Muistojen Maxi s

Maxin hiihtokilpailut talvella 1972. Kuva: Leppävaara-seura ry.

Perkkaan Huolto Oy www.perkkaanhuolto.fi Isännöinti -Kiinteistöhuolto -Päivystys 24h Luca Coelho keittää olutta. Kun käväisin panimokaupassa – jossa muuten on myynnissä myös Kera-olutta – suurissa rosteritankeissa muhi belgialaistyyppinen vehnäolut. ”Teemme yleensä amerikkalaistyyppisiä suodattamattomia ale-oluita, mutta myös muita oluttyylejä vanhalta mantereelta”, kertoo Matti Nikkonen, yksi Tired Uncle Brewingin perustajista. Pienpanimo on toiminut viime kesästä Kera Halleilla, josta sen on jo löytänyt joukko oluenystäviä.

Leppävaaran Maxi-mar-

ket oli Suomen ensimmäinen autotavaratalo, jota tultiin katsomaan kauempaakin Suomesta. ”Me ajettiin lapsena aina kesällä pakollinen reitti Mikkelistä koko suku, noin 3-5 -autollista. Rastilan leirintäalueella meni viikonloppu ja sitten Maxiin Leppävaaraan.”

Valtava Maxi

Maxi nousi pellolle aseman viereen ja avattiin 4.11.1971. Sijainti oli strateginen, paikalle pääsi autolla mutta myös junalla ja busseilla. Alkuaikoina Maxi jakoi ilmaisia junalippuja opettaakseen ihmiset käymään Maxissa.

Maxi oli aikanaan valtavan suuri, sen katolla komeileva Maxi-kuutiokin oli isompi, kuin omakotitalo. Itse rakennus oli halvalla tehty betonilaatikko, koska sillä oli vain viiden vuoden rakennuslupa. Kuitenkin se oli paikallaan yli 30 vuotta. Maxin vieressä levisi valtava parkkialue, jolla mahtui järjestämään jokamiesluokan autokilpailujakin. Maxi oli vuonna 1975 Suomen neljänneksi suurin tavaratalo.

Rautakauppana tunnettu Rake Oy perusti Maxin Amerikan mallin mukaan. Sen konsepti perustui isoihin sisäänostoihin, halpoihin hintoihin, itsepalveluun ja useiden kauppaliikkeiden yhteistoimintaan. Jopa Maxin Alko oli itsepalvelumyymälä. Se oli ihme, joka uskottiin todeksi vasta, kun se oli nähty ja koettu. Elanto vastasi Maxin laajasta elintarvikepuolesta, sen lisäksi talosta löytyi posti, autokauppa, pankki, matkatoiMaxin tulipalon jälkeisen savualen tungosta Maxin sisäänkäynnin edessä 1977.

misto, lemmikkieläinliike, optikko jne. Maxi tappoi lähikaupat, joita mm. Lintuvaarantien varrella oli ollut parinsadan metrin välein. Hectorkin lauloi levyllään: ”Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie, Maxi-market on naapurinain.”

Ruma mutta rakastettu

Halvalla rakennettu peltomarket herättää edelleen lämpimiä tunteita facebookin postauksissa: ”Mahtavinta olivat Maxi ja pehmikset, Muxulan leikkihuoneen isot vaahtomuovipalat ja oikeat leikkipuhelimet”. Synttärikakkuja ihmetellään vieläkin, miten niistä riitti syömistä tuhansille ja taas tuhansille: ”Se synttärikakku! Onko jollain kuvaa siitä? Meidän poika ei millään usko, että kakku voi olla kattoon asti.” ”Mä luulin pienenä, että joulupukki asuu Maxin kuutiossa, kun meidän joululahjoissa oli joskus Maxin hintalappu”.

Maxin salaisuus oli sen yhteisöllisyydessä. Maxi järjesti jatkuvasti aktiviteetteja asiakkailleen yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa: Maxin ympärijuoksuja ja hiihtokilpailuja lapsille, synttärijuhlia sekä Leppävaaran Lionsien kanssa huutokauppoja ja Miss Leppävaara -kilpailuja.

Tässä Maxi oli edelläkävijä, jota muistellaan vieläkin kaiholla.

Suorat lainaukset ovat Leppävaaran ytimessä -kirjasta sekä Leppävaaran kansalaismuisti facebook ryhmästä.

Teksti: Markku Salmi

Kuva: Leppävaara-seura ry/Antti Laitinen

Koronavirus on lisännyt asunnottomien hätää

Koronaviruspandemia on lisännyt piiloasunnottomuutta. Ilman vakituista asuntoa olevat ihmiset eivät enää ole olleet tervetulleita kavereittensa sohville nukkumaan. Vuonna 2019 Espoossa oli 457 yksin elävää asunnotonta. ”Me muut olemme voineet olla yhä enemmän kotona ja rajoittaa liikkumistamme, mutta asunnottomien osalta se ei ole onnistunut”, aikuisten sosiaalipalvelujen päällikkö Tapio Nieminen Espoon sosiaalitoimesta sanoo.

Asunnottomuuden keskeisin syy on kasvukeskuksien korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Tämän vuoden Asunnottomien yön teeman on Oma

Tired Unclen pienpanimo syntyi rakkaudesta olueen

Keran Halleilla käy perjantai-iltapäivisin kuhina, kun oluen ystävät kiirehtivät hakemaan viikonlopuksi pienpanimon tuotteita uudesta Tired Unclen panimokaupasta. Perjantai on myös päivä, jolloin panimomestari

koti hurjan kallis.

”Olimme melkein vuokraamassa tilat Pitäjänmäeltä, kun kuulimme Kerasta. Sitä ennen toimimme kiertolaisina eli toinen panimo teki olutta meidän reseptillä. Harjoittelimme samalla ison tuotannon saloja.” Omat laitteet oli ostettu jo ennen kuin tilasta oli tietoakaan.

Mistä nimi Tired Uncle?

Matti Nikkonen kertoo, että parisen kymmentä vuotta sitten syntyi kaveriporukka, jolla oli paljon omia juttuja. Nimekseen se otti Väsyneet Sedät. Elämä vakiinnutti sedät; tuli muuttoja työn perässä, perustettiin perheitä. Tapaamiset muuttuivat pari kertaa vuodessa tehtäviin matkoihin eri kulttuurikohteisiin. Oletettavasti tutustuttiin myös olutkulttuuriin, vaikka Matti ei sitä maininnutkaan.

Tähän setäporukkaan osui brasilialainen panimomestari Luca, jonka oluet herättivät niin paljon ihastusta, että makuelämystä haluttiin jakaa muillekin kuin kavereille. Väsyneistä sedistä sukeutui Tired Uncle Brewing Co.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on?

Tärkeimpänä Matti pitää oluen harrastajien palvelemista mahdollisimman laadukkaalla oluella. Mielessä siintää myös panimon oma taproom. Suurena haaveena on saada Kera Halleille Biergarten, olutpiha, joka Keski-Euroopan ulkoravintoloista poiketen toimisi sisätiloissa. Ravintolan lisäksi siellä olisi ympärivuotista viljelyä.

Asiasta neuvotellaan parhaillahan Kera Kollektiivin, Innogreenin ja Sok:n kanssa. Nyt Innogreen ja viljelijät kokeilevat kaupunkiviljelyä ulkotiloissa. ”Ainakin ensi kesäksi on tavoitteena saada terassi”, Matti Nikkonen kertoo. Tällä hetkellä panimolla on kauppa, mutta ei oikeutta tarjoilla olutta.

On aika jättää hyvästit hieman kulahtaneelle, saumoistakin irvistävälle lemppari-paidalle

Sekajätteeseen? Ei, vaan Sorttiin, joka nykyään ottaa vastaan myös tekstiilijätettä.

Miten minun pitää toimia HSY:n ympäristöasiantuntija Minna Partti?

Minna kertoo, että Leppävaaraa lähinnä on Konalan Sortti, jossa poistotekstiileille on omat säiliöt. Hän kehottaa pakkaamaan paidan suljettuun muovipussiin, jossa se pysyy käyttökelpoisena. Ihan yhtä paitaa ei asemalle kannata viedä, sillä samalla, 2 euron jätemaksuhinnalla asemalle voi jättää muovisäkillisen tekstiilijätettä.

Tekstiilejä ei tarvitse pestä, mutta haisevia ja kovin tahraisia ne eivät voi olla eivätkä kosteita. ”Rikkinäisiä kyllä.” Koska lajittelu tehdään käsin, hygieniasyistä sukkia ja alusvaatteita ei oteta kierrätykseen menevään tekstiilijätteeseen. Ne kuuluvat poltettavaan sekajätteeseen.

Kerätyt tekstiilit esilajitellaan Helsingin Kivikossa kelpaamattomiin. Tässä vaiheessa joukosta poimitaan pois ne, jotka vielä sopivat käytettäväksi uudelleen sekä ne, jotka päätyvät poltettavaksi.

Muutosmatka alkaa

Helpolla ei paitani saa uutta elämää. HSY kuljettaa esilajitellut tekstiilisäkit Turkuun Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:lle, jossa tekstiilit lajitellaan ensin käsin kuitujen perusteella eri ryhmiin. Sen jälkeen varmistetaan materiaalien laatu vielä optisella skannerilla.

Minna kertoo, että jokaisella kuidulla on uusiokäytössä oma paikkansa. Esimerkiksi luonnonkuidut, keräykseen kelpaaviin ja

kuten puuvilla, pellava ja viskoosi, voivat päätyä lankoina uusien vaatteiden materiaaliksi. Minna arvelee, että paitani kuuluu tähän ryhmään. Tuntui hienolta kuulla, että en turhaan tuonut paitaani Sorttiin.

Toistaiseksi lajiteltu tekstiilijäte varastoidaan Turkuun odottamaan Paimiossa avattavaa laitosta, jossa tekstiilit puretaan kuiduksi. Uusi laitos on pilotti, jolla haetaan kokemusta tekstiilijätteen jatkohyödyntämisestä. Tähän asti ulkomailla on hyödynnetty lähinnä tekstiiliteollisuudelta jääneitä jämäpaloja.

Nyt Suomessa tehtävät kokeilut voivat johtaa siihen, että tänne keskittyy uuta merkittävää teollisuutta, joka voi saada raaka-ainetta muualtakin maailmasta. ”Ehkä tekstiiliteollisuuskin voimistuu Suomessa”, Minna visioi.

Koska tekstiilien kierrättämisestä tulee totta?

Tekstiilikuitujen käsittelyn lisäksi ongelmia on myös jätteiden keräyksessä. Keräysastiat pitää sijoittaa kuivin tiloihin. Kostuneita tai ho-

Teksti: Pirjo Toivonen Kuvitus: Tutta/Luova Ratkaisu Oy Kierrätysohjeita DigiLepuskissa mehtuneita tekstiileitä ei voi käyttää enää uudelleen. Minna arvelee, että kauppakeskukset voisivat olla hyviä sijoituspaikkoja. Jotkut vaatekaupat ottavat poisheittäviä vaatteita jo nyt, mutta ne joutuvat yleensä ulkomaisiin lajittelukeskuksiin.

Tekstiilijätteen keräysjärjestelmällä on kiire, sillä vuoteen 2023 mennessä asia pitää järjestää. Me täällä Leppävaarassa kuten muuallakin pääkaupunkiseudulla heitämme sekajätteeseen vuodessa noin 9 kiloa tekstiilejä ja jalkineita. Jos tästä vaikkapa puolet olisi poistotekstiilikierrätykseen sopivaa, se tarkoittaisi jo lähes 5 miljoonaa kiloa kierrätettävää tekstiilijätettä pelkästään pääkaupunkiseudulla. Nyt talteen on otettu 120 000 kiloa kuiduksi purettavaa tekstiiliä

Mitä poistotekstiilikeräykseen voi tuoda

- rikkinäiset, käyttökelvottomat - vaatteet kuten paidat, puserot, housut, hameet, pyjamat, villaneuleet, takit - kodintekstiilit kuten lakanat, pyyhkeet, pöytäliinat, ikkunaverhot

Mitä poistotekstiilikeräykseen ei saa tuoda

- kosteat, homeiset tai voimakkaasti haisevat tekstiilit - topatut tekstiilit kuten täkit, tyynyt - alusvaatteet, sukat ja sukkahousut - kengät, vyöt, laukut - matot - pehmolelut, pehmus-

Lajittelussa auttaa hsy. fi/jateopas

teet

Leppävaara-seuran Vuosikokous Virtuaali -kokous

Lepuski kysyi Fidan aluepäällikkö Elisa Partaselta kierrätysmuodista ja huonokuntoisten tekstiilien hävityksestä.

Onko olemassa kierrätysmuotia?

Persoonalliset vaatteet ovat erittäin kysyttyjä. Ne voisi määritellä kierrätysmuotivaatteiksi. Nuoret etsivät menneen ajan muotia. Tällä hetkellä 80 - 90-luvun vaatteet ovat kysyttyjä. Kaikki vaatteet, joissa on ”juju”, menevät hyvin kaupaksi.

Myymälästä etsitään myös peruskäyttövaateita. Asiakkaat etsivät myös design- ja merkkivaatteita. Laatu on myös erittäin tärkeä kriteeri vaatteita ostettaessa.

Ketkä nuorten lisäksi ostavat vaatteita?

Suurin ostajaryhmä ovat naisasiakkaat. He ostavat vaatteita myös puolisoilleen ja lapsilleen. Myös ikäihmisille käydään ostamassa vaatteita. Eri alojen puvustajat käyvät myös hakemassa vaatteita Fidasta.

Minkälaatuisia vaatteita kauppoihin tulee?

Meillä toimii keskitetty lajittelu Roihupellossa. Sinne tulee vuodessa yli miljoona kiloa tekstiiliä. Seillä tehdyn käsittelyn jälkeen saamme myymälöihimme erittäin hyväkuntoisia vaatteita. Joskus vaatteet ovat jopa käyttämättömiä. Pyrimme laittamaan vain myyntikelpoisia ja kiinnostavia vaatteita myyntiin.

Miten tekstiilijäte hävitetään?

Fidan pyrkimys on, että mahdollisimman suuri osa lahjoitetusta vaatteesta päätyisi hyötykäyttöön. Lahjoitamme myös osan vaatteista Euroopan sisäiseen avustustyöhön. Fida ei myy eikä lähetä lahjoitettuja vaatteita Euroopan ulkopuolelle. Fida ei myöskään toimita kaatopaikalle vaatteita. Huonokuntoiset vaatteet menevät suurimmaksi osaksi Euroopassa toimiviin tekstiilienuudelleenkäsittelylaitoksiin, joissa niistä tehdään erilaisia konepyyhkeitä ja uusiomateriaalia.

AKIA ÄVYH NO TYN -ASSNEULFNI AATTO SUTOKOR

taajous naatsav aassneuflni allamutuattokoR .isesiehäl söym iskäsil isesti

neskutokor taas aj sullevos neniäliheMamO aataL )€08,93 .mron( €63 naatnihutesakaisa

,atseskullevos-neniäliheMamO akiasutokor aaraV atsoremun iat fi.nenialihem atseettioso .00 414 010

neniäliheM ,araaväppeL aloipaT & älyknitaM fi.nenialihem