Pääkirjoitus

Kun itse aloitin fuksina elokuussa 2019, maailma näytti erilaiselta ja kukaan ei osannut ikinä kuvitellakaan, mitä kaikkea ehtisi tapahtua ennen seuraavaa vappua. Helmikuun lopussa vuonna 2020 olin optimistinen, saanut niin kesätyöpaikan, kuin myös paikan kandituutorina tulevan syksyn fukseille. Odotin vapun tapahtumia ja Marathon Mondayn lippukin oli tiukasti Kide-lompakossa. Opinnot sujuivat tavoitteen mukaan ja kaikin puolin elämä rullasi mukavasti. Jossain maailman toisella puolella ehkä jylläsi flunssavirus, mutta eipä se nyt varsinaisesti minun elämääni vaikuttaisi, eihän? Kaksi kuukautta myöhemmin, en ollut päässyt yhteenkään vapputapahtumaan, kesätyöpaikka oli peruttu ja harrastuksetkin olivat poissa pelistä. Mutta syksyksihän kaikki vielä ehtisi normalisoitua, ei tässä ole kyse kuin yhdestä keväästä, eihän? Sen jälkeen on tuntunut siltä, että aina kun hetken kaikki näyttää hyvältä, iskee uusi muunnos ja otetaan takapakkia. Optimismini ei ole kuitenkaan kadonnut; haluan uskoa, että 2022 on vuosi, jona pääsen viettämään ensimmäisen oikean opiskelijavappuni. Uskon, että Marathon Monday tulee jälleen, vuosien tauon jälkeen. Me Enklaavilaiset olemme monin tavoin saaneet otettua kyllä parhaimman irti näistä vaikeista ajoista: ihanat fuksit ovat pandemiasta huolimatta löytäneet paikkansa Skinnarilan vapaavaltiossa ja Enklaavin 30. vuosijuhlat olivat kaikista mahdollisista vaikeuksista huolimatta onnistuneet. Vuoden 2022 hallitus häärää jatkuvasti sen eteen, että tapahtumia on ja ne ylittävät osallistujien odotukset. Kompromisseja joudutaan ehkä tekemään, mutta tuntuu siltä, että vihdoin voimme tehdä jäsenistömme eteen sen, mikä meidän kuuluukin tehdä. Kevät on ihan kulman takana ja sen mukana kalenterin perusteella niin paljon tapahtumia, että kaikille niille saa oikein tehdä aikaa. Vuoden aikana ehtii tapahtua vielä vaikka ja mitä, mutta olen vahvasti sen kannalla, että Skinnarila tulee heräämään todella unestaan täyteen loistoonsa!

Kevättä odotellen, Katri Seppäläinen Päätoimittaja