Tax View 2/2012

TAX VIEW KPMG:n veropalveluiden tiedotuslehti / 2 / 2012

Kyseenalaista verokikkailua – vai hyväksyttävää verosuunnittelua?

Tässä numerossa: • Vuoden 2013 talousarvioesityksen veromuutokset • YT-menettelyissä erityisesti huomioitavia seikkoja

Sisällys

Pääkirjoitus

03

Vuoden 2013 talousarvioesitykseen sisältyvät välitöntä verotusta koskevat muutokset

04

Arvonlisäverokannat muuttuvat 1.1.2013

08

Toimintaympäristön muutokset kiinnostavat yhdistysten ja säätiöiden edustajia

10

Arvopaperimarkkinalainsäädäntö uudistuu

14

Henkilöstövähennyksiä koskevissa yhteistoimintamenettelyissä erityisesti huomioitavia seikkoja

16

Muutoksia ulkomaantyön sosiaaliturvaan

20

Siirtohinnoittelusäännösten uudistuksia Baltiassa

24

Lokalisaatio vai komennuksen jatkaminen Yhtiöiden kohtaamat haasteet Suomessa ja maailmalla

26

Verokikkailua?

28

Venäjän WTO-jäsenyys tuo helpotuksia tullisääntöihin

32

Pääkirjoitus Tarve tasapainottaa valtiontaloutta korostuu talousarviossa esitetyissä verolakimuutoksissa. Selvimmin siitä on kysymys vuoden 2013 alkuun ajoittuvissa arvonlisäverokantojen korotuksissa. Hallituksen esityksen mukaan pelkästään yleisen verokannan yhden prosenttiyksikön korotuksella voitaisiin saavuttaa noin 575 miljoonan euron vuotuinen verotulojen lisäys.

Suuntaus siihen, että verotulojen kerääminen painottuu yhä enemmän välillisiin veroihin, on ollut vallalla maailmalla jo

vuosia. Talouskriisin kuristaessa monet muut maat ovatkin jo ennen Suomea nostaneet arvonlisäverokantojaan.

Maita, jotka ovat nostanee arvonlisäverokantojaan vuoden 2010 jälkeen, tai suunnittelevat sitä nyt, on pelkästään Euroopassa jo lähes parikymmentä.

1.7.2010. Nyt ehdotetut siirtymäsäännökset ovat hyvin samansisältöiset, joten vuoden 2010 korotuksen yhteydessä saadut kokemukset ovat käyttökelpoisia yritysten miettiessä tulevan vuodenvaihteen korotuksen vaikutuksia liiketoimintaansa ja taloushallinnon käytäntöihinsä.

Yleinen verokanta muuttuu nyt vasta toisen kerran sitten vuoden 1991, jolloin valtaosa palveluista ei edes vielä kuulunut arvonlisäverotuksen piiriin. Yleisen arvonlisäverokannan edellinen korotus tapahtui

Tällaisena aikana, jolloin verotulojen kertyminen on erityisen huomion kohteena, menettelyt, joiden johdosta vero kertyy muualle kuin Suomeen, saavat julkisuudessa paljon huomiota. Näitä, viimeaikoina julkisuudessa välillä myös väärin ymmärrettyjä asioita käsitellään tämän lehden ”Verokikkailua?” -nimisessä artikkelissa. Toivomme sen selvittävän näitä vaikeiksi koettuja asioita.

Päätoimittaja Jukka-Pekka Kankaanpää P: 020 760 3527 / E: jukka-pekka.kankaanpaa@kpmg.fi

04

Vuoden 2013 talousarvioesitykseen sisältyvät välitöntä verotusta koskevat muutokset

28

Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Verokikkailua?

TAX VIEW

Julkaisija KPMG Oy Ab | PL 1037 | 00101 Helsinki | puh. 020 760 3000 | www.kpmg.fi | etunimi.sukunimi@kpmg.fi Osoitteenmuutokset ja tilaukset tax@kpmg.fi Päätoimittaja Jukka-Pekka Kankaanpää Toimitussihteeri Johanna Firtina Ulkoasu ja taitto Adverbi Painopaikka Uusimaa kpmgfinland kpmg-oy-ab KPMGGlobal

© 2012 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International Cooperative (”KPMG International”), a Swiss entity. All rights reserved. Printed in Finland.

The KPMG name, logo and “cutting through complexity” are registered trademarks or trademarks of KPMG International Cooperative, a Swiss entity.

KPMG International Cooperative is a Swiss entity. Member firms of the KPMG network of independent firms are affiliated with KPMG International. KPMG International provides no client services. No member firm has any authority to obligate or bind KPMG International or any other member firm vis-à-vis third parties, nor does KPMG International have any such authority to obligate or bind any member firm.

The information contained herein is of a general nature and is not intended to address the circumstances of any particular individual or entity. Although we endeavor to provide accurate and timely information, there can be no guarantee that such information is accurate as of the date it is received or that it will continue to be accurate in the future.

No one should act on such information without appropriate professional advice after a thorough examination of the particular situation. The views and opinions expressed herein are those of the authors and interviewees and do not necessarily represent the views and opinions of KPMG International or KPMG member firms.

441 763 Painotuote

2012 / 2 / Tax View / 3

Vuoden 2013 talousarvioesitykseen sisältyvät välitöntä verotusta koskevat muutokset Vuoden 2013 talousarvioesitys ja osa siihen liittyvistä verolakien muuttamista koskevista hallituksen esityksistä annettiin eduskunnalle 17.9.2012. Välittömän verotuksen osalta muutoksia ehdotetaan tehtäväksi sekä tuloverotuksessa että perintö- ja lahjaverotuksessa.

Keskeisimmät muutosehdotukset koskevat verovapaan kilometrikorvauksen määrää, eläkevakuutuksen, pitkäaikaissäästämissopimuksen ja kollektiivisen lisäeläketurvan maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksiä sekä tuotannollisten investointien korotettuja poistoja.

Myös muita jäljempänä kuvattavia muutoksia on tulossa, mutta niiden osalta valmistelutyö on osittain vielä kesken.

Verovapaan kilometrikorvauksen määrä pienentyy Verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärä omalla autolla tehdystä työmatkasta on tällä hetkellä 45 senttiä kilometriltä. Hallituksen esityksessä (HE 88/2012) verovapaata kilometrikorvausta koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi vaiheittain siten, että Verohallinto vähentäisi verosta vapaan kilometrikorvauksen yleistä määrää vahvistettaessa yksityisajojen osuutena 5 prosenttia Valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta enimmäismäärästä. Nykytasolla 5 prosentin vähennys merkitsisi verovapaan kilometrikorvauksen alentamista 43 senttiin kilometriltä. Korvausta muutettaisiin lisäksi vuoden 2014 alusta siten, että Verohallinto vahvistaisi erikseen verosta vapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän 15 000 kilometrin ylittävälle osalle. Tältä osin verosta vapaa määrä olisi 55 prosenttia työmarkkinalaitoksen laskemasta enimmäismäärästä, mikä nykytasolla tarkoittaisi 25 sentin kilometrikohtaista korvausta.

Eläkevakuutuksen, PS-sopimuksen ja kollektiivisen lisäeläketurvan maksujen vähennysten edellytyksiä kiristetään Nykysäännösten mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan eläkevakuutuksensa ja pitkäaikaissäästämissopimuksensa maksuja yhteensä 5 000 euroa vuodessa. Vähennysoikeuden yhtenä edellytyksenä on, että eläkettä tai pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuvia suorituksia aletaan maksaa aikaisintaan suorituksen saajan saavutettua työntekijän eläkelain mukaisen vanhuuseläkeiän, joka tällä hetkellä on 63 vuotta. Edelleen verovelvollisella on oikeus vähentää myös eläkesäätiössä, eläkekassassa tai vakuutusyhtiössä kollektiivisesti järjestetystä lisäeläketurvasta suorittamiaan maksuja 5 prosenttia eläketurvan järjestäneen työnantajan verovelvolliselle verovuonna maksaman palkan määrästä, kuitenkin enintään 5 000 euroa vuodessa. Edellytyksenä kollektiiviseen lisäeläketurvaan

Lisätietoja Juho Lindvall P: 020 760 3100 / E: juho.lindvall@kpmg.fi

4 / Tax View / 2 / 2012

liittyvien maksujen vähennykselle on muun ohessa se, että eläkettä aletaan maksaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta.

Eläke- ja työvoimapoliittisiin syihin (työurien pidentäminen) viitaten hallituksen esityksessä (HE 90/2012) ehdotetaan, että kaikkien edellä mainittujen maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on vuodesta 2013 alkaen se, että suorituksia aletaan maksaa vasta verovelvollisen saavutettua työntekijän eläkelain mukaisen lykätyn vanhuuseläkeiän, joka tällä hetkellä on 68 vuotta.

Uusia säännöksiä sovellettaisiin vasta lain voimaantulon jälkeen tehtyihin sopimuksiin, joten muutoksella ei olisi vaikutusta eläkesäästämisen jo aloittaneiden asemaan. Ehdotetut muutokset eivät vaikuta maksujen vähennyskelpoisuuteen työnantajan verotuksessa.

Tuotannollisten investointien korotetut poistot verovuosina 2013–2015 Elinkeinotuloverolain mukaan tehtaana tai työpajana käytettävän rakennuksen hankintamenosta verovuonna tehtävän poiston suuruus saa olla enintään 7 prosenttia rakennuksen poistamattomasta hankintamenosta. Tuotantotoiminnassa

Ehdotetut muutokset eivät vaikuta maksujen vähennyskelpoisuuteen työnantajan verotuksessa. käytettävistä koneista ja laitteista taas voidaan tehdä verovuonna enintään 25 prosentin suuruinen menojäännöspoisto.

Hallituksen esityksessä (HE 94/2012) ehdotetaan, että elinkeinotoimintaa harjoittava verovelvollinen saisi tehdä kalenterivuosina 2013–2015 käyttöön ottamansa tehtaan ja työpajan hankintamenosta säännönmukaiseen poistoon verrattuna kaksinkertaisen poiston enintään kahtena peräkkäisenä verovuonna.

Korotettu poisto-oikeus merkitsisi sitä, että rakennuksen poistamattomasta hankintamenosta saataisiin tehdä enintään 14 prosentin vuotuinen poisto.

Esityksen mukaan poisto-oikeuden kaksinkertaistaminen koskisi myös tuotannollisessa toiminnassa käytettäviä koneita ja laitteita, joiden vuotuinen enimmäispoisto olisi 25 prosentin sijasta 50 prosenttia.

Muita tuloverotusta koskevia muutoksia Hallitus esittää (HE 87/2012) pienten työtulojen verotuksen keventämistä kasvattamalla työtulovähennyksen enimmäismäärää 945 eurosta 970 euroon ja korottamalla vähennyksen kertymäprosenttia 7,1 prosentista 7,3 prosenttiin.

Kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotetaan 2 850 eurosta 2 880 euroon.

Suurten eläketulojen verotusta kiristetään palkkatulon verotuksen tasolle ottamalla käyttöön uusi eläketulon lisävero.

Eläketulon lisäveroa suoritettaisiin 6 prosenttia siltä osin kuin eläketulo eläketulovähennyksen jälkeen ylittää 45 000 euroa. Eläketuloa saavat maksaisivat lisäveron valtionverotuksessa sovellettavan progressiivisen tuloveroasteikon perusteella maksettavaksi tulevan veron lisäksi. Keskimääräinen eläketulon

2012 / 2 / Tax View / 5

Valtion tuloveroasteikkoon ei tehdä inflaatio- ja ansiotasotarkistusta.

lisävero olisi noin 1 050 euroa eläketulon ollessa noin 62 500 euroa.

Kotitalousvähennystä koskevaa säännöstä muutetaan siten, että vähennys myönnetään myös niissä tilanteissa, joissa palvelu tarjotaan toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Muutoksella pyritään poistamaan nykyisiin säännöksiin liittyvät tulkintaongelmat, jotka koskevat työntekijöiden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden toteutumista. Muutos ehdotetaan tehtäväksi takautuvasti siten, että verovelvollinen olisi oikeutettu vähennykseen työstä, joka on tehty vuonna 2007 tai sen jälkeen.

Valtion tuloveroasteikkoon ei tehdä inflaatio- ja ansiotasotarkistusta, minkä johdosta vuonna 2013 valtionverotuksessa sovellettava progressiivinen ansiotulon tuloveroasteikko vastaa siten vuoden 2012 asteikkoa. Tuloveroasteikkoon lisätään kuitenkin uusi tuloluokka 6 / Tax View / 2 / 2012

100 000 euroa ylittäville tuloille.

Uudessa tuloluokassa ylintä marginaaliveroa korotetaan 2 prosentilla (ns. solidaarisuusvero) siten, että vero alarajan ylittävästä osasta on 31,75 prosenttia.

Uusi tuloluokka on tarkoitus sisällyttää tuloveroasteikkoon myös vuosina 2014 ja 2015.

Perintö- ja lahjaverotusta koskevat muutokset Hallitus esittää (HE 93/2012) perintö- ja lahjaveroasteikkoihin lisättäväksi uuden portaan 1 000 000 euroa ylittävän perintöosuuden tai lahjan osalta. Uudessa tuloportaassa verokanta ensimmäisessä veroluokassa olisi 19 prosenttia ja toisessa veroluokassa 35 prosenttia. Ehdotettu muutos olisi väliaikainen ja sitä sovellettaisiin vuosina 2013–2015.

Myös vakuutuksesta edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saadun vakuutuskorvauksen lahjaverovapaus 8 500 euroon saakka ehdotetaan pois-

tettavaksi, koska sääntelyn ei enää voida katsoa vastaavan alkuperäistä tarkoitustaan, vaan toimivan pikemminkin yleisesti käytettynä verosuunnittelukeinona.

Kuolinpesän varoista tehtäviä vähennyksiä koskevia säännöksiä tarkennetaan siten, ettei veron määrä riipu siitä, missä maassa perinnönjättäjä ja perillinen tai testamentin saaja on asunut. Voimassa olevien säännösten mukaan sellaisen omaisuuden arvosta, joka kuuluu muussa maassa asuneen henkilön jäämistöön, vähennetään ainoastaan ne velat ja veloitukset, jotka kohdistuvat mainittuun omaisuuteen. Käytännössä tämä on johtanut tilanteisiin, jossa ulkomailla kuolleen henkilön ulkomailla asuva perillinen ei ole voinut tehdä Suomessa verotettavaa perintöosuutta laskettaessa kaikkia niitä vähennyksiä, joihin Suomessa asunut verovelvollinen on ollut oikeutettu. Tällainen tilanne on voinut syntyä, kun perittävään omaisuu-

teen kuuluu Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta.

Yleisradiovero korvaa TV-lupamaksun alkaen vuodesta 2013 Hallitus antoi esityksen yleisradioverosta jo 5.4.2012 (HE 28/2012) ja tasavallan presidentti vahvisti Yle-uudistukseen liittyvät lait 10.8.2012. Yle-vero korvaa nykyisen televisiomaksun alkaen vuodesta 2013. Luonnolliselta henkilöltä perittävä Yle-vero on 0,68 prosenttia henkilön puhtaan ansio- ja pääomatulon yhteismäärästä, kuitenkin enintään 140 euroa. Veron euromääräinen yläraja tulee käytännössä vastaan vuositulojen ollessa noin 20 000 euroa. Veroa ei kuitenkaan peritä alle 18-vuotiailta eikä Ahvenanmaan maakunnassa asuvilta.

Lisäksi vero jätetään perimättä, mikäli tulojen perusteella laskettava veron määrä on vähemmän kuin 50 euroa.

Myös yhteisöiltä aletaan periä Yle-veroa vuoden 2013 alusta, mikäli yhteisön verovuoden verotettava tulo on 50 000 euroa tai enemmän. Alarajan kohdalla yhteisöiltä perittävä Yle-vero on 140 euroa ja rajan ylittävältä osalta 0,35 prosenttia kuitenkin niin, että veron määrä on enintään 3 000 euroa vuodessa.

Enimmäismäärän 3 000 euroa maksavat sellaiset yhteisöt, joiden verovuoden verotettava tulo on vähintään 868 000 euroa.

Varainsiirtoverotus Asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden, muun kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden sekä asunto-osuuskunnan osuuksien luovutuksesta suoritettava varainsiirtovero korotettaisiin 1,6 prosentista 2,0 prosenttiin. Säännöksiä sovellettaisiin myös sellaisen osakeyhtiön osakkeiden ja ulkomaisen yhteisön arvopapereiden luovutukseen, jonka toiminta tosiasial­ lisesti käsittää pääasiallisesti edellä mainittujen osakkeiden ja osuuksien tai niiden ja Suomessa sijaitsevien kiinteistöjen suoraa tai välillistä omistamista tai hallintaa.

Samassa yhteydessä muutettaisiin yleistä arvopaperien luovutuksia koskevaa säännöstä varainsiirtoveron laskentaperusteesta. Jatkossa vastikkeeseen

luettaisiin myös luovutuksensaajan muulle kuin luovuttajalle tekemä suoritus, joka on luovutussopimuksen ehtona, samoin kuin suoritusvelvoite, jonka luovutuksensaaja on ottanut vastattavakseen ja joka tulee luovuttajan hyväksi.

Asunto-osakeyhtiön, keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön ja muun kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden kohdalla vastikkeeseen luettaisiin myös osakkeisiin luovutushetkellä kohdistuva yhtiölainaosuus. Tiedot perustuvat varainsiirto­ verolain muuttamista koskevaan esitysluonnokseen.

Talousarvioesitykseen sisältyvät keskeneräiset muutoshankkeet Sijoittajan verovähennys Luonnollinen henkilö saisi verovähennyksen pääomatuloverotuksessaan listaamattomaan pieneen yhtiöön tekemänsä vähemmistösijoituksen perusteella. Verovähennys annettaisiin pääomatuloverotuksessa ja se tuloutuisi verotuksessa sitten, kun sijoitus myydään tai siitä muuten luovutaan. Verovähennyksen saisi osakeyhtiöihin tai osuuskuntiin tehdyistä sijoituksista ja se tulisi tehdä osakeannissa merkittävinä uusina osakkeina.

Vähennyksen määrä olisi 50 prosenttia sijoituksen määrästä ja sille asetettaisiin ala- ja yläraja. Esillä on ollut alarajan asettaminen 10 000 euroon ja ylärajan asettaminen 150 000 euroon yhtä sijoitusta kohden. Myös sijoittajan vähennykseen oikeuttavien sijoitusten kokonaismäärää rajoitettaisiin.

Säännös olisi väliaikainen ja koskisi vuosina 2013–2015 tehtyjä sijoituksia. Huojennuksen valtiontukikäsittely on vielä kesken, eikä lopullisia päätöksiä mallin yksityiskohdista ei ole vielä tehty.

Sijoittajan hankintamenoolettaman korotus Luonnollisen henkilön listaamatto­maan pk-yritykseen tehdyn sijoituksen hankintameno-olettama korotettaisiin 50 prosenttiin. Muutos koskisi vuosina 2013–2015 tehtyjä sijoituksia. Sijoittajalta ei edellytettäisi vähemmistöosakkaan statusta, vaan korotetun hankintamenoolettaman saisi myös määräysvallan

yhtiössä omaava omistaja. Myös tämän huojennuksen valmistelu on kesken ja yksityiskohdat avoinna.

Korkojen verovähennysoikeuden rajoittaminen Yhteisöjen, avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden maksamien ns. etuyhteyskorkojen vähennysoikeuteen tullaan esittämään rajoituksia.

Etuyhteys­koroilla tarkoitetaan sellaisten osapuolten toisilleen maksamia korkoja, joilla on toisissaan määräysvalta. Myös tietyt vakuusjärjestelyt voisivat aiheuttaa korkojen katsomisen etuyhteyskoroiksi.

Etuyhteyskorkojen vähennyskelpoisuus rajoitettaisiin 30 prosenttiin yrityksen elinkeinotoiminnan tuloksesta lisättynä tietyillä erillä. Korkojen vähennysoikeuden rajoittamista koskeva hallituksen esitysluonnos on tällä hetkellä toisella lausuntokierroksella.

T&k-verovähennys Pienet ja keskisuuret osakeyhtiöt ja osuuskunnat saisivat vuosille 2013–2015 ylimääräisen veronhyvityksen yhteisöverosta tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan palkkamenojen perusteella.

Veronhyvitys olisi tietty prosenttimäärä t&k-toiminnan palkkamenojen määrästä.

Hyvityksen vähimmäismääräksi on ollut esillä 5 000 euroa ja enimmäismääräksi 100 000 euroa. Verovähennyksen valtiontukikäsittely on kuitenkin vielä kesken ja yksityiskohdat avoinna.

Koulutusvähennys Koulutusvähennys olisi yritysverotuksessa myönnettävä lisävähennys, jonka perusteena olisi työntekijälle koulutusajalta maksettu palkka. Työntekijän täytettyä 55 vuotta vähennykseen oikeuttaisi myös osallistuminen työ­ hyvinvointitoimintaan. Koulutusvähennykseen oikeuttaisi enintään kolme koulutuspäivää työntekijää kohti. Koulutusvähennyksen valmistelu on vielä toistaiseksi kesken.

Pankkivero Hallitus päätti pankkiveron käyttöönotosta vuodesta 2013 alkaen. Valmistelu on vielä kesken, eivätkä mallin yksityiskohdat ole vielä selvillä. Pankkiverolla on tarkoitus kerätä 170 miljoonaa euroa vuodessa.

2012 / 2 / Tax View / 7

Arvonlisäverokannat muuttuvat 1.1.2013 Arvonlisäverolakia ollaan muuttamassa siten, että kaikkia arvonlisäverokantoja nostetaan yhdellä prosenttiyksiköllä vuoden 2013 alusta.

Hallitus antoi 18.9.2012 maaliskuussa julkaisemansa kehyspäätöksen mukaisen esityksensä arvonlisäverokantojen nostamisesta. Ehdotuksen mukaan yleinen arvonlisäverokanta korotetaan 23 prosentista 24 prosenttiin. Elintarvikkeisiin, rehuihin sekä ateriapalveluihin sovellettava alennettu verokanta ehdotetaan korotettavaksi 13 prosentista 14 prosenttiin. Vastaavasti mm. kirjoihin, tilattuihin sanoma- ja aikakauslehtiin, lääkkeisiin, liikuntapalveluihin, henkilökuljetuksiin ja kulttuuri ja viihdetilaisuuksien pääsymaksuihin sovellettavaa 9 prosentin verokantaa ehdotetaan korotettavaksi 10 prosenttiin. Samassa yhteydessä vakuutusmaksuvero ehdotetaan korotettavaksi 24 prosenttiin nykyisestä 23 prosentista.

Hallituksen esityksen mukaan vuodenvaihteessa tapahtuvan verokantamuutoksen käyttöönotossa sovelletaan samoja periaatteita kuin vuoden 2010 verokantamuutoksissa. Pääperiaate verokannan määräytymisessä on tavaran toimituksen ajankohta tai palveluita myytäessä palvelun suorittamisen ajankohta. On kuitenkin hyvä muistaa, että toimitusajankohta tai suoritusajankohta ei määräydy täysin samoin kuin esimerkiksi kirjanpidon suoriteperuste. Tämän takia verokantojen muutostilanteissa onkin tunnistettava erityyppiset tavarat ja palvelut ja niiden sopimusjärjestelyt.

Tavara katsotaan toimitetuksi, kun se on luovutettu ostajan haltuun. Myös osamaksukaupassa vero määräytyy sen ajankohdan mukaan, jolloin tavara on luovutettu ostajalle. Luovutuksen jälkeen tapahtuvien maksujen ajankohta ei näin ollen vaikuta sovellettavaan verokantaan, vaan vuonna 2012 luovutetusta 8 / Tax View / 2 / 2012

tavarasta suoritetaan arvonlisävero nykyisen verokannan mukaan tulevista muutoksista huolimatta, vaikka osamaksueriä maksetaankin vuoden 2012 jälkeen. Yhteisöhankintojen osalta on myös huomioitava poikkeavat säännökset veron suoritusvelvollisuudesta.

Palveluiden osalta sovellettava verokanta määräytyy palvelun suoritusajankohdan mukaan, joka käytännössä tarkoittaa sovitun sisältöisen palvelusuorituksen olevan valmis ja asiakkaan käytettävissä tai muutoin hyödynnettävissä. Jatkuvana suorituksena myyty tavara tai palvelu katsotaan toimitetuksi tai suoritetuksi kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättyessä. Jatkuvaluonteisella suorituksella tarkoitetaan jatkuvaluonteista myyntiä, jossa vastike määräytyy ainoastaan ajankulumisen perusteella.

Jatkuvaluonteisesta palvelusta ei ole kysymys silloin, kun veloitus ei perustu pelkästään aikaan vaan myös toimitettuun määrään. Käytännössä jatkuvaluonteisena palveluna pidetään Suomessa ainoastaan vuokraus- ja

Pääperiaate verokannan määräytymisessä on tavaran toimituksen ajankohta tai palveluita myytäessä palvelun suorittamisen ajankohta.

leasing-palveluita. Tällainen palvelu katsotaan suoritetuksi kunkin tilitysjakson päättyessä. Kun vuokran laskutusjakso on esimerkiksi 1.11.2012–31.1.2013, katsotaan palvelu suoritetuksi kokonaisuudessaan 31.1.2013 ja arvonlisävero suoritetaan 24 prosentin verokannan mukaan. Jos maksu kuitenkin tapahtuu ennen 1.1.2013, sovellettava verokanta on nykyinen 23 prosenttia.

Rakennusurakka tai muu vastaava pitkäkestoinen projektitoiminen palvelu on suoritettu vasta, kun se on luovutettu asiakkaalle esimerkiksi vastaanottotarkastuksessa. Esimerkiksi peruskorjausurakan osalta, joka on vastaanotettu 1.1.2013 tai sen jälkeen, maksueriin tulee soveltaa 24 prosentin verokantaa lukuun ottamatta ennen 1.1.2013 saatuja ennakkomaksuja.. Rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamisessa veron suorittamisvelvollisuus syntyy sitä mukaa kuin rakentamispalvelu valmistuu, joten ennen 1.1.2013 valmistuvaan osaan oman käytön verotuksen piiriin kuuluvasta rakentamisesta tai rakennuttamisesta veroa suoritetaan 23 prosentin mukaan ja vain sen jälkeisestä osasta 24 prosentin perusteella.

Nämä periaatteet tulisi ottaa huomioon pitkään jatkuvia urakkatoimituksia koskevien sopimusten ehdoissa.

Ennakkomaksujen osalta verokanta määräytyy kertymisajankohdan, ei laskutusajankohdan mukaan. Oikean verokannan soveltaminen ennakkomaksuihin edellyttääkin ennakkomaksujen kertymisen seuraamista; joulukuussa laskutetut eriin, jotka maksetaan vasta tammikuussa, tulee soveltaa uutta verokantaa. Laskua maksettaessa ei näin ollen ole mahdollista täydellä varmuu-

della tietää, mitä verokantaa myyntiin tulisi lopulta soveltaa.

Annettuihin alennuksiin, luottotappioi­ hin ja muihin vastaaviin oikaisueriin sovelletaan sitä verokantaa, joka oli voimassa, kun tavara toimitettiin tai palvelu suoritettiin. Verohallinnon vuonna 2010 antaman ohjeen mukaan jälkikäteen maksettavat vuosi- tai muut kausialennukset ja muut vastaavat erät, jotka kohdistuvat sekä ennen verokannan muutsosta että sen jälkeen toimitettuihin tavaroihin ja palveluihin, voitiin jakaa eri verokannan alaisiin osiin ajan kulumisen mukaisessa suhteessa. Verohallinto antanee kuitenkin erillisen ohjeen 1.1.2013 muutoksen soveltamisesta: asia on varmistettava uudesta ohjeesta sen ilmestyttyä.

Hallituksen lakiesitystä ei tätä kirjoitettaessa ole vielä vahvistettu, mutta sen läpimeno on käytännössä niin todennäköistä, että verovelvollisten tulisi välittömästi ryhtyä valmistautumaan siihen. Yleisemminkin verovelvollisten on aiheellista ottaa toiminnoissaan huomioon myös mahdolliset myöhemmät verokantamuutokset. Esimerkiksi pitkäaikaisissa sopimuksissa ja tarjouksissa arvonlisäveron määrää ei tulisi sitoa mihinkään tiettyyn voimassaolevaan

veroprosenttiin, vaan ehtojen muotoiluissa tulee varautua verokannan muutosten mahdollisuuteen. Lisäksi etenkin verotonta toimintaa harjoittavien tulee huomioida verokannan muutosten kustannusvaikutukset yrityksen toiminnassa, sillä vähennysoikeuden puuttuessa arvonlisäveron korotukset nostavat automaattisesti kustannuksia.

Myös laskutusjärjestelmiin ja laskunkäsittelyyn tarvittaviin muutoksiin tulisi varautua.

Lisätietoja Anna Kallunki P: 020 760 3418 / E: anna.kallunki@kpmg.fi

2012 / 2 / Tax View / 9

Toimintaympäristön muutokset kiinnostavat yhdistysten ja säätiöiden edustajia KPMG järjesti kesäkuussa 2012 yhdessä Helsingin Osuuspankin kanssa ajankohtaistilaisuuden yhdistyksille ja säätiöille. Seminaarissa lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen oikeusministeriöstä kertoi säätiöja yhdistyslain kehityshankkeista ja erityisasiantuntija Ilkka Lahti valtiovarainministeriöstä yleishyödyllisten yhteisöjen verotukseen kohdistuvista muutospaineista. Lisäksi Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola johdatti kuulijat hyvän elämän langan jäljille. Mielenkiintoiset aiheet houkuttelivat upeaan Musiikkitaloon ennätysmäärän kuulijoita, sillä osallistujia saapui paikalle lähes 200.

10 / Tax View / 2 / 2012

Yleishyödyllisten yhteisöjen verovelvollisuuden laajuus on muita yhteisöjä suppeampi, sillä ne ovat verovelvollisia vain saamastaan elinkeinotoiminnan tulosta sekä sellaisen kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta, jota käytetään muihin kuin yleisiin tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Muu kuin elinkeinotoiminnaksi katsottava varainhankinta on siten yleishyödyllisille yhteisöille pääsääntöisesti verovapaata. Erityisasiantuntija Ilkka Lahti kertoi tilaisuudessa, että yleishyödyllisten yhteisöjen verotukselliseen erityisasemaan kohdistuu kuitenkin tällä hetkellä paineita Euroopan komission suunnalta. Syynä on Euroopan komissiolle syksyllä 2009 tehty tuloverotusta koskeva kantelu, jossa komissiota on pyydetty selvittämään, ovatko tuloverolain ja veronhuojennuslain mukaan yleishyödyllisille yhteisöille myönnettävät veronhuojennukset hyväksyttäviä yhteismarkkinoilla. Lisäksi Suomea vastaan on käynnissä myös arvonlisäverotusta koskeva rikkomusmenettely. Tuloverokantelussa esitetyn kannan mukaan yleishyödyllisten yhteisöjen toiminta on viime vuosina laajentunut ja kaupallistunut siten, että sitä koskevaa verolainsäädäntöä ei voida enää pitää nykytilaa vastaavana. Lisäksi kantelussa katsotaan, että yleishyödyllisten yhteisöjen saamat veronhuojennukset vääristävät kilpailua.

Ilkka Lahti kertoi, että Suomen viranomaiset ovat vastanneet Euroopan komission kirjeeseen kesäkuussa 2010 ja todenneet, ettei kyseessä ole kantelun tarkoittama

kielletty valtiontuki usealla eri perusteella eikä tuki vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Suomen viranomaisten kannan mukaan verotuskäytäntöä on kehitetty yhteisöjen toiminnan muut­tuessa ja elinkeinotoimintaa verotetaan vastaavin perustein kuin yrityksilläkin. Suomen viranomaiset ovat lisäksi joulukuussa 2010 selventäneet Valtion­talouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomuksessa esiin tuotuja seikkoja ja keväällä 2011 Valtiovarainministeriön työryhmän muistiossa (31/2009) esitettyjä kantoja sekä yleishyödyllisten yhteisöjen ilmoittamisvelvollisuuteen, verovalvontaan ja huvitilaisuuksista saatujen tulojen verotukseen liittyviä kysymyksiä. Ilkka Lahti kertoi, että keskustelua Euroopan komission kanssa on jatkettu myös viime keväänä, jolloin Suomen viranomaiset ovat vastanneet Euroopan komission lähettämiin lisäkysymyksiin. Valtiovarainministeriö on kertonut Euroopan komissiolle, miten elinkeinotoiminnan tunnusmerkistöä arvioidaan ja onko se voimassaolevan EU:n oikeuskäytännön mukainen. Euroopan komissio on nostanut keskusteluissa esiin myös TVL 23.3 §:ssä mainitut, suoraan lain nojalla yleishyödyllisille yhteisöille verovapaat varainhankinnan muodot. Lahti kertoi, että komission näkemyksen mukaan ko. lista sisältää toimintoja, joita todennäköisesti pidettäisiin EU-säännösten tarkoittamana taloudellisena toimintana. Lahden mukaan keskustelun kohteena on ollut myös yleishyödyllisten yhteisöjen veron huojennus.

Erityisasiantuntija Ilkka Lahti, Valtiovarainministeriö

Toimitusjohtaja Olli Lehtilä, Helsingin OP Pankki

Euroopan komissio on toukokuussa 2012 alustavasti arvioinut, että kantelun kohteena olevat yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennukset ovat EU-oikeuden tarkoittamaa, kiellettyä valtiontukea.

Lisätietoja Katariina Pöyhönen P: 020 760 3287 / E: katariina.poyhonen@kpmg.fi

Toimitusjohtaja Raija-Leena Hankonen, KPMG

2012 / 2 / Tax View / 11

Säätiöiden toimintaympäristö ja toimintatavat ovat merkittävästi muuttuneet tänä aikana, minkä vuoksi säätiölain kokonaisuudistus nähdään tarpeellisena.

Ilkka Lahti totesi, että Euroopan komissio on toukokuussa 2012 alustavasti arvioinut, että kantelun kohteena olevat yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennukset ovat EU-oikeuden tarkoittamaa, kiellettyä valtiontukea.

Euroopan komission mukaan keskeinen kysymys on käsitteellinen ero Suomen lainsäädännön mukaisen elinkeinotulon ja EU:n lainsäädännössä tarkoitetun taloudellisen toiminnan välillä. Suomen viranomaiset tulevat vastaamaan komission alustavaan kantaan, jonka jälkeen asian käsittely komissiossa jatkuu. Mikäli Euroopan komissio ei muuta kantaansa, alkaa tuloverotusta koskeva rikkomusmenettely. Hyvänä uutisena Ilkka Lahti kertoi sen, että vaikka Euroopan komission kanta pysyisikin voimassa myös asian myöhemmissä vaiheissa, ei sen kuitenkaan lähtökohtaisesti pitäisi aiheuttaa jälkikäteistä takaisinperintävelvoitetta yleishyödyllisille yhteisöille.

Yleishyödyllisten yhteisöjen verojärjestelmän mahdollisen muuttumisen vaikutuksia on kuitenkin hyvä alkaa kartoittaa jo nyt, jolloin mahdollisten muutosten vaikutukset oman yhdistyksen tai säätiön toimintaan ja talouteen voidaan arvioida ja myös pohtia, onko rakenne- tms. muutoksille ehkä tarvetta.

Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen kertoi tilaisuudessa säätiölain uudistushankkeen sekä yhdistyslain muutostarpeen selvittämisen tämän hetken tilanteesta. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotusta uudeksi säätiölaiksi. Uudistuksen tavoitteena on, että säätiöt voisivat toimia mahdollisimman tehokkaasti, joustavasti ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Säätiölakityöryhmän työn pohjana on oikeusministeriössä vuonna 2010 laadittu 12 / Tax View / 2 / 2012

arviomuistio ja siitä saadut lausuntopalautteet. Säätiölaki on ollut nykymuodossaan voimassa jo vuodesta 1930 lähtien ja säätiöiden toimintaympäristö ja toimintatavat ovat merkittävästi muuttuneet tänä aikana, minkä vuoksi lain kokonaisuudistus nähdään tarpeellisena.

Jyrki Jauhiainen kertoi, että säätiölain merkittävimmät muutostarpeet liittyvät jatkuvarahoitteisten säätiöiden ominaispiirteisiin ja epäitsenäisten säätiöiden asemaan, tahdonvaltaisen ja pakottavan sääntelyn suhteeseen, säätiön tarkoitukselle asetetun hyödyllisyysvaatimuksen tarpeellisuuden arviointiin sekä sen pohtimiseen, tulisiko liiketoiminnan harjoittaminen sallia nykyistä selkeämmin. Lisäksi säätiölain uudistuksessa on tarkoitus pohtia säätiöiden hallintoon, vastuisiin, velkojainsuojaan, taloudelliseen raportointiin sekä varojen sijoittamiseen, säätiöiden rekisteröintiin ja valvonnan sääntelyyn liittyviä kysymyksiä. Verotukseen liittyviä kysymyksiä ei sen sijaan pohdita hankkeen piirissä. Säätiölakityöryhmä laatii hallituksen esityksen muotoon esityksen säätiölainsäädännöksi. Asiaa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa syksyllä 2013, jolloin uudistettu säätiölaki voisi tulla voimaan vuoden 2014 tai 2015 alusta alkaen.

Säätiölakityöryhmän pohdinnan alla on mm. säätiölain hyödyllisyysvaatimus, jonka osalta mietitään, tuleeko vaatimus säilyttää laissa vai riittääkö, että säätiön säännöissä on selvä tarkoitus.

Merkittävä on myös kysymys siitä, missä laajuudessa säätiö voi harjoittaa liiketoimintaa: sallitaanko jatkossa nykyistä selvemmin myös välittömän, säätiön tarkoitukseen liittymättömän liiketoiminnan harjoittaminen vai ei.

Lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen oikeusministeriöstä.

Tilaisuuden lopuksi Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola johdatti kuulijat hyvän elämän langan jäljille. Hän pohti Isä meidän -rukouksen pohjalta, mitä hyvään elämään kuuluu ja katsoi, että hyvä elämä on loppujen lopuksi kiinni siitä, miten me opimme tulemaan toimeen itsemme ja toistemme kanssa.

Säätiölakityöryhmä miettii myös säätiön perustamiseen liittyviä kysymyksiä kuten sitä, riittäisikö säätiön perustamiseen rekisteri-ilmoitus, jolloin Patentti- ja rekisterihallitukselta ensivaiheessa haettavasta perustamisluvasta luovuttaisiin. Myös säätiöiden vähimmäispääoman määrän muuttamista pohditaan (tällä hetkellä säätiölle tulevan omaisuuden arvon on oltava vähintään 25 000 euroa). Myös säätiön vähimmäissääntöjen supistamista harkitaan, jolloin säätiölakiin tulisi olettamasääntöjä mm. hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien lukumäärästä ja toimikaudesta. Tällä hetkellä säätiölaissa säännellään säätiön hallintoelimistä tarkemmin vain hallitusta. Säätiölakityöryhmä miettii myös sitä, tulisiko uuteen säätiölakiin ottaa säännökset

kaikista yleisesti käytetyistä johtoelimistä (hallitus, toimitusjohtaja, hallintoneuvosto) sekä niiden tehtävistä.

Myös säätiöiden tilintarkastukseen ja tilinpäätössääntelyyn liittyviä kysymyksiä on säätiölakityöryhmän asialistalla.

Lisäksi työryhmän pohdittavana on vielä useita muitakin säätiöiden toimintaan, varainhankintaan ja rakennejärjestelyihin liittyviä kysymyksiä.

Yhdistysten osalta Jyrki Jauhiainen toi esiin sen, että tarve yhdistysten erilaisille rakennejärjestelyille on viime vuosina kasvanut yhteiskunnan ja yhdistystoiminnan muutosten vuoksi.

Yhdistyslaissa ei ole sulautumista koskevia säännöksiä, jonka vuoksi yhdistysten yhdistäminen toteutetaan yleensä yhdistyksen purkamisen

kautta. Purkautuvan yhdistyksen varat ja velat siirretään vastaanottavalle, tarvittaessa sääntöjään muuttavalle yhdistykselle, jonka jäseniksi purkautuvan yhdistyksen jäsenet liittyvät.

Jauhiaisen näkemyksen mukaan yhdistysten sulautumisen sääntely on periaatteessa tarpeen lähinnä sopimusten, saatavien, velkojen ja varojen siirrosta aiheutuvien järjestelykulujen vähentämiseksi. Jauhiainen kertoi, että tavoitteena on luoda sulautumista koskeva sopimusmalli, joka olisi yleisesti saatavilla. Rakennemuutoksia harkittaessa on kuitenkin muistettava huolella perehtyä suunnitellun muutoksen taustoihin ja tavoitteisiin sekä verotuksellisiin näkökohtiin, jotta järjestely saadaan toteutettua onnistuneesti.

Seminaariosallistujat nauttivat aamiaisesta moderneissa Musiikkitalon tiloissa.

2012 / 2 / Tax View / 13

Arvopaperimarkkinalainsäädäntö uudistuu Arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistus etenee. Uudistuksen tavoitteena on entistä selkeämpi ja ymmärrettävämpi sekä teknisesti korkeatasoinen ja toimiva sääntely, joka turvaa kotimaisten arvopaperimarkkinoiden kilpailukykyä ja markkinoiden luotettavaa toimintaa sekä edistää sijoittajien suojaa.

Valtioneuvosto antoi 19.4.2012 eduskunnalle esityksen arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksesta.

Ehdotus pohjautuu arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuusuudistusta valmistelleen työryhmän helmikuussa 2011 antamaan esitysluonnokseen.

Hallituksen esitys perustuu keskeisten kilpailijamaiden säädösten vertailuun ja siinä on huomioitu myös EU:ssa meneillään oleva merkittävä rakennemuutos, jonka tavoitteena on arvopaperimarkkinoiden yhtenäinen ja kattava sääntely. Esityksessä monia EU-sääntelyyn perustuvia kansallisia säännöksiä on kirjoitettu vastaamaan paremmin EU-sääntelyn sanamuotoja.

Esitys ei pidä sisällään ehdotusten julkisuudessa paljon esillä olleesta hallintarekisteröinnin laajennuksesta. Mahdollisuuksia kehittää hallintarekisteröintiä selvitetään arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen erillisessä toisessa vaiheessa.

Uudistuksen tavoitteet Arvopaperimarkkinalainsäädännön uudistamisen keskeisimpinä tavoitteina ovat arvopaperimarkkinalainsäädännön selkeyden ja ymmärrettävyyden paran-

taminen, listayhtiöiden hallinnollisen taakan keventäminen, arvopaperiomistamisen turvallisuuden parantaminen sekä sisäpiirivalvonnan tehostaminen ja väärinkäytösten sanktioinnin tiukentaminen.

Uudistuksessa on pyritty ottamaan paremmin huomioon kansainväliset rajat ylittävät tilanteet sisällyttämällä uudistuksen kohteina oleviin lakeihin nykyistä selkeämmät säännökset niiden kansainvälisestä soveltamisalasta. Lisäksi tavoitteena on ollut EU-sääntelyyn perustuvien, kuten esite- ja liputusvelvollisuutta koskevien säännösten saattaminen vastaamaan paremmin EU-sääntelyä. Täten voidaan paremmin varmistua myös siitä, että tuleva EU-sääntely voidaan implementoida joustavasti osaksi kansallista sääntelyä kansallisen sääntelyn ymmärrettävyyttä heikentämättä.

Uusi lakirakenne Hallituksen esityksen mukaan arvopaperimarkkinalainsäädännön rakenne uudistetaan perusteellisesti jakamalla nyt voimassa oleva arvopaperimarkkinalaki useammaksi erilliseksi laiksi. Uuteen arvopaperimarkkinalakiin jäävät lähinnä listattuja yhtiöitä koskevat säännökset.

Lisätietoja Kai Soini P: 020 760 3273 / E: kai.soini@kpmg.fi Janne Veneranta P: 020 760 3103 / E: janne.veneranta@kpmg.fi

14 / Tax View / 2 / 2012

Uuden arvopaperimarkkinalain tärkeimmät sisällölliset uudistukset koskevat esitteen julkistamisvelvollisuutta, liikkeellelaskijan tiedonantovelvollisuutta, osakkeenomistajien liputusvelvollisuutta sekä vahingonkorvausvastuuta. Yhtenä muutosten tärkeänä tavoitteena on listayhtiöiden hallinnollisen taakan keventäminen ja tätä kautta listautumisten lisääntyminen.

Uuteen arvopaperimarkkinalakiin on ensinnäkin tarkoitus sisällyttää valtiovarainministeriön asetuksella (317/2012) 1.7.2012 voimaan tulleet esitteen julkistamisvelvollisuutta koskevat muutokset. Säännösten mukaan esitettä ei esimerkiksi tarvitsisi julkistaa tarjottaessa arvopapereita 1) yksinomaan kokeneille sijoittajille, 2) alle 150 muulle kuin kokeneelle sijoittajalle (aiemmin 100), 3) hankittavaksi vähintään 100 000 euron arvosta sijoittajaa ja tarjousta kohden tai nimellis- taikka vastaarvoltaan vähintään 100 000 euron suuruisina osuuksina (aiemmin 50 000 euroa) tai 4) ETA-alueella 12 kk:n aikana yhteenlasketulta vastikkeeltaan alle 1,5 milj. euron suuruinen määrä (aiemmin 100 000 euroa). Poikkeukset koskevat ainoastaan arvopaperien tarjoamista, ts. esitevelvollisuus on olemassa edellä mainituista poikkeuksista huolimatta, jos arvopaperia haetaan otettavaksi julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Finanssivalvonnalla olisi jatkossa oikeus myöntää yleishyödyllisille yhteisöille poikkeuslupa olla julkaisematta esitettä niiden tarjotessa arvopapereita yleisölle pörssin ulkopuolella.

Osakkeenomistajalle ehdotetaan myös uutta liputusvelvollisuutta, kun osakkeenomistajan omistus- tai ääniosuus saavut-

taa, ylittää tai vähenee yhdeksään kymmenesosaan kohdeyhtiön äänimäärästä tai osakkeiden kokonaismäärästä. Osakkeenomistajan velvollisuuteen tehdä pakollinen ostotarjous ehdotetaan myös uusia poikkeuksia silloin, kun ääniosuus kasvaa yli tarjous­velvollisuusrajan. Jatkossa pelkkä yksissä tuumin toimiminen vapaaehtoista julkista ostotarjousta tehtäessä ei synnyttäisi tarjousvelvollisuutta, jos yksissä tuumin toimiminen rajoittuu yksinomaan vapaaehtoisen julkisen ostotarjouksen tekemiseen. Lisäksi ostotarjousvelvollisuutta ei jatkossa olisi, jos tarjousvelvollinen tai muu yksissä tuumin toimiva henkilö yhden kuukauden kuluessa tarjousvelvollisuuden syntymisestä luopuu tarjousvelvollisuusrajan ylittävästä ääniosuudesta luovuttamalla osakkeita tai muutoin vähentämällä ääniosuuttaan.

Arvopaperipörssistä, monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmästä ja osakekaupankäynnin läpinäkyvyydestä sekä johdannaispörssitoiminnasta säädettäisiin uudessa rahoitusvälineiden kaupankäynnistä annettavassa laissa. Arvopaperinvälitystä ja sijoituspalveluja ehdotetaan säänneltäväksi entistä kokonaisvaltaisemmin uudessa sijoituspalvelulaissa.

Sijoituspalvelulakiin yhdistettäisiin myös nykyisin erillisiin lakeihin sisältyvät säännökset sijoituspalveluyrityksistä ja ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa ja niitä koskevat erillislait kumottaisiin.

Johdannaiskauppojen selvitystoimintaa koskeva sääntely yhdistettäisiin arvopaperikauppojen selvitystoimintaa koskevan sääntelyn kanssa arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annettavaan lakiin. Lisäksi säädettäisiin kokonaan uusi arvopaperitililaki, jossa säädettäisiin arvopaperitilien lisäksi arvopaperien välillisestä säilyttämisestä ja siihen liittyvistä tilinhaltijan oikeuksista. Lain tarkoituksena on selkeyttää arvopapereita koskevien esineoikeudellisten kysymysten oikeustilaa sekä parantaa sijoittajansuojaa. Esimerkiksi säilyttäjän konkurssitilanteessa olisi sijoittajansuoja nykyistä selkeämpi.

Suojaa pyritään parantamaan myös säätämällä säilytyspalvelut sijoituspalvelulaissa luvanvaraisiksi palveluiksi.

Valvonta tehostuu Uuteen arvopaperimarkkinalakiin ehdotetaan säännöksiä, joiden seurauksena pörssiyhtiöiden sisäpiiriläisten ja näiden lähipiirin julkiset sisäpiirirekisterit keskitetään yhteen ja niiden ylläpito olisi jatkossa Finanssivalvonnan tehtävä.

Muutoksen tarkoituksena on tehostaa sisäpiirirekisterien luotettavuutta ja parantaa sijoittajien mahdollisuuksia saada tietoja.

Hallitus esittää myös Finanssivalvonnan käytössä olevan hallinnollisen seuraamusjärjestelmän käyttöalan merkittävää laajennusta sekä seuraamusten ankaroittamista. Muutoksilla varaudutaan osaltaan vireillä oleviin EU-lainsäädännön muutoksiin. Julkinen varoitus voidaan jatkossa antaa yleisesti finanssimarkkinoita

koskevien säännösten tai niiden nojalla annettujen määräysten vastaisesta menettelystä, kun tällä hetkellä julkinen varoitus on sidottu nimenomaisten normien rikkomiseen. Lisäksi keinovalikoimaan kuuluviin rikemaksuun ja seuraamusmaksuun ehdotetaan korotuksia sekä luonnollisten että oikeushenkilöiden osalta. Ankarimmat yli miljoonan euron suuruiset hallinnolliset seuraamukset määräisi jatkossa Finanssivalvonnan sijaan Markkinaoikeus.

Voimaantulo Esityksen sisältämien lakien arvioidaan tulevan voimaan alkuvuodesta 2013.

Hallintarekisteröintiä käsittelevän muutoksen toisen vaiheen osalta hallituksen olisi tarkoitus jättää esityksensä vuoden 2013 aikana.

2012 / 2 / Tax View / 15

Henkilöstövähennyksiä koskevissa yhteistoimintamenettelyissä huomioitavat seikat Epävakaa taloudellinen tilanne on saanut useat yritykset turvautumaan henkilöstövähennyksiin esimerkiksi töiden uudelleenjärjestelyiden tai tuotannossa tapahtuneiden muiden muutosten seurauksena. Laki yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007, muutoksineen) sääntelee yrityksen ja sen henkilöstön välisiä, aitoon vuorovaikutukseen perustuvia yhteis-

16 / Tax View / 2 / 2012

toimintamenettelyitä esimerkiksi silloin kun yhtiö harkitsee työvoiman vähentämistä. Lakia yhteistoiminnasta yrityksissä (jäljempänä YT-laki) sovelletaan yhtiöissä, jotka työllistävät säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Vuorovaikutuksellisten yhteistoimintaneuvotteluiden lähtökohtana on henkilöstölle annetut riittävät tiedot työnantajan suunnitelmista sekä yrityksen tilasta.

YT-lain soveltamispiiriin kuuluva yhtiö on velvollinen käymään YT-lain 8 luvun mukaiset yhteistoimintaneuvottelut jo ennen kuin se tekee päätöksiä henkilöstövähennysten osalta. Tarkoituksena on, että henkilöstö saisi aidosti osallistua yhtiön suunnitelmien käsittelyyn ja vaikuttaa näin lopulliseen päätöksentekoon. YT-lain soveltaminen ei ole ollut täysin

ongelmatonta, vaan työnantajia on tuomittu maksamaan YT-lain nojalla hyvityksiä työntekijöille kun lain menettelysäännöksiä on laiminlyöty. Hyvityksiä on tuomittu maksettavaksi myös sellaisissa tilanteissa joissa perusteet henkilöstövähennyksille ovat kiistatta olleet olemassa. YT-lain mukainen hyvitys, enimmäismäärältään reilut 30 000 euroa työntekijää kohden, voidaan velvoittaa maksamaan irtisanotulle, lomautetulle tai osa-aikaistetulle työntekijälle silloin kun työnantaja on jättänyt noudattamatta YT-lain 8 luvussa säädetyt menettelytavat. Hyvityksen ollessa työntekijäkohtainen, kokonaiskorvaussumma saattaa laajemmissa henkilöstövähennystilanteissa nousta huomattavan korkeaksi. Maksuseuraamusten lisäksi yhtiön tekemillä toimintalinjauksilla on luonnollisesti aina vaikutusta myös yhtiön yrityskuvaan. Vaikeiden henkilöstöasioiden hoitaminen YT-lain edellyttämällä tavalla avoimesti ja henkilöstön kanssa yksimielisyyteen pyrkien kerää työntekijöiden luottamuksen.

Yhtiön, joka on velvollinen soveltamaan YT-lakia henkilöstövähennyksiä harkitessa, on suositeltavaa suunnitella ja valmistautua yhteistoimintaneuvotteluihin huolella. Hyvällä suunnittelulla varsinaiset neuvottelut etenevät joutuisasti. Kun yhteistoimintaneuvottelut perustuvat huolelliseen suunnitteluun, vältytään myös turhilta ja aikaa vieviltä neuvotteluilta tilanteissa joissa on selvää, ettei yhtiön harkitsemia suunnitelmia voida pätevästi toteuttaa. Jäljempänä on kuvattu seikkoja, jotka yrityksen tulee aina huomioida suunnitellessa henkilöstövähennyksiä koskevia yhteistoimintaneuvotteluita.

Yhteistoimintaneuvotteluiden ajankohta Yhteistoimintaneuvotteluiden aloitusajankohtaa ei ole säädetty YT-laissa tarkasti vaan niiden aloittaminen on sidottu hetkeen kun työnantaja harkitsee henkilöstövähennyksiä. Työantajalla onkin velvollisuus käynnistää mahdollisia henkilöstövähennyksiä koskevat yhteistoimintaneuvottelut siinä vaiheessa kun yhteistoimintaneuvotteluissa voidaan aidosti käsitellä suunniteltujen toimenpi-

Tarkoituksena on, että henkilöstö saisi aidosti osallistua yhtiön suunnitelmien käsittelyyn ja vaikuttaa lopulliseen päätöksentekoon. teiden perusteita ja tosiasioita riittävällä varmuudella. Edelleen, yhtiöllä tulisi olla myös arvio vähennettävien työntekijöiden määrästä. On selvää, ettei YT-lain tavoite vuorovaikutuksellisista yhteistoimintaneuvotteluista toteudu, mikäli yhteistoimintaneuvottelut käydään siinä vaiheessa jolloin yhtiö ei vielä itsekään tarkalleen tiedä mitä toimenpiteitä se suunnittelee saati näiden mahdollisesti toteutettavien toimenpiteiden vaikutusta henkilöstöön.

Yhteistoimintaneuvotteluiden käyminen liian varhaisessa vaiheessa ei ole välttämättä yhtiöllekään edullista. Kun yhteistoimintaneuvotteluiden ajankohdan osalta ennakoidaan liikaa, on riskinä aina että yhteistoimintaneuvotteluita joudutaan käymään uudelleen. Tämä tilanne on käsillä esimerkiksi silloin jos yhtiön käymät yhteistoimintaneuvottelut ovat koskeneet pelkästään määräaikaisia lomautuksia ja neuvotteluiden edetessä käykin ilmi että yhtiö ei ”selviä” pelkillä lomautuksilla vaan yhtiön on pakko myös irtisanoa työntekijöitään.

Yhteistoimintaneuvottelut tulisikin ajoittaa siihen hetkeen kun yhtiöllä on tarkka tieto muuttuneista toimintaolosuhteista ja sen edellyttämistä vaihtoehtoisista toimenpiteistä henkilöstön osalta.

Yhteistoimintaneuvotteluiden kohdentaminen Yhteistoimintaneuvotteluiden ulottaminen yhtiön koko henkilöstöön ei vält-

tämättä ole aina tarkoituksenmukaisin tapa neuvotella. Tällainen tilanne on käsillä silloin jos on selvää, että yhtiön tietyt työntekijät tai henkilöstöryhmät ovat yhtiön suunnittelemien toimenpiteiden ulkopuolella. Mahdollista myös on, että yhtiön suunnittelemat toimenpiteet koskevat vain yhtiön yhtä toimipistettä, jolloin neuvotteleminen yhtiön muissa toimipisteissä työskentelevän henkilöstön kanssa on tarpeetonta.

Kun yhtiön suunnittelemat toimenpiteet kohdistuvat vain osaan yhtiön työntekijöitä, henkilöstöryhmiä tai toimintoja, on yhteistoimintaneuvottelut myös käytännöllistä kohdentaa.

Yhteistoimintaneuvotteluita suunniteltaessa yrityksen tulisikin aina ensin selvittää, keitä yhtiön suunnittelemat henkilöstövähennykset tosiasiassa koskevat. Yhteistoimintaneuvotteluiden kohdentamisessa tulee kuitenkin olla huolellinen, sillä väärä kohdentaminen merkitsee samaa kuin yhtiö ei olisi käynyt neuvotteluita lainkaan.

Yhteistoimintaneuvotteluiden kohteena olevan henkilöstön edustuksen varmistaminen Etenkin laajoissa, suurta henkilöstömäärää koskevissa yhteistoimintaneuvotteluissa on usein yhtiön kannalta käytännöllisin tapa hoitaa yhteistoimintaneuvottelut neuvottelemalla asioista suoraan yhteistoimintaneuvotteluiden

kohteena olevia työntekijöitä edus-

Lisätietoja Jutta Nieminen P: 020 760 3595 / E: jutta.nieminen@kpmg.fi Maiju Kurvi P: 020 760 3981 / E: maiju.kurvi@kpmg.fi

2012 / 2 / Tax View / 17

Sovellettavan työehtosopimuksen määräykset saattavat sisältää määräyksiä yhteistoimintaneuvotteluiden osalta Eräät työehtosopimukset sisältävät myös yhteistoimintaneuvotteluita koskevia määräyksiä. Esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimuksissa yhteistoimintaneuvotteluiden vähimmäisneuvotteluaika lasketaan poikkeuksellisesti jo neuvotteluesityksen antamisesta, eikä yhteistoimintaneuvottelujen alkamisajankohdasta kuten YT-laissa on lähtökohtana. Työehtosopimuksen määräyksillä voidaan poiketa YT-lain säännöksistä ja tästä syystä yrityksessä mahdollisesti sovellettavien työehtosopimusten määräykset on huomioitava jo yhteistoimintaneuvotteluihin valmistauduttaessa.

tavien henkilöstöedustajien kanssa.

Ongelmia saattaa kuitenkin ilmaantua silloin jos yhtiössä on useita henkilöstöryhmiä mutta kaikilla yhteistoimintaneuvotteluiden kohteena olevilla henkilöstöryhmillä ei ole edustajaa valittuna. Yhtiössä saattaa esimerkiksi olla luottamusmies, joka edustaa yhtiön toimihenkilöitä mutta yhtiön ylemmiltä toimihenkilöiltä puuttuu edustaja kokonaan. Tällaisessa tilanteessa on usein vaivattominta esittää neuvotteluiden kohteena oleville työntekijöille jo neuvotteluesityksessä pyyntö henkilöstöedustajien valintaan niiden henkilöstöryhmien osalta, joilla edustajaa ei vielä ole. Yhteistoimintaneuvottelut tulisikin tällaisessa tilanteessa aloittaa varmistamalla kaikkien henkilöstöedustajien toimivaltuudet eli että kaikki yhteistoimintaneuvotteluiden kohteena olevat työntekijät ovat neuvotteluissa asianmukaisesti edustettuna.

Yhteistoimintaneuvotteluiden kohteena olevista asioista ei voida päättää ennen kuin neuvottelut on saatettu loppuun Valitettavan usein yhteistoimintaneuvottelut käydään siinä vaiheessa kun yhtiö on jo tosiasiallisesti tehnyt päätökset henkilöstövähennyksistä. Nämä 18 / Tax View / 2 / 2012

ennenaikaiset päätökset heijastuvat paitsi neuvotteluiden kulkuun myös yhteistoimintaneuvottelupöytäkirjojen kirjauksiin.

YT-lain yksiselitteisenä tarkoituksena on, että työnantaja aidosti neuvottelee työntekijöiden kanssa ennen kuin se tekee päätöksiä yhteistoimintaneuvotteluiden kohteena olevista asioista. Edelleen, lain tavoitteena on, että neuvotteluiden osapuolet löytävät yksimielisyyden neuvotteluiden kohteena olevista asioista.

On selvää, ettei aito vuorovaikutus voi toteutua, mikäli työnantaja on tehnyt päätökset toteutettavista toimenpiteistä ennen neuvottelua. Ideaalitilanteessa yhtiö varaakin työntekijöille aidon mahdollisuuden esittää vaihtoehtoja yhtiön suunnittelemille toimenpiteille. Yhtiö voi esittää yhteistoimintaneuvotteluissa varsin selkeäkin ratkaisuehdotuksen sen suunnittelemista toimenpiteistä, mutta tätä ehdotusta ei saa esittää ainoana ratkaisumallina.

Jos voidaan osoittaa, että yhtiö on tehnyt päätökset neuvottelujen kohteena olevista toimenpiteistä jo ennen yhteistoimintaneuvotteluiden päättymistä, siis joko ennen yhteistoimintaneuvotteluiden aloittamista tai niiden aikana, on yhtiö rikkonut YT-lain mukaisia velvoitteitaan.

YT-neuvottelut edellyttävät työnantajalta aktiivista osallistumista YT-neuvotteluiden ulkoistaminen kokonaan ei ole suositeltava vaihtoehto, vaan myös yhtiön edustajien aktiivinen osallistuminen neuvotteluihin on tärkeää.

Toisinaan ulkopuolisen asiantuntijan käyttäminen yhteistoimintaneuvotteluissa saattaa kuitenkin olla tarpeellista, jotta yhtiö varmistuu että menettely täyttää YT-lain edellytykset. Yhtiön edustajia kannattaa yhteistoimintaneuvotteluissa olla vähintään kaksi: tällä varmistutaan että yhteistoimintaneuvotteluiden kulku voidaan jälkikäteen todistaa myös yhtiön puolelta. Käytyihin yhteistoimintaneuvotteluihin joudutaan usein myöhemmässä vaiheessa palaamaan ja tällöin yhtiön edustajilla on oltava riittävät todisteet neuvotteluiden tosiasiallisesta kulusta.

Yhteistoimintaneuvotteluista on hyvä pitää pöytäkirjaa Jokaisesta yhteistoimintaneuvottelun kokouksesta on syytä laatia pöytäkirja, josta käy ilmi neuvotteluiden kulku. Pöytäkirjamerkinnöillä on usein merkitystä mahdollisesti myöhemmin syntyvissä erimielisyystilanteissa. Neuvotteluja koskevista pöytäkirjoista tuleekin käydä ilmi, että YT-lain edellyttämät asiat on käyty henkilöstön kanssa läpi ja että työnantaja on täyttänyt sille kuuluvan neuvotteluvelvoitteen.

Neuvotteluvelvoitteen sisällön ymmärtäminen auttaa yhteistoimintaneuvotteluiden läpiviennissä YT-laissa asetetaan henkilöstövähennyksiä koskeville yhteistoimintaneuvotteluille vähimmäissisältövaatimukset. YT-laissa edellytetään, että yhtiö käy yhteistoimintaneuvotteluissa läpi suunnittelemiensa ja siis mahdollisesti henkilöstövähennyksiin johtavien toimenpiteiden perusteet, näiden suunniteltujen toimenpiteiden henkilöstövaikutukset, mahdolliset vaihtoehdot työvoiman vähentämisen kohteena olevan henkilöpiirin rajoittamiseksi sekä vähentämisestä työntekijöille aiheutuvien seurausten lieventämiseksi. Eli yksinkertaistettuna yhtiön tulisi kertoa henkilöstölle mitä se suunnittelee, miten nämä suunnitellut toimenpiteet vaikuttaisivat henkilöstöön ja onko nyt suunnitelluille toimenpiteille sellaisia vaihtoehtoja, joilla henkilöstövähennyksiä voitaisiin rajoittaa tai vähentämisestä johtuvia seurauksia lieventää. Edelleen, silloin kun yhtiö harkitsee vähintään kymmenen työntekijän irtisanomista, tulee yhtiön osana yhteistoimintaneuvotteluita antaa toimintasuunnitelma, jossa selvitetään työllistymistä edistävät toimenpiteet, julkisten työvoimapalveluiden sisältö sekä yhteistoimintaneuvotteluiden tarkempi kulku. Yhtiön harkitessa alle kymmenen työntekijän irtisanomista, yhtiön tulee puolestaan laatia toimintaperiaatteet, joista käy ilmi työllistymistä edistävät toimenpiteet sekä julkisten työvoimapalveluiden sisältö.

Toimenpidesuunnitelmalla ja -periaatteilla kytketään työvoimaviranomaiset osaksi yhteistoimintaneuvottelua.

YT-lain mukaisia vähimmäisneuvotteluaikoja ei saa laiminlyödä YT-laissa säädetään vähimmäisneuvotteluajasta, joka tulee lähtökohtaisesti käyttää henkilöstön kanssa neuvottelemiseen, jotta työnantajan voidaan katsoa täyttäneen sille kuuluvan neuvotteluvelvoitteen. Varsinaisten kokousten määrään YT-laki ei ota kantaa vaan tämä on suoraan riippuvainen neuvoteltavasta asiasta. YT-lain mukainen vähimmäisneuvotteluaika on joko 14 päivää tai kuusi (6) viikkoa, yhtiön henkilöstömäärästä ja suunnitelluista henkilöstövaikutuksista riippuen. YT-lain mukaisista vähimmäisneuvotteluajoista voidaan poiketa vain yhteisesti sopimalla.

Henkilöstösuunnitelma tulisi päivittää viimeistään yhteistoimintaneuvotteluiden päätyttyä Jos yhteistoimintamenettelyn lopputuloksena päädytään henkilöstövähennyksiin, tulee työnantajan päivittää yhtiön henkilöstösuunnitelmaa tarvittavilta osin irtisanomisia koskevan yhteistoimintaneuvottelun yhteydessä. Henkilöstövähennyksillä saattaa olla olennaista merkitystä yhtiön jäljelle jäävän henkilöstöön, esimerkiksi heidän ammatillista osaamista koskeviin vaatimuksiin.

Henkilöstösuunnitelman päivittäminen on suositeltavaa tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun lopulliset päätökset henkilöstövähennyksistä on tehty.

YT-lain yksiselitteisenä tarkoituksena on, että työnantaja aidosti neuvottelee työntekijöiden kanssa ennen kuin se tekee päätöksiä yhteistoimintaneuvotteluiden kohteena olevista asioista.

Neuvotteluvelvoitteen sisällön osalta yhtiöt jättävät liian usein selvittämättä mahdolliset vaihtoehdot työvoiman vähentämisen kohteena olevan henkilöstöpiirin rajoittamiseksi tai näille työntekijöille aiheutuvien seurausten lieventämiseksi. Yhteistoimintaneuvotteluissa tulisikin käydä läpi, mikäli yhtiöllä on tarjota esimerkiksi muita töitä irtisanomisuhan alaisille työntekijöille, irtisanomisen vaihtoehtona. Edelleen, jos vaihtoehtoja ei ole, on tämänkin tosiasian läpikäyminen syytä tehdä yhteistoimintaneuvotteluissa.

2012 / 2 / Tax View / 19

Muutoksia ulkomaantyön sosiaaliturvaan Ulkomaantyön sosiaaliturvaa säännellään EU:n sosiaaliturva-asetuksissa (883/2004 ja 987/2009) ja valtioiden välisissä sosiaaliturvasopimuksissa. EU:n sosiaaliturva-asetuksen perusteella ratkaistaan, minkä maan sosiaaliturvan piiriin EU/ETA-alueella tai Sveitsissä työskentelevä henkilö kuuluu. Sosiaaliturvasopimuksella valtiot sopivat vakuuttamisesta kun työntekijä siirtyy kyseisten maiden välillä. Tässä artikkelissa käsitellään EU:n sosiaaliturvaasetuksen viimeaikaisia muutoksia, vireillä olevia sosiaaliturvasopimusneuvotteluja sekä lähiaikoina voimaantulevaa Intian sosiaaliturvasopimusta.

20 / Tax View / 2 / 2012

Kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa työskentelevien vakuuttamiseen muutoksia EU:n sosiaaliturva-asetusten (883/2004 ja 987/2009) säännöksiin tuli muutoksia 28.6.2012. Yksi merkittävä muutos koskee kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa työskentelevien henkilöiden vakuuttamista.

Näitä säännöksiä sovelletaan silloin, kun palkkatyötä tekevä työntekijä työskentelee samanaikaisesti tai vuorotellen kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, saman tai usean työnantajan palveluksessa.

Huomattava osa työstä tehdään asuinmaassa Työntekijä vakuutetaan aina asuinmaassaan, jos hän tekee siellä huomattavan osan työstään.

Huomattavan osan arvioinnissa otetaan huomioon oletettu työaika ja/tai palkka seuraavan 12 kuukauden ajanjaksolla. Jos työntekijä saa 25 % palkastaan asuinmaassaan harjoittamastaan toiminnasta, ja/tai hän työskentelee asuinmaassaan 25 % työajastaan, huomattava osa täyttyy.

Huomattavaa osaa työstä ei tehdä asuinmaassa Jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, työnantajien lukumäärä ja työnantajan/ työnantajien kotipaikan sijainti määrittelee sen, missä maassa hänet tulee vakuuttaa. Sen sijaan työskentelyn määrä muissa maissa kuin asuinmaassa ei vaikuta vakuuttamiseen.

Työntekijä voidaan määrätyissä tilanteissa jopa vakuuttaa maassa, jossa hän ei työskentele lainkaan, mikäli työnantajan kotipaikka sijaitsee tässä maassa.

Jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, hänet vakuutetaan seuraavasti: • Työntekijä vakuutetaan työnantajan kotipaikassa, jos hänellä on vain yksi työnantaja, tai jos työnantajia on kaksi tai useampia ja heidän kotipaikat sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa.

• Työntekijä vakuutetaan ulko­ maisen työnantajan kotipaikassa, jos työntekijällä on kaksi tai useampia työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat työntekijän asuinmaassa ja yhdessä muussa jäsenvaltiossa.

• Työntekijä vakuutetaan asuinmaassaan, jos hän työskentelee kahden tai useamman yrityksen palveluksessa, joilla on kotipaikat eri jäsenvaltioissa ja ainakin kahden yrityksen kotipaikka on muualla kuin henkilön asuinmaassa.

Muutos aikaisempaan tilanteeseen ja siirtymäsäännös Aiempien säännösten perusteella kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa työskentelevä vakuutettiin asuinmaassaan, jos hän harjoitti huomattavan osan toiminnastaan siellä tai jos hän työskenteli kahdelle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat olivat eri jäsenvaltioissa. Muutoksen myötä työntekijää ei enää automaattisesti vakuuteta asuinvaltiossaan, kun hänellä on kaksi tai useampia työnantajia eri jäsenvaltioista.

Se, harjoittaako työntekijä huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan vaikuttaa vakuuttamiseen myös näissä tapauksissa.

Näin esimerkiksi Suomessa asuva työntekijä, joka työskentelee suomalaisen työnantajansa palveluksessa

Suomessa (20 %) ja ruotsalaisen työnantajansa palveluksessa Virossa (70 %) ja Liettuassa (10 %) vakuutetaan Ruotsin lainsäädännön mukaan.

Tämä perustuu siihen, että työntekijä ei työskentele asuinmaassaan huomattavaa osaa (vähintään 25 %) ja hänellä on kaksi työnantajaa, joista toisen kotipaikka ei ole hänen asuinmaassaan. Tällöin hänet vakuutetaan sen työnantajan kotipaikan mukaan, jonka kotipaikka ei ole hänen asuinmaassaan. Sillä ei ole merkitystä, että työntekijä ei tässä esimerkkitapauksessa työskentele lainkaan Ruotsissa. Myös suomalaisen työnantajan on siis vakuutettava työntekijä Ruotsissa. Jotta työnantaja osaa vakuuttaa työntekijän oikeassa maassa, hänen on oltava tietoinen työntekijän mahdollisista rinnakkaisista työsuhteista.

Ennen 28.6.2012 voimaan tulleita muutoksia työntekijä vakuutettiin yllä mainitussa tilanteessa Suomessa.

Asetuksen muutosten soveltamiseen on tietyissä tapauksissa siirtymäaika. Jos työntekijällä on A1 tai E101 todistus, se säilyy voimassa todistuksen voimassaoloajan. Työntekijän vakuuttaminen voidaan myös todistuksen voimassaolon päätyttyä säilyttää ennallaan mikäli hänen tilanne on jatkunut muuttumattomana 28.6.2012 jälkeen. Siirtymäaika on kuitenkin korkeintaan 10 vuotta muutosten soveltamisen alkamispäivästä. Mikäli työntekijän tilanne muuttuu, esimerkiksi niin, että työskentelyn määrä eri jäsenvaltioissa muuttuu, tulevat nykyiset säännökset sovellettaviksi. Työntekijä voi myös itse pyytää, että häneen sovelletaan

nykyisiä säännöksiä.

Jotta työnantaja osaa vakuuttaa työntekijän oikeassa maassa, hänen on oltava tietoinen työntekijän mahdollisista rinnakkaisista työsuhteista.

2012 / 2 / Tax View / 21

Lentohenkilökunta vakuutetaan kotiaseman sijaintimaan lainsäädännön mukaan Lentohenkilökunnan osalta ase­ tukseen otettiin uusi ”kotiasema” -termi (home base). Kotiasema on siellä, missä lentäjät ja matkustamohenkilökunta normaalisti aloittavat ja päättävät työvuoronsa ja missä lentoyhtiö ei ole vastuussa miehistön majoittamisesta. Lento­henkilökunta vakuutetaan sen maan lainsäädännön mukaan, jossa kotiasema sijaitsee.

Jos kotiasema sijaitsee muussa kuin työntekijän asuinmaassa, työntekijälle haetaan A1-todistus.

Myös Sveitsi ja ETA-maat soveltavat samoja EU-asetuksia EU-asetuksia 883/2004 ja 987/2009 on sovellettu EU-maissa 1.5.2010 alkaen. Sveitsi ja ETA-maat (Islanti, Liechtenstein ja Norja) olivat aluksi uusien asetusten ulkopuolella. Näiden maiden osalta on sovellettu vanhoja asetuksia 1408/71 ja 574/72.

1.4.2012 alkaen Sveitsin ja EU-maiden välillä liikkuviin henkilöihin sovelletaan uutta EU-asetusta. ETA-maihin asetusta sovelletaan 1.6.2012 alkaen. Tämän seurauksena lähettämisaika pitenee 12 kuukaudesta 24 kuukauteen. Lisäksi ulkomaille työskentelemään lähtevä henkilö saa jatkossa A1-todistuksen aiemman E101-todistuksen sijasta.

28.6.2012 voimaan tulleet asetuksen muutokset (kahdessa tai useassa maassa työskenteleviä ja lentohenkilökuntaa koskevat muutokset) eivät kuitenkaan koske Sveitsiä ja ETAmaita. Näissä tilantessa sovelletaan Sveitsin ja ETA-maiden osalta säännöksiä, jotka olivat voimassa ennen 28.6.2012.

Ajankohtaisia muutoksia Suomen sosiaaliturvasopimuksiin Suomella on voimassa oleva kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus Australian, Chilen, Israelin, Kanadan, Quebecin ja USA:n kanssa. Suomen ja Intian välinen sosiaaliturvasopimus on allekirjoitettu, mutta se ei ole vielä voimassa. Lisäksi Suomi neuvottelee sosiaaliturvasopimuksesta Kiinan ja Japanin kanssa. Sosiaaliturvasopimuksilla voidaan välttää kaksinkertaista vakuuttamista sopimuksen kattaman sosiaaliturvan osalta kansainvälisissä työskentelytilanteissa ja niiden avulla mahdollistetaan myös etuuksien maastavienti, toisin sanoen esimerkiksi kertyneet eläkkeet maksetaan myös toiseen maahan, vaikka työntekijä olisikin jo siirtynyt takaisin kotimaahansa eläkeiän koittaessa.

Suomi ja Intia ovat allekirjoittaneet maiden välisen sosiaaliturvasopimuksen 12.6.2012 Sopimus tulee voimaan kun molemmat maat ovat tehneet tarvittavat voimaansaattamistoimet.

On arvioitu, että sopimus tulisi voimaan vuoden 2013 aikana.

Suomen ja Intian välisellä sosiaaliturvasopimuksella on merkitystä erityisesti työeläkkeiden kannalta.

Nykytilanteessa työntekijä, joka lähetetään Suomesta Intiaan työskentelemään työeläkevakuutetaan yleensä sekä Suomessa että Intiassa. Kuitenkaan kertyneitä eläkkeitä ei ole maksettu Intiasta takaisin Suomeen muuttaneelle henkilölle.

On arvioitu, että Suomen ja Intian välinen sosiaaliturvasopimus tulee voimaan vuoden 2013 aikana.

22 / Tax View / 2 / 2012

Sopimuksen tultua voimaan voidaan välttyä kaksinkertaisilta eläkevakuutusmaksuilta. Suomesta Intiaan lähetetty työntekijä saa hakemuksesta Eläketurvakeskukselta lähetetyn työntekijän todistuksen. Todistuksen voi saada viideksi vuodeksi ja poikkeusluvalla mahdollisesti pidemmäksikin aikaa. Työntekijästä, jolla on lähetetyn työntekijän todistus Suomesta, ei tarvitse maksaa eläkevakuutusmaksuja Intiassa. Vastaavasti Suomessa työskentelevästä intialaisesta työntekijästä, jolla on lähetetyn työntekijän todistus Intiasta, ei tarvitse maksaa eläkevakuutusmaksuja Suomessa.

Sopimuksen tultua voimaan Intiassa kertynyt eläke on mahdollista maksaa Suomessa asuvalle. Nykytilanteessa Suomessa kertynyt eläke maksetaan Intiassa asuvalle, ja näin tehdään myös jatkossa.

Suomi neuvottelee sosiaaliturvasopimuksista myös Kiinan ja Japanin kanssa Aikaisemmin ulkomaalaisten henkilöiden ei ole tarvinnut maksaa sosiaali­vakuutusmaksuja työskennellessään Kiinassa. Säännökset Kiinassa ovat kuitenkin muuttuneet siten, että myös ulkomaalaisten työntekijöiden osalta on pääsääntöisesti maksettava Kiinan sosiaalivakuutusmaksut. Maksut ovat huomattavan suuret ja johtavat usein siihen, että suomalaisen työntekijän kohdalla maksut maksetaan sekä Suomeen että

Kiinaan. Kiinan sosiaaliturvalainsäädännön muutosten myötä monet maat ovat aloittaneet sosiaaliturvasopimusneuvottelut Kiinan kanssa.

Myös Suomen ja Kiinan välisen sosiaaliturvasopimuksen neuvottelut ovat käynnissä. Voimaantulon aikataulusta tai sopimuksen sisällöstä ei ole vielä tietoa. Yleensä neuvottelujen aloittamisesta sosiaaliturvasopimuksen voimaantuloon kuluu kuitenkin useita vuosia.

Sosiaaliturvasopimusneuvottelut on käynnistetty myös Suomen ja Japanin välillä. Nämä neuvottelut ovat vielä alkuvaiheessa.

Uusi pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on allekirjoitettu 12.6.2012 Sopimuksen merkitys ei ole enää kovin suuri, koska EU:n sosiaali­ turvasopimus kattaa suurimman osan tapauksista. Kuitenkin esimerkiksi Pohjoismaissa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten

kohdalla pohjoismaisella sosiaali­ turvasopimuksella on merkitystä.

Pohjoismainen sosiaaliturva­sopimus kattaa myös Färsaaret ja Grönlannin, jotka jäävät EU-asetuksen ulko­puolelle.

Sopimuksen arvioidaan tulevan voimaan keväällä 2013 kun kaikki Pohjoismaat ovat sen hyväksy­neet.

Lisätietoja Barbro Erkomaa P: 020 760 3438 / E: barbro.erkomaa@kpmg.fi

2012 / 2 / Tax View / 23

Siirtohinnoittelusäännösten uudistuksia Baltiassa Monilla suomalaisilla yhtiöillä on liiketoimintaa myös Baltiassa esimerkiksi tytärtai sisaryhtiöitä tai kiinteä toimipaikka.

Tällöin konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa tulee huomioida myös liiketoimien vastapuolena olevien konserniyhtiöiden paikalliset siirtohinnoittelua koskevat säännökset. Latvian ja Liettuan säännökset ovat muuttuneet hieman kuluvan vuoden aikana, kun taas Viron veroviranomaiset ovat panostaneet siirtohintatarkastuksiin entistä enemmän.

Ennen kuluvan vuoden heinäkuuta Latvian lainsäädännössä ei ollut lainkaan siirtohinnoittelun dokumentointia koskevaa lainsäädäntöä, vaikkakin käytännössä markkinaehtoperiaatteen noudattaminen on tullut osoittaa jo aiemmin.

Virossa ja Liettuassa on jo ollut siirtohinnoittelun dokumentointia koskevat säännökset, jotka vastaavat pitkälti Suomen säännöksiä ja OECD:n ohjeistusta.

Liettuan siirtohinnoittelusäädöksiä on kuitenkin täydennetty mahdollisuudella hakea ennakkohinnoittelusopimusta

eli APA:a (Advance Pricing Agreement) veroviranomaiselta.

Latvia Dokumentaatiovaatimukset Latvian siirtohinnoittelusäännökset uudistuivat, kun siirtohinnoitteludokumentaation laatimisvelvollisuutta koskevat säännökset tulivat voimaan 26.7.2012.

Siirtohinnoitteludokumentaation laatimisvelvollisuus koskee yrityksiä, joiden liikevaihto kalenterivuonna ylittää miljoona latia (n. 1,5 miljoonaa euroa) ja joiden konsernin sisäiset, rajat ylittävät liiketoimet (ns. etuyhteysliiketoimet) ovat määrältään yli 10 000 latia (noin 15 000 euroa) vuodessa. Liiketoimien osapuolten katsotaan olevan etuyhteydessä toistensa kanssa, jos toinen liiketoimen osapuoli omistaa toisesta vähintään 20 % tai jos kolmas osapuoli omistaa molemmista liiketoimen osapuolista vähintään 20 %.

Dokumentaatiovelvollisuus koskee sekä latvialaisia yrityksiä että sellaisia ulkomaisia yrityksiä, joilla on Latviassa kiinteä toimipaikka. Lisäksi siirtohinnoittelusäännökset koskevat myös kansallisia tilanteita, joissa liiketoimen toinen osapuoli on latvialainen, yhtiöön etuyhteyssuhteessa oleva yksityishenkilö tai Latviassa tuloverotuksessa verovapaa tai rajoitetusti verovelvollinen yhteisö. Myös kansainvälisissä tilanteissa, joissa liiketoimen toinen osapuoli on alhaisen veroasteen maassa toimiva yritys tai henkilö, tulee sovellettu siirtohinta osoittaa markkinaehtoiseksi.

Siirtohinnoitteludokumentaatio tulee toimittaa veroviranomaisille kuukauden sisällä veroviranomaisen pyynnöstä. Veroviranomainen voi pyytää dokumentaatiota jopa viideltä edeltävältä vuodelta ja tarvittaessa tehdä veronoikaisuja takautuvasti viidelle vuodelle. Jollei dokumentaatiota toimiteta kuukauden määräajassa, veroviranomainen voi tehdä siirtohinnoitteluoikaisun sillä käytössä olevien tietojen perusteella.

Dokumentaation sisältövaatimukset perustuvat OECD:n siirtohintaohjeisiin ja ovat siis hyvin pitkälti samankaltaiset kuin Suomessa.

Mikäli konsernilla on liiketoimintaa Lat­ viassa, on syytä tarkistaa, että siirtohinnoitteludokumentaatio on laadittu ja että se täyttää Latvian uudet vaatimukset.

Veroviranomaisten antama kuukauden määräaika on useassa tapauksessa todettu varsin lyhyeksi.

Ennakkohinnoittelusopimus (Advance Pricing Agreement, APA) Mikäli yhtiön konserninsisäinen, rajat ylittävä liiketoimi on arvoltaan yli miljoona latia (noin 1,5 miljoonaa euroa), voi yhtiö hakea ennakkohinnoittelusopimusta eli niin sanottua APA:a veroviranomaiselta.

APA-menettelyssä verovelvollinen sopii viranomaisten kanssa sovellettavasta siirtohinnasta etukäteen.

24 / Tax View / 2 / 2012

Kuluvan vuoden aikana Baltian maiden veroviranomaiset ovat panostaneet siirtohinnoittelutarkastuksiin entistä enemmän.

Vaikka APA:a on mahdollista hakea vain Latvian viranomaisia sitovaksi, on usein käytännöllisempää hakea APA:a kaikkiin niihin maihin, joiden välillä yrityksellä on hakemuksessa mainittuja rajat ylittäviä etuyhteystoimia. Mikäli yhtiö noudattaa APA:ssa sovittua hinnoittelumallia, ei viranomainen voi puuttua sopimuksen mukaan sovellettuun siirtohintaan, eli verovelvolliselle ei voi jälkikäteen aiheutua veroseuraamuksia. APA:sta tullaan Latviassa veloittamaan ministeriön myöhemmin vahvistama hallinnollinen maksu. Sääntely astuu voimaan vuoden 2013 alusta lukien.

Liettua Liettuassa ei ole tullut uudistuksia olemassa oleviin siirtohinnoittelun dokumentaatiovaatimuksiin. Liettuan veroviranomaiset ovat kuitenkin kuluvana vuonna olleet varsin aggressiivisia tarkastaessaan yhtiöiden siirtohinnoittelun markkinaehtoisuutta.

Ennakkohinnoittelu- eli APA-säännökset on tullut Liettuassa voimaan vuoden 2012 alusta. APA-sopimuksen voi tehdä joko vain Liettuan viranomaisia sitovaksi (unilateraalinen APA) tai kahden eri valtion viranomaisia sitovaksi (bilateraalinen APA). Usein on käytännöllisintä, että APA:a haetaan bilateraalisena, jolloin poistetaan verotuksen epävarmuustekijät molemmista maista, joissa konsernin yritykset osallistuvat konsernin sisäiseen liiketoimeen. Huomionarvoista kuitenkin on, että Liettuassa APA:a saa hakea vain Liettuassa verovelvollinen.

Toisin sanoen ulkomainen yritys, joka vasta aikoo Liettuan markkinoille, ei voi ennakkoon hakea APA:a.

APA-neuvotteluja varten tehtävä hakemus on sinänsä vapaamuotoinen, mutta siihen tulee sisällyttää kaikki siirtohinnoittelun kannalta olennaiset tiedot,

kuten tiedot liiketoimeen osallistuvista konserniyhtiöistä, liiketoimen sisältö sekä siihen liittyvät toiminnot ja riskit.

Hakemuksen käsittelystä ei Liettuassa peritä erillistä maksua.

Veroviranomainen ei ole velvollinen myöntämään haettua APA:a, jos se katsoo, ettei ehdotettu siirtohinta vastaa kansallisia siirtohinnoittelusäännöksiä.

Jos APA myönnetään, APA on veroviranomaista sitova sillä edellytyksellä, että hakemuksessa mainitut olosuhteet vallitsevat vielä, kun siirtohintaa sovelletaan.

APA myönnetään Liettuassa koskemaan sitä aikaa, jonka hakemuksessa mainittu liiketoimi kestää, kuitenkin enintään viideksi vuodeksi. Ennakkohinnoittelusopimusta ei voi veroviranomaisen päätöksellä poistaa sen voimassaoloaikana. Liettuan APA-sopimuksia koskevaan lainsäädäntöön on kuitenkin kirjoitettu varaus, jonka mukaan APA:n voimassaolo päättyy, jos Liettuan verolainsäädäntö muuttuu siten, ettei APA:a voida enää soveltaa. Myönnetty APA on ainoastaan veroviranomaista sitova.

Verovelvollinen ei ole velvoitettu toteuttamaan APA:n mukaista liiketointa tai soveltamaan sopimuksessa mainittua siirtohintaa.

Mikäli yhtiöllä on merkittäviä ja jatkuvia liiketoimia liettualaisen etuyhteystahon kanssa, kannattaa APA:n hakemista harkita, koska APA poistaisi verotukseen liittyvät epävarmuustekijät konsernin sisäisistä transaktioista.

Viro Virossa ei ole äskettäin tapahtunut lainsäädännöllisiä muutoksia siirtohinnoitteluun liittyen. Virossa on ollut voimassa siirtohinnoittelun dokumentointia koskeva lainsäädäntö vuodesta 2007.

Vuonna 2011 etuyhteystahon määritelmää tarkennettiin siten, että etuyhteys voidaan tietyissä tilanteissa katsoa vallitsevan jo 10 prosentin omistusosuuden perusteella.

Veroviranomaiset ovat tiukentaneet linjaansa siirtohintojen markkinaehtoisuuden valvonnassa viime aikoina. Aiemmin siirtohintojen markkinaehtoisuutta on valvottu ainoastaan yhtiöihin kohdistettujen yleisten verotarkastusten ohessa. Kuluvan vuoden alusta veroviranomaiset ovat kuitenkin alkaneet suorittamaan erillisiä siirtohinnoittelutarkastuksia. Viranomaiset ovat vaatineet yrityksiä esittämään siirtohinnoitteludokumentaationsa ja tehneet tämän perusteella päätöksiä verotarkastuksen aloittamisesta.

Viron lainsäädännön nojalla pienillä ja keskisuurilla yhtiöillä ei ole velvollisuutta siirtohinnoitteludokumentaation laatimiseen. Vaikka näillä yhtiöllä ei ole dokumentaatiovelvollisuutta, on markkinaehtoisuutta noudatettava, jos yhtiö käy kauppaa etuyhteystahojen kanssa.

Viron veroviranomaiset ovat ilmoittaneet kiinnittävänsä huomiota myös tällaisten pienten yritysten siirtohinnoittelun valvontaan.

Lisätietoja Suvi Vasenius P: 020 760 3241 / E: suvi.vasenius@kpmg.fi Aleksi Laurikainen P: 020 760 3124 / E: aleksi.laurikainen@kpmg.fi

2012 / 2 / Tax View / 25

Lokalisaatio vai komennuksen jatkaminen Yhtiöiden kohtaamat haasteet Suomessa ja maailmalla Yli viisi vuotta kestävät komennukset ovat harvemmin liiketaloudellisesti perusteltavissa ja komennussopimusten paikallistaminen tietyn määräajan jälkeen on monessa tapauksessa suositeltavaa. Ylipitkät komennukset saattavat vaikeuttaa kotiuttamista ja lisäävät riskiä, että tietotaito katoaa avainhenkilön mukana yrityksestä. KPMG:n tuoreesta kyselystä lokalisaation toteuttamisesta suomalaisissa yrityksissä käy ilmi, että 67 prosentilla yrityksistä on komennuspolitiikka, jossa pelisäännöt komennussopimuksen muuttamisesta paikalliseen työsopimukseen on määritelty. Globaalisti 52 prosenttia yrityksistä ilmoittivat, että heillä on säännöksiä komennusten lokalisoinnista. Suuri haaste onkin politiikan soveltaminen käytännössä.

Lokalisaation toteuttamista vaikeuttavat käytännön prosessien puuttuminen, sekä komennuslaisten haluttomuus luopua komennussopimuksen eduista ja kotimaan sosiaaliturvasta. Myös kohdemaan lainsäädännön selvittäminen koetaan vaikeaksi.

KPMG järjesti syyskuun alussa tilaisuuden, jossa käsiteltiin lokalisaatiosopimuksia sekä paikallisten sopimusten käyttämistä komennussopimusten sijaan. Tilaisuuteen osallistui KPMG:n globaaleista IES-palveluista vastaava René Philips, joka kertoi myös kansainvälisen liikkuvuuden uusista trendeistä.

Kansainväliset työskentelytilanteet lisääntyvät jatkuvasti ja myös monimutkaistuvat. Lyhyet komennukset sekä säännöllinen työskentely useassa

maassa tulevat lisääntymään entisestään, kun taas perinteisten komennusten suosio on laskussa, kommentoi René Philips.

Toinen selkeä trendi, joka vahvistuu taloudellisesti haastavassa markkinatilanteessa, on viranomaisten lisääntynyt valvonta. Myös kansainväliseen työskentelyyn kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota; verotusoikeus tunnistetaan ja siitä pidetään kiinni. Enää ei jousteta ulkomaisten yritysten osalta, jos velvoitteita työskentelymaassa ei hoideta ajoissa.

Laskusuhdanteessa yritykset pyrkivät säästämään myös komennuskuluissa ja komennussopimusten paikallistamisten kautta yritetään saada aikaan kustannussäästöjä. Saatetaan huomata, että yrityksellä on työntekijöitä maailmalla, jotka ovat olleet komennuksella jopa 10 vuotta.

Taustaa Lokalisaatiolla tarkoitetaan perinteisesti komennussopimuksen muuttamista tietyn ajan jälkeen paikalliseksi työsopimukseksi. Komennukseen liittyvät korvaukset ja edut, kuten asuminen, lasten koulumaksut yms. poistetaan joko osittain tai kokonaan. Etuja saatetaan myös poistaa vähitellen. KPMG:n vuonna 2011 tekemän globaalin lokalisaatiokyselyn mukaan komennussopimukset paikallistetaan pääsääntöisesti viiden vuoden jälkeen (KPMG Localization Survey 2011). Ylipitkien komennusten taustalla on KPMG:n tutkimuksen

Lisätietoja Emilia Weijola P: 020 760 3970 / E: emilia.weijola@kpmg.fi

26 / Tax View / 2 / 2012

mukaan useimmiten henkilön oma halu jäädä kohdemaahan. Toisaalta yrityksillä saattaa myös olla vaikeuksia löytää seuraajaa henkilölle, jolloin komennussopimuksen pidentäminen saattaa olla ainut vaihtoehto. Kun komennussopimus muutetaan paikalliseksi sopimukseksi, Suomen työsuhde katkeaa ja henkilöllä ei ole enää paluuoikeutta. Henkilö ei myöskään voi säilyä Suomen sosiaaliturvassa, jolloin erityisesti eläketurvan järjestäminen paikallisen sopimuksen perusteella on syytä miettiä tarkkaan.

Lokalisaation lisäksi yhä useampi yhtiö miettii komennusten käyttämisen sijasta suoraan paikallisia sopimuksia. Näistä, niin sanotuista Local+ -sopimuksista, puhutaan kun yritykset palkkaavat ulkomaisia työntekijöitä paremmilla ehdoilla kuin mitä tarjoavat paikallisille työntekijöille. Taustalla on yritysten tarve saada osaavaa työvoimaa ulkomailta ja Local+ -sopimuksilla halutaan edesauttaa henkilön sopeutumista paikallisiin olosuhteisiin, esimerkiksi tarjoamalla taloudellista tukea lasten koulunkäyntiin ja tukemalla perheen asumista sekä apua käytännön järjestelyissä. Käytännöt vaihtelevat huomattavasti yritysten välillä ja Local+ -sopimuksilla saatetaan laajimmillaan tarjota lähes komennussopimuksiin verrattavia etuja. Näissä tärkeää on kuitenkin miettiä se, mikä tuki on tarpeen ja pitää mielessä se, että kysymys on pysyvämmästä ratkaisusta kun komennuksesta. Yhtä ainoaa ratkaisua ei ole, vaan ratkaisu on tehtävä kunkin yrityksen liiketoiminnan tarpeiden perusteella, huomioiden kustannukset.

Lokalisaatiosopimusten toteuttamisen haasteet Komennussopimusten muuttaminen paikallisiksi sopimuksiksi kiinnostaa myös suomalaisia yrityksiä ja tähän

liittyvät haasteet ovat tuttuja monelle suomalaiselle HR-ammattilaiselle – säännöt löytyvät, mutta niitä ei sovelleta käytännössä.

KPMG:n tilaisuudessa keskusteltiin kokemuksista lokalisaatiosta. Perinteisten komennuslaisten määrä on monessa yhtiössä vähentynyt, minkä taustalla saattaa olla tietoinen pyrkimys vähentää perinteisiä komennuksia ja näiden sijasta panostaa kansainvälisiin siirtoihin. Näin yhtiöissä pyritään esimerkiksi saamaan aikaan laaja kulttuurimuutos ja rakentamaan aidosti kansainvälisiä organisaatioita.

Perinteisiä komennuksia tarvitaan edelleen ja erityisesti Kiina, Brasilia ja Uruguay ovat kasvavia kohdemaita. Lokalisaatiota pidetään hyvänä ratkaisuna, jos työntekijä on ollut pitkään komennuksella ja puolisokin on saattanut löytyä työskentelyvaltiosta. Lokalisaatiovaihtoehtoa ja sen toteuttamista on syytä aktiivisesti miettiä, kun komennussopimus on päättymässä ja kaikkia osapuolia kannattaa etukäteen valmistaa paikallistamiseen sen sijaan, että komennussopimusta uusitaan automaattisesti vuosi kerrallaan. Laaja kokonaisvaltainen strategiamuutos saattaa myös edesauttaa komennussopimusten paikallistamisen käytännön toteuttamisessa.

sen lokalisaatiota ja palkanasetantaa. Paikallisiin olosuhteisiin ja turvallisuuteen on syytä kiinnittää huomioita ja arvioida onko realistista, että esimerkiksi asumistuesta luovutaan. Suomalaiset työntekijät arvostavat erityisesti eläkettä ja sosiaaliturvaa.

Vapaaehtoisen lisäeläketurvan järjestäminen maissa, joissa lakisääteisen eläketurvan taso on heikkoa tai olematonta saattaa edesauttaa lokalisaatiota ja olla vastuullisen henkilöstöpolitiikan ja yhtiön arvojen mukainen tapa toimia.

On myös kohdemaita, joissa ei voida tehdä lokalisaatiosopimuksia esimerkiksi kielisyistä, koulutustaso- ja turvallisuussyistä. Toki on myös olemassa tilanteita, joissa lokalisaatio tai Lokal+ -sopimus ei ole järkevää lähtevän työntekijän tai liiketoiminnan tarpeiden näkökulmasta. Kohdemaa ratkaisee. Vaikka tietyt linjaukset Lokal+ -sopimusten sisällöstä, samoin kuin lokalisaatioiden toteuttamisesta, on järkevä olla olemassa, osana globaalia politiikkaa on tärkeää muistaa, että tietyt asiat on mietittävä ja sovittava paikallisesti.

Lokalisaatiosopimukset mielletään usein edullisemmiksi ratkaisuiksi.

Esiin saattaa kuitenkin nousta yllättäviä kustannuksia, kuten paikallisten sosiaali­ turvaan liittyvien maksujen suuruus ja mahdollisten verohelpotusten loppuminen. Yksittäinen lokalisaatio saattaa olla hallinnollisesti hyvinkin raskas. Kustannusarvioita tehdään KPMG:n tutkimuksen mukaan vain 29 % tapauksista.

Selkeällä prosessilla sekä hyvissä ajoin suunnitellulla lokalisaatiolla saatetaan säästää sekä aikaa, että rahaa. Myös etukäteen tehty kustannusarvio on omiaan helpottamaan päätöksentekoa sekä toimii uuden sopimusrakenteen suunnittelussa tukena.

Lokalisaatiopolitiikkaa on syytä noudattaa johdonmukaisesti, jotta ulkomaankomennuksille asetetut liiketaloudelliset tavoitteet toteutuvat. HR-organisaatiolla on tärkeä rooli ja se voi kehittämällä käytännön prosesseja ja ohjeistamalla komennuksista vastaavia esimiehiä varmistaa, että yrityksen strategia toteutuu käytännössä.

René Philips painotti, että ulkomaankomennukset on syytä kytkeä vahvasti yhtiön henkilöstöpolitiikkaan ja korosti kommunikaation tärkeyttä, jotta yhtiön strategia toteutuu käytännössä. Avoin, jatkuva keskustelu ja molemminpuolinen kommunikaatio varmistavat, että paikallistamisen pelisäännöt ovat selvät eikä muutos tule työntekijälle yllätyksenä. Myös komennukselta paluu ja urapolku komennuksen jälkeen on edelleen KPMG:n komennuspolitiikkatutkimuksen (GAPP Survey 2013) mukaan asia, johon ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Yhtiöllä on usein globaali komennuspolitiikka. Lokalisaatioiden toteuttamista on kuitenkin usein syytä tarkastella maakohtaisesti. Työskentelymaan työlainsäädäntö, eläkejärjestelmä, terveydenhuollon taso, turvallisuus ja asuinolosuhteet ovat seikkoja, joihin yritykset käytännössä kohtaavat miettiessä komennussopimuk2012 / 2 / Tax View / 27

Verokikkailua?

Mediassa on kuluvan vuoden aikana käyty diskurssia suomalaisten yritysten Suomeen maksamista tai maksamatta jättämistä veroista, alhaisista efektiivisistä veroasteista ja veroparatiisien hyödyntämisestä. Erityisen kiinnostuneita toimittajat ovat olleet erilaisista kansainvälisissä konserneissa saavutetuista hyödyistä, ja kirjoituksissa on puhuttu käsitteitä sekoittaen hämäräperäisesti konserniavustusten maksamisesta ulkomaille, verotulojen hävitystempuista ja siirtohinnoittelukikkailusta. Yhteisenä piirteenä näille ilmiöille on kirjoituksissa nähty jonkinlainen verotettavan tulon hävittämiseen tähtäävä hämäräperäinen ja tuomittava ”verokikkailu”. Myös Verohallinto on kokenut vellovan kohun kiusalliseksi ja pyrkinyt oikaisemaan virheellisiä käsityksiä, vaikka sinänsä on kyse Verohallinnon näkemyksen mukaan merkittävistä verotulojen vuodoista pois Suomesta.

Iso paha siirtohinnoittelu Siirtohinnoittelu nousi erityisen mielenkiinnon kohteeksi, kun kesällä Helsingin Sanomissa uutisoitiin, että Suomen valtiolta jää joka vuosi 1,6 miljardia euroa sille kuuluvia verotuloja saamatta yritysten siirtohinnoittelun takia. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintöön perustuvassa uutisessa kerrottiin siirtohinnoittelun olevan yritysten sisäistä laskutusta, jonka avulla yritykset siirtävät tulojaan matalamman verotuksen maihin.

Helsingin Sanomissa esitettyihin lukuihin ja siirtohinnoittelun rinnastamiseen veronkiertoon herättiin myös Verohallinnossa ja seuraavana päivänä vuosittain saamatta jäävien verotulojen määrän korjattiin olleen viiden vuoden

laskennallinen arvio ja todellisen luvun olevan noin 320 miljoonaa euroa vuodessa. Tämänkin luvun todettiin olevan puhtaasti saatavilla olevan informaation perusteella tehtyyn riskianalyysiin perustuva laskennallinen arvio, joka saattaa poiketa huomattavastikin todellisista määristä ja toteutuvien tulon oikaisujen suuruudesta.

Siirtohinnoittelun ongelmiin pyritään Verohallinnossa puuttumaan, mutta on kuitenkin syytä korostaa, että siirtohinnoittelu itsessään ei ole moitittavaa tai moraalisesti arveluttavaa, vaan kansainvälisissä konserneissa pakollista konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelua. Verohallinnot maailmanlaajuisesti edellyttävät, että konserniyhtiöt käyttävät sisäisessä kaupassaan markkinaehtoista hinnoittelua, eli samoja hinnoittelu- ja muita ehtoja kuin jos liiketoimet tehtäisiin vastaavissa olosuhteissa riippumattomien yritysten välillä.

Markkinaehtoperiaatteen noudattamisella pyritään siihen, että tulo kertyy ja vero maksetaan oikeassa valtiossa.

Verohallinto on panostanut siirtohinnoittelun tutkimiseen ja pyrkii näin ehkäisemään verotulojen valumista muihin valtioihin markkinaehtoisesta poikkea­van siirtohinnoittelun takia. Aiheesta lehtien palstoilla käydyissä keskusteluissa myös Verohallinto on kuitenkin korostanut, että siirtohinnoittelu on hyvin monimutkainen alue ja yritysten markkinaehtoisesta poikkeava hinnoittelu voi olla tahattoman virheellistä tai se voi johtua markkinaehtoperiaatteen eri tulkinnoista. Lähtökohtaisesti yritykset pyrkivät hinnoittelemaan konsernin­sisäiset liiketoimet markkinaehtoperi­aatetta nou-

Lisätietoja Hanna Höglund P: 020 760 3263 / E: hanna.hoglund@kpmg.fi

28 / Tax View / 2 / 2012

dattaen, eikä siirtohinnoittelua käytetä keinona oikeudettomasti siirtää verotettavaa tuloa Suomen rajojen ulkopuolelle.

Siirtohinnoittelusta syntyvät erimielisyydet johtuvat usein Verohallinnon ja yrityksen tai eri Verohallintojen erilaisista näkemyksistä toimialasta tai liiketoimien sisällöstä sekä siitä, miten kuhunkin liiketoimeen markkinaehtoperiaatetta sovelletaan.

Korkokikkailu Verotulojen menetyksistä mediassa käytäviin keskusteluihin on osaltaan liittynyt myös korkovähennys­oikeuden rajoittamista koskeva hallituksen esitys.

Artikkeleissa on annettu erilaisia yleisen tason ja yksittäisiä yrityksiä koskevia esimerkkejä korkovähennyksillä kikkailuksi nimetystä ilmiöstä, ja asiaan on sekoitettu esimerkiksi konserniavustusten maksamista ulkomaisille yhtiöille ja ulkomaisten yhtiöiden sivuliikkeiden käyttämistä verotettavan tulon jälkien hävittämiseen.

Heti alkuun on syytä todeta, että Suomen verolainsäädäntö mahdollistaa konserniavustusten maksamisen ainoastaan suomalaisille konserniyhtiöille tai ulkomaisen konserniyhtiön Suomessa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle, jolloin maksettu konserniavustus on vähennyskelpoista maksajansa veronalaisesta tulosta, mutta vastaavasti se on veronalaista tuloa saajayhtiölle. Konserniavustusten maksamisella ei siis ole mahdollista siirtää verotettavaa tuloa Suomesta pois. Myöskään ulkomaisten yhtiöiden sivuliikkeet eivät ole verotettavan tulon piilopaikkoja, vaan tapa sijoittua Suomeen sijoittautumisvapauden puitteissa elinkeinotoiminnan harjoittamista varten. Sivuliikerakenne on esimerkiksi voitonjaon kannalta sekä hallinnollisesti joustavampi vaihtoehto kuin perinteisessä holdingyhtiörakenteessa käytetty osakeyhtiö.

Ulkomaisille konserniyhtiöille maksettava korko on helppo saada kuulos tamaan epäilyttävältä verokikkailulta,

2012 / 2 / Tax View / 29

mutta tosiasiassa järjestelyissä, joissa toiselta konserniyhtiöltä otetaan lainaa, on yleensä kyse koko konsernin rahoituskustannusten minimoinnista ja näiden kustannusten kohdentamisesta rahoitusta käyttäville konserniyhtiöille sekä koko konsernin ja sitä kautta maakohtaisten toimintojen rahoitusrakenteen oman ja vieraan pääoman suhteen optimoinnista.

Vieraan pääoman yksi tärkeimmistä eduista omaan pääomaan nähden on alhaisempi tuottovaatimus. Tähän vaikuttaa muun muassa se, että vieraalle pääomalle vaaditaan yleensä vakuuksia, jotka ovat luotonantajan turvana mahdollisten maksuvaikeuk­sien varalta. Toinen alhaisempaan tuottovaatimukseen vaikuttava tekijä on vieraan pääoman etuoikeusasema omaan pääomaan nähden, koska se on maksunsaantijärjestyksessä aina ennen omaa pääomaa.

Oma pääoma on takasijaisuutensa ja vakuudettomuutensa vuoksi kaikkein riskillisin sijoitusmuoto, ja sijoituskohteen riskillä on suora vaikutus sen tuottovaatimukseen. Vieraan pääoman alhaisempiin kokonaiskustannuksiin vaikuttaa luonnollisesti myös korkokustannusten verovähennyskelpoisuus, mutta konsernin efektiiviseen kokonaisveroasteeseen kohdistuvaa verosuunnittelua tulee kuitenkin pitää täysin hyväksyttävänä.

Vieraan pääoman avulla yrityksen on siis mahdollista päästä alempiin pääoman kokonaiskustannuksiin, koska vieraalla pääomalla on vähäriskisempänä rahoitusmuotona omaa pääomaa alhaisempi tuottovaatimus. Vieraan pääoman vipuvaikutuksen avulla on mahdollista kasvattaa yrityksen osakkeiden tuottoodotuksia eli käytännössä omistajille syntyvää voittoa. Kun otetaan huomioon osakeyhtiön jo osakeyhtiölaissa säädetty tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen, vieraan ja oman pääoman suhteen optimointi on aina merkittävässä asemassa yhtiöiden rahoituksen suunnittelussa. Alhaisempien tuottovaatimusten lisäksi vieraan pääoman etuna on se, että omistajien ei tarvitse luopua yhtiön kontrollioikeuksista eikä tulevaisuuden voitoista.

Kansainvälisissä konserneissa on lisäksi hyvin tavallista, että kustannusten minimoimiseksi rahoitus hankitaan keskitetysti yhteen konserniyhtiöön, josta se sitten jaetaan muihin konserniyhtiöihin operatiivisen toiminnan rahoitukseen.

Rahoituksen hankinnan keskittämisellä saavutetaan yleensä säästöjä rahoituksen hallinnointikuluissa sekä myös koroissa. Suomalaisen konserniyhtiön toiselta konserniyhtiöltä ottama laina on siis yleensä osa laajempaa, koko konsernia koskevaa rahoitusjärjestelyä, jolla pyritään rahoitusrakenteen optimoinnin

lisäksi saavuttamaan säästöjä rahoituksen hallinnointikuluissa sekä koroissa koko konsernin tasolla ja tätä kautta myös yksittäisten yhtiöiden tasolla. On selvää, että kansainvälisissä konserneissa rahoitus- ja pääomarakenteen optimointi on olennaisimpia konsernikokonaisuuden ja yksittäisten konserniyhtiöiden rahoituskuluihin vaikuttamisen keinoja.

On myös syytä korostaa, että Suomessa korkojen vähennyskelpoisuus elinkeinoverotuksessa on ollut tähän saakka kansainvälisesti verrattain laaja, eikä ole mitään syytä katsoa normaalia lainsäädännön mukaista mahdollisuutta korkomenojen vähentämiseen verotettavasta tulosta jonkinlaisena verokeinotteluna tai -pakoiluna. Elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko on nimenomaisesti säädetty vähennyskelpoiseksi elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa menon ja menetysten yleisestä vähennyskelpoisuudesta erillisellä säännöksellä. On siis ollut nimenomainen poliittinen ratkaisu, että korkomenot on päätetty sallia vähennyskelpoisiksi elinkeinotoiminnan verotettavaa tuloa laskettaessa. Suomessa ei myöskään ole ollut voimassa erityistä sallitun oman ja vieraan pääoman suhteen määrittävää alikapitalisointisäännöstöä, mikä tämäkin on ollut lainsäätäjän tekemä tietoinen ratkaisu. Voimakkaasti vieraalla pääomalla rahoitettuihin rakenteisiin on voitu puuttua verotusmenettelystä annetun lain yleisellä veronkiertosäännöksellä, mutta oikeuskäytännössä tähän on turvauduttu erittäin harvoin ja tällöinkin vain todella merkittävästi velkapainotteisiin pääomarakenteisiin. Eri maiden verolainsäädäntöjä tutkimalla voidaan myös havaita, että rahoitusrakenteen alikapitalisoiminen on markkinaehtoiseksi katsottuun tasoon saakka hyväksyttävää. Se seikka, että yhtiö ottaa rahoitusrakenteensa optimoinnissa huomioon verojärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet yrityksen tuotto-odotusten kasvattamiseksi, ei siis millään tavoin ole osoitus verokeinottelusta.

Suomessa laajaan korkojen vähennysoikeuteen on tulossa muutos edellä mainitun korkojen vähennysoikeutta

30 / Tax View / 2 / 2012

rajoittavan lainsäädännön myötä, mutta muutos ei tarkoita sitä, että ennen sitä verolainsäädännön mukaisesti toimineet yritykset olisivat toimineet moitittavasti tai kiertäneet veroja. Korkojen vähennysoikeuden rajoittamisen tarve on syntynyt ennen kaikkea kansainvälisen verotusympäristön muutoksesta, jossa jonkinlaisia pääomarakenteen voimakkaan alikapitalisoimisen tai korkojen vähentämisen rajoituksia on saatettu voimaan monissa valtioissa.

Hävitystemppu Ulkomaisille konserniyhtiöille maksettavat korot on mediassa yhdistetty myös suomalaisen maksajayhtiön suomalaiselta konserniyhtiöltä saamiin konserniavustuksiin. Tällaisella rakenteella on mahdollista siirtää suomalaisen operatiivista toimintaa harjoittavan yhtiön verotettavaa tuloa holdingyhtiölle, jonka verotettavasta tulosta puolestaan voidaan vähentää ulkomaiselle konserniyhtiölle maksettavan lainan korko, ja näin ollen tosiasiassa rakenteella on mahdollista siirtää tuloa verotettavaksi jossakin muussa valtiossa kuin Suomessa.

Kun rahoitusta jaetaan maakohtaisille toiminnoille, tulee harkittavaksi maakohtaisten toimintojen rakenne. Kansainvälisesti ja Suomessa on jo pitkään ollut tavanomaista, että operatiivisen yhtiön välitön rahoitus ja hallinnointi halutaan mahdollisimman lähelle operatiivista toimintaa, ja tätä varten maakohtaisesti usein eriytetään operatiivisen yhtiön osakkeiden omistus erilliseen holdingyhtiöön. Toisinaan holdingyhtiöön eriytetään myös operatiivista toimintaa tukevia, ydinliiketoiminnasta erillisiä ja usein useampaa konserniyhtiötä palvelevia toimintoja. Holdingyhtiötä käytetään vakiintuneesti myös yrityskaupoissa.

Rahoituskulut on tarpeen saada kohdennettua paikallisten maakohtaisten toimintojen tasolle niin, että kunkin maan operatiivisen toiminnan tulosta saadaan mahdollisimman tehokkaasti vähennettyä tämän tulon hankkimisesta aiheutuneet kulut; mukaan lukien toiminnan rahoittamisen kulut. Holdingyhtiörakenteissa tämä tavoite saavutetaan kattamalla holdingyhtiön maksamat kor-

kokulut operatiivisesta yhtiöstä saatavilla osingoilla tai konserniavustuksilla. On kuitenkin syytä korostaa, että Suomessa konserniavustusjärjestelmä on laissa säädelty ja täysin hyväksytty tuloksentasauskeino, joka käytännössä toimii voitonjaon välineenä konserniyhtiöiden kesken.

Korkokustannusten kattaminen operatiivisen toiminnan tuotoilla pyritään mahdollistamaan pääsääntöisesti kaikessa liiketoiminnan rahoituksessa riippumatta siitä, onko käytössä holdingyhtiörakennetta vai ei. Holdingyhtiörakenteen ja suoran, välittömän sijoituksen välillä korkokustannusten kattamisessa erona on vain se, missä kohtaa yritysrakennetta liiketoiminnan rahoittamiseen tarvittava laina ja korkokustannukset ovat. Holdingyhtiörakenteessa yritystoiminnan rahoituskustannukset ja operatiivisen toiminnan tuotot kohtaavat holdingyhtiön tasolla, kun taas ilman holdingyhtiöitä toimivassa, tehokkaan pääomarakenteen omaavassa yrityksessä rahoituskustannukset voidaan vähentää suoraan operatiivisen toiminnan tulosta.

Sillä, millä tasolla rahoituskustannukset ja operatiivisen toiminnan tuotot kohtaavat ei pitäisi olla merkitystä, koska kummassakin tilanteessa pyritään samaan lopputulokseen; vallitsevan lainsäädännön sallimissa rajoissa korkokustannusten optimaaliseen kattamiseen operatiivisen toiminnan tuotoilla.

Hyväksyttävää verosuunnittelua Joidenkin aiheesta kirjoittaneiden toimittajien ja myös joidenkin poliitikkojen vaillinainen käsitys verolainsäädännöstä yhdistettynä populistiseen kansainvälistä toimintaa harjoittavien yritysten syyllistämiseen ovat johtaneet keskustelun väärille urille, ja tavanomaisesta kansainvälisestä yritystoiminnasta on tehty mediassa paheksuttavaa, ikään kuin kansainväliseen konserniin kuulumisen itsenäisenä tarkoituksena olisi verojen välttäminen. On kuitenkin syytä muistaa, että harvoin on tilanteita, joissa veron maksulta vältyttäisiin kokonaan, vaan yleensä jos verotettavaa tuloa siirtyy pois Suomesta, sama tuloerä siirtyy verotettavaksi jossain toisessa valtiossa. Niin Suomen sisällä kuin kansainvälisestikin toimiessaan yritysten on sallittua suunnitella toimintansa ja toimia taloudellisesti mahdollisimman tehokkaalla tavalla, ja tähän suunnitteluun saa sisältyä myös verosuunnittelua. Kansainvälisten yritysten toimintamahdollisuuksien ja tätä kautta Suomen menestymisen kansainvälisessä verokilpailussa kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että kansainvälisten konsernien toimintaan liittyviä virheellisiä käsityksiä aktiivisesti oikaistaisiin. Yritysten pitäisi Suomessakin pystyä toimimaan ympäristössä, jossa normaaleista, verolainsäädännön sallimista ja liiketalou­ dellisesti perustelluista toimenpiteistä ei tehdä moraalisesti arveluttavia.

2012 / 2 / Tax View / 31

Venäjän WTO-jäsenyys tuo helpotuksia tullisääntöihin Venäjä vihdoin WTO:n jäseneksi Vuosikausia jatkunut odotus päättyi elokuussa 2012, kun Venäjän jäsenyys Maailman Kauppajärjestössä WTO:ssa astui voimaan. Jäsenyys vahvistettiin WTO:n ministerikokouksessa jo marraskuussa 2011, mutta ratifiointimuodollisuudet vievät oman aikansa.

Venäjän WTO-jäsenyys on monella tapaa merkittävä askel kohti normaaleja kauppasuhteita Venäjän ja muiden

WTO:n jäsenvaltioiden välillä. Takana ovat ajat, jolloin Venäjällä toimivat yritykset ja niiden kauppakumppanit saivat kokea yllättäviä muutoksia Venäjän lainsäädännössä ja paikallisessa viranomaiskäytännössä. Tai ainakin niiden pitäisi olla takana, mikäli on luottaminen WTO:n keskeisiin periaatteisiin kuten suosituimmuusperiaatteeseen, kansallisen kohtelun periaatteeseen ja kaupan esteiden poistamisen periaatteeseen, joihin Venäjä lupaa nyt sitoutua. Rea-

Lisätietoja Matti Alpua P: 020 760 3922 / E: matti.alpua@kpmg.fi

32 / Tax View / 2 / 2012

listina pitää kuitenkin muistaa, että Venäjällä käytännön viranomaistoiminta on varsin byrokraattista esimerkiksi suomalaiseen verrattuna. Myöskin Venäjän pyrkimys voittaa takaisin entinen suurvalta-asemansa voi tehdä siitä haastavan neuvottelukumppanin WTO:ssa.

Venäjänkauppaan liittyy haasteita myös tulevaisuudessa.

Venäjä sitoutuu WTO:n periaatteisiin WTO-jäsenyys velvoittaa Venäjän noudattamaan järjestön perusperiaatteita.

Suosituimmuusperiaatteen mukaan jäsenvaltio ei normaaliolosuhteissa saa syrjiä kauppakumppaneitaan. Periaate toteutuu siten, että mikäli jäsenvaltio helpottaa kaupan esteitä tai avaa markkinoita, sen täytyy kohdella kaikkien

kauppakumppaneittensa tuotteita tai palveluita yhdenvertaisesti.

• Murot: tullinalennus 15,1 %:sta 10,0 %:iin

Kansallisen kohtelun periaatteen mukaan jäsenvaltion on myönnettävä toisen jäsenvaltion tuotteille ja palvelun tarjoajille vähintään samanlainen kohtelu kuin se myöntää omilleen. Tämä sääntö koskee niin kotimaisia kuin ulkomaisia tavaroita, palveluita sekä tavaramerkkejä, tekijänoikeuksia ja patentteja. Tämä periaate ei estä kantamasta tuontitavaroista tuontitulleja. Tuontitavaroihin ei kuitenkaan saa kohdistaa sellaista sisäistä verotusta, joka saattaisi ne huonompaan asemaan kotimaassa tuotettuihin tavaroihin verrattuna.

• Kemikaalit: tullinalennus 6,5 %:sta 5,2 %:iin

Venäjä sitoutuu myös kaupan esteiden poistamisen periaatteeseen. Kaupan esteitä ovat mm. tullit, sekä muut kuin WTO:n hyväksymät toimenpiteet, jotka rajoittavat tuonnin määrää, kuten esimerkiksi tuontikiellot tai -kiintiöt. Tullitasojen muuttaminen edellyttää virallisia neuvotteluja WTO:n jäsenten kanssa.

Tullikysymyksiä koskevat riita-asiat ratkaistaan WTO:n riitojenratkaisuelimessä, jonka toimivallan Venäjä joutuu tunnustamaan.

• Eräät uudet ajoneuvot: tullinalennus 25 %:sta 15 %:iin • Sähkölaitteet: tullinalennus 8,4 %:sta 6,2 %:iin • Puu- ja paperituotteet: tullinalennus 13,4 %:sta 8,0 %:iin • Informaatioteknologiatuotteet (ITA): tullinalennus 5,4 %:sta 0-tulliin 3 vuoden kuluessa • Valmistalot 20,0 %:sta 5 %:iin vuoteen 2016 mennessä Vientitulleja Venäjä sitoutuu alentamaan n. 700 tariffinimikkeen vientitulleja kuten kalan, mineraaliöljyn, maakaasun, selluloosan, paperin ja perusmetallien. Myös puun vientitullit alenevat merkittävästi jopa

WTO-jäsenyys velvoittaa Venäjän noudattamaan järjestön perus­ periaatteita. neljäsosaan. Alennettujen vientitullien soveltaminen perustuu vientikiintiöihin, jotka myönnetään EU:n tuontikiintiölupien perusteella. Puutullien alennuksen arvellaan tuovan Suomessa varmuutta puuraaka-aineen tuontiin ja lisäävän puuntarjonnan kilpailua. Seuraavassa on epävirallisia esimerkkejä eräiden puiden tulevista vientitulleista (EUR/m3). Tiedot ovat luonteeltaan suuntaa-antavia.

• Koivu 7 • Haapa 5 • Kuusi 13 • Mänty 15

Merkittäviä tullinalennuksia Kaupan esteiden poistamisen periaatteeseen liittyen Venäjän WTOjäsenyydellä on merkittäviä vaikutuksia tavaroiden markkinoillepääsyyn, sillä liittymissopimuksen mukaan Venäjä sitoutuu tullinalennuksiin. Keskimääräinen kokonaistullitaso laskee 10 %:sta 7,8 %:iin. Tullinalennukset tapahtuvat asteittain aina kahdeksan seuraavan vuoden aikana. Osa sen sijaan tulee voimaan heti jäsenyyden alkaessa.

Seuraavassa on epävirallisia esimerkkejä keskimääräisistä tullinalennuksista Venäjällä. Tiedot ovat luonteeltaan suuntaaantavia.

Tuontitulleja (arvotullit) • Maataloustuotteet: tullinalennus 13,2 %:sta 10,8 %:iin • Teollisuustuotteet: tullinalennus 7,9 %:sta 6,9 %:iin • Maitotuotteet: tullinalennus 19,8 %:sta 14,9 %:iin 2012 / 2 / Tax View / 33

Venäjän WTO-jäsenyydestä hyötyy ennen kaikkea Venäjä itse, sillä jäsenyyden uskotaan kasvattavan ulkomaisia investointeja.

Se auttaa osaltaan monipuolistamaan Venäjän vientikauppaa.

Tullausarvo eli tulliveron peruste Venäjän tulee soveltaa tullausarvon määrityksessä WTO:n tullausarvosopimuksen mukaisia säännöksiä. WTO:n sopimuksen mukaan tullausarvo määritetään ensisijaisesti maahantuotavan tavaran kauppa-arvon perusteella. Kauppa-arvolla tarkoitetaan hintaa, joka tavarasta on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä se vietäväksi vientimaasta tuontimaahan. Kauppahintaan lisätään tietyt kustannuserät, kuten esimerkiksi kuljetus- ja vakuutuskustannukset tulliunionin rajalle asti samoin kuin maahantuotaviin tavaroihin liittyvät rojalti- ja

lisenssimaksut. Tulliviranomaiset eivät saa aiheetta hylätä maahantuojan esittämää kauppa-arvoa ja soveltaa niiden asemesta omia minimi- tai referenssiarvojaan. Tullitasojen laskiessa Venäjän tulliviranomaiset tulevat todennäköisesti kiinnittämään entistä enemmän huomiota tullausarvon määritykseen. Sen vuoksi Venäjän kauppa käyvien yritysten kannattaa huolehtia siitä, että arvonmääritykseen liittyvä dokumentaatio on mahdollisimman kattava ja riittävän selkeä.

Silloin kun tulliviranomaisille esitetään etuyhteydessä toisiinsa olevien osapuolten

välisessä kaupassa käytetty kauppahinta, maahantuojan on varauduttava esittämään selvitys kauppahinnan markkinaehtoisuudesta tullisäännösten kannalta. Vaikka viimeaikaisessa tulli- ja siirtohinnoittelukeskustelussa kysymys kahden eri verojärjestelmän yhteensopivuudesta on noussut tärkeiden kysymysten joukkoon, toistaiseksi ei ole onnistuttu luomaan kansainvälisesti kattavia linjauksia niiden yhteensopivuudesta. Tulliverotuksen ennakoitavuuden kannalta tilannetta ei voida pitää tyydyttävänä. Onkin suositeltavaa, että maahantuojat varautuvat pitämään siirtohinnoitteludokumentaatiota soveltuvin osin myös tullitarkoituksia varten.

WTO-jäsenyyden mahdollisuudet suomalaisille yrityksille Venäjän WTO-jäsenyydestä hyötyy ennen kaikkea Venäjä itse, sillä jäsenyyden uskotaan kasvattavan ulkomaisia investointeja.

Se auttaa osaltaan monipuolistamaan Venäjän vientikauppaa, joka nykyisin perustuu valtaosin raaka-aineiden vientiin.

Toisaalta tuontitullien merkittävä aleneminen on isku monelle venäläiselle teollisuudenalalle, koska laadukkaiden tuontitavaroiden markkinoillepääsy helpottuu.

Mitkä sitten ovat Venäjän WTO-jäsenyyden hyödyt Suomelle? Julkisuudessa on arveltu, että vuosittainen vientikysynnän kasvun tuoma hyöty Suomelle olisi noin 300–400 miljoonaa euroa. Erityisesti metalli- ja kemianteollisuuden arvellaan hyötyvän Venäjän WTO-jäsenyydestä.

Myös puutavaran tuonnin vilkastumisen odotetaan lisäävän kasvua ja työllisyyttä.

Unohtaa ei myöskään sovi suomalaisten tuotteiden parempaa pääsyä Valko-Venäjän ja Kazakstanin markkinoille tulliunionin kautta. Tärkeintä on kuitenkin vakaus ja ennakoitavuus, jota Venäjän WTO-jäsenyyden uskotaan tuovan kauppasuhteisiin.

Jäsenyyden vakiintuessa Venäjä tarjoaa yhä houkuttelevamman toimintaympäristön suomalaisille yrityksille.

Venäjän WTO:n jäsenyyden tuomat muutokset astuvat voimaan asteittain pienin askelin. Tulevaisuudessa välkkyy jo toive täydellisestä vapaakauppasopimuksesta EU:n ja Venäjän välillä. Silloin suomalaisille tuotteille avautuisi ennennäkemätön tilaisuus päästä Venäjän markkinoille ja päinvastoin.

34 / Tax View / 2 / 2012

Ajankohtaista KPMG:llä Siirtohinnoittelun ajankohtaisseminaari 11.12.2012 OECD julkaisi kesällä 2012 ensimmäisen version OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden muokatusta VI-luvusta, jossa käsitellään aineettomiin omaisuuseriin liittyviä siirtohinnoittelukysymyksiä.

KPMG:llä on kunnia saada siirtohinnoittelun ajankohtaisseminaariinsa vieraspuhujaksi OECD:n sihteeristöstä uutta siirtohinnoitteluohjeistusta valmistelevan työryhmän jäsen Stefaan De Baets. Seminaarissa käydään läpi OECD:n ohjeistukseen suunniteltuja muutoksia ja näiden mahdollisia vaikutuksia yritysten käytännön siirtohinnoitteluun.

Hinta: 125€ + alv 23% Paikka: Scandic Marski, Helsinki Ilmoittautumiset viimeistään 5.12.2012 Lisätiedot, ohjelma ja ilmoittautumiset: www.kpmg.fi/siirtohinnoitteluseminaari

Julkaisuja

Veroasiantuntijoidemme kirjoittamia kirjoja julkaistaan yhteistyössä Editan kanssa.

Siirtohinnoittelu-kirja esittelee käytännönläheisesti verotuksen ajankohtaisen ja yritysten kannalta taloudellisesti merkittävän aihealueen.Yritysten veroasioista vastaavat talousjohtajat ja -päälliköt sekä veroasiantuntijat saavat kirjasta arvokasta käytännön tietoa siirtohinnoittelun sudenkuoppien välttämiseksi.

Elinkeinoverotus-teos on erinomainen apuväline elinkeinoverotuksen konkreettisten ongelmien ratkaisuun. Teos kattaa kaikki keskeiset tiedontarpeet, joita yrityksen johto, taloushallinto ja asiantuntijat kohtaavat käytännön työssään.

Arvonlisäverotus on käytännönläheinen käsikirja arvonlisäverolain soveltamiseen.

Teoksessa käsitellään pykäläjärjestyksessä koko arvonlisäverolaki. Kirjassa huomioidaan myös EU-oikeuden vaikutukset kansalliseen arvonlisäverolakiin ja sen soveltamiseen.

Finnish Companies Act on englanninkielinen opas osakeyhtiölain sisältöön ja rakenteeseen. Kirjan sisältö seuraa osakeyhtiölain osien ja lukujen järjestystä. Teoksessa on käsitelty lain lisäksi aihepiiriin liittyviä verokysymyksiä.

KPMG ja Finnish Business Angels Network yhteistyöhön KPMG Oy Ab ja Finnish Business Angels Network FiBAN ry *) ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka kautta KPMG tarjoaa tukeaan alkutaipaleella oleville listaamattomille kasvuyrityksille.

Yrityksen kasvutavoitteiden saavuttaminen vaatii usein ulkopuolista osaamista ja rahoitusta.

Rahoittajien ja muiden sidosryhmien vaatimukset yrityksen taloushallintoa ja -raportointia kohtaan ovat kasvaneet, ja yrityksen kansainvälistymisen kannalta näiden vaatimusten täyttäminen on perusedellytys. FiBANin kautta KPMG tarjoaa yksi-tyisille kasvuyrityssijoittajille, ns. bisnesenkelisijoittajille, ja potentiaalisille kasvuyrityksille tukea muun muassa taloushallinnon ja -raportoinnin, veroneuvonnan sekä liiketoimintamallien kehityksen ja kansainvälistymisen osa-alueilla.

– Kasvuyritysten puute on Euroopan laajuinen ongelma, eikä Suomella ole varaa jäädä sivustakatsojan rooliin. Positiivisen käänteen aikaansaamiseksi tarvitaan suomalaisia kasvuyrityksiä, jotka tutkimusten mukaan ovat työllistämisen ja talouskasvun kannalta ensiarvoisen tärkeitä, KPMG:n hallituksen puheenjohtaja Sixten Nyman pohtii.

– Yksityissijoittajien kiinnostus alkuvaiheen yrityksiin kasvaa tasaisesti, ja FiBANin sijoittajaverkosto onkin tällä hetkellä yksi Euroopan suurimpia ja aktiivisimpia, kertoo FiBANin toimitusjohtaja Jan Oker-Blom. *) FiBAN on kansallinen, voittoa tavoittelematon yksityissijoittajayhdistys, jonka tavoitteena on yhdistää yksityishenkilöiden sijoitusten tekemistä listaamattomiin potentiaalisiin kasvuyrityksiin.

Lisätietoja: www.kpmg.fi ja www.fiban.org Ari Engblom, Partner, KPMG, puh. 020 760 3614, ari.engblom@kpmg.fi

Löydämme selkeän ratkaisun Autamme asiakkaitamme menestymään monimutkaistuvassa maailmassa.

Tulevaisuuden kilpailukyky luodaan tänään, osaavan asiantuntijan kanssa. kpmg.fi