Libero 3/2015 by Libero

28. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

VASEMMISTOLAINEN MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI ENTÄS NYT?

U S IT J O IR K Ä PÄ Vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry. • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • Ulkoasu: Kai Arponen Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki Puhelin: 045 348 5499 Sähköposti: TOIMITUS@vasemmistonuoret.fi • Kotisivu: www.liberolehti.fi ISSN 0783–6198 • Painopaikka: Waasa graphics, Vaasa Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa. Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 €.

Pysyvästi laatikon ulkopuolelle

Uusien näkökulmien etsimistä kutsutaan nykyään laatikon ulkopuolella ajattelemiseksi. Ideana on kai havainnollistaa sitä, miten laatikon reunat eli vanhat rajoitteet ja tottumukset hylkäämällä voi löytää jotakin uutta ja entistä hyödyllisempää. Viime kuukausien tapahtumat ovat tuoneet monta kertaa mieleen laatikon ja siitä poistumisen. Yhteiskunnan omistajaporras eli Elinkeinoelämän keskusliitto ja sen ohjailema hallitus kaatoivat tulopoliittisen sopimuksensa työväenluokan syliin antamalla kaksi vaihtoehtoa: joko leikataan palkkaa vuorotyöläisiltä tai kaikilta. Palkkatyön ulkopuolella olevien sosiaalietuuksista leikataan kyselemättä. Laatikon ulkopuolella olisi ollut paljon muitakin vaihtoehtoja. Palkkojen leikkaaminen perustuu propagandaan, joka ei kerro koko totuutta Suomen ”työvoimakustannusten kilpailukyvystä”. Lisäksi se perustuu poliittisiin valintoihin. Hallitus esimerkiksi vähentää harmaan talouden torjumista ja lupailee veroja vältelleille anteeksiantoa kuin koiralle avointa veräjää. Joidenkin pienyrittäjien kanssa keskustellessa laatikko on tuntunut yhtä ahtaalta. Palkanalennukset näyttävät ehkä synnyttävän muutaman uuden työpaikan, mutta ostovoima jatkaa laskuaan. Yrittäjä toimeentulo lyhenee toisesta päästä. Palkkatyön ja yrittämisen välillä nähdään epäreilu juopa, vaikka kumpikin on kapitalistisessa yhteiskunnassa yhtä alisteisessa asemassa

pääomien kasaantuessa jatkuvasti vain harvoille suuromistajille. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen on turhaa, jos palaa kerta toisensa jälkeen samojen reunojen sisäpuolelle. Vaalit hävinneellä vasemmistolla ja hallituksen kyykyttämällä ay-liikkeellä on nyt tilaisuus astua pysyvästi kapitalistisen laatikon reunojen yli. Tämä tarkoittaisi nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion hylkäämistä, sillä se ei enää riitä paikkaamaan järjestelmää, joka on jatkuvan kasvun itsetuhoisessa kierteessä. Samalla se tarkoittaisi aatteettomien punavihreiden sloganeiden vaihtamista tunnuksiin ja oppeihin, jotka korvaavat kapitalismin eivätkä vain haasta sitä, kuten Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa tällä hetkellä linjataan. Edes tällaisten tavoitteiden asettaminen ei ole helppoa vaihtoehdottomuutta toitottavassa ajassa. Mitä suurempien muutosten tarvetta näemme ympärillämme, sitä radikaalimpia muutoksia joudumme ajamaan. Vasemmistonuoret rakensi äskettäin kohtuullisen sosialistisen ohjelman (s. 44) johdattamaan yhteiskunnan ulos laatikosta, joka kannattaa mieluummin polttaa kuin kierrättää. Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka työskentelee myös Vasemmistonuorten tiedottajana.

TEKIJÄLTÄ

Liberolla oli haku päällä uuden ulkoasun suunnittelusta ja taitosta. Miettisen Karri lähetti linkin hommasta ja siitä se ajatus sitten lähti. Lehti oli minulle uusi tuttavuus, ja osan graafisista ratkaisuista päätimme pitää uudistuneessa linjassa niiden historian sekä toimivuuden takia. Pidän yksinkertaisesta ja klassisesta typografiasta ja taitosta, jossa käytetään isoja kuvia detaljeja unohtamatta. Kuvituksissa mentiin jopa symboliikkaan. Sain suht vapaat kädet, ja usein taittoon sisältyvät toimitukselliset ongelmat loistivat poissaolollaan. Julkaisua oli motivoivaa sekä mukavaa tehdä.

8. 18.

20.

Henkilökuvassa Liitto X -aktiivi Niko Ravattinen Pakolaiset kertovat matkastaan Kreikkaan.

14. Tsekkoslovakiassa tapahtui

60-luvulla sama kuin Kreikassa tänä vuonna.

TEEMA

KAI ARPONEN

26. Ruurik Holmille demokratia ei

vuodesta 1987

ole vain äänestämistä.

28. Kuvissa Serbian romaneja 33. Kritisoitavina Pettymys, Kätilö,

Häiriötekijä ja Zatunian kadut

36. Vielä yksi sarjakuva

Kannen kuvasi kuvajournalisti Joel Karppanen Kreikassa Kosin saarella.

vapaudesta

28. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

18. Protestiliikkeet tekivät mielen

osoitusten kesän.

44.

Esittelyssä Vasemmistonuorten poliittinen ohjelma

VASEMMISTOLAINEN MIELIPIDE- JA KULTTUURILEHTI ENTÄS NYT?

20. Pakolaisuuskriisi on

äärioikeiston tilaisuus.

23. Kehitysyhteistyöstä leikkaa-

minen vaikeuttaa ilmaston muutoksen torjumista.

IT K IN V LIBERO VIHAA: LEIKKAUSPOLITIIKKA Leikkauspolitiikka, joka tunnetaan myös nimellä talouskuripolitiikka ja englanniksi austerity, ei tarkoita mitä tahansa valtion menojen vähennyksiä tai verojen korotuksia. Leikkauspolitiikka on uusliberalistiseen talousajatteluun nojaavaa politiikkaa, jossa työntekijöiden ja työn ulkopuolella olevien eämää kurjistetaan leikkaamalla sosiaalietuuksia, julkisia palveluita sekä polkemalla työehtoja ja palkkoja. Tuloksena on alistettua työvoimaa, jolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä työtä millä tahansa ehdoilla. Talouskurista hyötyvät pääomanomistajat suurempina osinkoina ja voittoina, jotka otetaan suoraan työntekijöiden selkänahoista. Julkisen omaisuuden myynti ja palveluiden yksityistäminen siirtävät myös yhteistä omaisuutta yrityksille. Leikkauspolitiikalla ei ole Euroopassa saavutettu kansantaloudellista hyötyä, jolla sitä perusteltiin, mutta sen inhimillinen hinta on ilmeinen. Ennen kaikkea leikkauspolitiikka on luokkapolitiikkaa, jossa ovat vastakkain työntekijöiden enemmistön ja suuromistajien vähemmistön edut.

LIBERO RAKASTAA: TULOKSELLINEN YMPÄRISTÖAKTIVISMI Ihmiset ympäri maailmaa juhlivat syyskuun lopussa, kun öljy-yhtiö Shell ilmoitti lopettavansa öljyn- ja kaasunetsinnän Alaskan vesillä. Vetäytymisen syynä ovat korkeat kustannukset ja koeporauksille asetetut säännöt. Yhtiö löysi alueelta aiemmin merkkejä öljystä, muttei tarpeeksi hankkeen kustannuksiin nähden. Sen sanotaan käyttäneen noin 6,3 miljardia euroa öljyn- ja kaasunetsintään Tšuktšimerellä ja Beaufortinmerellä. Ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet koeporauksia, koska ne pelkäävät teollisen toiminnan ja kasvihuonekaasujen lisääntymisen kiihdyttävän ilmastonmuutosta ja vahingoittavan luontoa ja eläimiä. Öljyvahingon sattuessa pelastustoimet alueella olisivat myös haastavampia kuin aluille, joilla on jo tapahtunut vakavia vahinkoja. Järjestöt toivovat suojelualueen perustamista pohjoisnapaa ympäröivälle merialueelle. Tavoite on kirjattu myös Suomen valtion arktiseen strategiaan. Suomalaisen valtionyhtiö Arctia Shippingin jäänmurtajat Fennica ja Nordica olivat mukana Shellin touhuissa Alaskassa. Öljy-yhtiöistä vain venäläinen Gazprom jatkaa vielä arktista öljynporausta.

Katri Immonen Niko Peltokangas

ALOITE: YHTEINEN KATSOMUSAINE KOULUIHIN Katsomusaloite eli kansalaisaloite kaikille peruskoulun oppilaille yhteisestä katsomusoppiaineesta haluaa lopettaa erilliset uskontotunnit ja elämänkatsomustiedon. Näin vakaumuksiin ja etiikkaan liittyviä asioita käsiteltäisiin yhdessä kaikenlaisten oppilaiden kesken. Aloitteen perusteluissa todetaan, että useimmat oppilaat eivät voi valita katsomusainettaan eivätkä kaikki saa oman katsomuksensa opetusta. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat eivät voi nykyisellään valita kuin oman uskontonta opetuksen. Uusi oppiaine halutaan rakentaa nykyisestä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Aloitteen ehdotusten toteutuminen vaatii perusopetuslain muuttamista sekä opetussuunnitelman laatimista oppiaineelle. Vasemmistonuoret on päättänyt tukea aloitetta, ja järjestön poliittisessa ohjelmassa linjataan yhteisen katsomusaineen puolesta. Nuorisojärjestöistä aloitteen takana ovat ainakin demarit, vihreät, piraatit ja RKP-nuoret. Toimittaja Juho Laitalainen perustelee aloitteen nettisivuilla kantaansa omilla kokemuksillaan peruskoulun uskonnonopetuksesta. ”Erityisen puutteellista oli erilaisten käsitysten käsitteleminen elämästä ylipäätänsä. Miksi kaikista tärkeimpiin kysymyksiin ei tullut vastauksia, mutta se mitä luterilaisella papilla on päällään tiettyinä kalenterikuukausina piti osata ulkoa?” katsomusaloite.fi

HANKE: SOLIDAARISUUTTA LÄNSI-SAHARAAN Hallituksen kehitysyhteistyön rahoitukseen tekemät leikkaukset vaarantavat Kansainvälinen solidaarisuustyö ry:n kehitysyhteistyöhankkeen Länsi-Saharassa. Kv-solidina tunnetun vasemmistolaisen kehitysyhteistyöjärjestön jäsenenä on muun muassa Vasemmistonuoret. Länsi-Saharan hyväksi tehtävä

Muut lehdet

hanke on suunnattu Algerian pakolaisleireillä ja muualla asuville länsisaharalaisnuorille. Nuoret järjestävät työpajoja, jotka tarjoavat välineitä sosiaaliseen osallistumiseen ja perustan tulevan länsisaharalaisen kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. Teemoina ovat myös naisten aseman vahvistaminen, johtajuus sekä poliittinen toiminta. Suomen hallituksen leikkausten myötä Kv-solid joutuu päättämään ainoan työntekijänsä työsuhteen ja hankkeen jatko on vaarassa. Järjestö kerää-

kin nyt kuukausilahjoittajia tukemaan solidaarisuustoimintaa. kvsolidaarisuustyo.fi

JOUKKORAHOITUS: YOUTUBEDOKKARI SIERRA LEONESTA Oululaisen valokuvaajan Kalle Körkön dokumenttisarja kertoo 20 tarinaa Sierra Leonesta. Tänä vuonna otettuihin valokuviin ja videoihin perustuva sarja julkaistaan syksyllä Youtubessa. Körkkö on kuvannut muun muassa sierraleonelaisia entisiä lapsisotilaita, joiden kanssa hän asui kaatopaikalla. Körkkö kertoo halunneensa välittää ihmisten uskomattomia elämäntarinoita ja kokemuksia sisällissodan ja ebolan runtelemasta maasta. ”Sairastuin itse vakavasti malariaan Sierra Leonessa mutta koen silti että uhraus on kannattanut tehdä." Voittoa tavoittelemattomaan projektiin kerätään rahaa Mesenaatti. me-joukkorahoituspalvelussa. Mahdollinen voitto ohjataan Sierra Leonessa toimivan We Yone Child Foundation

-järjestön toimintaan sekä hankkeeseen osallistuneiden sierraleonelaispoikien koulutukseen. www.mesenaatti.me/20-tarinaa-sierra-leonesta/

TEOS: KUUDEN SANAN RUNOJA

On turha väittää, ettei meillä ole varaa. Onhan Suomella varaa pitää lähemmäs puoli miljoonaa ihmistä työttömänä. Kyse on arvoista ja arvovalinnoista. Siitä, mihin rahamme käytämme. Vanhustenhoitoon, koulutukseen, työllistämiseen, päivähoitoon, yritystukiin, aseisiin vai mihin? Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin Suomi käyttää pienemmän osuuden bruttokansantuotteestaan kuin muut Pohjoismaat. Se on arvovalinta. Martti Korhonen, Eläkeläinen-lehti 5/2015 Men att demonstrera med ett allmänt ”låt alla blommor blomma”-budskap är i längden inte en lösning på problemet med rasismen. I stället för att försvara ”mångkulturalismen”, som om det på riktigt fanns ett alternativ till den, borde man kalla rasisterna vid deras rätta namn. Vi måste ta itu med islamofobin och Sannfinländarnas lögnaktiga, förvrängda teser om flyktingar och invandring. Arrangörerna i både Helsingfors och Åbo bedyrade att manifestationerna inte var riktade mot Sannfinländarna, och då frågar jag mig: varför? Janne Wass, Ny Tid 8/2015

Toimituksen postiluukusta kopsahti arvostelukappale Heikki Lahnaojan runokokoelmasta Puitten uni (ntamo 2015). Kirja erottuu muiden joukosta hai(na)ku-mitan ansiosta. Jokaisessa runossa on kuusi sanaa, joista ensimmäinen ensimmäisellä rivillä, kaksi seuraavaa toisella ja loput kolme kolmannella. Runomitta on amerikkalaisen Eileen Tabiosin esittelemä. Nimi juontuu Filippiineillä puhutun tagalogin kielen huudahduksesta, joka tarkoittaa 'kappas' tai 'ohhoh'. Puitten unen pääosin nimeämättömiä runoja on helppo lukea tarinana, joka vie keväästä seuraavaan talveen. Välillä runoilija on innostunut selvästi kokeilemaan runojensa taipumista runomitan vaatimuksiin. Lammen rannalla maatessaan hän näkee pinnasta heijastuvan puut ja pilvet, mikä tulee selväksi useamman runon kautta. Kirjassa puut seisovat paikallaan ja todistavat ajan kulua, elämää ja elämättömyyttä. Tiukka mitta antaa runoille voimaa. Nimittäin: ”Kuusi / on puumpi / kuin koko koivikko.”

Rasismia on kautta aikojen pyritty oikeuttamaan ajatuskululla, jossa heikommaksi kuviteltua sukupuolta on suojeltava vieraan rodun tai kulttuurin miehiltä – yliseksuaalisiksi luulotelluilta barbaareilta. Nämä tulevat, vievät ja raiskaavat kansallisvaltion jatkuvuuden kannalta tärkeimmän omaisuuden: naiset. Asetelmassa naisten tehtävänä on puhdasrotuisten jälkeläisten synnyttäminen omalle kansakunnalle. Terhi Toppala, Tulva 3/2015 Suomessa sen sijaan hallitus antaa kenkää edellisen hallituksen aloittamalle menestyksekkäälle harmaan talouden vastaiselle yksikölle ja aikoo säätää lain, jolla veronkiertäjät armahdettaisiin. - - Tämänhetkinen oikeistohallitus lupaa toimia ”aktiivisesti kansainvälisen veronkierron estämiseksi”, mutta käytännössä tekee kulisseissa päinvastoin jarruttamalla veronkierron vastaisia toimenpiteitä EU:ssa. Onneksi maakohtainen kirjanpito EU:n rakenteissa kuitenkin etenee ja verotietojen vaihdossa on edistytty, nuivasta Suomesta huolimatta. Vasemmisto tulee yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa pitämään avoimuutta esillä. Hyvinvointiyhteiskunnan kestävyysvaje katoaa, kun veronkierto loppuu. Merja Kyllönen, Vasen Kaista 1.10.2015

Ö IL K N E H

ANARKISTI ja

YHTENÄISYYSMIES Niko Ravattinen hengaroi stringejä ja radikalisoi ammattiliittoaan.

TEKSTI & KUVA Niko Peltokangas

Syyskuun alkuviikkoina hallitus julkaisee suunnitelmansa palkanalennuksista ja ay-liikkeen neuvottelumahdollisuuksien heikentämisestä. Palvelualojen ammattiliitto PAMin aktiivi Niko Ravattinen pitää kiristysesityksiä odotettuina. Liitto X -kollektiivin jäsen ehdotti yleislakkoa jo kesäkuun alussa PAMin liittokokouksessa. ”Nyt mulla on Facebook täynnä demareita, jotka rummuttaa yleislakkoa. Ei ole muuta mahdollisuutta, sillä nämä on niin törkeitä ehdotuksia koko työväeluokkaa kohtaan. Laitetaan pystyyn työläisten puuhaviikot pariksi viikoksi ja katsotaan, millaisia ehdotuksia sitten tulee.” Ravattinen ei usko, että hallituksen esitykset menevät sellaisenaan läpi. Lakiasiantuntijat tulkitsivat niiden rikkovan kansainvälisiä sopimuksia. Liittoaktiivi kuitenkin pelkää, että keskusjärjestöt suostuvat neuvotteluihin ja joihinkin heikennyksiin. ”On kuitenkin liittoja kuten AKT, jotka on valmiita taistelemaan, ja radikalisoitumista tapahtuu aika nopeasti. Poliittinen lakko on aina laillinen, eikä siihen tarvita liittoja. Toivonkin tällä hetkellä, että kansalaisliikkeet ottavat ay-liikkeen painostuksen kohteeksi.” Ammattiliittoihin Ravattinen toivoo ennen kaikkea aitoa jäsendemokratiaa jopa riippumatta siitä, millaisia päätöksiä se toisi mukanaan. Hän pitää moraalisena liittojen velvollisuutena työväenluokan etujen ajamista lakoilla ja muilla painostuskeinoilla, järjestäytymisaste korkea tai taloudellinen tilanne millainen hyvänsä. LIITTO X:N MIES Ravattinen esittäytyy anarkosyndikalistiksi, joka ”tunnetaan yhtenäisyys-

miehenä kaikissa piireissä”. 30-vuotias vegaani on naimisissa ja tykkää 90-luvun norjalaisesta metallista. Työkseen hän hengaroi stringejä H&M:lla, mutta kertoo saaneensa haastattelupäivän aamuna tiedon siirrosta miesten osastolle. Ay-aktiviteettien lisäksi Ravattinen tunnetaan #anarkisteri- ja #anarkohomosaatio-tyylisiä hästägejä käyttävänä nettihahmona. Nettitouhu on miehelle itselleen nauramista ja hauskanpitoa, ja työläisten mahdollisuus huvitteluun on hänelle ylipäänsä tärkeää. Ennen liiton mieheksi ryhtymistä Ravattinen piti kymmenen vuoden paussin aktivistihommista. Oikeutta eläimille -toimintaan hän lähti jo 13-vuotiaana ja ehti tehdä useamman vuoden ”uran” eläinaktivistina ennen työn ja muun elämän aiheuttamaa taukoa. Liitto X on viiden hengen kollektiivi, joka syntyi Palvelualojen ammattiliitto PAMin liittokokouksen aikoihin viime kevätkesällä. Kollektiivin jäsenet löysivät toisensa valmistautuessaan kokoukseen ja miettiessään tavoitteitaan. Kokouksen jälkeen Liitto X:n jäsenet valvovat liittokokouksen päätösten toteuttamista PAMin liittovaltuustossa. Äksäläisten tavoitteen on jäsendemokratian kehittäminen sekä liiton radikalisoiminen, Niko Ravattinen sanoo. ”Me nähdään taisteleva liitto osana työväenliikettä.” Omalla toiminnallaan kollektiivi näyttää myös esimerkkiä yhtenäisestä työväenluokasta. Anarkistin lisäksi Liitto X muodostuu Vasemmistoliiton, SDP:n ja sitoutumattomista aktiiveista. Ryhmä sai julkisuutta julkaistessaan sähköisen lakko-oppaan ja julistaessaan yleislakkoa. Ryhmä herättelee julkista keskustelua kirjoittamalla blogia, mutta ensisijaisesti viisikon tarkoi-

tus on vaikuttaa ja hankkia kannatusta ajatuksilleen PAMissa. ”Tämä on hyvin onnistunut, vakava sisäpiirivitsi, jolle me osataaan itsekin nauraa. Toivotaan, että Liitto X synnyttäisi lumipalloefektin ja muissa liitoissa tapahtuisi jotain samanlaista.” YHTEISTYÖTÄ UTOPIOIDEN SIJAAN Ay-aktiivilla ei ole ylioptimistisia odotuksia työväenliikkeen yhtenäisyydestä. Hän toivoo, että leikkausten vastustaminen ja esimerkiksi perustulo voisivat olla teemoja, jotka ylittävät puolue- ja klikkirajat ja joita voi ajaa riitelemättä utopioista. Ammattiliitot voisivat Ravattisen mielestä olla luokkatietoisuuden herättäjiä. Ay-liike on ennenkin kouluttanut työläisiä ja auttanut heitä tunnistamaan oman valtansa ja voimansa. ”Tavoitteen pitäisi olla työläisten itsehallinnon edistäminen, kouluttaminen siihen, ettei tarvita pomoja.” Ravattinen on huomannut, että työväenpuolueiden poliitikot eivät ole enää ylpeitä työväenluokkaisuudestaan eivätkä välttämättä ymmärrä, kuinka arkea luokkataistelu monelle on. Hän peräänkuuluttaa vasemmistolaisten toimijoiden oman aseman kirkastamista. ”Vasemmistoliitossa voisi miettiä, ollaanko oikeasti sosialistiliike, ja demareilla, onko siellä Forssan kokouksen meininkiä vai pelkkää oikeistodemaria. Anarkistina vastustan kaikkia hallituksia, mutta myönnän kyllä, että jos hallitus olisi punavihreä, ay-liikettä todennäköisesti kuunneltaisiin paremmin.”

HENGENLÄHTÖ LÄHELLÄ Tracy, 35, Uganda ”Vielä vuonna 2013 työskentelin kansainvälisessä huolinta- ja kuljetusyhtiössä hyvässä asemassa. Saman vuoden toukokuussa minut kidnapattiin, ryöstettiin ja mukiloitiin henkihieveriin. Viikkoa myöhemmin koomasta herättyäni menin kertomaan asiasta poliisille vain tajutakseni, että myös henkilöllisyystodistukseni oli viety. Pankissa vierailtuani huomasin että tililtäni on nostettu päivittäin yli miljoona shillinkiä (noin 250 euroa). Poliisi avasi tapauksen ja sai lopulta epäillyn kiinni. En kuitenkaan pystynyt tunnistamaan häntä kidnappaajakseni. Paria päivää myöhemmin epäilty lahjoi poliisin ja hänet vapautettiin. Halusin jatkaa asian selvittämistä, mutta tämä mies alkoi soitella minulle, uhaten tappaa ellen jättäisi häntä rauhaan. Sitten naapurini kertoi, että asuntoni ympärillä liikkui iltaisin hämärää porukka. Poliisia ei asia enää kiinnostanut. Koin henkeni olevan vaarassa, joten lensin Etelä-Afrikkaan veljeni luokse. Mutta uhka jatkui siellä, ja veljeni tapettiin silmieni edessä. Minun täytyi palata Ugandaan ja pelkäsin edelleen henkeni puolesta. Sain toiselta veljeltäni rahaa ja tämän vuoden toukokuussa saavuin Turkkiin, jossa en tuntenut itseäni tervetulleeksi. Kuulin, että Turkissa selviäisi ainoastaan prostituoituna. Onnekseni löysin ihmisiä, joiden kanssa puhuin samaa kieltä. Saimme ostettua veneen, ja lähes kuolimme ylittäessämme merta. Nyt olen täällä enkä tiedä, minne olen menossa. Kotimaahani en voi kuitenkaan palata.”

3 tarinaa VÄLIMERELTÄ

Kuvajournalisti Joel Karppanen vieraili syyskuussa Kosin saarella Kreikassa ja tapasi pakolaisia useista eri maista. Tracy, Abbas ja Hafisur kertoivat hänelle tarinansa. TEKSTI JA KUVAT Joel Karppanen

KAUAS KASHMIRIN LEVOTTOMUUKSISTA Abbas, 27, Pakistan ”Kotikaupunkini Sialkot sijaitsee Kashmirin konfliktialueen läheisyydessä Intian rajalla. Kesällä 2013 rajavälikohtaukset pahenivat. Tilanne maassa on muutenkin hyvin epävakaa. Töitä ei ole, ja ihmiset elävät totaalisessa köyhyydessä. Ihmisiä myös kuolee ja katoaa. Halusin paeta, ja saatuani kokoon tarpeeksi rahaa, aloitin matkani puolitoista kuukautta sitten. Kolmessa viikossa pääsin Turkkiin, jossa jouduin odottamaan vielä seuraavat kolme viikkoa. Sitten eräänä yönä lähdimme vesille Golden Beachilta, samalta rannalta, josta tämä pakolaiskriisin sym-

boliksi noussut Aylan-poika löydettiin. kaksikymmentä minuuttia kestänyt turvaton venematka maksoi minulle tuhat euroa. Täällä Kosilla olen ollut nyt viikon ja meistä on pidetty ihan hyvää huolta. Saamme ruokaa ja lääkkeitä, mutta kylmyys vaivaa öisin, sillä nukun pihalla pahvialustalla ilman minkäänlaista peittoa. Rahaa minulla ei enää ole, sillä viimeiset kuluivat matkalippuun Ateenaan. Laiva lähtee huomenna. Perheeni on valitettavasti vielä Pakistanissa, mutta onneksi minulla on ystäviä mukana.”

Hafisur, 20, Bangladesh ”Elin kotimaassani aivan tavallista elämää. Olin juuri valmistunut lukiosta ja jatkamassa yliopistoon, kunnes menin naimisiin rakastamani naisen kanssa. Vaimoni isä ei hyväksynyt liittoamme ja painosti meitä eroamaan. Muutamia kuukausia myöhemmin vaimoni tappoi itsensä ja hänen isänsä laittoi syyn niskoilleni. Minut etsintäkuulutettiin. Pakenin yli 7000 kilometrin matkan läpi Intian, Pakistanin ja Iranin aina Turkkiin asti, josta onnistuin hankkimaan vuoden mittaisen opiskelijaviisumin. Mutta se umpeutui juuri eikä mahdollisuutta uusimiseen ollut, joten jouduin valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä – joko palaamaan Bangladeshiin tai tulemaan Eurooppaan laittomasti. Valitsin jälkimmäisen. Nyt olen matkalla Ateenaan ja sieltä pohjoisempaan Eurooppaaan. Toiveissani on jatkaa kauppatieteiden opintojani. Kotimaassani minut vangittaisiin ja minua kidutettaisiin, ja todennäköisesti lopulta tapettaisiin. Lisäksi Bangladeshissa on paljon muitakin ongelmia. Talous on heikolla tolalla, kaikki on kallista ja maa on vain näennäisesti demokraattinen. Johtava puolue Awamiliitto sai jatkaa vallassa vuoden 2014 vaalien jälkeen, “vaikka kansalaiset eivät oikeasti halunneet sitä.”

7000 KILOMETRIN PAKOMATKA

K K Ä A S M IT P T P E A I I L TÄ U J & A

LAITON VYÖRY

HYÖKYY

MERITAKSIAALTONA! Siirtolaispuhe on käsitteiden piikkilankaa. TEKSTI Pontus Purokuru

Breclavin rautatieasemalla Tsekissä poliisi pysäytti junan, tyhjensi sen yli 200 siirtolaisesta ja kirjoitti permanenttitusseilla tunnistenumerot ihmisten käsiin. Unkarissa aseistetut poliisit huijasivat sadat siirtolaiset nousemaan junaan, joka veikin matkustajat piikkilanka-aidatulle “vastaanottoleirille”. Röszken pakolaisleirillä kypärillä ja kasvomaskeilla varustautuneet unkarilaispoliisit heittivät leipäpusseja ihmisjoukolle, joka tappeli ruuasta keskenään. Säilöönotettuja siirtolaisia pidetään Unkarissa metalliaidoilla rajatuissa ja usein täyteen ahdatuissa karsinoissa. Human Rights Watchin mukaan Unkarissa säilöönotetut ovat kärsineet sydänkohtauksista ja sokeista. Kuumeiset ja oksentelevat vastasyntyneet eivät ole saaneet terveydenhoitoa. Poliisi on neuvonut äitejä juottamaan lapsilleen likaista pesuvettä. New York Times huomauttaa, että Amerikasta käsin Euroopan siirtolaispolitiikka vaikuttaa sokealta oman historiansa suhteen. Sitten 1940-luvun ei ole nähty yhtä paljon juniin lukittuja siirtolaisia, piikkilangan yli ojennettuja lapsia ja sotilasasuisia miehiä paimentamassa ihmisjoukkoja. Myös poliitikkojen puheet tuovat mieleen Euroopan synkimmät ajat. Unkarin hallitus on verrannut siirtolaisuutta terrorismiin ja pystyttänyt kadunvarsimainoksia, joissa kielletään siirtolaisia “viemästä unkarilaisten töitä” ja vaaditaan heitä “kunnioittamaan kulttuuriamme”. Suomessa kokoomuksen ja perussuomalaisten poliitikot puhuvat

halveksuvasti “elintasosurffareista”, “laittomista turvapaikanhakijoista” ja siirtolaisia kuljettavista “meritakseista”. Suomeen on ennustettu koko vuodelle enimmillään ennätysmäistä 30 000 turvapaikanhakijaa. Toimittajien “tulvaksi” kutsumaa lukumäärää voi verrata siihen, että Helsinki-Vantaan lentokentälle saapuu ulkomailta 20 000 ihmistä joka päivä.

LUKEMISTA Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto – Maahanmuuttovirasto ja suomalainen turvapaikkapolitiikka. Into 2014. Markus Himanen & Jukka Könönen: Maahanmuuttopoliittinen sanasto. Into 2010. Human Rights Watch: Hungary: Abysmal Conditions in Border Detention.

IHMINEN EI OLE LAITON

hrw.org 11.9.2015. Mervi Leppäkorpi: Pakolaiset kriisissä -

Käsitteet, joilla puhumme siirtolaisista, ovat osa rapistuvan Euroopan kriisiä. Syrjivä sanasto toistaa piikkilankaleirit kielen tasolla. Siirtolaisista puhutaan kuin luonnonilmiöistä tai eläimistä. He “virtaavat” Eurooppaan. Euroopan rajat “vuotavat” ja ihmiset “parveilevat”. Turvapaikanhakijat “hyökyvät aaltona”, ja Suomeen tulevat ovat “roiskeita tulvasta”. Sosiologi Mervi Leppäkorpi kirjoittaa, että nämä vertauskuvat epäinhimillistävät ja latistavat ihmiset samaksi massaksi, vaikka he ovat liikkeellä eri syistä. Jotkut pakenevat sotaa tai vainoa. Toiset etsivät parempaa elintasoa. Kolmannet ovat perheenjäsenten perässä, neljännet etsivät muuten vain mielenkiintoisempaa elämää. Siirtolais- ja pakolaiskeskustelua Euroopassa käydään hallitusten, poliisin ja kansantalouden näkökulmasta. Keskustelun kohteita ei päästetä ääneen. Puhetapa viestii, että Euroopan ulkopuolelta tulevat ihmiset eivät ole yhtä tärkeitä tai inhimillisiä kuin eurooppalaiset. Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon

virrat tulvivat ja rajat vuotavat? raster.fi 8.9.2015. New York Times: Treatment of Migrants Evokes Memories of Europe’s Darkest Hour. nytimes.com 4.9.2015.

onkin luonteva nimittää maahantulijaa “laittomaksi turvapaikanhakijaksi”, ikään kuin ihminen voisi olla laiton. “Elintasopakolainen” on toinen usein käytetty käsitesekaannus. Pakolainen on henkilö, joka on kotimaassaan joutunut tai joka voi pelätä joutuvansa vainon kohteeksi ja jolle on siksi myönnetty turvapaikka. Elintason vuoksi liikkuva henkilö ei ole pakolainen, vaan siirtolainen. Entä sitten? Miksi parempaa elämää etsivää siirtolaista epäillään mediassa niin voimakkaasti? Muuttavathan länsimaalaisetkin työn, ihmisten ja ihan vain seikkailun perässä. Ihmiset liikkuvat aina paremman elämän toivossa. On politiikasta kiinni, löytävätkö he sen vai väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

tää itsensä kohtalona, todellisuutena ilman muutoksen mahdollisuutta!” Gramsci ja Marx esittävät todellisuuden historiana ja mahdollisuutena, jota voi muuttaa praxiksen kautta. Siksi historialle ei voi koskaan tulla loppua, koska historia tapahtuu aina eikä praxiksella ole loppua. Fusaro haluaa ”epäkohtaloittaa” ajattelun, jotta todellisuus olisi jälleen praxiksen tulos. EUROOPPA ON VAIN KESKUSPANKKI

FILOSOFIAA EUROSTA JA TALOUDELLISESTA VÄKIVALLASTA Italialinen filosofi Diego Fusaro haluaa uuden, demokraattisen Euroopan. TEKSTI Oskar Lindman KUVITUS Kai Arponen

Diego Fusarolla on kaikki, mitä uudelta filosofitaivaan tähdeltä vaaditaan, muutakin kuin pörrötukka ja nuori ikä. Kuudennen kirjansa juuri julkaissut 32-vuotias filosofi on Italiassa jo usein siteerattu vasemmistolaisajattelija. Milanolaisessa San Raffaelen yliopistossa tutkijana työskentelevä Fusaro kuvailee itseään riippumattomaksi tutkijaksi. ”Hegelkin sanoi, että filosofiassa on tehtävä oman päänsä mukaan, ei kategorioiden 'vasen', 'oikea' ja 'keskusta’ 'mukaan – ajatellen kriittisesti kaikkea.” Suomessa Fusaroa on siteerattu filosofina, mutta myös Venäjän ja Vladimir Putinin tukijana. TODELLISUUS ON TEHTYÄ Fusaron tämänhetkinen kiinnostus kohdistuu saksalaiseen idealismiin,

Karl Marxiin ja Marxin perintöön sekä italialaiseen filosofiaan. Hän on kiinnostunut erityisesti kahdesta vaikutusvaltaisesta italialaisesta ajattelijasta, kommunistien Antonio Gramscista ja fasistien Giovanni Gentilesta. Jälkimmäinen toimi fasismin aikaan ministerinä, mutta on myös Karl Marxin lukija. Fusaron mielestä Gentilen avaintulkinta marxilaisesta filosofiasta idealistisena praxiksena (käytännön toiminnan muotona) on kiinnostava. Todellisuus on historiaa, praxista, ollutta tapaa, ei objektiivista, Marx kirjoitti. Gramscilaisittain kaikki on praxista: politiikka, todellisuus, historia, oppiminen. Miten nämä asiat kytkeytyvät nykyaikaan? ”Elämme vuoden 1989 jälkeen niin sanotun historian loppua. Ideologia, jota uusliberaalit kannattavat, esit-

Diego Fusaron viimeisin kirja Eurooppa ja kapitalismi: avataksemme tulevaisuuden käsittelee Kreikan tilannetta. Kapitalismi on poistanut viimeisen esteensä, kansallisvaltion, ja Euroopan unioni on kapitalismin ylin taso. ”Tämä Eurooppa on työläisiä vastaan, kapitalismin ja pankkien puolella,” Fusaro sanoo. EU on hänen mukaansa synonyymi kansainväliselle kapitalismille. Hän toivoo, että kansallisvaltioiden olisi mahdollistaa kehittää omia kommunistisia visioitaan. Sosiaaliset oikeudet ovat filosofille avainasemassa. Valtioiden tulisi auttaa väestöään ja työväenluokkaa sairaaloissa ja kouluissa. ”Unelmoin Euroopasta, jossa väestöt olisivat vapaita ja demokraattisia.” Nykyinen Eurooppa on tämän vastakohta. ”Saksa miehitti Kreikan, ei natsi-armeijan vaan troikan ja taloudellisen väkivallan avulla”. ”Eurooppaa ei ole olemassa. On vain keskuspankki, raha, euro. Mutta ei mitään poliittista, ei mitään demokratiaa, ei mitään pluraliteettia.” Fusaron mielestä Eurooppa on olemassa ääniensä, kieltensä, kulttuuriensa moninaisuudesta. ”On luotava toinen unioni, erilainen unioni, kommunististen vapaiden ja tasa-arvoisten ihmisten kesken.” EU:n elimistä on tehtävä mahdollisimman demokraattiset. ”Puolustan totaalista demokratiaa, joka ei ole vain edustuksellista demokratiaa.” Hän haluaa sotia uusliberalistista visiota vastaan. Se on visio taloudesta, ,jossa politiikka ei kuulu talouteen. ,jossa politiikka ei kuulu talouteen.. Pitäisi luoda poliittinen taloustiede, jossa valtio kontrolloi taloutta. Fusaro siteeraa Georg Lukacsia. ”Kapitalismissa yksittäinen individi elää vain traagisessa synteesissä abstraktissa kaikkivoipaisuudessa mutta konkreettisessa kyvyttömyydessä. Abstraktisti hänellä ei ole vartijaa, ei yhteisöä, ei uskontoa mutta konkreettisesti hän ei voi mitään markkinoiden kontrollille.”

linkki v a p a ut e e n liberolehti.ďŹ

Tšekkoslovakiasta Kreikkaan 2015 Prahan kevät alkoi 47 vuotta ennen Kreikan kevättä, mutta yhtäläisyyksiä on paljon.

TEKSTI Katri Immonen KUVAT Aino Väänänen

Prahan kevään, sosialistisen Tšekkoslovakian liberalisoinnin jakson, katsotaan alkaneen tammikuussa 1968. Saman vuoden elokuussa Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian ja palautti sen oppeja vastaan toimineet ruotuun. Kreikassa maan talouden elvyttämiseen ja leikkauspolitiikan lopettamiseen sitoutunut vasemmistolainen Syriza äänestettiin valtaan tammikuussa 2015 mutta heinäkuussa Euroopan unioni laittoi kapinallisen kuriin. Kreikan kevät kesti yhtä lyhyen aikaa kuin Prahan. EUROOPAN KEVÄÄT Mikä yhdistää Kreikan ja Tšekkoslovakian tapahtumia? Molemmissa tapauksissa uudistusvaatimukset olivat lähtöisin kansalaisyhteiskunnasta. Tšekkoslovakiassa paine vapauksien, kuten sanan- ja lehdistönvapauden, lisäämiseen kasvoi maan kulttuuripiireissä. Kreikassa tyytymättömyys Troikan sanelemaa leikkauspolitiikkaa kohtaan näkyi ja kuului mielenosoituksissa, lakoissa ja solidaarisuusklinikoilla, joita ihmiset perustivat tarjoamaan terveydenhuoltoa ja muuta sellaista apua, jota valtio ei enää rajujen leikkausten seurauksena tarjonnut. Tšekkoslovakiassa muutospaineen kanavoi Alexander Dubcek, joka valittiin kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuoden 1968 alussa. Hän käynnisti uudistusohjelman kansalaisten vapauksien lisäämiseksi tilanteessa, jossa kansalaiset jo uhmasivat rajoittavia lakeja. Syriza toimi lähellä ruohonjuuritason liikkeitä ja kanavoi niiden vaatimukset, vaikka se ei ollutkaan kansanliike. Sekä Kreikassa että Tšekkoslovakiassa uudistusvaatimukset olivat vas-

toin virallista doktriinia eli oppia. Neuvostoliitossa pelättiin sananvapauden seurauksia ja viimeistään monipuoluejärjestelmän mahdollistaminen oli liikaa. Kreikan pyrkimykset uudistaa taloutta olivat vastoin Troikan sanelemaa ja euron rakenteisiin valettua talouskurin doktriinia. Syrizan uudistusohjelma oli maltillinen ja sisälsi muun muassa humanitaarisen kriisin hoitamisen, leikkausten perumista, työllisyyden lisäämistä, julkisia investointeja, pienten ja keskisuurten yritysten tukemista ja veropohjan laajentamista. Lisäksi Syriza oli luvannut äänestäjilleen saavuttaa tavoitteensa eroamatta eurosta. Tšekkoslovakiassa uudistukset olivat radikaalimpia, mutta sielläkään tarkoituksena ei ollut sosialismin hylkääminen tai itäblokista irrottautuminen. Tavoitteena oli rakentaa ”ihmiskasvoista sosialismia”, joka antaisi kansalaisille

vaikutusmahdollisuuksia ja vastaisi heidän tarpeisiinsa. 1968 TANKEIN, 2015 PANKEIN Tšekkoslovakian kevät päättyi elokuussa, kun neuvostoarmeija miehitti maan yhdessä yössä. Kreikan kevät kesti vielä lyhyemmän aikaa: heinäkuussa pääministeri Alexin Tsipras allekirjoitti sopimuksen kolmannesta lainaohjelmasta. Ohjelma edellytti Kreikan täydellistä antautumista ja suvereniteetista luopumista. #ThisIsACoup (tämä on vallankaappaus) oli osuvasti Twitterin suosituimpia tägejä ohjelman julkitulon jälkeen. Kreikkaa edellytettiin muun muassa leikkaamaan pienimpiä eläkkeitä, muuttamaan verotusta regressiivisemmäksi, rajoittamaan työntekijöiden oikeutta työehtosopimuksista neuvotteluun ja leikkaamaan palkkoja. Kreikan

oli myös myytävä valtion omaisuus pilkkahintaan ja alistuttava Troikan jatkuvaan valvontaan. Jos Tšekkoslovakia murskattiin tankein, Kreikka murskattiin pankein. Kreikan nujertamisessa ei ollut kyse talouden pelastamisesta. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sanoi sen ääneen, ja kaikille täytyi olla selvää, että uusi paketti vain syventää Kreikan talouden syöksykierrettä. Kyse ei enää ollut edes euron pelastamisesta, olihan arvioitu, että Kreikan euroeron seuraukset tuskin olisivat enää yhtä kohtalokkaat muille euromaille. Osa jäsenmaista jopa toivoi Kreikan eroa. Kyse oli uusliberalistiseen talousajatteluun perustuvan leikkauspolitiikan sinetöimisestä. Euroeliitti pelkäsi, että Syrizan vaalivoitto johtaisi marginaaliin ajautuneen vasemmiston nousuun muuallakin Euroopassa. Jos Kreikalle olisi annettu myönnytyksiä, se olisi näyttänyt, ettei eurokriisiä ole pakko maksattaa tavallisilla ihmisillä. Leikkauspolitiikalla on mahdollisuuksia vain niin kauan, kun se voidaan esittää välttämättömyytenä.

Lisäksi Kreikasta haluttiin tehdä varoittava esimerkki muille niskuroijille. Jopa vakavaraisen Suomen pääministeri Sipilällä oli pokkaa vedota valheellisesti Kreikan esimerkkiin: jos emme nyt heti leikkaa itseämme hengiltä, tulee IMF:n, EU:n ja Euroopan keskuspankin troikka ja tekee sen. Myös Tšekkoslovakian nujertamisessa oli kyse pelosta, että uudistusvaatimukset leviäisivät – pelosta, että Tšekkoslovakia irtautuisi sosialistisesta leiristä. Väkivallaton vastarinta miehittäjiä kohtaan jatkui pitkään, mutta vapautensa tsekit ja slovakit saivat vasta vuonna 1989 kommunistisen hallinnon kaatuessa Samettivallankumouksessa. IRTI EUROSTA Kreikan tulevaisuus ei näytä valoisalta: äskettäin uudet vaalit voittaneen Syrizan liikkumatila on kapea. Sopimukseen kirjattujen ja jo toteutettujen leikkausten lisäksi sopimus edellyttää Kreikkaa toteuttamaan automaattisia

lisäleikkauksia, jos ja kun asettuja taloudellisia tavoitteita ei saavuteta. Vaikka lainahelpotuksia tehtäisiinkin, niistä saatava hyöty on kyseenalainen, kun rahaa ei sopimuksen puitteissa voida käyttää talouskurin lieventämiseen tai kysynnän lisäämiseen. Voikin kysyä, onko Kreikalla toivoa osana euroa? Onko vasemmistolla? Kreikan esimerkki osoittaa euron poliittisen ja epädemokraattisen luonteen. Leikkauspolitiikan välttämättömyys on kirjoitettu rahaliiton sääntöihin, jotka asettavat rajat sallitulle budjetin alijäämälle ja näin estävät elvyttävän talouspolitiikan taantumassa. Tällä hetkellä sääntöjä on mahdollista rikkoa, mutta jos valmisteilla oleva fiskaaliunioni toteutuu, rahaliitto tulee käyttämään yhä suurempaa valtaan jäsenmaidensa talouteen ja politiikkaan. Jos Tšekkoslovakia ei voinut vapautua osana itäblokkia, näyttää siltä, ettei Kreikalla ja vasemmistolla ole toivoa osana euroa.

A EM TE

Liian tavallista rasismia Hätkähdin lokakuun alussa järjestetyssä Vasemmistoliiton Kuntafoorumissa, kun eräs puolueen mielipidevaikuttaja linjasi, että vain rotujen eriarvoisuuteen uskovaa saa kutsua rasistiksi. Hän julisti, etteivät perussuomalaiset, puolueen ohjelmat tai sen puheenjohtaja ole näin ollen rasisteja. Yhtäkkiä joillekin on näin tärkeää löytää poliittisesti korrektit sanat jokaiselle nimenomaiselle syylle, jonka vuoksi ihminen haluaa syrjiä toista tai evätä tämän tarvitseman avun. Minusta helpointa on kutsua ihmisen ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää rasismiksi. Yhteiskunnan yhteinen ajattelu näyttää kulkevan samaan suuntaan. Tämän voi päätellä rasismin suhteellisen laajasta Wikipedia-määritelmästä, vaikka netin avoin tietosanakirja ei tieteelliseksi lähteeksi kelvannekaan. Termistä saivartelu – minun ja muiden – ei auta syrjinnän ja ihmisvihan kitkemisessä. Rasismi-sanan varominen kertoo kuitenkin myös siitä, miten tavallista syrjintään johtava ajattelu on. Se on niin tavallista, ettemme meinaa uskaltaa nimittää sitä epätavallisena pidetyllä rasismi-sanalla.

Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa ei puhuta roduista ja niiden eroista. Niissä kuitenkin asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan heidän etnisen taustansa, uskontonsa tai maahantulon perusteella. Jos eriarvoistaminen otetaan vakavasti vasta kutsumalla sitä rasismiksi, kutsuttakoon sitä rasismiksi. Nämä teemasivut on koottu otsikon ”Entäs nyt?” alle. Samannimisessä, Anna Ahmatovan runoon perustuvassa Ultra Bra -kappaleessa tajutaan, ”ettei ruumis elä / ilman aurinkoa / eikä henki ilman laulua”. Mikael Brunila laati katsauksen kesän tapahtumiin ja äärioikeiston sisäiseen liikehdintään (s. 24). Juuri nyt tarvitaan konkreettinen ja näkyvä vastavoima pelonlietsonnalle, jota Lahden suippohuppu ja Tornion ihmismuuri harjoittavat. Jos teillä on yhä unelma, tehkää siitä totta! Pakolaisten kohtaamisen lisäksi voisimme kaataa hallituksen, joka vähättelyllään suojelee muukalaisvihamielestä liikehdintää – joka puolestaan peittelee ölinällään hallituksen luokkaeroja kasvattavaa leikkauspolitiikkaa.

Muissa jutuissa Mia Haglund haastatteli asiantuntijoita, jotka toteavat, ettei ilmastonmuutosta pysäytetä ilman kehitysyhteistyötä (s. 20). Saska Heino on puolestaan sitä mieltä, ettei yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus toteudu, jos työntekijöillä ei ole oikeaa valtaa työpaikkojensa päätöksenteossa (s. 19). Heidi Auvinen jututti ihmisiä, jotka ovat mukana tuhansia ihmisiä koonneissa leikkauspolitiikkaa vastustavissa protestiliikkeissä (s. 18). Puoluevasemmiston haasteita tarkastellaan leikkausten kohteeksi joutuneiden puoluelehtien näkökulmasta (s. 22) sekä Vasemmistofoorumin entisen toiminnanjohtajan Ruurik Holmin haastattelussa (s. 26). Jälkimmäinen juttu on julkaistu hieman pidempänä Liberon nettisivuilla.

Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka työskentelee myös Vasemmistonuorten tiedottajana

IK R T A P

Pois törkeyksien varjosta Ohjeita Eurooppaan ja erityisesti Suomeen pyrkivälle tai täällä jo asuvalle: älä ole turvapaikanhakija, maahanmuuttaja, muuten vain tummaihoinen, köyhä, sairas tai, Luojan tähden, matalapalkkainen nainen. Muuten voit olla varma siitä, että juuri sinulta halutaan ottaa kaikki pois. Ole mieluiten rikas rasisti, niin oikeutesi toimeentuloon, verovilppiin ja sananvapauteen on taattu. On myös erittäin suotavaa järjestää öljynporausta äärimmäisen haavoittuvalla alueella tai suhmuroida epämääräisen ydinvoimalan rakentamiseksi. Euroopassa käydään sotaa kaikkea vasemmiston edustamaa vastaan, ja vasemmistolaiset arvot vaikuttavat olevan pahasti häviöllä. Varsinkin nettikeskustelussa kaikkein ronskeimmat ja vihaisimmat kommentit ovat parhaiten edustettuina, ja ihmisoikeuksia, kaikkein heikoimpia tai ympäristöä puolustavat saavat jatkuvasti lokaa niskaan. Jo pelkkien törkeiden viestien pelossa on helppo jäädä ”keskustelun” ulkopuolelle ja antaa rasistien ja ylimielisten ihmisten möyhätä keskenään. Negatiivisten ihmisten kovaäänisyyden vuoksi jossakin vaiheessa saattaa alkaa epäilemään jopa omaa kantaansa. Miksi kuulen joka puolelta työttömien olevan laiskoja, pakolaisten ansainneen kohtalonsa ja eri mieltä olevien suvakkeja ja hyysäreitä? Elänkö todella jossakin punavihreässä kuplassa, josta en näe Oikeaan Elämään? Rasistin kanssa kyllä

pitää käydä dialogia, mutta kuka puolustaisi vasemmistolaista? Nyt jos koskaan tarvitaan solidaarisuutta ja sitä kuuluisaa yhteistä rintamaa. Ei voi olla niin, että vain pahimpia törkeyksiä kovimpaan ääneen huutava saa sanottavansa läpi yleisenä totuutena. Tarvitaan valppautta, jotta perättömiltä huhuilta katkotaan siivet alkuunsa. Tarvitaan uskallusta tuoda esiin vaihtoehdot tuhoavalle politiikalle. Ennen kaikkea tarvitaan sydäntä puhua sellaisen maailman puolesta, jossa kaikilla on mahdollisuus elää tänään ja vielä huomennakin. Valppautta, uskallusta ja rohkeutta löytyy varmasti. Voimistuneen rasismin myötä myös halu sanoa vastaan ja auttaa tänne saapuvia hädänalaisia on kasvanut. Tarve auttaa on yhdistänyt kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri Suomea toimimaan saman päämäärän puolesta. Kriisit ovat uhkien lisäksi myös mahdollisuuksia herättää ihmiset näkemään, että näin ei voida jatkaa ja kriiseihin johtaneelle toiminnalle on vaihtoehtoja. Nyt meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen sanoin ja teoin, ja yhdessä voimme vaikuttaa vielä enemmän.

Patrik Pulkkinen Kirjoittaja on Ruotsissa opiskeleva vasemmistonuori.

Protestiliikkeet hyvinvoinnin puolella TEKSTI Heidi Auvinen KUVAT Niko Peltokangas

Hallitus ei ole ehtinyt vielä työskennellä yhtä istuntokautta ja ihmiset ovat kaduilla. Vuosikymmeniin ei ole nähty yhtä isoja ja tiheästi järjestettyjä mielenosoituksia kuin tänä kesänä ja syksynä.

Kesäkuussa kymmenettuhannet ihmiset marssivat päivähoito-oikeuden rajoittamista vastaan. Heinäkuussa saman verran kokoontui vastustamaan rasismia. Elokuussa oli suurmielenosoitus hallituksen kaavailemia leikkauksia vastaan. Syyskuussa Suomi pysähtyi poliittisen työtaistelutoimenpiteen vuoksi. Katri Immonen on 30-vuotias yhteiskunnallinen toimija, joka vastustaa leikkauksia. Hän on toiminut aktiivisesti kesällä syntyneessä Ei leikata -projektissa. “Sipilä, Suomen Thacther, on toteuttamassa sellaisen leikkaus- ja kurjistusohjelman, jossa työntekijät, työttömät, opiskelijat, eläkeläiset, lapset, nuoret ja perheet, naiset ja vammaiset – siis suuri enemmistö – häviävät ja pääoman omistajat voittavat. Ihmisiltä viedään edellytykset omaehtoiseen elämään ja heidät ajetaan tilanteeseen, jossa työtä on otettava vastaan ehdoilla millä hyvänsä. Lisäksi hoivavastuuta siirretään koteihin eli tyypillisesti naisille. Henkilökohtaisesti pelkään ennen kaikkea lapseni päivähoidon ja tulevaisuuden puolesta, ja siksikin on toimittava leikkauksia vastaan.” Ei leikata -tiedotussivuston tarkoituksena on tehdä liikkeiden toimintaa näkyväksi ja tiedottaa toiminnasta, jotta ihmiset löytävät mukaan. Tavoite on koota yhteen tietoa, jota liikkeet, media ja yksityiset ihmiset voivat hyödyntää. “Koimme välttämättömäksi synnyttää leikkauksia vastustavaa toimintaa. Päätimme aloittaa mediaprojektista, ja pian kävikin selväksi, että kaduilla toimivia joukkoliikkeitä oli jo syntymässä muuallakin. Mukana projektissa on monenlaisia ihmisiä, erityisesti viestinnän ja yhteiskunnan ammattilaisia.”

JOUKKOVOIMALLA KURJISTUSTA VASTAAN Kilian Sjöblom on 27-vuotias lähihoitajaopiskelija Helsingistä. Hän on aktiivisesti mukana hallituksen leikkauksia vastustavassa Joukkovoima-kansanliikkeessä. “Hallituksen leikkaukset kokoavat yhteen

monta sorrettua ryhmää, joiden toimeentulo on tiukilla. Joukkovoima on mahdollistanut yhteistyötä eri ryhmien välillä, mutta myös vasemmistopuolueiden aktiivien ja anarkistien kanssa. Juuri tämä on alusta saakka innostanut toimimaan Joukkovoimassa.”

”Hienoa on myös se, että on saatu nukkuvia tai muuten politiikkaan pettyneitä äänestäjiä heräämään. Myös maahanmuutto, kehitysyhteistyö ja ympäristö on ollut agendalla”, listaa Sjöblom Joukkovoiman toimintaa. Molemmat toimijat ovat yksimielisiä siitä, että liikkeiden toiminta jatkuu. Toistaiseksi Joukkovoiman toimintaa ja mielenilmaisuja jatkavat paikallisryhmät eri kaupungeissa. Kesän aikana syntyneet kansanliikkeet eivät ole ainoastaan nostaneet painetta hallitusta vastaan, vaan sen lisäksi, että ihmiset ovat innostuneet kaduille, liikkeet ovat herätelleet mediaa kertomaan asioista enemmän. “Joukkovoima kirvoittaa myös ay-liikettä toimimaan. Ilman Joukkovoiman elokuun mielenosoitusta keskusjärjestöt eivät olisi saaneet 35 000 ihmistä sateeseen seisomaan Rautatientorille. Joukkovoima osoitti, että suurten protestien aika ei ole ohi. Ne ovat vasta alkamassa”, Sjöblom sanoo. “Kamppailu palkkaleikkauksia vastaan on nyt kärjistynyt, mutta nähtäväksi jää, ostaako hallitus lisäaikaa, taipuuko ay-liike vai tullaanko kamppailu käymään tänä syksynä. Kulukuripolitiikka on jatkunut 1990-luvun lamasta asti ja sen seuraukset näkyvät esimerkiksi leipäjonoina, ylitäysinä päiväkotiryhminä ja mielenterveyspalveluina, joita ei tarpeesta huolimatta anneta. Tämän vuoksi poliittisen paineen luominen ja tiedon tuottaminen leikkausten vaihtoehdoista on tärkeää myös pitemmällä aikavälillä”, Immonen summaa.

TEKSTI Niko Peltokangas

Oman elämänsä toimitusjohtajat Työntekijävallan lisääminen sitouttaisi yrityksiä yhteiskuntaan ja antaisi ihmisille valtaa omaan elämäänsä.

”Työntekijöillä on Suomessa varsin vähän päätäntävaltaa työpaikkojensa asioihin. 1800-luvulta lähtien suomalaista yritystoimintaa leimannut vahva omistajavalta, joka on laajentunut ulkomaalaisomistuksen rajoitteiden purkamisen myötä entistä enemmän ulkomaille”, sanoo Saska Heino, valtiotieteen maisteri ja Vasemmistonuorten hallituksen jäsen. Omistajavallan aiheuttamaan työntekijöiden osattomuuteen ovat vastanneet ammattiyhdistysliike ja työväenpuolueet. Poliittista historiaa ja kansantaloustiedettä opiskellut Heino paikantaa omistajavallan lieventämiseen pyrkineen keskustelun alun vuoteen 1966 – tarkemmin demaripääministeri Rafael Paasion Valmetin telakalla Helsingissä pitämään yritysdemokratiaa vaatineeseen puheeseen. ”Niin sanotusta yritysdemokratia- tai yhteistoimintalaista väännettiin pitkin 1960-70-lukua ilman merkittävää edistystä työntekijävallan lisäämiseksi yrityksissä. Kun yhteistoimintalaki viimein astui voimaan vuoden 1979 alusta, oli se liki täysin vesittynyt versio siitä ajatuksesta, jonka Paasio oli esittänyt kolmetoista vuotta aiemmin.” Nykyään lähinnä irtisanomisten yhteydessä esillä olevan lain edellisen vesion tarkoituksena oli lisätä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työtään ja työpaikkaansa koskevien asioiden käsittelyyn. Nyt voimassa olevassa laissa yhteistoiminta perustuu ”henkilöstölle oikea-aikaisesti annettuihin riittäviin tietoihin yrityksen tilasta ja sen suunnitelmista”. ”Kummassakaan laissa ei ole tarkoituksena lisätä työntekijöiden todellista päätösvaltaa omissa yrityksissään”, Heino huomauttaa.

YT-LAKI UUSIKSI Mitä työntekijävallan lisääminen sitten käytännössä tarkoittaa? Ruotsalainen taloustieteilijä Rudolf Meidnerin suunnitteli aikoinaan erityisen palkansaajara-

haston, joihin yritysten tulisi sijoittaa osa liikevoitostaan ja joiden avulla yritysten työntekijät voisivat vähitellen ostaa yrityksen itselleen. Vasemmiston pitäisi Heinon mielestä pyrkiä avaamaan yhteistoimintalaki ja viemään sitä kohti Paasion esittämää tavoitetta. ”Työntekijöille on tarjottava paikkoja yritysten johtoelimissä aina tiettyä alkavaa työntekijämäärää kohden. Lisäksi on luotava järjestelyitä, kuten henkilökunta-anteja, joiden avulla työntekijöiden omistusvaltaa omiin työpaikkoihinsa voidaan kasvattaa. Tällä tavalla työntekijöiden valtaa päättää yritystensä liikevoiton käytöstä, sijoituksista, työn järjestämisestä sekä muista tekijöistä voidaan parantaa.” Työnostajien etujärjestöt todennäköisesti pelottelisivat ”talouden dynamiikan heikentymisellä”. Kamppailuun kannattaa kuitenkin lähteä, jotta ihmiset saisivat uutta varmuutta elämäänsä ja osallisuutta omasta toimeentulostaan sekä tulevaisuudestaan päättämiseen. ”Samalla työntekijävallasta käytävä kamppailu toisi näkyviin suomalaisessa yhteiskunnassa olevat valtasuhteet yritysten omistajien ja työntekijöiden välillä. Vauraus perustuu Suomessa, siinä missä muuallakin, maksamattomalle työlle. Kamppailu auttaisi ihmisiä ymmärtämään, että vauraus ja elämänmahdollisuudet syntyvät heidän omasta työstään, ei taianomaisesti hyvästä yritysjohtamisesta tai hallitusammattilaisten taidonnäytteinä.” Heino pitää työntekijävallan lisäämistä tapana sitouttaa liiketoiminta palvelevamaan paremmin yhteiskunnan määrittämiä tarpeita. Uudistettu yhteistoiminta- ja työlainsäädäntö ei poistaisi esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuuden tarvetta. Työnostajat eivät kuitenkaan enää tunnusta työntekijöitä samanlaiseksi neuvotteluosapuoleksi kuin aikaisemmin tai etsivät toimintamahdollisuuksia maista, joissa työntekijän oikeudet ovat vielä heikommat. Vastapainoksi tarvitaan siis eräänlaista paikallista sopimista: paikallista omistamista.

TEKSTI Mikael Brunila KUVITUS Kai Arponen

Polttopullo, valkoinen viitta ja ihmismuuri Syksyllä järjestetyt rasistiset mielenosoitukset myllertävät äärioikeistolaisten ryhmien välisiä suhteita ja asettavat suomalaisille antirasisteille uusia haasteita.

Syksyn 2015 aikana Suomessa on yli kymmenellä eri paikkakunnalla järjestetty rasistisia mielenilmauksia vastaanottokeskuksia vastaan. Paikoittain mielenosoituksiin on osallistunut sadoittain ihmisiä. Lahdessa mielenosoitus kääntyi nopeasti rasistiseksi mellakaksi, jossa muun muassa heiteltiin ilotulitteita päin pieniä lapsia kuljettanutta bussia. Kouvolassa ja Petäjävedellä vastaanottokeskukseksi tarkoitettuja rakennuksia on yritetty polttaa. Suomen äärioikeistolaisissa liikkeissä ja niiden välisissä suhteissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen vuoden aikana. Osa johtuu liikkeiden sisäisestä dynamiikasta ja suomalaisen julkisuuden käänteistä, toiset kansainvälisistä tapahtumista.

SOIHTUKULKUEESTA JYVÄSKYLÄÄN Vielä kesällä tuntui siltä, että merkittävin käänne nähtiin viime itsenäisyyspäivänä, kun useat aikaisemmin etäisyyttä toisiinsa pitäneet liikkeet järjestivät yhdessä niin kutsutun 612-soihtu-

kulkueen Helsingin Töölössä. Tapahtumaa mainostivat Suomen Sisu ja järjestöön kuuluvat perussuomalaiset kansanedustajat ja kaupunginvaltuutetut, Suomen Vastarintaliike (SVL) ja fasistiset kollektiivit Musta Sydän, Sarastus-lehti ja Poliittisen korrektiuden parhaat. Kun tapahtuman järjestelyihin osallistui henkilöitä sekä Vastarintaliikkeestä että Sarastus-lehdestä, näytti siltä kuin uusi konsensus liikkeiden välillä olisi jo tekeillä. Nämä tahot eivät olleet koskaan aikaisemmin esiintyneet julkisesti yhdessä. Samansuuntaisesta kehityksestä kieli myös Eugen Schaumannin haudalla järjestetty muistotilaisuus, jonka päätteeksi useat Vastarintaliikkeen aktivistit poseerasivat rinta rinnan samassa kuvassa perussuomalaisen kansanedustajan Olli Immosen ja muiden Suomen Sisun jäsenten kanssa. Kesän loppupuolella nämä uudet yhteistyökuviot lienevät kuitenkin kolhiintuneen. Schaumannin haudalla otetusta kuvasta, Olli Immosen niin sanotusta “monikulttuurisuuskommentista”

ja myöhemmin Vastarintaliikkeen Jyväskylässä tekemästä joukkopahoinpitelystä noussut kohu on asettanut SVL:n kanssa avoimesti toimivat ryhmät vaikeaan asemaan – siitä huolimatta, että perussuomalaiset ja heidän hallituskumppaninsa ovat käsitelleet asiaa täysin hampaattomasti. Toisaalta immoskohu tuntuu nyt jo etäiseltä. Kysymys suomalaisesta äärioikeistosta on saanut uuden polttopisteen, koska rasistiset mielenosoitukset ovat levinneet yhä useammalle paikkakunnalle.

PERSUJEN LAARIIN Tekemäni lyhyen kartoituksen perusteella suurimman osan mielenosoituksista ovat järjestäneet nykyisten järjestöjen ulkopuoliset toimijat tai “paariaryhmiin” kuten Itsenäisyyspuolueeseen aiemmin kuuluneet henkilöt. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään selkeää näyttöä liikkeen yhteyksistä esimerkiksi Suomen Sisuun tai

Suomen Vastarintaliikkeeseen. Osa sellaisista ryhmistä, jotka pyrkivät esiintymään “kunniallisina”, karttaa varmasti Vastarintaliikettä. Toisille kytkökset hyvin järjestäytyneeseen uusnatsiryhmään olisivat varmasti mieluisia. Harjavallan vastaanottokeskusta vastaan mieltään osoittaneet ja uusnatsitunnuksiin sonnustautuneet miehet tuskin kokevat yhteyksiä Vastarintaliikkeeseen taakaksi, kuten eivät myöskään Lahden rasistiset mellakoitsijat. SVL on myös aktiivisesti osallistunut vastaanottokeskusten vastaiseen toimintaan järjestämällä erilaisia pienimuotoisia tempauksia ympäri Suomea. Nykymuodossaan maakuntien liikehdintä hyödyttää kaikkia äärioikeistolaisia liikkeitä, ainakin niin kauan kun se ei ole väkivaltaista. Perussuomalaiset ovat tietysti kiitollisia, kun pakolaiskysymys ohjaa huomion etäälle hallituksen rajuista leikkauksista. Vastarintaliike on jo useassa artikkelissa kosinut maakuntien rasististen mielenosoitusten järjestäjiä ja nimennyt heidän toimintansa “Suomen heräämiseksi”. Apajilla lienee myös Suomen Sisu, joka on syksyllä suurielkeisesti perustanut uusia paikallisryhmiä ainakin kahdelle paikkakunnalle.

VÄKIVALLAN PELKO Vastaanottokeskusten vastainen liikehdintä on otettava vakavasti riippumatta sen suhteesta suomalaisen äärioikeiston aikaisempiin avaintoimijoihin. Viime itsenäisyyspäivän jälkeen oli vielä mahdollista puhua parin sadan äärioikeistolaisen marssista “historiallisena”. Nyt liikehdintä on jo viikoittaista myös pienillä paikkakunnilla. “Kansaan” pakkomielteisesti vetoaville äärioikeistolaisille ryhmille vastaanottokeskuksia vastustava liike on myös haaste. Liike edustaa niitä syviä rivejä, joiden asiaa sekä Vastarintaliikkeen että perussuomalaisten aktiivit ajattelevat ajavansa. Jos nyt järjestettyjen rasististen mielenosoitusten merkitys kasvaa vielä nykyisestään, suhde niihin määrittää myös jokaisen äärioikeistolaisen ryhmän kasvumahdollisuudet ja merkityksen “liikekentässä”. Esimerkiksi Vastarintaliikkeen tapauksessa vaikuttaa siltä, että ryhmä on kenties Jyväskylän jälkipyykin lamaannuttamana menettänyt tilaisuutensa, koska järjestö ei ole muutamasta heikosta yrityksestään huolimatta onnistunut puhuttelemaan syksyllä noussutta rasistista liikehdintää.

Antirasistisesta näkökulmasta tilanne on tietysti vakava. Lahden tapaus, pakolaisia auttavien vapaaehtoisten uhkailu ja useat iskut rakenteilla oleviin vastaanottokeskuksiin viittaavat selvästi siihen, että liike voi hyvin yltyä väkivaltaiseksi. Rasistisilla mielipiteillä on Suomessa suuri kaikupohja. Nykyistä liikettä vastaan ei välttämättä ole kovin helppo järjestäytyä pikkupaikkakunnilla. Äärioikeiston vakiintuneet ryhmät tunnetaan jo suhteellisen hyvin, ja niiden toiminnan merkittävyys osataan arvioida. Samaa ei voi sanoa nykyisestä liikkeestä.

HAJA-ASUTUSALUEIDEN ANTIRASISTIT Euroopassa viime vuosien suuret rasistiset liikkeet, kuten English Defence League Englannissa ja Pegida Saksassa, ovat usein kompastuneet omaan epäpätevyytensä. Narsistiset ja yhteistyökyvyttömät johtajat ovat onnistuneet katkaisemaan liikkeen nousukiidon omalla kömpelyydellään. Tällaisia tilaisuuksia ei voi tietenkään jäädä odottamaan, vaan rasismin vastustajien on ehdottomasti järjestäydyttävä myös itse. Aluksi on ymmärrettävä liikettä. Esimerkiksi joillakin paikkakunnilla lokakuun alussa “Rajat kiinni” -mielenosoitukset Facebookissa samojen henkilöiden nimissä. Näissä tapauksissa mielenosoituksia liikuttava voima näyttäisi osittain keskittyneeltä. Toisaalta liike vaikuttaa myös monilla paikkakunnilla hajautetulta ja spontaantilta. Syksyn rasistinen liikehdintä näyttäisi perustuvan osittain sosiaalisen median “viraaliselle” käytölle. Kun liikkeistä kirjoitetaan, tulisi punnita, lisääkö se turhaan niiden tunnettuutta. Vastamielenosoittajien tulisi etsiä sellaisia toimintatapoja ja käsitteitä, joita on helppo levittää. Pikkupaikkakuntien rasismin vastustajia on autettava paitsi toimimaan yhdessä myös ylipäätään löytämään toisensa. Ruotsissa antifasistit ovat esimerkiksi järjestäneet “rakkauspommituksia” paikkakunnilla, joissa on ollut paljon rasistista liikehdintää. Jos vastaanottokeskusta vastaan osoitetaan mieltä, vastamielenosoittajat voivat eri tavoin näyttää arvostuksensa keskuksessa asuville ihmisille. Kun poliittiset intohimot liikuttavat ihmisiä nyt enemmän kuin koskaan, yksi antirasistien tärkeimmistä tehtävistä on tarjota helposti omaksuttavia työkaluja ja toimintatapoja – sellaisia joihin ihmiset voivat itse ja omaehtoisesti tarttua omassa toimintaympäristössään.

JAETAAN RAHOITUS OSIIN

Ilmasto, kehitysyhteistyö ja leikkaushallitus Kaikkia koskettavan ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii rahaa, jota Sipilän hallitus leikkaa.

TEKSTI Mia Haglund

“Hallitus kiinnittää kansainvälisessä toiminnassaan erityistä huomiota ihmiskunnan suurten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaan.” Lause on poimittu Sipilän hallitusohjelmasta, jossa valtioneuvosto tunnustaa Suomen globaalin vastuun ja haluaa panostaa sekä ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan että köyhyyden torjuntaan. Ohjelman liitteistä käy kuitenkin ilmi, että panostusten sijaan hallitus leikkaa 300 miljoonaa kehitysyhteistyöstä. Tämän lisäksi valtioneuvosto on ohjaamassa Suomen päästökaupasta saatavat tulot kehitysyhteistyöstä teollisuudelle. Voisi luulla, että kehitysyhteistyövaroilla lähinnä avustetaan maailman köyhiä ja globaalia etelää, eivätkä leikkaukset vaikuta ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön. Kehitysyhteistyövaroilla ja päästökauppatuloilla on kuitenkin vuosien ajan tehty runsaasti ilmastovaikuttamista. Hallitusohjelman julkaisun jälkeen vihreiden entinen kansanedustaja, nykyään omaa ilmasto- ja ympäristöalan konsulttiyritystä pyörittävä Oras Tynkkynen analysoi blogissaan hallitusohjelman ilmastovaikutuksia. Hän arvioi, että kehitysyhteistyön rahoituksen rajut leikkaukset käyvät ilmastolle kalliiksi. Varoilla on rahoitettu päästöjä rajoittavia toimia kuten perhesuunnittelua, metsäkadon hillitsemistä ja uusiutuvan energian käyttöä.

Tynkkynen nostaa esille leikkausten mahdollisen vaikutuksen Suomen asemaan Pariisin ilmastoneuvotteluissa. Suomen kaltaisten rikkaiden maiden äkillinen pihistäminen köyhien auttamisesta voi aiheuttaa ilmastosovulle takapakkia, koska neuvottelujen suurimpia hidasteita on kehitys- ja teollisuusmaiden välinen epäluottamus. Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Jonas Biström jakaa Tynkkysen näkemyksen. “Ilmastoneuvotteluissa ilmastorahoitus on yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Erityisesti köyhimmät maat vaativat rahoituslupauksia. Suomen suhtautuminen sopimuksen ilmastorahoitukseen on vielä epävarmaa, mikä saattaa antaa kolauksen Suomen maineelle, koska näytämme mahdollisesti vähemmän uskottavilta neuvottelukumppaneilta”, Biström kertoo. Biström on erittäin huolissaan kehitysyhteistyön kautta tehtävän ilmastovaikuttamisen rahoituksesta. “Suurin ongelma Suomen kehitysmaissa tekemässä ilmastotyössä on ennestäänkin ollut sen rahoitus. Ilmastorahoituksen kuuluisi olla uutta ja toimia kehitysyhteistyörahoituksen lisänä. Suomessa ollaan kuitenkin katsottu olemassa olevaa kehitysrahoitusta, valittu sieltä ilmastoon liittyviä rahoituskohteita ja nimetty ne ilmastorahoitukseksi. Kun tämän yhdistää siihen, että Suomen kehitysyhteistyön määrärahat eivät ole olleet 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta ja niitä leikataan, niin tilanne on surkea.”

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Maria Vuorelma ei pidä Suomen tilannetta ilmastoneuvotteluissa yhtä epätoivoisena kuin Biström ja Tynkkynen. “Pariisissa neuvotellaan vuonna 2020 voimaan tulevasta sopimuksesta. Siellä ei sovita tarkkoja rahasummia, vaan keskustellaan rahoituksen periaatteista. Suomi teki sitoumuksen pre 2020 rahoituksesta viime vuonna ja on parhaillaan panemassa sitä täytäntöön. Rahoitus varataan päästökaupan huutokauppatuloista. Näistä syistä kehyleikkaukset eivät vaikuta uuden sopimuksen syntyyn tai neuvotteluasemiin”, Vuorelma sanoo. Hän kuitenkin myöntää, että pitkällä aikavälillä luottamus Suomen rahoitukseen voi horjua. “Olemme allekirjoittaneet millenium-tavoitteet, joissa luvataan nostaa kehitysyhteistyörahoituksen taso 0,7 prosenttiin. Tällä hetkellä tämä ei kuitenkaan ole toteutumassa. Pariisissa monet maat tulevat tekemään uusia rahoituslupauksia luodakseen "goodwillia" neuvotteluprosessin tueksi. Suomi ei ole yksi näistä maista. Viimevuotinen rahoituslupauksemme oli kuitenkin verrattaen hyvä, yksi korkeimmista asukasta kohden”, Vuorelma muistuttaa. Vuorelma on yhtä mieltä siitä, että kehitysyhteistyöllä on keskeinen rooli Suomen ilmastovaikuttamisessa, vaikka hän myöntää rahoituksen olevan ongelma. “Tavoitteena on, että ilmastonäkökulma olisi osa kaikkea kehitysyhteistyötä. Samalla kuitenkin peräänkuulutetaan rahoituksen läpinäkyvyyttä ja sitä, että ilmastorahoitus olisi lisänä muun kehitysyhteistyörahoituksen päälle. Nämä tavoitteet ovat osittain ristiriidassa. Rahoitus on aina vaikea kysymys, sillä siinä on niin erilaisia intressejä.” Biström puolestaan korostaa, että ilmastorahoitusta ja kehitysyhteistyön määrärahoja tulisi nostaa. Rahoitus olisi myös tärkeää eritellä osiin: Ensimmäinen osa menisi ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan, kuten fossiilisista energialähteistä luopumiseen. Toinen osa käytettäisiin sopeutumiseen sääolosuhteiden pysyviin muutoksiin. Kolmannella osalla kompensoitaisiin jo tapahtuvan muutoksen aiheuttamaa menetystä ja tuhoa, esimerkiksi Malediivien vajoamista merenpinnan alle. Koska ilmasto on jo lämpeämässä vähintään kaksi astetta, emme voi välttyä muutoksen seurauksilta. Tämän tulisi näkyä myös ilmastorahoituksessa. Suurin kysymys on se, miten pystymme rakentamaan hyvinvointia grillaamatta planeettaa”, Biström tiivistää.

Syksy tiputtaa puoluelehdet TEKSTI Niko Peltokangas

Vasemmistolaiset puoluelehdet kantavat raskaan taakan Vasemmistoliiton vaalitappiosta. Lehtiä lakkautetaan ja tukia leikataan. Ratkaisua haetaan verkosta.

Oulusta operoivalta ja Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun kattavalta Kansan Tahdolta leikataan koko 150 000 euron vuosittainen tuki. Lehtiyhtiön toimitusjohtaja Sirpa Kovalainen kertoo, ettei tietoa tulevaisuudesta vuoden vaihteen jälkeen vielä ole. ”Tavoitteena on 110-vuotisjuhlanumeron julkaiseminen lähellä juhlapäivää 3.2.2016. Viikoittainen ilmestyminen vuoden 2015 jälkeen vaatisi niin suurta vuosittaista lisätuloa, ettei sellaisen löytyminen ei näillä näkymin ole mahdollista.” Pohjois-Suomen kohtalo puolueen säästölistalla tuntuu Kovalaisesta kovalta. Lehtituen lakkauttamisen lisäksi myös puolueen alueresurssit pienenivät, kun Lapin piirin työntekijä irtisanottiin ja yhden työntekijän vastuulla on nyt kolme piirijärjestöä. ”Täällä mitataan suurimmat kannatusluvut ja työkaluja tarvittaisiin jatkossakin”, Kovalainen toteaa.

KAKSIEN VAALIEN TAPPIO Vasemmistoliitto joutui laatimaan leikkauslistoja menetettyään vaaleissa kaksi kansanedustajaa ja heidän mukanaan noin 320 000 euroa vuodessa puolue- ja viestintätukea. Odotettavissa on lisäksi puoluetuen prosenttileikkauksia. Taustalla on myös edellisten eduskuntavaalien tappio. Vuonna 2011 kolmen kansanedustajan menetyksen tuottamista vaikeuksista selvittiin eläkejärjestelyillä, vapaaehtoisilla henkilöstötoimilla sekä säästämällä poliittisen sihteerin palkkakulut tämän työskennellessä kulttuuriministerin erityisavustajana. Nyt vajetta kurotaan umpeen lehtitukien leikkaamisen lisäksi irtisanomalla neljä aluetyöntekijää, jättämällä täyttämättä yhden eläköityvän puoluetoimistotyöntekijän paikka sekä esimerkiksi vähentämällä jäsenlehden ilmestymistä ja puoluevaltuuston kokouspäiviä ja höyläämällä

puoluekokousten ja vaalikampanjoiden budjetteja. Lehtituet loppuvat Kansan Tahdon lisäksi kokonaan Satakunnan työltä ja ruotsinkieliseltä Ny Tidiltä. Satakunnan työn julkaisuoikeudet on siirretty Satakunnan Vasemmistolle, joka suunnittelee jatkoa verkkolehtenä. Ilmeisesti ainoana paperisena Vasemmistoliiton puoluelehtenä ilmestymistään jatkaa Kansan Uutisten Viikkolehti. Toimitusjohtaja Pirjo Virtaintorpan mukaan lehden alueellista uutisointia kehitetään verkkolehden avulla. ”Kansan Uutisissa on kehitteillä erityinen Kunta verkossa -projekti, jossa paikallisia asioita käsitellään erityisesti verkkolehdessä entistä laajemmin. Tähän tarvitaan kyllä myös paikallisia aktiiveja avuksi.” Virtaintorppa ei pidä lehtitukileikkausta yllätyksenä vaalituloksen jälkeen. Kansan Uutisilta leikataan 35 000 euroa vuodessa. Toimitus-

johtaja toivoo kuitenkin Viikkolehden palvelevan lukijoita koko Suomessa.

MEDIOITUVA MAAILMA Kansan Tahdon Kovalainen näkee puoluelehdistön ongelmat yhteisinä muun printtilehdistön kanssa. ”Ilmoitustulot pienenevät. Posti nostaa jatkuvasti hintojaan. Tilattavien lehtien siirtäminen arvonlisäverollisiksi vaikutti levikkituloihin laskevasti. Moni kirjapaino ja printtilehti on lopettanut toimintansa viime vuosina”, toimitusjohtaja luettelee. Kansan Uutisten Virtaintorppa ei usko paperilehden kuolevan niin kuin ei ole käynyt kirjallekaan. Hän pitää lehden saamia lukijapalautteita ja juttuvinkkejä merkkinä siitä, että sitä tarvitaan. ”Kyse ei ole nostalgiasta vaan tavasta lukea.” Oikeusministeriön vaali- ja puoluerahoitus-

lainsäädännön käsitellyt työryhmä on esittänyt viestintätuen yhdistämistä puoluetukeen ilman korvamerkintöjä. Se antaa puolueille vapaammat kädet päättää tuen käytöstä. ”Puoluelehtien tehtävänä on pitää huolta siitä, että puolueiden toiminta on äänestäjilleen läpinäkyvää, ja varmistaa, että poliittinen keskustelu pysyy yhteiskunnassa vireänä. Henkilökohtaisesti minua kauhistuttaa ajatus siitä, että journalismia tehtäisiin vain kaupallisin ehdoin. Millaista journalistista arvomaailmaa sellainen sitten edustaisi?” Virtaintorppa kysyy. Moni vasemmistoliittolainen on toivonut lehtien jatkavan edes verkkolehtinä. Pirkanmaalla perustettiin vuonna 2013 Vasen Kaista -verkkolehti parantamaan vasemmiston näkyvyyttä ja paikkaamaan Kansan Uutisten alueellista uutisointia. Vasen Kaistan päätoimittaja ja viestinnän tutkija Sinikka Torkkola pitää vapaaehtoisvoi-

min ilmestyvää lehteä pilottina, jonka kokemuksia voi hyödyntää muuallakin. ”Medioituvassa maailmassa poliittinen kamppailu siirtyy yhä enemmän mediaan ja nimenomaan sosiaalisen mediaan, jota myös viidenneksi valtiomahdiksi kutsutaan.” Torkkola oli myös Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsenenä päättämässä puolueen säästöistä. Hänenkin mielestään vasemmistolehtien tilanne johtuu vaalitappioiden lisäksi median murroksesta ja siirtymisestä verkkoon. Tutkija pitää ydinkysymyksenä, pysyykö puolue, vasemmistolainen liike ja tällä hetkellä erityisesti Kansan Uutiset muutoksen mukana. ”Minusta Vasemmistoliitto tarvitsisi uuden viestintäsuunnitelman tai -strategian, joka vastaisi medioitumisen ja median murroksen asettamiin toiminnallisiin haasteisiin. Mietin, pitäisikö sellaista ryhtyä valmistelemaan tulevaa puoluekokousta varten.”

vasemmiston agendalle Vasemmistofoorumin ja Vasemmistoliiton jättänyt Ruurik Holm haluaa demokratiaa ja vapauksia.

TEKSTI Oskar Lindman

Vasemmistofoorumin entinen toiminnanjohtaja Ruurik Holm jätti ajatuspajan linjaerimielisyyksien vuoksi. Nykyään hän on vapaa kirjoittaja ja tutkija. Holmin mukaan vasemmiston tulisi hakea uudet tavat organisoitua ja etsiä uusia päämääriä. ”Vasemmistoliitto on sellaisessa asemassa, että se odottaa maailman muuttuvan suotuisaksi itselleen pikemmin kuin itse muuttuisi maailman mukana.” Mikä on ihmisen asema yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, kuinka asiat todella päätetään, Holm kysyy. ”Liian usein Vasemmistoliiton piirissä demokratian kriteerinä pidetään pelkkää äänioikeutta. Tämä koskee niin puolueen sisäistä päätöksentekoa kuin esimerkiksi sitä, kuinka tuotanto pitäisi yhteiskunnassa järjestää. Ajatellaan että esimerkiksi julkisten palveluiden demokraattisuuden takaa se, että kerran neljässä vuodessa on vaalit.”

jalukumäärä määräytyy jäsenmäärän perusteella riippumatta siitä, käyvätkö jäsenet äänestämässä puoluekokousvaaleissa vai ei.” Britanniassa työväenpuolue antoi kolmen punnan maksua vastaan äänioikeuksia puoluejohtajavaaliin. Siksi Jeremy Corbyn valittiin pestiin. ”On vähän hassua, että muutama tuhat ihmistä päättää asiasta sisältäpäin. Tulee helposti pieni joukko, joka eristäytyy muusta yhteiskunnasta. Heistäkin vain osa on aktiivisia”, Holm kommentoi. ”Jos missä tahansa muualla yhteiskunnassa noudatettaisiin sellaisia toimintatapoja, mitä puolueissa on vallalla, niihin kohdistuisi valtava kritiikki. Jos yritykset toimisivat yhtä lailla häilyvästi, ailahtelevasti ja epärehellisesti niin kuin monet poliitikot toimivat, eivät ne voisi olla olemassa, niillä olisi niin huono julkikuva. Politiikassa on sallittua valehdella kansalaisille ja mitään ei tapahdu.”

VALTA NIILLE, JOTKA VALLAN OTTAVAT

IHMINEN TIETÄÄ OMAN PARHAANSA

Äskettäin myös Vasemmistoliitosta eronneen Holmin mukaan puolueen organisaatiossa pitäisi pyrkiä siihen, että aktiivit käyttäisivät puolueessa valtaa. ”Vain puoluekokousvaaleissa äänestäneet käyttäisivät valtaa. Nythän ei ole niin, koska piirien edusta-

Holmin mielestä vasemmistossa kaivattaisiin uusia ajatuksia. ”Vasemmistoliitolla on edelleen selvittämättä, mikä sen suhde on markkinoihin, markkinatalouteen ja yksityiseen yritystoimintaan. Sitä ei ole missään vaiheessa puitu kunnolla. Puolueen suhde mark-

kinoihin on aika häveliäs. Mieluummin ei markkinoita on lähtökohta.” Vasemmistoliitto esittää markkinat usein vain voitonpyynnin ja ahneuden mahdollistajina. Taloudellista toimintaa voisi kuitenkin järjestää myös niiden varaan. Holm näkee yksilönvapauksissa valtavan potentiaalin vasemmistolle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pelkkiä markkinavapauksia. ”Yksilönvapaudet tarkoittavat, että jokainen voi rakentaa oman tiensä, seurata sitä ja sitä tuettaisiin ja kannustettaisiin. Ei sanottaisi, että valtio on rakentanut tällaisen järjestelmän ja tällä mennään.” Valtion tehtävä olisi tukea ihmisten omaa aktiivisuutta, poistaa epäoikeudenmukaisuuksia ja taata reilu yhteiskunta. ”Kyllä tämän päivän yksilö on jo sen verran kyvykäs, että tietää, mikä on itselle parasta. Ihmiset ovat koulutetumpia ja tiedostavampia kuin koskaan.” ”Vasemmistoliiton yleinen ilmapiiri on se, että uuden esittäjä ajetaan pois marginaaliin eikä ajatuksia oteta vakavasti niin, että niistä keskusteltaisiin, debatoitaisiin ja vietäisiin eteenpäin. “Ilmapiiri on hieman nihilistinen ja nuiva. Ajatellaan, että vanhassa vara parempi.” Holm sanoo.

Safety Pack elämäsi turva yhdessä paketissa. na, , o t o K kalla , mat -aikana a vapatöissä, a... uss l e k opis

Turvan Safety Pack on nuorten aikuisten* oma vakuutuspaketti. Se on kaikki mitä tarvitset. Safety Pack sisältää • kotivakuutuksen • tapaturmavakuutuksen • matkustajavakuutuksen • henkivakuutuksen (valinnainen)

a Klikk

/ fi . a v tur typack safe * Saat Safety Packin, kun olet täyttänyt 18 vuotta, mutta et vielä 27 vuotta ja asut itsenäisesti muualla kuin vanhempiesi luona. Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja tarjoamme erityisesti ammattiliittojen jäsenille etuja ja räätälöityjä tuotteita. Palvelemme numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä verkossa osoitteessa www.turva.fi

184x128 Libero_SafetyPack_06102015.indd 1

2.9.2015 15:23:46

I R U U T T K

Serbian unohdetut romanit TEKSTI & KUVA Aino Väänänen

Moni Vuka Vrčevićassa elävistä aikuisista on luku- ja kirjoitustaidottomia. Se johtaa siihen, että ihmiset eivät ole tietoisia omista oikeuksistaan eikä heillä ole esimerkiksi virallisia henkilöllisyyspapereita. Lapset leikkivät kesäaikaan kadulla, mutta vanhemmat ovat huolissaan sairauksista, joiden leviämistä edistävät likaiset olosuhteet, puhtaan veden puute ja alueella elävät rotat. Kuusivuotias Elma asuu yhdestä huoneesta koostuvasta talossa vanhempiensa ja kahden veljensä kanssa. Lapsista osa käy koulua. Koulunkäyntiä vaikeuttaa koulumatkalla likaantuvat vaatteet ja se, että yhden huoneen kodeissa lapsilla ei ole opiskelurauhaa. Mo-

Belgradin laitamilla sijaitsevan kaatopaikan juuressa Vuka Vr evi an kaupunginosassa elää satojen romanien yhteisö. Monet asukkaat ovat eläneet väliaikaisiksi tarkoitetuissa asumuksissaan ilman juoksevaa vettä tai viemäröintiä jo kymmeniä vuosia. Alueen romanit elättävät perheensä pääasiassa roskia keräämällä sekä muovipulloja ja kartonkia kierrättämällä. Osa asukkaista on Kosovon sodan pakolaisia, jotka joutuivat jättämään kotinsa taakseen 2000-luvun alussa.

Romanit ovat Serbiassa, kuten muuallakin Itä-Euroopassa, kaikista syrjityin ja unohdetuin kansanosa. Ne, jotka pystyvät, lähtevät Länsi-Euroopan maihin hakemaan turvapaikkaa. Sieltä heidät yleensä käännytetään takaisin, sillä EU on linjannut Serbian olevan turvallinen paluumaa.

Syrjinnästä ja koulutuksen puutteesta johtuen ihmisten on lähes mahdotonta työllistyä. Kosovosta paenneiden romanien asema on vielä alisteisempi, sillä he joutuivat jättämään kotinsa taakseen. Heitä kaikkia ei ole rekisteröity eikä menetettyä omaisuutta hyvitetty.

net ongelmat alueella pystyttäisiin ratkaisemaan pienillä rahasummilla.

Serbian valtio ei ole toimillaan pystynyt parantamaan romanien asemaa yhteiskunnassa. Apua tarjoavat jotkin kansalaisjärjestöt, mutta ongelmia ovat toisaalta asenteista johtuva syrjintä ja toisaalta yhteiskunnan syrjivät rakenteet, jotka estävät romaneita kouluttautumasta, työllistymästä ja pääsemään pois köyhyydestä.

I R U U T T L U K

TEKSTI Niko Peltokangas KUVITUS Kai Arponen

Vaginastooreista yksinpuheluja Aino Tuomi-Nikula keräsi vaginastooreja leviteltäväksi kaikelle kansalle.

Lempi Kirveen vaginastoori: En halua kuulua kenellekään ”Yritän ottaa jatkuvasti selvää siitä, kuinka paljon koen itseäni naiseksi ja kuinka paljon mieheksi. Mä uskon, että jokaisessa meissä on sekä nainen että mies sisällämme. Mut on kasvatettu naisen muottiin, mut on opetettu käyttäytymään tietyllä tavalla. Mutta mitä enemmän mä matkustan, sitä enemmän opin näkemään, että naisellisuus on kulttuurisidonnaista. Jos kaikki kulttuurinormit sen ympäriltä riisuttaisiin, en tiedä paljonko naista mussa enää olisi. Oon tiennyt jo monta vuotta, etten halua kuulua kenellekään enää. Olin viimeisen kerran monogamisessa suhteessa 21-vuotiaana eli kuusi vuotta sitten. Yritin mennä uudelleen 23-vuotiaana toiseen monosuhteeseen, mutta se ei enää toiminut. Olin liian itsenäinen siihen. En tarvitse ketään kumppania, joka olisi vain mua varten. En halua loukata ketään, mutta voin paremmin, kun olen sellaisten ihmisten kanssa, joita ei kiinnosta olenko muidenkin kanssa. Kuvittelin jossain vaiheessa, ettei mulla voisi olla enää parisuhteita lainkaan, mutta sitten tapasin ihmisiä, jotka käytti termiä "polyamorinen". Tajusin, että tällainenkin parisuhteen muoto on mahdollinen. Se oli helpottava ajatus, oli muitakin ihmisiä, jotka ajatteli samalla tavalla. Vähän ajan kuluttua tapasin pojan, jolla oli tyttöystävä. Me oltiin sitten kolmestaan vuoden verran suhteessa; mulla ja Danalla oli rakastajia, Felixillä oli kaksi tyttöystävää.

Idea Vaginastooreihin oli keväänä, kun Helsingissä esitettiin Vaginamonologeja opiskelijatuotantona Eve Enslerin alkuperäistekstin pohjalta. Tuomi-Nikula löysi esiintyjät, tuottajan ja ohjaajan kavereistaan ja alkoi kerätä tarinoita. ”Tarinoiden kokoaminen oli helppoa. Ihmiset tuntuivat nauttivan siitä, kun saivat jakaa kokemuksiaan ja mielipiteitään sukupuolisuuteen, seksuaalisuuteen sekä vaginaan liittyen.” Tuomi-Nikula kirjoitti oman vaginastoorinsa lisäksi muiden tarinat haastattelujen pohjalta. Kaksi kertojaa halusi kirjoittaa tarinansa itse. Vaginastoorien ensiesitys tapahtui Helsingin Taiteiden yössä elokuussa. Tilaisuuden tuotto lahjoitettiin raiskauskriisikeskus Tukinaiselle, joka auttaa lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneita. Esitykselle etsitään myös uusia tapahtumia ja tiloja, johin sen voisi viedä.

Monien suomalaisten kaverieni mielestä tämä olisi varmasti ollut inhottava ajatus, se olisi ollut heidän feminististä ajatusmalliaan vastaan. Meillä oli siinä sellainen ajatus, että me oltiin kaikki vapaita. Monet kuvitteli, että suhteen kariuduttua olisin ruvennut taas monogamiseksi, mutta niin ei käynyt. Mun mielestä se ei oo keltään pois, jos olen monen kanssa. Kukaan ei koskaan pysty tyydyttämään sun kaikkia tarpeita. Se on vähän sama kaverien kanssa; eri ihmiset ymmärtää sua eri tavalla. Ei kenenkään tarvitse olla täydellisen riittoisa kenellekään. Me asetetaan toisillemme suhteissa aivan mahdottomia odotuksia. En oo kuitenkaan sitä, mieltä että polyamorisuus olisi kaikkia varten. Kaikkien pitää elää just sillä tavalla kuin heistä itsestään tuntuu hyvältä. En halua tuputtaa tätä ajatusta kenellekään, mutta olisi kuitenkin hyvä, jos sellainen ajatus hyväksyttäisiin yleisesti, että suhteessa voi olla useampi ihminen. Otan edelleen selvää omasta seksuaalisuudestani, ihmisten pitäisi tehdä sitä koko elämänsä ajan. Seksuaalisuus voi muuttua elämän aikana useammankin kerran. Olin ajatellut 22-vuotiaaksi asti, että olen hetero, mutta sitten yhtäkkiä rakastuin naiseen. Olen itse ollut aina kaikkia seksuaalivähemmistöjä kohtaan hyvin suvaitsevainen, mutta oli vaikeampaa olla suvaitsevainen itseään kohtaan. Kaikki mun kumppanit on suhtautuneet todella hyväksyvästi poly-

amoriaa kohtaan, olen aina ollut avoin asiasta. Monet mun vanhoista kavereista ajattelee, että tää on vaan joku vaihe, sellanen ohimenevä juttu. En ajattele että olisin jotenkin korkeammalla levelillä kuin muut, mutta olen ymmärtänyt, miksi haluan olla polyamorinen. Aiemmin halusin olla monogamisessa suhteessa vain siksi, etten halunnut olla yksin. Ihmiset pelkää yksin jäämistä. Jos mä päätän olla jonkun ihmisen kanssa, teen sen vain siksi, että haluan olla hänen kanssaan. Ei tee hyvää olla riippuvainen toisesta ihmisestä. Mä aloin ymmärtää, mistä mun mustasukkaisuus kumpuaa. Se on loppujen lopuksi aika turha tunne. Mustasukkaisuus on usein pelkoa ja itsevarmuuden puutetta. Haluaisin sanoa kaikille, että jos on mitenkään mahdollista selvittää, mistä se johtuu niin se kannattaa tehdä, silloin se ei hallitse sua. Joku joskus sanoi, että "tunteet ovat kuin aaltoja; ne tulevat ja menevät, mutta päätät itse millä surffaat". Joskus on tietenkin vaikeaa olla antamatta valtaa epämiellyttäville tunteille, ymmärrän toki sen. Olen kaikille niin hyvä kuin pystyn, ja jos se ei riitä niin meidän ei kuulu sitten olla yhdessä, sillä kukaan ei voi tehdä enempää kuin parhaansa. Ihmiset yrittää kontrolloida ja suunnitella elämäänsä liikaa, aina tapahtuu asioita joille ei voi mitään. Paha mieli tulee usein siitä, että on ollut suunnitelmia ja sitten ne eivät toteudukaan. Jos rakkaus on aitoa niin haluan, että rakastamani ihminen tekee juuri niitä asioita, joita hän itse haluaa tehdä.”

I R U U T T L U K

ADIOS, SANOO BUENA VISTA SOCIAL CLUB

Jäähyväiskiertuellaan oleva bändi ei kärsi sukupolvien välisestä kuilusta. TEKSTI Kukka-Maria Ahokas KUVA Juha Säijälä

Diktatuurin aikaa pidetään samalla kuitenkin myös perinteisen kuubalaisen musiikin kultakautena, jolloin Kuubassa toimi lukuisia musiikkiklubeja. Kuuluisin niistä oli Havannan mustien musiikkiklubi Buena Vista Social Club (vapaasti suomennettuna ”Hyvien maisemien säätyklubi”). Se suljettiin tosin jo 1940-luvulla, mutta sen maine innoitti kuubalaisia muusikoita vielä vuosikymmenten jälkeenkin. 1990-luvulla Havannassa päätettiin nimittäin levyttää vanhoja kuubalaisia perinnekappaleita. Tätä varten koottiin ryhmä eri-ikäisiä kuubalaisia muusikoita, joista vanhimmat olivat soittaneet alkuperäisellä klubilla vuosikymmeniä sitten. Buena Vista Social Club -nimen ottaneen kokoonpanon oli tarkoitus soittaa yhdessä vain levyttämisen ajan, mutta bändin maine kiiri ulkomaille saakka. KUUBAN VIRALLINEN YHTYE

Buena Vista Social Club on Kuuban – ellei koko Latinalaisen Amerikan – kuuluisin yhtye. Pori Jazzin yleisö ei tosin tuntunut asiaa ymmärtävän seistessään tihkusateessa bändin viimeisellä Suomen-keikalla. Yhtye on parhaillaan Adios-maailmankiertueella, joka on samalla jäähyväiskiertue. Soundi Porissa oli vertaansa vailla, niin kuin on bändin syntyhistoriakin. Ennen vuoden 1959 vallankumousta Kuubassa vallitsi apartheidin kaltainen rotuerottelu. Fulgencio Batistan diktatuurin aikaan valkoiset ja mustat kokoontuivat omiin harrastekerhoihinsa, joissa usein soitettiin musiikkia ja tanssittiin.

Samaan aikaan Neuvostoliitto oli romahtanut ja Kuuba oli kriisissä. Neuvostoaikana emämaasta oli virrannut kaikkea, mitä maa tarvitsi: lannoitteita, traktoreita, subventoituja maataloustuotteita, käyttötavaraa. Koko valtiontalous oli nojannut Neuvostoliittoon. Kun se äkisti lakkasi olemasta eikä tavanomaista ulkomaankauppaa voitu kauppasaarron vuoksi käydä, Kuuban piti äkkiä keksiä uusi, taloutta kannatteleva elinkeino. Sellaiseksi valjastettiin turismi. Buena Vista Social Club syntyi kuin tilauksesta levittämään Karibian ilosanomaa maailmalle. Epätyypillisestä syntyhistoriasta johtuen 13-henkisessä yhtyeessä on nykyisinkin eri-ikäisiä muusikoita. Omara Portuondo, 85, on viimeinen elossa olevista alkuperäisjäsenistä. Hän ei jaksanut Pori Jazzin keikalla laulaa täyttä settiä, mutta hänen äänensä on edelleen virheetön – Portuondoa kutsutaankin Latinalaisen Amerikan Edith Piafiksi. Syntyhistoriasta johtuu myös yhtyeen omalaatuinen sointi,

joka on eri musiikkityylien sekoitus: salsa, bolero, guajira, danzón, jazz ja son soivat bändin musiikissa. Sukupolvien välinen yhteistyö tuntuu Porin keikan perusteella toimivan. Mitä nuorta muusikkopolvea edustava, ilmiömäisesti soittanut pianisti Rolando Luna, 37, ajattelee sukupolvien välisestä kuilusta, onko Kuubassa sellaista? ”Musiikillisessa mielessä ehkä on, sillä nuoret sukupolvet kuuntelevat uusia soundeja. Muussa mielessä kuilua ei ole. Me kunnioitamme syvästi niitä, jotka rakensivat kulttuurimme”, Luna vastaa diplomaattisesti. EI POLITIIKKAA Diplomaattisia ovat kaikki muutkin muusikoiden vastaukset. Bändin jäsenet ovat tunnettuja siitä, että he eivät vastaa haastatteluissa yhteenkään politiikkaa sivuavaan kysymykseen. ”Kuuban virallinen yhtye” on ylipäätään hämmästyttävän epäpoliittinen yhtye, kun ottaa huomioon, että alkuperäisjäsenet ovat eläneet sekä vallankumousta edeltäneen diktatuurin että Fidel Castron aikana. He ovat kokeneet saarivaltion kehityksen omissa nahoissaan. Suurimmat hitit kuten Guantanamera tai Chan Chan eivät myöskään ole buenavistalaisten itsensä säveltämiä tai sanoittamia. Luna puhuu klassikoista kuitenkin arvostavasti. ”Nuoret sukupolvet kokevat klassikkokappaleet eri tavalla, mutta niiden soundia täytyy luonnollisesti kunnioittaa, koska se on osa historiaamme”. Tämä lienee pääsyy bändin maailmanmaineeseen. Buena Vistan musiikki on kaunista ja universaalia, täydellistä tanssittavaksi. Sääli, ettei Pori Jazzin yleisö tätä tajunnut. Lattareiden paras tanssiorkesteri antoi parastaan – suomalaisyleisö seisoi jähmeänä sadetakeissaan. On sääli, ettei salsakansa vaivautunut tänä kesänä Poriin asti. Toista tilaisuutta ei enää tule.

I K K II IT R K

Kuuntelin imuroidessani ja keittiötä siivotessani Pettymyksen taas kokonaan. Taisi olla ehkä 30. kerta. Löysin joistain räpeistä uusia viittauksia, ja liikutus tuli suunnilleen samoissa kohdissa kuin 29 aiemmalla läpikuuntelulla. En osaa olla vertaamatta Pettymystä Pyhimyksen Ruger Hauer -kollegan eli Paperi T:n uusimpaan, joten aloitetaan vertailu jo nyt. Molempien taitavat räpit kestävät kuuntelemista uudelleen ja uudelleen. Kumpikin ammentaa myös samoista aiheista: yksinäisyydestä, ajan kulumisen peruuttamattomuudesta ja särkyneistä suhteista. Pyhimys eli Kuoppalan Mikko antaa kuitenkin toivoa murtumien luutumisesta enemmän kuin Pulkkisen Henri. Ehkä se johtuu biittien melodisuudesta verrattuna Malarian pelon äänimattoihin. Tai ehkä Pyhin tarinat katsovat kauemmas taaksepäin, kun Papru tuntuu puhuvan viime talven tragedioista. Aika parantaa, sanotaan. SINIMUSTA PROSENTTI Aika ja sen vääjäämättömyys ovat olleet Pyhimyksen soolotuotannon teemana ennenkin. Levyn avaavalla sinkkubiisillä palataan lapsuuden maisemiin, toisaalla luvataan olla aina nuoria ja pohditaan elämänvalintoja ja sattumien merkitystä liikennekuoleman kautta. Rakkaudesta kertovat laulutkin ovat niitä sellaisia, joissa toivotaan exälle kaikkea pahaa ja hajotaan kaipuuseen. Levyn kolmas raita, Sipuli, on kyllä aitoa kauneutta rakkaudenkaipuusta. Samanniminen biisi löytyy muuten myös Eero Ojasen Opi perusasiat -kokoelmalta Sinikka Sokan laulamana. ”Maan mehevin hedelmä” toimii rakkauden metaforana paremmin kuin moni makeampi. Poliittisen musiikin ystävälle Pettymyksen kohokohtia lienevät yhtäkkiä niin ajankohtaiseen Lapuan liikkeeseen viittaava Sinimusta sekä biisi nimeltä 1%, joka toteaa heti alkuun, että elämä on bisneksen tärkein osa. ”Ne näyttää kippuroita elintason kasvusta / se ei korreloi hyvinvointiin / muttei sitä lapsusta / näytä moni huomaavan.” Tämä saattaa olla vain jotain isopartaisten kolmikymppisten brocialismia, mutta levyn liikuttavimpia pätkiä on, kun purkkasoul-laulaja Kasmir julistaa herkällä äänellään haluavansa kuuluvansa hallitsevaan yhteen prosenttiin. ”Kun en voi kaikkia pelastaa / oon vaan osa ongelmaa.”

AIKA

PARANTAA

TEKSTI ja KUVA Niko Peltokangas

Pyhimyksen uusi levy ihmettelee kuluttavana kuluvaa aikaa.

LEVYJULKKAREIDEN HELMIÄ Pettymyksen julkkarikeikka pidettiin Blockfesteillä Tampereella. Levyllä riittää hyviä vierailijoita ja keikalla lavalla kävi asaa ja yonaa. Mielenkiintoisin vierailu oli Idolsista julkisuuteen nousseen Ari Koivusen esiintyminen keikan alkupuolella. Hevi-Arihan laulaa intron ja kertosäkeen Pyhimyksen Paranoid-levyn kakkosbiisillä. Keikkasettiin mahtui kappaleita neljältä levyltä Salaisesta maailmasta uusimpaan. Draaman kaari oli mietitty: Kaikki alkoi maailmanselitykset summaavalla Mediumin avausraidalla 0. Kolmen biisin encore päättyi Paranoidin lopettavaan lavaltapoistumiseen. Välillä syttyivät spontaanit sytkärit, mikä aina vähän yllättää kännykänvaloihin jo tottuneen.

Uudelta levyltä mukaan mahtui kourallinen biisejä, ei niitä poliittisia kuitenkaan. Täysi festariteltta tunnisti Ei unta ennen Maltsuu -sinkun ensimmäisestä bassoniskusta. Artisti oli mielissään. ”Hyvät levyt kestävät kuuntelua ja ovat tarpeeksi monipuolisia, jotta niistä voi löytää itsensä ja elämäntilanteensa kuin horoskoopeista”. Sloganeita syvemmältä riimejään ammentava Pyhimys onnistuu tässä. Pettymys osoittaa, ettei Teflon Brothersin junttiräppi ole tuhonnut artistin luovuutta ja kunnianhimoa. Joku vain teki räppäristä kaikkien opportunistien ja utilitaristien pyhimyksen, jolle tarkoitus pyhittää keinot.

I K K II IT R K

Riskinotolla onnistuu elokuvissakin Kotimaisista uutuuselokuvista Kätilö on tavanomainen, Häiriötekijä riemastuttavan omintakeinen. TEKSTI Mikko Pihkoluoma

Kätilö perustuu Katja Ketun samannimiseen romaaniin. Yhdysvalloissa musiikkivideo-ohjaajana menestynyt Antti J. Jokinen on palkannut näyttelijäkaartin, jossa on useita Suomen parhaita näyttelijöitä: Tommi Korpela, Lea Klemola, Kaarina Hazard, Pirkka-Pekka Petelius, Lauri Tilkanen ja Krista Kosonen. Kuvalliselta ilmaisultaan elokuva on äärimmäisen ammattimainen suoritus, johon ei aina suomalaisteoksissa ylletä. Jotain jää silti puuttumaan, eikä Kätilö lopulta kasva kokonaisuudeksi, joka olisi jotenkin muita suomalaisia elokuvia erikoisempi. Kätilön aihe on hyvin suomalainen. Saksalaiset polttivat poistuessaan Lapin, mutta sitä ennen suomalaiskätilö (Krista Kosonen) rakastuu suomalaissaksalaiseen (Lauri Tilkanen) upseeriin. Jokisen ja Ketun käsikirjoitus kuvaa suomalaisten asenteita yllättävän edistyksellisesti, mutta silti aihevalinta tuntuu pölyttyneeltä. Kuinka monta

sota-aikaan sijoittuvaa elokuvaa Suomeen mahtuu vielä tälläkin vuosikymmenellä? Vaikka jälki on ammattimaista, se ei pelasta elokuvaa tavanomaisuudelta. Jokisen tausta musiikkivideoiden ohjaajana näkyy modernissa kuvakielessä, mutta olisi kiinnostavampaa nähdä sitä nykyaikaan sijoittuvassa elokuvassa. KAKKAHUUMORI EI PETÄ Jos Kätilö edustaa suomalaista elokuvaa tyypillisimmillään, Aleksi Salmenperän ohjaama Häiriötekijä on ainakin virkistävän erilainen. Q-teatterin näytelmään pohjaavan käsikirjoituksen ovat muovanneet Jani Volanen ja Aleksi Salmenperä. Vaikka Salmenperä ei ole osallistunut näytelmän tekoon, elokuvan voi nähdä jatkona hänen aiempien elokuviensa teemoille. Kaikki Häiriötekijän episodit eivät ole samasta muotista, mutta enemmistö niistä käsit-

VAALIKEVÄT LÄHI-IDÄSSÄ TEKSTI Emmi Ketonen

telee suomalaisen miehen heikkouksia Salmenperän neljän aiemman leffan tapaan. Häiriötekijää on tehty osittain samalla porukalla kuin Studio Julmahuvia ja pienempää kulttisuosiota nauttivaa Ihmebantua. Ennen kaikkea vinksahtanutta huumoria sisältävä Häiriötekijä ei ole omituisuudestaan huolimatta sekava. Huumori ponnistaa pitkälti fallisista ja muista sketsihuumoriin sopivista aiheista. Yhdessä jaksossa paistetaan kiveksiä ja toisessa on valtava ripuli. Elokuva alkaa jaksoilla, joissa Eero Ritalan esittämä kiltti avomies pelkää menettävänsä naisensa (Elena Leeve) alfaurokselle (Tommi Korpela). Vitsien aiheiden paljastaminen ei pilaa katsomiskokemusta, koska Häiriötekijä naurattaa aivan yhtä paljon myös uusintakatselulla. Elokuvan poikkeuksellisen toimivuuden kannalta olennaista on toki se, että näyttelijät ovat tavalliseen suomalaiselokuvaan verrattuna

päässeet harjoittelemaan materiaalin kanssa normaalia enemmän. Näyttelijöiden välinen kemia ja komiikalle olennainen ajoitus osuvat kohdilleen niin, että sitä seuraa haltioituneena. Kohtauksia yhdistää omintakeinen jännite. Jotain on hullusti ja se on ilmeistä jokaisesta kuvasta. Salmenperä on rakentanut visuaalisesti erittäin kekseliään elokuvan, jossa huolitellut kuvakulmat ja rajaukset ovat jotain muuta kuin komediaelokuvalta yleensä odotetaan. Häiriötekijä rikkoo oikeastaan kaikkia suomalaiselokuvan konventioita riemastuttavasti. Siinä on kokeellinen ote, mutta silti sen huumori on ajoittain kansanomaista. Se pakenee helppoja tulkintoja ja määritelmiä, eikä sitä voi suositella liikaa aiemmin mainittujen tv-sarjojen ystäville tai niille, joiden mielestä suomalainen elokuva ei koskaan ota riskejä.

Palestiinalais-israelilaisen Odeh Bisharatin esikoisteos onnistuu olemaan samalla sekä viihdyttävä että vakuuttava. Bisharat käsittelee teoksessaan vaalikampanjointia ja ehdokkaiden välistä kamppailua pienellä kuvitteellisella Zatunian paikkakunnalla jossain päin Lähi-itää. Teos valaisee sekä arkipäiväistä kulttuuria että Lähi-idän räjähdysherkäksi paisunutta tilannetta. Päähenkilö Khalid al-Musili on tavallinen riviopettaja, josta vaalikampanjoinnin avulla loihditaan koko kansan tuki ja heikompiaan puolustava superehdokas. Vaalit koskettavat kaikkia paikkakuntalaisia, eikä vähiten al-Musilin perhettä. Teos esittelee useita kaoottisia aineksia sisältäviä sivujuonia, jotka valottavat vaalien taustalla kuohuvaa tilannetta ja skandaalinaineksia. Suomenkieliselle lukijalle suurehko henkilömäärä tosin tuottaa jonkin verran vaikeuksia, kun jotkin henkilöiden nimistä alkavat erehdyttävästi muistuttaa toisiaan. Zatunian kadut ei sorru vain viihdyttämään lukijaansa realistisuuden kustannuksella, vaan viihdyttävyys piilee kirjan suorapuheisuudessa ja ironiassa. Teoksesta ikään kuin paistaa läpi, että se on kirjoitettu ulkopuolisille, kenties länsimaalaisille. Tähän liittynee myös teoksessa korostuva länsimaalaisten ennakkoluulojen särkeminen ja kannanotot erityisesti naisten asemaan arabiyhteiskunnassa. Odeh Bisharat: Zatunian kadut Into 2015

Aapo Kukko sijoittui t채ll채 sarjakuvalla vapaan sarjan toiseksi Liberon ja Vasemmistonuorten Vapaus-sarjakuvakilpailussa vuonna 2014.

Sosialismia punavihreyden rinnalle Vasemmistonuoret hyväksyi uuden poliittisen ohjelman liittokokouksessaan toukokuussa. Heti ohjelman alussa järjestö määritteleen itsensä poliittiseksi nuoriso- ja kansalaisjärjestöksi, ”jonka keskeiset arvot ovat sosialismi, demokratia, feminismi, punavihreys ja kansainvälisyys”. Keväällä 2014 järjestö pyrki eurovaaliohjelmallaan ”kohti sosialistista Eurooppaa”. Joonas Laine arvioi silloin Liberossa (1/2014), että ohjelma lunasti lupauksen suunnasta kohti sosialismia, mutta kapitalististen tuotantosuhteiden kumoamisesta ei vielä ollut kyse. Åbo Akademin tutkija Andreas Fagerholm luki nyt uuden poliittisen ohjelman ja kommentoi sen sosialismia. Fagerholm on aiemmin muun muassa vertaillut Marxin ajatusten näkymistä suomalaisten vasemmistopuolueiden ohjelmissa.

”Jos sosialismilla tarkoitetaan sosialistista talousjärjestelmää, ohjelmassa on siihen pyrkiviä tavoitteita aika selkeästi esillä”, Fagerholm toteaa. Tutkija löytää ohjelmasta monia kohtia, joissa ollaan valmiita kumoamaan kapitalistista talous- ja yhteiskuntajärjestelmää. Erityisesti talouspoliittisessa osiossa, jonka otsikko vaatiikin talousjärjestelmän muuttamista sosialistiseksi, on hänen mielestään jopa marxilainen ote. ”Kun mainitaan, ettei kapitalismissa palkkatyöstä saatu korvaus voi koskaan vastata työn todellista arvoa, se on suoraan Marxilta.” ”Ohjelmassa näkyy moderni radikaali vasemmistolaisuus ja sen tavoitteet selkeästi”, Fagerholm kuvailee ja viittaa sosialismin lisäksi feminismin, suoran demokratian ja radikaalin punavihreyden korostamiseen.

Sosialismi nimetään Vasemmistonuorten poliittisessa ohjelmassa yhdeksi järjestön viidestä ohjaavasta arvosta. Politiikantutkija näkee ohjelmassa jopa marxilaisen otteen. TEKSTI Niko Peltokangas KUVAAJA Kalle Erkkilä

Ohjelman ympäristöpoliittisessa osiossa tavoitellaan ekososialismia, jota Fagerholmin mielestä olisi vaikea nähdä sanana Vasemmistoliiton ohjelmassa. Puolueen sloganeissaan käyttämä punavihreys puolestaan liittyy nuorisojärjestön ohjelmassa selvemmin ympäristö- ja ilmastoteemoihin. Sanaa ei johdannon jälkeen mainita lainkaan. Vasemmistonuorten poliittisten tavoitteiden radikaalius verrattuna Vasemmistoliiton ohjelmiin ei yllätä tutkijaa. Ero on yleisesti tuttu nuorisojärjestöjen ja puolueiden ohjelmista. Esimerkiksi Kokoomusnuorten politiikkaa pidetään selvästi ”puhdasoppisempana” ja oikeistolaisempana kuin kokoomuspuolueen. Fagerholm myös muistuttaa, että järjestöt käyttävät ohjelmia eri tavoilla. Toisaalta hän näkee Vasemmistoliiton politiikan muuttuneen radikaalimmaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana, ainakin vaaliohjelmien sisältöjen perusteella. Vasemmistonuorissa tämä mielellään tulkitaan nuorisojärjestön aktiivisuuden vaikutuksena.

LUE TÄSTÄ POLIITTISEN OHJELMAN JOHDANTO!

Vasemmistonuoret on poliittinen nuoriso- ja kansalaisjärjestö, jonka keskeiset arvot ovat sosialismi, demokratia, feminismi, punavihreys ja kansainvälisyys. Nämä tavoitteet eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne muodostavat kokonaisvaltaisen näkemyksen vapaammasta, inhimillisemmästä ja tasa-arvoisemmasta maailmasta. Järjestön juuret ovat demokraattisessa ja sosialistisessa työväenliikkeessä sekä muissa kansalaisliikkeissä. Järjestön tehtävänä on tukea nuorten kehittymistä aktiivisiksi poliittisiksi toimijoiksi. Vasemmistonuorten käsityksen mukaan politiikkaa tehdään kaikkialla, eikä se rajoitu virallisiin edustuksellisiin rakenteisiin. Vasemmistonuoret tukee työtaisteluita, kansalaistottelemattomuutta ja muuta suoraa toimintaa maailman parantamiseksi. Vasemmistonuoret jatkaa sosialistisen liikkeen työtä. Lähtökohtamme on, että koko yhteiskuntaa määrittää työn ja pääoman välinen ristiriita. Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmiset jakaantuvat luokkiin. Suurin osa joutuu myymään työvoimaansa elantonsa eteen, kun taas pieni vähemmistö elää voitoilla, joita he saavat omistuksistaan ja sijoituksistaan. Työn ja pääoman välinen ristiriita määrittää myös niiden ihmisten elämää, jotka eivät yksiselitteisesti kuulu kumpaankaan näistä luokista. Politiikkamme tähtää yhteiskuntaan, jossa

pääoma ei enää ole johtavassa asemassa ja julkinen valta huolehtii keskeisistä palveluista ja infrastruktuurista. Vasemmistonuoret uskoo demokratiaan ja toimii demokraattisesti. Demokratia on ollut vasemmistolaisen liikkeen saavuttama yhteiskunnallinen uudistus ja voitto. Kansanvallan puute on ollut myös yksi tärkeimmistä syistä yksinvaltaisten reaalisosialististen valtioiden epäonnistumiselle. Meille demokratia ei ole vain vaaleissa äänestämistä joka neljäs vuosi, vaan yhteiskunnallista vaikuttamista tukevia rakenteita ja niiden ylläpitoa sekä kehittämistä. Demokratiaa uhkaa kapitalismin kaikkialle ulottuva ylivalta. Päätöksentekoa, joka aikaisemmin kuului politiikan ja edustuksellisen demokratian piiriin, siirretään kiihtyvää tahtia politiikan ulottumattomiin. Vasemmistonuoret kannattaa demokratian lisäämistä yhteiskunnassa. Haluamme suoraa demokratiaa valtiolliseen ja alueelliseen päätöksentekoon sekä muihin yhteiskunnan instituutioihin, jotta kansalaiset voivat osallistua heitä koskevien päätösten tekemiseen. Vasemmistonuoret on feministinen järjestö. Tällä hetkellä yhteiskuntaamme määrittää heteronormatiivinen ja patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä. Tämä tarkoittaa näkemystä kahdesta luonnollisesta, toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta, joita yhdistää toisiinsa heteroseksuaalinen halu. Tässä käsityksessä anatomian perusteella määritetty sukupuoli ja sukupuolen sosiaaliset merkitykset ymmärretään yhdeksi ja samaksi, mikä asettaa kahlitsevia normeja ihmisten itsemäärittelylle, -ilmaisulle ja toiminnalle. Sukupuolijärjestelmä kahlitsee sekä naisia että miehiä ja erityisesti niitä, jotka eivät sovi kumpaankaan näistä luokitteluista. Sukupuolijärjestelmän vaikutukset heijastuvat niin yhteiskunnalliseen työnjakoon, palkkaukseen kuin sukupuolittuneeseen väkivaltaankin.

Vasemmistonuoret on osa punavihreää ympäristöliikettä. Maailmassa on käynnissä ympäristökatastrofi, jonka seuraukset tulevat muuttumaan vuosien saatossa yhä rajummiksi. Ympäristökatastrofin vakavimmat ilmenemismuodot ovat ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, mutta siihen liittyvät myös luonnonvarojen loppuminen, merten saastuminen, ylikalastus, aavikoituminen, pienhiukkaspäästöt sekä paikallisemmat ympäristöongelmat. Olennaisin ongelma on kapitalistinen talousjärjestelmä, jossa ympäristö alistetaan voitontavoittelulle. Ekologisemman maailman rakentamiseen tarvitaan yhteisesti sovittuja ja sitovia tavoitteita, valtiollisia energiatehokkuus- ja joukkoliikenneohjelmia, uusiutuviin energianlähteisiin panostamista sekä hiiliveroja ja -tulleja. Vasemmistonuoret on osa kansainvälistä vasemmistoa. Yksi keskeisimmistä kapitalismin piirteistä on ollut valtioiden ja ihmisryhmien kilpailuttaminen toisiaan vastaan. Kansallisia hyvinvointivaltioprojekteja ja ympäristökriisin vastaisia toimenpiteitä on ajettu alas kansainvälisen kilpailukyvyn varjolla. Ihmisten välille on luotu rajoja nationalistisella, etnisellä, rasistisella ja uskonnollisella kiihkoilulla. Rakennamme maailmaa, jota ei määritellä kansallisuuksien, kulttuurien, uskonryhmien ja muiden ihmisryhmien välisten erimielisyyksien, vaan koko ihmiskunnan yhdenvertaisuuden kautta. Vastustamme sotaa, vaikka tunnustamme, että historiassa on ollut ajanjaksoja, jolloin sorrettujen on ollut pakko tarttua aseisiin saavuttaakseen vapautensa. Koko ohjelma osoitteessa vasemmistonuoret.fi/ohjelma

Vanupallerot

MUURINMURTAJAT KUTSUVAT PALESTIINA-TOIMINTAAN

UUSIA TYÖNTEKIJÖITÄ PIIRIJÄRJESTÖISSÄ

Vasemmistonuorten Palestiina-solidaarisuustoiminta saa jatkoa, kun Muurinmurtajat-hanke käynnistyy lokakuussa. Järjestön koordinoimassa hankkeessa ovat yhteistyökumppaneina mukana Demarinuoret, RKP-nuoret, Sosialidemokraattiset opiskelijat, Vasemmisto-opiskelijat sekä Vihreät nuoret ja opiskelijat. Muurinmurt ajat.fi-osoitteessa suomalaisia kutsutaan osallistumaan yksinkertaisilla tavoilla Palestiinan miehityksen lopettamiseksi. Vinkkejä ja kokemuksia toimintamuodoista saa esimerkiksi liittymällä sähköpostilistalle nettisivujen kautta. Hankkeessa järjestetään myös koulutuksia, joissa tutustutaan Palestiinan miehityksen taustoihin, tämänhetkiseen tilanteeseen sekä erilaisiin toimintamuotoihin. Koulutukseen osallistuneet puolestaan järjestävät myöhemmin kaikille suunnatun yleisötilaisuuden samoista teemoista. Maksuttomat koulutukset ovat avoimia kaikille nuorille ja opiskelijoille. Osallistujilta edellytetään osallistumista kaupunkinsa kaikille tapaamiskerroille. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: laura@ vasemmistonuoret.fi. Ilmoittautuessa kerro nimesi, ikäsi, paikkakuntasi, puhelinnumerosi, mahdollinen taustajärjestösi ja lyhyt viesti motivaatiostasi osallistua koulutukseen. Liity Muurinmurtajiin > muurinmurtajat.fi

Keski-Suomen piirisihteerinä aloitti elokuun alussa sosiologian opiskelija Veera Planting. Opintojen ohella 26-vuotias Planting on tehnyt tutkimusapulaisen ja henkilökohtaisen avustajan töitä. Hämeen toiminnanjohtajaksi valittiin elokuussa kulttuurituottaja Petteri Vuorikivi. Hän toimii myös Tampereen Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja. Hämeen piirin toiminta-alueen muodostavat Hämeen, Pirkanmaan ja Vaasan vaalipiirit. Lapin Vasemmistonuorten uudeksi piirisihteeriksi valittiin syyskuun lopulla 24-vuotias Mona Eskelinen. Edinburghissa Skotlannissa sosiologiaa opiskellut Eskelinen muutti äskettäin takaisin Rovaniemelle. Vasemmistonuorten keskustoimistolla vaihtui kesällä pääsihteeri, kun Antti Kettunen aloitti kaksivuotiskautensa. Keravalla asuva Kettunen on yhteiskuntatieteiden maisteri ja toiminut aiemmin muun muassa Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajana. Heinäkuussa Niko Peltokangas palasi työvapaalta tiedottajan tehtäviin. Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi aloitti päätoimisen työskentelyn järjestössä elokuussa. Kaikkien työntekijöiden yhteystiedot ovat tämän lehden sivulla 49.

LIITY VASEMMISTONUORETRYHMÄÄN FACEBOOKISSA!

Joko löysit Vasemmistonuoret-ryhmän Facebookissa? Suljettuun ryhmään ovat tervetulleita Vasemmistonuorten jäsenet. Ryhmän kuvauksen mukaan siinä ”keskustellaan ja tiedotetaan järjestön valtakunnallisesta ja kaikille suunnatusta toiminnasta, tehdään uusia avauksia ja paetaan tarvittaessa maailman pahuutta”. Syyskuun loppuun mennessä ryhmään oli liittynyt lähes 300 vasemmistonuorta. Facebookia käyttää varmasti useampi, joten kutsuthan muutkin vasemmistonuoret ryhmään!

UUSI PIIRITOIMISTO ROVANIEMELLÄ Lapin piiritoimisto muutti syys- ja lokakuun vaihteessa uusiin tiloihin Valtakadulle. Toimisto on toistaiseksi osoitteessa Valtakatu 19, 3. kerroksessa huoneessa 14. ”Työväentalo puretaan”, kertoo Eetu Ahola, joka lopetti äskettäin työt piirisihteerinä. Huonokuntoiseksi päässeen talon tilalle rakennetaan kerrostalo, johon Lapin Vasemmistonuoret todennäköisesti muuttaa takaisin.

VASEMMISTONUORILLE KAKSI HÄIRINTÄYHDYSHENKILÖÄ Vasemmistonuorille on nimetty kaksi häirintäyhdyshenkilöä, joiden tehtävänä on tukea ja auttaa ahdistelua, kiusaamista tai muuta epätasa-arvoista kohtelua järjestön toiminnassa kokeneita. Häirintäyhdyshenkilöinä toimivat pääsihteeri Antti Kettunen sekä järjestö- ja koulutussihteeri Aino Sirén. Molempien yhteystiedot ovat sivulla 49. Kaikki yhteydenotot käsitellään luottamuksellisesti eivätkä häirintäyhdyshenkilöt ryhdy mihinkään toimiin tai keskustele tapauksista edes toistensa

I N N A kanssa ilman yhteydenottajan lupaa. Yhteyttä voi ottaa myös tilanteissa, joissa huomaa häirintään liittyvän ongelman tai tapauksen, mukaanlukien Vasemmistonuorten toiminnan piiriin kuuluvat nettikeskustelut. Vasemmistonuorten hallitus on nimennyt myös omat tasa-arvovastaavansa, joiden tehtävänä on hallituksen toiminnan ja politiikan tasa-arvonäkökulmien tarkkailu. Tasa-arvovastaavat ovat Joonas Riikonen ja Hanna-Marilla Zidan.

TAPAHTUMIA Muurinmurtajat-koulutukset: opi lisää Israel/Palestiina-konfliktista Helsingissä 15.10. klo 17–20, 22.10. klo 17–20 ja 28.10. klo 17–20 Joensuussa 30.–31.10. perjantaina klo 17–20 ja lauantaina klo 11–17 Tampereella 4.–5.11. klo 16.30–20.30 Oulussa 6.–7.11. perjantaina klo 17–20 ja lauantaina klo 11–17 Turun koulutuksen päivämäärät varmistuvat lokakuun aikana Opi perusasiat -kurssi Itä-Suomessa 23.–25.10. Itä-Suomen Vasemmistonuorten syysleiri Iisalmessa 4.–6.12. Bussilla Pariisiin – mielenosoitusmatka ilmastokokoukseen 7.–15.12. Lue lisää >> vasemmistonuoret.fi

Asioihin voi puuttua myös itse Elämme mielenkiintoisia aikoja niin Suomessa kuin Euroopassakin. Suomen oikeistohallitus syö sanojaan kyltymättömällä ruokahalulla ja kääntää takkiaan ennennäkemätöntä vauhtia. Eurooppa taas pyrkii käpertymään itseensä ja kääntämään selkänsä pakolaisille, mitä nyt kreikkalaiset uskovat edelleen vasemmiston vaihtoehtoon, EU:n vittuilusta huolimatta. ”Korkeampien voimien väliintuloa odotellessa asioihin voi puuttua myös itse” sanoo Vasemmistonuorten vanha, mutta yhä ajankohtainen mainos. Tuntuu, että nyt jos koskaan on tärkeää näyttää, että kaikki eivät kannata hallituksen leikkauslinjaa tai rasistien rajat kiinni -retoriikkaa, ja että eurokriittisyyttä löytyy muualtakin kuin oikeistopopulistisesta leiristä. Kun yksi uskaltaa avata suunsa, on muiden helpompi sanoa, että ovat samaa mieltä. On kliseistäkin kliseisempää hehkutella pienten tekojen merkitystä ja sitä, miten aina kannattaa yrittää, mutta teen sen silti. Elokuun lopussa kävin Ruotsin puolella Sápmiä eli Saamenmaata, Jokkmokissa ilmastonmuutosta ja oikeudenmukaisuutta käsitelleessä tapaamisessa. Pariisin ilmastokokouksen lisäksi keskustelimme paljon myös kaivostoiminnan vastustamisesta eri puolilla saamelaisaluetta hyvine ja huonoine kokemuksineen. Oli rohkaisevaa huomata, miten yksi kamppailu ruokkii toisia ja antaa voimia yrittää.

Kun kesällä 2013 Gállokissa kamppailtiin näkyvästi ylikansallista kaivosfirmaa vastaan ja puhtaan luonnon, veden ja perinteisten elinkeinojen puolesta, olivat utsjokiset seuraavana kesänä heti valmiina, kun timanttikaivoshanke uhkasi samoja asioita Suomen pohjoisimmassa kunnassa. Gállokin tilanne on vieläkin ratkaisematta, mutta ylikansallinen kaivosfirma päätti jättää Utsjoen rauhaan. Ainakin haluamme uskoa, että se johtui nopeasta reagoinnista ja laajasta vastarinnasta, jonka hanke nostatti, ja siihen taas olimme valmiita Gállokin esimerkin ansiosta. ”We are the ones we've been waiting for” sanoo 350.org -liike. Kun päättäjät eivät ole valmiita ratkaisemaan aikamme suurinta haastetta –ympäristökriisiä – meidän pitää, ja me voimme, tehdä sen itse. Pariisin ilmastokokous, COP21, kokoaa joulukuussa yhteen ilmastoaktivisteja ympäri maailman, ja myös Vasemmistonuoret on mukana. Samalla tavalla on selvää, että Sipilä ei muuta hallituksensa suuntaa, jos häntä ei siihen pakota, että pakolaiset eivät tunne oloaan tervetulleiksi, jos rasistien annetaan öyhöttää rauhassa, ja että eurokriittisyydestä ei käydä järkevää keskustelua, jos joku ei sitä avaa. Anni Ahlakorpi Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

I T T N A

Kuka on uusi pääsihteerinne? Hyvää alkanutta syksyä, vasemmistonuoret! Olen uusi pääsihteerinne Antti Kettunen. Alkujaan olen kotoisin Itä-Suomesta, jossa olen asunut Outokummussa, Juuassa kuin Joensuussakin, mutta sittemmin olen uusimaalaistanut ja asustelen Keravalla yhdessä puolisoni kanssa. Politiikasta kiinnostuin ala-asteen lopussa poliittisen hip hopin, ennen kaikkea Avaimen Punaisen tiilen myötä. Sitä ennen olin kuitenkin jo saanut yhdenvertaisen ja kiinnostustani yhteiskuntaan ruokkineen kasvatuksen. Aluksi vaikuttamiseni suuntautui itsellänikin musiikin tekemiseen ja julkaisin netissä muutamia EP- ja mixtape-tyyppisiä äänitteitä poliittista räppiä. Vuonna 2009 aloitin yhteiskuntapolitiikan opinnot Itä-Suomen yliopistossa ja aloin toimimaan aktiivisemmin vasemmistolaisissa järjestöissä. Olin aktiivisesti mukana nostamassa edustajistoryhmäämme merkittäväksi tekijäksi Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnassa ja toimin myös valtakunnallisesti Vasemmisto-opiskelijoissa. Puolueen jäsen olen ollut vuodesta 2009, mutta kenties henkilökohtaisen vaalimenestykseni vuoksi olen löytänyt paikkani juuri järjestötoimijana. Politiikan tekemisen ohella ehdin opiskella myös teoriaa yhteiskunnan toimimisesta. Koen, että minulla on hyvä kokonaiskäsitys yhteiskunnassa meneillään olevista muutoksista, jotka läpileikkaavat kaikkea työelämästä koulutukseen ja sukupuolijärjestelmiin. Nyt 25-vuotiaana olenkin onnellinen

päästessäni tekemään töitä järjestöistä rakkaimmassa. Henkilökohtaisena tavoitteenani on viedä järjestön liittokokouksessa hyväksytty strategia käytäntöön toiminnan kaikilla tasoilla ja sitä kautta kohentaa Vasemmistonuorten taloutta, aktiivien hyvinvointia ja mahdollistaa vasemmistolaisen hegemonian rakentuminen. Vasemmistonuorissa syksy on uudenlaisen politiikan rakentamisen aikaa. Takana ovat hyvähenkinen liittokokous, nuorten kannalta menestyksekkäät eduskuntavaalit ja onnistuneet 70-vuotisjuhlat. Syksyllä alkaa liittokokousaloitteiden toimeenpano esimerkiksi feministisen kampanjan suunnittelun myötä. Myös uudet jaostot ja työryhmät aloittavat toimintansa ja tuovat uutta virtaa Vasemmistonuorten poliittiseen ja järjestölliseen toimintaan. Vasemmistonuoret on mukana myös Bussilla Pariisiin -ilmastokampanjassa, joka mahdollistaa ainutlaatuisen mielenosoitusmatkan Pariisin ilmastokokoukseen. Lisäksi paikallisjärjestöissä on meneillään monia kiinnostavia projekteja, halusitpa sitten auttaa pakolaisia tai katsoa yhteiskunnallisia elokuvia porukalla. Kannustankin kaikkia tutustumaan Vasemmistonuorten erilaisiin toimintamuotoihin ja valitsemaan mieleisen tapansa lähteä mukaan järjestön kasvavaan toimintaan. Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri.

NETTISIVUT UUDISTUIVAT vasemmistonuoret.fi

YHTEYSTIEDOT

KESKUSTOIMISTO

PIIRIJÄRJESTÖT

Hämeentie 29, 6.Krs, 00500 Helsinki, 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret, Päijänteentie 35, 00510 Helsinki, puheenjohtaja Jasu Setälä, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi

Keskustoimisto on avoinna maanantaista torstaihin kello 10–15. Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi, 040 5454 753, anni@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Antti Kettunen, 045 644 7880, antti@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja koulutussihteeri Aino Sirén, 040 753 4784, aino@vasemmistonuoret.fi Tiedottaja Niko Peltokangas, 043 216 0197, niko@vasemmistonuoret.fi Talouspäällikkö Pirkko Holappa, 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi Toimistosihteeri Matias Heikola, 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi Palestiina-koordinaattori Laura Kumpuniemi, 050 350 1101, laura@vasemmistonuoret.fi

Hämeen Vasemmistonuoret, Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere, puheenjohtaja Vilja Lumme, lumme2@hotmail.com, toiminnanjohtaja Petteri Vuorikivi, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret, Koulukatu 39 A 36, 80100 Joensuu, puheenjohtaja Toni Mäkinen, 040 507 9861, järjestösihteeri Viljami Vaskonen, 044 202 3911, ita@vasemmistonuoret.fi Keski-Suomen Vasemmistonuoret, Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä, puheenjohtaja Henri Närhi, 040 7460 857, piirisihteeri Veera Planting, 044 347 7235, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi Lapin Vasemmistonuoret, Valtakatu 19, 3. krs, 96200 Rovaniemi, puheenjohtaja Jussi Öman, 040 731 4145, piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 700 0219, lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret, Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu, puheenjohtaja Iinamaija Sala, piirisihteeri Eemi Koskela, 0400 632 540, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret: Maaherrankatu 28, 28100 Pori, puheenjohtaja Jasmin Kopra, 0400 880 475, piirisihteeri Joni Kalliomäki, 044 9664 878, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret, Hakakatu 12, 20540 Turku, puheenjohtaja Saska Heino, 040 503 2524, piirisihteeri Misha Dellinger, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

TEKSTI & KUVAT Sonja Ylisiurua

Villi itä Sonja Ylisiurua kesämatkaili Suomen Hostellijärjestön järjestöreissaajana Itä-Suomessa. Matka vei vasemmistonuoren testaamaan hostellipalveluja Lieksasta Joensuun kautta Savonlinnaan.

Sivutiet ovat kuoppaisessa kunnossa ja maasturin kyydissä tulee paha olo. Aamu on kylmä, mutta itikoita riittää silti. Kolmisenkymmentä kilometriä Lieksasta Joensuuhun päin on Paateri, Eeva ja Paavo Ryynäsen taiteilijakoti, jossa kulttuuria riittäisi varmasti yhdeksi päiväksi. Pohjoissavolainen Eeva Ryynänen pääsi aikoinaan opiskelemaan Suomen Taideakatemian kouluun ja oli ainakin valokuvista pää-

Seitsemää veljestä Hiidenkivellä kuvaava patsas vei Eeva Ryynäsen Ateneumiin. Timitra Hostellin ystävällinen vastaanotto.

tellen ryhmänsä ainoa naisopiskelija. Edesmenneen taiteilijan elämäntyötä katsellessa ei voi kuin ihmetellä, miten suuri intohimo ihmisellä on voinut olla veistämiseen. Elämänsä aikana Ryynänen ehti tehdä yli 500 veistosta, joista osa on viety ulkomaille. Ehdottomasti näyttävin työ on vuonna 1991 valmistunut Paaterin kirkko, joka vetää vertoja Helsingin Temppeliaukion kirkolle. Maasturi jättää minut Lieksanjoen rannalle, Timitran Linnaan. Vanha rajavartiolaitoksen valtakunnallinen koulutuskeskus on uudelleensisustettu funkkis-hostelliksi. Pääsen välillä huoneeseen lataamaan akkuja – omaani ja kameran. Myöhemmin paikan isäntä Franz Betcke vie minut esittelykierrokselle Timitran Linnaan ja sen pihapiiriin. Ulkoa löytyy rantasaunaa ja terassia. Osassa rakennuksista on kuulemma puupellettilämmitys. Betcken puheessa vilisevät laajennussuunnitelmat, suomalainen design ja ekologisuus. Aamu koittaa aurinkoisempana kuin edellinen. Timitrassa olisi tarjolla aamiaista, mutta se on minulle liian aikaista. Teekupillisen voimalla nautin kesäisestä säästä ja löydän tieni Lieksan Leipomoon. Edullinen ruoka on herkullista ja auringossa kelpaa istuskella. Pyydän viereisessä pöydässä istuvaa nappaamaan minusta kuvan, ja huomaan pian keskustelevani Lieksassa asuvan tanskalaisrouvan kanssa. Rouva näyttää puhelimestaan kuvia edelliskesän Roskilde-festivaaleilta. Pienen hetken voin kuvitella olevani jossain päin Keski-Eurooppaa. Terassille istahtavien mummojen "mie, sie, tokkiinsa karjalanpiirakoeta" -puhelu vetää minut takaisin Pohjois-Karjalaan. On aika lähteä bussiin kohti Joensuuta ja Savonlinnaa. MAINETTAAN PIENEMPI SAVONLINNA

Lieksa on aikamoinen villi itä. Pieni pala Keski-Eurooppaa leipomon kahvilassa.

Jos haluaa matkustaa joukkoliikennettä käyttäen Lieksasta Savonlinnaan, on välissä odoteltava Joensuussa. Bussimatka Savonlinnaan on pitkä. Saavun keskelle oopperajuhlia huonosti varustautuneena. Olen kaupungissa toista kertaa elämässäni, eikä minulla ole karttaa. Puhelimestakin on akku lopussa. Ensimmäiset tapaamani ihmiset solkottavat sujuvasti ainoastaan venäjää. Kun vihdoin tapaan paikallisia suomenkielisiä, kesähotelli Vuorinlinna ei sano heille mitään. Onneksi muistan sen sijaitsevan Kasinonsaaressa, ja

ystävälliset ihmiset tarjoutuvat opastamaan minut saareen. Kasinonsaareen pääsee jalkaisin tunnelmallista kävelysiltaa pitkin. Majoitun kahden hengen huoneessa, jossa on jaetut keittiö- ja kylpyhuonetilat toisen huoneen kanssa. Harmittelen myöhäistä saapumistani, sillä en ehdi käyttää Spahotel Casinon puolella sijaitsevaa sauna- ja allasosastoa. Rojahdan tyytyväisenä sängylle lepäämään, mutta en ehdi maata kahta minuuttia, kun huoneiston ovi käy. Kämppäkaverini ovat rouvashenkilöitä, joita entisinä savonlinnalaisina ovat tietenkin nauttimassa oopperajuhlista. Toisella kuuluu olevan sukulainenkin esiintymässä. Kysellessäni mahdollisuutta päästä katsomaan jotain seuraavan päivän näytöstä he suosittelevat hankkimaan tässä vaiheessa jo ensi vuoden lippuja. Aamulla herään myöhään, jätän rinkan säilytykseen ja lähden nauttimaan aamiaista, joka tarjoillaan pihapiirissä sijaitsevalla Vanhalla Kasinolla. Vietän pitkän ja laiskan aamun närpien eri ruokalajeja Vanhan Kasinon terassilla. Kasinonsaaresta lähdettyäni tupsahdan suoraan torille. Pari taitavaa katusoittajaa tunnelmoi haitarilla ja viululla. Tori on aivan liian pieni verrattuna sinne pakkautuneeseen ryysikseen. Keskusta on muutenkin pienempi kuin kuvittelin – ehkä oopperajuhlat ja kaupungin nimi saavat luulemaan paikkakuntaa suuremmaksi. Ihmismassan läpi luoviessani huomaan monen kojun myyvän kaikenlaista norpparoinaa. Voisinkohan bongata oikeita norppia? Niin kätevästi käykin, että luovittuani torin läpi saavun risteilyalusten rantaan. Eräs laivoista on juuri lähdössä tunnin risteilylle, ja hetken mielijohteesta hyppään kyytiin. Laiva kulkee ympäri Savonlinnan keskussaaren. Nauhoitettu selostus pyörii suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Mieleen jäävät tarinat Savonlinnan perustajasta Pietari Brahesta, vanhasta mestauspaikasta Hirsipuunsaarella ja unahalaisista saimaannorpista. Harmikseni en vain näe yhtään norppaa. Risteilyn jälkeen jatkan jalkapatikassa Olavinlinnaa kohti. Matkalla satun huomaamaan keltaisen riksataksin, joka kuljettelee ihmisiä lähiympäristössä ja ottaa vastaan vapaaehtoisia maksuja. Päätän säästää jalkojani ja pyytää kesätyötään tekevää kuljettajaa kärräämään minut Olavinlinnaa koh-

Pysähdys Joensuun torilla. Savonlinnan museolaivat on kerätty samaan laituriin.

ti. Matkan aikana paikallinen kuski vinkkaa vierailemaan Savonlinnassa vähemmän turistien suosimana aikana. Opastettu kierros linnassa on tupaten täynnä ja turistiryhmät törmäilevät toisiinsa ahtaissa käytävissä. 1400-luvulla perustetun linnan sisäpihalla on menossa oopperajuhlien kenraaliharjoitukset. Opas pyytää hiljaisuutta kulkiessamme pihan muureilla ja kertoo, että oopperalaulaja Aino Ackté järjesti 1800-luvulla tyhjilleen jääneen linnan ensimmäiset oopperajuhlat vuonna 1912. Illan viiletessä päätän vielä tarkistaa bussien lähtöajan. Suuren kaupungin leima on taas hämännyt; viimeinen bussi Savonlinnasta on lähtenyt kolmelta iltapäivällä. Juna-asemalla paljastuu, ettei koko kaupungista mene junia kuin Parikkalaan. Paikalle tupsahtaa samassa tilanteessa oleva mies ja yritämme yhdessä keksiä poispääsyä. Löydän kimppakyydin, ja jätän miekkosen liftaamaan omaan suuntaansa. Autossa istuessani suunnittelen jo palaavani Savonlinnaan joskus uudestaan – oopperajuhlien ulkopuolella. Riksakuskin vinkkaama Olavinpäivä, jota vietetään heinäkuun lopulla, voisi olla näkemisen arvoinen juhla.

Riksa säästää turistin jalkoja. Olavinlinnan käytävillä voi kuulla oopperaharjoituksia. Järjestöreissaaja venäläisen nuorenparin ikuistamana Olavinlinnan pihalla.

Munaton munakas tölkkivedellä TEKSTI Veera Repo | KUVA Pyry Urhonen

Aquafaban ansiosta munat voi jättää kanoille ja kokkailla täysin vegaanisen version munakkaasta. Tiedäthän sen niljakkaan nesteen, jossa säilykepavut köllivät? Sen, jota olet todennäköisesti kipannut litratolkulla viemäriin elämäsi aikana? Se neste on maagista jumalten nektaria! Aquafaba eli papuvesi on viime aikoina laajentanut munatta kokkaile-

vien tajuntoja urakalla. Se toimii nimittäin kananmunan korvikkeena kaikenlaisessa ruoanlaitossa ja leivonnassa. Tölkkipapujen vedellä syntyy kuohkeita kakkuja ja kiiltäviä kuorrutteita, ilmavaa moussea ja herkkujätskiä, täydellistä marenkia ja notkeaa majoneesia. Aquafaballa saat kasvispihvit pysymään kasassa ja hyydytät makaronilaatikon. Sovelluksia on kehitetty tukuittain ja innokkaat kotikokit keksivät koko ajan lisää.

Munaton munakas 1 1/4 dl gram- eli kikhernejauhoa neste yhdestä kikhernetölkistä (muutkin pavut passaa) 1 tl (savu)paprikajauhetta 1 tl kurkumaa 1 tl juustokuminaa suolaa & pippuria (oliivi) öljyä paistamiseen Täytteeksi esimerkiksi muutama herkusieni viipaleina, kevyesti paistettuna muutama aurinkokuivattu tomaatti kuutioituna kourallinen tuoretta pinaattia 1. Valuta aquafaba kikhernetölkistä siivilän läpi kulhoon. Vatkaa nestettä sähkövatkaimella muutama minuutti kunnes neste on muuttanut muotoaan ja muistuttaa erehdyttävästi vaahdoksi vatkattuja munanvalkuaisia. 2. Sekoita mausteet gramjauhon joukkoon. Lisää jauhot vähän kerrallaan vaahdon sekaan. Massa menettää tässä kohtaa osan kuohkeudestaan, mutta se ei ole vaarallista. 3. Kuumenna pannussa tilkka öljyä. Kaada munaton munakastaikina pannuun. Anna munakkaa kypsyä hissuksiin keskilämmöllä. Lisää täytteet munattomaan munakkaaseen kun pinta on vielä hieman hyllyvä. Käännä munakas esim. lautasta apuna käyttäen ja paista vielä hetki toiseltakin puolelta. 4. Ihaile kättesi työtä ja herkuttele!

I S S U J

Epäonnistunut yhteiskunta Takana on nyt varmaan Suomen vihaisin kesä, se kesä, kun niille, jotka jaksavat lukea merkkejä, tuli selväksi yhteiskunnan rakoilu. Rasistinen väkivalta lisääntyy, uusnatsien väkivalta lisääntyy, laajoja mielenosoituksia ja sääkin oli huono. Ilmiselvästi suomalainen yhteiskunta on epäonnistunut. Se on epäonnistunut siinä, miten väkivalta ja syrjiminen koetaan luonnolliseksi osaksi maahanmuuttajien arkea, siinä miten uusnatsiliike saa toimia vapaasti ja siinä miten hallituspuolue saa julkaista vihollislistoja median tätä kyseenalaistamatta. Työttömyys kasvaa, leikkauksia on luvassa, köyhyys lisääntyy, hallitus ei osaa tehdä mitään, koska sitä johtaa toistaitoisimmat poliitikot sitten kansanvaltuuskunnan päivien. Uusnatsien väkivalta kohdistuu ennen kaikkea maahanmuuttajiin ja niihin, jotka koetaan viholliseksi. Vihollinen voi olla esimerkiksi minä, sangen lainkuuliainen kansalainen, julkifeministinen nuorisopolitiikko, journalisti, joka kirjoittaa kriittisesti persuista tai lakimies jostain päin itä-Suomea. Ollaan siinä pisteessä, missä uusnatsit voivat partioida erinäisten kaupunkien kaduilla, tarkoituksenaan harjoittaa väkivaltaa ja ennen kaikkea viestittää vihollisille, kenelle kadut kuuluu. Tietenkin tapahtuu vastareaktio, koska reaktiolle on aina vastareaktio. Sitä reaktiota kutsutaan antifasismiksi, joka ottaa monia muotoja. Yksi näistä on se, että nuoret kundit ja gimmat lähtee kaupungin kaduille etsimään uusnatseja,

joita vetää turpaan. Suurin osa vastareaktiosta on kuitenkin tätä rauhanomaisempaa liikehdintää niinkuin nuo Meillä on unelma -mielenosoitukset. Tässä kohtaa seuraa vastareaktion vastareaktio, eli taikinanaamaiset keski-ikäiset liberaalit huutavat suu vaahdossa ääriliikkeistä (ja sivuuttavat ne natsit kokonaan) ja siitä, miten tällaiset asiat pitäisi jättää poliisille, koska poliisilla on väkivallan monopoli. Ehkä niiden maailmassa. Jo se, että Suomessa antifasistit käyttää väkivaltaa, todistaa yhteiskunna olevan epäonnistunut. Liberaalia ei kiinnosta uhkailun uhrien kertomuksen siitä, miten poliisi ei tutki uhkailuja, liberaalia ei kiinnosta maahanmuuttajan oveen laitettu pistoolimaalitaulu. Liberaalia kiinnostaa lähinnä kuplassa eläminen, koska hänen osaltaan yhteiskunta vielä toimii, asuntolainan korkojakin voi vähentää veroissa ja paikallispolitiikassa saa puhua pyöräilyteistä. Se ei ole todellisuus. Tietenkään liberaalin uikuttamisella ei ole suurtakaan merkitystä, koska hän ei koskaan tule tekemään mitään minkään eteen: ne, jotka päättävät lähteä kaduille tappelemaan, tekevät sen joka tapauksessa. Tervetuloa Todellisen aavikkoon. Täällä keskiluokan mielipiteillä ei ole merkitystä, vaikka kauheasti haluaisittekin. Yhteiskunnan epäonnistuminen on todellisuus, jossa merkittävä osa kansasta jo elää, vaikka espoolainen taikinanaama sanoisi mitä.

oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

JÄSENEKSI

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön. Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms. Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku. En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite. Anna Kontula: Kirjeitä oikealle (Into 2014) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja (Into 2014)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................

Vastaanottaja maksaa postimaksun

LIBERO VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

Lähiosoite............................................................................................................................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka....................................................................................................................................................................................... Puhelinnumero.................................................................................................................................................................................................................... Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika ..................................... Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)