Luonnonsuojelija 1/2016

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 1/2016 hinta 5 euroa sis. alv

Oriveden kaivos vuotaa

KOHTI SUOMAATA

Riekko palaa nopeasti ennallistetuille soille

Kirkon ympäristöherätys

Miksi Ärjä nousi otsikoihin?

2

Luonnonsuojelija 1/2016

Liity Suomen luonnonsuojeluliittoon: sll.fi/liity.

Tilaa uutiskirje: sll.fi/asiakaspalvelu.

Fiilistele Facebookissa: facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Äänestä lehden paras juttu.

Voit voittaa pehmonorpan. sll.fi/parasjuttu

• Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Sivakointia Sipilän Suomessa Keväthankien aikaan Suomi on edelleen pakolaistulvan keskellä. Se on peittänyt alleen muita merkittäviä kysymyksiä, toisaalta havainnollistaen tilannetta, johon saatamme joutua ilmastopakolaisuuden toden teolla käynnistyessä.

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ykköstavoitteena on velkaantumisen taittaminen. Mutta kasvaako velka tuleville sukupolville luonnonvarojen kohdalla?

Suomen Luonto -­ lehteä lähes kolme vuosikymmentä päätoimittanut Jorma Laurila leiskautti viimei-

sen numeronsa ilmestyessä, mäkihypyn ystävänä, yli kriittisen pisteen: ”Stubbin ja Sipilän hallitusten aikana suhtautuminen luonnon- ja ympäristönsuojeluun on ollut erittäin nuivaa ja ymmärtämätöntä.

Vääränlaisilla normienpurkutalkoilla voidaan tehdä valtavaa vahinkoa luonnolle ja ympäristölle.”

Luistoa talouden talveen haetaan ympäristölupien sujuvoittamisella. Se kuulostaa vastaansanomattoman hyvältä. Pohjavoiteena on kuitenkin ympäristölainsäädännön heikennyksiä. Tämä on ollut Keskustan pitkäaikainen voitelustrategia.

Metsähallituslain uudistuskin sivakoi paraikaa maaliin mustikkametsien mehut rinnuksillaan. Ladun varrelta on kiirinyt viestiä valtavien maaomaisuuksien siirtymisestä virkistyksestä talouskäyttöön. Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä on kirittänyt toiveitaan kuin hiihtopomo, joka haluaa tuloksia, kovia tuloksia.

Pariisin ilmastosopimuksen syntyminen oli merkittävä ja rohkaiseva saavutus. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen saattoi palata Pariisista hyvillä mielin. Hän päätyi myös Saimaalle kolaamaan pesälunta norpille – mutta jätti norpan uimaan heinäkuussa verkkojen keskelle.

Suomi valmistautuu jo täyttä päätä itsenäisyyden satavuotisjuhliin. Niin myös Luonnonsuojeluliitto.

Juhlavuoden kynnyksellä tapahtuu liitossa merkittäviä henkilöstövaihdoksia. Pitkäaikainen toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen siirtyi uusiin tehtäviin, ja kevätvaltuusto valitsee hänelle seuraajan huhtikuussa. Liitto lähtee ladulle hyväkuntoisena.

Juhlavuoteen 2017 valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Pidetään yhdessä Suomi luontomaana ja suomalaiset luontokansana. Vapaalla tai perinteisellä tyylillä kuten Kekkonen.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 1/2016, helmikuu | 42. vuosikerta ISSN 0788-8708 sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimitussihteeri, taitto: Liisa Hulkko Toimittaja: Hilkka Peltola Verkkotoimittaja: Maija Lielahti Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Lehden ulkoasun suunnittelu: Anna Mattsson / Suomi Design Oy Kirjoittajat 1/2016: Hanna Savisaari, Alice Karlsson.

Kannen kuva: Markus Sirkka, sirkkaimage.com Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille.

Tilaushinta 2016: ilmainen jäsenille ja kuukausitukijoille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jäsenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa: 25.2., 26.5., 25.8., 1.12.

Ilmoitus­hinnat 2016: 1/1 sivu 2 500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton jäsen

3

Luonnonsuojelija 1/2016

”

Teemu Talja

Ihmiset liukuvat hopeisten kenttien yli autiudessa. s. 8 • Sisällys

5 Itämeren ykkönen Knehtilän tila on Itämeren ympäristöystävällisin maatila.

6 Ärjä havahdutti keskusteluun UPM:n hakkuut Ärjänsaaressa kuumensivat luonnonsuojeluväen.

7 Saimaannorpan vieraana

s. 30

s. 14

Hanna Savisaari

Ville Lehvonen

Saimaan avarilla selillä on tilaa hengittää.

8 Jään valtakunta Elina Kekkonen ja Teemu Talja rakastuivat retkiluisteluun.

9 Sujahda someen Ärjä kuumensi Twitterin.

10 Riekko palaa kotiin Riekon elinympäristöjä ennallistetaan ja suojellaan SuoMaa-hankkeessa.

14 Kultaisen katastrofin silminnäkijät Tutustumme Oriveden kultakaivokseen, joka on saastuttanut jo kaksi järveä mutta jonka toiminta silti jatkuu.

20 Kirkko kaidalle polulle

Vesa Hyyryläinen

Puntarissa totiset teot ja hartaat ajatukset.

24 Keuruulle syntyy uusia suojelualueita Keurusseudun Luonnonystävät oli vuoden paikallisyhdistys 2015.

s. 6

30 Varoitusmerkkejä & Luonnostelija Luontoummikon suojeluhalu ja pohdintaa muovista.

4

Luonnonsuojelija 1/2016

• Suomen Luonto

• Vink vink

Koonnut Hilkka Peltola

Hossa houkuttaa Hossan kansallispuistohanke etenee ryminällä. Lakiesitys on tiedossa jo tänä keväänä, ja avajaisia on tarkoitus juhlia kesällä 2017 osana Suomen satavuotisjuhlavuotta.

Luonnonsuojelijat ovat vuosien varrella pitäneet Hossan kansallispuistokelpoisena esimerkiksi puuttumalla Metsähallituksen laajoihin hakkuuaikeisiin vuonna 2011 ja viimeksi pari vuotta sitten. Kansallispuistoon liitettävän tärkeän Moilasenvaaran luontoarvojen heikentäminen estettiin jo aikaisemmin.

Hossan hakkuusuunnitelmien kariuduttua Metsähallitus teki huomattavia hakkuita toisessa suomussalmelaisessa matkailukohteessa, Yli-Vuokin virkistysmetsässä.

Suomen Luonto -lehden maaliskuun numerossa (ilmestyy 24.3.) esitellään Hossan tulevaa kansallispuistoa laajasti. Se on oiva käyntikohde, sillä retkeilyalueella on jo opastuskeskus ja hyvä reitistö. Majoitustilojakin on tarjolla moneen makuun.

Seuraa kevään tuloa!

Hyppää onnettaren matkaan

Luonto-Liiton kevätseuranta käynnistyy maaliskuun alussa jo 40. kerran. Tämän kevään teemalajeja ovat puut ja pensaat. Lisäksi seurannassa on mukana 41 vakiolajia niin kasvi- kuin eläinkunnastakin. Ensihavaintoja lajeista voi tehdä pitkin kevättä. // kevatseuranta.fi //

75-vuotiaan Suomen Luonto -lehden juhla-arpajaiset ovat käynnissä. Avautuuko sinun arvastasi luontomatka Alaskaan, retkeilyvarusteita, polkupyörä vai jotakin muuta? Jokaisessa viiden arvan paketissa on voittoarpa. Arpajaisten tuotto käytetään luonnonsuojelutyöhön. Tilaa arpoja: // sll.fi/arpajaiset //

Anna synttärilahja luonnolle

Tilaa uutiskirje

Lähestyykö merkkipäiväsi, mutta et kaipaa tavaralahjoja? Tavaran asemesta voit kerätä ystäviltäsi merkkipäivälahjoituksia sinulle tärkeän luontokohteen hyväksi. Lahjoitukset voit kanavoida esimerkiksi soiden, metsien, ilmaston tai saimaannorpan suojeluun. // sll.fi/lahjoita/merkkipaiva //

Luonnonsuojeluliiton uutiskirje on uudistunut. Raikkaasta uutiskirjeestä saat ajantasaisen tiedon siitä, mitä liitossa ja luonnonsuojelussa tapahtuu juuri nyt.

Jos et saanut uutiskirjettä sähköpostiisi samaan aikaan lehden kanssa, käy ilmoittamassa sähköpostiosoitteesi: // sll.fi/asiakaspalvelu //

• Wanted Hanki varoja Madagaskarile Vapaaehtoistyön kautta tutustut Madagaskar-hankkeeseen. Pääset ideoimaan ja toteuttamaan varainhankintaa, tapahtumia ja hankkeiden viestintää. Saat arvokasta kokemusta markkinoinnista ja todistuksen tehdystä työstä. Suunnittelutapaamiset ovat Helsingissä, ja työ jatkuu koko vuoden. Toimi nopeasti: ensimmäinen tapaaminen on jo 2.3.! Ota yhteyttä: ruusa.gawaza@sll.fi

• Vinkki arkeen Vihervoimaa ikkunalaudalta Maa on roudassa ja kasvukausi kaukana. Ei haittaa! Talvellakin voi kasvattaa salaattia ikkunalaudalla – pelkistä juuresten kantapaloista.

Kun valmistat ruokaa juureksista, leikkaa punajuuren, lantun tai vaikkapa porkkanan kantapala ehjänä irti. Asettele kantit matalalle lautaselle leikkuupinta alaspäin.

Lorauta lautaselle sen verran vettä, että kantapalat jäävät osittain pinnan yläpuolelle.

Jo muutaman päivän päästä ihme tapahtuu: kannasta alkaa versota vihreää. Huolehdi, ettei vesi pääse kuivumaan lautaselta kasvatuksen aikana. Kun lehdet ovat kasvaneet syötävään kokoon, korjaa sato.

Järin suuriksi juuresten lehdet eivät tällä keinolla kasva, mutta niistä saa maukkaan ja värikkään lisän talvisiin ruokiin.

Ikkunalla versovat juurekset virittävät mukavasti kevään odotukseen.

Teksti ja kuva Hilkka Peltola

Kuvat Antti Salovaara, Ari Andersin, Hilkka Peltola

Guillaume Baviere (CC BY SA 2.0)

Antti Halkka

5

Luonnonsuojelija 1/2016

Itämeren ykkönen Knehtilän tila on saanut tunnustuksen: Itämeren ympäristöystävällisin maatila.

Teksti ja kuva Hilkka Peltola

”Suku velvoittaa.” Siinä selitys, miten Markus Eerola päätyi Hyvinkäälle Knehtilän tilan isännäksi.

Maatila on kuulunut suvulle vuodesta 1796.

Tekstiilitaiteilija Minna Sakki-Eerola löysi tiensä emännäksi vuonna 2002.

Toiselta ammatiltaan Markus Eerola on lasimuotoilija. Maanviljelijänä hän on kehittänyt ympäristöystävällisiä tuotantotapoja luovasti ja ennakkoluulottomasti. Vuonna 2015 WWF valitsi Knehtilän Itämeren alueen ympäristöystävällisimmäksi maatilaksi.

Eerola tunnustautuu teknologiafriikiksi, jonka konehallista löytyy arsenaali korkean teknologian maatalouskoneita. Suurella 340 hehtaarin tilalla ei hänen mielestään ole varaa jättää uusinta tekniikkaa hyödyntämättä: ”1990-luvulla aloin harjoittaa täsmäviljelyä. Se tarkoittaa, että pellosta analysoidaan paikkakohtaisesti kasvupotentiaali ja käsitellään maata sen mukaisesti. Esimerkiksi meidän pellollamme on parikymmentä eri maalajia.”

Samaan aikaan tilalla aloitettiin kyntämätön viljely. Sen ansiosta maan rakenne on muuttunut radikaalisti, eikä siinä ole tehoviljelylle tyypillistä tiivistymää. Ravinteet ovat paremmin kasvien käytettävissä, eivätkä huuhtoudu vesistöihin.

Luomuun tila siirtyi vuonna 2010. Tila tuottaa muun muassa vehnää, härkäpapuja ja tattaria.

Knehtilä on tehnyt konkreettista vesistönhoitoa yhdessä Virtavesien hoitoyhdistyksen kanssa. Nyt taimen nousee taas läheiseen Palopuroon. Lisäksi maatila suojelee vesistöjä suojavyöhykkeillä.

Pelkällä viljelyllä ei Knehtilässä eletä. Sakki-Eerolan työmaa on vanhaan navettaan kunnostettu luomukauppa, kokoustila ja kahvila.

Toiveena on parantaa tilan kannattavuutta myös yhteistyöllä. Tila on käynnistänyt Helsingin yliopiston, LUKEn ja naapuritilojen kanssa omavaraisuuteen tähtäävän hankkeen, jolla on komea nimi: Palopuron agroekologinen symbioosi. Tilalle on tulossa mylly, Samsaran leipomo ja biokaasulaitos.

Markus Eerolan ja Minna Sakki-Eerolan myllyllä on edessä kiireiset ajat.

//knehtilantila.fi//, //blogs.helsinki.fi/palopuronsymbioosi//

• Peukut

Koonnut Hilkka Peltola

Salla Mehtälä / Luomus

Helsinki-Filmi

Valloittavat nisäkkäät

Talvivaaran tarina

Hämäläisiä lintuja näyttämöllä

Miten karhu napsii marjoja? Osaavatko kaikki nisäkkäät uida? Utelias kettu ja muita nisäkkäitä on uudenlainen luontokirja, joka yhdistelee upeita luontokuvia, kekseliäästi poimittua luontotietoa ja luontojuttuja.

Kaikenikäisille sopiva kirja koukuttaa kääntämään yhä uuden sivun. Juha Laaksosen ja Riku Lumiaron teos avaa kuusiosaisen kirjasarjan 1000 ilmiötä Suomen luonnosta. (Tammi 2016.)

Tositapahtumia ja fiktiota yhdistelevä Jättiläinen tuo virkistävää yhteiskunnallisuutta suomalaiseen elokuvaan. Aleksi Salmenperän ohjaama ja Pekko Pesosen käsikirjoittama elokuva kohdistaa katseen niihin sosiaalisiin kuvioihin, jotka mahdollistivat Talvivaarassa tapahtuneen katastrofin. Katsoja jää pohtimaan, mitä kaivoksen kulisseissa todella tapahtui. Elokuvateattereissa nyt!

Luonnontieteellisen keskusmuseon näyttely Muutosta ilmassa avaa näkymiä menneisiin ilmastonmuutoksiin ja auttaa ymmärtämään, mitä ilmastossa tapahtuu nyt. Viime jääkauden jälkeen mammutit katosivat, mutta susi ja ahma säilyivät. Mikä on nykyisten lajien kohtalo, kun ilmasto lämpenee? Näyttely välittää viestin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vakavuudesta. // luomus.fi/fi/muutosta-ilmassa //

6

Luonnonsuojelija 1/2016

• Töissä täällä Suojeluasiantuntija

Hilkka Peltola

Vapaaehtoistyön koordinaattori Kirsi Ahosen työhuone sijaitsee Luonnonsuojeluliiton keskustoimistolla, mutta Ahosen sydän on liiton paikallisyhdistyksissä ja piireissä. ”Luonnonsuojeluliitolla on ympäristöjärjestöistä laajin paikallisverkosto Suomessa. Paikallisuus on meidän vahvuutemme”, Ahonen muistuttaa.

Työssään hän yrittää parantaa yhdistysten edellytyksiä toimia: ”Tarkoitus on varmistaa, että nykyiset vapaaehtoiset jaksavat ja saisivat joukkoonsa uusia toimijoita.”

Ahosen työsarkaa on esimerkiksi paikallistoimijoiden avuksi perustettu Yhdistysnetti sekä vapaaehtoispankki, jonka kautta kuka tahansa voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi.

Työskentely ja yhteydenpito paikallistasolle tapahtuu etupäässä tietokoneella. ”Vapaaehtoistoiminnan kehittämisryhmä on ilonaiheeni, sillä siinä pääsen ideoimaan yhdessä paikallistoimijoiden kanssa.”

Työryhmä on muun muassa tuottanut toimintaryhmäoppaan konkreettisesta tekemisestä kiinnostuneille.

Toimintaryhmien opas: //intra.sll.fi/yhdistysnetti/materiaalipankki// tunnus kuutti@sll.fi, salasana kuutti

Termi • Termi Törkeä luonnonsuojelurikos

Miia Niemelä

Rikoslakiin tuli vuodenvaihteessa törkeä luonnonsuojelurikos. Sitä esittivät ensimmäisinä Suomen luonnonsuojeluliitto ja sen Uudenmaan piiri vuonna 2012.

Törkeällä luonnonsuojelurikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa lajin, luonnonalueen tai muun luontokohteen säilymiselle. Luonnonsuojelurikos on törkeä, jos sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti.

Tuomiot kovenevat. Aiemmin luonnonsuojelurikoksesta tuomittiin maksimissaan kahden vuoden vankeuteen, nyt linnaa voi rapsahtaa neljä vuotta. Yrityskin on rangaistava.

Törkeän tekomuodon lisääminen metsästysrikoksiin osoitti tehonsa, kun suurpetojen salametsästäjiä alkoi jäädä entistä enemmän kiinni. Samaa toivotaan nyt luonnonsuojelurikosten osalta.

Tapani Veistola

Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen, Luonto-Liiton metsäryhmän puheenjohtaja Hanna Jauhiainen sekä Teemu Mustasaari tapasivat UPM:n edustajat kiistan alussa Oulujärvellä.

Ärjä havahdutti keskusteluun Ärjänsaaren hakkuukiistassa oli perinteisen talviklassikon ainekset. Mutta samalla Ärjästä tuli testi Natura-alueiden kohtelusta Suomessa.

Teksti Matti Nieminen Kuva Jukka Eskelinen

Olitko kuullut Ärjästä? Pohjoisesta paratiisisaaresta Oulujärvellä. Saarta kiertävät komeat hiekkarannat, ja harjumännikkö on paikoin kaksisataavuotiasta. Ärjän omistaa metsäyhtiö UPM, joka päätti kehittää virkistysaluetta karsimalla puustoa. Ympäristöjärjestöt eivät katsoneet suopeasti hakkuita Natura-alueella.

Suomen luonnonsuojeluliiton vaatimus hakkuiden perumisesta kaikui yhtiössä kuuroille korville. Kaikupohjaa löytyi sitäkin enemmän sosiaalisesta mediasta. Luonnonsuojeluliiton nostattama kiivas Twitterkeskustelu tunnisteella #ärjänhakkuut herätti perinteisenkin median. Ihmiset ympäri maata ryhtyivät puolustamaan saarta.

Mutta kun Oulujärven jääkansi tammikuussa kesti, ajoi metsäyhtiö UPM koneensa saareen. Luonnonsuojeluliitto oli jo tehnyt asiasta vireillepanon Kainuun ELY-keskukselle. UPM ei kuitenkaan odotellut viranomaisten ratkaisua. ”On kansallinen häpeä, että ilman kartoituksia pistetään matalaksi Natura-verkoston arvokkaita kohteita. Siitä ovat vastuussa sekä UPM, ELY-keskukset että ympäristöministeriö”, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava summasi tiedotteessa 27.1. Ärjä nousi otsikoihin ja kainuulaisiin kahvipöytiin. Kainuun Sanomien lukijakyselyssä 71 prosenttia vastusti hakkuita. Ympäristöjärjestöt vaativat kukin tahollaan Ärjän hakkuiden keskeyttämistä. Kainuun lintutieteellinen yhdistys ja Luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri valittivat hallinto-oikeuteen.

Norppa ei saanut helpotusta heinäkuuksi Saimaan verkkokalastuskieltoa ei laajenneta heinäkuulle. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sivuutti tammikuun lopulla Luonnonsuojeluliiton ja useiden muiden eriävät esitykset Saimaannorppa ja kalastus -seurantaryhmän toimenpide-esitykseen.

Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppaasiantuntija Kaarina Tiainen on pettynyt seurantaryhmän sekä ministeri Tiilikaisen toimintaan. ”Meiltä ei seurantaryhmässä edes kysytty, pitäisikö kielto laajentaa heinäkuulle vai ei. Annettiin valmis ehdotus ja mahdollisuus eriävään esitykseen.

UPM järjesti 3.2. yleisötilaisuuden Kajaanissa. Paikalle saapui sata kiinnostunutta. Se on lyhyellä varoituksella Kainuussa paljon. Maanantaina 8.2. Greenpeace saapui Ärjään. Reilun sadan tukkirekallisen jälkeen UPM päätti lopettaa hakkuut. Se ehti hakata noin puolet suunnittelemastaan.

Metsäyhtiö vastaa Miljardituloksen vastikään kirjannut metsäyhtiö UPM oli käärmeissään. ”Sidosryhmät alkoivat tuoda huolenaiheita esille vasta, kun suunnitelma oli jo hyväksytty. Tämä on kestämätön tapa toimia”, biojalostusliiketoiminnan johtaja Heikki Vappula sanoi. Myös metsäjohtaja Sauli Brander kertoi, että yhtiö haluaa aloittaa keskustelun siitä, miten tällaisessa kohteessa toimitaan.

Luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin metsävastaava Vesa Hyyryläinen ei niele kritiikkiä sellaisenaan. ”Kaikki ei näy julkisuudessa. Olemme olleet jo aiemmin yhteydessä yhtiöön ja pyytäneet jättämään hakkuukohteita rauhaan. Toimimme kuitenkin täällä Kainuun suuressa erämaassa, jossa meillä on koko ajan valtavasti huolenaiheita”, Hyyryläinen vastaa.

Hän näkee Ärjän esimerkkinä Natura-alueita koskevan kotimaisen lainsäädännön keskeneräisyydestä. ”Näitä tapauksia tulee lisää, jos asiaa ei ratkaista.”

Parhaillaan UPM suunnittelee avohakkuuta Oriveden Punkanimemen Pukala-järven rantamaisemiin.

Nekin lopulta sivuutettiin, kuten myös kaikki kansalaisille tehdyt kyselyt, joissa selvästi haluttiin kalastusrajoitusten tiukentamista”, hän harmittelee.

Luonnonsuojeluliitto on esittänyt, että rajoitukset olisi pitänyt saada pidennettyä ainakin elokuun loppuun. Tulevaisuudessa on tarve jatkaa niitä ympärivuotisiksi, sillä myös talviverkkoihin kuolee norppia.

Tiaisen mukaan Tiilikainen on jopa löysentämässä rajoituksia esittämällä norpalle vaarallisten muikkuverkkojen vapauttamista. Esityksessä rajoitusalueen yhtenäisyyttä parannetaan, mutta rajoitusten ulkopuolelle jää edelleen laajoja norppien elinalueita.

Lisäksi kuuttien mahdollisten uusien syntymäpaikkojen kalastusrajoitukset hoidetaan vapaaehtoisuuteen pohjautuen, mikä heikentää entisestään norpan asemaa.

7

”

Jäät laulavat kevään sanomaa. Saimaalla on tilaa hengittää.

• Lempipaikka Saimaannorpan vieraana Viimeisillä kevätjäillä Saimaan selillä on uskomattoman kaunista ja avaraa. Jäät laulavat kevään sanomaa. On tilaa hengittää.

Retkeilen paljon avovesiaikaan eteläisen Saimaan Petraselkä-Pajusaarenselkä -ympäristössä. Siellä on avaruutta, mutta myös salaperäisiä saarien rantoja, rantakallioita ja metsiä. Sellainen maisema on lapsuudesta asti ollut omintani, puhutellut eniten. Myös lasteni lapsuuden lempipaikat ja -saaret sijaitsevat siellä.

En ole yhtään mökki-ihmisiä. Minun pitää päästä liikkumaan paikasta toiseen enkä halua omia mitään kohtaa vain itselleni. Olen vierailuilla, ja yritän käyttäytyä kunnioittavasti alkuperäisiä asukkaita – siis luontoa – kohtaan.

Vähälumisena talvena käyn Petraselän alueella tekemässä norpalle apukinoksia, ja keväällä lasken norpan pesiä. Se on tehnyt alueesta entistä tutumman ja rakkaamman. Alueella sijaitsee myös Luonnonsuojeluliiton oma saari Lokhuussi.

Kerran kävellessäni saaren rantaa pitkin norppa ui rinnallani yli puolen tunnin ajan aina välillä kadoten mutta taas palaten pintaan. Kuljimme yhdessä: norppa vedessä, minä maalla.

Kaarina Tiainen Saimaannorppaasiantuntija

Kuva Kaarina Tiainen

8

Luonnonsuojelija 1/2016

Jään valtakunta Retkiluistelu vie Elina Kekkosen ja Teemu Taljan toiseen todellisuuteen.

Varusteet retkiluisteluun

Teksti Hilkka Peltola Kuvat Ilkka Salmi, Teemu Talja

On uudenvuodenyö vuonna 2014. Ryhmä otsalampuilla varustautuneita retkiluistelijoita pysähtyy keskelle pilkkopimeää Espoonlahtea ja suuntaa katseensa kohti taivaanrannassa häämöttävää kaupunkia.

Tuhannet ilotulitusraketit värjäävät taivaan.

Suomen retkiluistelijoiden järjestämä yöretki antoi Elina Kekkoselle ja Teemu Taljalle esimakua siitä, mitä retkiluistelu voi harrastajalleen antaa: mahdollisuuden nähdä maailma toisesta näkökulmasta.

Sittemmin luistimet ovat suihkineet ahkeraan niin meren kuin järvienkin jäillä. Tänä talvena Etelä-Suomen luistelukausi alkoi joulun jälkeen upeilla teräsjäillä. Luistelijat suuntasivat vesistöjen latvoille, joissa vedet jäätyvät ensimmäisenä. ”Teimme 45 kilometrin mittaisen kierroksen Karkkilan järviylängöllä, jossa ylitimme viiden järven jäät ja patikoimme välimatkat. Järvien nimet olivat erikoisia. Aloitimme Tämäkohtu-järveltä ja päädyimme Kolmperseeseen.”

Retkiluistimet sopivat monimuotoiseen retkeilyyn, sillä luistimet kiinnitetään irrotettavilla siteillä kenkiin, joilla on hyvä kävellä myös maastossa.

Kekkosen mielestä luonnonjäillä liikkuminen on aina jännittävää: ”Retkiluisteluun liittyy tunnelma, että olen jossain, missä minun ei ehkä kuuluisi olla.

Se tuntuu epätodelliselta. Tässä minä luistelen ja allani on meri.”

•

Jää yllättää eläimet

• Välttämättömiä turvavarusteita ovat jäänaskalit, jään kantavuuden kokeilemi- seen tarkoitettu jääsauva, heittoköysi sekä vaihtovaatekerta vesitiiviisti pakattuna.

Myös muille luontokappaleille jäätynyt vesi voi olla outo ja yllättävä kokemus. ”Porvoossa meren jäällä luistellessamme kohtasimme kyhmyjoutsenia, jotka eivät päässeet kiihdyttämään lentoon tai edes kävelemään peilikirkkaalla jäällä. Muutama ryhmämme luistelijoista sai kannettua joutsenet jäältä pois. Retkillä näkee myös paikkoja, joissa hirvi tai peura on pudonnut jäihin”, Talja kertoo.

Retkiluistelussa alkuun pääsemiseksi pariskunta suosittelee Suomen retkiluistelijoiden kursseja ja retkiä. Seuralla on toimintaa ympäri maata, ja edullisella jäsenmaksulla saa osallistua monentasoisille retkille, joissa turvallisuudesta ei tingitä. Seuran nettifoorumilla luistelijat jakavat kokemuksiaan ja raportoivat jäätilanteesta ympäri Suomea, mikä auttaa muita harrastajia löytämään kohteita. ”Kannattaa kokeilla”, kannustaa Kekkonen. ”Se voi olla yllättävän kivaa.”

”Kohtasimme joutsenia, jotka eivät päässeet jäältä lentoon.”

Kiehtova laji Talja ja Kekkonen ovat kokeneita luonnossa liikkujia. Melonta ja erilaiset vaellukset ovat pitkäaikaisia harrastuksia. Mikä retkiluistelussa on erityistä? ”Luistellessa mennään paikkoihin ainutlaatuisella hetkellä. Vesi on juuri jäätynyt ja kirkas jää on näkyvillä. Jäätynyt meri tai järvi on kirjaimellisesti oma maailmansa”, Talja kuvailee.

Hänen mukaansa kokemus on verrattavissa tunturissa olemiseen. Ero vain on siinä, että hienoja luistelupaikkoja löytyy lähiympäristöstä, eikä tarvitse lähteä Lappiin saakka. ”Laji on myös visuaalisesti hieno. Ihmiset liukuvat hopeisten kenttien yli autiudessa. Vastaan tulee kaikennäköisiä jää- ja lumimuodostelmia”, Talja kertoo.

•

Retkiluistimet kiinnitetään sidetyypistä riippuen tukevaan monoon, vaelluskenkään tai retkiluistelukenkään. Tavallisillakin luistimilla voi kokeilla luonnonjäillä luistelua, jos jääolosuhteet ovat helpot.

Varusteita voi vuokrata retkiluisteluyhdis- tyksiltä tai alan liikkeistä. Käytettyjä varusteita löytyy edullisesti netistä ja sporttidivareista. Uutena peruspaketin hyvine luistimineen saa alle 200 eurolla.

Lisätietoja Suomen retkiluistelijoiden verkkosivuilta //skrinnari.fi //

Luonnonjäille!

• Järvien, jokien ja meren jäätyminen tuo kymmeniä neliökilometrejä lisää retkeily maastoja.

•

Luonnonjäillä voi luistelun ohella kävellä, lenkkeillä, hiihtää, maastopyöräillä, pilkkiä tai vaikka pystyttää napakelkan. Vauhtia kaipaaville leijahiihto on suosiotaan kasvattava talvilaji. Luontokuvaajalle jäät tarjoavat hienoja kuvauskohteita.

•

Tutustu luonnonjäällä liikkumisen riskeihin ja varmista turvallisuutesi: // ilmatieteenlaitos/jaalla-liikkuminen // // suh.fi/tiedotus/pelasta_ja_pelastu/jaa // // skrinnari.fi //

9

Luonnonsuojelija 1/2016

• Sujahda someen Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Twitter: @luonnonsuojelu

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

YouTube: YouTube.com/luonnonsuojeluliitto

Instagram

Facebook.com

ia u-uutis me sur im ro r e K ta . a linnuis tutuist kärsii tiainen Töyhtö . u d esta tsätalo tehome Kävimm a s sa kolaam

e Saima

pesäkin

alla

oksia

norpall

e.

Twitter

n än Ärjä me äläk lta UPM a. Lopu puolest t. h a k ku u lopetti

Nostim

• Lahjoita

”

Pienille kuuteille paras mahdollinen tulevaisuuden turva olisi vaarallisista kalanpyydyksistä vapaat uimavedet. Siihen me vaikutamme.

Heikki Kurkela

saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen

Aut sll.fi/ a: lahjoi ta

10

Riekko palaa kotiin SuoMaa-hankkeessa kootaan suurta palapeliä: Suomenselän ja Maanselän ekologista käytävää suojellaan ja ennallistetaan pala palalta.

Riekko kiittää ja palaa nopeasti takaisin ennallistetuille soille.

Teksti Liisa Hulkko Kuva Markus Varesvuo

A

urinko pilkistelee pilvien lomasta.

Lumi peittää suon, mutta ilmassa on jo aavistus kevään tuntua. Ensimmäiset mättäät alkavat paljastua.

Riekkokukko lennähtää paikalle.

Sen ulkonäkö kertoo kevään sanomaa. Valkoinen talvipuku on väistymässä, ja kukon pää ja rinta hehkuvat jo punaruskeina. Lähialueiden suot täyttyvät iltaisin kukkojen uhoavasta kalahtelusta ja remakoista naurunräkätyksistä. On soidinaika.

Kukko tutkii suota tarkasti kuin asuntoesittelyssä. Siitä onkin kyse. Se etsii uutta reviiriä tulevalle perheelleen. Karulla rämeellä kasvaa kitukasvuisia mäntyjä harvakseltaan. Reunalla on metsäisempää ja pensaikkoisempaa maastoa.

Riekkokukko näyttää tyytyväiseltä. ”Otetaan tämä”, se tuntuu sanovan.

Ennallistus auttaa riekkoa Tämä Isonevan suo Parkanon Linnankylässä on ennallistettu pari vuotta sitten. Aluksi on raivattu talkoilla puustoa harvemmaksi. Ojat on tukittu kaivinkoneilla, jolloin veden pinta on päässyt nousemaan.

Silloin tupasvilla, hillat, karpalot ja suokukat palaavat entiselle elinalueelleen. ”Minimitekijä riekkokannalle on sopiva pesimäympäristö. Ravintoa riittää hyvinkin, se ei ole rajoittava tekijä ollenkaan”, kertoo eläkkeellä oleva asiantuntija Hannu Latvajärvi. Hänellä on vuosien kokemus riekkoreviirien ennallistamisesta Parkanon ympäristössä.

Mutta tarvitseeko riekko todella apua? Pohjoisessa sillä menee edelleen hyvin, mutta eteläisessä

Suomessa se on harvinaistunut elinympäristöjen katoamisen myötä. Latvajärvi kertoo, että suurin syy on ollut soiden ojittaminen metsätalouden käyttöön ja turpeenottoon. Myös ilmastonmuutos ajaa talvipukuisen riekon elämän entistä ahtaammalle.

Riekon uhanalaisluokitus muuttuikin tammikuussa julkaistussa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävästä vaarantuneeksi.

Tilanteeseen tuo valoa se, että onneksi riekkoa voi auttaa. ”Jos riekkoja on kohtuullisesti ympäristössä, niin useimmiten se palaa ennallistetulle suolle vuoden tai kahden aikana. Eli varsin nopeasti”, Latvajärvi kertoo.

Potentiaalisia ennallistettavia kohteita riittää. Ojitetuista soista 10–20 prosenttia eli lähes miljoona hehtaaria on sellaisia, joilla metsänkasvatus ei ole taloudellisesti kannattavaa. Riekolle ne sopivat ennallistamisen jälkeen. Ja jos ne sopivat sille, kelpaavat ne yleensä muillekin suon lajeille.

Kotiseuturakas lintu Etelä-Suomessa on karuja soita, joissa riekolle tyypillinen ka-ka-ka-krrrrrr-ko-pek-ko-pek-ko-pek-naurusarja kaikuu enää harvoin. Elinympäristöt sopisivat riekolle, mutta linnut ovat jääneet eristyksiin ja kannat ovat hiipuneet hiljalleen. ”Riekko on paikkauskollinen. Pääsääntöisesti se ei liiku viittä kilometriä kauemmaksi syntymäsijoiltaan. Kaikkein hienoimpia kohteita ennallistamisessa ovatkin sellaiset kohteet, joissa pystytään ennallistamalla luomaan ekologinen käytävä elinvoimai-

11

12

Luonnonsuojelija 1/2016

Hannu Latvajärvi opettaa Lisää riekkosoita -koulutuksen osallistujia tunnistamaan potentiaalisia riekkosoita ja kartoittamaan riekkoreviirejä.

sen ja eristyksiin jääneen alueen välille”, Latvajärvi sanoo.

Juuri se on Luonnonsuojeluliiton SuoMaa-hankkeen tavoite: palauttaa Suomenselän ja Maanselän vedenjakajaylängön muodostama ekologinen käytävä, ikiaikainen reitti, jota pitkin metsäpeura, ahma, karhu ja monet muut lajit ovat vaeltaneet idästä länteen ja takaisin vuosituhansien aikana.

Aina ei ole kyse eläinten vaeltamisesta, kuten riekon kohdalla, vaan myös geenit vaeltavat ja pitävät lajit elinvoimaisina.

Palapeliä rakentamassa Kaukana Suomenselältä Helsingissä Luonnonsuojeluliiton keskustoimistossa SuoMaa-hankkeen projektipäällikkö Virpi Sahi puhuu Suomenselän ja Maanselän alueen tärkeydestä. Alueella on kansallispuistoja ja muita suojelualueita. Se ei Sahin mukaan kuitenkaan riitä. ”Tarvitaan visio laajemmasta verkostosta, johon pienet palaset kuuluvat. Yksittäisen alueen merkitystä ei välttämättä ymmärretä, jos ei nähdä, että se kuuluu Suomenselän ja Maanselän ekologiseen käytävään. Sitä palapeliä me kutsumme kaikki rakentamaan”, hän ilmoittaa.

Palapelin rakentaminen alkoi, kun Luonnonsuojeluliiton piirien ja paikallisyhdistysten sekä muiden paikallisaktiivien joukko kokosi vuoden 2015 aikana lähes kolmensadan kohteen suojelu- ja ennallistamisesityksen. Näiden kohteiden avulla ekologinen yhteys rakentuu pala palalta. ”Urakka on ollut suuri. Vapaaehtoiset ovat kolunneet tunteja laskematta entuudestaan tuttuja alueita ja löytäneet paljon uusiakin hienoja kohteita”, ker-

too Keurusseudun Luonnonystävien Ari Aalto, joka on yksi Suomenselän aluetta kartoittaneista vapaaehtoisista. ”Näiden luontohelmien soisi jäävän ilahduttamaan luontoa ja jälkipolvia eikä päätyvän sellu- tai turvekattilaan.”

Poliittisesti ajankohta ei ole otollisin uuden suojeluesityksen julkaisemiselle. Suurella työllä rakennettu soidensuojelun täydennysohjelma vesittyi, ja Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelman METSOn rahoja ja muita luonnonsuojelurahoja on leikattu ennennäkemättömän paljon, noin 60 prosenttia. ”Tarkoitus ei tietenkään ole esittää koko Suomenselkä-Maanselkä-alueen muuttamista suojelualueiksi. Haluamme vaikuttaa alueen luontoa pirstovaan toimintaan kuten turpeenottoon esimerkiksi maakuntakaavan ja turpeenottolupien kautta”, Sahi selittää. ”Vetoamme myös maanomistajiin metsien, soiden ja pienvesien säilyttämiseksi.”

Suomenselän ja Maanselän vedenjakajien alueella maankäyttö on ollut voimakasta. Arvokkaiden luontokohteiden lisäksi esitykseen kuuluukin hyviksi ennallistamiskohteiksi arvioituja alueita.

Juuri niitä karujen soiden ojituskohteita, jotka eivät ole arvokkaita metsänkasvatuksen kannalta mutta jotka riekko ilomielin hyväksyy reviireikseen.

nonsuojelijoiden ja Luonnonsuojeluliiton Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistyksen riekkoprojektissa.

Hannu Latvajärvi kertoo riekkotyön alkaneen alunperin vuosituhannen vaihteessa. ”Halusimme selvittää, onnistuisiko uusien pesimäalueiden luominen ennallistamalla.”

Ja sehän toimi! Ensimmäinen kokeilu tehtiin vuonna 2001. Riekko palasi vapaaehtoisten iloksi suolle lähes välittömästi.

Siitä työ on jatkunut, ja useimmiten ennallistamiset ovat Latvajärven mukaan johtaneet siihen, että riekkoreviirien määrä on kasvanut. Vähintäänkin toiminnalla pystytään turvaamaan pesimismahdollisuudet. ”Pienellä harrastajaporukalla on edistetty asiaa ja viety eteenpäin.

Täällä on nyt noin 15 ennallistettua suoaluetta ja useita ennallistuksia on tekeillä ja toisia suunnitteilla”, hän kertoo.

Suolla kevät etenee. Riekkokukko on voittanut naaraan soidintansseilla puolelleen. Pari asettuu kotisuolleen asumaan ja tekee pesän suon laitaan pensaikon suojaan.

Sinne naaras munii 9–11 munaa, joita se hautoo koiraan pitäessä vahtia.

Kun ilmat lämpiävät ja pienet untuvikot kesän alussa kuoriutuvat, riittää suolla proteiinipitoista, mehevää hyönteisravintoa. Sääskiä, perhosen toukkia, pistäistoukkia. Ensimmäisten päivien jälkeen naaras johdattaa ne avoimen suon reunalle kasviravinnon ääreen. Siellä tupasvilla heiluu hiljaa tuulessa. Suomenselän soilla kaikuu taas riekon nauru.

Ja sehän toimi!

Riekko palasi suolle välittömästi.

Esimerkkiä Parkanosta SuoMaa-hankkeessa levitetään hyviä käytäntöjä, joita on saatu Parkanon seudulla paikallisten luon-

13

Luonnonsuojelija 1/2016

Suojelu- ja ennallistusesityksen 300 kohdetta rakentavat Suomenselän ja Maanselän vedenjakaylängön ekologista yhteyttä.

Tomi Muukkonen / lintukuva.fi

Juho Kytömäki

Vaikka lunta on vielä maassa, näkee kevään tulon näkee riekon vaihtopuvusta.

SuoMaa-hanke maassa, ilmassa ja pinnan alla Suomenselän-Maanselän alue koostuu pienvesien, metsien ja soiden mosaiikista. SuoMaa-hankkeessa suojellaan niin ilmojen kuningasta maakotkaa kuin pienvesien sukellustaituria taimenta.

Riekkohankkeessa ensimmäisten kahden vuoden aikana on kartoitettu riekolle sopivia elinympäristöjä, ennallistettu kaksi suota, koulutettu asiantuntijoita ennallistamiseen ja tehty ohjeita heidän avukseen. Työn tulokset näkyvät jo: ennallistetulla suolla kuuluu taas keväisin riekkojen soidinääniä. Ohje riekkosuon ennallistamiseen on saatavilla verkossa.

Uutta tietoa taimenesta ja perhosista Aluetta raidottavissa kirkkaissa puroissa elää taimen.

SuoMaan taimenhankkeessa on kartoitettu alueen taimenkantaa ja pohdittu, miten kannan elinvoimaisuutta voidaan lisätä. ”Tieto lisää mahdollisuuksia kohdentaa suojelua ja lisätä tietoisuutta tästä arvokkaasta lajista. Samalla taimen osoittaa sateenvarjolajina alueen pienvesien olevan erityisen arvokkaita sekä tilaltaan vaateliaille lajeille soveltuvia”, Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin aluesihteeri Teemu Tuovinen kertoo. Pohjanmaan piirissä on ensi kesänä luvassa taimenpurokunnostuksia.

Myös suolla elävien päiväperhosten kannat ovat 1990-luvulta asti vähentyneet. Merkittävin suo-

lajien uhanalaisuuden syy on ojitus ja turpeenotto.

SuoMaa-hankkeessa koottiin vuonna 2014 suoperhoshavaintoaineistoja perhosharrastajien keräämistä havainnoista ja Suomen perhostutkijainseuran uhanalaisten lajien havaintoaineistosta.

Maakotkalle tekopesiä Uljas maakotka on miltei kadonnut eteläisestä Suomesta vainon ja elinympäristöjen tuhoutumisen takia. Kotkille rakennetaan tekopesiä, sillä metsätalouden vuoksi lajille välttämättömiä jykeväoksaisia puita on entistä vähemmän. Vuosien 2014 ja 2015 aikana rakennettiin yhteensä 40 tekopesää.

SuoMaan maakotkahankkeesta vastaava Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava yllättyi, kun viime kesänä tehdystä tekopesästä löytyi tänä vuonna maakotkan poikanen: ”Pesintä on yksi eteläisimpiä Suomessa ja siksi merkittävä. On tärkeää saada maakotka palaamaan myös eteläiseen Suomeen, jossa vainoa ei enää juuri ole”, Sulkava sanoo.

Yleensä aikaa siihen, että kotkapari hyväksyy pesän menee selvästi kauemmin, keskimäärin kuusi vuotta rakentamisesta.

SuoMaan suojelu ja ennallistaminen Lajien suojelu lähtee niiden elinympäristöjen suojelusta. SuoMaa-hankkeen suojelu- ja ennallistamisesitys käsittää lähes kolmesataa suo- ja metsäaluetta Suomenselän ja Maanselän vedenjakajaylängöllä. ”Kohteet täydentävät jo olemassaolevaa mutta alkuperäislajiston kannalta liian harvaa elinympäristöjen verkostoa. Mukana on runsaasti uhanalaisia luontotyyppejä, METSO-kriteerit täyttäviä metsiä sekä arvokkaita soita ja pienvesiä”, esityksen koonnut paikkatietoasiantuntija Laura Ahopelto kertoo.

Mailla on noin 30 eri omistajaa. Laajimmin niitä omistaa valtio, jolloin maita hallinnoi Metsähallitus. Muita omistajia ovat turveyhtiöt kuten Vapo, metsäyhtiöt, kaupungit, kunnat, seurakunnat, muut yhtiöt sekä yhteismetsät. Esitys ei sisällä yksityisten ihmisten omistamia maita.

Lisätietoa: // sll.fi/suomaa //

14

Kultaisen katastrofin silminnäkijät Oriveden kultakaivos Tampereen kupeessa on saastuttanut jo kaksi järveä. Kielteisestä ympäristölupapäätöksestä huolimatta toiminta jatkuu. Retkellä kaivoksen ympäristöön ja lähikylälle käy selväksi, miten laajalle pienenkin kaivoksen vaikutukset ulottuvat.

Teksti ja kuvat Hanna Savisaari

15

Tutkija Aura Kalli on perehtynyt kaivosyhtiö Dragon Miningin toiminnan ympäristövaikutuksiin.

Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin Juho Kytömäki vaatii Oriveden kultakaivoksen hallittua alasajoa.

"K

ylläpä haisee.” Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin aluesihteeri Juho Kytömäki kumartuu laskuojan ääreen.

Oriveden kultakaivokselta Ala-Jalkajärveen laskevan ojan virtaus on voimakas, lumikannessa on siellä täällä sulapaikkoja.

Vedestä pöllähtelee ilmaan rikin katkua. Pohjalla lilluu harmaanruskeaa sakkaa.

Ala-Jalkajärvi on käytännössä kuollut. Sen vedessä on alumiinia ja sinkkiä niin paljon, etteivät kalat pysy hengissä. Myös kadmiumin, typen ja sulfaattien raja-arvot ylittyvät kirkkaasti.

Tästä vesi laskee Peräjärveen, jossa elinkelpoista vettä on enää päällimmäinen metri. Kummankin järven pohjasedimentissä on raskasmetalleja, jotka voivat liueta veteen.

Kaivoksen haitat ovat niin suuret sekä alapuolisiin vesistöihin että mahdollisesti läheiseen Naturaalueeseen, että Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) hylkäsi kaivosyhtiön vireillä olleen ympäristölupahakemuksen viime joulukuussa.

Kesällä 2013 Maan ystävien kaivosleirin osallistujat keräsivät kaivoksen alapuolisista vesistä vesi- ja kiintoainesnäytteitä. ”Olin täällä silloin ensimmäistä kertaa. Ottamistamme näytteistä löytyi huomattavia määriä haitallisia aineita, myös uraania, mitä ei ollut aiemmin havaittu”, kertoo Dragon Miningin toimintaan perehtynyt tutkija Aura Kalli Hitaiden akatemiasta, joka on yhteiskunnallisten kysymysten parissa toimivien vapaiden tutkijoiden verkosto.

Hän luettelee niin pitkän listan faktoja lukuisten haitallisten aineiden pitoisuuksista ja räikeistä raja-arvojen ylityksistä veden sähkönjohtavuuteen ja kriittiseen pHarvoon, ettei niistä yhden lehtijutun mitalla saa selkoa.

Kalli puhuu asiantuntemuksella, jonka perehtyminen kaivosyhtiön toimintaan, sen kaivoksiin ja

Sastamalan rikastamoon vuosien ajan on yhteiskuntatieteilijään istuttanut. ”On tullut otettua kemian ja taloushallinnon oppitunteja tällaisen konkreettisen syyn vuoksi”, hän naurahtaa.

Kun kaivoksen aiheuttamat ongelmat alkoivat olla selviä, uonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys vaativat Pirkanmaan ELYkeskusta keskeyttämään kaivoksen toiminnan hallitusti ja vaatimaan alueen perusteellista kunnostamista.

ELY-keskus kuitenkin hylkäsi järjestöjen vaatimuksen vedoten toiminnan hallitun alasajon tärkeyteen. ”Vaatimuksessamme oli nimenomaan kysymys hallitusta alasajosta; halusimme, että saataisiin yksiselitteinen päätös kaivoksen lopettamisesta eikä aina vain uusia selvityksiä samaan aikaan, kun vahingot kasvavat”, vastaa Ky-

Ala-Jalkajärvi on käytännössä kuollut.

”

Halusimme, että saataisiin yksiselitteinen päätös kaivoksen lopettamisesta eikä aina vain uusia selvityksiä samaan aikaan, kun vahingot kasvavat.

Oriveden kultakaivokselta valuu suurina pitoisuuksina alumiinia ja sinkkiä Ala-Jalkajärveen.

Suomessa vasta opetellaan metallien kierrätystä

Oriveden kultakaivos

tömäki ja jää hiljaisena katselemaan Ala-Jalkajärven suuntaan.

Kaivoksen paradoksi Paras soittaa Pirkanmaan ELY-keskukseen ja kysyä, miksi toimintaa ei ajeta alas.

Ylitarkastaja Vesa Hyvärisen mukaan nykyaikainen, määräaikainen ympäristölupa olisi paras vaihtoehto nykytilanteeseen. Se edellyttäisi vesien käsittelyä, päästöjen raja-arvoja, alapuolisen järven kunnostussuunnitelmaa ja riittäviä vakuuksia. ”Sen aikana kaivosyhtiö velvoitettaisiin tekemään riittävät kunnostustoimenpiteet, tekemään pätevä sulkemissuunnitelma ja ajamaan toiminta alas niin, ettei lisävahinkoja pääse tapahtumaan”, hän selittää.

Vaikka kaivostoiminta loppuisi heti, sen vaikutukset eivät lakkaa. Se on ympäristöviranomaisen toiminnan kannalta paradoksaalista: ”Yhtäkkisestä lopettamisesta voisi aiheutua vielä suuremmat päästöt kuin nyt käynnissä olevasta toiminnasta.”

Suurin ongelma on tällä hetkellä kaivoksen alapuolisten järvien sisäinen kuormitus. ”Vaikka kaivoksen vesien käsittelyä on parannettu ja kuormitusta saatu vähenemään, alueella painaa vanhojen syntien taakka”, Hyvärinen toteaa.

Kaivos on ollut käynnissä vuodesta 1994 – lukuun ottamatta muutamaa 2000-luvun alun vuotta, jolloin siellä ei kaivettu.

Pohjan sedimentissä on runsaasti metalleja pitkään jatkuneen vesistökuormituksen jäljiltä. Kaivoksen lakkauttamisen jälkeen järveen ei enää laskettaisi neutraloituja prosessivesiä. Silloin luonnostaan happamat luonnonvedet voivat laskea järven pH:n kriittisen alhaiseksi. Se voi käynnistää happamoitumiskierteen, jolloin sedimentistä alkaa liueta metalleja veteen.

Aluehallintoviraston päätöksestä on ELY-keskuksen lisäksi valittanut kaivosyhtiö Dragon Mining Oy. Asia on käsittelyssä Vaasan hallinto-oikeudessa.

”Kiertotalousajattelu on vielä lapsenkengissä”, toteaa suojeluasiantuntija Hanna Aho Luonnonsuojeluliitosta.

Materiaalitehokkuudessa on paljon työnsarkaa. Vaikka metallien kierrätyksen markkinat kasvavat muualla maailmassa, kehitys saapuu vasta pikku hiljaa Suomeen.

Jotkut metallit sopivat ominaisuuksiensa vuoksi huonommin kierrätettäväksi, mutta esimerkiksi kulta kestää kierrätystä todella hyvin. ”Kullan kaivuun lisääminen ei ole ollenkaan välttämätöntä”, Aho toteaa.

Myös Hitaiden akatemian Aura Kalli muistuttaa, että valtaosa kullasta käytetään ylellisyyksiin: koruihin ja kultaharkkoihin. Elektroniikassa sen osuus on varsin pieni, vaikka esimerkiksi puhelimissa on hippu kultaakin.

Samaa sanovat kultakaivoksen naapurit Juhani Korkiamäki ja Markku Himanen Viitapohjassa: ”Jos kaikki jo kaivettu kulta vapautettaisiin käyttöön, sillä pärjättäisiin todella pitkään.

Nyt se makaa holveissa ylläpitämässä harvojen vaurautta.”

Kalli muistuttaa, että jos vielä päästäisiin siihen, että esimerkiksi puhelinten korjauttaminen olisi edullisempaa kuin uuden osto ja pidennettäisiin laitteiden elinkaarta, päästäisiin kerskakulutuksesta kohti kohtuutta.

Vaaditaan kuitenkin yhteiskunnan rakenteisiin ulottuvia asenteiden muutoksia ennen kuin kiertotalous alkaa syrjäyttää vielä maassa olevien varantojen hyödyntämisen.

18

Paikalliset asukkaat Juhani Korkiamäki (vas) ja Markku Himanen vaativat viranomaisilta toimia.

”

Myös Suomessa kaivostoimintaan liittyvät paikallisten asukkaiden oikeudet sekä vastuun ja vallan kysymykset.

Paikalliset vaativat vastuunkantoa

tiökin on luvannut hoitaa asiat kuntoon, järjestää Pitkän lehtolaakson pohjalla kulkeva oja laskee Alasuljetun vesikierron ja vähentää meluhaittoja, mutJalkajärvestä länteen. Vajaan kolmen kilometrin ta ei ole onnistunut. Puhetta kyllä on riittänyt.”

Korkiamäen mielestä viranomaisille on ehdottopäässä se saavuttaa syvän rotkojärven, kalliopaasien reunustaman Peräjärven. Harjunvuoren-Viitamasti saatava riittävät määrärahat näiden asioiden pohjan Natura-alueeseen kuuluu järvien välisen aluhoitoon.

"Kun tämän hallituksen aikana kerran pakkoeen lisäksi Peräjärvestä laskevan Peräjoen yläjuoksu. lait ovat mahdollisia, niin tässä olisi nyt Peräjoen vedet laskevat Näsijärveen niille paikka”, puuskahtaa KorkiamäTampereen puolella, Viitapohjan kyki. län kohdalla. Keltaisen talon tuvasKorkiamäki on joutunut lopetKorkiamäki on sa istuvat Juhani Korkiamäki ja tamaan kalastuksen Peräjärvessä, joutunut naapurista, Ahvenlammen kesäkoska se on käytännössä kalaton. mökiltään, saapunut Markku Hi”Järvi on ollut myös kuuluisa lopettamaan manen. rikkaasta rapukannastaan. Nyt kalastuksen Kaivokselta on vesiä pitkin se on tyhjä.” kuutisen kilometriä tänne, PohjoisLuontoihmisiä paikalliset kiitPeräjärvessä. maiden ainoan sisävesivuonon televät: ”He ovat tehneet suuren Paarlahden perukkaan. työn näytteidenoton, selvitysten ja vaMyös Paarlahden pelätään saastuvan. litusten kanssa.” ”Ei meillä lähtökohtaisesti olisi mitään kaivosta vastaan, mutta tällä hetkellä on selvää, ettei sen Kriteeriksi kokonaisvaikutus toiminta ole vastuullista”, he toteavat. ”Eivät kaivostoiminnan jäljet saisi olla tällaisia.

Oriveden kaivos on kytköksissä maailmanlaajuisiin Kannattavassa bisneksessä pitäisi olla vastuu myös trendeihin. Kiivaan elektroniikkateollisuuden aikana ympäristöstä”, Himanen sanoo. monien metallien kysyntä on kasvanut hurjasti. Ai”Tavallinen kansalainen ei oikein voi muuta kuin hetta puidaan Luonnonsuojeluliiton hiljattain julkailuottaa viranomaisiin, ja omat vaikutusmahdollisemassa kaivosaiheisessa oppaassa Kaivannaisten suudet ovat aika pienet”, hän huokaa. ”Kaivosyhmaailmantalous.

Yhtäkkiä oma puhelin tuntuu painavan enemmän kuin ennen. Soitan suojeluasiantuntija Hanna Aholle Luonnonsuojeluliiton keskustoimistoon Helsinkiin.

Hän huomauttaa, että vaikka niin sanotuissa länsimaissa ajatellaan helposti vakavien ympäristöongelmien sijaitsevan lähinnä kehittyvissä maissa, eivät Suomen kaivoskonfliktit niistä juuri eroa. ”Myös meillä kaivostoimintaan liittyvät paikallisten asukkaiden oikeudet sekä vastuun ja vallan kysymykset”, Aho toteaa. ”Niin paljon kuin ympäristöhaitoista puhutaankin, ne eivät kuitenkaan todellisuudessa tunnu hillitsevän kaivosteollisuuden kasvua. Tällä hetkellä suurin tekijä ovat taloudelliset realiteetit eli kaivannaisten markkinahinta.”

Kaivosala on todella suhdanneriippuvainen. Suomessa kaivosbuumi alkoi siinä vaiheessa, kun monien metallien hinta oli poikkeuksellisen korkealla.

Silloin kannatti aloittaa toiminta myös metallipitoisuuksiltaan melko köyhissä esiintymissä.

Nyt metallien hinta on tullut taas alas. Poikkeuksena on kulta, jonka hinta on pysynyt suhteellisen vakaana. ”Jos metallien hinnat pysyvät maltillisina, voi olla, että suomalainen kaivosbuumi tästä rauhoittuu”, Aho arvelee.

Ongelmana on, että erityisesti köyhien malmiesiintymien hyödyntäminen ympäristöä kun-

Laulujoutsen: Jari Peltomäki / Lintukuva Saastunut vesi jatkaa matkaa natura-alueen läpi Peräjärveen, jossa elinkelpoista vettä on enää ylin metri.

nioittaen voi olla taloudellisesti kannattamatonta. Silloin houkutus joustaa ympäristövastuullisuudesta on suuri.

Aho toivoo, että kaivosteollisuuden kohdalla ymmärrettäisiin tarkastella kriittisesti paitsi sen välttämättömyyttä myös kokonaisvaikutusta yhteiskunnalle. ”Sen sijaan, että maasta kaivetaan mahdollisimman suuri määrä mineraaleja, olisi syytä miettiä, mitä niistä ja mihin niitä oikeasti tarvitaan, kuinka paljon niitä tarvitaan ja miten niitä voidaan käyttää kaikkein tehokkaimmin hyödyksi.”

Jos kokonaisvaikutus arvioidaan miinusmerkkiseksi, hankkeesta olisi syytä luopua. Paikkaan sidottuja kulttuurisia ja aineettomia arvoja ei ole mahdollista mitata rahassa, mutta silti ja juuri siksi ne ovat korvaamattomia.

Kaivannaisten tuotanto ja kulutus ovat lähellä äärirajojaan. Nyt on korkea aika alkaa miettiä käytön ja toiminnan kohtuullistamista ja tehdä yli hintaheilahdusten ulottuvia valintoja. ”Myös tulevien sukupolvien oikeudet tulisi muistaa, ja pelkkien ympäristöongelmien sijaan meidän tulisi jättää mineraaleja heillekin”, muistuttaa Aho.

Seuraavana Ylä-Jalkajärvi Palataan vielä hetkeksi haisevan laskuojan ääreen. ”Vaikka kaivoksen haitat ovat tiedossa ja tunnustettu, toiminta saa nyt jatkua samaan malliin niin kauan kuin asiaa puidaan tuomioistuimissa. Se on järjetöntä”, Juho Kytömäki ihmettelee. ”Sillä aikaa tätä paskaa valuu kenenkään estämättä kilometrien päähän.”

Kaivosalueen laidalla kohoavat tummat kivikasat. Pari päivää sitten satanut lumi on niitä peitellyt, mutta uusia kuormia näkyy tuodun senkin jälkeen. Järveen on tästä tuskin kahta sataa metriä.

Tuossa avautuu Ylä-Jalkajärvi, joka on toistaiseksi säästynyt kaivoksen kuormitukselta.

Osa kaivoksen alueelle läjitetystä sivukivestä on rikkipitoista.

ELY-keskuksen Vesa Hyvärisen mukaan siinä kasassa hapon tuotanto, siitä aiheutuva metallien liukeneminen ja sulfaattien muodostuminen on vasta käynnistymässä.

et s i a j a p r a Juhla alkavat!

SUOMEN LUONTO TÄYTTÄÄ 75 VUOTTA Sen kunniaksi järjestetään Juhla-arpajaiset, jotka alkavat helmikuussa. Jokainen arpapaketti sisältää ainakin yhden voittoarvan. Kaikille luonnonystäville sopivia voittoja on 100 000 kpl ja päävoittona 11 000 euron arvoinen matkalahjakortti.

Lunastamalla arvat olet mukana auttamassa suomalaista luontoa!

Jok 5. a a r voitt pa aa

Lue lisää Luonnonsuojeluliiton opas Kaivannaisten maailmantalous: kultakuumeesta luonnonvarakriisiin. Lataa pdf: //sll.fi/kaivannaistenmaailmantalous// Maan ystävien ja Hitaiden akatemian raportti Kullanhimoinen lohikäärme.

Tarkastelussa Dragon Mining Oy ja kultakaivosteollisuus Suomessa. 2014.

Lataa pdf: //maanystavat.fi/lohikaarme//

Lue lisää: www.sll.fi/arpajaiset

20

Luonnonsuojelija 1/2016

Kirkko kaidalle polulle

Suomen luterilainen kirkko on saanut ympäristöherätyksen.

Muut uskontokunnat tulevat perässä. Perusteet toiminnalle löytyvät Vanhasta testamentista.

Teksti Alice Karlsson Kuvitus Ilona Hankonen / Napa Illustrations

P

äätin yrittää selvittää, minkälainen on suomalaisten uskontojen suhde luonnon- ja ympäristönsuojeluun. Helppo tehtävä. Sähköpostisulkeiset taustatiedon hankkimiseksi vain käyntiin.

Tosin kävi. Suorien vastausten sijaan sain esitteitä eikä asia edennyt.

Siispä päätin kääntyä uskontotieteilijöiden puoleen. Valitin epäonneani uskontotieteen ja ortodoksisen kirkkohistorian opettajalle Teuvo Laitilalle Itä-Suomen yliopistosta. ”Se vain tarkoittaa, ettei kukaan halua sanoa mitään sellaista, joka voitaisiin tulkita selkeäksi kannanotoksi”, hän sanoo. ”Ei ole varmuutta siitä, mitä pitäisi sanoa.”

Hänen mukaansa luonnon huomioon ottaminen myös uskonnollisessa kontekstissa on kuitenkin välttämättömyys.

Helsingin yliopiston uskontotieteen lehtori Heikki Pesonen on samaa mieltä. Ympäristöasiat kuuluvat myös kirkolle.

Ihmisen ylemmyys Ympäristöongelmat ponnahtivat tietoisuuteen vuonna 1962, kun Rachel Carsonin Äänetön kevät ilmestyi. Se ravisteli ihmisiä näkemään yksittäisten kemikaalien merkityksen ekosysteemissä.

Kymmenkunta vuotta sen jälkeen amerikkalainen historioitsija Lynn White, Jr. kirjoitti Science-lehdessä 1967 paljon keskustelua synnyttäneen artikkelin Historical roots of our ecological crisis. White kritisoi sekä juutalaisuutta että kristinuskoa siitä, etteivät ne ole ottaneet huomioon ympäristökysymyksiä vaan ovat pikemminkin antaneet ihmiselle ylivallan luontoon nähden tai tukeneet tätä ajattelua.

Raskauttava kohta löytyy ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu” (1 Moos. 1:26) Laitilan mukaan kritiikki oli aiheellista. ”Länsimainen kulttuuri on omaksunut juutalaisesta ja kristillisestä perinteestä ihmisen dominointiajattelun ja jonkinlaisen nomadismin. Se tarkoittaa sitä, että aina voidaan siirtyä uuteen paikkaan, jos jokin alue muuttuu käyttökelvottomaksi.”

Whiten kirjoitus sysäsi asioita eteenpäin. ”Silloin esimerkiksi alettiin miettiä, mistä löytyisi ympäristöystävällisin uskonto, josta voisi ottaa oppia”, Pesonen sanoo.

Vastauksia haettiin muun muassa alkuperäiskansojen ja idän uskonnoista. Niissä ihminen nähdään luonnon osana, joten ne näyttäytyivät sopusointuisina.

Sitten huomattiin, että esimerkiksi alkuperäiskansojen luonnon varjeleminen ei välttämättä lähde pelkästä uskosta vaan myös välttämättömistä luonnon oloista.

Kristittyjen oli löydettävä oma tapansa kantaa vastuunsa ympäristöstä.

merkiksi Mikkelin piispa Voitto Huotari, entinen arkkipiispa Jukka Paarma ja Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma.”

Ortodoksisessa kirkossa vahvimmat ympäristön huomioon ottavat esimerkit löytyvät Valamon ja Lintulan luostareista, missä harjoitetaan luonnonmukaista viljelyä ja eletään kierrätystaloudessa. ”Lisäksi on Konstantinopolin patriarkka Bartholomeos, joka innostui ympäristöasioista jo 1990-luvulla”, Laitila lisää. ”Tämä yli 300 miljoonan ihmisen hengellinen johtaja ja Suomenkin ortodoksisen kirkon korkein päämies, on sanonut, että ympäristön tuhoaminen on syntiä.”

Patriarkasta huolimatta vihreitä ajatuksia ei ole ortodoksisessa kirkossa juuri toteutettu, eikä synniksi julistaminen ole estänyt ympäristön tuhoamista.

Kyse on value-action gap -ilmiöstä, asenteiden ja valintojen välisestä kuilusta. ”Meillä on arvoja ja ihanteita, muttemme toimi niiden mukaan”, Pesonen huomauttaa.

Kirkon jäsenyys ei ole tae sitoutumisesta, sillä kirkon oppeja ei juuri tunneta, ja vaikka tunnetaan, niihin ei uskota. ”Ihmiset uskovat enemmänkin kirkkoon kuulumiseen. He ovat ikään kuin kirkon kannattajajäseniä.”

Kirkko myös tasapainoilee. Se ei voi leimautua radikaaliksi ympäristöliikkeeksi, koska sen täytyy pitää huolta siitä, että kaikki seurakuntalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi.

Pesosen ja Laitilan mielestä kirkkojen ja uskontokuntien päättäjien on silti näytettävä tietä kestävään ja kohtuulliseen elämäntapaan. ”Aina jotkut toimivat opetusten mukaisesti.”

Meillä on arvoja, mutta emme toimi niiden mukaan.

Asenteet ja teot eivät kohtaa Ympäristötyö alkoi orastaa Suomen luterilaisessa kirkossa 1980-luvun lopussa. Pesosen mukaan eväitä toimintaan antoi muun muassa Pauli Välimäen ja Kai Henttosen kirja Sanoista tekoihin, arkielämän ympäristöopas (1989). ”Pian eri puolilta nousi kantaa ottavia henkilöitä, joihin kirkkokansa saattoi samastua. Heitä olivat esi-

22

Luonnonsuojelija 1/2016

Tilanhoitajan vastuu Kun oli selvää, ettei kirkko voinut sulkea silmiään luonnon- ja ympäristön tuhoamiselta, oli katsottava Raamatusta, mitä siellä sanotaan. ”Sieltähän löytyy kohtia, jotka tukevat ympäristömyönteistä ajattelua, ei tosin paljon, mutta jotakin”, Pesonen sanoo.

Voimakkaimmin Raamatusta nousee käsitys ihmisestä Jumalan tilanhoitajana: Kuutena vuotena viljele maatasi ja korjaa sato, mutta joka seitsemäs vuosi anna sen levätä ja olla kesannolla. Kansasi köyhät saavat siitä silloin ravintoa, ja sen mikä heiltä jää, voivat villieläimet syödä. Tee sama viinitarhoillesi ja oliivipuillesi. (2. Moos. 23:10–11.)

Tähän kohtaan ja muutamiin vastaaviin kristityt ja juutalaiset ympäristöajattelijat ovat vedonneet, ja vastaavantyyppinen näkemys löytyy myös Koraanista. ”Vanhassa testamentissa, Juutalaisessa raamatussa ja Koraanissa esitetään, että ihminen on asetettu pitämään huolta maailmasta”, Laitila kertoo. ”Nyky-

tulkinnassa painotetaan vastuuta, ja jos luonto voi huonosti, tilanhoitaja on epäonnistunut. Yksinkertaistettuna se on näin.”

Reilun kaupan kahvia Perusteet luonnon- ja ympäristönsuojeluun haetaan siis pyhistä teksteistä, mutta seurakuntalaisia ei kuitenkaan voi sivuuttaa vaan heidät on otettava mukaan.

Osa kirkon jäsenistä on sitä mieltä, että kirkon kuuluu ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta toisten mielestä se ei ole kirkon tehtävä. ”Monet ajattelevat, että kirkko tukekoon valtiota hyvissä aloitteissa, mutta sen tehtävä ei ole lähteä ajamaan ympäristöpolitiikkaa”, Laitila kiteyttää. ”Se johtaa siihen, että etsitään kirkkoisiltä tai Raamatusta sopivia sitaatteja, mutta käytännössä tyydytään tilaamaan seurakunnan tilaisuuksiin Reilun

Ympäristöpuolella tarvittaisiin Äiti Teresan tapaista henkilöä.

kaupan kahvia ja siirrytään muovimukeista posliiniastioihin.”

Suhtautumisessa ympäristöasioihin on eri kirkkokuntien välillä suuria eroja. Suomessa toimivista kristillisistä yhteisöistä tuskin kukaan kiistää ekologisten kysymysten tärkeyttä. Kysymys on pikemminkin siitä, kuinka tärkeitä ne ovat. ”Riittääkö se, että Raamattua tulkitaan ympäristönäkökulmasta vai pitääkö jotain myös tehdä?”

Laitila vierastaa ajatusta hengen ja aineen erottamisesta. ”Mielestäni on tekopyhää ajatella, että pelkästään henkiseen puoleen keskittyminen riittäisi. Yhden asian ylikorostuminen johtaa vääristymiin. Ei voida hoitaa vain henkeä ja laiminlyödä ainetta tai päinvastoin.”

Kirkot, seurakunnat ja yksittäiset henkilöt voisivat hänen mukaansa olla myös aktiivisempia. ”Sanat voivat muuttaa maailmaa, mutta teot ehkä enemmän.”

Laitilan mukaan ympäristöpuolella tarvittaisiin Äiti Teresan tapaista henkilöä, joka menee ja tekee käytännössä niin paljon kuin yhdeltä ihmiseltä kukaan voi vaatia.

23

Luonnonsuojelija 1/2016

Seurakunnalle ympäristödiplomi, seurakuntalaiselle ekopaasto

”

Luterilainen kirkko on askeleen edellä muita maamme kirkkoja. Se kannustaa seurakuntia ympäristönsuojeluun myöntämällä ympäristödiplomin, joka sitouttaa seurakunnan kestävään kehitykseen.

Suomen luonnonsuojeluliitto on pannut merkille luterilaisen kirkon ponnistelut ympäristön hyväksi ja palkitsi sen viime vuonna Ympäristöpalkinnolla. Liitto kiittää kirkkoa uuden ympäristötyön luomisesta ja vastavoimana materialismille toimimisesta.

Näkyvin ja tärkein kirkon uusista ympäristötyökaluista on vuonna 2001 voimaan tullut Kirkon ympäristödiplomi. ”Ympäristödiplomi on kirkon ympäristötyön kivijalka”, kirkon yhteiskunta- ja kestävä kehitys asiantuntija ja vuoden 2011 pappi Ilkka Sipiläinen sanoo.

Ympäristödiplomi on kirkon oma ympäristöjärjestelmä, jonka tärkeimpiä tavoitteita on hiilineutraali seurakunta. Sen piiriin kuuluvat paitsi toimitilat myös hautausmaat, metsät ja muun muassa ympäristökasvatus.

Kirkon ympäristöohjelma ei juuri poikkea muiden yhteisöjen tai yritysten ympäristöohjelmista. Kirkolla on kuitenkin sille ominaisia piirteitä. ”Meillä on jumalanpalvelukset ja rippikoulut sekä kristillinen ympäristökasvatus, jotka laajentavat mahdollisuuksiamme”, Sipiläinen sanoo.

Vihreät rippileirit keskittyvät ympäristöasioihin erityisesti, mutta jokaisessa riparissa näihin asioihin kiinnitetään huomiota: ”Niillä on iso merkitys, sillä edelleen kahdeksan kymmenestä nuoresta käy rippikoulun.”

Diplomi näyttää olevan mieluinen, sillä joka neljäs luterilaisen kirkon 400 seurakunnasta on hankkinut sen.

Kirkon toinen puhutteleva ympäristötyökalu on ekopaasto. ”Se onkin nyt hyvin ajankohtainen”, Sipiläinen sanoo. ”Ekopaasto tuo hengelliseen paastoon yhden elementin lisää seitsemäksi viikoksi tuhkakeskiviikosta pääsiäislauantaihin.”

Ekopaaston ajatus on hiilijalanjäljen pienentäminen kulutustottumuksia muuttamalla. Esimerkkejä ovat vaikkapa kieltäytyminen lihan syömisestä tai henkilöautolla ajosta. ”Ympäristötyö on myös lisännyt seurakunnissa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nyt puhalletaan aiempaa enemmän yhteen hiileen”, Sipiläinen nauraa. ”Jos tämmöinen ilmaus sallitaan.”

Lue lisää: //ekopaasto.fi//

Kirkko on reagoinut viiveellä Kristinuskoa ja kristillisiä kirkkoja on syytetty varovaisuudesta. Ne ovat reagoineet vasta siinä vaiheessa, kun yhteiskunta on alkanut vihertyä ja ympäristöasiat on nostettu esiin. ”Ensin on seurattu, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja reagoitu vasta sitten”, Pesonen sanoo. ”Ei ole lähdetty ajamaan asioita proaktiivisesti. Ympäristöasioihin kirkko tuli mukaan 10–20 vuotta myöhässä.”

Hidas reagointi johtuu siitä, että kirkon pääasialliseksi tehtäväksi on monesti nähty vain sielujen pelastaminen. ”Vaikka ympäristöherätys koettiin kirkossa jo 1990-luvun alkupuolella, pakotti lama keskittymään muunlaiseen sosiaalieettiseen toimintaan, jolloin ympäristökysymykset jäivät taka-alalle.”

Seurakunnat aktivoituivat ympäristötoimintaan taas 2000-luvun alussa. Kirkon toiminnassa näkyy myös viime vuosien globaali havahtuminen ilmastonmuutokseen, jonka seuraukset muistuttivat kirkkoa sen eräästä perustehtävästä. ”Kirkon kuuluu pitää huolta köyhistä ja muista huonossa asemassa olevista”, Pesonen sanoo. ”Ja ilmastonmuutos vaikuttaa rankimmalla taval-

la juuri kaikkein köyhimpiin etenkin kehitysmaissa.”

Luterilainen kirkko pisimmällä Vähitellen uskontokuntien vihertymisestä alkoi tihkua tietoa sieltä täältä. Sain tietää, että juutalainen seurakunta tekee aktiivista ympäristötyötä etenkin Israelissa. Juutalainen kansallisrahasto rakentaa vedenkeruualtaita viljelyksiä ja kalankasvatusta varten ja puhdistaa jo 85 prosenttia maan jätevesistä.

Ennen kaikkea seurakunta istuttaa puita. ”Israel on maailmassa ainoita paikkoja, jossa aavikoitumista on pystytty vähentämään istuttamalla metsiä”, seurakunnasta kerrotaan.

Suomen Islam-seurakunnastakin tuli puhelu, ja keskustelun perusteella ymmärsin, että kuten Raamatussa myös Koraanissa maailma kuuluu Jumalalle, mutta ihminen on asetettu pitämään siitä huolta.

Tilanhoitajaetiikka on siis islamilaisillakin keskeinen.

Ja vielä jymyuutinen roomalaiskatolisesta maailmasta. Paavi Franciscus on liittynyt ilmastonmuutoksen apostoleihin ja pitää syyllisenä fossiilisia polttoaineita käyttäviä teollisuudenaloja ja maita. Kato-

lisen teologian mukaisista kuolemansynneistä nimenomaan ahneus on syynä siihen, että ihmisen suhde luontoon on vääristynyt.

Meillä luterilainen kirkko on askeleen edellä muita maamme kirkkoja. Se muun muassa kannustaa seurakuntia ympäristönsuojeluun myöntämällä ympäristödiplomin, joka sitouttaa seurakunnan kestävään kehitykseen.

Pesosen mukaan ympäristödiplomissa katsotaan jopa sitä, ottaako pappi saarnastuolissa kantaa ympäristöasioihin ja kirjoittaako hän niistä paikallislehdessä. ”Diplomin hankkiminen vaatii työtä ja tahtoa.

Yleensä seurakunnassa on yksi aktiivinen toimija, joka vetää muut mukaan toimintaan.”

Ympäristödiplomin lisäksi luterilaiset kirkot julistavat ympäristösanomaa muun muassa vihreillä ripareilla ja ekopaastolla.

Tuorein osoitus kirkon ekoaktiivisuudesta on netissä toimiva teologien ja luonnontieteilijöiden keskustelufoorumi ilmastokannanotto.fi.

Näyttää siis selvältä, että ainakin luterilaisessa kirkossa suhde ympäristöön tiivistyy.

24

Luonnonsuojelija 1/2016

Keuruulle syntyy uusia Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO lentää Keurusseudun Luonnonystävien toimialueella korkeammalla kuin koskaan. Yhdistyksen luonnonsuojeluvastaava Ari Aalto vastaa kysymyksiin.

Keurusseudun Luonnonystävät on Vuoden paikallisyhdistys 2015!

Luonnonsuojelija onnittelee yhdistyksen aktiiveja!

Koonnut Liisa Hulkko Kuva Ari Aalto

Miten metsiensuojelu etenee Keuruun seudulla?

Viime aikoina upeasti! Vuoden sisällä suojeluun on siirtynyt METSO-ohjelman rahoituksella yli 140 hehtaaria vanhoja metsiä. Vuodesta 2008 alkaen on syntynyt noin 240 hehtaaria uusia luonnonsuojelualueita. Se on tulosta Keurusseudun Luonnonystävien ja Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin yhteistyöstä metsänomistajien ja viranomaisten, pääosin Keski-Suomen ELY-keskuksen, kanssa.

Kenelle kiitos kuuluu?

Vapaaehtoinen luonnonsuojelu on saanut Keurusseudulla uuden merkityksen, kun valtaosa uusista suojelualueista on synnytetty Luonnonsuojeluliiton paikallisvoimien vapaaehtoistyönä. Tietysti kiitos kuuluu myös ELY-keskukselle ja erityisesti metsänomistajille!

Miten metsänomistajat suhtautuvat suojeluehdotuksiin?

Ensimmäisistä yhteydenotoista näkyy yleensä varovainen innostus. Suojelupäätöksen jälkeen metsänomistajat ovat olleet järjestään tyytyväisiä päätökseen ja maksettuun korvaukseen.

Miten yhdistyksessä suhtaudutaan METSOrahojen leikkauksiin?

METSO-ohjelma on tuonut uutta toivoa viimeisten yhä jäljellä olevien vanhojen metsien suojeluun. Nyt toivo on valitettavasti katkeamassa hallituksen säästöihin, joissa ohjelman rahoitusta leikataan merkittävästi. Näin suuri hankintamäärärahojen leikkaus tietänee loppua myös luonnonystävien vapaaehtoisvoimin toimivalle METSO-markkinoinnille ja maanomistajien kontaktoinnille, sillä eioo-rahhoolla on turha metsänomistajia vaivata.

Mitä yhdistyksen metsiensuojelutyössä tapahtuu seuraavaksi?

Keuruulaisittain pientä valoa tilanteeseen tuovat Metsähallituksen omistamat lakkautetun varuskunnan arvokkaat vanhat metsät. Niiden suojelu on nyt entistäkin tärkeämpää, sillä yksityismetsien METSO-ohjelman hiipuessa valtionmaiden rooli jälleen korostuu. Valtion itsensä jo omistamille maille tehtävällä suojelupäätöksellä voidaan entisen varuskunnan alueella pelastaa noin 270 hehtaaria lajistollisesti arvokkaita vanhoja metsiä.

Vuoden paikallisyhdistys 2016 palkitaan luonnonsuojelussa ansioitumisesta. Vuoden vapaaehtoisena palkitaan ensimmäistä kertaa toimintaa elävöittävä tuore kasvo. Piirit ja yhdistykset voivat ehdottaa palkittavia vapaaehtoistyön koordinaattorille: kirsi.ahonen@sll.fi

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, toimisto: p. (09) 228 08 224, toimisto@sll.fi, muiden työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Seuraa: sll.fi, Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median kanavat: sll.fi/some Jäsenpalvelu: sll.fi/asiakaspalvelu Tue: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

ETELÄ-HÄMEEN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri: Piirin kevätkokous 12.3. klo 12–15. Ari Lehtinen esitelmöi Suomen lintujen uhanalaisuudesta. Sääntömääräiset asiat. Paikka: kaupunginkirjaston musiikkisali (Lukiokatu 2).

Lisätietoja: karri.jutila@sll.fi, p. 050 5768 953.

•

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Hyönteiskerho Cupidon kerhoilta 17.3. klo 18–20. Ohjelma avoin, tuo kuvaesitys! Paikka: Stone Gallery Lunnikivi (Idänpääntie 6).

Lisätietoa: martti.raekunnas@pp.inet.fi.

•

•

Kasvikerho Pulsatillan kerhoilta 21.3. klo 18–20. Paikka: Kumppanuustalo (Kirjastokatu 1). Lisätietoa: pirjo.virtanen@pp5.inet.fi.

Cupidon kerhoilta 14.4. klo 18–20. Ohjelma avoin – kuvaesityksiä voi tuoda. Paikka: Stone Gallery Lunnikivi (Idänpääntie 6). Lisätietoa: martti.raekunnas@pp.inet.fi Pulsatillan kylmänkukkaretki 30.4. klo 10–14 Renkoon. Kimppakyydit lähtevät Hämeenlinnasta pääkirjaston pysäköintialueelta.

Lisätietoja: pirjo.virtanen@pp5.inet.fi.

Pulsatillan kevätretki 16.5. klo 17.20–21 Sattulan lehtoon. Kimppakyydit lähtevät Hämeenlinnasta pääkirjaston pysäköintialueelta.

Lisätietoja: pirjo.virtanen@pp5.inet.fi.

Ilmoittautumiset:Jarmo Kuitunen, p. 040 839 7171, jarmo.kuitunen@konecranes.com.

Janakkalan Luonto ja Ympäristö: Kevätkokous su 20.3. klo. 12 Janakkalan Maataloustuottajien Pirtti Kuotolanjärven pohjoisrannalla (Pirtintie 40). Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen illanviettoa mm. saunomisen merkeissä.

Jäsenretki Kokkolan edustalla sijaitsevalle Tankarin majakkasaarelle ke–la 15.–18.6. Tutustu: tankar.fi. Retki tarkoitettu ensisijaisesti JLY:n ja K-Hly:n jäsenille. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Ari Lehtinen, p. 0400 599 623, ari.lehtinen12@gmail.com.

Jäsenretki Sydän-Savoon Rantasalmen Hako-Apajaan pe–su 5.–7.8. Tutustu: porosalmi.net/hakoapaja. Yhdistys tukee retkelle osallistuvia jäseniään 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi jäsenmaksun suuruisella summalla.

•

• • • • • •

Salpausselän luonnonystävät: Earth hour –retki Selkäsaaren laavulle la 19.3. Lähtö Lahden vanhalta linja-autoasemalta klo 18.30 ja Karjusaaren parkkipaikalta klo 19. Yhdistys varaa eväitä. Retki on maksuton. Lisätiedot: Petri Honkanen, p. 041 593 420.

Retki Lapakiston luonnonsuojelualueelle su 24.4. Lähtö Koiskalantien ja Kalliojärven risteyksestä klo 11. Jatketaan autoilla Kilpasen suuntaan ja tutustutaan mm. majavanpesään, käydään Kalliojärven eteläpäässä sekä Seelammin laavulla. Yhdistys tarjoaa eväitä. Pituus n. 5 km. Maksuton retki. Lisätiedot: Petri Honkanen, p. 041 593 420.

Korvasieniretki Nastolassa la 14.5. klo 11–14. Lähtöpaikka Nastolan Urheilukeskuksen vierestä (Turrantie 4:n p-paikka). Omat eväät mukaan (ei makkaranpaistomahdollisuutta).

Retki on maksuton. Lisätiedot: Tiina Santala, p. 050 566 1422.

• •

ETELÄ-KARJALAN PIIRI Vs. aluepäällikkö Laura Blomqvist, p. 050 911 7162, etela-karjala@sll.fi, saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

Luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala: Juha Taskisen kuvakertomus maailman järvihylkeistä 7.3. klo 18–20 Lappeenrannan Linnoituksessa, Kehruuhuoneessa. Maailmassa on viidessä järvessä pysyvä hyljekanta. Juha Norppa Taskinen ja suojelubiologian dosentti Mervi Kunnasranta tekivät kolmen vuoden aikana tutkimusmatkoja Laatokalta Alaskaan.

Kaakonkulman virtavedet ja vaelluskalat 31.3. klo 18–20. Ks. Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys.

• •

Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys: Pöllöretki pe 4.3. (varalla 11.3.) klo 18. Kokoontuminen Imatran uimahallin parkkipaikalla klo 18, josta lähtö kimppakyydein kohti Imatran ja Joutsenon pöllömaita. Lisätietoa: juha.jantunen@allergia.fi, p. 050 3643 693.

Lepakkoilta 15.3. klo 17.30–19 Imatran kirjastossa. Luontokartoittaja Karri Kuitunen kertoo nahkasiipien elämästä kuvien ja ääninäytteiden avulla ja paljastaa, miksi lepakot viihtyvät Vuoksella. Esitys klo 17.30 pääkirjaston neuvotteluhuoneessa. Ennen esitystä klo 17 yhdistyksen kevätvuosikokous.Lisätietoa: juha.jantunen@allergia.fi, p. 050 364 3693.

• •

Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Juha Taskisen kuvakertomus maailman järvihylkeistä 7.3. klo 18–20 Saimaan luonnonsuojelukeskuksessa. Ks. Luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala. Esityksen jälkeen klo 20

•

25

Luonnonsuojelija 1/2016

suojelualueita

Lyhyesti: Keurusseudun Luonnonystävät - Alue: Keuruu ja Multia, kuuluu Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiriin - Jäsenmäärä: yli 200 eli lähes kaksi prosenttia alueensa väestöstä

Keurusseudun Luonnonystävien pitkäaikainen puheenjohtaja Pertti Sulkava Keuruun Koirakallion metsässä, joka suojeltiin syksyllä 2015.

- Aktiivinen retkitoiminta: järjestää noin 40 retkeä tai tapahtumaa vuosittain.

Suosituimpia: kesäinen luontoilta kotiseutumuseolla, soiden ennallistamistalkoot ja nelipäiväinen lastenleiri - Muuta toimintaa: kaavoitukseen vaikuttaminen, turpeenkaivun vastustaminen, metsien suojelu, niittyjen hoito, soiden ennallistus, nuortenleirien järjestäminen - Vaihtotori Haapamäen vesitorninmäellä.

Ehjää käyttökelpoista tavaraa voi tuoda ja viedä ilmaiseksi. Tori on auki joka lauantai klo 10–12.

Vahvasti tapahtumaorganisoinnissa ja tiedotuksessa mukana oleva Matti Aalto korostaa yhteistyön vaikutusta tuloksellisuuteen. Muiden luontojärjestöjen lisäksi yhteistyökumppaneita ovat olleet esimerkiksi Keuruun kaupunki, ELY-keskus, paikallislehti ja UPM. Kelyläiset ovat pitkään olleet kantava voima Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin työssä ja aktiivisia myös valtakunnallisessa vaikuttamisessa.

- Yhdistys osallistuu myös aktiivisesti valtakunnallisiin lintu-, perhos-, liito-orava-, myyrä-, saukko-, sammakko- ja moniin muihin lajitutkimuksiin sekä tuottaa omia tutkimuksia.

- Lue lisää: //sll.fi/keurusseutu//, Facebook

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat kevätkokous. Käsitellään toimintakertomus, tilinpäätös 2015 ja yhdistyksen sääntömuutos.

Lisätietoja: Kimmo Saarinen, p. 041 4631 737.

Järven tarinan takana 29.2. klo 18–20 Etelä-Karjalan kansalaisopiston salissa (Pohjolankatu 27). Elokuvan kuvaaja Hannu Siitonen kertoo ja näyttää otoksia elokuvan teosta. Lisäksi järviä ja vesiä tutkinut Kari-Matti Vuori kertoo suomalaisen järviluonnon tilasta ja vesien suojelutarpeista. Järjestetään EteläKarjalan kansalaisopiston kanssa. Lisätietoa: kimmo.saarinen@allergia.fi, p. 041 463 1737.

Linnoituksen lintukävely I 13.3. klo 10–12 ja II 17.4. klo 9–11. Pusupuiston esiintymislavalla Linnoituksessa. Kaikille avoimet linturetket järjestää Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys. Lisätietoja: Juha Juuti, p. 0500 221 213 Timo Nurkan kuvaesitys "Perhosista petoihin" 21.3. klo 18–20 Kehruuhuoneessa, Lappeenrannan linnoituksessa. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, p. 041 4631 737.

Manu Vihtosen esitys Kaakonkulman virtavedet ja vaelluskalat 31.3. klo 18–20 Kehruuhuoneessa, Lappeenrannan linnoituksessa. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, p. 041 4631 737.

Niemisensaaren kasviretki 21.5. klo 13–15 Riihilahti, Lappeenranta. Järjestetään Kohtuusretriittiin liittyvien talkoiden ohessa.

Alkaa Riihilahdesta Luonnonperintösäätiön tiluksilta (Ajo-ohje: Kaukaan tehtaiden ohi Hyötiönsaareen ja Vehkataipaleen suuntaan, käännös vasemmalle Riihilahdentielle ja sitä

•

• • • •

loppuun asti. Matkaa Hyötiöstä reilu 10 km.

Lisätietoja: Kimmo Saarinen, p. 041 4631 737.

ETELÄ-SAVON PIIRI Toiminnanjohtaja Timo Luostarinen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

KAINUUN PIIRI Toiminnanjohtaja Anna Immonen, p. 045 644 4733, kainuu@sll.fi Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani Seuraa: sll.fi/kainuu, Facebook: Kainuun luonnonsuojelupiiri, twitter.com/SLL_Kainuu Kainuun luonnonsuojelupiiri: Piirin jäsenlehti Kainuun Luonto on verkossa: sll.fi/kainuu/kainuun-luonto. Tilaa paperiversio ilmaiseksi: kainuu@sll.fi!

Seuraa Kainuun ajankohtaisia luonto- ja ympäristöasioita piirin Facebook-sivulla.

• •

Sotkamon Luonto: Luonto lainassa -viikko Sotkamon kirjastossa (Markkinatie 1) 29.2. asti. Kainuulaisten luontokirjojen ja sotkamolaisten luontoharrastajien tekstien näyttely. Tervetuloa! Lisätietoa: sotkamonluontory.blogspot.fi.

Umpihankihiihtoretki la 27.2. Lähtö kimppakyydein klo 10.30 Sotkamon virasto-

• •

talon/kirjaston parkkipaikalta (Markkinatie 1) Ontojoelle oppaan Alpo Komulaisen luokse (Kuhmontie 239). Starttaamme suksille klo 11.

Palaamme n. klo 14, jonka jälkeen kevätkokous. Eräsuksia ja erähiihtokenkiä voi kysyä lainaan pj. Leena Korhoselta, p. 044 2034 301.

KESKI-SUOMEN PIIRI Toiminnanjohtaja Juhani Paavola, p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi Luonnonsuojeluliitto Keski-Suomi: Kevätkokous jäsenille 29.3. klo 17.30–19.45.

Klo 18.15 piirin sisäinen tilaisuus yhdistystemme hallitusten aktiiveille. Liiton vs. toiminnanjohtaja Leo Stranius esittäytyy. Paikka: Jyväskylän kaupunginkirjaston pienempi luentosali.

Lisätietoa: Juhani Paavola, p. 040 354 0063.

•

Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys: Perhetapahtuma 17.4. klo 10–13. Haukanniemessä. Ohjelmassa tehtävärasteja ja luonnon tarkkailua. Tervetuloa! Voit myös tulla mukaan järjestelytyöhön, ilmoittaudu: anita.patynen@gmail.com tai p. 040 508 9428.

Järj. yhdessä Jyväskylän ympäristöluotsien ja Luonto-Liiton Keski-Suomen piirin kanssa.

Kohtuutalouden aika? -yleisötilaisuus 26.4. klo 17.30–20 Jyväskylän kaupunginkirjasto pienessä luentosalissa. Kertomassa ja

• •

keskustelemassa Tuuli Hirvilammi, Maria Joutsenvirta, Marko Ulvila ja Kristoffer Wilén, joilta ilmestyy teos Talous kasvun jälkeen.

Jämsänseudun Luonnonystävät: Koskikararetki Hassinkoskelle 6.3. klo 10.15–14. Kimppakyyti 4 €/hlö: J:koski Neste klo 10.15 ja Jämsän S-Market klo 10.30. Ilmoittaudu: luonnonystavat.jamsa@gmail.com tai Sari Jussila, p. 0400 769 461. Säänmukainen varustus, omat eväät. Lisätietoa: luonnonystavat.jamsa@gmail.com, p. 0400 769 461.

Kevätkokous 7.3. klo 17.30–20 Jämsänkoskella. Kahvi + leivonnainen 2 €. Varaa tasaraha mukaan. Paikka: Kukkawalo (Koivutie 18, pohjoisen päädyn ovesta sisään). Lisätietoa: sarijussila15@gmail.com, p. 0400 769 461.

Lumikenkäretki Isojärven kansallispuistoon 19.3. klo 10–15. Kimppakyyti (4€/hlö): Neste Jämsänkoski klo 10, S-Market Jämsä klo 10.15. Lähtö Heretyn P-paikalta klo 11. Varustaudu sään mukaan ja omin eväin. Lumikenkiä voi vuokrata, hinta 6 € (varaa tasaraha). Ilmoittaudu: luonnonystavat.jamsa@gmail.com tai Jorma Tuomijärvelle, p. 040 757 5538 viimeistään 14.3.

Maaliskuussa kuuntelemme pöllöjen soidinääntelyä Jirka Lahtisen opastuksella. Kutsu sähköpostitse ja Facebook-sivuillamme. Liity listalle: luonnonystavat.jamsa@gmail.com.

Aurinkosähköä kotiin ja mökille la 9.4. klo 13 alkaen. Luennoitsijana on energia-asiantuntija Janne Käpylehto. Maksu 10 € (sis. kahvi-

• • •

• •

26

Luonnonsuojelija 1/2016

•Tapahtumat Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri: Piirin kevätkokous Kouvolassa to 24.3. klo 18. Vieraana Luonnonsuojeluliiton vs. toiminnanjohtaja Leo Stranius.

Piirihallituksen kokous Haminassa to 21.4. klo 18.

Piiripäivä ja piirihallituksen kokous Pohjois-Valkealassa la 21.5. klo 10 alkaen.

tarjoilun) tilille Jämsänseudun luonnonystävät ry, FI06 1219 3006 1010 25! Ilmoittaudu: Sari Jussila, p. 0400 769461 tai luonnonystavat.jamsa@ gmail.com. Paikka: Vitikkala-sali (Joonaantie 1).

Muuton tarkkailua 19.4. klo 16.45–19 Lokalahdella, yhdessä Keski-Suomen parhaista lintupaikoista. Sijaitsee Jämsän Kaipolan tehtaiden läheisyydessä. Paikalla on KeskiSuomen Lintutieteellisen yhdistyksen opas klo 17–19. Kimppakyyti (4 €): Neste Jämsänkoski klo 16.45, S-Market Jämsä klo 17. Lisätietoja: Sari Jussila, p. 0400 769 461.

Retki vanhan metsän alueelle Kärppäjärvelle 5.5. klo 10–15 Ruolahdelle, Kuhmoisiin. Kimppakyyti: Neste Jämsänkoski klo 10, S-Market Jämsä klo 10.15. Ilmoittaudu: luonnonystavat.jamsa@gmail.com, p. 040 757 5538 ja kerro, voitko tarjota kyytiä tai tarvitsetko sitä viim. 2.5. Kimppakyytimaksu 4 €/hlö. Varusteet sään mukaan ja omat eväät.

Yhdistys mukana Yritetään yhdessä -messuilla 28.5. klo 9–14 Jämsän lukiossa (Keskusk.

16). Lisätietoja: Sari Jussila, p. 0400 769 461.

Meri-Kymen Luonto: "Korpiretket ja Taigalunta" luontokuvaillassa, Mika Honkalinna, 25.2. klo 18 alkaen Kotkan pääkirjaston auditoriossa. Sisäänpääsymaksu 5 €, SLL-jäsenet 0 €.

Seppo Vuokko: kevään luonnon herääminen 2.4. klo 14 Kotkan Langinkoskella.

Arktika Ulko-Tammioon Metsolan Merimatkojen kanssa Kajava-aluksella 14.5. klo 8–17.

Ilmoittaudu: merikymenluonto1@gmail.com tai Ritva Huusko-Helminen, p. 050 4670 497.

Kansallinen kaupunkipuistotilaisuus 6.6.

Koiralenkit joka kuukausi Jumalniemessä, Ritva Huusko-Helminen, p. 050 4670 497.

Keurusseudun Luonnonystävät: Jollei toisin mainita retkillä lähtö kimppakyydein Keuruun linja-autoasemalta ja lisätiedot Jouko Pihlaiselta: jouko.pihlainen@ suomi24.fi, p. 040 843 1709.

Pohjois-Kymen Luonto: Lisätietoa: pohjoiskymenluonto@gmail. com, sll.fi/pohjoiskymenluonto ja facebook.com/Pohjoiskymenluonto. Toimisto Vaahteratalolla: Varuskuntakatu 8, Kouvola

Pöllöretki 5.3. klo 18.30–21.

Joutsenretki 3.4. klo 9–12.

Koskiretki Tarhianjoelle 8.4. klo 18–20.30.

Suuren kiven retki 15.4. klo 18–20 Valkeiskankaan luolakivelle.

Lintujen kevätmuuton havainnointia Riihossa ja Manniskylällä 16.4. klo 5–13. Paikalle voi tulla milloin vain. Ilmoittaudu, jos tarvitset kyytiä.

Turvesuoretki Keuruun Kalikkasalon soille 22.4. klo 18–20.30.

Kevätkukkaretki 29.4. klo 18–20.30. Sammaliston sinivuokot. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta, Haapamäen Suojalta voi tulla kyytiin.

Valkeisretki Hinkkaperän Valkeiselle 1.5. klo 18–20.30.

Tornien taisto -lintutorniretki 7.5. klo 5–13. Osallistutaan useissa torneissa, ainakin Riihon Lehdontiellä ja Himmaanmäessä. Ilmoittaudu, jos tarvitset kyytiä.

Susivaellus Limpsingin rotkosta Huhkojärvelle 8.5. klo 8–16. Osin polutonta kävelymatkaa noin 7 km.

Vanhan metsän retki Härkösen metsään Asunnalle 13.5. klo 18–20.30.

Taivaanrantojen tiirailua 20.5. klo 18–20.

Retki Simsiön Pirttimäkeen.

Kevätretki Ruoveden Siikanevalle ja Siikajärvelle 21.5. klo 8–17. Lähtö Keuruun linjaautoasemalta 8 ja Haapamäen Suojalta 8.15.

Ilmoittaudu viikkoa ennen!

Lähiluontoretki Varissaaren metsään 27.5. klo 18–20.30.

Kevätkokous Vaahteratalolla 8.3. klo 18.

Sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Lisätietoa: pohjoiskymenluonto@gmail.com.

Jäsenilta 12.4. klo 17–19. Paikkana Vaahteratalon luontotoimisto. Tarjolla kahvia, teetä ja pientä purtavaa. Luontopuoti on auki.

Museokorttelin Käsityö- ja taitopäivä 24.4. klo 11–16. Työnäytöksiä, kädentaitajia ja toimintaa koko museokorttelin alueella. Vaahteratalon pihassa ohjelmaa. Puoti on auki.

Jäsenilta 10.5. klo 17–19 Vaahteratalolla. Tarjolla kahvia, teetä ja pientä purtavaa. Luontopuoti on auki.

Luontoilta 17.5. klo 18–20 Anjalan kulttuuripuistossa (Ankkapurhantie 11). Asiantuntijaraati vastaa kysymyksiin. Lähetä kysymyksiä: pohjoiskymenluonto@gmail.com. Järj. yhdessä Ankkapurhan kulttuurisäätiön kanssa.

Retki Myllypuron puronvarsilehtoon 22.5. Tarkemmat tiedot: sll.fi/pohjoiskymenluonto ja facebook.com/Pohjoiskymenluonto.

Lisää tapahtumia tulossa, seuraa nettisivujamme ja paikallislehtien tapahtumavinkkejä.

•

•

•

• • • • • • • • • • • • • •

KYMENLAAKSON PIIRI Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto ja puoti: Varuskuntakatu 8, 45100 Kouvola. Vaahteratalon luontotoimisto ja -puoti auki ma–ke klo 10–15.

Puodin valikoimissa mm. kirjoja ja paitoja ja luomutuotteita, tule tutustumaan!

Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

• • • •

• • • •

• • • • • • •

LAPIN PIIRI Toiminnanjohtaja Tarja Pasma, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Valtakatu 22, 96200 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 9.30–14 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/sll.lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri

PIRKANMAAN PIIRI Aluesihteeri Juho Kytömäki, p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri Luonnonsuojeluliitto Pirkanmaa: "Pirulanvuorelta Uuhisuolle ja Ekojärvelle – Sastamalan arvokkaat luontokohteet" -kurssi

•

13.4.–11.6. (37 oppituntia). Paikka: Sastamalan opisto (Onkiniemenkatu 1). Toteutetaan yhteistyössä Sastamalan ympäristöyhdistys ry:n kanssa. Kolme luentoiltaa ja neljä maastoopetuspäivää. Vetäjänä nokialainen eräopas ja luontokartoittaja Kaija Helle, p. 044 017 7180 ja kaija.helle@sll.fi. Ilmoittautuminen: sastamalanopisto.fi. Kurssin tunnus on 4102001 ja maksu 55 €. Luennot klo 18–20.15.

Ikaalisten Luonto: Vuosikokous 7.3. klo 18–20 MTK:n kokoustiloissa (Poppelikatu 1). Kahvitarjoilu, tervetuloa!

Lisätietoja: Sari Jaakkola, p. 050 576 7950.

•

Kyrön luonto: Kevätkokous 15.3. klo 18–19.30 Hämeenkyrön kirjastossa (Kyrönsarventie 16). Lisätietoja: sihteeri Annukka Raipala, p. 050 467 3781.

•

Nokian Luonto: Talvilintujen laskenta Nokian Kauniaisissa. Kuljemme 8 km reitin ja laskemme linnut ja nisäkkäät asiantuntijan opastamana. Tiedot luovutetaan Luonnontieteelliselle keskusmuseolle: luomus.fi/fi/talvilintulaskennat. Mukaan mahtuu 5 hlöä. Lämpimät vaatteet ja evästä mukaan. Kokoonnumme Kauniaisissa, Huhtivalkamantien alussa. Ilmoittaudu: nokianluonto@gmail.com, p. 045 888 3720.

Retki Intianlahden muinaisuomalle 12.3. klo 10–14. Lähtö Knuutilan kartanon p-paikalta Lukkisalmentiellä Siurossa. Varusteena säänmukainen vaatetus ja eväät.

Oppaina Anne Viitalaakso ja Kaija Helle, jolle ilmoittautumiset, p. 044 017 7180 tai kaija. helle@sll.fi. Tervetuloa!

Kevätkokous 30.3. 17.30–19. Kahvit Kerholassa (Souranderintie 13) klo 17.30, kokous klo 18. Lisätietoja: Timo Lepistö, p. 044 505 5999.

Lintujen tarkkailua 9.4. klo 10–12 Nokian Taivalkunnassa Alasenlahdella. Sopii erityisesti lintuharrastuksen alussa oleville ja perheille. Oppaina Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen pj. Jukka T. Helin ja Nokian Lintukoulun Anne Viitalaakso, jolta tiedustelut p. 045 888 3720, nokianlintukoulu@gmail.com.

4-osainen kurssi: Luonnonaarteita kulkijan silmin – neljän kunnan alueella (Vesilahti 12.5., Lempäälä 19.5., Pirkkala 2.6. ja Nokia 9.6.). Järjestetään Pirkan opiston kanssa. Varusteena säänkestävät vaatteet ja jalkineet sekä eväät. Vetäjänä Kaija Helle, jolle tiedustelut kaija.helle@sll.fi tai p. 044 017 7180. Maksu 20 €/neljä retkeä. Ilmoittautumiset: pirkanopisto.fi tai p. 03 565 22500. Kokoontumiset klo 17.50 ja päivittäinen kesto klo 18–20.15.

Kuljemme kimppakyydeillä.

Retki Siuron Linnavuorelle 29.5. klo 10–14. Tutustumme vuoren geologiaan, muinaishistoriaan ja lajistoon. Säänmukainen vaatetus, maastojalkineet ja retkieväät. Retkelle mahtuu 25 hlö:ä ja järjestämme Nokialta kimppakyytejä. Oppaana Kaija Helle, jolle ilmoittautumiset: kaija.helle@sll.fi tai p. 044 0177 180.

•

• • • •

•

Oriveden luonnonsuojeluyhdistys: Yhdistyksen uusien sääntöjen mukainen vuosikokous Oriveden opistolla to 17.3. klo 19 ja sitä ennen luontokuvaesitys klo 18.

Lisätiedot: pj. Jyrki Heimonen, p. 050 5500369.

Pönttötalkoot Vehkalahden koululla la

• •

9.4. klo 11–15. Lisätietoja: jyrki.heimonen@ aarnipaja.fi Pälkäneen seutu: Lisätietoja kaikista tapahtumista: pj Martti Sivonen, p. 050 304 3939.

•

Vuosikokous la 12.3. klo 17 Mikkolan navetalla (Keskitie 5, Luopioinen). Notkuva kahvipöytä! Anu Murto pitää esitelmän biologisen luonnonmukaisen viljelyn menetelmistä.

Pilkkiretki la 19.3. Tykölänlahdelle. Kokoonnutaan Klemolan pihassa (Äimäläntie 715).

Nuotioeväät.

Retki Tanhuanpään ikimetsään su 15.5.

Lähtö Sappeen risteyksen jätepisteeltä klo 10.

Tutustumme metsäpalstoihin su 22.5., joilla on toteutettu avohakkuuton, jatkuvan kasvatuksen periaatteita noudattava hakkuu.

Lähtöklo 10 Rautajärven Elontähkästä.

• • •

Sastamalan ympäristöyhdistys: Sastamalan arvokkaat luontokohteet -kurssi 13.4.–11.6. Ks. Luonnonsuojeluliitto Pirkanmaa

•

Tampereen luonnonsuojeluyhdistys: Hallituksen kokous 15.3 klo 17 osoitteessa Kuninkaankatu 39, Tampere.

Retkitoiminnan suunnitteluilta 16.3. klo 18–21 piirin toimistolla (Kuninkaankatu 39).

Lisätietoja: retkiryhma@gmail.com. Mukana Luonto-Liiton Hämeen piiri.

Kevätkokous 21.4. klo 18 ympäristötietokeskus Moreniassa.

• • •

Virtain luonnonsuojeluyhdistys: Jollei toisin mainita, lisätiedot tapahtumista: Larissa Heinimäki, p. 040 776 2797.

•

Omenapuiden varttamiskurssi 19.3. klo 10–14. Mukaan terävä veitsi, esim. mattopuukko. Vetäjänä hortonomi Tapio Ykspetäjä.

Paikka Eero Heinosella (Lakarintie 29). Mukaan mahtuu 10 henkilöä. Ilmoittautumiset 11.3. mennessä: larissa.heinamaki@iki.fi.

Kevätkokous 31.3. 18.30–20. Tilinpäätöskokous. Kahvi- ja teetarjoilu, pikkupurtavaa.

Kirsti Koro esittelee galleriaa ja taideteoksia.

Paikka Kirstin Galleria (Ittemäentie 56, kotipoint.fi/kirstingalleria/index.html).

Pönttötalkoot 5.5. klo 11–14 Eero Heinosella (Lakarintie 29). Mukaan vasara ja työhanskat.

Lisätietoja: Eero Heinonen, p. 0500 132 151.

Tornien taisto ja luontopäivä 7.5. klo 10–13. Tapahtumapaikkana Nuorisokeskus Marttinen ja Marttisen lintutorni. Lintulajien tarkkailu alkaa jo klo 5. Muut tapahtumat klo 10. Linnunpönttöjen rakennusta, makkaran paistoa, nuotiokahvia ym.

Taimienvaihtotori 15.5. klo 12–13 kaupungintalolla Galleria Virinän edessä. Tuo tullessas, vie mennessäs! Muista nimetä kasvit.

• • • •

POHJANMAAN PIIRI

Aluesihteeri Teemu Tuovinen, p. (06) 312 7577 / 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaanpiiri ry Kauhavan Luontoyhdistys Valokki: Kevätkokous to 25.2. klo 18 Ruotsalan monitoimihallin luokkatilassa (os. Ruotsalantie 103,

•

27

Luonnonsuojelija 1/2016

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

käynti vas. puolelta sivuovesta). Klo 19 Erkki Korpimäen kuvaesitys Tansaniasta.

Lintujen kevätmuuton tarkkailuaamu la 16.4. klo 6–13 Kauhavan Alajoen Annalan lintuhavaintoasemalla. Ilmoittautuminen: p. 040 754 3432, mikko.haapoja@hotmail.com.

Metsä- ja suoretki Kauhavan itäosaan la 21.5. klo 8–14. Lähtö Kauhavan kirkon p-paikalta klo 8 omilla autoilla. Makkaranpaistomahdollisuus. Ilmoittautumiset: Erkki Korpimäki, p. 0400 163 228 tai Pekka Rajala, p. 050 401 3086.

•

•

POHJOIS-KARJALAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Toimisto: Kauppakatu 44, 80100 Joensuu Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi Ylä-Karjalan luonnonystävät: Valokuvanäyttely "Yläkarjalainen metsä" Valtimon kirjastossa 29.2. saakka. Raija Kiviojan, Timo Kovasen ja Keijo Luodon valokuvia Nurmeksen ja Valtimon metsistä.

•

POHJOIS-POHJANMAAN PIIRI Aluepäällikkö Merja Ylönen, p. 044 929 0550, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: PL 326, 90101 Oulu, Käyntiosoite: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa Lakeuden Luonto: Toimialue: Liminka, Lumijoki, Tyrnävä

•

Luonto lainassa helmikuun loppuun Tyrnävän kirjastossa (Meijeritie 3, Tyrnävä).

Näyttelytilassa Arimo Eklundin luontovalokuvia, luontopolku, luontopuu, piirustuksia, yhdistysesittely. Luontopuut myös Temmeksen, Limingan ja Lumijoen kirjastoissa.

Pöllöretki 19.2. tai 26.2. klo 21 alkaen. Vetäjänä Minna Tuomala: ilmoita kiinnostuksesi retkelle, p. 040 555 8674. Seuraa ilmoittelua Facebook.com/lakeudenluonto Yleisöluento "Luonnosta lautaselle – tietoa villiyrteistä ja niiden hyödyntämisestä", luonnontuotekouluttaja Annikka Kujala, 29.2. klo 18 Liminganlahden luontokeskuksessa (Rantakurvi 6, Liminka). Luennon jälkeen kahvit ja sääntömääräinen kevätkokous.

Hiihto- ja pilkkiretki merelle 19.3. klo 11.

Lähtö Lumijoen Varjakasta, kalasataman parkkipaikalta. Vetäjänä Ulla-Maija Lumme.

Pönttötalkoot ja pönttötuunaus 3.4. klo 14 Kalaojilla (Seikkulankuja 3, Liminka).

Lintukuvafestivaaleilla yhdistys esitteillä Liminganlahden luontokeskuksen pihapiirissä 23.4.–24.4. Luontopolku, pönttömyyntiä & nikkarointia ja myös pöntön tuunausta luontomateriaaleilla ja maaleilla!

Linnut ja kyyt -luontoretki 1.5. Lähtö klo 10 Limingan S-marketin parkkipaikalta (Liminganraitti 9). Oppaina Minna Tuomala ja Teppo Mutanen.

Linturetki & Tornien taisto Hirvinevalla 7.5. klo 5–13. Tervetuloa linturetkelle "Tornin täristys" klo 10 alkaen. Lakeuden Luonnon joukkue opastaa lintujen tunnistamiseen. Vetäjänä Teppo Mutanen.

Temmeksen kevätmarkkinoilla toukokuussa yhdistysesittelyä ja pönttöjen nikkarointia.

• • • • • • • •

•

Taimienvaihtotapahtuma 1.6. klo 17–19 Limingan kirjaston edustalla (Liminganraitti 5, Liminka).

POHJOIS-SAVON PIIRI Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. (017) 262 3811, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Kirkkokatu 35, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 (ei kesä–elokuussa) Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi Koillis-Savon luonnonystävät: Erämaavaeltaja Alpo Someron Kanadan villi erämaa -valokuvanäyttely 11.3. saakka Juankoskella Ruukin leipomo-kahvilan tiloissa arkisin klo 8–16. Ma 29.2. klo 18–20 paikalla Jouni Somero vastaamassa isänsä kuvien herättämiin kysymyksiin. Tervetuloa!

Vuosikokous ke 30.3. klo 18 alkaen Muuruvedellä Topin maatilamyymälässä (Rantatie 8).

Sääntömääräiset asiat. Yleisötilaisuus "Luomutuotannon yhteys luontoon" kokouksen jälkeen klo 19–21. Kahvia ja teetä voi ostaa omakustanteisesti Topin myymälä-kahviosta.

Lisätietoa: Tuula Muranen, p. 044 033 1678.

•

Vuokon luonnonsuojelusäätiön APURAHAT 2016 Vuokon Luonnonsuojelusäätiön apurahat 2016 ovat haettavissa.

Tuettavien hankkeiden tulee liittyä elinympäristöjen tai huonosti tunnettujen tai uhanalaisten lajien suojeluun.

Tarkemmat tiedot hakemuksen laatimiseksi saa säätiön nettisivuilta tai ottamalla yhteyttä säätiön asiamieheen. Hakemusten on oltava perillä 31.3.2016 mennessä.

Asiamies Vesa Lepistö, vesa.lepisto@vuokonluonnonsuojelusaatio.fi, p. 0400 967 104 vuokonluonnonsuojelusaatio.fi

•

Siilinjärven yhdistys: Vuosikokous to 17.3. alkaen klo 17.30 Toivalan koululla (Vallantie 2). Sääntömääräiset asiat. Klo 18 Jari Mutanen Pohjois-Savon ELYkeskuksesta kertoo Finnpulp oy:n Kuopion Sorsasaloon suunnitellusta biotuotetehdashankkeesta. Piirin kevätkokous Mutasen esityksen jälkeen. Lisätietoja: siilinjarvenyhdistyssll@gmail.com ja aluesihteeri Marja Tenhunen, pohjois-savo@sll.fi.

Maksuton Luokasta luontoon -kurssi 15.4. klo 9–15 Toivalan koululla. Järjestetään Suomen Ladun kanssa. Lisätietoja: siilinjarvenyhdistyssll@gmail.com

•

•

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys: Tähtinäytöksiä sunnuntaisin 1.2.–15.3. klo 19–21 Huuhanmäen tähtitornilla. Pakkasraja on -25 astetta. Järjestäjänä Kuopion Tähtitieteellinen Seura Saturnus. Lisätietoja: pj. Juho Korhonen, p. 044 5694 250, sll.fi/ pohjois-savo/klyy/jaostot ja Facebook.com/ kuopionsaturnus Jäsenilta 7.3. klo 17–20 toimipaikassamme Pesässä (Kirkkokatu 35). Kiinnostaako luonto ja ympäristö, linnut, sienet tai tähtitaivaan ilmiöt? Tarjoilua. Lisätietoa: maaretvaananen@ hotmail.com, p. 044 5190 377.

Vuosikokous ja yleisötilaisuus ma 14.3. klo 18 alkaen Kuopion museon kokoushuoneessa (Kauppakatu 23, käynti pihan puolelta).

Sääntöjenmukaiset asiat. Kahvitarjoilu. Kokouksen jälkeen luontokuvaaja Olli Korhonen kertoo lintukuvauksesta. Keskustelua Suomen uhanalaisista lajeista. Lisätietoa: pohjois-savo@ sll.fi, p. (017) 262 3811.

120-vuotiaan KLYY:n kevätjuhla 5.5. yhdistyksen omistamalla luonnonsuojelualueella Maaningan Korkeakoskella. Luvassa on historiakulkue, synttärikakkua, nuotiolaulua.

Jäsenille ilmainen linja-autokyyti Kuopiosta. (muille hinta 20 €). Aikataulu: klo 11 lähtö Kuopiosta Maljalahdenkadulta kaupungintalon takaa, klo 12–14 synttäriohjelmaa Korkeakoskella, klo 14–15 vapaata aikaa (myös ohjattu retki),

• • •

•

Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Hakuaika on 18.1.–18.3.2016.

Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan.

Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön sekä pienempiä apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen.

Itämerirahastosta jaetaan apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön.

Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu hakulomakkeella, johon tulee liittää tutkimus- tai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön verkkosivuilta hakuajan alkaessa.

Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön asiamiehelle, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki viimeistään perjantaina 18.3.2016 klo 16.15 (postileiman päiväys riittää). Hakemuksia ei voi lähettää faxilla tai sähköpostilla.

Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, p. 040 527 5212, tarja.ketola@ sll.fi ja www. luonnonsuojelunsaatio.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus

28

Luonnonsuojelija 1/2016

•Tapahtumat klo 16 paluu Kuopioon. Sitova ilmoittautuminen linja-autokyytiin pe 15.4. mennessä: Maaret Väänänen, p. 044 519 0377 tai maaretvaananen@hotmail.com. Varaudu sään mukaan.

Sisä-Savon luonnonystävät: Vuosikokous to 3.3. klo 18 Rautalammilla Osuuspankin kerhohuoneella. Kokouksen jälkeen klo 19 yleisötilaisuus, jossa Jouko Pirppu esittää luontokuviaan Vesannolta.

•

Varkauden luonnonystävät: Perinteinen Liisan Lintukävely Tyyskässä 28.2. klo 10–12. Lähtö Varkauden kaupungintalon parkkipaikalta klo 10. Oppaana Liisa Tolvanen, p. 040 586 0790.

Kevätkokous ke 30.3. klo 18–19 Varkauden Päiviönsaaressa Op:n kerhohuoneella.

Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Lisätietoja: Hannu Räsänen, p. 0400 386 708.

Lintutorniopastusta Joroisten Pasalan lintutornissa 14.4. klo 17–19. Oppaana Eino Repo, p. 040 8454 983.

Lintutorniopastusta Varkauden Ruokojärvellä 17.4. ja 24.4. klo 9–12 Lintujen tarkkailun ohella voit nauttia nuotiokahvit. Oppaana luonnonystävien lintuharrastajia. Tervetuloa!

Lisätietoja: Liisa Tolvanen, p. 040 586 0790.

Lintutorniopastusta Varkauden Ruokojärvellä 7.5. klo 9–12. Yhdistyksen joukkue osallistuu Tornien Taistoon klo 5–13. Tule kannustamaan joukkue Pohjois-Savon ykköseksi!

Lisätietoja: Hannu Räsänen, p. 0400 386 708.

• • • • •

SATAKUNNAN PIIRI Aluesihteeri Risto Vilen, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Antinkatu 2, 28100 Pori, avoinna maanantaisin klo 10–16 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry Ala-Satakunnan Ympäristöseura: Vuosikokous ma 29.2. klo 17.30 Euran pääkirjastossa (Satakunnankatu 33). Ohjelma: vuosikokous, ympäristö- ja luonnonharrastuspalkintojen jako, kahvi, Satakunnan sääkset, Jouko Kivelä, uuden hallituksen järjestäytymiskokous.

Toukokuussa luontokuvauskurssi ja -retki Omassuolle. Tarkemmat tiedot: sll.fi/alasatakunta tai Facebook: Luonto ja ympäristö ASYS.

• •

Porin seudun ympäristöseura: Luonnonääni-ilta Luontotalo Arkissa 1.3. klo 18. Lisätietoa: porinseudunymparistoseura@gmail.com.

•

Rauman seutu: Kevätkokous ti 22.3. klo 18 Vanhalla kansalaisopistolla (Vähäkoulukatu 8). Tervetuloa!

•

UUDENMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani. veistola@sll.fi, puheenjohtaja Sirkku Manninen, p. 040 563 1546 Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki

Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri) Espoon ympäristöyhdistys: Lisätietoa: espyy.ry@kolumbus.fi, p. 040 507 2004, sll.fi/espoo.

•

Kevätkokous ke 30.3. klo 18. Kahvitarjoilu ja jutustelu alkaa klo 17.30. Paikka: Villa Apteekki (Pappilantie 5, 02770 Espoo). Tervetuloa!

Jäsenilta 27.4. klo 18 Villa Apteekissa. Teemana kaavoitus! Kahvitarjoilu jo klo 17.30.

•

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Pöllö- ja tähtiretki Vuosaaresta Talosaaren Torpalle pe 11.3. Lähtö klo 20 Vuosaaresta bussin 96 päätepysäkiltä. Oppaat: Paul Segersvärd, television Luonto lähellä -ohjelman tekijä ja Tuukka Perhoniemi, tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:stä. Kulkuyhteyksistä ym. lisätietoa: sll. fi/uusimaa/helsy/tapahtumat ja Mirja Reijonen, p. 050 1420. Muutokset mahdollisia, seuraa verkkosivujamme helsy.fi ja Facebookia.

Linturetki Uutelaan la 16.4. klo 9–12. Lähtö- ja paluupaikka: Vuosaaren Aurinkolahti, Kahvila Kampela (Uutelantie 1). Säävaraus.

Oppaana Paul Segersvärd.

Reitti 2000 -vaellus Luukista Laaksoon (33,64 km). Useita lähtöpaikkoja: Luukki (klo 9), Serena (klo 10.05), Louhelan rautatieasema (klo 14) ja Paloheinän ulkoilumaja (klo 18), retki päättyy Laaksoon klo 19 ja 22 välillä.

Tiedot mm. kulkuyhteyksistä: sll.fi/uusimaa/ helsy/tapahtumat.

Tornien taisto la 7.5. klo 5–13. Paikka selviää myöhemmin. Piipahda milloin vain! Klo 10 on lyhyt yleinen linturetki tornin läheisyydessä.

Geologia- ja kääpäretki Keskuspuistoon ma 9.5. Lähtö- ja paluupaikka: Paloheinän ulkoilumaja (Pakilantie 124). Kävelyä n. 5 km.

Oppaina geologi Antti Salla ja kääpäasiantuntija Olli Manninen. Vaativuus: Haltiavuorella on jyrkkiä, tiettömiä mäkiä. Kulkuyhteyksistä ym. lisätietoa: sll.fi/uusimaa/helsy/tapahtumat ja Mirja Reijonen, p. 050 1420.

Linturetki Vartiosaareen la 14.5. Veneen lähtöpaikka ja -aika ilmoitetaan myöhemmin.

Säävaraus. Oppaana Paul Segersvärd.

Lepakkoretki Herttoniemen kartanon puutarhaan pe 27.5. Lähtö kartanon (Linnanrakentajantie 12) portailta klo 22.45 ja kesto n. 2 h. Retki on vaativuudeltaan helppo. Muut lepakkoretket ilmoitetaan myöhemmin.

Villivihannesretki Talosaaren Torpalle la 28.5. Lähtö klo 11 Östersundomin Talosaaren ulkoilualueen opastaulun luota, Husön ratsastuskeskuksen vierestä. Oppaana diplomiravintoneuvoja Heidi Junkkari. Käymme poimintaretkellä ja valmistamme nokkoskeittoa ja vuohenputkisalaattia. Omat eväät täydennykseksi mukaan. Sateen sattuessa sisätiloissa.

Ilmoittaudu verkkolomakkeella, sähköpostitse helsy@sll.fi tai tekstiviestillä p. 050 301 1633.

Maksuton. Kulkuyhteyksistä ym. lisätietoa: sll.fi/uusimaa/helsy/tapahtumat ja Mirja Reijoselta, p. 050 1420.

•

• • • •

• • •

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys: ”Luonnosta hyvinvointia tutkimustiedon valossa” ke 16.3. klo 18 pääkirjaston ryhmätilassa. Terveydenhoitaja Tarja Tauriainen kertoo luonnossa liikkumisen terveysvaikutuksista.

•

•

Joutsenretki Ridasjärvelle su 10.4. Lintutornilla on yhdistyksen edustajia oppaina klo 9–11. Perille pääsee polkupyörällä!

Järvenpään ympäristöyhdistys: Retkistä, talkoista ja tapahtumista tarkempaa tietoa: sll.fi/jympy, facebook.com/ jympy ja paikallislehdissä.

•

Kevätkokous 29.2. klo 19–20.30 Järvenpäätalolla. Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä purtavaa. Käsiteltävänä sääntömääräiset asiat ja sääntömuutoksesta päättäminen. Lisätietoa: info@jympy.fi, p. 040 705 7278.

Retkeilijän turvallisuuskurssi Järvenpää-talon Venny-kabinetissa ma 14.3. ja ke 16.3. klo 18.30–21. Järj. yhteistyössä Järvenpään Retkeilijäin kanssa. Maksuton kurssi. Kokenut vetäjä Riitta Sairinen.

Linnunpönttötalkoot la 19.3. klo 9–13 Järvenpään seurakunnan puutyökerhon tiloissa Kansakoulunkatu 13 (Kirkonkulma). Ilmoittautuminen p. 050 413 9601 (Niitepõld). Paikalla ohjausta ja rakennusaineita. Voit tehdä pöntön omaan käyttöösi tai lahjoittaa sen yhdistykselle.

Helatorstain bussiretki to 5.5. klo 9–18 Lopelle. Tarkempaa tietoa myöhemmin. Osallistumismaksu.

Järvenpää-päivänä la 7.5. yhdistys esittelee toimintaansa kävelykatu Jannella.

Linturetkistä tietoa myöhemmin verkkosivuilla, Facebookissa ja paikallislehdissä.

Joukhainen, alakouluikäisten lasten luontokerho, retkeilee lauantaiaamupäivisin kahdesti kuussa. Tarkemmat ajat retkikalenterissa verkkosivuilla. Kaikille avoin, maksuton kerho.

Ohjaajina Tarja Alapassi ja Noora Andersson.

Ilmoittautumiset: p. 050 386 1468 (Tarja).

Kesän vieraslajitalkoot alkavat touko–kesäkuun vaihteessa. Ilmoittaudu: info@jympy.fi.

• • • • • • •

Keravan ympäristönsuojeluyhdistys: Keskustelutilaisuus Keravan keskustan kehittämisestä ja kevätkokous ke 16.3. klo 18–20 kirjaston Satusiivessä. Kaupunkikehitysjaoston puheenjohtaja Samuli Isola kertoo kaavoitustilanteesta, kuten kävelykadun tornitalohankkeista. Lisätietoa: tuulamiek@hotmail.com Tuusulanjärven yölaulajat-retki ti 31.5. klo 22.30–01. Oppaana lintuharrastaja ja luontovalokuvaaja Samuli Haapasalo. Lähtö bussilla Keravan rautatieasemalta klo 22.30. Toteutetaan yhteistyössä Keravan Opiston kanssa, jonne ilmoittautumiset. Retki on maksuton.

• •

Kirkkonummen ympäristöyhdistys: Minulleko aurinkopaneeli? -tapahtuma 14.3. klo 18–20. Radion luontoilloista tuttu toimittaja Veikko Neuvonen kertoo aurinkoenergiahankkeestaan ja toimitusjohtaja Lauri Hietala Solarvoima Oy:stä esittelee aurinkoenergian hyödyntämistä pientaloissa. Paikka: Kirkkonummen kirjaston Porkkala-sali.

Kirkkonummi tutuksi: Vastaanota kevään muuttolintuja Porkkalanniemellä 3.4. klo 9–14. Mukaan säänmukaiset varusteet, eväät ja kiikarit, jos on. Lähtö klo 9 Kirkkonummen pääkirjaston takaa p-paikalta, josta jatkamme kimppakyydein. Oppaana Pertti Koskimies.

Järjestetään Kirkkonummen kansalaisopiston kanssa. Ilmoittautuminen: opistopalvelut.fi/ kirkkonummi, retken tunnus 075012.

Kirkkonummi tutuksi: Näe kappale Kirk-

• •

•

konummen historiaa polkupyöräillen 15.5. klo 9–15. 15 km matka. Lähtö klo 9 Jerikonmäen p-paikalta (Puropolku, Upinniementien vas. puolella keskustasta tultaessa). Oppaana Pekka Borg. Järjestetään Kirkkonummen kansalaisopiston kanssa. Ilmoittautuminen: opistopalvelut.fi/kirkkonummi, tunnus 075015 Kirkkonummi tutuksi: Vaellus Nuuksion kansallispuistossa 29.5. klo 9–15. 15 km vaellus osittain polkujen ulkopuolella. Maastovarustus, saappaat, eväät. Kokoontuminen klo 9 Elohovin puomilla. Opettajana Pekka Borg. Järjestetään Kirkkonummen kansalaisopiston kanssa. Ilmoittautuminen: opistopalvelut.fi/kirkkonummi, retken tunnus 075017

•

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys ry: Vuosikokous ke 17.2. klo 18.30 Sovun kerhohuoneessa (Veteraanit. 7). Uusien sääntöjen mukaiset sääntömääräiset asiat. Klo 19.15 Olli Elon kuvaesitys Ville Haapasalon jäljillä Kaukasuksella. Kahvitarjoilu. Autojen pysäköinti vastapäätä Veteraanitien toiselle puolelle. Tarkempia tietoja paikallislehdissä ja mantsalan-lsy.fi

•

Tuusulan yhdistys: Luento sammakkoeläimistä 24.2 klo 18– 19 Hyrylän pääkirjastossa Einari-kokoushuoneessa. Asiantuntijana sammakkoeläinharrastaja Joonas Gustafsson. Luennon jälkeen yhdistyksen vuosikokous.

•

Vantaan yhdistys: Retki Sipoonkorpeen 7.5. klo 10.30–15.30 Reitin pituus on n. 6 km, kuljemme myös polkujen ulkopuolella ja kiipeämme kallioille.

Lähtö Tasakalliontien p-paikalta Flatbergetin pohjoispuolella klo 10.30. Mukaan säänmukainen vaatetus, kumisaappaat, kunnon eväät (kahvi termariin, emme pysähdy nuotiolle).

Koko perheen jokipolku 22.5. klo 10.15–12.15. Tutustumme Mätäjoen alkulähteisiin Kaivokselassa. Kuljemme kevyenliikenteen teitä pitkin. Lähtö Jokiuoman päiväkodin edestä (Vihertie 16) klo 10.15. Paluu n. klo 12.15. Mukaan säänmukaiset vaatteet (sade ei peruuta), eväät, kiikarit, magneetti (jos on). Bussiyhteys Tikkurilan suunnasta: 571 lähtee Tikkurilasta 9.34, jää pois Kukintien pysäkillä (V1710) n. 10.04. Bussiyhteys Myyrmäen suunnasta: 571 lähtee Myyrmäestä 9.58, pysäkin kohdalla 10.07.

•

•

Vantaan Luontokoulu: Luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen ylläpitämä luonto-opetuskeskus Sotungissa (Sotungintie 25). Ilmoittautumiset p. (09) 875 30 57 tai toimisto@vantaanluontokoulu.fi. Toimistoaika ma klo 10–15, muina päivinä jätä viesti vastaajaan. Kerro nimesi, osoitteesi, numerosi ja mahdolliset erityisruokavaliot. Opintokeskus Visio tukee kurssejamme. vantaanluontokoulu.fi!

•

Koko perheen luontokoulusunnuntai 13.3. klo 10–13. Toivottavasti on vielä lunta, sillä etsimme metsästä lumijälkiä! Lisätietoa: minerva.schultz@gmail.com, p. 044 3310 327.

Luontokoulusunnuntai 17.4. klo 10–13.

Kasvit alkavat heräillä. Kuka nostaa päänsä esiin ensimmäisenä? Lisätietoa: minerva.schultz@gmail.com, p. 044 3310 327 ”Villiä ruokaa lautasella” -yrtti- ja villivihanneskurssi ti 17.5. klo 16–19. Tutustutaan kasveihin, valmistetaan ruokaa ja opitaan ruo-

• •

29

Luonnonsuojelija 1/2016

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat ka- ja yrttikasvien keruusta. Ohjaajina luonnonvaratuottaja, keruutuoteneuvoja Marja Käyhkö ja puutarhuri Sanna Orava. Maksuton kurssi sisältää yrttipitoisen pienen tarjoilun. Ötökkäkurssi ma 9.5. klo 15–18. Ohjaajana biologi ja luontokoulunopettaja Olli Viding.

Kurssi on maksuton. Kahvitarjoilu.

•

VARSINAIS-SUOMEN PIIRI Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys: Kevätkokous ma 29.2. 18–20 Wirmo-seuran toimistolla (Keskuskatu 19). Aluksi Osmo Kivivuoren kertomus Wirmon kurkien maailmanmatkailusta. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

"Tähtitaivaan tarinoita" -tutustumisretki tähtitaivaan ihmeisiin 11.3. 19.30–21.30. Pekka Parviainen jakaa tietämyksensä tähtitaivaan salaisuuksista. Varaudu lämpimillä vaatteilla ja huovalla. Savikulman tallin kahvilasta voi ostaa käteisellä. Järjestään yhdessä Savikulman kanssa. Lisätietoja: antti@savikulma.com, p. 0400 517 865. Paikka: Suorsalantie 40.

Linnunpönttötapahtuma la 2.4. 10–14.

Saat materiaalit ja opastuksen pöntön rakentamiseen. Paikka: Laurin koulun (Koulutie 2) ala-asteen veistoluokka, opasteet pihalla Kirkkokadun puolella. Voit myös ostaa yhdistyksen pönttöjä ja saada ohjeita pönttöjen rakentamiseen. Lisätietoja: Vesa Raivo, p. 040 507 9210.

Kevätretki Selkämeren kansallispuistoon Rauman seudulle. Lähtö la 28.5. klo 10 Mynämäen linja-autoasemalta. Bussi kiertää tarvittaessa Mietoisten, Nousiaisten ja Maskun kautta. Tutustumme Vanhaan Raumaan, josta vesitse Kuuskajaskariin, illallinen, saunomista, yöpyminen. Sunnuntaina suuntamme Kylmäpihlajaan. Paluu klo 18. Ilmoittautumiset 22.4. mennessä: linjos.terhi@gmail.com tai p. 044 2115 661. Järjestetään yhdessä Suomen luonnonsuojeluliitto Hirvijokilaakson kanssa.

• •

• •

Turun luonnonsuojeluyhdistys: Tapahtumista ja retkistä tiedotetaan nettisivuillamme (sll.fi/turku), josta voi tilata sähköisen uutiskirjeen. Tiedotamme myös Facebookissa ja Twitterissä (@turunlsy).

•

Talviretki Kaarinan Vaarniemeen la 27.2. klo 13–15. 1,8 km pitkä luontopolku, kiipeäminen rinneportaikkoa Vaarniemenkalliolle. Lähtö klo 13 p-paikalla vanhan vedenpuhdistamon vieressä (Rauvolantie 149). Mukaan säähän sopiva varustus, omat eväät (ja makkarat ja makkaratikut) ja lämmintä juotavaa. Säävaraus. Lisätiedot: turkulsy@gmail.com, p. 040 588 7832.

Kuukausittaiset jäsenillat 7.3., 6.4. ja 9.5. klo 17.30.: kuullaan yhdistyksen toiminnasta ja alustuksia ajankohtaisista aiheista. Paikka: Luonnonsuojelukeskus (Martinkatu 5).

Kevättä odotellessa – kuvia lähiluonnosta -kuvailta 2.3. klo 18–19.30. Keskustelua luontokuvauksesta, kuvausryhmän perustamisesta yhdistyksessä. Kuvat Sirpa Nurminen, kuvista

• •

kertomassa biologi, sammaltuntija Kati Pihlaja.

Paikka: Luonnonsuojelukeskus (Martinkatu 5).

Kevätkokous 15.3. klo 18 Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5). Ari Karhilahden esitelmä: "Luontokohteita ja limasieniä".

•

Kaksi kieltä & luonto Uusia elämyksiä!

Kaksikielisiä luontoleirejä lapsille ja perheille.

Info ja ilmoittautumiset naturochmiljo.fi/lager

LUONTO-LIITTO Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420 Seuraa: luontoliitto.fi, tapahtumalista: luontoliitto.fi/tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

•

Talvipäivät Kokkolan Ohtakarissa 18.–20.3. Teemana on ilmasto ja ympäristötoiminta. Yhteiskyyti, biokaasubussi, kuljettaa ilmaiseksi Helsingistä, Tampereen ja Kokkolan kautta. Maksu 20 €. Lisätietoja: luontoliitto.fi/ toiminta/talvipaivat/talvipaivat2016, talvipaivat2016@polp.fi Kevätvaltuuston kokous sekä toiminnansuunnittelupäivä 23.–24.4. Paikka varmistuu myöhemmin.

•

Savo-Karjalan luontopiiri: Hiihtoretki Karhonsaareen 5.–6.3. Reippailua, vegaanista purtavaa nuotiolla, voi majoittua. Säävaraus. Lisätiedot: luontoliitto.fi/ saka/karhoretki

•

Susiryhmä: Susiryhmä nuorten petoleirin Kolin kansallispuistossa. Viestitä jos haluat mukaan ohjaajaksi: saka@luontoliitto.fi tai susiryhma@ luontoliitto.fi.

Tulossa tapaamisia Helsingissä ja Tampereella. Seuraa Facebookissa ja luontoliitto. fi/susiryhma.

• •

Uudenmaan piiri: Nuorten ilta 2.3., 16.3., 30.3., 13.4. ja 27.4. klo 18–21 Pauligin huvilan kerhohuoneella (Mechelinink. 36, HKI). Tarjolla pientä purtavaa. Lisätiedot: Tuuli, turunentuuli88@gmail. com tai p. 044 264 2587.

Leirinohjaajakoulutus 4.–6.3. Lisätietoja: luppi.fi. Hinta 20 €.

Kerhonohjaajakoulutus 5.–6.3. Lisätietoja: lup-lapset@luontoliitto.fi. Hinta 60 €, LUPin kerhonohjaajille maksuton.

Leirinjohtajakoulutus 12.3. Helsingin Herttoniemessä, Kettutien nuorisotalolla klo 10–18. Lisätietoja: luppi.fi. Maksuton.

Kesän leirinjohtajien haku päättyy 13.3. ja leirinohjaajahaku 21.3. Muista hakea: luppi.fi.

• • • • •

Varsinais-Suomen piiri: Luontokerhoja alakoululaisille: Turussa Martin luonnonsuojelukeskuksella, Raisiossa Friisilän verstailla ja Naantalissa Livonsaaren yhteisökylällä. Lisätiedot: piirin sivujen tapahtumakalenteri.

Kevätkokous 8.4. Café Artissa (Läntinen Rantakatu 5, Turku) klo 17–19. Piiri kustantaa tarjoilut osanottajille. Esityslista verkkosivuilla.

Päättäjäiset 24.5. Etsimme vapaaehtoisia päivystämään pisteellemme. Ota yhteyttä: pj Milla Aalto, milla.aalto@luontoliitto.fi, p. 050 572 2345.

Luvassa paljon retkiä, leirejä ja ympäristötoimintaa nuorille. Seuraa: luontoliitto.fi/vasp.

• • • •

Ilmari Räsäsen säätiö jakaa apurahoja Ilmari Räsäsen säätiön tarkoituksena on luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen viljelyn edistäminen ja perinnemaisemien vaaliminen. Säätiö jakaa vuonna 2016 useampia pienehköjä enintään 1 000 euron suuruisia apurahoja säätiön tarkoitusta edistäviin hankkeisiin.

Rahoitettavissa hankkeissa ovat tänä vuonna etusijalla erilaiset käytännön toimet: talkoot, tapahtumat, kartoitukset tai luonnonhoito- ja kunnostushankkeet, jotka edistävät luonnonsuojelua ja perinnemaisemien hoitoa.

Hakuaika päättyy 31.3.2016. Vapaamuotoiset hakemukset, joista tulee ilmetä haettavan rahoituksen käyttö­ tarkoitus, on lähetettävä sähköpostilla pdf-muodossa osoitteeseen pekka.kassila@sll.fi.

Hakemuksissa tulee mainita hankkeen vastuuhenkilön yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköposti) sekä pankkitilin numero.

Ajoissa saapuneet hakemukset arvioidaan säätiön hallituksessa. Apurahan saajille ilmoitetaan ja päätökset julkistetaan huhtikuun 2016 loppuun mennessä.

Apurahan saaneiden tulee ilman erillistä pyyntöä raportoida apurahan käyttö ja sillä toteutetut toimet vuoden 2016 loppuun mennessä.

Lisätietoja: Pekka Kassila, pekka.kassila@sll.fi ja Risto Sulkava, risto.sulkava@sll.fi

30

Luonnonsuojelija 1/2016

Ville Lehvonen

Varoitusmerkkejä

Heta Muurinen

Luontoummikkokin voi haluta suojella Mitä tarvitaan luonnonsuojelijan identiteettiin? Pitääkö liikkua paljon luonnossa tai tuntea kaikki kasvilajit, pohtii uusi kolumnisti Heta Muurinen.

En itse koe olevani luonnonsuojelija enkä varsinkaan ympäristöaktivisti. Olen kasvissyöjä, käytän ekosähköä ja asun ahtaasti. Allekirjoitan vetoomukset luonnonsuojelualueiden säilyttämiseksi, ja ah-

•Hudit &osumat

”

Teemme maailman hitaiten kasvavasta raaka-aineesta maailman lyhytikäisimpiä tuotteita #biofore #Ärjänhakkuut Janne E. Kumpulainen Twitterissä 2.2.2016

”

Tuskin joudutaan sellaiseen tilanteeseen, että yhtiö hakkaisi metsää kesken päätöksenteon.

Kainuun ELY-keskuksen ylitarkastaja Jouko Saastamoinen UPM:n Ärjän hakkuista.

Yle Uutiset 28.1.2016. UPM aloitti hakkuut seuraavana päivänä.

”

Tämä [TVO:n ja Arevan suhde] on satavuotinen avioliitto, joka vaatii luottamusta ja josta ei myönnetä avioeroa.

Teollisuuden Voiman hallituksen puheenjohtaja Lauri Virkkunen, yle.fi 26.1.2016

”

Pekkarinen (kesk.) olisi valmis laittamaan Talvivaaran kaivoksen ”lepäämään” alasajon sijaan.

– Ellei liuotus onnistu, ellei nikkelin hinta nouse, ellei vesikysymystä voida hoitaa...

Mauri Pekkarinen yle.fi 17.2.2016

distun poliittisista päätöksistä, jotka jatkuvasti alistavat ympäristön kaupallisille intresseille. Voisin kai sanoa olevani ympäristön puolella. En vain identifioidu ympäristöihmiseksi.

Kun teini-ikäisenä heräsin luonnon saastumiseen ja kasvihuoneilmiöön, linjani oli selvä: kertokaa, mitä minun on tehtävä ympäristön puolesta, mutta säästäkää minut kemiallisilta kaavoilta.

Suomalaisten luontosuhde ja -tieto ovat taatusti heikentyneet niistä ajoista, jolloin enemmistö kansasta asui maalla. Kaupungistumisen myötä luonnosta on tullut monille ympäröivän todellisuuden sijaan matkakohde, jossa vieraillaan.

Olen monien tavoin asunut lapsuuteni maalla, mutta en silti määrittele itseäni ihmiseksi, joka on kasvanut luonnon keskellä. En ole koskaan mieltänyt lähimetsikön pururataa samanlaiseksi kokemukseksi kuin minkä kuvittelen mielessäni, kun joku kertoo viihtyneensä lapsesta asti luonnossa.

On luonnossa viihtyviä ja sen hyvin tuntevia ihmisiä, jotka eivät silti juuri mieti omia kulutusvalintojaan ympäristön kannalta. Ja on meitä ummikko-

ja, jotka emme tunne lajistoa, mutta haluaisimme silti suojella sitä.

Kuka siis on aito luontoihminen? Ja onko sillä merkitystä, mihin identifioituu?

Kyllä on varsinkin nyt, kun järjestöt kilpailevat enenevissä määrin keskenään yksittäisten lahjoittajien anteliaisuudesta. Jos pitää valita monesta hyvästä asiasta rajallisen rahapussin vuoksi, tuttuus ratkaisee. Silloin on tärkeää, että potentiaalinen tukija kokee vahvan yhteyden suojelukohteeseen jollain tavalla.

Luonto, tuo outo, romanttinen abstraktio, jolle en nyt parempaa sanaa keksi, tarvitsee kipeästi myös meitä, jotka emme tunne puita metsältä. Meidän on tunnettava se omaksemme, jotta sen kohtalo koskettaisi.

Minun luontosuhteeni on vahvasti kokemuksellinen. Lapsena tein kärrynpyöriä puutarhassa alkukesän iltoina. Paljaat jalat kylminä kasteesta, maailma ympäri ja korvissa tuttu, viiltävä linnun ääni, joka kertoi samalla kertaa ilosta, että kesä on nyt ja surusta, että kohta tämä hetki on ohi.

Sarjakuva Aino Sutinen

Liity jäseneksi

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 35 €/vuosi. ◊ Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden ja uutiskirjeet sekä 10 % alennuksen Luontokaupan tuotteista.

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta ◊ ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa: //sll.fi/liity//

sll.fi/luontokauppa

Kuutti, alkaen

24,00 € (sis. alv. 24 %)

Saippanorppakirja

22,00 €

Ville Lehvonen

(sis. alv. 24 %)