Luonnonsuojelija 1/2022 by Suomen luonnonsuojeluliitto

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JÄSENLEHTI 1/2022

Luontokato vai luontoteko? Viimeiset luonnonmetsät

Pelastetut maisemat

Miltä ikoniset maisemamme näyttäisivät ilman luonnonsuojelijoita?

37 2

Luonnonsuojelija 1/2022

Säännöt hukassa Suden metsästys vaarantaa Suomen susikannan. Apukinostalkoissa Saimaalla Pesälaskennoissa keväällä selviää, tuottiko työ tulosta. Luonto-oppia retkeillen Osallistu paikallisyhdistysten kevätretkille ympäri Suomen. Kermajärven rannoilla Anna Pulkka ei halua kaivosta Heinävedelle.

KUVAT: HANNE KOSONEN, JENNI HAMARA, ANNA PULKKA

5 7 9 26 37

Verkostoitumisen mestari Mauri Rautkari kertoo kuninkaallisille, miksi luonto tarvitsee heitä.

Pääkirjoitus

LIISA HULKKO liisa.hulkko@sll.fi

Raja, jota ei saa ylittää

Kannen kuva Klaus Welp

Suomen luonnon suojeluliiton jäsenlehti Nro 1/2022, helmikuu 48. vuosikerta ISSN 0788-8708 Aikakausmedia ry:n ja Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Liisa Hulkko Toimitussihteeri Jenni Hamara Taittaja Hanna Kahranaho ja Pauliina Vuorinen Toimittajat Hannu Toivonen, Oona Lohilahti ja Jukka-Pekka Ronkainen

ovat nyt erittäin uhanalaisia. Elinympäristöjen katoaminen kertoo vielä huolestuttavammasta kehityssuunnasta. Kotimaassamme joka toinen luontotyyppi, eli lajien elinympäristö, on uhanalainen. Kun luontotyyppi häviää, katoavat siitä riippuvaiset lajit. Onko tilanne menetetty? Ei ole. Luontokato voidaan vielä pysäyttää. Luontoa voidaan auttaa elpymään. Meillä Suomen luonnonsuojeluliitossa on unelma kotimaasta, jossa luonto ei katoa ympäriltämme. Käynnistimmekin Luontokato vai luontoteko? -kampanjan, jossa vaaditaan luontotekoja luontokadon pysäyttämiseksi. Jotta luonnon kehityskulku saadaan käännettyä vuoteen 2030 mennessä, vaatii se merkittäviä muutoksia. Tulevaisuuden isot linjat ratkaistaan politiikalla. Luonnon kyvyn ylläpitää elämää on oltava kaiken toiminnan lähtökohta. Luonnonsuojelun rahoitusta on merkittävästi nostettava ja lainsäädäntöä on muutettava. Kampanjan aikana kerromme erilaisia tapoja osallistua ja tehdä luontotekoja myös arjen keskellä. Jos kykenemme pysäyttämään luontokadon Suomessa, takaamme meille ihmisille ja muille suomalaisille lajeille tulevaisuuden. Suomi ei nimittäin ole vain meidän ihmisten kotimaa. Se on myös paatsamasinisiiven, selkälokin ja saimaannorpan kotimaa. l

JENNI HAMARA

Klaus Welp kuvitti Suomen ikoniset maisemat sellaisina kuin ne olisivat ilman luonnonsuojelijoita. Lue juttu sivuilla 12–17.

Kantokyky. Termi on tullut tutuksi viimeisen kahden vuoden aikana, kun ihmiskuntaa on kohdannut maiden rajat ylittävä kriisi. Sitä on toisteltu poliitikkojen ja virkamiesten puheissa. Kyse on ollut terveydenhuollon kantokyvystä, josta on pidetty huolta epidemian keskellä. On toinen, vieläkin tärkeämpi kantokyky. Luonnon kantokyky, eli luonnon kyky ylläpitää elämää planeetallamme. Luontoa koetellaan, sillä meneillään on sukupuuttojen vyöry. Myös Suomessa. Jos suomalaisen luonnon kantokyvystä puhuttaisiin lintulajien ja terveydenhuollon vinkkelistä, se voisi mennä suuriin piirtein näin: Sairaalassa käytävätkin täyttyvät potilaista. Hömötiainen ja varpunen tarvitsevat erityissairaanhoitoa. Punasotka ja suokukko ovat hengityskoneissa. Tilanne on dramaattinen. Sairaanhoitajista on kova pula. Ambulanssit eivät ehdi jokaisen apua tarvitsevan luokse. Vielä äskettäin aivan perusterveet tarvitsevat nyt tekohengitystä. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on unohtunut. Luontokato on todellisuutta Suomessa. Joka yhdeksäs suomalainen laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Lintulajeista uhan alla on jopa joka kolmas. Aiemmin yleiset lajit, kuten ennen tuikitavallinen varpunen,

Ota yhteyttä toimitukseen luonnonsuojelija@sll.fi Kirjoittajat 1/2022 Hanna Aho, Kaarina Tiainen, Paloma Hannonen, Emilia Pippola, Anna Pulkka, Pirjo Itkonen, Heikki Simola ja Marja Haatanen. Ilmestyy 2022 (aineistopäivät suluissa) 28.2. (16.1.), 23.5.(11.5.), 22.8 (10.8.), 21.11. (9.11.) Tilaushinta 2022 Ilmainen jäsenille ja kuukausilahjoittajille, erikseen tilattuna 20 €/vuosi Tilaukset Arkisin klo 9–15, 09 228 08210 jasenasiat@sll.fi

KUVAT: HANNE KOSONEN, JENNI HAMARA, ANNA PULKKA

Ilmoitushinnat 2022 1/1 sivu 2500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 625 € Ilmoitusmyynti luonnonsuojelija@sll.fi Painopaikka Botnia Print, Kokkola Ympäristö Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspaperille. Rahankeräyslupa: RA/2022/199, sll.fi/rahankerayslupa Lue lehteä verkossa sll.fi/luonnonsuojelija Tilaa uutiskirje sll.fi/uutiskirje Liity jäseneksi sll.fi/liity Anna lahja luonnolle: sll.fi/lahjoita Seuraa somessa Facebook, Instagram, LinkedIn, Youtube: @luonnonsuojeluliitto; Twitter: @luonnonsuojelu

Luonnonsuojelija 1/2022

Tunteiden kuvittaja Luontokuvaaja Taru Rantala kuljeskelee, istuskelee ja ihmettelee kaikessa rauhassa. Usein hän ei etsi kuviinsa mitään tiettyä, vaan antaa luonnon yllättää. ”Luonnon salaperäisyys on se tunnelma, jota yritän kaivaa esiin. Se sellainen näkymätön, jonka vain tuntee.” Tyyli on Rantalan tavaramerkki, ja otoksissa hänen lähiluontonsa pienet yksityiskohdat pääsevät esiin. Hän pyrkii löytämään helmiä myös rikotuista maisemista. Rujo hakkuuaukko kasvaa pian kauniita heiniä ja horsmia, jotka Rantala poimii ja sommittelee kamerallaan. Lue juttu tuoreesta Suomen Luonnosta 2 / 2022!

Testamentti luonnolle Tekemällä testamenttilahjoituksen Suomen luonnonsuojeluliitolle voit olla varma siitä, että varasi käytetään koko naisuudessaan suomalaisen luonnon hyväksi. Voit ohjata testamenttilahjoi tuksen joko Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäjänteiseen luonnonsuojelutyöhön yleisesti tai kohdentaa testamentattavat varat suoraan esimerkiksi ilmastotyölle. Lue lisää tai ota yhteyttä: sll.fi/testamenttilahjoitus

Luonnonsuojelija 1/2022

Koonnut HANNU TOIVONEN

Tule mukaan tekemään luontotekoja

Tilaa Suomen Luonnon uutiskirje

Luonnonsuojeluliiton Luontokato vai luontoteko? -kampanja alkoi 24.2.2022. Luonnonsuojeluliiton jäsenenä ja lahjoittajana olet mukana tekemässä muutosta. Kampanjan aikana kerromme tapoja osallistua ja tehdä luontotekoja. Tule mukaan ja levitä tietoa! luontokato.fi

Tiesitkö, että Suomen Luonto -lehdellä on nyky ään uutiskirje? Se ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa ja siinä on Suomen luonnon uusimmat kuulumiset, retkivinkkejä ja neuvoja ympäristöystävälliseen arkeen. Tilaa uutiskirje: Suomenluonto.fi/uutiskirje

Opas tuulivoiman sijoittelusta Tuulivoimaloita nousee Suomeen kiihtyvällä vauhdilla. Oleellista niiden rakentamisesta on se, että ne sijoitetaan oikeisiin paikkoihin, joissa niistä on mahdollisimman vähän haittaa luonnolle ja ihmisille. Luonnonsuojeluliiton tuore Tuulivoimaopas kertoo, kuinka tuulivoimaloiden sijoitteluun voi vaikuttaa nykylainsäädännön puitteissa. sll.fi/tuulivoimaopas

Arjen apuna

Teksti HANNU TOIVONEN kuva ANTTI SALOVAARA

Kevätseurannassa autetaan luonnon tutkijoita Priiopriiopriio! Oliko se kiurun heleä liverrys? Vilahtiko tuolla linnun tunnusomainen töyhtö? Nyt on hyvä aika kaivaa kiikarit esiin ja lähteä tarkkailemaan luonnon heräämistä, kun perinteinen Kevätseuranta alkaa. Seurannan teemana on tänä vuonna perinneympäristöt ja niiden lajit. Seurannassa tarkkaillaan vuosittain 41 lajia sekä vaihtuvia teemalajeja. Havainnot voi ilmoittaa internetissä. Havainnot tallennetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantoihin, mistä tutkijat voivat hyödyntää niitä kevään alkamisen seurannassa ja esimerkiksi ilmaston kuumenemisen tutkimuksessa. Kevätseurantaa on tehty 1960-luvulta lähtien. Sen järjestää Luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö Luonto-Liitto. Osallistu luonnon tarkkailuun: kevatseuranta.fi

RAISA KYLLIKKI RANTA, MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO

TARU RANTALA

Vink vink

ekotekijä

Teksti JENNI HAMARA kuva MAURI RAUTKARIN VALOKUVA-ARKISTO

Seikkailija luonnon puolesta

RAISA KYLLIKKI RANTA, MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO

Mauri Rautkari on kiertänyt luontokohteissa ympäri maailmaa silmää tekevien ja kuninkaallisten kanssa tavoitteenaan saada niille huomiota, rahaa ja suojelua.

Mauri Rautkari kuvasi Amazonin metsäpaloja vuonna 1988.

yhteistyössä

Teksti PIRJO ITKONEN

Kylvä puutarhaan kukkiva nurmikko Kotipuutarhurien rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä korostuu yhä enenevissä määrin, ja pienilläkin teoilla voi olla suuri vaikutus. Luonnonsuojeluliitto ja Berner ovat käynnistäneet yhteistyön GreenCare Pörriäisen Kukkaseos -tuotteiden tiimoilta. Seoksen kukat on valittu niin, että ne tarjoavat pölyttäjille ravintoa läpi kesän sekä aurinkoisella että puolivarjoisella paikalla. Tee luontoteko ja perusta pölyttäjille ruokailupaikka! www.greencare.fi

90-vuotias Mauri Rautkari määrittää luontorakkautensa heräämishetken sotavuosiin 1939–1944, jolloin perhe joutui pakenemaan pommituksia kesämökilleen Lohjajärven Piikonpirttiin. Maurille lankesi vanhimpana lapsena perheen ruuanhankinta isän ollessa rintamalla. Marjastus, sienestys ja kalastus tulivat tutuiksi. Kesällä 1942 kymmenvuotias Mauri sai isältään Geco-pienoiskiväärin desanttien varalle. Sillä poika oppi metsästämään oravia, teeriä ja rusakoita. Syksyisin tähtäimessä olivat telkät, sepelkyyhkyt ja pyyt. ”Noina vuosina opin lukemaan luonnon kirjaa. Myöhemmin tulivat valokuvaus ja lintulaskennat. Olen rengastanut 55 000 lintua ja saanut erikoiskunniakirjan rengastustoimistolta sekä Birdlifen kultaisen ansiomerkin”, Rautkari kertoo. Sittemmin elämä on vienyt Rautkarin Piikonpirtistä Buckinghamin palatsiin asti. Liikemetsänhoitajaksi opiskellut mies loi uran yritysmaailmassa. Suuri elämänmuutos koitti, kun Rautkaria pyydettiin Maailman luonnonsäätiö WWF:n Suomen pääsihteeriksi. Rautkari kääri hihat ja alkoi kokeneena yrittäjänä ja verkostoitujana hankkia varoja luonnonsuojeluun. Ote oli heti kansainvälinen. Tutuiksi tulivat niin Brasilian Amazonin Kayapo-intiaanien tavat elää sademetsässä kuin Alankomaiden prinssi Bernhardin perustama 1001-klubi, johon Rautkari kutsuttiin. Sen jälkeen ovet avautuivat presidentti George Bush vanhemman kotiin Washingtoniin ja linturetkille Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan ja Sir David Attenborough’n kanssa. ”Olen lentänyt prinssi Philipin kanssa Queen Elisabeth -suihkarilla, jota hän itse ohjasi vierailullamme Pakistanissa. Seikkailujen ja seurapiirielämän takana on aina ollut luonto. Olemme yrittäneet vaikuttaa eri valtioiden päämiehiin, jotta he suhtautuisivat ympäristönsuojeluun suopeasti. Valtaapitäviä täytyy motivoida ja selittää, miksi heidän apuaan tarvitaan.” l

Mauri Rautkari rahoittaa Luonnonsuojeluliiton Luonto kato vai luontoteko? -kampanjaa.

Luonnonsuojelija 1/2022

Uutisia

Tekstit HANNU TOIVONEN

Kainuuseen perustetaan yli 200 hehtaarin suojelualue Uusi suojelualue sijaitsee kahden vaaran alueella.

Vuosien varrella metsiä on yritetty kaataa useampaan kertaan, mutta luonnonsuojelijat ovat pystyneet estämään hakkuut. Kerran hakkuut onnistuttiin estämään viemällä asia hallinto-oikeuteen. ”Fiilis oli uskomattoman hieno, kun suojelu lopulta toteutui. Matkan varrella on itketty ja naurettu. Sen tässä oppi, että pitää olla kärsivällinen ja jaksaa erilaisia vaiheita. Monta kertaa onnistuu, kun on sitkeä.”

KAINUUSEEN, PALTAMON KIVESVAARALLE perus-

tetaan uusi 225 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Uusi alue yhdistää jo aiemmin suojeltuja alueita suojelukokonaisuudeksi, jonka pinta-ala on noin 350 hehtaaria. Kainuun ely-keskus ja alueen omistanut Forest Holding Finland ky sopivat luonnonsuojelualueen perustamisesta helmikuun alussa. Paltamon luonto ry:n puheenjohtaja Vesa Hyyryläinen pitää suojelupäätöstä erittäin merkittävänä, koska Paltamon kunnan alueella sijaitsevista arvokkaista metsistä vain pieni osa on suojeltu.

Alueelta on jo hakattu paljon vanhan metsän tyyppistä metsää. ”Tämä on ylivoimaisesti suurin alue, mikä on saatu suojeltua. Kahden vaaran alueella on hienoja erityyppisiä metsiä, joita voi kutsua jo metsämantereeksi”, Hyyryläinen sanoo. Paltamon luonto on yrittänyt saada Kivesvaaralle suojelualuetta jo yli kymmenen vuoden ajan. Yhdistys on esittänyt suojelualueiden perustamista, kartoittanut aluetta ja tuottanut viranomaisille tietoa alueella elävistä erityisistä lajeista, kuten liito-oravasta ja jäkälistä.

Hyyryläinen jakaa suojeluvoitosta kiitosta Luonto-Liitolle, Greenpeacelle ja monille ihmisille, jotka ovat auttaneet yhdistystä vuosien varrella. Hän pitää Kivesvaaran ja Keräsenvaaran alueelle levittäytyvää suojelualuetta monipuolisena kokonaisuutena, joka on edustava esimerkki Kainuun vaaravyöhykkeen luonnosta. Alueella on muun muassa vanhoja metsiä, lehtomaisia alueita ja lettosoita. Suojelualueista muodostuu nyt yhtenäinen kokonaisuus, joka parantaa monien lajien ja luontotyyppien elinolosuhteita. Esimerkiksi Kainuussa voimakkaasti taantunut kuukkeli hyötyy uudesta satojen hehtaarien kokoisesta suojelualueesta. ”Tästä muodostuu pitkällä aikavälillä monien lajien säilymisen kannalta tärkeä alue.” Hyyryläinen juhlisti suojeluvoittoa yhdessä vaimonsa, Paltamon luonto ry:n sihteerin ja aktiivin Heljä Pylvänäisen kanssa ostamalla pullon samppanjaa ja nikkaroimalla metsään pari uutta varpuspöllön pönttöä. l

Kysely: Suomalaiset haluavat suojella metsiä SELVÄ ENEMMISTÖ SUOMALAISISTA kannattaa

luonnonmetsien suojelemista viipymättä. Ympäristöjärjestöjen teettämän kyselyn mukaan 64 prosenttia suomalaisista on melko tai täysin samaa mieltä siitä, että Suomen viimeiset luonnonmetsät täytyy suojella. Kyselyn tilasivat yhdessä Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace ja WWF. Luonnonmetsä on luonnontilainen tai sen kaltainen metsä, jossa on paljon lahopuuta ja eri ikäisiä puita. Luonnonmetsien suojelun lisäksi enemmistö suomalaisista haluaa, että vanhat metsät asete-

Luonnonsuojelija 1/2022

taan hakkuukieltoon. Kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia vastaajista on melko tai täysin samaa mieltä hakkuukiellosta. ”Valtion omistamien vanhojen metsien asettaminen välittömään hakkuukieltoon on tärkeä toimenpide luontokadon hidastamisessa. Suomalainen metsäluonto köyhtyy hälyttävää tahtia, ja luonnonmetsiä hakataan edelleen jopa valtion mailla”, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä sanoo. Suomen luontopaneeli on ehdottanut, että luonnonmetsien suojelu pitäisi aloittaa Suomessa

välittömästi valtion omistamista vanhoista metsistä. Ne pitäisi asettaa myös hakkuukieltoon, kunnes on selvitetty, miten EU:n biodiversiteettistrategian tavoite täytetään. Kyselystä selvisi myös, että yli 60 prosenttia vastaajista haluaisi luonnonmetsän alle 10 kilometrin päähän omasta kodistaan. Kyselyn toteutti Taloustutkimus oy ympäristöjärjestöjen toimeksiannosta, ja siihen vastasi 1012 henkilöä. Vastaajat olivat iältään 15–79-vuotiaita. Tutkimuksen virhemarginaali on enimmillään noin 3,2 prosenttia suuntaansa. l

JUKKA ESKELINEN

”Fiilis oli uskomattoman hieno, kun suojelu lopulta toteutui.”

Seuraavissa hallitusneuvotteluissa pitäisi keskustella siitä, onko maaja metsätalousministeriön oikea taho huolehtimaan sudesta.”

Ministeriö petti lupauksensa JUKKA ESKELINEN

Teksti JUKKA-PEKKA RONKAINEN kuva LASSE KURKELA

RIISTAKESKUS MYÖNSI maaja met-

sätalousministeriön loppuvuodesta antaman päätöksen jälkeen neljä kannanhoidollista poikkeuslupaa suden metsästykseen eri puolille Suomea. Yhteensä sallittiin 18 suden tappaminen. Tyrmistystä herätti erityisesti Kuhmon Saunajärvelle myönnetty lupa, joka olisi mahdollistanut kokonaisen susilauman kaatamisen syrjäisellä rajaseudulla. Suden kannanhoidollisen metsästyksen oli määrä alkaa helmikuussa, mutta kaikista luvista valitettiin ennen kuin metsästys ehti alkaa. Luvat pantiin täytäntöönpanokieltoon. Valitusten käsittelyaikojen vuoksi sudenmetsästys on tältä talvelta peruuntunut. Luonnonsuojeluliiton piirejä ja yhdistyksiä oli mukana kaikissa kaatoluvista tehdyissä valituksissa. Kannanhoidollinen metsästys haluttiin käynnistää kyseenalaisella tavalla. Metsästyksen pelisääntöjä valmisteltiin työryhmissä, joissa myös Luonnonsuojeluliitto oli mu-

kana. Osapuolten kesken sovittiin, ettei metsästys voi alkaa ennen kuin suden suotuisa suojelutaso on määritetty. Joulukuussa maaja metsätalousministeriö ilmoitti suden kannanhoidollisen metsästyksen käynnistymisestä, vaikka työ suotuisan suojelutason määrittämiseksi on yhä kesken. Luonnonvarakeskus julkaisee viitearvon suotuisasta suojelutasosta vasta syksyllä 2022. Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä kuvailee rakentavasti alkaneen valmistelutyön lopputulosta isoksi pettymykseksi. Toiveikkuutta herätti se, että yhteisymmärryksen löytymiseen vaikutti olevan tahtoa. ”Maa- ja metsätalousministeriö laittoi neuvotteluissa paljon arvovaltaa peliin, kunnes ministeri Jari Leppä päättikin edetä toisin kuin oli sovittu.” Lisäksi Höltän mielestä Suomen riistakeskuksen myöntämien kaatolupien perustelut ontuvat. Sauna-

järven lupaa perustellaan Kuhmon kaupunkia hyödyttävällä metsästysmatkailulla. ”Ei sellaisista perusteista ole missään sovittu”, Hölttä arvostelee. Metsästystä ollaan siis aloittamassa vastoin yhdessä sovittuja periaatteita. Vaarana on, että ennenaikainen metsästys johtaa susikannan romahdukseen. Näin kävi vuosina 2015–16, kun sutta edellisen kerran metsästettiin kannanhoidollisin perustein. Yhdessä salametsästyksen kanssa kannanhoidollinen sudenpyynti johti tuolloin siihen, että Suomen susikannasta hävisi lähes kolmannes. Metsästys ei pysynyt hallinnassa, ja lukuisten alfayksilöiden tappamisen seurauksena susilaumat hajosivat ja pihavierailut lisääntyivät. Luonnonsuojeluliitto on lähettänyt yhdessä WWF:n ja Luonto-Liiton kanssa Euroopan komissiolle kantelun maaja metsätalousministeriön joulukuisesta päätöksestä. Susi on erittäin uhanalainen ja tiukasti

suojeltu laji. Euroopan unionin tuomioistuin on jo aiemmin linjannut, että suotuisa suojelutaso on edellytys suden metsästykselle. Hölttä näkee maaja metsätalousministeriön poukkoilevan susipolitiikan tulehduttaneen susitilannetta entisestään. Hänen mielestään ministeriön vastuuasema susiasioissa pitäisi kyseenalaistaa. ”Seuraavissa hallitusneuvotteluissa pitäisi keskustella siitä, onko maaja metsätalousministeriö oikea taho huolehtimaan sudesta.” Hölttä muistuttaa, että Suomen susikannan kokonaiskuva on valoisampi kuin aikoihin. Susia on nyt enemmän kuin sataan vuoteen. Hän on silti harmissaan siitä, millaisia seurauksia sekavalla susipolitiikalla on tulevaisuuden kannalta. Höltän mielestä riistahallinto on sotkenut pahasti uskottavuutensa. ”Jos susikanta joskus kasvaa niin suureksi että se kestäisi metsästyksen, kuka enää uskoo lupien jakamisen menevän reilusti?” l

Luonnonsuojelija 1/2022

Koonnut MARJA HAATANEN

Luontotekoja paikallisesti Kysyimme Luonnonsuojeluliiton yhdistysaktiiveilta, miten luontokatoa estetään yhdistyksissä.

Huomio kaupunkisuunnitteluun

Retkiltä kipinä suojeluun

Yhdistys metsien asialla

MIKKO SORSA, Turun luonnonsuojeluyhdistys

MARJU KORTEMÄKI , Keravan ympäristönsuojeluyhdistys

VESA LUHTA, Inarin Luonnonystävät

Yhdistyksemme pyrkii vaikuttamaan kaupunkisuunnitteluun, hoitokäytäntöihin ja maankäyttöön liittyvään päätöksentekoon. Luontokatoa voidaan torjua esimerkiksi perinnebiotoopeille kohdennettavilla talkoilla. Kannustamme ihmisiä pieniin omannäköisiin tekoihin sekä paikallisuutta, ekologisuutta ja eettisyyttä henkivän elämäntavan edistämiseen.”

Keravan ympäristönsuojeluyhdistys seuraa kaupungin kaavoitusta ja antaa lausuntoja luonnon puolesta. Järjestämme retkiä lähiluontoon ja kauemmaksikin, jotta mahdollisimman moni saisi kipinän suojella luontoa. Kesäkuusta syyskuulle torjumme vieraskasvilajeja kaivaen, kiskoen ja niittäen viikoittain. Kerran kuussa järjestämme Roskatempauksen. Olemme siirtäneet Keravalla harvinaisia keltavuokkoja rakentamisen alta turvallisille paikoille. Teemme suojeluesityksiä arvokkaista alueista. Tapahtumissa, kuten syyskuisessa Taiminpäivässä, jossa vaihdetaan kasveja ja opastetaan vieraslajiasioissa, on oivallinen mahdollisuus puhua luontokadosta.”

Yhdistyksemme vaatii lisää metsien suojelua ja luopumista avo- ja kesähakkuista. Yhdistykset voisivat lisäksi pitää opintopiirejä populaatioekologiasta ja metsien ekosysteemipalveluista. Luopumalla teollisesta lihasta kukin voi yksilötasolla karsia lajikadon pääsyyn. Metsiämme on palautettava monimuotoisemmiksi ja lahopuun määriä moninkertaistettava. Omilla pihatonteilla on luovuttava nurmikkoideologiasta ja siirryttävä hallittuun hoitamattomuuteen, annettava tontin sopivasti ränsistyä, ja perustettava hyönteishotelleja.”

Suojelualue laajeni Nokialla

KAIJA HELLE

Luonnonsuojelija 1/2022

Ruutananjärven suojelualue Nokian Siurossa laajeni 54 hehtaarilla. Uusi alue kytkeytyy suoraan 1980-luvulla suojeltuun Ruutanajärven alueeseen, ja näistä muodostuu kokonaisuudessaan 81 hehtaarin suojelualue. Ely-keskus hyväksyi Nokian kaupungin omistaman alueen suojeltavaksi viime syksynä Metso-ohjelmassa. Suurempi suojelualue turvaa pitkällä aikavälillä paremmin metsäluonnon monimuotoisuutta. Se antaa lajeille myös turvaa ilmaston kuumenemista ja metsien pirstaloitumista vastaan. Suojelualueella esiintyy lukuisia vanhalle metsälle ominaisia lajeja, kuten kääpiä. Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys ja liiton Pirkanmaan piiri ovat ajaneet aktiivisesti Ruutananjärven suojelualueen laajentamista. Ne ehdottivat uusia suojelualueita Siuroon jo vuonna 2015. l

4 1

5 Etelä-Karjalan talkoissa olivat mukana Seija Hackman, Jari Kiljunen, Hanne Kosonen, Sanna Leppänen, Ilona Pesu, Paavo Rikkilä, Outi Salo, Esko Tiainen, Kaarina Tiainen ja Anna Vuori. Kiitos kaikille kolaajille!

Apukinoksia saimaannorpalle Teksti KAARINA TIAINEN kuvat HANNE KOSONEN

APUKINOKSIA KOLATAAN huolimat-

ta siitä, millainen alkutalvi on. Näin päätti Metsähallitus, joka vastaa apukinoskolauksista. Näin varmistetaan saimaannorpan pesinnän onnistuminen, vaikka tulisi lauhoja jaksoja ja vaikka kevät etenisi nopeasti. Apukinospaikat perustuvat norpan luontaisiin pesäpaikkoihin. Niitä ei saa lähteä omin päin tekemään. Erittäin uhanalaisen eläimen elinalueella operoidaan ely-keskuksen luvalla. Tammikuussa organisoitiin kymmeniä apukinostalkoita eri puolilla Saimaata. Myös Luonnonsuojeluliitto oli mukana.

Kairaten ja kolaten

Etelä-Karjalassa urakoimme 11 hen-

gen talkoojoukolla. Etenimme jalan ja tarvikkeet vedettiin perässä. Kohteessa kairaamalla tarkistettiin, että vettä oli jään alla vähintään 80 senttimetriä. Jään paksuus oli tässä kohdassa 25 senttimetriä eli riittävän vahva metrin korkuiselle,

Jään alla norppa lymyili odotellen kinoksia. kahdeksan metriä pitkälle ja kolme metriä leveälle apukinokselle. Ketun jälkiä oli rantakalliolla ja -jäällä. Tiedot ja havainnot kirjattiin ylös. Kinoksen kasaaminen sujui sutjakkaasti. Viisi kolasi lunta jäältä. Loput auttoivat lapioilla ja tamppasivat pakkaslunta, jottei kinos heti

humahtaisi lättänäksi. Matka jatkui. Letka puski vastatuulessa seuraavan saaren rantaan ja kolasi kokeneesti toisen kinoksen. Sitten olosuhteet muuttuivat. Jäälle oli noussut vettä, ja lumi oli märkää ja painavaa. Sitä saimme tosissaan nostella seuraavan kinoksen päälle.

Todiste norpasta

Paluumatkalla tarkistimme alueella olevan keinopesän kiinnityksen ja näimme kolme hengitysavantoa. Jään alla norppa lymyili odotellen kinoksia. Saavuimme lähtörantaan kuuden tunnin urakoinnin ja lähes seitsemän kilometrin tarpomisen jälkeen. ”Hieno ulkoilupäivä”, totesivat ensikertalaiset kolaajat Ilona Pesu

ja Paavo Rikkilä. ”Ja mikä parasta, tässä tehtiin konkreettista saimaannorpan suojelutyötä.”

Palkintona kuutti

Sittemmin Saimaalle on satanut ja kinostunut lisää lunta. Apukinokset ovat sulautuneet maisemaan. Pesätarpeita riittää nyt norpalle. Apu- ja luonnonkinokset tarkistetaan pesälaskennoissa keväällä. Silloin tiedämme, onko niissä joku majaillut tai peräti synnyttänyt pienen kuutin. l

Suomen luonnonsuojeluliiton kolaajat tekivät Etelä-Karjalassa neljä kinosta ja Etelä-Savossa kaksi kinosta. Luonnon suojeluliiton aktiiveja osallistui myös muiden järjestämiin talkoisiin.

Luonnonsuojelija 1/2022

VIRPI SAHI

Kolumni

HANNA AHO Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija, hanna.aho@sll.fi

KEVÄTTALVEN HANKI hohtaa aamuauringossa. ja liikenteessä. Lapset sovittavat suksia monoihinsa päiväkodin Tähän mennessä hallitus on onnistunut suunpihalla. Esikoiseni istuu pulkassa. Kädet vispaavat taamaan huomattavan määrän EU:n elvytysvaroinnostuksesta. Lapset ovat saaneet nauttia kuluja ilmastoon ja tekemään useita ilmaston kannalneena talvena lumileikeistä ja talviurheilusta. Se ta myönteisiä veroratkaisuja, kuten luopumaan on tälle sukupolvelle yhä harvinaisempaa herkteollisuuden energiaveron palautusjärjestelmästä. kua. Silti paljon on vielä heidän vanhempiensa ja Hallitus on vauhdittanut liikenteen sähköistymistä ja öljylämmityksestä luopumista. Turpeen osalisovanhempiensa sukupolvien päätäntävallassa. Helmikuussa julkaistiinta päätökset ovat olleet ristikansainvälisen ilmastopaneeriitaisia. EU-pöydissä Suomi Jääkö demarien johtama ajoi vahvaa yhteistä päästölin uusin arvio ilmaston kuumenemiseen sopeutumisesta. vähennystavoitetta, mutta hallitus historiaan Tutkijoiden viestit ovat vuosi on harannut vastaan moniskäänteentekevänä? vuodelta hälyttävämpiä. Ilsa yksityiskohdissa. RatkaiVai vesittääkö keskusta sematta ovat yhä ilmastolain mastotoimilla on kiire. kohtalo, turvepeltojen päästöOnkin osuvaa, että maalisdemarien tuella vahvat kuun alussa ratkeaa Sanna liikenteen pääsja sitovat ilmastotoimet? vähennykset, töjen ennustettava ja tehokas Marinin hallituksen oleellisin ilmastoperintö. Hallihintaohjaus ja vaikuttaminen tuspuolueet neuvottelevat mahdollisista uusista moneen tärkeään EU-aloitteeseen. ilmastotoimista tutkijoiden arvion pohjalta sekä Kysymys kuuluu, jääkö demarien johtama halviimeistelevät ilmastolain uudistuksen. Hallituslitus historiaan käänteentekevänä. Vai vesittääkö ohjelman ilmastotavoitteet saivat kansainvälistäkeskusta demarien tuella vahvat ja sitovat ilmastokin huomiota. Mutta ratkaisevaa on, ovatko hallitoimet? Jääkö nuorten ilmastolakkolaisten käteen tuksen ilmastotoimet riittäviä. katteettomia lupauksia ja hienoja tavoitteita vailla todellista muutosta? Syksyllä 2021 hallitus antoi tutkimuslaitoksille tehtäväksi arvioida suunniteltujen ilmastotoimien Lapsi palaa päiväkodista väsyneenä, mutta tyyriittävyyttä suhteessa Suomen ilmastotavoitteityväisenä. Katsoessani häntä tiedän työlläni olesiin. Suomen ilmastopaneelin mukaan hallituksen van merkitystä. Tunnit erossa ovat välillä raskaita, tulisi osoittaa lisätoimia päästöjen vähentämisekmutteivät turhia. si noin 1 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin Esikoiseni ei osaa vielä muodostaa lauseita. edestä vuoden 2030 taakanjakosektorin tavoitteen Mietin, kysyvätkö hänen lapsensa aikanaan misaavuttamiseksi. Merkittäviä päästövähennyslinulta, ”mummo, mitä lumi on?” Vai kuitenkin säyksiä voidaan tehdä erityisesti maataloudessa ”kerro, miten lumileikit pelastettiin?” l

Luonnonsuojelija 1/2022

MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO, RAISA KYLLIKKI RANTA

Marinin hallituksen ilmastoperintö punnitaan nyt

In memoriam

Teksti HEIKKI SIMOLA Kuva JUHA SOLANTIE

VIRPI SAHI

Veikko Solantien ansiosta lukuisat Espoon tammi vanhukset on rauhoitettu. Hän vaikutti ratkaise vasti myös siihen, että ainutlaatuinen Matalajärvi suojeltiin osana Nuuksion kansallispuistoa.

MAURI MAHLAMÄKI / VASTAVALO, RAISA KYLLIKKI RANTA

Tapio Lindholm edisti luonnonsuojelua ja yhteisöllisyyttä Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksen johtava asiantuntija Tapio Lindholm menehtyi 22.11.2021 vain alle vuosi eläköitymisensä jälkeen. Hän eli 68-vuotiaaksi. Tapio tai tuttavallisemmin Tapi tuli mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan Luonto-Liitosta, jossa hän 1970-luvulla toimitti Molekyyli-lehteä ja muutti sen nimen Nuorten Luonnoksi. Hän oli monella tavoin mukana Luonnonsuojeluliiton toiminnassa. Tapi oli töissä Suomen Luonto -lehden päätoimittajana 1980-luvulla. Hän kehitti noina vuosina voimakkaasti lehteä siksi suuren yleisön luontolehdeksi, joka se on nykyäänkin. Pääkirjoituksessaan ”Luonnonrakkaus kunniaan” (2/1986) hän totesi lehden olevan luonnonystävän aikakauslehti, kun vielä edellisessä numerossa mottona oli ympäristönsuojelun aikakauslehti. Lisää lukijoita saatiin, kun lehteä alettiin markkinoida nykyaikaisesti. Levikki lähti nopeaan nousuun. Metsäluonto oli hänelle sydämenasia, mikä näkyi myös lehden modernia ekologiaa henkivissä pääkirjoituksissa. Tapin työura kietoutui metsien- ja soidensuojelun ympärille, ja hän toimi ympäristöministeriön suomalais-venäläisen luonnonsuojelutyöryhmän puheenjohtajana vuosina 2002–2021. Hän vietti urallaan paljon aikaa Suomen ja Venäjän soilla ja metsissä, ja moni alueista perustettiin myöhemmin laajaksi kansallispuistoksi tai muuksi suojelualueeksi. Tapi oli luonnon tutkija ja suojelija mutta myös laajasydäminen humanisti, joka arvosti ihmisten välisiä kohtaamisia. Hänellä oli todella laaja yleissivistys, ja hän tunsi historiaa ja kulttuureja. Asioiden hoidon rinnalla hänelle oli tärkeää osoit-

taa aitoa välittämistä ihmisistä halki vuosien olemalla läsnä, kun kutsu käy Karjalaan, Komiin, Vologdaan. Aikana ennen kännyköitä ja wifiä moni oppi arvostamaan matkatoverinsa kykyä torjua tylsyyttä keskustelujen ja huumorin avulla. Tapi oli sinnikäs ja periksiantamaton luonnonsuojelija, jota eivät pienet vaikeudet hetkauttaneet. Hänellä oli todella hyvä sosiaalinen silmä, ja hän saunotti useamman kerran venäläiset kollegat, minkä jälkeen yhteisymmärrys löytyi myös kokouspöydässä. Yhteistyössä hän muistutti venäläisiä kumppaneita luonnonsuojelujärjestöjen roolista. Hänellä oli laaja ystävä- ja kollegaverkosto Venäjällä ja Pohjoismaissa, ja häntä arvostettiin valtavasti kansainvälisessä yhteistyössä. Ilmiömäinen taito kiteyttää asiat yhteen–kahteen lauseeseen tuli Tapin tunteneille tutuksi. Jäätyään eläkkeelle Tapi ryhtyi taas järjestötyöhön. Hän ehti toimia Suomen luonnonsuojeluliiton liittohallituksen jäsenenä lähes vuoden 2021 loppuun asti. Tapille tärkeää oli jatkuvuus. Hän oli yhteisön ylläpitäjä, vastavoimana yksinpärjäämistä korostavalla aikamme hengelle. Hän osoitti tukea nuoremmilleen keskustelemalla ja kannustamalla – ehdottomasti päällimmäisenä Tapista mielessä on se, että hän oli aina valmis kuuntelemaan ja tukemaan. Tapi oli naimisissa biologian ja maantieteen lehtori ja opetusneuvos Kirsi Arinon kanssa ja perheeseen syntyi kolme lasta ja lapselapsia. Tapi lähetti perheensä välityksellä jäljelle jääville pyynnön tehdä maailmasta parempi. l Raimo Heikkilä, Rauno Ruuhijärvi, Harri Vasander, Virpi Sahi, Antti Halkka

Espoonjoen kulttuurimaisema säilyy ESPOON KAUPUNKI käynnisti vuonna 2016

kaavoituksen massiiviselle kerrostaloalueelle keskelle historiallista kulttuurimaisemaa jokilaaksoon, jossa ikivanha Kuninkaantie ylittää Espoonjoen. Vastarannalla, hiukan ylävirtaan päin seisoo keskiaikainen Espoon tuomiokirkko. Kahden aktiivin, biologi Veikko Solantien ja arkkitehti Raimo Volasen aloitteesta Espoon ympäristöyhdistys Espyy päätti vastustaa hanketta. Alkutilanne ei ollut lupaava: kaupungin silmissä alue oli jo rakennettu – vähän vain nostettaisiin alueen vanhojen omakotitonttien rakennusoikeutta. Espyy valitti valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön ulottuvasta asemakaavasta yleis- ja maakuntakaavojen vastaisena vedoten puutteellisiin luontoselvityksiin. Museovirasto ja Pro Espoonjoki -yhdistys valittivat myös. Viime vuoden lopulla Helsingin hallinto-oikeus kumosi kaavan. Kaupunki päätti jättää valittamatta, ja 4. tammikuuta 2022 totesi kaavoituksen päättyneen. Veikko Solantietä tieto päätöksestä ei enää tavoittanut. Hän kuoli pitkälliseen sairauteen 77-vuotiaana viime marraskuussa. Veikko oli Espyyn kantavia voimia yhdistyksen alkuvaiheista asti. Hän oli kovan luokan kenttäbiologi, todellinen luonnon tuntija ja Espoon järviluonnon ja metsien suojelija läpi elämänsä. Veikon muistolle pidettiin hiljainen hetki Espyyn syyskokouksessa. Kokoustila, satavuotias Villa Apteekki, sattumoisin sijaitsee keskellä kumottua kaava-aluetta. l

Luonnonsuojelija 1/2022

Ikoniset maisemat

Jos rakentajat ja liike-elämä olisivat saaneet suunnitelmansa läpi, monet Suomen kansallismaisemista olisivat tuhoutuneet. Kolin rinteille olisi noussut hotelleja, Ounasjoki olisi padottu vesivoimaloilla ja Porkkalasta löytyisi kaivos. Luonnonsuojelijoiden työllä ikoniset maisemat pelastettiin. Teksti HANNU TOIVONEN kuvitukset KLAUS WELP

Luonnonsuojelija 1/2022

Luonnonsuojelijat pelastivat Kolin lomakylältä

li sata vuotta sitten Suomen eturivin taiteilijat matkasivat lähes tiettömien taipaleiden päähän Itä-Suomen erämaihin. Kiipesivät Ukko-Kolin laelle, katsoivat sopivan kohdan ja laittoivat maalaustelineen pystyyn. Edessä avautui silmänkantamattomiin luonnontilaista metsää, järviluonto ja taivaalla lipuvia poutapilviä. Siveltimen veto kerrallaan taiteilijat alkoivat luoda esiin suomalaista sielunmaisemaa – kansallismaisemaa. Seuraavina vuosikymmeninä Suomen kansallismaiseman luominen jatkui. Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Into Inha ja lukuisat muut maalasivat, sävelsivät, kirjoittivat ja valokuvasivat. Mutta ei Suomen nykyisiä kansallismaisemia – kuten Kolin vaaramaisemia – ole vain luotu. Niitä on pitänyt myös suojella. Ylä-Kolille rakennettiin ensimmäinen matkailumaja jo 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäinen laskettelurinne raivattiin metsään ennen sotia ja 1960-luvulla vaaran laelle pystytettiin hotelli. Seuraavina vuosikymmeninä rakentajat lähtivät hamuamaan Kolia entistä kiivaammin matkailun käyttöön. 1970-luvulla Kolin vaaroille kaavailtiin lomakaupunkia, joka olisi sisältänyt useita hotelleja tuhansille majoittujille. Vaarojen rinteet olisi hakattu laskettelurinteiden ja hiihtohissien tieltä. 1980-luvun lopulla eräs liikemies kaavaili Ukko-Kolin viereiselle Paimenenvaaralle lasiseinäistä luolahotellia ja lähes 300 lomamökin keskittymää Paimenenvaaran ja Kolivaaran rinteille. Ja jälleen lisää laskettelurinteitä ja hiihtohissejä. Kolin Ipattivaaralle uhkasi tulla myös 50 lomamökkiä. Pieliselle, keskelle Kolin klassista maisemaa suunniteltiin puolestaan isoa huvivenesatamaa ja aallonmurtajapenkerettä. Lopulta tämä ja muut edellä mainitut hankkeet saatiin torpattua. Jos hankkeet olisivat toteutuneet, taiteilijoiden kansallismaisema olisi tiessään. Kolista olisi muodostunut laskettelun ympärille rakentunut lomakaupunki. Siellä, missä metsäkaistaleita olisi jäljellä, kiiltelisi mökkien ikkunoita ja öisin valot kajastaisivat vaarojen rinteillä. Enää Kolin laelle ei vaellettaisi järvimaisemaa ihailemaan. Kovimman hinnan myllerryksestä olisi maksanut Kolin luonto. Hankkeiden tieltä olisi pitänyt hakata hehtaarikaupalla luonnontilaista metsää. Vaarojen rinteiltä olisi kadonnut muun muassa alueelle tyypillisiä lehtometsiä, suojaisia tihkulähteikköjä ja pieniä lettomaisia soita. Myös Kolivaaran itärinteellä säilyneet viimeiset aarnimetsät olisi hakattu laskettelurinteiden tieltä. Lukuisia arvokkaita ja harvinaisia lajeja olisi kadonnut. Esimerkiksi kämmekkäkasveihin kuu-

Luonnonsuojelija 1/2022

luvien tikankontin ja neidonkengän kasvupaikat olivat uhattuina. Lieksan kaupunki puolsi Kolin rakentamista. Silloisen kaupunginjohtajan kuultiin uhoavan, että hänen työnsä on valmis vasta, kun Kolin vaarat on rakennettu hotelleja täyteen. Myös luonnon puolustajia löytyi. Kolin suojeluryhmä järjestäytyi vuoden 1989 lopulla vastustamaan lomakylähanketta ja muuta rakentamista. Ryhmä poikkesi monista tuon ajan tyypillisistä nuorten idealistien suojelukampanjoista. Suojelijat olivat paikallisia, tavallisia keski-ikäisiä kansalaisia: opettajia, maanviljelijöitä ja vanhimpana

Metrin korkuinen pino reikämappeja täynnä allekirjoituksia Kolin puolesta kärrättiin kottikärryillä eduskuntaan silloiselle ympäristöministeri Kaj Bärlundille.

yhdeksänkymppinen Lieksan entinen kauppalansihteeri. Ryhmän tavoitteena oli saada Kolille kansallispuisto. Myös Suomen luonnonsuojeluliitto oli mukana suojeluryhmässä. Suojeluryhmä rupesi keräämään vetoomusta kansallispuiston perustamiseksi. Vetoomus oli esillä Lieksan yritysten tiloissa ja kirjastossa, mutta niitä poistettiin ja hävitettiin. Tihutyöt toivat puolustajille näkyvyyttä, ja pian kansallispuistohanke sai tukea yhä laajemmin. Muiden muassa filosofi ja akateemikko Georg Henrik von Wright, muutama piispa, taiteili-

Laki turvaa Ounasjokea vesivoimaloilta, mutta muilta uhilta se ei ole täysin turvassa. Esimerkiksi Kittilän kaivoksesta voi vahingon sattuessa päätyä päästöjä jokeen.

ja Tove Jansson, kapellimestari Jorma Panula, ministeri ja lehtikustantaja Aatos Erkko sekä 16 tiede- ja kulttuurijärjestöä osoittivat tukensa Kolin kansallispuistoesitykselle. Luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto levittivät vetoomusta jäsenlehtiensä mukana kautta maan. Lopulta kasassa oli 87 000 allekirjoituksen vetoomus. Metrin korkuinen pino reikämappeja kärrättiin kottikärryillä eduskuntaan silloiselle ympäristöministerille Kaj Bärlundille. Jo alkukesästä 1990 pääministeri Harri Holkerin hallitus teki periaatepäätöksen Kolin kansallispuiston perustamisesta, ja vuoden päästä keväällä eduskunta hyväksyi lain. Lain hyväksyminen meni viime tippaan, koska eduskuntavaalit olivat tulossa ja keskusta-puolue vastusti lakia. Kansallispuiston perustamispäätös oli lopulta silloisen eduskunnan viimeinen hyväksymä laki. Kansallispuiston perustaminen oli ratkaisevaa Kolin suojelussa. Se varmisti, että yksi Suomen hienoimmista luontokohteista säilyy myös tuleville sukupolville. Kolin kansallismaisema ei ole kuitenkaan täysin turvassa. Vain osa Pielisen saarista kuuluu kansallispuistoon ja matkailukäytössä olevalla alueella on edelleen rakennushankkeita vireillä. Kasvava matkailu luo painetta kansallispuistoon, minkä seurauksena muun muassa autojen pysäköinti lisääntyy alueella. Luonnonsuojelijoita tarvitaan yhä.

Ounasjoki yritettiin tukkia vesivoimaloilla

apissa tuntureiden ja vaarojen välissä mutkittelee 300 kilometrin pituinen Ounasjoki. Välillä joki ryöppyää vuolaina koskina, hetken kuluttua se matelee suoalueen läpi ja lopuksi suvantona laakson pohjalla. 1970-luvulla Kemijoki Oy iski silmänsä toden teolla Ounasjokeen. Yhtiö oli jo tukkinut Kemijokea vesivoimaloilla, ja nyt se hamusi Ounasjokeen jopa kymmentä voimalaa. Suomen pisimpään sivujokeen olisi tullut myös kaksi voimaloiden tekoallasta. Hankkeet onnistuttiin estämään. Vesivoiman vaikutus Ounasjoen luontoon olisi ollut mullistava. Vapaasti ryöpynneet kosket olisivat kadonneet ja tilalle tullut tasaiset rannat ja säännöstelty joki. Hopeakylkisten taimenten ja harjusten vaellukset olisivat päättyneet padon betoniseinään.

Voimalinjat halkoisivat jokimaisemaa. Patojen takia Ounasjoelle tyypilliset suistosaaret ja luonnontilaiset hiekkarannat uinuisivat veden alla. Keväisin rannoille leviävä vesi ei enää ylläpitäisi tulvaniittyjen rikasta elämää. Tulvaniittyjen mukana katoaisi niille tyypillinen lajisto, kuten laaksoarho ja jokipaju. Ounasjoki kuitenkin pelastui. Siitä on kiittäminen paikallisten perustamaa kansanliikettä ja kansalaisjärjestöjä. Luonnonsuojelijat keräsivät adresseja, antoivat lausuntoja ja vierailivat Helsingissä päättäjiä tapaamassa. Luonnonsuojeluliitto puolusti jokea Lapissa ja ajoi kolmea koskiensuojelulakia. Lopulta työ tuotti tulosta. Vuonna 1983 presidentti Mauno Koivisto vahvisti allekirjoituksellaan erillislain, jolla Ounasjoki suojeltiin.

Luonnonsuojelija 1/2022

Porkkalassa kaivos olisi ajanut linnut tiehensä

oka kevät ja syksy tuhannet muuttolinnut saapuvat Porkkalan edustalle levähtämään. Allit ja haahkat laulavat, ja joutsenet laskeutuvat siivet levällään mereen. Lukuisat lajit jäävät sinne pesimään. Merikotkakin viihtyy alueella. Porkkalanniemelle suuntaavat kevään koittaessa myös lintubongarit. Porkkalassa voisi olla kuitenkin toisin. 2000-luvun alussa Tikema Oy yritti perustaa Porkkalaan sinkkikaivosta. Merenalainen kaivos olisi tullut aivan Porkkalanniemen edustalle. Yhtiön valtaus oli kooltaan 28 hehtaaria, eli noin 40 jalkapallokentän kokoinen. Hanke kaatui, kun yhtiölle ei myönnetty malminetsintälupaa. Kaivosta vastustivat Kirkkonummen kunnan lisäksi paikalliset ihmiset, Luonnonsuojeluliiton Kirkkonummen ympäristöyhdistys ja kalastajat. Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto ja liiton Uudenmaan piiri antoivat kaivoksen vastustajille oikeudellista ja viestinnällistä tukea. Keskeisessä osassa oli myös Kirkkonummen yhdistyksen silloisen puheenjohtajan, jo edesmenneen Jussi Pesolan valokuva Porkkalan kärjen näköalapaikalta, johon hän oli piirtänyt punaisella tussilla kaivoksen sijainnin.

Luonnonsuojelija 1/2022

Kuva julkaistiin paikallislehdessä, ja hän kiikutti sen Kirkkonummen kunnan päättäjien nähtäväksi. Kuva herätti omalta osaltaan ihmiset huomaamaan, kuinka järjetön hanke oli. Tämän lisäksi Porkkalaan on haviteltu kahta muutakin kaivosta.

Yhtiön valtaus oli noin 40 jalkapallokentän kokoinen. Jos kaivosyhtiö olisi onnistunut aikeissaan, Porkkala olisi täysin toisenlainen kuin nykyään. Aluetta halkoisivat uudet tiet ja vilkas rekkaliikenne, pahimmassa tapauksessa rautatie. Linnunlaulun sijaan Porkkalan äänimaisemaa hallitsisi kaivoksen ja liikenteen melu. Kallioilla ja saarilla leijailisi raikkaan merituulen sijaan pöly. Ei ole tarkkaa tietoa, minkälainen kaivoksesta olisi tullut. Meren alle rakennetusta kaivoksesta olisi johtanut mahdollisesti tunneli maan päälle

ja rannalle olisi tullut kaivoksen maanpäällisiä rakenteita. Jos kaivos olisi toteutettu vedenalaisena avokaivoksena, se olisi ollut loppu lukuisille vedenalaisille luontotyypeille ja niillä eläville lajeille. Samalla se olisi samentanut vettä kaivoksen ulkopuolellakin. Ja jonnekin kaivosjäte olisi kasattu. Porkkalaan olisi voitu rakentaa myös teollisuussatama, jos malmi olisi päätetty kuljettaa laivoilla jalostettavaksi. Lintujen pesimäpaikkoja olisi kadonnut niin saarilta kuin rannoilta. Pelkästään kaivoksen meluhaitat olisivat ajaneet lintuja muualle. Merenalaiset ja rannan luontotyypit olisivat kärsineet tai tuhoutuneet kokonaan. Uusien teiden tieltä olisi pitänyt hävittää lehtoja, niittyjä tai Porkkalalle tunnusomaisia kalliomännikköjä. Porkkala säästyi kaivokselta. Nykyään osa Porkkalasta on suojeltu Natura-alueena ja seudulla on yli parikymmentä luonnonsuojelualuetta. Porkkalan kansallismaisemia suojaavat myös vahvat kaavat. Viime vuonna se hyväksyttiin valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Seuraava askel olisi perustaa Porkkalaan kansallispuisto. l

Luontokohteita uhan alla SOKLI

Kaivos katkaisisi suurpetojen vaellukset

VIIANKIAAPA

Maanalainen kaivos vaarantaisi suoluonnon Sodankylän kupeessa Viiankiaavan aapasuo levittäytyy lähes silmänkantamattomiin. Yli 60 neliökilometriä suon rauhaa, tuoksua ja poikkeuk sellista lajikirjoa. Viiankiaavalla on kuitenkin tehty jo vuosia malminetsintää. Vuodesta 2017 lähtien kaivosyhtiö AA Sakatti Mining Oy on suunnitellut suon alle monimetallikaivosta. Kaivos tulisi satojen metrin syvyyteen, ja sieltä johtaisivat tunnelit maan pinnalle suon laidalle. Suon allakin kaivos vaarantaisi suoluonnon Suurin riski liittyy pohjaveden tason laskemi seen. Jos pohjavesi alenisi merkittävästi, Viian kiaavan tyypillinen lettomainen rehevyys vähenisi. Monet uhanalaiset kasvit, kuten lettorikko ja -sara, vähensivät tai katoaisivat kokonaan. Myös vesilin tujen ja kahlaajien elinolosuhteen heikkenisivät. Kaivosyhtiön tekemän selvityksen mukaan pohjavesi laskisi aapasuon länsiosassa vain muuta mia kymmeniä senttejä. Jo tästä voisi olla haittaa lajistolle. Pohjaveden käyttäytymistä on kuitenkin erittäin vaikea ennakoida. Ruotsissa kaivosyhtiön konsul tit arvioivat läheisen avolouhoksen vaikutuksen pohjaveden tasoon olevan merkityksetön. Lopulta avolouhos pudotti viereisen Kokkovuoma-suon pohjaveden pintaa 16 metriä. Pohjaveden lasku olisi vain yksi kaivoksen haitoista. Suon laidalla puiden yläpuolella kohoaisi rikastushiekka- ja sivukivikasat, joista hiekkapöly leijailisi kilometrien päähän. Kaivokselle rakennet taisiin uudet maantiet ja voimalinjat. Kaivoksen jätevesien puhdistamista varten tehtäisiin saostusallas. Parhaassa tapauksessa vedet pysyisivät altaassa. Huonommassa puh distamatonta jätevettä valuisi lähellä virtaavaan Kitinen-jokeen. Tällä hetkellä Lapin ely-keskus arvioi kaivosyhti ön ympäristövaikutusten arviointiselostusta (YVA). Lähivuosina viranomaiset päättävät myön netäänkö kaivosyhtiölle toiminnan aloittamiseen vaadittavat luvat.

Tulppion erämaassa itärajan kupeessa on tilaa kar huille vaeltaa ja ilveksille väijyä saaliseläimiä. Siellä sijaitsee Soklin karbonatiittimassiivin alue. Keväisin ja syksyisin satojen lintujen muuttolin tuparvet täyttävät ilman pysähtyessään muinai sesta jääjärvestä muotoutuneelle Loitsanalammel le levähtämään. Laakson pohjalla levittäytyvät jopa maailman mittakaavassa ainutlaatuiset Soklin ahot. Ne ovat muodostuneet kylmän ilman valuessa laaksoihin, jolloin sinne on syntynyt poikkeukselli sesti tunturipaljakan lajistoa. Ahojen syntymiseen on vaikuttanut myös maaperän koostumus ja ravinteisuus. Urho Kekkosen kansallispuiston ja Värrin luon nonpuiston väliin sijoittuvan alueen luonto on ollut uhattuna jo vuodesta 1967 lähtien, jolloin Soklista löydettiin fosforia. Siitä asti eri toimijat ovat havi telleet alueelle kaivosta. Tällä hetkellä lannoitteissa käytettyä fosforia tavoittelee kaivosyhtiö Sokli oy. 60 neliökilometrin kokoinen kaivosalue tulisi Kemijoen ja Nuorttijoen latvoille. Kaivoksen jäteve det laskettaisiin Kemijokeen. Nuorttijoen kalakanta kärsisi kaivoksesta, ja toiveet lohen paluusta heikkenisivät. Erämaata halkoisivat uudet tiet tai jopa rautatie. Paikalliset ihmiset ovat huolissaan, että fosforin kaivaminen vapauttaisi maasta radioaktii vista toriumia. Kaivoksen alle jäisi erityyppisiä suojeltuja koivu lettoja ja lettorikkoja. Useiden uhanalaisten hyön teisten elinympäristöt olisivat vaarassa kadota. Karhujen ja muiden suurpetojen vaellusreitit katkeaisivat, ja monien alueella pesivien uhanalais ten lintujen elinympäristöjä tuhoutuisi. Poroelinkei no ajautuisi vaikeuksiin. Korkeimman hallinto-oikeuden on määrä päättää alkuvuodesta kaivosyrityksen ympäristö luvasta.

HÄÄDETKEIDAS

Hakkuut pirstaloisivat vanhan metsän Etelä-Suomesta vanhat metsät ovat pitkälti kadonneet. Metsätalous on tehnyt tehtävänsä jät täen jälkeensä pirstaloituneita metsäsaarekkeita. Häädetkeitaan luonnonpuistossa on säilynyt vanhaa luonnontilaista metsää ja karuja rämesekä keidassoita. Viime vuoden lopulla Metsähalli tus aloitti hakkuut sielläkin. Ympäristöjärjestöt olivat jo aiemmin neuvotel leet tuloksetta metsän säästämisestä, mutta vasta ihmisten saapuminen paikalle pysäytti hakkuut. Luonnonsuojeluliiton Ylä-Satakunnan ympäris töyhdistys vaati yhdessä muiden kanssa Metsähal litusta pysäyttämään hakkuut. Osa vanhoista metsistä säästyi toistaiseksi, mutta osa ehdittiin hakata. Jos Häädetkeitaan laidalla olevat metsät haka taan, menetetään arvokas vanha luonnontilainen metsä. Samalla alueelta häviäisi lajeja ja luonto tyyppejä. Metsästä on löydetty uhanalaisia lajeja. Yksi näistä on ryväsjäkälä, joka kelpuuttaa kasvu paikakseen ainoastaan vanhat kelot ja kannot. Erityisen suurta vahinkoa hakkuista olisi monien paikallisten populaatioiden selviytymiselle. Metsien pirstaloituessa erillisiksi saarekkeiksi lajien leviä minen ja siirtyminen alueelta toiselle vaikeutuu tai estyy kokonaan. Linnut pääsevät siirtymään lentäen, mutta jäkälien ja sammalien tilanne on paljon vaikeampi. Ympäristöjärjestöt ovat jo vuosien ajan esittä neet Häädetkeitaan luonnonpuiston laajentamista hakkuu-uhan alla olevalle alueelle. Vielä tässä ei ole onnistuttu. Neuvottelut – ja tarvittaessa suora toiminta – jatkuvat. l

Lähteet: Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja Heikki Simola, entinen toiminnanjohtaja Päivi Lundvall ja va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola, eläinekologian dosentti, ympäristöneuvos Timo Helle, Sompion luonnonystävät ry:n entinen puheenjohtaja Leena Pyhäjärvi, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä ja entinen viestintäpäällikkö Matti Nieminen.

Luonnonsuojelija 1/2022

Luontokato voidaan pysäyttää Suomessa luonnon heikentäminen alkoi jo satoja vuosia sitten, mutta todelliseen vauhtiin se pääsi 1900-luvun nousuhuumassa. Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho uskoo, että luontokato pystytään kääntämään. Se vaatii suojelun lisäämistä, ennallistamista ja muutoksia lainsäädäntöön. ”Ihminen ja luonto mahtuvat hyvin Suomeen, kunhan resurssien hyödyntäminen tehdään järkevästi”, Kotiaho sanoo. Teksti HANNU TOIVONEN kuvat HEIKKI KETOLA, PAUL STEVENS, JUHA JANTUNEN, ISTOCK, SHUTTERSTOCK

lussa oli suo, kuokka ja Jussi. Näin alkaa Väinö Linnan Suomen historian vaiheita käsittelevä klassikkoteos Täällä pohjantähden alla. Se voisi olla aloitus myös Suomen luontokadon tarinalle, jonka juuret johtavat satojen vuosien päähän. Ihmisen toiminta alkoi vaikuttaa luontoon selkeämmin vasta 1700-luvun esiteollistumisen aikaan, kun suomalaiset ryhtyivät ojittamaan soita, perkaamaan ja patoamaan koskia, laskemaan järviä ja levittäytymään rannikolta maan sisäosiin. Toiminta aiheutti vielä tässä vaiheessa vain vähäistä haittaa luonnolle, mutta liikkeelle oli lähdetty. 1800-luvulla vauhti kiihtyi. Höyrykoneet alkoivat jyskyttää tehtaissa, rautatiet halkoa metsiä ja ensimmäisiä sellutehtaita alettiin rakentaa. Todellinen luonnon riistäminen käynnistyi 1900-luvulla, kun Suomi halusi vaurastua muiden länsimaiden mukana. Metsiä hakattiin entistä kiivaammin sellukattiloihin ja sahatavaraksi. Vienti veti ja uusia tehtaita perustettiin. Metsäkato paheni entisestään, kun toisen maailmansodan aikana Metsähallitus otti avohakkuut käyttöön valtion metsissä puuntarpeen kasvun takia. Muutoksen piti olla väliaikainen, mutta siitä tuli pysyvä käytäntö. Metsien ahdinkoa lisäsi vuonna 1948 julkaistu harsintajulkilausuma, jonka perusteella metsien jatkuva kasvatus kiellettiin. Avohakkuiden aikakausi oli alkanut. Metsien luontoarvot unohtuivat Luonnon riisto ei jäänyt ainoastaan metsiin. Teollistunut Suomi tarvitsi entistä enemmän energiaa. Sitä saatiin, kun vapaana virranneet kosket valjastettiin vesivoiman käyttöön. Kalateitä oli määrä rakentaa, mutta ne jäivät pääosin tekemättä. Jokiluonto ja vaelluskalat kärsivät, mutta turbiinit pyörivät.

Hömötiainen Vielä 1950-luvulla hömötiainen oli Suomen neljänneksi yleisin lintu. Todellinen romahdus hömötiaisten määrissä on tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 2015 hömötiai nen luokiteltiin lajien uhanalaisuutta kartoittavassa Punaisessa kirjassa vaarantuneeksi. Nyt laji on jo erittäin uhanalainen. Suurin syy hömötiaisen ahdinkoon on metsätalous. Talousmetsässä on vain vähän lahopuuta, joihin hömötiainen nakuttelee mielellään pesänsä. Se löytää myös paremmin ravintoa vanhoista met sistä, joissa se piilottelee hyönteisiä jäkälien ja naavaan joukkoon. Hömötiaista voidaan auttaa suojelemalla vanhoja metsiä ja ennallistamalla talousmetsiä.

Nykyään joka yhdeksäs Suomen lajeista ja joka toinen luontotyyppi on uhanalainen. Soiden ojituksessa vauhtiin päästiin 1900-luvun puolenvälin jälkeen. Suomalaiset näyttivät tunnollisen luonteensa ja iskivät lapionsa suon mättääseen lähes kaikkialla, missä soita vain pilkisti puiden lomasta. Lopputuloksena yli puolet Suomen soista ojitettiin, Etelä-Suomessa lähes 80 prosenttia. Tarkoituksena oli kuivata suot pelloiksi ja metsätalouden käyttöön, mutta monessa paikassa puut kasvoivat niin huonosti, ettei niitä ollut taloudellisesti kannattavaa korjata. Jälleen ihmisen virheet sai maksaa luonto: suoluonto köyhtyi ja ravinteita valui ojia pitkin jokiin ja järviin. Luontoa ei tuhottu tarkoituksella. Tässä vaiheessa ei ollut vielä ymmärrystä ja tietoa, kuinka mittaamatonta vahinkoa toiminta aiheutti luonnolle ja lajeille. Talouseetokselle ei ollut myöskään todellista vastavoimaa, kun järjestäytynyt luonnonsuojelu oli vielä pienimuotoista. Ensimmäinen luonnonsuojelulaki tuli voimaan Suomessa 1920-luvulla, mutta sen vaikutukset olivat vähäisiä. Edistyksellinen luonnonsuojeluvalvoja Rolf

Luontokatoa Suomessa

Metsät

SUOMEN METSISTÄ ON SUOJELTU. Etelä-Suomessa suojelussa on 2,6 % metsistä ja Pohjois-Suomessa 10 %.

2,6%

SUOMEN METSÄMAAN ALASTA ON LUONNONTILAISTA TAI SEN KALTAISTA METSÄÄ

25 % 36 %

SUOMEN JÄKÄLISTÄ ON UHANALAISIA.

Suurin syy jäkälien vaikeaan tilanteeseen on metsätalous.

700

LAJIN UHANALAISUUDEN ENSISIJAINEN SYY ON METSIEN TALOUSKÄYTTÖ.

SUOMEN UHANALAISISTA LAJEISTA ELÄÄ ENSISIJAISESTI METSISSÄ.

70 %

METSIEN LUONTOTYYPEISTÄ ON UHANALAISIA. Metsän luontotyyppejä ovat muun muassa lehdot ja kangasmetsät. 4/2021 Luonnonsuojelija 1/2022

Virtavedet

90 %

NOIN SUOMEN ARVIOLTA 159 000 JOKI- JA PUROKILOMETRISTÄ ON IHMISEN MUUTTAMAA.

VUODEN AIKANA SUOMEN JOKIEN LOHIKALOJEN KANNAT OVAT VÄHENTYNEET 90%.

Palmgren kirjoitti 1900-luvun alussa kaksi kirjaa luontokadosta, mutta niidenkin viesti jäi teollistuvalta Suomelta kuulematta. Kaiken tämän seurauksena Suomen luonnon tila heikkeni vuosi vuodelta. Nykyään joka yhdeksäs Suomen lajeista ja joka toinen luontotyyppi on uhanalainen.

Ratkaisuja on olemassa Suomen luontopaneelin puheenjohtajan ja ekologian professorin Janne Kotiahon mukaan Suomen luonnon monimuotoisuuden tila on heikko. Vaikka joitain korjaavia toimenpiteitä on jo tehty, monimuotoisuus heikkenee edelleen. Toivoa paremmasta kuitenkin on. ”Jos yhteiskunta tunnustaa tosiasiat eli luonnon heikon tilan, silloin myös ratkaisuja on olemassa. Niitä ovat luonnon suojeleminen ja ennallistaminen”, Kotiaho sanoo. Luonnon monimuotoisuus heikkenee Suomessa lähes kaikissa elinympäristöissä. Kotiaho kiinnittäisi erityisesti huomiota metsiin, koska noin puolet Suomen kaikista lajeista elää tai on jollain tavalla riippuvaisia metsistä. ”Uhanalaisuustilanne ei ole metsissämme kaikista huonoin, mutta niistä pitää olla eniten huolissaan, koska ne ovat niin monen lajin elinympäristö. Suomessa on elinympäristöjä, joissa menee metsiä huonommin, mutta ne ovat paljon pienempiä, jolloin ratkaisut ovat kevyempiä.” Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistun lajien uhanalaisuutta kartoittavan Punaisen kirjan mukaan tunturipaljakan lajeista vähän alle 40 prosenttia on uhanalaisia. Metsälajeista uhanalaisia on vähän alle kymmenen prosenttia. Vaikeimmassa tilanteessa ovat Kotiahon mukaan koskematonta luontoa tarvitsevat lajit. Esi-

Suot Taimen Meriin vaeltava taimen on aikoinaan lisään tynyt lähes kaikissa Suomen noin 60:ssä Itämereen laskevassa joessa. Nykyään alkuperäinen kanta löytyy enää 12 joesta. Suomen kaikki luonnonvaraiset meritaimen kannat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Merkittävin syy ahdinkoon on jokien patoaminen vesivoiman käyttöön. Myös jokien perkaaminen ”ränneiksi” on hävittä nyt kosket eli taimenen kutu- ja suojapaikat. Meriin vaeltavan taimenen tilannetta vai keuttaa myös merikalastus, metsätalouden ojitukset ja vesistöihin päätyvä kuormitus. Taimenen elinoloja voidaan parantaa purkamalla patoja, rakentamalla kalateitä, kunnostamalla perattuja jokia ja säätele mällä kalastusta.

Luonnonsuojelija 4/2021 1/2022

77 %

ETELÄ-SUOMEN SUOLUONTOTYYPEISTÄ ON UHANALAISIA.

2/3

SUOMEN HIILIVARASTOISTA ON SOISSA.

merkiksi lohikalojen määrät ovat romahtaneet vuosikymmenten varrella, kun jokia on padottu ja kalatiet jätetty rakentamatta. Myös vanhoja metsiä vaativat lajit ovat Suomessa erittäin ahtaalla. Vanhoissa metsissä monille lajeille tärkeitä piirteitä ovat runsas lahopuun määrä ja puiden vaihteleva ikärakenne. Suomen luontokadon syy on yksinkertainen: se johtuu ihmisestä. ”Ihminen tarvitsee väistämättä resursseja ja hyödyntää luontoa, mutta tämä on tehty ajattelematta, kuinka paljon se aiheuttaa haittaa luonnolle. Ihminen ja luonto mahtuvat hyvin Suomeen, kunhan resurssien hyödyntäminen tehdään luonto huomioiden.”

Välttämättömiä muutoksia Suomen luontokadon tarina on vielä kesken. Tilanne on tällä hetkellä huolestuttava, mutta vasta tulevat vuosikymmenet näyttävät, minkälaisia seuraavista luvuista muotoutuu. Parhaassa tapauksessa se kertoo Suomen soiden ennallistamisesta, hakkuiden vähenemisestä ja virtavesien vapautumisesta – luonnon elpymisestä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on jo nähty, että kun toimeen ryhdytään, tuloksia on mahdollista saada aikaan. Sama on mahdollista myös luonnon monimuotoisuuden kohdalla. Luontopaneelin puheenjohtaja Kotiaho uskoo, että luontokato pystytään pysäyttämään. Se vie tosin aikaa, koska se vaatii isoja muutoksia yhteiskunnassa ja sen toiminnassa sekä lainsäädännössä. Muutos on kuitenkin välttämätön. ”Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, koska maapallo on rajallinen ja käytämme luonnonvaroja enemmän kuin ne ehtivät uusiutua. Tämä asia on ratkaistava, jotta pysymme maapallon rajoissa ja

OJITUS JA TURPEENOTTO ON YLIVOIMAISESTI MERKITTÄVIN SUOLAJIEN UHANALAISUUDEN SYY.

Suokukko Vimmainen soiden ojitus ja turpeennosto on ajanut lukuisat suolinnut ahtaalle. Pahiten niistä on kärsinyt suokukko, jonka määrät ovat vähentyneet yli 90 prosenttia 1980-luvun alun tasosta. Näyttävät soi dintanssit ovat nykyään harvinainen näky, ja laji luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Suomessa suokukkoa voidaan auttaa suojelemalla soita ja ennallistamalla suokukolle voidaan luoda uusia pesimäpaikkoja. Suokukon ahdinkoon vaikuttavat myös sen talvehtimisalueilla tapahtuneet muutokset ja ilmaston kuumeneminen.

SUOMESSA ON YLI säilymme elossa. Mitä nopeammin se tehdään, sen parempi.” Ensimmäiseksi kaikkien pitää Kotiahon mielestä tunnistaa ja tunnustaa luonnon heikko tila. Yhteisen tilannekuvan vallitessa ratkaisuja voidaan alkaa etsiä. Ensimmäisiä tehtäviä on se, että Suomi asettaa EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti 30 prosenttia kaikista elinympäristöistä suojeluun. ”Jos tässä onnistutaan, lajeilla on pitkällä aikavälillä jo paljon parempi tilanne.”

Korvauksia luonnolle Vanhoja virheitä pitää myös alkaa korjata. Sen voisi aloittaa soita ennallistamalla. Siinä pitäisi keskittyä Kotiahon mielestä erityisesti reheviin ja runsaslajisiin soihin. ”Paljon puhutaan puuntuotannollisesti kannattamattomien soiden ennallistamisesta, mutta eniten luonto kuitenkin hyötyisi rehevämpien soiden ennallistamisesta.” Vesiluonnon tilannetta pystyttäisiin parantamaan poistamalla joista lukuisia pieniä voimaloita, joiden hyöty sähköntuotannossa on pieni. Metsän käytössä pitäisi siirtyä yhä enemmän avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen. ”Myös jatkuva kasvatus haittaa luonnon monimuotoisuutta, mutta sen aiheuttama haitta on avohakkuita pienempi.” Luontokadon pysäyttäminen vaatii muutoksia myös lainsäädäntöön, koska pelkästään vapaaehtoisilla toimilla sitä ei pystytä pysäyttämään. ”Ihmiskunta on vaan sellainen, että se tarvitsee sääntelyä. Onneksi suomalaiset kunnioittavat sääntelyä, kun se tehdään täällä oikeamääräisesti ja -mukaisesti.”

Kotiahon mielestä lainsäädäntöä pitäisi muuttaa ensinnäkin siten, että luontoa ei saisi haitata ilman sen korvaamista luonnolle. ”Se on outoa, että meistä maanomistajista oikeastaan jokainen saa heikentää luontoa omaksi hyödykseen ja että voimme vyöryttää luontohaitat yhteiskunnan hoidettavaksi. Näinhän nykyinen systeemi oikeastaan toimii. Esimerkiksi mittava soiden ojitus on tapahtunut yksityisen edun ajamana ja valtion tukemana, ja valtion rahoilla näitä ojituksen haittoja nyt korjataan ja ennallistetaan.” Kotiahon mielestä esimerkiksi yritysten pitäisi tulevaisuudessa itse korvata luonnolle aiheuttamansa haitat. Käytännössä se tarkoittaisi, että yritysten pitäisi sisällyttää luontohaitasta aiheutuvat kulut tuotteiden hintoihin. Tämä ohjaisi yrityksiä ympäristöystävällisempään toimintaan.

Erittäin uhanalainen keltaverkkoperhonen on kärsinyt perinneympäristöjen kato amisesta. Maatalouden rakennemuu toksen takia ketoja ja laidunniittyjä on harvassa. Nykyään perhonen voi löytää sopivat elinolosuhteen met säniittyjen ja paahdeympäristöjen lisäksi teiden tai junaratojen varsilta. Uusissa ympäristöissä keltaverk koperhosen selviytymistä vaikeuttaa haitallinen vieraslaji komealupiini. Se syrjäyttää teiden varsilla purtojuurta, joka on keltaverkkoperhosen toukan ainoa ravintokasvi Suomessa. Perhosta voidaan suojella ennallistamalla ja luomalla uusia perinneympäristöjen verkostoja sekä pitämällä komealupiinin leviäminen teiden varsilla kurissa.

HAITALLISTA VIERASLAJIA. Haitalliset vieraslajit ovat vakava uhka yli 200 kasvilajille.

Pysäytetään luontokato Suomessa

Tarinalle onnellinen loppu Suomen luonnonsuojeluliiton va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola muistuttaa, että luonto elpyy, jos sille annetaan mahdollisuus. ”Jos kehitys pystytään viemään johonkin suuntaan, se saadaan myös takaisin. Muutos voi viedä aikaa ja ihan kaikkea ei saada ennalleen, mutta Suomen luonnosta saadaan paljon rikkaampi tuleville sukupolville.” Esimerkiksi 1970-luvulla merikotkien sukupuutto näytti Suomessa väistämättömältä, mutta laji saatiin pelastettu ympäristöjärjestöjen tehokkaalla suojelutyöllä ja ympäristömyrkkyjen käytön rajoittamisella. Samanlaisia menestystarinoita on saatu aikaan valkoselkätikan, joutsenen ja lohen suojelutoimissa. ”Nämä esimerkit kuvaavat, että muutos parempaan voi olla nopeaa, kunhan toimeen tartutaan.” l

Lisää suojelua. Suomen kaikista elinympäristöistä suojellaan 30 pro senttia. Suojelualueverkoston pitää jakautua tasaisesti eri puolelle Suomea ja sen pitää olla riittävän yhtenäinen, jotta lajit pystyvät siirtymään alueelta toisel le. Ihmisten heikentämistä alueista, ku ten ojitetuista soista ja metsistä, ennal listetaan 15 prosenttia.

Rahoitusta nostetaan. Luon nonsuojelun rahoitusta korotetaan merkittävästi nykyisestä 100 mil joonasta eurosta. Näillä varoilla lisätään alueiden suojelua, ennallistetaan heiken tyneitä ympäristöjä ja varmistetaan, että lainsäädäntö sekä valvonta toimivat.

Perinneympäristöt Keltaverkkoperhonen

300

SUURIN SYY PERINNEMAISEMIEN LAJIEN UHANALAISUUTEEN ON AVOIMIEN ALUEIDEN UMPEENKASVU. SE UHKAA LÄHES

80 %

PERINNEMAISEMIEN UHANALAISISTA PERHOSISTA.

Loppu luonnon vahingoittamiselle. Luonnolle aiheutuvat hai tat huomioidaan luontotilinpidos sa. Tämä tarkoittaa sitä, että poliittisessa päätöksenteossa huomioidaan aina, min kälaista haittaa tai hyötyä päätökset ai heuttavat luonnolle. Haittoja ovat esimer kiksi elinympäristön tilan heikkeneminen tai päästöt ilmaan tai vesistöihin.

Haitalliset tuet lakkautetaan. Ympäristölle haitalliset tuet lope tetaan ja niistä vapautuva rahoitus suunnataan luontokadon pysäyttämiseen. Suomessa tuetaan ympäristölle haitallista toimintaa vuosittain yli kolmella miljardil la eurolla. Tukimiljoonia saavat esimerkik si fossiilisten polttoaineiden käyttö, tur vetuotanto, lento- ja autoliikenne sekä paljon sähköä käyttävä teollisuus.

Luonnolle oma kokoava laki. Valmistellaan luontokadon pysäyt tämiseen tähtäävä luontolaki, johon kirjataan ajalliset ja määrälliset tavoitteet luonnonsuojelulle ja ennallistamiselle. La kipaketin esimerkkinä toimisi vuonna 2015 säädetty ilmastolaki. Lue lisää Luontokato vai luontoteko? -kam panjasta: www.sll.fi/luontokato

Luonnonsuojelija 4/2021 1/2022

Miksi puuston kasvu heikkenee Suomessa? Lämpötila nousee, kasvukausi pi tenee ja hiilidioksidin määrä on noussut ilmakehässä. Tämän pi täisi kasvuennusteiden mukaan lisätä puuston kasvua. Puuston vuotuinen kasvu on kuitenkin pu donnut. Miksi? Lue Kimmo Kle molan, Erkki Lähteen ja Risto Sulkavan analyysi netistä: sll.fi/puustonkasvuheikkenee

Ymmärtääkö Suomi luonnonmetsiensä todellisen arvon? Risto Sulkava työryhmineen teki historiallisen työn ja maastokartoitti Lapin eteläpuoliset valtion arvokkaat, suojelemattomat metsät. Nyt on viimeinen hetki suojella ne. Teksti JENNI HAMARA Kuvat RISTO JA JAANA SULKAVA

Luonnonsuojelija 1/2022

llalla ajetaan inventointipaikalle ja pystytetään teltta. Aamun valjetessa noustaan liikkeelle ja jatketaan niin kauan kuin päivää riittää, eli viitisentoista tuntia. Yhdessä paikassa vietetään mahdollisimman vähän aikaa, jotta ehditään inventoida monta paikkaa. Täplät, kuten Risto Sulkava viimeisiä luonnonmetsien rippeitä kutsuu, kävellään nopeasti läpi, etsitään muutama laji, hahmotetaan rakennepiirteet ja otetaan kuvat. Yksi kartoitusreissu kestää 5–6 päivää. Tällaisia reissuja Sulkava on luonnonmetsiä kartoittavan ryhmänsä kanssa tehnyt kymmeniä viimeisten kahden vuoden aikana. Kymmenhenkinen ryhmä on maastokartoittanut kaikki keskeiset Lapin eteläpuoliset valtion arvokkaat, mutta suojelemattomat metsät. Nyt työn tulokset ovat valmiit julkaistaviksi.

Rippeet jäljellä ”Valtion luonnonmetsien kartoituksen keskeisin löydös on se, että valtion metsät on niin rajusti hakattu, että luontoarvometsiä on todella vähän jäljellä. Tästä eteenpäin jokainen hävitetty täplä on tietoinen monimuotoisuuden hävitys Suomessa. Jos näitä metsiä hakataan, on valittu linja, että monimuotoisuuskatoa ei tarvitse pysäyttää. Jäljellä olevat täplät on kaikki saatava suojeluun ja sillä siisti. Ei ole varaa menettää enää yhtäkään”, sanoo Sulkava. Luonnonmetsäryhmän kartoitus on ainutlaatuinen lajissaan. Sulkavan mukaan se on ensimmäinen näin laaja maastokartoitus, jossa kaikki on tehty systemaattisesti. Ensin on hyödynnetty etäaineistoa, ilmakuvia, ikätietoja, zonation-malleja, vanhoja kartoitustietoja ja lähiaikojen hakkuutietoja. Ne kaikki on aseteltu kartalle. Sen jälkeen on verrattu ilmakuvaa taustatietoihin ja voitu arvioida voisiko tietyissä kohteissa olla luonnonmetsää jäljellä. Tältä pohjalta on lähdetty maastoon tarkistamaan metsän tilanne. Luonnonmetsäryhmän työllä on kiire, sillä luonnonmetsiä on jäljellä vähän. ”Tiukat kriteerit täyttäviä luonnonmetsiä on Etelä-Suomessa yhteensä vain noin 20 000 hehtaaria. Rajauksia hieman järkevämmän muotoisiksi pyöristäen noin 30 000 hehtaaria. Se on todella vähän. Tällä hallituskaudella on saatava valtionmaiden luonnonmetsät suojeluun. Nyt on riittävä data ja aineisto. Ei ole mitään syytä siirtää päätöstä, sillä tänäkin talvena katoaa 2000 hehtaaria vanhaa metsää valtion mailta”, Sulkava summaa.

Elämme globaalia murrosaikaa Hänen mukaansa puunkäytön lisääminen Suomessa ei ole mahdollista. Käytettävissä olevan puun määrä on jo nyt yliarvioitu. Tutkimukset osoittavat, että puunkasvu on heikentynyt Suomessa. Puusta tulee olemaan pulaa. ”On huijausta, kun valtakunnallisissa kasvuluvuissa ja puuston määrätiedoissa lasketaan suojelualueet ja talousmetsät yhteen. Syntyy harha, että teollisuuskäyttöön olisi tarjolla enemmän puuta kuin todellisuudessa on. Selluntuotanto ei ole

Tällä hallituskaudella on saatava valtionmaiden luonnonmetsät suojeluun. keskeinen ja järkevä tulevaisuuden toimintatapa. EU:ssa on vitsi, että aina kun sanoo sanan metsä, Suomesta huudetaan ‘Ei! Ei! Ei!’. Ei ole mitään järkeä, että Suomi asemoituu vanhakantaisen teollisuuden äänitorveksi.” Nyt eletään globaalia murrosaikaa, jossa yhä enemmän rahaa käytetään kriisien ja uhkien torjuntaan. Myös metsätalouden tulisi pystyä vastaamaan globaaleihin haasteisiin ja katsomaan tulevaisuuteen. ”On täyttä soopaa, että hyvä metsänhoito olisi ratkaisu kaikkeen. Hiilen varastoinnin tuleminen on tosiasia, jolle ei mahdeta Suomessa tai teollisuudessa mitään. Eikä pidäkään. Se on hyvä asia”, Sulkava sanoo. Hän ei usko, että metsäteollisuus häviää Suomesta. ”Puu on hirveän hyvä käyttötuote, kun hakkuumäärät sopeutetaan siihen, mikä on mahdollista ja järkevää.”

tikot ja Metsähallitus tekevät huonoja päätöksiä, niin olemme tehneet minkä voimme. Tyhmyydelle ei voi sitten mitään.” Luonnontieteelliset faktat ovat siis selvät, mutta entäs talous. Miten biodiversiteetille saadaan taloudellinen arvo? Voiko suojelu olla tulevaisuudessa tuottoisampaa kuin hakkuut? ”Totta hitossa! Sehän on osittain jo tällä hetkellä hiilipolitiikan kautta. Hiilen hinta on ohittanut puun hinnan. Hiilivaraston, kuten metsän tai suon myyminen hiilen sitomiseen ja säilyttämiseen tuottaa paremmin kuin sen myyminen teolliseksi raaka-aineeksi.” Biodiversiteetille on kovaa vauhtia tulossa hinta. Näköpiirissä on, että luontoarvojen hinta alkaa olla puun kanssa samassa luokassa. Sulkava uskoo, että Suomen taloudessa luonnonsuojelun myynti voisi voittaa puunmyynnin. Voisiko siis suomalainen metsätalous saada tulevaisuudessa uudenlaisen merkityksen ja sisällön? Suomi voisi jatkossakin olla metsävaltio, mutta sellainen, joka ymmärtää myös luonnonmetsän arvon. Luonnonmetsäryhmän kartoitusraportti osoittaa, että tietoinen valinta on tehtävä. Enää ei voi piiloutua puun taa. Luonnonmetsätyöryhmän raportti Metso-alueen luonnonmetsistä julkaistaan maaliskuussa 2022.

Biodiversiteetistä bisnestä Yksi Suomen metsien kohtaloon vaikuttava tekijä on EU:n biodiversiteettisopimus, jonka pitäisi johtaa siihen, että luonnonmetsät suojellaan. Silti vääntöä on siitäkin, suojellaanko edes tärkeimmät ja selkeimmät kohteet. ”Pitäisi pitää äärimmäisen tiukasti kiinni siitä, että suojellaan. Hurskaita toiveita ilman toimenpiteitä ja rahoitusta on ollut Rion sopimuksesta lähtien. Pentti Linkolalla oli sanonta, että tekeminen menee aina ohi puhumisesta. Olen samaa mieltä. Puheitten aika on ohi.” Se, että valtio hakkaa viimeisiä luonnonmetsiään, tuntuu Sulkavasta absurdilta. Absurdeinta on hänen mukaansa se, että valtionlaitoksista saa vapaasti valehdella ja kertoa asioita, jotka eivät ole totta. ”Esimerkiksi eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Juha Sipilä toisti TV:n ajankohtaisohjelmassa, että Suomen metsät kasvavat entistä enemmän, vaikka puuston kasvun vähenemisen todistavat tiedot oli jo julkistettu. Samaa on toistuvasti hokenut maaja metsätalousministeri Jari Leppä.” Luonnonmetsäryhmä vastaa tähän haasteeseen pitämällä omatuntonsa ja faktansa puhtaina ja kirkkaina. ”Luonnonmetsätwitterissä on dokumentit auki. Tervetuloa katsomaan! Jos siitä huolimatta polii-

”Heti kun lumet sulavat Lapista, jatkamme maasto kartoituksia siellä”, sanoo Risto Sulkava.

Seuraa Twitterissä! Luonnonmetsä @LTyoryhma Koneen Säätiön rahoittama työryhmä, joka kartoittaa Suomen valtion omistamia arvokkaita, mutta suojelemattomia metsäalueita.

Luonnonsuojelija 1/2022

Mirja Reijonen on seurannut vuodesta 2008 saakka harvinaisen masmalon kasvupaikkaa Helsingin Myllypurossa. Suuret kivet on tuotu kasvien suojaksi. Masmalon koko tarina on luettavissa Helsyblogissa.

Markku Kinnunen on oppinut, kuinka politiikka ja raha supistavat luonnon monimuotoisuutta. Hänen mielestään Nokialla on liikaa avohakkuita ja liian vähän luonnonsuojelualueita.

Retkiltä kipinää luontokadon torjuntaan Teksti EMILIA PIPPOLA kuvat EMILIA PIPPOLA, KAIJA HELLE JA REIJO KERÄNEN

uonnonsuojeluliiton retkillä opitaan luonnosta, mutta myös toimimaan sen puolesta. Kolme retkille osallistunutta kertoo kokemuksistaan. Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset järjestävät kaikille avoimia retkiä aina Hangon eteläkärjestä Käsivarren Lappiin saakka. Retkillä nautitaan luonnosta, sen itseisarvosta ja terveysvaikutuksista. Lisäksi retket tarjoavat oivan mahdollisuuden oppia luonnon monimuotoisuudesta ja luontokadosta.

Retkiin hurahtanut Mirja Reijonen liittyi Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen eli Helsyn jäseneksi 1980-luvulla, mutta ensimmäiselle Helsyn retkelle hän osallistui vasta Luonnonkukkien päivänä 2008. ”Kun jää eläkkeelle, pitää harrastaa, etteivät mieli ja ruumis rapistu. Minulla alkoi olla myös vaivoja, joihin liikunta auttaa”, Reijonen kertoo. ”Koska en viihdy kuntosaleilla, innostuin retkistä. Joka aamu katsoin Hesarin Minne mennä

Luonnonsuojelija 1/2022

-palstalta, mitä olisi tarjolla.” Reijonen on oppinut retkillä jalopuulehtojen, tervaleppäluhtien ja vieraskasvien merkityksen Helsingin luonnossa. Retket ovat synnyttäneet myös himon oppia lisää niin luontotyypeistä, käävistä, kimalaisista kuin käärmeistäkin. ”Luonnon monimuotoisuudesta saati luontokadosta ei nuoruudessani vielä puhuttu. Kymmenen vuotta Helsyn aktiivina on saattanut minut ajan tasalle. Olen siitä tosi ylpeä”, hän toteaa. Sittemmin Reijonen on järjestänyt lukuisia Helsyn retkiä. Lisäksi hän kamppailee luontokatoa vastaan vieraskasvitalkoissa sekä dokumentoi lähiluonnon muutosta kamerallaan.

Täyskaupunkilainen luonnonsuojelija Markku Kinnunen muutti eläkepäivillä Tampereelta Nokian Siuroon, jossa hän tapasi Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen Kaija Helteen. Sitä kautta Kinnunen päätyi mukaan retkille ja luonnonsuojelutoimintaan.

”Olen syntyjäni hesalainen kerrostaloihminen. En työssäoloaikana tiennyt luonnosta juuri mitään”, Kinnunen valottaa. Nokian yhdistyksen retkistä Kinnusen mieleen on erityisesti jäänyt retki Knuutilan kartanon alueelle. Siellä on muinaisuoma, jossa on myös paljon haapoja ja liito-oravia. ”Kartanon viereen suunnitellaan uutta camping-aluetta, joka tuhoaisi ainutlaatuisen muinaisuoman. Se on siinäkin mielessä erikoinen paikka, että siellä kuulee hiljaisuuden”, hän kertoo. Retkillä Kinnunen on oppinut luonnonsuojelukohteista ja siitä, kuinka metsien monimuotoisuutta voidaan säilyttää vaikkapa jättämällä lahopuuta ja harjoittamalla jatkuvaa kasvatusta. ”Olen oppinut näkemään, mitä on tapahtumassa. Kaupunki levittäytyy pikkuhiljaa, ja asioita katsotaan rahan ja ihmisten, ei luonnon kannalta”, hän kuvailee. Omalla ajallaan Kinnunen on perehtynyt muun muassa Nokian jääkauden aikaisiin rantamuodostelmiin. ”Esimerkiksi tuossa lähellä on viiden kukkulan

Kiiminkijoen Koitelinkoski on yksi Eija Keräsen voimapaikoista. Mukana luonnossa kulkee usein myös Dana-koira.

kalliot, jotka maanomistaja meinasi hävittää. Kalliot ovat Ancylusjärven rantakalliot ja kaunista ulkoilualuetta. Niistä ja kultakaivoshankkeista olen kirjoitellut Nokian uutisiin aika terävästi”, Kinnunen kertoo.

Luonnon puolesta luovasti

”

Olen oppinut näkemään, mitä on tapahtumassa. Kaupunki levittäytyy pikkuhiljaa, ja asioita katsotaan rahan ja ihmisten, ei luonnon kannalta.

Retkeily on ollut kiiminkiläiselle Eija Keräselle aina tärkeää. Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen retkikerhoon Keränen päätyi tuttavansa Saara Salmelan kautta. ”Saara kertoi luontoretkistä, ja missä he retkillä kulkivat. Saara tuntee biologina kasvit, veden ja kaikkea luonnosta. Ihastelin Saaran osaamista ja kysyin, pääsenkö mukaan”, Keränen kuvailee. Ensimmäinen retki, jolle Keränen retkikerhossa osallistui, suuntautui Viinivaaran lähteille. Teemana olivat veden haltijat. ”Viinivaaran lähde on uskomaton paikka – pyhyys koskettaa. Olen käsityöammattilainen, ja luonto antaa paljon luovuutta. Viinivaara innoitti minut toteuttamaan haltijapuvuston”, hän kertoo. Luonnonvedet ovat Keräselle muutenkin tärkeitä. Hän saa voimaa kotinsa lähellä virtaavasta Kiiminkijoesta ja puolustaa Viinivaaraa. ”Lähteistähän täällä Oulussa taistellaan, mutta Viinivaara on sellainen eliksiiri, jota ei missään nimessä saisi valjastaa. Lähteet täytyisi säilyttää hätävarana meille ihmisille”, Keränen pohtii. Luontoa puolustavat myös Keräsen tekemä Maahis-Manu-puku ja siihen liittyvä draama, jossa haltijat kehottavat ihmisiä pitämään luonnon puhtaana. l

Luonnonsuojelija 1/2022

Tapahtumat sll.fi/tapahtumat KESKUSTOIMISTO Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto Toimisto ja palvelu arkisin klo 9–15. Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, Helsinki, 050 361 9547, toimisto@sll.fi Työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Asiakaspalvelu ja lahjoitukset: jasenasiat@sll.fi, kuukausilahjoittajat@sll.fi, 09 228 08 210, jäsenpalvelu: sll.fi/palvelu Lahjoita: sll.fi/lahjoita, tilinumero: OP Helsinki FI28 5000 0120 4430 71, OKOYFIHH

Asikkalan luonnonystävät n Kevättempaus Norrlinin puistossa 7.5. klo 10-14. Norrlinin puisto, Asikkala. Tule hakemaan kevätseurantakortti ja linnunpönttö. Tarjolla kahvia ja teetä sekä tietoa yhdistyksen toiminnasta. Lisätietoja: Riikka Lamminpää-Teivainen, 0505359831, asikkalanluonto@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/46731/ Janakkalan Luonto ja Ympäristö n Aikamatka kivien kertomasta menneisyydestä 25.3. klo 18. Stone Gallery Lunnikivi, Idänpääntie 6, Hämeenlinna. Tutustutaan erilaisiin kivilajeihin ja hyönteisnäyttelyyn Stone Gallery Lunnikiveen. Mukaan mahtuu 20 osallistujaa. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Johanna Sahila, 0405533743 ja sll.fi/tapahtuma/46528/ n Kevätkokous 27.3. klo 13. Keltainen talo, Hakoistentie 371, Janakkala. Kahvitarjoilu. Lisätietoja: Johanna Sahila, 0405533743, johanna.sahila79@gmail. com ja sll.fi/tapahtuma/46827/ Salpausselän luonnonystävät n Kevätretki pienille puroille 23.4. Lähtö klo 10 Liikuntakeskus Pajulahden jäähallin parkkipaikalta, Pajulahdentie 167, Nastola. Retken kesto noin 3-4 tuntia. Jär-

Luonnonsuojelija 1/2022

jestäjät: Salpausselän luonnonystävät ja Hollolan ympäristöyhdistys. Lisätietoja: salpausselanluonnonystavat@gmail.com, 04578311405 n Retki Lahden uudelle kompensaatioalueelle luonnon monimuotoisuuden päivänä 22.5. Kukkasjoen ja Alvojärven pohjoisrannan maisemiin. Retken kesto noin 3 tuntia. Lähtö Hollolasta Heinsuon koululta klo 9.30 ja Lahdesta Möysän uimarannan parkkipaikalta klo 9.40. Lähtö klo 10 Lapakiston reitistön pysäköintipaikalta, Kukkasjärventie 250, Nastola. Järjestäjät: Salpausselän luonnonystävät ja Hollolan ympäristöyhdistys. Lisätietoja: salpausselanluonnonystavat@gmail. com, 04578311405 ETELÄ-KARJALAN PIIRI Vs. aluepäällikkö Jari Kiljunen 040 484 2341, jari.kiljunen@sll.fi, Saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi. Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi n Laatokalta Saimaalle -näyttely 1.–31.3. Avoinna ma–to 8–16 ja pe 8–15. Kaupungintalo, Imatra. Lisätietoja: Marjaana Kovanen, 0447764230, marjaana.kovanen@ sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/46897/ Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys ja EKLY n Pöllöretki 4.3. klo 18. Kotipolku 2, Imat-

ra. Lähtö Imatran uimahallin parkkipaikalta klo 18. Retkellä liikutaan autoilla Imatran ja Joutsenon alueella. Pukeudu lämpimästi. Lisätietoja: Liisa Laitinen, 0408436280, liisa.laitinen@tintti.net ja sll.fi/tapahtuma/47315/ n Vuoksen lintukävely 13.3. klo 9. Kotipolku 2, Imatra. Lähtö Imatran uimahallin parkkipaikalta. Lisätietoja: Juha Jantunen, 0503643693, juha.jantunen@allergia.fi ja sll.fi/tapahtuma/47346/ n Kevätvuosikokous ja perhosesitys 15.3. klo 17.30. Torikatu 7, Imatra. Kokous etänä, mutta voi osallistua Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin tiloissa, Torikatu 7, Vuoksenniska. Kokouksen jälkeen Juha Jantusen perhosesitys. Linkki kokoukseen ja perhosesitykseen: https:// meet.google.com/kee-xxyf-xih. Lisätietoja: Juha Jantunen, 0503643693, juha. jantunen@allergia.fi ja sll.fi/tapahtuma/47322/ n Vuoksen toinen lintukävely 24.4. klo 9. Lähtö Imatran uimahallilta, Kotipolku 2, Imatra. Lisätietoja: Juha Jantunen, 0503643693, juha.jantunen@allergia.fi ja sll.fi/tapahtuma/47362/ Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys n Luento: Kokemuksia uppopuupuhdistamoista vesienhoidossa 12.4. klo 18. Tasihinin talo, Kauppakatu 25, Lappeenranta. Syken johtava tutkija Kari-Matti Vuori kertoo vuonna 2018 käynnistyneen PuuMaVesihankkeen kokemuksista ja tuloksista. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, 0414631737, kimmo.saarinen@sll.fi ja sll. fi/tapahtuma/45693/

ETELÄ-SAVON PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Härkönen, 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi Suur-Savon yhdistys n Luontokeskiviikko: Mitä kuuluu kuhankeittäjälle? 2.3. klo 19. Verkkoluento. johon pääset liittymään tapahtuman sivuilla löytyvästä linkistä. Tilaisuus järjestetään yhdessä Orioluksen ja Etelä-Savon kanssa. Lisätietoja: Miia Kuisma, 0406632606, suur-savo@sll.fi. ja sll.fi/tapahtuma/47392/ n Katiskatyöpaja 15.3. klo 17. Mikkelin Xamk, A-rakennus, luokka A124, Patteristonkatu 3. Opetellaan tekemään norppaturvallinen Saimaa-katiska. Rakentaminen ei vaadi erityistaitoja. Työpajassa on kaikki tarvikkeet valmiina. Lunasta katiska itsellesi 25 eurolla tai luovuta se Suomen luonnonsuojeluliitolle. Ilmoittaudu ennakkoon, paikkoja rajoitetusti. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Marjaana Kovanen, 0447764230, marjaana.kovanen@sll. fi ja sll.fi/tapahtuma/47118/ n Juha Kauppisen ”Heräämisiä” – luonnonsuojelun historiasta ja maailman tulevaisuudesta ekokriisin aikakaudella 4.4. klo 18. XAMK:n Mikpoli-sali, Patteristonkatu 2, Mikkeli. Luento- ja keskustelutilaisuudessa kirjailija ja toimittaja Juha Kauppinen kertoo ajatuksiaan luonnonsuojelusta ja luontoaktivismista. Lisätietoja: Oriolus ry., Miia Kuisma,

SAMPO KIVINIEMI

n Hämeen lehdot tutuiksi 10.3., 28.3. ja 21.4. klo 18–20. Kolmiosaisessa webinaarisarjassa tutustutaan asiantuntijoiden johdolla Hämeen lehtometsiin. Ilmoittaudu mukaan tapahtumasivun linkin kautta. Järjestetään yhteistyössä Opintokeskus Siviksen kanssa. Lisätietoja: Ina Rosberg, 0505768953, etela-hame@sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47130/ n Kevätkokous 12.3. klo 14. Heinola. Tutustutaan myös Heinolan lintutarhaan. Kokoukseen mahdollisuus osallistua etänä. Aikataulu tarkentuu maaliskuun alkuun mennessä. Ilmoittautuminen sähköpostitse. Ilmoitathan ruokavalio- ja allergiatietosi kokoustarjoiluja varten. Lisätietoja: Ina Rosberg, 0505768953, etela-hame@sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47135/

LIITO-ORAVA: PAUL STEVENS

ETELÄ-HÄMEEN PIIRI Aluesihteeri Ina Rosberg, 050 576 8953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame

0406632606, suur-savo@sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47400/ Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys n Kevätkokous 22.3. klo 18. Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, Savonlinna. Mahdollisuus osallistua etäyhteydellä. Lisätietoja: Timo Luostarinen, 0505670500 ja sll.fi/tapahtuma/46768/ n Juha Kauppisen esitelmä: Mistä luonnonsuojelussa on perimmältään kysymys? 5.4. klo 18. Kulttuurikellari, Olavinkatu 34, Savonlinna. Toimittaja ja kirjailija valottaa luonnonsuojelun historiaa ja pohtii maailman tulevaisuutta ekokriisin aikakaudella. Järjestäjät: Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys, Etelä-Savon tiedeseura ry ja Etelä-Savon lintuharrastajat Oriolus ry. Lisätietoja: Mauri Löppönen, 0449334246 ja sll.fi/tapahtuma/47232/ KAINUUN PIIRI Toiminnanjohtaja Ari Jäntti, 040 7741 983, ari.jantti@sll.fi Postiosoite: PL 125 87101, Kajaani Seuraa: sll.fi/kainuu, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry

SAMPO KIVINIEMI

LIITO-ORAVA: PAUL STEVENS

KESKI-SUOMEN PIIRI Vs. toiminnanjohtaja Taina Peltonen, 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä Seuraa: sll.fi/keski-suomi Jyväskylän seudun yhdistys n Kevätkokous ja liito-oravaesitys 24.3. klo 17. Jyväskylän kaupunginkirjaston Minnansali. Mahdollisuus osallistu myös etäyhteydellä. Etäyhteyslinkin saa: jyvaskyla@sll.fi. Lisätietoja: Hanna Jyske, jyvaskyla@sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47441/ n Liito-oravaretki 26.3. klo 12. Köhniön Köyhänojan ympäristössä. Lähtö Köhniöjärven uimarannalta klo 12. Retken kesto 2-3 tuntia. Oppaana Anne-Marie Korkealehto. Huonon sään osuessa kohdalle varapäivänä 27.3. ja sama aika. Mahdollisesti myös etäretkimahdollisuus. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Hannu Laakkonen, 0452364834, hane.laakkonen@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47445/ n Kirjailijavierailu: Juha Kauppinen – Heräämisiä 19.4. klo 17:30. Kaupunginkirjaston Minnansali. Toimittaja ja biologi Juha Kauppisen esitys luonnonsuojelusta Heräämisiä-kirjan pohjalta. Esityksen jälkeen keskustelua. Tapahtuman järjestävät yhdessä Jyväskylän seudun yhdistys, Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri ja Green Care -keskus Könkkölä ry:n hallinnoima Kestokulttuuria kohti kylillä ja keskustoissa -hanke. Lisätietoja: Hanna Jyske, 0405755198, jyvaskyla@sll.fi ja sll.fi/ tapahtuma/47449/ n Lintujen kevätmuutto -retki 28.4. klo 18. Lintujen kevätmuuton seuraamista Hämeenlahden, Äijälänrannan ja Pitkäruohon lintutorneilla. Kokoontuminen ja lähtö klo 18 Survo-Korpelan parkkipaikalta. Retki tehdään pyörillä. Retken kesto 2-2,5 tuntia. Oppaana Hannu Laakkonen. Varailta huonon sään osuessa kohdalle tiistai 3.5., sama aika ja paikka. Retki toteutetaan vallitsevien koronaohjeistusten mukaan, mahdollisesti myös etäretkimahdollisuus. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Hannu Laakkonen, 0452364834, hane.laakkonen@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47453/

KYMENLAAKSON PIIRI Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto: Savonkatu 23, 45100 Kouvola. Lisätietoja: kymenlaakso@sll.fi, 045 1049 388. Seuraa: sll.fi/kymenlaakso n Piirin kevätkokous, ti 29.3. klo 18 Kouvolassa/etänä. n Piirihallituksen kokoukset, ti 19.4. klo 18 ja ti 17.5. klo 18. LAPIN PIIRI Toiminnanjohtaja Mika Flöjt, 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Rovakatu 23, 96100 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 11–16 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/sll. lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri Rovaniemen yhdistys n Kevätkokous 1.3. klo 17.30. Järjestetään etäyhteydellä. Linkki tulee tapahtuman nettisivuille samana päivänä. Lisätietoja: Sari Hänninen, 0408737986, rovaniemi@ sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47471/ PIRKANMAAN PIIRI Aluesihteeri Anne Hirvonen, 045 233 6356, pirkanmaa@sll.fi

Järjestösihteeri Sari Hämäläinen 040 930 4118, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri

(2-hengen huoneessa), hintaan sisältyy aamiainen. Ilmoittautuminen 31.3. mennessä. Ilmoittautuminen ja lisätietoja: Pirkko Mutikainen, 0451329767 pirkko. mutikainen@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47328/

n Metsiensuojelun ja metsäluonnonhoidon kehittämistarpeet 30.3. klo 1820. Pääkirjasto Metson Kuusi-Sali, Pirkankatu 2, Tampere. Myös etäyhteydellä. MMM:n metsänhoitajan ja metsäekologian lehtorin Petri Keto-Tokoin alustus aiheesta, keskustelua ja sääntömääräinen kevätkokous. Tarkista paikka ja ilmoittautumisohjeet 23.3. mennessä: sll.fi/pirkanmaa/tapahtumat. Lisätiedot: pirkanmaa@ sll.fi ja 0409304118.

Nokian yhdistys n Kevätkokous 16.3. klo 18. Kirjasto- ja kulttuuritalo Virran Hiomo-sali, Nokia. Kokouksen jälkeen Kaija Helle esittelee Nokian arvokkaita luonto- ja retkikohteita. Kokoukseen voi osallistua myös etänä, ota yhteys: nokianluonto@gmail.com. Lisätietoja: Marko Jaakkola, nokianluonto@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47098/ n Kuutamoretki Siuron Ketaranvuorelle ja Kuljun kulttuurimaisemaan 19.3. klo 18. Lähtö Siuron koulun parkkipaikalta Kuljuntie 34. Sään mukainen vaatetus, tukevat jalkineet ja eväät. Kävelysauvoista on apua metsäpolulla. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Kaija Helle 0440177180, hellekaija@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47102/ n Lapsiperheiden kevätretki Koukkujärvelle 10.4. klo 10-12. Tapaaminen Koukkujärventie 420:n parkkipaikalla. Oppaina Tanja Malmberg ja Kaija Helle, jolle Ilmoittautumiset 0440177180 tai hellekaija@gmail.com. Lisätietoja: Tanja Malmberg ja Kaija Helle, 0440177180, hellekaija@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47106/ n Yhtä jalkaa raakun kanssa – jokihelmisimpukan merkitys luonnossa, kulttuurissa ja elämässä 26.4. klo 18. Kirjasto- ja kulttuuritalo Virran Hiomo-sali, Nokia. Tapahtumassa raakuista keskustelevat niiden pitkäaikaiset ystävät taiteilija Osmo Rauhala, kirjailija Anni Kytömäki ja simpukka-asiantuntija Panu Oulasvirta. Mahdollisuus tutustua raakkunäyttelyyn kirjaston 3. kerroksessa. Lisätietoja: Kaarina Davis, nokianluonto@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47301/ n Kulttuuri- ja luontoretki Nokianvirran Kullaanvuoren ja Utolan kallioille 15.5. klo 10-12. Lähtöpaikka Lauttalan koulun pihalla Haavistontie 3. Tutustutaan alueen historiaan, virran jylhään geologiaan ja luontoon sekä alueelle tuleviin muutoksiin. Lisätietoja: Keijo Rantanen ja Kaija Helle, 0440177180, hellekaija@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47110/ n Roskankeräystapahtuma Kylmänojanpuistossa 19.5. klo 18. Tarkennamme tietoja lähempänä ajankohtaa, seuraa ilmoitteluamme. Lisätietoja: Tanja Malmberg, nokianluonto@gmail.com ja sll.fi/ tapahtuma/47114/ n Suunnittelemme retkeä Linnavuorelle 22.5. Lisätiedot varmistuvat lähempänä ajankohtaa. Retken toteutumista voi seurata nettisivultamme. Lisätietoja: Kaija Helle, 0440177180, hellekaija@gmail. com ja sll.fi/tapahtuma/47141/

Mäntän seudun yhdistys n Kevätkokous 29.3. klo 18. Mäntän lukion kirjasto, Koskelankatu 1, Mänttä. Sääntömääräinen kevätkokous. Kokouksen jälkeen kahvitarjoilu ja vapaata keskustelua luonnonsuojelusta. Lisätietoja: Sirkku Polvinen, 0503731283, sirkku.polvinen@taidekaupunki.fi ja sll.fi/tapahtuma/47227/ n Luonto- ja linturetki Porin rannikolle 14.-15.5. Merisatamantie 2, Pori. Majoittuminen hotelli Mäntyluodossa. Hotellimajoituksen hinta on 55 euroa/henkilö

Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys n Vuosikokous to 24.3. klo 18–20 Oriveden Kampuksen päärakennus, Koulutie 5. Tule mukaan suunnittelemaan tulevaa toimintaa! Kokouksessa valitaan myös puheenjohtaja ja osa hallituksesta 2-vuotiskaudelle. Lisätietoja Pekka Heikura p. 040 126 4720. n Hyvinvointimessuilla pönttöpaja sekä muuta asiaa luonnon tarjoamista hyvinvointitekijöistä, 14.5. klo 10–16, Ori

Luonnonsuojelija 1/2022

> 27

veden Kampus, Koulutie 5. Tutustumme myös Kampuksen puistoon ja sen puihin. Lisätietoja: Jyrki Heimonen, 050 5500 369.

Postiosoite: Keskijärventie 75, 82120 Keskijärvi Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi

Pälkäneen seutu n Vuosikokous 12.3. klo 15. Mikkolan navetan viereisen Pytingin yläkerrassa (ent. Luopioisten valtuustosali).

Keski-Karjalan Luonto n Tornien taisto 7.5. klo 5. Totkunniemen näkötorni, Kesälahti. Tornien taisto on BirdLifen järjestämä kilpailu, jossa pyritään havaitsemaan lintutornista mahdollisimman monta lajia kahdeksassa tunnissa. Yhdistyksemme alueella taistossa on mukana joukkueita usealla tornilla: Keski-Karjalan Luonnon joukkue on Kesälahdella Totkunniemen Hovimäen näkötornissa. Muita torneja: Tohmajärvellä Värtsilän Hopeakallion torni ja Peijonniemenlahden lintutorni sekä Rääkkylässä Oravilahden lintutorni. Lisätietoja: Kimmo Martiskainen, kimmartis@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47433/ n Pyhän Olavin retkeilyreitit 10.5. klo 18. Kiteen kirjasto, Opintie 9. Tietokirjailija ja luontokuvaaja Harri Ahonen kertoo Pyhän Olavin retkeilyreitistöstä. Ennen luentoa retki Päätyeenlahden rantaan klo 16. Mukaan märkään maastoon soveltuvat kengät. Lisätietoja: Kiteen kaupungin kirjasto, Jenna-Marie Laine, Kari Antikainen jenna.marie.laine@protonmail. com, kari.antikainen@telemail.fi ja sll.fi/ tapahtuma/47463/ n Pyhän Olavin retkeilyreitit 11.5. klo 18. Tohmajärven kirjasto, Kirkkotie 10. Tietokirjailija ja luontokuvaaja Har-

Tampereen yhdistys n Kevätkokous ja Petri Keto-Tokoin esitelmä 24.3. klo 18. Pääkirjasto Metson Pihlaja-sali, Pirkankatu 2, Tampere. Jos haluat osallistua etänä, ilmoita tästä 17.3. mennessä sähköpostiin sll.tampere@ gmail.com. Koronavirustilanteen vuoksi tilaisuus on ainoastaan yhdistyksen jäsenille. Tilaisuus alkaa Petri Keto-Tokoin esitelmällä Puiden asukkaat - Suomen puiden seuralaislajit -kirjan aiheesta. Lisätietoja: sll.tampere@gmail.com ja sll.fi/ tapahtuma/46776/ POHJANMAAN PIIRI Piirisihteeri Teemu Tuovinen, 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry POHJOIS-KARJALAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi

PEUKALOINEN: ESA ERVASTI

ri Ahonen kertoo Pyhän Olavin retkeilyreitistöstä. Lisätietoja: Tohmajärven kirjasto, Jenna-Marie Laine, jenna.marie. laine@protonmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47468/ POHJOIS-POHJANMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Kirsi Eskelinen, 041 3191 816, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-SAVON PIIRI Aluesihteeri Juha Ahola, 040 848 2869

Toimisto: Puijonkatu 15, 70100 Kuopio Avoinna ma ja to klo 13–17 Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi Kuopion luonnon ystäväin yhdistys n Linnunpönttötalkoot 26.3. Luontotupa, Puijonkatu 15, Kuopio. Tarkemmin aikatauluista ja päivän ohjelmasta myöhemmin. Lisätietoja: Mervi Hyvönen, mervi.t.hyvonen@gmail.com, lintukerho@klyy.fi ja sll.fi/tapahtuma/47248/ n Kevätvuosikokous 28.3. klo 18. Kuopion Lyseon lukio, Puijonkatu 18, Kuopio. Lisätietoja: Pekka Tenhunen, 0442892220, tenhunen.tenhunen@gmail.com ja sll.fi/ tapahtuma/47057/

”

Aina ei pääse maailmalle, mutta maailma voi aina tulla luoksesi.

4 nroa

20 € Tilaa lehti: maailmankuvalehti.fi/tilaa-maailman-kuvalehti/ ja lue verkossa maailmankuvalehti.fi

Maailman Kuvalehti – ikkunasi maailmaan

PEUKALOINEN: ESA ERVASTI

n Jäsenillat Luontotuvalla 8.3., 22.3., 5.4. ja 19.4. klo 17.00-18.30. Aiheina mm. Kallaveden kalat, muurahaiset, sudet ja muuttolinnut. Myös etäyhteydellä, ilmoittautuminen: tapahtumat@klyy.fi. Seuraa tiedotustamme: klyy.fi ja Facebook. Lisätiedot: Pekka Tenhunen, 0442892220. n Kevätvuosikokous 28.3. klo 18. Kuopion Lyseon lukio, Puijonkatu 18. SATAKUNNAN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, 044 0211 838, satakunta@sll.fi Postiosoite: Otavankatu 5, 28100 Pori Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry n Eurajoki-melonta 22 lauantaina 21.5. klo 14.30–18. Lähtö Kauttuan Alisenkosken suvannosta, Sepäntie 1, Eura. Maali Eurakosken Viinikkalanpuiston rannassa. Matkaa kertyy myötävirtaan noin 15 km. Reitti on retkimelontaan sopivaa joen yläjuoksua. Ennen melontaa klo 12–14 Ruukinpuiston Tallinmäellä lähtöjuhla. Tapahtuman tarkempi aikataulu ja ohjelma päivittyvät myöhemmin, seuraa: evsy.fi ja Facebookista Eurajoki ja Elävä Eurajoki. Melonnan järjestämiseen liittyy pandemiavaraus. Järjestäjät: Euran kanoottiklubi, Eurajoen vesiensuojeluyhdistys, Ala-Satakunnan ympäristöseura yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa. UUDENMAAN PIIRI Va. toiminnanjohtaja Lauri Kajander, 045 1140 088, uusimaa@sll.fi Erityisasiantuntija Jiri Räsänen, 044 2580 598, jiri.rasanen@sll.fi Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri). Tapahtumat Uudellamaalla: sll.fi/uusimaa/tapahtumat n Kevätkokous 4.4. klo 18. Etäkokous. Ilmoittautumislinkki tulee tapahtuman nettisivuille myöhemmin. Lisätietoja: Ursula Immonen ja sll.fi/tapahtuma/46993/ Espoon ympäristöyhdistys n Kevätkokous 21.3. klo 17.30, Espoo. Tilaisuudessa kuullaan myös esitelmä. Lisätietoja: Anni Simola, 0405122338, espoo@ sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47539/ n Kauriiden vaikutus luontoon – esitelmä ja jäsenilta 30.3. klo 18, Espoo. Syken Panu Kunttu kertoo kauriiden vaikutuksesta luontoon. Lisätietoja: Leena Kauppila, 0445995757, espoo@sll.fi ja sll. fi/tapahtuma/47533/ n Luomakunnan vartijat -elokuva ja keskustelua luontokadosta 31.3. klo 17.30. Espoo. Iiris Härmän elokuva Luomakunnan vartijat ja keskustelua ihmisen vaikutuksesta luontoon. Lipun hinta 8 euroa. Lisätietoja: Anni Simola ja Mikko Karttunen (Espoon kaupunki) , 0405122338, espoo@sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47527/. n Roskienkeruutalkoot Järvenperän ja Pihlajarinteen ympäristössä 9.4. Lisätietoja: Paula Mertsalmi, 0405415723, paula.mertsalmi@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/47200/ n Pörriäisniitty Espoossa torjuu luontokatoa 12.4. Länsituuli 1, Espoo. Lisätie-

toja: Espoon ympäristöyhdistys ry / Tapiolan eläkeläiset ry, Anni Simola / Sirkku Dölle, 0405122338, espoo@sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47507/ n Suomenojan lintutapahtuma Finnoolla 7.5. klo 10 (aika tarkentuu). Espyy osallistuu Suomenojan Luonnon organisoimaan lintutapahtumaan. Esittelemme toimintaamme ja samalla voit tutustua alueen rakentamisen vaikutuksiin. Lisätietoja: Anni Simola, 0405122338, espoo@ sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47511/ n Valko-, sini- ja keltavuokkoja Lasilaaksossa 14.5. klo 11. Lasten ja aikuisten yhteinen kevätretki Espoonlahden luonnonsuojelualueelle, Lasilaaksossa. Alueella myös lintutorni. Lisätietoja: Leena Kauppila, Eija Bär, espoo@sll.fi ja sll.fi/ tapahtuma/47515/ Helsingin luonnonsuojeluyhdistys n Luonto- ja liikuntaretki 19.3. klo 11. Myllypuron Alakivenpuisto, Helsinki. Tapaaminen bussin 92 päätepysäkillä Alakiventien päässä klo 11. Retki on esteetön ja helppo. Mahdollisuus kiivetä kuntoportaat. Ilmoittautuminen viimeistään 16.3. tapahtuman nettisivujen linkin kautta. Koronatilanteen takia osallistujamäärä on rajoitettu. Lisätietoja: Mirja Reijonen, Juha Karsikas, 0501420, reijonenmirja@ gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/46881/ n Torpan pääsiäistulet 16.4. Ulkotapahtuma Helsyn Torpalla Talosaaressa. Lisätietoa lähempänä tapahtuman verkkosivulla. Lisätietoja: Emilia Pippola, Mikko Niskasaari, Seija Keinänen, 0503011633, helsy@sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47244/ n Päivävaellus Helsingin seudulla vappuaattona 30.4.2022. Reitti ja muut lisätiedot löytyvät tapahtuman verkkosivulta lähempänä vaellusretkeä. Lisätietoja: Emilia Pippola, 0503011633, helsy@sll.fi ja sll.fi/tapahtuma/47497/ n Keväällä tulossa myös mm. kasvien tunnistus- ja geologiailta etätapahtumina sekä retkiä Kruunuvuoreen, Mustapurolle, Siilitielle, Sipoonkorpeen, Mellunkylänpurolle ja Pihlajamäkeen. Seuraa tapahtumakalenteria osoitteessa helsy.fi Keravan yhdistys n Roskatempauksessa siistitään Sampolan aluetta 6.3. klo 12. Tapaaminen Sampolan palvelukeskuksen edessä (uusi Virastotalo, Kultasepänkatu 7). Mukaan omat pihdit, jos on. n Roskatempaus Viertolassa 3.4. klo 12. Tapaaminen K-Citymarketin edessä, Nikonkatu 1. Mukaan omat pihdit, jos on. n Talviluonnon päivä Pihkaniityn kodalla 3.4. klo 11-13. Pihkaniityntie 120, Kerava. Ulkoliikuntaa, makkaranpaistoa ym. n Kevätkokous 24.3. klo 18. Keravan lukiolla, Keskikatu 5, Kerava. Ennen kokousta Pekka Hellström kertoo Keravan metsistä. n Metsäjoogaa Pihkaniityssä 9.4. klo 11. Ohjaajana Sanna Höhnle. Tapaaminen Pihkaniityn kodalla, Pihkaniityntie 120, Kerava. n Muutokset mahdollisia, seuraa: sll.fi/ kerava Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys n Kevätkokous 29.3. klo 18. Tarkemmat tiedot lähempänä kokousta: www.sll.fi/ lohja

MIKÄ OLI LEHDEN PARAS JUTTU? Äänestä tämän lehden parasta juttua osoitteessa sll.fi/parasjuttu

Voit lähettää vastauksesi myös postikortilla osoitteeseen: Luonnonsuojelija-lehti / Luonnonsuojeluliitto, Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki. Muista merkitä korttiin nimesi ja postiosoitteesi. Vastanneiden kesken arvotaan koottava linnunpönttö (arvo 29,90 €).

Aktiivin muistilista Luontokato vai luontoteko -kampanja on alkanut. - Seuraa tapahtumailmoittelua ja osallistu! tulevan loman majoituspaikka vielä - Onko valitsematta? Tai tarvitseeko kohteessa kartan?

Liiton jäsenedut löydät, mukana myös uusi alennus eli 15 % alennus Karttakaupasta: sll.fi/jasenelle

liittokokous järjestetään - Luonnonsuojeluliiton 3.–4.9.2022 Porissa. Merkitse kalenteriin! omat jäsentietosi jäsenrekisteristä: - Tarkista rekisteri.sll.fi/jasentiedot. Löytyyhän sieltä sähköpostiosoitteesi?

Luonnonsuojelija 1/2022

EEMELI PELTONEN

Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys n Vuosikokous 30.3. klo 18. Voimalan kerhohuone, Paloheimonkatu 2, Riihimäki. Sääntömääräinen vuosikokous ja Sakari Savolainen esittelee luontokuvia kansallispuistoista. Lisätietoja: Harri Heinonen, heinosen.harri@gmail.com ja sll. fi/tapahtuma/47414/ Vantaan yhdistys n Koko perheen luontokoulusunnuntai 27.3. klo 10. Sotungintie 25 A, Vantaa. Aiheena Maapallon jaottelu erilaisiin vyöhykkeisiin, kuten aikavyöhykkeet ja kasvillisuusvyöhykkeet. Tapahtumassa luontokahvila. Sään salliessa makkaranpaistoa nuotiolla. Lisätietoja: Veera Piironen, veera.piironen@gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/45218/ VARSINAIS-SUOMEN PIIRI Aluepäällikkö Hannu Klemola, 040 3725 301, 02 2355 255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, Facebook: Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri n Perinnemaisemien hoitotalkooleiri 28.4.–1.5. Paraisten Jungfruskärissä. Majoitus teltoissa tai puolijoukkueteltassa, lämmin makuupussi mukaan. Leiri järjestetään yhdessä Metsähallituksen

Luonnonsuojelija 1/2022

kanssa. Ilmoittautuminen (oma nimi, yhteystiedot ja mahdollinen erikoisruokavalio) ja lisätiedot: varsinais-suomi@sll. fi, 0403725301. Ilmoittautuminen on sitova. Ilmoittautuminen 30.3. mennessä, peruutukset 8.4. mennessä, myöhäisemmät vain lääkärintodistuksella. Saarella esiintyy punkkeja. Leirille otetaan 20 henkilöä. Huomioi terveydentilasi, koska apu syrjäiseltä saarelta on matkan päässä. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys n Pöllöretki 2.3. klo 17.20. Kokoontuminen Raision kaupungintalon edessä, Nallinkatu 2. Lähtö retkelle kimppakyydein klo 17.30. Pukeudu lämpimästi ja ota lämmintä juotavaa mukaan. Lisätietoja: Kauko Häkkilä, 0407560842, kauko.hakkila@ gmail.com ja sll.fi/tapahtuma/46962/ Turun Luonnonsuojeluyhdistys n Kevätkokous 7.4. klo 18. Luonnonsuojelukeskus, Martinkatu 5, Turku. Koronatilanteen vaatiessa hybridi- tai etäosallistumisesta ilmoitetaan yhdistyksen jäsenkirjeessä. Lisätietoja: Jakke Mäkelä, 0503663418 LUONTO-LIITTO Toimisto: Mannerheimintie 109, 00280 Helsinki, p. 09 648 4420 Seuraa: luontoliitto.fi/tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

n Pöllö- ja tähtiretki – The Owl and Star Trek Sipoonkorvessa 5.3. klo 16 – 6.3. klo 14. Talvi ja alkukevät ovat parasta aikaa kuunnella pöllöjen huutelua – ja tietenkin yöllä! Retkeilemme iltasella Sipoonkorpeen Kalkkiruukin laavulle, missä vietämme yön nukkuen vähän ja valvoen paljon pöllöjä kuunnellen. Majoitumme laavussa tai omassa teltassa. Retki on tarkoitettu yli 15-vuotiaille. Pakkaa mukaan lämpimästi vaatetta, makuupussi ja -alusta sekä omat eväät. Lisätietoja: retkiryhma.pkseutu(at)luontoliitto.fi n Kuukausikokous. Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin hallitus ja aktiiviporukka kokoustavat 8.3. klo 17.15 alkaen joko etänä tai toimistollaan Turun Kupittaalla. Pääset mukaan ottamalla yhteyttä: vasp@luontoliitto.fi n Päiväretki Mynttilän metsään Espooseen 12.03. klo 10–14. Junaradan ja rakentamisen uhkaama Mynttilän metsä on arvokas, käymisen ja tutkimisen arvoinen paikka! Retkelle ovat tervetulleita mukaan kaikenikäiset metsistä kiinnostu-

neet. Tutustumme jäkäliin, sammaliin ja muihin metsän usein huomaamattomiin mutta korvaamattoman tärkeisiin asukkeihin luuppien ja suurennuslasien avulla – evästaukoa unohtamatta. Tapaaminen Kauklahden juna-asemalla klo 10. Lähtö Kauklahden asemalta klo 10. Retken pituus on 2-3 tuntia. Mukaan lämpimät, säänmukaiset vaatteet ja omat eväät. Ilmoittautumiset 1.3 mennessä. Lisätietoja Joona Wallman, joonawee@gmail.com n Power Shift -ilmastotapahtuma Nuorten ilmastotapahtumassa lyömme viisaat päämme yhteen ja luomme uutta, ilmastonmuutosta hidastavaa toimintaa! Vuoden 2022 Power Shift järjestetään Espoossa Haltian luontokeskuksessa 18.– 20.3.2022. Power Shiftin ohjelma muodostuu kiehtovista luennoista, työpajoista ja iltaohjelmasta. Yhteyshenkilö: Henna Kurki, p. 0400371258 Seuraa meitä Instagramissa @powershiftsuomi ja Facebookissa @Power Shift Suomi n Leirinohjaajakurssi 18.3. klo 18 – 20.3. klo 14. Paikka: Östersundomin leirikeskus. Tämän kurssin käytyäsi voit hakea Luonto-Liiton leireille ohjaajaksi! Voit kysyä lisätietoja Petrolta: petro.pynnonen@luontoliitto.fi n Retki Repovedelle 1.–3.4.2022. Repoveden jylhän kauniit maisemat kutsuvat! Majoitus tapahtuu mukavasti Karhulahden vuokrakodassa. Retki on tarkoitettu yli 15-vuotiaille ja soveltuu hyvin aloittelevillekin retkeilijöille. Hinta 20 euroa, sisältää matkat Helsingistä, majoituksen ja tapaturmavakuutuksen. Lisätietoja Joonalta: joonawee@gmail.com. n Keppieläinretki Töölönlahdella 2.4. klo 12–15. Viime syksynä ihanaa palautetta saanut keppariretki on täällä taas! Tällä kertaa valjastetaan ratsut ja suunnataan Töölönlahden monipuolisiin maisemiin Ina-ohjaajan johdolla. Kuka sanoi, että ratsun täytyy aina olla hevonen? Tällä retkellä voit ratsastaa vaikka rusakolla tai ahvenella. Retki on suunnattu n. 8 - 13 -vuotiaille, myös huoltajat ovat tervetulleita. Tapahtuma on maksuton. Ilmoittaudu viimeistään 30.3. osoitteeseen lup-lapset@luontoliitto. n Luonto-Liiton Kevätpäivät 8.–10.4. Taivassalossa Tippsundin leirialueella. Tapahtuman järjestää Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri. Kevätpäivien 2022 teemoina ovat jälleennäkemiset ja uudet ystävät.Lue lisää: https://kevatpaivat22.blogspot.com/ n Mökkiviikonloppu Teijossa. Opitaan retkeilytaitoja ja vietetään aikaa alkukesän metsän vehreydessä kuljeskellen! 27.5.–29.5. Teijon kansallispuistossa. Retken järjestävät yhteistyössä Luonto-Liiton Varsinais-Suomen, Hämeen ja Uudenmaan piirien nuorten retkiryhmät: Teijoon matkaa osallistujia niin Tampereelta, Turusta kuin Helsingistäkin. Salon juna-asemalta reissataan loppumatka yhdessä bussilla. l

Tule mukaan! Menovinkit netissä: sll.fi/tapahtumat

Ilmari Räsäsen säätiö jakaa apurahoja

Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa 60-vuotisjuhlavuoden

APURAHOJA Ilmari Räsäsen säätiön tarkoituksena on luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen viljelyn edistäminen sekä perinnemaisemien vaaliminen. Säätiö jakaa useampia pienehköjä apurahoja tarkoitustaan edistäviin hankkeisiin. Vuonna 2022 jaetaan noin 10 000 € pääosin käytännön toimintaan, joka tukee luonnonsuojelua ja perinnemaisemien säilymistä. Hakuaika päättyy 31.3.2022 ja vapaamuotoiset hakemukset, josta tulee ilmetä haettavan rahoituksen käyttötarkoitus (käyttösuunnitelma ja kustannusarvio), tulee lähettää sähköpostilla PDF-muodossa osoitteeseen ristosulkava3@gmail.com. Hakemuksissa tulee mainita hankkeen vastuuhenkilön yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköposti) sekä pankkitilin numero, jonne mahdollisesti myönnettävä apuraha maksetaan. Ajoissa saapuneet hakemukset arvioidaan säätiön hallituksessa. Päätökset julkistetaan ja apurahan saajille ilmoitetaan viimeistään toukokuussa 2022. Apurahaa saaneiden tulee ilman erillistä pyyntöä raportoida apurahan käyttö ja sillä toteutetut toimet vuoden 2022 loppuun mennessä. Lisätietoja: Risto Sulkava (ristosulkava3@gmail.com) ja Harri Hölttä (harri.holtta@sll.fi) sekä ilmarirasasensaatio.fi

luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Painoalueena on edellisten vuosien tapaan Itämeren ja sen valuma-alueen ekosysteemien suojelua edistävät tutkimukset ja hankkeet. Hakuaika on 24.1.–31.3.2022 Itämeri-rahastosta jaetaan yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön (Wärtsilä Oyj:n nimikkoapuraha) ja pienempiä apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan yksi puolen vuoden työskentelyapuraha ja pienempiä apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Luonnonsuojelurahastosta jaetaan apurahoja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluun liittyvään tutkimukseen ja suojelua edistäviin hankkeisiin. Lisäksi jaetaan yksi tai kaksi apurahaa nuorelle tutkijalle soiden tai metsien suojelututkimukseen (Tapio Lindholmin muistoapuraha). Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu sähköisellä hakulomakkeella, johon tulee liittää mm. tutkimus- tai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön www-sivuilta hakuajan alkaessa. Sähköiset hakemukset liitteineen toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön sähköiseen apurahajärjestelmään viimeistään torstaina 31.3.2022. Lisätiedot: pääsihteeri Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.fi ja www.luonnonsuojelunsaatio.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus

Ilmoittamalla Luonnonsuojelijassa tavoitat ekologisesti valveutuneita, ympäristöstä ja retkeilystä kiinnostuneita luonnonystäviä ympäri Suomea ja tuet suomalaisen luonnon suojelua.

www.sll.fi/luonnonsuojelija

Hae apurahaa

Suojellaan

yhdessä

LUONNON monimuotoisuutta

Kannatusyrityksille -40 % ALENNUS www.vuokonluonnonsuojelusaatio.fi

HAKUAIKA 1.2.-31.3.2022 Luonnonsuojelija 1/2022

ekoelämää

Teksti ja kuva JENNI HAMARA

5 vinkkiä

ekologisempaan autoiluun Säkyläläinen liikenneopettaja Maria Silén harrastaa auringon nousujen ja laskujen kuvaamista. Pyhäjärvi ja Helsingin merelliset maisemat ovat usein aiheina Mamaartphotos-instagram-tilillä, jota seuraa ympäri maailmaa 58 000 ihmistä.

AUTOILU ON MONELLE luonnosuo-

jelijalle vaikea aihe. Harva mainostaa autonkäyttöään. Mieluummin vertaillaan talvipyöräilyyn sopivien menopelien ominaisuuksia. Moni luonnonsuojelija kuitenkin autoilee. Kiinnostaviin luontokohteisiin pääsy vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa julkisilla kulkuvälineillä. Luonnonsuojeluliiton jäsenistä usea asuu maaseudulla, jossa linja-auton varassa elo vaatii motivaatiota. Luontokartoittaja hurauttaa etäiseen kohteeseen helpoiten autolla. Jopa Pentti Linkola taipui hankkimaan auton, kun kalasaaliiden kärrääminen pyörällä myyntiin kävi liian raskaaksi. Suomessa keskimäärin 84 prosentilla täysi-ikäisistä on voimassa oleva henkilöauton ajoon oikeuttava ajokortti. Miten voi kehittää omaa autoiluaan vähemmän luontoa kuormittavaksi? Luonnonsuojelija-lehti kysyi vinkkejä 25 vuotta liikenneopettajana toimineelta Maria Siléniltä.

Valitse sopiva auto käyttötarkoitukseen

Mieti, mihin käytät autoasi ja kiinnitä huomiota polttoaineen kulutukseen. Saman kokoinen ja yhtä turvallinen auto saattaa kuluttaa eri määrän polttoainetta. Olen törmännyt tilanteeseen, jossa vasta ajokor-

Luonnonsuojelija 1/2022

tin saanut nuori hankki ensimmäiseksi autokseen takavetoisen vanhan Volvon, joka kuluttaa 15 litraa sadalla kilometrillä. Pian alkoi kelvata äidin 3–4 litraa kuluttava Polo lainaan,

”

Samassa perheessä sama auto voi kuluttaa eri määrän polttoainetta eri kuskien ajamana. kun rahat loppuivat. Autoa ei aina tarvitse omistaa itse tai sen voi jakaa muiden käyttäjien kanssa. Varsinkin kaupungissa asuville on tarjolla monenlaista yhteiskäyttö- ja vuokrauspalvelua.

Ennakoi ja unohda kiire

Sillä, miten autoa ajetaan, on polttoaineen kulutukseen ja auton kulumiseen suuri merkitys. Oikeat vaihteet, oikeat kierrosluvut ja moottorin esilämmitys ovat olennaisia.

Ennakoiva ajattelu ja ajotapa vähentävät kulutusta. Pidä kunnolliset turvavälit ja varaa aina kymmenen sekuntia aikaa reagointiin. Pyri ennakoimaan tilanteita valmiiksi, ettei tule yllätyksiä. Se, joka osaa ennakoida, joutuu pysähtymään harvemmin. Mitä vähemmän pysähdyksiä, sitä vähemmän kulutusta. Samassa perheessä sama auto voi kuluttaa eri määrän eri kuskien ajamana. Jos aina on kiire, se maksaa lompakolle ja luonnolle. Stressi ja ajaminen eivät kuulu yhteen.

Huolla autoa säännöllisesti

Muista tarkistaa rengaspaineet tasaisin väliajoin ja esilämmitä auto. Jo muutamalla plusasteellakin kannattaa iskeä lämmitysjohto nokkaan. Putsaa kunnolla lumet, ettei auton päälle jää kuormia. Jos on kymmenen senttimetriä lunta auton päällä ja kuljettaa suksiboksia koko talven katolla, niin kuluu yksi litra enemmän polttoainetta 100 kilometrillä. Autoa pitää kohdella herrasmiesmäisesti, niin se palvelee pidempään.

Nopein reitti ei aina ole paras valinta

Ei ole pakko ajaa moottoritietä. Katso vaihtoehtoisia reittejä. Jos esimerkiksi matkaa Helsingistä Turkuun

eikä ajankäytöllisesti ole nuukaa 15 minuutin tarkkuudella, voi yhtä hyvin ajaa vanhaa Turuntietä, jossa on kahdeksankymmenen nopeusrajoitukset. Syntyy useiden litrojen säästö, jos moottoritiellä on 120 rajoitukset ja vanhalla tiellä 80. Autot on suunniteltu niin, että pienin kulutus saavutetaan 80 kilometriä tunnissa nopeudessa. Aja siis kahdeksaakymppiä.

Vältä tyhjäkäyntiä

Huolellisella ajamisella saavutettu hyöty saatetaan nopeasti tuhota tyhjäkäynnillä. Lain mukaan maksimityhjäkäyntiaika on kaksi minuuttia ja yli 15 asteen pakkasella neljä minuuttia. Myös infrastruktuurin suunnittelulla, kuten älyliikennevaloilla, voidaan vähentää tyhjäkäyntiä. Uusissa autoissa alkaa usein olla toiminto, joka pysäyttää tyhjäkäynnin itsestään liikennevalojen ajaksi.l

Seuraa Instagramissa Maria Silénin maisemakuvia @mamaartphotos

Lempipaikka Vesi silkkiä ja kermaa Lempipaikkani on Heinäveden Kermajärven rannat. Lapsena uimme järven silkiltä tuntu vassa vedessä siskojen ja serkkujen kanssa tuntikausia, kunnes emme pysyneet enää vä symykseltä jaloillamme. Kermajärvi kuuluu Suomen har voihin kirkasvetisiin järviin. Ilta-auringossa voi nähdä use ankin metrin syvyyteen. Se taika, jota Heinävesi minulle edustaa, on vain vah vistunut aikuisuuden myötä. Globaalien ympäristökriisien edetessä yhä synkempään suuntaan Heinäveden turval linen luonto, hiljaisuus, raikas ilma, luonnonantimet ja us komaton tähtitaivas tuntuvat epätodellisilta. Miten täl laista voi edes olla enää olemassa? Vielä epätodellisemmalta tuntuu se, että joku voi kat sella näitä maisemia ja todeta: tässä kaivos olisi hyvä. Kaivoksen uhka edustaa minulle koko aistimaailman muutosta. Jos kaivos toteutuisi, hiljaisuus vaihtuisi jär ven yli kuuluvaan kaivoksen ja rekkaliikententeen jylinään, marjat ja sienet peittyisivät grafiittipölyyn ja tähtitaivas himmenisi kaivoksen valojen loisteessa. En pysty enää katsomaan näitä maisemia ajattele matta kaivosta ja mitä se veisi mennessään. Uskon kaikesta huolimatta siihen, että ennemmin tai myö hemmin jokin tuuppaa Suomen kaivospolitiikassa liik keelle sellaisen positiivisten muutosten vyöryn, ettei sitä pysäytä mikään. Anna Pulkka Kaivoskoordinaattori Suomen luonnonsuojeluliitto

Luonnonsuojelija 1/2022

PALOMA HANNONEN Metsäasiantuntija Kirjoittaja on tullut ajatelleeksi, että paikkojen lisäksi on mahdollista matkustaa ajassa.

Minulla on lähimetsässäni paikka, jossa maata peittää monivihreät sammalet, ja suurissa kuusissa huojuu tuuli. Maassa on paksu kaatunut koivun runko ja rungolla kääpiä. Huhtikuisena lauantaina sinne paistaa kuusten latvojen lomasta aurinko. Voin istua lahopuuhun nojaten, kasvot siihen suuntaan, jossa tiedän meren olevan. Tuolloin kuulen peipot, tiaiset, mereltä lokit, puukiipijät. Hyvällä tuurilla voin riisua kaulahuivin. Sisuksissa heräilee toivo.

Kesäkuun loppupuolella saman lahopuun kylkeen on vaikea istuutua. Maa on hyvin kostea. Kaatuneen puun aukkoon kasvaa tilasta riehaantuneita oravanmarjoja ja heiniä. Kun on itse hiljaa, kuulee surinaa ja pörinää, suhahtelua ja rapinoita. Metsä on huvittavuuteen asti vauhdikas. Lokakuisena viikonloppuna parasta on pienen aukon vieressä sijaitseva maja, jonne voi lasten kanssa mennä syömään eväitä. Eväiden kannattaa sisältää omenapiirakkaa. Vaeltavat limasienet etenevät muiden ulottuvuuksien ajassa.

Hempeän vaaleanpunainen sudenmaito ja kirkkaankeltainen parnanvoi. Jos aurinko tulee esiin, on kumarruttava kuustentaimien tasolle, jotta saa pyydysettyä valon juovat omien kasvojen uurteisiin. Lokakuun valo on harras. Sitä ei tuhlailla. Tammikuussa kaupunki on harmaa. Metsä ei. Tällöin mielitiettyni ei koreile runsaudella. On aikaa ja tilaa huomata puiden runkojen monet sävyt, jäkälät, sammalet, kaarnan ja itse puidenkin piirteet. ”Tööt”, sanoo punatulkku. Räntä sataa isoina märkinä rukkasina. Nenä tuntuu nopeasti kylmältä, hengitys huuruaa, varpailla on onnellisen lämmin kuivissa villasukissa.

RAISA RANTA / LUONNONSUOJELULIITTO

Sanoja luonnosta

Hudit ja osumat

Se [ruokahävikin puolittaminen], samoin kuin kierrätys, ovat siitä kiitollisia ilmastotoimia, etteivät ne uhkaa taloudellisia valtasuhteita. Rakenteita ei tarvitse muuttaa ja kaikki voi muutenkin jatkua ennallaan. Riikka Suominen, Image 1/2022

Tutkijoiden mukaan varakkaimpien ihmisten päästöjen vähentäminen voisi olla nopein tapa saavuttaa #ilmasto tavoite. Rikkain 10 % kun tuottaa lähes puolet maailman päästöistä. @MariPantsar, Twitter 7.2.2022

En ole huolissani, että luonnon monimuotoisuus katoaisi. Se vain muuttaa muotoaan. Yksisilmäisyys ei sovi suomalaiseen metsäpolitiikkaan. Jari Leppä, Yle 15.12.2021

Lasse J. Laine, YLE:n Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmassa 12.2.2022

Luonnonsuojelija 1/2022

MIIA PIETILÄINEN

Yksittäisen ihmisen tehokkain keino auttaa lintuja ja hyönteisiä on valjastaa oma puutarha luonnon monimuotoisuuden asialle.

luontokauppa.fi @ luontokauppa # norppatuote

Autetaan yhdessä lintuja ympäri vuoden! Asiakkaiden toiveesta Luontokaupasta löytyy nyt valikoima Suomessa valmistettuja itsekoottavia linnunpönttöjä ja lintulautoja. Tuotteet toimitetaan litteässä pakkauksessa ja niiden kokoaminen on helppoa ja hauskaa puuhaa. Aloita lintuharrastus ja lue tuotteiden tarina verkkosivuiltamme luontokauppa.fi/tarinat

KOOTTAVA LINTULAUTA

24,90 Muista 10 % jäsenalennus!

KOOTTAVA

LINNUNPÖNTTÖ

29,90 Muista 10 % jäsenalennus!

Luonnonsuojeliiton jäsenenä suojelet suomalaista luontoa niin omalla paikkakunnallasi kuin koko Suomessa. Jäsen maksu on 38 euroa vuodessa.

Jäsenetuna saat mm. Luonnonsuojelija-lehden, 10 % alennuksen Luontokau pan tuotteista sekä Suomen Luonto -lehden jäsenhintaan.

Liity jäseksi: sll.fi/liity Puh 09 2280 8210 Tutustu tuoreisiin jäsenetuihin: sll.fi/jasenelle

Liity norppajengiin! Luonnonsuojelija 1/2022

IRTONUMERO 5 €

M EILLÄ ON UNELMA. HALUAMME KOTIMAAN, JOSSA LUONTO EI KATOA YMPÄRILTÄMME. SILLOIN MYÖS MEILLÄ IHMISILLÄ ON TULEVAISUUS. TULE MUKAAN TEKEMÄÄN LUONTOTEKOJA.

sll.fi/luontokato

Luonnonsuojelija 1/2022