Libero 1/2016

30. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI PUOLUE

1

U S IT J O IR K Ä PÄ Vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry. • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • Ulkoasu & kuvitukset: Kai Arponen Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki Puhelin: 045 348 5499 Sähköposti: TOIMITUS@vasemmistonuoret.fi • Kotisivu: www.liberolehti.fi ISSN 0783–6198 • Painopaikka: Waasa graphics, Vaasa Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa.

Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 €.

Puolueiden Greenpeace

2

Kun Väyrys-Paavo kertoi perustavansa puolueen, ajatus ensin huvitti ja sitten säälitti. Ajattelin, että Kansalaispuolueesta tulee pitkän ja kunniakkaankin uran nolo loppu, mahalasku.

Europarlamentaarikko paljasti lisää suunnitelmiaan ja niihin alkoi tulla järkeä. Puolue, jolla ei nimestään huolimatta ole jäsenenä kuin parlamenttipaikan saavuttaneet kansalaiset, on joko järjetön tai nerokas ajatus. Vaikka Väyrynen tunnetaan koomisesta persoonastaan ja täyttymystä vaille jääneestä vallanhalustaan, hän ei ole järjettömien ajatusten konkari.

Jäsenetön puolue voisi olla puolueiden Greenpeace: tiukasti keskusjohtoinen asiantuntija- ja kampanjaorganisaatio, jonka vapaaehtoiset, nettiaktivistit ja lahjoittajat sitoutetaan huolella valittuihin strategisiin kamppailuihin. Arvostelijat luonnollisesti käyttävät olematonta järjestödemokratiaa Greenpeacea vastaan, mutta se takaa sille saman toimintavalmiuden kuin sen vastustajilla – suuryrityksillä ja hallituksilla – on.

Puolueet tarvitsevat moraalisen oikeutuksen, jonka jäsenistö ja demokraattisesti päätetty politiikka sille antavat. Toiminnan organisoimisessa sekä toimijoiden sitouttamisessa, kouluttamisessa ja palkitsemisessa niillä voi kuitenkin olla opittavaa nykyaikaiselta ympäristöjärjestöltä.

Paavo Väyrysen Kansalaispuolue on politiikkanörtin mieltä kutkuttava ajatus. Kun viiden vuosikymmenen kansanedustaja, kahdeksan hallituksen ministeri ja Suomen suurimman puolueen entinen puheenjohtaja pettyy vaikuttamismahdollisuuksiinsa politiikassa, se kertoo vallalla olevan politiikan vaihtoehdottomuudesta jotain. Näistä lähtökohdista on myös luonnollista, että uusi puolue ei synny vanhoille malleille.

Ajatuksen kutkuttavuutta varjostaa tietysti se mahdollisuus, että Kansalaispuolue on ainoastaan Väyrysen keino päästä vielä kerran presidenttiehdokkaaksi.

Tämän lehden teemasivuilla käsitellään puoluetta vierailevan päätoimittajan johdolla, koska varsinainen on tänäkin keväänä korviaan myöten puoluepolitiikan kamppailuissa mukana. Päätoimittajana vierailevan Laura Hapon kansijuttu yrittää selvittää, mitä on poliittisten piraattien vapaus (s. 14).

Seuraavan numeron teemasta saa vihiä Veikka Lahtisen esseestä, jossa kommentoidaan Vasemmiston europolitiikkaa (s. 22). Kesäkuussa on siis teemana euro..

Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja ja työskentelee Vasemmistonuorten tiedottajana.

TEKIJÄLTÄ

14.

22.

25.

05. Uudella neuvontapalstalla

pohditaan sukupuolta.

06. Tero Kaikko uudistaa

Kansan Tahtoa

10. Ulrike Herrmanin pääoman

voitto suomennettiin.

28. Elmeri Vehkala kertoo, mikä oli

14.

Tämä on vapaus piraattien mukaan.

Libero Records.

vuodesta 1987

32.

Vihdoinkin Liberossa on pelipalsta!

37.

Anni Ahlakorpi ja politiikan kuokkavieraat.

41.

TEEMA

Olen Veikka Lahtinen, yhteiskuntatieteilijä, bloggaaja ja vapaa toimittaja. Työskentelin viimeiset kaksi vuotta ajatushautomo Demos Helsingillä mutta ennen vuodenvaihdetta totesin, että tarvitsen elämääni lisää tilaa olla ”toimettomana”. Toimettomuudella tarkoitan tilaa jäsentää asioita ilman tuotto-odotuksia.

Olen opiskellut kirjallisuutta, sosiologiaa, ja filosofiaa ja minusta piti tulla tutkija. Yliopisto-opiskelujeni aikana kuitenkin totesin, että kaipaan tekemisilleni suorempia sidoksia yhteiskunnallisiin kysymyksiin. En haluaisi rajata tutkimuksen käsitettä vain akateemisten journaalien asiaksi, vaan näen tutkimisen tapana jäsentää asioita uusilla tavoilla.

Taisteleva tutkimus tarkoittaa mielestäni nykyistä tylpistävää ja tympeää yliopistomaailmaa vastaan asettuvaa käytäntöä.

Etsin koko ajan mielekkäitä tapoja edistää itselleni tärkeitä asioita.

Juuri nyt journalistinen kirjoittaminen ja bloggaaminen tuntuvat hyviltä. Haluaisin kuitenkin toimia enemmän myös verkon ulkopuolella.

Piraatin kuvasi kanteen Laura Happo 28. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

Vegan seitan is great!

MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI PUOLUE

20.

Cthulhu olisi ainakin rehellinen poliitikko.

22. Mitä Vasemmiston pitäisi

oppia DiEMiltä?

3

IT K IN V

CARPE DIEM – TARTU DEMOKRATIA-ALOITTEESEEN!

ONKO FUSARO FASISTI? Liberon nettilehdessä on käyty kansainväistä debattia italialaisen filosofi Diego Fusaron poliittisesta positiosta ja ajatuksista.

Keskustelun innoittajana oli Liberossa 3/2015 ilmestynyt haastattelu, jossa Fusaron kerrottiin olevan kiinnostunut kahdesta italialaisesta ajattelijasta. Toinen on kommunistien Antonio Gramsci ja toinen – kuulemma marxinsa lukenut – Giovanni Gentile, joka toimi aikanaan fasistihallituksen ministerinäkin Italiassa.

Haastattelussa filosofi toteaa, että kapitalismi on saavuttanut ylimmän tasonsa luomalla EU:n ja poistamalla viimeisen esteensä eli kansallisvaltion. ”Tämä Eurooppa on työläisiä vastaan, kapitalismin ja pankkien puolella”, Fusaro sanoo. ”On luotava toinen unioni, erilainen unioni, kommunististen vapaiden ja tasa-arvoisten ihmisten kesken.”

Italialainen Rexhino Abazaj otti toimitukseen yhteyttä ja halusi kirjoittaa vastineen. Liberossa 4/2015 Abazaj ihmetteli, miksi vasemmistolehdessä annetaan tilaa ”tällaiselle hahmolle”. Hän tuo esiin Fusaron kytköksiä nationalistisiin toimijoihin ja filosofeihin ja väittää tämän vääristelevän Marxia. Pidemmästi vastineessa kuitenkin tarkastellaan 4

vasemmistolaista ”punaruskeaa” liikettä, joka on korvannut luokan kansalla ja valtiolla ja hyväksyy minkä tahansa liikehdinnän imperialistista Yhdysvaltoja vastaan.

Fusaro vastasi videoklipillä, jolta vastauksen suomensi alkuperäisen haastattelun tehnyt Oskar Lindman.

Hänen mielestään kritiikki tähtää vain hänen vahingoittamiseensa eikä kommentoi hänen töitään tai argumenttejaan.

Omassa vastineessaan Fusaro viittaa Gramsciin, jonka mukaan kamppailun on lähdettävä kansallisista lähtökohdista. ”Kansallinen ei ole nationalismia, joka on patologia kansakunnasta. Fasismi on nationalismia, Gramsci ei ollut nationalisti, mutta oli valtioiden puolesta sen välittömässä, hegeliläisessä merkityksessä.”

EU:ta pitää filosofin mielestä vastustaa, koska se on kapitalististen valtioiden liitto. ”Kansallinen on lähtökohta – jokaisen kansan, jokaisen valtion täytyy olla kapitalismia vastaan ja etsiä universaali vapautusta, jossa jokainen kansa, väki, on vapaa.”

Lue Abazajn ja Fusaron vastineet nettilehdestä osoitteesta liberolehti. fi! Löydät ne esimerkiksi hakusanalla ’fusaro’.

Kun talouskurin vastustaminen ei onnistunut Kreikassa, maan entinen ulkoministeri Yanis Varoufakis päätti jatkaa yrittämistä Euroopan tasolla. DiEM25-liike (Democracy in Europe Movement 2025) haluaa demokratisoida Euroopan Unionin ja rahaliiton.

DiEM ei ole EU-vastainen vaan EU-myönteinen kansanliike. Varoufakisin mukaan kyseessä ei ole edes vasemmistolainen liike: yhdistävä tekijä on demokratian parantaminen, tosin tunnustaen, että tässä ollaan kyseenalaistamassa porvarillista demokratiakäsitystä.

Poliittisten sisältöjen ohella – joihin Libero kehottaa kaikkia tutustumaan – hankkeessa on kiinnostavaa sen nykyaikainen organisoituminen.

Liike aikoo muun muassa julkaista mobiilisovelluksen, jonka kautta verkoston jäsenet voivat löytää toisensa ja organisoida toimintaa yhdessä lähialueellaan. Kerrotaan myös, että tiukan keskusjohtoisuuden sijaan kuka tahansa jäsen voi edustaa liikettä, jos saa muutaman muun jäsenen tuen ajatuksilleen. Kokousten nettistriimaukset ovat tässä liikkeessä tietysti arkipäivää.

Tsekkaa osoite diem25.org/ ja lue tätä lehteä sivulta 22!

I S ES I-C S EK S

Seksuaalineuvoja Cecilia

Bergström vastaa kysy-

myksiin. Lähetä oma kysy-

myksesi osoitteessa liberolehti.fi/kysy!

Miksi lapsia ja aikuisia pitää hämmentää ”sukupuolen moninaisuudella” vaikka ihan maalasjärjellä ajateltuna on selvää, että sukupuolia on vain kaksi?

- #tyttö_poika Monen ihmisen mielestä oma sukupuoli ei tunnu yhtään monimutkaiselta. Sitä on aina ollut ja tulee aina olemaan tyttö. Tai poika. On muumimamma, joka on nainen, ja muumipappa, joka on mies.

Tieteellisesti sukupuoli kuitenkin on aika hämmentävä juttu.

Tiesitkö esimerkiksi, että jokaista 1000–1500 vastasyntynyttä kohden syntyy yksi lapsi, jonka sukupuolta ei biologisesti voitaisi yksiselitteisesti määrittää tytöksi tai pojaksi etenkään, jos lähdetään geeneistä asti kaivelemaan? Näistäkin lapsista voi

tuntua, että oma sukupuoli ei ole yhtään hämmentävä. Tai se voi tuntua hyvin monimutkaiselta. Geenit ja biologia eivät siis tuo yksinkertaistusta sukupuolen kirjoon.

Entä toinen puoli, se sosiaalinen ja kulttuurinen, että tällainen on tyttö tai poika, näin hän käyttäytyy?

Jokainen voi lähipiiristäänkin huomata, että löytyy kaikenlaisia poikatyttöjä, tyttöpoikia, hoivaavia kotiäitejä, ekoisiä, Nipsuja ja Tuutikkeja.

Osa, jopa yksi viidestäsadasta, kokee olevansa niin kaukana passiin painetusta roolistaan, että Niiskusta tulee Niiskuneiti tai sukupuoltaan määrittelemätön Niisqueer.

Maalaisjärjellä voi silloin ajatella, että tämä koko sukupuolijuttuhan on valtavan monimuotoinen.

Ehkä olisikin aika yksinkertaistaa.

Annetaan sukupuolen olla niin moninainen kuin se on, ihmisten ilmentää sitä sillä tavalla kuin kokevat omakseen. Eihän muumimaailmassakaan tarvitse tietää, mitkä vehkeet mammalla on essun alla.

Olemme seurustelleet kumppanini kanssa aika pitkään, ja haluaisin ehdottaa hänelle ryhmäseksiä. En kuitenkaan tiedä, miten hän suhtautuu asiaan ylipäänsä tai miten hän reagoisi ehdotukseen. Pelkään, että suhteemme kärsii, jos hän tuntee riittämättömyyttä. Mitä teen?

- Epätoivoinen Ihanaa, että olet innostunut tutkimaan seksuaalisuuttasi! Keskustelu ja kommunikaatio on petipuuhissa elintärkeää. Sen sijaan, että kuitenkaan heti töräyttäisit kumppanille ehdotuksia sänkysosialismista, kannattaa keskustella molempien fantasioista, aloittaen kevyemmästä päästä.

Tärkeintä on, ettet lähesty aihetta negatiivisuuden ja tyytymättömyyden kautta vaan positiivisesti ja pikkuhiljaa. Muista myös antaa palautetta, kun jokin tuntuu hyvältä tai on askel haluamaasi suuntaan!

Jos keskustelu ei auta, on aina sallittua sulkea silmät seksin aikana ja antaa mielikuvituksen myllertää.

LIBERO VUOSIA SITTEN Astun ulos bussista ja kävelen lähemmäksi. Ympärillä pauhaava melu ei enää häiritse minua ja huomaan seuraavani katseella laulavaa ryhmää...

JUMALAUTA! He todella uskovat itseensä ja laulujensa sanomaan, he uskovat Etelä-Afrikan rotusortohallituksen murtumiseen. He tietävät, että kaukana ei ole enää se päivä, jolloin tässäkin rakennuksessa vaihtuvat vallanpitäjät.

Silminnäkijäkuvaus Lontoosta Etelä-Afrikan suurlähetystön edustalla järjestetystä mielenosoituksesta, Libero 1/87

Tammikuun lopulla käräjäoikeudessa luettiin ryväs syytteitä turkis- ja metsäaktivisteille. Yksi syytteistä koski vuodentakaista iskua Helsingin Stockmannille sekä samaisen tavaratalon vastaisten lentolehtisten levitystä. Syyttäjän mukaan kauppajättiä herjasi juliste, jossa luki ett ”Stockmann on osa turkisteollisuutta”.

Päätoimittaja Minna Kumpulainen, Libero 1/1997 Kuinka moni meistä pitää eään kummallisena ja outona sitä, että koulujen käytävillä seisoo suuri värikäs va-

lomainos, eli limonadiautomaatti. Ja koulun piti mukan olla neutraali tila.

Opetushallitus ja Kansanterveyslaiton toteavat, että koulun ei ole tarkoitus toimia markkinointikanavana.

Melko myöhään herätty, mutta hyvä näin. Ehkä 2010-luvun koululaisia ei aivopestä limujättien mainoksilla, ehkä heitä ei totuteta juomaan epäterveellisiä, riippuvuutta aiheuttavia ja täysin turhia virvoitusjuomia.

Päätoimittaja Marcu Floman, Libero 1/2007

5

6

TEKSTI & KUVA Niko Peltokangas

Polttavan liemen sekoittaja Kansan Tahto uudistui, kun oli aivan pakko.

Uuden lehden päätoimittajana aloitti Tero Kaikko.

31-vuotias Kaikko on luotsannut Pohjois-Suomen vasemmistolehti Kansan Tahtoa tämän vuoden alusta lähtien. Alkuvuoden aikana ilmestyivät lehden viimeiset sanomalehtinumerot, viimeisimpänä 110-vuotisnumero. Vapuksi Kaikko, lehden ainoa toimittaja, kokoaa ensimmäistä aikakauslehti-Kansan Tahtoa.

Kun Vasemmistoliitto päätti lopettaa Kansan Tahdon lehtituen osana säästötoimiaan, toimituksesta saivat lähteä kaikki siivoojaa myöten.

Lehti aikoo työllistää jatkossa markkinointisihteerin ja mahdollisesti toimitussihteerin nettilehteen, jonka journalistinen sisältö on avustajien varassa.

PALJON MUUTAKIN KUIN JOURNALISMIA Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Kaikko aloitti toimittajan uran kansalaisopistopohjalta. Kirjoittajakoulun ja paikallislehden kesätoimittajapestin jälkeen hän muutti Ouluun, opiskelemaan kirjallisuutta Oulun yliopistoon vuonna 2006.

– En tiennyt Kansan Tahdon olemassaolosta mitään. Sattumalta Mäkelininkatua kulkiessa huomasin lehden nimen ja mietin, että mikäs tää on. Selvittelin asiaa ja ajattelin, että tuonne mä haluan joskus töihin.

Toimittajanalku päätyi lehteen

kesätoimittajaksi ja avustajaksi ja sai vakipaikan vuonna 2015. Hän toimi myös muutaman vuoden Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten puheenjohtajana. Nyt hän totuttelee uuteen rooliinsa.

– Tässä on niin paljon kiinni aivan muusta kuin journalistisesta työn sisällöstä. Täytyy edustaa lehteä ja hoitaa sosiaalisia suhteita, jotka vaikuttaa suoraan siihen, millaista sisältöä lehteen saadaan. Tämä kaikki on introvertille aika rankkaa ja palkitsevaa.

Työväenlehden tekijää vedetään moneen suuntaan. Omaan visioon korkealaatuisesta journalismista pitää sovittaa lukijoiden juttutoiveet ”mökin Iitasta, josta pitää tehdä juttu, koska Iita yheksänkymmentäviis”.

Toisaalta pitää miettiä roolia tiedotuslehtenä ja suhdetta puolueeseen, jolta lehti ei saa enää senttiäkään jos ei lasketa puoluejärjestöjen ostamaa ilmoitustilaa.

Päätoimittaja miettii eri liemien suhteita sopassa, joka hänen pitää nyt kaapia kokoon.

– Se on soppa, josta pitäis saada mahdollisimman moneen suuhun maistuva, mutta joka polttaa ne suut, joiden halutaan palavan.

UUDISTU TAI KUOLE

san Tahdon tulevaisuus oli auki vielä alkutalvesta. Kaikko kertoo, että vakavia keskusteluja jatkosta ja aikakauslehtiformaatista alettiin käydä vasta lokakuussa. Päätoimittajan käsityksen mukaan lehtiyhtiössä ja tekijöiden parissa totuteltiin ensin ajatukseen hallitusta alasajosta.

– Kansan Tahto on ollut jo vuosikymmeniä pienenevän tilaajakunnan ja koko ajan heikentyvien resurssien lehti. Voisin kuvitella, että mua edeltävillä tekijöillä on ollut kutina, että huonosti menee mutta ei tämä voi loppua. Kun tieto viestintätuen loppumisesta tuli, ihmisillä kesti pitkän aikaa sulatella sitä.

Uuden aikakauslehden kannattavuuden rajaksi on laskettu 1000 tilaajaa. Se on jo täynnä. Lukijoilta tulikin runsaasti kyselyitä ja toiveita lehden tulevaisuudesta. Kaikko muistelee värisevällä käsialalla vaaleanpunaiselle kirjepaperille kirjoitettua viestiä, jonka mukaan Kansan Tahto oli aapinen, josta kirjoittaja oli opetellut lukemaan.

Päätoimittaja vierastaa kuitenkin ajatusta lehden pelastamisesta. Hän kutsuu uudistusta ”radikaaliksi ajan virtaan hyppäämiseksi”.

– Totaalinen uudistaminen olisi pitänyt tehdä aikapäiviä sitten. Se tapahtuu nyt.

Puoluerahoituksen loppumisesta päätettiin alkukesästä, mutta Kan7

Kulttuuripessimisti ei pety Tommi Uschanovin halusi selvittää, miksi optimismi vaihtui pessimismiin vuonna 1965.

TEKSTI Oskar Lindman

Tietokirjailija Tommi Uschanov törmäsi viiteen erilliseen sitaattiin, joissa ajoitettiin käänne kulttuurioptimismista pessimismiin vuoden 1965 tienoille. Ne esiintyivät niin erilaisissa yhteyksissä, että tämä ei voinut olla pelkkää sattumaa. Hän alkoi kirjoittaa kirjaa Hätä on tarpeen – kulttuuripessimismin nousu 1965–2015. ”Minua kiinnosti nimenomaan, mitä tapahtui suunnilleen vuonna 1965. Mikä silloin pysyväksi asiantilaksi uskottu alkoi sen jälkeen osoittautua ohimeneväksi.”

Hänen mukaansa pessimismi-sanalla on kaksi päämääritelmää. Toinen on uskomus, että asiat ovat huonosti. Toinen on, että asiat menevät entistäkin huonompaan suuntaan.

Hän keskittyy jälkimmäiseen – uskomukseen, että asiat lähimenneisyydessä ovat olleet hyvin mutta eivät enää ole. Tulevaisuudessa tulee vain huonompaa. ”60-luvun optimismi voidaan lyhyesti luonnehtia uskomukseksi, että kaikki hyvä on saatavissa samaan aikaan – meidän ei tarvitse luopua mistään saadaksemme jotain muuta.”.

Pessimismi ei sinänsä tarkoita, että ei mitään hyvää voida koskaan saada.

Pessimismiä on sen sijaan ajatus, että voimme saada kaikesta hyvästä aina vain osan: joudumme valitsemaan sinänsä haluttavien lopputulosten

8

välillä. Tällainen ajattelu on ollut vallalla viimeiset puoli vuosisataa. Se on läsnä myös kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

KULTTUURI YLLÄPITÄÄ PESSIMISMIÄ Kirjan takakannessa siteerataan kirjan avainhenkilöä Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnsonia.

Tommi Uschanovin mukaan häneen henkilöityi 60-luvun maapallonlaajuinen optimismi. Lyndon B. Johnson nousi varapresidenttinä presidentiksi vuonna 1963, kun John F. Kennedy ammuttiin. Hänet valittiin uudelle kaudelle suurella enemmistöllä seuraavana vuonna. ”Kuten nykyään puhutaan öljyhuipuista, voidaan sanoa että tämä oli optimismihuippu,” Uschanov sanoo.

Johnsonin presidenttikauden loppua kohti rupesi tapahtumaan.

Karisi usko, että jos vain odotetaan hieman, kaikkeen saadaan lopulta objektiivinen ja teknokraattinen ratkaisu, joka tyydyttäisi kaikkia. Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa tämän sotki mustien kansalaisoikeustaistelu ja ulkopolitiikassa Vietnamin sota.

Toisinkaan ei kuitenkaan olisi voinut käydä, Uschanov väittää. ”Ne

voimat, jotka veivät poispäin optimismista, olivat niin voimakkaita, että tavallaan sitä, mikä sittemmin historiassa on tapahtunut, ei voisi kuvitella ilman niitä.”

Tommi Uschanov poimii tuekseen esimerkkejä kulttuurin alueelta. Monet kokevat, että kaunokirjallisuus ei ole yhtä taidokasta tai puhuttelevaa kuin ennen tai pop-musiikki on huonompaa kuin 1950-60-luvuilla. ”Kulttuurin alueella on myös paljon sellaisia mekanismeja, jotka pitävät yllä yhteiskunnallista pessimismiä. Jos katsotaan, miten Hollywood-elokuvat tai tv-sarjojen juonirakenteet kuvaavat esimerkiksi poliittisen vallan toimintaa, niin on menty pessimistisempään suuntaan.”

Puolessa vuosisadassa myös pop-kulttuuri on tullut legitiimimmäksi ja salonkikelpoisemmaksi. Akateemikotkin voivat olla julkisesti kiinnostuneita siitä. Kaupallinen kulttuuri ei nouse vastustamaan yleistä tunnelmaa vaan myötäilee sitä saadakseen voittoa. ”Suomessa ei tehdä tulevaisuutta teemana käsittelevää taidetta, joka olisi jotain muuta kuin täysin pessimististä. Olisi hyvin vaikea kuvitella esimerkiksi vuoteen 2100 sijoittuvaa romaania, jossa asiat olisivat jollain tavoin paremmin kuin nyt.”

Viidenkymmenen viime vuoden muutoksista Tommi Uschanov näkee kaikkein tärkeimmäksi sen, että pitkä talouskasvun kausi tyssäsi 70-luvulla.

Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä länsimaissa oli ollut käytännössä täystyöllisyys, joka sitten 70-luvun alussa päättyi. ”Yksi tekijä, joka vei ihmisiä optimismiin vuonna 65 oli se, että melkein kaikki muistivat omaelämänkerrallisesti toisen maailmansodan ja sitä edeltäneen 30-luvun lamankin.

Ne olivat niin rajuja negatiivisia kokemuksia, että niiden rinnalla ikään kuin mikä tahansa saattoi näyttää hyvältä ja lupaavalta.”

POLITIIKAN ARVELUTTAVUUS Uschanov sanoo, että nyky-Suomessa kulttuuripessimismi näkyy yhteiskunnallisen keskustelun puhetavassa. ”On tällainen väite, että asiat Suomessa ovat todella huonosti ja menevät koko ajan huonompaan suuntaan, joten teidän on tehtävä täsmälleen niin kuin minä sanon. Ja käskyn sisältö voi vaihdella ihan laidasta laitaan.”

Niinkin erilaisia ihmisiä kuin Juha Sipilää ja Pentti Linkolaa yhdistää tämä väite, että asioiden ollessa huonosti, on juuri heitä toteltava

kaikessa, mitä tekee. 90-luvun lama toi Suomeen viidentoista vuoden viiveellä yleispessimistisen puhetavan. ”Sen mukaan valtaapitävät ovat luvanneet kansalle liikaa ja yhteiskunnallinen keskustelu on tästä lähtien sitä, että mitä kansalta otetaan pois eikä mitä sille annetaan.”

Sipilää markkinoitiin vaaleissa politiikan ulkopuolisena ehdokkaana. ”Äänestäkää häntä, koska hän tulee politiikan ulkopuolelta. Politiikka on jotain arveluttavaa.” ”Lähes kaikki vastoinkäymiset, jotka hänelle omaksi järkytyksekseen on tullut, selittyvät sillä, että hän todella tulee politiikan ulkopuolelta.”

Kirjailija on kiertänyt puhumassa myös poliittisen vasemmiston tilaisuuksissa. ”Olen puhunut vasemmiston ongelmista julkisesti nyt kahdeksan vuotta ja olen saanut paljon palautetta, pääpiirteissään kiittävää sellaista. Mutta se, mitä olen sanonut ei vain tunnu oikeasti vaikuttavan mihinkään.”

Uschanov sanoo olevansa ikävässä välikädessä: hän haluaisi kovasti uudistaa poliittista järjestelmää, mutta koska hän ei tiedä mihin suuntaan, ”ehkä minä en lopulta haluakaan uudistaa sitä.”

9

P채채oma voitti jo -luvulla Ulrike Herrmann mukaan oikea kapitalismi tarvitsee palkankorotuksia, ei palkanalennuksia.

Teksti Oskar Lindman

10

Saksalaisen sanomalehti Tageszeitungin taloustoimittaja Ulrike Herrmann on pohtinut, miksi pääoma näyttää voittaneen kamppailun herruudesta ja nousseen dominoivaan asemaan. Hänen kirjoittamansa Pääoman voitto on juuri suomennettu.

Tageszeitungia olivat perustamassa Saksan vihreät,ja lehdellä on yhä tiiviit suhteet puolueeseen. Herrmann sanoo olevansa huolissaan Saksan tilanteesta, sillä moni aktivisti ripustautuu vain yhteen teemaan, esimerkiksi rahakritiikkiin. ”Tähän käytetään paljon energiaa. Unohdetaan, että on tehtävä jotain muuttaakseen asioita.” On siis katsottava myös reaalitaloutta, palkkoja ja pankkisääntelyä. ”Raha on rahaa, jotain mikä on kehittynyt sosiaalisesti. Niin kuin kieli, jokaisessa yhteisössä jo lapset alkavat luoda rahaa. Sen sijaan että mietittäisiin, miten kriisejä estetään, heittäydytään filosofisiksi. Se on hyvin traagista.”

Kirjassaan Herrmann selittää, miten 1760-luvun Britannian tekstiiliteollisuus kasvoi eräänlaiseksi kapitalismin esiasteeksi. ”Jos miettii kapitalismia, se on teknologiankäyttöä. Ensimmäistä kertaa maailmassa käytettiin teknologiaa systemaattisesti tuotannon kasvattamiseen, mikä lisäsi vaurautta ja loi kasvua.”

“Niin kauan kun ihmiset asuivat asujaimistossa viimeisen kymmenentuhannen vuoden ajan, ei tapahtunut kasvua per capita. Ihmiset elivät maataloudesta ja söivät, mitä tuottivat maasta. Ei tapahtunut merkittävää teknologista kehitystä. Saksalaiset tai suomalaiset 1700-luvulla olivat yhtä köyhiä tai rikkaita kuin antiikin roomalaiset.”

1760-luvulla palkat Iso-Britanniassa olivat kaksinkertaiset manner-Eurooppaan verrattuna. Englantilainen tekstiiliteollisuus menetti kilpailukykyään, vaikka tekstiilit olivat tärkein vientituote. Koska työ maksoi, oli kannattavaa käyttää ja keksiä uusia koneita. ”Tämä opetus pätee tänäänkin.

Kapitalismi tarvitsee korkeita palkkoja, jotka nousevat tuottavuuden kanssa. Se on ironista, sillä moni kapitalisti ei tunnu ymmärtävä kapitalismia, kun palkkoja pyritään alentamaan.”

EI OIKEAA MARKKINATALOUTTA ”Jokainen tuote, oli se auto tai uusi lääke, on hyvin kallis. Se tarkoittaa että vain hyvin isot yritykset voivat näihin investoida. Tämä tarkoittaa, että kapitalismi on hyvin suurien firmojen dominoima. Ne toimivat yli rajojen ja hallinnoivat kaikkea raakamateriaaleista tuotteiden myyntiin.”

Suuryritykset eivät kuitenkaan ole oikeassa kilpailutilanteessa. Markkinatalouden ideaali on, että hintamekanismi muodostuu kilpailun kautta.

Tätä ei kuitenkaan nykyisessä suuryritysten hallitsemassa kapitalismissa tapahdu. ”On fakta, että suurin osa firmoista, jotka ovat Frankfurtin DAX-indeksissä, on perustettu jo ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Useimmat vuosina 1870–1880, mikä ei ole sattuma, sillä silloin kapitalismin kypsempi vaihe saavutti Saksan.

Näitä ovat Siemens, Commerzbank, Deutsche Bank, Allianz.”

Hermannin mielestä tämä osoittaa, että taloutta dominoivat yritykset, jotka murskaavat pienemmät yritykset alleen. Kapitalismissa on kuitenkin omat säännönmukaisuutensa. Voittoa on tultava, muuten firmojen ei ole järkeä investoida uusiin tuotteisiin.

Toimittaja-kirjailija puhuukin suuryritysten dominoimasta kapitalismista suunnitelmataloutena, joka ei ole kuitenkaan sosialismia, koska sosialismi edellyttää keskusjohtoisuutta. ”Markkinatalous elää vain pienillä alueilla, kuten baareissa, hotelleissa, pienyrityksissä. Kilpailun mukaan, jos palvelu on huonoa, asiakas ei enää palaa ja firmat menisivät konkurssiin.”

Raha on paljon vanhempi käsite kuin kapitalismi, ainakin 10 000 vuotta vanha. Kapitalismi muutti paitsi rahan käsitteen, myös velan ja koron.

Herrmann sanoo talouskriisien syntyvän aina samalla tavalla.

Puhkeava velkakupla synnytetään luomalla liikaa velkaa. Jokaisella kerralla on väitetty tapahtuvan jotain ennennäkemätöntä.

KOLME KRIISIÄ Nyt onkin päällekkäin kolme kriisiä: tavallinen finanssikriisi, EKP:n kriisi ja kolmanneksi Saksan oma kriisi.

EKP on väärin rakennettu, Herrmann sanoo. Sen ei anneta toimia kuten muut keskuspankit, jotka voivat ostaa valtioiden velkakirjoja. ”Kolmas kriisi on Saksan luoma kriisi. Saksa alensi reaalipalkkoja vuodesta 2000 alkaen ja hankki sillä kilpailuedun, joka muodostaa ison ongelman naapurimaille. Suomi on nykyään 40% kalliimpi kuin Saksa.

Teidän palkkojanne ei pidetty samalla tasolla vaan ne kasvoivat. Niin kuin pitääkin.”

Jos teknologia ja tuottavuus kehittyvät, Herrmannin mukaan pitää nostaa myös palkkoja, tai muuten kukaan ei voi ostaa uusia tuotteita.

Tämä on luonut Saksaan suuren vientiylijäämän. ”Saksa ei ole kriisissä, koska se laski palkkojaan. Se ei ole jotain, mitä voi kopioida, vaan maa, joka tekee näin ensin, saa kaikki hyödyt. On kyse logiikasta, kaikki eivät voi vain viedä, vaan jonkun on myös tuotava.”

Tilanteesta eivät kärsi vain pienet euromaat maanosan laidoilla vaan myös Saksan suuret kumppanit kuten Ranska, Itävalta ja Hollanti.

Tätä ei Ulrike Herrmannin mukaan Saksassa yleisesti ymmärretä. Kilpailuedun poistaminen vaatisi Saksassa vuosittain viiden prosentin palkankorotuksia.

11

A EM TE

Korotetun kynnyksen aktivismia Kun vasemmistolehti tekee teemanumeron puolueesta, on helppo olla puolueellinen. Yleisemmin aihe on vaikea, koska termi ”puolue” on kulahtanut ihmisten mielissä kellastuneeksi muistoksi ajasta, jolloin oli vielä oikeita puolueita. Nykyäänhän on vain niitä poliitikkoja. Osa kokee, että puolueet eivät erotu tarpeeksi toisistaan tai eivät esitä selkeitä omia linjauksia päivänpolttavaan politiikkaan. Tai sitten tekevät sen liiankin radikaalisti. Ei tunnu omalta. Kansalaiset kokevat politiikan helposti vaihtoehdottomana ja eduskunnan tapahtumia saatetaan kommentoida ivalliseen sävyyn teatterikritiikistä tutuin termein.

Puolueiden kriisiin törmäsin arkisemmin uudenvuoden juhlissa, missä kysäisin puolitutulta: ”Onko sulla puoluekirjaa?” Kysymys oli tarkoituksella vanhanaikainen ja vastaaja otti sen vitsinä. ”En mä oo oikein osannut päättää, mikä puolue olis mulle sopiva. Kun toisaalta mä oon vihree ja

12

toisaalta vasemmalla. Mä oon äänestäny aina vähän mitä sattuu”, hän vastasi. Puolueen voi kokea identiteetin jatkeeksi niin vahvasti, ettei täydellistä puoluetta tahdo löytyä. Ei uskalla sitoutua, jos tekeekin väärän valinnan. Puoluetoimintaa ei myöskään koeta kovin arkipäiväiseksi, vaan korotetun kynnyksen kansalaisaktivismiksi.

Tässä numerossa käsittelemme puoluetta muun muassa valheen (s. 20), vapauden (s. 14) sekä historian (s. 26) näkökulmasta. Ammattiliitot (s. 24) ja työmarkkinasopimukset puhututtavat juuri nyt. Hallituspuolueiden ajama ”yhteiskuntasopimus” ajaa työnantajan etuja ja leikkaa työtekijän toimeentuloa. Vasemmistonuorten kanta hallituksen ajamaan työajan pidennykseen on päinvastainen. Ollaan eri puolella!

Puoluepolitiikkaa tehdään toisaalta hyvinkin näyttävästi. Mediahuomio tulee yleensä asian vierestä, kuten Perussuomalaisten nuorten lip-

palakkikampanja osoitti. Kenties ääriliberaali vastakohta näille lippalakkinuorille on teemaosiossa esittelemämme Piraattinuoret, joille sukupuolta tai avioliittoa ei tavallaan edes ole olemassa. On vain sopimuspapereita ja rakseja ruudussa; mies, nainen, en osaa sanoa. Hei, voisitko vihkiä meidät kaikki kolme?

Tämä teemaosio on omistettu kaikenlaisen puoluetoiminnan tueksi. Mielipiteen ilmaisulle ja kokoontumisvapaudelle. Demokratia tarvitsee puoluetoimintaa, kansalaisaktivismia ja vapautta valita oma ehdokkaansa. Sen vuoksi vasemmistolehden kannessa lippua voi heiluttaa myös piraatti. Kiitos, että olet jotakin mieltä!

Laura Happo Kirjoittaja on kuvajournalisti ja tämän teemaosion vieraileva päätoimittaja.

IK R T A P

Mystinen Nuorisotyö ”Vasemmistonuorethan ei ole puolueen nuorisojärjestö”, jaksaa eräs helsinkiläinen toveri muistuttaa joka kerta, kun puhutaan poliittisista nuorisojärjestöistä.

Vasemmistonuoret ei ole sääntöjensä perusteella millään tavalla sidoksissa Vasemmistoliittoon tai mihinkään muuhunkaan puolueeseen. Vasemmistonuoret ei myöskään saa Vasemmistoliitolta taloudellista tukea eikä vasemmistonuorten jäsen liity automaattisesti puolueeseen.

Käytännön tasolla yhteistyötä tehdään, esimerkiksi Vasemmistonuorilla on aloite-oikeus puoluekokouksessa.

Aktiivisuus Vasemmistonuorissa tuntuu olevan myös hyvä väylä suoraan puoluepolitiikan kärkeen, kysykää vaikka Paavo Arhinmäeltä tai Li Anderssonilta. Jostain kumpuaa aina myös lausahdus ”Vasemmistonuoret tekee Vasemmistoliiton nuorisotyötä” – mitä tämä nuorisotyö on, se ei ainakaan allekirjoittaneelle ole koskaan oikein auennut.

Varsinkin taloudellinen riippumattomuus puolueesta antaa Vasemmistonuorille vapauden kommentoida ja kritisoida puolueen toimintaa. Kun nuorisojärjestön ei tarvitse sensuroida ulostulojaan sanktioiden pelossa, se voi nostaa esiin epäkohtia ja pyrkiä muuttamaan puoluetta haluamaansa suuntaan.

Vasemmistonuorista on hyvä ponnistaa mukaan puolueeseen, mutta puoluepolitiikkaa kaihtavien ei tarvitse jättäytyä nuorisojärjestön toiminnasta pakkopuoluejäsenyyden takia. Erityisen tärkeä on

järjestön mahdollisuus sanella oma poliittinen linjansa puolueesta riippumatta.

Nykyinen järjestelmä vaikuttaa siis oikein edulliselta Vasemmistonuorille. Jos maamme oikeistohallituksen uuskieli on kuitenkin jotakin opettanut, niin sen, että muutos on aina mahdollisuus kehittämiseen. Nykytilanteesta mihinkään suuntaan liikahtaminen saattaisi olla typerää ja turhaa, mutta vaihtoehtoisia skenaarioita on aina hyvä miettiä.

Onko Vasemmistonuorten parempi tehdä virallisesti Vasemmistoliiton nuorisotyötä – edelleen toki puolueesta irrallaan – vai pitäisikö järjestömme pohtia ainakin, mitä se pitää sisällään? Pitäisikö meidän pyrkiä vaikuttamaan entistä enemmän puolueeseen sen sisällä, pysyä nykyisessä asemassa vai tehdä vielä selkeämpi ero puolueeseen? Näitä kysymyksiä on mietitty ja varmasti mietitään jatkossakin säännöllisin väliajoin. Vaikka minkäänlaiseen muutokseen tai lopputulemaan ei tälläkään kertaa päädyttäisi, se ei silti tarkoita, etteikö kyseenalaistamista olisi hyvä tehdä.

Eihän sitä koskaan tiedä, jos Vasemmistonuoret päätyisikin tukemaan itsevaltias Paavo Väyrysen uljasta Kansanpuoluetta.

Patrik Pulkkinen Kirjoittaja on Ruotsissa opiskeleva vasemmistonuori.

13

14

Vapaus Puolue

Piraattipuolueella on ideaali vastuulisesta kansalaisesta ja vapaudesta. Piraattinuoret kokevat tekevänsä tulevaisuuden puoluetyötä ja kokoustavat pikaviestintäpalvelussa.

TEKSTI & KUVA Laura Happo

Piraattinuorten puheenjohtaja Jonna Purojärvi keittää kahvit ja avaa koneen. Pikaviestintäpalvelu IRC on taukoamatta päällä, vaikka kone olisikin sammutettu. On alku ilta ja hän on avaamassa Piraattinuorten hallituksen kokousta kotonaan. Kuusi minuuttia alkuun. Hän ”pingaa” muistutusviestejä IRC:en, jossa kokous pidetään. ”Muistakaahan tulla paikalle, kokous alkaa viiden minsan päästä”, hän kirjoittaa viestikenttään.

Kahvikuppi täyteen ja koneelle. Tunnin tiivis sessio hallituksen kokousta on alkamassa, ehtii vielä polttaa yhden tupakan. ”1. Kokouksen avaus”, hän kirjoittaa viestikenttään. Kuka tahansa saa osallistua, jolla on internet. Tervetuloa.

Heinäkuussa 2015 Purojärvi valittiin Piraattinuorten puheenjohtajaksi. Puolueen jäsen hän on ollut vuodesta 2013. Aikaisemmin Purojärvi ajatteli, ettei löytäisi sellaista poliittista puoluetta, joka vastaisi hänen arvomaailmaa, kunnes löysi Piraatit.

YRITYSTEN JA YKSILÖIDEN VAPAUS Vapaus on yksi Piraattipuolueen jäsenille yksi tärkeimmistä sanoista. He ovat arvoliberaaleja avioliitolle, sukupuolelle, maahanmuutolle, päihteille, tekijänoikeuksille, tiedolle ja uskonnolle.

Muunmuassa. ”Me ollaan ajatusmaailmalta nuorten puolue. Me tehdään tulevaisuuden politiikkaa ja viedään yhteiskuntaa poliittisesti siihen suuntaan, mitä se jo valmiiksi on ja mihin se on kehittymässä. Ollaan huomattu, että jotakin meidän ajamia asioita on levinnyt laajemminkin muiden puoluiden huolenaiheeksi. Tuoreimpana esimerkkinä liikkeiden aukioloaikojen vapautuminen. Se oli mahtava juttu”, Purojärvi sanoo.

Avoimuus, sananvapaus, yksilönsuoja ja

osallistava yhteiskunta lukee sekä Piraattipuolueen että Piraattinuorten puolueohjelmassa.

Purojärven mielestä tärkeintä on kokonaisuus.

Hän sanoo Piraattipuolueen tekevän järkeen perustuvaa politiikkaa, jonka lähtökohtana on yksilönvapaus ja yhdenvertaisuus. Tavallaan he kuulostavat myös vapauden perfektionisteilta; yksilö on vapaa valitsemaan – oikeastaan mitä tahansa. Ylevä yksilö, joka ei vahingoita muiden oikeuksia. Poliittisten päätösten tulisi perustua tutkimustietoon ja kaiken tiedon tulisi olla vapaata. Mutta voiko yhden yksilön oikeudet olla toista epätasa-arvostavia? ”Meidän yksilönvapaus perustuu siihen, ettei se polje toisen yksilön oikeuksia. Isommat ja hankalimmat kysymykset liittyvät yritysten oikeuksiin. Silloin tulevat esille esimerkiksi ympäristöasiat. Millä tavoin ympäristön saastuttaminen polkee yksilön oikeutta puhtaaseen luontoon? Nämä on hankalia juttuja”, Purojärvi kuittaa.

No entä kuka määrittää, mikä on vahinkoa toiselle? Vapauden loukkaus voi olla myös yksilöllinen kokemus, kuka vetää rajan? ”Ihan tarkkaan ei voi määrittää, missä määrin kukakin kokee oikeuden tapahtuvan. Siihen pitää olla valtion mahdollisuus puuttua. Emme voi elää turvallisesti, saati vapaasti, yhteiskunnassa, jossa kostonkierteet pääsisivät syntymään ja syventymään.” Piraateille vapaus ei ole pelkästään henkilökohtainen kokemus vaan se on aina suhteessa ympäröivään yhteisöön. He nojaavat sääntöön, jossa kaikki on vapata siihen saakka, kunnes siitä on vahinkoa toisen yksilön oikeuksille. Ihmisen oman moraalin lisäksi he siis luottavat myös valtioon, jonka kokevat välttämättömänä apuvälineenä vapauksien turvaamiselle. Ja EU:hun. Piraattipuolue tekee yhteistyötä myös

Euroopan Unionin kanssa, vaikka sen voisi kokea nimenomaan vapautta rajottavana ja byrokratiaa lisäävänä toimielimenä. ”Me ymmärrämme, että maailma on globalisoitunut, jolloin tarvitsemme eri hallinnon tasoja turvaamaan vapauksia”, Purojärvi täsmentää. ”On EU:ssa kritisoitavaakin, kuten vaikka tämä TTIP-sopimus. Siinä ei todellakaan puhuta vapaasta kaupasta, vaan oikeuksien siirtämisestä yrityksille.”, Purojärvi lisää.

VASTUULLISTA VAPAUTTA Yksilökeskeisen yhteiskunta-ajattelun voi nähdä myös aikamme ilmiönä. Ihmisen vapaus ja oikeus valita melkein mistä tahansa vaihtoehdoista on uudehko länsimainen ajatus. ”Välillä tuntuu, että yksilön oikeuksiin sotkeutuu tämä parjattu individualismi. Se ei kuitekaan tarkoita sitä, että kansalainen olisi täysin vastuuton, vaan me kaikki toiminne nimenomaan yhteisössä. Kukaan ei pärjää yksin. Se on ilmiselvä asia.”

Koska ihmisten valinnat ovat harvoin yhteneviä, ei voi olla ajattelematta erilaisten valintojen aiheuttamia konflikteja. ”Pienessä mittakaavassa konflikteja voi tulla ihan varmasti.

Erityisesti, kun on kyse moraalisista konflikteista. Mun on ehkä vaikea nähdä mitään isompaa kahakkaa. Ehkä. Se riippuu siitä, miten ihmiset reagoivat valinnanvapauteen. Pelkäävätkö he asioita, jotka eivät kosketa heitä välttämättä ollenkaan, kuten tämä tasavertainen avioliittolaki?

Oikeastaan sekin jäi vain moraalisen pahennuksen konfliktiksi.”

Vaikka suuri osa puoluetyöstä tapahtuu internetissä, tapaavat Piraatit muuallakin. Tänään, kuten joka toinen torstai heillä on vapaamuotoi-

15

nen kooontuminen Jyväskylässä olutlasien äärellä paikallisessa ravintolassa. ”Naureskellaan tai ihmetellään viimeisimmät kuulumiset. Vähän tilanteesta riippuen.”, toteaa paikalle saapunut Piraattipuolueen puoluesihteeri Arto Lampila. Nyt molemminpuolisia reaktioita aiheuttaa päivän aikana julkistettu Perussuomalaisten nuorten sukupuolta kommentoiva lippiskampanja. ”Joko sitä on joku meistä kommentoinut jonnekin?”, Purojärvi kysyy. ”Mun mielestä siitä oli jo joku blogikirjoitus”, Miika Hämynen huikkaa läppärinsä takaa.

Paikalla on viisi jäsentä. Heitä puhututtaa myös Piraattinuorten uudet flyerit, joita kukaan ei ole vielä nähnyt. ”Ois mulla kämpillä ollu niitä pino. Unohin tuoda”, Eetu Rantakangas kuittaa. ”Mäkään en oo vielä nähny niitä. Nää vanhat on aika kauheet”, Purojärvi sanoo ja kaivaa yhden lappusen pöydälle tippuneiden ranskalaisten seasta. ”Välillä meidänkin on myös jalkauduttava ja jaettava flyereitä muuallakin kuin netissä”, Purojärvi hymähtää.

VAPAUS RAJOIHIN Mikä Piraattinuoria vapaudessa puhuttelee?

Nopeasti selviää, että vapaa tiedonvälitys on kaikille paikalla olleille erityisen tärkeä arvo. Tähän liittyy olennaisesti myös kysymys internetin vapaudesta, maksuttomuudesta ja neutraliteetista. ”Kopioinnin vapauttaminen, tekijänoikeuksien poistaminen, tehokkaammin arkistoitu tieto sekä sen jakaminen mahdollisismman suurelle yleisölle”, Matti Eskelinen luettelee. Piraattinuoret ovat yhtä mieltä siitä, että maksumuurien takana oleva tieto tai tuote hidastaa yhteiskunnan ja tieteen kehittymistä. ”Meidän puolue on

16

ainoa puolue Suomessa, joka määrittelee itsensä tietoyhteiskuntapuolueeksi. Me teemme uutta politiikkaa”, Purojärvi kuvaa. He saavat maailman hetkeksi kuulostamaan pikseleiltä ja resursseilta.

Kaiken olemassaolevan täydellinen hyötykäyttö kuulostaa olevan heidän vahva agenda.

Elinkeinotoiminnan vapautuminen ja perustulo edistäisivät taas Hämysen mielestä hänen omaa työllistymistä yrittäjänä. ”Nyt mun ei ole taloudellisesti kannattavaa toimia yrittäjänä.

Toimeentulo ei ole pienyrittäjällä turvattu. Jos ottaa töitä vastaan, saa pelätä byrokratiahärdelliä”, Hämynen sanoo. ”Mun mielestä ihmisellä tulee olla oikeus omaan itseensä myös ruumiillisesti. Ihmisellä pitää olla lupa vahingoittaa itseään. Siinä ei pitäisi tulla valtion väliin ja rankaista vielä päälle”, Purojärvi sanoo. Häntä huolettaa tämänhetkinen huumelainsäädäntö, jossa käyttäjiä rangaistaan ja hoitoa tarjotaan vähän. Rangaistuskäytäntö syventää ongelmia entisestään. ”Muualla maailmassa hyviä kokemuksia rangaistuksien lieventämisestä”, Purojärvi lisää.

Entä ne yksilöt, joita näiden nuorten vapaus pelottaa? Ne, jotka eivät halua tehdä kaikkia moraalisia valintoja itse? Tällä hetkellä heitä on enemmistö, sillä Piraattipuolue putosi puoluerekisteristä vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Purojärven mukaan yksilöllä on täysi vapaus liittyä yhteisöön, joka asettaa hänelle rajoja. Kuten uskonnolliset yhteisöt. ”Vapautta me ei pakoteta kenenkään kurkusta alas. Mutta valtion taholta ei tarvitse tulla vapauden rajotteita vain sen takia, että joku ihminen kokee rajoitteet turvalliseksi. Sehän kuulostaa siinä vaiheessa vähän ”Tukholmasyndroomalta”,

Purojärvi hymähtää. ”Vapautta ei pidä pelätä, se saa jännittää”, hän lisää.

17

Listavaalilla henkilöitymistä vastaan Puolueet ovat edelleen parlamentaarisen demokratian kulmakiviä – halusimme tai emme. teksti Riikka Yrttiaho

18

Suomalainen politiikka on henkilöitynyttä. Vaaleissa monet äänestävät ensisijaisesti henkilöä puolueen sijaan, vaikka käytännössä puolue on ensisijainen vaikuttaja sekä valtakunnallisessa että kunnallisessa demokratiassa. Useimmista asioista äänestetään puolueen linjan mukaisesti ja ehdokkaat ovat sitoutuneet puolueen reunaehtoihin.

Eduskunnassa harvat asiat ovat niin kutsuttuja omantunnon kysymyksiä; suurin osa asioista ratkeaa puolueiden yleislinjan mukaisesti. Näin ollen puolueet ovat edelleen suomalaisen parlamentaarisen demokratian peruspilareita.

Keskivertokansalaiselle poliittisen järjestelmän yksityiskohdat ja päivänpolitiikka saattavat olla vieraita. Aika ajoin tehtävien kyselyiden mukaan iso osa suomalaisista ei osaa nimetä edes hallituspuolueita. Politiikan henkilöityminen hämärtää entisestään ihmisten käsitystä päätöksenteosta ja eduskunnan rakenteesta, mikä saattaa vaikeuttaa äänestyspäätöksiä tai jopa johtaa äänestämättä jättämiseen.

Henkilöihin keskittyminen voi antaa hyvinkin vääränlaisen kuvan edustajan vaikutusmahdollisuuksista ja hänen ajamastaan politiikasta.

Mikäli puolueella on yksittäisestä ehdokkaasta poikkeava linjaus keskeisessä asiassa, edustaja joutunee äänestämään eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa puolueensa linjan mukaisesti.

Näin on käynyt ja tulee jatkossakin käymään jokaisessa istuvassa puolueessa.

Toisinaan edustajat toki rikkovat puoluekuria ja äänestävät sen vastaisesti, mutta useimmiten päätökset tehdään puolueen linjausten mukaisesti. Ei auta vaikka yksi perussuomalainen äänestää avioliittolain puolesta, kun puolueen linja on sitä vastaan.

JÄRJESTELMÄ HUIJAA Monesti ihmiset valittavat, että “puolueita ei

enää erota toisistaan”. Yksi suuri syy on tietysti se, että harva lukee puolueohjelmia ja tietää, mitä kukin puolue on mistäkin mieltä. Myös politiikan henkilöityminen ja puoluepolitiikan hämärtyminen voivat olla syitä siihen, miksi puolueet tuntuvat tasapaksulta massalta.

Suurin osa ehdokkaista yleensä kannattaa ympäripyöreitä ja yleisesti hyväksyttyjä tavoitteita, kuten lasten hyvinvointia tai työttömyyden vähentämistä. On kuitenkin aivan eri asia, millä keinoin näihin tavoitteisiin pyritään, ja puolueiden keinot kyllä eroavat toisistaan.

Ehdokkaille on usein hyödyllisempää puhua asioista suurpiirteisesti, koska yksittäinen ehdokas harvemmin saa määrättömästi media-aikaa yksityiskohtaisempaan tavoitteidensa ruotimiseen. Ehdokkaat saattavat puhua ristiriitaisesti puolueen linjoihin nähden, jolloin äänestäjä joutuu epävirallisen huijauksen uhriksi.

Tämä voi johtua tietysti myös ehdokkaiden kokemattomuudesta tai tietämättömyydestä eduskunta- tai kuntatyöskentelyn toimintatavoista; erityisesti valtakunnallisella tasolla yksittäisellä kansanedustajalla ei ole paljon valtaa.

Vaikka edustaja saisikin tärkeän valiokuntapaikan, hän edustaa silti edelleen puolueen linjaa, ei ainoastaan henkilökohtaisia mielipiteitään. Kun äänestäjä huomaa äänestämänsä edustajan toimivan ristiriitaisesti lupauksiinsa nähden ja puolueen linjaa mukaillen, äänestäjä pettyy ja saattaa seuraavalla kerralla jättää äänestämättä.

LISTAVAALI SOPII SUOMEEN Yksi konkreettinen keino, jolla politiikan henkilöitymistä voitaisiin vähentää ja äänestäjän “kuluttajansuojaa” kasvattaa, olisi siirtyminen listavaaleihin. Listavaaleilla tarkoitetaan vaalitapaa, jossa äänestetään ensisijaisesti jonkin puolueen listaa, ja ehdokkaiden läpimeno määräytyy puolueen laatiman listan järjestyksen mukaisesti.

Puolueiden listat voidaan päättää puolueis-

sa jäsenäänestyksellä, ja niin tulisi tietysti tehdäkin, jotta listat olisivat mahdollisimman kattavia ja demokraattisia. Listavaalissa äänestetään joko puolueen listajärjestystä tai äänestäjä voi laittaa ehdokkaat haluamaansa järjestykseen.

Tämä ei kuitenkaan ole pakollista, sillä äänestäjä voi myös palauttaa vain puolueen listan laittamatta ehdokkaita järjestykseen – näin ollen ääni menee joka tapauksessa oikealle puolueelle.

Tällainen tapa on käytössä Ruotsissa kaikissa kolmissa vaaleissa. Uusia Suomen maakuntavaaleja ehdotettiin käytäväksi listavaaleina, mutta ehdotus kaatui puolueiden vastustukseen.

Perinteisesti oikeistopuolueet ovat vastustaneet listavaaleja, kun taas vasemmistopuolueet ovat suhtautuneet niihin suopeammin.

Listavaalin etu on se, että se korostaa puolueiden välisiä eroja ja puolueen linjauksia yksittäisten ehdokkaiden mielipiteiden sijaan – toisin sanoen listavaali palvelisi nykyistä paremmin sitä demokratiamallia, joka Suomessa on käytössä.

Listavaali voi myös toimia monelle äänestäjälle helpompana tapana vaikuttaa, koska yksittäisten ehdokkaiden linjauksiin ei tarvitse perehtyä yksityiskohtaisemmin, vaan puolueen periaatteet ja ohjelmat riittävät. Esimerkiksi kuntavaaleissa uuden kuntalaisen voi olla vaikea löytää ehdokasta, koska luonnollisesti paikallisten poliitikkojen ja vaikuttajien tuntemus voi olla vielä nollissa.

Tällöin helpompaa olisi ehkä äänestää puoluetta.

Listavaali ei ole tietenkään ainoa keino vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen tai päätöksenteon toimivuuteen, mutta se on varteenotettava vaihtoehto. Listavaalit voisivat olla keino, jolla puoluepolitiikka nostettaisiin jälleen päätöksenteon keskiöön, missä se joka tapauksessa on.

Näin äänestäjät saisivat konkreettisemmin vastinetta äänilleen ja tietäisivät ehkä varmemmin, mitä he äänellään saavat. Tämä antaisi myös puolueille vahvoja mahdollisuuksia viestinnällisesti, koska viestintää voitaisiin hoitaa keskitetymmin ja yhtenäisemmin.

19

”Miksi äänestää pienempää pahaa?”

Parodinen vaalikampanja haluaa Yhdysvaltojen presidentiksi kauhukirjailijan keksimän muinaisen jumalan.

Mikä ihmisiin vetoaa ehdokkaassa, jota ei ole olemassa ja jonka tärkein vaalilupaus on ihmiskunnan tuho?

Teksti Eero Suoranta

Oletko kyllästynyt politiikan vaihtoehdottomuuteen? Pitäisikö ihmisuhrit laillistaa ja koko ihmiskunta ajaa täydelliseen hulluuteen? Älä enää tyydy pienempään pahaan. Äänestä seuraavissa vaaleissa suurta Cthulhua.

Mustekalanpäinen muinainen jumala ei ole mikä tahansa poliittinen broileri tai julkkisehdokas: kauhukirjailija H. P. Lovecraftin tarinoissa Cthulhu on yksi ”suurista muinaisista”, jotka saapuivat avaruudesta miljoonia vuosia sitten ja nukkuvat nyt odottaen uuden valtakautensa alkua, jolloin ”tähdet ovat oikein”. Lovecraftin teosten lisäksi hahmo esiintynyt kaikkialla peleistä sarjakuviin ja T-paidoista pehmoleluihin.

Politiikkaan Cthulhu on osallistunut jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien, jolloin Call of Cthulhu -roolipeliä julkaiseva Chaosium järjesti ensimmäiset ”Cthulhu for president” -tapahtumansa. Netissä suurella muinaisella on ollut monia vaalisivustoja, jotka ovat keskittyneet vaihtelevassa määrin satiiriin ja ”kampanjatuotteiden” myymiseen. Suomessa asiasta on kirjoittanut Lehti -verkkolehti, jonka mukaan Cthulhu on pyrkinyt muun muassa paaviksi, EU-komissaariksi sekä SDP:n puheenjohtajaksi.

Toisin kuin jotkin muut parodiapuolueet, Cthulhun kannattajat eivät ole pyrkineet asettamaan virallisia ehdokkaita vaaleihin. Protestiäänien kalastelun sijaan kampanjan ydinideana on ollut kaupitella hassuja T-paitoja sekä pitää hauskaa pilkkaamalla politiikan naurettavuuksia, mutta voisiko suurella muinaisella olla myös opetettavaa vakavissaan politiikkaa tekeville?

MIELIPIDEAUTOMAATTI MIELIPUOLILLE Muiden julkkisehdokkaiden tavoin Cthulhun etuna on valmis brändi, jonka varaan kampanjointi rakentuu. Suuret muinaiset eivät kuitenkaan ole vielä mikään koko kansan juttu, joten Cthulhun

20

tukijoiden on helppo kokea kuuluvansa sisäpiiriin ja olevansa keskivertoihmisiä tiedostavampia.

Muinaiseksi jumalaksi Cthulhu on myös ollut yllättävän taitava hyödyntämään sosiaalista mediaa, mikä helpottaa yhteydenpitoa kannattajiin.

Toinen Cthulhun valtti ovat on selkeät, mutta kattavat poliittiset näkemykset. Suuri muinainen on ottanut kantaa niin uskonnonvapauteen (”ihmisten uhraaminen on sallittava”), tuloeroihin (”niin köyhät kuin rikkaatkin tullaan syömään”) kuin Suomen Nato-jäsenyyteenkin (”yhdentekevää, sillä Cthulhu valloittaa maailman joka tapauksessa”). Oli kysymys mikä tahansa, Cthulhulta löytyy siihen kauhistuttava vastaus.

Poliittisen satiirin kannalta Cthulhun hahmo on siis sekä tarpeeksi joustava että tarkkaan määritelty, jotta sen avulla voi kommentoida ajankohtaisia aiheita vuodesta toiseen. Kuvaparodioissa ikoninen lonkeronaama sopii niin Setä Samulin kuin Donald Trumpinkin tilalle, joskin joissain tapauksissa eroa voi olla vaikea huomata. Cthulhu on myös kansainvälinen hahmo, joka voi yhtä hyvin osallistua vaaleihin Puolassa tai kilpailla suomalaisen politiikan ”suuren muinaisen” tittelistä Paavo Väyrysen kanssa.

KLIKKAUSAKTIVISMIA KYYNIKOILLE Pintapuolisista muutoksista huolimatta kampanjan ydinviesti on kuitenkin säilynyt samana: miksi äänestää pienempää pahaa? Katteettomien lupausten latelemisen sijaan Cthulhun on aina ollut armottoman rehellinen siitä, miten kammottava ihmiskunnan kohtalo tulee vaalivoiton jälkeen olemaan. National Review -lehden toimittaja Jonah Goldberg tiivistikin suuren muinaisen vetovoiman kolmeen sanaan: he doesn’t pander, hän ei mielistele.

Myös muut parodiakampanjat ovat hyödyntäneet samanlaisia ajatuksia. Esimerkiksi Kana-

dan Sarvikuonopuolue on 1960-luvulta lähtien luvannut pettää kaikki vaalilupauksensa, kun taas islantilainen, sittemmin lakkautettu Paras puolue vakuutti poistavansa piilevän korruption olemalla avoimesti korruptoitunut.

Vitsipuolueen äänestäminen on voi kuitenkin johtaa vakavasti otettavaan lopputulokseen.

Näin kävi Parhaalle puolueelle, joka nousi vuonna 2010 protestiäänien voimalla Reykjavikin kaupunginvaltuuston suurimmaksi puolueeksi.

Tähän verrattuna Cthulhun kannattaminen on loppujen lopuksi turvallista klikkausaktivismia, jolla tuskin on vaikutusta ”oikeaan” politiikkaan.

MIKSI ÄÄNESTÄÄ TYLSEMPÄÄ VAIHTOEHTOA? Monen muun poliittisen valtavirran haastajan tavoin Cthulhun odottaa edelleen hetkeä, jolloin ”tähdet ovat oikein” ja maailma on valmis kääntymään hänen tarjoamansa vaihtoehdon puoleen.

Suurella muinaisella on varaa olla kärsivällinen, jouduttaahan ihmiskunta nähtävästi tuhoaan ihan itsekin.

Cthulhun vaalikampanja on helppo ohittaa vitsinä, mutta se on kuitenkin vitsi, joka on vedonnut ihmisiin yli kahden vuosikymmenen ajan.

Yhdistelmä satiiria, sisäpiirivitsejä sekä muuta luovaa hulluutta on pitänyt ajatuksen Cthulhusta poliitikkona elossa, eikä kampanja näytä merkkejä hiipumisesta.

Vaalien voittamisen tai ihmiskunnan tuhoamisen sijaan Cthulhun tähän mennessä suurin saavutus on ollut saada niin kauhistuttavan mustekalanpäisen jumalan fanittaminen kuin politiikkaan osallistuminenkin näyttämään hauskalta tavalta viettää aikaa. Poliitikkojen haasteena on tehdä sama omille puolueilleen.

21

Europolitiikka on tärkeämpää kuin aikoihin Veikka Lahtinen summaa, mitä Vasemmiston pitäisi oppia demokratia-aloite DiEMiltä. teksti Veikka Lahtinen

22

Päivänpoliittinen keskustelu vasemmistopolitiikasta Suomessa koskee usein gallup-lukuja.

Pyrkiminen kannatuslukujen lyhyen tähtäyksen parantamiseen johtaa help osti helposti lyhyen tähtäyksen ratkaisuihin: reagoidaan muiden tekemiin avauksiin. Päämäärien sijaan tekemistä ohjaa se, mikä myy. Vaalikeskeinen ajattelutapa ohjaa myös huomiota kannattajaprofilointiin: miten viestinnällä ja henkilövalinnoilla houkutellaan sitä tai tätä äänestäjäryhmää.

Näitä keskusteluja käydään puolueen sisällä ja myös sen ulkopuolella. Identiteettien päivänpoliittisen asemoitumisen tuolle puolen jää kuitenkin pitkän tähtäyksen strategisia kysymyksiä, joiden soisi nousevan merkittävämpään asemaan.

Näitä kysymyksiä on viime aikoina tuonut näkyviin eurooppalainen demokratialiike DiEM. Kreikan entinen ulkoministeri Yanis Varoufakis vaikuttaa eurooppalaisen vasemmiston suurimmalat profeetalta. Valovoima ulottuu Suomeen asti: Vaikka Helsingin sanomat myötäilee median yleistä talouskurilinjaa, Varoufakiksen avatessa suunsa sunnuntainumeroon mahtuu aukeamallinen talouskurikritiikkiä.

Kuten profeetalle sopii, hän ei kanna viittaa omalla maallaan. Varoufakis on jättänyt Syriza-puolueen ja parlamentaarisen vasemmiston. Hän jätti ministeripestinsä, kun pääministeri Alexis Tsipras päätti Kreikan myöntymisestä lainaehtoihin, jotka entisestään kiristivät valtiontalouden menokuria. Tilanne, jonka piti kääntää eurooppalaisen vasemmiston suunta, toi suuren pettymyksen.

Nyt Varoufakis kerää yleiseurooppalaista demokratialiikettä, jonka tehtävä on puuttua unionin päätöksentekoon. Kreikka on ollut euroalueen solidaarisuuden testi, joka on osoittanut, ettei solidaarisuutta ole, vaan budjettikurissa pitäytyminen on työväenluokan toimeentuloa pyhempää.

TENNISPALLO KABINETEISTA Suomessa tehtävä kiristävä talouspolitiikka on linjassa euroalueen yleisen kiristyslinjan kans-

sa. Juha Sipilä on myös uhannut, että Suomen talouspoliittinen autonomia viedään, mikäli budjettikuria ei noudateta. Ilmeisellä tavalla tämä tarkoittaa, että autonomia on jo viety.

Suomen talouslaman pitkittyessä Kreikkaan kohdistettu katastrofaalinen ”lainaa ja kiristystä” -malli on mahdollinen myös meillä. Siitä kannattaisi kiinnostua Vasemmistonkin.

Tässä on tehtävä erottelu puolueen sisäiseen ja ulkoiseen strategiaan. Ulkoisen strategian kannalta on hyvä pohtia, miten näytetään uskottavilta, vedotaan äänestäjäryhmiin, lauleskellaan takinkääntölauluja eduskunnassa ja niin edelleen. Sisäisessä, ei-viestinnällisessä strategiassa on kysymys puolueen pitkän tähtäyksen tavoitteista ja linjauksista. Siitä näkökulmasta europolitiikka on keskeisempää kuin aikoihin.

Vasemmiston linjausten keskiössä tulisi olla kokonaisvaltainen analyysi EU:n demokratiavajeesta ja euron ongelmista. Eurovaalit eivät riitä aiheen käsittelyyn, sillä euro määrittää Suomen sisäpolitiikkaa jatkuvasti.

Kreikassa Syriza pärjäsi vaaleissa, koska se tarjosi riittävän selkeän vaihtoehdon erittäin epäsuositulle nykypolitiikalle. Juuri tähän vasemmistonkin pitää pystyä. Vaihtoehdon muotoileminen selkeäksi tarkoittaa pitkäjänteisyyttä.

Se tarkoittaa, että politiikan ydin ei ole hallituksen tekemisten erittelyssä, vaan niille vaihtoehtoisen politiikan kokonaisuuden rakentamisessa.

Jos vaalivoitto tulisi, vasemmistolla pitäisi olla selvät sävelet niin europolitiikan kuin kotimaisen talouspolitiikan kannalta. Nyt tuntuu, että ensimmäinen jää jälkimmäisen jalkoihin.

Pitkällä tähtäyksellä puoleella kollektiivina ja sen päätöksentekijöillä on oltava terävä analyysi siitä, miten kotimainen leikkauspolitiikka on tennispallo, joka on lyöty meitä kohti manner-Euroopan kabineteista. Pallon naurettavaksi tekeminen ei silloin auta, vaan on keskityttävä lyöjään.

Siksi joka käänteessä on tuotava näkyviin, että juuri eurooppalainen talouskuripolitiikka leikkaa lapsilta ja ajaa naisvaltaisia matalapalkka-aloja syvemmälle kuiluun. Samalla pitää sanoa, että Sipilä syleilee tätä kehitystä, kun taas Vasemmisto vastustaa.

SPONTAANISTI VERKOSSA Suomen Vasemmistolla on DiEMiltä muutakin opittavaa. DiEM vaatii yksinkertaisia, naiiveiltakin tuntuvia asioita, kuten euroryhmän kokousten livestriimausta ja kansanvaltaista päätöksentekoa. Huomio kiinnitetään politiikan sisällön lisäksi päätöksentekoprosesseihin.

Jo se, että DiEM kutsuu itseään liikkeeksi ja tavoittelee yleiseurooppalaisia tavoitteita löyhällä organisaatiolla, on keskeistä. Se myös järjestäytyy ensisijaisesti verkossa.

Kesällä järjestettävältä Vasemmiston puoluekokoukselta sopii toivoa pientä vallankumousta. Puolueen hallinto ja hierarkiat kaipaavat tuuletusta. Vasemmistolla on tällä hetkellä hyvin vähän hävittävää, mikä mahdollista suuretkin muutokset. Tämän edellytys on, että niitä ei torpata liian radikaaleina. Neuvoa-antava jäsenäänestys puheenjohtajasta on hyvä alku.

Eurooppafokuksen rakentaminen vaatii sitä, että puolue ylipäätään ajattelee strategisesti, että joidenkin ihmisten tehtävä on asettaa strategisia pitkän tähtäyksen tavoitteita. Puolueorganisaation on mahdollistettava tämä.

Löyhän verkossa organisoitumisen ja joukkoistamisen pitää myös nousta keskiöön, mikäli halutaan, että nuorisojärjestön jättävät kolmekymppiset edes vilkaisevat emopuolueen suuntaan. Uudet kannattajat ovat elintärkeitä osan vanhoista siirtyessä jäsenrekisteristä hautuumaalle.

DiEMin suurin ongelma tällä hetkellä on Varoufakis. Liikkeen organisoitumisesta on vaikeaa löytää tietoa ja se henkilöityy huomiosta nauttivaan tähtiekonomistiin. Liike ja Varoufakis saattavat myös olla ylioptimistisia sen suhteen, mitä rahaliitossa voidaan muuttaa kansanliikkeen kautta.

Yhtä kaikki DiEMin vaatimukset olisivat läpi mennessään parempaa vasemmistolaista politiikkaa, kuin mitä Vasemmistoliitto voi kansallisesti saavuttaa. Siksi DiEMin mallista pitäisi imeä puolueeseen näkemyksellisyys, radikaalius, spontaanius ja eurooppalaisuus.

23

LIITOT kansanvallan välikäsinä Ammattiliitoissa käydään vaaleja enemmän ja vähemmän poliittisin tunnuksin. SAK:n liitoissa poliittiset ryhmät ovat reilummin esillä, kun taas Akavassa vierastetaan näkyvää puoluepoliittisuutta.

Teksti Heidi Auvinen

Åbo Akademin sosiologian lehtori Mika Helander on tutkinut ammattiyhdistysliikkettä ja arvioi, että SAK:ssa poliittisuus on avoimemmin esillä kuin muissa keskusjärjestöissä. Siihen vaikuttaa erityisesti historia. ”SAK:n liitoissa ei olla liputettu avoimesti minkään määrätyn puolueen tueksi, mutta on tehty paljon vaalityötä ja tuettu vasemmistopuolueiden ehdokkaita ja kampanjoita. Puolueet haluavat myös mielellään ehdokkaita liittojen aktiivien parista, koska se antaa laajan kosketuskentän toimintaan ja sen avulla saadaan myös tukea kampanjaan.”

Helanderin mukaan ammattiliitot näyttäytyvät keskeisinä vallankäyttäjinä valtiollisessa politiikassa, joten siltä osin on myös ymmärrettävää yhtäläisyysmerkin vetäminen puoluepolitiikan ja ammattiyhdistysliikkeen välille. ”Elämme uuskorporatiivisessa demokratiassa, jossa erilaiset yhteisöt ovat välittävä taso vallankäytössä siihen oikeutetun instituution ja kansan välillä. Esimerkkinä voi antaa kysymyksen perusturvan kohottamisesta suhteessa ansiosidonnaiseen turvaan. Mutta se on myös virheellistä, sillä tulos saattaa hyvinkin olla enemmän järjestön strateginen tavoite kuin puolueiden”, analysoi Helander.

POLIITTISUUS AKTIVOI Liiton ylin päättävä elin on riippuen liitosta joko

24

edustajisto tai liittovaltuusto, joka valitaan liittovaaleilla. Tänä keväänä vaalit on Metallityöväen liitossa. Julkisten hyvinvointialojen (JHL) vuoro on ensi vuoden maaliskuussa. JHL:n järjestötoimisija Laura Tuominen kertoo edustajiston roolista ammattiliiton hallinnossa: “Edustajisto on tärkeä elin, joka hyväksyy valtakunnalliset työ- ja virkaehtosopimukset sekä käsittelee ajankohtaisia työmarkkinatilanteeseen tai järjestötoimintaan liittyviä aloitteita.

Edustajistossa kuuluu ja näkyy myös jäsenistön ääni, aktiiviset edustajiston jäsenet tuovat kentän äänen omalta ammattialaltaan keskusteluun.”

Ammattiliittojen demokratia toimii valtuuston vaalien ja liittokokouksien kautta, siksi vaalien merkitys on liitoille suuri. Liittovaalien yhteiskunnallinen merkitys on myös kiistämätön.

“Jäsenten äänestysaktiivisuus kertoo siitä, kuinka kiinnostuneita työntekijät ovat omien etujensa ajamisesta. Työnantajajärjestöt seuraavat hyvin tarkasti ammattiliittojen äänestyskäyttäytymistä ja tekevät omia päätelmiään myös niiden pohjalta”, pohtii Metallityöväen Liiton järjestöasiantuntija Ville-Petteri Risberg.

Liittojen vaaleissa ei virallisesti ole puoluepoliittisia ryhmiä, mutta niissä on erilaisia liittoja ja vaalirenkaita, joilla voi olla kytköksiä puolueisiin. Toisissa liitoissa on kokonaan riisuttu poliittiset tunnukset, esimerkiksi Rakennusliitossa ja Palvelualojen ammattiliitossa (PAM). ”Liittokokousvaaleissa jäsenet pääsääntöisesti äänestävät enemmän ihmistä kuin ryhmää.

Eli oman työpaikan tai ammattiosaston jäsentä, jonka tuntee ja tietää toimivan työntekijöiden etujen puolesta”, arvioi Risberg.

Niissä liitoissa, missä vaaleihin asetutaan poliittisten ryhmien kautta, äänestysaktiivisuus on korkeampi. Esimerkiksi Puu- ja erityisalojen liiton liittokokousvaalien äänestysaktiivisuus on ollut edellisissä vaaleissa noin 50 prosentin tie-

noilla, kun taas esimerkiksi PAMin vuoden 2015 liittovaaleissa äänestysaktiivisuus oli vain 15,7 prosenttia.

MIHIN TARVITAAN POLIITTISIA RYHMIÄ?

“Reilu kilpa eri vaalilistojen ja ryhmien kesken antaa mahdollisuuden käydä keskustelua siitä, mitä ammattiliitolta halutaan. Liitot ovat toimijoidensa ja päättäjiensä näköisiä”, muistuttaa Tuominen.

Helander nostaa keskusteluun ammattiliiton julkisuuskuvan suhteessa poliittisuuteen. ”Toimijat puolin ja toisin pyrkivät tekemään tiettyä eroa puolueiden ja ay-liikkeen välille useasta syystä.

Tämä on kyllä suurempi ongelma liitoissa kuin esimerkiksi evankelis-luterilaisessa seurakunnassa, jonka hallintoon myös pyritään puolueen lipun alla. Kukaan ei yhdistä kirkkoa mihinkään tiettyyn puolueeseen”, vertaa Helander.

Ammattiliitot nähdään yhteiskunnallisena toimijana ja osana kansalaisjärjestöjen vaikuttamiskenttää. Poliittisuus ammattiliitossa on suotavaa, mutta puoluekirja ei saa olla este toiminnalle. Ammattiliitto tarvitsee toimintaansa kaikki ne, jotka haluavat olla mukana puolustamassa palkansaajien etuja. Poliittinen ryhmätoiminta ei ole itsetarkoituksellista, mutta sen kautta voidaan tukea yhteiskuntavaikuttamista.

“Ammattiliitot eivät toimi yhteiskunnallisessa tyhjiössä. Erityisesti JHL:n sopimusalat ovat ilman nykyhallituksen suunnittelemia pakkolakejakin hyvin riippuvaisia julkisen vallan päätöksenteosta niin eduskunnassa kuin kunnissakin.

Viimeaikaisina esimerkkeinä voidaan mainita esimerkiksi Metsähallituksen yhtiöittämissuunnitelmat, massiiviset koulutusleikkaukset tai suunnitteilla oleva sote-uudistus, joka vaikuttaa kymmeniin tuhansiin JHL:n jäseniin”, Tuominen summaa.

25

PERONISMI

–

retoriikan ja ajattelun suhteesta Juan Domingo Perónin nousu Argentiinan johtoon vuonna 1946 aloitti aikakausi, joka määrittele yhä maan poliittiikkaa. Peronismi, ideologinen kummajainen, yhdistää vasemmistolaista retoriikkaa ja arvokonservatiivista nationalismia tavalla, jolla on yhteistä eurooppalaisten fasistiliikkeiden kanssa.

Teksti & Kuva Mikael Leskinen

Peronismin mukautuvaisuus ja monimuotoisuus tekevät siitä vaikeasti hallittavan ilmiön. Argentiinan esimerkki on hyvä tiedostaa nyt, kun aikaamme määrittelevät oikeiston nousu ja perinteisten rajojen sumentuminen.

Perón julisti "kolmatta asemaa", vaihtoehtoa suurvaltojen kapitalismille ja kommunismille. Hänen tavoitteenaan oli ennen kaikkea vahva ja itsenäinen Argentiina, joka pystyisi oman taloutensa avulla turvaamaan elintasonsa ja itsemääräämisoikeutensa. Luonnonvarat ja julkiset palvelut kansallistettiin ja yksityisyritysten valtaa rajoitettiin Ikoninen vaimonsa Eva ”Evita” Perón rinnallaan hän tunnusti katolisia arvoja ja vahvaa kansallisidentiteettiä, mutta samalla korosti työväen oikeuksia ja tasa-arvoa: Argentiinassa taattiin julkinen terveydenhuolto, ilmainen koulutus sekä naisten äänioikeus.

Samalla kaikki ei-peronistiset ammatti- ja hyväntekeväisyysjärjestöt kiellettiin. Rajujen uudistusten seurauksena hän riitaantui liittolaistensa kirkon ja armeijan kanssa, jotka kaatoivat hänen hallituksensa 1955.

FASISMI ON TYHJÄÄ PUHETTA Entisen presidentin, keskustavasemmistolaista peronismia edustavan Cristina Fernandez de Kirchnerin jäähyväispuhetta saapui kuuntelemaan yli satatuhatta argentiinalaista joulukuussa 2015.

26

Perónin tiedetään ottaneen mallia Hitleristä, Francosta ja Mussolinista. Hän ei silti koskaan allekirjoittanut käsityksiä rodullisesta ylemmyydestä, antisemitismistä tai imperialismista. On varottava peronismin leimaamista fasistiseksi, vaikka tässä olisikin perää. Fasismi on peronismin tavoin erityisen mukautumiskykyinen.

Helmikuussa menehtynyt italialainen semiootikko ja kirjailija Umberto Eco pohti Perifasismi-esseessään syitä sille, miksi juuri Mussolinin fasismi antoi yleisnimityksen niille liikkeille, jotka kukoistivat maailmansotien välisinä vuosina. Hitlerin natsismista tai Francon falangismista poiketen Mussolinin fasismilla ei ollut yhtenäistä ideologiaa, jonka varaan se olisi rakentanut perustuksensa, vaan se muutti muotoaan tarpeen mukaan. Econ mukaan Mussolinilla “ei ollut mitään filosofiaa, hänellä oli pelkkä retoriikka”.

Mussolinin tavoin Perón oli taitava strategisti ja poliittinen opportunisti. Hän aloitti antikommunistina, mutta liittoutui myöhemmin vasemmiston kanssa ja omaksui vallankumouksellisen retoriikan. Peronismi elää nyky-Argentiinassa pirstaloituneena ja sen kannattajia löytyy poliittisen kentän laidasta laitaan. Silti (tai juuri siksi) yksikään poliitikko ei voi laiminlyödä peronismille uskollisia äänestäjiä.

2010-luku merkitsee vasemmistolle itsetutkiskelun hetkeä. Miksi uuden populistisen oikeiston nousu on suorassa yhteydessä vasemmiston heikkenemiseen? Onko vasemmiston harkittava retoriikkansa uudelleen vaiko kenties sitouduttava siihen entistä vankemmin? Tärkein perustus on aito filosofia, Econ sanoin vilpitön tapa "ajatella ja tuntea", ettei se olisi koskaan pelkkää tyhjää puhetta.

27

Laatikollinen MUISTOJA Toimituksesta lÜytyneet Libero Recordsin levyt sai Elmeri Vehkalan muistelemaan menneitä.

Teksti Niko Peltokangas

28

Liberon ja Vasemmistonuorten toimistolla pyöri syksyllä pahvilaatikko, jonka sisältä löytyi pienempiä laatikoita. Koska laatikon kyljessä luki jotain Liberon arkistosta, päätyi se lopulta päätoimittajan työhuoneeseen.

Laatikosta paljastui sinkkuja – siis niitä sellaisia pieniä vinyylilevyjä, joilla on biisi tai pari molemmilla puolilla. Rantavahdit, Kosminen Säteily, Far Arden, Juha Drufva ja Ottopojat. Jollain tavalla tutunkuuloisia bändejä, useimmilla tavoilla kuitenkin outoja.

Kiinnostavinta levyissä oli julkaisija. Ne kaikki oli tuonut maailmaan Libero Records. Lehden nimi ei ole sillä tavalla uniikki, etteikö sitä käyttäisi myös esimerkiksi italialainen sanomalehti ja saksalainen levy-yhtiö, mutta Liberon toimituksesta löytyneet Libero Recordsin äänitteet eivät mene ihan samannimisyyssattuman piikkiin.

Koska Wikipedia ja Google eivät tiedä kaikkea, asiaa lähdettiin selvittämään Liberon Facebook-sivun kautta. Kuva levyistä jakoon, ja pian keskusteluun tägätään Elmeri Vehkala, joka kommentoi kuvaa. ”Noi Kosminen Säteilyn kannet mä tein leikkaa&liimaa-periaattella Liberon monistuskoneella joskus loppukeväästä 1992. SDNL:n keskustoimisto oli Vuorikadulla ja me Töyhtön kanssa hörpittiin keskiolutta ja mä tein levynkansitaidetta siel yks ilta toimistoajan jälkeen. Toi vinyyli oli meidän eka virallinen äänite, ja levynjulkkarikeikka oli Kampin kellarissa, Proleklubilla. Far Ardenin historiaa en uskalla täs julkisesti lähtee kertomaan.”

Koska ollaan selvästi kulttuurihistorian äärellä, päätetään sinkuista tehdä juttu. Muutama arkistokappale jätetään toimitukseen ja päätoimittaja kantaa laatikon Punainen Planeetta -antikvariaattiin, jota Vehkala pyörittää Harjutorilla 300 metrin päässä toimituksesta.

MUUTTUNUT LEVYBISNES Libero Records oli nykyään Vasem-

mistonuorina tunnetun SDNL:n (Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto) levy-yhtiö. Vehkala mainitsee puuhamieheksi päätoimittaja Janne Mäkisen, joka soitteli toimistolla bassoa. ”Levyjen teko maksoi silloin ihan helvetisti. Se ei missään tapauksessa voinut olla kannattavaa toimintaa. Nyt mulla on oma levy-yhtiö, jolla me julkaistaan ystävien ja itsemme tuotoksia. Nykyään se ei välttämättä vaadi panostuksia, vaan kun kuka tahansa voi tehdä niin.”

Vehkalan mukaan laatikossa on suunnilleen yhtiön koko julkaisutuotanto. Parhaiten niistä on myynyt Kosmisen Säteilyn Kalanviljely Go Go -sinkku, josta otettiin jopa toinen painos. Uusintapainoksen tunnistaa siitä, että Valtteri Bruunin nimi on kirjoitettu siihen oikein, ilman ”ümlautia”. ”Sinkku äänitettiin oikeassa studiossa Töölössä vaikka bändi ei ollut oikea.

Me tavallaan keksittiin sähköinen versio bändistä, että päästiin äänittämään.”

Yhtiön viimeiseksi julkaisuksi Vehkala epäilee jääneen vuonna 1995 poliittisen laulukilpailun voittaneen Ultra Bran Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat. Hän ei kuulunut kilpailun tuomaristoon, mutta kuuntelin muiden kanssa c-kasetteina lähetettyjä kilpailubiisejä. ”Juotiin keskaria ja nauraa räkätettiin kipeimmillä jutuilla, mitä jengi oli lähettänyt. Homma oli selvä, kun UB:n demo tuli. Nehän oli mun koulukavereita Kallion lukiosta, joten oli hyvä, etten ollut raadissa.”

Laatikon yhtyeistä ainakin oululainen Far Aden on julkaissut musiikkia ja keikkaillut vielä 2010-luvulla.

TAUSTASÄTEILYÄ Elmeri Vehkalan oma bändi, Kosminen Säteily, perustettiin Konttitien kerhohuoneella, SDNL:n Vantaan aluejärjestön toimitiloissa. ”Lintsattiin Marko Aution kanssa koulusta ja soitettiin kahdestaan kitaraa.”

Vasemmistonuorten 70-vuotisjuhlissa esiintyi Taustasäteily plays Kosminen Säteily. Alkuperäisen nimen käyttöä on Vehkalan mukaan arkailtu sen jälkeen, kun Autio kuoli vuonna 2000. Kulttuuritalolla pidetyssä juhlassa soittivat alkuperäisistä jäsenistä Vehkalan lisäksi Valtteri Bruun ja Vesa Peippinen sekä tuoreemmat vahvistukset Jukka Jylli, Anu Silfverberg ja Teemu Horto.

Muutama muusikko on vuosien varrella vaihtunut. SDNL:n 50-vuotisjuhlissa Kosminen Säteily esiintyi vielä Ville Valon kanssa.

Libero Recordsin julkaisut kuulostavat yhä hyviltä. ”Punk on aina punk. Tehtiinpä poliittista huumorirokkia tai älyttömiä ideoita, kuten merihenkistä kalastajasalsaa, jutut on yhtä idioottimaisia riippumatta siitä, mikä vuosi on meneillään.

Suomenkielinen poikkitaiteellinen kama pitää aina pintansa.” ”Mä olen sitä sukupolvea, joka kasvoi pioneereista nuorisoliittoon.

Laman kynnyksellä meno oli aika toiminta- eikä julkilausumapainotteista. No, katkaistiin me suhteet Pohjois-Koreaan. Jengi tuli Pjongjangin festareilta takas, että ehkä meidän ei tarttis enää”, Vehkala muistelee 80- ja 90-lukujen taitetta.

Vasemmistolaiset Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalit pidettiin Pohjois-Koreassa vuonna 1989. ”Ikävuodet 15–25 meni, etten tehnyt juuri mitään muuta kuin nuorisoliittoa. Oltiin niin aatteelle omistautuneita, ettei enää muistettu, miksi seistiin Perunatorilla, kun mielenosoitukset vaihtu mutta porukka pysy samana.”

Omistautumisesta kielii myös vappu 1990, jolloin Kosminen Säteily lensi juontamaan Sodankylän vappujuhlan. Vasemmistoliitto oli juuri perustettu ja punk paljon aikaisemmin. ”Sodankylän torilla satoi räntää eikä jengi uskaltanut tulla lähemmäs, kun näytettiin niin kummalliselta ja tehtiin sellaista ääntä. Sitten tuli kansanedustaja Asko Apukka puhumaan ja kaikki tulivat lavan eteen.”

29

Taiteen rahanvartijat ja -tekijät Rita Dahl tutustui selvityksiin taide- ja kulttuurialan aineettomasta arvosta sekä barometriin taiteen vertaisarvioijien näkemyksistä.

Teksti Rita Dahl

Mitä taiteen rahoitusta ohjaavat vertaisarvioijat priorisoivat hakemuksissa? Cuporen ja Taiken selvityksestä tämä selviää. Raporttiin on haastateltu Koneen säätiön, Suomen Kulttuurirahaston keskus- ja maakuntarahastojen, Svenska Kulturfondenin, Taiken keskus- ja alueellisten rahastojen vertaisarvioijia, joiden keski-ikä oli 52 vuotta.

Yli puolet (53 prosenttia) vertaisarvioijista määritteli itsensä taiteilijoiksi, toiseksi edustetuin ryhmä olivat muut asiantuntijat (14 prosenttia). Vähiten edustettu ala oli arkkitehtuuri ja suuruudellaan kuvataide-, tila-, aika-, ympäristötaide.

30

PERUSTULOLLE KANNATUSTA Suurin osa taiteen vertaisarvioijista oli sitä mieltä, että taiteen on autettava näkemään asiat uudella tavalla.

Lisäksi sen on oltava tasokasta ja mahdollisimman monen ihmisen saavutettavissa. Voisikin sanoa, että vertaisarvioijat vaalivat joidenkin romanttisten taiteilijoiden vaalimaa estetiikkaa sekä postmodernille hyvinvointiyhteiskunnalle tyypillistä ”demokraattisuutta” ja kaikki vähemmistöt hyväksyvää inklusiivista jargonia.

Taiteen tehtävien ylhäältä päin määritteleminen aiheuttaa karsas-

tusta paitsi taiteilijoissa myös vertaisarvioijissa. Näin he tavallaan toteuttavat nykyihmiseltä vaadittavaa suvaitsevaisen normikansalaisen roolia. Voiko vertaisarvioijien suosiossa olla juuri tämän rooliodotuksen täyttävä taiteilija? Hän voi olla heidän kaltaisensa, semblable, eräänlainen veli tai sisar. Hänen kainaloonsa voisi kenties käpertyä myös runouden paha poika Arthur Rimbaud tai symbolistisen veneen soutaja Charles Baudelaire.

Vertaisarvioijat olivat hyvin tietoisia omasta roolistaan ”niukkuuden jakajina”. Suomessa taiteilijoiden tukeminen on ollut perinteisesti julkisen vallan tehtävä, vaikka yksityisten säätiöiden roolista on ohessa keskusteltu. Taiteen tuki voi olla joko suoria tai välillisiä tuki-instrumentteja.

Kyselyssä pohdittiin myös perustulon tai kansalaispalkan merkitystä taiteilijoiden toimeentulo-ongelmien ratkaisijana, mutta todettiin, ettei perustulokokeilu välttämättä ratkaisisi perusongelmaa eli taiteilijoiden erityisasemaa. Suurin osa vastaajista piti sitä silti kannatettavana ideana. Spekulaatiota herätti myös ajatus apurahojen verottomuuden poistamisesta, mikä selkeyttäisi taiteilijoiden asemaa sosiaaliturvan kannalta.

Jos barometriin vastaavan vertaisarvioijan oma asuinpaikka oli periferiassa, hän muisti huomauttaa heidän rahoitusasemansa olevan heikompi pääkaupunkiseutuun verrattuna. Myös kielen ja sosioekonomisen aseman nähtiin olevan taiteilijan yhdenvertaisuuden kannalta merkityksellisiä ominaisuuksia. Sukupuolen vaikutuksen tuen saantiin vertaisarvioijat halusivat sen sijaan kiistää.

Vertaisarvioijat näkivät esteellisyyden olevan ongelma erityisesti taiteenaloilla, joissa piirit ovat hyvin pienet. Myös vallan lyhytaikaisuus, kommentoijien vaihtuvuus nousi kommenteissa esille.

AINEETONTA ARVOA YRITYKSILLE Aineeton arvontuotanto on tyypil-

listä taiteelle, mutta myös muulle kulttuurille kuten peliteollisuudelle, televisiolle, palvelumuotoilulle, elokuville ja musiikille. Ainettomuutta esiintyy niin tuotteissa kuin palveluissa. Aineettomien palveluiden ja tuotteiden menestyspotentiaali piilee siinä, että ne tuottavat entistä enemmän arvoa. Digitaalisemmilla aloilla kehittämisen on oltava pitkäjänteisempää.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) raportissa Aineeton arvo – talouden uusi menestystekijä arvellaan nimenomaan digitaalisilla aloilla olevan odotettavissa eniten arvonlisäystä. Aineeton arvontuotanto vaatii myös investointeja. Yli viidesosa siitä muodostuu taiteesta, viihteestä ja tekijänoikeuksista.

Vuonna 2013 rojalteista ja lisenssimaksuista tuli vientituloja 2,7 miljardia, välityskaupasta 2,8 miljardia ja muusta palveluviennistä 16,4 miljardia euroa. Kuten olettaa saattaa, ministeriön raportti uskoo johtamiseen, joka aistii tunnelmia ja luo samalla niitä. TEM uskoo raportissaan myös muotoiluosaamiseen tai palvelumuotoiluun, jota voi hyödyntää yrityksen kaikilla osa-alueilla markkinoinnista ja viestinnästä liiketoiminnan kehittämiseen. Yleisintä sen hyödyntäminen oli juuri markkinoinnissa ja viestinnässä. Aineettomat investoinnit olivat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana kiinteiden investointien rinnalle.

Koska aineettomien oikeuksien kauppaaminen tuottaa eniten arvoa vain niiden tuotantoon erikoistuneille yrityksille eikä taiteilijoille, miten olisi se perustulokokeilu? Tässä on vain yksi erityisryhmä, jota se ainakin vähän saattaisi hyödyttää.

Tarjanne, Petri (2015). Aineeton arvo – talouden uusi menestystekijä. Työja elinkeinoministeriö, elinkeino- ja innovaatio-osasto Rautiainen, Pauli, Roiha, Taija & Rensujeff, Katja (2015). Taiteen ja kulttuurin barometri 2015. Taiteen toimintaympäristö ja rahoitus. Helsinki: Cupore ja Taike

ia Hanki uus aitoja t & a j o t e i t

osaLListu kouLutuksiin Helsinki > eurot ojennukseen – yhdistyksen talous ja kirjanpito 16.–17.4. tai 10.–11.9. > Yhdistys työnantajana 23.4. > Varainhankinnan perusteet 17.9. > Yhdistyksen tai yhteisön strategiaprosessi 29.10.2016, 14.1. & 25.3.2017

oulu > Varmuutta esiintymiseen 26.–27.4. tampere > Yhdistyksen perustamisen aBC 27.8. > sosiaalinen media yhdistyksen apuna 10.9.

Hinta: Yksipäiväinen 80 €, kaksipäiväinen 150 €/osallistuja.

Maksuton: Pam:n ja SEL:n jäsenille Ilmoittaudu kolme viikkoa ennen koulutuksen alkua: ksl.fi, ksl@ksl.fi tai 020 790 9500.

Kaikkia KSL:n koulutuksia on mahdollista tilata eri kokoisille ryhmille sopivaan aikaan ja paikkaan.

Lisätiedot ja tarjoukset: Tarja Muukkonen, tarja.muukkonen@ksl.fi tai 020 790 9524.

tutustu

ksl.fi

tykkää

f

kslry

I P P O O K IS L E P

Hyvinvointivaltion pimeällä puolella pelataan Kun elämä on sairasta pudotuspeliä, peleissä on enemmän järkeä kuin elämässä.

Teksti Pontus Purokuru

Joku hankkii yleissivistystä lukemalla länsimaisen kirjallisuuden klassikoita, toinen käy läpi elokuvan tai poliittisen räpin historiaa. Itse päätin vuonna 2013 pelata videopelin läpi kerran viikossa. Takana on nyt 162 peliä eri alustoilla.

Mitä järkeä tässä on, mietin, kun päätoimittaja pyysi kirjoittamaan palstaa pelaamisesta. Harkitsin vastausta työstäessäni Dark Soulseja tammi-helmikuussa keskimäärin 3,8 tuntia päivässä.

Souls-pelejä pidetään vaikeina toimintaroolipeleinä, joiden taistelua voi kuvailla pikashakin erityisen julmaksi muodoksi. Hahmo kuolee muutamasta osumasta ja joutuu aloittamaan uudestaan viimeksi sytyttämältään leirinuotiolta, joka toimii pelien turvapaikkana. Ympäristöt ovat täynnä ansoja, eikä peli kerro säännöistään juuri mitään.

Neuvomisen sijaan se vetää turpaan myrkytetyllä piikkinuijalla. Yksi läpipeluukerta Dark Soulsia vie jotakin 60 ja 100 tunnin väliltä.

Pelissä voi edetä vain tekemällä valtavan määrän toistoja ja kehittä32

mällä taitojaan kärsivällisesti. Sen pelaaminen on masokismia, joka kehittyy addiktioksi.

taisten ihmisten kanssa. Samaa ei voi sanoa yhteiskunnasta yleensä.

TODELLISUUDEN PIIKKINUIJA REILU VASTUS Dark Souls on silti kokemuksena palkitsevampi kuin niin sanottu arkielämä, koska peli on vaikeudestaan huolimatta reilu. Kun tarpeeksi hakkaa päätään seinään, pelissä todella kehittyy. Toisto muuttuu nautinnolliseksi ja johtaa palkintoihin (ja entistä julmempiin vihollisiin).

Juju on siinä, että pelissä vastassa ei ole talouskriisin kurittama kilpailukapitalismi, vaan pohjimmiltaan numeroista koostuva järjestelmä, johon voi luottaa. Yllätyksiä tietysti tulee eikä kaikkea voi ennakoida, muutenhan pelaamisessa ei olisi mitään järkeä, mutta pelikokemuksen puitteet on suunniteltu tolkullisiksi.

Niin kuin pelit yleisesti, Dark Souls tarjoaa luotettavasti iloa ja onnistumisen kokemuksia. Siinä voi tehdä yhteistyötä merkityksellisten päämäärien hyväksi tai taistella tasaver-

Hyvinvointivaltion aikakaudella talous- ja sosiaalipolitiikka tähtäsivät epävarmuuden vähentämiseen. Yrityksille taattiin osaavaa työvoimaa.

Työläisten enemmistölle taattiin vakaa palkka ja ennakoitava tulevaisuus. Jos onnettomuus kohtasi, tilannetta paikattiin yhteisesti maksetulla vakuutuksella, kuten terveydenhoidolla ja reilulla työttömyystuella.

Tiedetään, miten järjestelmälle kävi. Julkisia palveluita alettiin purkaa 1990-luvun alussa. Työterveyden ja kunnallisen terveydenhoidon välillä on valtava kuilu. Sosiaalitukia on leikattu. Pakkotöitä työttömille on lisätty samalla, kun työttömyysmittarit ovat punaisella. Opintotuen ehtoja on kiristetty ja koulutuksesta on karsittu.

Elämän muuttuessa yhä epävarmemmaksi on syntynyt valtava viihdeteollisuus videopeleineen. Elämä

viihteessä on mielekästä, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Pelaaja on aktiivinen toimija ja hallitsee suhdettaan ympäristöön, toisin kuin yhteiskunnallisessa elämässä, jossa ihminen on kurjistusten sivustaseuraaja.

Pelaaminen tuntuu järkevältä erityisesti nyt, kun yhteinen vakuutusjärjestelmä on ajettu alas.

Addiktoituminen peliin tuntuu järkevämmältä kuin addiktoituminen palkkatyössä kitkutteluun, jonka palkkana ei ole ainakaan vaurastuminen.

On helppoa mieluummin vetäytyä Dark Soulsien brutaaliin mutta reiluun maailmaan kuin kohdata prekarisoitujen työmarkkinoiden kujanjuoksu. Kun työkkäri lyö piikkinuijalla päähän, työttömän selustaa ei turvaa loputon leirinuotio.

Dark Souls III julkaistaan huhtikuussa. Ehkä saamme taas kauhistella syrjäytyneitä hupparinuoria, jotka sormeilevat pimeitä sieluja pimeissä huoneissa sen sijaan, että tekisivät jotain tuottavaa.

Oikea kysymys kuuluisi: miten tehdä yhteisestä elämästä yhtä mielekästä kuin pelaamisesta?

33

I K K II IT R K Teksti Mikko Pihkoluoma

Eskapismpia syvemmälle Näissä kauniissa pakoleffoissa on vakavaa sisältöä.

Elokuvat – ainakin Suomessa elokuvateattereihin pääsevät – ovat lähes aina jollain tasolla eskapismia. Ne tarjoavat kuvaa maailmasta, joka on erilainen kuin keskimääräisen katsojan todellisuus. Yhtä usein niiden viehätykseen kuuluu jonkinlainen ihannointi ja kauneuden etsiminen.

Harmillisen usein tästä seuraa se, että kuvissa pyörii lähes aina pelkästään rikkaita, etuoikeutettuja ja kauniita ihmisiä.

Näin on myös pitkälti Luca Guadagninon elokuvassa A Bigger Splash ja Terrence Malickin Knight of Cupsissa. Koska ne eivät ole kuitenkaan tavanomaista viihdettä, tarinat sentään kiinnittävät huomiota myös päähenkilöidensä asemaan.

A Bigger Splash on italialaissaarelle sijoittuva Patricia Highsmithin trilleriä muistuttava neliödraama, jossa Marianne (Tilda Swinton), Paul (Mathias Schoenarts), Penelope (Dakota Johnson) ja Harry (Ralph Fiennes) lomailevat täydellisissä puitteissa. Marianne on rokkitähti, Harry on levytuottaja, Paul on dokumentaristi ja Penelope on Harryn tytär. Täydellisyyttä rikkoo se, että Harry haikailee entisen heilansa Mariannen perään, ja Penelope vuorostaan flirttailee Mariannen nykyiselle 34

miehelle Paulille.

Juoniasetelma vaikuttaa tavanomaiselta, mutta loppua kohden Guadagnino tuo elokuvaan sanomaa. Jo alkupuolella tästä tulee vihiä, kun Tildalle järjestetään ravintolasta pöytä tavallisten ihmisten luovuttaessa paikkansa. Staran häpeilevä reaktio korostaa episodin vaivaannuttavuutta.

Guadagnino kiinnittää yllättävän paljon huomiota epätasa-arvoon.

Sen enempää juonta paljastamatta voi sanoa, että aivan elokuvan lopussa tavalliset ihmiset joutuvat uhreiksi etuoikeutettujen ihmisten päästessä pälkähästä.

HOLLYWOODIN PÄÄN SISÄÄN Terrence Malickin Knight of Cups kuvaa jonkin sortin eksistentialisesta kriisistä kärsivää käsikirjoittaja Rickiä (Christian Bale), joka elää pintaliito-Hollywoodin kliseisissä kulisseissa. Elokuvan traileri saa maailman näyttämään jotenkin sykähdyttävältä, mutta itse elokuvassa Rick ei varsinaisesti voi hyvin vaan suree veljensä kuolemaa ja toisen veljen huonovointisuutta. Elokuvassa käydään läpi Rickin ihmissuhteita. Heitä esittää liuta Hollywoodin kauneimpia

näyttelijöitä, joista parhaiten jäävät mieleen Natalie Portman, Imogen Poots ja Cate Blanchett.

Malickin kuvaajana tälläkin kertaa toiminut Emmanuel Lubezki on voittanut kolme kuvaus-Oscaria historiallisesti peräkkäisinä vuosina (Gravity, Birdman ja Revenant). Käsivarakuvaus on maagista katseltavaa, mutta ennen kaikkea kuvaustyyli tulee niin lähelle henkilöhahmoja, että Malickin käyttämä kertojaääni vahvistuu. Tuntuu siltä kuin elokuvan avulla todella pääsisi Rickin ajatusmaailmaan. Miehen pään sisällä ei silti ole kovin helppoa ja Hollywood esitetään itse asiassa petollisen vieraannuttavana paikkana.

Malick luo filosofisia, vaikeaselkoisia ja ajallisesti poukkoilevia elokuvia, mutta Knight of Cupsista voi sentään selkeästi lukea Hollywood-kritiikkiä. Erakkona tunnettu ohjaaja on vältellyt julkisuutta 70-luvulta lähtien ja hänestä kiertää edelleen lehdissä yksi ainut 1990-luvun lopulla otettu valokuva Veteen piirretyn viivan kuvauksista.

Guadagnino ja Malick tekevät niin kauniita elokuvia, että niitä voidaan markkinoida eskapismina. Silti niissä on paljon sisältöä myös pinnan alla.

Lobattu kilpailukyky Kilpailukyky on joka paikassa, koska lobbarit haluavat.

Teksti Jaana Kivi

Kilpailukykyloikka, kilpailukykysopimus, kilpailukykytoimet. Kilpailukyky on sanana koreileva, mutta sisällöllisesti tyhjä. Sen merkitystä kukaan ei tiedä, ja sisältö riippuu täysin siitä, kuka sen määrittelee.

EU:n tapauksessa kilpailukyky on synonyymi uusliberalismille, ja jatkuvan kilpailukyvyn tavoittelu on iskostettu syvälle EU:n perustuksiin. Miksi näin on? ”Kilpailukyky ei ole vain sitä, että työvoima on halvempaa”, kiteyttää lobbari ja lobbaustutkija Anders Blom kirjassa Bryssel myyty. Lobbausta tutkivan kansalaisjärjestön Corporate Europe Observatoryn mukaan valtavilla teollisuuden lobbausjärjestöillä on ollut vaikutusta siihen, millaisena EU:n nykyinen kilpailukykypolitiikka tunnetaan. Järjestön mukaan 50 teollisuusjohtajan muodostama European Roundtable of Industrialist (ERT) -lobbausryhmä – johon kuuluvat muun muassa Nestlé, Volvo ja Philips – on keskittynyt jo varhain 1990-luvulta asti valtavirtaistamaan kilpailukykykäsitettä.

ERT ja komissio loivat yhdessä kilpailukykykyyn erikoistuneen asiantuntijaryhmän, joka neuvoi ja opasti komissiota poliittisissa linjauksissa. Vuonna 1993 komission silloinen puheenjohtaja Jacques Delors julkaisi esityksen EU:n kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä. Tämä esitys on oiva esimerkki siitä, kuinka voimakkaasti ERT oli saanut läpi näkemyksiään kilpailukyvystä ja kasvupolitiikasta. Asiantuntijaryhmä loi esityksen kilpailukykypolitiikasta, joka esiteltiin vuonna 1995 komissiolle ja pääministereille Madridin huippukokouksen yhteydessä. Asiantuntijaryhmässä oli myös suomalaista väriä, sillä Nokian Jorma Ollila jätti EU:n kilpailukykypolitiikkaan oman sormenjälkensä.

Tuolloin valettiin kilpailukyky EU-politiikan perustuksiin. Corporate Europe Observatoryn mukaan ”[t]eollisuuden kilpailukyky on aina ollut ERT:lle tärkein tavoite ja se on aina lobannut hyvin voimakkaasti Euroopan laajuista kilpailukykyä osaksi talousjärjestelmää. ERT:n lobbausargumentti väittää, että tämän kautta lisätään investointeja ja tuotantoa ja näin luodaan uusia työpaikkoja.”

ERT:lle kaikki vaikuttaa kiteytyvän kilpailukykyyn – myös ympäristö ja sosiaalipolitiikka. ERT:n omien sanojen mukaan kilpailukyvyn voi tiivistää yhteen sanaan: yksityistäminen. Tämä evankeliumi on levinnyt ERT:n asiantuntijaryhmän kautta käsitteeksi koko Eurooppaan, ja komissio rakastaa syleillä sitä.

Tänäkin päivänä ERT valvoo Euroopan kilpailukyvyn edistymistä ja antaa suosituksia poliittisille päättäjille ja hallituksille poliittisissa käytännön toimissa.

Lobbausjärjestö on tehnyt kilpailukyvystä politiikan esikuvan.

Kilpailukyvystä on tullut otsikko leikkauksille, julkisen sektorin supistamiselle, palkkojen alentamiselle sekä kaikelle sille, mikä esitetään väistämättöminä poliittisina pakkotoimina taianomaisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Bryssel myyty -kirjan kirjoittaja (Into, 2016) 35

Vanupallerot MUURINMURTAJAT TOI UUSIA PALESTIINA-AKTIIVEJA Vasemmistonuorten talven ajan koordinoima Muurimurtajat-kampanja onnistui laajentamaan suomalaisten Palestiina-toimijoiden verkostoa.

Kampanja tavoittena oli aktivoida tavallisia kansalaisia tekemään rauhantyötä jokaiselle sopivilla tavoilla Palestiinan miehityksen lopettamiseksi. ”Hankkeen aikana olemme saavuttaneet yhdessä kymmeniä tuhansia ihmisiä sosiaalisen median, hankkeen verkkosivujen, koulutusten ja materiaalien avulla”, summaa hankkeen koordinaattori Laura Kumpuniemi.

Eri puolilla Suomea järjestettyihin nuorille suunnattuihin koulutuksiin osallistui 50 Palestiinan tilanteesta kiinnostunutta. Palautteiden mukaan koulutukset motivoivat nuoria toimimaan aiheen parissa entistä enemmän, Kumpuniemi kertoo.

Muurinmurtajat pääsivät julkisuuteen, kun kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä teki kirjallisen kysymyksen sen rahoituksesta. Kansanedustajia harmitti ”Israel-vastaiseksi” leimaamansa hankkeen rahoittaminen Ulkoministeriön hankerahoituksella.

Kampanjan toimijat vastasivat syytöksiin nopeasti, eikä kehitysyhteistyöministeri Lenita Toivakka (kok) nähnyt omassa vastauksessaan syitä, joiden vuoksi Muurinmurtajia olisi ristiriidassa Ulkoministeriön omien tavoitteiden kanssa.

NUORILTA TUKKU ALOITTEI TA PUOLUEKOKOUKSELLE

Vasemmistonuorten hallitus päätti 36

tehdä Vasemmistoliiton puoluekokoukseen neljä aloitetta, jotka kaikki koskevat kokouksessa hyväksyttävän poliittisen tavoiteohjelman linjauksia.

Nuorisojärjestö esittää, että puolue vaatii kansanäänestystä Suomen eurojäsenyydestä sekä kielteisen kannan ottamista seksin oston kriminalisointiin. Aloitteissa esitetään myös kantaa sukupuolen ja kehon

itsemääräämisoikeuteen ja vaaditaan muun muassa kolmannen sukupuolen käyttöönottoa virallisissa asiakirjoissa.

Vasemmistonuoret haluaa muuttaa Vasemmistoliiton päihdepoliittisen kannan. Aloitteessa esitetään kaikkien päihteiden käytön ja pienten määrien hallussapidon pitämistä laittomana mutta rangaistusten poistamisesta. Kannabiksen kohdalla esitetään dekriminalisointi eli käytön ja hallussapidon poistamista rikoslaista kokonaan. Aloitetta perustellaan sillä, että päihteiden käytön rangaista-

I N N A

Politiikan kuokkavieraat

vuuden poistaminen siirtäisi käyttäjät kriminaalipolitiikasta sosiaali- ja terveyspolitiikan piiriin.

Omien aloitteiden lisäksi nuorisojärjestö asettui tukemaan Vamos-verkostossa valmisteltuja aloitteita, joissa muun muassa vaaditaan puoluekokouskauden lyhentämistä kahteen vuoteen ja luottamustehtävien kausien rajaamista puolueessa. http://puoluekokous.vas.fi/ vamosverkosto.wordpress.com/

Pääministeri Sipilä totesi hiljattain, että jos tulosta ei ala syntymään, hän lopettaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun maatamme johtava insinööri puhuu tähän sävyyn, ja toivon, että hän seisoo sanojensa takana loppuun asti. Ennen vaaleja Sipilä lupasi laittaa Suomen kuntoon, mutta tätä menoa se näyttää pikemminkin olevan myyntikunnossa alta aikayksikön.

Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaisissa demokratioissa, demokratiaa toteutetaan edustuksellisesti, eli kansa valitsee keskuudestaan päättäjät, jotka sen jälkeen hoitavat yhteisiä asioitamme seuraaviin vaaleihin asti. Ajatuksena on, että seuraavissa vaaleissa kansa sitten antaa äänestämällä palautteen poliitikkojen onnistumisesta joko valitsemalla nämä jatkoon tai tiputtamalla pois edustuselimestä.

Suomessa on harvoin ollut vallassa yhtä vihattu hallitus kuin nyt. Se on toimillaan saanut kymmenettuhannet kansalaiset osoittamaan mieltään pitkin hallituskautta, mikä yhdessä aktiivisen oppositiopolitiikan kanssa on pakottanut hallituksen myös perääntymään monesta päätöksestään. #Koulutuslupaus on räikein esimerkki SSS-troikan pettämistä vaalilupauksista, mutta ei ainoa.

Gallupit kertovat omaa, hallituksen kannalta karua kieltään siitä, mitä mieltä

kansa on harjoitetusta politiikasta. Kaikkien kolmen hallituspuolueen kannatus on laskenut merkittävästi, mutta mitään velvollisuutta poliitikoilla ei ole reagoida tähän. Tietenkin ne, jotka haluavat tulla valituiksi uudestaan, tekevät järkevästi, kun edes esittävät välittävänsä kansan mielipiteestä, mutta toisaalta esimerkiksi ministeri Berner on avoimesti myöntänyt olevansa vain käymässä politiikassa.

Tällaiset politiikan kuokkavieraat, jotka pistäytyvät eduskuntaan yhdeksi kaudeksi tarkoituksenaan muovata lainsäädäntö oman liiketoimintansa kannalta mahdollisimman suopeaksi, ovat demokratian ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien kannalta hyvin ongelmallisia.

Vasemmistonuorten tavoitteena on siirtyä edustuksellisesta demokratiasta suorempaan demokratiaan, pois virkamiesten ja konsulttien vallasta ja tehdä edustuselimissä kuokkimisesta turhaa.

Vaadimme suoria ja sitovia kansanäänestyksiä, jotta kansalaisten vaikutusmahdollisuudet olisivat muutakin kuin oman edustajansa valitsemista kerran neljässä vuodessa.

Anni Ahlakorpi Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

37

I 38

N

T

T Toisinaan yli-ikäistyneet vasemmistonuoret harmittelevat, kuinka hyppy Vasemmistonuorten toimintakulttuurista puolueeseen tuntuu liian isolta. Voimme kuitenkin itse vaikuttaa siihen, millainen puolue Vasemmistoliitto nyt ja tulevaisuudessa on.

Vasemmistonuoret on tunnettu etenkin kampanjoistaan, jotka liittokokous valitsee. Puolue otti askeleen tähän suuntaan rajoittamatonta päivähoito-oikeutta puolustavalla Älä varasta lapsilta -kampanjallaan, mutta vielä upeampaa olisi, jos puolueella olisi lisäksi isompia kampanjoita, joista päätettäisiin puoluekokouksissa. Kampanjoiminen lisäisi puolueen näkyvyyttä vaalien välissä ja toisi politiikan lähemmäs ihmisten arkea.

Tasa-arvotyön lisääminen esimerkiksi yhdenvertaisuusvastaavilla ja kokousten puheenvuorojen tilastointi olisi arvokasta myös Vasemmistoliitolle. Tasa-arvotyötä on monenlaista ja se voi tarkoittaa niin akuuttiin syrjintään puuttumista kuin uusia toimintamahdollisuuksia. Jos Vasemmistoliitto haluaa olla kukoistava kansanliike, ei sillä ole ainuttakaan aktiivia hukattavaksi.

Strategiatyö hakee Vasemmistonuorissa vasta muotoaan, mutta puolueella ei tällä hetkellä ole strategiaa ollenkaan. Tästä huolimatta puolueen johdossa on aina jonkinlainen visio resurssien ja vaikkapa viestinnän kohdentamisesta. Poliittisen suunnan rinnalle tarvitaan kuitenkin myös toiminnallinen suunta, jota varten puolue tarvitsee selkeän ja toimenpiteisiin johtavan strategian. Hyvänä pohjana tässä toimii Va-

A

Mitä puolue voisi oppia Vasemmistonuorilta?

semmiston toiminta kohti 2020 -lukua asiakirja.

Vasemmistonuorten koulutustoiminta on sekä tapa lisätä vapaaehtoistemme tietoa politiikasta että tapa tavata tovereita eri puolilta Suomea. Puolue on tehnyt koulutustensa suhteen tiivistä yhteistyötä Kansan Sivistystyön Liiton kanssa. Mielestäni olisi tavoiteltavaa, jos koulutuksiin saataisiin osallistujia matalammalla kynnyksellä ja alati muuttuvaan politiikkaan voitaisiin reagoida nopeammalla temmolla. Täten voimme esiintyä paremmin asiantuntijoina ja toimia valtakunnallisena liikkeenä, kun puolueen vapaaehtoisilla on vahvemmat valtakunnalliset kontaktit.

Tarkoitukseni tällä kolumnilla ei ole kieriä omassa erinomaisuudessamme.

Kehitettävää on paljon myös Vasemmistonuorissa ja myös meillä on paljon opittavaa puolueen kyvystä nähdä metsä puilta ja toimia yhdistävänä viiteryhmänä hyvin moninaiselle joukolle erilaisia ihmisiä.

Usein kuitenkin Vasemmistonuoret on se koulu, josta puolueeseen ponnistetaan ja meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä puolueesta näköisemme. Jatketaan siis keskustelua puolueen linjasta, valitaan paljon skarppeja puoluekokousedustajia ja osallistutaan neuvoa-antavaan jäsenäänestykseen puheenjohtajasta.

Antti Kettunen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri.

Toimistosihteeri Matias Heikola, 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi

YHTEYSTIEDOT KESKUSTOIMISTO Hämeentie 29, 6.Krs, 00500 Helsinki, 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi Keskustoimisto on avoinna maanantaista torstaihin kello 10–15.

Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi, 040 5454 753, anni@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Antti Kettunen, 045 644 7880, antti@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja koulutussihteeri Laura Pohjola, 045 662 8206, laura.pohjola@vasemmistonuoret.fi Tiedottaja Niko Peltokangas, 043 216 0197, niko@vasemmistonuoret.fi Talouspäällikkö Pirkko Holappa, 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi

PIIRIJÄRJESTÖT Etelä-Suomen Vasemmistonuoret, Päijänteentie 35, 00510 Helsinki, puheenjohtaja Jasu Setälä, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi Hämeen Vasemmistonuoret, Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere, puheenjohtaja Vilja Lumme, lumme2@hotmail.com, toiminnanjohtaja Petteri Vuorikivi, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret, Koulukatu 39 A 36, 80100 Joensuu, puheenjohtaja Toni Mäkinen, 040 507 9861, järjestösihteeri Viljami Vaskonen, 044 202 3911, ita@vasemmistonuoret.fi Keski-Suomen Vasemmistonuoret, Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä, puheenjohtaja Henri Närhi, 040 7460 857, piirisihteeri Veera Planting, 044 347 7235, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi

Lapin Vasemmistonuoret, Valtakatu 19, 3. krs, 96200 Rovaniemi, puheenjohtaja Jussi Öman, 040 731 4145, piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 700 0219, lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret, Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu, puheenjohtaja Iinamaija Sala, piirisihteeri Eemi Koskela, 0400 632 540, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret: Maaherrankatu 28, 28100 Pori, puheenjohtaja Jasmin Kopra, 0400 880 475, piirisihteeri Joni Kalliomäki, 044 9664 878, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret, Hakakatu 12, 20540 Turku, puheenjohtaja Saska Heino, 040 503 2524, piirisihteeri Misha Dellinger, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

JÄSENYYDESTÄ

39

Taloudellinen ja sosiaalinen vastuu sekä vastuu ympäristöstä ovat osa Osuuskunta Tradekan toimintaa. Lahjoitamme vuosittain yleishyödyllisiin tarkoituksiin huomattavan summan rahaa, josta merkittävä osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi.

Lahjoituksen saajiin kuuluvat mm.

Uusi Lastensairaala 2017-projekti, Nuoret Kotkat ja Pioneeriliitto.

Nuorten hyväksi

Cumulus • Rantasipi • Hotelli Seurahuone Helsinki • Crowne Plaza Helsinki • Hotel Indigo Helsinki - Boulevard • Holiday Inn • Burger King® • Grillsson • HelmiSimpukka • Huviretki • Mario • Martina • O’Learys, Bakers Helsinki ja Sello Espoo • Rax Buffet • Restel Tapahtumaravintolat

Lue lisää yhteiskuntavastuustamme www.tradeka.fi

Keskinäinen vakuutusyhtiö

- etua yhdessä omistamisesta Oletko omistaja?

Jos Sinulla on vakuutus Turvassa, olet yksi keskinäisen vakuutusyhtiön omistajista.

Omistajana saat etuja

Pysyvästi edulliset hinnat

Säästät heti selvää rahaa jopa 17 % vapaaehtoisten vakuutusten maksuista, kun kuulut liittoon (10 %) ja keskität meille vakuutuksesi (7 %).

Vuonna 2014 jaoimme 9 miljoonaa euroa omistaja-asiakkaan etuina vakuutuksenottajille.

Etuja liittojen jäsenille

Palvelua valitsemallasi tavalla

Oletko turvassa?

Meille on tärkeää henkilökohtainen ja ystävällinen asiakaspalvelu, asioitpa kanssamme sähköisesti, puhelimitse tai kasvotusten.

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva

01019 5110

Ammattiliiton jäsenenä saat meiltä parhaat edut.

Voit soittaa, käydä ostoksilla verkkokaupassamme tai tulla käymään. Lähimmän Turvan toimipaikan löydät osoitteesta turva.fi

www.turva.fi

NÄIN syntyy seitankebab Teksti Veera Repo & Pyry Urhonen | Kuva Pyry Urhonen

Vehnägluteenista valmistettu seitan on alkanut Suomessakin löytää tiensä ravintoloiden ruokalistoille. Tarkan markan mässääjä tekee seitaninsa tietysti itse.

Kebab on aloittelevalle seitanleipurille kiitollinen harjoituskappale: sitä on helppo valmistaa, se ei häviä maussa lihaisalle versiolle ja kerralla valmistuu kätevästi isompikin satsi pakkaseen odottelemaan vieraita – tai seuraavaa krapulaa.

Marinadi ei ole välttämätön, mutta tekee kepsusta kosteampaa, suolaisempaa ja tulisempaa. Jos välität sydänterveydestäsi ja käytät marinardia, vähennä kebabohjeesta hieman soijakastiketta korvaamalla sitä vedellä.

Seitankebab neljälle

Marinadi

4 dl gluteenijauhoa 2 rkl korppujauhoa 1 tl mustapippuria 2 rkl savupaprikajauhetta 1 rkl valkosipulijauhetta

1 1/2 dl kasvislientä 2 rkl soijakastiketta 1 rkl balsamiviinietikkaa 1 1/2 rkl tomaattipyrettä 1 1/2 rkl ketsuppia 1-2 valkosipulinkynttä 2 tl (savu)paprikajauhetta Srirachaa/chilijauhetta/chilihiutaleita makusi mukaan

2,5 dl vettä 3 rkl öljyä 2 rkl soijakastiketta

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet keskenään erillisissä astioissa. Kaada nesteet kuivien aineiden sekaan ja vaivaa tasaiseksi.

2. Muotoile massa pötköksi ja kääri folioon.

3. Paista uunin keskitasolla ritilällä 175-asteessa 1,5 tuntia. Paistoaika on pidempi jos paistat useamman mötkön kerralla. Jos sinulla on paistomittari, käytä sitä. Gluteeni on kypsää 93-asteisena.

4. Anna pötkön vetäytyä rauhassa foliossaan.

5. Leikkaa ohuiksi lastuiksi (pyöräytä marinadissa) ja paista öljyssä kuumalla pannulla ennen tarjoilua.

Leikkaaminen onnistuu parhaiten, kun seitan on jääkaappikylmää.

Pro tip: jos monitoimikoneesi on vankkaa tekoa, käytä viipalointiterää kebabin lastuttamiseen.

41

I S S U J

Puoluedemokratia on lumetta Puoluejärjestelmä on instituutio, jota ilman emme osaa kuvitella politiikkaa.

Puolueinstituutio on hyvin nuori ja sen rooli suomalaisessa politiikassa on vakiinnutettu vasta sotien jälkeen puoluetukijärjestelmän rakentamisen myötä.

Puoluetuen ajatus oli tehdä puolueista rahoittajista riippumattomia, mutta toisin kävi.

Puoluetuki on sementoinut Suomessa harvainvallan. Ainoastaan yksi puolue on pystynyt nousemaan eduskuntaan sen ulkopuolelta omin voimin: Vihreät.

Kaikki muut onnistuneet yritykset perustaa uusia puolueita ovat joko nojanneet olemassaoleviin puolueisiin tai emopuolueesta irtoamiseen, jolloin kannatus on ollut valmiiksi olemassa. Kannatusta nimittäin on vaikea rakentaa ilman rahaa – varsinkin kun olemassaolevat puolueet voivat aina maksattaa kampanjointinsa puoluetukirahoilla.

Vasemmistossa halutaan korostaa demokraattisuutta, mutta puoluedemokratia on lumedemokratiaa parhaimmillaan: puolueissa päätökset tekevät ne, joilla on mahdollisuus osallistua. Kaikilla ei ole. Puhumattakaan siitä että paikallistasolla tehdään jatkuvasti poliittisia lehmänkauppoja, jotta tietyt yksilöt saisivat henkilökohtaista etua. Joka ainoa puolue on enemmän tai vähemmän ryvettynyt tällä tavoin. Puolueet voivat myös itse päättää, ketkä ehdokkaat saavat rahaa vaalikampanjoihinsa ja ketkä eivät.

Puolueiden harjoittama harvainvalta onkin saanut aikaan tilanteen, jossa edustuksellinen demokratia menettää merkityksensä. Ilman puoluekirjaa edus-

42

kuntaan ei pääse, ja vaikka pääsisikin, siellä oleminen olisi yhtä tyhjän kanssa.

Kunnallistasolla ilman puoluejäsenyyttä luottamustehtäviin ei ole asiaa. Samalla tavalla kuin media toimii julkisen keskustelun portinvartijana, puolueet käyttävät merkittävää näkymätöntä valtaa sen suhteen,ä kuka pääsee vaikuttamaan politiikassa ja kuka ei. Satunnaisia poikkeuksia toki löytyy kuten joka asiassa.

Sattumana ei voida myöskään pitää sitä, että joka ainoassa puolueessa valta keskittyy valkoisille heteromiehille.

Onkin mielenkiintoista huomata, että tilanteessa, jossa oppositiopoliitikka on enemmistöhallitusten takia täysin merkityksetöntä, merkittävimmiksi yhteiskunnallisiksi poliittisiksi toimijoiksi eduskunnan ulkopuolella ovat nousseet erilaiset kansanliikkeet. Vaikka vasemmistossa on kovasti haikailua menneiden aikojen työväenliikkeen perään, työväenliike on kuollut ja kuopattu. Syksyn suurmielenosoituksessa huomattiin, että liitot yrittivät jarrutella jäsenistönsä lakkoiluhaluja.

Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen perinteiset yhteydet eivät tunnu enää riittävän muuttamaan maailmaa.

Jos siis jokin on epäkelvon hallituksen toimia hillinnyt, se ei tosiaankaan ole oppositio, vaan ulkoparlamentaarinen poliittinen liikehdintä. Ehkä siksi, että puolueet ovat liian etabloituneita ja yksikään puolue ei halua liikaa keikuttaa venettä tai muuttaa yhteiskunnallista järjestelmää.

Jussi Marttila

oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

JÄSENEKSI

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön.

Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms.

Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku.

En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Anna Kontula: Kirjeitä oikealle (Into 2014) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja (Into 2014)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................

Lähiosoite...............................................................................................................................................................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka.......................................................................................................................................................................................

Puhelinnumero....................................................................................................................................................................................................................

Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika .....................................

Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

43