TÄKYKALA MAISTUU HAUELLE PARHAITEN

Jens Bursell kirjoitti numerossa 1/22 tunnelmallisen kuvauksen täkykalastuksen hienoudesta. Jari Kettukangas jatkaa samasta aiheesta käytännön vinkein.

Haukea on pyydetty täkysyötillä iät ja ajat. Kyseinen pyyntimuoto on nyttemmin jäänyt hieman muodikkaan viehekalastuksen jalkoihin Suomessa. Luonnollinen syötti on silti edelleen hauelle se kaikista maistuvin ateria, jos hauelta itseltään kysytään. Euroopassa täkykalastus sen sijaan on ollut koko ajan suosittu pyyntimuoto suurelle hauelle, ja välineetkin ovat sitä myötä kehitetty huippuunsa.

Moderneilla välineillä hauen täkyonginta onkin erittäin tehokas ja verrattain edullinen pyyntimuoto niille vesistöjen suurimmille kalamöröille, jotka ovat juuri niitä vaikeimpia yksilöitä saada puremaan uistimeen.

Kerron seuraavassa omasta tyylistäni kalastaa haukea luonnonsyöteillä simppeleillä, hyvin Suomen olosuhteisiin soveltuvilla metodeilla liukukohoa käyttäen. Täkyjen pyynnistä voisi tehdä oman artikkelinsa, joten jätetään se osio jokaisen kalastajan itsensä ratkaistavaksi, mistä ja miten hankkii syötit.

Tä kyonkitaktiikat ja olosuhteet

Etsin suuria haukia pääasiassa karummista ja hieman syvemmistä paikkatyypeistä kuin ihan kaislanreunasta tai lumpeikoista. Kaikuluotain on veneessä hyvä apuväline täkykalastajalle, muttei edes välttämätön. Osin vajavaisen vene-elektroniikan takia en etsi varsinaisesti haukia, vaan koitan löytää niiden ruokapaikat seuraamalla pohjanmuotoja ja täkykalaparvien liikkeitä perinteisen 2D- kaikuluotaimen avulla.

Petokalat kyllä ilmoittavat aika nopeasti itsestään ja niitä ei välttämättä kannata häiritä liikaa veneilemällä paikoilla. Usein avain onneen on ollut antaa sille suurelle hauelle aikaa tehdä ostopäätös. Tämä saattaa joskus tarkoittaa tuntien väijymistä potentiaalisilla paikoilla. Tällöin paikasta on hyvä olla jo vainua, jotta homma pysyy mielekkäänä.

Kevät ja syksy ovat t ä kyonginnan kulta-aikaa

Näistä syyssesonki on huomattavasti pidempi. Verrattuna viehekalastukseen olosuhteiden merkitys kasvaa täyllä onkiessa. Oman näppituntuman mukaan kylmän veden aikaan päivät, jolloin ilmanpaine lähtee jyrkkään nousuun, saa suuren hauen avaamaan suutaan.

Etenkin täyden kuun aika tuntuu myös aktivoivan suuria haukimammoja. Eräs brittiläinen vanhanliiton täkyonkija oli kirjannut päivämäärät ja suurhauet tarkkaan ylös 50 vuoden ajalta ja kalenteria taannehtivasti tutkimalla oli havaittavissa täyden kuun aikaan selkeä piikki.

Tuulen suunnalla ei sen sijaan tunnu ainakaan sisävesillä olevan suurtakaan merkitystä. Itseasiassa pläkätyynet kuulaat syyspäivät ovat mielestäni parhaita päiviä suurhauen onkimiseen.

Täkyonkijan kannattaisi usein olla vesillä jo varhain aamulla, jos vain mahdollista.

Käyt ä nnön vinkkejä

Kalastan haukea veneestä aina liukukohoilla varustetuilla vavoilla, joita on kerralla maksimissaan kolme pyytämässä. Kalastus tapahtuu joko ankkurissa, tai vaihtoehtoisesti liputtelemalla venettä soutaen.

Jo sähkömoottorin ensimmäinen vaihde kuljettaa soutuvenettä liian lujaa minun makuuni.

Täkysoudussa jotkut käyttävät pieniä plaanareita levittämään reunavapoja ulommas veneestä, mutta jos homman haluaa pitää simppelinä kuten minä teen, riittää kaksi kolmen metrin vapaa mainiosti ilman plaanareitakin. Tällä- kin taktiikalla saa jo seitsemän metrin levityksen.

Mikäli suorassa liukukohossa paino ja rigattu syötti lähtevät nousemaan kohti kohoa, on vauhtia ehdottomasti liikaa. Potentiaalisella alueella rennompi ankkurista täkyileminen paikallaan olevasta veneestä on usein kaikista tehokkain tekniikka. Jatkuvasti liikkumalla kalastetaan usein tyhjää vettä turhan iso osa ajasta. Pienellä, mutta oikealla alueella voi isossakin vesistössä kehukaloja sen sijaan tulla useita samana päivänäkin.

Järvillä usein tuulee enemmän tai vähemmän. Mieluummin vähemmän täkyongittaessa. Käytän tätä luonnonilmiötä ankkurissa kalastaessani hyväksi niin, että siirrän aina yhtä vapaa kerrallaan tuulen alta tuulen päälle. Pohjasta irti olevat täyt lipuvat koko ajan hitaasti tuulen suuntaan.

Käytännössä siis heitän kolmen vavan viuhkaa harvakseltaan kierrättäen täkyjä hieman eri etäisyyksillä. Tämä on usein ollut erityisen tehokasta, mutta myös yllättävän haastavaa kaaoksen hal- lintaa. Kovaan aallokkoon en lähtisi harrastamaan täkyongintaa veneestä käsin.

Täkyilyä voi vallan mainiosti harrastaa myös helpommalla yhdenvavantaktiikalla, jolloin yleiskalastusalueilla luvaksi riittää kalastuksenhoitomaksu.

Vä lineet

Täkyongin haukea kyseiseen kalastusmuotoon suunnitelluilla pitkillä, kokotoimisilla ja kestävillä vavoilla.

Hyvä täkyvapa hauelle on 2,75–3 paunan (1,25–1,36 kg) testikäyrän omaava 10-jalkainen vapa. Yleisimmät saatavilla olevat haukitäkyvavat ovat juuri tätä luokkaa. Testikäyrä kertoo painon, millä kärjestä ladaten vapa taipuu 90 asteen kulmaan. Täkyvavoissa ei käytetä grammoina ilmoitettavia viehesuosituksia kuten heittopuolella.

Täkyvavan toiminta on ideaalinen ison hauen väsytykseen. Pitkä ja sopivan taipuisa kolmen metrin vapa toimii erinomaisesti suuren kalan väsytyksessä.

Vapojen toiminta on suunniteltu niin, että syötit pysyvät heitossa hyvin kiinni.

Yksi erinomainen ominaisuus asianmukaisissa täkyvavoissa ovat suuret vaparenkaat, joista siimastopparit kulkevat varmasti takeltelematta läpi.

Itselläni vapoihin on aina istutettu syöttijarrulla varustettu 4000–5000 luokan haspeli. Syöttijarru on todella hyvä ominaisuus simppelissä täkyonginnassa, niin penkalta, kuin veneestäkin. Kun syöttijarru on kytketty päälle, saa kala viedä siimaa vapaasti, muttei hallitsemattomasti.

Kalan kuljettaessa kohoa, kannattaa vastaisku tehdä välittömästi ja aina eri suuntaan, minne kala ui. Syöttijarrullinen kela kytkeytyy automaattisesti väsytysjarrun puolelle, kun sillä lähdetään kelaamaan. Syöttijarrullisia keloja myydään baitrunner tai baitfeeder-nimikkeiden alla.

Ylös, ulos ja t ä kyilemään!

Lajiin pääsee tutustumaan jo verrattain pienillä investoinneilla. Hyvinvarustetuissa kalastustarvikeliikkeissä alkaa olla jo vapoja ja keloja saatavana kyseisen lajin harrastamiseen. Allekirjoittaneen verkkokaupasta löydät valmistamiani toimivia esikasattuja täkyrigejä ja muuta tarpeellista.

Suosittelen ehdottomasti perehtymään lajiin, vaikka niillä samoilla paikoilla mistä olet saanut heittokalastamalla suuria haukia, tai vaikkapa vetouistellessa kuumaksi todetuilla tonteilla!

Tuskin mikään tilanne kalavesillä on kihelmöivämpi, kuin se kun suuri hauki lähtee kuljettamaan kohoa ja vastaisku pysähtyy kuin seinään!

Lisätietoa t ä kyonginnasta

» www.jk-rigshop.fi

» www.instagram.com/jarikettukangas

» jari.kettukangas@gmail.com

Varaudu aina suuriin kaloihin

Millaisia haukia täkyonkimalla sitten saa? Omasta kokemuksesta voin kertoa, että todella komeita kaloja. Suurimmat yksilöt ovat lähennelleet 15 kilon maagista rajapyykkiä ja ei olisi mikään ihme, mikäli seuraava suomenennätyskokoinen hauki nostettaisiin täkyonkimalla, vaikka harrastajia on toistaiseksi vain nimeksi verrattuna viehekalastajiin. Koska suuriin kalayksilöihin on hyvät mahdollisuudet ja säästät uistimissa, kannattaa panostaa kalan irrotus, - ja vapautusvälineistöön.

Mukaan kannattaa pakata seuraavat varusteet:

» puntari

» kalamitta

» vapautusalusta

» pitkävartiset pihdit

» avauksenrajoittimella varustettu kidanavaaja

» sivuleikkurit

» suurikokoinen haavi, jota voi käyttää myös tilapäisenä sumppuna

Rigaus ja koukutus

Itse tykkään kalastaa haukea ympärivuotisesti yhdellä maltillisen kokoisella #2 kolmihaarakoukulla ja pyrin välttämään jättisyöttien käyttöä. Vaaksan mittainen iso särki on jo hyvän kokoinen suuri haukitäky. Tätä suuremmat syötit ovat vaikeita hallittavia, etenkin heitettäviä ja niihin tulleet tärpit jalostuvat aivan liian usein pummeiksi.

Täkyrigin, eli koukku- ja puruperukeyhdistelmän on syytä olla vähintään 50 cm pitkä ja riittävän luja. Siimana käytän laadukasta noin 0,30 mm vahvaa kuitua.

Särki koukutetaan selän puolelta puolivälistä syöttikalaa niin, että se ei irtoa heitossa, eikä varovaisesta hauen tärpistä. Kolmihaarakoukku on siitä hyvä täkykoukku, että vaikka siinä olisi yksi koukun haara reilusti särjessä kiinni, sen loput haarat ovat edelleen täysin auki ja koukuttavina.

Huomionarvoista on kuitenkin se, että vastaisku tulisi aina pyrkiä tekemään niin rivakasti, että syötti irtoaa koukusta. Itse teen yleensä ison kalan kanssa vielä toisen varmistavan vastaiskun. Lahna on muuten erittäin tiukkanahkainen syöttikala, josta koukku irtoaa vastarissa huonosti.

Yhdellä koukulla kalastettaessa koukku pureutuu yleensä hauen leukaperiin, eli ”saksiin”, jossa se pysyy erinomaisen hyvin kiinni ja on helposti irrotettavissa. Koholla ongittaessa ehdottomasti paras ratkaisu on oikein rakennettu liukukoho. Liukukohon avulla on helppo kalastaa useamman metrin syvyydestäkin, silti täkyrigi ja koho pysyvät lyhyenä helposti heitettävänä ja käsiteltävänä kokonaisuutena.

Liukukohon kokoonpano tyvestä latvaan, eli kohta kohdalta koukusta ylöspäin:

» Kolmihaarakoukku #2

» Tukeva ja tiukka lukko (mahdollistaa koukun vaihdon tilanteen mukaan)

» AFW Surfstrand 53 cm, 30 kg muistiton pro-täkyrigi

» Kumihelmi, joka suojelee solmua painolta

» Paino 20 g

» Siimastoppari

» Pienireikäinen helmi

» Haukitäkykoho 30 g

» Pienireikäinen helmi

» Siimastoppari (tällä säädetään pyyntisyvyys)

Pidän itse hieman alipainottaa täkykohot tässä kokoonpanossa, jolloin ne näkyvät paremmin. Täkykohon ei tarvitse olla erityisen herkkä. Lisäksi laitan aina kohon ja painon väliin toisen stopparin, jolloin koho pysyy noin 15 cm päässä painosta. Tämä ehkäisee sotkuja heitettäessä. Jos rigi jää pohjaan ja joutuu vetämään siimat poikki, saa kohon aina takaisin extrastopparin ansiosta.

Täkyrigin on oltava vähintään 50 cm pitkä ja riittävän luja. 0,30 mm kuitu kestää rasituksen.