6 Pohdinta

Tarkastelujemme valossa Suomessa opiskelijoiden palkkatyössäkäyntiä ja opintososiaalisten etujen käyttöä määritti vuosina 2008–2017/2016 heidän asemansa KTHM-kansalaisina, joiden piti ansaita oikeutensa sosiaalietuuksiin. Tähän viittaa ensinnäkin se, että vuosina 2008–2016 opintotuen saajien osuus opiskelijoita väheni 3,63 %-yksikköä ja omaehtoisessa koulutuksessa työttömyysturvalla olevien osuus lisääntyi 4,77 %-yksikköä. Lisäksi työvoimakoulutuksessa työttömyysturvalla olevien osuus opiskelijoista oli vuonna 2016 yhä 2,85 %, vaikka laski näinä vuosina 0,79 %-yksikköä. Kun opintotuen saajien osuutta opiskelijoista vertaa omaehtoisessa ja työvoimakoulutuksessa työttömyysturvalla olevien osuuteen yhteensä, voi edellisen todeta laskeneen 47,97 %:sta 44,34 %:iin ja jälkimmäisen yhteensä nousseen 3,64 %:sta 7,62 %:iin. (Taulukko 8.) Opintojen aikaista toimeentuloa turvaavaksi sosiaalietuudeksi tarkoitetun opintotuen rooli opintojen aikaisen toimeentulon turvaajana siis heikentyi ja työttömyydestä seuraavaa toimeentulon laskua kompensoimaan tarkoitetun työttömyysturvan rooli vahvistui.

Toiseksi Suomessa opiskelleiden asemaan KTHM-kansalaisina viittaa eri koulutussektoreilla opiskelleiden määrissä vuosina 2008–2017 tapahtuneet muutokset. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden osuus opiskelijoista lisääntyi 40,14 %:sta 45,09 %:iin eli 4,95 %-yksikköä ja ammattikorkeakoulutuksen opiskelijoiden 19,31 %:sta 19,37 eli 0,06 %-yksikköä, mutta yliopistokoulutuksen opiskelijoiden osuus väheni 23,91 %:sta 21,29 %:iin eli 2,62 %yksikköä ja lukiokoulutuksen opiskelijoiden 16,65 %:sta 14,25 %:iin eli 2,40 %-yksikköä. (Taulukko 7.) Ammatillisen ja ammattikorkeakoulutuksen opiskelijoiden määrien ja osuuksien lisääntyminen ja lukio- ja yliopistokoulutuksen väheneminen vahvistivat ammattispesifiä osaamista tuottavan koulutuksen asemaa yhteiskunnassa heikentäen yleissivistävän koulutuksen asemaa. Nopeaa koulutuksen suorittamista ja työllistymistä tavoiteltaessa tämä voi tuntua oikeansuuntaiselta kehitykseltä. Asiaa on kuitenkin syytä pohtia siltä kannalta, kuinka tärkeää Suomessa on hallita nykyisin niin ammatti- kuin elämänhallintaspesifejä taitoja. Tätä on tärkeää pohtia myös päätettäessä ulkomaalaisten ja vieraskielisten opetus- ja työllistämispanostuksista huomioiden kokonaisvaltaisesti heidän elämäntilanteensa ja elämisen arjessaan tarvitsemansa yleissivistävät kvalifikaatiot, eikä vain kulloisetkin yhteiskunnassa esiintyvät esimerkiksi väestökehitykseen liittyvät työvoimatarpeet (Taulukko 5.; ks. Yijälä & Luoma 2018, 155–158).

Kolmanneksi Suomessa opiskelleiden asemaan KTHM-kansalaisina viittaa työllisten opiskelijoiden määrissä vuosina 2008–2017 tapahtuneet muutokset. Toisin kuin puheiden opiskelunaikaisen työkokemuksen hankkimisen tärkeydestä voisi olettaa vaikuttaneen, väheni heidän määränsä 23807 henkilöä ja osuutensa opiskelijoista 5,41 %-yksikköä. Työllisten opiskelijoiden osuus koulutusalan opiskelijoista väheni kaikilla koulutusaloilla, vaikka heidän määränsä lisääntyi kasvatusaloilla, maa- ja metsätalousaloilla sekä terveys- ja hyvinvointialoilla. (Taulukko 6.) Työllisten opiskelijoiden määrien ja osuuksien vähenemistä selittää työvoiman kysyntä, joka ei riittänyt pitämään työllisen työvoiman osuutta työvoimasta ja määrää yhtä suurina kuin vuonna 2008, saati nostamaan niitä (Taulukko 5.). Lisäksi siihen vaikutti se, ettei työantajan valmius tarjota opiskelijalle mahdollisuutta hankkia työkemusta tarkoita, että hänellä olisi myös valmius maksaa harjoittelijalle palkkaa. Hänen valmiutensa maksaa palkkaa on sitä epätodennäköisempää mitä helpompi hänen on saada opiskelija tai muu harjoittelija maksamatta siitä mitään.

Samalla kun Suomen väestökehitykseen viittaavat työnantajien, oppilaitosten edustajien ja avainministeriöiden puheet tarpeesta nopeuttaa tutkintojen suorittamista ja työllistymistä ovat intensivoituneet, on työ- ja elinkeinoministeriö pyrkinyt tehostamaan työvoiman saatavuuden ja kohtaannon sekä opetus- ja kulttuuriministeriö tutkintojen suorittamisnopeuksien seurantajärjestelmiä jälkimmäisen myös palkitessa esimerkiksi tulosneuvotteluja käydessään oppilaitoksia opintojen nopeuttamisesta. Tutkintojen suorittaminen on siten alkanut muistuttaa nopeuskilpailua, jossa oppilaitokset kannustavat opiskelijoita suorittamaan opintoja ja hankkimaan optimaalisia opiskelunaikaisen työharjoittelun ja palkkatyössäkäynnin mahdollistavia työpaikkoja. Kilpailua kannustamaan on luotu porkkana/keppi -periaatteella toimivia etuusjärjestelmiä, jotka tarjoavat sitä paremmat edut mitä nopeammin tutkinnon onnistuu 95