ISON MERIAHVENEN ALKUKEVÄÄN JIGAUS PALKITSEE

from Kalastus-lehti 1/2023

uutuusjigien vakuuttava kattaus

Moni tuskailee ison ahvenen kalastuksen suhteen, kun isomuksien (yli 40 cm) löytäminen ruokakoon kalojen asemesta on osoittautunut turhan vaikeaksi. Syy löytynee yleensä siitä, että kalastetaan aivan vääränlaisia paikkoja, sillä iso ahven ei viihdy pienempien ahventen parvissa ja sen tavoittaa usein matalasta. Avaan seuraavassa kokemuksiani merellä tapahtuvasta keväisestä suurahvenen kalastuksesta.

Lähdetään tilanteesta, jossa ollaan alkukeväässä ja veden lämpötila on +0 – (+10) astetta. Tarkempi ajankohta määräytyy veden lämpötilan mukaan. Matalan veden kalastuksella tarkoitan alueita 30 sentin syvyydestä noin kahteen metriin asti. Matalilla alueilla voidaan yli metrin syvyisiä paikkoja nimittää ”montuiksi”.

Mikäli olet veneellä liikkeellä niin liian matalaan et oikein voi mennä, paitsi silloin kun vesi on voimakkaassa laskussa. Silloin kannattaa ottaa huomioon, että paikalta pitää päästä poiskin.

Kevätkalastus jakautuu kolmeen eri osioon Keväällä seuraillaan ahventen liikkeitä ja siksi kalastus onkin hyvä jakaa karkeasti kolmeen eri osioon: kalojen vaellus kutualueelle, kutualueen kalastus ja kalojen vaellus pois kutualueelta.

Kalojen vaellus kutualueelle

Vesille voi lähteä heti jäiden lähdön jälkeen, kunhan paikalle virtaa jostakin lämpimämpää vettä. Lämpimämmällä tarkoitan vähintään neljäasteista vettä. Merellä voi virtausten aiheuttamana tulla lämmintä vettä jopa jääpeitteen alta.

Kutualueille saattaa johtaa matalia rännejä tai pitkään jatkuvaa matalaa aluetta ja kalastus kannattaakin keskittää tällaisille alueille paikkaan missä on syvempi vesi vieressä. Ahvenet saapuvat paikalle, kun veden lämpö on neljästä kuuteen astetta.

Hyvän paikan löydyttyä voi parhaimmillaan kalastaa samasta ankkurista tunteja, pienempien ahventen parvia kulkea paikan ohitse ja siitä pystyy todennäköisesti jonkin kalan saamaan. Täytyy muistaa, että tässä lajissa ei kalasteta määrää ja jo yksikin iso kala voi pelastaa päivän.

Kutualueen kalastus

Ahvenet alkavat parveilla kutualueilla, kun vesi lämpenee viiden ja kahdeksan asteen tuntumaan. Kutupaikat ovat yleensä matalia ja siitä syystä veden lämpötila voi nousta aurinkoisella ja lämpöisellä kelillä päivän aikana helposti jopa viidellä asteella. Varsinkin silloin kun vesi on pienoisessa laskussa ja mistään ei tule sulamisvesiä.

Kutualueet sijaitsevat yleensä kohtuullisen suojaisilla alueilla, missä omaleimaisinta ovat ”syvät” järviruokoalueet. Ahvenen kutuaika voi jakautua kuukausien ajalle, mutta kovimpaan hässäkkään aikaikkuna on auki vain muutaman päivän.

Kutualueilla ahvenille kelpaavat parhaiten aivan pohjassa uitetut jigit. Paikalle pohjaan tipahtanut jigi koetaan uhkana tulevalle mädille ja siihen lyödään kiinni vaikkei olisi edes nälkä. Tällöin jigin muodolla ja värillä ei ole niin suurta merkitystä kuin muina aikoina. Pääasia on, että jigiä uitetaan koko ajan pohjassa tai sitten tehdään vain lyhyitä pomppuja. Juuri ennen kutua on mahdollisuus saada todella painavia ahvenia, kun raitapaidat ovat pinkeimmillään mädistä. Sanomattakin on selvää, että isot kutukalat vapautetaan.

Vaikka ei ensimmäisillä kerroilla onnistuisikaan, niin potentiaaliseen suurahvenpaikkaan kannattaa uhrata aikaa. Kuva Navionics.

Kudun jä lkeen alkaa vaellus pois kutupaikoilta Veden lämpötilan noustessa yli kahdeksaan asteeseen on kutunsa hoitaneilla ahvenilla jo suuri nälkä. Kannattaa etsiä mahdollisimman lämmintä vettä, koska ahvenet suuntaavat usein sinne missä on lämpimintä vettä tai helpoimmin ruokaa saatavilla.

Paikassa missä on tarjolla kirkasta ja sameaa vettä kannattaa kalastus aurinkoisina päivinä kohdentaa sameammille alueille, koska sameampi vesi lämpenee nopeammin. Yleisesti ottaen samean ja kirkkaan veden reuna-alueet ovat ahvenille oivaa saalistusvettä.

Tällöin kaloille kelpaa jo reippaamminkin uitettu jigi ihan old school -tyylilläkin. Jigeiksi kelpaavat parhaiten eloisasti uivat jigit. Jigipääksi sopivat normaalit jigipäät. Itse olen jostakin syystä mieltynyt football-nuppiin. Toki kaiken malliset päät toimivat ja tärkeintä onkin, että kalastaa sellaisilla välineillä mihin on luottoa.

Jigit kannattaa koeuittaa päiden kera esimerkiksi tiskialtaassa ennen kuin aloittaa kalastamisen. Näin on helppo vertailla mihin asentoon jigi jää, kun se tipahtaa pohjalle ja kelluuko se vaiko ei.

Mikäli jostakin saa raskaan tärpin ja ahven ei tartukaan niin ei kannata heti laittaa leukaa rintaan, settiä mereen ja kaasuttaa kotiin. Usein käy niin, että suurempi ahven pörrää samalla paikalla pidempään ja voi jo minuuttien päästä iskeä uudelleen raivolla kiinni tai sitten paikalle on tullut sen nälkäinen kaveri.

Ison ahvenen olinpaikat eroavat pienemmist ä Isoilla ahvenilla tuntuu olevan täysin eri kriteerit olinpaikkojen ja käytöksenkin osalta, vaikkakin niitä voi joskus löytää ruokakalaparven lähettyviltä. Unohda siis aiemmat kokemukset ruokakalakokoisten ahventen etsimisestä ja ota harppaus seuraavalle tasolle +40 cm ahventen kalastukseen. Usein suuret ahvenet löytyvät keväällä haukien läheisyydestä.

Toki tässäkin puuhassa vaaditaan rajattomasti kärsivällisyyttä ja uskoa tekemiseen. Pehmeällä nupilla pärjää parhaiten, enkä nyt tarkoita mitään painoihin liittyvää.

Pehmeästä päästä sen verran, että päätin aikoinaan pitää kartalta etsimääni paikkaa varmana suurahvenpaikkana. Usko alkoi olemaan tiukassa 12 tyhjän käynnin jälkeen, mutta sitten 13. kerralla tuli onnistuminen.

Nykyään tämä paikka kuuluu parhaimmistoon, kun sen on kunnolla opetellut ja kokeillut eri olosuhteissa. Harvoin se silti ihan noin hankalaa alussa on, yleensä onnistuminen tulee kyllä jo muutaman käyntikerran jälkeen, jos on tullakseen.

Isoja ahvenia kannattaa etsiä keväisin matalista lahdista, joissa myös hauet viihtyvät. Kuva Navionics.

Jigit ja uittotyyli

Rauhallisen tai kuolleen uinnin omaavat 3–5 tuuman jigit toimivat mainosti alkukaudesta. Kelluvat jigit ovat ehkä tehokkaimmillaan kun kalastetaan kylmässä vedessä hitaasti pitkillä pysäytyksillä. Pysäytysten pituudet voivat olla jopa kymmeniä sekunteja, riippuu kalastajan kärsivällisyydestä. Itselläni loppuu kärsivällisyys 15–20 sekunnin jälkeen.

Paikoillaan olevaan jigiin tulevat tärpit voivat välillä olla todella rauhallisia ja siimassa voikin tuntua vain pientä painetta ja sen jälkeen liikettä johonkin suuntaan.

Kelluvat jigit antavat myös jo tiputusvaiheessa kaloille enemmän aikaa iskeä kiinni, varsinkin keveitä päitä käytettäessä. Uppoavaan jigiin tulevat tärpit ovat yleensä rajuja ja parhaimmillaan voi matalasta vedestä sinkoutua suurahven ilmaan. Tällaiset hetket palavat verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi.

Rigaukset ja kalastustekniikka Dropshot-, Carolina-rigi tai jigi Ned-nupilla ovat ehkä toimivimpia rigauksia alkukaudella hitaasti uitettuna. Dropshotissa ja Carolinassa kannattaa mielestäni käyttää ohutlankaisia offset-koukkuja. Ohutlankainen koukku tekee rigeistä mahdollisimman kevyen.

Offset-koukku on pidemmän mallinen kuin dropshot-koukku ja se antaakin kalalle paremman mahdollisuuden saada koukku suuhunsa ennen kuin törmää siimaan dropshot-menetelmää käytettäessä.

Dropshot-painoksi suosittelen käyttämään luotipainoa mikä lukitaan sen taakse sidotulla helmellä, mikäli on jo tiedossa minkä pituisen dropshot-rigin haluaa sitoa. Myynnissä olevissa dropshot-painoissa on ongelmana joko siimaan puristuvan metallipidikkeen hajoaminen tai fluorocarbonin luistaminen pois metallisesta pidikkeestä, jolloin pakissa on syytä olla kalustoa tappioiden korvaamiseen.

Kätevää niissä on nopea syvyyden säätömahdollisuus ja näillä on kätevä aloittaa kalastus, mikäli on tarvetta hieroa tapsin pituutta kohdilleen ja vasta sitten siirtyä kiinteästi solmittuun painoon.

Dropshot-kalastuksessa kannattaa kokeilla eri siiman pituuksia painon ja koukun välillä vaikka kalastaisi vain 30 sentin syvyisessä vedessä. Voisi ajatella, että sillä ei ole merkitystä matalassa kun heiton pituus on kymmeniä metrejä, jolloin siiman kulma on hyvin loiva.

Loiva kulma aiheuttaa sen, että vaikka painon ja koukun välinen ero muuttuisi puoli metriä niin jigin korkeus pohjasta muuttuu vain pari senttiä. Tällaisissa tapauksissa käy mielessä, että ehkäpä jigin uintisyyttä tärkeämpi ominaisuus on painon aiheuttaman pohjan pölyämisen ja jigin välinen etäisyys.

Suurella koukulla dropshot-tekniikkaa käytettäessä voi jigissä joskus tuntua paljon räpellystä, mutta kala ei tartu vaikka vastaisku olisikin kohdallaan. Hengittelet vain ihan omaan rauhalliseen tahtiin ja jatkat kalastusta normaaliin tapaan, koska yleensä silloin siellä on vain ”nasuja”. Kyllä isompi ahven sen sitten imaisee suuhunsa ilman räpellyksiä.

Haukivaara

Suurahvenen kevätkalastuksessa haukia voi toisinaan olla samalla alueella kiusaksi asti ja kannattaakin käyttää teräsperuketta ehkäisemään romppeiden mystisiä katoamisia, sekä varjelemaan kaloja tuskalliselta kuolemalta. Ahvenia peruke harvoin tuntuu haittaavan.

Isot ahvenet ja hauet tuntuvat hyvin usein elävän samoilla alueilla rinta rinnan. Joskus saatujen haukien määrä voi olla moninkertainen verrattuna siiman päähän saaduista ahvenista.

Vapa ja kela

Kun tavoitellaan +40 cm ahvenia, voi kalusto olla hieman jämerämpää kuin normiahventen kalastuksessa. Matalassa vedessä siiman päässä olevien ahventen sivuttais- ja kohtisuora liike voi olla todella nopeaa johtuen syvyyssuunnan puuttumisesta, sekä siitä, että siimaa on veden alla yleensä todella lyhyt pätkä.

1000-luokan kelalla saa kelata henkensä kaupalla, mikäli haluaa pitää siiman kireällä ja estää kalaa karkaamasta. 2500-luokan kelalla pärjää jo paljon paremmin. Carolina-, Texas- ja dropshot-rigejä heitettäessä on syytä valita hieman pidempi vapa, joka mahdollistaa vaikka 80 cm:n rigin heittämisen ongelmitta.

Tuulisella kelillä (10–20 m/s) on usein helpointa kalastaa dropshotilla, koska siinä voi painoa lisätä helposti vavan sallimiin maksimeihin saakka kalastuksen kärsimättä. Raskaammalla painolla saa tuulisella säällä kalastustuntuman pidettyä edes jotenkin mielekkäänä.