Vantaanjoen vesistö avautuu vaelluskaloille

Vantaanjoen patorintamalla on viime vuosina ollut vilkasta. Vanhankaupunginkosken tilanteen tuntee nykyään koko Suomi ja Tikkurilankosken purku on kiinnostanut laajalti. Keskeisellä paikalla virtaavassa joessa patoja on pystytetty aikoinaan ahkerasti, mutta nykyään vaellusesteitä on poistettu tai niihin on tehty kalatiet.

Suolijärven pato ja voimala Kytäjärvelle päin. Kytäjärven vedet laskevat Vantaanjokeen.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesienhoitoyhdistys (VHVSY) tuntee joen historian ja nykytilan. Yhdistyksen jokitalkkari Oula Tolvanen kertoo, että suuri osa Vantaanjoen padoista on tehty myllyjen käyttöön, mutta uomia on padottu myös mm. vedenoton tarpeisiin. Lisäksi pohjapatoja on useita, mutta niissä kalat pääsevät yleensä liikkumaan vaivatta.

Kalat liikkuvat vapaassa joessa Taimenelle ja lohelle esteetön yhteys tarkoittaa mahdollisuutta kutea isommalla alueella. Vaelluskaloista myös ankerias vaatii vapaan joen, kun se lähtee kutuvaellukselle Vantaanjoesta Atlantin yli kohti Sargassomerta. Niitä on jo vuosikymmenten ajan istutettu Vantaanjoen vesistöön.

Vantaanjoen lukuisille muille kalalajeille jokialueen avautuminen mahdollistaa liikkumisen esimerkiksi ravinnon tai kumppanin toivossa. Sitä kautta myös koko joen kalastosta tulee monimuotoisempi.

Tolvanen kertoo, että patojen purkamisen myötä myös salakalastus vaikeutuu. ”Patojen alle kerääntyy kaloja ja kalastuksenvalvonnan yhteydessä sieltä löydetään mm. verkkoja ja rokastusvälineitä, vaikka siellä ei saisi kalastaa.”

Vantaanjoessa alavirtaan vaellus on jo turvallista

Vanhankaupunginkosken voimalaitos ei ole nykyisellään käytössä, joten kalat voivat vaeltaa turvallisesti alavirtaan. Sitä lukuun ottamatta Vantaanjoen lähes sadan kilometrin mittainen pääuoma on ollut vaellukselle vapaa jo pitkään. Esimerkiksi Myllykosken ja Vantaankosken padot avattiin jo vuosikymmeniä sitten. Patojen purkamisen lisäksi on tehty kalateitä useiden tahojen toimesta.

Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua, muistuttaa Tolvanen. ”Tällä hetkellä Vantaanjoen vesistössä on neljä voimalaitosta, jotka eivät ole käytössä, sekä yksi rakentamaton laitos, jolle on lupa olemassa”, hän sanoo. Nämä laitokset voidaan siis ottaa käyttöön, jos esimerkiksi sähkön hinta nousee riittävästi.

Keravanjoella tapahtuu

Pääuoman lisäksi Vantaanjoen vesistöön kuuluu sivujokia yhteensä neljäntoista kunnan alueella. Näistä suurin on Keravanjoki. ”Keravanjoki on kuin Vantaanjoen unohdettu sisarpuoli”, sanoo Tolvanen. ”Usein unohtuu, että nimenomaan Keravanjoki on aina laskenut Vanhankaupunginlahteen. Vantaanjoki liittyi siihen myöhemmin”, hän jatkaa.

Keravanjoen patoja on avattu viime vuosina tehokkaasti. Seuraavana edessä on kaksi projektia. Joen alaosilla Kirkonkylänkoski aiotaan pian purkaa ja Järvenpäässä Haarajoen pato on parhaillaan lupakäsittelyssä Aluehallintovirastossa.

Taimenkanta ei Keravanjoella kuitenkaan ole lähtenyt kukoistamaan. Meritaimenia nousee jokeen todistetusti, mutta poikastuotanto on jostain syystä heikkoa. ”Tutkimusta tarvitaan”, Tolvanen toteaa.

Toisinaan tarvitaan myös muita toimia

Vantaanjoella lukuisat toimijat ovat tehneet hienoa käytännön työtä vaellusesteiden poistamiseksi. Silti poistettavia esteitä löytyisi yhäkin. ”Monissa paikoissa tarvitaan myös muita kunnostustoimia”, Tolvanen huomauttaa. Ihmisen muokkaamassa jokiympäristössä on paljon ongelmia, joihin tulee myös puuttua. Esimerkiksi kuivuus vaivaa monia latvapuroja.

Toiminta ja selvitystyö joen tilan parantamiseksi jatkuu. Esimerkiksi tänä kesänä VHVSY tekee Luonnonvarakeskuksen kanssa ankeriaaseen ja muihin vaelluskaloihin liittyvää selvitystä Vantaanjoella. Tulossa on myös historiikki Vantaanjoen padoista yhdistyksen nettisivuille.

Lisätietoja VHVSY:n toiminnasta: www.vhvsy.fi sek ä www.vantaanjoennousu.org