Kyylef 01/2011

Kyy Kyylef 1/2011 LUT SCHOOL OF BUSINESS KAUPPATIETEIDEN OPISKELIJAT

LUT GOES EDUSKUNTA - COOKS OF THE HOODS - NOVELLI: VIIMEINEN KESÄPÄIVÄ

YRITYS- JA YKSITYISTILAISUUDET GIGGLING MARLIN Ravintola Giggling Marlin on nykyaikainen

yökerho-

keskustassa. tiloja

ja

baariyhdistelmä

Tyylikkäitä

voidaan

ravintola-

muuntaa

sopiviksi

erilaisiin tilaisuuksiin.

Ravintola soveltuu loistavasti myös yritys- ja yksityistilaisuuksiin. Omalla persoonallisella ilmeellä ja huippuosaajien avustuksella räätälöidyt tilaisuudet onnistuvat 50 - 650 henkilölle.

Ruokatarjoilun

järjestäminen

tilai-

suuksiin onnistuu cateringyritysten toimesta. Ruokatarjoilua järjestettäessä suosittelemme joko cocktailtilaisuus-tyylistä tarjoilua tai buffetruokailua.

Tilaisuuden

jälkeen

on

mahdollista jatkaa iloista illanviettoa yökerhossamme.

Tartu tilaisuuteen!

Giggling Marlin Oksasenkatu 2 53100 Lappeenranta www.gigglingmarlin.fi SK Ravintoloiden myyntipalvelu Palvelee ma-pe klo 9-17 p. 020 7759 888 myynti@sk-ravintolat.fi www.sk-ravintolat.fi/yritysmyynti

2 KYYLEF 1/2011

PÄÄKIRJOITUS Pitelet juuri kädessäsi uuden päätoimittajan ensimmäistä Kyylefiä. Kiitokset tästä, yritän tehdä lukukokemuksistanne mitä parhaimpia! Itse vietän tällä hetkellä keskiviikkoiltaa, helmikuun 23. päivää ja lehti on paketissa aikalailla tätä pääkirjoitusta lukuun ottamatta. Ulkolämpömittari näyttää -15,7 astetta ja edessäni on sekalainen nivaska muiden ainejärjestöjen lehtiä. Viimeiset päivät ovat olleet todella työläitä tuulimyllyjä (lue: inDesign-ohjelma ja väsyneet silmät) vastaan taistellen. Mutta tämä on elämää, on hienoa ottaa vastaan uusia haasteita ja päästä toteuttamaan itseään. En olisi esimerkiksi muutama vuosi sitten todellakaan pystynyt kuvittelemaan itseäni taittelemassa lehteä, mutta näin ne ajat vaan muuttuvat. Enkä kadu hetkeäkään lähtemistä tähän touhuun! Suuret kiitokset myös ketteräliikkeiselle (ex)-päätoimittaja-Jahnille, joka on jaksanut perehdyttää minua ja vastailla kysymyksiini.

Mutta asiaan, tähän esikois-Kyylefiin valikoitui päällimmäiseksi teemaksi lähestyvät eduskuntavaalit. LUT:sta hakeville ehdokkaille on päätetty antaa palstatilaa kertoa hiukan itsestään. Tämän lisäksi Niko Ratala kolumnoi tästä kevään suuresta taistelusta. Kyylef, kuten myös Enklaavi, pysyy silti täysin poliittisesti riippumattomana, joten suuntaan katseeni LUT Goes Eduskunta –jälkeisiin osioihin.

Kävi nimittäin niin, että tapasin herrasmiehen nimeltä Huliando. Hetken aikaa hänen kanssaan juteltuani selvisi hänen suuri himonsa kirjoittamista kohtaan.

Ainoastaan julkaisija puuttui. Päätin ojentaa auttavan käteni ja ottaa hänen esikoisnovellinsa julkaistavaksi, sillä näin hänen tekstissään suuremman luokan potentiaalia. Tämä viisikkohenkinen kesäinen kertomus tuo lämpöä talven keskelle ja antaa aihetta keskusteluun.

Jotta roolini ei rajoittuisi pelkästään taittoon, päätin tutustua Skinnarilan niemimaan keittiöihin ja laittaa maukkaat opiskelijaruokareseptit jakoon. Toivon että niistä on hyötyä Sinulle. Lisäksi neuvon sinua tutustumaan aamulenkki + avanto –komboon, jonka ympärille on syntynyt jo tietyn asteinen kansanliike.

Vuonna 2011 Kyylef ilmestyy hiukan poikkeavalla tavalla. Koska Enklaavi viettää 20-vuotissynttäreitään syksyllä, joita nyt hulppeudessaan voisi verrata lähinnä SaiPan mahdollisiin Suomen mestaruus -juhliin, on Kyylefin kakkosversiosta päätetty laatia historiallisempi versio. Tämän vuoksi kannesta et välttämättä tule bongaamaan sitä skumppapulloa vappupiknikiltä. Pysy siis ajantasalla, äläkä missaa kakkosnumeronkaan ilmestymistä!

Lopuksi pikku rekryä. Kiinnostaisiko saada omaa juttua näkyville Kyylefiin? Vai onko mielessäsi jotain josta haluaisit lukea? Ota ihmeessä yhteyttä, sillä tämä lehti on tarkoitettu juuri sinulle ja toivon että koet jatkossakin viihtyisiä hetkiä tämän läpyskän parissa!

Suuret kiitokset kaikille lehden tekoon osallistuneille!

Palailemisiin, Juha Kanerva, Päätoimittaja KYYLEF 1/2011

ILMESTYY

Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatietellisten opiskelijoiden ainejärjestön lehti

4 numeroa vuodessa, 1 FuksiKyylef, 1 Yritysnumero

PÄÄTOIMITTAJA Juha Kanerva (kyylef@enklaavi.fi) TOIMITUS Aki Illikainen, Anna Kajava, Anni Kuittinen, Anni Wahlroos, Ella Laurila, Huliando, Johanna Noreila, Karlo Haapiainen, Kiti Friman, Laura Kannela, Maria Kuutsa, Minna Ranta, Niko Ratala, Virve Juntunen

JULKAISIJA Enklaavi ry, PL20, 53851 Lappeenranta, www.enklaavi.fi PAINO Lappeenrannan kirjapaino oy PAINOS 400 kappaletta KYYLEF 1/2011 3

SISÄLLYS 3 Pääkirjoitus: Juha Kanerva 5 Nuijan päässä: Aki Illikainen Enklaavi ry:n puheenjohtaja kertoo alkuvuoden kuulumisista

6 Opintotiimi tiedottaa:

24 Cooks of the Hoods - Skinnarilan ruokanurkkaus kuvina 26 Opiskelijaystävällinen reseptisivu 27 Liugur 2011

LSB:n puolelta opintoihin liittyvät terveiset

Ella Laurila raportoi tästä alkuvuoden neonkeltaisesta huipentumasta

8 LUTES: Johanna Noreila

30 NESU ’11 esittäytyy

Blogi: Tuleeko minusta nyt yrittäjä vai naisyrittäjä?

9 isKyylef: Maria Kuutsa Greetings to International students

11 LUT Goes Eduskunta: 12 Laura Peuhkuri 14 Tomi Sandström 16 Tuomas Telkkä

18 EKE

NESU-toimiryhmän henkilökuvat

33 Kolumni: Rahalla Suomikin saa Anna Kajavan ajatuksia Suomi-brändistä

34 Jäätävää toimintaa Näin kehität jutun Kyylefiin

35 Bonjour Paris!

Kiti Friman opiskelijavaihtonsa ensiviikoista

38 Kolumni: Suomineidon ralli aallonharjalta pöpelikköön voi olla yhtä lyhyt kuin Jutan lento

Etelä-Karjalan Ekonomien puheenjohtaja Virve Juntunen tiedottaa heidän toiminnastaan

Niko Ratalan pohdiskelua tulevista eduskuntavaaleista

20 Kyllin hyvää

39 Madrid, te amo!

Kylli-täti Anni Wahlroos kertoo kylteripäivistä ja SEFE:n tarjoamasta avusta kesätyönhakuun

Laura Kannela kertoo vaihdostaan ja matkustamisesta sen aikana

22 Novelli: Viimeinen kesäpäivä Salaperäisen Huliandon viisikkohenkinen esikoisnovelli

4 KYYLEF 1/2011

42 Kiltakummittelut: Karlo Haapiainen LTKY:n puolelta terveisiä

NUIJAN PÄÄSSÄ Kiirettä? Ei kai. Tämähän on vain elämää!

Oikein hyvää vuoden alkua myös teille rakkaat jäsenet ja muut lukijat!

Taas on yksi vuosi pyörähtänyt liikkeelle, eikä todellakaan mikään välivuosi! Tänä vuonna saamme nauttia Enklaavin 20v. juhlavuodesta sekä teineyden loppumisesta. Vuosi tuo tullessaan monenlaista tapahtumaa, joissa pyrimme tuomaan juhlavuotta esille mahdollisimman monella innovatiivisella tavalla.

Toivottavasti moni teistä on jo eksynyt Enklaavin sivuille kohtaan ”toimintasuunnitelma”, mistä löydätte pääsuuntaviivat tälle vuodelle. Jos ette, niin tässä vuoden suunnitelmat pähkinänkuoressa: •

Juhlavuoden kunniaksi järjestettävät järisyttävät koko viikon kestävät vuosijuhlat syyskuun lopussa

•

Alumnien aktivoiminen heille suunnattuihin tapahtumiin esim. vuosijuhlat.

•

Kiltahuoneen viihtyisyyden lisääminen

•

Excursioiden ja tapahtumien kiinnostavuuden lisääminen pyrkimällä yhdistämään tapahtumia muiden KATI-ainejärjestöjen kanssa esim. Pietari-excursio

Näiden asioiden lisäksi järjestämme normaalit Enklaavin vuoteen kuuluvat tapahtumat, joita ovat mm. useat GM-bileet, Liugur2011, fuksi-, yritys- ja Pietari-excursiot, BeachParty, NESU-sitsit, SK-10 –juoksutapahtuma sekä monet muut mielenkiintoiset tapahtumat.

Hallituksen vuosi on lähtenyt tohinalla käyntiin. Kiirettä on pitänyt varmasti jokaisella meistä, kun olemme tutustuneet tehtäviimme ja yrittäneet hypätä Enklaavin neonkeltaisen kärrynpyörän kyytiin.

Tässä olemme onnistuneet erittäin hyvin ja voin täydellä sydämellä sanoa, että kasassa on taatusti yksi historian parhaista hallituksista!

Jokainen on ottanut tehtäviinsä kuuluvat asiat tunnollisesti hoitaakseen ja tämä on myös näkynyt yhteishengessämme. Tätä yhteishenkeä on haettu orientaatioristeilyn, sefe- ja kylteripäivien sekä muiden yhdessä vietettyjen hetkien kautta ja se toivottavasti auttaa meitä jaksamaan koko vuoden yhtä tarmokkaasti kuin tähänkin saakka!

Yksi suurimmista omista toiveistani ja tavoitteistani tälle vuodelle on, että saisimme teidät jäsenet innostettua vieläkin kovemmalla tarmolla Enklaavin toimintaan ja tapahtumiin. Toivottavasti saamme teiltä apua tulevassa kiltahuoneprojektissa ja pääsemme yhdessä suunnittelemaan ja rakentamaan sellaista kiltahuonetta, missä mahdollisimman moni viihtyy ja kokee sen omakseen.

Onneksi aurinko on jo alkanut lämmittää myös itäistä Skinnarilan vapaavaltiota ja kevään fiiliksen voi aurinkoisina päivinä jopa ehkä jo tunteakin! Seuraavan kerran tämän palstan tiimoilla saattaa olla hieman historiallisempi sävy, joten ole tarkkana huhtikuussa ettei Kyylef 2/2011 pääse livahtamaan ohi silmien ;)

Aurinkoisin kevätfiiliksin, Aki Illikainen Puheenjohtaja Enklaavi ry

KYYLEF 1/2011 5

OPINTOTIIMI TIEDOTTAA Alkanut vuosi on juhlavuosi, sillä ensi syksynä LSB on kouluttanut kauppatieteiden maistereita pyöreät kaksikymmentä vuotta. Kauppatieteiden opiskelu LUT:ssa alkoi siis vuonna 1991. Toiminta on laajentunut ja kehittynyt noista ajoista huomattavasti, mutta kehitämme toimintojamme edelleenkin jatkuvasti ja tämäkään juhlavuosi ei tule olemaan siinä suhteessa poikkeus. Ohjelmaportfolio-uudistuksemme ja MIMM-ohjelman akkreditointihanke (josta enemmän seuraavassa Kyylefissä) siivittävät meitä ansiokkaasti kolmannelle vuosikymmenellemme :) Opetusohjelma lukuvuodeksi 2011 - 2012 Lukuvuoden 2011 – 2012 opetusohjelmaa ja tutkintorakenteita työstetään parhaillaan. Edellisistä kirjoituksistani ja tiedotteistamme toki jo tiedättekin, että ensi lukuvuonna kauppatieteiden kandidaatin ohjelmassa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa: johtaminen, kansainvälinen liiketoiminta ja talousjohtaminen. Suomenkieliset maisteriohjelmat ovat laskentatoimi, strateginen johtaminen sekä tietojohtaminen ja informaatioverkostot (TIMO). Englannin kielellä tarjottavat kansainväliset maisteriohjelmat (Master’s Degree Programmes) ovat International Technology and Innovation Management (MITIM), International Marketing Management (MIMM) ja Strategic Finance (MSF). Näistä kv-markkinointi ja rahoitus olivat ennen suomenkielisessä tarjonnassa.

Ohjelmien sisältö pohjautuu nykyisiin pääaineisiimme (hankintojen johtaminen, johtaminen ja organisaatiot, kansainvälinen markkinointi, laskentatoimi, rahoitus, strategiatutkimus ja yritysjuridiikka) sekä LSB:n ydinosaamisalueisiin strategiseen johtamiseen, kansainväliseen liiketoimintaan sekä teknologian ja innovaatioiden johtamiseen.

Uusi ohjelmakokonaisuus tukee erinomaisesti Bolognan-prosessin mukaista tutkinnon kaksiportaisuutta. Opintojaksot ja ohjelmien tutkintorakenteet ovat nähtävissä lopullisessa muodossaan lukuvuoden 2011 – 2012 opinto-oppaassa, mutta tiedotamme ja päivitämme muutoksista myös nettisivuillamme (joilla onkin jo mukavasti tietoa uudistuksesta, käypä kurkkaamassa, jos jostakin syystä et vielä ole perehtynyt asiaan), sitä mukaa kuin asia edistyy.

Siirtymäajan puitteissa kaikki pystyvät halutessaan valmistumaan myös nykyisestä pääaineestaan. Siirtymäaika on kolme vuotta eli pääaineiden tutkintorakenteiden mukaan pystyy valmistumaan 31.7.2014 asti. Tämän jälkeen opiskelijat siirtyvät uusien ohjelmien mukaisiin tutkintorakenteisiin. Kaikki halukkaat voivat luonnollisestikin siirtyä uusiin ohjelmiin heti ensi lukuvuoden alussa. Siirtyminen on helppoa, koska kaikki tähän mennessä tutkintoon suoritetut opinnot hyväksytään myös ”uuteen” tutkintoon. Opiskelijoita neuvotaan siirtymävaiheessa niin, että kenellekään ei jää epäselväksi, miten oma tutkinto sujuvammin muodostuu. Huhtikuussa järjestämme järeän KATI-EXPO:n, jossa esittelemme näyttävästi uusien ohjelmiemme sisällön.

6 KYYLEF 1/2011

500. kauppatieteiden kandidaatti valmistui Sopivasti juhlavuoden alussa 28.1. valmistui tiedekuntamme viidessadas kauppatieteiden kandidaatti Mira Nisula. Mira suoritti tutkintonsa erinomaisin arvosanoin ja tavoiteajassa. Opintonsa hän aloitti syksyllä 2008 pääaineenaan laskentatoimi. Sivuaineina Mira on lukenut rahoitusta ja yritysjuridiikkaa. Tiedekunta järjesti dekaani Jaana Sandströmin toivomuksesta Miran valmistumisen kunniaksi pienimuotoisen kahvitilaisuuden, jossa saimme kuulla valmistuneen kandidaatin kokemuksia opiskelusta. Sivuhuomautuksena tässä kohdin, että tiedekunta järjestää jatkossa keväisin ja syksyisin kandeille oman valmistujaistilaisuuden, josta tiedotamme erikseen.

Mira noudatti opinnoissaan luontevasti kaksiportaista mallia eli suoritti ensin kandidaatin tutkinnon kurssit ja vasta nyt, valmistuttuaan kandiksi alkaa tehdä maisterin opintoja.

-

Minusta tuntui hyvälle, että opinnoissa on välitavoitteena kandidaatin tutkinto. Opinnot eivät tunnu niin pitkiltä, Mira toteaa.

Kandidaatin papereilla on varmasti jotain arvoa työmarkkinoillakin, kun hakee esimerkiksi kesätöitä, hän uskoo.

Tulevaisuudessa Miraa kiinnostaa tilintarkastusala ja hän onkin tämän kevään työharjoittelussa Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiirissä taloushallinnon tehtävissä. Onnittelemme lämpimästi Miraa valmistumisen johdosta ja toivotamme menestystä myös maisteriopintoihin.

Kauppatieteiden yhteisvalintojen hakuaika Erillisvalintojen hakuaika päättyy 28.2 ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka uudet maisteriohjelmamme houkuttelevat hakijoita. Kauppatieteiden yhteisvalintojen hakuaika alkaa 7.3. ja päättyy 12.4.2011 klo 16.15. Nyt on siis oikea aika mainostaa ainutlaatuista ainetarjontaamme kiinnostuneille hakijoille. Yhteisvalinnan kautta kauppatieteiden maisterin tutkintoa suorittamaan valitaan 125 opiskelijaa eli vähän on valittavien lukumäärää pienennetty. Valintakokeet järjestetään tiistaina 14.6.2011 klo 10.00 – 14.00. Yhteisvalintopasta voi tilata yliopistomme hakijapalveluista. Opas löytyy myös yliopiston www-sivuilta.

Tarkemmat tiedot: http://www.lut.fi/hakuopas/ tai valintasihteeri Riikka Hämäläinen, puh. (05) 621 6051, riikka.hamalainen@lut.fi Tiedotusterveisin, Minna

Opintoasioissa voit ottaa yhteyttä seuraaviin henkilöihin: Mailis Heinonen – opintoneuvoja

Mervi Lensu – opintosihteeri

Puh. (05) 621 7227, huone 7351.1

Puh. (05) 621 7223, huone 7384.2

mailis.heinonen@lut.fi

mervi.lensu@lut.fi

Kaija Huotari – opintosuunnittelija

Esitä kansainväliseen maisteriohjelmaan liittyvät kysymykset:

Puh. (05) 621 7225, huone 7352.2

Essi Reponen – suunnittelija, kansainväliset asiat

Vastaanottoaika ma-pe klo 9 – 12.00

puh. (05) 621 7214, huone 7385.1

kaija.huotari@lut.fi

essi.reponen@lut.fi

Kirsti Tiainen – opintosihteeri

Jos olet kiinnostunut jatko-opinnoista, ota yhteyttä:

puh.(05) 621 7292, huone 7385.2

Minna Ranta – opintopäällikkö

kirsti.tiainen@lut.fi

puh. (05) 621 7226, huone 7386 minna.u.ranta@lut.fi

Kuvaus: Anna-Liisa Pirhonen

Mira Nisula kukitettiin kauppatieteiden 500. kandidaattina.

KYYLEF 1/2011 7

TBlogi: Johanna Noreila

Tuleeko minusta nyt yrittäjä vai naisyrittäjä?

Olen nyt neljä vuotta opiskellut kauppatieteitä, ja vuosien varrella jatkuvasti törmännyt samanlaiseen ilmiöön, olen ollut tietämättäni ”naisyrittäjä” näköjään koko ajan. Jos luennolla ei varoiteta moneen kertaan tulevaisuudessa häilyvästä lasikatosta ja epäoikeudenmukaisuudesta, voit törmätä siihen vaikkapa aktiivitoiminnassa vapaa-ajallasi.

Kahden vuoden ainejärjestön hallituskokemuksen myötä kasvoin järkevämmäksi tai ainakin sain yliannostuksen juhlimisesta ja päädyin rauhallisempiin hommiin yliopistolle. Tämä ei tietenkään ollut omaa ansiotani eräiden miespuolisten hallitusystävieni mielestä, heidän mielestään he olivat armollisesti kouluttaneet minusta näinkin fiksun naisen. Pääsen varmaan assistentiksi heille jonakin armon päivänä. =) Lopulta löysin yrittäjyyden viime syksynä liityttyäni LUTESiin ja sitä kautta myös siirryttyäni kyseisen yhdistyksen hallitukseen. JES, vihdoinkin löysin sukupuolineutraalin ympäristön, jossa maailmaa ei määrää lasikatto tai muu vastaavanlainen ahdistava tulevaisuuden pelko. Pääsin vihdoinkin hyvään porukkaan kehittelemään hyviä ideoita. Yrittäjyyden maailmassa arvostus syntyy todella siitä miten osaava, aikaansaava ja tehokas olet.

8 KYYLEF 1/2011

Sitten, menin yrittäjien tutkimuksen luennolle ja eteeni lätkäistiin käsite, naisyrittäjyys. Naisyrittäjä on siis naispuolinen yrittäjä, joka on heikompi versio yrittäjästä, eli miespuolisesta, maskuliinisesta yrittäjästä. Mitä helvettiä?

EU:n raportti yrittäjyydestä (2003) on hyvä esimerkki käsitteen ala-arvoisuudesta. Raportissa esitellään naisyrittäjät näin: ”Naisilta puuttuvat usein itsevarmuus ja taidot aloittaa ja pyörittää yritystä.” WTF. Suomessa on pari yhdistystäkin, joissa naisyrittäjille annetaan vertaistukea, niin vertaistukea, yrittäjyydessä pärjäämiseen. Pahinta tässä on se, että nämäkin yhdistykset toimivat naisvetoisesti. Suomessa kuitenkin on noin 75 000 naispuolista yrittäjää, jotka ovat keskimäärin nuorempia ja koulutetumpia kuin miehet.

Jos jollekin jäi epäselväksi, minusta tulee sitten yrittäjä.

Käykää katsomassa tulevat tapahtumat ja tutustumassa LUTESin toimintaan: www.lutes.fi YRITÄ EDES!

isKYYLEF Hi everyone! Some of you may already know who I am, but just to be sure, I’ll start my very first Kyylef- column with an introduction. My name is Maria Kuutsa, I´m 21 years old and originally from the Helsinki metropolitan area. I’m a second-year student majoring in International Marketing. My hobbies include going to the gym and variable aerobics classes and for a few weeks now, I’ve been a proud owner of an adorable Havanese puppy girl. This year I will be at your service as the new academic and international affairs person in the board of Enklaavi. Since I’m not the main subject of this column that is enough about yours truly.

The main point in writing a column in English for this magazine is that all you non-Finnish students would have a clue on what’s happening in our wonderful School of Economics. Since Kyylef is published four times a year, I also have other ways of communicating with you. I will be contacting you and informing you about international affairs on the IC e-mail list, isLUT Facebook-page and on Enklaavi’s webpages. On this webpage you can also get to know the other members of our board.

This year Enklaavi celebrates it’s twentieth birthday so this is a time for celebration and progress. We are better than ever! This special anniversary means more action, more glamour and more events. During this Spring Enklaavi will organize a Giggling Marlin party to launch the Enklaavi’s Anniversary overall badge. So everyone who is lucky enough to have an overall, you’ll definitely want to get one!

In the beginning of April, Enklaavi and International Club will organize a Sits-party for Enklaavi’s members and international students. A sits- party means singing, drinking and socializing. It’s an important part of Scandinavian student culture, so if you’re looking for new experiences, attend!

Bringing down social barrios between exchange students and our native ones is a matter very close to my heart.

The friendships made during an exchange are worth cherishing. We Finnish people can be a little “slow-warming” but believe me; we’re all warm and lovely on the inside.

Luckily I’m not the only person taking care of international communications. We have a whole international committee devoted for this cause. The committee includes representatives from each guild, the international affairs person from the Student Union’s board, a representative of the International Club and representatives of International Services.

Later this spring, in May, comes Vappu. Vappu is festival traditionally celebrated by the working class and undergraduates. Thank to our wonderful technical students who especially cherish the joys of Vappu (the “teekkaris”), the festivities in Lappeenranta last for almost three weeks! Later this spring, I’ll write a more thorough description about Vappu and an event timetable on Enklaavi webpages.

This is all I had to write for now, but stay tuned for more!

XOXO, Maria Kuutsa Academic and International Affairs KYYLEF 1/2011 9

/X]SK]_XXYX Y]^YYX VSS^^cc ZKVTYX Uc]cWcU]Ss 6SS^^cO]]s]S -ROMU SX K]SKUUKKU]S ]KK^ Uc]cWcU]SS]S `K]^K_U]SK -ROMU SX XO_`YTSOX K]SKX^_X^OW_] YX Usc^ ]]s]S RO Y`K^ O\SUYS]^_XOO^ X_Y\^OX ZKXUUS TK `KU__^_]K]SYSNOX RYS^YYX -ROMU SX K]SKUUKKXK

]KK^ Wc ] ^_X^_`SK O^_TK U_^OX K]_X^YVKSXKX SVWKX Ts\TO]^OVcZKVUUSY^K I_d '.¸(. #lkej_Wi" b__jo doj 9^[Ya#_d #Wi_Wa# aWWai_" ie_jW &(&& )&&& flc%cfc cW¸f[ .¸(& jW_ b ^[j o^j[oZ[dejjefoodj eie_jj[[iiW dehZ[W$\_$

Teemme sen mahdolliseksi

10 KYYLEF 1/2011 nordea.fi

Nordea Pankki Suomi Oyj

Yksiö keskustasta vai kaksio kauempaa?

KYYLEF 1/2011 11

Laura Peuhkuri Suomen Kristillisdemokraattien (KD) ehdokas Kymen vaalipiiri Olen 35-vuotias lappeenrantalainen opiskelija, vaimo ja kahden lapsen äiti. Valmistuin syksyllä 2000 Helsingin yliopistosta pääaineenani kansantaloustiede (VTM). Suuntautumisvaihtoehtonani oli tuolloin julkistalous ja erityisesti ympäristö- ja luonnonvarataloustiede.Valmistuttuani siirryin suoraan yksityiselle sektorille: liikkeenjohdonkonsultiksi Pöyrylle. Projektit liittyivät mm. ympäristöstrategioihin,teollis uuspolitiikkaan ja uuden liiketoiminnan kehittämiseen. Asiakkaita oli monenlaisia pienistä yrityksistä suuriin, ministeriöistä edunvalvontajärjestöihin.

LUT:ssa aloitin syksyllä 2010 opiskelut teknologiayrittäjyyden maisteriohjelmassa tutalla. Teknologiayrittäjyyden opinnoissa parasta on monipuolisuus ja mahtavat opiskelukaverit. Elämänkokemuksen ja yrittäjyyden jakamisesta on ollut hyötyä opiskelussa. Sivuaineenani opiskelen ympäristötekniikkaa ja muutamia kursseja myös energiatekniikan puolelta. Siellä on ollut mahdollisuus verkottua sekä muiden alojen opiskelijoiden että kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Viihdyn yliopiston kirjastossa ja kahvilassa opiskellen ja kavereiden kanssa maailmaa parantaen. Iloisena ja rohkeana ihmisenä uusien tuttavuuksien hankkiminen ei tuota ongelmia. Hyvänä katalyyttinä toimivat myös lukuisat harkkatyöt. Mielestäni Lappeenrannan yliopisto on sopivan kokoinen, kaupallisten ja teknisten aineiden yhteistoiminta on edistyksellistä ja täällä on reipas tekemisen meininki.

12 KYYLEF 1/2011

Alan olla vakuuttunut siitä, että tällä yliopistolla on paikkansa Suomen korkeakoulukartalla jatkossakin. Opiskelijoiden jaksaminen ja opinnoissa edistyminen ovat tärkeitä tavoitteita. Opintotuen tulorajojen poistamistakin voisi harkita, kunhan opinnot edistyvät. Akateemisesta yrittäjyyttä on toivottu pitkään ja hartaasti. Se on tulevaisuudelle yksi kannatettava suunta ja positiivisena puolena on se, että koulutuksen lisääminen tekee todennäköisemmäksi yrityksen onnistumisen. LUTESin kaltaiset aloitteet ovat ajanhenkisiä ja tervetulleita yliopistokenttään. Tällaista toimintaa kannattaa tukea laadukkaan ja ajantasaisen opetuksen ohella.

Ajankohtaisista poliittisista aiheista minulle läheisiä ovat esimerkiksi julkisen talouden saattaminen kestävälle pohjalle. Nykyinen velkaantuminen ei ole kestävällä uralla, jos tätä vauhtia jatketaan trendinomaisesti tulevaisuuteen. Puhtaampi energiantuotanto on suuri haaste. Ehdottomasti ympäristöystävällisintä energiankäyttöä on sen säästäminen. Tässä on potentiaalia vielä paljon, eivätkä tähänastiset panostukset ole olleet likimainkaan riittäviä. Uusiutumattomia ja uusiutuvia luonnonvaroja on kumpiakin käytettävä viisaasti. Materiaalin kierrätyksen ja jätteiden hyötykäytön mahdollisuuksia löytyy kokoajan lisää. Kestävän talouden ja ympäristön yhteensovittamiseksi tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa, sekä julkista että yksityistä toimintaa. Ympäristöasia on ollut itselleni tärkeä jo kauan ennen nykyistä buumia. Yläasteikäisenä haaveilin lähteväni opiskelemaan Tampereen teknilliseen korkeakouluun ympäristötekniikkaa, joka oli silloin tuore oppiaine. Näin sitä lopulta päätyi samojen aineiden pariin, tosin mutkan kautta.

Politiikkaan lähdin mukaan syksyn 2008 kuntavaaleissa Helsingissä.

Tuli lähdettyä, koska en malttanut enää seurata sivusta asioiden etenemistä. Se, että lähdin mukaan juuri nyt johtui myös siitä, että taloudelliset ja ympäristöpoliittiset teemat ovat saaneet enemmän painoarvoa päätöksenteossa. Osallistumisesta seurauksena oli erilaisia luottamustehtäviä puolueen parissa. Pienessä puolueessa on se etu, että verkostot ovat tiheät ja, jos osaat ja haluat, saat nopeasti vastuuta.

Markkinatalouden kannattaminen tietyin ekologisin ja sosiaalisin reunaehdoin hyvä linjaus. Kristillinen ihmiskäsitys on realistinen.

Ihmisellä nähdään silloin olevan mahdollisuus hyvään tai pahaan. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin luovuttamaton arvo omana itsenään, eikä ensisijaisesti suoritustensa kautta. Toisaalta ihmisellä on vapaus valita, mutta heikoimmassa asemassa olevista tulee pitää huolta.

Perinteiset arvot kelpaavat edelleen päätöksenteon perustaksi. Siksi olen kristillisdemokraatti. Yliopistolaissakin todetaan, että opiskelijoita tulee kasvattaa “palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”. Aika yleviä tavoitteita, mutta sopivat hyvin kaltaiselleni idealistille.

KYYLEF 1/2011 13

Aloitin opiskelut Lappeenrannan kauppatieteellisessä tiedekunnassa 2009 syksyllä ja tuo aloitus sisälsi aika paljon kuminauhaefektiä. Samana syksynä nimittäin kävin yllätystiukkaa kamppailua Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajuudesta, mikä luonnollisesti haittasi opintoja alkuvaiheessa.

Toiseksi, tämän tuen suuruuden on riiputtava opiskelutahdista. Uudistus voitaisiin toteuttaa vaikka siten, että nykyisen 70 kuukauden tuen voisi saada käyttöön siinä ajassa, kuin sen tarpeelliseksi näkee.

Ne, jotka eivät valmistu lainkaan, maksaisivat saamansa tuen takaisin.

Hävittyäni tuon kisan kahdella ja puolella äänellä oli aika keskittyä opintoihin antaumuksella. Keväästä eteenpäin kurssisuorituksia on paukkunut oodiin niin mukavaa tahtia, että nyt voi rauhassa keskittyä eduskuntavaaleihin.

Jos siis haluaisin valmistua nopeasti ja ahkeroisin opintoni 35:ssä kuukaudessa, opintotukeni suuruus olisi nykyiseen verrattuna kaksinkertainen.

Pääkaupunkiseudulta kotoisin olevana ja siellä paljon aikaa viettävänä on täytynyt kummastella tiedekuntamme kyvyttömyyttä tuottaa luennoista verkkoversioita. Maailman huippuyliopistot ovat laittaneet luentojaan youtubeen jo jonkin aikaa, samalla kun me LUT:ssa keskitymme kuluttamaan kutostietä viikonloppuisin.

Toisaalta ripeä opiskelutahti on herättänyt kysymyksiä opintotukemme kannustamattomuudesta. Ei tarvitse paljoa tehdä töitä, kun opintotukia pitää jo maksella takaisin. Samalla voi verotiedoista todeta maksaneensa muutaman opiskeluystävänsä opintotukien verran veroja. No Suomea ei ole ehkä rakennettu kannustavuuden näkökulmasta – vielä.

Opintojen tukemisesta valmistumisen kannustamiseen Nykyisin opintotuki muodostuu opintorahasta, asumislisästä, opintolainan valtiontakauksesta sekä opiskelijoiden ateriatuesta, jota maksetaan suoraan yrittäjille. Opintorahaa maksetaan enintään 70 kuukaudelta, riippumatta siitä, valmistuuko 35:ssä vai sadassa kuukaudessa.

Ensinnäkin byrokratian ja paperinpyörittämisen vähentämiseksi, opintoraha ja asumistuki on yhdistettävä yhdeksi, yleiseksi opintotueksi.

14 KYYLEF 1/2011

Mallin seurauksena valtion välittömät kustannukset kasvaisivat, koska suurin osa käyttäisi koko 70 kuukauden pottinsa, toisin kuin nyt.

Toisaalta, jos opiskelijamme valmistuisivat uudistuksen seurauksena edes hieman nopeammin, olisi nettotulos herkästi plussalla.

Tämän kaltainen opintotuki kannustaisi ahkeruuteen ja mikä tärkeintä, täysipäiväinen opiskelu tulisi taloudellisesti mahdolliseksi myös suurissa kaupungeissa.

Kortistoon kouluttamisen aika on ohi Monille aloille tuotetaan Suomessa kymmeniä kertoja enemmän ihmisiä, kuin mitä alalla tarvitaan ja samaan aikaan osa aloista kärsii työvoimapulasta. On epäreilua nuorta opiskelijaa kohtaan kouluttaa hänet turhaan työttömyyskortistoon, mutta yhtä epäreilua on tuhlata veronmaksajien rahoja siihen, että koulutamme ihmisiä aloille joilla ei ole kysyntää.

Pahinta on se, ettemme edes kannusta ihmisiä luomaan uutta kysyntää kaupallistamalla ideoitaan. Suomalaisten teekkareiden piirissä kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan laahaa alamaissa, jos vertaa monen muun maan teknillisiin osaajiin.

Yhteiskuntamme ilmapiiriä pitää muuttaa yrittäjyysmyönteisempään suuntaan ja turhasta keskinäisen kateuden lietsonnasta tulee päästä eroon. Mutta täytyy myös todella kysyä, että onko nykyinen aloituspaikkojen määräytymistapa paras mahdollinen? Entäpä rahoitusperusteet?

Mielestäni korkeakouluille voisi antaa enemmän valtaa vaikuttaa omiin koulutusmääriinsä. Samalla yhdeksi rahoituksen osa-alueeksi pitäisi ottaa valmistuneiden työllistyminen. Tällöin sellaiset korkeakoulut, jotka kouluttavat liikaa ihmisiä tietyille aloille tai päästävät heidät työmarkkinoille liian puutteellisin eväin, olisi pakko tarkastella koulutusmääriään tai opetuksen sisältöjään uudella tapaa.

Yliopistojen kannattaisi myös kannustaa opiskelijoitaan nykyistä enemmän kaupallistamaan ajatuksiaan, sillä se vaikuttaisi heidän rahoitukseensa. Uusi kasvu syntyy innovaatioista, meidän tehtävänä on luoda sopivat puitteet niiden syntymiselle.

Eiköhän tehdä taas ahkeruudesta kannattavaa?

Usein ihmettelen, miksi ahkeruudesta rangaistaan Suomessa. Jos olet työtön, ei sinun kannata ottaa keikkaduuneja vastaan, koska käteen jäävä tulosi pienenee helposti tukien menettämisen seurauksena. Tai jos sinulle tarjotaan ylitöitä, niin miksi mennä, jos verokarhu kerran vie puolet lisätuloista?!

Tasavero pidetään meillä saatanan keksintönä ja perustuloa kommareiden kikkailuna. Verotuksen pääasiallinen tarkoitus tahtoo usein olla tuloerojen kaventaminen, kun sen pitäisi olla riittävän verokertymän kerääminen mahdollisimman pienellä rasitteella.

Suomeen tarvitaan perustulo, joka tekee ahkeruuden kannattavaksi matalilla tuloilla ja tasavero, joka kannustaa ahkeruuteen ylemmissä tuloluokissa. Samalla voidaan pienentää virastoja miehittävää byrokraattien armeijaa ja parhaimmillaan vapauttaa heidän aikaansa hankalassa asemassa olevien ihmisten todelliseen auttamiseen.

Tomi Sandström

-

Toisen vuoden kauppatieteilijä LUT:lla

-

Reserviupseerikurssinsa oppilaskunnan puheenjohtaja

-

Politiikassa mukana jo 7 vuotta

-

Varavaltuutettu ja opetuslautakunnan jäsen Vantaalla

-

Kokoomuksen puoluevaltuutettu ja Uudenmaan Kokoomuksen varapuheenjohtaja

-

Oli mukana Jyrki Kataisen vetämän, hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista pohtivan ministerityöryhmän työssä

-

Aikoo juosta toisen maratoninsa kesällä

KYYLEF 1/2011 15

T����� T����� - M��������������� Tuomas Telkkä on mies, jonka kämmentä kirahvin kieli on kutitellut Afrikassa – ja mies, joka parikymmentä vuotta myöhemmin on paiskonut samaista kämmentä lukuisten Suomen päämiesten kanssa. Hänen poliittinen intohimonsa on vienyt hänet ensin opiskelijapolitiikan huipulle, sitten yhtenä kaupungin ääniharavoista Lappeenrannan kaupunginvaltuustoon. Nyt hän on ehdolla eduskuntaan. Mutta millainen on mies poliittisen agendan takana – mies, joka monen mielestä on ministeriainesta?

1989: Kirahvien kanssa kansainvälistymässä Tuomas aloitti kansainvälistymisen nuorena. 5-vuotiaana hän asui vuoden Afrikassa vanhempien johtaessa Keniassa suomalaista koulua. Se oli Tuomaksen ensikosketus toisenlaiseen maailmaan. ”Sen vuoden kokemukset ovat antaneet elämääni paljon. Varmaan se on osaltaan vaikuttanut siihen, että minusta on tullut maailmankansalainen.” Kolme sairastettua malariaa eivät kuulu miellyttävimpiin muistoihin, mutta onneksi hauskojakin kokemuksia riitti. ”Pääsin syöttämään kirahvia kädestä. Muistan vieläkin, miten hassulta sen kieli tuntui!” Afrikassa Tuomas oppi myös lukemaan ensimmäistä Aapistaan. ”Äiti on kertonut, että talousuutiset, pörssikurssit ja ulkomaan uutiset kiinnostivat pienenä eniten.”

2001: Ensikutkutus vaikuttamiseen Sukeltaminen opiskelijapolitiikkaan tapahtui ensimmäisen kerran Kimpisen lukion oppilaskunnan hallituksessa. Tähtäin oli alusta asti korkealla ja Tuomaksen ensimmäinen positio olikin puheenjohtajan paikka. ”Minua kiinnosti huolehtia lukiolaisten yhteisistä, tärkeiksi kokemista asioista.” Voisi todeta, että loppu on historiaa.

2006-2007: Oppivuodet LTKY:ssä Monelle teekkariaika merkitsee loputtomasti opiskelijabileitä ja uusintatenttejä. Tuomaksen opiskelija-arki oli erilaista. ”Minua kiinnosti edelleen suunnattomasti yhteisten asioiden hoitaminen. Se oli motiivina lähteä mukaan ylioppilaskuntaan”. Ensimmäinen hallitusvuosi LTKY:ssä sujui koulutuspoliittisen ja kv-vastaavan roolissa.

Vuosi sen jälkeen pestit vaihtuivat puheenjohtajan viittaan. Kaikkea ei silti ole tarvinnut puurtaa vakavalla naamalla. ”Wappuna 2006 tuli kaveriporukalla hiihdettyä eräässä Skinnarilan Vapaavaltion rappukäytävässä. Lopuksi laskettiin suksilla portaita alas, hauskaa oli!”

1991: Älypelin parissa 7-vuotiaana kuvioihin astui rakas harrastus, pesäpallo. Nuoren pesiskoululaisen lahjakkuus huomattiin ja se avasi mahdollisuuden lajin harrastamiseen kunnolla. Pesisuran aikana Tuomas pelasi muutaman miesten SM-tason hallimatsinkin. ”Pesäpallo on älypeli ja mukavan suomalainen laji. Se on opettanut paljon joukkuehenkeä ja yhdessä tekemistä.” Pikkuhiljaa politiikka harrastuksena alkoi kuitenkin viedä voiton.

16 KYYLEF 1/2011

2008: Ääniharavana vaikuttamaan

2008: Kädenvääntöä Kataisen kanssa

Jottei SYL:n puheenjohtajuudesta ja seurustelusta jäävä vapaa-aika olisi päässyt yllättämään, Tuomas asettui Lappeenrannassa ehdolle kunnallisvaaleihin. ”Kampanjoiminen oli hauskaa, etenkin kun mukana oli myös kavereita. Se loi kampanjaan hyvää fiilistä!” Lappeenrantalaiset osoittivat uskonsa nuoreen poliitikkoon valitsemalla hänet hurjalla äänisaaliilla (371 ääntä!) Lappeenrannan valtuustoon.

Sitten oli Tuomaksen aika lunastaa uskottavuutensa. ”Aluksi tuli tietysti vähän katseita pitkin nenänvartta, mutta sittemmin tämä on korjaantunut. Nuorena poliitikkona oma asema ja vaikutusvalta pitää ansaita osoittamalla olevansa pätevä ja osaava. Pelkällä valittamisella ja verkkosukkahousuilla ei politiikassa pärjää.”

Onneksi hiihtäjä ei kuvaa Tuomasta opiskelijapoliitikkona, muuten Suomen opiskelijakenttä näyttäisi nyt hieman erilaiselta. Tuomas nimittäin valittiin menestyksekkäästi myös Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi. ”Ensimmäinen ajatus oli että mahtavaa, nyt saan toteuttaa unelmaani opiskelija-aktiivina Suomen huipulla!”

Vuosi opiskelijapolitiikan piikkipaikalla opetti loistavasti johtamistaitoa ja tiukoista tilanteista selviytymistä – ja niitähän riitti. ”Yliopistojen verokohtelusta vääntäminen Jyrki Kataisen kanssa oli tiukka setti.

Vaikuttajana olen kuitenkin oppinut myös sen, että ministeritkin ovat ihan tavallisia ihmisiä, samanlaisia makkaransyöjiä kuin me muutkin.”

2008: Tuomas ”kylterinhoito” Telkkä

2011: The tutkinto

Erityisen mukavaksi Tuomaksen puheenjohtajavuoden teki eräs tietty kylterikaunotar Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan johdossa. ”Tietyistä syistä taisin kiertää KY:n vuosijuhlaviikolla kaikki mahdolliset kylterikestit!” Vaivannäkö palkittiin ja tiet Katariina Kycklingin kanssa kohtasivat viimein vuosijuhlilla. Sittemmin Aalto-yliopiston ylioppilaslehti Aino onkin tituleerannut Tuomasta itseoikeutetusti Tuomas ”kylterinhoito” Telkäksi. Mutta vakavastikin ottaen perhe on Tuomakselle tärkeä. ” Minulla on karjalaiseen tapaan läheiset välit perheeseen ja sukuun. Saan siitä valtavasti sisältöä elämään.”

Vaikka Skinnarilassa on mukavaa, myös Tuomas haluaa valmistua.

Diplomi-insinööri hänestä tulee suunnitelmien mukaan virallisesti maaliskuun lopussa. ”Akateeminen loppututkinto avaa ovia työmarkkinoilla. Ilman sitä ei ole helppo rakentaa uraa.” Mutta mitä uraa Tuomas sitten haluaa rakentaa? Ainakin seuraava tähtäin on Arkadianmäellä.

2011: Ministeriainesta ”Eduskunnassa tarvitaan enemmän nuorten ääntä. Sukupolvenvaihdos tekisi hyvää.” Tuomaksella on kevään eduskuntavaalien jälkeen tähän aito mahdollisuus. Tavoitteena on olla seuraava pitkäaikainen kansanedustaja Etelä-Karjalasta. ”Haluan huolehtia siitä, että Suomi on jatkossakin hyvä paikka olla, elää ja yrittää. Sitä paitsi uskon, että olisin tähän tehtävään hyvä kaveri!” Se on helppo uskoa, kun kuuntelee Tuomaksen ajatuksia: vähemmän julkisen sektorin byrokratiaa, enemmän edellytyksiä koulutukselle ja liikunnalle. Vaalikampanjassakin on koko alkuvuoden ollut mainio pöhinä päällä. Mitä tässä vielä tarvitaan? ”Äänestäjiä. Varsinkin nuorten kannattaa äänestää tai eläkeläiset äänestävät puolestamme.” Selvä.

Ja mitä Tuomas aikoo tehdä ensimmäiseksi vaalituloksen selvittyä? ”Järjestän kampanjatiimille ja tukijoille isot bileet kiitokseksi tuesta ja tehdystä työstä! Jos pääsen eduskuntaan, olen myös luvannut ostaa Katalle uuden iltapuvun Linnan juhliin.” Toivokaamme siis neiti Kycklingille uutta iltapukua!

KYYLEF 1/2011 17

Tervehdys kaikille, Etelä-Karjalan Ekonomit ry on maakunnan ekonomien oma yhteistyö-, palvelu- ja etujärjestö. Yhdistyksemme on yksi 25:stä Suomen Ekonomiliiton - SEFE ry:n ekonomijäsenjärjestöstä. Liitto on Akavan neljänneksi suurin. Liitossa on yhteensä noin 33 000 ekonomijäsentä.

Lisäksi kauppatieteiden opiskelijat, kylterit, kuuluvat SEFEen omien kylteriyhteisöjensä kautta. Etelä-Karjalan Ekonomeihin kuuluu noin 420 jäsentä.

Etelä-Karjalan Ekonomeihin liitytään samalla, kun liityt Sefeen. Jäsenenä myös Sefen monipuoliset palvelut: työsuhde ja muu juridinen neuvonta, urapalvelut, palkkatilastot, työttömyyskassa (erillismaksu) ym. ovat käytössäsi. Liiton neuvottelemat rahalliset edut ovat myös merkittävät: ammattilehtiä ilmaiseksi tai alennuksella ja alennuksia mm. vakuutuksista, polttoaineista, matkoista ja autonvuokrauksesta.

Lisäksi Etelä-Karjalan Ekonomit ry on neuvotellut puolestasi joukon rahanarvoisia etuja mm. pankkipalveluihin, jotka ovat jäsenenä suoraa säästöä sinulle.

Jäsenyys Etelä-Karjalan Ekonomeissa tarjoaa sinulle paljon etuja. Tutustut muihin ekonomeihin ja luot kattavan verkoston maakunnan päättäjiin yhdistyksen tapahtumissa. Järjestämme monipuolisia tapahtumia kuten esim. elokuvailtoja, liikuntatapahtumia, kartingia, retkiä, yritysvierailuja, ekonomipokeria sekä sääntömääräiset kevätja syyskokouksen. Myös puolisosi voi lähes aina osallistua tapahtumiimme.

Lisää tietoa nettisivuillamme: www.etelakarjalanekonomit.fi

Näkemisiin!

Virve Juntunen puheenjohtaja

18 KYYLEF 1/2011

KYYLEF 1/2011 19

KYLLIN HYVÄÄ Kohti kevättä!

Vuoden 2011 SEFEn järjestämät Kylteripäivät olivat menestys, kun yli 400 kylteriä kokoontui Turkuun oppimaan, juhlimaan ja verkostoitumaan. Puheenvuorot olivat varsin monipuolisia ja näin ollen opinnoissaan eritavoin suuntautuneet opiskelijat pääsivät laajentamaan näkemyksiään talousmaailman nopeista muutoksista. Juhlaseminaarin aloitti Risto Kyhälä, joka toimii Realia Groupin toimitusjohtajana. Seuraavana lavalle asteli täysin erilaista ”Brändikästä” näkemystä edustava Lisa Sounio. Lopuksi päivän päätti MTV Median varatoimitusjohtaja Heikki Rotko.

Kylteripäivillä keskeisessä roolissa ovat opettavat puheenvuorot, mutta kuten me kylterit tiedämme, tietoakin tärkeämpää voivat olla luomamme sosiaaliset verkostot ja suhteet. KyPä on tähän mitä mainioin tapahtuma, sillä uusilta ystäviltä ei voi välttyä kun lauma kyltereitä lähtee juhlimaan ja vauhti sen kun yltyy aamun pikkutunneilla. Perinteitä kunnioittaen KyPä sai päätöksensä mega Silliksen merkeissä. Minä pääsin nauttimaan Turusta kokonaisen viikon verran. Viikko alkoi Kyllitapaamisella, kun kaikki Kyllit kokoontuivat kasaamaan vuoden toimintasuunnitelmia. Seuraavaksi vuorossa oli SEFE-päivä, joka on SEFEn järjestämä hallitusaktiivien koulutuspäivä.

Loppuhuipennus olikin sitten kaksipäiväinen KyPä. ”Itku pitkästä ilosta”, kokonaisuutena aivan mahtava reissu, josta selvittiin hengissä, mutta palautuminen vei aikaa! :)

Kuvat: Kimmo Karinen

20 KYYLEF 1/2011

Seuraavaksi vuorossa on hieman ”raskaampaa” luettavaa. Kevät tuo mukanaan kesän, jota moni jo odottaa. Lapsena kesät menivät leikkien ja laulaen, koulusta lomaillen. Opiskelijan kesäloma ei kuitenkaan tuo mukanaan vapaa-aikaa, vaan mahdollisuuden tehdä töitä.

Kesätöiden haku voi olla varsin raskas prosessi, mutta onneksi kevään myötä päivät kirkastuvat, pitenevät ja SEFE auttaa sinua.

Kylterit.net on uudistunut, jotta voisit saada työnhakuun SEFEltä mahdollisimman paljon tukea. Asettaudu siis koneen ääreen ja käy kurkkaamassa nettisivuilta osio ”Kylteri työelämässä” Sivuilta löytyy apua niin työhakemuksen, kuin CV:n tekoon ja työhaastatteluun valmistautumiseen ja palkkasuosituksia. Hyvä työsopimus ei ole itsestäänselvyys, mutta sinulla on siihen oikeus. Muista siis, ennen kuin allekirjoitat työsopimuksen, voit lähettää sen SEFEn juristeille tarkistettavaksi. Kylterit.netistä löytyy myös mallit työsopimuspojasta, johon voit verrata omaa sopimustasi ennen nimen alle laittamista.

Uudet kesätyöpalkkasuositukset löytyvät nyt myös netistä. SEFEn tekemät palkkasuositukset perustuvat syksyllä 2010 tehtyyn tutkimukseen, yleiseen ansiotasokehitykseen ja vuodelle 2011 annettuihin ennusteisiin. Suositukset koskevat työtä, jossa pääset käyttämään ekonomikoulutuksessa hankkimiasi oppeja ja valmiuksia. SEFEn vuosittaisista suosituksista voit hakea tukea omiin palkkaneuvotteluihin, mitään ehdottomia alarajoja ne eivät kuitenkaan ole. Tarkista siis alla olevan taulukon palkkasuositukset, jotta osaat perustella palkkatoiveesi. Gradun työstämiseen on puolestaan omat palkkasuositukset, 2300€ kuukaudessa tai kuukausipalkattoman toimeksiannon korvaus on 6500€.

Tsemppiä kevään työnhakuun, muista että hyvästä työpaikasta pääset nauttimaan koko kesän!

Opintopisteitä

Helsingin talousalue

Muu maa

< 120 op

1900 €

1750 €

120-180 op

1980 €

1800 €

180-220 op

2080 €

1860 €

220 op <

2200 €

1960 €

Terveisin, Kylli-täti

Anni Wahlroos Kylteriyhdyshenkilö Suomen Ekonomiliitto SEFE ry 044-301 9632 anni.wahlroos@sefe.fi

KYYLEF 1/2011 21

Viimeinen kesäpäivä

Kirjailijalupaus Huliandon esikoisnovelli

Oli elokuun 8. Päivä. Aurinko pilkotti ujosti läheisen metsän takaa.

Jyrki oli kantanut aamiaistarvikkeet ulos terassille. Hän levitti majoneesia paahdetulle vehnäleivälleen, joka oli kevyesti kuorrutettu seesamsiemenillä. Majoneesin päälle tuli juustoa ja juuston päälle kalkkunaleikettä. Kaksi leipää koottuaan, Jyrki latoi ne päällekkäin niin, että täytepuolet jäivät vastakkain.

Jyrki ei piitannut kevytmajoneesista. Hän halusi majoneesinsa täyteläisenä, paksuna ja pehmeänä. Mitä enemmän siinä oli rasvaa, sitä enemmän Jyrki sitä rakasti. Maito oli kaadettu lasiin. Leipä odotti valkoisella posliinilautasella. Jyrki pyrki parhaansa mukaan pitkittämään rakentamansa aamiaisen ensipuraisua. Mitä pidempään hän odottaisi, sen paremmalta se maistuisi.

Jyrkin alavatsaa kihelmöi kun hänen tärisevät sormensa kietoutuivat leivän ympärille. Hän tiesi, että hampaidensa painautuessa rapean, paahtuneen pinnan läpi, tulisi majoneesi purkautumaan hallitsemattomasti hänen käsilleen ja todennäköisesti myös paidalleen. Jyrki ei välittänyt. Hän ei halunnut pilata hetkeä ajattelemalla liikaa. Jyrki sulki silmänsä ja aukaisi suunsa ammolleen. Tämä seesamsiemenillä kuorrutettu vehnäleipä oli vain viiden senttimetrin päässä hänen etuhampaistaan.

Tätä hetkeä Jyrki oli odottanut eilisestä illasta lähtien. Silloin, hänen arpoessaan avoimen jääkaapin edessä, oli hänen vanhempiensa palkkaama kodinhoitaja Paula kieltänyt häntä syömästä. Paula totesi, ettei kello yhdeksän jälkeen tulisi syödä. Kuuleman mukaan se on sekä epäterveellistä että lihottavaa. Paula lienee tämän henkilökohtaisesti todennut, ajatteli Jyrki ilkikurisesti. Halusiko Paula kenties vihjata, että Jyrki oli kesän aikana kerännyt vatsanseudulleen ylimääräisiä kiloja? Hän pyyhki ajatuksen nopeasti mielestään ja palasi aamiaishetkeensä.

Huusiko joku Jyrkin nimeä? Jyrki laski leivän takaisin lautaselle. Korvat höröllä Jyrki kuunteli ja tarkkaili ympäristöä. Äänet lähestyivät ja kohta hiekkaista pihatietä pitkin pyöräili häntä kohti tuttu hahmo.

Tyttö hakkasi pyöränsä torvea vimmatusti ja huusi pölypilven keskeltä. Vauhtia hänellä oli luultavasti kolmisenkymmentä kilometriä tunnissa. Tyttö löi noin kymmenen metriä ennen Jyrkiin törmäämistä jarrut pohjaan ja lensi sarvien yli mukkelis makkelis nurmikolla. Jyrki katsoi ymmärtävästi hymyillen tätä edessään naama turpeessa makaavaa tyttöä. He olivat tunteneet pienestä asti. Tämä tyttö, nimeltään Elli, oli pari vuotta Jyrkiä nuorempi tyttö naapurista. Elli nosti itsensä ylös, käveli pöydän ääreen ja istuutui Jyrkiä vastapäätä. ”Hae pyöräsi avain, minun on pakko näyttää sinulle jotain” Vastahakoisesti Jyrki pakkasi aamiaisleipänsä voipaperin sisään ja kaatoi maidot lasipulloon. Hän ajatteli aamiaistavansa siellä, mihin Elli oli häntä viemässä. Elli ei suostunut kertomaan tarkemmin mistä oli kyse. Jyrki heitti repun selkään ja asettautui pyöränsä selkään. ”Näytä tietä!”

He ajoivat tuttua peltotietä kohti läheistä uimarantaa. Elli ei kuitenkaan kääntynyt uimarantaa kohti vaan ajoi eteenpäin. Jyrki ei ikinä ollut ajanut tätä kyseistä reittiä ja tien kunnosta päätellen ei juuri kukaan muukaan. Jyrki mietiskeli kuinka Elli ikinä oli edes tällaiseen paikkaan eksynyt. Avatessaan suutaan, kysyäkseen asiasta Elli pysähtyi, kaatoi pyöränsä ja osoitti kohti kuusimetsää. Jyrki kurtisti kulmiaan ja kysyi mitä metsässä on, mutta Elli oli kadonnut kuusien lomaan. Jyrki juoksi hänen peräänsä ja tavoitti hetken harhailtuaan Ellin puisen arkun luota. Arkku oli noin metrin jokaiselta kantiltaan.

Sivussa oli metalliset kantokahvat.

Elli hihkui onnellisena ja pyöri arkun ympärillä. ”Eikö olekin suuren-

22 KYYLEF 1/2011

moisen jännittävä löytö?”. Jyrki oli kieltämättä positiivisesti yllättynyt. Kokeiltuaan nostaa arkkua, Jyrki arvioi sellaisen arkun kantamisen vaativan ainakin kaksi harteikasta miestä. Arkku näytti olleen paikallaan vain hetken. Korkeintaan viikon. Jyrki kysyi Elliltä, kuinka tämä oli törmännyt arkkuun. Elli ei suostunut kertomaan. Jyrki tuhahti ärtyneesti. Ellillä oli tapana salailla täysin turhanpäiväisiä asioita.

Jyrkin oli monesti tehnyt mieli avautua asiasta kunnolla, mutta toisaalta Ellin hellyttävän vakava suhtautuminen turhimpiinkin asioihin oli Jyrkistä suloista.

Elli nosti sormensa pystyyn ja avasi silmänsä ammolleen! Hän seisoi niin jäykkänä, että olisi luultavasti kaatunut puun tavoin, jos joku olisi häntä tönäissyt. Jyrki ymmärsi mistä oli kyse ennen kuin Elli ehti sanoa mitään. Heidän yhteinen tuttunsa Timo oli varsin taitava monella eri osa-alueella. Matematiikka, elektroniikka, sarjakuvat, pienoismallit sekä eräs asia, josta hänen vanhempansa olivat hieman huolissaan.

Timo avasi lukon kuin lukon vaikka irti repimällään kynnellä. Timon isä tapasi aina sanoa, että noin näppäräsorminen poika ei tulisi olemaan aikuisiällä yksinäinen. Jyrki ei täysin ymmärtänyt tämän letkautuksen tarkoitusta. Asiaa enempää miettimättä Jyrki ja Elli suuntasivat kohti Timon kotitaloa. Tämä asui parin kilometrin päästä uimarannasta, eli vajaan kolmen kilometrin päässä arkusta. Pyöräillessään vaikeakulkuista metsätietä takaisinpäin he näkivät tien reunassa auton. Jyrki tunnisti auton Ford Fairlaneksi. Sen avoimesta ikkunasta he näkivät, että auton etupenkeillä istui kaksi pulleahkoa, karkeakasvoista miestä. Pelkääjän paikalla istuva, - ehkä jopa tätä toista rumempi – tuntui olevan kuskille vihainen. Jyrki ja Elli katsoivat toisiinsa kysyvästi ja jatkoivat matkaansa ajonopeutta hieman nostaen.

Elli hakkasi Timon kotitalon ovea. Timo ei vaikuttanut olevan kotona. Hänen vanhempansa olivat töissä. Jyrki istahti pettyneenä Timon kotitalon portaille. Elli käveli hänen edessään ympyrää ja repi hiuksia päästään. Timo oli lievästi ihastunut Elliin. Elli ei tätä ollut ikinä ymmärtänyt ja piti Timon käytöstä lähinnä kummallisena. Hieman jopa pelottavana. Elli oli turhautunut. Kerrankin kun Timoa kaivattaisiin niin tämä oli jossain. Luultavasti lammen rannalla uppoutuneena scifi-sarjakuviin. Timon etsiminen olisi turhaa. Monesti he olivat yrittäneet, mutta Timo tuntui aina löytävän sen kaikista ennalta-arvaamattomimman paikan. Hän saattoi tehdä sen tarkoituksella.

Elli käänsi katseensa kohti Timon kotitaloa ja huusi. ”SÄ OOT TIMO AIVAN TOMPPELI!” Samassa hän punastui. Timo katsoi häntä hämmentyneenä talonsa katolta. Siellä se poika oli ollut nojaamassa savupiippuun ja taistelemassa avaruuspetoja vastaan kaukaisissa galakseissa.

Timo kiipesi katolta alas ja teki sen timomaiseen tyyliin erittäin kömpelösti. Äherrystä oli vaikea katsoa. Sekunnit tuntuivat minuuteilta kun tämä heiveröinen niljake laskeutui maanpinnalle. Jyrki selitti tilanteen Timolle ja tämä pakkasi tiirikointipakin reppuunsa.

Jyrki, Elli ja Timo. He ajoivat rinta rinnan kylän hiekkatietä, joka leikkasi valtavat pellot keskeltä suoraan kahtia. Oikealla, noin puolen kilometrin päässä vaelsi noin satapäinen lauma lampaita. Elli tunsi sääliä noita uimakelvottomia otuksia kohtaan. Niiden elämässä ei koskaan tulisi tapahtumaan mitään niin jännittävää kuin mitä heille oli juuri tapahtumassa. Lampaita tuijottaessaan Ellin ajolinja alkoi vienosti kaartua oikealle. Timo mankeloi iloisena tietämättään vasemmalta kaartavasta kiilaajasta. Metalli löi metalliin, Elli löi jarrut pelästyneenä pohjaan ja Timo lensi tien reunassa solisevaan ojaan.

Jyrki riensi nopeasti katsomaan miten Timon oli käynyt. Kaikkien onneksi tämä oli laskeutunut pehmeälle savelle. Ainut vahinko olivat hänen likaantuneet vaatteensa. Ellikin juoksi ojan reunalle. Timo katsoi kavereitaan silmille valuneen tukkansa alta. Elli yritti hymyllään pyytää anteeksi. Jyrki ojensi kätensä ja nosti Timon ojasta. Elli käveli Timon luo ja oli halaamassa tätä. Elli kuitenkin kiljaisi! ”TIMO! Mikä sinun housuissasi pullottaa?” ”KURNAU!”, kuului Timon housuista. Timon silmäkulmaan ilmestyi kyynel. Hän avasi varovaisesti housunsa vetoketjun ja päästi pinteeseen joutuneen luontokappaleen vapauteen. Sammakko loikki hädissään takaisin kotikoloonsa. ”Timo, sinä olet kyllä ihan hassu!” sanoivat Jyrki ja Elli kuin yhdestä suusta. Tilanteen koomisuuden havaittuaan myös Timo liittyi naurunremakkaan.

Kaverukset ajoivat uimarannan ohi. Timo hengitys alkoi käydä raskaaksi. Sitä se teettää kun lukee päivät pitkät sarjakuvia ja rakentaa pienoismalleja sen sijaan että pelaisi jalkapalloa ja juoksisi metsässä. Onneksi Jyrki oli huippukunnossa ja saattoi auttaa työntämällä oikealla kädellään Timolle lisävauhtia. Jyrki juoksi Cooperissa 3500 metriä ja oli luokkansa toiseksi paras. Ford Fairlane oli hävinnyt tien reunasta ja sen jäljet veivät kohti aarrearkun kätköä. Elli alkoi muuttua epäileväksi. Hänen lapsellinen mielensä ei vielä tajunnut, etteivät kaikki häntä kiinnostaneet asiat kiinnosta kaikkia maailman ihmisiä.

He olivat parin sadan metrin päässä kohteestaan. Auton jäljet veivät edemmäs ja yli kohdan, josta Elli ja Jyrki olivat edellisellä kerralla tunkeutuneet metsään sisään. Elli huokaisi helpottuneena. Pyörät jäivät niille sijoilleen kun kaverukset tunkeutuivat Ellin johdolla metsään.

Hetken harhailtuaan Elli löysi arkun luokse. Jyrkin mieltä kiihotti, että he todella pääsisivät hetken kuluttua tutustumaan arkun sisältöön.

Timo kaivoi tiirikointipakkinsa esille, asetteli instrumentit kankaanpalan päälle ja tutki lukkoa tarkkaan. ”Tässä menee hetki. Minun täytyy taitella rautalangasta lukkoon sopiva muoto”. Elli ei voinut uskoa kuulemaansa. Törpön noutamisessa oli kulunut uskomattoman pitkä aika ja nyt pitäisi vielä odotella ylimääräistä. Elli istahti kivelle ja painoi kämmenensä poskiaan vasten. Hän hengitti raskaasti haluten kaikkien huomaavan kuinka paljon tätä tyttöä tällä hetkellä tympi. Jyrki kaivoi repustaan kesken jääneen aamupalansa. Se näytti jopa paremmalta kuin aamulla. Aseteltuaan leivät ja maidon valmiiksi Jyrki oli valmis aloittamaan.

Timo oli väkertänyt lukon parissa jo kymmenen minuuttia. Jyrki oli tässä ajassa ehtinyt nauttia aamupalansa. Siinä oli ollut kaikki pielessä, eikä Jyrki uskonut voivansa antaa itselleen ikinä anteeksi. Hän oli heittänyt puolet leivästä harakoille ja kaatanut repussa lämminneen maidon yhden hörpyn jälkeen matojen juotavaksi. Jyrki oli vihainen, mutta ei niin pahasti kuin oli Elli tympääntynyt. Elli puhisi kuin höyryjuna. Hän otti livohkat kun Timon suoritusta kuvitteellisesti seuranneiden tarkkailijoiden kello löi neljännestunnin. Elli sulautui puiden joukkoon kuin vanha venäläinen sissi eikä hänestä puolen minuutin päästä saattanut nähdä enää vilaustakaan.

Timo väkersi. Hän tiesi että häntä odotettiin ja se sai hänet hermostuneeksi. Jos Timo olisi ollut yksin työhuoneessaan olisi lukko ollut jo pitkään auki. Taisi hänen käsiään tärisyttää myös jännitys siitä mitä arkusta paljastuisi. Timo irroitti kätensä lukosta ja veti syvään henkeä. Jyrki heitti häntä kävyllä päähän. Jyrki katsoi Timoa tuimasti kulmiensa alta ja näytti kieltä. Timo käänsi katseensa takaisin lukkoon, veti uudestaan henkeä ja työnsi tiirikan lukon sisään. Mitään ei tapahtunut. Timon kärsivällisyysmittari näytti nollaa. Hän nousi pystyyn ja potkaisi arkkua vihapäissään. Timon jalkapohja iskeytyi kovaa puuarkkua vasten huudon säestämänä. Kuului epämiellyttävä ääni.

Se ei tullut arkusta eikä lukosta vaan Timon jalasta. Timon nilkka oli vääntynyt sijoiltaan.

Timo huusi kuin luodista saanut jalkaväkimies. Jyrki katsoi Timoa pelokkaana. Hän laskeutui polvilleen ja yritti tehdä jotain kaveria auttaakseen. Jyrki palautti mieleensä mitä koulussa oli opetettu tämänkaltaisia tilanteita silmälläpitäen. Hän repi paitansa hihan irti, etsi puun alta tarpeeksi tukevan kepin ja sitoi Timon jalan tukevaksi. Kiristettyään solmun Jyrkin silmät osuivat maassa lojuvaan metalliesineeseen. Se näytti olevan keskeltä halki. Jyrkin silmät kirkastuivat. Hän käänsi päänsä ja repesi nauruun. Timon potku oli rikkonut nilkkansa lisäksi arkun lukon.

öljyltä, saattoi olla tämänkaltaisessa arkussa. Jyrki työnsi nenänsä syvemmälle ja pyrki haistamaan tarkemmin. Samassa Timon asettama puunpala petti. Kansi paiskautui voimalla kiinni ja Jyrki jäi nenästään jumiin. Kipu ei ollut niin suuri kuin olisi voinut kuvitella. Pahinta oli asento, josta Jyrki ei päässyt liikkumaan. Kannen iskeytyminen oli pelästyttänyt myös Timon, joka oli säikähdykseltään kaatunut ja makasi nyt Jyrkin jalkojen juuressa sammaleella. Siinä he olivat, raskaan puuarkun nujertamina, täysin voimattomina tekemään mitään.

Elli oli vaeltanut metsässä tovin. Hän oli syönyt mustikoita ja jahdannut pupuja. Koko arkku oli miltei häipynyt hänen mielestään. Arkun suunnalta kuulunut repivä huuto oli kuitenkin herättänyt hänen pelonsekaisen mielenkiintonsa. Elli lähti varovaisesti takaisin kohti arkkua. Olivatko pojat saaneet arkun auki ja paljastaneet sen sisältä jotain tappavan hirvittävää? Elli harkitsi menevänsä suoraan kotiin, mutta totesi lopulta ettei voinut jättää kavereitaan pulaan. Hän nopeutti tahtiaan. Poikien säilyminen hengissä oli ehkä sekunneista kiinni.

Timo makasi sammaleella. Hänen nilkkansa oli taittunut huonompaan kuntoon hänen kaaduttuaan maahan. Timon silmäkulmaan ilmestyivät päivän toiset kyyneleet. Tällä kertaa ne eivät olleet häpeästä. Timo itki, koski luuli kuolevansa. Metsästä kuului rapinaa.

Joku liikkui lähistöllä. Timo huusi apua niin kovaa kuin pystyi. Metsä vastasi puheen sorinalla. Se joku liikkui nyt lähempänä ja Timo saattoi nähdä liikettä puiden lomassa. Hän sulki silmänsä, esitti hiljaisen toiveen. Hän ei halunnut vielä kuolla. Nyt hän kuuli askeleet parin metrin päässä. Jyrki näki kahden hahmon lähestyvän. Hän näki asennoltaan ainoastaan heidän jalkansa. Ne jalat kuuluivat kahdelle isolle miehelle. Toinen miehistä käveli arkun viereen ja nosti kantta niin että Jyrki sai itsensä vapaaksi. Jyrki konttasi kiven juureen, jossa hän oli aikaisemmin syönyt aamupalaansa. Hän käänsi itsensä selälleen.

Miehet olivat kävelleet hieman etäämmälle puhumaan keskenään.

He katsoivat vuoroin Timoa ja vuoroin Jyrkiä. Toinen miehistä pyöritteli kädessään valtavaa puukkoa. Tämä teki sormillaan eleen, joka sai Jyrkin itsesuojeluvaiston hereille. Miehen etusormi liikkui kaulan sivulta toiselle. Jyrkin pään täytti pakokauhu. Hän summasi tilanteen nopeasti, nousi pystyyn ja spurttasi metsään.

Jyrki juoksi niin kovaa kuin saattoi. Hän pysyi vaivoin pystyssä vaikeassa metsämaastossa. Tiheän kuusimetsän kuivat alaoksat raapivat Jyrkin naamaa ja käsivarsia tämän pyrkiessä niin kauas arkusta kuin mahdollista. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mihin suuntaan hän oli lähtenyt. Jyrkin lähdettyä juoksuun oli toinen miehistä lähtenyt huutaen hänen peräänsä. Nyt huuto oli lakannut, mutta Jyrki ei uskaltanut katsoa vielä taakseen. Hän itse arvioi edenneensä kymmenisen minuuttia. Edessä häämötti aukea. Jyrki silmissä välähti.

Nyt hän tiesi mihin suuntaan hän oli arkun luota lähtenyt. Edessä vastaantuleva aukea oli järvi. Se alueen ainoa järvi, jonka rannalla Jyrki usein kavereineen kalasti ja ui. Järvi oli pieni ja matala. Saavuttuaan rannalle Jyrki nousi kivelle ja katsoi ympärilleen. Yleinen uimaranta, jota kutsuttiin kylällä pikkulahdeksi, oli kolmensadan metrin päässä oikealla. Jyrki näki rannalla ihmisiä ja huusi apua. Hän huusi, mutta kukaan ei tuntunut noteeraavan. Vedessä leikki lapsia, joiden metelöinti ilmeisesti peitti alleen kaiken muun.

Jatkuu sivulla 27

Jyrki yritti nostaa arkun kantta. Se painoi pirusti. Jyrki ei kuitenkaan luovuttanut vaan otti paremman asennon ja puski kantta uudestaan auki. Hänen voimansa eivät riittäneet. Jyrki pyysi Timon apuun. Timo pystyi juuri seisomaan ottamalla tukea läheisestä puusta. Kun Jyrki nosti kantta uudestaan, työnsi Timo kannen väliin puunpalan. Rako oli kuitenkin liian pieni, jotta siitä olisi edes nähnyt arkun sisältöä.

Siihen ei myöskään mahtunut tarpeeksi vahva vipuvarsi. Jyrki oivalsi, että aisti mikä oli nyt hyödynnettävissä oli hänen hajuaistinsa. Hän työnsi nenänsä syvälle väliin ja haistoi. Ainut tuoksu, jonka Jyrki saattoi erottaa oli öljy. Jyrkin ei ymmärtänyt mitä sellaista mikä tuoksuisi KYYLEF 1/2011 23

COOKS OF T SKINNARILAN RUOKA Jokaisessa meissä asuu pieni kokki. Valitettavasti kaikki kokit eivät ole liikkeellä aivan samoilla eväillä, vaan joillekin on yksinkertaisesti suotu enemmän taitoja kuin toisille. Osalle tuottaa haastetta saada pizza oikeaan aikaan pois uunista (terveiset SK28:lle), kun taas osa kykenee luomaan säilykepäärynöistä jotain, joka lämmittää mieltä vielä vuotta myöhemminkin. Tästä johtuen on parempi palata back to basics ja käydä läpi niinkin perinteisen ruokalajin kuin jauhelihakastikkeen valmistus. Pahoittelut kaikille jotka odottivat jotain gordonramsaymaista makuhermoja kutkuttavaa syötävää taideteosta, sillä nyt on aika paneutua opiskelijabudjetilla pyöritettävään ns. perusmättöön.

Ruoanlaitto ja teamwork kuuluvat yhteen. On huomattavasti miellyttävämpää kerätä mukava porukka kasaan ja kokata yhdessä, kuin sirpaloitua yksin kotona tiskipöydälle hajoavien makaroonipussien kanssa. Tätä varten keräsimme kolmen hengen tehotiimin, jolla saimme noin kolmen euron hintaan (per henkilö) ravitsevan kolmen ruokalajin aterian piristämään vähemmän villiä sunnuntai-iltapäivää. Allekirjoittaneelle vastuualueeksi jäi jälkiruokapannukakun valmistus.

Lähdetään pannukakun taikinan tekemisestä liikkeelle. Sekoitetaan kuivat ainekset keskenään. Laitetaan kulhoon n. pari desiä vehnäjauhoja, melkein desi sokeria, sekä puolikkaat teelusikalliset leivinjauhetta, suolaa ja vaniliinisokeria. Kyseiseen sekoitukseen kaadetaan 4 desiä maitoa, yksi kananmuna ilman kuoria sekä margariinia oman dieetin mukaan. Tämän annetaan turvota hetken ajan ennen siirtoa leivinpaperilliselle uunipellille odottamaan uunin lämpeämistä pariin sataan asteeseen. Uunissa tuotos saa kypsyä sellaiset 25 minuuttia.

Samaan aikaan jäljelle jäävä kaksikko aloittaa jauhelihakastikkeen valmistuksen. Suosittelen tällaista työnjakoa: henkilö A paistaa jauhelihaa ja henkilö B pilkkoo sipulin ja raastaa tämän kastikkeen specia-

lin, kokonaisen porkkanan. Annetaan jauhelihan ruskistua ja sipulin ottaa väriä ennen suurustamista pienellä määrällä jauhoja. Sopivalla hetkellä on myös syytä laittaa spagetit kiehumaan. Kastikkeen voi tässä kohtaa siirtää kattilan puolelle hautumaan tomaattikastikkeen, oreganon, basilikan, paprikan, pippurin ja valkosipulin kanssa. Ruoat valmistuvat aikanaan. Tarkkaile pannukakun valmistumista!

Myöhemmässä vaiheessa ajankohtaiseksi tulee pöydän kattaminen, kuten myös salaattiainesten pilkkominen. Tässä kohtaa suosimme tomaatteja, kurkkua ja salaattia. Niiden pilkkomisesta ei sen enempää – tarpeen vaatiessa siihen löytyy youtube-tutoriaaleja.

Luonnollisesti ruoasta muodostui oikein maukasta. Allekirjoittaneen pannukakku ruskettui hiukan liikaa. Tomaattikastiketta on aina kohteliasta pudottaa käyttämättömälle valkoiselle pöytäliinalle. Ruokahetken jälkeen on aika asettua lattialle, sohvalle tai sängylle jumittamaan ja katselemaan uusia, monimutkaisempia vinkkejä kokkiohjelmista.

Taattua viihdearvoa tuo myös tyynyn jatkuva pudottaminen lattialla lepäävän henkilön kasvoille, joka on vielä hiukan dagen efter-tunnelmissa, ja tämän episodin videoiminen.

Muista myös keksiä joku toinen meno illalle, niin pystyt välttää tiskaamisen! ”Ohoh, onpas kello paljon, joudunkin tästä lähteä tekemään vuosijuhlabudjettia kiltikselle” toimii.

Heräsikö hämmennyksen tunne? Opiskelet yliopistolla ja luit juuri miten kokataan jauhelihastikastike. Ei se mitään, riittävällä harjoittelulla jonain kauniina päivänä kastikkeen valmistus sujuu kuin taloudellisen lisäarvon laskeminen.

Hyvä työnjako on edellytys onnistuneeseen iltaan

24 KYYLEF 1/2011

THE HOODS ANURKKAUS KUVINA

Teksti: Juha Kanerva

Porkkana luo kauniin, oranssin säväyksen kastikkeeseen

”Sleep ’til you’re hungry, eat ’til you’re sleepy” (Tuntematon)

Kynttilä piristää talven keskellä.

Pannukakusta muodostui... pannukakku.

KYYLEF 1/2011 25

Jääkaapin oveen kiinnitettävä reseptisivu Skinnarilan kotikokkien kootut reseptit: Tonnikalamättö (Nimim. Savon Tyttö)

Broilerinkoivet (Nimim. Kyllästynyt pikkusisko)

Makaronia 1-2prk chilitonnikalaa öljyssä 1-3 valkosipulinkynttä chiliä pippuria suolaa ketsuppia tomattipyrettä tippa hunajaa

Osta neljän koiven rasia (paljon proteiinia).

Laita ne uuniin tunniksi.

1. keitä ruokahalun mukaan makaronia 2. pilko valkosipulit ihan pieniksi 3. paista valkosipuleita ja chilitonnikalaa hetki 4. sekoita tonnikalat ja makaroni 5. mausta Jos laiskottaa, eikä jaksa tiskata, voi valkosipulit ja tonnikalat heittää suoraan keitettyjen makaronien sekaan.

Salsakanaa ja riisiä (Nimim. Pappa_U) Tarvitaan: -pala ruisleipää -voita -kinkun viipale -semmonen kolme-neljä sataa grammaa kannaa -purkki lidlin salsadippiä -putilo ranskankermaa/creme fraichea (esim. ehrmann!)

-yksi sipuli Laita leipä leikkuulaudalle. Voitele voilla. Laita kinkun viipale leivän päälle. Syö leipä, jotta jaksat odottaa ruuan hautumisen. Sen jälkeen ruskista kanat pannulla, tarpeen vaatiessa heitä vähän suolaa mukaan.

Seuraavaksi salsadippi, ranskankerma ja kuutioitu sipuli. Anna hautua hyvän aikaa. Tarjoile riisin ja suosikkiruokajuoman kanssa.

Helkkarin heleppo kinkkupasta (Nimim. PezQ) Tarvitaan: -makaroonia -pari purkkia creme fraichea -pari pussia kinkkusuikaleita (halvin tais olla lapin lihan) Keitä roonit, sekoita kattilaan ranskankerma ja kinkkusuikaleet. Syö.

Äyriäismix (Nimim. Kävin Lapissa kerran) Paistetaan pannulla pakastettuja katkarapuja, simpukoita (säilyketölkistä) ja kidneypapuja.

Maustetaan kaikella mitä löytyy kaapista.

Lisukkeeksi riisiä.

Hyvää tästä tekee lisäkekermaviilikastike, johon tsatsiki-dippiä.

26 KYYLEF 1/2011

Forssalaiset kalapuikot ja pensselimiehen tare tare –kastike.

(Nimim. Pensselimies) Tämä resepti on tehty rakkaudella. Rakkaudesta ruokaan, yksin elämiseen ja total kitchen tyyppiseen ajattelutapaan jossa ruoka on tarkoitettu syötäväksi ja mahaan. Eikä siis silmillä rakasteltavaksi ja wannabe gourmee ruuaksi jota saa ravintolasta kalliilla.

1. Paketti kalapuikkoja pellille, jos kodistasi löytyy leivinpaperia laita sitä pellin ja puikkojen väliin.

2. Tökkää uuni kalapuikkopaketin ohjeiden mukaiselle lämpötilalle.

3. Tökkää puikot saman tien uuniin. Samalla kun uuni lämpenee tavoitelämpöön saavat puikot rapsakan pinnan.

4. Kun kalapuikkopaketin ohjeaika on täysi, sammuta uuni ja jätä puikot hautumaan 3 minuutiksi.

5. Tässä vaiheessa seuraa yleinen salaisuus. Ruiskuta claes ohlsonilta ostetulla öljypullolla oliiviöljyä puikkojen päälle. Tämä takaa pehmeyttä rapsakkuuteen.

Voit nauttia Forssalaiset kalapuikot vaikkapa munanuudeleiden kera.

Tilkka soijaa antaa mukavan jiirin nuudeleihin.

Tare tare –kastike 2,5 dl majoneesia 2 rkl kurkkusalaattia 1 rkl sipulia hienonnettuna 1 rkl tilliä silputtuna erittäin heikoksi 0,5 rkl suolaa 0,5 rkl pippuria 1 rkl sitruunamehua Tehty rakkaudella, Pensselimiehen Tare Tare –kastike kruunaa Forssalaiset kalapuikot. Hienonna sipuli ja tilli ja sekoita ne majoneesiin.

Mausta kastike sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Taustamusiikkina kannattaa kuunnella Tom Jonesin kappale It´s not unusual. Tare Tare –kastike auttaa kaksisuuntaiseen mielenhäiriöön, sydänsuruihin ja yleiseen morkkikseen.

Päätoimittaja kiittää kaikkia tasapuolisesti kokkausvinkeistä!

Nauttikaa!

Jatkoa sivulta 23 Jyrki pyrki rantaviivaa pitkin kohti pikkulahtea. Hän tarkkaili metsää.

Niin tukevarakenteinen mies oli luultavasti jäänyt jälkeen jo alkumetreillä. Jyrkin paniikki hellitti. Hänen pulssinsa laski kahdestasadasta sataanviiteenkymmeneen. Jyrki ei halunnut kuitenkaan tulla yllätetyksi. Eteneminen rantaa pitkin oli hidasta. Jyrki pysyi poissa metsän puolelta, koska rannassa hän oli paremmin katseilta suojassa. Kahdensadan metrin etenemiseen kului kymmenisen minuuttia. Hän kuuli jo lasten huudot. Noin sata metriä ennen pikkulahtea ranta muuttui niin vaikeakulkuiseksi, että Jyrkin täytyi siirtyä etenemään metsään. Vaikka maasto oli avoin ja Jyrki saattoi nähdä ettei satojen metrien etäisyydellä liikkunut kukaan, hän kuitenkin päätti juosta loppumatkan niin kovaa kuin saattoi. Jyrki sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Sitten hän lähti. Jyrki näki puiden lomasta rannalla auringosta nauttivia ihmisiä. Siellä olivat hänen naapurinsa, kunnanjohtaja ja lääkäri, joka parhaillaan asetteli laastaria itsensä kolhineen lapsen polveen. Päivä oli kaunis ja yksi sateiden riivaaman kesän lämpimimmistä. Matkaa ranta-aukealle oli enää kivenheiton verran. Jyrki pyrki lisäämään vauhtiaan. Hänen jalkansa eivät kuitenkaan enää pysyneet tahdissa ja hänen syöksynomainen juoksuasentonsa kääntyi kriittisesti liian etupainotteiseksi. Jyrkin kengänkärki nappasi juurakkoon ja poika lensi naama edellä karhealle metsäpohjalle lyöden päänsä liu’ussa kiveen.

Jyrki havahtui. Joku kantoi häntä olkapäällään. Jyrki hymyili varovaisesti, vaikka hänen päätään särki. Hän näki kaiken sumeana, mutta saattoi huomata ettei aukeaa enää näkynyt. Hän oli kaukana rannasta. Metsä näytti tutulta. Kiven juurella oli lasipullo kyljellään. Matka jatkui läpi tiheän kuusikon. Kantaja ei tuntunut välittävän Jyrkiin iskeytyvistä oksista. Kantajan kengänpohjien alla narskui hiekka. Jyrki näki kaukana vasemmalla heidän pyöränsä. Kantaja laski hänet maahan ja nosti kainaloista polvilleen ylös. Jyrki tarkensi ja näki edessään auton takaluukun. Viimeistään tässä vaiheessa hän ymmärsi, etteivät rannalla ilakoineet kuntalaiset olleet häntä löytäneet.

Jyrki arvioi maanneensa metsän pohjalla tajuttomana pitkän tovin.

Aurinko, joka hänen pakomatkallaan oli porottanut suoraan ylhäältäpäin, oli nyt laskeutunut miltei horisontin taakse. Hän oli maannut auringossa tuntikausia ja saanut pahoinvoinnistaan päätellen auringonpistoksen. Jyrkin kädet sidottiin hänen selkänsä taakse ja jalat niputettiin nilkoista yhteen. Hän oli liian voimaton pistääkseen vastaan.

Jyrki lensi takakonttiin ja luukku iskettiin kiinni. Hän kuuli auton ulkopuolelta vihaista keskustelua. Oli täysin pimeää. Takakontin lattia oli märkä ja haisi kuvottavalle. Jyrki ei koskaan ollut haistanut vastaavaa.

Päänsärky ja haju saivat hänet voimaan pahoin. Hän oli tajuttomuuden rajamailla. Jyrki säpsähti hereille, kun kontin sisältä kuului puhetta. Pienen tytön surun murtama ääni kuiskasi. ”Antakaa anteeksi”

LIUGUR 2011

Toim. huom. Ylläoleva tarina ei liity millään tavalla Liugurtalvitapahtumaan tai Enklaavin toimintaan ylipäätänsä.

KYYLEF 1/2011 27

Järjestäjien iloksi juurikin 17.2 torstai oli yksi tämän talven kylmimmistä päivistä. Aamulla oli mukava alkaa pohtimaan mitä ihmettä pitäisi laittaa päälle, kun elohopea lähentelee kolmeakymmentä pakkasastetta. Auringon noustua ilma oli kuitenkin uskomattoman upea, pakkanen hieman laski ja kymmenen kerraston alle kylmyyttä ei edes huomannut. Pieniä teknisiä ongelmia toki oli, kun kaasupullot olivat jäätyneet kiinni, paku ei lähtenyt käyntiin ja palkintoskumpat sekä kaikki muu juotava jäätyi hetkessä.

Paikalle saapui kylmyydestä huolimatta oikein mukavasti porukkaa, osa suksilla tai laudalla, osa pulkan kanssa. Jälkimmäinenkään ei ollut yhtään hullumpi vaihtoehto, sillä pulkkamäki oli mahtava! Pienempinä aktiviteetteina oli tarjolla Nordean tandemhiihtoa sekä Sefen snowgolf. Molemmat osoittautuivat yllättävän haasteellisiksi ja hienoja suorituksia nähtiin. Puheenjohtajamme Aki järjesti rinteeseen streettiskaban, johon osallistui kymmenkunta tasokasta laskijaa. Joudun valitettavasti raportoimaan, että neonkeltaiset hävisivät teekkareille köydenvedossa, vieläpä kahteen kertaan. Yritys oli kyllä kova, mutta onpahan tavoitetta ensi vuodeksi!

Sefen laskuvälinekisa oli tänä vuonna varsin mielenkiintoinen, sillä osallistujajoukkueita oli neljä ja panostusta oli havaittavissa. Kolmanneksi laski neonkeltaisella laskuvälineellään Kaplaaki ja toiseksi sijoittui Enklaavin sukellusvene, jossa oli pieniä ohjausongelmia. Ansaitusti ensimmäisen sijan vei tänä vuonna KRK laskuvälineellään ”Arctic Ballerinas”. Alastonta mieskauneutta ja ballerinaliikkeitä näkyi, noh, sanotaanko että vähintäänkin riittävästi.

Haluan kiittää kaikkia tapahtumaan osallistuneita opiskelijoita, järjestelyissä auttaneita kerhoja, Myllymäen laskettelukeskusta sekä yhteistyökumppaneitamme Sefeä, Nordeaa ja Accenturea. Valtava kiitos myös järkkääjätiimillemme, joka ei hyytynyt kovassakaan pakkasessa sekä SK-ravintoloille iltabileistä.

Teksti: Ella Laurila

Tunnelmaa piti yllä dj:nä toimineet Techmun pojat, joilla oli musaa mukana jopa tällaisen ”Enklaavilaisen perustytön” makuun (tyyliin Mohombi: Bumpy Ride;)). Mökkiin pääsi lämmittelemään kaakaon kera ja syömään nugetteja, mahdollisuutena oli myös itse paistaa makkaraa.

”Aamulla oli mukava alkaa pohtimaan mitä ihmettä pitäisi laittaa päälle, kun elohopea lähentelee kolmeakymmentä pakkasastetta.”

Kun kaikki snowgolfin pallot olivat vielä ehjiä...

28 KYYLEF 1/2011

”toiseksi sijoittui Enklaavin sukellusvene, jossa oli pieniä ohjausongelmia”

Pauliinan nugetteja ja Aapon makkaraa.

Arctic Ballerinas KYYLEF 1/2011 29

NESU ’11 ES NESU eli Nordiska Ekonomie Studerandes Union on 50-luvulla Tukholmassa perustettu kauppatieteilijöiden verkostoitumiseen erikoistunut järjestö. NESU-nimen järjestö sai vuonna 1972. Silloin NESU:n tarkoitukseksi linjattiin vaikuttaa pohjoismaiseen ekonomikoulutukseen, ylläpitää ja vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä, vaihtaa kokemuksia ja herättää keskustelua ajankohtaisista kysymyksistä.

Nykyäänkin linjaus on aivan pätevä sillä juuri verkostoitumista ja suhteiden luomista muiden Suomen kaupunkien ja muiden pohjoismaiden kauppatieteilijöihin NESU juuri on. NESU mahdollistaa myös aktiivina toimimisen ja sitä kautta saadut hienot kokemukset. Lappeenrantaan NESU on tullut 2009 ja tänä vuonna toimintaa pyörittää 7-henkinen innokas toimiryhmä. NESU-Enklaavi järjestää kaikki Enklaavin sitsit ja on muistakin tapahtumista vastuussa, joihin kaikkiin kannattaa ehdottomasti ottaa osaa ja tutustua mahtavaan NESUmeininkiin. Ja kun meininki on tullut tutuksi täällä omassa kaupungissamme, on kynnys matalampi lähteä muihin Suomen kaupunkeihin nesuilemaan sitsejen merkeissä tai vaikkapa valloittamaan Islantia!

Vuoden kuumin toimiryhmä esittäytyy: Puheenjohtaja: Katri Kautovaara

Varapuheenjohtaja: Anni Kuittinen

Heippa! Olen Anni Kuittinen, 20-vuotias Imatran Onnelassa varttunut tyttö, joka nykyään asustelee Skinnarilan Vapaavaltiossa. Minut voi tavata koululla rahoituksen saloihin perehtymässä, Sykkeellä yöbodailemassa tai –ehkä todennäköisemmin- jossakin lappeen Rannan ykkös menomestoista El Tiempo –viiniä sivistyneesti maistelemassa.

Toimin vuonna 2011 NESU-Enklaavin varapuheenjohtajana. Tämä on toinen vuoteni nesulaisena, ja toivon, että tuomme lappeeseen tänä vuonna entistäkin elämysrikkaampaa nesumeininkiä. 2010 oli unohtumaton (joiltakin osin hyvin unohdettu) nesuvuosi, joka opetti minulle, että kannattaa pitää kengistä hyvää huolta ja silmät auki.

Odotan alkavaa vuotta innolla!

Tiedottaja & sihteeri: Esko Väänänen

Heippa! Olen Katri Kautovaara ja minulla on kunnia toimia vuonna 2011 NESU-Enklaavin puheenjohtajana. Meillä on mahtava toimiryhmä kasassa tälle vuodelle ja olen erittäin innoissani tulevan vuoden haasteista. Olen 20-vuotias ja kotoisin Itä-Helsingistä, vuoden kaupunginosaksi’10 valitusta Roihuvuoresta. Tennis on intohimoni ja Roger Federer idolini. Tenniksen lisäksi aika vietän Sykkeellä yöbodailemassa ja koulussa pörrään väliä 1381-2310. Koulussa myös I. Jussilan ja M.I. Niemen tentit ovat tulleet hyvin tutuiksi johtamisen ja organisaatioiden sekä yritysjuridiikan maailmoihin perehtyessä. Minut on myös bongattu kuluneen lukuvuoden aikana useaan otteeseen neonkeltaisissa muiden kaupunkien sitseiltä ja Lappeessakin bileissä olen ’vakiokalustoa’. Minua saa tulla aina hihasta vetäsemään jos on mitä tahansa asiaa NESUun liittyen tai jos tarvitset tietoa tai rohkaisua muiden kaupunkien sitseille lähtemisestä. Keittis suosittelee!

Moro kaikille !

Tosiaankin nimi on Esko ja tulen Helsingin Jollaksesta. Olen tässä vuoden aikana saanut kyseenalaisia lempinimiä, muun muassa Super-Esko ja Tuksun naapuri. Harrastuksiin kuuluu salilla käyminen ja lenkkeily, mikä on kylläkin viime viikkoina jäänyt vähän taka-alalle. Olen myös kiinnostunut erilaisista kamppailulajeista, mutta vielä ei ole juuri sitä omaa löytynyt.

Kiinnostus aktiivitoimintaa kohtaan heräsi jo ensimmäisellä viikolla ja nyt oma paikka on sitten löytynyt NESU-toimiryhmän tiedottajan pallilta. Toisin sanoen minä tulen olemaan sen toinen tyyppi, joka spammaa mailiosoitteitanne ah niin arvokkailla sitsikutsuilla ja muilla vastaavilla. Suosittelen kaikille lämpimästi osallistumista NESU-toimintaan, itse ainakin olen kokenut sen erittäin palkitsevaksi. Siinä saa suhteita ympäri suomea, unohtumattomia muistoja ja tietenkin rutkasti hyvää meininkiä.

Mutta joo minä kuittaan tässä nyt sen pitemmittä puheitta. Jos kiinnostus heräsi yhtään NESUa kohtaan tästä lyhyestä hommelista, niin tulkaa nykäsemään hihasta.

30 KYYLEF 1/2011

SITTÄYTYY Webmaster: Kalle Kinnunen

Tarjoiluvastaava: Reetta Kataja

Morjesta! Olen Kalle Kinnunen ja ikääkin on ehtinyt kertyä jo 21. Viime vuonna NESU-ryhmään haku meni hieman ohi, mutta tällä kertaa korjasin virheen. Tämän vuoden webmasterina olisi tarkoitus hoitaa NESU-Enklaavin julkisivua ja osittain tiedotusta interwebissä ainakin nyt Enklaavin nettisivuilla ja sosiaalisen median syövereissä. Pidän siis huolen, että facebook muistuttaa jokaista tulevista bileistä. Jotta pääsisin toisinaan tutustumaan myös Elämään™, olisi tavoitteenani kiertää mahdollisimman monta kylterikaupunkia läpi tulevan vuoden aikana, aloittaen heti tammikuussa Oulusta.

Jou! Olen Reetta, vuosimallia ysikybä ja fuksimallia 2010. NESUEnklaavissa toimin tarjoiluvastaavana. Olen kotoisin Sysmästä. Ei siitä sen enempää. Minulle tärkeitä juttuja ovat mm.pankkikortti (löytyiskö budjetinhallinnan peruskurssia?!), jenkki-purkka makua peppermint, kämppikseni, musiikki, sekä tietenkin kaverit, joiden nurkissa pyörin aina kun mahdollista, enemmän tai vähemmän toivottuna vieraana. Koska otan pestini NESUssa vakavasti, käytän usein vapaa-aikaani perehtyen sitsijuomien koostumuksiin. Juhlimisen vastapainona tykkään kaikennäköisestä liikunnasta, tällä hetkellä ehdottomana ykkösenä on Orion-koulu-välin dallaaminen 25-asteen pakkasessa.

Kotoisin olen Suomen Chicagosta, josta siirryin lappeen Rantaan samoiltuani vuoden Vekaranjärven metsissä (6 op). Kesäisin uhmaan kuolemaa hyppimällä lentokoneista ja talvisin yritän vain pysyä hengissä väistellen fillarilla autoilevia willimiehiä ja –naisia. Olen parhaani mukaan kiertänyt kaikki kissanristiäiset lappeen Rannassa ja Nesuun lähdin mukaan kiertääkseni vastaavat tilaisuudet nyt myös vapaavaltion ulkopuolella. Olen varma, että omalta ja toimiryhmän osalta tämä vuosi tulee olemaan ikimuistoinen ja toivon, että saamme aikaan muistoja (tai vaihtoehtoisesti muistikatkoksia) myös muulle jäsenistölle

Elämässä yleensä hienoa on uusiin ihmisiin tutustuminen, uudet kokemukset ja haasteet. Näitä NESU varmasti tarjoaa runsain mitoin.

Odotan innolla, varmasti paljon huikeutta edessä! Siijuu!!

Projektivastaava: Olli Soikkeli

Projektivastaava: Tiina Korjus

Moro! Soikkelin Olli on nimi ja kolmatta vuotta viihdyn lappeen Rannassa. Alunperin kotoisin Espoon suunnalta. NESU -hommissa pyörin nyt toista kertaa eli jos kiinnostaa sitsit täällä ja muualla Suomessa niin voi tulla kysymään.

Olen Helsingin ytimen kasvatti ja hyvin Skinnarilan elämäntyyliin samaistunut toisen vuosikurssin studerande. Nesusta olen enemmän kuin innostunut sekä kehittämismielessä, että sen kautta avautuvasta mahdollisuudesta osallistua Sitsirundeihin ympäri Suomen. Olen Soikkelin kanssa parivaljakkona järjestämässä Nesu-Enklaavin tulevia projekteja. Uskon toimiryhmämme saavan aikaiseksi paljon uusia, mielenkiintoa herättäviä tapahtumia tänä vuonna. Niistä tulette aivan varmasti kuulemaan! Pidän mustista oliiveista kovasti, sillä ne maistuvat sekä dagen före että dagen efter.

Suosittelen kaikille, että lähette ainakin kerran NESU-porukan messiin sitsaamaan vaikka Turkuun tai Mikkeliin tai minne vaan!

KYYLEF 1/2011 31

NESU-DAGEN’11 – JA OULU EI PILANNUTKAAN AIVAN KAIKKEA Tuore NESU-Enklaavin toimiryhmä, vahvistuksenaan vanha NESU-pj ja NESU-Finlandin edustaja, lähti tammikuun alussa seikkailemaan Ouluun kahden henkilöautollisen voimin. Retki alkoi perjantaiaamuna hieman huonovointisen pj:mme herättelyllä, mutta pienen tovin vierähdettyä johtajamme oli jo valmiina uusiin haasteisiin. Kevyen yhdeksäntuntisen taipaleen taituttua saavuimme etkoilemaan Finanssin kiltahuoneelle ja havaitsimme, että maailman värikkäimmät ja rumimmat seinät löytynevät Oulun yliopistosta. Loppuilta vierähti jouhevasti Kaarle-nimisessä tanssiravintolassa, vaikka paikalliset taskuvarkaat (tai kenties boomarit) verottivatkin hieman omaisuuttamme.

Lauantaina alkoi varsinainen NESU-Dagen. Ensimmäisenä ohjelmassa oli maakokous, jossa keskusteltiin järjestön toiminnasta ja päätettiin muun muassa tulevista tapahtumista. Seuraavaksi NESU-hallitukset ja toimiryhmäläiset pääsivät tutustumaan toisiinsa ja keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista. Illalla vuorossa oli sitsit, joilla tavalliseen tapaan oli tarjolla hyvää(?) ruokaa ja sulosointuisia lauluesityksiä. Seuraavan aamun oloista päätellen myöskään nesteytyksestä ei unohdettu huolehtia. Pyhän NESU-hengen voimalla jotkut urheat jatkoivat juhlintaa aamuun asti, allekirjoittanut kylläkin kömpi pikkutunneilla jonkinlaiseen ruokakärryyn nukkumaan, mistä sitten oli mukavaa herätä ja lähteä selkä vetreänä takaisin kohti Lappeenrantaa.

32 KYYLEF 1/2011

Toimiryhmämme kiittää NESU-Finanssia hienosti järjestetyistä dageneista. NESU-vuosi on kuitenkin vasta aluillaan, ja suosittelemme lämpimästi kaikille enklaavilaisille NESU-matkailua. Uusia NESUkaupunkeja ovat Kuopio, Joensuu ja Tallinna, jotka järjestävät sitsejä seuraavasti: 11.3. Joensuu 12.3. Kuopio 18.3. Tallinna

Kaikki mukaan sitsaamaan!

NESU-terveisin, Anni Kuittinen Enklaavin NESU-vpj’11

RAHALLA SUOMIKIN SAA Ei, en aio väittää osaavani brändätä Suomea paremmin kuin Ollila. En myöskään aio käydä jo puhkikulutettua keskustelua Suomi-brändin ytimestä. Sen sijaan haluan puhua rahasta ja siitä, mitä sillä saa – maabrändikin.

mielikuvamainonta kanavilla on uskomatonta – hiekkarantoja, kulttuuritarjontaa, auringonlaskuja suurkaupungissa, ihmisten ystävällisiä hymyjä. Mutta missä on Suomi? Suomen toivo lepää Duudsoneiden ja Eläkeläisten harteilla.

Brändiraportin julkaisemisen jälkeen lumen luonti lentokentällä on Suomi-brändiä ja Duudsonit – he eivät ole vain hulluja suomalaisia, vaan Suomi-brändin suurlähettiläitä. Ja kun Mari Kiviniemi puhuu Merkelin kanssa saksaa, se vasta Suomi-brändiä onkin! Voimme tietysti jatkaa samalla linjalla ja yrittää vakuuttaa ulkomaalaiset (tai kenet nyt ikinä haluamme vakuuttaa), että tämä on sitä “the Suomea”.

Bränditietoisuutta voi tosin kasvattaa myös toisin – rahalla.

Suomi-brändi ja onnistunut Suomi-brändi ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Onnistunutta brändiä johdetaan. Siksi Suomi saa ja sen kannattaa hyödyntää rehelli-stä, rahalla ostettua markkinointia maabrändinsä vahvistamisessa. Sekunnit BBC:llä tai lehtikampanja Economistissa vaatii euroja, mutta mielikuvamarkkinointi on tehokasta brändin rakentamista. Jopa kunnat ovat heränneet tajuamaan hyvin toteutetun markkinointikampanjan tärkeyden ja tekevät tiivistä yhteistyötä markkinointitoimistojen kanssa – miksei siis brändityöryhmäkin.

Suomen maabrändin luominen perustuu pitkälti joko yritysten omaan markkinointiin tai vahvaan PR-toimintaan. Yritysten tehtävä on kuitenkin ensisijaisesti markkinoida omaa brändiään, ei Suomea.

Tämän hoitaa hienosti esimerkiksi Finnair. Lentoyhtiö taidetaan tuntea nykyään paremmin Aasian-lennoistaan kuin suomalaisuudestaan.

Toisaalta yrityksen vahva profiloituminen suomalaiseksi ei sekään ole aina hyvästä – look at case Nokia.

PR taas on tehokasta, mutta kivaa vain niin kauan kuin se on hyvin hoidettu. Eläkeläiset, Ilkka Kanerva, saunakisat – onhan se ilmaista julkisuutta, mutta ikävä kyllä täysin Ollilan ja brändityöryhmän kontrollin ulottumattomissa. On kuitenkin olemassa lukuisia markkinointikanavia, joiden tehokas hyödyntäminen vahvistaisi maabrändiä siinä, missä se vahvistaa kuluttajabrändejäkin.

Vaikkei Suomi brändinä ole yksiselitteinen – tai ehkä juuri siksi – ammattimaisesti toteutettu markkinointikampanja kommunikoi brändiviestin paremmin kuin yksikään keikka tai poliitikko puhumassa kieliä. Miksi toivoa, että Eläkeläiset humppaisivat Suomen maailmankartalle, kun iskevä markkinointikampanja tekee sen huomattavasti tehokkaammin? Because not all publicity is good publicity.

Anna Kajava KTM, ex-enklaavilainen “Berliinin kirjeenvaihtaja” www.annakajava.com

Niinä harvoina viikonloppuiltoina, kun ehdin avata Berliinissä tv:n, enkä jaksa katsoa 90-luvulla tuotettuja elokuvia tai saksalaista iskelmälaulantaa, vaihdan CNN:lle tai BBC:lle. Sen jälkeen alkaa tehdä mieli matkustaa Afrikkaan, Malesiaan, Turkkiin. Kyseisten maiden

KYYLEF 1/2011 33

JÄÄTÄVÄÄ TOIMINTAA

Teksti: Juha Kanerva

Näin keksit Kyylefiin jutun Kyylef hakee jatkuvalla syötöllä uusia jutun aiheita ja kirjoittajia.

Kyseessä on kuitenkin koko neonkeltaisen ainejärjestön lehti, joten siitä löytyy tilaa halukkaille kirjoittajille. Mistä sitten raapustaa lehteen? Kerron esimerkkitapauksesta, siitä miten juttu voikaan syntyä.

1)

Saavut Turkuun Sefe-päiville. Päädyt muiden päätoimittajien, webmasterien, tiedottajien yms. kanssa yhteiseen workshoppiin. Teidät jaetaan viiteen ryhmään, jossa jokaisen ryhmän tulee suunnitella yksi numero kauppatieteen opiskelijoille tarkoitettu lehti.

2)

Seuraat muiden esityksiä ja huomaat heti alkuun toteutuskelpoisen idean fläppitaululta. Kyseessä tiedottaja/sihteerimme Hannan ryhmä, jonka cover storyna kertomus miehestä, joka kerää ympärilleen kansanliikkeen käymällä Hanna kertomassa ideastaan workshopissa. ensin aamulenkillä ja pulahtamassa tämän jälkeen hyiseen avantoon. Tätä ryhmää ei kaksinumeroiset pakkaslukemat heilauta.

3)

Kiität Hannaa, otat yhteyttä tähän fiktiiviseen mieheen, joka tottelee nimeä Petteri Uronen, ja pyydät saada tehdä jutun. Neuvottelut sujuvat positiivisessa ilmapiirissä ja johtavat myönteiseen tulokseen.

Mutta itse asiaan. Maanantai 14. helmikuuta. Takana talven kylmin yö. Minulla on kello soimassa puoli seitsemältä.. Tarkoituksenani on käydä tutustumassa tähän edellä mainittuun toimintaan. Tapaaminen on sovittu klo 7.10 Saimaalle, yliopiston läheiselle mattolaiturille.

Tänään on avannon huoltopäivä, joten aamulenkki on saanut jäädä väliin ja on aika puhkaista jää uudelleen. Tätä kautta pystyn paremmin keskustelemaan Petteri Urosen, Esa Parkon ja Eero Inkerin kanssa ja tarkkailla heidän työntekoaan kameran linssin takaa. Parkko (toinen idean kantaisistä) ja Inkeri (aktiivikävijä) ovat energiatekniikan opiskelijoita, kun taas monessa liemessä keitetty Uronen edustaa Työntekoa ennen auringonnousua. neonkeltaista väriä.

Paukkupakkaset ovat tehneet tehtävänsä. Styrox ei ole millään kestänyt eristeenä ja avanto on umpeutunut. Hyvillä työvälineillä avanto on kuitenkin hetkessä auki. Ja eipä aikaakaan, kun jo miehet vuorotellen käyvät polskuttelemassa ja ihmettelemässä kelluvia jääpaloja hyisessä Saimaassa. Mistään pikaisista pyrähdyksistä on turha puhua, sillä jokainen heistä nauttii selvästi tästä elämyksestä. Ainoastaan lukuisten vaatekerrosten uudelleenpukeminen tuottaa pikku pulmia sormien jäätyessä väkisin tässä -20 asteen kelissä.

Talven mittaan tähän leikkiin on lähtenyt noin kymmenkunta opiskelijaa, naisia heistä melko tarkkaan puolet. Uronen & co haluavat korostaa, että toimintaan otetaan mukaan uusia halukkaita kansallisuuteen tai sukupuoleen katsomatta. Jatkuva rekry on siis käynnissä.

Aamulenkit kiertävät Orionin ja Punkkerin kautta, joista on mahdollista hypätä matkaan, ennen saapumista mattolaiturille. Terveellistä, piristävää, uudenlaista kokemusta ja ennen kaikkea takuuvarma ansaita facebook-tykkäyksiä! Liity ihmeessä tähän seuraan!

34 KYYLEF 1/2011

Petteri aamukylvyssä.

Bonjour Paris!

Teksti: Kiti Friman

Hyvät luttilaiset, täällä puhuu Pariisin kirjeenvaihtajanne Kiti.

Enklaavin pj:n viitta on vaihdettu trikolorinvärisiin aatteisiin ja korkokengät suunnattu kohti tyylin ja rakkauden mekkaa Pariisia.

Opiskelen kesäkuuhun asti valon kaupungissa, mutta tavoitteenani on myös tutustua kaupunkiin niin hyvin, että osaisin sen paremmin kuin tiheässä käytössä ollut hetkellinen raamattuni, LonelyPlanetin Paris –kirja.

Matkani kohti tuntematonta alkoi 31. tammikuuta, kun BlueOnen sinivalkoiset siivet tiputtivat minut Ranskanmaalle. Olin hoitanut kaiken mahdollisen valmiiksi, mikä vain hoidettavissa oli. Mukaan oli pakattu enemmänkin kuin koko elämä, passi ja muut tärkeät paperit olivat niin hyvässä järjestyksessä, että äitikin olisi ollut ylpeä ja tutorini tulisi minua vastaan lentokentälle ja heittäisi minut upeaan yksiööni Notre Damen viereen. Aikatauluni olin hoitanut niin, että ennen kun koulu alkaisi seuraavana päivänä eli tiistaina, minulla oli koko maanantaipäivä aikaa heittää tavarani uuteen kotiini, allekirjoittaa vuokrasopimus, käydä etsimässä puhelinliittymä ja tsekata uusi koulumatkani. Vaan pieleen meni.

KYYLEF 1/2011 35

Valitettavasti tämä upea ja huokeahintainen penthouse-asuntoni olikin jotain sellaista, jota olisin kuvaillut vankilaselliksi. Kuudennessa kerroksessa sijaitsevaan yhdeksän neliön rotanloukkuun kivuttiin talon pääkäytävän sivussa kulkevia vanhoja ja lohkeilleita lautaisia kierreportaita. Ilman hissiä, tietenkin. Ennalta luvattu ”suihku” oli lähinnä huono käytännönpila ja vessaa ei löytynytkään ollenkaan.

Katto meni vinoon ja ikkunalasi oli sarjassamme ”kootut teokset” ties mistä löytyneitä lasinpaloja.

Turha kaiketi mainita, että kaupat jäi tekemättä. Yritin kieltäytyä hymyssä suin asunnon vuokraamisesta 80-vuotiaalle mummolle, joka valitettavasti kuitenkin sai hepulin, kun en osannut arvostaa Pariisin antimia. Viiden minuutin sadattelun, varausshekkini heittelemisen ja ovien paumauttelemisen jälkeen mummeli poistui hissiin huutelemaan ja emme tosiaan tehneet vuokrasopimusta.

Kahden tupakan ja kahden matkalaukun alaskannon jälkeen seisoin 19-vuotiaan tutorini kanssa keskellä pariisilaista katua ilman paikkaa, minne mennä, ilman puhelinta, ilman nettiä ja ilman ketään, kelle soittaa ja pyytää vinkkiä. Tutorini kohotti vielä mielentilaani sanomalla ääneen, ettei usko, että löydän mitään muutakaan asuntoa, sillä Pariisi on kuulemma tupaten täysi. Perfect, ajattelin minä ja punnitsin mielessäni, että kumman valitsisi: viereisen hotellin yötaksan 120e vai lennon Helsinkiin 60e.

Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa tilanteen herrattareksi. Onnekseni 19-vuotias sääli minua sen verran, että lupasi majoittaa minut yöksi. Hän teki kyllä myös harvinaisen selväksi, että sellainen ei kyllä ole tapana. Mitäs siinä muuta sitten kuin kamat vuoden -94 punaiseen pikkurelluun ja kohti ”kotia”.

“Tutorini

kohotti vielä mielentilaani sanomalla ääneen, ettei usko, että löydän mitään muutakaan asuntoa, sillä Pariisi on kuulemma tupaten täysi. Perfect, ajattelin minä ja punnitsin mielessäni, että kumman valitsisin: viereisen hotellin yötaksan 120e vai lennon Helsinkiin 60e.”

Tutorini asuikin tietenkin sitten vielä vanhempiensa luona Pariisin periferiassa eli noin 30 km hutiin seuraavan aamuisesta määränpäästäni. Eikä siinä muuten mitään, mutta en ole koskaan ollut mielestäni yhtä lähellä kuolemaa, kuin kyseisessä autokyydissä, vaikka oikeassa elämässä olen kerran jäänyt auton allekin :D Tytöllä oli ennen kokematon itsetunto autonsa ja ajotaitojensa suhteen.

Turvavälit olivat selvästikin vain urbaani legenda ja jos unohtui kääntyä oikealta liuskalta pois, niin ei muuta kuin pakki päälle ja takaisin. Matka tuntui hivenen pitkältä, kun yritin muistella, että mikä henkivakuutussummani lähiomaiselle olikaan.

36 KYYLEF 1/2011

Vaikka olinkin hieman lannistunut asunto-ongelmastani, uskon silti ennen kaikkea optimismiin. Joten ensimmäisen koulupäiväni aikana kaikki toiveet asunnosta täyttyivät, kun kanadalainen vaihto-opiskelijatyttö tuli kysymään, tahtoisinko muuttaa hänen ja espanjalaisen tytön luokse 10 päiväksi, kunnes löydän itselleni pysyvän asunnon. Koulupäivän jälkeen kärräsin jo liian tutuiksi tulleet matkabagaasini Amelien asuinseudulle Montmartrelle ja pääsin vihdoin asettumaan hetkeksi. Hyvä tuuri jatkui edelleen, sillä seuraavana päivänä eräs Havaijilla opiskeleva ruotsalaistyttö tuli kysymään, tahtoisinko muuttaa heidän kanssaan yhteiseen asuntoon seuraavalla viikolla. Loppu hyvin siis, ja nyt kirjoitan tätä tarinaa omasta asunnostani, jossa oma huoneeni on noin 20 neliötä, huoneessa 2 ranskalaista parveketta, marmoritakka ja siivooja käy kerran viikossa.

Ihan vain näin muutamia mainitakseni. Vuokra tietenkin hipoo pilviä, mutta vaakakupin toisessa päässä häämöttävään asunnottomuuteen verrattuna tämä on erittäin toimiva ratkaisu. Plussana vielä se, että katumme päästä on esteetön näkymä iltalenkkipaikalle, SacréCoeurille.

Alun hankaluuksien jälkeen Pariisi on ollut juuri sitä, mitä toivoin ja odotinkin. Ihania ihmisiä, halpaa punaviiniä, tunnelmallisia iltoja ja uusia kokemuksia. Se on sitä, kun avaat ikkunan ja kuulet, kuin nuori äiti opettaa lastaan laskemaan ranskaksi kymmeneen ja sitä, kun autonsa parkkeerausta yrittävä mies vahingossa kolhaisee seuraavaa autoa yhä uudelleen ja uudelleen ja sitä, kun kadulla oleva hedelmäkauppias sulkee kojunsa markiisin illalla kovaan ääneen kirskuen. Se on sitä, että alat laulaa kadulla yhteislauluna Wonderwallia ja joku heittää ylhäältä päällenne 3 ämpärillistä vettä. Se on myös sitä, kun joku töytäisee täydessä aamumetrossa take out –kahvit rinnuksillesi ja sitä, kun juokset uusilla kengillä koiranp*skaan, mutta myös sitä, kun kaadat itsellesi lämpimänä kevätiltana helmikuussa (+15!) lasillisen punaviiniä, istut puoliksi ulos ranskalaiselta parvekkeeltasi ja sytytät savukkeen ja katselet kadun vilinää ja olet hetken tyytyväinen. Paris, je t’aime!

Terveisiä ihanaan lappeen Rantaan! Vaikka se niin mahtava paikka onkin, niin suosittelen vaihtoonlähtöä juuri sinulle, joka luet tätä. Ei ole parempaa tapaa oppia maailmasta, kielistä ja itsestään.

”...(Pariisi) on sitä, että alat laulaa kadulla yhteislauluna Wonderwallia ja joku heittää ylhäältä päällenne 3 ämpärillistä vettä. Se on myös sitä, kun joku töytäisee täydessä aamumetrossa take out –kahvit rinnuksillesi ja sitä, kun juokset uusilla kengillä koiranp*skaan, mutta myös sitä, kun kaadat itsellesi lämpimänä kevätiltana helmikuussa (+15!) lasillisen punaviiniä, istut puoliksi ulos ranskalaiselta parvekkeeltasi ja sytytät savukkeen ja katselet kadun vilinää ja olet hetken tyytyväinen.”

KYYLEF 1/2011 37

SUOMINEIDON RALLI AALLONHARJALTA PÖPELIKKÖÖN VOI OLLA YHTÄ LYHYT KUIN JUTAN LENTO Eduskuntavaalit – tuo sosiaalipornon todellinen päätähti Martiinan ja BB-Saulin rinnalla – kaikkine onnenonkijoineen ovat jälleen täällä.

Viimeistään sen huomaa siitä, kun galluppeja aletaan julkaista yhtä usein kuin ekonomisti sanoo ”kestävyysvaje”. Sitten alkaa ilmestyä kaiken maailman timosoineja muita menestysnäyttelijöitä kaikkiin mahdollisiin medioihin ja tapahtumiin. Gallupeista päästäänkin kaikkia takapuolesta nipistävään kysymykseen: voivatko persujen kannatusluvut olla todellisia? Gallupeilla toki on omat ongelmansa, mutta viitteelistä arvoa niillä kyllä on. Ei käy kiistäminen sitä, etteikö sinivalkoiseen maahamme olisi syntynyt nyt neljäs ”suuri puolue”.

Muistelisin edellisestä elämästäni, että samankaltainen kannatusnousu tapahtui viimeksi vuonna 1970 ja heti perään 1983. Tuolloin Suomen poliittiselle taivaalle nousi Suomen Maaseudun Puolue. Tuo puolue ja sen kannatuksen nousut henkilöityivät voimakkaasti sen johtajiin Veikko ja Pekka Vennamoon. Onko persujen tapauksessa sitten kyseessä uuden SMP:n syntymisestä? Vai oliko se nyt niin uusi?

SMP:n kannatus romahti hallitusvastuun napsahtaessa populistin nilkkaan ja sisäiset ristiriidat lopulta ajoivat puolueen taloudellisestikin konkurssiin.

Mutta kuka olikaan SMP:n viimeinen puoluesihteeri? Timo Soini –niin siis se menestysnäyttelijä.

Tämän päivän tilanteessa voi nähdä myös samantyyppisiä piirteitä kuin taannoisessa kirkosta eroamishuumassa Päivi Räsäsen suoraan 50-luvulta repäisemien kommenttien jälkeen. Ihmiset haluavat olla voittajan puolella ja se luo laumasieluisuutta. Realismilla on tämän ilmiön kanssa yhtä vähän tekemistä kuin eräällä takavuosien curlingtähdellä (PS) ja järjenjuoksulla. En voi välttyä ajattelemasta, että on paljon helpompaa mennä massan mukana, kuin ottaa oikeasti selvää asioista ennen itsenäisen mielipiteen muodostamista.

Pitäisiköhän tunnustaa tosiasiat ennenkuin näemme SMP:n uusinnan?

On selvää, että puolueilla on peiliin katsominen. Politiikka on valitettavasti etääntynyt entisestään kansalaisesta ja tämän aallon harjalla Timo Soini menestyksekkäästi nyt ratsastaa. Mieleeni juolahtaa takavuosien hitti ”Tämä on pop-pop-pop-pop-pop-pop (ulismi) musiikkia”.

38 KYYLEF 1/2011

Mikä tähän riemunkatkeraan tilanteeseen onkaan ratkaisuna? Tosiasioiden tunnustaminen ja nuoren polven äänestäminen vallankahvaan. Tarvitsemme uutta energiaa ja tuoretta näkemystä, jotta saamme rakkaan kotimaamme tulevaisuuden jälleen näyttämään ilotulituksen täytteiseltä. Tämä onnistuu hyvin yksinkertaisella reseptillä: yrittäjyyden kynnyksiä madaltamalla, innovaatiopolitiikkaa ja -kannustimia uudistamalla, työuria pidentämällä ja ulkomaisia investointeja houkuttelemalla. Tällä tavalla saamme kansantalouteemme tuottavuuden kasvua kahdesta suunnasta: sisältä ja ulkoa.

Kestävä hyvinvoinnin kasvu syntyy aidoista kannustimista, joita ovat mm. tuloverotuksen ja omistajaverotuksen ohentaminen ja investointisubventiot ulkomaisille yhteisöille. Emme todellakaan tarvitse paluuta mummonmarkkaan, devalvaation tuomaan näennäiseen kilpailukykyyn kansan selkänahasta ostovoimaa repien ja ammattiliittojen terroriaikaan. Mehän olemme jo nähneet mihin nämä johtavat: todellisen kilpailukyvyn menettämiseen, suhdannevaihteluiden voimistumiseen, lamaan ja lopulta massairtisanomisiin kustannustason järjettömän nousun johdosta. Timo, tätäkö sä haluat?

Nyt on aika kannustaa naapuriakin ottamaan pää ulos sieltä takapuolesta ja tunnustamaan ne tosiasiat.

Minä äänestän monissa persoonissani muun muassa seuraavasti: Kymi: Tuomas Telkkä Lappi: Liisa Ansala Helsinki: Lasse Männistö Uusimaa: Alexander Stubb Häme: Sanni Grahn-Laasonen Entä sinä?

Iloa, valoa ja pelkkiä voittoja kevään kynnyksellä sinulle toivottaen, Niko Ratala ps. mielestäni yksi järjettömimmistä asioista maailmassa on olla äänestämättä.

Madrid, te amo!

Teksti: Laura Kannela

Madrid. Kun tentteihin lukiessa kahvitauot voi viettää ulkona terassilla aurinkoa ottaen ja tammikuun aleista ostetut ballerinat voi laittaa saman tien jalkaan. Sade? Se ei nyt itsestään ihan kauheasti muistuttele. Alan pikkuhiljaa päästä eroon siitä suomalaisille hyvin tyypillisestä huonosta omatunnosta olla sisällä, kun ulkona paistaa aurinko.

Parin ensimmäisen kuukauden jälkeen pystyi jo melkein viettämään kokonaisen aurinkoisen päivän kotona harkkatöiden kanssa tapellen. Yleensä kuitenkin opiskellaan ulkona: slidepinkat, sanakirja ja motivaatiopussi (=ylihinnoiteltua salmiakkia Fuencarralilta) mukaan ja puistoon tai parvekkeelle. Vaihtoehtoisesti viimehetken pänttäämiseen kelpaa hätätapauksessa myös viereisen kirjaston ylimmän kerroksen opiskelutila lasiseinin. Voin kuvitella kesän tenttiviikkojen kuluvan uudella omalla isolla kulmaterassilla. Aurinko! Valo! Jopa opiskelu täällä on näin hoidettuna yllättävän hauskaa. Odotan jo innolla syksyistä Susirajaa, voi sitä valon määrää..

KYYLEF 1/2011 39

Madridissa on jo vierähtänyt melkein 6 kuukautta enkä ymmärrä miten nopeasti aika voi mennä. Alun kämpän etsimis- ja vaihtamissekoilun jälkeen olen asettunut Quevedon kaupunginosaan ihanan asunnon jättimäiseen huoneeseen minimaalisella vuokralla. En myöskään valita vuokraan kuuluvasta omasta kylppäristä, terassista tai asunnon yhden huoneen valloittaneesta eläintarhasta. Syksyn kestäneen peräänantamattoman kitinän ja painostuksen jälkeen sain kämppiksen viemään hämähäkit ja yhden tylsän limasammakon korttelin eläinkauppaan ja tieto hämähäkkien poistumisesta lisäsi eksponentiaalisesti kämpän viihtyisyyttä. Näitä elukoita tuli korvaamaan kameleontti numero 2 (jokaisessa kämpässähän pitää siis tietenkin olla jo yksi kiintiökameleontti), joka on huomattavasti pienempi paha. Samoin kuin siellä huoneessa jo asuvat keltaripsinen lisko, vihreät sademetsäsammakot ja siili, jotka ovat vähintään yhtä huvittavia kuin kämppiksen hölmö terrieri. Ja joo, mulla oli tuuria asunnon kanssa!

Aika nopeasti viikot muuttuivat normaaliksi arjeksi, rutiineiksi. Maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin kävelen 10 minuuttia Moncloaan, otan bussin A Somosaguasin kampukselle ja istun 2-7 tuntia luennoilla, päivästä riippuen. Aamuluennot oli pannassa koko syyslukukauden, mutta nyt kevääksi en pystynyt enää luistamaan. Nyt tiistain luennot 9-16 tuntuu turhan rankalta, erasmus-lukkariksi. Torstaista sunnuntaihin koko syksy tuli vietettyä lounaalla, kahvilla, puistossa, ostoksilla, taas kahvilla, reissuissa, drinkeillä, illallisella ja ulkona. Ja kahvilla. Tavallaan olen aika onnellinen ettei Madridin tapas-kulttuuri ole yhtä antelias kuin eteläisemmissä kaupungeissa. Juoman kanssa täällä saattaa saada pienen annoksen oliiveista pähkinöihin ja hillosipuleihin. Ei kuitenkaan niitä jäätäviä Granadassa saatavia annoksia esimerkiksi ilmakuivatulla kinkulla täytettyjä leipiä. Onneksi en tykkää oliiveista enkä hillosipuleista ja yleensä en täällä Madridissa onnistu saamaan edes niitä pähkinöitä. Ei sillä, että tykkäisin niistäkään ihan liikaa. Saa täältä onneksi hyvääkin ruokaa (mmm croquetas) ja välillä itse asiassa vielä vähän parempaa! Tammikuussa meitä noin kymmentä Complutensessa opiskelevaa suomalaista vaihto-oppilasta hemmoteltiin lounaalla Suomen suurlähettilään residenssissä. Vaikka Madridissa hintataso on huomattavasti Suomea edullisempi, on opiskelija aina opiskelija ja hyvä ruoka maistuu, varsinkin noin mielenkiintoisissa puitteissa! Neljän tunnin rennon lounaan ohella saatiin kuulla paljon suurlähetystön toiminnasta, maiden välisistä suhteista ja suurlähetystön näkemyksestä Espanjan tilanteesta. Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista iltapäivistä Madridissa!

”Syksyn kestäneen peräänantamattoman kitinän ja painostuksen jälkeen sain kämppiksen viemään hämähäkit ja yhden tylsän limasammakon korttelin eläinkauppaan ja tieto hämähäkkien poistumisesta lisäsi eksponentiaalisesti kämpän viihtyisyyttä” Syyslukukaudella tuli vietettyä paljon aikaa Madridissa, loppuvuoden muutamaa reissua lukuun ottamatta. Lokakuussa vuokrattiin auto ja ajettiin pitkäksi viikonlopuksi Lissabonin kaatosateisiin. Marraskuussa reissasin reiluksi viikoksi Etelä-Saksaan ja heti perään joulukuun ensimmäisellä viikolla Shanghaihin, Kiinaan. Näen vieläkin painajaisia viisumisotkuista Kiinan konsulaatin kanssa. Tämän jälkimmäisen reissun ansiosta tutustuin paremmin kuin hyvin espanjalaisten virastojen surkeisiin 9-13 aukioloaikoihin, niiden sijainteihin eri puolilla 6miljoonan asukkaan kaupunkia ja juoksemiseen luukulta luukulle, ilman tulosta tietenkin. Yleisen yhteistyöhalukkuuden, tai sen puutteen, yritän epätoivoisesti unohtaa. Onneksi reissu itsessään oli ihan mahtava, kiitos ihan parhaan isännän ja matkaseuran!

40 KYYLEF 1/2011

Nyt kevään torstai-sunnuntai väli on jo täyttynyt kiitettävästi reissuilla. Laskeskelin viettäväni esimerkiksi helmikuusta vain noin 10 päivää Madridissa. Vuoden lyhimpään kuukauteen on jo mahdutettu reissut Granadaan ja Lissaboniin. Granadassa nautittiin keväästä, auringosta, ystävällisestä ja lämpimästä ilmapiiristä ja kauniista, vanhasta kaupungista. Lissaboniin lähdettiin kaverin synttäreille, eikä tällä kertaa kierrelty enää turistinähtävyyksiä, vaan keskityttiin enemminkin kaverin juhlimiseen. Oli yllättävän rentouttavaa, kun ei tarvinnut ravata tornilta x linnalle y parin päivän tiukassa aikataulussa. Helmikuun reissuputken päättää aurinko ja budjettimatkan kohde vaihtui lopulta, tietyistä syistä, Pohjois-Afrikasta Kanariaan. Kevään viikonloput alkaa muutenkin täyttyä vieraista tai muista reissuista. Matkakohde – lista vaan kasvaa, vaikka kuinka yritän ruksia siltä kohteita pois! Keväälle yritän mahduttaa vielä ainakin pitkän reissun Italiaan, kierroksen Pohjois-Espanjassa sekä etelän kaupungeista Sevillan ja Cadizin.

Ainiin ja Salamancan, Valencian, Ibizan ja Barcelonan! Ja ehkä jonkun kivan pienen kylän rannikolla. Ja..niin.

”tarjoilijoiden kanssa tappelua guiri-hinnoista (vaikka olen blondi, en ole tyhmä enkä aio maksaa 4 euron turistihintaa kahvista, kiitos kysymästä).”

Outoa ajatella, että yli puolet vaihtoajasta on jo ohi. Neljä kuukautta jäljellä. Kaikkien kevään reissujen sekaan haluaisin mahduttaa vielä mahdollisimman paljon Madridia. Mahdollisimman paljon hengailua Retirossa, 100Montaditosin euron keskiviikkoja ja Taninon mansikka daiquireita. Samoin visiittejä Reina Sofiaan ja Pradoon, Malasañan lukuisia baareja, sunnuntaiaamuja El Rastro-markkinoilla, joiden kautta tapaksille La Latinaan sekä tarjoilijoiden kanssa tappelua guirihinnoista (vaikka olen blondi, en ole tyhmä enkä aio maksaa 4 euron turistihintaa kahvista, kiitos kysymästä). Unohtamatta ikkunashoppailua Calle de Serranolla ja Claudio Coellolla tai Zaran ainaisia aleja (tai siltä ne tuntuu kun voi aina vilkaista hintalapusta muun Euroopan kalliimpia hintoja).

Nyt kuitenkin keskityn lähestyvän kesän panikoinnin sijaan näihin rauhallisiin hetkiin Madridissa, jolloin istuu sohvan nurkassa teekupin kanssa kuunnellen kämppiksen aivan liian nopealla espanjalla tulevaa tarinaa viikonlopusta. Kai täällä on jotain opittukin, koska huomaan ymmärtäväni ja vastailevani ihan vahingossa, samalla tietenkin miettien jo seuraavaa reissua. Mitenköhän sitä itseasiassa pääsisi parhaiten kentälle keskiviikkoaamuna, kun metro ei ole vielä auki…

KYYLEF 1/2011 41

Kiltakummittelut Terve!

Kyylefin lukijat, ette pääse vieläkään eroon huonoista vitseistäni. Jatkan kummittelua kiltakummin ominaisuudessa tulevissa Kyylefeissä.

Enklaavin aktiivivuoden jälkeen hyppäsin lytkyn kyytiin ja toimin yokunnan hallituksessa vastuuna yrityssuhteet ja viestintä.Pyrin siis raapimaan jäsenistöä auttavia yhteistyökumppaneita ja pidän yhteyttä nykyisiin.Siinä sivussa parantelen yo-kunnan viestintää, niin sisäistä kuin ulkoistakin. Tämän vuoden teemoina on saada ylioppilaskunnan toimintaa näkyvämmäksi rivijäsenelle, mitä toimistolla oikeasti tehdään ja miksi juuri niitä asioita. Uudistuksia on luvassa ainakin uusille nettisivuille, jotka julkaistaan vielä tämän kevään aikana. Saa myös tulla tenttaamaan aikaasaannoksistamme tai muuten vain istuskelemaan toimistolle.

Vuosi on alkanut koulutusten parissa, on ollut teekkariseminaaria, Suomen ylioppilaskuntien liiton avausseminaaria, talouskoulutusta, Loas-koulutusta, vaikuttamiskoulutusta, koulutusta, yo-talo koulutusta ja sektorikoulutusta... Käytiin eduskunnassakin tutustumassa ja heittelemässä Sauli Niinistön kanssa yläfemmoja. Toisin sanoen kiirettä on pitänyt, kun on ottanut oman vastuualueensa haltuun.

Edeltäjäni aloitti perehdyttämiseni jo joulukuussa dokumenttien, papereiden ja hiljaisen tiedon muodossa.

Koulutuksen ja perehdytyksen lisäksi tärkeänä ja isona alkuvuoden juttuna on ollut hallitusohjelman teko. Se asettaa tavoitteet vuodelle ja ohjaa toimintaa vuoden ajan. Erittäin käyttökelpoinen työkalu, joka auttaa muistamaan ja jaksottamaan tekemisiään. Kaikkia asioita ei onneksi tartte saada keväällä valmiiksi. Hallitusohjelman pohjalta tehtiin oma To Do –lista koko vuodelle, joka toimii tukena ja selvittää mitä hommia tehdään missäkin vaiheessa. Meikäläisellä listalta löytyi tammikuussa mm. Mediakortin päivittämistä, kalenterin tilaamista ja tottakai yhteistyökumppaneiden hankkimista.

42 KYYLEF 1/2011

Ylioppilaskunnan isoimpia hommia tänä vuonna ovat jatkuvan edunvalvonnan ja työn lisäksi mm. Kevään eduskuntavaalit ja syksyn omat edustajistovaalit. Amk:n muutto työllistää toimistoamme paljon ja sen tiimoilta myös jäsenistöllä on sopeutumisen paikka, kun Skinnarilan opiskelijamäärä tuplaantuu. Ovatko ruokaloiden jonot yhtä pitkät kuin kuninkuusraveissa?! Ei kai vaan kukaan sekoita Amk:n koulutusta ja yliopistomme tarjoamaa koulutusta?! Muunmuassa näitä kysymyksiä varten me touhuamme hiki hatussa, jotta meillä kaikilla olisi parempi olla.

Itse toteutus ja työnteko tapahtuu toimistolla. Oman työpisteeni tunnistaa Saipan lipusta, joka valvoo työskentelyäni, Pauli Levokarin joukkuetta ei voi puijata. Pyrin aloittamaan aamuisin kasin aikoihin ja olemaan illalla ennen kuutta kotona. Puhelimen ja sähköpostin välityksellä tulee toimittua todella paljon, suurta roolia näyttelee myös yhteistyökumppaneiden tapaaminen face-to-face. Paras tapa hiillostaa yrityksiä on puhelin ja tapaaminen.

Tämmösillä eväillä on yo-kunnassa lähdetty porskuttamaan kevättä kohti. Mikäli tulee kysyttävää tai huomautettavaa nykäskää hihasta, soittakaa, laittakaa mailia. Sillä tavalla teemme asioista yhdessä parempia. Motivaatiota ja työniloa kevääseen, kyllä se Wappukin alkaa ihan kohta!

Enklaavin kiltakummi Karlo Haapiainen Yrityssuhteet ja viestintä Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta, LTKY +358 44 293 8815 pr@ltky.fi

HALLITUKSEN KOKOUKSET Hallituksen kokous 1/11

Hallituksen kokous 3/11

Aika: Keskiviikko 5.1.2011 klo. 19.00

Aika: Tiistai 25.1.2011 klo. 17.00

Läsnä: Aki Illikainen, Aino Anttolainen Hanna Manelius, Juha Kanerva, Ella Laurila, Aapo Ahtiainen, Pauliina Määttä, Juuso Almgren, Matti Tanninen, Maria Kuutsa, Tuomas Pukkala, Aleksi Kivistö

Läsnä: Aki Illikainen, Aino Anttolainen Hanna Manelius, Juha Kanerva, Ella Laurila, Aapo Ahtiainen, Pauliina Määttä, Juuso Almgren, Maria Kuutsa, Tuomas Pukkala, Aleksi Kivistö, Karlo Haapiainen, Anni Wahlroos

Päätettiin: Valittiin pöytäkirjantarkastajiksi Matti Tanninen ja Juuso Almgren, sekä varahenkilöiksi valittiin Maria Kuutsa ja Tuomas Pukkala. Sihteeriksi valittiin Hanna Manelius.

Päätettiin:

Myönnettiin läsnäolo- ja puheoikeus Tuomas Pukkalalle 1.5.2011 asti. Myönnettiin läsnäolo- ja puheoikeus Karlo Haapiaiselle ja Anni Wahlroosille toimikausien ajaksi.

Päätettiin valita vuosijuhlatoimiryhmä.

Myönnettiin nimenkirjoitusoikeus Matti Tanniselle, Juuso Almgrenille ja Aino Anttolaiselle. Jatketaan Aki Illikaisen nimenkirjoitusoikeutta.

Päätettiin jatkaa Aki Illikaisen tilinkäyttöoikeutta. Tilinkäyttöoikeudet myönnettiin Aino Anttolaiselle, Matti Tanniselle, Ella Laurilalle. Päätettiin myöntää tilinkäyttöoikeudet myös kortinhaltijoille. Päätettiin myöntää pankkikorttioikeus Aki Illikaiselle, Aapo Ahtiaiselle ja Ella Laurilalle.

Päätettiin myöntää puheenjohtajalle edustustili.

Päätettiin korvata hallituksen jäsenille Enklaavin edustamisesta aiheutuvat kulut.

Päätettiin tilata kuvallisia käyntikortteja hallituksen jäsenille.

Valtuutettiin Ella Laurila järjestämään Ystävänpäivätempaus ja Liugur 2011-tapahtuma.

Päätettiin järjestää fuksikursio maaliskuussa.

Päätettiin, että vuosijuhlat järjestetään viikolla 38, 19.9. - 25.9.2011.

Valtuutettiin Aapo Ahtiainen ja Pauliina Määttä järjestämään vuosijuhlat Päätettiin, että Kyylefin julkaisumäärä pysyy neljässä kappaleessa sekä yritys- ja fuksikyylefissä.

Valtuutettiin Matti Tanninen raportoimaan hallitukselle yhdistyksen taloudellisesta tilasta kvartaaleittain.

Päätettiin, että Enklaavi osallistuu Pikkulaskiaiseen 10.2.2011.

Päätettiin tehdä Enklaavi vuosijuhlalogo ja –haalarimerkki.

Päätettiin ketkä lähtevät muiden kaupunkien vuosijuhlille.

Päätettiin suorittaa jäsenkysely.

Keskusteltiin Liugurista, Ystävänpäivätempauksesta, vuosijuhlatoimiryhmästä, SEFE- ja Kylteripäivistä, Hallituksen kokous 4/2011 Aika Maanantai 07.02.2011 klo 17.00.

Läsnä: Aki Illikainen, Aino Anttolainen, Hanna Manelius, Juha Kanerva, Ella Laurila, Aapo Ahtiainen, Pauliina Määttä, Maria Kuutsa, Tuomas Pukkala, Matti Tanninen, Aleksi Kivistö Päätettiin: Päätettiin rakentaa eloton laskuväline Liuguriin 14.2.2011.

Päätettiin olla ottamatta lippuja Helsinginkadun approon.

Päätettiin tilata 200kpl vuosijuhlahaalarimerkkejä.

Päätettiin avustaa tiedekuntaa tuutorihaastatteluiden pitämisessä.

Hallituksen kokous 5/2011 Aika Keskiviikko 16.02.2011 klo 18.00.

Läsnä: Aki Illikainen, Aino Anttolainen, Hanna Manelius, Juha Kanerva, Ella Laurila, Aapo Ahtiainen, Pauliina Määttä, Maria Kuutsa, Tuomas Pukkala, Matti Tanninen, Aleksi Kivistö, Karlo Haapiainen Päätettiin:

Hallituksen kokous 2/11

Päätettiin perua Liugurin Snowbandy-kilpailu.

Aika: Keskiviikko 17.1.2011 klo. 19.00

Päätettiin järjestää vuosikokous keskiviikkona 23.2.2011 klo. 11.00.

Läsnä: Aki Illikainen, Aino Anttolainen Hanna Manelius, Juha Kanerva, Ella Laurila, Aapo Ahtiainen, Pauliina Määttä, Juuso Almgren, Maria Kuutsa, Tuomas Pukkala, Aleksi Kivistö

Päätettiin olla järjestämättä valmennuskurssia.

Päätettiin:

Päätettiin osallistua Jääriehaan 6.3.2011.

Valittiin LTKY:n pakettiauton käyttäjiksi Tuomas Pukkala ja Juuso Almgren.

Päätettiin, että jokainen hallituksen jäsen kirjoittaa blogi-tekstin hallitusvuoden aikana.

Valtuutettiin Pauliina Määttä ja Aapo Ahtiainen järjestämään ystävänpäivätempaus.

Päätettiin tehdä siivousvuorolista kiltikselle.

Päätettiin hyväksyä graafinen markkinointiohjeistus.

Keskusteltiin Yrityskyylefin sisällöstä, Vanhempainpäivästä ja Liugur 2011 –tapahtumasta.

KYYLEF 1/2011 43

44 KYYLEF 1/2011