Luonnonsuojelija 1/2017 by Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 1/2017 hinta 5 euroa sis. alv

Kiista metsistä ja ilmastosta

Susiaita suojelee myös petoa

LUMINEN LUONTOHELMI Palokärkikin piilottelee Paljakan aarnimetsissä

Ely-keskukset jäävät historiaan

Luonnonsuojelija 1/2017

Liity Suomen luonnonsuojeluliittoon: sll.fi/liity Tilaa uutiskirje: sll.fi/uutiskirje Fiilistele Facebookissa: facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Lue digilehteä: issuu.com/ luonnonsuojeluliitto

Ville Lehvonen

• Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Kilpahiihtoa hiilinieluissa Täällä Lahti ja Salpausselkä. Puiden välistä koitan tässä kurkkia... nyt ladunvarren havut heilahtavat ja lumi pöllähtää, Veikko Hakulinen tulee näkyviin. Hän on saanut kiinni Neuvostoliiton Pavel Koltšinin. Vielä loppunousu, ja Hakulinen sivakoi hyvävoimaisena maaliin. Runsaslukuinen yleisö, jota on kertynyt tänne yli 50 000 hiihdon ystävää, antaa suosionosoituksensa Salpausselän valtiaalle. Sinivalkoinen ääni kuului legendaariselle urheiluselostalle Pekka Tiilikaiselle. Radiovastaanottimien äärellä herkistyttiin. Keitettiin kahvit. Hakulinen voitti kolmesti peräkkäin Salpausselällä kuninkuusmatkan, 50 kilometrin hiihdon. 1950-luku oli muutenkin hiihdon kulta-aikaa. Kansa hiihti. Jokainen tarpeeksi hiihtänyt sai ommeltavakseen hihamerkin anorakkiinsa. Kekkonen perässähiihtäjineen teki yli 200 kilometrin hiihtoretkiä Lappiin.

Reilut 60 vuotta myöhemmin katseet ovat kääntyneet taas metsän suuntaan. Sieltä odotetaan saapuvaksi uutta menestyjää. Tiilikainen selostaa jälleen. Sinivalkoinen ääni kertoo, että Suomi tekee parhaansa, yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa. Koitetaan saada Eurooppaa vakuuttuneeksi. Suomen metsissä riittää kasvua, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kertoo tammikuussa Helsingin Ruoholahdessa täydelle katsomolle biotalousseminaarissa. Hallitus ja metsäteollisuus sekä luontoväki ovat ajautumassa hakkuuaukean eri reunoille. Sipilän hallitus uskoo, että biotaloustavoitteet voidaan toteuttaa ilman luonnon vaarantamista. Tiilikainen vetoaa Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen selvitykseen. Sen mukaan metsien kasvu lisääntyy ja hakkuita voidaan lisätä, jos ne tehdään kestävästi. Selvitys ei kuitenkaan tarkenna sitä, mitä kestävyys tarkoittaa, muuten kuin kannustamalla jättämään la-

hopuuta metsään. Ääneen se ei sano, että avohakkuisiin edelleen perustuva metsätalous tekee suomalaisesta biotaloudesta tuhoisaa metsäluonnolle ja ilmastolle. Asia oli rajattu pois tutkimuksesta. Tiilikaisen mukaan hiilinielut pienenevät väliaikaisesti lisääntyvien hakkuitten myötä, mutta samalla metsien ikärakenne muuttuu ja ”aktiivisella metsänhoidolla pystymme kasvattamaan nielut uudelleen”. Nuoren metsän katsotaan myös sitovan kasvaessaan parhaiten hiiltä. Tätä käytetään perusteena tehometsätaloudelle avohakkuineen. Hallituksen suunnittelemat massiiviset metsänhakkuut vaikuttavat vuosikymmeniä eteenpäin. Tutkijoiden mukaan ne uhkaavat mitätöidä Suomen päästövähennykset. Tutkijat ovat varoittaneet myös, että hiilinielujen palautumisesta ei ole takeita. Luonnonsuojeluliiton näkökulma on, että varttuneita metsiä hiilivarastoineen ei tulisi hakata, eikä varsinkaan ilmastonmuutoksen voimistuessa. Miksi päästää hiilivarastot hakkuiden myötä ilmakehään juuri nyt, kun päästöjä pitäisi pienentää? Parempi olisi siirtyä metsien jatkuvan kasvatuksen malliin ja poimintahakkuisiin. Kiriä päästöjen vähentämisessä ja nielujen lisäämisessä. Toivottavasti luonnonlunta riittää nyt myös Salpausselälle. Urheilu-uutisissa sanotaan juuri, että Iivo Niskanen lähtee kovassa vireessä kotikisoihin. Ja naisten viestistä odotetaan paljon. Hiilinielut ovat myös oivaa hiihtomaastoa.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 1/2017, helmikuu | 43. vuosikerta ISSN 0788-8708 sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimituspäällikkö, taitto: Liisa Hulkko Toimittajat: Marianne Rekola, Felix Siivonen, Hannu Toivonen. Kuvittaja: Anne Stolt Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Lehden ulkoasun suunnittelu: Anna Mattsson / Suomi Design Oy Kirjoittajat 1/2017: Hanna Kaisa Hellsten, Johanna Lipsanen, Marjaana Nyberg, Heikki Vasamies Kannen kuva: Ville Heikkinen / Vastavalo Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille. Tilaushinta 2016: ilmainen jäsenille ja kuukausitukijoille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa 2017: 23.2., 18.5., 24.8. ja 30.11 Ilmoitushinnat 2017: 1/1 sivu 2 500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton jäsen

Luonnonsuojelija 1/2017

”

Katja Ronkainen

Järvellä uiva laulujoutsen toistaa hienosti Suomen lipun värejä.

Esittelyssä Suomen kansallislintu laulujoutsen

• Sisällys 5 Yksikin voi auttaa Mirja Sokura teki harrastuksestaan tavan auttaa norppaa.

6 Suomi saa kansallisperhosen Äänestä, mistä lajista tulee Suomen kansallisperhonen.

7 Erämaan vaara kaupungissa

Kekkosen vieraana

Kolumni: Ismo Tuormaa

Lauri Salminen

Harri Kosonen

Seppo Väinöheimon lempipaikka on Rovaniemen luontohelmi.

8 Valkolinnut sinitaivaan Laulujoutsen esittäytyy uudella kansallislajipalstalla.

10 Biotalouden kahdet kasvot Suomen hallituksen ja Luonnonsuojeluliiton näkemykset biotaloudesta poikkeavat jyrkästi.

12 Talven taikaa Kainuussa Kainuun luontohelmi Paljakka on Suomen lumisimpia paikkoja.

18 Aika elyn jälkeen? Hyvästi elyt. Kuntien rooli muuttuu aluehallintouudistuksessa.

24 Ei tullut sutta! Salon SusiAita-hanke aktivoi suuren joukon ihmisiä toimimaan.

28 Uuteen nousuun Topi Sokura

Oriveden yhdistys sai Vuoden paikallisyhdistys 2016 -tittelin.

Sokura auttaa saimaannorppaa

34 Aika kieltää verkot? Verkkokalastuksen kieltäminen pelastaisi uhanalaiset kalat, Ismo Tuormaa osoittaa Varoitusmerkkejä-kolumnissaan.

Luonnonsuojelija 1/2017

• Vink vink

Koonnut Liisa Hulkko

Jarkko Järvinen (CC BY-NC 2.0)

• Aistien varassa

Pimeys herkistää korvat pöllöjen äänille

Kevätseurantaa – yhdessä!

Pöllöjen aika on käsillä. Etelä- ja Itä-Suomen runsas myyräkanta tarjoaa pöllöille runsaat ruoka-apajat. Mahdollisuudet kuulla pöllöjä näillä alueilla ovat siksi erityisen hyvät juuri nyt. Hyviä retkimaastoja ovat vankkapuiset tai peltojen kirjomat metsäalueet. Matkaan kannattaa lähteä iltahämärissä, sillä useimmat lajit aloittavat ääntelyn vasta pimeän laskeuduttua. Paras kuuntelusää on tyyni keli, jossa äänet kantavat pitkälle. Varaa mukaan lämpimät vaatteet ja kuumaa juomaa. Palelu voi pilata parhaankin retken! Eri pöllölajeilla on omat tyypilliset kutsunsa. Huhuilijoita ovat huuhkaja, lehto-, viiru-, lapin- ja sarvipöllö. Pienen harjoittelun jälkeen huhuilijat on suhteellisen helppo erottaa toisistaan, sillä ne eroavat huhuilun temmossa ja toistojen määrässä. Varpuspöllö on ainoa viheltävä pöllö, jota ihmisenkin on helppo matkia. Usein pöllö vastaa, tai tulee tarkistamaan kilpailijan lähempää. Helmi- ja hiiripöllö puputtavat, ensimmäinen esittämällä rauhallisesti toistuvia sarjoja, jälkimmäinen pidempinä sarjoina kiihkeässä tahdissa. Erikoisin ääntelijä lienee suopöllö, jonka pumppaava puhaltelu on helppo erottaa muista lajeista. Riikka Kaartinen

Etelä-Karjalan alakouluihin saapuvat pian Luonnonsuojeluliiton norppalähettiläät. Keski-Suomessa taas käynnistyy uudenlaista ympäristökasvatustoimintaa, kun vesistölähettiläät opastavat Saarijärven ympäristön asukkaita ja maanomistajia vesiasioissa. //sll.fi/ajankohtaista//

Luonto-Liiton kevätseuranta käynnistyy maaliskuun alussa. Tänä vuonna etsitään perinteisten kevätlajien lisäksi havaintoja piknikille kerääntyneistä ihmisistä. Onhan se kevään merkki siinä missä peippo tai leskenlehtikin. Tutustu ja kerro omat havaintosi kevään etenemisestä: // kevatseuranta.fi //

Liito-oravan arpaterveiset

Miten norppatunnus syntyi?

Itsenäisen Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi Luonnonsuojeluliitto järjestää arpajaiset, joiden koko tuotto käytetään kotimaisen luonnon suojeluun. Arpanipussasi on yksi voittoarpa. Onko se päävoitto eli 12 000 euron arvoinen matka Uuteen-Seelantiin? Tilaa arpoja: // sll.fi/arpajaiset //

Mestarigraafikko Erik Bruun kertoi Luonnonsuojeluliiton ja Suomen Luonto -lehden illassa töistään ja miten rakastettu piirros norpasta syntyi 1970-luvulla syntyi. Tutustu alkuperäisiin norppaluonnoksiin ja katso video lukijaillasta: //sll.fi/norppatunnuksen-synty//

Ahma tarvitsee apuasi!

• Vinkki arkeen

Heikki Rykönen / Vastavalo

Kevätsiivous KonMari-tyyliin Japanilaisen Marie Kondon kehittämä KonMarimenetelmä kodin järjestämiseen vastaa tavaroihin hukkuvien ihmisten ahdistukseen. Kondo lupaa, että turhasta roinasta vapautuminen tuo energiaa. Vaikka menetelmässä hävitetään – ja toivon mukaan kierrätetään – aluksi iso määrä tavaraa, sopii se myös ympäristöihmiselle. Siivouksen jälkeen jätetään vain ne tavarat, jotka tuottavat aidosti iloa. Siinä on ideaa myös uusien tavaroiden ja vaatteiden hankinnassa: osta vain mitä oikeasti tarvitset ja pidä siitä hyvää huolta. Kun kertakäyttökulttuuri kiihtyy varsinkin muotimaailmassa, ei kierrätys enää riitä, vaan asenteiden on muututtava. KonMari-menetelmä tiivistetysti 1. Aloita hävittämällä kaikki ne tavarat, joita et tarvitse ja jotka eivät tuota sinulle iloa. 2. Järjestä kotisi kerralla kuntoon. Kaikille tavaroille tu-

Jorge Villalobos / freeimages.com

Ahmoja asuu meillä Suomessa vain 220–250, mutta nyt niitä aletaan tappamaan. Ministeri Tiilikainen on päättänyt lopettaa erittäin uhanalaisen lajin 35 vuotta jatkuneen rauhoituksen ja myöntää tappolupia, koska sen ravintoon kuuluvien porojen menetyksistä on alettu maksaa poronomistajille enemmän ja tappaminen tulee valtiolle halvemmaksi. Auta: sll.fi/lahjoita

Teksti Liisa Hulkko

lee olla paikka. Voit järjestää yhden kategorian kerrallaan (esimerkiksi vaatteet, kirjat tai paperit). Marie Kondo ei suosittele siivoamaan huone kerrallaan. 3. Jos olet tehnyt kaiken oikein, kotisi pysyy jatkossa siistinä. Jokaiselle tavaralle on oikea paikka, eikä turhia tavaroita tule hankittua. Marie Kondo: Siivouksen elämänmullistava taika. Bazar 2016. Saatavilla myös e-kirjana.

Kuvat: Sakari Martikainen, Kirsi Toukola, Benjam Pötninen, Erik Bruun

Vesi- ja norppaoppia

Luonnonsuojelija 1/2017

Yksikin voi auttaa Mirja Sokura löysi harrastuksestaan oman tapansa auttaa norppia. Teksti Hannu Toivonen Kuva Topi Sokura

Lappeenrantalainen Mirja Sokura oli kuullut mieheltään, että heidän saarensa lähistöllä eleli aikoinaan norppia. Eräänä päivänä 2000-luvun alussa hän näki norpan köllimässä saaren kalliolla. Sen jälkeen ilahduttavia kohtaamisia on tapahtunut joka kesä. Koko ikänsä luonnosta kiinnostunut Sokura oli jo aikaisemmin suojellut miehensä kanssa oman puoliskonsa mökkisaaresta. Viime vuonna hänellä heräsi ajatus, että hän voisi tehdä vieläkin enemmän. ”Sain idean luontoteemaisesta päiväkirjasta, johon ihmiset voisivat merkata omia luontohavaintojaan”, Sokura kertoo. Lokakuussa Luonnonkulkijan päiväkirja putkahti painosta, ja nyt sitä on myyty jo noin 400 kappaletta. Sokura lahjoittaa kaikki kirjasta saadut tuotot Luonnonsuojeluliiton norpansuojelutyöhön. Tähän mennessä saimaannorpalle on kilahtanut 3 400 euroa. Kirjan painatuskulut hoiti Tuuliaisen säätiö. Luonnonkulkijan päiväkirja sisältää luontokuvien lisäksi tietoa saimaannorpasta, sillä Sokura on huomannut, että monet ihmiset, jotka ovat eläneet iät ja ajat Saimaalla, eivät tiedä norpan elämästä. Kirjasta saadut rahat käytetään kouluissa ja päiväkodeissa pidettäviin norppatuokioihin: ”Kun kolussa on pidetty tunti ja isoisä sitten lähtee viemäänverkkoja vesille, niin seitsemänvuotias nappula sanookin, että ei laiteta.” Tämän hetken saimaannorppatilanteessa Sokura näkee sekä hyvää että huonoa: norppien määrän kasvu sekä levittäytyminen Saimaan eteläosiin olivat hyviä uutisia, mutta tämän talven heikko lumitilanne Saimaalla huolestuttaa: ”Jos on paljas jää eikä lunta, norpan lisääntyminen on riskialtista.” Sokuran mielestä yksikin ihminen voi auttaa, oli itselle tärkeä asia sitten sydänlapset, vanhukset, mustikanvarvut tai vaikkapa norpat. ”Latu on auki. Pitää vaan uskoa omaan asiaansa. Joku osaa soittaa esimerkiksi kitaraa, ja hän voi ohjata soittotuotot vaikka kalasääskille.”

MIrja Sokuran norpankiehkurakuvioisen viitan on suunnitellut ja tehnyt saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen.

Hanki Luonnonkulkijan päiväkirja: //sll.fi/luontokauppa//

• Peukut Kirkon kuvapankki: Aarne Ormio

Koonnut Liisa Hulkko

Elokuva Suomenlahdesta

Hiljenny ekopaastoten

Umpihankihiihdon ylistys

Jouni Hiltusen ohjaama Matka Merelle on luontoelokuva Suomenlahdesta, yhdestä maailman kauneimmasta ja saastuneimmasta merialueesta. Suomenlahdella kohtaavat ainutlaatuinen murtovesiluonto, monipuolinen eläimistö sekä meren tilaa tarkkailevat ja siihen vaikuttavat ihmiset. Elokuva tulee valtakunnalliseen elokuvateatterilevitykseen 3. maaliskuuta 2017. //matkamerelle.fi//

Pääsiäisen alla on hyvä hiljentää tahtia ja viettää Ekopaastoa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Marttojen ja Luonnonsuojeluliiton kampanja kannustaa hiljentymään arjen keskellä ja hiljentämään tahtia ympäristön hyväksi. Maaliskuun alussa verkkosivuilla avautuu paastopolku, jonka avulla voi etsiä oman tavan osallistua paastoon. Ekopaastoa vietetään 1.3.–16.4. Tutustu ja osallistu: //ekopaasto.fi//

Vuosituhansien ajan hiihto oli elinehto esi-isillemme. He valmistivat itse suksensa ja piirsivät omaa latuaan lumiseen maisemaan. Tietokirjailijan ja erätoimittajan Jouni Laaksosen teos Hanki hohtava alla – umpihankihiihtäjän kirja kokoaa yhteen nykypäivänä umpihankeen mielivälle tietoa hiihtovälineistä, vaelluksella tarvittavista erätaidoista sekä hiihtoretkikohteista.

Luonnonsuojelija 1/2017

Suomi saa kansallisperhosen Satavuotiaalle Suomelle valitaan yleisöäänestyksellä kansallisperhonen. Teksti Matti Nieminen

Kansallisperhosen valinta on osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa vuonna 2017. Asiantuntijoiden valitsemat ehdokkaat kansallisperhoseksi esittäytyvät 15.3. osoitteessa kansallisperhonen.fi. Samana päivänä avautuu myös äänestys, jossa kaikki suomalaiset pääsevät vaikuttamaan kansallisperhosen valintaan. Äänestys jatkuu 4.6. saakka, ja uusi kansallisperhonen nousee siivilleen loppukeväällä. ”Ehdokkaina on sekä tuttuja että suomalaisuutta eri tavoin ilmentäviä lajeja. Valintahankkeella halutaan edistää Suomen perhosten ja niiden elinympä-

ristöjen tuntemusta”, kertoo Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen Kimmo Saarinen, joka on osallistunut asiantuntijaraadin työhön. Äänestyksen kansallisperhosesta järjestävät Vuokon Luonnonsuojelusäätiö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Luonto, Suomen Perhostutkijain Seura ry sekä Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti. Hankkeen suojelijana on Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.

Luontolahjoja satavuotiaalle Tänä vuonna Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi maanomistajat voivat perustaa omalle maalleen suojelualueen – ja valtio sitoutuu mukaan saman suuruisella suojelupanoksella. Tavoitteena on saada jokaiseen maakuntaan vähintään 100 hehtaaria pysyvästi suojeltuja metsä- ja suoalueita. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on pitänyt asiaa tärkeänä. Luontolahjani satavuotiaalle -kampanja koskee kaikkia yksityisiä maanomistajia, myös yrityksiä ja säätiöitä. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys ry (KLYY) ja Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry ovat päättäneet suojella Rautalammilla Kokkokallio-Tyyrinvuoren alueen sekä Rastunsuon lintujärven, yhteensä noin 45 hehtaaria. Luonnonsuojelupiiri osti Rastunsuon viime vuonna Vapolta. Inarissa tunnettu luonnonsuojelija Teuvo Niemelä halusi perusti 150 hehtaarin luonnonsuojelualueen omille mailleen. Lapin ELY-keskus allekirjoitti päätöksen asiasta tammikuussa. Niemelä koki, että suojelualue on parasta, mitä hän voi jälkipolville jättää. Vaikka valtion kampanja ei koskekaan kuntia tai seurakuntia, on niissäkin päätetty juhlistaa luontoa rauhoituksin. Espoossa Risto Nevanlinna ja 33 muuta kaupunginvaltuutettua ehdottivat kolmea suojelualuetta Keskuspuistoon osana Suomi 100-juhlavuotta. Espoon Keskuspuisto on yksi Luonnonsuojeluliiton valitsemasta sadasta luontohelmestä. Valtuusto päätti asiasta jo tammikuussa. Lisätietoa: //luontolahjani.fi//

KLYY suojelee Rastunsuon lintujärvin Rautalammilla.

Äänestä 15.3. alkaen: //kansallisperhonen.fi//

• Seuraa somessa Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Matti Nieminen

Pohjois-Savon lsp

Kiljander (CC BY-NC-ND 2.0)

Onko neitoperhosessa tai nokkosperhosessa sitä, mikä tekee lajista kansallislajin?

Koonnut Hanna Aho

Twitter: @luonnonsuojelu

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

YouTube: YouTube.com/luonnonsuojeluliitto

Facebook.com

uo Ärjän s metsie

jelu ilah

n puole

taistell

dutti

sta

eita.

isteriöll me min im t o d Eh hman htoja a vaihtoe iselle. ta p p a m

Instagram Twitter

ohtalo aston k P kin k ku e e n rppajou o n t a iv . innoitt kelissä ille Mik luistim än ja ilm ipolätk

Tilaa uutiskirje: sll.fi/uutiskirje

”

Kevättalven aurinko ja kova hankikeli tekevät liikkumisesta suorastaan taivaallista.

• Lempipaikka Erämaan vaara kaupungissa Ounasvaara on kuin pala Metsä-Lappia miltei keskellä kaupunkia. Rovaniemellä syntyneenä Ounasvaara eli Oukku on ollut mukana elämässäni pitkään. Lapsuudessani kävimme siellä hiihtämässä ja seuraamassa kisoja. Vielä läheisemmäksi Oukku tuli minulle myöhemmällä iällä. Silloin innostuimme puolisoni kanssa umpihankihiihdosta. Hiihtelemme ja lumikenkäilemme pitkin talvea. Usein päädymme Välirakalle, josta aukeaa peräpohjalainen vaaramaisema. Vaaran laella on kallioisia vanhoja mäntymetsiä, ja alempana rinteellä kasvavat vanhat kuusimetsät kosteikkoineen. Ounasvaaran talvilinnusto on verraten runsas. Olen yllättäen törmännyt niin riekkoon kuin ukkometsoonkin. Kevättalven aurinko ja kova hankikeli tekevät Oukulla liikkumisesta suorastaan taivaallista. Hiihtäen tai hangella kävellen pääsee vaivatta minne vain. Raikkaassa ilmassa on helppo hengittää. Mielipaikassani Välirakalla on hyvä olla rauhassa metsän keskellä ja katsella kaunista maisemaa, jonka katsomiseen ei koskaan kyllästy. Kaupungin päättäjät eivät ymmärrä Rovaniemen arvokkaimman luontonähtävyyden arvoa. Ounasvaaran luontohelmi aiotaan uhrata matkailurakentamiselle. Se tuntuu todella pahalta. Seppo Väinönheimo Lapin piirihallituksen jäsen

Ounasvaara on yksi Suomen sadasta luontohelmestä. #100luontohelmea

Toimitus Liisa Hulkko Kuva Seppo Väinönheimo

Luonnonsuojelija 1/2017

• Kansallislajit OSA 1/4

Jorma Luhta / Leuku

Jari Peltomäki / Lintukuva

Tomi Muukkonen / Lintukuva

Valkolinnut sinitaivaan

Kevättalven valo saa laulujoutsenen levottomaksi. Kansallislintumme saapuu Pohjalaan toitottaen kevään sanomaa.

lekkäinkin – ikään kuin vahvistaakseen toistensa määrätietoisuutta pitkällä lennolla pohjoiseen. Miten hienot laulunlahjat Suomen kansallislintu onkaan saanut!

Teksti Heikki Vasamies

Perhe-elämää ja muuttomatkoja

Maaliskuinen yö Ruovedellä on tyyni ja lämmin. Metsässä sataa – muttei taivaalta. Tummanpuhuvien korpikuusten oksat tippuvat lumen sulamisvettä, hiljainen plip-plip kaikuu yhtä aikaa monelta suunnalta ja etäisyydeltä. Pöllöretki on muuten ollutkin äänetön – mahtaako olla liian pilvistä ja pimeää, vai miksi huhuilijat eivät tunnu innostuvan keväisestä kelistä. Yllättäen jostain kaukaa kaikaa tuttu trumpetti, toinenkin, kolmas. Laulujoutsenia muuttaa pohjoiseen. Pian äänimaisemaan liittyy toinen etäisempi joutsenparvi, ja kohta taas yksi. Kumpuilevassa metsämaastossa niiden äänet kimpoilevat kukkuloiden rinteistä, hakevat kaikupohjaa pienistä tummista järvistä, ja äkkiä ilma on sakeanaan joutsenten laulua. Menopäällä siinä selvästikin ollaan. Parvet joikaavat vuorotahtiin, joskus pääl-

Laulujoutsenen elintavoissa on jotain tuttua, syrjäänvetäytyvän suomalaista – naapurit eivät ole tervetulleita joutsenparin kotilammelle tai lahdenpoukamaan. Omistusoikeutta kuulutetaan keskellä kesäyötäkin tyynen järven yli kaikuvalla toitotuksella. Kun harmaankirjavat joutsenenpoikaset oppivat lentämään, perhekunta liittyy toisten joutsenten seuraan ruokailemaan pelloille ja rantaniityille. Syksyllä joutsenilla ei ole kiire, vaan ne viivyttelevät Suomessa pelloilla ruokaillen ja vetäytyvät pikku hiljaa etelämmäs vasta pakkasten koetellessa ja jäädyttäessä ruokamaat ja yöpymislahdet. Talvisen kokoontumislennon lopullinen määränpää on Tanskan salmien ja Pohjanmeren rantaniityt, jonne myös monet hanhet kerääntyvät talven viettoon.

Tilaa luonnonystävän aikakauslehti

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille alennus lehtitilauksesta

Keväällä valon lisääntyminen herättää joutsenissa levottomuuden. Ne nahistelevat, joikaavat ja tekevät lentopyrähdyksiä valmistautuessaan muuttoon. Muuttolennolle joutsenet lähtevät pieninä ryhminä. Valkeat siivet viuhuvat kohti koillista yleensä päiväsaikaan, mutta jos sääolot ja ilmavirtaukset ovat erityisen suotuisat, muutto jatkuu pimeässä. Kun kotiseutu alkaa häämöttää, parvet laskeutuvat sulapaikoille telkkien, koskeloiden ja sorsien seuraan. Täältä pariskunnat tekevät tutkimusmatkoja kotilammille ja -lahdille ollakseen valmiita aloittamaan pesinnän heti, kun pesäpaikan olosuhteet sen sallivat.

Kalliomaalauksista kansallislinnuksi Laulujoutsen valittiin Suomen kansallislinnuksi vuonna 1981. Järvellä uiva joutsen toistaakin hienosti Suomen lipun värejä. Tärkeämpi syy valintaan lienee kuitenkin se, että joutseneen on liitetty myyttisiä piirteitä. Se on ollut monen kalliomaalauksen aihe. Linnun valkea väri on liitetty viattomuuteen, elinikäinen pariutuminen uskollisuuteen, syrjäisillä soilla asuminen ja talven uhmaaminen sitkeyteen ja sisuun. Kun joutsenet taas tekevät matkaansa kohti Pohjolaa, ne kyllä tietävät olevansa odotettuja ja tervetulleita. Me täällä pohjoisessa totisesti tarvitsemme kevään merkkimme.

Laulujoutsenen elintavoissa on jotain tuttua, suomalaista.

kuva Eero Heinonen

Luontoarpajaiset alkavat!

SUOMI TÄYTTÄÄ 100 VUOTTA, ja ainutlaatuisen luontomme kunniaksi järjestetään arpajaiset. Jos postilaatikkoosi ilmestyy arpapaketti helmi–maaliskuussa, kannattaa se avata, sillä paketissa on taatusti voittoarpa! Paljastuuko arvastasi jopo vai matka Uuteen-Seelantiin? Kun lunastat arvat, olet suojelemassa puhtaita järviämme, havumetsiämme ja uhanalaisia lajejamme! Lue lisää: sll.fi/arpajaiset

Toimitus Hannu Toivonen Kuva Harri Kosonen

Vuonna 1974

Luontoaktivistit Kekkosen ”lastenkutsuilla” Saavuimme presidentinlinnaan 19. maaliskuuta vuonna 1974 tapaamaan presidentti Urho Kaleva Kekkosta. Minua jännitti hieman, mutta siinä vaiheessa olin jo sen verran rutinoitunut julkisuuteen, ettei kylmää hikeä tarvinnut pyyhkiä. Tilaisuuden aluksi lahjoitimme Kekkoselle yhden Uhanalaisen luonnon puolesta -kampanjan tuotteen, susipaidan. Sen jälkeen

Esko Joutsamo kuvassa oikealla.

Luonto-Liiton puheenjohtaja Seppo Hannus piti avauspuheenvuoron. Tapaaminen liittyi Luonto-Liiton aloittamaan Uhanalaisen luonnon puolesta -kampanjaan, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa luonnonsuojelun edistämiseen, valistustoimintaan ja erilaisiin projekteihin. Keskustelu kulki leppoisasti; ei siinä vitsejä kerrottu, mutta hän kuunteli ja esitti kysymyksiä. Keskustelimme muun muassa kansallispuistoista, kansallispuistoverkoston laajentamisesta, koskien ja soiden suojelusta, ympäristöhallinnosta ja Koilliskairan kansallispuistohankkeesta. Siihen aikaan varsinkin Lapissa oli suuri huoli, että kansallispuistot toimivat petosiittoloina, joista pedot leviävät ja syövät kaikki porot. Luulen, että Kekkonen otti meidät luontoaktivistit vastaan, koska hänellä oli siihen aikaan tapana pitää tällaisia leikkisästi lastenkutsuiksi nimettyjä tapaamisia, joissa hän tapasi maamme nuorisoa. Kai hän halusi kuulla, mitä luontoihmiset ajattelevat – ja olihan hän itsekin luontoihminen: hiihtäjä ja eräretkeilijä. Olimme ajatelleet ennen tilaisuutta, että Kekkosen tapaaminen toisi kampanjalle julkisuutta ja edistäisi muutenkin luonnonsuojelua. Ja näinhän kävikin: kampanja sai julkisuutta ja Koilliskairasta tuli kansallispuisto vuonna 1983. Esko Joutsamo Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeri 1973–2003

BIOTALOUDEN kahdet kasvot

Hakkuita voi lisätä. Puuta riittää. Suomen metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Suomen metsätalous on kestävää ja biotaloustavoitteet voidaan toteuttaa ilman luonnon vaarantamista. Lisähakkuut eivät välttämättä heikennä luonnon tilaa, kertoo Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen selvitys. Kasvava, nuori metsä sitoo parhaiten hiiltä. Metsien käytön lisääminen ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen voivat auttaa ilmastonmuutoksen hillinnässä pitkällä aikavälillä.

Suomea ei tule rangaista siitä, että pienennämme metsiemme hiilinielua. Metsät sitovat tulevaisuudessakin hiiltä. Lisähakkuiden jälkeen hiilinielu tulee kuntoon muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Suomen ilmastopolitiikka on maailman edistyksellisintä. Suomi kieltää kivihiilen käytön energiantuotannossa ja vähentää tuontiöljyn käyttöä vuoteen 2030 mennessä. Suomi on biotalouden edelläkävijä, ja Sipilän hallitus investoi uusiutuviin energiamuotoihin.

>> >>

>> >> >>

TImo Veijalainen / Leuku

JUHA SIPILÄN HALLITUS

Suomessa kytee kiista metsien käytöstä ja sen vaikutuksesta ilmastoon. Vastakkain ovat asettumassa hallituksen joukot ja luontoväki. Molemmat uskovat biotalouteen – omalla tavallaan. Tässä kantojen nostoa, tulkintaa viimeaikaisista näkemyksistä. Teksti Matti Nieminen

Pyöräilijän tavoin Suomi tasapainoilee ja etsii reittiä parempaan huomiseen, kieli keskellä suuta. Osapuolet tavoittelevat ainakin puheissaan samaa asiaa: ilmaston ja talouden kestävyyttä sekä hyvinvointia luonnosta. Hallitus katsoo biotaloutta kuitenkin painokkaasti talouden näkökulmasta. Millä Suomi saadaan nousuun, mistä rahaa hyvinvointivaltioon? Myös Suomen luonnonsuojeluliitto on aiemmin kannustanut biotalouteen siirtymistä. Luonnonsuojeluliitto perää kuitenkin sen kestävyyttä. Suomen ei tule sahata oksaa alta, ihmiskunnalta ja luonnolta. Metsäteollisuus perustuu edelleen valtaosin kestämättömiin metsänkäyttötapoihin, erityisesti avo-

hakkuisiin. Vaarana on, että uudella sanalla ”biotalous” leimataan tulevaisuuden metsätyöt. Ympäristönäkökulmasta olisi järkevää panostaa pitkäikäisiin, kierrätettäviin ja korkean jalostusarvon tuotteisiin. Uusiin innovaatioihin, ei sellunkeittoon. Merkittäväksi tietolähteeksi on noussut esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen viime vuoden lopulla julkaisema selvitys biotalouden vaikutuksista metsäluontoon. Sen mukaan ”metsäbiotalouteen liittyvän puun käytön lisääminen voi olla ekologisesti kestävää, jos metsien monimuotoisuutta turvaavia ohjauskeinoja ja toimintatapoja tehostetaan”. Siis ”voi” ja ”jos”.

Pyöräilijän tavoin Suomi etsii reittiä parempaan huomiseen.

>> >>

>> >> >>

Hakkuita ei voi lisätä. Puuta ei riitä. Jos hakkaamme nyt enemmän, tulevien vuosien kasvu pienenee. Uhanalaisten lajien lisääntyvä määrä kertoo, että toiminta on kestämätöntä. Luken ja Syken selvityksen johtopäätöksenä on, että monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet metsissä ovat heikentyneet jo nykyisillä hakkuumäärillä niin paljon, että monimuotoisuuden palauttamista edistäviä lisätoimia tarvitaan nopeasti. Nykyisten metsänkäsittelytapojen jatkaminen on haitallista. Myös vanhat metsät sitovat hiiltä ja toisin kuin nuoret metsät ne ovat merkittävä hiilen varasto. Mitä enemmän Suomi hakkaa metsiään, sitä vähemmän metsät sitovat hiiltä ilmakehästä, sitä enemmän pienenee metsämaan hiilinielu ja sitä huonommin metsät auttavat ilmastonmuutoksen hillinnässä. Suomen ei tule rangaista tulevia sukupolvia. Ilmastonmuutoksen eteneminen on niin nopeaa, ettei metsien varastoimaa hiiltä saa vapauttaa ilmakehään. Tarvitsemme entistä tehokkaampaa hiilensidontaa. Suomen ilmastopolitiikka perustuu tilastohuijaukseen. Suomalaisten ilmastojalanjälki pysyy entisellään. Puunpoltosta vapautuu hiilidioksidia lähes yhtä paljon kuin kivihiilen poltosta ja turpeen energiakäytön hiilidioksidipäästöt ovat kivihiilenkin päästöjä suuremmat. Turpeen polton, puun kasvavan energiakäytön ja metsien hiilinielujen puolittamisen seurauksena Suomen nettopäästöt eivät pienene lainkaan vuoteen 2030 mennessä.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO

Käsitteet haltuun

HAKKAAKO SUOMI HIILINIELUNSA? Jos hakkuiden osuus pienenee, hiilinielu kasvaa.

Jos hakkuiden osuus kasvaa, hiilinielu pienenee.

Hiilinie Hak

lu:

on talo kaamat

us-

s- ja virkisty 3 j. m t 23 mil e e lu a suojelu

m e ts ä ,

M e ts ä h

22%

a k ku u t 3

m 68 milj.

65%

13%

en po onnollin jä metsiin

ja istuma

ävät ha

, jo tähteet

k ku u -

tka lah

n 14 aikanaa

oavat 3

milj. m

Vuonna 2015 runkopuun kasvu oli 105 miljoonaa kuutiota. Arviot tulevaisuuden hakkuupotentiaalista vaihtelevat. Metsät toimivat hiilinieluna niin kauan kuin vuosittainen kasvu on suurempaa kuin poistuma. Jos päätehakkuita ja hakkuutähteiden korjuuta lisätään, vähenee tulevaisuudessa hyödynnettävissä olevan puun määrä ja metsämaan hiilivarasto.

• • •

Metsän hiilivarasto tarkoittaa puustoon ja maaperään kokonaisuudessaan sitoutuneen hiilen määrää. Kun metsät ovat hiilinieluja, niissä tapahtuu enemmän hiilensidontaa kuin hiilen vapautumista vuodessa. Jos metsistä vapautuu enemmän hiiltä kuin sinne sitoutuu, ne ovat hiilen lähde.

Lisää tietoa

• •

Luonnonsuojeluliitto: Kestävä biotalous luonnon ja ilmaston ehdoilla, 2017. //sll.fi/biotaloussuositus// Luonnonvarakeskus: Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin, 2016. Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti, 2017.

•

Luonnonsuojelija 1/2017

Talven taikaa Kainuussa Hyrynsalmen Paljakka on yksi Suomen sadasta luontohelmestä. Paljakanvaaran luonnonpuiston ympäristössä on kirveenkoskematonta vanhaa metsää. Luonnonsuojelija veti lumikengät jalkaan ja suuntasi lumiseen maailmaan. Teksti & kuvat Hanna Kaisa Hellsten

Luonnonsuojelija 1/2017

äistä puista vanhimmat olivat taimia Isonvihan aikaan 1700-luvulla. Enkä minä ole ensimmäinen kulkija näissä maisemissa. Kun Paljakanvaaran vanhimmat puut aloittivat kasvunsa nykyisen Hyrynsalmen alueella, kuului Suomi Ruotsin vallan alle. Suunnilleen sadan vuoden päästä Elias Lönnrot lähtisi runonkeruumatkoilleen, joista syntyisi kansalliseepos Kalevala. Vuosisadan vaihteessa myös kultakauden kuvataiteilijat ammentaisivat innoituksensa suomalaisesta luonnosta ja ensimmäisiä luonnonmuistomerkkejä alettaisiin suojella tulevia sukupolvia varten. Silloin vanhimmat kuuset olisivat jo kasvaneet korkeiksi ja paksurunkoisiksi puiksi, joiden latvoihin tuuli tarttuisi.

Kuuntelen samojen puiden huminaa kolmesataa vuotta myöhemmin. Paljakanvaaralla ei ihmisen ääniä kuulu. Joulukuussa valoisaa aikaa on vähän, ja haluan ehtiä kiertämään Paljakan luonnonpuiston viereisellä metsäalueella kulkevan Mustarinnan luontopolun. Olen viimeksi ollut tässä metsässä seitsemän vuotta sitten. Itselleni aika on pitkä, metsän mittakaavassa tuskin mitään. Vaaralla kasvaa valtavia kuusia sekä upeita, järeitä haapoja. Nyt maassa on kunnollinen lumipatja, joka tekee muodoista pehmeitä. Odottelen metsän reunassa kuukkeleita, jotka vuosia aikaisemmin tulivat tervehtimään kulkijaa. Lintuja ei näy, puiden oksat vain keinuvat hiljaa tuulen mukana. Kun hiki muuttuu viluksi, on jatkettava matkaa.

sellukattilaan. Suurin osa Kainuun metsistä kuuluu valtiolle, ja niiden käytöstä on välillä otettu isostikin yhteen Metsähallituksen ja luonnonsuojelijoiden välillä. Paikallisten tarpeet jäävät helposti jalkoihin, kun hakkuutavoitteet sanellaan pääkaupungista käsin ja samalla valtion maita myydään. Historia toistaa itseään: Kainuu on aina ollut resurssien lähde muualla asuville. Ennen hyödyn metsästä vei tervaporvari, jolle talonpoika oli velkaa. Nyt rahat siirtyvät Metsähallituksen tulostavoitteita paikkaamaan. Reilussa kymmenessä vuodessa yli 40 prosenttia Kainuun vanhoista metsistä on muutettu selluksi ja sahatavaraksi. Hienoja alueita on vielä jäljellä, mutta niihin kohdistuva paine on kova.

Luontosuhde on syvällä

Arkea ja elämyksiä

Ennen kuin Paljakanvaaran vanhimmat puut alkoivat kasvaa, oli Kainuu eränkävijöiden maata. Alueella oli runsaasti riistaa ja kalaisia vesiä. Kainuussa eli saamelaisia, joiden uskomusten mukaan vaaroilla eli hiisiä, jättiläisiä, jotka olivat Pohjolan vanhimpia asukkaita. Etsin Paljakanvaaralta metsissä leikkivien jättien jälkiä, mutta polulla näkyy vain omien lumikenkieni polku. Kainuu on ollut syrjäseutua, jossa on kuljettu vesiä pitkin aina Oulujärveltä Vienanmerelle asti. Talvisin erämaiden läpi pääsi suksilla. Elanto tuli erältä, helmenpyynnistä ja kalastuksesta. Vakituisesti Kainuu asutettiin 1500-luvulla, kun savolaiset raivasivat peltoja kylmään korpeen. Lappalaiset väistyivät ensin vaaroille, sitten pohjoiseen. Myöhemmin metsistä saatiin ainekset tervanpolttoon, josta tuli Kainuun pääelinkeino 1850-luvulla. Sittemmin metsistä otettiin ainekset tukkipuuksi ja

Nykyisin nälkämaassa ei enää tarvitse täydentää viljaa metsän antimilla. Mutkaton suhde luontoon on kuitenkin säilynyt. Myös Paljakanvaaran kupeessa sienestetään, marjastetaan ja metsästetään. Luontopolun varrella kasvaa syksyisin niin paljon suppilovahveroita, ettei niitä kaikkia ehdi mitenkään kerätä. Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi kuvaa kainuulaista luontosuhdetta funktionaaliseksi: luonto on sujuva osa arkea. Luonnon lähellä asuva tuntee kotimetsänsä, ja tuttuihin paikkoihin liittyy myös omia muistoja elämän varrelta. Luonnosta osataan ruuan ohella hakea lohtua ja lääkettä: kylätietäjien ja kansanparantajien tietämys on säilynyt syrjäisessä Kainuussa muuta maata pidempään. Nyky-Kainuussa etsitään uusia elinkeinoja luontomatkailusta: hiljaisuudesta, revontulista, metsistä. Luonnossa liikkuessa myös muualta tuleva suoma-

”

Näistä puista vanhimmat olivat taimia Isonvihan aikaan 1700-luvulla.

Luonnonsuojelija 1/2017

lainen tuntee olevansa vanhojen ja aitojen asioiden äärellä. Kun liikkuu umpihangessa, saa kokea olevansa yksin ja rauhassa. Yksin metsässä oleminen on minulle elämys, jota olen etukäteen odottanut ja jopa romantisoinut mielessäni. Siitä on arkinen liikkuminen kaukana. Suuntaan kohti Mustarinnan puroa. Nimi viittaa otsoon eli mesikämmeneen. Karhun nimeä ei aikanaan tohtinut sanoa ääneen, niin väkevä oli metsän kuninkaan voima. Paljakan luonnonpuistossa elää karhuja vielä nykyisinkin, mutta vuoden vaihteessa ovat otsot talviunillaan. Jos lykästäisi oikein kovasti, saattaisi kulkija löytää hangesta ilveksen tai jopa suden jälkiä. Nyt lunta on tullut niin paljon, ettei sellainen ole mahdollista. Se on hyvin tavallista täällä päin, sillä Paljakanvaara on yksi Suomen lumisimmista paikoista. Luonnonpuiston rajalta joudun kääntymään takaisin. Sinne ei ole retkeilijällä asiaa. Mustarinnan puron varrella kasvavat valtavat kuuset, joiden alle on hyvä pysähtyä hetkeksi. Puiston rajalla kasvavien puiden runkoihin on maalattu valkoiset raidat, joista erottaa selvästi, missä ihmisten alue päättyy. Koko maassa näin tiukasti suojeltuja alueita on vain 1545 neliökilometrin verran. Paljakan luonnonpuisto on reilun 30 neliökilometrin kokoinen.

ville tutkijoille ja taiteilijoille eri maista. Talossa järjestetään myös näyttelyitä ja monenlaisia tapahtumia. Saavun pihaan ja otan lumikengät pois jalasta. Talossa ei ole muita kuin minä, sillä seuraava residenssikausi alkaa vasta myöhemmin kevättalvella. Olen saanut ohjeet siihen, miten ympäristöystävällistä energiajärjestelmää hyödynnetään: talossa käytetään maalämpöä, ja katon aurinkopaneelit tuottavat kesäisin sähköä jopa yli oman tarpeen. Nyt on kuitenkin pimeää. Kannan vajasta halkoja sisään ja sytytän tulet leivinuuniin.

Polttopuulla tanssivia liekkejä katsoo metsänraukeana vaikka kuinka kauan. Talon toiminnasta vastaava Mustarinda-seura on ollut aktiivinen luonnonsuojelutoimija. Paljakanvaaran luontopolku on tehty seuran aloitteesta metsäyhtiö UPM:n omistamalle metsäalueelle. Yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin, LuontoLiiton sekä luontomatkailutoimijoiden kanssa

Paljakanvaara on Suomen lumisimpia paikkoja.

Taide yhdistyy luonnonsuojeluun Paljakalla on oma sijansa myös ihmisille. Luonnonpuiston kupeessa toimiva Mustarinda-talo on lainannut nimensä lähipurosta. Vanhassa kansakoulussa on residenssitoimintaa ekologisia teemoja käsittele-

Kainuussa kerrotaan, että Mustanrinnan purolaakson rinteillä kasvavat kuuset olisivat Suomen pisimpiä.

Luonnonsuojelija 1/2017

Opastaulu ohjaa luontopoluille ja näkötorniin.

Näkötorni on rakennettu vaaran huipulle, 384 metrin korkeuteen.

Paljakanvaaran ympäristöä on ehdotettu Ylä-Kainuun kansallispuistoksi vuonna 2012. Suojelutavoitteita on perusteltu alueella tehtyjen luontokartoitusten pohjalta. Liito-oravan lisäksi täällä esiintyy myös useita harvinaisia kääväkkäitä, kuten erityissuojeltava keltarihmakääpä. Nämä puiden sienet toimivat indikaattoreina, jotka kertovat siitä, mille muille vanhan metsän lajeille alue sopii. Vaaran itäreuna on suojelullisesti arvokas, ja onkin hienoa, että alueen omistava metsäyhtiö UPM on halunnut sen säästää. Asiaa ehkä vauhditti valtakunnallisten luonnonsuojelujärjestöjen taustatuki asialle. Luonnonpuiston lähialueet eivät ole täysin luonnontilaisia. Jos lumi ei peittäisi maata, saattaisi kulkija huomata siellä täällä metsänkäsittelystä kertovia kantoja. Paljakanvaaran kupeessakin on avohakkuun jättämiä aukkoja. Vaikka aikaa metsän kaatamisesta on jo kymmenisen vuotta, erottuu kuvio selkeästi. Täällä puut kasvavat hitaammin kuin eteläisemmissä metsissä, ja kestää kauan ennen kuin maisema muuttuu entiselleen. Mieleeni tulee vuosia sitten tapaamani luontoyrittäjän kitkerä vinkki. Hän ohjaa ryhmiä katsomaan aina sinne parempaan suuntaan, jotta edes jonkinlainen illuusio erämaista säilyisi pidemmillä koirasafareilla. On selvää, että Kainuussa metsien voimallista käyttöä ja matkailua on mahdotonta yhdistää. Hakkuilla on tuhottu osa Lönnrotin runonhakumatkoillaan kulkemaa Vienan reittiä Suomussalmella, vaikka toimenpiteitä on vastustettu niin paikallisesti kuin kansallisellakin tasolla. Luontomatkailuyrittäjät toimivat samassa rintamassa luonnonsuojelijoiden kanssa metsäalueiden säilyttämiseksi, ja samalla he myös suojelevat omaa toimeentuloaan. Kaikista vanhimpien ja hienoimpien metsäalueiden hakkaaminen on lyhytnäköistä. Kestää useita kymmeniä vuosia, ennen kuin samalla paikalla kasvaa jonkinlaista metsää. Voimme yrittää vain arvailla, miltä maailma näyttää silloin, kun nyt istutetut puut ovat kasvaneet Paljakanvaaran vanhimpien kuusten ikäisiksi. Kolmensadan vuoden päästä kaikki tätä lehteä lukevat, heidän jälkeläisensä ja vielä heidänkin jälkeläisensä ovat ikänsä puolesta vainaita. Niin ovat myös heidän elämänsä aikana tapaa-

mansa ihmiset. Ihmisen aika on luontoon verrattuna lyhyt, mutta vaikutus voi kestää kauan.

Vihreässä ytimessä Herätessäni huomaan aamun näyttävän kirkkaammalta. Suuntaan heti hämärän hellitettyä ulos, sillä lyhyistä päivistä on otettava kaikki irti. Tänään ei tarvitse tehdä lumitöitä, pilvet ovat kaikonneet. Pakkanen on kiristynyt mukavaksi kymmenasteiseksi pikkuviluksi, joka nostaa punan kulkijan poskipäihin. Paljakanvaaran korkein huippu nousee 384 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kiipeämällä sen laelle pystytettyyn näköalatorniin pääsee katsomaan maisemia yli neljänsadan metrin korkeudesta. Tornin ympärillä kasvavien kuusten lumiset latvat ovat kuin suoraan postikortista. Matalalla paistava aurinko värjää taivaanrannan pastellinpunaisilla sävyillä. Huimaavan kaunista. Kun katsoo tornista luonnonpuiston suuntaan, puiden latvat levittäytyvät eteen suurena mattona. Korkealta näkyy kuitenkin kauemmas kuin oikeastaan edes haluaisi nähdä. Metsämattoa halkovat vesialueiden lisäksi hiihtokeskuksen rinteet ja avohakkuiden jättämät arvet. Luonnonpuiston ja sen lähialueiden ainutlaatuisuus näkyy myös silloin, kun asiaa tarkastelee vielä laajemmasta perspektiivistä. Satelliittikuvassa Paljakan ympäristö näkyy tumman vihreänä alueena, jonka keskellä näkyy nelisakarainen Ristisuo. Mitä kauempaa satelliittikuvaa katsoo, sitä selvemmäksi käy, että vanhat havumetsät ovat käyneet maakunnassa harvinaisiksi. Vielä ne eivät ole kadonneet. Kainuun sydämessä on tummanvihreä ydin, jonne ihmisellä ei ole asiaa. Sen ympärillä meillä on mahdollisuus kokea välähdyksiä alkuperäisluonnosta, sellaisesta, jossa esiisämme liikkuivat vuosisatoja sitten.

Ihmisen aika on luontoon verrattuna lyhyt.

Juttua varten haastateltu kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi on kotoisin Hyrynsalmelta. Hänen teoksensa Maaginen aarrekartta – Eräretki 200 kainuulaiseen tarinapaikkaan johdattelee lukijan Kainuun historiaan puutteen ja rikkauksien äärelle.

Luontohelmi: Paljakka

•

Kuvailu: Paljakan alue Kainuussa tarjoaa luontoharrastajalle harvinaisen palan vanhaa, muokkaamatonta metsäluontoa. Paljakanvaaran ydin on tiukasti suojeltu Paljakan luonnonpuisto, joka perustettiin vuonna 1956. Sen lähiympäristöstä löytyy Suomen ja koko Pohjois-Euroopan mittakaavassa ainutlaatuisia luonnontilaisia kuusimetsiä. Vanhimmat kuuset ovat jopa 400 vuotta vanhoja. Alueella on myös hienoja soita ja pienvesiä.

•

Lajeja: liito-orava, saukko, kuukkeli, susi, ilves, helmipöllö, pohjantikka, palokärki, pyy, metso, kurki, sinipyrstö, lukuisia kääpälajeja

•

Aktiviteetit: Paljakan luonnonpuistossa on kuuden kilometrin pituinen rengasreitti, jolta ei saa poiketa. Polulta on yhteydet laajaan polkuverkostoon Paljakan ja Ukkohallan alueilla. Alueella kulkee kunnan ylläpitämä latuverkosto. Paljakanvaaran korkeimmalla kohdalla sijaitsee lisäksi virkistyskäytössä oleva näkötorni. Mustarinda-seuran pitämässä taiteilija- ja tutkijaresidenssissä järjestetään taidenäyttelyitä ja erilaisia tapahtumia.

•

Sijainti: Paljakan luonnonpuisto sijaitsee Puolangan ja Hyrynsalmen kunnissa. Luonnonpuisto jää Kajaani–Rovaniemivaltatien 78 itäpuolelle ja Väyrylä–Ristijärvi-tien 888 pohjoispuolelle.

• Lisätietoa:

//100luontohelmea.fi/ helmi/paljakka// //luontoon.fi/paljakka//

Paljakka, Hyrynsalmi

Luonnonsuojelija 1/2017

Pohjoisen Suomen kohteet

Inarijärvi

Suorsapää

Iiton palsasuo Peurakaira

Kätkätunturi Viiankiaapa

RomppaatLouevaara Ounasvaara Kemijoen helmet

Kitkajärvi

Oijärven suot Iijoki Haukiputaan saaristo Sanginjoki

Olvassuo

Muhoksen suot Paljakka

Vienan reitti

Kivesvaara Ärjänsaari Loutenvaara Iso Pajusuo

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Luonnonsuojeluliitto esittelee 100 ainutlaatuista luontohelmeä. Iso osa luontohelmistä on suomalaisille tuntemattomia uusia elämyksiä. Helmien joukossa on myös tuttuja luontokohteita, mutta niiden olemassaoloa ja luonnontilaa uhkaa muutos. #100luontohelmea //100luontohelmea.fi//

Antti Ohenoja, Esa Aalto, Virpi Juvonen, Marja-Stiina Suihkonen, Kaisa Kiuru, Jukka Eskelinen, Tarja Pasma

100 luontohelmeä

Jonkerijärvi

Luonnonsuojelija 1/2017

Aika ELYn jälkeen? Suomi on laittamassa aluehallintoaan rankasti uusiksi. Sotesta ovat kaikki kuulleet, mutta uudistuksen vaikutuksista luontoon ei ole juuri hiiskuttu. Se tiedetään, että ely-keskukset hajotetaan ja kuntia ohjaamaan perustetaan uusia maakuntia. Samalla valtion harjoittama kaavoituksen valvonta loppuu. Muutokset tulevat voimaan vuoden 2019 alusta. Mutta mitä sitten tapahtuu?

Aluehallintouudistus on merkittävin maamme valtiohallinnon muutos 2000-luvulla. Tiivistettynä sen tavoite on karsia valtion tehtäviä ja siirtää niitä maakunnille ja kunnille. Yhteensä 18 perustettavaa maakuntaa saavat sekalaisen valikoiman valtion, kuntien ja entisten maakuntaliittojen tehtäviä. Ensi vuodesta lähtien äänestämme valtuutettuja kaikkiaan kolmissa vaaleissa, kuntavaalien ja eduskuntavaalien lisäksi uusissa maakuntavaaleissa. Vaikka siitä ei julkisesti juuri keskustella, aluehallintouudistus on radikaali erityisesti kaavoi-

tuksen ja maankäytön osalta. Se vie yleistä etua ajavalta valtiolta tehtävän ohjata ja valvoa, että kunnissa rakennetaan ja suunnitellaan maankäyttöä lain ja kestävän kehityksen mukaan. Pahimmillaan näyttää siltä, että maakuntien tehtäväksi annettu elinkeinoelämän edistäminen saa suhteettomasti sijaa retkeilyn ja virkistyksen sekä luonnon monimuotoisuuden kustannuksella. Mitä siis on tapahtumassa? Miten valta maankäytön ohjauksesta jaetaan uudelleen? Mitä tapahtuu kuntalaisen kotiseudulle ja sen ympäristölle?

Teksti Felix Siivonen Kuvitus Anne Stolt

ELY NYKYTILA

VALTIO NYKYTILA

Valtion ministeriöt ohjaavat Suomen kehitystä. Muun muassa ely-keskusten kautta lukuisat ministeriöt ja virastot ohjaavat kuntien toimintaa. Elyt puolestaan hoitavat valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueillaan.

MUUTOS 2019

Maakuntauudistus riisuu valtion valtaa ja siirtää sitä kunnille ja perustettaville uusille maakunnille. Valtion ely-keskukset hajotetaan palasiksi. Osa tehtävistä pysyy valtiolla, ja ne yhdistetään nykyisten aluehallintovirastojen kanssa uuteen valtakunnalliseen virastoon, työnimeltään LUOVAan. Elyjen ympäristötehtävistä valtiolle jäisi lakisääteiset tehtävät, kuten ympäristölupien myöntäminen ja valvonta. Huoli on, että suojelu joutuu maakunnissa elinkeinojen jyräämäksi poliittisessa päätöksenteossa.

Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukset valvovat ja ohjaavat kuntien toimintaa, kuten tässä tapauksessa kaavoitusta. Niiden viranomaisasiantuntijat pitävät huolta kuntien kaavoituksen laadusta, laillisuudesta ja kestävän kehityksen periaatteiden noudattamisesta. Aikaisemmin elyn tehtävänä on ollut ohjauksen lisäksi myös valvoa ja tehdä valituksia, jos ne ovat havainneet lainvastaista tai ympäristöä tuhoavaa toimintaa.

MUUTOS 2019

Aluehallinnon merkittävin muutos on nykymuotoisten elyjen lakkauttaminen. Niiden valitusoikeutta on jo alettu rajoittaa. Vuonna 2019 keskukset poistuvat kokonaan ja niiden asiantuntijat hajautetaan LUOVAAn ja uusiin maakuntiin. Muun muassa kaavoitusta valvovat asiantuntijat siirretään maakuntiin, joissa niiden sijoittuminen ja työkalut ovat vielä epäselviä.

KAAVOITTAJA KUNTA NYKYTILA

MAAKUNTA NYKYTILA

Suomessa on jo eräänlainen maakuntahallinto, niin kutsutut maakuntien liitot, joiden yksi pääasiallinen lakisääteinen tehtävä on hoitaa maakuntakaavoitusta. Sillä suunnitellaan yleispiirteisesti alueiden käyttöä maakunnissa. Maakuntakaavan vahvistaminen on jo siirretty valtiolta maakuntien liitoille.

MUUTOS 2019

Jatkossa kuntalaiset äänestävät maakuntavaltuutetut vaaleilla. Monet valtion ja kuntien tehtävät ja asiantuntijat siirtyvät maakuntahallintoon, esimerkiksi kuntakaavoitusta aikaisemmin ohjanneet ja valvoneet elyjen asiantuntijat. Uuden lain mukaan maakunnille tulee ”konsultoiva rooli” kuntien kaavoitukseen. Lisäksi maakunnat saavat laissa ”alueellisia kehittämistehtäviä”, ”elinkeinojen edistämisen tehtäviä” ja vallan ”alueiden käytön ohjaukseen ja suunnitteluun”. Epämääräisyys ja kysymysten määrä huolestuttaa. Toiseksi, tehtävien siirto uhkaa valvonnan riippumattomuutta. Aikaisemmin valtion viranomainen on pitänyt huolta yleisestä edusta, kun taas maakunnan tehtäviin on kuulunut alueiden kehittäminen. Kun asiantuntijat siirtyvät poliitikkojen ohjaukseen, herääkin kysymys riippumattomuuden säilymisestä. Jatkossa maakuntakaavoittaja valvoo itse itseään ja myös vahvistaa itse tekemänsä kaavan.

Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Kunta voi päättää maankäytöstään itse kuntakaavan mukaisesti ja asukkaita kuunnellen. Lisäksi kunta ylläpitää yleisiä alueita, rakennuttaa talot, tiet, parkkipaikat, hoitaa liikenteen ja vesihuollon. Näiden lisäksi kunnat hoitavat elyjen ohjaamana viranomaistoimintoja, kuten ympäristönsuojelua.

MUUTOS 2019

Aluehallintouudistuksen jälkeen kuntien kolme tärkeintä tehtävää tulevat olemaan kehitys, koulutus sekä kaavoitus, johon kunnilla säilyy lainmukainen määräysvalta. Paljon puhuttu sosiaali- ja terveystoimi siirtyy muutoksessa kunnilta maakunnille, mutta esimerkiksi maankäytössä ja kaavoituksessa kuntien vastuu kasvaa. Kunta itse tekee ja valvoo kaavoitusta ja myös vahvistaa omat kaavansa. Valtio ei enää ohjaa tai valvo kuntien toimintaa, vaan maakunnat saavat kuntien kehitystä edistävän roolin. Mikä rooli jää luonnonsuojelulle kunnissa?

Luonnonsuojelija 1/2017

”

Kohta kunta itse tekee ja valvoo kaavoitusta ja myös vahvistaa omat kaavansa. Maakunnat saavat kuntien kehitystä edistävän roolin. Mikä rooli jää luonnonsuojelulle? KIVIAINESHANKKEET Kiviaineshankkeita on ohjattu monissa maakuntakaavoissa. Kuntien oma vastuu kaavoituksesta kuitenkin tulee kasvamaan, ja maakuntakaavojen merkitys vähenee. Vaarana on, että kunnissa aletaan ahnehtia kiviaineshankkeita pistemäisesti sen sijaan, että hankkeet suunniteltaisiin maakuntatasolla ja sen perusteella, missä esimerkiksi pohjavesiin, suojelualueisiin tai logistiikkaan liittyvät ympäristöriskit ovat pienimmät. Elyt ovat antaneet aktiivisesti lausuntoja kiviaineshankkeiden ympäristökysymyksiin. Tulevaisuudessa riskit kallio- ja harjumetsille, geologisesti arvokkaille kohteille sekä pohjavesialueille kasvavat.

METSÄT JA RETKEILY Kun kaavoituksen valvonta heikkenee, rakentamisen kasvu voi uhata arvokkaita metsäalueita. Kunnille tulee paineita myös virkistys- ja retkeilymetsiin rakentamiseen. Aikaisemmin elyt ovat ohjanneet kuntia tutkimaan metsien luontoarvoja ja pyrkimään valtakunnallisiin tavoitteisiin esimerkiksi suojelun osalta. Elyt ovat siis nähneet metsän puilta. Taajamametsien virkistyskäyttö vaarantuu kasvavan rakentamisen ja avohakkuiden takia, ja kuntien omat vastuut ja velvollisuudet huolehtia metsien monimuotoisuudesta ja kestävyydestä kasvavat elykeskusten poistuttua. Kuntien osaaminen on tässä usein heikkoa. Lisäksi kala- ja vesiasiat siirtyvät maakuntiin, joissa paineet elinkeinotoiminnan lisäämiseen uhkaavat heikentää vesistöjen ja tärkeiden kalakantojen tilaa.

KAUPAT JA PALVELUT Kuntalaisille on tärkeää, että kaupat ja palvelut ovat helposti saavutettavissa esimerkiksi vanhuksille ja lapsiperheille. Kunnilla on ollut paljon työkaluja ohjata kauppojen ja palveluiden tasapainoista sijoittumista. Säännöt todennäköisesti löystyvät. Isojen automarkettien ja kauppakeskusten määrät lähtevät silloin helposti kasvuun. Kuntien on rakennettava niitä varten teitä, kiertoliittymiä, pyöräteitä ja parkkipaikkoja, ja rakentamiskustannukset valuvat veronmaksajien maksettavaksi yritysten sijaan. Asuinrakentaminen saattaa seurata palveluiden perässä. Tämä puolestaan saattaa vääristää tilannetta kuntien raja-alueilla, joissa suuri kauppakeskus alkaakin imeä asutusta naapurikunnasta.

RANTARAKENTAMINEN Kunnat ovat aina himoinneet arvokkaiden rantojensa kaavoittamista asuinkäyttöön. Ne kilpailevat rikkaista veronmaksajista, joille puolestaan kaunis rantatontti järven rannalla on houkutteleva. Tulevaisuudessa elyjen viimeisetkin mahdollisuudet ohjata ja valvoa rantarakentamista heikkenevät. Maankäyttö- ja rakennuslaissa rantarakentamisen säännöt ovat suuressa roolissa jo nyt, samoin tulevaisuudessa. Vaarana on kuitenkin se, että kun elyt eivät voi enää ohjata tai valvoa lain noudattamista kuntien rannoilla, kunnat villiintyvät ranto-

jensa rakentamiseen. Se tarkoittaisi rantaluontotyyppien harvinaistumista entisestään. Mökit ja asuintalot tuovat mukanaan monia muita ongelmia: Retkeilijä ei enää löydä vapaata rantaa, jätteiden lisääntyminen ja jätevesien aiheuttama kuormitus vesistöihin kasvaa, rantoja joudutaan ruoppaamaan venelaitureille ja vesiliikenne rannoilla vilkastuu, mikä saattaa ajaa esimerkiksi lintulajiston ahtaalle.

”

Risto Puranen / Vastavalo

Suojelualueista on hyötyä terveydelle ja kunnan taloudelle.

Kunnilla ratkaisun avaimet

Ympäristötyön merkitys korostuu kunnissa aluehallintouudistuksen jälkeen. Luonnonsuojelija tutustui kuntiin, joissa on otettu askeleita oikeaan suuntaan luonnon ja ympäristön kannalta. Teksti Johanna Lipsanen

Johanna Lipsanen

Lahden luonnonsuojeluvalvoja Asko Riihelä

Lahti suojelee asukkailleen luontokohteita Tammikuisena torstaiaamuna Lahdessa Vesijärven satamassa on hiljaista. Sää on sumuinen, ja lämpötila pyörii nollan kieppeillä. Silti Vesijärven jäälle ajetulla ladulla hiihtelee muutama aamuvirkku. Yksi heistä kuuluu olevan olympiavoittaja Siiri Rantanen, 92. Järvi on tärkeä kaupunkilaisille, kertoo luonnonsuojeluvalvoja Asko Riihelä. ”Kesällä siellä käydään uimassa, soutelemassa ja kalassa. Rannan tuntumaan on rakennettu kevyen liikenteen väylä”, hän sanoo.

Luonnonsuojeluvalvojan pesti Asko Riihelä on oikea henkilö kertomaan, mikä merkitys virkistysalueilla on ja kuinka luonto ja ulkoilu turvataan niin kaavoituksessa kuin kuntametsien hoidossakin. 2000-luvulla Lahti on edistänyt metsiensuojelua ja näyttänyt siten esimerkkiä monelle muulle kunnalle. Erityinen luonnonsuojeluvalvojan toimi perustettiin kuitenkin jo vuonna 1995, kertoo tehtävää alusta lähtien hoitanut Riihelä. ”Virka on suuri etu, pystyy keskittymään työhön täysillä. Monessa muussa kaupungissa tällaista virkaa ei ole.” Luonnonsuojeluvalvojan tehtäviin kuuluvat muun muassa aloitteet uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseksi. Lähes 120 000 asukkaan kaupungissa on viisitoista luonnonsuojelualuetta. Sen lisäksi on pienempiä luontotyyppikohteita ja yksittäisiä luonnon monimuotoisuuskohteita, esimerkiksi suojeltuja puita. Uusin suojelukohde on Sammalsillansuon kosteikkoalue entisen Nastolan kunnan alueella. Alueelle on jo rakennettu pitkospuureitti ja esteetön lintutorni, johon pääsee vaikka rollaattorilla. Myös läheisen Sylvöjärven kuntoa kohennetaan. Sammalsillansuon suojelualueen perustaminen on osa Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjaa. Hankkeessa maanomistajia kutsutaan perustamaan luonnonsuojelualueita Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Valtio osallistuu kampanjaan suojelemalla yksityisten osallistujien alueita vastaavan pinta-alan. Riihelä kehottaa myös muita osallistumaan: ”Nyt on hyvä aika. Lisäksi kunnat ja seurakunnat voivat hakea Metso-ohjelmassa valtiolta korvausta suojelutarkoitukseen luovuttamastaan arvokkaasta luontoalueesta.”

Kunnan asukkaana valkoselkätikka

Kevään kuntavaaleissa valitaan päättäjät, joilla on aiempaa enemmän valtaa ympäristöasioissa. ”Kuntien tehtävät muuttuvat aluehallintouudistuksen myötä. Ympäristöasioiden, kuten kaavoituksen, ilmasto- ja energiaratkaisujen, ympäristökasvatuksen ja julkisten hankintojen, merkitys kasvaa kunnan päätöksenteossa”, sanoo erityisasiantuntija Tapani Veistola Luonnonsuojeluliitosta. Luonnonsuojelija kokosi esimerkkejä kunnista, joissa on tehty järkeviä energiaratkaisuja ja huomioitu luontoalueet kaavoituksessa. Työn valmistelusta vastaavat virkamiehet, mutta päätökset tehdään kunnanvaltuustoissa. ”Nyt tarvitaan ympäristömyönteisiä valtuutettuja ja heille hyviä aloitteita”, Veistola sanoo.

Lahden seudun luonnolle tyypillisiä piirteitä ovat lehdot, harjut ja lähteet. Eläimistä alueella tapaa muun muassa valkoselkätikkoja ja liito-oravia. ”Jos valkoselkätikka suostuu pesimään jollakin alueella, siellä on paljon muutakin. Täällä valkoselkätikka asuu Kilpiäisen suojelualueella”, Riihelä kertoo. Lahti markkinoi itseään vihreänä kaupunkina. Riihelän mukaan yhteistyö kaupungin sisällä toimii eikä luonnonsuojelualueiden perustamisesta ole juuri kinasteltu. Riihelä pitää tärkeänä sitä, että ihmiset pääsevät helposti luontoon. Ihannetilanteessa luonnon helmassa voi piipahtaa vaikka ruokatunnilla. Ulkoilumahdollisuudet pitäisi turvata myös niille, jotka eivät ole hyväkuntoisia ja terveitä. ”Aika pienellä satsauksella se onnistuu.” Lahtelaisten suosikki suojelualue on Lapakiston erämaa-alue kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Riihelä kertoo kävijämäärien kasvaneen alueella. Yhdeksi syyksi hän arvelee lisääntynyttä kiinnostusta luontoon ja terveyteen. Myös kuntatasolla kannattaisi miettiä, mitä hyötyä suojelualueista on, hän sanoo. ”Niistä on hyötyä terveydelle ja myös taloudelle. Alueet ovat tärkeitä matkailulle, ja niille voidaan järjestää ohjattuja retkiä.”

Luonnonsuojelija 1/2017

Espoossa opitaan lähimetsässä

Espoon kaupunki

hityksestä viedään eteenpäin. Yhteistyössä esimerkiksi päiväkoti-ikäisille on kehitetty omia ympäristökasvatusohjelmia. Luukkosen työpaikalla Villa Elfvikissa järjestetään sekä koulutusta opettajille että luontokouluja lapsille. Opettajien täydennyskursseilla aiheita ovat esimerkiksi kestävä elämäntapa ja lajintunnistus. Opettajat saavat käytännön vinkkejä siihen, kuinka käsitellä aiheita lasten kanssa. Lasten luontokoulussa taas opitaan opettajan avulla vaikkapa talvisesta luonnosta. Espoossa ympäristökasvatus ulotetaan kuitenkin vauvasta vaariin, Luukkonen muistuttaa: ”Vaikka painotus on nuorissa ja lapsiperheissä, myös ai-

Villa Elfvikin suunnittelija Katri Luukkonen

Markku Ojala

Nopeasti kasvavassa Espoossa koulujen ja päiväkotien ympäristöön on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Tavoitteena on, että lapset ja nuoret oppisivat luonnosta ja kestävästä kehityksestä tutussa lähimetsässä. Koska kunnassa rakennetaan paljon uutta, kysyttiin vuonna 2013 kouluilta ja päiväkodeilta, mitä luontokohteita opetuksessa hyödynnetään. Alueet haluttiin merkitä kartalle, jotta ne voitaisiin kaavoituksessa ottaa huomioon. Hanke oli osa Suomen luonnonsuojeluliiton Koulumetsät arvoonsa -projektia. Koulumetsällä tarkoitetaan koulun tai päiväkodin lähellä olevaa pysyvää metsäluontokohdetta, joka sopii lasten ja nuorten opetuksen, kasvatuksen ja virkistyksen tarpeisiin. ”Oli viimeinen hetki kerätä tietoja ylös, sillä etenkin Etelä-Espoo tiivistyy metron rakentamisen myötä”, Katri Luukkonen kertoo. Hän työskentelee suunnittelijana Villa Elfvikin luontotalossa. ”Selvisi, että mitä lähempänä metsä on, sitä enemmän sitä käytetään.” Luukkosen mukaan kyselyn tuloksia hyödynnetään valmisteilla olevassa Espoon luonnonhoidon toimintamallissa. Siinä linjataan muun muassa, miten luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon metsien hoidossa. Tiedoista on hyötyä myös viime vuonna käynnistyneessä Ulkoluokka-kokeilussa, jota koordinoi Suomen ympäristöopisto Sykli. Pilottihankkeessa on mukana muutama espoolaiskoulu. Espoossa edistetään myös kestävää kehitystä. Toimekkaat-työryhmään on koottu kaupungin työntekijöitä eri yksiköistä. He suunnittelevat yhteistyön muotoja, joiden kautta tietoa kestävästä ke-

Lapsia Espoon Villa Elfvikin Keijukouluretkellä.

kuiset huomioidaan. Kestävä kehitys on otettu osaksi kaupungin esimiesvalmennusta. Lisäksi kuka vain kaupungin henkilökunnasta voi kouluttautua työyhteisönsä ekotukihenkilöksi.”

Röni-Kuva Oy

Mikkeli on korvannut turvetta ja öljyä uusiutuvilla

Pursialan voimalaitos Mikkelissä.

Ympäristötarkastaja Marita Savo

Mikkelissä on satsattu uusiutuvaan energiaan. Uusiutuvista puun osuus on merkittävä, mutta tärkeitä kokeiluja tehdään myös muiden uusiutuvien saralla. Tänä vuonna kaupungissa panostetaan esimerkiksi biokaasun ja aurinkosähkön käyttöönottoon. ”Jo 1990-luvun alussa Mikkelissä päätettiin vähentää turpeen ja öljyn käyttöä”, ympäristötarkastaja Marita Savo kertoo kunnan periaatteista. Puupolttoainetta saadaan lähinnä metsätähteestä ja sahoilta kerätystä purusta ja kuoresta. Puujätettä Mikkelissä ei polteta. Kaupunkialueella sähkön ja lämmön tuotannosta vastaa Mikkelin kaupungin omistama Etelä-Savon Energia. Kuntaliitosten myötä Mikkeliin liittyneillä Anttolan, Haukivuoren, Ristiinan ja Suomenniemen sekä osin Mikkelin maalaiskunnan alueella sähkön jakelusta huolehtii Suur-Savon Sähkö. Suurin osa Mikkelin kaupungin tarvitsemasta sähköstä ja lämmöstä tuotetaan Etelä-Savon Energian voimalaitoksessa, jonka käyttämistä energianlähteistä valtaosa täyttää EKOenergian kestävyyskriteerit. Metsäenergian ongelmallisimmat jakeet eli kannot, juurakot ja tukkipuu eivät saa EKOenergia-leimaa. Pursialan laitoksessa polttoaineesta noin 80 prosenttia on puuta. Ilmastolle haitallisen turpeen osuus on edelleen 19 prosenttia, mutta sen määrä on vähentynyt huomattavasti. Öljyn osuus on enää prosentin suuruinen. Yhtiön mukaan sillä on osakkuusyhtiöiden kautta myös vesi- ja tuulivoimaosuuksia.

Suur-Savon Sähköllä on pidempi matka uusiutuviin. Sähköstä 20 prosenttia saadaan uusiutuvista energialähteistä, 41 prosenttia ydinvoimasta ja 39 prosenttia fossiilisista polttoaineista. Yhtiön tuotantolaitokset eivät sijaitse Mikkelissä. Uusiutuvan energian osuus koko kunnan käyttämästä energiasta oli vuoden 2015 lopussa 64 prosenttia. Osuus kasvoi kymmenessä vuodessa kahdeksan prosenttia, käy ilmi Lappeenrannan teknisen yliopiston selvityksestä. Uusiutuvien käytössä Mikkeli oli maakuntansa parhaita. Nyt Mikkelissä panostetaan myös biokaasuun ja aurinkosähköön, ympäristötarkastaja Savo kertoo. Tammikuun lopussa varmistui valtion tuki BioSairilan biokaasulaitokselle, joka rakennetaan jo olemassa olevan jäteaseman yhteyteen. Biokaasu puhdistetaan liikennekäyttöön. Haukivuorelle rakenteilla olevan biojalostamon taas on määrä aloittaa toimintansa keväällä. Laitos tulee käyttämään pääasiallisena raaka-aineenaan karjanlantaa. Ennen kesää on valmistumassa myös Etelä-Savon Energian 300 kW:n aurinkovoimala viitostien varteen. Marita Savon mukaan Mikkelille on hyötyä siitä, että energia tuotetaan lähellä ja kaupungilla on oma energiayhtiönsä: ”Pystytään vaikuttamaan siihen, mitä tällä alueella tapahtuu.”

Luonnonsuojelija 1/2017

Iissä kuntalaiset mukana päästötalkoissa tää. Energiasäästössä kertyneistä rahoista puolet palautuu koululle, ja rahoilla on ostettu muun muassa biljardipöytä koululaisten käyttöön. ”Yhdessä luokassa oppilaat keksivät, että jos pulpetit siirretään erilaiseen järjestykseen, yhden valaisinrampin voi sammuttaa. Luokan sähkönkulutus tippui 30 prosenttia!” Härkin kehuu. Säästöjä on saatu myös sisälämpötilan laskemisesta ja veden virtaaman vähentämisestä. Oppilaat ovat osallistuneet talkoisiin niin innolla, että välillä on menty äärimmäisyyksiin. ”Oppilaat keksivät, ettei wc-pönttöjä vedetä koko päivänä. Se ei kannattanut”, Härkin nauraa. Iissä on panostettu myös sähköautoihin, joita käytetään kunnan työntekijöiden työajoihin. ”Käytetään omassa kunnassa tuotettua sähköenergiaa”, Härkin sanoo. Ii on energiantuotannossaan omavarainen, ja vesi- ja tuulivoimalla tuotetusta sähköstä riittää myyntiinkin. Kuntaan on rakennettu Suomen suurimpia tuulimyllyalueita.

”

Energia-asiantuntijan mukaan tärkeää on kuntalaisten sitouttaminen.

• Kuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai

9.4.2017. Ennakkoäänestys kotimaassa järjestetään 29.3.–4.4.2017. Lisää tietoa: //kuntavaalit.fi//

• Osoita ehdokkaille tilaisuuksissa ja

sosiaalisessa mediassa, että ympäristöasiat kiinnostavat. Vinkkejä voit hakea Luonnonsuojeluliiton kuntavaalisivuilta: //sll.fi/kuntavaalit//

• Kunnissa päätettäviä ympäristö- ja

luonnonsuojeluasioita: - luonnonsuojelu- ja virkistysalueet kaavoituksessa, kunnan metsien hoito - kunnan energiaratkaisut: ilmastostrategia, uusiutuvan energian käyttö, pienenergiahankkeiden suosiminen, energiatehokkuus ja energiansäästö - ilmastoystävällisten liikennemuotojen suosiminen, joukkoliikenne - ympäristökasvatus päiväkodeissa, kouluissa ja työyhteisöissä, avoin tiedonvälitys kunnan päätöksenteosta - kestävyys kunnan hankintaohjeissa ja sijoituksissa sekä rakentamisessa, kierrätyskeskuksien ylläpitäminen ja jätteen synnyn ehkäisy - ruokahävikin ehkäisy, kasvispainotteinen ja ympäristöystävällinen ruoka päiväkodeissa, kouluissa ja laitoksissa.

Iin kunta

Hannu Toivonen

Pohjoispohjanmaalainen Iin kunta näyttää esimerkkiä siinä, kuinka päästöjä vähennetään. Vuosien 2007−2014 aikana kunnan hiilidioksidipäästöt vähenivät 41 prosenttia. Tuloksiin on päästy muun muassa muuttamalla kiinteistöjen lämmitystapaa sekä parantamalla energiatehokkuutta. Ii on mukana Kohti hiilineutraalia kuntaa -hankkeessa (HINKU), jota koordinoi Suomen ympäristökeskus. Energia-asiantuntija Jukka Härkinin mukaan muutos alkoi 2010-luvun alussa, jolloin kunta otti energian vähentämisen osaksi strategiaansa ja palkkasi energia-asiantuntijan. ”Suurimmat säästöt saatiin, kun laajennettiin kaukolämpöverkkoa. Pääosa kaukolämmöstä tuotetaan uusiutuvalla energialla. Sen jälkeen jäi vielä 15 kunnan omistamaa kiinteistöä, jotka olivat öljylämmityksessä. Niistä monen lämmitys muutettiin maalämmölle, osa hakkeelle”, Härkin kertoo. Hyvät tulokset ovat innostaneet kuntalaisia ja yrittäjiä vaihtamaan maalämpöön. ”Positiivinen viesti kantautuu pitkälle. Hyvistä hankkeista on myös tiedotettu kuntalaisille.” Huomiota kiinnitettiin myös valaistukseen. Kaikkiin kunnan uudisrakennuksiin asennetaan led-valot, lisäksi ledejä on tuotu vanhoihin rakennuksiin, kuten liikuntasaleihin. Katujen valaistuksesta osa hoituu ledeillä. Energia-asiantuntija Härkinin mukaan tärkeää on kuntalaisten sitouttaminen. Esimerkiksi koululaiset etsivät itse kohteita, missä energiaa voisi sääs-

Vaikuta äänestämällä kuntavaaleissa

Energia-asiantuntija Jukka Härkin

Maalämpö kiinnostaa asukkaita Iin kunnassa.

Luonnonsuojelija 1/2017

Ei tullut sutta!

Luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin hanke innosti seudun asukkaat rakentamaan joukolla susiaitoja. Aidoilla suojellaan kotija tuotantoeläimiä, mutta samalla myös erittäin uhanalaista sutta. Teksti Marjaana Nyberg

Tiistaina 3. elokuuta 2010 tapahtui Pöytyän Yläneellä veriteko. Laitumella olleesta 20 lampaasta oli tapettu yhdeksän ja seitsemää oli raadeltu. Raadot löytyivät muutaman kymmenen metrin päästä lampuri Tapio Rintalan asuintalosta. Alueella elävät sudet olivat käyneet tilalla. Rintala kertasi muutaman vuoden takaisia tapahtumia VarsinaisSuomen piirin järjestämässä SusiAita-infotilaisuudessa elokuussa 2016. Tilaisuus oli osa hanketta, joka lähti liikkeelle paikallisten asukkaiden ja luonnonsuojelijoiden yhteisestä tarpeesta. Salon seudulla nähtiin hankkeelle tilaus, kun alueen susikanta lähti muutama vuosi sitten kasvuun. Koko VarsinaisSuomessa on tällä hetkellä useita lisääntyviä laumoja, ja kaksi vuotta sitten Salon ja Raaseporin rajalle muodostui seudun ensimmäinen susireviiri.

Sudet ovat kuumentaneet tunteita ja herättäneet vilkasta keskustelua alueen asukkaiden kesken. Monella on ollut huoli laiduntavien ja ulkoilevien eläinten turvallisuudesta. Myös perinnemaisemien hoitaminen lampailla ja nautakarjalla on pelätty hankaloituvan, mikäli eläimiä ei susien pelossa uskallettaisi laskea normaalisti ulos.

Lasse Kurkela

”Toivottavasti susi saa kuulua Varsinais-Suomen luontoon.”

Varsinais-Suomessa opetellaan elämään suden kanssa.

Irti pelosta faktoilla

SusiAita-hankkeen tarkoituksena on ollut löytää toimivia keinoja rinnakkaiseloon susien kanssa. Aita estää petoja hyökkäämästä kotieläinten kimppuun, mutta vahinkojen ennaltaehkäisy suojelee samalla myös sutta. Viime vuonna Britanniassa julkaistu tutkimus arvioi, että kannanhoidollinen metsästys saattaa ennemminkin lisätä salametsästystä kuin vähentää sitä.

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, toimisto: p. (09) 228 08 224, toimisto@sll.fi, työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Seuraa: sll.fi, Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median kanavat: sll.fi/some Jäsenpalvelu: sll.fi/asiakaspalvelu Tue: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

ETELÄ-HÄMEEN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame

•

Piirin kevätkokous 11.3. klo 14–17. Käsitellään sääntömääräiset asiat ja kuullaan FT Heli Jutilan esitys tulokaskasveista. Paikka: Rastilan-Kilpiälän kylätupa, Lemolantie 20, Janakkala. Lisätietoja: Karri Jutila, karri.jutila@ sll.fi, p. 050 5768 953. Luontoilta Lammilla 28.3. klo 17–19. Asiantuntijat vastaavat luontokysymyksiin. Erityisesti Ormajärven aluetta koskevat kysymykset ovat tervetulleita ja niitä sekä näytteitä ja digitaalisia tallenteita sopii lähettää etukäteen yhteyshenkilölle. Luontoiltaa tukee Freshabit Life IP -hanke. Järjestäjät: Luonnonsuojelupiiri yhteistyössä Lammin biologisen aseman kans-

•

sa Paikka: Linjatie 4. Lisätietoja: Karri Jutila, karri.jutila@sll.fi, p. 050 5768 953. Asikkalan luonnonystävät: Siilin elämää -näyttely 1.3.–31.3. Asikkalan kirjastossa. Siilinpesä pihamaalle ja muuta tietoa siilin ystäville: Esillä monipuolista aineistoa, jossa erityispaino siilin suojelussa mm. talvipesiä rakentamalla. Lisätietoja: Juha Kamppila, p. 0500 205 565. Kasvitieteen professori Jouko Rikkisen kevätesitelmä maalis–huhtikuun vaihteessa. Tiedot myöhemmin, seuraa ilmoituksiamme Facebookissa (Asikkalan luonnonystävät ry) tai sll.fi/etela-hame/asikkala. Paikka: Vääksyn Yhteiskoulun auditorio, Asikkala. Lisätietoja: Juha Kamppila, kamppila.jam@pp.phnet.fi, p. 0500 2055 65.

• •

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Lisätietoja retkistä: Heli Jutila, p. 050 5442 005.

•

Pulsatillan kerhoilta 13.3. klo 18–20. Kasvikerhon kerhoilta on tiedonantotilaisuus, jossa yhdistyksen jäsenet näyttävät omia kuviaan ja esittelevät kasvinäytteitä tai kirjallisuutta. Tervetuloa mukaan! Paikka: Kumppanuustalon auditorio, Kirjastokatu 1, Hämeenlinna. Hyönteiskerho Cupidon kerhoilta 13.4. klo 18–20 Stone Gallery Lunnikivessä, Idänpääntie 6. Lisätietoja: Timo Leponiemi, p. 0400 939 939. Ilpo Mannerkoski esittelee toukohärät (Meloe). Pulsatillan kylmänkukkaretki Hevospie-

• •

rettämänmäelle ja Lammin kohteille 29.4.klo 10–14. Kimppakyytilähtö Hämeenlinnan pääkirjaston pysäköintialueelta (Lukiokatu 2). Pulsatillan kimppakyytiretki Valkeakosken tulokaskasvipaikoille 15.5. klo 17.30–21. Oppaana Tapio Lahtonen. Lähtö Hämeenlinnan kirjaston pysäköintialueelta (Lukiokatu 2).

•

Janakkalan Luonto ja Ympäristö: Kevätkokous la 18.3. klo 12 Rastilan kylän keskustassa sijaitsevassa Rastilan-Kilpiälän kyläyhdistyksen Kylätuvassa (os. Lemolantie 20). Kaikki tervetulleita kuulemaan yhdistyksen toiminnasta! Kahvitarjoilu.

•

Salpausselän luonnonystävät: Talvinen retki Teivaanmäelle kisaviikolla laskiaistiistaina Kalevalan päivänä 28.2. klo 14–16. Lähtö Teivaan satamasta, josta kiivetään mäelle ja etsitään karhu-, kettu- ja saukkopuuveistoksia. Lisätietoja: Seija Nerg, p. 040 595 0226. Earth hour -retki Selkäsaareen katsomaan pimenevää Lahtea 25.3. klo 18.30–21. Lähtö vanhalta linja-autoasemalta klo 18:30 ja klo 19 Karjusaaresta. Karjusaaresta kävellään jään yli Selkäsaaren laavulle. Retki järjestetään, jos jää on tarpeeksi paksu. Lisätietoja: Petri Honkanen, p. 041 593 420. Kevätkokous 11.4. klo 18–20 Yli-Marolassa (Neljänkaivonkatu 47, Lahti). Lisätietoja: Petri Honkanen, p. 041 593 420. Luonnonhoitoretki Kujalaan 27.4. klo

• • • •

10–13. Linnaistensuon pohjoispuolisessa metsikössä ja Linnaistensuolla. Lähtö Miekantien ja Linnaistentien risteyksestä klo 10.

ETELÄ-KARJALAN PIIRI Vs. aluepäällikkö Anna Vuori, p. 050 911 7162, etela-karjala@sll.fi, saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

•

Norpparyhmän kokoontuminen to 23.2. klo 18 Luonnonsuojelukeskuksessa. Aiheena muun muassa saimaannorppien pesimätilanne. Tervetuloa! Lisätietoja: Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270. Nestorin päivän norppatapahtuma Lappeenrannassa 25.2. klo 13–16. Saimaannorpan kuutit syntyvät suunnilleen Nestorin päivänä 26.2. Tänä vuonna tapahtumaa vietetään Kauppakeskus IsoKristiinan Suomalaisessa Kirjakaupassa jo la 25.2., jossa on mahdollisuus tutustua saimaannorppaan ja sen elämään Luonnonsuojeluliiton Norppapisteessä. Lisätietoja: Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270. Retki Haarikon metsiin la 20.5. klo 9–17. Tehdään koko päivän retki Etelä-Karjalan yhteen Luontohelmeen, Haarikon alueen upeisiin metsiin Ruokolahden ja Savonlinnan rajalle. Bussikuljetus järjestetään Lappeenrannasta

•

Luonnonsuojelija 1/2017

”Susipelkoa ei missään nimessä pidä vähätellä, mutta olemme pyrkineet löytämään siihen helpotusta jakamalla faktaan perustuvaa tietoa ja vastaamalla kysymyksiin”, hankkeen koordinaattori Antti Rinne sanoo. Myös Varsinais-Suomen piirin aluepäällikkö Hannu Klemola peräänkuuluttaa avoimuutta ja ratkaisukeskeistä keskustelua. ”Tähän aiheeseen lähdetään usein mielipiteet edellä. Meille on ollut tärkeää jakaa puolueetonta tietoa sudesta ja suden ekologiasta. Tapahtumat ovat olleet hyviä foorumeita, joissa suojelijat ja karjatilalliset ovat voineet käydä hedelmällistä vuoropuhelua”, hän kertoo. Ikävä takaisku tapahtui helmikuun alkupuolella, kun Salon Perniössä ammuttiin susilauman alfanaaras. Seudulle oli annettu kaatolupa vain viikkoa aiemmin. Johtavan naaraan ampuminen on vastoin Riistakeskuksen ohjeita, sillä silloin on vaarana lauman hajoaminen ja jopa kotieläinvahinkojen lisääntyminen. ”Keskustelu aiheesta tulee jatkumaan. Haluamme olla mukana turvaamassa susikannan tulevaisuutta. Toivottavasti susi saisi jatkossakin kuulua Varsinais-Suomen luontoon”, Klemola sanoo.

Susiaita on monen valinta, ja siihen päätyi myös lampuri Rintala. Aita rakennettiin itse hartiavoimin, ja tolpat painettiin kaivinkoneen avulla metrin syvyyteen. Tukeva aita on pysynyt hyvin paikoillaan kohta seitsemän vuotta, eikä susivahinkoja ole enää tapahtunut Rintalan yli tuhatpäiselle lammaslaumalle. Asiaan voi vaikuttaa myös se, että lampaat viedään nykyään kesäisin yöksi sisään. ”Onhan sillä työllistävä vaikutus, mutta se on kuitenkin parempi ratkaisu”, Rintala sanoo. Hankkeen aikana Salon alueella on tapahtunut yksi susivahinko. Myös näitä tilanteita varten on pyritty hankkeen puitteissa antamaan ohjeita. Eläimen menetys on aina paitsi rahallinen tappio, myös henkisen stressin aihe. Sitä voi osaltaan lievittää korvauskäytännön tunteminen ja se, että tietää mihin ottaa yhteyttä susivahingon sattuessa.

Susitietoutta tuhansille Kahdeksan kuukautta kestänyt hanke päättyi vuodenvaihteessa, ja nyt on loppukatsauksen aika. ”Toimintamallimme on tullut hyväksytyksi. Satoja ihmisiä on käynyt infotilaisuuksissa kuuntelemassa ja keskustelemassa. Tuhannet ovat katsoneet tapahtumista tehtyjä videoita. Tämä oli tiedonvälityshanke, emme tehneet susipolitiikkaa”, summaa Klemola. Eivätkä susiasiat jää hankkeen ja piirin susitoiminnan osalta tähän: ”Tästä on virinnyt monenlaisia ideoita. Toiveena on, että hankkeen malli saisi jatkoa joko alueellisesti tai vaikka valtakunnallisesti. Toivottavasti tästä seuraa jotain hyvää!”

Mikä SusiAita-hanke?

• Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen

piirin käynnistämä hanke, jonka yhteistyökumppaneja olivat Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys sekä Suomen Riistakeskus Varsinais-Suomi.

• Rahoittaja Ykkösakseli ry, joka saa rahoituksensa

Sudenkarkotuksen ABC Susiaitojen lisäksi asukkaille on esitelty esimerkiksi riistakameroiden toimintaa ja laumanvartijakoirien käyttöä. Myös erilaisia sudenkarkottajia on saatavilla, toiset vilkuttavat valoa ja toiset pyrkivät pitämään sudet loitolla hajujen avulla.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta vuosina 2014–2020.

Susiaita suojelee kotija tuotantoeläimiä.

• Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa osittain petoaitojen rakennustarvikkeet, ja lupa niiden rakentamiseen haetaan Riistakeskukselta.

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat ja myös Imatralta pääsee kyytiin. Lisätietoja retkestä tulee myöhemmin keväällä. Merkkaa päivä jo kalenteriin! Lisätietoja: 100luontohelmea.fi. Lisätietoja: Anna Vuori, p. 040 670 1771. Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys: Pöllöretki pe 24.2. klo 18–21 Joutsenon ja Imatran pöllömaille. Lähtö kimppakyydeillä Imatran uimahallin parkkipaikalta klo 18. Tuulisella ja sateisella säällä varapäivä 3.3. (retkitiedot tarkennetaan verkkosivuille). Lopuksi kokoonnutaan munkkikahville Ollinmajalle, jossa voi myös paistaa makkaraa. Tervetuloa! Järj. Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistyksen kanssa. Lisätietoja: Juha Jantunen, juha.jantunen@allergia.fi, p. 050 3643 693. Koskikararetki Hiitolanjoelle su 26.2. klo 9–12. 10. Luontohelmikohteelle lähdetään kimppakyydein Imatran keskusliikenneasemalta klo 9. Järj. Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistyksen kanssa. Lisätietoja: Juha Jantunen, juha.jantunen@allergia.fi. Kevätkokous 14.3. klo 17.30–18 kirjaston neuvotteluhuoneessa ennen kuvaesitystä Kemppilän Suurisuosta. Paikka: Imatran pääkirjasto, Virastokatu 1. Lisätietoja: Juha Jantunen, juha.jantunen@allergia.fi, p. 050 3643 693. Kuvaesitys Ruokolahden Kemppilän Suurisuosta ja muista Etelä-Karjalan luontohelmistä ti 14.3. klo 18 Imatran pääkirjaston neuvotteluhuoneessa. Lintu- ja luontoharrastaja Juha Juuti esittelee sanoin ja

•

• • •

kuvin maakunnan luontohelmiä HiitolanjokiHaarikkoa sekä Konnunsuon Höytiönsuota. Pääosassa on Kemppilän Suurisuo, joka on laaja ja monipuolinen suokokonaisuus Ruokolahdella. Paikka: Imatran pääkirjasto, Virastokatu 1. Lisätietoja: Juha Jantunen, juha. jantunen@allergia.fi, p. 050 3643 693. Vuoksen lintukävelyt su 19.3. klo 9–12 ja su 23.4. klo 9. Lähtö Imatran uimahallin parkkipaikalta. Kun Varpasaaren linnut on katsottu, lähdetään kimppakyydein kiertämään muita Vuoksen lintupaikkoja. Järj. EteläKarjalan lintutieteellinen yhdistyksen kanssa. Lisätietoja: Juha Jantunen, juha.jantunen@ allergia.fi. Pönttötalkoot la 8.4. klo 10 alkaen (paikka vielä avoin). Tule rakentamaan omat pöntöt pihalle, mokille tai lähimetsään. Järj. EteläKarjalan lintutieteellinen yhdistyksen kanssa. Lisätietoja: Juha Jantunen, juha.jantunen@ allergia.fi.

•

Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Kevätkokous 6.3. klo 17.30–18. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Heti kokouksen perään on luvassa tuhansien linnunpönttöjen miehen vierailu Lappeenrannassa! Paikka: Linnoitus, Kehruuhuone. Linnunpönttöilta 6.3. klo 18–20.30. Linnoituksen Kehruuhuoneella kampanjoidaan Miljoona linnunpönttöä -talkoiden hengessä. Tarjolla on pönttö poikineen! Urpo Koposella on yli 50 vuoden kokemus pönttöjen rakenta-

• •

misesta ja lintujen rengastamisesta. Pönttöjä Koponen on ripustanut maastoon lähes neljä tuhatta, pönttömalleja hän on suunnitellut noin 100 ja hänen pöntöissään on tähän mennessä pesinyt yli 60 lintulajia. Tapahtumasta on lisää tuoreimmassa jäsentiedotteessa: sll.fi/ etela-karjala/lappeenranta. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, kimmo.saarinen@allergia.fi, p. 040 721 4108.

ETELÄ-SAVON PIIRI Toiminnanjohtaja Timo Luostarinen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

•

Etelä-Savon Suomen 100 luontohelmeä -avajaistilaisuus 22.3. klo 17–19 Mikkelissä. Etelä-Savon luontohelmikohteet esitellään monipuolisesti kuvaillassa. Illan aikana kuulemme myös Saimaan Geopark-hankkeesta ja saamme nähdä Heikki Willamon kuvaesityksen Myyttinen matka. Paikka: Mikkelin yliopistokeskuksen Unican auditorio, Lönnrotinkatu 5. Järjestetään yhdessä Suur-Savon yhdistyksen kanssa. Luonteri-valokuvanäyttely 13.3.–25.3. Maakunta-kirjaston Mikkeli-salissa. EteläSavon luontohelmikohde Luonteri esittäytyy Ilpo Aallon ja Markku Nirosen luontovalokuvissa. Avajaiset 13.3. klo 17 alkaen.

•

Heinäveden Luonnonystävät: Retket järjestetään yhdessä Pirteä Pässi Oy:n kanssa. Retkien yhteydessä voi pistäytyä tupakahviossa ja tutustua samalla Mattilan tilaan. Erikseen tilattaessa voidaan kävijäryhmälle järjestää myös ruokailu. Toimintaa Mattilan tilalla järjestää Pirteä Pässi Oy, eli Jaana ja Risto Sulkava. Yrityksen yhteystiedot: Osoite; Savonrannantie 12a, 79940 Vihtari, p. 040 547 3885 / 040 5456 472 ja jaana.sulkava@ gmail.com / ristosulkava3@gmail.com. Petoaidan pystytystalkoot 28.–30.4. (Ks. kuvallinen ilmoitus s. 29) Villiinny keväästä – Suomen luonnon päivän retki 20.5. Lähtö Mattilan pihasta klo 09. Kierretään kävellen suojelualueen metsiä ja rantoja lintuja, kasveja, puita ja muuta luontoa katsellen. Kesto noin 3 tuntia, pituus noin 5 km.

• •

Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys: Satavuotisen Suomen luonnonhelmiin retkiä seuraavasti: Savonlinnan Kaijansuo toukokuussa – tähän retkeen yhdistetään pyöräilytapahtumaa, Puruvesi kesäkuussa, jolloin veneellä vesille, Kielua, upea järvi Enonkoskella, elokuussa. Näistä retkistä tulee tarkempaa tietoa jäsenistölle lähempänä ajankohtaa. Huhtikuussa hyönteishotelleista, perhosbaareista ja linnunpönttöilystä kertovan teemailta, aika ja paikka tarkentuvat tuonnempana. Yhdistys osallistuu Savonlinnasta purettavien vuokra-asuintalojen tonttien maisemoinnin suunnitteluun ja etsii maisemoinnin toteuttajia – korttelipuistojen rakentamisesta

• • •

Luonnonsuojelija 1/2017

•Tapahtumat kiinnostuneille on siis luvassa talkootöitä jo alkavana kesänä! Viikoittaiset luontokerhokokoontumiset. Luontoa kerhossa tehdään tutuksi kolmasluokkalaisille leikkien, askartelun ja luonnossa liikkumisen keinoin.

•

Suur-Savon yhdistys: Miljoona linnunpönttöä -tapahtuma Mikkelin torilla 15.3.–16.3. Torilla esitellään linnunpönttöjä ja annetaan vinkkejä niiden valintaan ja hoitoon; linnunpönttöjä on myös myynnissä.Asiantuntijana lintuharrastaja Urpo Koponen. Suur-Savon yhdistys esittelee toimintaansa samalla. Etelä-Savon Suomen 100 luontohelmeä -avajaistilaisuus 22.3. klo 17–19. Ks. Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri. Linturetki Parikkalan Siikalahdelle 13.5. klo 3–14. Tilausajobussi lähtee Mikkelistä klo 3 ja paluu tapahtuu n. 14. Bussin reitti: MikkeliPuumala-Siikalahti-Puumala-Mikkeli. Tarkempi ohjelma ja ilmoittautumisohjeet julkaistaan yhdistyksen nettisivuilla ja Facebookissa lähempänä tapahtumaa.

• • •

KAINUUN PIIRI Toiminnanjohtaja Tuula Heikkinen, p. 045 644 4733, kainuu@sll.fi Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani, avoinna ti–to klo 9–15 Seuraa: sll.fi/kainuu, Facebook: Kainuun luonnonsuojelupiiri Sotkamon luonto: Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi sotkamolaiset yhdistykset, yritykset ja muut toimijat ovat yhdessä luoneet luontoaiheisen tapahtumakalenterin juhlavuodelle 2017. Vuoden aikana järjestetään yli 25 mielenkiintoista tapahtumaa, joissa luonto, luontoelämykset tai luonnontuotteet ovat keskiössä. Tervetuloa mukaan! Tapahtumakalenteri verkossa: sotkamonluontory.blogspot.fi Eläinten jäljillä eräsuksiretki la 25.2. klo 10 Sotkamon Ontojoelle (Lamminpää, Kuhmontie 239). Lähtö klo 9.30 Sotkamon virastotalon parkkipaikalta kimppakyydein. Omat eväät, eräsukset ja sään mukainen vaatetus. Paluu klo 14. Eräsuksi-/eräsauva-/eräsidelaina tiedustelut 24.2. mennessä Leena Korhoselta p. 044 2034 301. Järjestäjät: Sotkamon Luonto ry ja Vuokatin Latu ry. Lisätietoja: Alpo Komulainen, p. 044 2566 203. Koko perheen laskiaiskirkko ja kirkonmenojen jälkeen hiihtoretki Rytilahden kodalle su 26.2. klo 10. Lisätietoja: Aarno Peltonen, p. 0400287902, Vuokatin Latu ry. Ilta Louhen-metsässä pe 10.3. klo 18–22 Pohjois-Tipaksella, Kuhmontie 163. Hiihtoa, lumikenkäilyä tai eväsretkeilyä Louhen-nuotion lumossa, avaran taivaan alla. Lisätietoja: p. 040 543 1612 / Pohjois-Tipaksen Maaseutuyhdistys. Riistakolmiolaskenta la 11.3. tai la 18.3. Lasketaan riistaeläinten lumijäljet kolmion muotoiselta alueelta. Laskentaan mukaan päästäksesi ota yhteyttä Jari Korhoseen p. 044 9978 710, Sotkamon Riistanhoitoyhdistys. Koko perheen lumikenkäretki la 18.3. klo 9.00 Vuokatinvaaralle, Möykynlammen majalle. Kokoontuminen Vuokattihallille klo 9.00. Ilmoittautumiset ja lumikenkälainaus-

•

• • • •

tiedustelut ke 15.3. mennessä: Aarno Peltonen, p. 0400 287 902, Vuokatin Latu ry. Vappulaulajaiset ma 1.5. klo 10 Sotkamon Työväentalolla (Akkoniementie 3). Järjestäjä: Suomi-Venäjä Seura. Toukokuun 1. tai 2. viikolla klo 20 alkaen kuoreennostotapahtuma Sahin kanavalla Ontojoella. Lisätietoja: Jorma Meriläinen, p. 044 080 7830, Ontojoen kyläyhdistys. Tornien taisto la 6.5. klo 5–13. Lintubongaustapahtuma Iivonperän lintutornilla Pohjavaaralla. Tässä tapahtumassa on mahdollista käydä Sotkamon Luonto ry:läisten kanssa kimppakyydein. Lähtö Sotkamon virastotalon pihasta klo 7. Omat eväät ja sään mukainen varustus. Lisätietoja: Pohjavaaran seutu ry, sihteeri Pirjo Mulari, p. 0400 617 817, pirjomulari@netti.fi, pohjavaaranseutu.fi Luontokerho alakoululaisille maanantaisin 8.5.–5.6. klo 17.30–19 Luontohyvinvointikeskus Tyynelässä (Juholankyläntie 26D). Tutustutaan luontoon ja maaseutuun tutkien, ihmetellen, haistaen ja maistaen! Kerho sopii tytöille ja pojille. Hinta 20 €. Ilmoittautumiset 30.4. mennessä: info@luontohyvinvointi.fi Lisätietoja: Maija Lipponen, p. 040 508 3270. Järjestäjät: Ristinkantajat ry ja Sotkamon Luonto ry.

• • •

•

KESKI-SUOMEN PIIRI Toiminnanjohtaja Juhani Paavola, p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi

•

Piirin kevätkokous 23.3. klo 17.30–18.15. Jäsenet tervetulleita! Paikka: Jyväskylän kaupunginkirjaston pienempi luentosali. Lisätietoja: Juhani Paavola, juhani.paavola@sll. fi, 040 354 0063. Anni Kytömäki kertoo: Kultarinta ja metsän lumo 23.3. klo 18.15–19.30. Kirja oli ilmestymisvuonnaan 2014 Finlandia-palkintohdokas, ja Kytömäki sai teoksestaan Kaarlen palkinnon, Blogistanian Finlandian, Tulenkantaja-palkinnon sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Lähihistoriallisessa romaanissa liikutaan sisällissodan runtelemassa Suomessa ja käsitellään paitsi perhesuhteita myös ihmisen ja kansan suhdetta ympäröivään luontoon. Kirja on myös dramatisoitu näytelmäksi. Kaikille avoimeen tilaisuuteen ei ole pääsymaksua. Tervetuloa! Paikka: Jyväskylän kaupunginkirjaston pienempi luentosali. Lisätietoja: Juhani Paavola, juhani.paavola@sll.fi, p. 040 354 0063.

•

Ala-Keiteleen luonnonystävät: Vuosikokous 8.3. klo 18 alkaen. Paikkana kahvila Wille Äänekosken Viiskulmassa.

•

Jyväskylän seudun yhdistys: Pöllöretki 1 10.3. klo 20–01 Jyväskylän lähialueille. Huonon sään sattuessa varailta la 11.3. Lähtö klo 20 Savelan S-Marketin parkkialueelta (Vehkakatu 5). Retki tehdään omilla autoilla, joten ilmoitathan tarvitsetko kyytiä vai voitko tarjota sitä. Retken kesto 4–5 tuntia. Ilmoittautuminen Hannu Laakkoselle to 9.3 mennessä: hane.laakkonen@gmail.com tai p. 045 236 4834 (iltaisin). Lähtö: S-market, Savela, P-paikka, Vehkakatu 5.

•

Yhdistyksen kevätkokous 15.3. klo 18–20 Jyväskylän kaupunginkirjaston pienessä luentosalissa. Lisätietoja: Heikki Susiluoma, heikki.susiluoma@ekoportti.fi, p. 040 550 4944. Pöllöretki 2 Jyväskylän lähialueille 17.3.–18.3. Lähtö: S-market Savela, P-paikka, Vehkakatu 5. Huonon sään sattuessa varailta la 18.3. sekä tarvittaessa pe 24. ja la 25.3. Kokoontuminen ja lähtö klo 20 Savelan S-Marketin parkkialueelta (Vehkakatu 5). Retki tehdään omilla autoilla, joten ilmoitathan tarvitsetko kyytiä vai voitko tarjota sitä. Retken kesto 4–5 tuntia. Ilmoittautuminen Hannu Laakkoselle to 16.3. mennessä, hane.laakkonen@gmail.com tai p. 045 236 4834 (iltaisin). Liito-oravaretki 20.4. klo 18–22 Köhniölle. Kokoontuminen ja lähtö klo 18 Köhniöjärven uimarannalta. Oppaana asiantuntija AnneMarie Korkealehto. Lintu- ja luontoretki 7.5. klo 9–18. Retken kohteina Joutsan Keskisenlampi, Höystösensuo ja Haapasuo. Kokoontuminen ja lähtö klo 9 Savelan S-Marketin parkkialueelta (Vehkakatu 5). Retki tehdään omilla autoilla, joten ilmoitathan tarvitsetko kyytiä vai voitko tarjota sitä. Omat eväät mukaan. Sytytämme nuotion Haapasuolla Leivonmäen kansallispuiston laavulla. Paluu Jyväskylään klo 18 mennessä. Ilmoittautuminen Hannu Laakkoselle la 6.5 mennessä, hane.laakkonen@gmail.com tai p. 045 236 4834 (iltaisin).

•

• •

Jämsänseudun Luonnonystävät: Kevätkokous ti 7.3. klo 17.30–19. Tervetuloa kaikille avoimeen kevätkokoukseen Jämsänkosken SPR:n tiloihin! Käsitellään sääntöjen määräämät asiat ja samalla pääset tutustumaan toimintaamme. Kahvi+leivonnainen 2 €. Paikka: Koivutie, Jämsänkoski. Lisätietoja: Sari Jussila, luonnonystavat.jamsa@gmail. com, p. 0400 769 461. Retki Kuhmoisten Linnavuoreen 6.5. klo 9.45–14.30. Tutustumme Kuhmoisten Päijälän Linnavuoreen, joka on ollut 800–1200 jKr. paikallisten asukkaiden turva- ja pakopaikka. Vuori kohoaa 45 m viereisen Saaresjärven pinnasta, joten maasto on suhteellisen vaativaa. Kuhmoisten Kotiseutuyhdistyksestä tulee opas kertomaan paikan historiasta. Kimppakyyti Jämsänkosken Nesteeltä klo 9.45 ja Jämsän S-Marketilta klo 10. Kimppakyytimaksu 4 €/hlö. Ilmoittautuminen sähköpostilla luonnonystavat.jamsa@gmail.com tai puhelimitse Minna Harju, p. 045 674 7722 miel. klo 16 jälkeen. Varauduthan sään mukaisella vaatetuksella ja jalkineilla. Omat eväät mukaan (ei nuotiopaikkaa). Hiidenmäen muinaismuistoalueeseen tutustuminen 10.5. klo 17–19.30 Jämsän keskustassa. Lähtö osoitteesta Lukkoilantie 16, josta suuntaamme oppaamme kanssa alueelle kävellen. Oppaana Kulttuuriympäristö näkyväksi KYNÄ-hankkeen Kirsi Koskela. Matka-arvio korkeintaan 4 km. Aikataulu on alustava, muutokset mahdollisia. Seuraa lehtitai Facebook-ilmoitteluamme. Lisätietoja: Sari Jussila, luonnonystavat.jamsa@gmail.com, p. 0400 769 461. Pyöräilyviikko 15.–19.5. Viikon aikana on mahdollisuus kiertää omatoimisesti luontokohderastit seuraavalla noin 18 km pitkällä reitillä: Jämsän tori – Auvilan luontopolku – Linnasenrinne – Koskikeskinen – Kellokallio –

•

Tuuralammi – Jämsän tori. Kartta julkaistaan kotisivuillamme sekä fb-sivuilla, josta sen voi tulostaa tai lähettämällä sähköpostipyynnön osoitteeseen luonnonystavat.jamsa@gmail.fi. Villiinny keväästä Suomen luonnon päivän linturetki 20.5. klo 9–12. Pyöräilyviikko päättyy linturetkeen Kellokallion Tuuralammin maisemissa. Tule Kellokalliolle klo 9. Lähdemme siitä tutustumaan lintujen ääniin oppaan Jirka Lahtisen johdolla. Retki päättyy Asemamäki-Arvenmäki asukasyhdistys ry:n lettutarjoiluun (maksullinen). Paikka: Lastaajantie, Jämsänkoski. Lisätietoja: Sari Jussila, luonnonystavat.jamsa@gmail.com, p. 0400 769 461. Keurusseudun luonnonystävät: Lisätietoa retkistä: Jouko Pihlainen, jouko. pihlainen@suomi24.fi, p. 040 843 1709.

• • • •

Pöllöretki 5.3. klo 18.30–21. Lähtö kimppakyydein Keuruun linja-autoasemalta. Joutsenretki 2.4. klo 9–12. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta kimppakyydein. Suuren kiven retki 14.4. klo 18–20. Mustosen Aukustin kivi Multialla. Lintujen kevätmuuton tarkkailu 15.4. klo 5–13 Riihossa ja Manniskylällä. Muutontarkkailijat ovat aamusta alkaen Riihon Lehdontien lintutornilla ja Manniskylän pelloilla. Paikalle voi tulla milloin vain. Ilmoittaudu, jos tarvitset kyytiä. Turvesuoretki 21.4. klo 18–20.30 Keuruun Huttulan Lehtosuolle. Lähtö Keuruun linjaautoasemalta. Kevätkukkaretki 28.4. klo 18–20.30. Jouhtimäen sinivuokot ja näsiät. Valkeisretki Lankkuan Valkoiselle lammelle 5.5. klo 18–20.30. Lähtö Keuruun linjaautoasemalta. Tornien taisto lintutorniretki 6.5. klo 5–13. Osallistutaan useissa torneissa ainakin Haapamäen entisen jätevedenpuhdistamon uudessa tornissa sekä Riihossa joko Lehdontiellä tai Himmaanmäessä. Ilmoittaudu, jos tarvitset kyytiä. Susivaellus Limpsingin rotkosta Huhkojärvelle 7.5. klo 8–16. Osin polutonta kävelymatkaa noin 7 km. Lähtö autoilla Keuruun linja-autoasemalta. Vanhan metsän retki 12.5. klo 18–20.30 Asuntajärven metsään. Lähtö Keuruun linjaautoasemalta. Taivaanrantojen tiirailua 19.5. klo 18–20 Pihlajaveden kirkolta. Lähtö Keuruun linjaautoasemalta. Kevätretki Elias Lönnrothilla Keurusselälle 20.5. klo 8–16. Lähtö Ahtolan satamasta. Asiantuntijoiden opastuksella katsotaan mm. lintuja. Ilmoittaudu viikkoa ennen!

• • • • • • • •

KYMENLAAKSON PIIRI Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto ja puoti: Varuskuntakatu 8, 45100 Kouvola. Vaahteratalolla luontotoimisto ja -puoti, joka on auki ma–ke 10–15. Puodin valikoimissa mm. kirjoja ja paitoja ja luomutuotteita, tule tutustumaan! Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

•

Piirihallituksen kokous Kotkassa to 23.2. klo 18 ja to 20.4. klo 18

Luonnonsuojelija 1/2017

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat Kuntavaalipaneeli Kouvolan pääkirjastossa ti 14.3. klo 18 ja Kotkan pääkirjastossa pe 24.3. klo 18. Piirihallituksen kevätkokous Kouvolassa to 30.3. klo 18

•

Meri-Kymen Luonto: Tapahtumissa yhdyshenkilönä Ritva Huusko-Helminen, p. 050-4670497, merikymenluonto1@gmail.com.

• •

Yhteislenkit koirien kanssa keväiseen luontoon sunnuntaisin 12.3., 9.4. sekä 7.5. Perinteeksi muodostunut Arktika-linturetki 20.5. Ulko-Tammioon. Pohjois-Kymen Luonto: Suoretki hiihtäen tai lumikenkäillen 12.3. klo 10–14. Kokoontuminen klo 10 Keltakankaan ABC:n pihassa. Retkeillään Hangassuolla hiihtäen (tai kävellen). Omat eväät mukaan. Mahdollisuus paistaa makkaraa. Säävaraus. Lisätietoja: pohjoiskymenluonto@gmail.com. Kevätkokous 14.3. klo 18–19. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Paikka: Vaahteratalon Luontopuoti, Varuskuntakatu 8, Kouvola. Lisätietoja: pohjoiskymenluonto@ gmail.com.

• •

LAPIN PIIRI Toiminnanjohtaja Tarja Pasma, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Valtakatu 22, 96200 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 9.30–14 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/ sll.lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri

•

Piirin kevätkokous la 18.3. klo 14 piirin toimistolla eli Valtakatu 22:ssa Rovaniemellä. Äänivaltaisia kokousedustajia ovat yhdistysten valitsemat edustajat. Myös kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita! Lisätietoja: Tarja Pasma, lappi@sll.fi, p. 040 823 2443. Rovaniemen Luonto: Rovaniemen Luontoilta 15.5. klo 18–20 yhdessä Uusi Rovaniemi-lehden kanssa Tirolisalissa, Rovakatu 2. Luonnontuntijat esittelevät lyhyesti oman alansa ajankohtaisia asioita ja vastaavat yleisökysymyksiin.

•

PIRKANMAAN PIIRI Aluesihteeri Juho Kytömäki, p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri

•

Toiminta tutuksi! 23.2. klo 17–19. Tule kuulemaan Pirkanmaan piirin toiminnasta kuten retkistä, talkoista, kannanotoista, hankkeista ja siitä, miten juuri sinä voit olla avuksi suojelemaan pirkanmaalaista luontoa. Tapahtumasivulle päivittyy tarkempi kuvaus ohjelmasta tapahtuman lähestyessä. Tarjolla kahvia, teetä ja kakkua! Tervetuloa! Paikka: Kuninkaankatu 39. Lisätietoa: facebook.com/ events/261161647638043 / Marjo Niemenmaa, marjo.niemenmaa@sll.fi, p. 040 632 6238. Vietä lomaa Vuohisaaressa 15.5.–1.10. Luonnonsuojeluliiton jäsenet voivat vuokra-

•

ta piirin omistamaa ja suojeltua Vuohisaarta ja sen vaatimatonta, mutta viihtyisää mökkiä. Vapaita ajankohtia on vielä runsaasti. Hinnat: 35 €/vrk arkisin, 40 €/vrk viikonloppuisin ja pyhäpäivinä, 200 €/vko (7 vrk). Saari sijaitsee Mänttä-Vilppulassa. Lisätietoja, mm. varaustilanne: sll.fi/pirkanmaa/vuohisaari, varaukset p. 040 515 4557 tai pirkanmaa@sll.fi. Mäntän seudun luonnonsuojeluyhdistys: Taavetinsaaren ja Joenniemen alueen linnunpönttöjen puhdistustalkoot la 11.3. klo 14. Kokoontuminen Joenniemen museon parkkipaikalla. Kevätkokous 23.3. Mäntän lukion kirjastossa, Koskelankatu 3, 2.krs klo 18. Luontokuvaesitys USA:sta. Kahvitarjoilu. Retki Vilppulan Elämänmäelle yhdessä Vilppula-seuran kanssa 6.5. Lähtö kimppakyydein Mäntän kauppatorilta klo 9 ja Vilppulan kunnantalolta klo 9.15. Retkellä tutustutaan alueen historiaan sekä kasveihin, lintuihin ja hyönteisiin. Varaa mukaan eväät. Mäntänvuoren luontopolun kuntokartoitus ja siivoustalkoot 10.5. Kokoontuminen klo 17 urheilukentän parkkipaikalla. Talkoiden lopuksi kahvit ja makkaranpaistoa.

• • • •

Nokian luonto: Parhaat luontoretkikohteet Nokialla 16.3. klo 18–19.30 Nokian lukion luokassa 113, Kylmänojankatu 3. Juhli 100-vuotiasta Suomea menemällä metsään ja retkeilemällä kauniissa, suomalaisessa luonnossa. Luento toteutetaan yhteistyössä opiston ja Nokian luonnon kanssa. Kaija Helle esittelee retkikohteita. Talviretki Kivikeskun luonnonsuojelualueelle 18.3. klo 10–14. Katselemme ja kuuntelemme talviluontoa. Kivikeskulla on nuotiopaikka ja teemme tulet itse tuomistamme klapeista. Tapaamme Kerholan P-paikalla Souranderintie 13, josta jatkamme kimppakyydeillä. Retken vetää Kaija Helle, jolle ilmoittautumiset kaija.helle@sll.fi tai p. 044 0177 180. Tervetuloa! Kevätkokous 23.3. alkaen kahvilla klo 17.30 Kerholan Lehteriluokassa Souranderintie 13. Kokouksen jälkeen katsomme nokialaisen valokuvaaja Timo Kervisen luontokuvia läheltä ja kaukaa. Tervetuloa! Tule mukaan hyvälle lintupaikalle 8.4. klo 10–13. Nokian Lintukoulun ja Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen yhteinen tapahtuma. Seurataan muuttoa ja havainnoidaan paikallisia lintuja. Tapaamispaikkana on Lukkilantiellä oleva iso punainen lato. Paikalla PiLYstä ainakin Jukka T. Helin sekä Nokian Lintukoulusta Anne Viitalaakso ja Jarmo Koivisto. Tapahtuma sopii lintuharrastuksen alkutaipaleella oleville sekä perheille. Lämpimästi tervetuloa mukaan haistelemaan kevään tuoksuja ja nauttimaan lintujen kevätilosta. Leinikkejä ja saniaisia – suomalaiset peruslajit tutuiksi maastokurssilla 6.6.–17.6. Ti 6.6. aloitamme luennolla Nokian lukion luokassa 128, Kylmänojankatu 3, Nokia. Iltakurssit 6.6. ja 13.6. klo 18–20.15 ja päiväkurssit 10.6. ja 17.6. klo 9–15. Maastokohteisiin kuljemme kimppakyydeillä. Luontokartoittaja Kaija Helle opastaa kasvillisuuden saloihin. Lisätiedot: p. 044 0177 180 tai kaija.helle@ sll.fi. Ilmoittautumiset Pirkan opistoon 28.5. mennessä os. opistopalvelut.fi/pirkanopisto/

• •

•

Tutustu luontohelmiin 100luontohelmea.fi Tero Pelkonen

•

Tapahtumat sll.fi/tapahtumat

•Aktiivi

Vuoden vapari Liisa Hyttinen liittyi Keravan ympäristönsuojeluyhdistykseen ja alkoi tehdä vapaaehtoistyötä, jonka ansiosta hän sai Luonnonsuojeluliiton Vuoden vapaaehtoinen 2016 -tittelin. Lyhyessä ajassa Hyttinen tempautui niin voimakkaasti mukaan yhdistykseen, että nyt hän on jo puheenjohtaja. Teksti Marianne Rekola

Miten lähdit mukaan Keravan ympäristönsuojeluyhdistyksen toimintaan? Ilmoittauduin alle vuosi sitten vapaaehtoiseksi liiton nettisivuilla olevan lomakkeen kautta. Vapaaehtoisprojektin myötä tutustuin yhdistyksen puheenjohtajaan, Oili Liukkoseen, joka kysyi, kiinnostaako puheenjohtajan pesti. Hän itse halusi jäädä vaihteeksi taustalle. Olin heti kiinnostunut, koska tämä vaikutti hyvältä mahdollisuudelta jatkaa vapaaehtoistyötä. Nyt olen siis yhdistyksen puheenjohtaja. Vapaaehtoisena keräsit ryhmän, jonka kanssa toteutit Keravan kaikille ekaluokkalaisille luontotuokion. Mikä projektissa oli hauskinta? Vapaaehtoisryhmän yhteistyö, lasten kanssa työskentely sekä koulujen lähiluontokohteissa vierailu. Oli myös kiva nähdä, ettei lapsille ole outoa mennä luontoon vaan moni sanoi, että ”tämä on kotimetsäni, jossa aina käyn”.

”Parasta luonnossa on eksyä. Kulkea vailla päämäärää.”

Miksi muidenkin kannattaa ryhtyä vapaaehtoiseksi? Vapaaehtoistoiminta tarjoaa mahdollisuuden tehdä jotain sellaista, minkä kokee merkitykselliseksi. Se on hyvä harrastus, sillä siinä voi tuottaa iloa itselleen ja edistää tärkeitä asioita samalla kertaa.

Kerro luontoharrastuksestasi, mitä tykkäät tehdä luonnossa? Parasta on eksyä. Kulkea vailla päämäärää hetken mielijohteen ohjaamana ja löytää itsensä fyysisesti ja henkisesti uusista paikoista. Tykkään myös sienestää, marjastaa ja kerätä yrttejä. Miten kehität puheenjohtajana yhdistystä? Aion aktivoida sekä uusia että vanhoja jäseniä mukaan. Kun aktiivien joukko kasvaa, pystymme tekemään enemmän. Toivon, että saamme mukaan erilaisten asioiden taitajia tekemään sitä, mistä kukin on eniten kiinnostunut.

Luonnonsuojelija 1/2017

Pyry Heimonen

Kun yhdistysaktiivit väsyivät, Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys hiipui liki kymmeneksi vuodeksi. Muutama vuosi sitten yhdistystä alettiin elvyttää, ja nyt orivesiläiset voittivat Vuoden paikallisyhdistys 2016 -tittelin.

Auli Kilpeläinen

Uuteen nousuun

Teksti Marianne Rekola

Kun Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistystä alettiin joulukuussa 2013 herätellä unesta, eivät yhdistyksen aktiivit osanneet aavistaa, miten innolla orivesiläiset lähtisivät mukaan yhdistystoimintaan. Aluksi yhdistyksellä oli 74 jäsentä, mutta pian ylitettiin sadan jäsenen raja. Yhdistyksen tapahtumiin osallistui jo vuonna 2014 komea määrä ihmisiä: Siikanevan suoretkellä oli noin 50 osallistujaa ja Oriveden kultakaivosta käsittelevässä kaivostapahtumassa oli peräti 80 kuulijaa. Kiinnostusta tuntuu siis löytyvän sekä leppoisampiin tapahtumiin että suojelupuolen toimintaan. ”Kaivostapahtuman jälkeen mietimme jopa, pitääkö meininkiä rauhoittaa, ettemme uuvuta itseämme ihan alussa”, yhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Heimonen naurahtaa. Kaikista suosituimmaksi tapahtumaksi on noussut jokakeväiset pönttötalkoot, joissa nikkaroidaan linnuille lautapönttöjä: ”Vuonna 2014 pönttötalkoisiin osallistui 40 ihmistä ja viimeksi osallistujia oli jo 120, eli se oli aikamoinen hulabaloo.” Vaikka yhdistyksen jäsenmäärä onkin noussut, ei Orivedellä ole tehty varsinaisen jäsenhankinnan

Yhdistyksen retkellä 2015 Oriveden palvelutalon asukkaat ja heidän avustajansa pääsivät nauttimaan metsän tunnelmasta.

eteen oikein mitään. Yhdistyksessä uskotaan, että kun järjestetään tarpeeksi kiinnostavaa toimintaa, tapahtumiin saapuu väkeä ja sitä kautta jäsenyyksiäkin syntyy. Aktiivista jäsenhankintaa ollaan vasta suunnittelemassa. ”Tilaisuuksiin osallistuvista henkilöistä vain noin neljäsosa on ollut jäseniä. Haluamme nimenomaan korostaa, että kaikki saavat osallistua tapahtumiimme ja näin teemme osallistumiskynnyksestä matalan.”

Jokakeväisissä pönttötalkoissa tehdään pönttöjä sekä itselle että myyntiin yhdistyksen hyväksi.

Ei vain kiva yhdistys Oriveden yhdistys ei halua olla ainoastaan leppoisa taho, joka järjestää kivoja ja kaikkia miellyttäviä tapahtumia. ”Keskeinen tavoitteemme on säilyttää meille tärkeät luontokohteet”, Heimonen kertoo. Orivesiläiset ottavat rohkeasti kantaa eivätkä suostu epätyydyttäviin kompromisseihin suojellessaan lähiluontoaan.

•Tapahtumat index.php. Kurssin tunnus on 4102023NK ja kurssimaksu: 37 €. Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys: Vuosikokous ja luontohelmikuvaesitys to 16.3. klo 18 Oriveden Opiston Topelius-salissa (Koulutie 5, Orivesi). Käsitellään sääntömääräiset asiat. Aluksi luontokuvia ja kertomuksia Oriveden uusista luontohelmistä Eräpyhästä ja Pukala–Punkaniemestä. Linnunpönttötalkoot Orivedellä 8.4. klo 11–15 Vehkalahdessa. Tule tekemään linnunpönttöjä talkoilla, saat muutaman mukaan omaan käyttöösi. Ota mukaan omat työkalut ja nuotioeväät. Paikka: Vehkalahti, Joenmutka 1, Orivesi. Lisätiedot: Jyrki Heimonen, p. 050 5500 369. Kevätretki Turkuun Kukan päivänä la 13.5. klo 8–20. Koko päivän linja-autoretki Orivedeltä Turun kuuluisiin puistoihin, historiallisiin paikkoihin ja upeisiin Ruissalon lehtoihin. Kevätkukkien aika on tuolloin ehkä parhaimmillaan. Retken vetää Esa Kallio, p. 050 495 9969. Ilmoittautumiset Jyrki Heimoselle, jolta lisätietoa p. 050 5500 369. Sastamalan ympäristöyhdistys: Pirulanvuorelta Ekojärvelle – Sastamalan arvokkaat luontokohteet -kurssi.

• • •

•

Kunnan arvokkaita luontokohteita esittelevä kurssi 15.3.–20.5. Opetuspaikka on Vammalan lukio, Marttilankatu 20–22. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Sastamalan opiston kanssa. Kurssi koostuu kolmesta luentoillasta ja neljästä maastokurssipäivästä erilaisilla luontotyypeillä. Maastokurssien kohteissa huomioidaan alueellinen kattavuus ja niille kuljetaan kimppakyydein. Kurssin vetää nokialainen eräopas ja luontokartoittaja Kaija Helle, jolta lisätiedot p. 044 0177 180 ja kaija. helle@sll.fi. Ilmoittautuminen 8.3. mennessä: Sastamalan opisto.fi/opistopalvelut. Kurssin tunnus on 4102001 ja kurssimaksu 55 €. Ohjelma: Luennot klo 18–20.15. Ke 15.3. Geologisten muodostumien, maaperän ja maiseman synty. Kunnan luonnonsuojelualueet, arvokkaat perinnemaisemat ja uhanalaista lajistoa. Ke 22.3. Järvi- ja jokiluontoa, solisevia purolehtoja ja levollisia avosoita lajistoineen. Ke 29.3. Maakunnallisesti merkittävät linnustokohteet. Pesiviä, muuttajia ja satunnaisia vaeltajia. Maastokurssipäivät klo 9–16. La 22.4. Suodenniemen ja Kiikoisten luontokohteita, mm. Kuorsumaanjärvi ja Pirulanvuori. La 6.5. Kiikka-Keikyän ja Vammalan luontokohteita mm. Keskistenjärvi, Kaukolan keto ja Kukkuri. La 13.5. Mouhijärven ja Karkun luontokohteita mm. Tuiskun purolehto, Tupurlajärvi ja Rita-

järvi. La 20.5. Vammalan luontokohteita mm. Houhajärven harju, Rekujärvensuo ja Ekojärvi. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys: Kevätkokous ja yleisöesitelmä 20.4. klo 18–20 Ympäristötietokeskus Moreeniassa (Patosilta, Satakunnankatu). Sääntömääräiset asiat, sääntömuutokset ja lisäksi muut jäsenten ehdottamat asiat. Kokouksen jälkeen tutkija FM Tytti Pasanen pitää yleisöesitelmän otsikolla ”Mikä edesauttaa jokapäiväisiä positiivisia luontokokemuksia?”. Esitelmän teemaan liittyviin metsäkävelytutkimuksiin voit tutustua ennakolta täältä: uta.fi/yky/metsakavelyt/index.html. Tilaisuudessa on kahvi- ja teetarjoilu, tervetuloa! Lisätietoja: Putaja Antti, tysy.info@ gmail.com

•

POHJANMAAN PIIRI

Aluesihteeri Teemu Tuovinen, p. (06) 312 7577 / 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaanpiiri ry Kauhavan Luontoyhdistys Valokki: Kevätkokous to 23.2. ja valokuvaesitys klo 18–20.30. LSK Business Parkin linnaraken-

•

nuksen auditoriossa (Loppusuora 22). Klo 18 kevätkokous, klo 19 LSK Business Parkin puheenvuoro, klo 19.15 Valokuvaesitys, Photographer Tomi Katajamäki! Nyt on mahdollisuus päästä näkemään järisyttäviä maisemakuvia isolta screeneltä itse valokuvaajan esittämänä! Tätä et halua missata! Ole ajoissa paikalla, Photographer Tomi Katajamäen Facebook-sivuista on tykännyt jo yli 16 000 henkilöä! facebook. com/events/390196154647585/ Vaasan ympäristöseura: Metsiensuojeluilta – Skogsskyddskväll 7.3. klo 18–20 Vaasan pääkirjaston Draama-salissa Lisätietoja: Birthe Weijola, p. 050 323 9037.

•

POHJOIS-KARJALAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Piirin postiosoite: Keskijärventie 75, 82120 Keskijärvi Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi Lieksan Luonnonystävät: Jäniksenkäpälähiihto luontohelmikohteeseen Kontiovaaran Pienelle Ritojärvelle la 11.3. klo 11–15. Lähtö linja-autoasemalta omilla autoilla klo 10.30 ja hiihtäen Kärryvajalta klo 11 tai lumikengillä, kävellen luontopolun Kylkilammen pysäköintialueelta klo 11. Nuo-

•

Luonnonsuojelija 1/2017

Talkooleiri: Vappupippalot petoaidan merkeissä ”On tärkeää, että toimimme luonnonsuojelukysymyksissä näkyvästi ja johdonmukaisesti”, Heimonen korostaa. Orivedellä onkin puolustettavana peräti kaksi luontohelmikohdetta, PukalaPunkaniemi ja Eräpyhä. Hakkuut ovat uhanneet molempia luontohelmiä, ja etenkin Eräpyhä-kampanjointi teki vaikutuksen, kun Luonnonsuojeluliitto valitsi vuoden paikallisyhdistystä. ”Eräpyhän luonnonsuojelualue perustettiin 50 vuotta sitten. Loppuosa on kaupungin omistamaa retkeilyaluetta. Ympäristölautakunta esitti suojelualueen laajentamista, mutta kun kaupunki

ei saanut tarpeeksi rahaa, alue päätettiin hakata”, Heimonen kertoo. Voitto saatiin, kun yhdistys valitti päätöksestä ja Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi helmikuussa 2017 kaupungille myönnetyn luvan Eräpyhän hakkuisiin. Heimosen mielestä oikeuden päätös tarjoaa Oriveden kaupungille uuden mahdollisuuden suojella omistamansa Eräpyhän retkeily- ja ulkoilualue kokonaisuudessaan. ”Tällaisissa tapauksissa emme koskaan kätke mielipidettämme, vaan teemme kaikkemme, että luontohelmemme säästyvät”, Heimonen painottaa.

Janne Gröning

Luontohelmi Eräpyhäkampanjointi teki vaikutuksen.

Kevään ollessa kauneimmillaan pystytetään Heinäveden Vihtarissa perinnemaiseman hoitolampaiden suojaksi petoaitaa. Luonnonsuojeluliitolle testamentilla tulleen tilan suojelualueella on havaittu kaikki Suomen suurpetolajit. Perinnemaiseman erityislajisto kaipaa kuitenkin lampaita, ja yhteiselo tarvitsee tekijänsä. Petoaidan pystytystalkoissa 28.–30.4.(halukkaat voivat jatkaa vielä 1.5.) olet mukana auttamassa perinneympäristöjen lajien ja maiseman säilymistä. Viikonlopun talkooleirillä pystytetään aitatolppia ja vedetään sähkölankaa. Vaikka työ ei lopu kesken, tarkoitus on myös viihtyä hyvässä seurassa, saunoa ja havainnoida keväistä luontoa. Talkooleirille mahtuu 15-20 henkeä. Viikonlopun täysihoito ja maatilamajoitus 30€, päiväkävijä ruokapalkalla. Ilmoittautuminen 1.4. mennessä. Kun aita on pystyssä ja lampaat laitumella, voit myös rentoutua Pirteän Pässin lammaspaimenviikoilla.

Yhdistys lyhyesti

• • Perustettu 3.10.1975 • Jäseniä noin 100 Oriveden kaupunki ja Juupajoen kunta. • Toimialue Orivesi on järviseutua. Maisemaa hallitsee

Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys kuuluu Pirkanmaan luonnonsuojelupiiriin

Orivesi

Längelmävesi.

orivedenluonto.fi • Seuraa: facebook.com/orivedenluonto

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat tiopannukahvit, omat eväät, Eero Kortelainen kertoo Erä-Eerosta, yhteislaulua, tietoa Pienestä Ritojärvestä, tarinointia. Arvotaan Juhani Ryynäsen maalaus Ritojärven hanhi ja Laulujoutsenen perintö -kirja. Hiihdon lähtöpaikalle voi tulla myös suoraan käymättä linja-autoasemalla. Lisätietoja: p. 0400 917 176 tai p. 040 845 7464. Tervetuloa!

hin, koska perillä on niukasti pysäköintitilaa. Retken kesto 3-4 tuntia. Maasto on hyvin vaihtelevaa ja paikoitellen rinne on jyrkkä. Sauvoista on huomattavaa etua liikkumisessa. Ilmoittautumiset: Hanna Harju, p. 050 522 1074, ylakarjalanluonnonystavat@gmail.com.

Joensuun seudun luonnonystävät: Vuosikokous 10.4. Botanialla klo 17–19. Ohjelmassa sääntömääräiset asiat. Tervetuloa!

Aluepäällikkö Merja Ylönen, p. 044 929 0550, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: PL 326, 90101 Oulu, Käyntiosoite: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaa

•

Ylä-Karjalan yhdistys: Valokuvanäyttely Pienvedet helmikuussa 2017 Valtimon kirjastossa (Sepänkatu 6). Pienvesikuvia on neljältä kuvaajalta: Raija Kiviojalta, Pirjo Mikkoselta, Timo Kovaselta ja Keijo Luodolta. Näyttely on avoinna helmikuun ajan kirjaston aukioloaikoina. Lisätietoja: Hanna Harju, ylakarjalanluonnonystavat@ gmail.com, p. 050 522 1074. Lumikenkäretki la 4.3. klo 12–17 Valtimon Salmivaaralle, yhteen Luonnonsuojeluliiton valitsemista luontohelmistä. Omat eväät, lumikengät ja sauvat. Lähtö omilla autoilla ja kimppakyydeillä Nurmeksen ABC:ltä kello 12 ja Valtimon ABC:ltä noin 12.30. Pyritään mahtumaan mahdollisimman vähiin autoi-

•

POHJOIS-POHJANMAAN PIIRI

Lakeuden Luonto: Toimialue Liminka, Lumijoki, Tyrnävä. Katso ilmoittelua facebook.com/LakeudenLuonto ja sites.google.com/site/lakeudenluonto

• • • •

Pöllöretki, vetäjä Minna Tuomala. Yleisöluento & kevätkokous helmikuun lopussa. Pilkki- ja hiihtoretki Lumijoella maaliskuussa, vetäjä Ulla-Maija Lumme. Osallistuminen Lintukuvafestivaaleille 22.4., jossa pönttömyyntiä ja -nikkarointia.

Ilmari Räsäsen säätiö jakaa apurahoja Ilmari Räsäsen säätiön tarkoituksena on luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen viljelyn edistäminen sekä perinnemaisemien vaaliminen. Säätiö jakaa vuonna 2017 useampia pienehköjä enintään 1000 euron suuruisia apurahoja säätiön tarkoitusta edistäviin hankkeisiin. Hakuaika päättyy 31.3.2017. Vapaamuotoiset hakemukset, josta tulee ilmetä haettavan rahoituksen käyttötarkoitus tulee lähettää sähköpostilla pdf-muodossa osoitteeseen pekka. kassila@sll.fi. Hakemuksissa tulee mainita hankkeen vastuuhenkilön yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköposti) sekä pankkitilin numero. Ajoissa saapuneet hakemukset arvioidaan säätiön hallituksessa. Apurahan saajille ilmoitetaan ja päätökset julkistetaan huhtikuun 2017 loppuun mennessä. Apurahan saaneiden tulee ilman erillistä pyyntöä raportoida apurahan käyttö ja sillä toteutetut toimet vuoden 2017 loppuun mennessä. Lisätietoja: Pekka Kassila (pekka.kassila@sll.fi) ja Harri Hölttä (harri.holtta@sll.fi).

Luonnonsuojelija 1/2017

•Tapahtumat • • • • •

Linnut&kyyt -luontoretki vapun tienoolla. Tornien taisto ja linturetki Hirvinevan lintutornilla 6.5., vetäjä Teppo Mutanen. Keväinen polkupyöräretki 13.5. Temmeksellä. Temmeksen kevätmarkkinoilla linnunpönttömyyntiä ja yhdistysesittelyä. Taimienvaihtotapahtuma 20.5. Oulun yhdistys: Onko viimein Sanginjoen ulkometsän suojelun aika? Yleisötilaisuus ja vaalipaneeli 1.3. klo 18–20.30 Oulun kaupunginkirjastossa, Pakkala-salissa. Lisätietoja: Esa Aalto, p. 040 865 2926. Talous Kasvun Jälkeen – oivalluseminaari kuntavaaliehdokkaille 2.3. klo 17–20. Oulun pääkirjastossa, Teuvo Pakkalan salissa. Hanhiretki Liminkaan ja Tyrvänälle 22.4. klo 8–16. Bussilla Oulusta Liminkaan, Tyrnävälle ja Lumijoelle.

• • •

POHJOIS-SAVON PIIRI Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. (017) 262 3811, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Kirkkokatu 35, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi

•

Piirin kevätvuosikokous la 11.3. klo 14–16.30 Iisalmen luontomuseolla (Kirkkopuistonkatu 9). Vierailijana Luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston varapuheenjohtaja Tarja Heikkonen. Kokouksen jälkeen tutustuminen luontomuseon kokoelmiin. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Yhdistyksille lähetetään postitse helmikuun aikana kokouksen esityslista ja muut asiakirjat. Lisätietoja: Marja Tenhunen, pohjois-savo@sll.fi, p. (017) 2623 811. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys: Kuopiossa perustettiin 120 vuotta sitten luonnonystävien oma yhdistys, joka piti ensimmäisen yleisen kokouksensa helmikuussa 1897. KLYY jatkaa tätä perinnettä. Vuosikokous ma 27.2. klo 18 alkaen Kuopion museon kokoustiloissa (Kauppakatu 23). Käsitellään sääntöjen määräämät asiat kuten vuosikertomus ja tilit. Lisäksi kokousasiana yhdistyksen uusien kunniajäsenten kutsuminen. Kokouksen jälkeen esitelmätilaisuus: Ympäristöjohtaja Tanja Leppänen kertoo Kuopion ajankohtaisista ympäristöasioista. Tervetuloa! Kokouksessa on kahvitarjoilu. Lisätietoja: Marja Tenhunen, pohjois-savo@ sll.fi, p. 017 262 3811. Pohjois-Savon helmet 20.3 klo 18–20 Kuopion museon kokoushuoneessa, Kauppakatu 23. 100 luontohelmeä -hankkeen koordinaattori Heikki Susiluoma esittelee sanoin ja kuvin satavuotiaan Suomen hienoja luontokohteita. Tervetuloa! Kahvitarjoilu.

•

• •

Varkauden luonnonystävät: Liisan Lintukävely Varkaudessa Tyyskässä 26.2. klo 10–12. Lähtö Kaupungintalon parkkipaikalta klo 10. Oppaana Liisa Tolvanen, p 040 586 0790. Tervetuloa! Lintutorniopastusta Joroisten Pasalassa 13.4. klo 17–19 Revon pesän lintutornilla. Oppaana Eino Repo p. 040 845 4983. Tervetuloa!

• •

•

Lintutorniopastusta Varkauden Ruokojärvellä 16.4. klo 9–12 sekä 23.4. klo 9–12 sekä 30.4. klo 9–12. Lintujen tarkkailun ohella voit nauttia nuotiokahvit ja paistaa makkaraa. Oppaana luonnonystävien lintuharrastajat. Tervetuloa! Lisätietoja: Hannu Räsänen, p. 0400 386 708. Lintutorniopastusta Tornien Taisto 6.5. klo 9–12. Varkauden luonnonystävien joukkue osallistuu samalla valtakunnalliseen Tornien Taistoon klo 5–13. Tule kannustamaan joukkue Pohjois-Savon ykköseksi. Nuotiokahvit ja makkaranpaistomahdollisuus. Tervetuloa! Lisätietoja: Hannu Räsänen, p. 0400 386 708.

•

SATAKUNNAN PIIRI Aluesihteeri Risto Vilen, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Pohjoisranta 11, PL: P2/31, 28100 Pori, Käyntiosoite: Puuvilla Pääkonttori, 2 krs, Pohjoisranta 11. Avoinna maanantaisin klo 10–16 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry Eurajoen suojeluyhdistys: Yhdistyksen perustava kokous 13.3. klo 18–20 Panelian seurantalolla. Hyväksytään yhdistyksen säännöt ja valitaan hallitus. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

•

Porin seudun ympäristöseura: Vuosikokous ti 28.2. klo 18 Luontotalo Arkissa, Pohjoispuisto 7, Pori. Kokouksen jälkeen biologi Janne Lampolahti kertoo Costa Rican monimuotoisesta luonnosta. Kahvitarjoilu.

•

UUDENMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani. veistola@sll.fi, puheenjohtaja Laura Räsänen, p. 050 4389 795. Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri) Katso piirin muu ohjelma mm. Uudenmaan Luontohelmi-tapahtumat: sll.fi/ uusimaa

•

Miten vaikutan kunnan ympäristöasioihin? Uudenmaan piirin vaikuttamistyöpaja toimistolla la 25.3. klo 10–13. Miten vaikutan kunnassa? Mitkä ovat mahdollisen rajat? Mikä toimii, mikä ei? Työpajaa vetää Tapani Veistola. Kuntapäättäjien kokemuksia kertovat Leo Stranius (vihr. Helsinki) ja Mirja Suhonen (SDP Porvoo). Ohjelma tarkentuu alkuvuonna. Tervetuloa! Paikka: Keskustoimisto, Itälahdenkatu 22 a B, 2. krs. Lisätietoja: Tapani Veistola, tapani.veistola@sll.fi, p. 0400 615 530. Piirin kevätkokous 25.3. SLL:n toimistolla klo 10 alkaen. Aamupäivällä vaikuttamiskurssi ja iltapäivällä kokous. Tervetuloa kaikki!

•

Espoon ympäristöyhdistys: Retkiä Espoon Keskuspuistossa la 4.3. klo 12–14. Kolme retkeä, joista voit valita kiinnostavimman: Harmaakallio (3 km), Malminmetsä (2 km) ja Espoon keskuspuiston itäosan metsät (6 km). Ilmoittaudu viimeistään ke 1.3.

•

klo 16 mennessä. Lisätietoja: Laura Ahopelto, p. 050 366 1197. Vaaliretkiä ja -paneeli: Keskuspuisto on Espoon sydän 4.3. klo 13–17. Yhdistys kutsuu kuntavaaliehdokkaita tutustumaan Espoon keskuspuistoon ja keskustelemaan sen tulevaisuudesta. Lisätietoa: sll.fi/espoonkeskuspuisto. sekä Laura Ahopelto, laura. ahopelto@sll.fi, p. 050 366 1197. Espyyn hallituksen kokoukset 15.3., 15.4. sekä 10.5. klo 18–20. Terveiset hallituksen kokoukseen tulee lähettää sähköpostitse viimeistään edellisenä keskiviikkona yhdistyksen puheenjohtajalle: Virpi Sahi, virpi.sahi@sll. fi, p. 050 308 2457. Kevätkokous 29.3. klo 17.30–20. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Yhdistyksen jäsen, tervetuloa! Kahvitarjoilu ja jutustelu alkaa jo klo 17.30. Paikka: Villa Apteekki, Pappilantie 5, Espoo. Lisätietoja: Virpi Sahi, virpi.sahi@sll. fi, p. 050 308 2457.

• • •

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Helsyn retket ovat avoimia kaikille eikä niille tarvitse ilmoittautua. Vain maksullisille tai osallistujamäärältään rajallisille retkille on ilmoittauduttava joko verkkolomakkeella osoitteessa helsy.fi tai sähköpostitse helsy@sll.fi tai tekstiviestillä p. 050 301 1633. Ilmoita peruutus sähköpostitse tai tekstiviestillä. Maksut: Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, tili: DANSKE BANK FI9580001171007207 ja viestikenttään retken ja osallistujien nimet. HUOM. Muutokset mahdollisia, joten tarkistathan ennen retkeä viimeisimmät tiedot tapahtumasivuiltamme! Lisätietoja: Mirja Reijonen p. 050 1420, mirja.reijonen@kolumbus.fi.

•

Pöllö- ja tähtiretki Vuosaaresta Talosaaren Torpalle pe 24.2. klo 20–00.30. Tapaaminen Vuosaaren metroasemalta lähtevän bussin 96 päätepysäkillä Porslahdentien päässä. Retken voit päättää joko Kantarnäsissa ja kävellä Talosaarentietä Uudelle Porvoontielle bussin 841 pysäkille tai jatkaa Talosaaren Torpalle, josta tulemme takaisin kimppakyydeillä. Oppaina television Luonto lähellä -ohjelman tekijä Paul Segersvärd ja Tuukka Perhoniemi Ursasta. Jos taivas on pilvinen, tähtiopastus jää pois. Varusteet: Lämpimät vaatteet, maastojalkineet, eväät, lämmintä juotavaa. HUOM. Reitti voi olla liukas. Vaellus- tai kävelysauvat ovat hyödyksi. Retki on keskivaativa: kävelyä noin 6–7 km. Anna reittiopas.fi-palveluun osoitteeksi Talosaarentie 280. HUOM! Voit myös yöpyä Torpalla ja seurata lintujen elämää vielä päiväsaikaan. Sovi asiasta järjestösihteerin kanssa, p. 050 301 1633 tai helsy@sll.fi. Kevätkokous ti 25.4. klo 18– 20. Paikka: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki Tringan ja Helsyn pöllöretki bussilla la 11.3. klo 18–23. Retki on täynnä. Voit kysyä peruutuspaikkoja. Lähtö Eduskuntatalon matkailuliikennepysäkiltä, Pohjoinen Rautatiekatu. Historia- ja luontoretki Vartiosaareen maaliskuussa. Oppaana Mika Välipirtti. Kuljetus järjestetään. Tiedot tarkentuvat myöhemmin. Historia- ja luontoretki Santahaminaan su 19.3. klo 15–19. Lähtö- ja paluupaikka: Herttoniemestä lähtevän bussin 86 päätepysäkki Santahaminassa. Retki on vain Suomen kansalaisille ja henkilötodistus on pidettävä mukana. Jarmo Niemisen opastamana kuulemme ja näemme, miten kulttuuri- ja sotahistoria on muovannut saaren luontoa. 30 mahtuu

• • • •

mukaan. Ilmoittaudu viimeistään ke 8.3. Retki päättyy sotilaskotiin munkkikahville. Varusteet: Säänmukainen vaatetus, maastojalkineet, eväät, lämmintä juotavaa. Vaellus- tai kävelysauvat ovat hyödyksi. Keskivaativa retki. Kävelyretki Siltamäestä Suutarilaan la 1.4. klo 13–15. Lähtöpaikka: Keravanjoen historiallinen kivisilta Kirkonkylänpolun päässä. Aluksi kävelemme Keravanjoen vartta, sitten suuntaamme Suutarilan Puustellinmetsään. Retki päättyy Tapanilan urheilutalolle. Kävelyä on noin 6 km, mutta voit lopettaa retken itsellesi sopivassa paikassa. Linturetki Iso Huopalahdelle ja Talinhuipulle la 22.4. klo 9–12. Lähtö- ja paluupaikka: Talinranta, Muusantori, bussin 18 pysäkki. Reitti Iso Huopalahti–Talinhuippu–Pajamäki–Tali. Voit lopettaa retken itsellesi sopivassa paikassa. Oppaana Paul Segersvärd. Eväät; kiikari, jos on. Säävaraus: jatkuvan sateen sattuessa retki peruuntuu. Varmista: Mirja Reijonen p. 050 1420. Pohjoinen vaellus Pukinmäestä Kylmäojan ja Mätäkiven kautta Korsoon (27,8 km) la 29.4. klo 9–19. Vaihtoehtoiset lähtöajat ja -paikat: klo 9 Pukinmäen rautatieasemalta (27,8 km), klo 10 Malmin uimarannalta (24,3 km), klo 14 Leinelän rautatieasemalta (14,1 km). Retki päättyy Korson rautatieasemalle arviolta klo 18–21. Tornien taisto la 6.5. klo 05–13. Lähtö myöhemmin ilmoitettavasta paikasta. Klo 10 on lyhyt yleinen linturetki tornin läheisyydessä. Villivihannesretki Talosaaren Torpalle ti 9.5. klo 17.30–21. Tapaaminen Östersundomin Talosaaren ulkoilualueen opastaulun luona, Husön ratsastuskeskuksen vieressä. Anna Nyman, Helsinki Wildfoodsista, tutustuttaa retkeläiset ulkoilualueen villivihanneksiin. Poimintaretken jälkeen halukkaat voivat jäädä valmistamaan ja nauttimaan yhdessä villivihannesiltapalaa. Ryhmän koko on 15. Ilmoittaudu viimeistään 3.5. Maksu 5 euroa. Kävelyretki Vuosaaren sataman melumuurille to 11.5. klo 17.30–20. Lähtö- ja paluupaikka: Vuosaaren satama, Hansaterminaali, bussin 90 päätepysäkki. Pistäydymme Merimieskirkossa ja sen jälkeen kävelemme Auringonnousunrannalle eli melumuurin ulkoilutielle, jolla on levähdyspaikkoja. Eväät mukaan. Tarkkailemme kevätkasveja ja vesilintuja sekä kiipeämme Horisontti-näköalatasanteelle. Kävelyä yhteensä 4,5 km; matkan varrella ylitetään 15 m korkea täyttömäki; kävelysauvat hyödyksi. Kumppani: Helsingin reumayhdistys. Historia- ja luontoretki Vallisaareen ke 24.5. klo 17–20.50. Lähtö Kauppatorilta JTLinen vesibussilla klo 17.15. Jarmo Niemisen opastamana kuulemme ja näemme, miten kulttuuri- ja sotahistoria on muovannut saaren luontoa. 35 mahtuu mukaan. Ilmoittaudu viimeistään ke 17.5. Retki ei sovellu pienille lapsille eikä liikuntarajoitteisille. Varusteet: säänmukainen vaatetus, retkijalkineet, eväät. Saaressa on vesipisteitä ja kuivakäymälöitä. Vesibussin hinta selviää myöhemmin.

•

• •

•

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys: Villiinny keväästä – Villiyrtit Suomen Luonnonpäivänä la 20.5. luontohelmikohteessa Vantaanjoen varressa klo 10–13 Hyvinkäänkylässä Hyrian maaseutuopistolla Uudenmaankatu 249. Kokoontuminen Palstojentien P-paikalla.

•

Luonnonsuojelija 1/2017

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat Järvenpään ympäristöyhdistys: Kevätkokous 27.2. klo 19–20 Järvenpäätalolla. Tarjolla kahvia ja teetä sekä hyvää seuraa! Lisätietoja: Heta Rinta-Pollari, hetarp@live.com. Lohjan Luontokuvailta 2017 3.3. klo 18–20 Lukion juhlasalissa. Linturetki Järvenpään Rantamoon 22.4. klo 7–11. Tuusulanjärvi on yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Oppaana toimii biologi Noora Andersson. Tule mukaan! Lisätietoa tapaamispaikasta ja ajasta päivitetään lähempänä tapahtumaa. Vuoden 2017 aikana Tuusulanjärvellä tullaan järjestämään monipuolista toimintaa ja siihen kehotetaan tutustumaan myös omatoimisesti jalkautumalla luontoon. Alue on todettu merkittäväksi lintukohteeksi. Järjestetään yhdessä Tuusulan yhdistyksen kanssa. Lisätietoa: info@jympy.fi.

• • •

Keravan ympäristönsuojeluyhdistys: Retki Mustilan Arboretumiin 20.5. klo 9–17.30. Tutustumme opastetusti Suomen suurimpaan ja vanhimpaan puulajipuistoon, Mustilan Arboretumiin. Lisäksi vieraillaan Suomen vanhimpiin kuuluvassa Elimäen puukirkossa. Omakustanteinen lounas, myös omia eväitä voi ottaa mukaan. Bussikuljetus lähtee Keravan asemalta klo 9 ja palaa n. 17.30. Retki on ilmainen, mutta esteen sattuessa peruutathan viimeistään viikkoa ennen, jotta paikkasi vapautuu toiselle lähtijälle. Järjestetään yhdessä Keravan opiston kanssa. Ilmoittautumiset: opistopalvelut.fi/ kerava/course.php?l=fi&t=6795

•

Kirkkonummen ympäristöyhdistys: Pirullinen puutäi – Luontoillassa puhutaan punkeista 27.2. klo 18–20 pääkirjaston Porkkala-salissa. Yhä useampi kirkkonummelainen on joutunut ikävällä tavalla tekemään tuttavuutta punkkien kanssa. Punkit eli puutiaiset ovat runsastuneet voimakkaasti. Puutiaiset levittävät kahta vaarallista tautia: bakteeriperäistä borrelioosia ja virusperäistä puutiaisaivokuumetta. Yliopistonlehtori Tero Klemola Turun yliopiston biologian laitokselta kertoo punkeista ja yliopiston laajasta punkkitutkimuksesta. Yhdistyksen kevätkokous 27.2. klo 18–20 pääkirjaston Porkkala-salissa. Yhdistyksen asioiden lisäksi kuulemme myös ajankohtaisista ympäristöaiheista. Lisää tietoa myöhemmin! Kuntavaalipaneeli 22.3. klo 18–20 pääkirjaston Porkkala-salissa. Aiheena Kirkkonummen ympäristö ja luonto kasvavan pääkaupunkiseudun paineessa. Paneelin vetää Luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen. Tervetuloa myös esittämään yleisökysymyksiä! Retki: Kevätrannoilla ja kalliomänniköissä 9.4. klo 9–14. Porkkalanniemellä. Kiertelemme pitkin Porkkalanniemen kärkiosan rantoja ottamassa vastaan muuttolintuja ja tutustumassa kallioisiin saaristometsiin käkkärämäntyineen ja hämyisine laaksonpohjineen. Retki sopii normaalikuntoisille. Sään mukainen varustus ja eväät mukaan, kiikarista on paljon iloa. Kokoontuminen P-paikalla pääkirjaston takana klo 9, lähempää tuleville Porkkalan kesäkioskilla klo 9.30. Oppaana Pertti Koskimies.

•

• • •

Kansalaisopisto järjestää: opistopalvelut.fi/ kirkkonummi/course.php?l=fi&t=5664. Kurssi: Kevään lintuja 10.4. klo 18–20. Huomaa: 3 kurssikertaa: 10.4. klo 18–20, 23.4. klo 9–14 ja 14.5. klo 9–14. Kurssilla tarkkailemme muuttolintujen paluuta Kirkkonummen ja lähiseudun hyville lintupaikoille. Tutuiksi tulevat kymmenet tavallisimmat kevätlintumme. Kurssilla opit myös lintujen elintavoista, linturetkeilystä, lintujen tarkkailusta, apuvälineistä jne. Ensimmäisellä retkellä kiikaroimme kirkonkylän lähiympäristön lintuja, kahdella kaukoretkellä vesi-, metsä- ja rantalintuja. Kokoontuminen Kirkkonummen kirjaston takana olevalla parkkipaikalla. Oppaana Pertti Koskimies. Kansalaisopiston järjestämä kurssi: opistopalvelut. fi/kirkkonummi/course.php?l=fi&t=5504. Lasten linturetki 29.4. klo 12–15. Tervetulleita mukaan ovat kaikenikäiset, mutta keskitymme kulkemaan lasten ehdoilla, kuunnellen, katsellen ja keskustellen kaikesta, mitä retkellä kohdalle sattuu. Tapaamme Kirkkonummen keskustan kirjaston takana parkkipaikalla klo 12, josta siirrymme oppaan sekä osallistujien autoilla Rilaxin helppokulkuiselle tielle, joka johtaa merenrantaan. Kiikarit ja omat eväät mukaan, sekä säähän sopiva vaatetus ja jalkineet. Oppaana Merja Talvela. Järjestetään yhteistyössä Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringa ry:n kanssa. Volsin upeat suojelualueet 9.5. klo 9–15. Lähtö klo 9 Volskodin P-alueelta, jonne myös paluu klo 15. Kävelyä helpohkossa maastossa polkuja pitkin 7 km. Eväät mukaan. Vetäjä Pekka Borg. Lasten lintuviikko 15.–21.5. Yhteistyössä Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringa ry:n kanssa tarjoamme kirkkonummelaisille kouluille mahdollisuuden huomioida lasten lintuviikko. Koulut voivat ottaa yhteyttä oppaaseen, jolta saa tietoa viikon suunnitteluun sekä materiaalia kouluille. Oppaana toimii Merja Talvela, p. 041 463 9063. Viikko huipentuu Suomen luonnon päivänä yölaulaja- ja lepakkoretkeen la 20.5. klo 22. Kokoontuminen Kirkkonummen keskustan kirjaston takana parkkipaikalla klo 22, josta siirrymme oppaan sekä osallistujien autoilla paikoille, joissa on havaittu kyseisiä lajeja. Retki kestää pari tuntia, mukaan kiikarit ja säähän sopiva vaatetus ja jalkineet. Oppaana Asko Mäenpää.

•

• •

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys: Luontokuvaillan ohjelmassa tänä vuonna: Jarmo Nieminen & Helsingin saariston yllätyksellinen luonto, Jukka Nurminen & Vedenalainen Itämeri sekä Seppo Pöllänen & Hukkareissuja – kuvia ja tarinoita sudesta. Pääsyliput: aikuiset 10 €, koululaiset 7–17 v. 5 €, alle kouluikäiset 0 €. Lippujen ennakkomyynti Lohjalla: FILMAX (Laurinkatu 43), Putiikki Oiva Elo (Karstuntie 2). Tervetuloa! Paikka: Lohja, Lukion juhlasali, Karstuntie 6. Järjestetään yhdessä Lohjan Maailmankauppayhdistyksen ja Pro Luontokuvan kanssa.

•

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys: Vuosikokous ja perhostilaisuus 2.3. Tammimetsän perhoset – nyt Mäntsälässä, Olli Elon kuvallinen kooste perhostutkimuksesta Ohkolassa to 2.3. klo 19 Mäntsälän kirjaston Ehnroos-huoneessa. Klo 18

•

Tiennäyttäjä kohtuutalouteen

Muistokirjoitus: Eija "Elli" Koski 1962–2017 Ympäristön- ja luonnonsuojelija, suomalaisen kierrätyksen ja kohtuutalouden edelläkävijä Eija ”Elli” Koski nukkui pois pitkän sairauden jälkeen. Hänen ekologinen jalanjälkensä oli pieni, mutta hän jätti isot ja pysyvät jäljet yhteiskuntaamme. Elli työskenteli 1980-luvulla Suomen luonnonsuojeluliitossa ja oli kantava voima kansalaisjärjestöjen Kierrätysliikkeen käynnistämisessä. Liike järjesti muun muassa vuosittaisen Nuukuusviikon ja tavaranvaihtopäiviä. Näiden jatkona saivat alkunsa vakiintuneemmat järjestelmät kuten kierrätyskeskukset. Elli oli itse perustamassa Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskusta. Luonnonsuojeluliitossa Elli tutki, kirjoitti ja valisti jäte- ja luonnonvaraasioista. Hän kävi rohkeasti isojenkin asioiden kimppuun. Näihin lukeutuivat ympäristöverotus, jätteenpoltto ja pääkaupunkiseudun jätehuoltosuunnitelmat. Naistoimittajat valitsivat hänet Vuoden kellokkaaksi vuonna 1994. Palkinto jaetaan henkilölle tai taholle, joka on merkittävällä tavalla kiinnittänyt huomiota ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen kysymykseen. Elli oli eturivissä toteuttamassa ensimmäisiä valtakunnallisia Kierrätysmessuja. Ne vakiinnuttivat kierrätys-termin ja -ajattelun Suomessa. Edelläkävijä sanoi suoraan, että teollisuusmaiden materiaalinkulutus on laskettava kymmenesosaan nykyisestä – ja käynnisti tähän liittyviä tutkimus- ja valistusprojekteja. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksessa hän veti 2000-luvulla laajoja hankkeita, jotka edistivät luonnonvarojen kohtuukäyttöä ja kestävää elämäntapaa. Niiden oivallukset ovat edelleen ajankohtaisia: ”Onnea ei voi ostaa. Onni on olotila, ei omaisuus.” Helsingin Lauttasaaresta kotoisin ollut kierrättäjä yhdisti biodiversiteettikriisin luonnonvarojen ylikulutukseen ja osasi kokeneena ympäristökasvattajana puhua näistä selkeästi eri kohderyhmille. Hän hankki omistukseensa myös palan kiisteltyä Vuotosta. Elli toimi myös ministeriöiden työryhmissä ja oli Luonnonsuojeluliiton edustajana valmistelemassa Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmaa, yhtä maailman ensimmäisistä. Hän oli myös kävelevä päätösten, sitoumusten, komiteamietintöjen ja lakiperustelujen tietokanta. Luonteeltaan valoisa ja kannustava Elli oli myös napakka ja määrätietoinen. Ihminen, jonka kanssa oli mukava jopa riidellä. Haikailun ja valittelun sijaan idealisti ja perfektionisti tarttui asioihin ja sai aikaiseksi, itseään usein liikaa kuormittaen. Vielä saattohoidossaan Elli kävi keskusteluja kansalaistoiminnasta ja toivoi, että luonnonsuojelutyötä jatketaan aktiivisesti, kriittisesti ja periksi antamatta. Viimeisinä aikoinaan Elli keskittyi perheeseensä sekä lempiharrastukseensa puutarhaan. Hänen lempilauseitaan oli Juicen: ”Kuule istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee.” Auli Kilpeläinen Ilpo Kuronen Tuovi Kurttio Juha Lehtikuja Michael Lettenmeier Katso Onnen eväät -video vuodelta 2009: urly.fi/JnD

Luonnonsuojelija 1/2017

•Tapahtumat vuosikokous, käsitellään sääntöjen mukaiset vuosikokousasiat. Tuusulan yhdistys: Laskiaislauantai Tuusulan Onnelassa 25.2. klo 10–14. Säänmukaista ohjelmaa. Mahdollisuus kokeilla mm. pilkkimistä. Lämmintä keittoa myynnissä kodalla ja Onnelan kahvila auki. Järjestetään yhteistyössä Onnelan ja ohjelmapalvelu Maastomyyrän kanssa. Tuusulanjärvi on yksi Luonnonsuojeluliiton satavuotiaan maamme kunniaksi nostamasta sadasta luontohelmestä. Linturetki 22.4. klo 10–13 Rantamon kosteikolla Tuusulanjärven rannalla. Tapaaminen Rantamon parkkipaikalla klo 10. Oppaana Apuksen Noora Andersson. Mukaan omat kiikarit, eväät ja muutenkin sään mukainen varustus. Tuusulanjärvi on yksi Luonnonsuojeluliiton satavuotiaan maamme kunniaksi nostamasta sadasta luontohelmestä. Lisätietoja: Tiina Järvenkylä, sll.tuusula@gmail.com.

•

Vantaan yhdistys: Koko perheen luontokoulusunnuntai 5.3. klo 10–13. Mennään metsään! Montako puuta pitää olla, jotta voidaan puhua metsästä? Mitä muuta vaaditaan, että puiden joukosta tulee metsä? Mistä metsä alkaa ja mihin metsä päättyy? Millainen on metsän elämä? Tarkastelemme metsää monesta suunnasta ja pohdimme metsien merkitystä omassa elämässämme ja valmistaudumme huolehtimaan hyvin omista lähimetsistämme! Tervetuloa Vantaan luontokoululle! Paikka: Vantaan luontokoulu (Sotungintie 25A). Lisätietoja: Minerva Schultz, minerva.schultz@gmail. com, p. 044 3310 327. Vantaan yhdistyksen 40 vuotta valokuvin -näyttely 28.3.–11.4. Tikkurilassa (Lummetie 4), 25.4.–5.5. Pointin kirjastossa (Hagelstamintie 1) sekä 9.5.–19.5. Myyrmäkitalossa (Paalutori 3). Näyttelyyn on koottu kattava kokoelma kuvia tapahtumista neljänkymmenen toimintavuoden varrelta. Tervetuloa! Paikka: Tikkurilan kirjasto (Lummetie 4). Lisätietoja: Vesa Järvinen, vesa.a.jarvinen@gmail.com. Koko perheen luontokoulusunnuntai sekä pönttötalkoot 9.4. klo 10–14. Luontopolulla tutustumme erilaisiin eläinten koteihin. Millaisista materiaaleista pesän oikein voi rakentaa ja minne kaikkialle? Missä mahtaa olla hirven pesä? Mitä kolossa pesivät linnut voivat tehdä, jos sopivaa pesäkoloa ei löydykään? Ja koska lintujen asuntopula tunnetusti on suuri, pidämme myös Linnunpönttötalkoot! Paikalla on asiantuntija opastamassa pöntön rakentamisessa, ja materiaalin tarjoaa järjestäjä. Rakentamasi pöntön saat mukaasi. Jos tahdot rakentaa linnunpöntön, ilmoitathan tulostasi Jounille ma 3.4. mennessä (jouni.lamminmaki@gmail.com), jotta osaamme varata kylliksi rakennusmateriaalia kaikille. Tervetuloa Vantaan luontokoululle (Sotungintie 25A). Lisätietoja: Minerva Schultz, minerva. schultz@gmail.com, 044 3310 327.

•

Perinteiset Saaristomeren kansallispuiston hoitotalkooleirit Paraisten Houtskärin Jungfruskärin saarella 29.4.–2.5. ja 15.7.–22.7. Kevätleirillä tehdään niittyjen ja hakamaiden kevätsiivousta ja kesäleirillä huhkitaan heinäkorjuutöissä sekä tehdään virkistävä kokopäivän retki. Toinen kesäleiri pidetään Paraisten Nauvon Boskärissä ja Berghamnissa 24.7.–28.7. Leirillä niitetään ja lehdestetään perinnemaisemia kahdella saarella. Jungfruskärin leireille otetaan 27 talkoolaista ja Boskäriin 11 osallistujaa. Leireillä on sisämajoitusmahdollisuus. Metsähallitus vastaa venekyydeistä ja työnohjauksesta. Luonnonsuojelupiirin puolesta leireillä on kokki. Ilmoittautumiset: varsinais-suomi@ sll.fi tai 040-372 5301 Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys: Kevätkokous ja kokousesitelmä 15.3. klo 18–20 Wirmo-seuran toimistossa (Keskuskatu 19). Tilaisuus alkaa yhdistyksen hallituksen jäsenen Petri Varjosen esitelmällä ”Mosambik ja Etelä-Afrikan luonto –matkakokemuksia”. Yhdistyksen hallitus toivottaa kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleiksi. Kahvitarjoilu! Lisätietoja: Vesa Raivo, vesa.raivo@dnainternet.net, p. 040 507 9210. Linnunpönttötapahtuma Mynämäessä 1.4. klo 10–14. Miljoona linnunpönttöä -kampanjan tapahtuma Mynämäen Laurin koululla, alakoulun puutyöluokassa (linjaautoaseman puoleinen sisäänkäynti, Koulutie 2, Mynämäki). Tule rakentamaan oma linnunpönttö! Saat meiltä tarvittavat materiaalit ja opastuksen pöntön rakentamiseen sekä tietoa pöntöissä pesivistä linnuista. Myytävänä pönttöjä erikokoisille linnuille. Tervetuloa! Lisätietoja: Vesa Raivo, vesa.raivo@dnainternet.net, p. 040 5079 210.

•

Paraisten luonnonsuojeluyhdistys Tähti-illat 24.2. ja 25.2. klo 19–21. Retkeä ei järjestetä, jos taivas on pilvessä. Kokoontuminen klo 19 Sattmarkin P-paikalla. Kiikarit, lämpimät vaatteet ja taskulamppu mukaan. Lisätiedot: Henrik Wrede, p. 02 458 7559 tai paraisten.lsy@gmail.com. Pargas naturskyddsförening anordnar, ifall vädret är klart, stjärnkvällar fredagen 24.2. och lördagen 25.2. Samling vid Sattmarks P-plats kl. 19.00. Kikare, varma kläder, ficklampa. Närmare med Henrik Wrede tel. 02-4587559 eller paraisten. lsy@gmail.com.

•

Turun luonnonsuojeluyhdistys: Tapahtumista ja retkistä tiedotetaan nettisivuillamme (sll.fi/turku), josta voi myös tilata sähköisen uutiskirjeen. Tiedotamme myös Facebookissa ja Twitterissä (@turunlsy) ja löydät meidät myös Instagramista. Sääntömääräinen kevätkokous 20.3. klo. 18. Luonnonsuojelukeskus, Martinkatu 5, Turku. Kokouksen yhteydessä myös esitelmä, jonka aihe ilmoitetaan myöhemmin.

•

VARSINAIS-SUOMEN PIIRI

LUONTO-LIITTO

Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri

Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420 Seuraa: luontoliitto.fi, tapahtumalista: luontoliitto.fi/tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

•

Luonto-Liiton Kevätpäivät 21.–23.4. Korpilahdella leirikeskus Mutasessa. Kevätpäivien järjestelyistä vastaa Keski-Suomen piiri. Seuraa ilmoittelua. Lisätiedot: sami. saynevirta@luontoliitto.fi Luonto-Liitto hakee metsäretkilähettiläitä Itä-Suomeen! Lähettiläät kiertävät peruskouluissa ohjaamassa metsätuokioita oppilaille koulun omassa lähimetsässä. Lähettiläät koulutetaan tehtävään ja pidetyistä tuokioista (90 min) maksetaan palkkio. Koulutus järjestetään la 25.3. Mikkelissä ja retket toteutetaan huhti–toukokuussa sekä elo–syyskuussa Saimaan alueen kouluissa. Lisätiedot: anna.swanljung@luontoliitto.fi sekä luontoliitto.fi/kouluvierailukoulutukset.

•

Hämeen luontopiiri: Leirinohjaaja- ja johtajakoulutus 17.–19.3. Koulutuksessa käydään läpi ympäristökasvatuksen ja ohjaamisen perusteita, opitaan suunnittelemaan luontoleirin ohjelmia ja selviytymään mahdollisista ongelmatilanteista. Koulutus antaa valmiudet työskennellä leireillämme. Kurssipaikkana toimii Kintulammen maja, Tampereen Teiskossa. Koulutuksen hinta on 60 / 50 € (alennettu hinta Luonto-Liiton jäsenille). Hinta sisältää koulutuksen lisäksi majoituksen, ruuat sekä materiaalit. Ilmoittautumiset: hlp@luontoliitto.fi.

•

Keski-Suomen piiri: Lasten metsäpäivä Ladun majalla 5.3. Jyväskylässä Ladun Majalla (Ronsuntaipaleentie 279). Seikkailua, tutkimista ja ilonpitoa keväisessä metsässä koko perheelle. Tarkemmat tiedot Kessun Facebookista tai p. 040 734 9006. Kessun kokoukset joka kuun kolmas keskiviikko Mäki-Matin perhepuistossa Pikku Maijan tiloissa klo 17–19. Kevään kokouspäivät ovat 15.3. ja 19.4. Lämpimästi tervetuloa mukaan rentoihin kokouksiin kaikki toiminnasta kiinnostuneet!

• •

Savo-Karjalan luontopiiri: Luontokerhot: Joensuussa Juuson luontokerho kokoontuu Botanian kasvitieteellisellä puutarhalla ja Kuopiossa Pyörön luontokerho kokoontuu Pyörön alakoululla. Kerhot ovat tarkoitettu 7–12-vuotiaille, ja ne kokoontuvat keskiviikkoisin klo 16.30–18. Leikitään, ulkoillaan ja askarrellaan yhdessä sekä seurataan luonnon muutoksia ja tapahtumia. Ilmoittautumiset: Joensuu: sonjanyronen@gmail.com / p. 040 8475 818. Kuopio: pyoronluontokerho@ gmail.com. Piiri järjestää myös luontoretkiä, ympäristöaiheisia elokuvailtoja, akustisen musiikin festivaalin Karhofestin, uusien illan, seminaareja sekä ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin liittyviä keskusteluiltoja ja tempauksia. Lisäksi maaliskuun alussa piiri tekee vaelluksen Karhonsaareen Kuopioon. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja kaikista tapahtumista: saka@luontoliitto.fi ja Facebookissa SavoKarjalan Luontopiiri

•

Susiryhmä: Susipäivä 4.3. Tule mukaan suojelemaan erittäin uhanalaisia susia ja muita suurpetoja. Susiryhmä järjestää kaikkien aktiivien ja aktiiveiksi haluavien kokoontumisen la 4.3. klo 12–16 Luonto-Liiton toimistolla. Lisätietoja osoitteesta: susiryhma@luontoliitto.fi

•

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat Uudenmaan piiri: Nuortenryhmä Pauligin huvilalla 28.2. Kaikki luonnosta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan puuhailemaan porukalla. Ryhmän toiminta muotoutuu osallistujien mukaan. Tähän mennessä on muun muassa vietetty dokkari-iltaa, retkeilty ja kokkailtu yhdessä vegeruokaa. Tapaamme parillisten viikkojen tiistaisin klo 18–21. Löydät ryhmän Facebookista nimellä LUPin toimintailtamat. Kevään tapaamiset: 7.3., 21.3., 4.4., 18.4. ja 2.5. Kerhonohjaajan peruskurssi Pauligin huvilassa 4.–5.3. klo 9–16. Kurssi on suunnattu erityisesti Luonto-Liiton kerhonohjaajille. Muutkin asiasta kiinnostuneet, kuten leirityöntekijät, kasvatusalalla toimivat yms. saavat koulutuksesta vinkkejä ja varmuutta alakoululaisten ympäristökasvatuksen toteuttamiseen ja lasten luontosuhteen vahvistamiseen. Hinta 35/60 € (jäsen/ ei jäsen). Ilmoittaudu 28.2. mennessä lup-lapset@luontoliitto.fi. Töölön perhekerho 9.3. Kerhossa retkeillään taaperoikäisten ehdolla koko kevään ajan aina torstaisin Töölössä. Kerho kokoontuu klo 10.30–12. Lisätietoja lup-lapset@luontoliitto.fi Leirinohjaajakoulutukset Östersundomin nuorisotalolla 17.–19.3. sekä Pauligilla 25.3. Oletko tulossa kesän leirillemme ohjaajaksi? Siinä tapauksessa, merkitse koulutukset kalenteriisi! Letyn pääsiäisretki Benkkuun 13.–17.4. Seuraa tiedotusta netissä, luppi.fi EA-kurssi Pauligin huvilassa 22.–23.4. Lisätietoja lähempänä kurssin ajankohtaa netistä, luppi.fi Leirikesä: Muista hakea kesäleirille töihin, leiriläiseksi tai vaikka molemmiksi! Leirien työnhakulomakkeet löydät netistä, luppi.fi. Samassa paikassa voit ilmoittautua myös leiriläiseksi, viettämään kesän parhaita päiviä! Haemme LUPille Instagram-päivittäjää! Hei sinä, nappailetko puhelimellasi kuvia, joita haluaisit julkaista LUPin Instagram-tilillä? Otathan yhteyttä lup-lapset@luontoliitto.fi!

•

• • • • • •

Varsinais-Suomen piiri: Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet kaikkiin tapahtumiin piirin verkkosivuilla: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat.

•

Lasten luontokerhot Turussa, Kaarinassa ja Raisiossa jatkavat toimintaansa. Osallistumismaksu koko kevätkaudelle 30 €, maaliskuun lopusta lähtien uusille kerholaisille vain 15 €. Ilmoittautumiset kerho-ohjaajille sähköpostitse (ks. yhteystiedot piirin sivuilta). Kevätseuranta-retki 11.3. Friskalassa klo 17–21. Havainnoidaan kevään merkkejä maaliskuisena iltana Turussa Friskalanlahden ympäristössä. Illan hämärtyessä yritetään myös kuulla pöllöjä. Retki on suunnattu nuorille. Kevätkokous Turun luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5) 24.3. klo 17–19. Vasp toivottaa jäsenistönsä ja muutkin toiminnasta kiinnostuneet tervetulleiksi piirin kevätkokoukseen. Katso illan ohjelma ja kokouksen esityslista: luontoliitto.fi/vasp Vaatteidenvaihtotori 21.4. Turussa klo 15–19. Suositut vaatteidenvaihtotapahtumat saavat jatkoa. Luvassa jälleen rento ja hauska ilmaiskirppis, jossa raha ei liiku, vain vaatteet vaihtavat omistajaa. Tuo vanhoja vaatteitasi vaihtoon tai tule vain tekemään löytöjä!

• • •

Luonnonsuojelija 1/2017

Ehdolla Espoon valtuustoon Kaupunginvaltuutettu ja toimittaja Matinkylästä Lisää monimuotoista luontoa Espooseen – Keskuspuistoon perustetaan aloitteestani suojelualueita vielä tänä vuonna Kaupunki raiteille! Tavoitteena Espoo, joka näyttää suuntaa ilmastonmuutoksen torjunnassa

ristonevanlinna.fi

Vuokon luonnonsuojelusäätiön APURAHAT 2017 Vuokon Luonnonsuojelusäätiön apurahat 2017 ovat haettavissa. Tuettavien hankkeiden tulee liittyä elinympäristöjen tai huonosti tunnettujen tai uhanalaisten lajien suojeluun. Tarkemmat tiedot hakemuksen laatimiseksi saa säätiön nettisivuilta tai ottamalla yhteyttä säätiön asiamieheen. Hakemusten on oltava perillä 31.3.2017 mennessä. Asiamies Vesa Lepistö, vesa.lepisto@vuokonluonnonsuojelusaatio.fi, p. 0400 967 104 vuokonluonnonsuojelusaatio.fi

Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Hakuaika on 23.1.–17.3.2017.

MIKÄ OLI LEHDEN PARAS JUTTU? Äänestä tämän lehden parasta juttua osoitteessa // sll.fi/parasjuttu // Voit lähettää vastauksesi myös postikortilla osoitteeseen Luonnonsuojelija-lehti / Luonnonsuojeluliitto Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Muista merkitä korttiin nimesi ja postiosoitteesi. Vastanneiden kesken arvotaan norppajuliste (arvo 22,00 €). Kiitos palautteesta!

Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan 2–4 puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön sekä pienempiä apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Itämerirahastosta jaetaan apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu hakulomakkeella, johon tulee liittää tutkimus- tai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön verkkosivuilta hakuajan alkaessa. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön asiamiehelle, Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki, viimeistään perjantaina 17.3.2017 klo 16.15 (postileiman päiväys riittää). Hakemuksia ei voi lähettää faxilla tai sähköpostilla. Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.fi ja www.luonnonsuojelunsaatio.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus

Suomen luonnonsuojeluliitto hakee verkkoviestinnän suunnittelijaa pysyvään työsuhteeseen. Hae 19.3. mennessä: sll.fi/toihinmeille

Luonnonsuojelija 1/2017

Lauri Salminen

Varoitusmerkkejä Ismo Tuormaa

Aika kieltää verkot? Verkkokalastuksen kieltäminen kokonaan – ainakin alueittain – on uskallettava viimein nostaa todelliseksi vaihtoehdoksi uhanalaisten kalalajien suojelussa. Lähellä sukupuuttoa keikkuvilla arvokalakannoilla ei ole varaa odottaa verkkokalastuksen vähenemistä kalastajien ikääntymisen myötä. Asia selviää tutkimalla järvitaimenen pärjäämistä Ruotsissa ja Suomessa. Jyväskylän yliopiston tutkija Jukka Syrjäsen mukaan vuosikymmeniä jat-

•Hudit &osumat

”

Terrafamen uusi omistaja Trafigura dumppasi myrkkyjätettä ja sairastutti lähes satatuhatta ihmistä Otsikko, hs.fi 10.2.

”

Ilmastonmuutos katosi Valkoisen talon sivuilta – Tilalla ”puhdasta hiiltä” hs.fi. 21.1.

”

Suoinfo [on ottanut mallia] suoraan Yhdysvaltain Donald Trumpin mainoskampanjasta: ”Suomessa asuu maailman hölmöin kansa”. Reino Hakkarainen, ksml.fi 10.2.

”

[Turvekampanja] on pelkkää kansan manipulointia ja mielikuvapelottelua jonka varmaan tajuaa se hölmöinkin, minäkin sen oivalsin.. Teemu Tuovinen, ilkka.fi 7.2.

”

Kaidin Kemin laitos olisi yksi Suomen suurimmista hiilidioksidin päästäjistä. yle.fi 16.2.

”

Ahmaa ollaan uhraamassa järjettömän porotalouden alttarille. Tomi Paananen, Twitter 1.2.

kuneen Suomen vapaan kalastuspolitiikan seuraukset näkyvät hyvin vertailemalla Ruotsin Vätternin ja Suomen Päijänteen järvitaimenkantojen tilaa. Molemmissa järvissä on noin 20 kaupallista kalastajaa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Päijänteellä vapaa-ajan kalastajien välineitä ei ole paljonkaan säädelty vanhan kalastuslain aikana, eikä saaliita lainkaan. Nykyisen lain asetus rauhoitti villin taimenen Etelä-Suomessa, mutta laki sallii kuitenkin yhä verkkopyynnin, vaikka se tappaa merkittävästi myös taimenia sivusaaliina. Ammattikielellä sanottuna ”verkkopyyntiponnistus” on ollut Päijänteellä peräti 20-kertainen Vätterniin verrattuna. Vätternillä 20 prosenttia järven pinta-alasta on lisäksi rauhoitettu kaikelta kalastukselta. Lisäksi siellä on säädelty kalastusvälineitä ja saaliiden määrää jo vuosikymmenien ajan. Niinpä järvitaimenen kutukanta on Vätternillä pari tuhatta yksilöä ja Päijänteellä vain korkeintaan noin sata yksilöä. Lisäksi Vätternillä kaikki taimenet ovat villejä, mutta Päijänteellä 95 prosenttia tai-

menyksilöistä on istutettuja. Myös nieriä ja järviharjus lisääntyvät hyvin Ruotsissa. Nieriäsaalis on Vätternillä ollut 2010-luvulla huikeat 30 tonnia vuodessa ilman istutuksia. Kuhakantojen vertailu kertoo samaa. Luonnonvarakeskuksen tutkija Jukka Ruuhijärvi vertaili kuhakantoja kymmenillä Ruotsin ja Suomen eteläisillä järvillä. Ruotsalaisjärvissä oli koeverkkosaaliissa 60-senttisiä kuhia 42 kertaa niin paljon kuin suomalaisjärvissä. Pienissä kokoluokissa eroja ei juuri ollut. Tärkein selittävä tekijä on voimakkaan kalastuksen aiheuttama suuri kuoleisuus Suomessa. On aika rajoittaa voimakkaammin verkkopyyntiä Suomen järvissä ja tarvittaessa kieltää verkot joiltain järviltä tai niiden osilta kokonaan. Kalastuksen nykyistä voimakkaampi sääntely koituisi lopulta kalakantojen, vesilintujen, saimaannorpan ja kalastajienkin hyödyksi. Uuden kalastuslain rajoitus vapaa-ajankalastajien verkkojen määrän rajoittamisesta kahdeksaan pyyntikuntaa kohden ei todellakaan riitä. Sitäkin ovat jotkut populistit halunneet lieventää.

Sarjakuva Aino Sutinen

Liity jäseneksi

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 35 €/vuosi. ◊ Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden ja uutiskirjeet sekä 10 % alennuksen Luontokaupan tuotteista sekä Suomen Luonto -lehden jäsenhintaan.

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta ◊ ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa: //sll.fi/liity//

Norppa ja kaverit -kortti

1,30 € (sis. alv. 24 %)

Norppakauppakassi

12,90 €

Ville Lehvonen

(sis. alv. 24 %)

sll.fi/luontokauppa