KOHO

Suomessa on totuttu onkimaan huoltoasemilla myytävillä onkilaitteilla, joissa on se klassinen punavalkoinen koho. Tällainen halvin onkilaite on parempi jättää ostamatta, sillä se ei tuo kalastukseen mitään hyvää. Hanki mieluummin kunnon ongintavälineet ja valikoima erilaisia kohoja. Niillä nautit kalastuksesta ja saat paremmin kalaa.

Onginta on jännittävä ja monimuotoinen tapa kalastaa. Jotta pääset nauttimaan lajin parhaista puolista, tulee sinun ensin opetella muutamia onginnan perusasioita. Yksi tärkeimmistä perusasioista on koho ja sen käyttö.

Ongintavälinevalmistajan luetteloa katsellessa voi helposti iskeä epätoivo.

Erilaisia kohomalleja on vaikka kuinka paljon ja valitseminen voi tuntua mahdottomalta. Älä kuitenkaan hätäänny. Tämän jutun luettuasi sinulla on riittävästi tietoa kohoista, jotta voit tehdä oikeat kohohankinnat ja pääset hyvään alkuun ongintaharrastuksessa.

Kun koho on tilanteeseen nähden oikein valittu ja oikealla tavalla painotettu, on myös todennäköisyys ja samalla usko sen uppoamiseen suuri. Ja kun uskoo omiin välineisiin ja tekemiseen, saa myös paremmin kalaa. Tällöin ongen haluaa heittää yhä uudestaan ja uudestaan veteen; vielä yksi heitto, yksi vielä.

Erilaisia kohotyyppejä

Kohot voi jakaa karkeasti kahteen eri perustyyppiin: seisovan veden ja virtaavan veden kohoihin. Seisovan veden kohoissa levein, eli kantavin osa on kohon alaosassa. Virtaavan veden kohoissa halutaan minimoida virran vastus, joten kantava, eli levein osa on ylhäällä. Kelaonkikohoissa erona on myös kohonkiinnitystapa.

Seisovan veden kohot kiinnitetään siimaan vain kohon alapäästä. Tämän ansiosta siima saadaan upotettua pinnan alle, jolloin tuuli vaikuttaa siihen vähemmän. Heitossa seisovan veden kelaonkikoho asettuu aerodynaamiseen asentoon ja lentää kauemmaksi.

Virtaavan veden kohot kiinnitetään siimaan kohon ylä- ja alapäästä, jolloin kohon kulkua virrassa voidaan jarruttaa, ilman että koho heti uppoaa. Kohon kulkua jarruttamalla saadaan myös syötti erottumaan muusta, virrassa mahdollisesti kulkevasta materiaalista

Näiden lisäksi on olemassa suuri määrä muita kohomalleja. Jokaisen onkijan kohovalikoimaan tulee kuulua ainakin pyöreä tai pallomainen koho. Sitä tarvitaan kun ongitaan kovassa aallokossa. Litteä tikkarin mallinen koho on puolestaan korvaamaton kovassa virrassa, kun syöttiä pidetään paikallaan.

Oman ryhmänsä muodostavat täkyongintaan tarkoitetut kohot. Ne kiinnitetään useimmiten liukuvaksi, jolloin koho liukuu alas painoihin, kun rigi nostetaan pois vedestä. Tämä helpottaa tai ylipäätään mahdollistaa heittämisen. Syvyyden säätäminen tapahtuu kohon yläpuolelle kiinnitettävän stopparisolmun avulla.

Kuinka valita juuri oikea koho?

Kohon tärkeimmät tehtävät ovat a) tarjoilla syötti kalalle ja b) ilmaista tärpit. Kohon avulla syötti saadaan kuljetettua haluttuun paikkaan. Etenkin virtaavassa ve - dessä tämä on tärkeää. Koho myös kertoo onkijalle veden syvyyden ja pohjan muodot.

Ei ole olemassa mitään yleiskohoa, joka olisi hyvä kaikissa tilanteissa. Erilaisia paikkoja ja olosuhteita varten tarvitaan erilaisia kohoja. Kun ongitaan kaukaa, tarvitaan iso koho. Kun taas läheltä, valitaan pieni koho. Pääsääntöisesti kannattaa aina valita mahdollisimman pieni koho, jolla kuitenkin vielä pärjää hyvin kulloisessakin tilanteessa.

Liian suuresta kohosta on lähes aina vain haittaa. Suuremmalla koholla on suurempi vastus ja se myös aiheuttaa veteen pudotessaan suuremman äänen. Kaikki kalapaikalla aiheutettu ylimääräinen häiriö ja melu on kuin ilmoitus kaloille: olkaa varuillanne, kalastaja on paikalla.

Painottaminen

Ohjenuorana on, että koho tulee aina painottaa niin herkäksi kuin mahdollista. Herkkyyttä ei kuitenkaan kannata tavoitella näkyvyyden kustannuksella. Jos aallokossa onkiessa koho on enemmän veden alla kuin näkyvissä, on painoa liikaa. Sinun tulee nähdä koho, jotta voit ajoissa reagoida tärppiin.

Painottamisessa voi lähteä liikkeelle siitä, että ylimpänä on pääpaino, joka muodostaa painotuksesta 8090 %. Se sijaitsee esimerkiksi 50 cm päässä koukusta. Pääpainon alapuolelle n. 30 cm päähän laitetaan tärppihauli, jonka liikahdus näkyy kohossa ja ilmaisee näin tärpin. Arkoja kaloja, kuten ruutanaa tai suutaria onkiessa tärppihauli sijoitetaan vain n. 5 cm päähän koukusta.

Sotkujen välttämiseksi tulee pääpainon ja tärppihaulin etäisyyden olla aina suurempi kuin tärppihaulin ja koukun välisen etäisyyden.

Edellä kerrottu on vain hyvä peruslähtökohta kohon painottamiseen. Erilaisissa olosuhteissa voidaan tarvita erilaista painotusta. Virtaavassa vedessä ongittaessa painot usein hajautetaan siimaan; painavin ylimmäiseksi, sen alapuolelle hieman keveämpi jne.

Kelaonkikohot

Etenkin kelaonkikohojen osalta voi helposti mennä sormi suuhun, kun pitäisi valita kohoja. Onneksi britit ovat kehittäneet kelaonkikohoille oman luokitusjärjestelmän, joka helpottaa niiden valitsemista, Alla ei ole luokituksen kaikkia kelaonkikohoja, vain muutamat mielestäni parhaimmat.

Waggler-nimen alla oleville kohoille on yhteistä, että ne kiinnitetään siimaan kohon alapäässä olevasta lenkistä. Perinteisesti kiinnittämiseen käytetään kohon molemmille puolille puristettavia hauleja. Minä suosittelen kuitenkin käyttämään tätä tarkoitusta varten valmistettua pikalukkoa, joka helpottaa ja nopeuttaa kohon vaihtamista.

Se ei myöskään vahingoita siimaa, kuten haulit tekevät. Yleisiä waggler-kohon tyyppejä ovat tasapaksu suora waggler sekä bodied waggler. Suora waggler valitaan, kun ongintaan läheltä, maksimissaan 10 m päästä. Kun tarvitaan lisää heittopituutta, valitaan bodied waggler.

Virtaavassa vedessä parhaat kohomallit ovat mielestäni puikkokoho ja Avon-koho. Ne kiinnitetään siiman ylä- ja alapäästä. Kiinnittäminen tapahtuu erikokoisten kumilenkkien avulla. Hitaassa virrassa kannattaa valita puikkokoho. Kovemmassa virrassa Avon-koho on oikea valinta. Sillä pystyy tarvittaessa onkimaan myös kaukaa.

Lukusuositus

Ari Paatajan kirjoittama Onkijan kirja ilmestyi vuonna 1985, eli lähes 40 vuotta sitten. Se on silti edelleen ylivoimaisesti paras suomeksi kirjoitettu kirja onginnasta. Kaiken muun hyvän sisällön lisäksi kirjassa on erinomainen kohoista ja niiden käytöstä kertova osuus. Onkijan kirja kuuluu ehdottomasti kaikkien ongintaa harrastavien kirjahyllyyn.

Koho tuo herkkyytt ä

Koholla onkiminen ei aina ole se tehokkain tapa onkia, mutta useimmiten se on ongintatavoista hauskin. Hauskuuden lisäksi kohon käytön etuna on sen tuoma herkkyys. Koho ilmaisee tärpin jo ennen kuin siima on varsinaisesti liikkunut. Pohjaongintaan verrattuna tärpin voi siis kohon avulla havaita aikaisemmin.

Eri onkimuodot voi myös yhdistää. Etenkin täkyonginnassa käytetään usein metodia nimeltä float ledgering, jonka voi suomentaa vaikkapa nimellä kohopohjaonginta. Siinä pohjaonkirigiin on lisätty ylimmäiseksi koho. Paino on hieman suurempi kuin kohon kantavuus, jolloin siimaa kiristämällä saadaan kohoa upotettua. Kun kala ottaa syötin, näkyy se välittömästi kohossa.

Kohon katselua

Kohon seuraaminen on kiehtovaa ja rauhoittavaa. Se on myös omalla tavallaan meditatiivistä; kohon liikkeitä katsellessa voi ajantaju helposti unohtua. Vaikka koho olisi itsepintaisesti kellunut pinnalla jo vaikka kuinka kauan, voi se silti upota millä hetkellä hyvänsä. Tunnettu kalastuskirjailija ja monipuolinen kalamies H.T. Sheringham muotoili asian näin: ”Kohoa on miellyttävä katsella, mutta vielä miellyttävämpää on nähdä sen katoavan.”

Suomen suurin kalastus- ja metsäst ysliike