SOUTAEN YLI ATLANTIN JA TAKAISIN.

Suomalaisia kuvaillaan usein hulluksi kansaksi. Tämä johtunee siitä, että tunnetut ja tuntemattomat suomalaiset ovat tehneet aikojaan mitä ihmeellisimpiä urotekoja.

Tähän hullujen tekojen tekijäkaartiin olemme saaneet uuden nimen: Jari Saario.

Jari Saario on espoolainen palomies, joka noin seitsemän vuotta sitten sai päähänsä, että hän haluaa ylittää Atlantin soutaen. Miehellä on jo ennestään takanaan erilaisia tempauksia; hän on muun muassa soutanut Helsingistä Tallinnaan ja Kööpenhaminasta Helsinkiin – ja on tehnyt myös sisäsoudun Suomen ennätyksen. Tuorein tempaus on kuitenkin ihan eri mittakaavaa kuin edelliset.

Saario lähti 23.1.2023 Kanariansaarilta uskomattomalle soutumatkalle Atlantin yli kohti Amerikan mannerta. Reilu kaksi kuukautta yksinoloa pienessä yhden hengen soutuveneessä olisi kova koettelemus ihan sellaisenaan, mutta siihen kun tulee päälle raskas soutaminen, kova merenkäynti, paahtava auringonpaiste ja jatkuva kosteus, on kokemus todella kova.

Saariolla on lehden tekohetkellä muutaman kuukauden ”tauko” tempauksestaan, ja saimme häneen yhteyden Espoon kodistaan. Palautuminen seikkailun ensimmäisestä osiosta on onnistuneesti takana, eikä urakasta jäänyt juurikaan mitään hoitoa kaipaavaa, ei edes rakkuloita käsiin. Suurin ongelma oli hermoston väsymys, ja vielä viikkoja rantautumisen jälkeen jokainen liike vaati keskittymistä. Nyt valmistelut paluumatkalle ovat täydessä vauhdissa, mutta Saario muistelee mielellään menomatkaa. Miten ihmeessä sekä pää että kroppa kestivät yli 5000 kilometriä raskasta soutua?

– Fysiikkaa olen treenannut koko elämäni monipuolisesti. Tätä projektia silmällä pitäen olen viimeiset kaksi vuotta panostanut peruskunnon parantamiseen ja vähentänyt kaikkea sellaista rautojen kanssa heilumista, jossa olisi riski hajottaa paikkoja kropassa, Jari kertoo. - Näin ollen luotin siihen, että fysiikka kestää. Pääni on aina kestänyt yksinolon hyvin, mutta kyllä se tilanpuute rassaa sekä päätä että kroppaa.

Pienessä veneessä ei ilmeisesti mitään gourmet-aterioita loihdita?

– Söin koko matkan pelkkiä kuivamuonia, Jari naurahtaa, mutta sanoo että ne maistuvat todella hyviltä. - Minulla oli kyydissä herkullisia välipalojakin, mutta ne menivät pilalle, kun laatikko meni rikki ja täyttyi merivedellä. Tähän tulee muutos paluumatkalle, hän sanoo kokemuksesta viisaampana. – Eniten kaipasin kahvia. Olin kuvitellut, että kahvia ei tule hirveästi juotua, mutta olinkin juonut koko kahvivarastoni viikossa. Välillä oli päiviä, jolloin ruoka ei maistunut ollenkaan, koska keli oli syömiseen liian kova. Paino laski reissun aikana 13 kiloa.

Tosiasia on, että valtamerellä apu on kaukana, vaikka olisi millainen hätä. Olitko missään vaiheessa hengenvaarassa tai ajattelitko hetkenkään, että olisit jättänyt seikkailun kesken?

– Kerran törmäsin nukkuvaan valaaseen ja pari kertaa takerruin vedessä oleviin köysiin, mutta en silti kokenut olevani vaarassa, Jari vakuuttaa. - Periksi antaminen ei käynyt koskaan mielessä, eikä se oikeastaan edes ollut mahdollista. Näin koko matkan aikana neljä laivaa. Jos olisin näihin pyytänyt päästä kyytiin, olisin joutunut jättämään soutuveneeni. Eikä ihan pikkusyystä tulisi mieleen hylätä yli 100 000 euron kapistusta…

Koko menomatkan ajan saimme sosiaalisessa mediassa seurata Jarin vointia ja matkan etenemistä. Ilmeisesti kuitenkaan kännykällä ei tuolla ulapalla tee juuri mitään?

– Yhteydenpito kotiporukkaan hoidettiin

Range Globa -satelliittivälineillä. Yhteydet toimivat hyvin, vaikka jouduinkin tekemään sen eteen paljon töitä. Suomessa Emmi Pärni teki ison työn ja päivitti koko ajan someani. Reissun aikana myös Helsingin Sanomat kirjoitti minusta ja Jussi Ridanpää teki podcastia. Koko seikkailun ideana oli se, että saan tarinani jaettua samalla kun etenen, se oli tärkeää näkyvyyden kannalta, Saario selittää somen tärkeyttä.

Mitkä olivat upeimmat näyt ja kokemukset matkan varrella? Entä pahimmat?

– Pelkkä aava meri ei sinänsä tehnyt suurempaa vaikutusta, esimerkiksi kotimaan auringonnousut ja -laskut ovat paljon upeampia. Hienointa oli nähdä kellonajoista johtuvat säänvaihtelut. Esimerkiksi se, miten meri vyöryi päälle joka ilta auringon laskiessa parin tunnin ajan. Luonnon voima oli todellakin läsnä, kertoo Jari kokemuksistaan. – Pahinta matkassa oli nukkumattomuus. Välillä olo oli kuin huvipuistolaitteessa, kun 275-kiloinen vene heittelehti kovassa merenkäynnissä. Melu oli sanoin kuvaamaton. Viimeisen viikon aikana nukuin neljä tuntia.

Tällä hetkellä vene on korjattavana valmistajalla, ja Jarin on tarkoitus aloittaa paluumatkansa Kanadan New Foundlandista 24. kesäkuuta. Paluumatkan Suomeen on arvioitu kestävän nelisen kuukautta, ja kilometrejä kertyy yli 7000. Miltä tuntuu lähteä uudestaan koetukselle, vastahan olet palautunut edellisestä koettelemuksesta?

– Menomatka sinne oli koko ajan mielessäni vain elintärkeänä treenimatkana. Nyt alkaa haasteen kovin osuus. Mutta samalla nyt on helpompi lähteä, koska tunnen veneen ja apuvälineet ja tiedän, miten ne käyttäytyvät merellä. Menomatkasta sain valtavasti arvokasta kokemusta ja myös varmuuden siitä, että oma pääni kestää. Opin virheistäni ja olen muuttunut ihmisenä menomatkan kokemuksen ansiosta. Ei pelota yhtään, vannoo Saario ja vahvistaa, että perhe on antanut hyväksynnän projektille.

Neuvoja Saariolle varmasti tulee moneltakin taholta, mutta onko hänellä itsellään neuvoja kaikille niille, jotka haaveilevat vastaavanlaisista uroteoista tai seikkailuista?

– Uskokaa unelmiin älkääkä antako periksi! Itse suoritus on yleensä se lyhyin osuus ja suunnittelu se vaativin. Joskus suunnittelu vie vuosia ja tuntuu mahdottomalta, mutta muistakaa, että lopulta se on kaikki sen arvoista. Kannattaa kysyä neuvoa ja kokemuksia mahdollisimman monelta, useimmiten parhaat neuvot ovat ilmaisia, neuvoo Jari Saario ja nauttii vielä hetken perheestään ennen suurta seikkailua.

Uskokaa unelmiin älkääkä antako periksi!

Seuraa Jarin

SEIKKAILUA: soutaja.com @jari_saario @atlantic.row.tour

Skulle du kunna tänka dig att ro ensam över Atlanten till Amerika? Inte jag heller. Och att dessutom ro tillbaka från Kanada till Helsingfors låter som en oerhört skrämmande och fysiskt ansträngande upplevelse. Brandmannen Jari Saarios rodd till Amerika är redan historia, men hans returresa kommer att starta den 24.6.2023. Följ med hans äventyr på hans sociala medier.