Kylteri vs. Korona

Kuva & Teksti: Saga Laitinen Teksti on alunperin julkaistu Kauppalehden blogiosiossa Alma Talent x Ekonomit – Kyltereiden takaa 4/2021

”Voisitteko laittaa kamerat päälle, niin mä näkisin edes vähän teitä opiskelijoita?” Nämä ovat sanoja, joita en oikeastaan ikinä ajatellut luennolla kuulevani. Kun aloitin opinnot vuoden 2019 syksyllä, odotin tulevilta vuosilta jotain aivan muuta kuin mitä kohtasin hieman yli puolen vuoden kohdalla.

Jokin mikroskooppisen pieni valtasi hetkessä koko maailman ja sulki myös kymmenet tuhannet opiskelijat neljän seinän sisälle. Mielenterveysongelmat, yksinäisyys ja uupumus ovat nostaneet päätään rajusti, eikä mukana roikkuminen ole kenellekään enää itsestäänselvyys.

Ennen koronaa kulutin suuren osan ajastani kampuksella, jossa päivittäisten kontaktien määrä oli nykytilannetta ajatellen uskomaton. Opiskelukaverit, opettajat ja kampuksen henkilökunta toivat päiviin paljon hyvää energiaa, jota on ollut vaikea löytää kotisohvalta.

Nykyisin päivät kuluvat virtuaalimaailmassa, jossa kontaktit ovat joko pikseliversioita tuttavistani tai minimalistisen kauniisti vain heidän nimikirjaimensa. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö tähän sopeutuminen olisi ollut aikaa vievää ja tuskallista.

Monta tärkeää oppia

Ei kuitenkaan ole mitään niin huonoa, etteikö siitä voisi löytää jotain hyvää. Vaikka korona ravistelee ihmisiä ja taloutta nyt erityisen rajusti, meille on annettu sen mukana myös suuri annos hyvää.

Meille opiskelijoillekin on avautunut mahdollisuus aivan uudenlaiseen kehitykseen. Etäopiskelu vaatii entistä parempia itseoh-

jautumistaitoja, sopeutumiskykyä ja oman itsensä tuntemista. Kenties vaikein sopeutumiskysymys on liittynyt epätäydellisyyden hyväksymiseen, joka on omalla kohdallani johtanut valtavaan kehitykseen juuri oman itsensä tuntemisen suhteen.

Jo vuoden ajan olen saanut harjoitella ajanhallintaa, itseni johtamista sekä omien rutiinien löytämistä uudessa tilanteessa. Kun ainut päivää ohjaava tekijä olet sinä itse, omien tarpeidensa ymmärtäminen korostuu merkittäväksi tekijäksi. Eikä sekään haittaa, jos ei heti onnistu: jokainen päivä on uusi mahdollisuus yrittää uudelleen.

Olen itse saanut koronavuodelta monta tärkeää oppia. Esimerkiksi vapaa-ajan sisällyttäminen aikatauluihin on enemmän kuin tärkeää ja ulkoilu on ehdottomasti paras taukoaktiviteetti.

Ja vaikka opiskelemme etänä, se ei tarkoita, että tulisi pärjätä täysin yksin. Myös apua saa ja kannattaa hakea, jos opiskelu tai muu elämä aiheuttaa hankaluuksia. Näiden asioiden ymmärtämisen lisäksi myös ajanhallinnan taitoni ovat parantuneet merkittävästi, ja itseni hyvästä ja armollisesta johtamisesta on tullut ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Rankka vuosi korosti yhteisöllisyyttä ja periksiantamattomuutta

Puolentoista vuoden takaisilla fuksiviikoilla ympärilläni seisoi vahva joukko kasvoja, joista jokainen oli yksilö omalla tarinallaan ja taustallaan. Olimme kaikki vieraita toisillemme, mutta meitä yhdisti se, että olimme kaikki uuden edessä. Jokainen meistä seisoi samalla viivalla jännittyneenä siitä, mitä tulevat vuodet tuovat.

Ennen kuin huomasimmekaan, meidät integroitiin mukaan koko Suomen kattavaan kylteriverkostoon, jossa jokaisella on tilaa olla juuri sellainen, kuin on.

Korona iski kiilan koko yhteisön väliin ja eristi meidät toisistamme, mutta seisomme silti edelleen yhdessä. Kulunut vuosi on ollut rankka meille kaikille, mutta se on myös korostanut upealla tavalla yhteishenkeä, periksiantamattomuutta ja innovatiivisuutta. Nämä ovat niitä taitoja ja ominaisuuksia, jotka siirrämme mukanamme myös työelämään. Vaikka maailmantilanne aiheuttaa epätoivoa ja surua, on meistä kehittymässä entistä vahvempi ja sopeutumiskykyisempi ekonomien sukupolvi.

Uskallan jo varovasti toivoa, että ensi syksynä pääsemme taas kampukselle kohtaamaan toisiamme aivan uudenlaisella energialla.

Joillekin normaali arki kampuksella tulee täysin uutena, osa meistä pääsee palaamaan vanhoihin tuttuihin kuvioihin. Ensiaskel kampukselle tuntunee silti suurelta, olit sitten ”koronafuksi” tai jo kuluneemmat haalarit omaava kylteri. Tuo askel on pieni askel kylterille, mutta suuri askel yhteisöllemme. Selvisimme jokainen pitkän ja pimeän talven läpi, joka on mieletön saavutus. Jos meitä ei hengenvaarallinen virus pysäytä, niin ei sitten mikään. Ollaan ylpeitä itsestämme ja toisistamme.