Kyylef 04/2008

www.sefe.fi

SEFE PITÄÄ HUOLTA ASEMASTASI OPISKELUAJASTA ALKAEN. Palkan yleiskorotukset, työaika, ylityökorvaukset, lomaraha, sairausajan palkka, äitiysloma, arkipyhäkorvaukset… Mitkään eivät ole itsestään selvyyksiä, vaan edut on saatu vain ja ainoastaan neuvottelemalla. SEFE myös valvoo, että neuvoteltuja sopimuksia noudatetaan. Opiskelijana se tarkoittaa, että SEFE pitää huolta asemastasi sekä yhteiskunnassa että työelämässä, alusta asti.

Tutustu jäsenetuihin ja -palveluihin: www.kylterit.net

Vuosi loppuu, mutten jaksa siitä kirjoitella mitään, kaikki sen tietävät (toivottavasti) kuitenkin. Yksi tälle lehdelle ja minulle merkittävä asia tässä kasista ysiin vaihtumisessa kuitenkin on, ja se on tietenkin päätoimittajan pestini loppuminen. 00:00,01 Y2K+9 tarkoittaa siis uudenvuodenlupausten vannomisen ohella uuden päätoimittajan aikakauden starttaamista.

Monta kokemusta rikkaampana ja itseäni hieman enemmän tuntevana voin hiljalleen hyvillä mielin jättää Enklaavin vastuutoimet ainakin hetkellisesti vähemmälle. Minkäänlaista laskeutumista rapakivitornin korkeuksista maanpinnalle ei kuitenkaan ole tarpeen suorittaa, sillä kaiken aikaa hallitus- ja Kyylef-kauden aikana olen toki härvännyt ihan tavallisena normaalina kylteriopiskelijana muun väen keskellä. Ohimennen sanoen toivon myös, ettei kellään ikinä nouse neonkeltainen hiusten alle pelkästään Enklaavinakkien vetovoimasta. Se kun olisi jo… …reppanamaista.

Opintojen ohella olen tässä lähiaikoina päässyt toimittamaan lehteä, kuten tarkkasilmäisimmät ovat kenties havainneetkin. Kaiken kaikkiaan voisin kuvitella, että päätoimittajuuden ihanuudesta ja ankeudesta (the yingyang-thing, Jungin juttuja) pääsee elämänsä aikana nauttimaan vain hyvin pieni promillen murto-osa tämän planeetan, ja sanotaan vaikka Neptunuksenkin, ihmisistä. Sain siis kokea jotain erilaista ja unohtumatonta täysin ilmaiseksi samalla kun olen jatkanut viisivuotissuunnitelmani, tai

ehkä pikemminkin (kiihkoilematta ja yläfemmaa heilauttamatta) tuhatvuotissuunnitelmani toteuttamista School of Businessin kehdossa. Hieno homma.

Vuoteni 2008 on siis yltäpäältä maalailtu enklaavinkeltaiseksi sekä painettu painokoneissa Kyylefin malliseksi.

Kiitos kaikille kaikesta, näin tunteen palolla sanoen. Ja jos haluatte tietää tipsini jouluun valmistautumiseen tai miten kaikki on kivempaa kuin huippukivaa, tulkaa juttelemaan vaikka samaan pöytään ruokalassa tai GM:n tiloissa. Tähänkään pääkirjoitukseen en näitä asioita saanut mahdutettua, kuten en myöskään mitään suuria elämänviisauksia.

Kaikkea hyvää vielä lopuksi Suvi Hannulalle, vuoden ansioituneimmalle kylterifuksille! Tuskin maltamme odottaa mitä kaikkea keksitkään meille tähän ensi vuoden alussa…:) Tack och adjö!

Riku Rastas Päätoimittaja

Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden kiltalehti

Toimitus Päätoimittaja Riku Rastas kyylef@enklaavi.fi

Taitto ja ulkoasu Riku Rastas

Avustavat toimittajat

Anna Kajava Anna Kunttu Liitto Teemu Rastas Susanna Sirviö Elina Tarkiainen Kiitokset

Ville Karhuviita Urszula Zimoch Kiitokset kaikille avustaneille!

Erityiskiitokset jälleen Antto Virkajärvelle

Ilmestyy 4 numeroa vuodessa 1 FuksiKyylef 1 YritysKyylef 1 AbiKyylef

Julkaisija Enklaavi ry.

PL 20 53850 Lappeenranta enklaavi@lut.fi

Paino

Lappeenrannan kirjapaino Oy Painos: 400 kpl Anna palautetta: www.enklaavi.fi kyylef@enklaavi.fi

Onks pakko, jos ei tahdo?

Tässä sitä nyt ollaan. Viimeinen Kyylefin pj-palstani, lompakko köyhänä, mutta mahtavia kokemuksia rikkaampana. Perinteiden puolesta minun pitäisi kertoa kuinka haikea, surullinen ja huojentunut olo on tällä hetkellä, mutta haluan käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kertoa mielipiteeni oravista.

Nämä pörröisen suloiset karvakorvat ovat uskomattomia olioita. Elämä vaan on helppoa. Syöt, nukut ja lisäännyt – simple. Ei oravat kanna mukanaan kalenteria, parisuhdeongelmia tai finanssikriisiä. Pari ilmaista käpyä päivässä, liikkumatilaa puusta puuhun ja pehmeä lehtikasa sängyksi, niin kaikki on hyvin.

Elämä voi olla helppoa tai siitä voi tehdä helppoa. Mielestäni kuitenkin elämästä pitää tehdä vaikeata, jotta tuntee oikeasti elävänsä. Tietenkään turhiin asioihin ei pidä

panostaa resursseja, vaan keskittyä siihen kuuluisaan kultaiseen keskitiehen. Vapaus valita myös väärä vaihtoehto, käyttää rahat kaikkeen turhaan ja mielummin pari suhdetta kuin parisuhde. Autotiellä makaava maukas käpy vai vanhentunut käpy talvivarastosta? Valintojen maailma.

Se, missä suhteessa molempia osa-alueita yhdistelemme, kertoo täysin meidän tarpeista ja haluista. Voi valita hieman pehmeämmän ”oravamaisen” reitin tai heittää all-in ja pelätä peiton alla, mitä tulevan pitää. Toisaalta, tilannetaju on myös tärkeä.

Jokaisessa tilanteessa ei pysty käyttäytymään samalla tavalla. Joskus pitää antaa periksi kauniimmalle sukupuolelle, mutta toisaalla jonain hetkenä juosta alastomana ympäri yliopistoa. Kolmas määräävä tekijä on tavoitteet. Ilman niitä mahdollisia äärivaihtoehtoja ei tulisi kokeiltua ja elämä olisi tylsää kuin kivellä. Jokainen kuitenkin haluaa jotain. Oravakin haluaa vain elää.

Suhteellisuus, tilannetaju ja tavoitteet. Ah, kuin suoraan humanistin oppikirjasta.

Siirryn nyt lähiaikoina äärirajoilta takaisin normaalille tasolle. Pari vuotta aktiivitoimintaa, lukuisat vauhdikkaat vaaratilanteet ja jäätävät morkkikset saavat nyt pienen hengähdystauon. Käperryn vain omaan pikku pesääni, keskityn itseeni ja suoritan vain helppoja toimenpiteitä. Kiitos ja anteeksi – I’m out.

Choose your side. Be there or be squirrel!

Sekavin terveisin,

Tomi Pyrhönen Kohta Ex-nuija pj@enklaavi.fi p. 040 735 0400

KYYLEF 6

KYYLEF 7

Kyylefin lukijoiden oma tekstiviestipalsta.

Asiahan ei tietenkään minulle mitenkään kuulu, mutta sanonpa vaan...

”Good recovery JP!” -Erasmus Rotterdamilainen “Roskiksen ovi auki! Kaikki “Ovi auki, akka pihalle!”-paidat sisälle roskikseen!”

- mitä ne vielä keksiikään, härreguud… ”Maijun rintsikoille!”

-skål ”kävinpä tossa joutessani pöllimässä talviunisten karhujen luolat tyhjiksi. ei paljon huumoria varmaan ole kun heräävät. kiäh kiäh…”

- voro ”Asennamme lihapullaröntgenit kassoillemme viimeisten trial-testien jälkeen helmikuun alussa. Loppuu sekin pelleily siihen. Kyseisillä röntgeneillä ei näe vaatteiden läpi. Kai.” - anonyymi henkilö ”Hihi. Sipulin vaakanumero S-Marketissa on 69… Hihihi” - perin härskiä… ”KUKA ON MARKKU PAPINNIEMI???!!!”

- Facebook “Tuskin maltan odottaa että pääsen peippailemaan ja dominoimaan jälleen iiteen jäällä… SLURPS!” - Skinnarilan Malkin “Lähestulkoon emme jaksa enää odotella että pääsemme heittelemään “Skinnarilan Malkinia” pitkin seiniä tänäkin talvena! Koko lumikauden ajan tulee hei! Piä pää ylhäällä!”

- Sammonlahden Phaneuf/Ruutu/ Orpik ”Tuskin maltan odottaa että pääsen taas kohta syömään!”

- Timo Jutila ”KUKA VISKOO LUMPPARIA IKKUNAANI ILTAISIN? EIKÖ NE MUKA EDES USKO ETTÄ KARHUVIITA ON TOTTA??!”

- Tekno 4:n kaislikossa suhisee ikävästi… ”Vaalimainosten vihaajat ry kokoontuu jälleen paikassa X aikaan XX:xx.

Mukaan ottakaa perinteiset sottapensselinne sekä töhrimiskirveenne.

Aivot tapojen mukaisesti kotieteisen narikkaan. Siellä siis!”

- elämämme tärkein asia ”Is this place I order the overall? I want. Contact me X.X@lut.fi. Kittos!”

Reply: No, this isn’t the place. But thanks anyways.

!

”Piiikku Kaakkoseen poosti.

Ovi auki, akka pihalle!

Mitä sen on väliä, akka pihaaalle! ring ring ring!”

-T. Ransu

“ OASIS!” “Kuka laitto “Print Internet”-komennon vuoden vikoilla tulostuskiintiöillään perjaina 7.11???! Kaikenlaista settiä tuli tuutin täydeltä kun jouduin yhtä (1!!!) sivuani odottelemaan neljätoista minuuttia!!!1!

Venailin millo joku liero ne paprunsa tulee noutamaan. ei tullut… MJITÄÄH??!!!”

- ykkönen on tarpeeksi suuri luku ”Mitäs amisslangia nää seiskavaihteet ja kolmosvaihteet on? Voisko joku kerrankin selvästi selittää missä ne luennot pietää?”

- Cars have gears, I have tears “Miksi meillä on kurssitarjonnassa AB99001020 ”Werder Bremenin keskikenttäpeluutus vuodesta 1982/ Katsaus piilokärkiin 2000-luvulla”?

Ja mistä voi ilmoittautua ku oodissa en nähny?”

- pundeslandelainen ”Ketä haluis perustaa kolmosaulan hengailupöydän alueelle kerhon, jonka AINOA tehtävä olis heitellä piikkejä kolmosaulan lipunmyyjille? Voitais saada melkoset naurut ku heiteltäis kaikenlaista sutjakkaa istuinten suojista… :) ” - tuleva Pj ”Myydään: Kouluruokaloiden ruokalajien nimigeneraattori. Aseta viikonpäivä, ruoan kaksi pääväriä sekä mahdollisesti maantieteellinen alue, josta joku ainesosa voisi urbaanilegendan mukaan olla. Loput hoitaa kone itse. Saatavana käyttämättömänä. Hp. 219€. tj. kft. per.l.tre. kv. puh.nro=puhelinnumero” - Pavun on oltava Meksikosta ”Löysin kännykän Kiitos hukkaajalle!”

- Fone-Finder

luentosalista.

”No aivan aluksi haluan kiittää kaikille kaikesta. Ja haluan onnitella kaikkia kunnallisvaaleissa läpipäässeitä. Mahtavat kampanjat, mahtava yhteishenki!”

- Jukka Orponainen

”Jos Diva muka on diivoille ni onkos Gigglin sitte kikattaville miekkakaloille?! Kumpis on muka pahempi” - Mitäs tää on? ”miksi joku oli tuonut loasin saunaan omat halkonsa? ne on sähkösaunoja! ei tartte omia klapeja! ja olisit voinu ne viedä takaski sinne liiteriis (missä se sit on…) ku tajusit kämmis! se oli taas näitä b-rappulaisten hölmöilyjä tämä” - elämää ja elektroniikkaa ”vahi notta rosso express. kesti järjettömän kauan saada yks vaivanen pizza eteeni ja siinä vaiheessa napa jo syleili armotta selkärankaa. vetäkää vähemmän sitä hesen kastikettanne siellä ja pizzat uunii nopeemmin. mikä teitä vaivaa, haluaisin nähdä teijjät nälissänne!”

- ens kerraksi rakuunaan ”kukas kaatoi kaikki puut takapihaltamme? jos korjasit omaa ikkunanäkymääs nii tuut narahtamaan, joten antaudu heti suosiolla. yks puu kaatui ikkunani läpi, matossa vieläki atomisia lasisiruja. stn… siis, eihän noin voi tehdä!”

- metsäteollisuus SEIS! ”Armeijan tosimiehet harjoittelee singoin Taipalsaarella ja mitä tehdään täällä? AVATAAN EXCELEITÄ JA VEDELLÄÄN TANGENTTEJA! Joku roti pitäis olla.”

- Tuntematon sotilas (Ja rauhoitutaanpa. Mikäs viesti se tämäkin oli?... (toim. huom.)) ”mistä yliopistolta saisi käyttöönsä aina silloin tällöin hätätilanteessa vasureiden saksia?”

- oikurien maailma? ”Onko syytä sille että kun koulun hisseissä painaa oviensulkeutumisnappia niin tää nappi pelailee ”hieman” varman päälle ja odottelee että se yksjalkainen sokea goblinkin kerkeää toisesta päästä Lappeenrantaa siihen samaan hissikyytiin.

Ja säästää jalkojaan mennen yhden kerroksen ylöspäin?”

- Se on puol sekuntia ja siinä ”Vaaliuurnilta saamieni tietojen mukaan minun olisi pitänyt päästä läpi valtuustoon!”

- Ankan Aku

Tässä oli luultavasti kaikki lukijoiden avautumiset tämän vuoden osalta. Kehoitamme jokaista lukemaan juttuja omalla vastuullaan. Aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja lukijamme eivät aina ilmaise palstallamme asioiden todellista tilannetta. Joskus ilmassa on jopa kärjistämistä, ja tuulesta temmatut jutut saattavat joskus päätyä lehteen. Näin kävi viime numerossa KeTeK:n fukseista kertovalle lukijamme lähettämälle tekstiviestille. Pahoittelemme aiheutunutta tuskaa.

”Suuren suuret pahoittelut KeTeK:lle kaikenlaisesta mollaamisesta sekä heidän fuksiensa moraalisen selkärangan kyseenalaistamisesta. Toki eivät tulevat mustan kantajat täyttele itse läystäkkeittään. Kuhan heitin vaan, haluisin kovasti ekana Saimaaseen ite.”

-Kyylefin tekstaripalstan anonyymi ”vitsailija” (toim. huom.) ”Pahoittelut hammasrivistön kohtalosta Ville Peltoselle” -jääkiekko ”Olen hukannut yhden pääaulan säilytyslokerikon avaimen. Pyydän anteeksi säilytystilan tuhoamisesta, mutta myöskään minä en ole kärsimykseltä säästynyt: Lokerikossa on lukon takana tuikitärkeä Enklaavitarrani. Sniff…”

- a Vain puuttuu…

”En ikinä muista avata ovia iltaisin siitä ovenavausnappulasta vaan väännän siitä rautajutusta ja näin availen ovet itselleni. Pahoitteluni ovien ylläpitäjille.” ”En kerkeä tänä vuonna Lappeenrantaan, ja siitä syvät osanottoni” - Joulupukki ”Wikipedian avulla googlailen Iltatähden Photoplayhin illasta toiseen Trivial Pursuit-enkat. Säälittävää kenties, mutta pitää minunkin saada nimeni historiaan.”

- Slava Kozlov ”Joskus jätän sormenjälkitahroja ikkunoihin. Yritän yleensä ne myös putsata.”

-sottapytty ”Tulin kouluun tossa lokakuussa ilman sitä kuumeetonta päivää. Söin

myös kanttiinissa, toivottavasti kukaan ei nyt turhaan sairastunut…”

- sicko ”Anteex! Luulimme asuvamme Detroitin ghettoissa!”

- Sammonlahden ex-gangsta-räppärit ”Sori, eihän se pyöri sittenkään!”

-Galileo ”kerrankin väärässä” Galilei ”Vaklailen simona jengin pin-koodeja sodexhon kassalla… mutten toki niitä käytä mihinkään muuhun kuin harratustarpeisiini. Joten pahoittelen, mutta ei se pieni kämmen siinä mitään estä näkemästä.”

-aina sen halvimman tuotteen kanssa kassalla kyttäävä… ”Pahoitteluni kirkkaista haalareistani krapulaisille” - Enklaavilainen

Toivottavasti edes muutamien oloa tämä tunnontuskien vapauttaminen helpottaa. Myös Kyylef haluaa pyytää anteeksi kaikkia vääriä tekojaan.

Teksti: Susanna Sirviö

Kuvat: Magali Alves

”Hävittyään vasta-alkajille puoliammattilaiset lähtivät kentältä ovet paukkuen”

KYYLEF 10

Enklaavi järjesti pesäpallon peluuta vaihto-opiskelijoille alkusyksyisenä sunnuntaina syyskuun 21. päivänä.

Vaihto-opiskelijoiden suunnalta tuli heti lukukauden ensimmäisten viikkojen aikana toivomuksia pelipäivän järjestämisestä. Iltamissa kerrotut tarinat suomalaisesta kansallislajista olivat siis näemmä luoneet innostusta... Loppujen lopuksi paljastui, että halukkaita pelaajia olisi riittävästi kunnollisen päivätapahtuman luomiselle. Ja siitä kaikki alkoi.

Pelipäivänä sää suosi kaikkia pelihimoisia paremmin kuin kukaan uskalsi toivoa. Aurinko paistoi lämpimästi kevyen tuulen viedessä liian kuumuuden kuitenkin pois pelaajien kropista.

Keskustan tuntumasta varattu pesäpallokenttä oli (luonnollisesti) täydellinen paikka pesäpallointoilijoiden halujen lievittämiseksi. Lisäksi varusteiden piikkiin ei kukaan lajin tulokas voinut epäonnistumisiaan laittaa, vehkeet ja vermeet olivat Lappeenrannan pesäpallojoukkueelta Pesä Yseiltä lainattuja. Näin ollen puitteet Tahko Pihkalan urheilun pelaamiselle olivat täydelliset. Enklaavi kiittääkin suuresti kaikkia pelailun mahdollistaneita tahoja.

Aluksi tietenkin me suomalaiset ”pesäpallon suuret taitajat (…)” opetimme ja kerroimme pesäpallon saloja, joista vaihtarit pääsivät todella nopeasti perille. Aiemmin viikonloppuna tapahtumaan osallistuneiden hallituslaisten keskuudessa Iltatähden kupeessa suoritettu kertausharjoitusleiri osoittautuikin jo tässä vaiheessa

Uudessa ja vaikeassa onnistumisen riemu lienee se kaikkeista suurin ja tavoiteltavin riemu. Kuvassa osuman jälkeinen Magali Portugalista.

Kuvasta löytyy monen monta pesiksen tulevaa suurlähettilästä. Laji noussee olympiamittelöihin jo tällä vuosisadalla.

erittäin hyödylliseksi. Viimeisten pelimuistojen sijoittuessa peruskouluun oli omien läpiruostuneiden taitojen harjaannuttaminen, tai ehkä pikemminkin uudelleenluominen, erittäin tarpeen.

Mailanhallinta, pallon heittely sekä silmäkäsi-koordinaatio olivat alkutaipaleella hieman hukassa itse kullakin, mutta lopulta alkoi peliseurueemme saada hieman otetta pesäpallosta. Varsinkin Aasian kaukaisemmalta puolelta saapunut, ilmeisestikin krikettiä hieman enemmänkin harrastanut vaihto-opiskelija osoittautui parhaimmaksi pallon heittelijäksi mitä me suomalaisetkaan olimme nähneet.

Itse pelien alettua osoittautui moni vaihtoopiskelijamme erittäin hyväksi pesäpalloilijaksi.

Erityisesti osumatarkkuus palloon sekä lyönnit muutenkin olivat sitä luokkaa, että paikalle olisi tarvittu kenties muutaman paikallisen joukkueen värvääjät etsimään ulkomaalaisia vahvistuksia joukkueensa rosteriin. Kolhuilta emme valitettavasti säästyneet pelaamisen tiimellyksessä, ja erityisesti tytöt saivat kolhun jos toisenkin erinäisistä syistä pelien ja harjoitusten aikana. Esimerkiksi tämän lehden päätoimittaja tempaisi vahingossa pallon lyönnistä suoraan etukopparina olleen vaihtaritytön ylävartaloon, mutta vammoilta säilyttiin. Muutenkin nämä mm. portugalilaista ja puolalaista tyttöenergiaa edustaneet tytöt osoittivat olevansa reippaita ja eteviä urheilijoita, jotka eivät turhasta valita.

Kaiken kukkuraksi me enklaavilaiset olimme iloisia siitä, että luotimme intuitioomme käyttäen pelivälineenä tennispalloa emmekä kivenkovia pesäpalloja.

Yli kolme tuntia kestäneiden pelailuiden jälkeen pelikentän viivojen jo haalistuttua oli hiljalleen aika lopetella pelit tältä erää. Kämmenpohjat kentänpunaisina ja posket uupumuksesta ja ulkoilmasta punoittuneina oli porukka väsynyttä mutta selvästi aidosti iloista ja tyytyväistä. Jälkikäteen sainkin pelanneilta vaihtareilta todella paljon positiivista palautetta ja kiitosta. Näin ollen odotankin innolla ensi kevään pesäpallotunnelmia…

KYYLEF 11

Lahjoja riitti ympäri Suomen maata.

Tämän syksyn vuosijuhlista on vierähtänyt jo kaksi kuukautta ja nyt on hyvä kerrata hieman mitä kaikkea siihen vaadittiin. Suunnittelu alkoi heti alkuvuodesta, jolloin aloimme kovalla tarmolla miettiä paikkojen lisäksi yhteistyökumppaneita. Tänä vuonna illallispaikaksi valittiin lopulta tunnelmallinen Lappeenrannan Kasino, joka osoittautui juuri oikean kokoiseksi näyttämöksi130 vieraan juhlillemme.

Koitti vuosijuhlaviikko, jota oli kauhulla ja innolla odotettu vuoden alusta lähtien. Kiirettä riitti edelleen paikkojen valmistelussa ja tarvittavien tavaroiden haalimisessa kokoon. Yhtään stressiä ei ainakaan helpottanut se, että kahta päivää ennen juhlia pöytäkolmioiden ja lauluvihkojen painopaikka kärsi vesivahingosta rakennuksessa sattuneen tulipalon takia. Näytti ehkä jopa jo siltä kuin vuosijuhlajumalat olisivat kääntänet selkänsä meille jo ennen lähtölaukausta.

KYYLEF 12

Ensimmäinen juhlien tapahtuma oli monopoliturnaus, joka pidettiin ravintola Giggling Mar-

Kuva: Juha Viitakangas

Kevään ja kesän aikana varmistuivat juhlien puhujat, kutsujen ja pöytäkolmioiden ulkonäkö sekä illallisen menu. Syksyllä koulun alettua työtahti porukassamme kasvoi eksponentiaalisesti ja pikkuhiljaa juhlien palapelin palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen. Kutsut lähtivät postiin, kokkareiden pikkusuolaiset tarjottavat tuli testattua ja silliksen teemakin saatiin päätettyä.

Teksti: Elina Tarkiainen

Kuvat: Ville Karhuviita

linissa. Tuomareita lahjottiin kostein keinoin ja leikkiraha pyöri omistajalta toiselle oikean rahan valuessa hiljalleen pelaajien taskuista baaritiskin toiselle puolelle. Kova ja epäreilu peli oli illan sävel, ja tosissaan monopolia pelaamaan tulleet henkilöt saivat pettyä. Heitä ei kuitenkaan paikalla ollut, vaan joukkueet koostuivat hieman muokatun monopolin ammattilaisista. Pelaajistossa oli niin paikallista kuin ulkopaikkakuntalaistakin edustustoa. Ilta sujui suuremmitta ongelmitta ja väki pääsi hiljalleen odotettujen juhliemme tunnelmaan.

Juhlapäivänä karkelot aloitettiin cocktail-tilaisuudella Skinnarilan Hovissa, jossa Enklaavin hallitus vastaanotti mitä hienoimpia 17-vuotislahjoja. Fuksiapurit olivat valmistaneet maistuvia pikkusuolaisia ja kuohujuoma kruunasi tilaisuuden.

Lahjojen jakamisen jälkeen siirryimme busseilla illallispaikalle Lappeenrannan Kasinolle, jonka miljöö oli ihanan syksyinen. Itselleni alkoi nousta taas pienoinen paniikki, koska istumajärjestyksessä oli kaksi ihmistä väärissä pöydissä ja kaikille paikoille ei ollut riittänyt lauluvihkoja.

Siinä vaiheessa ei kuitenkaan enää mitään voinut ja eivät nämä ongelmat näyttäneet loppujen lopuksi monenkaan juhlamieltä vaivaavan. Illallinen saatiin käyntiin ja ainakin omasta mielestäni se vastasi kuvitelmiani vuosijuhlista, joiden järjestämisessä halusin olla mukana. Puhujat olivat mahtavia ja ruoka herkullista.

Juhlat jatkuivat Jängyn Erämiesten metsästysmajalla, jossa Dj Henri soitti musiikkia ja iltapalana tarjoiltiin lappeenrantalaiseen tyyliin lihapiirakoita. Jotkut pirteimmät ja kovakuntoisimmat jatkoivat juhlintaa vielä kellariin aamun jo kolkutellessa ovella.

Sunnuntai alkoi pirteissä tunnelmissa, kun kaikki (tai lähes kaikki) pakkautuivat busseihin kohti merihenkistä sillistä. Joillekin ekstrajännitystä

Speech!

Enklaavin opintoja kv-vastaava Susanna Sirviö oli tärkeässä roolissa tiedekuntamme saavuttamassa merkittävässä voitossa.

”Näytti ehkä jopa jo siltä kuin vuosijuhlajumalat olisivat kääntänet selkänsä meille”

aiheutti matkan varrella ollut lossikyyti. Perillä odotti mm. ”pallomeri” ja onginta, josta sai päivän henkeen sopivia palkintoja. Perunasalaatti ja muu suolainen meni kaupaksi, vaikka jotkut keskittyivätkin enemmän juomapuoleen. Aurinko ja tuuli tervehtivät kaikkia aurinkolasipäisiä synttärivieraita Lamposaaren upeissa maisemissa.

Omasta puolestani haluan lämpimästi kiittää koko Enklaavin hallitusta, innokkaita fukseja ja kaikkia muita, jotka mahdollistivat nämä mahtavat juhlat. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä haluan antaa ison kiitoksen yhteistyökumppaneillemme, jotka tänä vuonna olivat seuraavat:

*Nordea *SK-ravintolat *Larox Oy *Mediakolmio Oy *Etelä-Saimaa *Real Snacks *Paulig *Sefe Elina Tarkiainen Enklaavi ry:n emäntä 2008

Silliksellä sää suosi ja seura viihdytti paikalle kyenneitä.

KYYLEF 13

Here’s a very brief look at the news concerning our most colourful (partly pun intended) group, the exchange students (of which we have an enrasmous amount here)…

So… Giggling Marlin is still alive and well. No big surprises coming from that direction anytime soon. Member Card is still useful, keep your eyes and ears open for discounts.

In Karankokatu people ought to be silent during the night. Every year this seems to be an issue, but what the heck. Those who care (namely the Finnish) tend to move out. Let us all pray and hope that someday we will have harmony in LUT’s 2nd campus-area. Kyylef has Karanko in its prayers.

Exams are coming up once again. Remember to study hard and well.

Snow has hit the ground, at least for a little while.

Those of you who don’t know, snow is just water that is cold, so really it’s no biggie. We at Kyylef (meaning each and every one of our staff) hope you get joy out of snow. Just remember to dress up warmly so you won’t get sick. And please be careful while you are walking, sometimes the ground can be rather slippery and therefore dangerous.

Finally, we wish you a merry Christmas and a happy new year! Some of you we will see next year as well.

Don’t be strangers, we will not bite. Or speak.

Gongrats on finding the only article with English!

Btw. This magazine is done by the business students’ guild Enklaavi (the neon yellow-coloured overalls).

Uusi kylteriyhdyshenkilö otti osaa keväällä järjestettyihin Kylterisitseihin. Kuten kuvasta selviää, oli hänellä jo tuolloin kyky nousta esiin ja tuoda paikallisen kylterin ääni esille.

Esimerkiksi laulun muodossa.

Kaikkien kyltereiden paras kaveri ja lämpimin olkapää Kylli on vaihtunut yliopistollamme. Reippaan ja ystävällisen Tanja Haapasalon tilalle olemme saaneet reippaan ja ystävällisen Santtu Kottilan.

Tanjan siirryttyä muihin tehtäviin SEFEssä valittiin Santtu lokakuusta lähtien yhdyshenkilöksi hoitamaan LUT:n kauppatieteilijöiden asioita.

Määräaikaisena nyt ainakin helmikuun loppuun kylläävä Kottila on tuttu ainakin osalle opiskelijoistamme jo ennestäänkin, onhan hän nykyisessä LTKY:n hallituksessa toisena sosiaalipoliittisena vastaavana.

Helsingistä kotoisin oleva S.K. on jousimies. Ikää tällä jousimiehellä on 22 vuoden verran. Hirven idolikseen sekä toteemieläimekseen ilmoittava uusi Kylli pelaa jalkapalloa harrastuksenaan ja toimii urheilun saralla aktiivitoimessakin, nimittäin Parrun puheenjohtajana. Kottilan elämän portfolioon kuuluu totta kai myös opiskelijariennot.

Pikaisen ja intensiivisen koulutuksen uuteen jobiinsa saanut Kylli hakeutui suojelusenkeliksemme, koska Kyllin-toimen käytännönläheisyys

viehätti. Nyt hänellä on missionaan levittää SEFE-tietoutta LPR-kyltereille kaikin mahdollisin keinoin. Myös tässä lehdessä hän debytoi Kyllin hyvää-palstan kirjoittajana. Ottakaamme kaikki siis kaikki tarvittava apu ja tuki irti yhdyshenkilöstämme! Santtu on henkilökohtaisten kokemusten perusteella helposti lähestyttävä henkilö. Johtaminen ja organisaatiot ovat Kylli-Kottilan pääaine, joten hänellä on myös kompetenssia asioidemme järjestelmälliseen hoitamiseen ja organisointiin (kai siellä pääaineessa sitäkin opetetaan…)

Toivottakaamme siis näin hieman myöhässä Kylli-setämme tervetulleeksi kaitsijaksemme. Jotta Santtu ei jäisi etäiseksi ja pelottavaksi möröksi, jolle ei uskalla mennä kertomaan SEFEasioitaan ja kylterikysymyksiään, kerrottakoon vielä pieni inhimillistävä yksityiskohta hänestä: hänen hiusmallinsa oli ennen pidempi.

Santtu Kottilan 1. Kyllin hyvää-palsta löytyy sivulta 21. Siirry siis sinne tai lue seuraava kirjoitus ennen Sefe-aukeamalle pääsyä.

KYYLEF 15

Kuvat: Paavo Ritala

Pokeriammatilainen Aki Pyysing ei antanut etua kanssakilpailijoilleen: myös hänen eteensä jaettiin aina kaksi omaa korttia.

a

Pokeri on ollut jo lukuisien vuosien ajan huimasti kasvava peli, jonka parissa on viihtynyt ja valitettavasti myös kärsinyt lukematon joukko kaveriporukoita, rahanhimoisia, pelihimoisia sekä muunlaisia pelureita. Pelin eri versioiden säännöt ovat usein helposti omaksuttavia ja monet poptähtiaseman saavuttaneet ammattilaiset sekä viihdyttävyysarvoltaan korkeat pokeri-tvohjelmat ovat osaltaan luoneet massaryntäyksen taskukorttien, ohivetojen ja all-inien maailmaan. Pelimerkit painoivat kovasti myös Lappeenrannan illan vaakakupissa perjantaina 24.10., jolloin Etelä-Karjalan Ekonomit ry järjesti pokeri-illan ns. kolmikantahengen mukaisesti.

”Ilmaiseksi mukaan pelaamaan päässeet kylterit saivat nauttia EKE:n järjestämästä illasta”

KYYLEF 17

Another one takes the pot.

Baaritiloissa käyty turnaus antoi käden häviäjille mahdollisuuden saada lohtua edestään tai tiskiltä.

Joiltakuilta (allekirjoittaneelta) pelimerkit hupenivat juomalasin sisältöäkin nopeammin.

Etelä-Karjalan Ekonomit ry on maakunnan ekonomien yhteistyö-, palvelu- ja etujärjestö, jolla on tänä päivänä hieman vajaat 400 jäsentä. Aika ajoin SEFE:n jäsenjärjestö EKE järjestää kolmikantaisia tilaisuuksia, jossa mukana ovat siis Etelä-Karjalan Ekonomit, SEFE sekä me paikalliset kylterit. Tilaisuuksien ideana on viettää aikaa yhdessä kolmistaan sekä tutustua ja verkostoitua meidän kaikkien yleisen edun hyväksi. Tällä kertaa Etelä-Karjalan Ekonomien hallituksen tiedotusvastaavan Paavo Ritalan järjestämä iltama oli pokerin värittämä.

Paikalle keskustan maanalaiseen Golden Appleyökerhoon saapui illan hämärtyessä kolmisenkymmentä turnauspelaajaa. Illan pokeriturnaukseen oli osanottopaikat jaettu suurin piirtein puoliksi paikallisten kyltereiden sekä ekonomien kesken. Korttiehtoon erikoisvieraaksi ja asiantuntijaksi saapui Lappeenrannan Lauritsalasta lähtöisin oleva pokeriammattilainen Aki Pyysing, joka kunnioitti turnausta ottamalla siihen myös itsekin osaa.

Ennen kuin panokset alkoivat lennellä pöytäkankaille ja pelaajat ulos turnauksesta oli pelaajilla sekä heidän kannattajajoukoillaan tilaisuus saada hieman ravintoa ruumiilleen ja aivoilleen. SEFE:n markkinointisuunnittelija Maria Saarikoski oli paikalla kertomassa ekonomeille ja kyltereille saatavilla olevista eduista ja palveluista. Kuohuviiniä ja lämpimiä leipiä nauttinut kuulijakunta sai toki hyödyllisen tietopaketin lisäksi kylmentyvän syksyn varalle myös SEFE:n perinteistä huulirasvaa.

Ekonomiliiton kevyen tietoiskun jälkeen oli Aki Pyysingin vuoro esitellä hieman itseään sekä uraansa. Helsingissä ekonomiksi vuonna 1986 valmistunut Pyysing heitti kattavassa tarinatuokiossaan monenmoista nippelitietoa ja otteita kokemuksistaan niin talousalan pelikentiltä kuin pokerin rahamaailmoistakin. Läpivalaisu pokerista toimeentulonsa saavan miehen elämään oli kuin ekonomi johtajanpaikalle sopiva alkusoitto puhetta seuranneelle turnaukselle.

Illan verbaalisen tarjonnan tullessa päätökseen oli aika repiä auki tuoreiden korttipakkojen muo-

KYYLEF 18

vikuoret ja aloittaa korttien jakaminen vielä täysien pelimerkkipinojensa takana jännittäneille mittelijöille. Monen mielessä oli varmasti arka toive siitä, että juuri omalle kohdalle sattuisi se monsterikäsi, jolla Lappeenrannan lahja pokerimaailmalle, A. Pyysing, heitettäisiin laulukuoroon.

Kännykän torkkutoiminnon ääntä muistuttava kellontikitys ilmoitti Golden Applen illassa tasaisin väliajoin hetket, joilla ns. sokkopanokset tuplaantuivat, samalla kun pelaaja yksi toisensa jälkeen jäi ihmettelemään pöydän laidalle mihin se viimeinenkin pelimerkki hupeni. Armoa ei annettu vähäisimmissäkään määrin ja jokaisen pelaajan pokerinaama joutui jopa kovemmalle koetukselle kuin Batmanista tuttu Jokeri-naama.

Taiston edettyä siihen vaiheeseen, jossa illan herruudesta oli kamppailemassa enää kaksi kivikovaa pokerihaita, ei istuvien henkilöllisyys ehkä yllättänyt kovin monia. Paikalle dominoimaan saapunut Pyysing oli kasvotusten lehtorimme Jouni Nousiaisen kanssa. Nousiainen, jolla ei ennen iltamaa ollut tosin mainittavaa pokerikokemusta, oli selvästikin edennyt finaalikaksikkoon ”Talous- ja finanssimatematiikka”-kurssilla väläyteltyjen laskutaitojensa avulla. Todennäköisyyslaskentahan on yksi eväs pokeripelaajan rinkassa matkalla Las Vegasin finaalipöytiin. Lopulta, ikään kuin kruunatakseen alussa pitämänsä ammattilaispuheen, Aki Pyysing vei mestaruuden parituntisen turnauksen päätteeksi.

Ilta päättyi tyytyväisin mielin koko kolmikannan keskuudessa. Voiton vienyt ammattilainen Pyysingkin oli jälkeenpäin mielissään illasta ja saamastaan kutsusta. Ahkerasti omasta mielestään Lappeenrannassa käyvällä illan sankaripelaajalla oli muutama neuvo hihassaan ässäkorttien seurana kyltereille. Ekonomi Pyysing haluaa painottaa valmistumisen tärkeyttä. Melko itsestään selvältä kuulostava neuvo tulee kokemuksesta, sillä ennen siirtymistään pokeriammattilaiseksi ehti Pyysing toimia kaupallisella alalla. Pokeriuran varrelta noukittu tärkein neuvo kuuluu taas seuraavasti: ”Älä pelaa rahalla, jota et voi hävitä”. Nämä kaksi

Finaalipöytää edelsi kolme alkupöytää, joiden parhaimmisto eteni kivenkovaan finaaliin.

kehäketun ohjetta on jokaisen hyvä iskostaa näkeviin silmiinsä ja pitää ne mielessään.

Etelä-Karjalan Ekonomit tulee järjestämään uusia tilaisuuksia, joihin me kylterit olemme erittäin tervetulleita. Pokeri-ilta ei ollut ensimmäinen kerta, kun kylterit ovat päässeet kosketuksiin tulevien kollegojensa kanssa, mm. EKE:n järjestämä viinija juustoilta toi jokin aika sitten kauppatieteistä kiinnostuneet yhteen. Erityisesti valmistumisensa jälkeen Etelä-Karjalaan asettuvat kylterit saavat näistä tilaisuuksista varmasti paljon irti, kun he pääsevät jo varhaisissa ajoin kiinni paikalliseen ekonomikulttuuriin. Pokeri-ilta saa Kyylefin tietojen mukaan jatkoa tulevaisuudessa, ja muitakin tilaisuuksia on vireillä, joten yhteistyö tulee jatkumaan lämpimissä tunnelmissa myös lähitulevaisuudessa. Viihteellinen ja asiapitoinen tarjonta

pyritään pitämään harmonisessa tasapainossa tapahtumia mietittäessä.

Enklaavi ei ole tuntematon tekijä paikallisten ekonomien piireissä: Enklaavin puheenjohtajalla on opiskelijajäsenpaikka EKE:n johtokunnassa ja kylteriyhdyshenkilö eli Kyllimme lukeutuu myös tähän joukkoon. Ideamme ja toiveemme tuodaan siis heidän kauttaan ilmi ekonomipiireissä, ja jokainen, jolla on jotain viestiä/ideaa/ehdotuksia Etelä-Karjalan Ekonomeille, voikin vapaasti ottaa yhteyttä ensi vuoden puheenjohtajaamme Tuuli Marttilaan tai Kylliimme Santtu Kottilaan asian tiimoilta.

Etelä-Karjalan Ekonomeista lisätietoa löytyy heidän sivuiltaan www.eteläkarjalanekonomit.fi.

Illan päätteeksi vierailevan tähden (Aki Pyysing, vas.) sekä tilaisuuden järjestäjän (Paavo Ritala) oli helppo hymyillä onnistuneen pokeri-eventin jälkeen.

KYYLEF 19 KYYLEF 15

www.sefe.fi

Teksti: Tanja Haapasalo

SEFE ENNEN ALLEKIRJOITUSTA. Autamme jäseniämme veloituksetta työsuhteeseen liittyvissä oikeudellisissa ongelmissa. Usein apumme on tehokkainta ja arvokkainta silloin, kun nimikirjoituksesi ei vielä ole sopimuspaperin alalaidassa. Niinpä osana juridista apuamme annamme sinulle kokemukseen perustuvan neuvon: ole meihin yhteydessä mieluummin etukäteen – jo työsuhteeseesi liittyvien sopimusten allekirjoitusvaiheessa.

KYYLEF 16

Ota yhteyttä: puh. 020 693 205 arkisin klo 8.30–13.00. www.sefe.fi > kirjaudu jäsensivuille > oikeudelliset palvelut

Hola kylterikollegat!

Pikkujoulukiireet on varmasti jo kaikilla päällä ja opiskellakin pitäisi ehtiä siinä samassa, kolkutteleehan tenttiviikkokin vielä ovella ennen joulupukkia. Viimeiset tsemppaukset koulun suhteen ovat kuitenkin erittäin suositeltavia ja niiden jälkeen voi hyvillä mielin rauhoittua joulun viettoon sekä ansaittuun lepoon. Keväällä voi sitten naureskella rästitenttejä stressaaville kavereille leveä virne naamalla.

Tapetilla joulu-tammikuussa: - - -

joulu ja uusivuosi kesätyöpaikan haku Suomalaiset työmarkkinat ja niiden toi minta -kurssi

Tuntuuko siltä, että isälle tai isoisälle on vaikea keksiä sopivaa joululahjaa? SEFE:n jäsenenä voit tilata edulliseen hintaan sopivan lahjalehden vuodeksi. Tai mikä estää sinua hemmottelemasta itseäsi lehdellä ”jonka olet aina halunnut tilata”!

het ovat olemassa juuri TEIDÄN ongelmianne varten.

Tammikuussa alkaa Suomalaiset työmarkkinat ja niiden toiminta –kurssi, joka käy HOPS:ssasi vapaasti valittaviin opintoihin. SEFE on myös vahvasti kurssilla mukana pitämällä luennot mm. mielekkäästä urasta sekä työsopimuksesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Kurssista saa 5 op:ttä ja se on varmasti hyödyllinen kaikille! Ilmoittautuminen kurssille normaalisti Weboodin kautta kurssin tunnuksella CS34A0450.

Siinä tämänkertaiset asiat Kylliltä. Missä tahansa muissa SEFE:n liittyvissä kysymyksissä saa ja pitää ottaa yhteyttä minuun hetimiten, kun kysyttävää ilmenee.

Rauhallista joulua ja railakasta uutta vuotta toivottaen,

Santtu-Kylli

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Uuden vuoden bileet ovat totutusti rankkoja jopa lappeen Rannan mitta-asteikolla. Siitä huolimatta on muistettava pitää järki päässä ja huolehdittava myös ystävistä. Uuden vuoden aaton juhlahumussa on myös paljon muita ihmisiä liikkeellä, joiden toimintaan et itse voi vaikuttaa. Tästäkin syystä on hyvä laittaa vakuutusasiat vihdoin järjestykseen, mikäli et niin ole vielä tehnyt. SEFE:n jäsenenä saat alennuksia tapaturmavakuutuksen lisäksi myös muista IF:n vakuutuksista.

Aina yhtä stressaava kesätyöpaikan haku kannattaa aloittaa heti tammikuun alussa. Avuksi kesätyöpaikan hakuun ilmestyy SEFE:ltä Kylterin työnhaunopas joulukuussa yhdessä Ekonomi-lehden kanssa. Oppaasta, joka löytyy myös netistä (www.kylterit.net), löydät apuja niin CV:n tekemiseen kuin työhaastatteluun valmistautumiseen. Kesätyöpaikan hakeminen voi tuntua loputtomalta suolta ja toivottomalta, mutta jokainen jätetty hakemus on yksi mahdollisuus lisää sopivan kesätyöpaikan löytämiseen. Älkää siis luovuttako ja käyttäkää kaikki mahdolliset kontaktinne kesätyöpaikan saamiseksi. Ja mikäli työnhaussa tai haastatteluissa ilmenee juridisia ongelmia, niin muistakaa, että SEFE:n lakimie-

Santtu Kottila Kylteriyhdyshenkilö Suomen Ekonomiliitto SEFE ry Lappeenrannan teknillinen yliopisto Puh. 040-743 2811 santtu.kottila@sefe.fi

Vuoden viimeiset kylterikuulumiset saapuivat postissa Tampereelta. Tampereen yliopiston Enklaavi-vastine Boomi ry antaa meille Pete Pokkisen sanoin mietittävää sekä pohdittavaa, tamperelaiseen tyyliin.

Poistakaa Boomi maailmankartalta!

Boomarit on perseestä, boomarit on perseestä!

Jostain kumman syystä me Sisä-Suomen mekan edustajat olemme saaneet hieman vähemmän mairittelevan laulun kylteriyhteisössä.

Mutta ei hätää – Tampere kestää.

Ihanat boomarit ovat oikeasti rakastavaista väkeä. Tästä esimerkkinä viime keväänä järjestetty Manse-ilta teidän lalalalappeenrantalaisten kanssa. Boomin puheenjohtajanakin tunnetuksi tullut gorillapukuinen mies halaili kaikkia saunassa ja tunnelma oli lämmin.

Mustamakkarakin oli sopivan haaleaa.

Jotkut tiukkapipot väittävät, että boomarit sekoilevat liikaa ”pienessä” maistissa. Kiistän silti edelleen, että laulun sanat olisivat oikeassa.

Oikeastaan väitän, että muut ovat vaan liian hyvässä hapessa. Laskeutukaa siis rohkeasti kanssamme pohjaan asti!

Tamperelainen kylteripäätoimittaja vapaa-ajan asusteessaan.

KYYLEF 24

Vaikka ymmärtäähän sen. Teidän pitää olla siellä itärajalla valmiina ja skarppina jatkuvasti. Sitä ei koskaan tiedä, milloin sedät Vladimir

”Sitä ei koskaan tiedä, milloin sedät Vladimir ja Dimitri päättävät lähteä eväsretkelle Suomeen”

Hämeenkadun Appro, made by Boomi ry. Onko sinullakin jo tällainen haalarimerkki haalareissasi?

ja Dimitri päättävät lähteä eväsretkelle Suomeen... Kaino toive siis: pitäkää Suomi pystyssä!

Hiihaahuu! huutaa Boomin kopla. ”Moro!”-sanalla he tervehtivät meitä miesie-ihmisiä.

Joku mielestään viisas suomalainen akateemikko on todennut, että tekstissä pitää olla substanssia (itsehän en tiedä, mitä kyseinen sana tarkoittaa, joten voin kirjoittaa ihan mistä haluan). Ottakaamme siis pieni katsaus Suomen mustamakkarateollisuuden tulevaisuuteen.

Taantuma on vallannut maailman, mutta Tampere voi möllöttää huoletta kartalla. Ytneuvottelut iskevät niin rakennus-, metsä kuin rengasteollisuuteenkin. Mutta mitenkäs mustamakkarateollisuus? Ei mitään hätää, pötköä tulee aivan entiseen tahtiin!

Oikeastaan tässä nähdään tamperelaisten hieno piirre. Matti ja Mervi Tapola ovat ymmärtäneet vaihtoehtoiset rahoitusratkaisut. Jatkuvat Seiska-lehden juttupalkkiot ovat nostaneet yhtiön omavaraisuusasteen pilviin ja näistä vinkkipalkkioista kerätään nyt hedelmiä.

Samat piirteet pätevät myös boomareihin.

Vaihtoehtoiset ja soveltavat ratkaisut ovat erikoisalaamme. Tästä osoituksena Boomin lähetyskunnan syksyinen vierailu Enklaavin vuosijuhlien sillikselle! Jos omien vuosijuhlien sillis on vasta puolen vuoden päästä, niin lähdetään sitten hakemaan kunnon sillistä...

Vahvojen huhujen mukaan boomarit nauttivat vierailusta. Muut eivät niinkään.

Niin, viisaiden opettajatätien mukaan jutun otsikko pitäisi myös sitoa tekstiin. Jos boomarit vaikuttavat joskus yli-innokkailta, kannattaa miettiä maailmaa ilman boomareita. Boomi

Boomilla on jäsenenään noin 800 kylteriä ja se on Tampereen suurin ainejärjestö. pois maailmankartalta – eihän siitä tulisi mitään!

Suomen suurin yksipäiväinen opiskelijatapahtuma Hämeenkadun Appro puuttuisi, Tampereen opiskelijat kuukausittain yhteen keräävät poikkitieteelliset Haalaribileet loppuisivat. Lisäksi kukaan ei kantaisi huolta Suomen mustamakkarateollisuuden tulevaisuudesta, eikä kertoisi illan huonoimpia juttuja jo alkuillasta...

Ja joudutte kuitenkin myöntämään, kyllä teillä tulisi vähän ikäväkin hassunhauskoja boomaritovereita.

Toivotan Boomi ry:n puolesta teille kylmiä tuulia idästä sekä oikein hyvää juhannusta!

Pete Pokkinen Kirjoittaja on Boomin päätoimittaja 2008

Teksti: Susanna Sir

E

nklaavi pistäytyi marraskuun alussa Pietarissa, Lappeenrannan läheisessä metropolissa. Jo kauan oli excursio Itämeren suurimpaan kaupunkiin ollut Enklaavin haaveissa ja tavoitteissa, mutta syystä tai toisesta oli retki jäänyt suorittamatta. Tänä vuonna asian laita oli kuitenkin toinen, kun opinto- ja kv-vastaava Susanna Sirviö suurella tarmolla hoiti homman kotiin ja valmisteli yhdelle kylteribussilastilliselle unohtumattoman elämyksen itänaapurimme entisessä pääkaupungissa.

KYYLEF 26

Matkaltamme jäi paljon kerrottavaa ja muisteltavaa. Niinpä onkin hyvä kerrata matkamme kulku lyhyesti. Jotta tarinointi ei jäisi yhden henkilön näkemyksien varaan, on ohessa kahden matkalaisen kertomukset. Vetovastuussa matkaan lähtenyt Susanna sekä fuksimme Anna Kunttu valaisevat seikkailun etenemistä. Lisäksi myös matkan kokenut päätoimittaja heittää peliin lyhyitä ajatelmiaan Annan päiväkirjan jälkikirjoituksissa.

rviö, Anna Kunttu

Kuvat: Ville Karhuviita

From St.Petersburg with love… (by Susanna Sirviö)

Enklaavi ry:n Pietari-excursio starttasi varhain torstai-aamuna 07:00 yliopistomme edestä. Oma jännitykseni oli mitä korkeimmillaan ja polviin asti roikkuneet silmäpussini kertoivat yömyöhään asti urakoidusta tilinpäätösanalyysin harjoitustyöstä. Lähtö sujui nopeasti, ja kaikki matkalle lähtijät olivat onneksi ajoissa ja valmiina valloittamaan Pietarin kuuluisat kadut.

Saavuimme Pietariin iltapäivän aikoihin aikaa vieneet rajanylitykset ja Pietarin ruuhkakadut selätettyämme. Kirjauduimme pikaisesti hostelliimme ja suuntasimme kohti yliopistovierailua. Pienen harhailun jälkeen löysimme lopulta paikallisen, hieman iäkkäämmän leidin suuntavaiston avulla Pietarin valtiollisen yliopiston Graduate School of Managementin, jossa kuulimme mm. kansainvälisestä MITIMkaksoistutkinto- ohjelmasta, kerrankin näin pietarilaisesta näkökulmasta.

Yliopistovierailun jälkeen jokaisen vatsalaukku oli varmasti kutistunut herneen kokoiseksi ja kaikki suuntasivat omille tahoilleen syömään. Saimme nopeasti huomata, että venäjän kielitaidon alkeet olisivat todella hyödyksi, jotta epätoivoisesti halutessaan tilata blinejä ei saisi sitä 2X2 senttimetrin kokoista salaattipurkkia eteensä. Onneksemme matkalla oli mukana muutamia venäjän kielen taitajia, joilta sai matkan aikana kullan ja blinin arvoista apua.

Ensimmäisenä iltana oli kursiolaisilla mahdollisuus osallistua perinteiseen venäläiseen illalliseen. Melkeinpä kaikki matkalle osallistuneet osallistuivat innokkaina tähän tapahtumaan. Perinteinen venäläinen ”silli turkiksen alla”-salaatti ja borschkeitto vodkalla höystettynä veivät ainakin oman kieleni ja mieleni täysin mennessään. Illallisella oli myös venäläistä laulua, tanssia ja leikkejä, joihin jokainen kuulija otettiin mukaan ja se toikin mahtavaa huumoria koko iltaan. Oli myös mahtavaa kuulla Sörnai Gushasta venäläinen versio, joka löi täysin 6-0 suomalaisen sitseilläkin useasti kuullun version. Venäläiseen tunnelmaan päästyämme olikin hyvä aika siirtyä Rossi`s-nimiseen klubiin, jossa löytyi viihdykettä niin naisen kuin miehenkin makuun.

Seuraavana aamuna klo 10.00 ohjelmassa oli opastettu käynti yhteen maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista Eremitaasissa. Monet kävivät opastetun käynnin sijasta omatoimisesti ihailemassa Eremitaasia ja sen luomuksia. Eremitaasi on itse rakennuksena jo upea, ja jokainen sen huoneista on uniikki kultaisi-

”Samaan aikaan kanssamme Pietariin matkasi suuri joukko koulumme vaihtoopiskelijoita, joten Lappeenrannan edustus Pietarin alueella oli ainakin hetkellisesti varsin vahva ja nuorekas”

Kumpi sitten lienee hienompi: lukuisia vuosia ylväänä seissyt pietarilainen muistomerkki vai haalareissa hiljalleen haalistuva kursiomerkkimme?

Teksti: Santtu Kottila pylväineen ja kattokruunuineen. Nautin ehkä keskivertoa ihmistä enemmän taiteesta, joten odotin Eremitaasi-käyntiä onnesta soikeana ja sen muotoiset pääovet jätin myös lopulta taakseni.

Perjantai-iltapäivänä suuntasimme kohti yritysvierailua, jolla tällä kertaa tutustuimme suureen venäläiseen Baltika-olutpanimoon. Saimme hyvin napakan yritysesittelyn, ja sen jälkeen suuntasimme kiertämään Baltikan tiloja ja näkemään oluen valmistusprosessia. Lopuksi saimme maistella Baltikan erilaisia antimia ja muodostaa oman mielipiteemme panimon olutmerkeistä. Itsehän en oluesta välitä, mutta näin sivullisen silmin Baltikan tuotteet näyttivät selvästi täyttävän oluenjuojien odotukset.

Perjantai-illan oopperaesitykseen uskaltautui tai jaksoi vain kourallinen innokkaita ihmisiä itseni mukaan lukien. Koska Baltikan yritysvierailulta lähtö viivästyi, saivat oopperaan lähtijät mahdollisuuden kokea Pietarin maanalaisen metroverkoston, joka olikin

näkemisen arvoinen erittäin pitkine liukuportaineen.

Esityksenä oli kuuluisa italialainen Giuseppi Verdin säveltämä ooppera La Traviata, langennut nainen.

Oopperaryhmämme energiataso alkoi ensimmäisen puoliajan loppupuolella olla täysin olematonta, mutta onneksemme väliajalla saimme terästettyä itsemme toiseen puoliaikaan. Oopperatalo itsessään oli todella upea ja koristeellinen rakennus. Lavasteet olivat näyttävät ja esiintyjien puvustus oli huippuluokkaa.

Oopperasta jouduimmekin sitten suoranaisesti kiitämään takaisin hostellille ehtiäksemme seuraavaan ohjelmaan.

Perjantai-myöhäisillan suosittu ohjelma oli limusiiniajelu ympäri Pietarin keskustaa katsastaen upeimmat ulkonähtävyydet. Tästä kyydistä kaikki näyttivät nauttivan, sillä Pietari näyttäytyy parhaimmillaan nimenomaan yöaikaan. Puolentoista tunnin limusiiniajelu Pietarin suurkaupungissa jätti mieleenpainuvat muistot. Hulppean ajelun päätteeksi suuntasimme kohti Revolution-klubia, jossa saimme ainakin kuulla paikallisten rap-lahjakkuuksien taidonnäytteitä.

Päätöspäivänä eli lauantaina oli ryhmällä vapaa-aikaa iltapäivään asti, jolloin paluumatka Lappeenrantaan koitti. Lauantai-aamuna sukelsimme pienellä porukalla Pietarin kujille etsimään mukavaa paikallista ruokapaikkaa, joka onneksemme löytyi helposti.

Täällä paikallisessa ravintolassa selvisi myös, miten katkarapuja tilataan, jos kielitaito ei riitä ja ainoa apu on rakas elekielemme. Lisätietoja elekielen käytöstä antaa myös Pietari-excursiolle osallistunut Antti Puranen, joka taitaa tämän jalon taidon kadehdittavan hyvin. Nautimme vielä ennen lähtöä Pietarin kirpakasta ja aurinkoisesta pakkassäästä käymällä suklaamuseossa ja verikirkossa. Paluumatka sujui monelta kanssamatkustajalta hyvinkin rauhallisesti silmät kiinni, suu auki ja bussin penkki loivaan makuuasentoon säädettynä.

Limusiinilla pitkin Piearin yötä. Kuulostaa aivan kylterimeiningiltä tämä...

Ihastuin Pietariin, vaikka hostellin sentin paksuinen patja oli yhtä kuin kymmenen laudan pätkää selän alla ja hostellin sisustukseen oli panostettu niinkin pal-

Oopperan ystäville Pietari on erinomainen kohde. Kuukauden jokaisena päivänä löytyy esitys, joka pärjää maailmanlaajuisessakin vertailussa. Osa enklaavilaisista suunnisti katsastamaan La Traviatan.

”Saimme nopeasti huomata, että venäjän kielitaidon alkeet olisivat todella hyödyksi”

Kiitokset SEFE:lle oheisesta kylterivenäjä-taskusanakirjan otteesta.

Venäjän pikapikakurssi (pelkkä ääntämisohje):

OJ JOLKI-PALKI! (Voi hitto!)

jon kuin foliopaperista tehdyllä boordilla. Näillä seikoilla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista vaikutusta matkalla viihtymiseni kanssa, vaan niistä jäi ennemminkin hauskoja muistoja. Venäjällä tarvitsee oikeaa asennetta ja pientä seikkailumielisyyttä. Ennakkokäsitykset ja mahdollinen negatiivinen asenne Venäjää kohtaan on syytä heittää roskakoriin. Venäjä on kiehtova, suuri itänaapurimme, jonka erilaisuus ja ei-länsimaalaisuus nimenomaan viehättävät suuresti. Pietari löysi tien sydämeeni, joten enköhän löydä oman tieni takaisin taas Nevskille ja Neva-joen rannalle.

Suuri kiitos vielä kaikille, jotka auttoivat minua kauan suunnitteilla olleen Enklaavin Pietari-excursion järjestämisessä. Tästä Pietarin matkan järjestämisestä opin hyvin paljon siitä, kuinka eri tavalla Venäjällä todella hoidetaan asioita kuin meillä. Ja kiitos kaikille matkaan osallistuneille.

Toivottavasti mieleenne jäi paljon muutakin kuin liikennemerkkitolpat, otsakuhmut ja miliisin kommandopipoiset erikoisjoukot. Toivonkin että Enklaavi järjestää tulevaisuudessa myös Suomen rajojen ulkopuolelle suuntautuvia excursioita (poislukien tietenkin Tukholma ja Tallinna), jotka selvästi herättävät kiinnostusta eri vuosikurssien opiskelijoissa. Vuosi 2008 lähenee loppuaan ja pestini Enklaavin opinto- ja kv- vastaavana tekee samoin, ja haluan tässä onnellisen haikeana toivottaa onnea seuraajalleni ja uudelle hallitukselle vuodelle 2009.

Anna Kuntun Pietari-päiväkirja

(+ päätoimittajan ajatuksia)

1. Päivä Excursio starttasi seitsemän aikaan torstai-aamuna. Pietariin saavuimme kello 14 aikaan, mutta hostellillemme vasta hieman ennen kolmea, sillä pääsimme läheisesti tutustumaan yhteen kaupungin tunnetuimmista ongelmista, nimittäin ruuhkaan. Hostelli toi mukanaan seuraavan yllätyksen. Tajunnan räjäyttävä wunderbaumimainen haju tuntui makuhermoissa saakka, ja sänkyjä voisi pehmeydessään verrata saunan lauteisiin.

Seuraavaksi matka jatkui kohti Pietarin Graduate School of Managementia, jonne saavuimme hieman myöhässä pienen harhailun jälkeen.

Illalla odottikin perinteinen venäläinen illallinen, joka tietenkin huuhdottiin alas vodkalla. Lisäksi saimme tutustua venäläiseen perinnemusiikkiin ja kansantansseihin. Maittavan aterian jälkeen olikin hyvä jatkaa iltaa yökerho Rossi’s:n tiloissa.

Paikallisen tavan mukaan yökerhon ovella oli metallipaljastimet ja miehiltä veloitettiin sisäänpääsystä 50 ruplaa enemmän kuin naisilta. Kyseinen paikka on tunnettu mies- ja naisstrippareistaan.

Mielenkiintoinen paikka kaiken kaikkiaan.

Excursion aikana porukalla oli silloin tällöin aikaa jutustella muiden matkalaisten kanssa ennen ohjattujen tapahtumien alkamista.

Näin myös ennen Baltika-vierailua (yllä) ja paikalliseen kauppakorkeaan tutustumista (alla).

”Hostelli todellakin oli mielenkiintoinen tapaus.

Kun seinään oli ilmestynyt reikä, oli tapana näemmä heitellä kevyet foliopaperit päälle uunikaapista korjaamaan aiheutunut vaurio. Niksipirkkakin jää kakkoseksi tälle innovatiivisuudelle.

Hostelli kuitenkin oli vajaavuudessaankin erinomainen, sillä erilaisine puutteineen ja koomisuuksineen se kuitenkin täytti tehtävänsä hyvin.

Näin ollen saimme hyvin majoitettua itsemme ja paikasta jäi paljon muisteltavaa ja kerrottavaa jo ilman omia edesottamuksia. Emmehän kuitenkaan olleet tulleet nukkumaan ja hengailemaan majapaikkaamme.

Suuri yllätys allekirjoittaneelle oli, että monessa paikassa länsimaalaisuus loisti täysin poissaolollaan, hyvin paradoksaalisesti myös esim.

McDonald’s:ssa (,jonne suurena kulttuurimatkailijana toki heti ensimmäisenä päivänä kavereiden kanssa eksyimme…). Sanat ”three” ja ”Big Mac” aiheuttivat vaikeudessaan hämmennystä kasvavan metropolin ydinkeskustan Mickey D’s:n kassaneidissä, ja tämä vastoin aiheutti hämmennystä venäjää taitamattomassa turistissa. Lopulta kuitenkin kommunikointi onnistui naapurikansojen välillä ainakin auttavasti. En toki olettanutkaan Pietarin olevan länsimaistunut suurkaupunki, mutta edes auttavasti oletin turistien kanssa tekemisissä olevien henkilöiden osaavan muutakin kuin venäjän kieltä.”

KYYLEF 29

2. Päivä

Vaikka POAS:n asunnot eivät aina olleetkaan aivan hienoimmasta päästä... ...kaupungissa riittää enenmmän kuin tarpeeksi iloa silmille: patsaita, siltoja, rakennuksia, monumentteja.

Hyvin kevyen aamupalan jälkeen lähdimme kymmenen aikoihin kohti Pietarin varmaankin kuuluisinta nähtävyyttä, Eremitaasia. Talvipalatsin yhteydessä oleva Eremitaasi on maailman suurin taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, jossa on noin kolme miljoonaa näyttelyesinettä. Jo pelkästään itse rakennus on mahtava kokemus, sillä jokainen huone on erillinen taideteos kultauksineen ja pylväineen. Kahden tunnin vaeltelun jälkeen olikin aika taas siirtyä bussiin ja suunnata kohti Baltikan olutpanimoa. Sivistävä vierailumme tehtaalla päättyi olutmaistiaisiin.

Iltayhdentoista aikoihin hostellimme eteen saapui kolme hulppeaa limusiinia ja kiertoajelumme kaupungilla oli valmis alkamaan kuohuviinin säestämänä. Öinen kaupunki valoineen ja tyyni Neva loivat henkeäsalpaavan maiseman. Parituntinen limusiiniajelumme päättyi yökerho Revolutionin eteen, jossa jatkoimme iltaamme. Revolution osoittautui

”Kun valot jälleen sytytettiin, oli tanssilattiaa tyhjentämässä miliisin erikoisjoukkojen yksikkö kommandopipoissaan ja tietenkin aseistautuneena”

suht tavalliseksi nelikerroksiseksi yökerhoksi. Noin 3.30 aikaan koko yökerho hiljeni ja valot sammuivat. Kun valot jälleen sytytettiin, oli tanssilattiaa tyhjentämässä miliisin erikoisjoukkojen yksikkö kommandopipoissaan ja tietenkin aseistautuneena.

Myöhemmin poistuttuamme paikalta selvisi, että kyseessä oli huumeratsia. Tuiki tavallista itänaapurissa, mutta kyllä meille suomalaisille tilanne aiheutti yhden jos toisenkin harmaan hiuksen.

Eivätkä paikallisten korkeakoulujen tilatkaan näölle juuri vahinkoa aiheuta, kuten kuvasta näkyy.

”Pietarin SWAT:n vierailu oli kyllä mieleenpainuva illanpiristys. Harvemmin sitä saa oluttaan siemailla pöydässä katsoen kun pipopäinen partio valuu hiljalleen ohi aseet hollilla tarkastaen kaikki huoneessa olijat. Syytä paniikkiin ei kuitenkaan ollut, sillä nämä veijarit näyttivät osaavan hommansa ja en uskonut olevani ihan kärjessä heidän prioriteettilistoillaan.

Limusiiniajelu oli kerrassaan mahtava repäisy.

Suureksi onneksi myös matkaoppaamme sattui samaan limusiiniin. Tässä vaiheessa iltaa hän oli jo omissa tukevissa maailmoissaan ja saimme kevyttä komiikkaa mm. hänen vastaillessa Pietariaiheisiin kysymyksiimme.”

Perinteiseen venäläiseen illalliseen kuului ruokaa, viinaksia, tanssia ja laulua, kisoja ja paljon paljon puhetta ruokapöydissä.

3. Päivä Kolmas ja viimeinen päivä alkoi väsyneissä merkeissä. Kirjauduimme hostellista ulos puolen päivän aikaan ja sen jälkeen olikin aikaa ostoksille.

Majapaikkamme vieressä oli valtava tori, josta sai kaikkea maan ja taivaan välillä. Oikein mukava ostosparatiisi siis. Sovimme Pietari-seurueen kesken tapaamisen kolmeksi Iisakin kirkolle, josta kotimatkamme alkoi. Pysähdyimme kuitenkin vielä matkan varrella Viipurissa Karusellissa, joka on valtavan kokoinen ns. turistien ostoskeskus. Olimme takasin kotoisassa Lappeenrannassa puoli kymmenen aikaan illalla väsyneinä, mutta tyytyväisinä.

Vastoin kaikki ennakkoluuloja Pietari on suhteellisen turvallinen kaupunki, ja suurin vaara on kaupungin liikenne. Matkamme sujui ilman suurempia harmeja, vaikkakin oppaamme jakoi mielipiteitä.

Ehkä hänen työtoimistonsa Riskimatkat kuvaa hänen tapaansa matkustaa. Voisin kuvailla Pietariexcursiota yhdellä sanalla: SEIKKAILU. Venäjä on maa, joka jakaa mielipiteitä. Kuten kolikolla, myös Venäjällä on kaksi puolta. Se on maa, joka on täyn-

nä mahdollisuuksia ja jokaisen kulman takaa löytää aina jotain uutta. ”Pietari-retkemme oli miellyttävä kokemus. Mikäli oli jättänyt ylettömän mukavuudenhaluisuuden ja nirppanokkaisuuden suoraan Skinnarilaan pystyi matkasta nauttimaan täysin siemauksin. Suoraan aivoihin asti välillä kolahtanut viemäreiden tuoksu, kielimuuri, sekoboltsien valtaama tiestö, mitä turhia niistä välittämään. Kulttuurien kohtaaminen ei aina ole ongelmatonta ja maassa maan tavalla. Oli suorastaan hätkähdyttävää herätä aika ajoin siihen ajatukseen, että näinkin lähellä Lappeenrantaa on täysin erilainen miljoonien asuttama värikäs maa eli Pietari.”

Kaiken kaikkiaan Pietari-excursiolle säästyttiin vakavilta ongelmilta ja reissusta jäänyt maku oli porukalla miellyttävä. Mikäli siis kiinnostusta riittää, ei muuta kuin ensi vuoden hallitusta hihasta repimään, jotta ensi vuonnakin kylterit suuntaavat Pohjolan Venetsiaan.

KYYLEF 31

V

uosi vaihtuu pian ja samalla myös Enklaavin hallituksessa vaihtuu valta ja hallitus vuosimallia 2009 astuu lavalle. Syyskokous valitsi jälleen hienon joukon innovatiivisia, iloisia ja upeita persoonia hallitukseensa.

Pyöräytän ajan vuodella taaksepäin ja palaan muistoissani vuoden takaiseen Enklaavin syyskokoukseen -07. Tuona päivänä kekkulikauteni projektivastaavan muodossa sai alkunsa.

Vaikea uskoa, että siitä on todellakin vuosi, sillä aika on kulkenut kuin siivillä. Vuosi on sisältänyt unohtumattomia kokemuksia, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Vuoteen on kuulunut paljon upeisiin ihmisiin tutustumista, hienoja reissuja ympäri Suomen, onnistumisen tunteita hyvin onnistuneista projekteista ja aivan mahtava ja ihana hallitusporukka, joiden kanssa olen vuodesta saanut nauttia.

Ja sitten kelaankin ajan takaisin tähän päivään. Ajankohtana jälleen Enklaavin syyskokous, jossa valittiin uusi hallitus seuraavalle toimikaudelle. Kekkulikauteni sai vahvistuksen jatkokaudesta ja tällä kertaa nakki napsahti puheenjohtajan tittelin muodossa. Nyt haluankin esittäytyä teille ja kertoa itsestäni tiukkaa faktaa ja kertoa mietteitäni tulevasta vuodesta.

Olen nimeltäni Tuuli Marttila ja ikää on päässyt kertymään 24 vuotta. Opiskelen toista vuosikurssia kauppatieteitä ja pääaineenani luen rahoitusta. Juureni juontavat Vantaalle, josta päädyin Helsingin ja Espoon kautta lopulta tuttuun ja turvalliseen Skinnarilan vapaavaltioon. Ennen Lappeenrantaan muuttoa ker-

KYYLEF 32

kesin kokemaan monta erilaista ”välivuotta”, joista jokainen on ollut omalla tavallaan hyödyllinen ja opettavainen. Koin kansanopiston ihanuuden ja ammattikorkeassakin tuli vuosi vietettyä lueskellen liiketaloutta. Haave yliopisto-opinnoista ei ottanut laantuakseen ja päädyinkin vielä kerran pääsykokeisiin testaamaan onneani. Tämä kannatti, sillä nyt tunnen eläväni elämäni parasta aikaa rakkaassa yliopistossamme ihanien ihmisten ympäröimänä, laadukasta opetusta saaden ja uusia upeita kokemuksia keräten.

Mutta mitä ensi vuosi tuo sitten tullessaan? Haluan nostaa esille muutaman tärkeän seikan, joihin Enklaavi tulee kiinnittämään huomiotaan ensi vuonna yhä enenevissä määrin.

KV-toiminta. Ensi vuosi tulee olemaan toinen vuosi peräkkäin, kun hallituksessamme toimii kv-vastaava, joka on yhteydessä vaihto-opiskelijoihin. Mainittakoon kv-vastaavan (Susanna Sirviö) toiminnasta tänä vuonna, että hän järjesti mm. pesiksen peluuta vaihtareille ja Pietarin reissun jäsenistölle nyt syksyllä. Haluan lähteä kasvattamaan lähentymistä vaihtareihin päin ja tämä tulee olemaan yksi tärkeä missiomme ensi vuodeksi.

Alumnitoiminta. Tämä toiminta sai ensi askeleensa Enklaavin toiminnassa vuonna 2007. Ensi vuoden hallituksessa on ensimmäistä kertaa nimike alumnivastaava ja tämän pestin vetovastuun ottaa varanpuheenjohtaja. Tavoitteena on kasvattaa alumnitoimintaa ja edesauttaa jo valmistuneiden opiskelijoiden yhteydenpitoa, saada enemmän

Kuva: Juha Viitakangas

yhteistyötä opiskelijoiden ja valmistuneiden välille sekä järjestää illanviettoja jo valmistuneille.

Ulkkaritoiminta. Eli suomeksi muiden ulkopaikkakuntalaisten kauppatieteellisten yksiköiden kanssa tapahtuva yhteistyö. Haluan henkilökohtaisesti viedä Enklaavin ilosanomaa ympäri Suomea ja häikäistä neonkeltaisilla haalareillani opiskelijakollegoitani kaikkialla Suomessa. Haastetta ensi vuoteen tulee siinä, että haluan matkaani mukaan yhä suuremman joukon keltahaalarisia nostamaan Lappeenrantaa Suomen kartalle tai miksei maailmankartallekin. Toinen tärkeä seikka on se, että haluan nähdä yhä enemmän ulkopaikkakuntalaisia Lappeenrannan tapahtumissa, ja tätä tavoitetta tullaan toteuttamaan markkinoimalla yhä vahvemmin tapahtumiamme muille kauppatieteellisille yksiköille.

Kylterit ja teekkarit. Usein kuulee puhuttavan tuosta maagisesta ”Skinnarilan hengestä”. Sitä on, mutta onko tarpeeksi?

Raja-aitoja kyltereiden ja teekkareiden välillä on saatu kaadettua mielestäni kiitettävästi viimeisten vuosien aikana. Mutta mutta, tekemistä sillä saralla vielä löytyy. Yhteistyötä pyritään lisäämään jatkuvasti muiden koulumme kiltojen kanssa ja tähän Enklaavi tulee kiinnittämään huomiota mm. erilaisia tapahtumia järjestäessään.

Muutakin uudistumista ja uutta tarjontaa tarvitaan vuosittain. Paikalleen ei saa jämähtää ja perinteisiinkin tapahtumiin tai tapoihin tulisi aina lisätä jotain uutta maustetta.

Näin ollen tulen pitämään huolen, että Enklaavi jatkaa kehittymistään, nostaa itseään yhä uudelle tasolle ja asettaa riman aina vähän korkeammalle. Tiedossa ensi vuodelle on jälleen hauskoja ja mieleenpainuvia tapahtumia urheilutapahtumista bileisiin.

Näiden lisäksi tärkeänä pidän myös aktiivista yhteistyötä yritysmaailmaan ja yliopistomme kauppatieteiden osastoon.

Lähden ensi vuoteen suurella innolla ja ennen kaikkea erittäin positiivisella ja kehitysmielisellä fiiliksellä. Tulen kantamaan puheenjohtajan viittaa suurella kunnioituksella ja vastuuntunnolla sekä edustan Enklaavia ylpeänä niin koulussamme kuin muillakin paikkakunnilla. Ei muuta kuin uusi Tuuli puhaltamaan ja nokka kohti ensi vuotta!

Terveisin,

Tuuli Marttila Enklaavin uusi nuija vuosimallia 2009

Enklaavin hallitus 2009: Puheenjohtaja: Tuuli Marttila Varapuheenjohtaja, Alumnivastaava: Johanna Noreila Talousvastaava: Teemu Vuorio Yritysvastaava: Antti Käpynen Projektivastaava: Tiina Mustonen Emäntä: Kiti Friman Isäntä: Anni Wahlroos Tiedottaja ja sihteeri: Anssi Laine Fuksivastaava: Patrik Hautala KV- ja opintovastaava: Minttu Hilden Päätoimittaja: Suvi Hannula Onnea valituille!

Enklaavilaiset! Hallitus on meitä kaikkia varten, joten heihin voi ottaa yhteyttä kaikissa asioissa.

KYYLEF 29

-ROMU SX K]SKUUKKXK ]KK^ KSNY]^S ON_VVS]^K YZSX^YVKSXKK ¬ SVWKX Ts\TO]^OVcZKVUUSY^K

=YS^K Z`W WZW WK¬ZO "^KS Uc]c UYX^^Y\S]^KWWO Teemme sen mahdolliseksi

Kauppakatu 40 Lappeenranta 0200 3000 (pvm/mpm) nordea.fi

Nordea Pankki Suomi Oyj

Edullinen opintolaina helpompaa opiskeluaikaa varten

Kunnallisvaalit vierähtivät noin kuukausi sitten. Monikohan osaa nimetä edes puolet tuoreesta 71:stä kaupunginvaltuutetusta? Entä kuinka moni näistä osaisi kertoa, miltä herra Puolakka tai rouva Hirvikallio oikeasti näyttää – ihan siltä varalta, että tulisi jotain asiaa? Ja vielä jos muistaisi sen mukavan valtuutetun puolueenkin, olikohan se nyt kokoomus vai vihreät... Noh, whatever, eihän sitä kuitenkaan ennen seuraavia vaaleja näe. Neljän vuoden päästä tavataan taas soppatykillä, sitten voidaan siitä puolueestakin keskustella. Jos se ei ole ehtinyt vaihtua.

Niinpä. Ja sitten ihmetellään, miksi kunnallispolitiikka ei kiinnosta.

Tuoreena kaupunginvaltuutettuna voin sanoa, ettei minuakaan kiinnosta, kuka tarjoaa vaalien alla hernekeittoa ja kuka lettuja. Pariin otteeseen Oleksin vaalitohinoissa pyörineenä minulle luvattiin monesti, että ”oota, käyn eka

syömässä ton demareiden makkaran, niin tuun sit kuuntelee, mitä kokoomus mulle lupaa”.

Ja kun vaalit ovat ohitse, äänestäjä ei muista kenen makkaran olikaan syönyt ja valtuutettu ei muista, mitä olikaan syöjälle luvannut.

Ehdokkaat hukkuvat mukavan harmaaseen valtuutettujen massaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Eipä ihme, että politiikka ei kiinnosta. Maassa, jossa suuri osa kansalaisista ei edes tiedä, mitkä puolueet ovat maamme hallituksessa tai mikä se sellainen oppositio oikein on, kunnallispolitiikka voisi kuitenkin olla hyvä areena aloittaa. Mallia voisi ottaa vaikkapa USA:n presidentinvaalikampanjoista. Palopuheita,

”oota, käyn eka syömässä ton demareiden makkaran, niin tuun sit kuuntelee, mitä kokoomus mulle lupaa” bileitä, sanasotaa, mielenilmauksia – kutkuttava spektri kaikkea sitä, mitä yksikään äänestäjä ei halua missata. Jopa yliopistot olivat mukana kampanjoinnissa myymällä koululla mm. Obaman T-paitoja. Meillä ei saanut edes jakaa flyereita yliopiston pihalla. Turha puhua poliittisen tietoisuuden kasvattamisesta, jos siihen ei anneta työkaluja.

Enkä edes usko ongelman olevan se, että puhutaan vääristä asioista, vaan se, että puhutaan väärällä tavalla. Monotoninen, poliittinen jargon on iskostunut monen poliitikko-wannaben suuhun kuin se olisi tie uskottavuuden huipulle. Missä ovat kaikki värikkäät debatit, räiskyvät kannanotot ja ennen kaikkea rohkea kontakti äänestäjiin? Pari Obamaa ei olisi pahitteeksi täällä Lappeenrannassakaan.

Onneksi seuraavalla valtuustokaudella on kaikki eväät muuttaa kehityksen suuntaa täällä Lappeenrannassa ja lopettaa kunnallisen päätöksenteon potema inflaatio. Tervetuloa vain juttusille – minä en puhu politiikkaa, vaan suomea.

Anna Kajava tuore kaupunginvaltuutettu P.S. Blogistani www.annakajava.com voi valtuustokauden alusta alkaen tsekata viimeisimmät kuulumiset kunnallispolitiikasta ja muitakin ajatuksiani!

KYYLEF 35

Teksti ja kuvat: Teemu Rastas

Kylteri ennättää opintojensa aikana pitää lukuisia esityksiä...

...rientää riennoissa...

1. vuosi - Fuksivuosi Kaikki alkoi muinaisena syksynä 2003, jolloin astuin ensimmäisen kerran Lappeenrannan teknillisen yliopiston päärakennuksen ovista sisään. Aikana, jolloin kauppatieteiden siipeä ei vielä ollut edes olemassa ja tulevat ekonomit siipeilivät tuta-siivessä. Kaikki oli silloin uutta ja outoa; kaupunki, ihmiset, koulu, kaikki. Huolta ei kuitenkaan ollut, sillä opiskelijaelämä veti hetkessä mukaansa. Fuksiviikot sisälsivät runsaasti tapahtumaa ja uusia tuttavuuksia. Varsinkin alun tutor-ryhmästä tuli pienillä viilauksilla oikeastaan koko opiskeluajan läpi kestävä kaveriporukka.

Ensimmäinen vuosi meni vauhdilla syksystä Wappuun.

Opintoviikkoja kertyi massiivinen pino hyvillä arvosanoilla varustettuina ja vieläpä olemattomalla työllä. Kaikki oli helppoa ja erilaisia opiskelijatapahtumia saattoi kiertää huoletta haluamallaan vauhdilla. Jälkikäteen katsottuna fuksivuosi ei kuitenkaan ole helpoin vuosi opiskelijalle, sillä peruskursseilla käydessä on aina sidottu tietynlaiseen aikatauluun, jota ei myöhempinä vuosina enää niin paljoa tarvinnut miettiä. Vapaus siis lisääntyy myöhemmin.

2. vuosi – Pääaineen valinta Pääsääntöisesti toinen opiskeluvuosi jatkaa ensimmäisen vuoden linjaa esimerkiksi lukuisten opiskelijarientojen ja vaivattomien opintoviikkojen suhteen. Ainoa suuri muutos oli, että nyt ei enää vain voinut suorittaa peruskursseja vaan oli oikeasti suuntauduttava johonkin suuntaan. Valitsin siis pääaineista jaloimman eli laskentatoimen. Aineen, jossa suuret rahat tienataan ja jossa debet ja kredit väännetään paikoilleen. Valintaa ei ole tarvinnut katua. Eräskin opiskelujensa lomassa työelämässä paljon viihtynyt markkinoinnin opiskelija on usein salaa haaveillut laskentatoimeen vaihtamista, mutta rohkeus ei ole siihen hänellä virheellisen valinnan tiedostamisesta huolimatta riittänyt. Uskaltakaa vain seurata vaistojanne!

3. vuosi – Kurssit valmiiksi

...sekä käväistä vaihdossa.

Kolmas opiskeluvuosi oli opiskelujen suhteen jo pidemmälle menevä. Lähes kaikki tutkintoon vaadittavat kurssi tulivat jo kasaan ja kandidaatintutkielmakin tuli ajallaan valmiiksi. Arvosanat laskivat ensimmäisistä vuosista jonkin verran, mutta niiden eteen sai silti tehdä enemmän töitä. Opiskelusta tuli hetkessä pykälän verran vaativampaa ja silmät katsoivat jopa aavistuksen verran kaukaisuuteen, jossa häämöttivät gradu ja valmistuminen.

4. vuosi - Vaihtovuosi ”Bienvenue!” toivotti ranskalainen tutorini minulle Angersin rautatieaseman aulassa. Miten tänne päädyin? Vaikea sanoa.

Oli hauska muutaman opiskeluvuoden jälkeen kokea virkistykseksi jotain uutta, joten katseet oli käännettävä Lappeenrannasta ulkomaille. Pieni Angersin kaupunki Ranskassa ja maailman mahtavimpiin yliopistoihin lukeutuva ESSCA toivottivat suomalaisen osaajan tervetulleeksi. Puoli vuotta meni kuin siivillä ja siinä ajassa ehti muutaman croissantin syödä ja punaviinilasillisen juoda. Huikea vaihtariporukka teki oleske-

Matka ylioppilaasta kylteriksi ja siitä edelleen ekonomiksi on vienyt aikaa muutamia vuosia.

Jokaisella kylterillä on omanlainen polkunsa ekonomiksi ja tuntematon tulevaisuus. Mitähän kyseessä olevasta entisestä opiskelijasta tuleekaan tulevaisuudessa...

lun erittäin mieluisaksi ja opiskelukaan ei loppujen lopuksi ollut hullumpaa. Vaihtariaika oli kokonaisuutena katsoen opiskelujen parasta aikaa ja sitä voi lämpimästi suositella jokaiselle kylterille ja miksei teekkarillekin.

On myös syytä mainita valmistumista nopeuttava hankinta, jollaista myös suosittelen kaikille. Vierailulla Cognacin seudulle ostin itselleni laadukkainta mahdollista konjakkia mitä maa päällään kantaa: kaikki rypäleet tuohon juomaan on poimittu vain kaikkein arvostetuimmalta Grand Champagnen alueelta ja juoman kypsytysaika 70 vuotta, jolloin sekä maku että aromit taivaallisia. Pullolle tuli varsin suolainen litrahinta, mutta siitä tuli porkkana loppuopiskeluille, sillä päätin juoda sen vasta, kun maisterin paperit olisivat kourassa. Ihme kyllä tämä lupaus myös piti.

5. vuosi - Gradu Gradun vuosi. Kurssit olivat muutamaa hassua poikkeusta lukuun ottamatta kasassa, joten oli aika aloittaa viimeisen valmistumisen tiellä olleen esteen kimppuun hyökkäys. Aiheen sain keksittyä vielä kohtuu nopeasti, joten toivoa vanhan tutkintorakenteen mukaiseen valmistumiseen vielä oli. Vielä kun aihe käsitteli mieluisaa pokeriharrastusta, niin kaikki meni ohi nopeasti. Ei... vanha tutkintorakenne jäi vain haaveeksi. Ei ollut polttavaa tarvetta tehdä työtä valmiiksi vauhdilla ja opiskelijan rento elämä tuntui varsin mukavalta. Syksy menikin rennosti, jolloin koulu käsitti vain hiljalleen etenevän gradun, muutaman kielikurssin (näistä oli otettava kaikki irti loppuun asti) ja pari tenttiä. Kevät oli oikeastaan samanlaista, mistä syystä gradun piti valmistua kesällä. Ei tapahtunut sekään.

Viidentenä vuonna muuttui kyllä oikeastaan se, että monet opiskelukaverit alkoivat hiljalleen liukua Helsingin suuntaan töiden ja muiden outojen syiden perässä. Lisäksi koulun bileissä ja tapahtumissa käynti väheni minun kohdallani rajusti.

Alkoi tuntua uhkaavasti siltä, että valmistuminen läheni lähenemistään.

6. vuosi - Valmistuminen Viimeinen vuosi. Vielä starttasi siis yksi opiskeluvuosi, josta ei onneksi koskaan tullut kokonaista. Gradu ei edelleenkään edennyt toivottua tahtia, vaikka Wordin usein muistikin avata aamuisin. Jostain oli vain kaivettava se viimeinen rutistus, jolla mustakantinen kirja saataisiin sitä kärsimättömänä odottavalle professorille. Muutto Lappeenrannasta Jyväskylään teki terää, sillä kirjoittaminen alkoi sujua taas uudessa kaupungissa paremmin. Niinpä lokakuun lopussa omaksi hämmästyksekseni gradu oli lopulta valmis. Se oli VALMIS! Se tunne oli uskomaton, tämä kaikille aiheesta tuskastuville tiedoksi. Ei se ole oikeastaan kovinkaan vaativa projekti tuo gradu, mutta sitä vain helposti keksii parempaa tekemistä. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että työssäkäynti opiskelujen ohessa oikeasti vähentää tieteellisen kirjoittamisen intoa. Been there, done that.

Gradun jälkeen kaikki etenikin kuin se kuuluisa ruusuilla valssaus. Kuoharia tuli juotua useaan otteeseen: gradu valmis, gradu painoon, gradu painosta, kandin paperit kotiin, gradun palautus, ilmoitus gradun hyväksymisestä – kaikki erinomaisia syitä kilistelyyn. Kaikki toki sitten huipentui Skinnarila-salin huikeisiin juhlallisuuksiin, jossa minut vihdoin kruunattiin maisteriksi ja ekonomiksi juhlaväen villisti osoittaessa suosiota. Vai oliko todellinen huipennus kuitenkin tuon kuuluisan konjakin nautiskelu jälkikäteen illan VIP-tilaisuudessa? Ehkä.

Taisi siellä muuten muutama muukin valmistua miksi lie tohtoreiksi ja insinööreiksi, mutta marraskuun 28. päivä vuonna 2008 oli ehdottomasti EKONOMIN! KYYLEF 37

Conspiracy - Lopullinen ratkaisu (2001) (USA/Iso-Britannia) BBC/HBO

Ohjaus: Frank Pierson

Kesto: 96 min.

P채채osissa: Kenneth Brannagh, Stanley Tucci,

Colin Firth

Vuonna 1942 Berliinin Wannseessa pidettiin yksi maailman historian kylmäverisimmistä ja teknisesti tehokkaimmista kokouksista.

Kokouksen puheenjohtajana toiminut, SS:n hierarkian yläpäähän sijoittunut Reinhard Heydrich oli saanut tehtäväkseen valjastaa kaikki natsivaltakunnan oleellisimmat elimet yhteen toimiviksi ”juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi”. Tästä kokouksesta kertoo BBC:n ja HBO:n yhteistuotantoa oleva, alun perin televisiota varten tehty elokuva Lopullinen ratkaisu (Conspiracy, 2001).

Elokuvan alussa katsoja pääsee pikaisesti tutustumaan Kolmannen valtakunnan kirjavaan johtohenkilöstöön eri tahojen edustajien saapuessa talvisena päivänä kokouspaikaksi valittuun hulppeaan kartanoon. Rauhaisan idyllin suojiin saapuva joukko on leppoisalla tuulella nautiskellen luksusjuomia- ja ruokia.

Armottomassa Venäjän pakkasessa samaan aikaan itärintamalla käytävä raivoisa taistelu on esillä vain summittaisissa keskusteluissa, joissa Moskovan edustalla sodan ensimmäisen suuren kolauksen kokeneeseen Saksan armeijaan on vielä täysi usko. Kaiken kaikkiaan kokoukseen osallistuu 15 henkilöä, jotka edustavat mm. Gestapoa, SS:ää, eri ministeriöitä sekä miehitettyjä alueita.

Kokoukselle on alun perinkin varattu hyvin vähän aikaa. Keskustelun edetessä kaikille kokoon kutsutuille alkaakin valjeta, ettei kyseessä ole demokraattinen keskustelu. Päivän agen-

Elokuvan käsikirjoitus pohjautuu kokouksessa mukana olleen, ulkoministeriötä edustaneen Martin Lutherin jäämistöstä löydettyyn dokumentaation. Tämä on ainut säilynyt kirjallinen todiste koko kokouksen olemassaolosta. dana ei lopulta olekaan luoda kaikille sopiva ratkaisu juutalaiskysymyksen hoitamisesta, vaan pikemminkin saada jopa uhkaillen jokaiselta taholta siunaus ja lupaus avunannosta jo tehdyille suunnitelmille. Kaiken kaikkiaan juutalaisten kohtalon ”päättämiseen” menee reilu tunti. Lopullinen ratkaisu on tehty.

Conspiracy kuvaa kutkuttavan mielenkiintoisesti natsikoneiston sisäistä hierarkkista kamppailua. Monimutkaisen valtaverkoston eri osien pitäessä tiukasti kiinni omista oikeuksistaan ja päätösvallastaan päädytään kokouksen tauoilla esittämään jopa rivienvälisiä ja rivienpäällisiä uhkailuja toisille puoluetovereille. Lopulta juoniva, sopivasti ystävällisyyttä ja kovuutta hyväkseen käyttävä Heydrich (Brannagh) saa uppiniskaisimmatkin kokoustajat ruotuun robottimaisen lähimmän avustajansa Adolf Eichmannin (Tucci) tuella.

Elokuvasta tulee selkeästi ilmi, miten suuri rooli suljettujen ovien takana, pienellä ydinporukalla käydyillä palavereilla ja keskusteluilla oli Toisen maailmansodan suurrettelöitsijän hallinnossa. Tärkeimmissä asioissa kokousten rooli oli toimia virallisena nukketeatterina, jos-

Kenraali Heydrich (Brannagh, keskellä) oli pakotettu silloin tällöin kuuntelemaan vastalauseita ja muiden ehdotuksia suunnitelmiaan läpikäydessään.

Sinä saat sen ja hän saa tuon, mitäs minä saan?

-Kuppikuntien kokoontuessa Wannseessa eivät kaikki olleet aina tyytyväisiä saamisistaan.

sa valmiiksi juntatut päätökset istutettiin koko porukan tajuntaan. Eettinen puoli päätöksenteossa oli unohtunut, ja juutalaisten oloja ja eloa tärkeämpiä kysymysmerkkejä olivatkin byrokratian rattaiden toimivuus sekä mahdolliset massamurhista koituvat tekniset ongelmat mm. oikeuslaitokselle.

Eettinen vastuu tai sen puute on yksi elokuvan kantavia teemoja. Raakoja ja epäinhimillisiä päätöksiä sopiva ryhmä ei ole arjalaiskiihkossa vaahdossa suin meuhkaava kopla, vaan erittäin korkeasti akateemisesti koulutettu seurue. Tässä faktassa riittääkin miettimistä itse kullekin pitkälle tähtäävistä opiskelijoista.

Unohtuuko etiikka ja moraali nykypäivänäkin yhtä räikeästi, tosin toki erilaisissa asiayhteyksissä, kun asioita ratkotaan isojen poikien kesken ja se oma etu on ainoa tavoiteltava asia? Kabinettipelien taitajat sekä taitavasti toisia manipuloivat henkilöt pääsevät varmasti aina pitkälle tavoitteissaan ja saavat ideansa lyötyä läpi. Tämän voi jokainen johtoryhmien ja päättävien organisaatioiden elimien maailmaan aikova pitää mielessään.

Upeasti lavastettu, näytelty ja kuvattu elokuva ei lähde moralisoimaan tai alleviivaamaan sisältöään. Kokouksen ja puheiden annetaan puhua puolestaan. Elokuvalla on kaikille hiljainen sanoma, joka herättänee ajatuksia, varsinkin kun talousmaailma on myllerryksissä pienen joukon tekemien näin jälkikäteen varsinkin arveluttavien ratkaisujen jäljiltä. Voi olla myös, että jos katsoja ei pidä rauhallisista, henkilöihin ja dialogiin nojautuvista elokuvista, voi Lopullinen ratkaisu jättää ”hohhoijaa”olon. Kyylef kuitenkin suosittelee Conspiracyä, ihan vaan vaikka historiallisopinnollisistakin syistä.

KYYLEF 39

Kansainvälinen MITIM-maisteriohjelmamme kehittyy ja kukoistaa!

Haku tiedekuntamme ainutlaatuiseen Master’s Degree Program (CBU) in International Technology and Innovation Management -ohjelmaan on alkanut. Kaikki kansainvälisyydestä ja Venäjästä kiinnostuneet kauppatieteiden kandidaatit hakemaan hopi hopi! Ohjelman sisällöstä on saatu niin hyvää palautetta, että kannattaa käyttää tämä ainutlaatuinen tilaisuus hyväkseen :) MITIM-ohjelma on englanninkielinen (venäjän kielen taitoa ei vaadita) ja se järjestetään yhteistyössä St. Petersburg State University, Graduate School of Managementin (GSOM:n) kanssa. GSOM on Venäjän johtava ja laajan kansainvälisen verkoston omaava kauppakorkeakoulu, joka tarjoaa erinomaiset puitteet kansainväliselle opiskelulle. Maisteriohjelma johtaa ainutlaatuiseen kaksoistutkintoon (double degree). Ohjelmaan valitut opiskelijat saavat kauppatieteiden maisterin tutkintotodistuksen molemmista yliopistoista suoritettuaan ohjelmassa vaaditut opinnot. Kaksoistutkintoon johtava maisterikoulutus on Suomessa ja Euroopassakin vielä harvinaista. Ohjelman tarkoituksena on kouluttaa kulttuurien erot tiedostavia liike-elämän asiantuntijoita Suomi-Venäjä – ja toisaalta VenäjäEU –akselille. Tavoitteena on vastata liike-elämän osaamistarpeisiin kummankin maan erityispiirteet ja kysyntätilanne huomioiden. Ohjelmalla on aktiivinen yrityselämäyhteistyö ja viimeisin yrityselämäseminaari järjestettiin Pietarissa 17.11.

Ohjelman tasosta ja vaikuttavuudesta kertonee jotakin sekin, että ulkoministeri Alexander Stubb kävi luennoimassa ohjelman opiskelijoille GSOM:ssa lokakuun lopulla. Stubbin luento teki suuren vaikutuksen kuulijoihin ja luento päättyi raikuviin aplodeihin.

Ulkoministeri vastaili myös auliisti opiskelijoiden kysymyksiin. Tapaamiseen osallistui myös pieni delegaatio katilta, ja täytyy tunnustaa, että Stubbin ihailijamäärä lisääntyi ainakin yhdellä :) Hakuaika MITIM-ohjelmaan on 2.1. - 27.2.

2009. Opinnot alkavat elokuussa 2009. Ohjelmaan voivat hakea joko alemman tai ylemmän yliopistotutkinnon tai tradenomitutkinnon suorittaneet hakijat ja voin suositella sitä lämpimästi omille kanditutkinnon suorittaneille opiskelijoillemme.

KYYLEF 40

Lisätietoja: http://www.lut.fi/kati/lsb tai suunnittelija Essi Reponen, essi.reponen@lut.fi (05) 621 7214.

Tiedekunnan hyvä opetus on saanut jälleen tunnustusta!

Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta on valinnut vuoden luennoitsijaksi lehtori Markku Ikävalkon. Hänet palkittiin LTKY:n vuosijuhlassa 18.10.2008. Markku Ikävalko opettaa kauppatieteellisen tiedekunnan Johtaminen ja organisaatiot –pääaineessa. Onnittelemme sydämellisesti Markkua upeasta suorituksesta!!!

Tiedekuntaneuvoston kouspäivät

kevään

ko-

Kauppatieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kevään 2009 kokousajat on päätetty. Kokoontumispäivät ovat 14. 1., 11. 2., 11.3., 15. 4., 13. 5. ja 9.6.2009. Palautathan kokoukseen haluamasi anomukset opintosuunnittelijalle aina kaksi viikkoa ennen kokousta, kiitos! Yllä mainittuina päivinä, aina ennen tiedekuntaneuvostoa, tiedekunnan johto tapaa Enklaavin edustajia ja käy heidän kanssaan läpi ajankohtaisia asioita. Enklaavin kautta te kylterit voitte tuoda esiin asioita, joista tiedekunnan johdon tulisi olla tietoinen. Tiedekunnan johto pyysi edellisessä kokouksessa muistuttamaan teitä opiskelijoita tästä mahdollisuudesta.

Pääainevalinnat Kauppatieteiden koulutusohjelman johtaja on hyväksynyt toisen vuosikurssin kyltereiden pääainevalinnat. Kaikki pääsivät lukemaan ensisijaisesti haluamaansa pääainetta. Pääaineiden opettajatutorit tarkistavat valintalomakkeeseen liitetyt HOPSit ja ottavat yhteyttä, mikäli niissä on korjattavaa.

Valintajakauma oli pääaineittain seuraavanlainen: Rahoitus 31 Laskentatoimi 30 Kansainvälinen markkinointi 15 Johtaminen ja organisaatiot 10

Ulkoministeri Alexander Stubb luennoi MITIMohjelman opiskelijoille Pietarissa, GSOM:ssa 28.10.2008.

Kuva: St. Petersburg State University, Graduate School of Management

Hankintojen johtaminen 8 Yritysjuridiikka 6 Strategiatutkimus 5

Yliopiston suomenkielinenkin lyhenne on jatkossa LUT Yliopiston viestien yhtenäistämiseksi on päätetty ottaa käyttöön lyhenne LUT myös suomenkielisissä yhteyksissä. Tiedoksi tämä kaikille kyltereille, että ette luule kielien menneen ihan sekaisin.

Abi-infot uudistuneet!

Yliopiston markkinoinnissa panostetaan vahvasti uusien opiskelijoiden rekrytointiin. Sitä varten myös yliopiston lukioinfot on täysin uudistettu.

Enklaavin puheenjohtaja Tomi Pyrhönen kokosi markkinointihenkisen opiskelijajoukon kyltereitä ja teekkareita kehittelemään infoihin kokonaan uuden konseptin. Tästä syntyikin hieno yliopiston viestinnän alla toimiva projekti. Uudistuneessa lukioinfossa on iskevä ja markkinointihenkinen PowerPoint-kalvosarja, jossa parin vauhdikkaan videopätkän siivittäminä kerrotaan innostavasti lukiolaisille opiskelijaelämästä Lappeenrannassa ja millaisiin töihin täältä valmistunut pääsee. Opintotätikin oli esityksen nähtyään erittäin vaikuttunut :) Tomin johtama joukko oli tehnyt kertakaikkisen upeaa työtä!

Opintoasioissa voit ottaa yhteyttä seuraaviin täteihin: Mailis Heinonen – opintoneuvoja Puh. (05) 621 7227, huone 7351.1 mailis.heinonen@lut.fi Kaija Huotari – opintosuunnittelija Puh. (05) 621 7225, huone 7352.2 Vastaanottoaika ma-pe klo 9 – 12.00 kaija.huotari@lut.fi Kirsti Tiainen – opintosihteeri puh.(05) 621 7292, huone 7385.2 kirsti.tiainen@lut.fi Esitä kansainväliseen maisteriohjelmaan liittyvät kysymykset seuraavalle tädille: Essi Reponen – suunnittelija, kansainväliset asiat puh. (05) 621 7214, huone 7385.1 essi.reponen@lut.fi Jos olet kiinnostunut jatko-opinnoista, ota yhteyttä seuraavaan tätiin: Minna Ranta – opintopäällikkö puh. (05) 621 7226, huone 7386 minna.u.ranta@lut.fi

Jos olet innostunut markkinoimaan yliopistoamme lukioissa, ota yhteyttä viestintäsuunnittelija Laura Saloseen, puh. 040 764 5370, laura.salonen@lut.fi.

Laita sähköpostiin itsestäsi seuraavat tiedot: nimi, koulutusohjelma, vuosikurssi ja sähköpostiosoitteesi, sekä lukio, johon haluaisit lähteä.

Iloisen Joulun odotuksin ja toivotuksin, Minna KYYLEF 41

V

armasti tutun kuuloinen huuto monelle kampuksemme tallaajalle, mutta kuka tai mikä on tämän lennokkaan ja inspiroivan sloganin takana? Mikä instituutio teki itsestään päivänpolttavan puheenaiheen Skinnarilan vapaavaltiossa?

Tietenkin LIITTO, yliopistomme poikkitieteellinen salaseura, jonka lonkerot ovat pitkin syksyä levittäytyneet kaikkialle ja kaikkiin. LIITTOn tavoitteena ei kuitenkaan ole vallankaappaus, vaan teekkari- ja kylteritoiminnan alakulttuurin edistäminen ja oman arvovaltansa kasvattaminen. LIITTOn johdossa vaikuttaa Hallitus, jonka jäsenten henkilöllisyydet pidettäköön salassa salamavaloilta ja julkisuuden valokeilalta. Heidän päämajansa, TOIMISTO, kätkee sisäänsä huippusalaisia dokumentteja, vapaavaltion synkimpiä salaisuuksia ja Liquiditeettiä, joita vartioi Pullonhenki.

LIITTOn Hallitukseen valitaan uhkarohkeimmat teekkarit ja kylterit, jotka ovat osoittaneet joukkuehenkeä ja päättäväisyyttä, ja jotka ovat valmiit tekemään tiukkojakin alkoholipoliittisia linjauksia yleisen edun nimissä. Hallituksella on tukenaan jäsenistönsä, LIITTO- The Dark Side, josta valitaan dynastian jatkajat.

Tulossa on yleisen hämmentämisen lisäksi vähintään kaksi LIITTOn kaikille kanssaeläjillensä tarkoittamaa tapahtumaa. Näistä valtakunnan ykkösjuhlista on tarkoitus poimia uusia jäseniä jatkamaan legendan synnyttämistä ja epävirallista vaikuttamista suljettujen ovien takana.

-LIITTO-

KYYLEF 42

”let it flow sanoi jenkki kun rahansa kaivoon kaatoi”

Luottorutistusta pällistellessä...

Uutiset ovat pelkkää credit crunchia. Jengi käy hätäilemässä vuoron perään televisiouutisten haastatteluissa jatkuvasti. Väittäisin, että tällä hetkellä CNN:n ohjelmatarjonnasta noin 42 % sisältää ihmetteleviä asiantuntijoita, jotka jokainen vuorollaan kertoo oman mielipiteensä omasta tietämättömyydestään. 28 % on B.O:n valintaa ja loput 30 % on Malesian valtion matkailumainoksia. Näyttää hivenen monotoniselta, joten pitäisköhän vaihtaa kanavaa?

luottokriisin hirttosilmukka senkuin kiristyi. Ja nyt siis ollaan tilanteessa, jossa valtiot toisensa perään työntävät pankkeihinsa peräruiskeilla veronmaksajien rahaa, jotta korttitalo ei kokonaan sortuisi. Islannilla tähän ei varaa ollut ja nyt maa on kirjaimellisesti konkurssissa. Sitten oli auttajista ensimmäisenä Venäjä paikalla, käytännössä ostamassa koko valtiota. Niin, miten kävi sen kansallisen identiteetin kanssa?

Ei suinkaan. Hugo-peikkoa lainatakseni: ”Nyt on tosi kyseessä!”

Mitäs ihmettä on oikein tapahtunut? Jokainen kylteri ja ekonomi tietysti tietää, mistä kaikki alkoi ja mihin tämä talouden kiristyvä hirttosilmukka oikein johtaa. Tarkastellaanpa tätä kokonaisuutta hivenen pidemmältä aikaväliltä, laajasti yksinkertaistettuna.

Vuosituhannen vaihde näki melkoista turbulenssia maailman rahoitusmarkkinoilla, kun IT-huumassa tulevaisuudenodotukset teknologiayhtiöistä nousivat feenix-linnun lailla jonnekin taivaan pilviin ja talouden ylikuumenemisesta alkoi näkyä maailmalla merkkejä. Näin ollen esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve nosti ohjauskorkoaan puolitoista prosenttiyksikköä vajaan vuoden aikana hidastaakseen markkinoiden kasvuvauhtia ja hillitäkseen muodostuvaa arvostuskuplaa.

Täysin oppikirjojen mukaista rahapolitiikkaa.

Ongelmat kuitenkin alkoivat, kun taivaisiin arvostettujen teknologiayhtiöiden todellinen tulevaisuus alkoi paljastua ja sijoittajat havaitsivat, että näissä pilvilinnoissa voi mennä polvet pahemman kerran ruvelle. Näin ollen teknokupla puhkesi alkuvuodesta 2001. Itku tuli monella, niinkuin syklin tässä vaiheessa yleensä käy. Fed reagoi tähän omaisuuden arvonhaihtumistragediaan aloittamalla rankan koronlaskujen sarjan tammikuussa 2001, laskien ohjauskorkoaan alle vuodessa jopa 4,25 prosenttiyksikköä ja kahdessa vuodessa 5,5 prosenttiyksikköä. Maailmantalouden hurjaa hidastumista tuolloin vauhditti myös eräiden neropattien idea pelata romurallia lentokoneilla.

Erittäin matala ohjauskorko Yhdysvalloissa toki tarkoitti sitä, että likviditeettiä oli saatavilla halvemmalla kuin saippua ja tämä on nähtävä myös yhtenä suurena sysäävänä tekijänä tämänhetkiseen tilanteeseen. Alhainen korkokanta tarkoitti myös dollarin arvon laskemista suhteessa muihin päävaluuttoihin. Tämän seurauksena ulkomaista rahaa alkoi virrata maahan entistä enemmän. Rahan tarjonta Yhdysvalloissa siis nousi lähes räjähdysmäisesti ja tarkoitti tietysti sitä, että sijoittajat alkoivat kiinnostua yhä suurempiriskisistä sijoituskohteista. Tämä näkyy subprime-lainojen osuuden hurjana nousuna kokonaisasuntolainakannasta vuosituhannen alun jälkeen. Eli ensin kun oli kaikki perinteiset lainantarvitsijat hommattu asiakkaiksi, niin sitten joukko idiootteja kokoontui saman pöydän ääreen miettimään, että mitäs nyt tehtäis.

Tyhmät päät yhteen lyötyään nämä neropatit päättivät, että miksei rakennettaisi asuntolaina-

tuote myös sille kansanosalle, joka sitä lainaa ei välttämättä takaisin pysty maksamaan! Loistavaa – let it flow sanoi jenkki kun rahansa kaivoon kaatoi.

Sijoittaja sitten kokosi nämä asunto(roska) lainat ”nippuun” ja myi eteenpäin esimerkiksi investointipankille. Investointipankki sitten siivosi omaa tasettaan, laittoi tälle niputetulle roskalainajoukolle ”oman firman” (SIV, Structured Investment Vehicle) pystyyn ja laittoi sen kotipaikaksi Caymansaaret. Kun sitten asuntomarkkinat saavuttivat Yhdysvalloissa liikatarjonnan tilan, puhkesi jälleen yksi kupla ja asuntojen hinnat alkoivat laskea. Oltiin jo pisteessä, josta ei enää paluuta löydy. Asunnonostajat joutuivat negatiivisen oman pääoman piiriin, eli tilaan, jossa asunnon arvo on alempi kuin sen lainan.

Tämä kun puolestaan antaa kannustimen lähteä asunnosta, niiden hinnat luisuivat hurjempaan laskuun. Niputettujen asuntolainainstrumenttien arvon laskeminen kävi mahdottomaksi, kun lainojen takaisinmaksut keskeytyivät. Äkkiä luisuttiin tilanteeseen, jossa investointipankit alkoivat tunnustaa, että ne eivät enää kyenneet laskemaan vastuidensa määrää suhteessa omaisuuteen. Kun pankit alkoivat sitten tutkia omia taseitaan ja löytää samankaltaisia ongelmia, alkoivat ne pitää tiukemmin kiinni omista varoistaan ja avot: ”Credit Crunch has entered the building”, kun pankit lakkasivat lainaamasta varoja toisilleen.

John McCain sitten näytti todelliset lahjansa todetessaan, että ”Maamme talouden fundamentit ovat vakaalla pohjalla” kolme päivää ennen kuin kolme erittäin suurta toimijaa Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla kaatuivat. Oli varmaan miehellä melkoinen voittajafiilis sen jälkeen. Kansa näki ja äänesti.

Soppaan kun lisätään vielä markkinatoimijoiden luottovakuutukset, eli vakuutusinstrumentit, joiden avulla voit vakuuttaa itsesi siltä riskiltä, ettei asiakkaasi pysty maksamaan lainaa takaisin (konkurssi, ym) niin tulistahan siitä syntyy.

Kun näiden vakuutusinstrumenttien myyjien maksukykyä alettiin markkinoilla epäillä, niin

Kolumnisti on toiminut edustajiston ja LTKY:n puheenjohtajana sekä Enklaavin hallituksessa.

Mä keskustelin pitkään yhden hyvän ystäväni kanssa, joka tohtorintutkinnostaan ja kymmenvuotisesta investointipankkiirinurastaan huolimatta sai kenkää eräästä Lontoossa toimivasta eurooppalaispankista luottokriisin seurauksena. Hän totesi, että tässä tilanteessa ainoa ulospääsy on pankkien sosialisoiminen, lähes täydellinen sellainen. Allekirjoittaneen kapeassa maailmankuvassa kun sosialismi herkästi tarkoittaa kommunismia ja kirosanaa, oli tämä jokseenkin mieleenpainuva jutustelu.

Oliko kapitalismi sittenkin ottanut pataansa ja pahasti tässä rytäkässä? Ei sentään. Nykyisestä hyvinvoinnin tasosta saamme kiittää lähes yksinomaan vapaaseen markkinatalouteen nojautuvaa talouspolitiikkaa. Luottokriisi vain muistuttaa, että moderaattoreiden (markkinavalvojien, eli valtioiden) on toimittava tän pelin erotuomareina, jotta se voisi moitteetta toimia.

Kauan eläköön keskustaoikeistolaisuusko? Ehkä. Jenkit suuttuivat pahasti ja loikkasivat vasemmalle.

Onneksi Kotisuomi oppi jotakin omasta teiniiästään, kun iso paha luottoekspansio 90-luvun alussa löi kakkosnelosella leukaan. Käytännössähän tässä on kyse samankaltaisesta tilanteesta. Nyt vain kun keskipisteenä on Yhdysvallat ja markkinat ovat avoimemmat, ovat myös kriisin vaikutukset globaalit.

Ja kenen syy tämä soppa on? Ei ole olemassa syypäätä. Ei voida osoittaa sormella ketään yksittäistä tahoa tai ryhmittymää. Markkinat onnistuivat lähes täydellisesti sokaisemaan kaikki sen osapuolet, erotuomarista lähtien.

Ja taas opittiin tonnikaupalla. Valtioiden tehtävänä on nyt harjoittaa ekspansiivista finanssipolitiikkaa ja sitä kautta ”mäkistartata” oma taloutensa jälleen nousu-uralle julkisen kysynnän kasvattamisen ja pankkien uudelleenrahoittamisen kautta.

Toivottavasti seuraat, mitä tapahtuu! Tämä tilanne avaa kaiken kurjuuden rinnalla myös paljon mahdollisuuksia!

Rakkautta ja mahtavia tunteita talven haasteisiin, ystäväni!

Niko Ratala

niko-ratala.blogspot.com

KYYLEF 43