä osoituksia suomalaisen suunnitteluosaamisen korkeasta kansainvälisestä tasosta. Se, että ulkomaille oli entistä aktiivisemmin hakeuduttu, oli osin seurausta töiden niukkuudesta lamavuosien Suomessa. Jalansijan saaminen loi perustan myöhemmällekin menestykselle kansainvälisillä markkinoilla.

Kotimaassa 1990-luvun lopulla alkanut rakentamisen noususuhdanne jatkui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Nyt kasvoivat sekä uudis- että korjaus- ja täydennysrakentaminen, mikä näkyi myös vuosittaisen betonirakennekilpailun tarjonnassa. Merkillepantavaa on, että nyt korjaussuunnittelun ja -rakentamisen osaaminen oli jalostunut isojakin käyttötarkoituksen muutoksia mahdollistavaksi. Hyviä esimerkkejä

tästä ovat kilpailuvoittajat Stakesin ja Senaatin toimitilat sekä Helsingin oikeustalo.

Myös uusi betoniteknologia otti merkittäviä edistysaskelia 2000-luvun alussa. Parhaita esimerkkejä tästä on Hämeenlinnan uusi maakunta-arkisto, jonka julkisivuelementeissä on hyödynnetty graafista betonia innovatiivisella tavalla.

Merkittävä uusi piirre betonirakenteiden kehityksessä kuluvan vuosituhannen alussa oli betonin entistä monipuolisempi käyttö myös infrarakenteissa. Ykkössijalla palkittuja olivat Lahti – Kerava -oikorata sekä Vuosaaren sataman meluseinä.

Kaiken kaikkiaan vuosituhannen ensimmäisten kymmenen vuoden aikana vahvistui jo aiemmin alkanut suunta, jolle ominaista oli entistä tiiviimpi yhteistyö arkkitehtien, rakennesuunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja betoniteollisuuden välillä. Toisena keskeisenä piirteenä voi nähdä rakentamisen eri sektoreiden entistä laajemman kirjon laadukkaan betonirakentamisen käyttökohteita.

The building boom which started in Finland in the late 1990s was carried over to the first decade of the new millennium. An increase was now seen in both new building and renovation and supplementary building, and this was also reflected in the entries submitted to the Concrete Structure of the Year competition. Projects involving the change of the purpose of use of old buildings also made an appearance: Good examples of this included the business premises of Stakes and Senaatti-kiinteistöt and the Helsinki Court House, which were among the Award winners.

New concrete technology also made great advances in the early 2000s. The new Provincial Archives building in

Hämeenlinna, which boasted the use of graphic concrete in a creative manner, was one of the best examples of this.

A significant new feature in the development of concrete structures at the start of the millennium was the increasingly versatile use of concrete also in infrastructure construction.

All in all, a trend characterised by ever closer cooperation between architects, structural designers, contractors, and concrete industry was strengthened during the first decade of the 21st century. Another key feature can be identified in the increased representation of different sectors of building in applications utilising high-standard concrete construction.

VUODEN 2000 BETONIRAKENNE KIINTEISTÖ OY BIOMEDICUM

Vuosituhannen vaihtuessa edellisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkanut rakentamisen korkeasuhdanne jatkui. Tämä mahdollisti myös panostukset betonirakenteiden toimivuutta parantavaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mikä näkyi selvästi Vuoden 2000 Betonirakenne -kilpailuehdotuksissa. Niin ikään betonin estetiikka oli vahvasti esillä ehdotuksissa niin talon- kuin sillanrakennuksenkin piiristä.

Sääntöjäkin oli hieman uudistettu: ensimmäistä kertaa kilpailun historiassa yhdeksi tavoitteeksi oli lisätty betonin imagon edistäminen. Aiheesta oli keskusteltu aiemminkin ja sen merkitys oli tiedostettu, mutta nyt tämä kriteeri oli ensi kertaa kirjattuna säännöstöön. Myös kohteen riittävä kotimaisuus oli nyt rajattu selkeällä

säännöllä: palkinto voitiin myöntää ”vain sellaiselle kohteelle, jossa rakennuttaja, urakoitsija tai suunnittelija on Suomesta tai betonituotteet on toimitettu Suomesta.”

Arkkitehtikilpailujen tuloksena syntyneet ehdotukset – ja toisaalta betonin monipuolista käyttöä ilmentävät ehdotukset – olivat nytkin vahvoilla. Vuoden 2000 Betonirakenteeksi raati valitsi arkkitehti Timo Vormalan vuonna 1996 laatiman, voittoisan arkkitehtikilpailuehdotuksen mukaan rakennetun Kiinteistö Oy Biomedicumin.

Tuomaristo antoi kiitosta Biomedicumin peruskonseptista, jonka seurauksena ”valopihojen lävistämä kolmisakarainen pohjamuoto auttaa paikantamaan koko talon yhdellä silmäyksellä jo sisääntuloaulasta.”

Myös tilojen muunneltavuuden merkitys oli alkanut muodostua merkittäväksi seikaksi. Tämä ominaisuus oli Biomedicumissa ratkaistu talon laboratoriokerroksissa sisäpihojen reunoilla kiertävillä 14,5 metrin levyisillä vyöhykkeillä, joita voi käyttötilanteen mahdollisesti myöhemmin muuttuessa pilkkoa pienemmiksi erillisiksi kokonaisuuksiksi.

Biomedicumin kaupunkikuvaa luonnehdittiin vaikutelmaltaan pienimuotoiseksi, vaikka rakennus on kookas, lähes 200 000 kuutiometriä. Eräänlaisena esikuvana oli ollut Meilahden sairaala-alue, jossa Biomedicumin tavoin rakennusten välissä on runsaasti viheralueita.

Rakenneteknisesti Biomedicum on monipuolinen ennen kaikkea elementtitekniikan näkökulmasta. Myös porrashuoneet ja kuilut on konstruoitu betonielementeistä. Julkisivujen valkobetoniset kuorielementit ovat itsekantavia, ja ne on asennettu päällekkäin, jolloin kuormat siirtyvät omaan sokkeliin. Kuorielementtien vaakasaumoissa on käytetty ponttiliitosta, jolloin rakenteesta on saatu avosaumojen ja ilmaraon avulla tuulettuva.

Vuonna 2000 kilpailuun osallistui useita muitakin korkeatasoisia ehdotuksia, kuten Helsingin yliopiston Kumpulaan valmistunut matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kolmas rakennusvaihe. Senkin rakentaminen toteutui arkkitehtikutsukilpailun voittajaehdotuksen mukaan, jonka oli laatinut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy. Tässä kohteessa myös liittorakenteilla oli paikkansa rakenneteknisessä kokonaisuudessa: pilarit ovat terästä ja betonitäytteisiä.

Kilpailuehdotusten joukossa oli myös merkittäviä siltarakenteita, kuten Lipon risteyssilta Lempäälässä sekä vanhan lossiyhteyden korvaava Kalkkisten silta. Molemmissa korostui entistä enemmän siltojen maisema-arkkitehtoninen näyttävyys rakenteiden lisäksi.

KIINTEISTÖ OY BIOMEDICUM, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Kiinteistö Oy Biomedicum Helsinki

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Gullichsen Vormala

Arkkitehdit Ky

RAKENNESUUNNITTELU:

Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

KIINTEISTÖ OY BIOMEDICUM

The Jury praised the team working under the supervision of head designer, architect Timo Vormala, for the basic concept of Biomedicum, which made it possible to “take the entire building under control with one glance already in the entrance lobby thanks to the three-branch base form penetrated by glass-roofed internal courtyards”.

The townscape of Biomedicum was described as one giving a minimalistic impression, despite the large size of the almost 200 000-cubic metre building. The hospital area of Meilahti is characterised, in the same way as Biomedicum, by an abundance of green areas between the buildings.

In terms of structural engineering, Biomedicum was a versatile project particularly as concerns concrete prefabrication technology. The staircase and the shafts were also built with precast structures. The facade cladding units of white concrete were self-supporting and mounted on top of each other to transmit loads to the base wall of the building. The horizontal joints of the cladding units were implemented as tongue and groove joints, allowing the walls to be made as structures ventilated through open joints and an air gap.

PROJEKTINJOHTOURAKOITSIJA: SRV Viitoset Oy

BETONITUOTTEET:

Lujabetoni Oy, Parma Betonila Oy, Rajaville Oy, Lohja Rudus Oy Ab, Lohja ABetoni Oy, Tampereen Puristelaatta Oy

↑ Meilahden Biomedicumin julkisivuissa on lakkamuottiin valetut, suuret itsekantavat tuulettuvat kuorielementit. Osassa julkisivuja on käytetty okranväristä lasuuribetonipintakäsittelyä.

VUODEN 2001 BETONIRAKENNE

MARIENKIRCHEN KONSERTTISALI

Suomalaiset suunnittelijat, rakentajat ja betonituotteiden valmistajat olivat edellisen vuosikymmenen laman aikaan hakeneet ja saaneet tilauksia myös ulkomailta. Joillakin arkkitehdeilla solmitut kontaktit johtivat suunnittelukilpailukutsuihin ja kilpailumenestyksen kautta toimeksiantoihin. Tämä nähtiin myös Vuoden

Betonirakenne -kilpailussa, kun vuonna 2001 palkittiin poikkeuksellisesti kaksi kilpailuehdotusta: Neubrandenburgin

Marienkirchen konserttisali ja Dresdeniin valmistunut Max Planck -tutkimusinstituutti. Kumpikin kohteista sijaitsee entisen Itä-Saksan alueella, jonne yhdistynyt

Saksa investoi tuolloin voimakkaasti vielä yli kymmenen vuotta Berliinin muurin murtumisesta ja Saksan yhdistymisestä.

Marienkirchen konserttisalin idea perustui vuoteen 1975, jolloin Neubrandenburgin kaupunki teki periaatepäätöksen taidegallerian ja konserttisalin rakentamisesta toisessa maailmansodassa pahoin vaurioituneeseen, vähitellen korjattuun kirkkoon. Vuonna 1989 päätös uusittiin, ja nyt hanketta ryhdyttiin viemään eteenpäin. Paikallisen arkkitehdin suunnitelmat kuitenkin hyllytettiin taloudellisista syistä, ja vuonna 1996 julistettiin Euroopan laajuisen arkkitehtikilpailu konserttisalin suunnittelusta. Sen voitti Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen, joka oli laatinut ehdotuksensa Insinööritoimisto Matti Ollila & Co:n kanssa yhteistyössä.

Voittaneen ehdotuksen mukaisesti rakennetun konserttisalin keskeisen arkkitehtonis-rakenneteknisen osan muodostavat kaksi 35 metrin korkuista betonipylonia, joiden sisälle hissi, vara-

porras ja tekniset pystykuilut on sijoitettu. Pyloneihin tukeutuvat sekä yleisöporras että lämpiön parvikerrosten ohuet välipohjalaatat. Välipohjien toinen reuna puolestaan tukeutuu salia ja lämpiötä jakavaa lasiseinää kannatteleviin 300 × 1300 millimetrin levypilareihin. Nämä, kuten muutkin kohteen betonirakenteet, ovat puhtaaksi valettua betonia.

Pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuva kellarikerros on rakenteiltaan vesitiivistä betonia.

Vuoden Betonirakenne -kilpailun tuomaristo arvosti Salmisen ja Ollilan kilpailutyön palkitsemista seuraavasti: ”Betonin hyvät ominaisuudet tulevat esiin rakenteissa ja hienostuneissa, sileissä puhdasvalupinnoissa. Mittatarkoissa rakenteissa korostuvat ammattitaito ja viimeistelty laatu. Konserttisali on kuin juhlava betoninen koru tai taideteos historiallisten punatiiliseinien sisällä.”

Myös Marienkirchen betonirakenteille ja -pinnoille asetettujen korkeiden laatuvaatimusten täyttäminen ”suunnittelun ja rakennuttamisen ammattitaidolla ja valvonnalla” sai raadilta kiitosta.

MARIENKIRCHE CONCERT HALL

A European architectural competition was opened in 1996 for the design of a concern hall into the old Marienkirche Church in Neubrandenburg in Germany. The winning entry had been prepared by Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen in cooperation with Insinööritoimisto Matti Ollila.

Based on their entry, the central architectural and structural part of the concert hall is formed by two 35 metres high concrete pylons which contain the lift shaft, emergency staircase and vertical shafts for technical systems. The pylons support both the staircase used by the audience and the thin, concrete intermediate floor slabs on the balcony levels of the foyer.

↗ Betonipylonien sisällä sijaitsevat hissi ja varaportaat sekä tekniset kuilut.

→ Marienkirchen konserttisalin yleisöparvi.

MARIENKIRCHEN KONSERTTISALI, NEUBRANDENBURG, SAKSA

The Jury of the Concrete Structure of the Year justified the selection of Salminen and Ollila’s entry as follows: “The good properties of concrete are showcased in the structure as well as in the refined, smooth fairface surfaces. The structures show a high degree of dimensional precision, indicating excellent workmanship and quality finishing. The concert hall is like a festive concrete jewel or work of art, enclosed by historic walls of red brick.”

RAKENNUTTAJA:

Stadt Neubrandenburg, ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Pekka Salminen Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

Insinööritoimisto

Matti Ollila & Co

URAKOITSIJA:

Thoma + Noack (työmaan johto ja valvonta),

Bilfinger + Berger Bauaktiengesellschaft (betonityöt)

VUODEN 2001 BETONIRAKENNE

MAX PLANCK -TUTKIMUSINSTITUUTTI

Vuoden 2001 Betonirakenne -kilpailun ykköstilan jakanut, molekyylibiologian ja genetiikan tutkimukseen keskittyvä Max Planck -instituutti on Arkkitehtitoimisto Heikkinen – Komonen Oy:n yhdessä toimistojen HENN Architekten Ingenieure ja Ingenieurbüro Prof. Dr.-Ing. Günther Scholz und Partner kanssa suunnittelema kohde.

Kohteen keskeisenä arkkitehtonisena elementtinä on avoin ja korkea sisääntuloaula, jonka ympärillä tutkimustilat sijaitsevat. Piazzamaista aulaa kiertävän pääportaan spiraali muistuttaa dna:n rakennetta.

Rakennuksen runko on paikallavalettu pilari-laatta -järjestelmä. Pääosa seinäpinnoista ovat vaneri- ja puulevymuoteilla aikaansaatuja puhtaaksivalettuja betonipintoja.

Tuomaristo perusteli Max Planck -tutkimusinstituutin valintaa jaetulle ykkössijalle seuraavasti: ”Betonin hyvät ominaisuudet tulevat esiin rakenteissa ja puhdasvalupinnoissa sekä sisätilojen tunnelman luojana. Betonia on käytetty rohkeasti sisätilojen seinäpinnoissa, ja se on aistittavissa kaikissa tiloissa – myös työtiloissa. Betonirakenteissa korostuvat ammattitaito ja viimeistelty laatu.”

Raati mainitsi tämän kilpailutyön ansioiksi myös sen, että rakentamisen osaamisella on aikaansaatu kestävä ja samalla miellyttävä ja vaihteleva työskentely-ympäristö. Myös betonirakenteille ja -pinnoille asetettujen korkeiden laatuvaatimusten saavuttamista raati kiitteli.

MAX PLANCK RESEARCH INSTITUTE

The first prize in the Concrete Structure of the Year 2001 competition was divided between the Marienkirche Concert Hall and the Max Planck Institute of Molecular Cell Biology and Genetics in Dresden, designed by Arkkitehtitoimisto Heikkinen – Komonen Oy.

The key architectural element of the latter project was the open and high entrance hall round which the research facilities were located. The spiral of the main staircase revolving round the piazza-like lobby mimics DNA structure.

The building frame is a cast-in-place columnand-slab system. The majority of the wall surfaces have a fairface finish created with formwork made of plywood and wooden plate.

The Jury’s justification for the selection of the Max Planck Institute as the other recipient of the Award was the following: “The structures and fairface finishes highlight the good properties of concrete and the material also sets the atmosphere in the interior spaces. Concrete has been used boldly on the internal wall surfaces and it can be sensed in all the rooms. The concrete structures show a high degree of workmanship and quality finishing. Excellent construction competence has produced a durable and at the same time pleasant and variable work environment.”

→ Max Planck -tutkimusinstituutin sisätiloissa puhtaaksivaletut seinäpinnat ovat niin aula-, ravintola- ja käytävätiloissa. Myös työtilojen seinäpinnoissa betoni on läsnä.

MAX PLANCK -TUTKIMUSINSTITUUTTI, DRESDEN, SAKSA

RAKENNUTTAJA: Max Planck-Gsellschaft zur Förderung der Wissenschaften

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen –Komonen Oy

HENN Architekten Ingeniure

RAKENNESUUNNITTELU:

Ingenieurbüro Prof. Dr.-In. Günther Scholz und Partner

URAKOITSIJA: Wolff & Müller GmbH & Co. KG (runko), Radeburger Fensterbau GmbH

VUODEN 2002 BETONIRAKENNE STAKESIN JA SENAATTI-KIINTEISTÖJEN TOIMITILAT

Edellisestä vuosikymmenestä lähtien voimakkaasti kasvanut korjausrakentaminen oli kasvanut ja kehittynyt niin, että nyt alettiin ideoida ja toteuttaa ennakkoluulottomia rakennusten käyttötarkoituksen muutoksia lisääntyvässä määrin. Senaattikiinteistöjen toimitilojen rakentaminen vanhaan juuresvarastoon oli tästä hieno esimerkki. Hanke sisälsi myös uudisrakentamista: Stakesin eli sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen toimitilat. Tämä kohde valittiin Vuoden 2002 Betonirakenteeksi.

Muunnettaessa vanha vilja- ja juuresvarasto korkealaatuisiksi toimitiloiksi samalla vaihdettiin rakennuksen käyttötarkoitusta, mutta säilytettiin vanhaa kestävää rakennetta ja itse rakennus suurelta osin. Tuomariston mukaan kohteessa on käytetty betonia monipuolisesti ja rohkeasti näkyvissä rakenteissa. Kohteen valintaperusteluissa korostetaan myös sitä, kuinka vanhaa kunnioittaen on saatu aikaan uutta, ekologisesti kestävää ja visuaalisesti kaunista.

Edelleen tuomariston lausuntoa mukaillen: ”Betonin hyvät ominaisuudet tulevat esiin sekä rakenteissa että puhdasvalupinnoissa sisätilojen tunnelman luojana. Autenttisella harmaalla betonipinnalla on merkittävä rooli rakennuksen sisätilojen arkkitehtuurissa. Paikallavaletut betoniportaat ja -tasot, pilarit ja kattopinnat rajaavat kiinnostavia veistoksellisia tiloja. Erityisesti korostuu Senaatti-kiinteistöjen ja Stakesin toimitilojen vaihtelevia korkeuseroja välittävä, laajasti kaartuva betoninen kierreporras.”

Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy:lle Vuoden Betonirakenne -kilpailun voitto oli toinen perättäinen. Kohde oli vaativa ja onnistunut myös rakennesuunnittelultaan, josta vastasi Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy. Kellarikerroksen vesitiiviit betonirakenteet suunnitteli SCC-Viatek Oy.

Insinööritoimisto Mikko Vahasen käsialaa olivat myös kohteen vaativat purkusuunnitelmat: osa vanhaa tiilijulkisivua purettiin ja korvattiin lasijulkisivulla, mikä vaati tarkkaan mietittyjä ratkaisuja vanhan betonivälipohjan tuennassa.

Vanhoja, uudellekin käyttötarkoitukselle tunnelmaa luovia betonirakenteita säästettiin. Esimerkiksi alkuperäiset sienipilarit säilytettiin; rakennushankkeen yhteydessä hiekkapuhallettuina ne rytmittävät uutta avotoimistoympäristöä.

Stakesin uudisrakennuksen toimitilojen ulkoarkkitehtuuri on sovitettu vanhan varastorakennuksen punatiilijulkisivuihin. Rakennuksen halkaisee pituussuunnassa kahdeksan kerrosta korkea kanjoni, jonka betonikylkien väliin on koottu talon liikenne-, neuvottelu- ja taukotilat. Kanjonin betoniset seinät on maalattu kirkkaalla lehtivihreällä.

Rakennuksen pihan ajoalueen paikallavalettu betonilaatta on värjätty tiilikorttelin sävyjen hengessä punaruskeaksi kemiallisen värjäysreaktion avulla. Värjäysmenetelmässä reagenssiaineet imeytetään betoniin, jossa ne reagoivat sementin kanssa muodostaen ruskeansävyisiä väriyhdisteitä.

STAKESIN JA SENAATTI-KIINTEISTÖJEN TOIMITILAT, HELSINKI

RAKENNUTTAJA: Senaatti-kiinteistöt

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Arkkitehtuuritoimisto HeikkinenKomonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy

PREMISES OF STAKES AND SENAATTI-KIINTEISTÖT

The construction of premises for Senaatti-kiinteistöt (Senate Properties) in an old warehouse for grain and root vegetables was a good example of a conversion of a building’s purpose of use. The project also involved new building to construct facilities for Stakes (research and development institute for social affairs and health).

According to the Jury, concrete was used in a versatile and bold manner in visible structures in this building designed by Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy. The justification presented for the selection of the project also emphasised how the new had been created in an ecologically sustainable and visually beautiful manner, respectful of the old: “The structures and fairface finishes highlight the good properties of concrete as a setter of the atmosphere in the interior spaces. The authentic grey concrete surface plays a significant role in the interior architecture of the building. The cast-in-place concrete staircases and platforms, columns and ceiling surfaces form the boundaries of the sculptural spaces. The expanse of the curved concrete spiral staircase, which realises the varying height differences of the premises of Senaatti-kiinteistöt and Stakes, assumes a particularly central role.”

The external architecture of the new building containing the premises of Stakes were adapted to the red brick facades of the old warehouse. The building was in longitudinal direction divided into two parts by an eight-storey canyon. The access ways, conference facilities and break rooms of the building are located between the sides of this canyon. The concrete walls of the canyon were painted in bright leaf green. The cast-in-place concrete deck of the courtyard area designed for vehicles was dyed reddish brown with a chemical dyeing method, in keeping with the colours of the brick-built town block.

PROJEKTINJOHTOURAKOITSIJA: SRV Viitoset Oy

PERUSKORJAUSURAKOITSIJA: Proppe Oy

↑↑ Vanhan vilja- ja juuresvaraston uusi elämä jatkuu Senaatti-kiinteistöjen toimitilarakennuksena.

→ Stakesin uudisrakennuksen sisätiloissa on korkea kanjoni, jonka osa betonipinnoista on maalattu lehtivihreällä.

VUODEN 2002 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA ASUNTO OY SÄTERINRINNE

Kunniamaininnan vuoden 2002 kilpailussa sai Asunto Oy Säterinrinne. Arkkitehtuuritoimisto Brunow & Maunulan laatima voittoisa, vuonna 1999 järjestetyn suunnittelukilpailun ehdotus oli pohjana myös betonirakennekilpailuun osallistuneessa lopullisessa suunnitelmassa ja sen toteutuksessa.

Tuomaristo piti tätä kohdetta raikkaana, virkistävänä ja uutta hakevana a suinkerrostalokohteena. Tuomaristo kiitti myös näyttävien julkisivujen toteutustapaa.Kohteessa on hyödynnetty sarjatuotannon edut; kukin saumattomaksi häivytetty julkisivu on toteutettu itsekantavilla kuorielementeillä tai niiden peilikuvilla. Elementtien väliset kitatut saumat eivät korostu, koska ne ovat osa julkisivun sommittelua.

Yhtenäistä julkisivua ja katulinjaa korostaa rakennuskorttelin kulma, jonka sisään rakennetussa tilassa kasvaa puita. Pihanpuoleisiin julkisivuihin on lisätty korkeudeltaan, rytmitykseltään ja materiaaleiltaan vaihtelevia, ilmettä antavia parveketorneja.

SÄTERINRINNE APARTMENT BUILDINGS

In the 2002 competition, a Mention of Honour was given to Asunto Oy Säterinrinne. The winning entry submitted by Arkkitehtuuritoimisto Brunow & Maunula Oy to an architectural competition organised in 1999 also served as the basis for the final plan and implementation of the project which was entered in the Concrete Structure of the Year completion.

The Jury described Säterinrinne as a fresh and refreshing project oriented towards new ideas. Yet, the project also took advantage of the benefits of series production: every facade with concealed joints was implemented using self-supporting cladding panels or their mirror images. The puttied joints between the precast panels do not stand out, as they are part of the overall facade composition.

The consistency of the facade and the street line was emphasised by the corner of the block of buildings, which has trees growing in the space built inside it. The facades facing the courtyard were supplemented with balcony towers of varying height, spacing and materials.

→ Julkisivussa on hyödynnetty yhtä elementtityyppiä tai sen peilikuvaa.

→ → Asunto Oy Säterinrinne sai Vuoden 2002 Betonirakenne -kilpailussa kunniamaininnan.

ASUNTO OY SÄTERINRINNE, ESPOO

RAKENNUTTAJA:

YH-Suomi / Etelä-Suomen

YH-Rakennuttaja

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Brunow & Maunula

RAKENNESUUNNITTELU:

Finnmap Consulting Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennustoimisto

V.O. Marttila Oy

Kuva vasemmalla: Maritta Koivisto. Kuva oikealla: Jussi Tiainen

VUODEN 2003 BETONIRAKENNE

LLEIDAN YLIOPISTON KIRJASTO JA KULTTUURIKESKUS

Suomalainen arkkitehtuuri ja rakennusinsinööritaito sai merkittävän kansainvälisen tunnustuksen läntisessä Kataloniassa sijaitsevan Lleidan yliopiston kirjaston ja kulttuurikeskuksen suunnittelukilpailussa. Kaksivaiheisen, Lleidan yliopiston 700-vuotissäätiön järjestämän kutsukilpailun oli voittanut vuonna 1997 professori Kristian Gullichsenin johtaman työryhmän ehdotus. Rakennushanke valmistui tämän ehdotuksen pohjalta kuusi vuotta myöhemmin ja valittiin Vuoden 2003 Betonirakenteeksi. Rakennesuunnitelmat laati professori Matti Ollila ja hänen avustajansa Matti Kannisto. L-muotoisen rakennuksen betonirunko on heidän kehittämänsä liittorakenteinen M-välipohjajärjestelmä, joka Lleidassa toteutettiin ensimmäistä kertaa Espanjassa.

Keskeinen toiminnallinen tavoite oli luoda valoisa moniulotteinen kohtaamispaikka, joka toteutettiin kahden päärakennusmassan väliin jäävän pylväikön avulla. Kaiken kaikkiaan paikallavaletuilla pilareilla ja seinäpinnoilla on luotu sisätiloihin Vuoden Betonirakenne -kilpailun tuomariston mukaan tunnelma, jossa materiaalin olemus on voimakkaasti läsnä.

Autenttisella harmaalla betonipinnalla on merkittävä rooli rakennuksen sisätilojen arkkitehtuurissa. Tuomaristo perusteli betonin käyttöä seuraavasti: ”Betoni luo harmonisen kontrastin muiden materiaalien, kuten muun muassa puuverhousten kanssa. Paikallavaletut rakenteet rajaavat kiinnostavia veistoksellisia tiloja, joissa valo ja varjot vaihtelevat.”

Myös betonirakentamisen laatu sai tuomaristolta kiitosta. Toteutetut puhdas-

valupinnat luovat miellyttävää ja vaihtelevaa työskentely-ympäristöä. Näitä pintoja elävöittävät erillisessä lieriönmuotoisessa paikallavaletussa auditoriorakennuksessa myös ruostumattomat teräsputket, jotka auditorion julkisivun betonikuorirakenteen ulkopintaan sijoitettuina muodostavat aurinkokelloa muistuttavan varjokuvion.

Auditorio on liitetty lasisella yhdyskäytävällä päärakennukseen. Auditorion ympärillä sijaitsee vesiallas, joka antaa lisäsävyjä valon ja varjon leikkiin.

Segre-joen varrelle kaupungin keskustan tuntumaan rakennettu Lleidan kirjasto ja kulttuurikeskus ilmentää ennen kaikkea paikallavaletun betonin arkkitehtuuria ja insinööritaitoa. ”Onnistuneen lopputuloksen kriteerinä korostuu toimivuuden ja kauneuden lisäksi kestävyys – käyttöikä ja elinkaari ovat tulleet rakentamiseen entistä keskeisempinä kriteereinä”, korosti tuomaristo.

LLEIDA UNIVERSITY LIBRARY AND CULTURAL CENTRE

The invitational competition organised in 1997 by the 700th Anniversary Foundation of Lleida University was won by the entry of a team headed by Professor Kristian Gullichsen. The building project was implemented based on their entry. Structural designs were prepared by Professor Matti Ollila, assisted by Matti Kannisto. The concrete frame of the L-shaped building is an intermediate floor system of composite structure, the M system, developed by Ollila and Kannisto and used in Lleida as the first project in Spain.

The central functional goal was to create a place for meetings, filled with light and characterised by multiple nuances. This was realised with a colonnade between the two main building masses. According to the Jury of the Concrete

Structure of the Year competition, the cast-inplace columns and wall surfaces created in the interior spaces an atmosphere dominated by a strong presence of the material. “Concrete forms a harmonic contrast to, for example, timber cladding. Cast-in-situ structures delineate interesting sculptural spaces characterised by the variation of light and shadow.”

↓↘ → Lleidan yliopisto ja kulttuurikeskuksessa betoni on esillä niin sisätilojen kuin julkisivujen pinnoissa.

The standard of concrete construction was also praised by the Jury. In the separate cylindrical cast-in-place auditorium, the facade surfaces are given a more vivid appearance by stainless steel pipes, which create an exciting pattern of shadows on the external walls, a kind of a sundial.

LLEIDAN YLIOPISTON KIRJASTO JA KULTTUURIKESKUS, ESPANJA

RAKENNUTTAJA:

Lleidan yliopisto

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Gullichsen Vormala

Arkkitehdit Ky

RAKENNESUUNNITTELU: Professori Matti Ollila & avustaja

Matti Kannisto

Kuvat: Gullichsen Vormala Arkkitehdit Ky, Jussi Tiainen

VUODEN 2003 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

OPPIMISKESKUS ALEKSANDRIA

Vuoden 2003 Betonirakenne -kilpailussa jaettiin kaksi kunniamainintaa, joista toinen oli osana Helsingin yliopistoa toimiva Oppimiskeskus Aleksandria. Fabianinkatu 28:ssa, Porthanian ja opiskelijakirjaston välissä sijaitsevaan uuteen Aleksandriaan oli sijoitettu Yliopiston keskustakampuksen verkko-opiskelun yksittäis- ja ryhmätyöpaikkoja, opetus- ja seminaaritiloja, atk-osasto, opetusteknologiakeskus ja kielikeskus.

Tavoitteena oli saada aikaan eri toimintojen vuorovaikutteisuutta korostava tilaratkaisu. Tähän päästiin sijoittamalla tilat yhteen maanalaiseen ja neljään maanpäälliseen kerrokseen niin, että luonnonvalo lankeaa niihin avoimen naapuripihan ja suuren katetun valoaukon kautta. Valoaukkoa ympäröivät kerrostasot on asemoitu niin, että kapeampi ja leveämpi pääty vaihtavat kerros kerrokselta paikkaa. Tätä ratkaisua kiitti tuomaristo: ”Tällä tavoin aukkosarjan kulmiin syntyy parvekkeenomaisia kurotuksia tai sisäänvetoja, joista avautuu mielenkiintoisia näkymiä eri kerrosten työ- ja aulatiloihin.”

Nämä arkkitehtoniset ratkaisut oli luontevinta toteuttaa paikallavaletuin betonirakentein, koska näin oli mahdollista poiketa suoraviivaisesta geometriasta. Suunnanmuutoksilla ja ulokkeilla tavallaan tuodaan rakennuksen käyttäjä valokuilun keskelle: kokemaan eri kerroksissa tila kokonaisvaltaisesti. Tuomariston sanoin: ”Paikallavalutekniikalla tuotettujen rakenteiden dimensiot, liittymät ja itse materiaali luovat rauhallisen, mutta puhuttelevan taustan itse rakennuksen toiminnoille. Paikallavalettu betoni ja sen

OPPIMISKESKUS ALEKSANDRIA, HELSINKI

RAKENNUTTAJA: Helsingin yliopiston tekninen osasto

yksinkertaiset muodot ovat ikään kuin saman oopperan aarioita vanhan kadunvarsirakennuksen rapatun pihajulkisivun kanssa.”

Aleksandrian toteutus oli vaativa myös kohteen sijainnin takia: ahtaassa korttelissa tehdyt louhinta-, purku- ja perustustyöt oli valmisteltava huolella.

Pienenä miinuksena tuomaristo näki betonirakenteiden pintojen viimeistelyn: ne eivät kaikilta osin vastanneet suunnitteluasiakirjojen mukaista I-luokan laatuvaatimustasoa. Paikallavalettujen puhdasvalupintojen toteutukseen tulee laajemmin panostaa osaamista, arvioi tuomaristo.

ARKKITEHTI: Arkkitehtitoimisto Davidsson Oy

RAKENNESUUNNITTELIJA: Finnmap Consulting Oy

ALEKSANDRIA LEARNING CENTRE

In the Concrete Structure of the Year 2003 Competition, two Mentions of Honour were awarded, one of them to Aleksandria Learning Centre of the University of Helsinki. Aleksandria contains facilities of the downtown campus of the University of Helsinki, such as individual and team work points for online studies, teaching and seminar facilities, the IT department, the teaching technology centre and the language centre.

A space solution that would emphasise an interactive approach between the various functions was sought after. This was achieved in a building with one underground storey and four storeys above ground, supplied with natural light through the adjacent open courtyard and a large, covered light well.

“The structural dimensions facilitated by in-situ casting, the joints and the material itself create a calm, yet expressive background to the activities carried out in the building. Cast-in-place concrete and the simple forms are like arias in the same opera with the plastered courtyard facade of the existing building on the street”, the Competition Jury complimented the project.

↑ Tiloista avautuvat näkymät eri kerrosten välillä.

→ Oppimiskeskus Aleksandriaan luonnonvalo lankeaa avoimen naapuripihan ja suuren katetun valoaukon kautta.

VUODEN 2003 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

KARHULAN MOOTTORITIEN TUKIMUURIEN KORJAUS

Karhulan tukimuurit valmistuivat valtatie 7:n varrelle vuonna 1970. Vuonna 1999 Insinööritoimisto Jorma Huura Oy teki Tiehallinnon Kaakkois-Suomen tiepiirin tilauksesta tarkastuksen. Siinä tukimuureista löytyi runsaasti rapautumia ja puutteellisesti tiivistyneitä kohtia. Raudoituksen betonipeitteet olivat kauttaaltaan liian ohuet, ja betoni oli voimakkaasti karbonatisoitunutta.

Korjaussuunnittelun vaihtoehtoisina ratkaisuina oli aluksi esillä sekä sähkökemiallisia että uusintavaluun perustuvia menetelmiä. Lopulta päädyttiin siihen, että vanhan tukimuurin pintaan valetaan uusi pintarakenne itsetiivistyvää betonia käyttäen. Rakenne suunniteltiin 150–170 millimetrin paksuiseksi kuorirakenteeksi. Kapean rakenteen tiivistys arvioitiin erittäin vaikeaksi, eikä sauvatärytys olisi onnistunut paksuntamatta rakennetta.

Noin kuukautta ennen varsinaisia valuja Lohja Rudus Oy:n Kotkan betoniasemalla tehtiin ennakkokokeet, joissa käytetyt muotit vastasivat mitoiltaan todellista tilannetta. Näin saatiin selville suhteituksen toimivuus, massan ominaisuudet ja betonin ilmamäärä. Ennakkokokeiden tulokset rohkaisivat toteuttamaan kohde koetilannetta vastaavalla tavalla.

Työ alkoi vanhojen tukimuurien korkeapainevesipesulla ja pahiten vaurioituneista kohdista vesipiikkauksella. Vanhat pestyt, lautakuvioiset betonipinnat tasoitettiin ruiskubetonoimalla. Tämän jälkeen päästiin valamaan uusi kerros painevaluna alakautta tukimuurin sokkeliosaan kiinnitetyn pumppausventtiilin kautta.

Korjaus onnistui erinomaisesti; valmiissa seinämässä tiivistysvirheitä ei esiintynyt, ja pinnat olivat lähes huokosettomat. Myös muotin valupinnan lautakuviointi onnistui hyvin.

Tuomaristo perusteli Karhulan tukimuurien palkitsemista kunniamaininnalla seuraavasti: ”Tukimuurien korjaushanke on osoitus ammattitaitoisesta suunnittelusta, rakennuttamisesta ja toteutuksesta sekä niiden ohjauksesta ja valvonnasta, joilla betonirakenteille ja -pinnoille asetetut korkeat laatuvaatimukset ovat nähtävissä lopputuloksessa. Työtekniikan ja materiaalien huolellisen ennakkosuunnittelun ja testauksen avulla on betonipinnoista saatu erittäin laadukkaita. Tuloksen mahdollisti itsetiivistyvän betonin käyttö.”

REPAIR OF RETAINING WALLS ON KARHULA MOTORWAY

The retaining walls were built on highway 7 in Karhula in 1970. In 1999, the south-east Finland road district of the Road Administration tasked Insinööritoimisto Jorma Huura Oy with the inspection of the walls. The inspection revealed several weathered and deficiently compacted areas in the retaining walls.

The repair plan decided on was to cast a new top layer of self-compacting concrete on the old retaining wall. The structure was designed as a 150–170 mm thick shell.

The Jury justified the giving of the Mention of Honour to Karhula retaining walls as follows: “The repair project of the retaining walls demonstrated professional planning, project development and implementation, as well as control and supervision activities. Together these have produced an end result that meets the high quality requirements set for concrete structures and surfaces. Careful pre-planning and testing of work methods and materials has ensured an extremely high standard of the concrete surface. The use of self-compacting concrete made these results possible.”

↑ Tukimuurin valmis lautamuottipinta on virheetön.

→ Karhulan moottoritien tukimuuri korjattiin itsetiivistyvällä betonilla.

KARHULAN MOOTTORITIEN TUKIMUURIEN KORJAUS, KARHULA, KOTKA

RAKENNUTTAJA:

Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri

KORJAUS- JA RAKENNESUUNNITTELIJA: Insinööritoimisto Jorma Huura Oy ja SCC Viatek Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Tieliikelaitos, Kaakkois-Suomen palveluyksikkö

BETONIN TOIMITTAJA: Lohja Rudus Oy

Kuvat: Betoniteollisuuden arkisto, Pekka Vuorinen. Kuva alhaalla oikealla: Ari Haimi

VUODEN 2004 BETONIRAKENNE

HELSINGIN OIKEUSTALO

Vuoden 2004 Betonirakenne -kilpailun lopputulos heijastelee sitä korjaussuunnittelun ja -rakentamisen huimaa kehitystä, jonka aikana käyttötarkoitusmuutosten luovalla ideoinnilla voi saavuttaa merkittäviä lopputuloksia. Arkkitehti Väinö

Vähäkallion suunnittelema, vuonna 1940 valmistunut Alkon vanha tehdasrakennus sai uuden elämän, kun kiinteistö jalostui Helsingin oikeustaloksi.

Uusi käyttötarkoitus ei löytynyt heti, kun Alko päätti siirtää tuotantonsa pois perinteisestä Salmisaaren kiinteistöstään ja rakennus siirtyi Kapiteeli Oy:n hallintaan. Kapiteeli antoi arkkitehti Tuomo Siitoselle toimeksiannon, jonka tarkoituksena oli tutkia rakennukselle sopivia jatkokäyttömahdollisuuksia ottaen huomioon Museoviraston asettamat suojelunäkökohdat. Monien vaiheiden jälkeen talon käyttäjiksi päätyivät Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin kihlakunnan syyttäjävirasto.

Keskeinen idea oli säilyttää vanha runko, joka jyhkeine, nyt valkoiseksi maalattuine sienipilareineen ja näin vertikaalisuutta korostaen vahvisti symbolisesti uuden käyttötarkoituksen mielikuvaa. Jotta päivänvaloa tiloihin saatiin riittävästi, syvään runkoon puhkaistiin kaksi laajaa valoaukkoa. Niiden sekä suurten ilmanvaihtohormien ympäröimät laatanosat vahvistettiin teräsbetonisin pintavaluin sekä pilarien ja pilarisienien mantteloinnein. Rungon pisimpien ulokkeiden kuormat saatiin hallintaan, kun uusi pintabetoni saatiin toimimaan rakenteellisesti yhdessä vanhan sienipilarin ja vanhan laatan kanssa.

Jotta valu ahtaimpiinkin paikkoihin saatiin onnistumaan, uusissa valuissa käy-

HELSINGIN OIKEUSTALO, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Kapiteeli Oyj

tettiin itsetiivistyvää betonia. Vanhaa runkoa ei juurikaan tarvinnut uusia, sillä se oli ikäänsä nähden erittäin hyvässä kunnossa lukuunottamatta piha-alueen alapuolisia, paikoin pakkasrapautuneita rakenteita. Rungon vahvistamistarve johtui pelkästään käyttötarkoituksen muutoksesta.

Väliseinien ja talotekniikan sijoittaminen oli suunnittelussa alisteinen arkkitehtuurille. Koska vanha runko haluttiin säilyttää myös ulkonäöllisesti, tekniikan sijoittamiseen ei tässä kohteessa edes harkittu alaslaskettuja kattoja ja niihin sijoitettuja iv-kanavistoja. Ilmanvaihto reititettiin katolta pystykanavien kautta suoraan kerroksiin.

Tuomaristo totesi perusteluissaan: ”Hanke on osoitus siitä, kuinka taitavalla suunnittelulla on säilytetty tehdaskiinteistön rakennustaiteelliset arvot ja vanhaa kunnioittaen on aikaansaatu uusi, visuaalisesti kaunis, moderni toimistotalo. Lisäksi korostettiin betonirakenteiden ja betonipintojen merkittävää roolia sisätilojen arkkitehtuurissa ja tunnelman luojana.

HELSINKI COURT HOUSE

The old industrial building of Alko, completed in 1940, got a new lease of life when it was converted into Helsinki Court House. The key idea of the designs prepared by the office of architect Tuomo Siitonen was to preserve the old frame which through its robust mushroom columns, now painted in white, emphasised verticality and thus reinforced symbolically the perception of the new purpose of use. Two wide light shafts were cut in the centre of the old deep frame to bring enough daylight into the building. Slab sections enclosed by the light shafts and large ventilation ducts were made stronger using reinforced topping concrete and underpinning of columns and mushroom columns.

Self-compacting concrete was used in new concreting work to ensure successful pouring also in the narrowest of areas. The old frame did not need to be replaced, as it was in very good condition for its age. Only structures below the courtyard area which had suffered badly from frost were replaced.

The Jury complimented the project as an example of how the architectural values of an old building are preserved through skilful design and respect for the old, to create a new, visually beautiful and modern office block. The Jury went on to point out the significant role of concrete structures and concrete surfaces in the architecture of interior spaces and in setting the desired atmosphere.

← Alkon vanha tehdasrakennus muutettiin Helsingin oikeustaloksi.

↗ Vanhaan runkoon puhkaistiin valoaukko.

↗↗ Vanhat sienipilarit vahvistettiin mantteloimalla ja itsetiivistyvällä betonilla.

→ Helsingin Oikeustalo valittiin Vuoden 2004 Betonirakenteeksi.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Tuomo Siitonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto

Magnus Malmberg Oy

PROJEKTINJOHTOURAKOITSIJA: YIT Rakennus Oy

VUODEN 2004 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

KLAUKKALAN KIRKKO

Myös Vuoden 2004 Betonirakenne -kilpailussa myönnettiin kaksi kunniamainintaa. Toisen kunniamaininnoista sai Nurmijärven Klaukkalan kirkko, joka rakennettiin vuonna 2000 järjestetyn yleisen suunnittelukilpailun voittajaehdotuksen mukaisesti. Arkkitehti Anssi Lassilan suunnitelmassa kirkkosalin runko oli määritelty toteutettavaksi pääosin paikallavaletulla betonilla, kuten myös kaareva ja osin kupera, hiertolaastilla viimeistelty alttariseinä. Yläpohjan rakenteeksi puolestaan oli valittu elementtipalkkien ja kuorilaattojen muodostama liittolaatta.

Klaukkalan uuden kirkon pohjamuoto, kuten myös 15 metrin korkeudessa kaartuvan kattokuoren muoto on epäsäännöllinen. Kirkkosalin alaslaskettu katto ja katon akustiset kammiot on ripustettu yläpohjan betonilaatasta vetotangoilla.

Yleisötilojen lattiat ovat paikallavalettua, vaaleaa ja hiottua mosaiikkibetonia. Myös portaat, kirkkosalin kalusteet, alttari- ja kastepöytä sekä lähetyskyntteliköt ovat kiiltäväksi hiottua mosaiikkibetonia. Tuomaristo totesi mosaiikkibetonipintojen toteutuksen laadun esimerkilliseksi osoitukseksi ammattitaitoisesta betonityön osaamisesta.

Kokonaisuutta tuomaristo luonnehti seuraavasti: ”Betonin hyvät ominaisuudet tulevat esiin kirkon rakenteissa ja käyttöpinnoissa. Betonirakennevaihtoehdoista on valittu tarkoitukseen sopivin tapauskohtaisesti. Rakennuksen rakenteissa ja arkkitehtuurissa on käytetty betonin plastisia ominaisuuksia. Paikallavaletut seinät rajaavat veistoksellisen juhlavaa kirkkosalia, jossa valo ja varjot vaihtelevat.

KLAUKKALAN KIRKKO, NURMIJÄRVI

RAKENNUTTAJA: Nurmijärven seurakunta

Betonipinnoilla on luotu tiloihin tunnelma, jossa materiaalin olemus on voimakkaasti ja arvokkaasti läsnä.”

Uuden kirkkorakennuksen lisäksi hankekokonaisuuteen kuului seurakuntakeskuksen uudisosa. Uudisosan ja vanhan osan keskelle muodostui suunnitelmien mukaisesti atriumpiha, katsomomaisesti pengerretty ulkokirkko. Tälle sisäpihalle tunnelmaa luo terrakotan värinen rappaus, jota on käytetty yhdistämään vanha ja uudisosa keskenään.

KLAUKKALA CHURCH

Two Mentions of Honour were granted in the Concrete Structure of the Year 2004 competition. One of them went to Klaukkala Church in Nurmijärvi, built based on the winning entry submitted by architect Anssi Lassila to the open architectural competition organised in 2000.

The floors in the public spaces were built of cast-in-place, light-coloured and ground terrazzo concrete. Terrazzo concrete was also used in staircases, the fixtures of the church hall – such as the altar table, the baptizing table and the missionary candelabrum. According to the Jury, the terrazzo concrete surfaces and the quality of the implementation reflected the excellent craftsmanship of the builders.

↓ Kirkkosaliin avutuva näkymä.

↗ Alttarikalusteet ja lattiat ovat kiiltäväksi hiottua mosaiikkibetonia.

→ Seurakuntakeskuksen atriumpiha.

↘ Klaukkalan kirkko rakennettiin arkkitehtikilpailun voittajaehdotuksen mukaisin suunnitelmin.

The Jury described the project on a general level as follows:” The good properties of concrete are well displayed in the church structures and on the useful surfaces. In each case, the concrete structure best suited to the application has been selected. The structures and the architecture utilise the plastic properties of concrete. Cast-in-place walls border the monumental church hall, characterised by the variation of light and shadows. Concrete surfaces are used to create an atmosphere dominated by a strong presence of the material.”

In addition to the new church building, the project also included a new building part for the parish centre. An enclosed atrium was created in the centre of the old section and the new buildings, as shown in the plans, serving as an outdoor church embanked like a grandstand.

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Lassila Hirvilammi Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto Pöysälä & Sandberg Oy

MOSAIIKKIBETONIURAKOITSIJA: Lemminkäinen Oyj Betonituoteyksikkö

Kuvat: Mikael Linden

VUODEN 2004 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

PORVOON ALEKSANTERINKADUN SILTA

Vuoden 2004 Betonirakenne -kilpailun kunniamaininnoista toisen sai Porvoon Aleksanterinkadun silta. Silta on kolmiaukkoinen, kokonaispituudeltaan 129-metrinen jännitetty laattasilta. Sillan keskellä alikulkukorkeus on 4,7 metriä keskiveden pinnasta.

Alkuperäiset suunnitelmapiirustukset tehtiin jo huomattavasti ennen vuotta 2004. Silloin käytettävissä ei vielä ollut tietoteknisiä mallinnusohjelmia, vaan oli edettävä käsinpiirrettyjen kuvien ja kolmiulotteisen hahmotuskyvyn kautta. Koska kyseessä oli epätavallisen vaativa siltarakenne, se myös pienoismallinnettiin.

Muodoltaan silta on kaareva, mikä tuo rakenteelle siroutta ja keveyden vaikutelman. Paikallavaletun betonipinnan valot ja varjot vielä korostavat tätä vaikutelmaa. Väriltään silta on valkoinen, mikä luo kontrastia modernin rakenteen ja vanhan kaupunkimiljöön välille.

Sillan kansi valettiin talviaikaan, kuten myös kuukautta myöhemmin toteutetut kannen jännitystyöt. Kesällä kansi maalattiin valkoiseksi, virtapilarit puolestaan valettiin titaanidioksidilla vaalennetulla betonilla. Yhteensä siltaan ja sen yhteydessä toteutettuihin satamarakenteisiin käytettiin 6500 m3 betonia.

Tuomaristo piti Aleksanterinkadun siltaa erinomaisena betonirakenteena sekä estetiikaltaan että rakennetekniikaltaan: ”Taitavan muotintekijän kädenjälki toistuu upeana, täsmällisenä betonipintana. Silta, satamarakenteet ja siltakannen alittavat jalankulkureitit kaarevine amfiteatterimai-

sine maisemaportaineen sekä siltakannen alla maatukien kyljessä sijaitsevat vesialtaat muodostavat harkitun ja paikkaan sopivan kokonaisuuden.”

Tuomaristo kiteytti valinnan perustelut seuraavasti: ”Siltahanke on osoitus ammattitaitoisesta suunnittelusta ja rakennuttamisesta, joilla betonirakenteille ja -pinnoille asetetut korkeat laatuvaatimukset ovat nähtävissä lopputuloksessa.”

ALEKSANTERINKATU STREET BRIDGE IN PORVOO

Aleksanterinkatu Street Bridge in Porvoo was awarded the other Mention of Honour in the Concrete Structure of the Year 2004 competition. The bridge was a three-span prestressed concrete slab bridge with a total length of 129 m. Overhead clearance in the middle of the bridge was 4.7 m at mean water level.

´The bridge was built in a curved shape to make the structure appear slender and light. Light and shadows playing on the cast-in-place concrete surfaces further emphasised this impression. The white colour of the bridge was a conscious choice to create contrast between the modern structure and the old town milieu.

The Jury complimented Aleksanterinkatu Street as an excellent concrete structure in terms of both aesthetics and structural engineering: “The bridge, the harbour structures and the pedestrian passages running under the bridge deck with their curved amphitheatre-like panorama stairs as well as the end basins under the bridge deck beside the abutments create a well-thought-out entity ideally adapted to the location. The bridge project demonstrates professional planning and project development which have produced an end result that meets the high quality requirements set for concrete structures and surfaces.”

ALEKSANTERINKADUN SILTA, PORVOO

RAKENNUTTAJA:

Porvoon kaupunki, katu- ja liikenneosasto

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Mikko Kaira Oy

RAKENNESUUNNITTELU JA

PÄÄSUUNNITTELU: Suomalainen Insinööritoimisto Oy

→ Porvoon Aleksanterinkadun silta on ansiokas kohde sekä arkkitehtonisesti että rakenneteknisesti.

VUODEN 2005 BETONIRAKENNE KAMPIN KESKUKSEN LIIKENNETERMINAALIT

Vuoden 2005 kesällä valmistuneen Kampin keskuksen liikenneterminaalin rakentaminen perustui Arkkitehtitoimiston Davidsson Oy:n ja Arkkitehtitoimisto Juhani Pallasmaa Oy:n sekä SRV Viitoset Oy:n ideaan sijoittaa terminaali samaan aikaan rakenteille lähteneen kauppakeskuksen alle. Rakennuttaja Helsingin kaupunki piti ideaa toimivimpana saamistaan ehdotuksista ja päätti tilata kohteen rakentamisen projektinjohtomallilla SRV:ltä.

Kohde oli alusta alkaen erittäin vaativa niin toiminnallisesti ja teknisesti kuin myös aikataulultaan. Tuomaristo päätyi valitsemaan Kampin liikenneterminaalit Vuoden 2005 Betonirakenteeksi perustellen valintaa sekä ammattitaitoisella arkkitehtija rakennesuunnittelulla että osaavalla toteutuksella, jossa laadukkaalla ja vaativalla betonin käytöllä on saatu aikaan viihtyisä, toiminnallinen ja käyttöturvallinen kokonaisuus.

Paikallavaletulla betonilla ja puhtaaksivaletuilla betonipinnoilla on Kampin liikenneterminaalin sisätilojen arkkitehtuurissa näyttävä rooli. Tässä kohteessa betonia on käytetty yhdessä luonnonkiven, lasin ja teräksen kanssa. Betonilla on suuri visuaalinen merkitys myös sisäänkäyntiporttien materiaalina ohjaamassa bussien matkustajaliikennettä turvallisesti suoraan lähtölaitureille.

Erityistä kiitosta raadilta sai kuvataiteilijoiden ja kohteen arkkitehtien Aki Davidssonin ja Timo Kiukkolan yhteistyössä liukuportaiden suojarakenteeksi suunnittelema, Gekkoksi nimettynä kohtauspaikkana toimiva holvattu rakenne. Arkkitehdit tekivät yhteistyötä myös Helsingin Veden

kanssa; yhteistyön tuloksena syntyi juomalähde sen viereen asetettuine, kyläkiviksi kutsuttuine betonisine istuinpaasineen.

Terminaalin betonirakenteille asetettu sadan vuoden käyttöikävaatimus oli erityisen tiukka siksi, että rakenteet altistuvat kloridirasituksille. Bussiliikennealueella pilarit on asennettu 12 × 18 metrin ruutuun kaikkein pisimpien jännevälien ollessa 21 metriä. Pilareiden betoni on K60-korkealujuusbetonia. Välipohjarakenteet ovat pääosin jälkijännitettyjä laattapalkistoja, joissa käytetyn betonin lujuusluokka on K45-1.

Myös betonirakenteiden tiiveysvaatimus on tavallista ankarampi. Tiiveyttä on varmistettu lisäämällä massaan sideaineeksi silikaa, käyttämällä riittävän pientä vesisementtisuhdetta sekä huolehtimalla betonin riittävästä jälkihoidosta. Kovalle kulutukselle alttiit terminaalien ja ajoramppien betonipinnat on viimeistelty hyvin kulutusta kestävällä, korundipohjaisella pintasirotteella.

Myös betonitoimituksena Kampin liikenneterminaalit olivat poikkeuksellisen vaativa kohde. Lähes kaikki valmisbetoni, yhteensä noin 80 000 kuutiometriä, toimitettiin Lohja Ruduksen Jätkäsaaren betoniasemalta. Jotta työmaan tiukka aikataulu saatiin toteutumaan, logistiikan oli toimittava poikkeuksellisen täsmällisesti. Myös tässä suhteessa hanke onnistui erinomaisesti.

↑ Käynti bussiterminaaliin.

↗ Gekkoksi nimetty metron sisäänkäyntiholvi.

→ Metroon johtavat liukuportaat.

KAMPIN KESKUKSEN LIIKENNETERMINAALIT, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Helsingin kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Davidsson Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

Aaro Kohonen Oy

TRAFFIC TERMINALS AT KAMPPI CENTRE

The construction project of the traffic terminal at the Kamppi Centre, completed in the summer of 2005, was based on the idea of Arkkitehtitoimisto Davidsson Oy and Arkkitehtitoimisto Juhani Pallasmaa Oy as well as SRV Viitoset Oy to place the terminal under the shopping mall which was under construction at the time.

The Jury commended both architectural and structural design for professionalism, and the skilful implementation based on high-quality and challenging use of concrete to create a pleasant, functional and safe entity.

Cast-in-place concrete and fairface concrete finishing play a visible role in the interior architecture of the Kamppi traffic terminal. Concrete was in this project used together with natural stone, glass and steel. Concrete is also of a great visual significance as the material of the entrance gates, guiding passengers for the buses directly to the departure platforms.

The Jury particularly praised the meeting place named Gekko, designed as a protective structure for the escalators by project architects Aki Davidsson and Timo Kiukkola together with visual artists. It also serves as a vault-like structure for the metro entrances.

The100-year lifetime required of the concrete structures of the terminal was exceptionally long, due to the chloride exposure of the structures. The leak-tightness criterion specified for the concrete structures was also more stringent than usually.

KVR-URAKOITSIJA:

SRV Viitoset Oy

BETONITUOTTEET:

Lohja Rudus Oy Ab

VUODEN 2005 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

TAPIOLAN UIMAHALLIN PERUSKORJAUS JA LAAJENNUS

Betonirakentamisella on Espoon Tapiolassa pitkät perinteet: 1950-luvun puutarhakaupungin monet julkiset rakennukset ovat näyttäviä esimerkkejä suomalaisesta betoniarkkitehtuurista. Arkkitehti Aarne Ervi oli voittanut vuonna 1954 Tapiolan keskustan suunnittelukilpailun ehdotuksellaan Don Hertzenin kylä. Osana Tapiolan rakentamista valmistui vuonna 1965 Ervin suunnittelema uimahalli. Ulkoaltaat rakennettiin vuonna 1967 ja kolmas kerros vuotta myöhemmin.

Kun Tapiolan uimahallin peruskorjaus ja laajennus tuli vuosituhannen vaihteen jälkeen ajankohtaiseksi, rakennus oli Tapiolan Keskusaltaan kokonaisuuteen kuuluvana asemakaavalla suojeltu. Laajennus- ja entisöintisuunnitelmasta vastasi arkkitehti Kari Raimoranta.

Entisiin vedenkäsittelytiloihin katsomon alle sijoitettiin ilmanvaihtokonehuone, höyrysaunat ja poreallasosasto. Puku- ja pesutilat rakennettiin uudestaan, ja vanha allasosasto peruskorjattiin. Vanhan osan pilareiden korjausvaluissa käytettiin itsetiivistyvää betonia. Itsetiivistyvää betonia käytettiin näkyvissä pinnoissa laajalti. Näin saatiin Vuoden Betonirakenne-tuomariston mukaan aikaan laadukkaat, sileät ja tasaväriset puhdasvalupinnat.

Laajennusosan monitoimialtaan valuihin puolestaan käytettiin vesitiiviiksi suhteitettua betonia.

Tuomaristo palkitsi kohteen kunniamaininnalla ”haastavasta arkkitehti- ja rakennesuunnittelusta ja toteutuksesta, jossa betonin käytöllä on merkittävä osa näkyvää lopputulosta.” Erityisesti tuomaristo antoi kiitosta kohteen raken-

nustaiteellisten arvojen säilyttämisestä: ”Taitavalla suunnittelulla on säilytetty peruskorjatun rakennuksen rakennustaiteelliset arvot, ja hallin pohjoispuolelle sijoittuva laajennusosa avautuu ympäröivään puistoon paviljonkimaisena, valoisana lyhtynä.”

Kohde sai Euroopan Unionin Europa Nostra -palkinnon ansiokkaasta entistämisestä vuonna 2008.

TAPIOLAN UIMAHALLIN PERUSKORJAUS JA LAAJENNUS, ESPOO

RAKENNUTTAJA: Espoon kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Arkkitehtitoimisto

Nurmela – Raimoranta – Tasa Oy

RENOVATION AND EXTENSION OF TAPIOLA SWIMMING HALL

Architect Aarne Ervi won the architectural competition for the centre of Tapiola in 1954. The swimming hall designed by Ervi, which was part of the Tapiola construction project, was completed in 1965.

When the need to renovate and extend the Tapiola swimming hall was identified after the turn of the millennium, the building had been given a protected status in the town plan as part of Tapiola’s central basin complex. The plans for the extension and renovation project were prepared by architect Kari Raimoranta.

The project entailed re-construction of the dressing rooms and washing facilities, and renovation of the old part containing the pools. Self-compacting concrete was used in the renovation for the columns of the old part. The use of self-compacting concrete was extensive on visible surfaces. According to the Jury, this created a smooth fairface finish of high standard and uniform colour.

The project won a Mention of Honour “for challenging architectural and structural design and for the implementation, in which concrete plays a significant part in the visible end-result”. The Jury particularly complimented the project on the preservation of architectural values: “Skilful design has ensured that the renovation project preserved the architectural values of the building, while the extension part on the north side of the hall opens up into the surrounding park as a pavilion-type lantern filled with light.”

↑ Uimahallin laajennusosa.

↗ Laajennusosan allastiloissa betoni on näkyvillä.

→ Tapiolan uimahallin peruskorjaus ja laajennus toteutettiin alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen.

RAKENNESUUNNITTELU: JP-Kakko Oy

PÄÄURAKOITSIJA: YIT-Rakennus Oy

VUODEN 2006 BETONIRAKENNE

KERAVA – LAHTI OIKORATA

Uusien rataosuuksien rakentaminen Suomeen on poikkeuksellista; Kerava – Lahti -oikoradan suunnittelijat ja rakentajat tarttuivat hankkeeseen, jollaisella ei juurikaan ollut ennalta esikuvia. Koska hanke oli suuri, teknisesti vaativa ja aikataulultaan tiukka, hyvien suunnitteluratkaisujen merkitys korostui.

Suunnittelun keskeinen tavoite oli saada aikaan kestävän kehityksen mukainen lopputulos, mikä konkretisoitui rakenteiden sadan vuoden käyttöikävaatimuksena, mahdollisimman taloudellisena toteutuksena ja radan sopivuutena vaihtelevaan ympäristöönsä. Betonin monipuolinen käyttö palveli näitä tavoitteita.

Vuoden 2006 Betonirakenne -kilpailun voittajaksi valitulla Oikoradalla on yhteensä 82 betonisiltaa. Siltojen kokonaispituus on 4,8 kilometriä, mistä ratasiltojen osuus on 2,8 kilometriä. Pisimmät sillat ovat Kytömaan rautatieristeyssilta, Luhdanmäen ratasilta ja Pukinkallion ratasilta. Silloista 34 on vinojalkaisia kehäsiltoja, jollaisia ei ollut suomalaisille radoille aiemmin toteutettu. Tällä ratkaisulla haettiin väljyyden ja ilmavuuden tuntua verrattuna perinteisiin pystykehäsiltoihin.

Siltojen lisäksi betonia käytettiin taitavasti maanalaisissa perustuksissa,

paaluissa ja paalulaatoissa. Paalujen kokonaispituus oli peräti 700 kilometriä, ja niihin tarvittiin betonia yhteensä 63 000 kuutiometriä. Yhteensä siltoihin ja paalulaattoihin käytetty betonimäärä oli noin 200 000 kuutiota.

Suunnittelua tehostettiin laatimalla vinojalkaisista kehäsilloista, betonirakenteisista alikäytävistä ja heikosti kantavilla osuuksilla käytettävistä paalulaatoista tyyppipiirustukset. Mitoitusarvoina laskelmissa käytettiin 35 tonnin junakuormaa ja 220 km/h nopeutta. Rakenteet on suunniteltu niin, että ne kestävät painavimmillakin junilla jopa nopeuden 300 km/h.

Siltojen ja muiden oikoradan rakenteiden istuvuus maisemaan oli hankkeen alusta asti yksi suunnittelun keskeisiä tavoitteita. Oikorata -projektin merkityksen ympäristön ja yhteiskunnan näkökulmasta tuomaristo kiteytti perusteluissaan seuraavasti: ”Kohde on osoitus ammattitaitoisesta suunnittelusta ja laadukkaasta toteutuksesta sekä betonin vaikutuksesta yhteiskuntakehitykseen. Hyvin perustellut, laajamittaiset infrahankkeet ovat tämän päivän keino vastata vallitseviin ympäristöhaasteisiin.”

KERAVA – LAHTI DIRECT RAILWAY LINE

The objective of the design work was to produce an end result that supports sustainable development, translating into practice the 100-year service life requirement specified for the structures, economical implementation, and the suitability of the railway line to its environment.

A total of 82 concrete bridges were built in the direct railway line project. The overall length of the bridges is 4.8 km, track bridges accounting for 2.8 km. The longest bridges are the Kytömaa railway crossing bridge, Luhdanmäki railway bridge and Pukinkallio railway bridge. In the case of 34 bridges, for the first time ever on Finnish railways the bridge was implemented as a slant-legged rigid frame bridge.

In addition to bridges, concrete was skilfully used in underground foundations: piles and pile caps. The total length of piles was 700 km.

Type drawings were prepared for the slant-legged rigid frame bridge, underpasses built from concrete and pile caps on sections with low load-bearing capacity, in order to speed up the design stage. Calculations were based on a train load of 35 tons and a velocity of 220 km/h. The structures were designed for speeds of up to 300 km/h of even the heaviest trains.

From the very first, the adaptation of the bridges and other railway line structures to the landscape was one of the key design objectives in the project. The Jury summarised the significance of the direct railway line project to the environment and the society as follows: “The project is a demonstration of skilled design and high standard of implementation as well as of the impact of concrete on the development of the society. Large-scale infrastructure projects based on solid reasoning are a modern means to respond to the prevailing environmental challenges.”

← Jännitettyjä siltarakenteita.

↗ Kerava – Lahti -oikorata istuu maisemaan hyvin. Kytömaan silta.

→ Kytömaan silta ja rata.

RAKENNUTTAJA: Ratahallintokeskus

SUUNNITTELUN OHJAUS: VR-Rata Oy

RAKENNUTTAJAKONSULTTI: Lemcon Oy

KERAVA – LAHTI OIKORATA

Kuvat: Veli-Pekka Pulliainen. Oikealla ylhäällä: Ratahallintokeskus

VUODEN 2006 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

WEEGEE-TALO

Vuosina 1964 – 1974 vaiheittain valmistunut, arkkitehti Aarno Ruusuvuoren Weilin+ Göösin painotaloksi alunperin suunnittelema ja nykyisin WeeGee-talona toimiva rakennus on kansallisesti merkittävä suojelukohde. Suojeluarvot onnistuttiin säilyttämään arkkitehtien Henna Helanderin ja Timo Airaksen muutossuunnittelemassa korjaus- ja laajennushankkeessa, jossa rakennus muunnettiin kulttuuri- ja museokeskukseksi.

Peruskorjaus- ja laajennushankkeen yhteydessä rakennuksen toiseen päähän louhittiin uusi kellarikerros. Tämä työvaihe oli erittäin vaativa, kuten oli myös vanhojen betonipilareiden ja -pylonien juuriosien jatkaminen ja vahvistaminen. Rakennuksen yhteensä kahdeksan betonipylonia ripustettiin ulkopuolisten vetotankojen avulla kattorakenteeseen. Toisen kerroksen näyttelytiloihin johtavat uudet sisäportaat puolestaan ripustettiin välipohjan vanhoista betonipalkeista. Myös toisen kerroksen julkisivujen betonielementit uusittiin hankkeen yhteydessä.

Yhteensä 22 000 neliömetrin kerrosalasta kellarikerroksen laajennusosan osuus on noin 2000 m2.

Tuomaristo kiteytti kohteen kunniamaininnan perusteet muun muassa seuraavasti: ”Betonirakenteet ja -pinnat on rakennuksen korjaus- ja muutostyössä tuotu taitavasti esiin. Tiloihin on luotu betonin monipuolisella käytöllä harmoninen yksiaineinen tunnelma, jossa materiaalin olemus on voimakkaasti läsnä.”

Tuomaristo kiitti myös suunnittelun taitavuutta, jonka ansiosta on onnistuttu säilyttämään peruskorjatun rakennuksen

rakennustaiteelliset arvot. Uudet rakenteet ja pinnat on sovitettu vanhaan käyttäen ”konstruktivistisia aiheita, teollista luonnetta, mittakaavaa ja systemaattisuutta, joissa korostuvat betonin yksiaineisuus ja rakenteellisuus.”

WEEGEE HOUSE, ESPOO

Built in phases in 1964–1974, the WeeGee House designed by architect Aarno Ruusuvuori is a nationally important, listed building. The protected values of the House were successfully preserved in the refurbishment and expansion project converting it into a cultural and museum centre. The head designers of the project were architects Henna Helander and Timo Airas.

A new basement level was excavated at one end of the building as part of the refurbishment and expansion project. The extension and reinforcement of the old concrete columns and pylon footings also required a high degree of professional skills. The eight concrete pylons of the building were suspended from the roof structure by means of external tension rods. The new staircase that runs to the exhibition facilities on the second floor, on the other hand, was suspended from the old concrete beams of the intermediate floor. The precast cladding panels of the second floor facades were replaced in the project.

↗ WeeGee-talo toimii kulttuuri- ja museokeskuksena.

→ Näyttelytiloissa betoniset kattorakenteet ovat näkyvillä.

↓ Laajennusosa louhittiin kellariin. Vanhojen betonirakenteiden vahvistus oli vaativaa.

The Jury presented the following justification, for example, for the Mention of Honour: “Concrete structures and surfaces have been skilfully emphasised in the refurbishment and alteration project. Versatile use of concrete has created a harmonious atmosphere of a single material in the building, with the essence of the material powerfully present.”

The Jury also commended skilful design which made it possible to preserve the architectural values of the refurbished building. According to the justification, the new structures and surfaces have been adapted to the old, “utilising constructive motifs, an industrial character, scale and systematicality, to emphasise the single-material and structural essence of concrete”.

RAKENNUTTAJA: Espoon kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Airas Arkkitehdit Ky ja arkkitehti Henna Helander

RAKENNUTTAJAKONSULTTI: Demaco Oy

WEEGEE-TALO, ESPOO

VUODEN 2006 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

ASUNTO OY HELSINGIN TRIADI

Asunto Oy Helsingin Triadi on jyrkkään kalliorinteeseen rakennettu kolmen perheen talo, jonka puhdasvalupintaisissa julkisivuissa on käytetty valkoista itsetiivistyvää betonia uudella tavalla. Betonin hyvät ominaisuudet tulevat esiin rakennuksen monoliittisissa rakenteissa. Paikallavaletut puhdasvalupintaiset seinät rajaavat veistoksellisen selkeitä tiloja, jotka luovat kontrastin asuntojen osin valkoisille seinäpinnoille.

Asuintilojen lattiat ovat suurelta osin betonia, jonka käsittelytavat vaihtelevat. Osa betonilattioista on maalattua ja osa joko epoksikäsiteltyä, hiottua tai sirotepintaista betonia.

Tuomariston mukaan kohteen rakentamisessa korostui ammattimainen käsityötaito. Tuomaristo kiitti perusteluissaan myös kohteen arkkitehtonista kokonaisuutta pitäen sitä raikkaana ja persoonallisena.

Kohteen suunnittelijoina toimivat arkkitehdit Suvi ja Risto Huttunen. Tuomaristo piti kohdetta hyvänä osoituksena betonin soveltuvuudesta myös pientalojen materiaalina. Tuomariston perusteluissa: ”Taitavalla suunnittelulla ja materiaalivalinnoilla on aikaansaatu sekä persoonallinen että kestävä ja turvallinen koti. Toteutunut kohde on osoitus hankkeesta, jossa eri osapuolten pitkäjänteisen ja ammattitaitoisen yhteistyön tuloksena on aikaansaatu laadukas lopputulos.”

HOUSING MANAGEMENT COMPANY

ASUNTO OY HELSINGIN TRIADI

Asunto Oy Helsingin Triadi was an apartment building project for three families built on a steep hillside, showcasing an abundant use of white, self-compacting concrete on the fairface-finish facades in an innovative way. The good properties of concrete are displayed in the monolithic structures of the building. Cast-in-place fairface walls border the sculptural clean-cut spaces which create a contrast to the partly white wall surfaces of the apartments. The floors of the apartments were also mostly built as concrete floors.

According to the Jury, the implementation of

the project emphasised professional handicraft skills. The Jury also complimented the project for the overall architecture, which it found fresh and full of personality.

The project designers were architects Suvi and Risto Huttunen. The Jury described the project as a demonstration of the suitability of concrete as a material for small houses, as well. The Jury stated: “Skilful design and material choices have produced homes that are both individual as well as durable and safe. This is an example of a project where long-term and professional cooperation of the different parties has produced an end result of a high standard.”

ASUNTO OY HELSINGIN TRIADI, HELSINKI

Suvi ja Risto Huttunen RAKENNUTTAJAT: Anne Agge ja Pasi Toivanen, Miika Vacker, Suvi ja Risto Huttunen

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

↖ Sisätiloissa paikallavaletut betonipinnat ovat näkyvillä.

↑ Asunto Oy Helsingin Triadissa betonia on käytetty monipuolisesti. Julkisivut on valettu valkoisella itsetiivistyvällä betonilla.

VUODEN 2007 BETONIRAKENNE

TURUN KAUPUNGINKIRJASTO

Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto on uudisrakennus, joka on yhdistetty sisätiloiltaan yli sata vuotta vanhaan pääkirjastoon ja 1800-luvun alussa rakennettuun, kahvila- ja kokouskäyttöön kunnostettuun maaherran kansliarakennukseen.

Vuoden 2007 Betonirakenne -kilpailun voittajaksi valittu Turun uuden pääkirjaston suunnittelu perustui 11 vuotta aiemmin järjestetyn arkkitehtikilpailun voittajaehdotukseen, jonka oli laatinut JKMM Arkkitehdit. Arkkitehtikilpailun voittaneen ehdotuksen mukaisesti uuden pääkirjaston yleisötilat sijoittuvat kahteen kerrokseen; niiden välinen betoniportaikko johdattaa kirjaston asiakkaat ensimmäisestä kerroksesta toisen kerroksen korkeaan pääkirjastosaliin ja tietokirjaosastoille.

Betoni on muutenkin vahvasti edustettuna kirjaston rakenteissa: runko, ulkoseinät ja kaikki portaat ovat paikallavalettua betonia. Tuomariston sanoin: ”Betonirakenteilla ja betonipinnoilla on merkittävä rooli rakennuksen sisätilojen arkkitehtuurissa ja tunnelman luojana. Betoni materiaalina luo harmonisen kontrastin muun sisustuksen kanssa.”

Uuden kirjaston julkisivut ovat pääosin käsinhierrettyjä rapattuja pintoja, ja myös luonnonkiveä on käytetty. Onnistuneiden materiaalivalintojen ansiosta rakennus sopii hyvin historialliseen ympäristöönsä, jota voi tarkastella kirjaston suurista ikkunoista avautuvista näkymistä.

Uusi kirjasto on rakennettu Turun Puhelimen teknisten tilojen päälle. Osa kirjastotalon kuormista siirtyy käyttötilanteessa näiden teknisten tilojen pilareille.

Tiloja piti kirjaston rakentamisen aikana

TURUN KAUPUNGINKIRJASTO, TURKU

RAKENNUTTAJA:

Turun kaupunki, Tilalaitos

suojella tärinältä ja vuotovesiltä, mikä oli vaativa tehtävä niin suunnittelun kuin rakentamisenkin näkökulmasta. Rakennesuunnittelijana toiminut Narmaplan Oy vastasi myös vaativien työmaanaikaisten purku- ja tuentatöiden suunnittelusta.

Betonirakenne-tuomaristo antoi kiitosta myös pitkästä käyttöikätavoitteesta ja muuntojoustavuudesta, jotka ovat olleet onnistuneen arkkitehtuurin lisäksi hankkeen keskeisiä suunnittelun lähtökohtia. Kiitosta sai myös tuomariston luonnehdinnan mukainen ensiluokkainen työmaatoteutus. Työmaa toteutti sisätilojen hoikkiin pilareihin ja katon arinapalkistoon laadukkaita betonipintoja korkealujuuksisen itsetiivistyvän betonin avulla.

Koska hanke oli sekä suunnittelultaan että toteutukseltaan poikkeuksellisen vaativa, siihen osallistuvilta vaadittiin korkean ammattitaidon lisäksi hyvää yhteistyökykyä ja työmaalta myös toimivaa logistiikkaa.

TOWN LIBRARY OF TURKU

The design of the new main library in Turku was based on the winning entry of an earlier architectural competition, submitted by JKMM Arkkitehdit. The public areas of the new main library were located on two floors, in accordance with the original competition entry; the concrete staircase leads customers from the first floor to the high main library hall and non-fiction sections on the second floor.

Concrete was strongly represented in the structures of the library: the frame, external walls and all staircases were cast-in-place concrete structures. The Jury justified their selection: “Concrete structures and surfaces play a significant role in the interior architecture of the building, and concrete also sets the atmosphere inside the building. Concrete creates a harmonious contrast with the other interior elements.”

The facades of the new library were partly manually rendered surfaces, and natural stone was also used. Owing to successful material choices, the building sat well in its historical environment which could be admired through the large windows of the library.

The Jury also complimented the project for the long service life target and modifiability. These were the key design bases for the project, in addition to successful architecture. Worksite implementation also received thanks from the Jury which described it as first-class. The concrete surfaces produced on the worksite for the slender columns of the interior spaces and the honeycomb beams of the ceiling were of a high quality, thanks to the use of high-strength self-compacting concrete.

↗ Julkisivuissa on käytetty käsinhierrettyä rappausta.

↗↗ Kirjastosalin hoikat betonipilarit ja katon arinapalkisto on valettu itsetiivistyvällä betonilla.

→ Turun kaupunginkirjaston uusi pääkirjasto valittiin Vuoden 2007 Betonirakenteeksi.

ARKKITEHTISUUNNITTELU: JKMM Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Narmaplan Oy

Due to high degree of complexity, in terms of both design and implementation, good cooperation skills were required of the parties to the project, in addition to professional competence. Functionality of worksite logistics was another important requirement.

PÄÄURAKOITSIJA:

NCC Rakennus Oy

Kuvat: Michael Perlmutter. Ylhäällä vesemmalla: Arno de la Chapelle

VUODEN 2008 BETONIRAKENNE VUOSAAREN SATAMAN MELUSEINÄ

Vuonna 2002 tehtyyn Vuosaaren sataman rakentamispäätökseen sisältyi sataman koillisrannan luonnonmukaisuutta korostava ehto. Ranta-alueen suunnittelussa tuli ottaa huomioon linnuston elinolot ja alueen käyttö virkistykseen ja luonnon tarkkailuun. Huolena oli, että infrarakenteet ja luonto eivät sovellu yhteen. Melueste tarvittiin, jotta satamatoimintojen äänet eivät häiritsisi Porvarinlahden Natura 2000 -alueella pesivää linnustoa eivätkä eliöstöä muutenkaan.

Melueste päätettiin toteuttaa betonisena seinärakenteena, mikä oli lähtökohtaisesti vaativa tehtävä sekä arkkitehtonisesti että betoniteknisesti. Korkeuden ja pituuden tuli olla huomattava, jotta äänitekninen tehtävä täyttyy. Meluseinän lopulliseksi korkeudeksi tuli 11,6 metriä ja pituudeksi 958,3 metriä, minkä seurauksena maisemallis-arkkitehtoniset vaatimukset korostuivat poikkeuksellisella tavalla.

Arkkitehtisuunnittelusta vastaava Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy onnistui kuitenkin suunnittelemaan seinän erilaisin pengerryksin ja istutuksin näyttäväksi taiteelliseksi kokonaisuudeksi ja samalla osaksi koko satama-alueen tarkoin suunniteltua visuaalista ilmettä.

Meluseinän eteläkärkeen on rakennettu kaikille vapaasti käytettävä näköalatasanne, josta voi tarkkailla sekä satamatoimintoja että luontoalueita. Seinän taakse toteuttavan luonnonmukaisen ranta-alueen tarkoituksena on liittää Vuosaaren sataman koillisreuna luonnonmaisemaan ja Vuosaaren virkistysalueisiin.

Paksuudeltaan 250-millimetrinen seinä on perustettu 400 millimetrin korkuisen

VUOSAAREN SATAMAN MELUSEINÄ, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Helsingin Satama, VUOSA-projekti

betonianturan varaan. Perustukset toimivat sekä seinän raudoituksen kiinnityspisteinä että sen stabiliteetin varmistajina seinän toispuoleista maanpainetta vastaan. Itse seinä on vaakasuoraan jännitetty rakenne. Jänneteräksinä on käytetty halkaisijaltaan 15,7 millimetrin rasvapunoksia, jotka on sijoitettu seinän akselin keskilinjalle.

Suuren korkeuden takia seinärakennetta piti jäykistää. Tähän tehtävään löytyi suunnitteluvaiheessa innovatiivinen ratkaisu: sivumitaltaan nelimetriset betoniset ”tölkit”, jotka on täytetty kaupungin hiilivoimalaitosten muutoin vaikeasti hyödynnettävällä pohjatuhkalla. Tölkkien vinoon yläosaan istutettiin kasveja, ja tölkkien reunoille ja väleihin istutettiin köynnöskasvillisuutta. Näin meluseinä vähitellen kasvien kasvaessa maisemoituu ympäristöönsä.

Rakenneteknisesti Vuosaaren sataman meluseinä oli erittäin vaativa. Liukuvaluna toteutettu rakenne on teräsbetoninen kotelo, jossa neljän metrin levyiset, pituudeltaan 5,75-metriset kotelot vuorottelevat niiden väliin sijoitettujen 3,75-metristen levyosien kanssa. Etuseinän puolella koteloiden ja levyosien liitoskohtaan on sovitettu pilasterit. Koteloiden alaosat on täytetty pienlouheella ja yläosat murskeella, kasvualustakerroksella ja istutuksilla.

NOISE ABATEMENT WALL IN VUOSAARI HARBOUR

The noise abatement wall in the Vuosaari harbour of the Port of Helsinki was awarded the Concrete Structure of the year 2008 prize for skilful and demanding architectural and structural design and professional implementation. Effective cooperation between the client and the designers together with expert employment of concrete created an impressive entity in terms of construction technology and architecture between the Vuosaari harbour and the nature conservation areas in Porvarinlahti Bay.

Concrete was used in a comprehensive manner in the structures of the noise wall. The 13 m tall and one kilometre long wall was built using slipform construction, which highlights the properties of concrete expressively and honestly. The sculptured, massive concrete structures emphasise on one hand the roughness and constructiveness of concrete, and on the other hand the plasticity and monolithism of the material. Slipformed concrete surfaces play a significant role in creating the atmosphere of the total architecture of this massive concrete wall.

The noise wall, which became one of the symbols of Vuosaari harbour, is part of the total port plan designed by Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy. The wall ends in the water area at the mouth of Poravarinlahti Bay and is widely visible from the surrounding shore areas, islands and waterways.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtityöhuone

Artto Palo Rossi Tikka Oy

→ Vuoden 2008 Betonirakenne Vuosaaren sataman meluseinä on suunniteltu sadan vuoden käyttöiälle.

RAKENNESUUNNITTELU: CG Planeko Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Terramare Oy

VUODEN 2009 BETONIRAKENNE HÄMEENLINNAN MAAKUNTA-ARKISTO

Perinteisesti arkistorakennukset ovat olleet varsin tavanomaisia toimistorakennuksia. Hämeenlinnan maakunta-arkiston uudisrakennus on tästä loistava poikkeus, sillä sen kokonaismassoittelu ja julkisivut viestivät talon toiminnasta ja sisällöstä. Arkisto-osan julkisivut on tehty sisustusarkkitehti Samuli Naamangan kehittämästä graafisesta betonista.

Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy:n ehdotus graafisen betonin käytöstä julkisivuihin ei aluksi herättänyt rakennuttajassa mielenkiintoa. Kiinnostus kuitenkin heräsi, kun syntyi oivallus käyttää betonipintojen graafiseen kuviointiin muun muassa erilaisia merkkejä ja signeerauksia, jotka oli poimittu arkiston omista asiakirjoista. Näin julkisivut saatiin ilmentämään toimintaa ja historiaa, jonka dokumentoimista varten arkisto oli olemassa.

Graafikko Aimo Katajamäen julkisivuun valitsemien typografisten merkkien –tekstinkatkelmien ja kuvien – muodostama kokonaiskuvio tuli saada toistumaan elementtitehtaan valmistamissa sandwich-julkisivuelementeissä. Vaati elementtitehtaalta poikkeuksellista tarkkuutta, jotta graafiset kuviot saatiin toistumaan tarkasti ja ennen kaikkea jatkumaan elementistä toiseen. Onnistunut lopputulos teki vaikutuksen tuomaristoon: ”Painokuvion varioituva toisto ja sen elementtijaon kanssa epätahtinen rytmi luovat julkisivuihin herkän jännitteen. Sitä korostaa pinnan graafisen betonin pesumenetelmän käyttö ’negatiivikuvana’ siten, että vaaleat kuviot nousevat tummasta ja karheasta taustapinnasta lähes reliefimäisenä esiin.”

Muilta osin uuden maakunta-arkiston rakenteet ovat pääosin paikallavalubetonia. Perustaminen vanhalle järvenpohjalle vaati teräsbetonipaalutuksen – massanvaihtojen ja vanhan louhetäytön poistamisen lisäksi. Kantavan alapohjan laatta on liittorakenteinen ja pääosa välipohjista paikallavalettuja liittolaattoja. Välipohjien kuormitukset etenkin rakennuksen arkisto-osalla ovat suuret, toimisto-osalla pienemmät.

Pilarit ovat paikallavalettuja teräsbetonipilareita. Toimisto-osalla paikallavalurakenteiden osin rosoiset puhdasvalupinnat korostavat sisätilojen materiaalien vuoropuhelua.

Arkisto-osan julkisivujen betonielementeille on asetettu 200 vuoden käyttöikävaatimus, mikä on asettanut teknisiä haasteita sekä suunnittelulle että elementtien valmistukselle.

NEW BUILDING FOR HÄMEENLINNA PROVINCIAL ARCHIVES

The Provincial Archives of Hämeenlinna was awarded the Concrete Structure of 2009 prize for skilled and demanding architectural and structural design and professional implementation. The building is simplistic and clean cut in shape, and in the townscape the expression of the archives section is based on simple and natural use of concrete, complemented with a graphic concrete patterning method, which accentuates the fine-tuned and sensitive characteristics of the coarse material. The concrete used on the facades acts both as a graphically attractive surface that reflects the purpose of the building and as a strong and massive enclosure protecting the valuable content.

The new building was designed by Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy. The need to reflect the visible and identifiable role of a significant public building was acknowledged already at the design stage. The designer wanted to give the building a specific nature.

The building takes full advantage of the possibilities offered by graphic concrete. Symbols, seals, text sections collected from the documents filed in the Provincial Archives were assembled on the facade in collaboration with graphic artist Aimo Katajamäki.

The structural solutions were determined on the basis of the 200-year service life, the high loads acting on the intermediate floor in the archives section and the strict fire resistance and indoor climate requirements.

The frame of both the office section and the archives section is in most parts a cast-in-situ structure. The façades of the archives section, implemented in graphic concrete, are load-bearing sandwich units.

↗ Hämeenlinnan maakunta-arkiston uudisrakennus on oiva esimerkki graafisen betonin luovasta käytöstä.

→ Arkisto-osan graafiset betonipinnat jatkuvat myös sisätiloissa.

→ → Kuviot nousevat reliefimäisenä julkisivupinnasta esiin.

HÄMEENLINNAN MAAKUNTA-ARKISTO, HÄMEENLINNA

RAKENNUTTAJA:

Senaatti-kiinteistöt

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtuuritoimisto HeikkinenKomonen Oy

A full-height light canyon between the archives section and the office section divides the building into different worlds with also the facades of the sections winding inside to form the walls of the light canyon. The patterns of the graphic concrete are repeated on the side of the archives, while dark-brown aluminium is used on the walls of the office section.

GRAAFISTEN KUVIOIDEN SUUNNITTELU: Aimonomia Oy / Aimo Katajamäki

RAKENNESUUNNITTELU: Contria Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

Peab Oy

BETONITUOTTEET:

Parma Oy (julkisivujen betonielementit)

VUODEN BETONIRAKENNE -KILPAILU 2010-LUVULLA CONCRETE STRUCTURE OF THE YEAR AWARD IN 2000 –2009

Päättyneen vuosikymmenen aikana vaativa, sekä arkkitehtonisesti kunnianhimoinen betonirakentaminen ulottui entistä laajemmalle sovellus- ja käyttöalueelle. Myös uudisrakennuskohteiden suhteellinen osuus palkituista hankkeista palasi selvästi hallitsevaksi. Voittajaksi päätyneistä rakennushankkeista korjausrakentamista oli vain yhdessä kohteessa, Vuoden 2018 Betonirakenteeksi valitussa Amos Rexissä ja tässäkin kohteessa Lasipalatsin korjaus oli tavallaan erillinen projekti samassa hankekokonaisuudessa.

Sen sijaan monissa töissä ja niiden palkintoperusteluissa korostui palkitun uudisrakennuksen soveltuvuus vanhan rakennuskannan muodostamaan kaupunkikuvalliseen ilmeeseen. Muun muassa vuonna 2012 palkittu, Alvar Aallon suunnittelemaan Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskuksen yhteyteen istutettu Seinäjoen uusi pääkirjasto on hyvä esimerkki miten uusi rakennus soveltuu rakennustaiteelliseen kokonaisuuteen. Silloin, kun palkitulla kohteella ei ole erityisiä vanhojen, sitä ympäröivien arvorakennusten luomia mielekkäitä rajoitteita ratkaistavanaan, kohteen kokonaista kaupunkikuvaa luova merkitys on yhä selvemmin korostunut suunnittelutyössä ja palkittujen kohteiden perusteluissa. Tätä kehitystä ilmentää tuorein kilpailuvoittaja, Jätkäsaaren uusi peruskoulu.

Myös infrarakenteita on päässyt viime kymmenen vuoden aikana ykköspalkittujen joukkoon. Muutaman vuoden jälkeen palkittiin siltakohde, vuonna 2013 valmistunut Turun Kirjastosilta.

Kirkkorakennus ylsi voittoon vuonna 2010, kun Pyhän Laurin kappeli Vantaalla valittiin Vuoden Betonirakenteeksi.

Kulttuurirakennusten osuus 2010-luvun betonirakennevoittajista oli merkittävä: Seinäjoen uuden pääkirjaston lisäksi voittajiksi palkittiin Kangasala-talo ja edellä mainittu Amos Rex. Keskeiseksi nousi palkittujen asuinkohteiden merkittävä osuus; betoniteollisuuden ja arkkitehtien yhteistyö asuinympäristöjen estetiikan kohentamiseksi oli alkanut selvästi näkyä. Tämä suuntaus näkyi myös muussa kuin itse asuintalojen arkkitehtuurissa: Vuoden 2017 Betonirakenteeksi valittiin Kruunuvuorenrannan uuden asuinaluetta palveleva koonta-asema.

Vuoden Betonirakenne -kilpailut 2010-luvulla ilmentävät myös rakennusalan kehittymistä yhä yhteistoiminnallisemmaksi. Saman kehityksen toinen puoli on urakkamuotojen kehittyminen. Monissa kohteissa on havaittavissa yhä tiiviimpi rakennuttajien, arkkitehtien, suunnittelijoiden, betoniteollisuuden ja urakoitsijoiden keskinäinen yhteistyö.

Mihin suuntaan rakentaminen ja erityisesti betonirakentaminen alkaneella 2020-luvulla kehittyvät? Haasteita on: Energiatehokkaiden, ympäristöystävällisten ja vähähiilisten betonien kehittäminen tuotantoon. Materiaalin on vastattava muuttuviin käyttötarpeisiin ja kestettävä aikaa. Uusia innovaatioita tarvitaan niin tuotantoon kuin tuotteisiin. Tekniikan ja rakentamisen historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, että luovia ratkaisuja löytyy.

The Concrete Structure of the Year competition entered its third decade during a period of deep economic recession in the Finnish society, with the construction business, in particular, suffering from the consequences. Surprisingly however, this did not affect the number or the standard of entries submitted to the competition. In fact, the shortage of ordered projects allowed most candidates to invest more time in the competition which could bring them fame and glory.

On the other hand, there was quite a boom of public construction at the time, particularly as concerns buildings of value. For many of them, an architectural competition had been organised during an economic upturn, but the construction stage was less expensive to implement when the wheels of economy had slowed down.

However, housing projects were also among the Award winners in the 1990s. This demonstrates well the clear break from the simple suburban construction projects of the past decades to the utilisation of the architectural possibilities of concrete and technically more sustainable solutions.

The most significant, and perhaps the most permanent trend of the 1990s was, however, the breakthrough of renovation construction in the Finnish building business. It required ever closer cooperation between designers, developers and builders.

VUODEN 2010 BETONIRAKENNE PYHÄN LAURIN KAPPELI

Vantaan seurakuntayhtymä järjesti vuonna 2003 Pyhän Laurin kappelin suunnittelusta avoimen arkkitehtikilpailun. Sen voitti kilpailuehdotus nimeltä Polku, jonka olivat laatineet Avanto Arkkitehdit Oy ja arkkitehdit Anu Puustinen ja Ville Hara. He vastasivat myös lopullisesta suunnittelusta, mihin sisältyi arkkitehtisuunnitelmien lisäksi myös kalusteiden ja tekstiilien suunnittelu.

Betonia on käytetty kattavasti sekä kappelin runkorakenteissa että näkyvissä pinnoissa. Paikallavaletut valkobetoniseinät luovat kappelin hyvästijättötilaan, aulatiloihin ja portaikkoon rakennuksen käyttötarkoitusta korostavan tunnelman ja taustan. Kuvanveistäjä Pertti Kukkosen Ristin tie -teokset sekä Pekka Jylhän lasitaideteos Sielu vahvistavat tätä tunnelmaa. Kukkonen on suunnitellut kappelin seinämuureihin upotetut ristinmuotoiset, valokuitubetonista valmistetut teokset, joiden valo kajastaa hämärällä ohuen slammauksen läpi.

Kappelin sisätilat on jaettu kahteen tasoon: maanpinnan tasossa sijaitseviin sakraalitiloihin, kahteen saliin ja uurnanluovutustilaan sekä kellarikerroksessa sijaitsevaan hyvästijättötilaan. Tilat muodostavat ihmisen matkaa ajasta iäisyyteen kuvaavan sakraalireitin.

Kappelin paikallavaletuille betonirakenteille on asetettu 200 vuoden käyttöikävaatimus, mikä toi teknisiä haasteita sekä suunnittelulle että toteutukselle. Tämä oli otettava huomioon myös muotituksessa, joka tehtiin kaikki yksityiskohdat tarkasti suunnitelmissa määritellen ja ilman näkyviin jääviä läpipulttauksia.

PYHÄN LAURIN KAPPELI, VANTAA

RAKENNUTTAJA:

Vantaan seurakuntayhtymä

Tuomaristo palkitsi Pyhän Laurin kappelin Vuoden Betonirakenteena, jossa ”rakennuttajan, käyttäjien ja suunnittelijoiden yhteistyöllä sekä osaavalla betonin käytöllä on aikaansaatu toimiva ja arkkitehtoninen rakennus, joka istuu historialliseen maisemaan ja jossa korostuu käsityön leima”. Kiitosta sai myös rakenteiden veistoksellisuus, jossa tuomariston mukaan korostuvat betonin monoliittisuus ja konstruktivisuus sekä pinnoissa betonin hienopiirteisyys.

CHAPEL OF HOLY LAURI

The Chapel of Holy Lauri won the 2010 Concrete Structure of the Year award for skilful design and professional implementation. Cooperation between the Client, the end-users and the designers, combined with competent use of concrete produced a functional and architectural building adapted to the historic landscape. The Chapel bears the clear stamp of handicraft and the uncompromising attitude of the builders with respect to producing quality is visible in the harmonious end result.

The Vantaa Association of Parishes organised in the spring of 2003 an open architectural competition for the design of a new funeral chapel near the historic Church of Holy Lauri. An entry called “Path” submitted by Avanto Arkkitehdit was selected as the winner.

The new building was built using the same materials as in the existing buildings. Load-bearing walls are massive brick walls. Bagged walls coated with white lime plaster provide a calm, light background to the events.

The target lifespan of the Chapel is two hundred years. Material choices were guided by not only durability, but also domestic origin. The project was characterised by the large amount of work carried out on the site and handicraft orientation.

The cast-in-situ white concrete walls create the ambiance particularly in the farewell room, lobby areas and the staircase, providing a calm, light background to the events. The art integrated in the building emphasises the expression of the architecture. The “Via Crucis” works of art by sculptor Pertti Kukkonen depict the turning point of life’s path. Kukkonen also finalised the white concrete cast-in-situ structures and carried out the demanding patination process of the copper surfaces.

↑ Vantaan Pyhän Laurin kappelissa on paikallavalettuja valkobetonipintoja ja -rakenteita.

↗ Kappelin hyvästelytila.

→ Vantaan Pyhän Laurin kappeli.

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Avanto Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto R.J. Heiskanen Oy

Pekka Jylhä’s glass art is represented by “Soul” in the staircase to the coffin display room and by “Grief” in the actual display room. Pertti Kukkonen designed cross-shaped works of art realised in fibre optic concrete.

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennuspartio Oy

Kuva vasemmalla: Tuomas Uusheimo. Oikealla ylhäällä: Kuvatoimisto Kuvio Oy.

Oikealla alhaalla: Antero Harju & Juha Ryhänen

VUODEN 2010 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU, PAJA

Kunniamaininnan Vuoden 2010 Betonirakenne -kilpailussa sai Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Paja-uudisrakennus, joka sijoittuu Kouvolan Kasarminmäen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen miljööseen. Rakennuksesta oli järjestetty neljä vuotta aiemmin arkkitehtikutsukilpailu, jonka voitti Arkkitehdit NRT Oy. Toteutusvaiheen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Teemu Tuomi ja projektiarkkitehtina Tommi Suvanto.

Rakennuksen suuret pajatilat on sijoitettu lähes kokonaisuudessaan maan alle, mistä yhteys ulkotiloihin avautuu ikkunaseinän ja kattoikkunoiden kautta. Rakennuksen taustaseinänä on viiden metrin korkuinen, siivekkeillä varustettu ja yläreunastaan pajakerroksen kattolaattaan tuettu maanpaineseinä. Paksuudeltaan 400–500 -millimetrisen kattolaatan rakennetyyppi on kahteen suuntaan jälkijännitetty pilarilaatta. Koko betonirungolle on asetettu 150 vuoden käyttöikävaatimus, minkä saavuttamisessa vedenpitävyys on keskeinen tekijä.

Pajatilojen betoniset kattoikkunarakenteet ja valkobetonista valetut istuinryhmät istutusaltaineen antavat arkkitehtonisesti raikkaan ilmeen ulkotiloihin ja yhdistävät ulko- ja sisätilat toiminnallisesti toisiinsa. Myös rakennuksen päätyyn sijoitettu ulkoporras on paikallavalettu, samoin sisätilojen näkymää hallitseva kierreporras pajatilojen ja kahvilatilojen välillä. Kahvilan ja neuvottelutilojen rosoiset betoniseinät luovat kontrastin tilojen muille pinnoille ja materiaaleille.

Tuomaristo palkitsi Pajan kunniamaininnalla ”vaativasta arkkitehti- ja

rakennesuunnittelusta sekä vaativasta toteutuksesta, jossa betonin käytöllä on merkittävä osuus lopputulokseen. Talon kantavissa rakenteissa betonia on käytetty kokonaisvaltaisesti. Laadukkaasti toteutettu kokonaisuus on arkkitehtonisesti raikas, ja se sopeutuu hyvin Kouvolan Kasarminmäen kulttuurihistoriallisesti vaativaan ympäristöön.”

NEW BUILDING PAJA ON HISTORICAL CAMPUS

→ Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Paja-uudisrakennus on vaativa paikallavalukohde.

↓ Sisätiloissa kierreporras yhdistää pajatilat ja kahvilatilat kerrosten välillä toisiinsa.

↘ Pajatilat avautuvat keskusaulaan ja ulos.

The almost 100 years old red brick buildings of the military base in Kouvola were released for civilian use in the 1990’s. Kymenlaakso University of Applied Sciences had occupied the area already since 1998 and the old brick buildings offered a natural location for lecture rooms and design facilities when the campus area was built. A separate building was needed for the workshops, however. The decision made together with the National Board of Antiquities and patrons of local culture was to locate the workshop facilities “underground”, on the hillside south of the parade ground and next to the old shooting range building. An architectural invitation competition was organised and the winning entry of Arkkitehdit NRT Oy located the workshop facilities on the lower floor along the window wall while the main entrance and a cafeteria occupy the upper floor. The architecture of the building is highly exceptional; the visible facades are glass and the large workshop facilities are out of sight, below the historical parade ground. Yet the facilities hidden “underground” are flooded with natural light and appear really spacious. The new workshop building was completed in the summer of 2010.

The concrete structures of the workshop were designed for a 150-year life cycle. A flat slab was selected as the construction type for the roof due to aspects of modifiability. The heads of the columns were not flared for reasons of architecture and building system installations, but the columns continue as straight columns all the way to the slab. The column penetrations were the dimensioning parameter for the slab. In order to increase the punching capacity, concrete of a higher strength class had to be used in the slab around some of the columns. The roof was implemented as a slab post-tensioned in two directions to ensure the waterproofing capacity of the concrete slab.

The ca. 5 m tall retaining concrete wall of the building features flaps and the top edge of the wall is supported to the roof slab of the workshop floor. The geometrically irregular concrete spiral staircase in the exhibition area is only supported at each end.

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU, PAJA-UUDISRAKENNUS, KOUVOLA

RAKENNUTTAJA:

Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehdit NRT Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

Finnmap Consulting Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

NCC Rakennus Oy, Kaakkois-Suomi

VUODEN 2011 BETONIRAKENNE

ASUNTO OY FLOORANAUKIO JA

KUMPULAN KIINTEISTÖT OY LONTOONKUJA

Vuonna 2011 ykköspalkinnon voitti asuinkohde, Helsingin Arabianrantaan valmistunut Asunto Oy Flooranaukio ja Kumpulan Kiinteistöt Oy Lontoonkuja. Betonielementtien valmistusteknologian ansiosta suunnittelijoilla oli käytettävissään entistä monipuolisempia ja vivahteikkaampia vaihtoehtoja.

Kohteen julkisivujen ulkonäkö tavallaan ratkaistiin jo vuonna 2007, jolloin Helsingin Asuntotuotantotoimisto ATT järjesti kutsukilpailun Arabianrannan Posliinikadun julkisivuarkkitehtuurista. Palkintolautakunta suositteli tuolloin voittaneen ehdotuksen soveltamista muualle Toukolan rantapuiston alueella.

Vuoden 2011 Betonirakenteeksi valitun kohteen pääsuunnittelija oli Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy vastuuhenkilöinään hankkeessa arkkitehdit Mikko Heikkinen, Markku Komonen ja Kai van der Puij. Heidän suunnitelmansa mukaisesti toteutettu Asunto Oy Flooranaukio ja Kumpulan Kiinteistöt Oy Lontoonkujan rakennus muodostavat yhtenäisen korttelin, jonka yhteispiha avautuu Lontoonkujan eteläpuolella Toukolan rantapuistoon.

Korttelin katujulkisivujen punatiiliverhous ja aukotus viittaavat Arabian vanhojen tehdasrakennusten rationalismiin. Pihan puoleisten julkisivujen valkobetonipintaiset elementit puolestaan tuovat valoa ja vaihtelua syvään kortteliin. Niitä elävöittää suurikokoinen, kukkaa muistuttava mosaiikkibetoninen muotoaihe, joka on toteutettu julkisivu- ja parveke-elementtien valmistuksen yhteydessä hyödyntäen Arabian tehtaan tuotantoprosessissa syn-

tyvää jäteposliinia. Parvekkeiden taustaja pielielementtien betoni on pigmentillä värjättyä.

Kohteen elementtitekniikka oli vaativaa sekä tuotanto- että asennusteknisesti; kaarevien julkisivuelementtien yksityiskohdat ja yhteensopivuus ovat vaatineet erityistä mittatarkkuutta. Myös mosaiikkipintojen kehitystyö on vaatinut korkeatasoista osaamista ja hyvää yhteistyötä hankkeen osapuolten kesken. Myös asuntokokonaisuuden kantava runko on betonielementtirakenteinen.

Tuomaristo perusteli kohteen valintaa Vuoden 2010 Betonirakenteeksi seuraavasti: ”Betonia on käytetty kokonaisvaltaisesti sekä julkisivuissa että rakennuksen rungossa. Erityisesti sisäpihan julkisivujen veistoksellisissa rakenteissa betonin muovailtavuus ja hienopiirteisyys tulevat esiin rakennuksen arkkitehtuurissa. Teknisesti haastava elementtityö asennuksineen on onnistunut, mikä viimeistelee rakennuksen korkealuokkaisen ulkoasun.”

HOUSING MANAGEMENT COMPANY

ASUNTO OY FLOORANAUKIO AND KUMPULAN KIINTEISTÖT OY LONTOONKUJA

Housing Management Company Asunto Oy Helsingin Flooranaukio ja Kiinteistö Oy Lontoonkuja in the residential district of Arabianranta in Helsinki won the Concrete Structure of the Year 2011 Award for skilled design and professional implementation of the project. The awarded project was designed by Helsinki-based Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy. The primary architects of the project were SAFA architects Mikko Heikkinen, Markku Komonen and Kai van der Puij.

Concrete was used in a holistic and integrated manner in both facades and building frames. The sculptural structures of the internal courtyard, in particular, highlight the formability and delicate features of concrete in building architecture.

The buildings of Housing Management Company Asunto Oy Helsingin Flooranaukio and Kiinteistö Oy Lontoonkuja form an integral city block with a common courtyard that opens up towards the Toukola shore park on the south side of Lontoonkuja Street.

The white concrete surfaces of the undulating elements of the internal courtyard are enlivened by a floral motif fabricated in connection with the production of the precast façade and balcony elements. The motif is made from mosaic concrete using waste porcelain from the production process of the Arabia factory. The compatibility of the curved facade elements, the dimensional precision of the parts, the structural details as well as the development of mosaic surfaces were particularly demanding. The balcony rear wall and reveal elements were made from formlined pigment-dyed concrete. The load bearing structures of the buildings are precast reinforced concrete elements.

← Arabian jäteposliinia on upotettu betonijulkisivun pintaan antamaan ilmeikkyyttä.

→ Julkisivujen veistoksellisuus ja muodot tulevat hyvin esiin sisäpihan julkisivuissa.

ASUNTO OY FLOORANAUKIO JA KUMPULAN KIINTEISTÖT OY LONTOONKUJA, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtuuritoimisto

Heikkinen-Komonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

Finnmap Consulting Oy

KAAVOITTAJA:

Arkkitehti Mikael Sundman

BETONIELEMENTIT:

Parma Oy

Kuva vasemmalla: Kari Palsila. Kuva oikealla: Jussi Tiainen

VUODEN 2012 BETONIRAKENNE SEINÄJOEN KAUPUNGINKIRJASTO

Seinäjoen uusi kaupunginkirjasto on osa

Alvar Aallon 1950–60-luvuilla suunnittelemaa kokonaisuutta, sen uusi kerrostuma. Kirjasto rakennettiin vuonna 2008 järjestetyn arkkitehtikutsukilpailun voittaneen

JKMM Arkkitehtien ehdotuksen mukaisin suunnitelmin. Apila-niminen kilpailutyö oli vaativa toteutettava sekä arkkitehtonisesta että rakenneteknisestä näkökulmasta, ja lopputulos on erinomainen.

Rakennuksen tilallinen ydin on laaja lukuportaikko, tapahtumien ja oleskelun paikka, joka johdattaa alakerran kokoelmaosastoille ja maanalaisen yhdyskäytävän kautta vuonna 1965 valmistuneeseen

Aallon kirjastoon. Yhdessä uusi ja vanha kirjasto muodostavat toimivan kokonaisuuden, jossa uusi kunnioittaa vanhaa samalla tuoden tähän kokonaisuuteen uuden kerrostuman.

Uuden kirjaston runko on kauttaaltaan paikallavalettu. Pitkien jännevälien vuoksi rakennus on teknisesti lähempänä siltarakennetta kuin tavanomaista talonrakennetta. Rakennuksen geometriset muodot ovat epäsäännölliset: katto koostuu seitsemäntaitteisesta vekkikatosta ja lisäksi rakennuksen 17 moduulilinjasta yksikään ei ole samansuuntainen eikä suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Tämän hallitsemiseksi myös rakennesuunnittelussa on tarvittu huippuosaamista ja rakenteista laadittu 3D-tietomalli. Tuloksena olivat virheettömät rakennesuunnitelmat, jotka työmaa ammattitaitoisesti toteutti.

Muodoltaan vaativan katon lisäksi poikkeuksellisia taitorakenteita uudessa kirjastossa ovat sisäänkäynnin 28-metrinen, korkeudeltaan välillä 3–4,8 metriä

SEINÄJOEN KAUPUNGINKIRJASTO, SEINÄJOKI

RAKENNUTTAJA:

Seinäjoen kaupunki

vaihteleva palkki. Kolmas vaativa rakenneosa on salien taitteisiin sijoitettu 3–6 metriä korkea ulokepalkki. Pitkien jännevälien takia palkkien vetoteräkset ovat poikkeuksellisen pitkiä, 12-metrisiä. Ne on jatkettu muhvijatkoksi, koska tavanomaiset limijatkokset eivät olisi rakenteisiin mahtuneet.

Kirjaston paikallavalut olivat poikkeuksellisen massiivisia. Esimerkiksi yksi 40 metriä pitkä palkki valettiin kertavaluna. Suuri osa näkyvistä betonipinnoista on puhdasvalupintoja, myös betoninen kattoholvi, joka hallitsee visuaalisesti uuden kirjaston interiööriä.

Uuden kirjaston rakennusmassa on jaettu kolmeen osaan, mikä auttoi sen yhteensovittamisessa alueen rakennusten muodostaman kokonaisuuden, Aalto-keskuksen kanssa. Tätä arvostettiin Vuoden Betonirakenne -kilpailun tuomariston tekemässä valintapäätöksessä. Tuomaristo perusteli valintaa myös muun muassa seuraavasti: ”Panoraamanomaiset esteettömät näkymät on saavutettu haastavilla pitkillä jänneväleillä ja palkkirakenteilla, jotka rakenteellisesti lähestyvät siltarakenteita.”

SEINÄJOKI TOWN LIBRARY

The new town library of Seinäjoki was presented with the Concrete Structure of the Year 2012 Award for demanding architectural and structural design and high-quality implementation. Functioning cooperation between all the parties as well as skilled use of concrete produced a vivacious and sculptured architectural whole of high technical standards.

The design competition for the building organised in 2008 was won by JKMM Arkkitehdit. The key starting point in the design of the new library was its location in the valuable environment of the Aalto Centre; the administrative and cultural centre of Seinäjoki is an entity that comprises buildings designed by Alvar Aalto and built at different times since the turn of the 1950s and 1960s.

The core of the library in terms of space is the extensive reading staircase, a venue for events and circulation, leading to the collections displayed downstairs and further through the underground connecting passage to the old library. The versatile internal areas are openly inter-linked affording views in selected directions.

The building frame was built completely as a cast-in-situ concrete structure.

↗ Seinäjoen uusi pääkirjasto avautuu Alvar Aallon kulttuurimaisemaan.

↓ → Sisätiloissa paikallavalettu betoni luo näyttävän kontrastin muiden materiaalien kanssa.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

JKMM Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Insinööritoimisto

Magnus Malmberg Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennusliike

Timo Nyyssölä Oy

Kuvat: Tuomas Uusheimo. Kuva oikealla alhaalla: Mika Huisman

VUODEN 2012 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

SAUNALAHDEN KOULU

Kunniamaininnan Vuoden 2012 Betonirakenne -kilpailussa sai Espoon Saunalahden koulu. Sen toteutus perustui vuonna 2007 järjestetyn yleisen arkkitehtuurikilpailun voittajaehdotukseen Askel, jonka oli laatinut Verstas Arkkitehdit Oy. Lähtökohtana Saunalahden koulun suunnittelussa oli luoda opetuksen ja kulttuurin monitoimitalo, joka avautuu aktiiviseksi osaksi alueen asukkaiden arkiympäristöä.

Rakennus on sijoitettu tontille siten, että piha-alueet saadaan mahdollisimman miellyttäviksi ja turvallisiksi. Pihat muodostavat maiseman, joka jäsentyy eri-ikäisten lasten pihapoukamiksi. Rinnetontin korkeuserot on hyödynnetty terassoituvassa pihassa, joka kiertyy ruokasalin edustalla ulkoteatteriksi.

Rakennuksen sisätilojen jäsentely muistuttaa pientä kaupunkia, jossa tilat on jaettu julkisiin, puolijulkisiin ja yksityisiin alueisiin. Toiminnan ja lasten iän mukaan tehty tilajäsennys kannustaa oppilaita siirtymään ulos, ja virikkeellinen pihaympäristö kannustaa liikkumaan.

Koulun sydämenä on monikäyttöinen aulatila, jonka ytimessä on ruokasali. Aulatilan kantavien seinien puhtaaksivalettu betoni on toteutettu AA-luokan lautamuottipintoina. Myös aulan pääportaat ja pihan tukimuurit ovat paikallavalettua betonia. Lautamuottipintaiset, urituksin elävöitetyt betonipinnat on käsitelty Betonipallas Oy:n oksidointikäsittelyllä tiilenruskeiksi.

Rakennuksen rungon pilarit ovat betonitäytteisiä, teräskuorisia liittopilareita, välipohjat puolestaan ontelolaattarakenteisia. Ulkovaipan muodostavat betoniset kuorielementit ja paikalla muurattu tiili.

SAUNALAHDEN KOULU, ESPOO

RAKENNUTTAJA:

Espoon kaupunki, Tilakeskus

Tuomaristo kiitti tässä työssä betonin hyvien ominaisuuksien hyödyntämistä erityisesti rakennuksen päätilojen sisäpinnoissa seuraavasti: ”Laadukkaasti toteutetut betonipinnat luovat kontrastia tilojen muille pinnoille ja materiaaleille. Kirkkaat värit toimivat koulun eri toimintojen opasteina. Porrastetuista sisätiloista avautuvat laajat näkymät ja suuret ikkunapinnat avaavat näkymää myös ulkotiloihin.”

SAUNALAHTI SCHOOL

Saunalahti School was awarded an honourable mention in the Concrete Structure of the Year 2012 competition for demanding architectural and structural design and implementation where concrete plays a significant part in the end result. Concrete was used holistically in the interior of the building on visible wear surfaces.

The building serves as a multi-activity house for education and culture, built as an active part of the everyday environment of the local residents. An open architectural competition was organised in 2007 for the design of the school. The winning entry was that of Verstas Arkkitehdit Oy.

The different parts of the building are collected under a common copper roof, which follows the contours of the terrain. The inside is divided like a small town into public, semi-public and private areas according to functions and the children’s ages. The core of the school is the versatile lobby space, with the canteen in the very heart of it. The stage is located at the end of the canteen, which thus serves as the actual events hall of the school.

The good qualities of concrete are demonstrated on the interior surfaces of the main areas of the building. The high-quality finish of the concrete surfaces creates a contrast to the other surfaces and materials. The internal wall surfaces are primarily cast-in-situ concrete poured against a smooth board shuttering.

The different functions of the school are indicated by bright colours. The stepped interior offers extensive views into the inside of the school; further expanded to the outdoor environment through large windows spaces.

↑ Lautamuottiin valetut betonipinnat on toteutettu laadukkaasti.

↗ Opetuksen, kulttuurin ja harrastamisen monitoimitalo Espoon Saunalahden koulu sai Vuoden 2012 Betonirakenne -kilpailussa kunniamaininnan ja kiitosta betonin hyvien ominaisuuksien hyödyntämisestä.

→ Koulun sydän on avoin aulatila.

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Verstas Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Ramboll Finland Oy

PÄÄURAKOITSIJA: YIT Rakennus Oy

VUODEN 2013 BETONIRAKENNE

TURUN KIRJASTOSILTA

Turun Kirjastosilta valittiin Vuoden 2013 Betonirakenteeksi. Silta sijaitsee lähellä vuonna 2007 palkittua Turun kaupunginkirjastoa. Kevyen liikenteen silta sijaitsee aivan Turun keskustassa ja se johtaa Aurajoen yli Tuomiokirkkosillan ja Auransillan välissä, Kauppiaskadulta Rettigin rinteelle. Kirjastosilta luo Aurajoen historialliseen maisemaan uuden kiinnekohdan, mutta sulautuu samalla hillitysti arvokkaaseen taustaansa.

Kevyelle liikenteelle tarkoitetun, Tuomiokirkkosillan ja ja Auransillan väliin sijoittuvan Turun Kirjastosillan suunnittelun perustana oli Insinööritoimisto Pontek Oy:n Crescendo-niminen ehdotus, joka voitti vuonna 2010 Turun kaupungin järjestämän suunnittelukilpailun.

Materiaaleiltaan uusi silta sopeutuu hyvin ympäristöönsä. Sen muoto on omaperäinen: vaakageometria noudattelee S-kirjaimen muotoa, ja alapinta kiertyy sillan keskipisteen suhteen symmetriseksi ruuvipinnaksi. Sillan sileiksi hiotut kyljet ja rimamuotin jäljiltä karheaksi jätetty alapinta, kuten myös kaiteet sekä väreiltään ja voimakkuudeltaan säädettävä valaistus, korostavat sillan muotoa. Kaide muodostuu puisen yläjohteen ja reunapalkin väliin kiinnitetyistä lasisäleistä.

Pituudeltaan 60-metrinen, viisi metriä leveä silta on perustettu kallioon tukeutuvien kaivinpaalujen varaan. Päätytukien kohdalla kaivinpaalut ovat jännitettyjä niin, että ne pysyvät kaikissa kuormitustilanteissa puristettuina. Tämän ratkaisun ansiosta silta kiinnittyy molemmista päistään jäykästi, mikä mahdollistaa rakenteen hoikkuuden sillan keskiosissa.

KIRJASTOSILTA, TURKU

RAKENNUTTAJA:

Turun kaupunki, kiinteistöliikelaitos

KAAVOITTAJA:

Iina Paasikivi, Turun kaupunki

Tuomaristo perustelee valintaansa seuraavasti: ”Kohde on hyvä esimerkki julkisesta rakentamisesta, missä taitavalla betonin käytöllä on aikaansaatu kestävää ja laadukasta rakentamista. Toteutunut kohde on osoitus ammattitaitoisesta rakennuttamisesta, suunnittelusta ja ensiluokkaisesta toteutuksesta ja käsityöstä suomalaisessa siltarakentamisessa.”

LIBRARY BRIDGE, TURKU

The new library bridge in Turku is the Concrete Structure of the Year 2013. It was awarded for skilful and demanding architectural and structural design as well as the high quality of implementation. Functioning cooperation between all the parties combined with competent use of concrete produced a sculpture-like architectural entity full of expression and representing a high standard of construction technology. The library bridge creates a new fixed point in the historic landscape of River Aura, yet blends discreetly in the prestigious background.

With its sculptured features, the bridge highlights the versatile possibilities offered by reinforced concrete structures, which on one hand rely on constructiveness and on the other hand on monolithism.

The designs for the library bridge are based on an entry called Crescendo, with which Insinööritoimiso Pontek Oy won the design competition organised by the City of Turku in 2010.

The bridge is a cast-in-situ continuous prestressed concrete girder bridge. The spans of the 60-metre long bridge are 5 + 48 + 5 metres, and its effective width is 5 metres. The horizontal geometry of the bridge forms a letter S. The bottom surface of the bridge deck, on the other hand, winds into a screw surface, which is symmetrical with respect to the centre point of the bridge.

↗ Kauppiaskadulta Rettigin rinteelle ulottuva Kirjastosilta, Vuoden 2013 Betonirakenne, on ollut kaupunkilaisten suosiossa alusta lähtien.

→ Kaiteet ja valaistus tuovat sillan muodon esiin.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Teo Tammivuori ja Hanna Hyvönen

RAKENNESUUNNITTELU:

The characteristic shape of the concrete bridge was emphasised by grinding the side surfaces that receive more light with a smooth finish, while leaving the rough patterning of the batten formwork visible on bottom surface in shade. The bridge railings and lighting accentuate the shape of the bridge. The railing consists of glass slats installed between the wooden top rail and the edge girder. The colour and brightness of the LED lamps placed in the top rail can be adjusted to make the bridge alive with discreet and subtle hues in the national landscape of River Aura.

PÄÄURAKOITSIJA:

Insinööritoimisto Pontek Oy

Insinööritoimisto

Seppo Rantala Oy

VUODEN 2013 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

VILLAMA, PIENTALO

Vuoden 2013 Betonirakenne -kilpailun kunniamaininnan sai Turun Hirvensaloon rakennettu VillAma -pientalo. Tuomariston mukaan rakennus on arkkitehtonisesti persoonallinen pientalo, joka sopeutuu hyvin kallioiseen ympäristöönsä.

Kolmikerroksinen VillAma on toteutettu pääosin betonielementeillä; vain tasopinnat ja betonikalusteet ovat paikallavalettuja. Sandwich-rakenteisten julkisivuelementtien vanerimuottipinta on jätetty kaikissa sisätiloissa näkyville. Ulkopinta on viimeistelty käsin teräshiertämällä ja karhennettu kevyesti hiomalla.

Tuomaristo perusteli valintaansa seuraavasti: ”Betonin hyvät ominaisuudet tulevat esiin erityisesti rakennuksen julkisivuissa, sisäpinnoissa ja kalusteissa. Laadukkaasti toteutetut betonipinnat luovat kontrastia tilojen muille materiaaleille. Sisätiloista avautuvat laajat näkymät myös ulkotiloihin.”

Tämä Arkkitehtitoimisto Sigge Oy:n suunnittelema pientalo on tuomariston mukaan osoitus betonin vahvuuksista pientaloraken tamisessa: ”Toteutunut kohde on osoitus hankkeesta, jossa eri osapuolten ammattitaitoisen yhteistyön tuloksena on aikaansaatu yksilöllinen pientalo, laadukas lopputulos – myös kustannustehokkaasti.”

VILLAMA SINGLE-FAMILY HOUSE

House VillAma in the Hirvensalo area of Turku was awarded in the Concrete Structure of the Year 2013 competition an honorary mention for architectural design and implementation where the use of concrete plays a significant part in the visible end result. Arkkitehtitoimisto Sigge Oy that designed villAma produced a demonstration of the strengths of concrete in home building.

Concrete was used consistently in the external and internal premises of the house. The implemented entity was a detached house of architectural individuality and high standard, excellently adapted to its surroundings.

The three-storey house was built using primarily precast concrete units. Flat surfaces and fixtures are cast-in-situ structures. The facades were built from sandwich panels with the plywood

VILLAMA, PIENTALO, TURKU

RAKENNUTTAJAT:

Anne-Maarit Alho-Leino ja Kari Leino

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto Sigge Oy

formwork patterning visible on the panel in all internal areas. The external surface was manually trowelled and roughened through light grinding.

The developer of VillAma had a strong vision of their future home and this is visible in the implementation. The well thought-out entity highlights on one hand the industrial and rough appearance of concrete, and on the other hand the homely comfort of the house in minimalistic details. Concrete creates a discreet and peaceful atmosphere to the expression of the house.

→ Sisätiloissa betoni näkyvissä kaikissa tiloissa ja myös käyttöpinnoissa.

BETONIELEMENTTIEN VALMISTUS JA

ASENNUS: Betoniluoma Oy

↑ ↗ Pientalo VillAma sai kunniamaininnan laadukkaasti toteutetusta kokonaisuudesta.

Kuvat: Vesa Loikas. Kuva oikealla ylhäällä: Kari Leino

VUODEN 2014 BETONIRAKENNE HEKA LÄNSISATAMANKATU 23

Helsingin Jätkäsaareen Länsisatamankatu 23:een valmistunut asuinkerrostalo on kaupungin Asuntotuotantoimisto ATT:n vuonna 2009 järjestämän arkkitehtuurikutsukilpailun tulos. Kilpailun voitti Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy ehdotuksellaan LightHouse, joka toimi myös lopullisen toteutuksen perustana.

Rakennus jakautuu kahteen osaan, joista korkeampi on kymmenkerroksinen, Jätkäsaaren maamerkiksi muodostunut torniosa. Sekä torniosan että asuntojen parvekeseinän puoleinen julkisivu on valmistettu kuitubetonista. Pitsimäiset kuitubetonielementit sijaitsevat pääosin parvekkeiden edessä kylmänä rakenteena. Tuomaristo antoi kiitosta erityisesti julkisivurakenteelle seuraavasti: ”Voittanut ehdotus on oivallinen esimerkki siitä betonin käytöstä, jossa julkisivun harsomainen keveys uudistaa raskaaksi mielletyn rakennusaineen perinteisiä käyttötapoja.”

Betonin kuidut ovat tässä tapauksessa alkalinkestäviä lasikuituja, joiden ansiosta on mahdollista valmistaa hyvin eri kokoisia ja muotoisia verhouselementtejä. Länsisatamankatu 23:n julkisivuissa käytettiin pitsielementtien lisäksi valkobetonisia sandwich-elementtejä, joissa on kolme erilaista pintakäsittelyä: graafisella betonilla aikaansaatu mattapinta, hiekkapuhallettu ja hiottu pinta. Tämän vaihtelevuuden seurauksena julkisivun erilaiset struktuurit heijastavat valoa eri tavalla ja näin perinteinen elementtijako on saatu häivytetyksi. Pintojen huokoisuuserojen ansiosta julkisivun eri osat tulevat muuttamaan luonnettaan ajan kuluessa.

Myös talon sisätiloissa betonia on käytetty luovasti sekä maalatuissa seinäpinnoissa että esimerkiksi portaissa. Pyöreän ruiskubetonointimenetelmällä valmistetun betonipilarin sisäosaa on käytetty tekniikkakuiluna.

Kuitubetonielementit valmisti arkkitehtisuunnitelmien mukaisesti itävaltalaisyritys Rieder GmbH. Valmistuksessa käytettiin itsetiivistyvää betonia. Elementeissä käytettiin myös raudoitusterästä – lähinnä turvallisuussyistä elementin mahdollisen rikkoutumisen haittoja ehkäisemiseksi. Tämä riski oli työmaalle todellinen, sillä elementtien sisäpinta on ulkopintaa korkeammalla. Tämän kolhuherkkyyden vuoksi elementit olivat myös kuljetuksen ajan tavallista huolellisemmin tuetut.

Tuomariston perusteluin: ”Kohde on hyvä esimerkki asuntotuotantorakentamisesta, missä taitavalla betonin käytöllä on aikaansaatu kestävää ja laadukasta rakentamista. Se on osoitus ammattitaitoisesta rakennuttamisesta, suunnittelusta ja ensiluokkaisesta toteutuksesta.”

APARTMENT BUILDING HEKA

Apartment building Heka on 23 Länsisatamankatu Road in Helsinki won the Concrete Structure of the Year 2014 Award for skilled and demanding architectural and structural design as well as high quality of implementation. The project was implemented based on an architectural competition organised in 2009, where the winning entry LightHouse was submitted by Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy.

The lace-like and fresh residential high-rise building complete with a tower is an impressive landmark in the Jätkäsaari environment, connecting the view axis all the way to downtown Helsinki. The competent use of concrete combined with functioning cooperation between all the parties produced an architectural whole that reflects a high standard of construction technology and is full of expression.

Concrete was used in a diversity of ways. The possibilities offered by the material were particularly showcased on the facades. The facade on the ten-storey tower part and full apartment-width balcony wall was executed with fibre concrete as a lace-like structure. The fibre-concrete facade solution was based on a precast unit manufactured from glass fibre reinforced concrete with new production technology. It can be used to produce cladding units of various sizes and shapes and also three-dimensional units.

The white concrete facades of the external sandwich walls of the precast concrete building feature three different types of mold finish: graphic concrete, sandblasted and ground finish. The different structures of the facade reflect light in different ways making the facade puzzle-like, without traditional unit division.

HEKA LÄNSISATAMANKATU 23, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto

Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

Insinööritoimisto Jonecon Oy

PÄÄURAKOITSIJA:

NCC Rakennus Oy

BETONITUOTTEET: Ämmän Betoni Oy (betonielementit), Rieder Smart Elements GmbH ja Seroc Oy (kuitubetonielementit)

Kuvat: Arno de la Chapelle. Kuva oikealla ylhäällä: Marko Huttunen

↑↑ Jätkäsaaren Länsisatamankadulle valmistunut ATT:n rakennuttama asuinkerrostalo on Vuoden 2014 Betonirakenne.

↑ Julkisivuissa on käyetty kuitubetonia sekä erilaisia valkobetonipintoja.

← Pyöreä pilari toimii myös tekniikkakuiluna.

VUODEN 2015 BETONIRAKENNE KANGASALA-TALO

Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy:n pääsuunnitteleman Kangasalatalon tilojen suunnittelun perusajatuksena on neljä siirtolohkaretta, joiden välissä risteilee aula-kanjoni. Yhdessä lohkareessa on Kangasala-sali, toisessa Kimmo Pyykkö-taidemuseo, kolmannessa valtuustosali ja neljännessä kunnanhallituksen kokoustiloja. Lohkareiden välisen kanjonin kautta kuljetaan portaita ja hisseillä kerroksesta toiseen.

Ulkoisesti niukkaan ja monoliittiseen rakennusmassoitteluun on luotu herkkyyttä ja rytmikkyyttä mittakaavallisesti hallitulla julkisivupinnan yli ulottuvalla reliefimäisellä ruudukolla. Ruosteensävyyn patinoidut julkisivut ja innovatiivinen arkkitehtuuri liittävät rakennuksen niin vanhan kivikirkon ja harjumaiseman sävyihin kuin Kimmo Pyykön taideteosten materiaaleihin.

Tuomaristo luonnehti palkitsemaansa betonirakennetta seuraavasti: ”Kangasala-talon rakenteissa, julkisivuissa ja sisätilojen pinnoissa betonia on käytetty kokonaisvaltaisesti. Betonirakenteilla ja betonipinnoilla on merkittävä rooli rakennuksen ulko- ja sisätilojen arkkitehtuurissa ja tunnelman luojana.”

Betset Oy:n valmistamissa harmaiksi valettujen sandwich-elementtien pinta patinoitiin ruosteenruskeaksi Betonipallas Oy Pertti Kukkosen Umbra-patinavärjäysmenetelmällä. Menetelmä perustuu kemialliseen reaktioon, jossa vesiliukoiset rautayhdisteet reagoivat betonin pinnassa sementin hydrataatiotuotteiden kanssa ja väri muuttuu ruosteen ruskean sävyiseksi.

Paaluille perustetun rakennuksen sekarungossa on käytetty sekä betonielementtejä, paikallavalua että teräsrakenteita. Eri lohkoissa olevat tilat ovat vaatineet erityisjärjestelyjä rakennustöiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Ensimmäisen kerroksen aulan katto on valettu paikallaan ja siihen tukeutuvat myös kookkaat paikallavaluportaat, joiden kaiteet toimivat kantavana rakenteena. Museon veistokselliset kierreportaat on toteutettu osittain paikallavaluja osittain elementtirakenteisina.

Betonipinnat jatkuvat sisätiloissa. Rakennuksen sisätilojen valoisuus luo kontrastin monoliittimaiselle ja jykevälle julkisivulle. Panoraamanomaiset näkymät avautuvat sisätiloissa. Kangasala-talon hiotut betonilattiat yhdistävät tiloja toisiinsa. Ensimmäisen kerroksen aulan kuultokäsitelty katto on jätetty betonipinnoille. Paikallavalettujen betoniportaiden plastinen muotoilu tuo tiloihin veistoksellista ilmettä.

Koko rakennus on energiatehokkuudeltaan hyvä. Tuomaristoa siteeraten: ”Arkkitehtien oivallus värjätä harmaa arkinen betonipinta lämpimään, auringonvalossa välkehtivään ruskeaan sävyyn korostaa rakennuksen julkista arvokkuutta, mutta on samalla kustannustehokas tapa toteuttaa ilmeikäs kokonaisuus tiukoissa kustannusraameissa.”

↗ Kangasala-talon julkisivuissa on käytetty Umbra-patinavärjäysmenetelmää.

→ Betoni on näkyvissä myös sisätilojen pinnoissa.

KANGASALA HOUSE

The Concrete Structure of the Year 2015 Award was won by Kangasala House in recognition of skilled and demanding architectural and structural design, as well as the high standard of execution. Effective cooperation between all the parties combined with competent use of concrete resulted in a building that fits in the cultural landscape of a Finnish rural municipality owing to successful use of construction technology that produced an expressive and sculptured architectural whole.

Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy designed a house where concrete is used holistically in structures, facades and interior surfaces. Concrete structures and surfaces play a significant role in external and internal architecture, and also in creating the ambience of the House.

A relief-like grid extending across the facade surface on a controlled scale brings sensitivity and rhythm to the minimalist and monolithic massing of the building. The architects showed great insight in giving the grey, mundane concrete a warm brown shade that glistens in sunlight; it emphasises the public prestige of the building and at the same time provides a cost-effective way to execute the expressive entity within the tight budget framework.

The grey sandwich panels were patinated using the Umbra colour patination method of Betonipallas Oy Pertti Kukkonen. A chemical reaction causes water-soluble iron compounds to react on the surface of the concrete with the hydration products of cement, converting the colour into a rusty brown.

The concrete surfaces continue inside the building. The light-filled character of the interior facilities creates a contrast to the monolithic and sturdy facade. Different facilities are joined by polished concrete floors. The ceiling in the first floor lobby shows uncovered concrete with a translucent finish. The plastic design of the cast-in-situ concrete staircase gives the facilities a sculptured appearance.

KANGASALA-TALO, KANGASALA

RAKENNUTTAJA:

Kangasalan kunta, Torikeskus Oy

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

A-Insinöörit Suunnittelu Oy

BETONIELEMENTIT:

Betset Oy Kyyjärven tehdas

PATINOINTIKÄSITTELYT:

Betonipallas Oy

VUODEN 2016 BETONIRAKENNE

ASUNTO OY HELSINGIN VIUHKA

Vuoden 2016 Betonirakenne -kilpailussa voittajaksi valittiin Asunto Oy Helsingin Viuhka. Vuosaaren uudeksi maamerkiksi muodostunut vuokrakerrostalokohde nousi esiin niin betoniteknisten uusien tuote- ja toteutusratkaisujensa kuin ansiokkaan arkkitehtuurinsa puolesta.

Rakennuksessa on esivalmistettu runkorakenne, jonka välipohjat tehtiin tavanomaista leveämmistä esijännitetyistä massiivivälipohjalaatoista. Tällä tuotekehityksellä nopeutettiin työmaalla tapahtuvaa elementtiasennusta. Valmiissa, äänen eristystä painottavassa ja mittatarkassa rakenteessa saatiin myös vähemmän sisätiloissa näkyviä elementtisaumoja.

Talotekniikka saatiin mahtumaan välipohjien tekniikkalaattoihin ja osana rakennuksen kantavaa ja jäykistävää runkorakennetta toimiviin tekniikkaseiniin, joiden mitoituksessa otettiin huomioon myös pystynousujen tilantarve. Tämä tietomallinnusta hyödyntänyt ratkaisu palveli työmaata myös niin, että talotekniikan integroinnin ansiosta tekniikka-asennusten kokonaisaika minimoitui.

Hankkeeseen kehitettiin uudenlainen parveke: valkobetonista yhtenä kappaleena valettava ”noppaparveke”. Rakenteellisesti ulokkeena toimivaan parveke-elementtiin asennettiin jo tehtaalla vedeneristykset, vedenpoistoputket ja pellitykset. Pian tämän ratkaisun pilottikäytön jälkeen ratkaisu yleistyi muissakin kohteissa.

Arkkitehtitoimisto Konkret Oy:n suunnitteleman talon julkisivujen sandwich-elementtien pinnoissa käytettiin valkobetonia, graafista betonia ja maalattua pintaa. Katujulkisivujen noppaparvekkeet elävöittävät

ASUNTO OY HELSINGIN VIUHKA, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

VVO Yhtymä Oyj

Rakennuttamisyksikkö

katumaisemaa ja erilaiset pintastruktuurit heijastavat valoa ja varjoja kiinnostavalla tavalla, totesi myös kilapilun tuomaristo.

Rastilan metroaseman vieressä sijaitseva Asunto Oy Viuhka sopeutuu tuomariston mukaan hyvin ympäristöönsä – samalla tätä ympäristöä uudistaen. Tuomaristo perusteli kohteen valintaa Vuoden Betonirakenteeksi seuraavasti: ”Voittanut kohde on esimerkki siitä kunnianhimosta, jossa säädellyn vuokra-asuntokohteen puitteissa on kokonaisvaltaisesti kehitetty uutta ja innovatiivista asuntoarkkitehtuuria ammattitaitoisen rakennuttajan tuella. Asunto Oy Helsingin Viuhkan suunnittelu on tehty tietomallintamalla sekä pitkälle esivalmistettuja rakennusosia hyödyntämällä.”

HOUSING MANAGEMENT COMPANY AS OY HELSINGIN VIUHKA

Housing Management Company Helsingin Viuhka in the Vuosaari area of Helsinki was given the Concrete Structure of the Year 2016 Award based on the degree of complexity and innovation in architecture and structural design and the high quality of implementation. The architects of the project were Arkkitehtitoimisto Konkret Oy and structural engineering was provided by Sweco Rakennetekniikka Oy.

The tower type residential apartment building is an impressive landmark when arriving in Vuosaari. Skilful use of concrete and effective cooperation between all the parties produced an overall result of a high engineering standard and architectural expression. Cooperation efforts in design also resulted in new product and implementation innovations for concrete construction.

The design of Helsingin Viuhka utilised database modelling and use of building parts with a high degree of prefabrication. Concrete was used in a versatility of ways. The properties of the material are demonstrated in both structures and facades.

↓ Vuoden 2016 Betonirakenteeksi valittiin Vuosaareen valmistunut Asunto Oy Helsingin Viuhka.

→ Uudenlaiseen parvekkeeseen on jo tehtaalla asennettu vedeneristykset, vedenpoistoputket ja pellitykset.

A new balcony solution was developed in the building project: the dice-like balconies were cast from white concrete in one piece. Waterproofing, drain pipes and flashings were installed to the balcony at the factory. In structural terms, the balcony is a cantilevered balcony.

The surfaces of the external sandwich walls of the precast building are smooth white concrete, graphic concrete and coated surfaces. The dicelike balconies on the street-side facades liven up the street view and the different surface structures create interesting combinations of light and shadow.

The building stands on a small property in Vuosaari, next to Rastila metro station. It not only adapts to the environment, but also reforms it. The project was an example of ambition which with the support of a professional developer resulted in the development of new and innovative residential architecture within a regulated rental housing project.

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtitoimisto Konkret Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Sweco Rakennetekniikka Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Fira Oy

BETONIELEMENTIT:

Parma Oy ja Betonimestarit Oy

Kuvat: Kuvatoimisto Kuvio Oy

VUODEN 2016 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA

ROIHUVUOREN ALA-ASTEEN KOULUN PERUSKORJAUS

Roihuvuoren vuonna 1967 valmistunut ala-aste oli päässyt ennen korjaustaan huonoon kuntoon. Arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnitteleman rakennuksen arkkitehtuuri katsottiin ainutlaatuiseksi, ja välillä jopa purettavaksi ehdotettu rakennus päätettiin kunnostaa alkuperäiset arkkitehtoniset ja historialliset arvot säilyttäen.

Peruskorjaus toteutettiin JeskanenRepo-Teränne Arkkitehdit Oy:n laatimien suunnitelmien pohjalta. Niiden mukaisesti julkisivut uusittiin lähes kauttaaltaan. Uusiminen noudatteli yksityiskohdiltaankin Ruusuvuoren alkuperäistä suunnitelmaa nykyaikaista valmistustekniikkaa hyödyntäen. Samalla kun julkisivut uusittiin, parannettiin myös julkisivurakenteen energiatehokkuutta sekä teknistä kestävyyttä. Maalaamattomien betonipintojen kontrastina on hienopiirteistä detaljointia sekä taiteilija Anitra Lucanderin suunnittelema väritys.

Erityistä luovuutta tarvittiin sisätilojen seinien ja kattojen paljaiden betonipintojen ja yläikkunallisten tilojen suunnittelussa, koska uusi talotekniikka oli saatava mahtumaan alkuperäistä arkkitehtuuria tärvelemättä.

Vaativa korjaus toteutettiin taitavasti Ruusuvuoren arkkitehtuurin puhdaspiirteisyys ja selkeys säilyttäen. Betoni on edelleen oleellisessa osassa niin rakennuksen sisä- kuin myös ulkopinnoissa. Tuomariston sanoin: ”Suunnittelijoiden kekseliäisyydellä, perehtyneisyydellä ja taidolla on saavutettu lopputulos, jossa toteutettu peruskorjaus ei muuta alkuperäistä arkkitehtuuria eikä tuo uusia

elementtejä autenttiseen arkkitehtuuriin. Työ on osoitus myös rakennuttajien ja paikallisen asukaskunnan peräänantamattomuudesta ja kannustuksesta viedä vaativa hanke loppuun.”

REMODELLING PROJECT OF ROIHUVUORI LOWER-LEVEL COMPREHENSIVE SCHOOL

Roihuvuori lower-level comprehensive school –acknowledged for its concrete architecture – was completed in 1967. The remodelling project of the dilapidated school building was based on the preservation of the cultural history and architecture of the building.

The project, which was designed by JeskanenRepo-Teränne Arkkitehdit Oy with Insinööritoimisto Pontek Oy responsible for structural engineering, was awarded an honourable mention in the Concrete Structure of the Year 2016 competition for a subtle and ambitious renovation planned and implemented according to modern technical requirements.

↓ Roihuvuoren ala-asteen betonisten julkisivujen kuorielementit uusittiin alkuperäisten mukaisiksi.

↗ Vanhat betoniset sisäpinnat on puhdistettu.

→ Tiloissa on väjyyttä ja valoisuutta.

→ → Piha uusittiin vastaamaan koulun tarpeita.

The demanding repair work was skilfully executed. The clean features and the clarity of Ruusuvuori architecture were preserved. Concrete structures still play an essential role in the building, both indoors and out. The new external concrete surfaces were linked in a natural manner to the old concrete surfaces preserved inside the building.

The facades were designed using the original facades as a starting point, complete with details, but improvements were made in the energy economy and structural strength of the facades. Special creativity was required in the design of the exposed concrete wall and ceiling surfaces inside the building as well as the areas with top windows, because systems and installation space were needed for new building technology.

The ingenuity, knowledge and skills of the designers produced an end result in which the remodelling did not change the authentic architecture or introduce new elements to it. The project also demonstrated the perseverance and encouragement of the developers and the local residents to complete the demanding enterprise.

ROIHUVUOREN ALA-ASTEEN KOULUN PERUSKORJAUS, HELSINKI

TILAAJA/RAKENNUTTAJA:

Helsingin kaupungin

kiinteistövirasto, Tilakeskus

RAKENNUTTAMINEN:

HKR-Rakennuttaja

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Jeskanen-Repo-Teränne

Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

Insinööritoimisto Pontek Oy

BETONIELEMENTIT:

Ämmän Betoni Oy

Kuvat: Timo Jeskanen. Kuva oikealla alhaalla: Päivi Leinonen

VUODEN 2017 BETONIRAKENNE KRUUNUVUORENRANNAN KOONTA-ASEMA

Helsingin Kruunuvuorenrannan koontaasema on hyvä esimerkki siitä, miten käyttötarkoitukseltaan arkisestakin rakennuksesta saa ennakkoluulottomalla ideoinnilla ja osaavalla suunnittelulla tyylikkään ja omaleimaisen ja toteutukseltaan kustannustehokkaan. Vuoden Betonirakenteeksi valittu jätteiden koonta-asema on lisäksi saatu sulautumaan luontevaksi osaksi uutta asuinaluetta ja ympäröivää maisemaa.

Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy:n suunnitteleman kohteen julkisivun reliefimäinen pintakuvio muistuttaa rouheisen kallion jäkäläkasvustoa. Kuvio on toteutettu teollisesti 3D-mallintamalla ja sen avulla elementtivalmistukseen kehitettyä uutta muottitekniikkaa hyödyntäen. Julkisivu koostuu vain neljästä erilaisesta nelikumiosta, joita eri asentoihin sijoittamalla syntyy vaikutelma monimutkaisesta kokonaiskuviosta. Tämä koko julkisivun alalle ulottuva kuvio rytmittyy elementtien vinoihin saumoihin, mikä tekee kokonaiskuviosta luontevan ja luo monoliittiseen rakennusmassoitteluun herkkyyttä.

Myös julkisivujen värimaailma on vivahteikas. Julkisivuelementtien harmaa betonipinta on patinoitu ruosteenruskeaksi Betonipallas Oy Pertti Kukkosen Umbra-patinavärjäysmenetelmällä. Vastaavaa vesiliukoisten rautayhdisteiden ja sementin hydrataatiotuotteiden keskinäiseen kemialliseen reagoimiseen perustuvaa menetelmää oli käytetty jo pari vuotta aikaisemmin Kangasala-talon julkisivuissa. Nyt menetelmän käyttöalue laajeni erinomaisin tuloksin kokonaan toisentyyppiseen arkirakentamiseen.

Koonta-asema on keskeinen osa Kruunuvuorenrannan uuden asuinalueen jätteenkeräysjärjestelmää, jossa kiinteistöjen jätteet siirtyvät yhteiselle koonta-asemalle maanalaisia imuputkia pitkin. Koonta-asemarakennus on sijoitettu vasten jyrkkää kallioseinämää, jonka luoman maiseman uusi rakennus viherkattoineen täydentää eheäksi kokonaisuudeksi.

Tuomaristo perusteli Kruunuvuorenrannan valinnan Vuoden 2017 Betonirakenteeksi seuraavasti: ”Kohde on hyvä esimerkki julkisesta rakentamisesta, missä monipuolisella betonin käytöllä on aikaansaatu kestävää ja laadukasta rakentamista kustannustehokkaasti. Kompakti kokonaismuoto ja umpinainen ulkovaippa vahvistavat rakennuksen energiatehokkuutta. Toteutunut kohde on osoitus ammattitaitoisesta kaavoituksesta, rakennuttamisesta, suunnittelusta ja ensiluokkaisesta toteutuksesta ja käsityötaidosta.”

KRUUNUVUORENRANTA WASTE TRANSFER STATION

Kruunuvuorenranta waste transfer station in Helsinki won the Concrete Structure of the Year 2017 Award for skilful architectural and structural design and for the high standard of the development project and implementation. The station was designed by Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy.

The massing and the expressive facades of the building complex connected the mundane and technical building as part of the new residential area and the surrounding natural landscape.

Concrete was used comprehensively in the structures, facades and interior surfaces of the house. The winning project combined architectural and structural design with an innovative three-dimensional facade solution in a remarkable manner. The idea for the relief-like patterning of the facade was based on the constantly changing lichen growth on a coarse rock surface.

3D modelling provided a means to implement a new formwork technique for cost-efficient implementation of industrially produced precast concrete units. The diversity of the appearance of the facade is based on only four different rectangles which were placed in different positions to create an impression of a complex complete picture. The architect’s idea to dye the grey mundane concrete surface in a brown tone that glistens in sunlight emphasises the facades of the building, and at the same time provided a cost-efficient way to implement a lively whole within a strict budget framework.

↗ Kruunuvuorenrannan koonta-asema sulautuu luontevasti läheiseen kalliomaisemaan.

→ Harmaat betonielementit patinoitiin Umbra-patinointimenetelmällä.

↘ Arkinen jätetoiminta piiloutuu veistoksellisen rakennuksen sisään.

→ → Reliefimäinen julkisivupinta.

KRUUNUVUORENRANNAN KOONTA-ASEMA, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Kruunuvuorenrannan

Jätteen Putkikeräys Oy

RAKENNUTTAJAKONSULTTI JA

-VALVONTA:

JLL Finland

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy

RAKENNESUUNNITTELU:

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

PÄÄURAKOITSIJA: Rakennuspartio Oy

ELEMENTTIEN 3D-MALLINNUS:

Betoniviidakko Oy, Topi Äikäs

BETONIELEMENTIT:

Parma Oy, Kangasalan tehdas

PATINOINTIKÄSITTELYT:

Betonipallas Oy

VUODEN 2018 BETONIRAKENNE

AMOS REX

Helsingin ydinkeskustaan valmistunut Amos Rex on näyttävä rakennuskokonaisuus, joka koostuu uusista maanalaisista näyttelytiloista, vanhaan loistoonsa entisöidystä Lasipalatsista elokuvateattereineen sekä näyttelytilojen kattona kumpuilevasta Lasipalatsin tapahtuma-aukiosta.

Aukiolla kohtaavat kolme vuosisataa: linja-autoasemana välillä toiminut Turun sotilaskasarmi 1800-luvulta, 1900-luvun funkisrakennus Lasipalatsi sekä nyt valmistunut kulttuurin ja avoimen kaupunkitilan yhdistävä Amos Rex.

Amos Rexin maanalaiset tilat näkyvät katutasolle kumpareina ja kattoikkunoilla varustettuina kupoleilla, jotka luovat kaupunkilaisille avoimen oleskelutilan.

Kumpumaiset kupolit päällystettiin JKMM Arkkitehdit Oy:n suunnitelman mukaisesti apilanlehden muotoisilla ja pyöreillä betonikivillä. Vaativassa ja mittatarkassa yli 2000 neliömetrin asennus- ja saumaustyössä noudatettiin erityistä huolellisuutta.

Eteläpäästään paaluille perustetun uudisrakennuksen paikallavaletut kupoliholvit mahdollistivat maan alle laajat pilarittomat tilat näyttelyjen toteutukseen. Kupoleja on kolme erikokoista, ja niissä on kartion muotoinen kattoikkuna. Vesikaton tasaisella osalla on lisäksi kaksi kattoikkunakartiota. Tietomallintamalla suunniteltujen kupolien jännevälit ovat pisimmillään 32 metriä, ja kupolien betoniosissa on hyödynnetty maksimaalista puristuslujuutta ja kehittynyttä betoniteknologiaa. Vinojen pintojen betonointityö oli erityisen vaativaa.

Maanalaisen taidemuseon paksujen betonirakenteiden kuivattamiseksi kehitet-

AMOS REX, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Föreningen Konstsamfundet R.F.

TILAAJA:

Fastighets Ab Glaspalatset i Helsingfors

KÄYTTÄJÄ:

Amos Rex

tiin uusi menetelmä, joka perustui suljettuun ja lämmitettyyn ilmankiertoon ja kosteuden imemiseen rakenteista. Betonirakenteiden suunnittelu oli kaiken kaikkiaan erittäin vaativaa – niin purettavat ja tuettavat rakenteet kuin myös uudisrakenteet.

Lasipalatsin aukion keskellä sijaitsevan suojellun savupiipun tuentatyö oli vaativa toimenpide. Tuetun piipun alta purettiin vanha lämpökeskus ja louhittiin kalliota. Suojeltuun savupiippuun sijoitettiin museotilojen raitisilman sisäänotto- ja jäteilman ulospuhallusreitti sekä poistumistie.

Tuomaristo perusteli kohteen valintaa Vuoden Betonirakenteeksi seuraavasti:

”Kohde on hyvä esimerkki julkisesta rakennuksesta, missä monipuolisella betonin käytöllä on aikaansaatu ympäristöystävällistä, kestävää ja laadukasta rakentamista.

Hankkeessa on hyödynnetty jo olemassa olevaa rakennuskantaa, ja se on oiva esimerkki rakennusten käyttötarkoituksen muutoksesta ja kierrätettävyydestä. Myös uudisrakentamisen rakenne- ja materiaalien kestävyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Toteutunut kohde on osoitus ammattitaitoisesta rakennuttamisesta, eri osapuolten saumattomasta yhteistyöstä, ensiluokkaisesta suunnittelusta, toteutuksesta ja käsityötaidosta.

↗ Amos Rex Lasipalatsin aukio on muodostunut lyhyessä ajassa suosituksi kaupunkilaisten kohtaamispaikaksi.

→ Amos Rexin näyttelytilojen pilarittomat kupolirakenteet mahdollistavat laajojenkin näyttelyjen toteutuksen.

→ → Kumpareet ja kupolit päällystettiin yksilöllisillä betonikivillä.

RAKENNUTTAJAKONSULTTI JA

PROJEKTINJOHTO:

Haahtela-rakennuttaminen Oy

ARKKITEHTISUUNNITTELU:

JKMM Arkkitehdit Oy

AMOS REX

Amos Rex was awarded as the Concrete Structure of the year 2018 for its skilful architectural and structural design as well as high standard of project management and implementation.

Amos Rex is an impressive building complex consisting of new underground exhibition facilities, the Glass Palace with its cinema theatre renovated to their original glory as well as the gently rolling Glass Palace event square which forms the roof of the exhibition space.

The project was an excellent example of the use of concrete, where the modifiable interior spaces of the museum part and particularly the demanding underground structures of the museum as well as the above ground dome structures highlight the possibilities offered by the building material. Effective cooperation between all the parties combined with skilled utilisation of concrete produced an expressive and interesting architectural entity successfully implemented in terms of building technology and rich in intricate detail. It created a new interactive and living public town space and culture for encounters and events.

Designed by JKMM Arkkitehdit Oy, Amos Rex reflected architectural ambition and expertise in an exemplary way. Concrete was used holistically in the building, in all the structures and several interior surfaces, such as the stairs at the main entrance and floors. Amos Rex is a compilation of architectural and structural design, innovative spatial planning, as well as expert construction of high quality.

The underground interior facilities of Amos Rex are outside the building visible as organic slopes and mounds and roof lights creating an open assembly space for the city’s residents. Inside they play an important structural part and build up flexible, open exhibition spaces which can accommodate many different types of exhibitions.

RAKENNESUUNNITTELU: Sipti Oy, Sweco Rakennetekniikka Oy (kupolit)

URAKOITSIJA: Haahtela Oy

BETONIKIVET:

Rakennusbetoni- ja Elementti Oy

YMPÄRISTÖRAKENTAMINEN: Viher-Pirkka Oy

BETONILATTIAT: Bermanto Oy

Kuvat: Tuomas Uusheimo

VUODEN 2019 BETONIRAKENNE JÄTKÄSAAREN PERUSKOULU

Helsingin Jätkäsaaren peruskoulun suunnittelusta järjestetyn arkkitehtikilpailun voittajaksi yli sadan ehdotuksen joukosta valikoitui Aarti Ollila Ristola Arkkitehdit Oy:n ehdotus. Uuden kaupunginosan pääkoulun valmistuttua, kohde valittiin Vuoden 2019 Betonirakenteeksi.

Jätkäsaaren peruskoulu sijoittuu näkyvälle kaupunkikuvalliselle paikalle osaksi Helsingin merellistä maisemaa. Sijainnin seurauksena sekä julkisivujen estetiikalle että koko rakennuksen pitkäaikaiskestävyydelle asetettiin suunnittelussa ja toteutuksessa suuri painoarvo. Julkisivuissa käytettiin tiilen ja alumiinin lisäksi pääosin valkoista kuiduilla vahvistettua betonia.

Rakennuksen tunnistettavan ilmeen muodostamisessa betonilla on erityisen tärkeä rooli. Toisen ja kolmannen kerroksen valkoisista kuitubetonisista julkisivuista muodostuu vaihteleva, ikkunoiden ja reliefisyvennysten rytmittämä kuvio. Julkisivuornamentiikka muodostuu reliefisyvennyksen ja kolmen erikokoisen ikkunan yhdistelmistä, jotka eivät toistu samanlaisina.

Toinen julkisivuun vaihtelua ja sattumanvaraisuuden vaikutelmaa tuova ratkaisu on välipohjajaon visuaalinen häivyttäminen. Tämän suunnittelijat ovat ratkaisseet huolellisella ja tarkoituksenmukaisella ikkunapellitysten suunnittelulla. Se, mikä ulospäin näyttää sattumanvaraisesti vaihtelevalta, on sisätilojen toiminnallisuuden näkökulmasta tarkoituksenmukaista: ikkunoiden korkeusasema on sopiva sekä istuma- että seisoma-asennosta sisällä tarkasteltuna.

Julkisivuelementtien saumajako pyrittiin häivyttämään myös elementtien tehtyjen uritusten, ns. valesaumojen avulla. Todellisten elementtisaumojen koko saatiin mahdollisimman pieneksi ja mittatarkkuus erittäin hyväksi, kun julkisivuelementtien rakennetyypiksi valittiin kuorielementti.

Elementit on lisäksi käsittely likaa hylkivällä pintasuoja-aineella.

Sisätilojen toiminnallinen ydin on keskusaula, jonka ympärille muut tilat kolmessa kerroksessa ryhmittyvät. Keskusaulan kattoon suunniteltiin ja asennettiin betonirakenteiset, akustoivalla ruiskupinnoitteella pinnoitetut kattokartiot, joiden kautta luonnonvalo pääsee yläkautta keskusaulaan.

Keskusaulan lattiapinta, kuten muutkin uuden koulun lattiapinnat, osan luokkatilojen tekstiilipintaisia lattioita lukuunottamatta ovat betonia. Lattiat pinnoitettiin valujen kuivuttua Mastertop-massalla. Lattiarakenne on massan levityksen jälkeenkin samalla myös hengittävä. Vaaleiden sisätilojen vastapainoksi, porrashuoneet pintoineen jätettiin betonin harmaiksi.

Tontti paalutettiin lyönti- ja porapaaluilla. Rakennuksen runko muodostuu erilaisista deltapalkeista, erilaisista jänneväleistä ja kuormituksista. Kuormissa otettiin huomioon muuntojoustavuus. Betonirakenteiset porraskuilut toimivat jäykistävinä rakenteina.

NEW COMPREHENSIVE SCHOOL IN JÄTKÄSAARI

Jätkäsaari comprehensive school is a versatile school building which meets the requirements of the new national core curriculum and contributes to the identity of the new city district. It also serves as an important community centre outside the school hours.

Space planning emphasises exploratory learning and doing things together. The school facilities are characterised by spaciousness and visual connections between different spaces. There are no traditional classrooms; instead, the school is divided into open “home units” connected with each other via the central lobby.

The materials selected for the school’s facades fit the environment and are durable. They include brick built on site, white fibre reinforced concrete, marine grade aluminium as well as wood on the interior surfaces of the external balconies.

Concrete plays an important role in the recognisable expression of the building. The facades on the second and third floor are white fibre reinforced concrete which creates a varying pattern structured by windows and relief recesses.

The floor-to-ceiling glass walls of balconies provide plenty of natural light inside the building as well as views towards the sea. Grooves and fake joint lines were used to make the joints on the precast concrete panels disappear.

In addition to white surfaces, also white lacquered oak, dark granite, glass, acoustic textiles, and concrete were used in the interior spaces. On the upper floors, the flooring consists exclusively of concrete with the exception of classrooms where textile flooring is used.

The grey concrete surfaces left on the stairwells counter-balance the light interior colours. Cast-in-situ staircases create a geometrically exciting space with top lighting through a skylight.

→ Jätkäsaaren uuden peruskoulun rakenteissa huomioitiin pitkä käyttöikä merellisessä ympäristössä.

The entity built up by the skylights of the atrium space in the central lobby incorporate concrete cones coated with an acoustic spray coating.

JÄTKÄSAAREN PERUSKOULU, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Helsingin kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Aarti Ollila Ristola Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU: Sitowise Oy

PÄÄURAKOITSIJA: SRV Rakennus Oy

BETONILEMENTIT: Betoniluoma Oy (julkisivuelementit)

Kuvat: Kuvatoimisto Kuvio Oy, Anders Portman. Kuva oikealla alhaalla: Pyry-Pekka Kantonen

VUODEN 2019 BETONIRAKENNE -KILPAILUN KUNNIAMAININTA HASO RANTAPUISTO JA HEKA PUKINMÄKI ISONPELLONTIE 6

Kunniamaininnan Vuoden 2019 Betonirakenne -kilpailussa sai Helsingin Pukinmäkeen Isonpellontie 6:een valmistunut kolmen viisikerroksisen asuinrakennuksen ja matalan piharakennuksen muodostama HASO Rantapuisto -kortteli. Kohteen suunnittelu ja toteutus perustuu rakennuttajana toimineen Helsingin kaupungin asuntotuotanto ATT:n ja kaupunkisuunnitteluviraston järjestämään suunnittelu- ja tarjouskilpailuun, jonka voitti Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy kilpailuehdotuksellaan Nikamat. Suunnittelu- ja tarjouskilpailun tavoitteena oli asemakaavan muuttaminen asuinrakentamiseen.

Toteutuneessa kohteessa Helsingin kaupungin asuntotuotanto ATT rakennutti yhteensä 153 asumisoikeus- ja vuokra-asuntoa Helsingin Asumisoikeus Oy:n ja Heka-Koillinen Oy:n käyttöön. Tontti sijaitsee maakunnallisesti arvokkaaksi määritellyssä Vantaanjoen kulttuuriympäristössä – ja toisaalta perustamisolosuhteiltaan vaativassa maastossa.

Suunnitteluehdotuksen nimi Nikamat viittaa polveilevan rakennusmassan pihaalueita rajaavaan ja liikenteen melulta suojaavaan, kolmen viisikerroksisen talon muodostamaan ’selkärankaan’. Asuntojen koko vaihtelee pienistä kaksioista neljän huoneen perheasuntoihin.

Alkuperäisessä Helsingin kaupungin järjestämän kilpailun suunnitelmaehdotuksessa HASO Rantapuiston kerrostalojen julkisivut oli ehdotettu toteutettaviksi väribetonisin, suuria kolmivärisiä pintoja muodostavin kuorielementein. Jatkosuunnittelussa julkisivujen rakenne vaihtui sandwich-elementein toteutettavaksi,

kuitenkin niin, että rakennusten arkkitehtuuria ei muutettu.

Julkisivujen lopullisessa suunnittelussa elementtijako, elementti- ja valesaumojen detaljit sekä elementtien reunat rakennusten nurkissa olivat erityisen huomion kohteena. Oikean terrakottasävyisen ulkonäön löytämiseksi tutkittiin erilaisia väri- ja kiviainesyhdistelmiä sekä niille sopivia pintakäsittelytapoja. Tutkimuksen tuloksena päädyttiin käyttämään yhtä väribetonimassaa, josta eri pintakäsittelyin toteutettiin samaan elementtiin kolme erilaista pintaa ja värisävyä: muottipinta, hienopesu ja happopesu paljastavat kiviaineksen eri tavoin ja muodostavat vaihtelevaa pintatekstuuria.

Parvekkeet olivat kohteen vaativimpia rakenteita. Lähtökohtana oli toteuttaa ne pilarittomina. Parvekelaattojen kannattelemiseksi tutkittiin monia vaihtoehtoja, kunnes löydettiin optimaalisin: parvekkeiden massiiviset seinämät ja palkit toimivat ja myös näyttävät parvekkeiden kantavilta rakenteilta.

HASO RANTAPUISTO AND HEKA PUKINMÄKI ISONPELLONTIE 6

The residential estate of Isonpellontie, a total of 153 right-of-occupancy and rental apartments owned by HASO (right-of-occupancy housing company of City of Helsinki) and Heka (housing company of City of Helsinki), is located in the Rantapuisto riverbank area of Pukinmäki, between Ring Road I and River Vantaanjoki. The project was implemented based on the winning entry “Nikamat” (“vertebrae”) in an invitational competition organised in 2015.

The architect and the landscaping architect joint forces to find the optimum location for the buildings. This made it possible to preserve much of both the tree stock on the banks of River Vantaanjoki and open field land for use as a park.

The facades are precast sandwich units. Special attention was in the design work paid to the division of units, details of unit joints and groove joints as well as to the edges of the units at the corners of the buildings. The balcony facades follow the same principles.

The three different terracotta tones on the facades were realised using the same coloured concrete mix with three different finishes on one unit. The different finishes; beton brut, fine wash or acid wash expose the aggregate in the concrete in different ways allowing different textures and tones to be produced with a single concrete mix.

When seen from afar, the facade appears a uniform structure, but at closer range it creates a surface rich in colours and textures. The different finishes together with the unit joints and the dummy joints give the facade a rhythm and make the actual boundaries between the units vanish from sight.

↗ Pukinmäkeen Isonpellontie 6:een valmistunut asuinkerrostalokortteli sai kunniamaininnan rakennusten sopivuudesta Vantaanjoen kulttuurimaisemaan.

→ Parvekkeiden massiiviset seinämät ja palkit toimivat kantavina rakenteina. Muottipinta, hienopesty ja happopesty pinta luovat vaihtelua julkisivujen tekstuuriin.

HASO RANTAPUISTO JA HEKA PUKINMÄKI ISONPELLONTIE 6, HELSINKI

RAKENNUTTAJA:

Helsingin kaupunki asuntotuotanto

ARKKITEHTISUUNNITTELU: Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy

ELEMENTTISUUNNITTELU:

JL-Rakenne Oy

BETONIELEMENTIT:

Suutarinen Yhtiöt Oy

The facade balconies were designed to repeat the single-material appearance of the buildings. The incorporation of storage space on the balconies, in different locations on different floors, added to the challenges of design. The massive walls and beams of the balconies function, and also look like load-bearing structures of the balconies.

PÄÄURAKOITSIJA: Varte Oy

Kuvat: Kuvatoimisto Kuvio Oy, Anders Portman

PEKKA SALMINEN RAKASTAA BETONIA

Professori, arkkitehti Pekka Salminen aloitti uransa jo kymmenen vuotta ennen Vuoden Betonirakenne -kilpailun perustamista, ja työ jatkuu yhä. Tärkeimmät varhaiset vaikutteensa hän kertoo saaneensa 1960-luvulla Aarne Ervin ja Timo Penttilän toimistoissa työskennellessään –ja luonnosta, sieltä löytyvien rakenteiden kauneudesta. Betoniarkkitehtuurin alalla Salminen on kunnostautunut 1970-luvulta alkaen: Vuoden Betonirakenne -kilpailun ykkössijoja hän on saanut neljästi ja kerran myös Saksan betonipalkinnon.

Alun perin Pekka Salmisesta piti tulla rakennusmestari. Siihen oli vetoa siksikin, että lähipiirissä oli paljon rakentajia. Keskikoulupohjalla heltisi kuitenkin paikka myös Tampereen teknillisen opiston rakennusinsinöörilinjalle. Viime mainittuun opinahjoon Salminen menikin. Samassa oppilaitoksessa oli juuri alkanut Suomen ensimmäinen rakennusarkkitehtien koulutuslinja, ja Salminen sai opettajaltaan ehdotuksen vaihtamisesta sinne. Näin tapahtui, ja Pekka Salminen valmistui rakennusarkkitehtien ensimmäiseltä vuosikurssilta luonnehdinnalla ’insinööritutkinto arkkitehtuurin opintosuunnalta’.

”Ilmaus on siinä mielessä osuva, että olen aina ollut kiinnostunut rakentamisesta – ehkä enemmän kuin arkkitehtuuritutkinto Suomessa yleensä valmistaa. Monissa muissakin maissa arkkitehtikoulutus on pitkälti taiteilijakoulutusta.”

Salminen jatkoi opintojaan korkeakoulussa ja oli pian myös SAFA:n jäsen. Oma kutsumusala oli löytynyt, vieläpä varsin omaleimaista reittiä, jonka varrelta oli tarttunut käytännön rakentamisen oppeja tavallista enemmän. Salmisen puhetta kuunnellessa ja saavutuksia läpikäydessä käy kuitenkin selväksi, ettei innostus rakentamiseen ole hänen tapauksessaan vähimmässäkään määrin pois rakennustaiteesta. Metodiaan hän kuvailee toteamalla ajattelevansa enemmän kuin piirtävänsä.

”Samalla kun muodot syntyvät, mulla syntyy ymmärrys siitä, miten muotojen mukainen rakenne pysyy pystyssä – ilman, että tarvitaan heti liutaa insinöörejä tarkistamaan asiaa laskelmin.”

Silti hän pitää arvossa ja erittäin tärkeänä rakennesuunnittelijoiden ja arkkitehtien välistä yhteistyötä.

Tästä hänellä on paljon omakohtaisia esimerkkejä sekä Vuoden Betonirakenne -kilpailusta että viime aikoina erityisesti Kiinasta.

MENESTYSTÄ SUOMESSA JA KANSAINVÄLISESTI

Pekka Salminen perusti kahden luokkatoverinsa kanssa vuonna 1968 Arkkitehtitoimisto Koivisto-Salminen-Siivola KSS:n. Tämän toiminta jatkui vuodesta 1983 alkaen nimellä Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy ja vuodesta 2006 nimellä PES-Arkkitehdit Oy.

Vuoden Betonirakenne 1977 voitto tuli Arkkitehtitoimisto KSS:lle Lahden hiihtokeskuksen pääkatsomorakenteesta. Sen betoniuloke oli vaativa rakenne, kuten moni myöhempikin Pekka Salmisen voittoisa kilpailutyö. Yhtenä tärkeimmistä kilpailuvoittotöistään hän pitää Vuoden Betonirakenne 1982 voittajatyötä Lahden teatteritaloa.

”Koen, että tuossa työssä toteutuivat omat nuoruuden ihanteet. Pidin ja pidän tärkeänä, että rakennuksessa on sama tunnelma sekä ulkoa että sisältä tarkasteltuna. Tämäkin periaate mielestäni toteutui onnistuneesti tuossa rakennuksessa”, Salminen sanoo.

Oma arkkitehtitoimisto jatkoi tämän jälkeen pitkään nykyiseen verrattuna suhteellisen pienenä yrityksenä. 1990-luvun alussa Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen valittiin Helsinki-Vantaan lentoaseman kotimaan terminaalin pääsuunnittelijaksi. Sen yhteyteen suunniteltu ja rakennettu pysäköintilaitos, tiettävästi lajissaan ainoa muodoltaan pyöreä, valittiin Vuoden Betonirakenteeksi 1994.

”Lähtökohtana oli se, että pysäköintilaitos on kiinteä osa lentoasemaa ja se pitää näkyä arkkitehtuurissa.”

Näihin aikoihin Pekka Salminen toimistoineen alkoi hakeutua määrätietoisesti kansainvälisille markkinoille.

← Pekka Salminen kertoo oppineensa paljon Kiinassa etenkin uusimpien digitaalisten suunnittelu- ja valmistusmenetelmien mahdollisuuksista.”Betoniarkkitehtuurista puhuttaessa en voi olla korostamatta kaikkea sitä, mitä olen oppinut Saksassa.”

→ Lahden urheilukeskuksen katsomo oli Vuoden 1977 Betonirakenne. Se toimii aktiivisesti edelleen. Kuvat vuoden Salpausselän MM-esikisoista vuonna 2016.

Kuvat: Lassi Häkkinen, Lahden kaupunki

Töitä kotimaassa oli 1990-luvun alussa kaikilla ennätyksellisen vähän, mikä luonnollisesti vaikutti näihin laajentumispyrkimyksiin. Tulosta syntyi varsin pian, ja vuonna 1996 Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen voitti Neubrandenburgin kaupungin järjestämän kilpailun Marienkirchen konserttisalin arkkitehtisuunnittelusta. Kilpailuehdotus syntyi yhdessä rakennesuunnittelusta vastanneen Matti Ollilan kanssa.

Työ oli vaativa, koska siinä tuli yhdistää uutta vanhaan, 1800-luvulla valmistuneeseen kirkkoon. Kun kilpailun tulokset julkistettiin Saksan Betonipäivillä, Salminen piti isäntiä ymmärrettävästi ilahduttaneen miellyttäneen puheen, jossa hän totesi saksaksi rakastavansa betonia.

Saksan projekti oli pitkäkestoinen: se jatkui tämän vuosituhannen puolelle asti. Vuonna 2001 kohde sai jaetun ykköstilan Vuoden Betonirakenne -kisassa – yhdessä Heikkinen & Komosen Dresdeniin suunnitteleman Max Planck -tutkimusinstituutin kanssa.

ELÄKKEELLÄ KIINAAN

Pekka Salmisen tapauksessa suuri mieltymys betoniin ei ole ollut vähääkään pois muista materiaaleista; hänet tunnetaan yhtä lailla teräsrakenteiden arkkitehtina, eikä puukaan ole sen vieraampi. Hän ottaakin sovittelevan näkökulman viime vuosina velloneeseen betonin ja puun vastakkainasetteluun: hänen mielestään puu on parhaimmillaan yhdessä betonin kanssa. Tämä näkyy myös PES-Arkkitehtien Marjaniemen-toimiston ateljeeosan sisustuksessa: suomalaisia betonituotteita yhdistettynä kroatialaiseen puuhun ajalta, jolloin purjehdusta harrastavalla Salmisella oli pitkäaikainen sivutoimisto Kroatiassa.

Kun Pekka Salminen jäi tuli vuonna 2008 eläkkeelle ja siirsi toimitusjohtajuuden pojalleen, rakennusalan diplomi-insinööri Jarkko Salmiselle, hän ei kuitenkaan luopunut arkkitehdintyöstään. Kun tuli tilaisuus lähteä Kiinan markkinoille, Pekka Salminen tarttui haasteeseen. Kiinalaisiin vetosi hänen mukaansa sama resepti kuin mihin oli Euroopassa totuttu: pyrkimys korkeaa arkkitehtuurin ja rakentamisen laatuun.

”Saattaa olla, että korkeahko ikänikin on hieman edesauttanut, Kiinassa kun vanhoja kunnioitetaan. Niin tai näin, olemme voittaneet ja toteuttaneet siellä kaksi todella suurta projektia: Wuxin oopperatalon ja viidestä rakennuksesta muodostuva kulttuurikeskuksen. Kiinassa teräsrakentaminen on suhteellisesti pidemmällä kuin betonirakentaminen, joka kylläkin on kehittynyt voimakkaasti.”

PEKKA SALMINEN LOVES CONCRETE

Professor, architect Pekka Salminen’s career started already ten years before the first Concrete Structure of the Year competition, and the work continues. He has won the Concrete Structure of the Year Award four times and once also a concrete award in Germany.

Pekka Salminen graduated among the first construction architects, with a degree described as “engineering degree in the line of architecture, specialising in building construction”.

“This is a good description, as I have always been interested in construction – maybe more than what is usual for someone with a degree in architecture in Finland.”

Pekka Salminen continued his studies at university level and soon also became a member of the Finnish Association of Architects, SAFA, later acting also as the Chairman of the Association; he had found his calling. He describes his method by saying he thinks more than he draws.

“As soon as forms take shape, I also have an idea of the material and an understanding of how a structure of that shape will hold itself up.

In 1968, Pekka Salminen together with two of his classmates founded Arkkitehtitoimisto Koivisto-Salminen-Siivola KSS. The operation of the agency continued in 1983 under the name Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy and then in 2006 as PES-Arkkitehdit Oy.

Arkkitehtitoimisto KSS won the Concrete Structure of the Year 1977 competition for the grandstand of Lahti skiing centre. Pekka Salminen considers the winner of the Concrete Structure of the Year 1982, the Lahti Theatre House, as one of his most important winning entries.

“For me it is important that the feeling of the building is the same both outside and inside. It is equally important that the user of the building always takes the front stage and the standard of construction is of a high level, through and through”, Pekka Salminen says.

The first one of Pekka Salminen’s projects at Helsinki-Vantaa Airport was the architectural design of the sauna facilities and the VIP Lounge in 1987. The parking facility at the domestic terminal was selected as the Concrete Structure of the Year 1994.

“The basic concept of also the parking facility was that it is an integral part of the terminal experience, and this had to be reflected in the design.”

At that time, Pekka Salminen and his agency were taking determined efforts to enter international markets. And they were successful in this, as in 1996 the agency won the international architectural competition organised by the City of Neubrandenburg for the Marienkirche Concert Hall.

In 2001, this project divided the Concrete Structure of the Year Award with the Max Planck Research Institute in Dresden, designed by Heikkinen & Komonen. Marienkirche also won a German concrete structure award in 2003.

When an opportunity opened up in 2003 to venture into the Chinese market, Pekka Salminen did not hesitate.

“We have won and implemented contracts for three really large-scale, important projects there: Wux Opera House, Fuzhou cultural centre consisting of five buildings, and a 192-metre tall hybrid tower block in Chengdu.”

Vuoden 2001 Betonirakenne Marienkirchen konserttisali.

HEIKKINEN & KOMONEN -TOIMISTO ON OLLUT VOITTAJATIIMISSÄ KUUDESTI

Mikko Heikkinen ja Markku Komonen tekivät jo opiskeluaikanaan 1970-luvun alusta lähtien suunnittelutöitä yhdessä. Mainetta niittänyt parivaljakko oli jo kokonaan lopettaa kaiken kilpailuihin osallistumisen, kunnes Tiedekeskus Heurekan suunnittelukilpailussa tuli ykkössija. Sama kohde valittiin Vuoden 1988 Betonirakenteeksi, minkä jälkeen ykkössijoja on kertynyt vielä viisi lisää.

Suuri osa Suomessa menestyneistä arkkitehtitoimistoista on saanut vauhtia kilpailuvoitosta ja sen seurauksena tilatun toteutussuunnittelun vaatimasta kokopäiväisestä työpanoksesta. Mikko Heikkinen ja Markku Komonen aloittivat jo opiskeluaikanaan 1970luvun alussa kilpailujen teon eri tiimeissä. Ensin saatiin menestystä, mutta sitten tuli pitkä ”kuiva” kausi.

”Päätimme osallistua vielä kerran, sillä Heurekan suunnittelukilpailu kiinnosti. Tavoitteena oli suunnitella rakennus, jossa tultaisiin havainnollistamaan maailmankaikkeuden syntyä ja esittelemään tieteen uusimpia saavutuksia. Meistä oli selvää, että myös talon arkkitehtuurin tuli rakentua näistä lähtökohdista”, Mikko Heikkinen perustelee.

Arkkitehti Pekka Salminen työryhmineen antoi kilpailuun oman ehdotuksensa, joka jakoi Heikkisen ja Komosen ehdotuksen kanssa arkkitehtikilpailun ykkössijan. Toteutussuunnitelman pohjaksi kuitenkin valittiin Heikkisen ja Komosen ehdotus, joka valmistuttuaan vuonna 1988 siis voitti myös Vuoden Betonirakenne -kilpailun.

”Suunnittelimme rakennukseen teräs-, lasi- ja puukonstruktioiden lisäksi rakenteita sekä paikallavaletusta betonista että betonielementeistä. Heurekan ytimen

muodostaa paikallavalettu keskussylinteri, jonka sisällä havainnollistetaan maailmankaikkeuden peruslakeja. Sitä ympäröivä perusnäyttelytila on elementtirakenteinen, ja myös planetaarion kuorirakenteet on tehty appelsiinikuorilohkon muotoisista betonielementeistä”, Mikko Heikkinen kertoo.

MONIPUOLISIA VOITTAJATÖITÄ

Heureka-voiton jälkeen parivaljakko Heikkinen-Komonen sai runsaasti vaativia toimeksiantoja, joita pian kymmenhenkiseksi kasvanut toimisto mielellään otti vastaan.

Kilpailuvoittojakin tuli, mutta Vuoden Betonirakenne -kilpailussa seuraavaa ykkössijaa piti odottaa aina vuoteen 2001, jolloin heltisi voitto Dresdeniin valmistuneen Max Planck -tutkimusinstituutin rakennuksesta. Ykkössija oli tällä kertaa jaettu; toisen ykkössijan nappasi Neubrandenburgin Marienkirchen konserttisalin suunnitellut tiimi, jonka pääsuunnittelijana toimi Pekka Salminen ja rakennesuunnittelijana Matti Ollila, joka on tehnyt paljon yhteistyötä myös Mikko Heikkisen ja Markku Komosen toimiston kanssa.

Max Planck -instituutin suomalainen johtaja Kai Simons oli antanut suunnittelukilpailuun osallistuneille tehtäväksi suunnitella rakennus, jonka muoto ja toiminnalliset ratkaisut palvelisivat mahdollisimman hyvin tavoitetta saattaa eri huippututkijat luontevasti yhteen.

”Laboratoriokäytävät johtavat rakennuksen keskelle korkeaan, betonista paikallavalettuun aulatilaan, johon kaikki talon yhteistilat on keskitetty”, Heikkinen sanoo.

Myös seuraavana vuonna tuli Vuoden Betonirakenne -kilpailussa ’kultaa’. Silloin valmistui Senaatin pääkonttori, jonka keskeinen haaste oli ratkaista se, miten saada vanha juuresvarasto muunnetuksi suuren valtiollisen viraston pääkonttoriksi. Nykyisin lähes rutiiniksi muodostuneet käyttötarkoitusmuutokset olivat tuolloin uutta, ja esimerkiksi talotekniikan mielekäs sijoittaminen tuotti pienillä kerroskorkeuksilla päänvaivaa. Osa kokonaisratkaisua oli se, että vanhat viljasiilot jätettiin julkisivuiltaan ennalleen. Niihin sijoitettiin vain sellaista toimintoja ja rakenneosia, joissa luonnonvalo ei ollut välttämätön, muun muassa portaikkoja.

→ Senaatti-kiisteistöjen pääkonttori sijaitsee Helsingin Sörnäisissä. Rakennus valittiin Vuoden 2002 Betonirakenteeksi.

← Heikkisen ja Komosen toimisto on menestynyt Vuoden Betonirakenne kilpailuissa useasti.

Saman kohteen toinen luovaa ongelmanratkaisua vaativa peruskysymys oli se, miten sijoittaa saman kohteen uudisosa eli Stakesin päärakennus kaupunkikuvallisesti mielekkäällä tavalla vanhaan teollisuusympäristöön.

UUDENTYYPPISTEN JULKISIVUJEN URANUURTAJIA

Siilojen tapaan suuri ikkunaton rakennusmassa oli haasteena myös Hämeenlinnan maakunta-arkiston suunnittelussa, joka sai muutamaa vuotta myöhemmin myös Vuoden Betonirakenne -kilpailun.

”Olimme kuulleet Samuli Naamangan kehittämästä graafisesta betonista, jolle nyt tuntui löytyvän ihanteellinen sovelluskohde. Päädyimme osana suunnitelmaamme ehdottamaan mustaa betonielementtijulkisivua, jonka pinnassa tulisi olla arkistoaineistosta valikoitua, graafisen betonin ideaa hyödyntäviä kuva-aiheita. Elementtien saumajakoa saatiin häivytettyä niiden kanssa eri rytmiin kulkevalla kuvioinnilla”, Mikko Heikkinen kertoo.

Vuoden 2009 Betonirakenteeksi valitussa Hämeenlinnan maakunta-arkistossa yhdistyivät arkkitehtoninen kekseliäisyys ja uusi betoniteknologia. Samantyyppisen yhteistyön tuloksena syntyi kaksi vuotta myöhemmin kisan voittanut Asunto Oy Flooranaukio ja Kiinteistö Oy Lontoonkuja. Tämän talon julkisivuelementteihin oli valmistusvaiheessa upotettu lähellä sijaitsevan Arabian posliinitehtaan 30-luvun voipytyn inspiroima kukka-aihe.

”Näimme jätelavalle päätyneitä posliinisirpaleita, niistä se idea tuli. Sekä tässä voittajatyössä että Hämeenlinnan maakunta-arkistossa keskeinen yhteistyökumppani oli Parman Juhani Toivonen, joka lähti rohkeasti kehittämään uutta tehtaan riskillä, vaikka työaikaa ja kustannuksia tuli runsaasti vailla minkäänlaista varmuutta tuloksista”, Heikkinen kertoo.

Ykköspaikalle toimisto pääsi taas vuonna 2015, jolloin Kangasala-talo valittiin Vuoden Betonirakenteeksi. Nyt julkisivu koostui Betsetin valmistamista betonielementeistä, joiden pinta patinoitiin ruosteen ruskeaan sävyyn Umbra-menetelmän avulla.

Keskeinen tiimin jäsen oli tässä työssä betoniin erikoistunut, väribetoni-innovaatioistaan tunnettu kuvanveistäjä Pertti Kukkonen.

ARCHITECTS HEIKKINEN&KOMONEN HAVE BEEN PART OF THE WINNING TEAM SIX TIMES

Mikko Heikkinen and Markku Komonen took part in the competitions already as students in early 1970s as members of various teams. The first years were victorious, but then they experienced a long “dry” spell.

“We decided to participate one more time, because we were interested in the architectural competition for Herureka.

We designed structures of steel, glass and wood for the building, as well as also both cast-in-place and precast concrete structures. The core of Heureka is a cast-in-place central cylinder used to demonstrate the basic laws of the universe”, Mikko Heikkinen explains.

In 2001, the Award was won for the building of the Max Planck research institute built in Dresden. The first prize was that year divided between two entries; the other winner was the team responsible for the design of Marienkirche Concert Hall in Neubrandenburg. The team was headed by Pekka Salminen and structural designs were provided by Matti Ollila.

The brief for the Max Planck Institute prepared by its Finnish Director Kai Simons called for a building with a shape and functional solutions that would best serve the objective of bringing top researchers together in a natural manner.

“Laboratory corridors lead to the centre of the building, into a concrete lobby cast in place, which houses the communal spaces of the Institute”, Mr. Heikkinen says.

The Concrete Structure of the Year competition was a “golden” one also in the following year. The headquarter building of Senate Properties was completed that year – a project characterised by the challenge of converting an old warehouse for root vegetables into the headquarters of a major Government agency.

Another design basis was how to place the new building part of the project, i.e., the headquarters of Stakes (research and development institute for social affairs and health) in the old industrial environment.

A large building mass with no windows was a challenge faced also in the design project of Häme Provincial Archives. Selected as the winner of the Concrete Structure of the Year 2009 Award, this project combined architectural ingenuity with new concrete technology.

“We had heard about graphic concrete developed by Samuli Naamanka and the Archives appeared to be an ideal project to use it. As part of our design, we decided to propose a black, precast concrete facade featuring photographic themes selected from the archived materials, taking advantage of the idea of graphic concrete”, Mikko Heikkinen explains.

Two years later the competition was won by housing project Asunto Oy Flooranaukio and Kiinteistö Oy Lontoonkuja, which was implemented as the result of same kind of cooperation. A floral motif inspired by a butter dish manufactured in the nearby Arabia porcelain factory in the 1930s was embedded in the precast facade panels of the building at the casting stage.

Heikkinen&Komonen climbed to the highest podium again in 2015, when the Concrete Structure of the Year Award went to Kangasala House. The facade was in that project built from precast concrete panels manufactured by Kyyjärvi-based Betset, using the Corten method to give the surface a rust patina.

A key member of the team was that year sculptor Pertti Kukkonen who specialises in concrete and is known for his coloured concrete innovations.

Kuva alhaalla: Tuomas Uusheimo. Ylhäällä: Jussi Tiainen

↖ Asunto Oy Flooranaukio ja Kumpulan Kiinteistöt Oy Lontoonkuja, Helsinki.

← Kangasala-talo.

ASMO JAAKSI ARVOSTAA BETONIN MONIPUOLISUUTTA JA KESTÄVYYTTÄ

Vuosituhannen vaihteesta lähtien yksi parhaiten Vuoden Betonirakenne -kilpailuissa menestyneistä toimistoista on JKMM Arkkitehdit Oy. Yhtiö perustettiin vuonna 1997 pian sen jälkeen, kun nuoret arkkitehdit Asmo Jaaksi, Teemu Kurkela, Samuli Miettinen ja Juha Mäki-Jyllilä voittivat ehdotuksellaan Turun uuden pääkirjaston suunnittelukilpailun. Uusi kirjasto piti lopulta suunnitella vanhan kirjaston kylkeen, Turun Puhelimen toiminnassa olevien teknisten tilojen päälle ja osaksi suojeltujen rakennusten korttelia, mikä teki suunnittelutehtävästä vaativan. Lopputulos palkittiin Vuoden 2007 Betonirakenteena.

JKMM Arkkitehtien perustamisvaiheessa korjaus- ja täydennysrakentamisen volyymi oli Suomessa jo kasvanut ’puhdasta’ uudisrakentamista suuremmaksi, ja sittemmin Asmo Jaaksi kollegoineen on kunnostautunut kohteissa, joissa vanhaa ja uutta yhdistetään. Tuore menestyksellinen esimerkki tästä on Amos Rex, Lasipalatsin viereen ja alle rakennettu uusi taidemuseo, joka valmistuttuaan voitti myös Vuoden Betonirakenne 2018 -kilpailun.

Näistä meriiteistä huolimatta Asmo Jaaksi ei pidä itseään betoniin erikoistuneena arkkitehtina.

”Materiaalivalintojen tulee aina perustua rakennushankkeen yksilöllisiin lähtökohtiin. Betonin käyttö on usein perusteltua sen kestävyyden ja monipuolisuuden vuoksi. Vaikka betonin hiilijalanjälki on suuri, se voi olla kestävä valinta, jos rakennukselle saavutetaan sen avulla pitkä elinkaari”, Jaaksi sanoo.

Betonin yleisen arvostuksen kasvun myös Suomessa hän kertoo havainneensa jo ennen kuin oma ammatti-

laisura varsinaisesti lähti liikkeelle. Henkilökohtainen suhde betonimateriaaliin puolestaan syntyi jo opiskeluaikana.

”Tutustuminen Le Corbusierin arkkitehtuuriin teki nuoreen opiskelijaan vaikutuksen, samoin muun muassa Aarno Ruusuvuoren edustama suuntaus, jota on tavattu kutsua betonibrutalismiksi”, hän toteaa.

Tällä vuosituhannella betonin suosio on Jaaksin mukaan näkynyt arkkitehtuurissa uudella tavalla: paljas, karhea betonipinta on yleistynyt esimerkiksi kohteissa, joissa vanhan betonirunkoisen rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu.

”Betonipinnan rosoisuus on yhä useammin haluttava ominaisuus, sitä ei enää tarvitse peitellä tai silotella. Eräällä tavalla tämä on Le Corbusierin perintöä, ja se näkyy myös tämän vuosituhannen Vuoden Betonirakenne -kilpailujen valinnoissa.”

YHTEISTYÖTÄ INSINÖÖRIEN KANSSA

Asmo Jaaksi kuuluu lähikollegoineen niihin nykyarkkitehteihin, joiden suunnitteluratkaisut etenkin arkkitehtikilpailukohteissa haastavat myös rakennesuunnittelijat. Hyvä esimerkki tästä on Vuoden Betonirakenteeksi vuonna 2012 valittu Seinäjoen kaupunginkirjasto. Kyseinen kohde on Jaaksin mukaan esimerkki myös siitä, että betonilla voi toteuttaa sellaisiakin rakenteita, jotka eivät millään muulla materiaalilla olisi toteutettavissa.

Pitkäaikainen pätevien arkkitehtien ja osaavien rakennesuunnittelijoiden liitto toteutuu myös JKMM

← Asmo Jaaksi.

→ Amos Rexin maanpälliset kumpareet ja kattokupolit päällystettiin yksilöllisillä betonikivillä.

Kuva: Heidi Strengell

Arkkitehtien kohteissa: yhteistyökumppaneina ovat Jaaksilla menestyneissä kohteissa olleet muun muassa Rambollin Ilkka Mikkola ja Swecon Anssi Kolehmainen.

”Näissä yhteistyösuhteissa on olennaista se, että rakennesuunnittelija ymmärtää betonin luonteen ja mahdollisuudet syvällisemmin kuin pelkästään laskukaavojen valossa – tietenkin myös ne halliten”, Jaaksi sanoo.

Uusista betoniteknologioista kiinnostavana Asmo Jaaksi pitää kuitubetoniteknologiaa, koska kuitubetonin avulla on mahdollista saada aikaan entistä ohuempia ja monimuotoisempia pintoja ja rakenteita.

”Teknisten innovaatioiden kautta betoni on kehittynyt entistä plastisemmaksi materiaaliksi, jolla voi toteuttaa veistoksellisia muotoja.”

ASMO JAAKSI APPRECIATES CONCRETE FOR ITS VERSATILITY AND SUSTAINABILITY

Since the turn of the millennium, one of the most successful architectural agencies in the Concrete Structure of the Year competition has been JKMM Arkkitehdit Oy. The agency was founded in 1997, soon after the entry of young architects Asmo Jaaksi, Teemu Kurkela, Samuli Miettinen and Juha Mäki-Jyllilä won the architectural competition organised for the new main library in Turku. In the end, the new library had to be designed to stand adjacent to the old one, and for Asmo Jaaksi and his colleagues this started a series of successful projects combining old with new. A recent, widely acknowledged example of this is Amos Rex, the new art museum built next to and under the Lasipalatsi (Glass Palace) building, which upon completion also won the Concrete Structure of the Year 2018 Award.

According to Asmo Jaaksi, the popularity of concrete is reflected in architecture in a new way: exposed, rough concrete surfaces

have become more common, for example in projects where an old building with a concrete frame is given a new purpose of use.

“The coarseness of concrete surfaces is now more and more a desirable feature, instead of something that needs to be covered or polished. In a way, this is the legacy of Le Corbusier and it can also be seen in the awarded projects of the Concrete Structure of the Year competition in the 21st century.”

Aimo Jaaksi mentions the Town Library of Seinäjoki, the winner of the Concrete Structure of the Year 2012 Award, as an example of structures that could not have been built of any other material, only concrete made them possible.

For Aimo Jaaksi, the most interesting of the new concrete technologies is fibre concrete as it enables the construction of ever thinner and more complex surfaces and structures.

“Concrete has through technical innovations been developed into an increasingly plastic material which can be used to produce sculptural forms.”

← Amos Rexin näyttelytilojen pääporras.

↓ JKMM Arkkitehtien itselleen 1970-luvun toimistotaloon suunnittelema tila on esimerkki betonin muunneltavuudesta ja elinkaarikestävyydestä. Rungon keskelle leikattu aukko yhdistää erilliset matalat kerrokset yhdeksi yhteisölliseksi työtilaksi.

Kuva vasemmalla: Mika Huisman. Oikealla: Akseli Valmunen

VUODEN BETONIRAKENNE -KILPAILUN VOITTAJAT, KUNNIAMAININNAT JA OSANOTTAJAT SEKÄ

PALKINTOLAUTAKUNNAT 1970 –2019

1970

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Jämsä, DI Eero Soini ja DI Veikko Kauppila

VUODEN BETONIRAKENNE : Näsinneula

RAKENNUTTAJA : Särkänniemi Oy

SUUNNITTELIJAT : arkkitehti Pekka Ilveskoski, DI Reino Ilveskoski, DI Esko Arhio, DI Erkki Leskinen, DI E. Kuronen ja ins. Kalle Havulinna

PÄÄURAKOITSIJA : Asuntokeskuskunta

Tampereen Haka

1971

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Jämsä, DI Eero Soini ja DI Veikko Kauppila

VUODEN BETONIRAKENNE : Lahden

suurmäki

RAKENNUTTAJA : Lahden kaupunki

SUUNNITTELIJAT : Arkkitehtitoimisto Sulo

Järvinen ja Erik Lljeblad; profiilisuunnittelu: arkkitehti Ole Gottleben; Insinööritoimisto Reijo Puolanne ja K:nit, DI Pentti Piirta

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennustoimisto

Ruola Oy; esijännitys ja pääpalkin nosto: A-Betoni Oy; vastaava mestari: Aarre

Tervahauta

ELEMENTIT : Elementtituote Oy ja Rakennustoimisto Ruola Oy

VALMISBETONI : Lahden Betoni Ky

1972

PALKINTOLAUTAKUNTA: DI Lauri Jämsä, DI Eero Soini ja DI Veikko Kauppila

VUODEN BETONIRAKENNE : MJ-vesitorni

SUUNNITTELIJAT : DI Matti Janhunen, DI Matti Ollila, DI Henri Janhunen, DI Petri Janhunen, arkkit. Michele Merckling, DI Jorma Pajanen

RAKENNETTU : 17 kpl, joista kolme ulkomaille

EHDOLLA MYÖS : Oulun yliopiston Linnanmaan 1. rakennusvaihe

1973

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Jämsä, DI Eero Soini ja DI Veikko Kauppila

VUODEN BETONIRAKENNE : Merihaka

RAKENNUTTAJA : Helsingin Asuntokeskuskunta Haka

SUUNNITTELIJAT : KK:n (Kuluttajien Keskusosuuskunta) arkkitehtiosasto: arkkitehdit Peter Biber, Arvi Ilonen ja Sulo Savolainen; KK:n insinööriosasto: pääsuunnittelija DI Heikki Koskelainen

PÄÄURAKOITSIJA : Helsingin Asuntokeskuskunta Haka

1974

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Jämsä, DI Eero Soini ja DI Veikko Kauppila

VUODEN BETONIRAKENNE : Oulun yliopiston Linnainmaan alue

RAKENNUTTAJA : Rakennushallitus

SUUNNITTELIJAT : Arkkitehtitoimisto Kari Virta, Ekono Oy, Insinööritoimisto A.I. Putkonen & Kumpp.

URAKOITSIJAT : Polar-Rakennus Oy, Rajaville Oy, Insinöörityö Oy, Oulun Rakennus Oy

EHDOLLA MYÖS : Piijoen rautatiesilta, Helsinki; Lahden keskussairaala

1975

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Jämsä, DI Eero Soini ja DI Veikko Kauppila

VUODEN BETONIRAKENNE : Porvoonjoen jalankulkusilta

RAKENNUTTAJA : Porvoon kaupunki

SUUNNITTELIJA : Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila

KVR-URAKOITSIJA : Elementtitekniikka Oy

1976

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Jämsä, DI Petri Janhunen, insinööri Veikko Jääskö

VUODEN BETONIRAKENNE : TVH:n elementtisiltajärjestelmät

SUUNNITTELIJAT : TVH:n sillansuunnittelutoimisto, Insinööritoimisto Sormunen & Uuttu Ky

EHDOLLA MYÖS : Lahden 1978 MM-kisojen pääkatsomo; Turun Myllysilta; EKA-Market, OTK; Kankaanpään koulukeskus; Metsämäentien U-siltapalkki; HTT-laatta;

A. Ahlström Oy:n Varkauden paperitehdas ja varasto; YIT:n toimitalo, Itä-Pasila; Alkon Porkkalankadun varasto

1977

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Jämsä, DI Petri Janhunen, insinööri Veikko Jääskö

VUODEN BETONIRAKENNE : Lahden urheilukeskuksen katsomo

RAKENNUTTAJA : Lahden kaupunki

SUUNNITTELIJAT : Konsulttikeskus Oy/ Arkkitehtitoimisto KSS, Insinööritoimisto Martti Taskinen Ky

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennustoimisto Mattinen & Niemelä Oy; jännitystyöt: Insinööritoimisto Esijännitystekniikka Ky

BETONITUOTTEET : Elementtitekniikka Oy, Rakennustoimisto Mattinen & Niemelä Oy, Oy Lohja Ab Lahden Betoni

1978

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Jämsä, DI Petri Janhunen, insinööri Veikko Jääskö

VUODEN BETONIRAKENNE : Pasilan postikeskus

RAKENNUTTAJA : Rakennushallitus

SUUNNITTELIJAT : Arkkitehtitoimisto

Lindqvist Löfström Uosukainen, Insinööritoimisto Heimo Kakko & Co Oy, Insinööritoimisto Rautiainen Ky

URAKOITSIJAT : Oy Alfred A. Palmberg, Oy

Lohja Ab, Semera Oy

BETONITUOTTEET : Oy Lohja Ab, Rakennusvalmiste Oy, Oy Partek Ab, K-Betonia Oy, Semera Oy

1979

PALKINTOLAUTAKUNTA : Professori Pekka Kanerva, apulaisprofessori Pentti Vähäkallio, arkkitehti Kirmo Mikkola, DI Matti Tanska, kaupungininsinööri Pentti

Lehtomäki

VUODEN BETONIRAKENNE : Asunto Oy

Lintuniitty, Tampere

RAKENNUTTAJA : Rakennusyhtymä Mattinen – Niemelä Oy

SUUNNITTELIJA : Rakennusyhtymä Mattinen – Niemelä Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennusyhtymä

Mattinen – Niemelä Oy

BETONITUOTTEET : Mattinen – Niemelä, Laatuelementti Oy, Oy Partek Ab, Soraseula Oy

1980

PALKINTOLAUTAKUNTA : Professori

Pekka Kanerva, apulaisprofessori Pentti

Vähäkallio, arkkitehti Kirmo Mikkola, DI

Matti Tanska, kaupungininsinööri Pentti

Lehtomäki

VUODEN BETONIRAKENNE : Färjsundin

silta, Ahvenanmaa

RAKENNUTTAJA : Ålands landskapstyelse

SUUNNITTELIJA : Insinööritoimisto

Y-Suunnittelu

PÄÄURAKOITSIJA : Mynämäen Maanrakennus Oy

BETONITUOTTEET : Betong Kb

KUNNIAMAININTA : Koivukylän tukimuuri, Vantaa

PÄÄSUUNNITTELIJA : arkkitehti Kalevi

Karlsson

RAKENNESUUNNITTELIJA : Marja-Leena

Palviainen

PÄÄURAKOITSIJA : Insinööritoimisto

Vesto Oy

EHDOLLA MYÖS : Parolanpuiston vesitorni, Turku; HomeCon-rakennusjärjestelmä;

PALIKKA-elementtijärjestelmä; KouvolaValkealan terveyskeskus

1981

PALKINTOLAUTAKUNTA : Professori

Pekka Kanerva, apulaisprofessori Pentti

Vähäkallio, arkkitehti Kirmo Mikkola, DI

Matti Tanska, kaupungininsinööri Pentti

Lehtomäki

VUODEN BETONIRAKENNE : Kajaanin urheilukeskuksen pääkatsomo

RAKENNUTTAJA : Kajaanin kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Maa ja Vesi Oy, Kajaanin kaupungin tekninen virasto

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto

Voimarakenne Oy, Arkinsuunnittelu Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennusliike Einari

Savolainen Ky; elementtiurakoitsija: Kaise

Oy

EHDOLLA MYÖS : Kukkatalo Iskoksela, Tapiola; Druzhba-hotelli, Viipuri; Asunto Oy Hämeenpuisto 9 ja 11, Tampere; Upon risteys- ja ylikulkusilta, Lahti; Äetsän vesitorni; Kiinteistö Oy Kanaalipirtti, Lappeenranta; Sisämaan Turve Oy:n turvepuristintehdas, Kyyjärvi; Lujafarmi, Lapinlahti; SOK:n Tampereen konttorin Sarankulma

1982

PALKINTOLAUTAKUNTA : Professori

Pekka Kanerva, apulaisprofessori Pentti Vähäkallio, arkkitehti Tuomo Siitonen, DI Matti Tanska, kaupungininsinööri Pentti Lehtomäki, DI Risto Pesonen, toimitussihteeri Anja Varjola

VUODEN BETONIRAKENNE : Lahden

teatteritalo

RAKENNUTTAJA : Lahden kaupunki

ARKKITEHTI : Pekka Salminen

RAKENNESUUNNITTELU : Konsulttiryhmä

Plantest-Puolanne

PÄÄURAKOITSIJA : Työyhteenliittymä

Teatteri (Rakennus-Ruola Oy ja Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy)

EHDOLLA MYÖS : Kiinteistö Oy Merkkipuuntie, Jeddan SITE 2 -työn monumentti; Veljekset Pohja Oy:n kenkätehdas; Lappeenrannan kaupungintalo

1983

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja

Eero Nieminen, arkkitehti Pekka Salminen, kaupunginarkkitehti Paavo Tammekann, apulaisprofessori Pentti Vähäkallio, professori Vesa Penttala, diplomi-insinööri Risto Pesonen, toimitussihteeri Anja Varjola

VUODEN BETONIRAKENNE : Bagdadin kongressipalatsi, Irak

RAKENNUTTAJA : Irakin valtio

ARKKITEHDIT : Kaija ja Heikki Siren

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Irco-Group (Polar, Palmberg, Lemminkäinen ja Teräsbetoni)

BETONITUOTTEET : Rakennusvalmiste Oy, Irco-Group

EHDOLLA MYÖS : Bagdad Island Development Project; Joensuun Ympäristön Osuusmeijerin juustola; Kyrönniemen urheilukentän katsomo; Länsi-Pasila; Oulun musiikkikeskus; Tretjakovin gallerian depositarium; Oy Wärtsilä Ab:n Helsingin telakan varusteluterminaali

1984

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja Eero Nieminen, arkkitehti Pekka Salminen, diplomi-insinööri Pentti Kaista, arkkitehti

Anna-Maria Kantola, professori Vesa Penttala, diplomi-insinööri Risto Pesonen

VUODEN BETONIRAKENNE : Tretjakovin gallerian depositarium, Neuvostoliitto

RAKENNUTTAJA : Neuvostoliiton kulttuuriministeriö

ARKKITEHDIT : Jaakko Salonen ja Eva-Karin Wilkko-Antell (Oy Kaupunkisuunnittelu)

RAKENNESUUNNITTELU : Erkki Juva Oy

PÄÄURAKOITSIJA : YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto

BETONITUOTTEET : OMP-Yhtymä Oy Rajaville, K-Betonia Oy, Flowdeck Oy

EHDOLLA MYÖS : Haapajärven uuden hautausmaan kellotapuli; Haminan oikeustalo; Onninen Oy:n toimintakeskus; Orion-Yhtymä Oy:n toimitalo; Ras Lanufin kaupunki, Libya; Stoa-veistos; Vaajakosken vapaa-aikakeskus; Valtiokonttori

1985

PALKINTOLAUTAKUNTA : johtaja Seppo Paatelainen, diplomi-insinööri Pentti Kaista, arkkitehti Ann-Marie Leppo, professori Martti Mikkola, arkkitehti Raimo Teränne, DI Risto Pesonen

VUODEN BETONIRAKENNE : Tampereen pääkirjasto Metso

RAKENNUTTAJA : Tampereen kaupunki

ARKKITEHDIT : Raili ja Reima Pietilä

RAKENNESUUNNITTELU : A-Insinöörit Ky

PÄÄURAKOITSIJA : Tampereen kaupungin talonrakennusvirasto

BETONITUOTTEET : Oy Partek Ab, Pikon Betoni Oy, Soraseula Oy

EHDOLLA MYÖS : Delfinaario, Tampere; Forum-kortteli, Helsinki; Forumin Hopeiset sillat (Kimmo Kaivanto); Iso Roobertinkatu, Helsinki; Keskon Kanervan toimitalo, Vantaa; Kuopion yliopistollinen keskussairaala; Norssalmen silta, Kotka; Omakotitalo Heikkinen, Kuopio; Preo-perustusjärjestelmä (Raaseporin Tiili, Tammisaari); Suomen suurlähetystö, New Delhi; Tampereen työväenteatteri; Väänäsen Auto Ky:n toimitalo, Siilinjärvi

1986

PALKINTOLAUTAKUNTA : johtaja Seppo

Paatelainen, diplomi-insinööri Pentti

Kaista, arkkitehti Ann-Marie Leppo, vt.

professori Aarne Jutila, arkkitehti Raimo Teränne

VUODEN BETONIRAKENNE : Yhtyneiden

Kuvalehtien toimitalo, Helsinki, Länsi-Pasila

RAKENNUTTAJA : Yhtyneet Kuvalehdet Oy

ARKKITEHTI : Ilmo Valjakka

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Juva Oy

PÄÄURAKOITSIJA : YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto

EHDOLLA MYÖS : Asematien kävelykatu, Vantaa; Asunto Oy Iirislahdentie, Espoo; Betoninen ympäristötuotesarja; Helsingin kaupunginkirjasto; Keminmaan kunnantalo; Kemiran pääkonttori, Helsinki; Keravan aseman seutu; Norrströmmenin silta, Nauvo; Ouluhallin betoniset alusrakenteet; Riihimäen kaupunginkirjasto; Tallinnan uuden sataman viljakompleksi

1987

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja

Eero Nieminen, diplomi-insinööri Pentti

Kaista, arkkitehti Ann-Marie Wangel, arkkitehti Ilmo Valjakka, diplomi-insinööri Reijo

Korhonen, toimitusjohtaja Erkki Anttila

VUODEN BETONIRAKENNE : Länsi-Pasilan asuntoalueen koerakentamiskortteli

RAKENNUTTAJA : Rakennustoimisto A.

Puolimatka Oy

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Jan Söderlund Oy

KVR-URAKOITSIJA : Rakennustoimisto A.

Puolimatka Oy

BETONITUOTTEET : Parma Oy

EHDOLLA MYÖS : Amer-Yhtymän toimitalo, Helsinki; EKA:n keskusvarasto, Vantaa; Junatien silta, Helsinki; Kiinteistö Oy

Espoon Asematori; Kiinteistö Oy Miestenmetsä, Espoo; Oulun yliopiston pääkirjasto; Porvoon jäähalli; Rudolf Steiner -koulu, Lahti; Vaajakosken vapaa-aikakeskus; Vita huset, Tukholma

1988

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja

Eero Nieminen, diplomi-insinööri Pentti

Kaista, arkkitehti Ann-Marie Wangel, arkkitehti Jan Söderlund, diplomi-insinööri Toivo Härkönen

VUODEN BETONIRAKENNE : Tiedekeskus

Heureka, Vantaa

RAKENNUTTAJA : Kiinteistö Oy Tiedepuisto

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Paloheimo & Ollila Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennustoimisto

A. Puolimatka Oy

BETONITUOTTEET : Oy Partek Ab, Lohja

Betonila Oy

EHDOLLA MYÖS : Espoon kulttuurikeskus; Espoon-Vantaan teknillinen oppilaitos, Vantaan toimintayksikkö; Kiinteistö Oy Malminkaari 9; Pickalan klubirakennus; Tampere-talo; TUKO:n pääkonttori; Turun urheilupuiston pääkatsomo; VTT:n Oulun

toimitalo

1989

PALKINTOLAUTAKUNTA : varatoimitusjohtaja Erkki Inkinen, rakennusneuvos Pentti Kaista, arkkitehti Ann-Marie Wangel, arkkitehti Mikko Heikkinen, yli-insinööri Mauno Kiiskinen, toimitusjohtaja Erkki

Anttila

VUODEN BETONIRAKENNE : Pieksämäen kulttuurikeskus Poleeni

RAKENNUTTAJA : Pieksämäen kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehdit

Ky Gullichsen Kairamo Vormala

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennustoimisto A.

Puolimatka Oy

KUNNIAMAININTA : As Oy Westendinportti, Espoo

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtuuritoimisto Jaakko Laapotti Ky

RAKENNESUUNNITTELU : Oy Juva Engineering Ltd

AKUSTINEN SUUNNITTELU : Alpo Halme

EHDOLLA MYÖS : Oy Algol Ab:n pääkonttori, Espoo; Aspo-talo, Helsinki; Caledonian Paper, Skotlanti; Colombon vesitorni, Sri Lanka; HOAS 58, Helsinki; Kuhmon Kalevala-hotelli; Hotelli Olympia, Moskova; Olympian talo, Tampere; Peijas-Rekolan sairaala, Vantaa; Kiinteistö Oy Porin Be-Pop; ”Samaan aikaan toisaalla”, Vantaa; Siemensin pääkonttori, Espoo; Kiinteistö Oy Sinimäentie 10, Espoo; Oy Stockmann Ab:n Argos-projekti, Helsinki; Tampereen

Pysäköintitalo 4; Tampere-talo; Kampin palvelutalo, Helsinki

1990

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Juhani

Liinanki, arkkitehti Kristian Gullichsen, rakennusneuvos Pentti Kaista, arkkitehti

Ann-Marie Wangel, yli-insinööri Mauno

Kiiskinen, toimitusjohtaja Erkki Anttila, toimitusjohtaja Erkki Inkinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Lahden pääkirjasto

RAKENNUTTAJA : Lahden kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Arto Sipinen Ky

RAKENNESUUNNITTELU : Päijät-Suunnittelu Ky

PÄÄURAKOITSIJA : Työyhteenliittymä

Kirjasto

BETONITUOTTEET : Rajaville Oy Kaise, Lohja Oy Ab Rudus

KUNNIAMAININTA : Helsinki-Vantaan lentoasema, pysäköintilaitos

ARKKITEHTI : Pekka Salminen

EHDOLLA MYÖS : Aspon pääkonttori; Betonikuja 5; Hewlett Packard Oy:n toimitalon 2. vaihe, Espoo; Kiinteistö Oy Kilon Timantti ja Kiinteistö Oy Kilon Helmi; Kohmon silta; Korian keskustan sillat ja tukimuurit; Kuusamon Tropiikki; Lohja Betonila Oy:n Nummelan konttori; Marioffin toimistorakennus; Metromover-toimistotorni; Veitsiluoto Oy:n Oulun paperitehdas; Pasilan asema- ja liikekiinteistö; ”Reimarin torni”; Siemens-keskus; Tampere-talo; Cumulus-hotellin Tampereen pysäköintitalo; West Parking Structure, Yhdysvallat; Vihko-talo

1991

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Juhani

Liinanki, arkkitehti Kristian Gullichsen, rakennusneuvos Pentti Kaista, arkkitehti Ann-Marie Wangel, yli-insinööri Mauno Kiiskinen, toimitusjohtaja Erkki Anttila, toimialajohtaja Erkki Inkinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Hausjärven terveysasema ja vanhainkoti, Oitti

RAKENNUTTAJA : Hausjärven kunta ja Riihimäen kansanterveystyön kuntainliitto

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto 8 Studio Oy, Tampere (Rainer Mahlamäki)

RAKENNESUUNNITTELU : Oy Juva Engineering Ltd, Tampere

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennus-Ruola Oy, Lahti

EHDOLLA MYÖS : Espoon keskuksen aluerakennuskohde; Helsingin yliopiston kehitysmaaopetuksen uudisrakennus; Katinkulta-klubi, Vuokatti; Kiinteistö Oy Kuusamon Kauppakulma; Kiinteistö Oy

Lohjantähti; Kiinteistö Oy Turvarinne; Kuopion kaupunki, kauppatorin pysäköintilaitos; VVO/Mäentaus, Imatra; Saarioinen

Oy:n pääkonttori, Tampere; SAS Royal Hotel, Helsinki; Suonenjoen kaupunginkirjasto; Tammer-Elementin tehdas, Kangasala; Tikkurilan kauppakeskus ”Tikkuri”

1992

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Petri Janhunen, arkkitehti Rainer Mahlamäki, tekniikan tohtori Matti Ollila, professori Heikki Poijärvi, arkkitehti Ann-Marie Wangel, toimitusjohtaja Erkki Tikkanen, tiedotuspäällikkö Johanna Korhonen

VUODEN BETONIRAKENNE : Joensuun kirjasto

RAKENNUTTAJA : Joensuun kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Helin & Siitonen (Tuomo Siitonen ja Tuomas Wichmann)

RAKENNESUUNNITTELU : Joensuun Juva Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Joensuun kaupungin talo-osasto

BETONITUOTTEET : Lujabetoni Oy ja Lakan Betoni Oy

KUNNIAMAININTA : Arktinen keskus, Rovaniemi

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto BB & TW, Kööpenhamina (Claus Bonderup ja Jan Lehtipalo)

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rova-Rakennus Oy

BETONIN JA BETONITUOTTEIDEN TOI -

MITTAJA : Napapiirin Betoni Oy

1993

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Petri Janhunen, arkkitehti Tuomo Siitonen, arkkitehti Ann-Marie Wangel, DI Matti Haapala, DI Aulis Miettunen, DI Sirkka Saarinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Oopperatalo

RAKENNUTTAJA : Rakennushallitus

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Hyvämäki – Karhunen – Parkkinen

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Vapera Oy (Insinööritoimisto Mikko Vahanen Ky)

PÄÄURAKOITSIJAT : Työyhteenliittymä

Ooppera (runko), YIT-Yhtymä Oy (sisäpuoliset työt)

BETONITUOTTEET : Partek Betonila Oy Ab, Lohja Oy Ab

KUNNIAMAININTA : Neste Oy, Keilaniemi

II:n rakennejärjestelmä

RAKENNESUUNNITTELIJA : Matti Ollila

EHDOLLA MYÖS : Itäkeskuksen uimahalli; Jyväskeskus; Espoonlahden vesitorni; Kauppakeskus Megamyyri; Kiinteistö Oy Cubile, Helsini; Kiinteistö Oy Lahden Tietoportti; Kellonummen kappeli, Espoo; Keskusrikospoliisin toimitalo, Vantaa; Kruunupyyn kunnantalo; Mäntyniemi, Tasavallan Presidentin virka-asunto; Maikkulan vesitorni, Oulu; Oulun yliopiston Linnainmaan 7. rakennusvaihe; Poliisikoulu, Tampere; Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Kempele; Saksan suurlähetystö, Helsinki; Siemens-Nixdorfin pääkonttori, Vantaa; Tietotaitokortteli, Mikkeli; Tähtiniemen silta, Heinola; Vaasan kaupunginteatteri; Valio Oy:n Pitäjänmäen keskusvarasto; Viikinmäen keskuspuhdistamo; VOAS Olympia II, vaihe I, Vaasa

1994

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Rauno Vaulamo, arkkitehti Pentti Kareoja, RA Erkki Karvala, professori Heikki Poijärvi, DI Arto Suikka, DI Klaus Söderlund

VUODEN BETONIRAKENNE : Helsinki-Vantaan lentoaseman pysäköintilaitos

RAKENNUTTAJA : Ilmailulaitos

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Paloheimo & Ollila

PÄÄURAKOITSIJA : YIT-Yhtymä Oy

BETONITUOTTEET : Partek Betonila Oy Ab, Lohja Oy Ab

KUNNIAMAININNAT : Tekniska Läroverketin julkisivut, Espoo (suunnittelija: Arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman Ky); Tampereen itäisen ohikulkutien betonipäällyste (urakoitsija Lohja Rudus Oy Ab)

1995

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Rauno Vaulamo, arkkitehti Pentti Kareoja, RA Erkki Karvala, professori Heikki Poijärvi, DI Arto Suikka, DI Klaus Söderlund

VUODEN BETONIRAKENNE : Asunto Oy

Laivapoika

RAKENNUTTAJA : Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Helin & Siitonen

RAKENNESUUNNITTELU : HN-Suunnittelu Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennusosakeyhtiö

Hartela

BETONITUOTTEET : Hartela Oy Elementtitehdas

KUNNIAMAININTA : Lohja Rudus Oy Ab

Ympäristöteknologian betonijätteen murskausteknologiaan ja uudelleenkäyttöön liittyvä kehitystyö

1996

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Risto Pesonen, RA Veikko Voutilainen, DI Erkki Ahmaniemi, arkkitehti Pekka Helin, DI Petri Janhunen, toimittaja Auri Häkkinen, päätoimittaja Maritta Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Asunto Oy

Myllytien Olympos

RAKENNUTTAJA : Parnassia Oy

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Gullichsen

Kairamo Vormala Arkkitehdit Ky

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Pentti Savolainen Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Skanska Etelä-Suomi Oy

KUNNIAMAININTA : Metsä-Serlan Kirkniemen paperitehdas, KIRI-projekti (rakennesuunnittelu: Insinööritoimisto Aaro Kohonen Oy)

1997

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Rauno Vaulamo, arkkitehti Kristian Gullichsen, RA, Veikko Voutilainen, DI Erkki Ahmaniemi, DI Klaus Söderlund, päätoimittaja Maritta

Koivisto, toimittaja Leena Maunula

VUODEN BETONIRAKENNE : Nykytaiteen

museo Kiasma

RAKENNUTTAJA : Senaatti-kiinteistöt

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Steven Holl Architects, Arkkitehtitoimisto Juhani

Pallasmaa Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Paloheimo & Ollila

PÄÄURAKOITSIJA : Seicon Oy

BETONITUOTTEET : Betset Oy

KUNNIAMAININTA : Raippaluodon silta, Mustasaari

RAKENNUTTAJA : Tielaitos, Vaasan tiepiiri

SUUNNITTELIJA : Suunnittelukortes Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Polar-Rakennus Oy

1998

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Olavi Jukarainen, arkkitehti Olli-Pekka Jokela, RA Veikko Voutilainen, DI Jukka Mäkinen, DI Klaus Söderlund, DI Risto Pesonen, toimittaja Leena Maunula, päätoimittaja

Maritta Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Tennispalatsin peruskorjaus ja muutostyö

RAKENNUTTAJA : HKR-Rakennuttaja

TILAAJA : Kiinteistö Oy Helsingin Tennispalatsi

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Suunnittelukortes Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Seicon Oy

BETONITUOTTEET : Lohja Rudus Oy Ab

KUNNIAMAININTA : Asunto Oy Oulun

Lipporannan julkisivut

PÄÄSUUNNITTELIJA : Arkkitehtitoimisto

Huttu-Hiltunen Oy

BETONIELEMENTTIEN TOIMITTAJA : Rajaville Oy

1999

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Olavi Jukarainen, arkkitehti Kari Raimoranta, RA

Veikko Voutilainen, DI Jukka Mäkinen, DI Risto Pesonen, professori Ralf Lindberg, päätoimittaja Sampsa Heilä, päätoimittaja Maritta Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Raision kaupunginkirjaston pääkirjasto ja auditorio

RAKENNUTTAJA : Raision kaupungin tekninen virasto

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Turun Juva Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Hartela Oy

BETONITUOTTEET : Parma Betonila Oy, ASV-Betoni Oy, Lohja Rudus Oy Ab, Lemminkäinen Oy, Lohja ABetoni Oy, Elementtikartio Oy, Betonilaatta Oy

EHDOLLA MYÖS : Atria Oy:n logistiikkakeskus, Nurmo; Bioteknia 2, Kuopio; Helsingin konservatorio; Kalliolan klinikat/ asuntola, Kisko; Meritorni-asuinkerrostalo, Kivenlahti; Mäkelänrinteen uintikeskus, Helsinki; Pietarin jäähalli; Plevna-elokuvakeskus ja pysäköintilaitos, Tampere; Sanomatalo, Helsinki; Suomen suurlähetystö, Berliini; Viikin infokeskus ”Korona”, Helsinki; Vt 4:n liittymä ja sillat, Renkomäki ja Joutjärvi

2000

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Olavi Jukarainen, arkkitehti Hannu Tikka, RA Asko Eerola, DI Petri Janhunen, professori Ralf Lindberg, toimittaja Leena Maunula, päätoimittaja Maritta Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Biomedicum

Meilahti

RAKENNUTTAJA : Kiinteistö Oy Biomedicum Helsinki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Gullichsen

Vormala Arkkitehdit Ky

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

PROJEKTINJOHTOURAKOITSIJA : SRV

Viitoset Oy

BETONITUOTTEET : Lujabetoni Oy, Parma

Betonila Oy, Rajaville Oy, Lohja Rudus Oy Ab, Lohja ABetoni Oy, Tampereen Puristelaatta Oy

EHDOLLA MYÖS : Pulp 2000 -projekti, Joutseno; Pulp 2001 -projekti, Imatra; Lipon risteyssilta, Vt3; Kalkkisten silta; Pysäköintilaitos P5, Helsinki-Vantaan lentoasema; Agoran alue, Jyväskylä; Asunto Oy Oulun

Joutsenkaari; Asunto Oy Tampereen

Linnaintuuli 2001 PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Olavi Jukarainen, arkkitehti Timo Vormala, RA

Asko Eerola, DI Petri Janhunen, professori Ralf Lindberg, toimittaja Leena Maunula, päätoimittaja Maritta Koivisto, DI Risto Pesonen

VUODEN BETONIRAKENNE ( KAKSI VOITTAJAA ) : 1) Marienkirchen konserttisali, Neubrandenburg; 2) Max Planck -tutkimusinstituutti, Dresden

RAKENNUTTAJA : 1) Stadt Neubrandenburg, 2) Max Planck-Gsellschaft zur Förderung der Wissenschaften

ARKKITEHTISUUNNITTELU : 1) Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy, 2) Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen – Komonen Oy

HENN Architekten Ingeniure

RAKENNESUUNNITTELU : 1) Insinööritoimisto Matti Ollila & Co, 2) Ingenieurbüro Prof. Dr.-In. Günther Scholz und Partner

URAKOITSIJA : 1) Thoma + Noack (työmaan johto ja valvonta), Bilfinger + Berger Bauaktiengesellschaft (betonityöt), 2) Wolff & Müller GmbH & Co. KG (runko), Radeburger Fensterbau GmbH

EHDOLLA MYÖS : Itäkeskuksen kauppakeskuksen laajennus; Helsingin yliopiston fysiikan laitos Physicum; Naisten keskus, Rufisque (Senegal); Sysopen Tower, Helsinki; Tukholman Suomen suurlähetystö; Turun yliopisto, 3. vaihe; Vuotalo, Helsinki; Suomen Canberran suurlähetystö, Australia; Viatek Oy:n toimitalo, Espoo; Nokia Oyj:n Säterinportti, Espoo; Särkilahden

silta, Kuopio

2002

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Olavi Jukarainen, arkkitehti Pekka Salminen, RA

Asko Eerola, DI Juhani Siiroinen, DI Klaus Söderlund, toimittaja Hannu Pöppönen, päätoimittaja Maritta Koivisto, DI Olli

Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Stakesin ja Senaatti-kiinteistöjen toimitilat

RAKENNUTTAJA : Senaatti-kiinteistöt

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy

PROJEKTINJOHTOURAKOITSIJA : SRV

Viitoset Oy; peruskorjausurakoitsija: Proppe Oy

KUNNIAMAININTA : Asunto Oy Säterinrinne, Espoo

RAKENNUTTAJA : YH-Suomi / Etelä-Suomen YH-Rakennuttaja

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Brunow & Maunula Ay

RAKENNESUUNNITTELU : Finnmap Consulting Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennustoimisto V.O.

Marttila Oy

EHDOLLA MYÖS : Pakilan kirkko, Helsinki; Kiinteistö Oy Paciuksenkatu 21, Helsinki; Biokeskus 3, Helsinki; Opus Business Park

2, Helsinki; Kiinteistö Oy Arabianrannan

Portaali, Helsinki; Pysäköintilaitos Ruoholahti, Helsinki; Oulun kaupunginsairaala; TTKK 5. vaihe, Tampere; Mikroteknia II, Kuopio 2003

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Olavi Jukarainen, arkkitehti Pekka Salminen, RA

Asko Eerola, DI Juhani Siiroinen, DI Klaus

Söderlund, toimittaja Hannu Pöppönen, päätoimittaja Maritta Koivisto, DI Olli

Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Lleidan yliopiston kirjasto ja kulttuurikeskus, Espanja

RAKENNUTTAJA : Lleidan yliopisto

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Gullichsen

Vormala Arkkitehdit Ky

RAKENNESUUNNITTELU : Professori Matti

Ollila & avustaja Matti Kannisto

KUNNIAMAININTA : Oppimiskeskus Aleksandria, Helsinki

ARKKITEHTI : Arkkitehtitoimisto Davidsson Oy

RAKENNESUUNNITTELIJA : Finnmap

Consulting Oy

RAKENNUTTAJA : Helsingin yliopiston

tekninen osasto

KUNNIAMAININTA : Karhulan moottoritien

tukimuurien korjaus

RAKENNUTTAJA : Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri

KORJAUS- JA RAKENNESUUNNITTELIJA : Insinööritoimisto Jorma Huura Oy ja SCC

Viatek Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Tieliikelaitos, Kaakkois-Suomen palveluyksikkö

BETONIN TOIMITTAJA : Lohja Rudus Oy

2004

PALKINTOLAUTAKUNTA : rakennusneuvos

Hannu Martikainen, professori Kristian

Gullichsen, RA Asko Eerola, tekn. lisensiaatti Timo Tirkkonen, DI Risto Vahanen, toimittaja Hannu Pöppönen, arkkitehti

Maritta Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Helsingin

Oikeustalo

RAKENNUTTAJA : Kapiteeli Oyj

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

PROJEKTINJOHTOURAKOITSIJA : YIT

Rakennus Oy

KUNNIAMAININTA : Klaukkalan kirkko, Nurmijärvi

RAKENNUTTAJA : Nurmijärven seurakunta

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Lassila Hirvilammi Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Pöysälä & Sandberg Oy

MOSAIIKKIBETONIURAKOITSIJA : Lemminkäinen Oyj Betonituoteyksikkö

KUNNIAMAININTA : Aleksanterinkadun silta, Porvoo

RAKENNUTTAJA : Porvoon kaupunki, katuja liikenneosasto

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Mikko Kaira Oy

RAKENNESUUNNITTELU JA

PÄÄSUUNNITTELU : Suomalainen Insinööritoimisto Oy

EHDOLLA MYÖS : Eläinlääke- ja elintarviketieteiden talo, Viikki, Helsinki; Kiinteistö Oy Kittilän Levin Riekko F ja G; Eduskuntatalon lisärakennus; Grand Casino, Helsinki; Leija-yrityspalvelukeskus, Vantaa; Lastenpsykiatrian klinikka ja sairaalakoulu, Tampere; Micro Tower, Kuopio; Exactum, Helsinki; Tapiolan uurnalehto, Espoo; Hämeenlinnan uusi kävelykatu betonitaideteoksineen; Villa Kaplas, Heinola

2005

PALKINTOLAUTAKUNTA : rakennusneuvos

Hannu Martikainen, professori Tuomo

Siitonen, RA Asko Eerola, tekn. lisensiaatti Timo Tirkkonen, DI Jorma Puhto, päätoimittaja Veijo Käyhty, arkkitehti Maritta

Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Kampin keskuksen joukkoliikenneterminaali

RAKENNUTTAJA : Helsingin kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Davidsson Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Aaro Kohonen Oy

KVR-URAKOITSIJA : SRV Viitoset Oy

BETONITUOTTEET : Lohja Rudus Oy Ab

KUNNIAMAININTA : Tapiolan uimahallin peruskorjaus ja laajennus

RAKENNUTTAJA : Espoon kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Nurmela – Raimoranta – Tasa Oy

RAKENNESUUNNITTELU : JP-Kakko Oy

PÄÄURAKOITSIJA : YIT-Rakennus Oy

EHDOLLA MYÖS : Talo Repo, Savonlinna; Talo Artjoki, Kauniainen; Talo Solidus, Oulu; Oulun asuntomessujen kivitalokortteli; Villa Vetro, Kirkkonummi; Lyhty-talo, Helsinki; Asunto Oy Helsingin Arabianvillat; Digi-talo, Espoo; Onnentähti-hotelli, Tuuri; Kemin oikeustalo; Martinkallion koulu, Espoo; Kauppakeskus Sello, Espoo; Kauppakeskus Jumbon laajennus, Vantaa; Pelastusopiston peruskorjaus ja laajennus, Kuopio

2006

PALKINTOLAUTAKUNTA : teollisuusneuvos Hannu Löytönen, arkkitehti Aki Davidsson, RA Asko Eerola, tekn. lisensiaatti Timo Tirkkonen, DI Jarno Berghäll, päätoimittaja Veijo Käyhty, arkkitehti Maritta Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Kerava – Lahti -oikorata

RAKENNUTTAJA : Ratahallintokeskus

SUUNNITTELUN OHJAUS : VR-Rata Oy

RAKENNUTTAJAKONSULTTI : Lemcon Oy

KUNNIAMAININTA : WeeGee-talo

RAKENNUTTAJA : Espoon kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Airas Arkkitehdit Ky ja arkkitehti Hanna Helander

RAKENNUTTAJAKONSULTTI : Demaco Oy

KUNNIAMAININTA : Asunto Oy Helsingin Triadi

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Suvi ja Risto Huttunen

RAKENNUTTAJAT : Anne Agge ja Pasi

Toivanen, Miika Vacker, Suvi ja Risto Huttunen

EHDOLLA MYÖS : Asunto Oy Helsingin Cirrus; Hesperian sairaala (HYKS Psykiatriakeskus), Helsinki; Ratakatu 6A:n ja 6B:n uusi väliosarakennus (Helsingin yliopisto/ Helsingin 1. Normaalilyseo); EVIRA Elintarviketurvallisuusvirasto, Helsinki; Swing Life Science, Espoo

2007

PALKINTOLAUTAKUNTA : teollisuusneuvos Hannu Löytönen, arkkitehti Henna

Helander, RA Asko Eerola, professori Jari

Puttonen, DI Andrea Colussi, päätoimittaja

Veijo Käyhty, arkkitehti Maritta Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Turun kaupungin uusi pääkirjasto

RAKENNUTTAJA : Turun kaupunki Tilalaitos

ARKKITEHTISUUNNITTELU : JKMM Arkkitehdit

RAKENNESUUNNITTELU : Narmaplan Oy

PÄÄURAKOITSIJA : NCC Rakennus Oy

EHDOLLA MYÖS : Iso Myy -kauppakeskus, Joensuu; Asunto Oy Reimarintorni, Espoo; Asunto Oy Pasaatituuli, Helsinki; Asunto Oy:t Swingi ja Stanssi, Helsinki; Kulttuurija kongressikeskus Verkatehdas, Hämeenlinna; Sipoon Enter

2008

PALKINTOLAUTAKUNTA : teollisuusneuvos

Hannu Löytönen, arkkitehti Asmo Jaaksi, RA Asko Eerola, professori Jari Puttonen, DI Tapio Aho, toimittaja Minna Joenniemi, arkkitehti Maritta Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Vuosaaren sataman meluseinä

RAKENNUTTAJA : Helsingin Satama, VUOSA-projekti

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy

RAKENNESUUNNITTELU : FCG Planeko Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Terramare Oy

EHDOLLA MYÖS : Suomusjärven liikennepalveluasema Kivihovi; Vuosaaren satamakeskus – koko hanke; VVO-talo; Tampereen linja-autoaseman uudet laiturija rahtikatokset; Merikeskus Vellamon betonirakenteet, Kotka; Talo Fokus/Wahlroos, Vaasa; Suunnikastalo, Helsinki; Talo Länsivuori, Vantaa; Asunto Oy Kaivopuisto, Espoo; Oulun virastotalo; Helsinki-Vantaan P3-pysäköintilaitos; Eiranrannan alue, Helsinki

2009

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Jarmo Murtonen, DI Tapio Aho, RA Asko Eerola, toimittaja Minna Joenniemi, arkkitehti Teemu Palo, professori Jari Puttonen, arkkitehti Maritta Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Hämeenlinnan maakunta-arkiston uudisrakennus

RAKENNUTTAJA : Senaatti-kiinteistöt

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy, pääsuunnittelija arkkitehti Markku Puumala

GRAAFISTEN KUVIOIDEN SUUNNITTELU : Aimonomia Oy / Aimo Katajamäki

RAKENNESUUNNITTELU : Contria Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Peab Oy

BETONITUOTTEET : Parma Oy (julkisivujen betonielementit)

2010

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Jarmo Murtonen, DI Tapio Aho, RA Asko Eerola, päätoimittaja Riitta Ollila, professori Markku Komonen, professori Jari Puttonen, arkkitehti Maritta Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Pyhän Laurin kappeli, Vantaa

RAKENNUTTAJA : Vantaan seurakuntayhtymä

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Avanto Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto R.J. Heiskanen Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennuspartio Oy

KUNNIAMAININTA : Paja, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun uudisrakennus, Kouvola

RAKENNUTTAJA : Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehdit

NRT Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Finnmap Consulting Oy

PÄÄURAKOITSIJA : NCC Rakennus Oy, Kaakkois-Suomi

EHDOLLA MYÖS : Kirkkojärven koulu, Espoo; Salpakankaan Sovituksenkirkko, Hollola; Puistokoulun laajennus ja Päivärinteen päiväkoti, Jyväskylä; Iitin kirkon katon peruskorjaus; Voimatalon uudet betonijulkisivut & peruskorjaus, Helsinki; Asunto Oy Posliinikatu 2, Helsinki; Kuopion asuntomessujen kivitalot; Ruoholahden Länsilinkki-silta, Helsinki; Crusellin silta Ruoholahti-Jätkäsaari, Helsinki

2011

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Kivekäs, arkkitehti Anu Puustinen, RA Asko

Eerola, professori Jari Puttonen, DI Tapio

Aho, toimittaja Minna Joenniemi, arkkitehti Maritta Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Asunto Oy Flooranaukio ja Kumpulan Kiinteistöt Oy Lontoonkuja, Helsinki

RAKENNUTTAJA : Helsingin kaupungin

asuntotuotantotoimisto ATT

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Finnmap Consulting Oy

KAAVOITTAJA : arkkitehti Mikael Sundman

BETONIELEMENTIT : Parma Oy

EHDOLLA MYÖS : Port Tower, Kokkola; Kehä I:n Mestaritunneli, Espoo; Oikaraisen silta, Rovaniemi; Lövön silta, Kemiö; TYS Ikituuri, Turku; Pirkkolan liikuntakeskuksen peruskorjaus, Helsinki; Musiikkitalo, Helsinki; Jampankaari, Järvenpää; Kaanaankatu 6 ja Kaanaanpiha 4, Helsinki; Sellonhuippu, Espoo; Espoon Koukkuniemenranta; Joensuun Elli

2012

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Lauri Kivekäs, arkkitehti Anu Puustinen, RA Asko Eerola, professori Jari Puttonen, DI Tapio

Aho, toimittaja Minna Joenniemi, arkkitehti Maritta Koivisto, DI Olli Hämäläinen

VUODEN BETONIRAKENNE : Seinäjoen kaupunginkirjasto

RAKENNUTTAJA : Seinäjoen kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : JKMM Arkkitehdit

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennusliike Timo Nyyssölä Oy

KUNNIAMAININTA : Saunalahden koulu

RAKENNUTTAJA : Espoon kaupunki, Tilakeskus

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Verstas Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Ramboll Finland Oy

PÄÄURAKOITSIJA : YIT Rakennus Oy

2013

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja

Esa Konsti, arkkitehti Asmo Jaaksi, RA

Asko Eerola, professori Jari Puttonen, DI Kalervo Matikainen, päätoimittaja

Johanna Falck, arkkitehti Maritta Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Kirjastosilta, Turku

RAKENNUTTAJA : Turun kaupunki, kiinteistöliikelaitos

KAAVOITTAJA : Iina Paasikivi, Turun kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Teo Tammivuori ja Hanna Hyvönen

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Pontek Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Insinööritoimisto

Seppo Rantala Oy

KUNNIAMAININTA : Pientalo VillAma, Turku

RAKENNUTTAJAT : Anne-Maarit AlhoLeino ja Kari Leino

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Sigge Oy

BETONIELEMENTTIEN VALMISTUS JA

ASENNUS : Betoniluoma Oy

2014

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja

Esa Konsti, arkkitehti Ville Hara, RA Asko

Eerola, professori Jari Puttonen, DI Juha

Valjus, toimittaja Minna Joenniemi, arkkitehti Maritta Koivisto, tekniikan tohtori

Jussi Mattila

VUODEN BETONIRAKENNE : Heka Länsisatamankatu 23

RAKENNUTTAJA : Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATT

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Jonecon Oy

PÄÄURAKOITSIJA : NCC Rakennus Oy

BETONITUOTTEET : Ämmän Betoni Oy (betonielementit), Rieder Smart Elements

GmbH ja Seroc Oy (kuitubetonielementit)

EHDOLLA MYÖS : Omakotitalo Matti Heikkinen, Jyväskylä; Kuopion kaupunginteatterin laajennus; Asunto Oy Jyväskylän Maailmanpylväs; Monitoimitalo Kastelli, Oulu; Asunto Oy Tervahovin Siilot, Oulu; Asunto Oy Sinisimpukka, Helsinki; Suurpellon päiväkoti, Espoo; Tampereen Tornihotelli; Ulappatori, Espoo; Iso-Vilusen Skeittipuisto, Tampere

2015

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja Pertti Halonen, arkkitehti Santeri Lipasti, RA Asko Eerola, tekniikan tohtori OlliPekka Kari, tekniikan tohtori Tarja Merikallio, toimittaja Paula Holmila, arkkitehti Maritta Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Kangasala-talo

RAKENNUTTAJA : Kangasalan kunta, Torikeskus Oy

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy

RAKENNESUUNNITTELU : A-Insinöörit

Suunnittelu Oy

BETONIELEMENTIT : Betset Oy Kyyjärven tehdas

PATINOINTIKÄSITTELYT : Betonipallas Oy

EHDOLLA MYÖS : Opinmäen koulu; KOy

Metsätapiola: Asunto Oy:t Pyökki, Saarni, Jalava, Tammi; Santahamina-talo, Helsinki; Talo LakkaLaine, Vantaan Kivistö; Kehäradan asemat ja maanalaisten tilojen suunnittelu: Kivistö, Aviapolis ja Lentoasema -asemat; OP Ryhmän Vallilan toimitilat, Helsinki; Viikinmäen korttelitalo, Helsinki; Mikkelin Betoni, Vierumäen konttori; Kiinteistöt Oy Vantaan Rubiiniparkki; Heka Viikinmäki, Harjannetie 13

2016

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja Pertti Halonen, arkkitehti Markku Puumala, RA Asko Eerola, professori Jari Puttonen, tekniikan tohtori Tarja Merikallio, toimittaja Lari Malmberg, arkkitehti Maritta Koivisto, tekniikan tohtori Jussi Mattila

VUODEN BETONIRAKENNE : Asunto Oy

Helsingin Viuhka

RAKENNUTTAJA : VVO Yhtymä Oyj Rakennuttamisyksikkö

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtitoimisto Konkret Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Sweco Rakennetekniikka Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Fira Oy

BETONIELEMENTIT : Parma Oy ja Betonimestarit Oy

KUNNIAMAININTA : Roihuvuoren ala-asteen koulun peruskorjaus

TILAAJA/RAKENNUTTAJA : Helsingin kaupungin kiinteistövirasto, Tilakeskus

RAKENNUTTAMINEN : HKR-Rakennuttaja

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Insinööritoimisto Pontek Oy

BETONIELEMENTIT : Ämmän Betoni Oy

EHDOLLA MYÖS : Löyly / sauna ja ravintola, Helsinki; Tapiolan koulun peruskorjaus ja laajennus; Tampereen rantatunneli ja betonitaide. Lisäksi muita ehdokkaita.

2017

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja

Jussi Mattila, arkkitehti Jaakob Solla, RA

Asko Eerola, tekniikan tohtori Olli-Pekka

Kari, tekniikan tohtori Tarja Merikallio, toimittaja Paula Holmila, päätoimittaja

Maritta Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Kruunuvuorenrannan koonta-asema

RAKENNUTTAJA : Kruunuvuorenrannan

Jätteen Putkikeräys Oy

RAKENNUTTAJAKONSULTTI JA -VALVONTA : JLL Finland

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtuuritoimisto B & M Oy

RAKENNESUUNNITTELU : FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Rakennuspartio Oy

ELEMENTTIEN 3D-MALLINNUS : Betoniviidakko Oy, Topi Äikäs

BETONIELEMENTIT : Parma Oy, Kangasalan tehdas

PATINOINTIKÄSITTELYT : Betonipallas Oy

EHDOLLA MYÖS : Vaahterakoti Järvenpää; Imatran teatteri; Hanasaaren kulttuurikeskuksen ja hotellin peruskorjaus ja laajennus; Helsingin kaupunginteatterin peruskorjaus; Dipolin peruskorjaus; Tapiolan Ainoa ja Tapiolan metroasema; Länsisataman Länsiterminaali 2; Tiedekulma HYY, Helsinki; OP-Vallilan korttelin loppuosa; Helsingin Energian tekninen rakennus, Sörnäinen; ”Vihreistä vihrein” -asuinkerrostalo, Helsingin Jätkäsaari; Länsimetro ja metroasemat; Niittykummun keskuksen asuinrakennukset Niittyhuippu ja Niittytori, Espoo; Villa K -pientalo. Sipoo

2018

PALKINTOLAUTAKUNTA : toimitusjohtaja

Jussi Mattila, RA Asko Eerola, Arkkitehti

Jussi Murole, DI Pekka Talaskivi, tekniikan tohtori Tarja Merikallio, päätoimittaja

Tapio Kivistö, päätoimittaja, arkkitehti

Maritta Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Amos Rex

RAKENNUTTAJA : Föreningen Konstsamfundet R.F.

TILAAJA : Fastighets Ab Glaspalatset i Helsingfors

KÄYTTÄJÄ : Amos Rex

RAKENNUTTAJAKONSULTTI JA PROJEK-

TINJOHTO : Haahtela-rakennuttaminen Oy

ARKKITEHTISUUNNITTELU : JKMM Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Sipti Oy, Sweco Rakennetekniikka Oy (kupolit)

URAKOITSIJA : Haahtela Oy

BETONIKIVET : Rakennusbetoni- ja Elementti Oy

YMPÄRISTÖRAKENTAMINEN : ViherPirkka Oy

BETONILATTIAT : Bermanto Oy

EHDOLLA MYÖS : Huvila Askainen, Turku; Oodi-keskustakirjasto; Laitaatsalmen silta, Savonlinna; HUS Hyvinkään sairaala; Lastensairaala, Helsinki; Väre, Aalto-yliopisto; Eteläranta 10:n julkisivukorjaus; Hybriditalo Kruunuparkki 5; Tampereen Luminary; Ilmalan asema, Helsinki; Niskaparkki -asuin- ja pysäköintitalo, Jyväskylä

2019

PALKINTOLAUTAKUNTA : DI Pekka Talaskivi, professori Matti Pentti, RA Asko Eerola, arkkitehti Sasu Marila, päätoimittaja Tapio Kivistö, toimitusjohtaja Jussi Mattila, päätoimittaja, arkkitehti Maritta

Koivisto

VUODEN BETONIRAKENNE : Jätkäsaaren peruskoulu, Helsinki

RAKENNUTTAJA : Helsingin kaupunki

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Aarti Ollila

Ristola Arkkitehdit Oy

RAKENNESUUNNITTELU : Sitowise Oy

PÄÄURAKOITSIJA : SRV Rakennus Oy

ELEMENTTITOIMITTAJA : Betoniluoma Oy

KUNNIAMAININTA : HASO Rantapuisto / Heka Pukinmäki Isonpellontie 9

RAKENNUTTAJA : Helsingin kaupunki asuntotuotanto

ARKKITEHTISUUNNITTELU : Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy

RAKENNESUUNNITTELU : JL-Rakenne Oy

PÄÄURAKOITSIJA : Varte Oy

ELEMENTTITOIMITTAJA : Suutarinen

Yhtiöt Oy

EHDOLLA MYÖS : K-Kampus Helsinki; As Oy Espoon Hansakallion Helmi; Kalasataman sähköasema Helsinki; Meilahden raitioliikenteen sähkönsyöttöasema; Fiskarin Bryga Helsinki; Espoon Asunnot Oy Niittysillankulma 1; Ainoa ja Kirjakannen asuintalot: Espoon Hattara, Espoon Tammen Taittaja ja Taian Taika, Tapiola, Kyrö Distillery Companyn tynnyrivarasto; Courtyard by Marriott Tampere; As Oy Espoon Piruetti

VUODEN BETONIRAKENNE -PALKINTO annetaan vuosittaisen kilpailun perusteella rakennuskohteelle, joka parhaiten edustaa suomalaista betonirakentamista. Kilpailun tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ja edistää suomalaista betoniarkkitehtuuria, ­tekniikkaa ja ­rakentamista.

Ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 1970, jolloin voittajakohteeksi valittiin Näsinneula Tampereelta. Tämän jälkeen voittajia on löytynyt kaikilta keskeisiltä betonirakentamisen osa­alueilta: silloista, urheilukeskuksista, julkisista arvorakennuksista niin asuintaloihin kuin kouluihin. Vuoden Betonirakenteina on palkittu myös useita kansainvälisesti merkittäviä rakennushankkeita, joissa suomalainen arkkitehtuuri, ­rakennetekniikka ja ­rakentaminen ovat olleet johtavassa asemassa.

Nyt julkaistavan juhlakirjan sisältö kattaa Vuoden Betonirakenne ­kilpailun koko 50­vuotisen historian. Samalla teos luo kilpailukohteiden kautta katsauksen vuosikymmenten aikana tapahtuneeseen suomalaisen betoniarkkitehtuurin ja betonirakentamisen kehitykseen.

THE CONCRETE STRUCTURE OF THE YEAR AWARD is granted in a competition organised every year to a construction project which best represents Finnish concrete construction. The purpose of the competition is to increase awareness of and promote Finnish concrete architecture, technology and construction.

The first competition was held in 1970 and the winner was Näsinneula tower in Tampere. Since then, the Award has been won by projects representing all the sub-areas of concrete construction: from bridges, sports centres and public buildings of value to housing projects as well as schools. The Concrete Structure of the Year Award has also been granted to several internationally acclaimed construction projects in which Finnish architecture, structural engineering and construction engineering have played leading roles.

The content of the Anniversary Publication covers the entire 50-year history of the Concrete Structure of the Year Award. It also provides an overview of the development of Finnish concrete architecture and concrete construction over the past five decades.

ISBN 978-952-5351-22-4