Uutta tietoa Leppävaaran kivikaudesta s Lue DigiLepuskista väestösuojan varusteista

Mittaus suunnittelu ja asennus

TARJOUS VOIMASSA 30.6. SAAKKA.

Ota yhteyttä Inaria Studioon ja sovitaan jo etukäteen Sinulle paras toimintatapa. Tervetuloa!

Inaria Studio Leppävaara

Läkkisepänkuja 4 puh. 09 2976 123 inariastudio.leppavaara@inaria.fi

Liukuovet ja kaapistot www.inaria.fi

Uutta tietoa Leppävaaran kivikaudesta

Leppävaara-seura toteutti syksyllä 2021 arkeologiset koekaivaukset Monikon torpan pihamaalla. Sieltä oli 1990-luvulla löydetty pintamaasta kvartsi-iskoksia, pieniä kvartsin siruja, joita syntyy kivityökalujen valmistuksen yhteydessä. Niiden perusteella arvioitiin, että paikalla olisi voinut olla kivikautinen asuinpaikka. Tilanne oli pääkaupunkiseudulla harvinainen, sillä torpan piha oli säilynyt koskemattomana, eikä sen maaperää oltu kaivettu.

Koekaivauksissa varmistui, että Monikossa oli asuttu noin 5 000–5 500 vuotta sitten. Kaivausalueen eri osissa ja eri syvyyksiltä tehtiin kivikautisia löytöjä. Ne osoittivat, että alueella on asuttu useaan otteeseen. Löydöt sisälsivät kvartsi- ja pii-iskoksia sekä saviastian palasia, jotka olivat kuoppakoristeisia ja edustivat myöhäistä kampakeramiikkaa.

Maa nousee

Jääkauden jälkeen noin 8 000 vuotta sitten paljastuivat meren alta ensimmäisinä Leppävaaran korkeimmat kohdat Lintukallio, VallikalMonikon koekaivauksissa löytyneitä saviastian paloja, myöhäistä kampakeramiikkaa. Kuva Jemina Rajamäki, kirjasta Leppävaaran kronikka 2022.

lio ja Mäkkylänkallio. Merenpinta oli pitkään 34 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Silloisen meren rantaviivan voi nähdä Leppävaaran urheilupuiston pohjoispuolisella rinteellä. Litorinameren pinta laski nopeasti noin 6 500 vuotta sitten ja jäi 25 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalle.

Leppävaaran sokkeloinen sisäsaaristo muuttui ajan myötä ja saaret yhtyivät mantereeseen. Tuon ajan rantaviiva kulki mutkitellen nykyisten Leppävaaran kirkon mäen ja Postipuunmäen tasolla ja kiersi Nupukivenkallion. Kehä I kulkee sen aikaisen salmen paikalla. Pitkä merenlahti ulottui Monikonpuron nykyistä uomaa myötäillen aina Vantaan puolelle Linnaistensuolle asti.

Kivikauden asuinpaikat

Leppävaaran ja Espoon suojainen saaristo ja sen monipuolinen luonto tarjosivat hyvät ruuanhankinta mahdollisuudet ympäri vuoden. Noin 6 000 vuotta sitten ilmasto oli lämpimimmillään ja täällä viihtyi kasvilajeja, joita nykyisin tavataan Keski-Euroopassa. Lehtipuut, lukuisat marjat, sienet sekä pensas- että vesipähkinät tarjosivat runsaasti ravintoa vähälukuisille keräilijöille.

Nykyistä suolaisemmasta merestä saatiin ympäri vuoden ravintoa, kalaa, hylkeitä ja norppia ja majavia. Grönlannin hylje oli tärkeimpiä saaliseläimiä, ennen kuin sen kanta metsästettiin sukupuuttoon.

Leppävaaran urheilupuiston rinteestä on löydetty neljä varmistettua kivikautista asuinpaikkaa. Sprinttilatujen alle jääneeltä asuinpaikalta löydettiin vuonna 2014 useita kuoppaliesiä, joita oli käytetty noin 6 000 vuotta sitten hylkeen rasvan sulattamiseen.

Asumisen jäljet

Leppävaarasta ei tunneta yhtään kivikauden asumusta, asuinpaikkoja kylläkin. Varhaisimmat Suomesta tunnetut asumukset ovat olleet kotarakennelmia. Asuntojen katteena lienee käytetty nahkoja tai tuohta. Kampakeraamisilta asuinpaikoilta tunnetaan kotien lisäksi myös suorakaiteenmuotoisia asumuksia.

Lähes kaikilta asuinpaikoilta on löydetty keramiikkaa eli saviastioiden palasia. Saviastioita opittiin valmistamaan runsas 6 500 vuotta sitten ja sen katsotaan johtuneen tarpeesta säilyttää ruokaa, ennen kaikkea rasvaista hylkeen lihaa. Pienimmät saviastiat olivat munakupin kokoisia ja suurimmat vetivät jopa 70 litraa. Astiat koristeltiin ja poltettiin avotulella. Suippopohja oli kätevä, se oli vahvempi kuin tasapohja ja ruukku pysyi helposti pystyssä painettuna hiekkaan.

Monikon arkeologiset kaivaukset jatkuvat syksyllä

Leppävaara-seura jatkaa Monikon kaivauksia tänäkin vuonna. Arkeologit Jan Fast ja Janne Soisalo vetävät taas kaivaukset, joiden osanottajat ovat innokkaita amatöörejä. Vuoden 2021 koekaivauksella saatiin Monikon asuinpaikka ajoitettua ja sen keskusosan sijainti paikannettua. Tänä vuonna siirrymme laajempiin arkeologisiin tutkimuksiin. Upeat löydöt odottavat vielä löytymistään Monikon hiekkaisessa maassa.

Artikkeli perustuu Markku Salmen kirjoitukseen Kivikauden Mäkkylä Leppävaaran alkukoti -kirjassa sekä Jan Fastin artikkeliin Monikon kivikautinen asuinpaikka Leppävaaran kronikka 2022-kirjassa, jonka Leppävaara-seura julkaisee 3.9.2022.

Kivikauden aikainen tyttö Leppävaaran Urheilupuiston asuinpaikalla, ruukussa hylkeen rasvaa. Piirros Tom Björklund, Espoon kaupungin museo, johtolankoja juurillemme 2022. Urheilupuiston kivikautiset asuinpaikat ja pronssikautiset löydöt. Ortokuva museovirasto, kartta Markku Salmi.

Väestösuojavarusteet

Nykyaikaisessa suomalaisessa väestönsuojassa on oltava sisäänkäynnin suojateltta tai -huone (eli sulkuteltta), yksi tai useampi käsi- ja sähkökäyttöinen ilmanvaihtokoje suodattimineen, lankapuhelinliittymä, ainakin yksi varauloskäynti, kuivakäymälöitä, varavesisäiliöitä, säteilymittari, raivaustyökaluja ja ensiapuvälineet. Varusteista määrätään lakisääteisesti. (Sisäasiainministeriön asetus 10.5.2011/506).

Suojalle tulee lain mukaan määrätä suojanhoitaja ja mahdollisesti myös varahenkilö. Heidän odotetaan suorittavan suojanhoitajan kurssin.

Väestönsuojaan on varattava 0,75m2 ala jokaiselle henkilölle. Suojaan mahtuva henkilömäärä saadaan, kun varsinainen suoja-ala jaetaan 0,75:llä. Esim. suoja-alan ollessa 53m2 , suojaan mahtuva henkilömäärä on 53m2:0,75=70,6. Suojaan mahtuu siis 70 henkilöä.

Suoja-alan mukaan lasketaan kaikkien varusteiden tarve, sillä ne mitoitetaan suojaan mahtuvan henkilömäärän mukaisesti.

Esimerkkejä:

Joditabletit (2/hlö) kuuluvat varusteisiin. Kuivakäymälöitä pitää olla 1/ varsinainen suoja-ala 20 m2 Varavesisäiliöitä 40 litraa /varsinaisen suoja-alan m2. Jokaisessa väestösuijassa pitää olla turvallisuussyistä vähintään 3 erillistä vesisäiliötä. Jäteastioita vaaditaan 15 l/varsinaisen suoja-alan m2 .