Raskaudenkeskeytyslaki muuttui miten käy omantunnonvapauden?

Laki raskaudenkeskeytyksestä kuului viime hallituskautena muutettuihin lakeihin, ja se astui voimaan nyt 1.9.23. Lain keskeisiä muutoksia on mahdollistaa naiselle alle 12 raskausviikon kestäneen raskauden keskeytys suoraan ilman eri syitä tai perusteluja oman toiveensa mukaisesti. Monien hyvinvointialueiden alueella potilas voi olla suoraan yhteydessä keskeytyksen suorittavaan yksikköön, monesti naistentautien yksikköön tai ehkäisyneuvolaan. Potilas saa käsittääkseni reseptin, jolla potilas hakee lääkkeet apteekista. Laista poistuu velvoite saada lupa ja rekisteröidä raskauden keskeytystä antavat yksityiset terveydenhuollon yksiköt Valviran rekisteriin. Joistain yksiköistä tämä voi vähentää keskeytystä hakevia, mutta joissain yksiköissä lisätä tätä. Hyvinvointialueista riippuen potilaiden toisenlaisille ohjauksille ei ole estettä, ja huolimatta alun kiinteästä ohjauksesta naistentautien yksiköihin tai ehkäisyneuvoloihin voi tulevaisuudessa tämä laajentua, kun hyvinvointialueet etsivät tehtäviä, joita voidaan siirtää perustasolle. Asiaa pitää siis seurata.

Tämä keskeisin muutos voi vaikuttaa monen jäsenemme työhön ja siihen, miten työssä on mahdollista toimia. Osa kollegoista on kokenut aiemmin, että lähetteen tekeminen arvioon on itselle helpompaa eettisesti kuin itse keskeytyslääkkeiden määräämisen. Alkuvaiheessa ainakin usealla hyvinvointialueella tilanne sote-keskuksissa voi helpottuakin, kun keskeytystä hakevat eivät hae lähetteitä. Kuitenkin tulevaisuudessa tilanne voi muuttua, ja voiko työssä tällöin välttää näitä tilanteita?

Osalle kysymys omantunnonvapaudesta on keskeinen mahdollistaja työlle. Lääkäriliitto suosittaa vahvasti kollegiaalisin järjestelyin tapahtuvaa omantunnonvapauden toteutumista. Kokemukseni ja muidenkin kokemukset ovat olleet, että tämä on keskimäärin toiminut hyvin terveyskeskuksien aikaan. Miten käy nyt, kun on tullut hyvinvointialueet ja laki muuttuu?

Mikäli omantunnonvapaus on keskeistä omalle työnteolle, on ehdottoman tärkeää, että tästä keskustelee avoimesti oman esimiehensä kanssa ja mietitään yhdessä ennalta toimintakäytännöt ja töiden rajaukset näiden osalta. Monesti työtehtäviä rajattaessa on reilua ottaa vastaavasti muista tehtävistä vastuuta, kun kollegat jakavat sitten raskauden keskeytyksien työmäärän. Itse toimin terveyskeskusaikanani näin ja otin vastatakseni toisen potilasryhmän erityiskysymykset, joista toiset eivät taas olleet halukkaita vastaamaan.

Mikäli tällaista kollegiaalisen järjestelyn sopimusta ei tehdä, niin ennemmin tai myöhemmin voi joutua tilanteeseen, jolloin on raskauden keskeytystä toivovan potilaan kanssa vastaanotolla, ja tämä tilanne voi olla potilaalle myös todella raskas, jos tässä käy esille, että hänet ohjataan kollegalle. Sen vuoksi näkisin, että nämä on tärkeää olla ennalta sovittuna valmiina.

Itse ajattelen, että omantunnonvapaus voi – ja myös tulee voida – toteutua kollegiaalisin järjestelyin jatkossakin, vaikka laki ja terveydenhuollon organisoituminen ovatkin muuttuneet. Lakiin saakka omantunnonvapautta ei olla Suomessa saatu, mutta nykytilan kanssa pystyy elämään. Tämän hetken merkittävä miinus on naistentautien erikoistumisalan estyminen, jos omantunnonvapauskysymys on itselle ajankohtainen.

Markus Partanen

Seuran puheenjohtaja