HARJUKSEN virvelikalastukseen

Harjus on paljon mielipiteitä herättävä kala ja yksi vähemmän tunnetuista lohikaloista. Toisten mielestä se on eräs hienoimpia lajeja kalastaa, toiset ei pidä sitä juuri minkään arvoisena. Ruokakalana harjus on paljolti siian tyyppinen, mutta erityisen huonosti säilyvän kalan maineessa.

Kalastuksellisesti harjus mielletään pääasiassa Lapissa eläväksi perhomiesten saaliskalaksi. Kuitenkin mainioita harjuspaikkoja löytyy etelämpääkin, ja harjus ottaa kyllä vieheeseenkin. Oma taustani harjuksenkalastajana on liki 20 vuoden mittainen, josta aika tasan puolet täysin perholla ja toinen puoli virvelimiehenä. Aloitin tosissaan kalastamaan harjusta Pohjois-Pohjanmaalla mereen laskevasta joesta. Nykyisin Lapissa asuvana kalastan pääosin Suomen ja Ruotsin pohjoisosia.

Miksi harjus?

Harjus on upea taistelija siiman päässä. Sitä löytyy pohjoisesta melkein joka paikasta. Iso harjus on todellinen haaste siinä missä minkä tahansa muunkin lajin suuret yksilöt. Harjusta voi kalastaa monilla eri tekniikoilla ja useista erityyppisistä paikoista. Kannat voivat hyvin, joten harjuksen kalastus on yleensä myös pal- kitsevaa. Sille, joka on nähnyt tyynenä kesäyönä suvannon jossa pintoo useita kiloluokan ”harreja”, ei tätä asiaa tarvi edes perustella.

Esiintyminen

Harjusta on mahdollista löytää käytännössä koko Suomesta. Etelämpänä hieman harvemmassa, ja monesti istutusten varassa, mutta itään ja pohjoiseen mennessä on harjusta yhä useammassa vesistössä. Meriharjus on nykyään erittäin uhanalainen ja täysin rauhoitettu.

Pohjois-Pohjanmaalta harjusta löytyy jo useimmista virtavesistä, ja Lapissa alkaa olemaan hankalampaa löytää vesistö, jossa ei ole harjusta. Suurimmassa osassa Suomea harjus on virtavesien kala, ja sitä tavoitellaan koskista tai niiden niskoilta ja loppuliu’uista.

Järvissäkin harjusta on, mutta vasta pohjoisessa niin paljon, että sitä kannattaa vapavälinein kalastaa. Harjus ei kasva kovin suureksi. Alamitta on 67. leveyspiirin alapuo - lella 35 cm ja yläpuolella 30 cm. 45 cm pitkä harjus lasketaan jo isoksi, ja 55 cm on jo todella iso. 60 cm on maaginen raja, jonka ylityksiä tiedetään varmuudella vain muutamia.

Milloin?

Monista muista lohikaloista poiketen harjus on kevätkutuinen. Siksipä laji on rauhoitettu 67. leveyspiirin alapuolella huhtikuun alusta toukokuun loppuun. Harjus syö ahneesti heti kudun jälkeen, mutta etenkin pohjoisessa saattaa tulvat venyttää kauden alkua paikoin lähemmäs juhannustakin.

Virtavesien suhteen Suomen Lapissa juhannuksen seutu on ”varmaa aikaa”, kun taas Ruotsin vuoristoon mentäessä sanoisin, että heinäkuun ensimmäisellä viikolla alkaa tulvavaara olla ohi.

Syyspuolella taas kausi jatkuu jokien rauhoitukseen asti. Mikäli vesistössä saa kalastaa taimenen ja lohen rauhoituksen jälkeen, niin harjus kyllä syö aina jäiden tuloon asti. Järvissä kausi kestää koko sulanveden ajan. Jos on yhtään pilkkimiehen vikaa niin harjuksen näköpilkkiminen on huikean hienoa hommaa.

Miten?

Harjuksen ravinto on hyvin monipuolista. Erilaisista toukista ja hyönteisistä aina mutuihin ja simppuihin. Siksi harjus onkin todella monipuolinen laji kalastaa. Sitä voi kalastaa sekä perholla että virvelillä, soutaen uistelemalla tai talvisin pilkkimällä.

Etenkin pieni harjus käyttää ravintonaan pääasiassa hyönteisiä ja siksipä harjus tunnetaankin yleisemmin perhomiesten saaliina. Harjuksen perhokalastuksesta löytyykin juttuja runsaasti, siksi tässä artikkelissa keskitytään enemmän virvelivälineisiin. Toki paikkavinkit toimii samalla tavalla pyyntimuodosta riippumatta.

Olosuhteet vaikuttavat siihen mitä harjus ravinnokseen käyttää. Mikä viehe tai tekniikka valitaan jokirantaan kävellessä? Kuten yleensäkään kalastuksessa, ei tähänkään asiaan täysin yksiselitteistä vastausta ole olemassa. Uistimella kalastaessa suuret vieheet kannattaa jättää kotiin, saalisvarmimpia ovat pienet 1-3 koon lipat ja pienet jigit.

Jos haluaa välttää pienimpiä yksilöitä ja keskittyä reilusti mitallisiin kaloihin niin 7-9 sentin lusikat ja jigit ovat todella tehokkaita. Itse olen huomannut epäsäännöllisen uiton pysäytyksillä kaikkein tehokkaimmaksi.

Mist ä?

Noin 40 cm pitkän perusharrin saaminen ei ole pohjoisessa järin hankalaa. Niitä elää valtaosissa Lapin jokien koskista ja virtaavista osista. Siksi hyppäämmekin nyt syvään päätyyn. Mistä saa ison harrin? Puhutaan siis 45-55 senttisistä harjuksista.

Niitä voi tavoittaa hyvin monenlaisista paikoista.

Meidän porukassa niitä on saatu todella pienen puron suvannosta, suuren kosken niskalta, vuolaan pitkän kosken loppuliu’usta. Oikeastaan ainut yhteinen nimittäjä näillä on se, että suurimmat yksilöt eivät koskaan ole kaikkein voimakkaimmissa virroissa, mieluummin hieman rauhallisemmassa virrassa ja syvemmässä vedessä mikäli sellaista lähellä on.

Toisinaan suurenkin harjuksen saa ottamaan pieneen lippaan, mutta omien kokemusten perusteella isolle harrille kannattaa myös tarjota isoa syöttiä.

7-10 cm pitkä jigi, lusikka tai vaappu ei ole yhtään liioiteltua. Monesti hieman isompi uistin auttaa myös pääsemään syvemmälle, kun taas pieni lippa tulee virrassa lähellä pintakalvoa.

Jä rviharjus

Jos jokiharjusta löytyy monenlaisista paikoista niin ei järviharjus jää yhtään huonommaksi. Erämaiden pienten järvien hiekkarannoilta suurten järvien kivikoille ja karikoille. Yhteinen nimittäjä järviharjuksen etsimiseen on poikkeavuudet. Matalan loivasti syvenevän järven yksi jyrkempi reuna, ojan tai puron suut, niemenkärki joka tekee virranreunaa allokkoon tai tuulenpuolen ranta.

Nämä ovat paikkoja joita uudelta järveltä kannattaa alkaa kokeilemaan. Sopivan järven ja paikan löydyttyä saattaa maaginen kilon raja paukkua monesti saman päivän aikana. Vieheiden osalta pätee samat säännöt kuin virtavesissäkin.

Toisinaan isokin harri ottaa pieneen vieheeseen, mutta oma tapa on ollut hakea isoa kalaa isoilla vieheillä. Tämä tapa karsii myös alamittaisia hyvin pois. Ei ole mielekästä eikä kalakannoil- lekkaan tee hyvää, jos pienillä vieheillä koukuttaa päivässä kymmeniä alamittaisia kaloja.

Mielenkiintoinen piirre niin järvissä kuin joissa on se, että monesti suurharjuspaikassa on vahva haukikanta ja hauet voivat olla isojakin. Jokaisessa omassa ison harrin paikassa on juuri näin. Pahinta, mitä tälläisessa paikassa voi tehdä on alkaa pyytämään haukia pois ”hoitokalastuksen” verukkeella. Sekä harjus että hauki kuuluvat vesistön ekosysteemiin ja nimenomaan haukea saa niistä suurista harreista kiittää.

Vä lineet Virvelikalastajan valinta harjusvesille on 7-8-jalkainen 213-244 cm pitkä vapa. 7-jalkainen on varma valinta pusikkoiseen jokivarteen, kun taas 244 cm on järvellä loistava pitkäheittoisuuten-

Seisovassa vedessä tai järvessä saattaa yllättää myös hauki, mutta kannattaa luottaa, että harjuksia on paikalla etenkin pohjoisessa kalastettaessa.

Yllämainittuihin vapoihin 2000-2500-luokan haspeli on sopiva. Siimatilavuudella ei ole suurta merkitystä harjuksen kannalta, mutta jos samassa vesistössä ui isompia taimenia tai lohia, niin kannattaa miettiä siiman määrä sen mukaan ettei ala harmittamaan jos harjusta isompi ja vahvempi lohikala osuu siiman päähän.

Itse käytän 0,15-0,18 mm kuitusiimaa, jossa on reilun metrin mittainen fluorocarbonperuke. Yleensä oma perukemateriaali on 0,35-0,40 mm, joka estää tehokkaasti kuitusiiman rispaantumisen kiviin. Terävät kivet on myös huomioitu kuitusiiman paksuudessa. Mainitsemani ohuemmat napsuu herkästi poikki kivikossa.