Luonnonsuojelija 2/2020 by Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 2/2020 hinta 5 euroa sis. alv

Mieli lepää lähimetsässä ja luontopihassa

Näin pääsemme vahvempana ulos koronakriisistä

Iijoesta alkaa jokiluontomme vapaustaistelu

SAUKON MUOTOKUVA Saukon elämänkerta on selviytyjän tarina. Miten vesiemme muut lajit voivat?

Luonnonsuojelija 2/2020

Ville Lehvonen

• Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Luonnonsuojelijan elämä Kevät toi, kevät toi… lauloi Pentti Linkola kertomansa mukaan usein keittiössään aamusta, omilla sanoillaan. Kevät myös vei Suomen tunnetuimman luonnonsuojelijan. Viikkoa ennen huhtikuista kuolemaansa Linkola ehti vielä kommentoida koronapandemiaa Kulttuuritoimitukselle. Hän ajatteli sen auttavan jotakin, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa. ”Nyt ihminen kiihtyy, kun sen taloutta uhataan, ei maapallon takia.” Linkola muistutti usein, että meitä ihmisiä on täällä maailmassa liikaa. Hän piti ihmisistä muttei ihmiskunnasta. Kun suomalaisia pyydetään sanomaan joku luonnonsuojelija, niin ensimmäisenä mainitaan Linkola. Hän itsekin halusi olla nimenomaan luonnonsuojelija, ei edes ympäristönsuojelija. Helsinkiläisestä koulupojasta kasvoi intohimoinen

ornitologi, 25-vuotiaana ammattikalastaja. Toisinajattelija kirjoitti, retkeili ja näytti esimerkkiä. Linkolalla oli rauhallinen tapa puhua, mutta terävät ja kovasanaiset analyysit ympäristön tilasta. Hän osasi havainnoida, katse lävisti aikamme. Filosofi, akateemikko Georg Henrik von Wright ilmaisi saman kirjeessään: ”Totuuden näkijänä olette, ainakin tässä maassa, selvin ja syvällisin”. Linkola ei ollut lainkaan poliitikko. Mutta syväekologinen profeetta, älykkö, huutavan ääni korvessa hän oli. Linkola oli ihmisenä mitä ystävällisin, silti veljensä mukaan välillä mitä itsekkäin. Ristiriitainen, omaehtoinen, huippukuntoinen, käytännön tekijä ja ajoin luonnon tuhoutumisesta masentunut. Perhe eli köyhyysrajalla, kun kalansaaliit hupenivat. Perintörahansa hän sijoitti perustamaansa Luonnonperintösäätiöön. Sen onnistumiset toivat vanhuusvuosiin lohtua.

Suomen luonnonsuojeluliiton perustamiskokouksen kutsui koolle hänen isänsä Kaarlo Linkola. Pentti-poika oli viisivuotias. Omena ei pudonnut kauas pihapuusta. Liitto palkitsi pojan Ympäristöpalkinnolla, vuonna 1998 elämäntyöstä Suomen luonnon hyväksi. Linkola on saattanut hyvinkin pitää hyvänä, että Luonnonsuojeluliitto otti painopisteekseen lähivuosiksi vedet – ne toivat hänellekin niukan elannon pöytään. Linkolan muotoilema ajatus ihmisestä yhtenä eläimenä eläinten joukossa on avain hänen ajattelunsa ymmärtämiseen. Tässä numerossa esittelemme, kuin tähän sopien, joitakin vesiemme eliölajeja. Kotiseutunsa Valkeakosken Sanomille haastattelussa 26.11.2018 hän sanoi: ”Kuolemasta ajattelen niin, että ihminen on lopullisesti kuollut vasta sitten, kun kukaan ei enää muista häntä.” Linkolan puheääni oli ajatusten voimaan verrattuna yllättävänkin hiljainen. Mutta kaiku kantaa. Luonnonsuojelija on kuollut – eläköön luonnonsuojelija.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 2/2020, toukokuu 46. vuosikerta, ISSN 0788-8708

Liity jäseneksi: sll.fi/liity Lue lehteä verkossa: sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimituspäällikkö, taitto: Liisa Hulkko Toimittajat: Oona Lohilahti, Jukka-Pekka Ronkainen Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Kirjoittajat 2/2020: Marja Haatanen, Pirjo Itkonen, Johanna Mehtola, Virpi Sahi, Ismo Tuormaa Kannen kuva: Klaus Welp, pohjakuva Shutterstock Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Ympäristö: Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille. Tilaushinta 2020: ilmainen jäsenille ja kuukausilahjoittajille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa 2020 (aineistopäivä suluissa): 2.3. (11.2.), 18.5. (28.4.), 24.8. (4.8.) ja 23.11. (3.11.) Ilmoitushinnat 2020: 1/1 sivu 2 500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Rahankeräyslupa RA/2016/780, sll.fi/rahankerayslupa Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton jäsen

Luonnonsuojelija 2/2020

”

Suomalaisina meillä on etuoikeus nauttia upeasta vesiluonnostamme.

Ian Wagg

Auta lähivesiä, ryhdy lähettilääksi

• Sisällys Jenni Haukio valitsee luontorunokilpailun voittajan.

Mikä kukka?

Jenni Haukio & luontorunot

Tasavallan presidentin kansilia

Mikko Muinonen (CC BY-NC-ND 2.0)

5 Runoilla voi suojella 6 Viisi askelta luontopihan perustamiseen Monimuotoinen luontopiha auttaa pölyttäjiä ja puutarhuria itseään.

7 Salaisessa uimapaikassa erämaan tuntu

Liisa Hyttinen löysi lempiuimapaikkansa retkeillessään.

9 Lähimetsät rauhaan hakkuilta

Lähimetsät voitaisiin jättää pääosin metsänhoidon ulkopuolelle.

10 Tervetuloa, uusi maailma Kriisistä voidaan päästä ulos vahvempina, jos valitaan oikea tie.

18 Muotokuvat pinnan alta Vesilajit kertovat tarinoillaan Suomen ainutlaatuisten vesien tilasta.

22 Iijoki murtaa padot IIjoki on ensimmäinen suuri joki, jonka kalatalousvelvoitteet avataan.

26 Voimaa luonnosta Poikkeuskevät on saanut ihmiset etsimään tasapainoa luonnosta.

Pirjo Itkonen

28 Tunnistatko nämä 10 luonnonkukkaa? Luonnonkukkien päivää vietetään omilla pihoilla ja lähiluonnossa.

Vinkkejä luontopihaan

31 Hiitolanjoen uusi elämä Laatokalta Saimaalle -hanke hoitaa alueen rantoja ja vettä.

Luonnonsuojelija 2/2020

Juho Holmi (CC BY-ND 2.0)

• Vink vink

Lehti täynnä kesää!

Allekirjoita Luontovetoomus

Luonnonsuojeluliitto tarjoaa etuja jäsenilleen. Uusimpana on 10 % alennus kotimaista ruokahävikkiä vastaan taistelevassa fiksuruoka.fi-verkkokaupassa. Aiemmin kerrottiin Ruohonjuuri-liikkeen ja Weecos-markkinapaikan eduista. Tutustu //sll.fi/jasenelle// ja päivitä yhteystietosi: //rekisteri.sll.fi/jasentiedot//

Luonnonsuojeluliitto avasi 6.5. Luontovetoomuksen, jolla haluamme antaa maan hallitukselle tärkeän viestin: koronaviruksen jälkeisen talouselvytyksen on suojeltava ilmastoa, vesistöjä ja luontoa. Allekirjoita ja vaadi kanssamme tervettä ja turvallista tulevaisuutta: //luontovetoomus.fi//

Juhannusta kohti!

Valmistaudu keskikesän juhlaan Luonnonsuojeluliiton Veden äärellä -juhannuskalenterin luukkuja availlen! Kalenteri aukeaa Facebookissa ja Instagramissa 1.6. tarjoillen kesätunnelmia erityisesti vesiluonnon ihmeistä. Virittäydy juhannustunnelmiin avaamalla päivän luukku: //facebook.com/luonnonsuojeluliitto// ja //instagram.com/luonnonsuojeluliitto//

• Yhteistyössä

Lahjoita lähiluonnolle

Satuhieronnolla tukea luonnonsuojeluun

Tehokkain keino suojella lajeja on suojella niiden elinympäristöt. Luonnonsuojeluliiton kuukausilahjoittajana suojelet lähimetsien asukkaita. //sll.fi/lahjoita// RA/2016/780

Ilpo Aalto

Tarina ja Kosketus Oy tuo myönteisen kosketuksen ja satujen yhdistämisen viestiä tunnetuksi perheille, varhaiskasvattajille sekä lasten parissa työskenteleville terapeuteille. Luonnolla on tärkeä merkitys satuhierontatarinoissa: ”Luonnossa meidän on helppo rauhoittua ja olla läsnä. Tarinan myötä lapsessa voi herätä kiinnostus tutustua Suomen upeaan luontoon ja vaalia sen hyvinvointia”, toteaa Sanna Tuovinen Satuhieronnasta. Tarina ja Kosketus on ohjannut osan ennakkomyyntituotteidensa tuotoista Suomen luonnonsuojeluliitolle metsien ja saimaannorpan suojeluun. Tutustu: //sll.fi/2020/03/17/tarina-ja-kosketus-satuhieronta//

Kuvat: Fiksuruoka.fi Raisa Kyllikki Ranta, Adams

Kesä on ovella. Pääskyjen jokainen kaarros taivaalla keventää hieman ihmisten murheita, ja perhostenkin lento on taas ilonamme. Suomen kesä on tavoiteltu paikka muillekin kuin ihmisille: sinne kuoriudutaan perhoskotelosta, sinne saavutaan Afrikasta kuten pääskyt, pajulintu ja rantasipi. Kukat, pääskyt, apolloperhonen, kovakuoriaiset, koko suurenmoinen suviluonto kukoistaa Suomen Luonnon kesänumerossa, joka ilmestyy 11. kesäkuuta. Lehdessä tutustutaan Saarenmaan Vilsandissa elävän virolaiskirjailija Tõnu Õnnepalun ajatuksiin elämästä ja luonnosta. Kotimaan kamaralla Suomen Luonto liikkuu sekä merensaaristossa että Saimaalla. Tilaa jäsenhintaan ja lue myös diginä: //suomenluonto.fi/tilaalehti//

Taas uusia jäsenetuja

Teksti Mari Laakso

Luonnonsuojelija 2/2020

Runoilla voi suojella Jenni Haukio on suojellut pitkään Suomen luonnon päivää. Vielä pidempään hän kirjoittanut runoja. Teksti Matti Nieminen, kuva Aarre-lehti / Maria Miklas

”Suomalainen runous on elinvoimaista ja monimuotoista; se kukoistaa omaäänisenä eri tyylilajeissa.” Tasavallan presidentin puoliso rouva Jenni Haukio pohtii suhdettamme runouteen ja luontoon. ”Uskon, että runouden välityksellä itse kunkin luontosuhde voi kehittyä välittävämmäksi. Runous voi osoittaa epäkohtia, kyseenalaistaa vahingollisia käytäntöjä, herättää tuntemaan myötätuntoa ja kunnioittamaan sitä, mikä on ainutkertaista ja haurasta.” Haukio on kirjoittanut jo kolme omaa runokirjaa. ”Neljäs tulee, mutta sen aika ei ole vielä.” Jos pitäisi valita, kirjoittaako ensin runon kapustarinnasta, raakusta vai pihlajasta, hän valitsisi ensimmäisen. ”Runohistoriani alkutaipaleella kuuluin Grupo Kapustarinta -nimiseen esiintyvään ryhmään.” Entä kuinka voi päästä alkuun omien runojen kirjoittamisessa? ”Kannattaa antaa mielen operoida mahdollisimman vapaasti ja pidikkeittä; runous ei takerru estoihin ja sovinnaisuuksiin. Jos itse tuotettu teksti tuntuu liian intiimiltä, kannattaa opetella etäännyttämistä. Hyväksi kirjoittajaksi oppii ennen kaikkea lukemalla runsaasti eri aikakausilta ja tekijöiltä.” Ketä voisi lukea tällaisena keväänä? ”Kevään herkkyydestä ja kauneudesta sekä ihmisen luontosuhteesta ovat koskettavasti kirjoittaneet esimerkiksi Eeva-Liisa Manner, Risto Rasa, Eeva Kilpi ja Hannu Salakka.”

Luontorunokilpailu

Suomen luonnon päivä järjestää kaikille avoimen runokilpailun. Kilpailuaika 15.7.2020 asti Lähetä korkeintaan kolme runoa Suomen luonnosta: //yle.fi/luonto// Esiraati valitsee 10 runoa, joista Suomen luonnon päivän suojelija Jenni Haukio valitsee voittajan Voittajaruno julkaistaan Suomen luonnon päivänä 29.8.2020

Lue verkosta koko haastattelu: //sll.fi/luonnonsuojelija//

• Peukut

Koonnut Liisa Hulkko

Paperitonta viestintää

Luontokoulu etänä

Opas kevytretkeilyyn

Voit luopua turhasta paperipostista ja säästää metsiä ottamalla käyttöösi Suomi.fi-viestit. Viestit-palvelun kautta viestejä lähettää jo noin 270 viranomaista, kuten Verohallinto, Traficom ja monet kunnat. Tutustu: //Suomi.fi/viestit//

Luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ja Vaara-kollektiivi julkaisivat taide- ja luontokasvatusmateriaaleja etäopetuksen tueksi: //vaarakollektiivi.fi/node/150// Tutustu myös Luonnonsuojeluliiton luontokasvatusmateriaaleihin: //sll.fi/luontokasvatus//

Kevytretkeily on nyt muodissa! Ossi Määtän uutuuskirja Kevytretkeilijän opas opastaa, miten vaelluksen varusteita voi keventää. Opas sisältää runsaasti käytännön vinkkejä retken suunnittelun jokaiseen vaiheeseen, joten se sopii myös aloittelijoille.

Luonnonsuojelija 2/2020

Pölyttäjähyönteisten ruokailurinne mahtuu myös pieneen rivitalopihaan.

LUONTOPIHASTA APUA HYÖNTEISKATOON

• Ekoelämää

askelta luontopihan perustamiseen

Luontopihan perustaminen ei ole vaikeaa, ja luonnon auttaminen on todella palkitsevaa. Kauniit luontoystävälliset kasvit tarjoavat hyönteisille ravintoa ja ihmisille silmäniloa ja terapeuttista hyvinvointia.

Viimeisimmän kattavan tutkimuksen mukaan maalla elävät hyönteiset ovat vähentyneet 25 prosenttia 1990-luvulta lähtien. Erityisen huolestuttavaa on hyönteiskadon nopeus Euroopan alueella. Tieto julkaistiin Science-tiedelehdessä tämän vuoden huhtikuussa. Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, mutta yhtä paha uhka ihmiskunnalle on lajien sukupuutto ja elinympäristöjen katoaminen. Ihmisten tulisi laajemmin tiedostaa, että pieneliöt pitävät meidät hengissä. Monokulttuuri on iso ongelma myös rakennetuilla alueilla. Yhä useammin vanhat pihapiirit saavat väistyä tehorakentamisen alta, ja monimuotoiset perinneperennoja kasvaneet puutarhat korvataan yksipuolisella kasvillisuudella, joka ei ylläpidä pieneliöelämää. Suurista uhkakuvista huolimatta on luonnon monimuotoisuuden vaaliminen mahdollista meille kaikille. Elinvoimaiset pihapiirit ovat tärkeässä asemassa eri eliölajien turvapaikkoina. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä runsas kasvipeitteinen piha toimii myös luonnonmukaisena sadevesien imeyttäjänä, ja puut tarjoavat suojaa auringon paahteelta. Kivipinnat ja erityisesti asfaltti varaavat lämpöä, minkä vuoksi tiheään rakennetuille kaupunkialueille on syntynyt ongelma, jota kansainvälisesti kutsutaan nimellä Heat Island Effect. Se kuvaa sitä, kuinka rakennettujen ympäristöjen lämpötila on korkeampi kuin vähemmän rakennettujen.

Teksti ja kuva Pirjo Itkonen

Valitse oikea kasvi oikealle paikalle

Aloita pihasuunnittelu kartoittamalla alueet, jotka sopivat istutusalueiksi. Valitse kasvit sen mukaan, miten ne menestyvät eri olosuhteissa (valo, varjo, paahdeympäristö). Myös kasvualustan oikealla syvyydellä on merkitys kasvien juuriston hyvinvoinnille. Esimerkiksi paahteiselle viettävälle rinteelle voi perustaa monipuolisen ruokapöydän pölyttäjähyönteisille kasveista, jotka menestyvät suorassa auringon paisteessa ja eivät pidä talvimärkyydestä. Pölyttäjähyönteisiä houkuttelevan paahteisen rinteen kasveja ovat muun muassa mäkimeirami, kultapiisku, iisoppi, ahdekaunokki, päivänkakkara, kangasajuruoho ja monet matalat maksaruoholajit.

Suosi kotimaisia perinneperennoja ja luonnonkasveja

Suomalaiset perinnekasvit ovat kestäviä, kauniita ja usein myös pölyttäjähyönteisten suosiossa. Ne ovat

kärsineet ulkomaalaisten näyttävien koristekasvien ryntäyksestä markkinoille. Luontopihaan erinomaisesti sopivia perinneperennoja ovat muun muassa ketoneilikka, mäkitervakko, rantatädyke, rantakukka, syysasteri, harmaamalvikki, myskimalva, syysleimu, rohtosuopayrtti, jalopähkämö, isotähtiputki, punalatva, lehtosinilatva ja lehtoängelmä.

Varmista kukinta keväästä syksyyn

Keväällä horroksesta heräävät hyönteiset tarvitsevat ravintoa pystyäkseen lisääntymään. Perhosilla uusi sukupolvi nousee siivilleen usein vasta keskikesällä ja tarvitsee ravintoa pitkälle loppukesään ja syksyyn. Luontopiha tarjoaa ruokaa keväästä syksyyn saakka.

Istuta pihaan sopiva puu ja/tai pensas

Pihat ovat nykyään pienempiä, mutta kukkivista koristepuista ja pensasryhmistä saa kauniin ja luontoa

auttavan elementin pieneenkin pihaan. Kuusamapensaat houkuttelevat hyönteisiä kukinnoillaan ja lintuja marjoillaan. Kiiltotuhkapensaan pienet, mitättömältä näyttävät kukinnot vetävät kimalaisia puoleensa magneetin tavoin. Jasmikkeet huumaavat tuoksullaan sekä hyönteiset että niitä kasvattavat puutarhurit. Aitalikusterin kukinnot kuhisevat hyönteisiä keskikesällä. Keväällä kukkivat riippapaju ja riipparaita mahtuvat hyvin pienelle pihalle.

Älä käytä tuholaismyrkkyjä ja vahvoja kemiallisia lannoitteita

Luontopihan tuholaistorjujia ovat linnut, petohyönteiset kuten leppäpirkot ja puutarhuri itse. Haitalliset torjunta-aineeta kuten glyfosaatin voi unohtaa. Kasvualustassa kannattaa suosia multaa, jota ei ole kyllästetty kemiallisilla lannoitteilla. Mitä luonnonmukaisempi kasvualusta on, sen parempi, koska tällaisessa ympäristössä viihtyvät maaperää muokkaavat elintärkeät pieneliöt.

Luonnonsuojelija 2/2020

• Lempipaikka

”

Minut valtasi voimakas tarve päästä uimaan.

Salaisessa uimapaikassa erämaan tuntu Olimme perheeni kanssa Pornaisissa retkellä, kun löysin ihanan uimapaikan. Kuljin muita hieman edellä ja satuin ihmeelliseen rantaan. Pienen järven rannalla kallio vietti loivasti veteen. Minut valtasi voimakas tarve päästä uimaan siitä. Heitin vaatteet pois ja laskeuduin veteen. Huomasin, että pystyin liukumaan kalliota pitkin, kunnes järvi syveni. Uin pitkälle järven selälle ja yllätin perheeni uimalla heitä vastaan. Järvellä ei ollut lisäksemme ketään muita. Kalliolla oli ihana olla, ja lapset keksivät, että sitä voi laskea kuin liukumäkeä. Niin vedessä kuin rannallakin oli erämaan tuntu, mikä on harvinaista Etelä-Suomessa. Uimapaikassani luonnontilaisen oloinen metsä tulee rantaan asti, ja vastapäätä näkyy kalliorantaa. Metsässä lepää kaatuneita puita, keloja ja lahopuuta. Uimapaikkaan kuljetaan kumpareista polkua pitkin. Paikassa on erityistä se, että siellä ei kulje paljon ihmisiä, vaikka se on hieno luontokohde. Haluan pitääkin uimapaikkani pienenä salaisuutena. Kannustan kuitenkin lähtemään tutkimusreissuille uusiin paikkoin, joita ei löydy retkeilyoppaista. Kannattaa kokeilla uimista, vaikkei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen, että menenpä tuosta uimaan. Liisa Hyttinen Keravan luonnonsuojeluyhdistys

Teksti Jenni Hamara Kuva Liisa Hyttinen

Luonnonsuojelija 2/2020

• Norppajohdon top 3 Ajankohtaisia poimintoja Luonnonsuojeluliiton toiminnasta

Paul Stevens

Vasemmalla hallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä, oikealla Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall

Ihminen ajaa luontoa koko ajan ahtaammalle.

Poikkeusterveiset

Ihminen aiheutti koronan

”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” Tämä puhuvan koiran toteamus Aku Ankalle on vuosimallia 1955. Se on kuitenkin pyörinyt mielessäni tänä keväänä taajaan.

Uutistekstit Oona Lohilahti

Jotta ihminen välttyy koronaakin pahemmilta pandemioilta, luontoa on suojeltava.

Koko maailman polvilleen pannut koronavirus on vain yksi uusi eläinperäinen sairaus jo valmiiksi pitkään listaan. Ebola, sars, mers ja zika ovat esimerkkejä viruksista, jotka siirtyivät eläimistä ihmisiin. Maailman johtavat luonnon monimuotoisuuden asiantuntijat ovat varoittaneet, että seuraavat pandemiat ovat koronavirustakin pahempia, mikäli luonnon tuhoamista ei lopeteta. Jopa 70 prosenttia ihmisille uusista taudeista on alunperin lähtöisin eläimistä. Korona, kuten sars, lähti liikkeelle Kiinan villieläintoreilta. Torien sulkemista on vaadittu nyt painokkaasti. Torit eivät kuitenkaan ole ainoa syy tämänkaltaisten virusten leviämiselle, mutta ne symboloivat sitä, miten ihminen on ajanut eläimet ja luonnon ahtaalle.

Metsäkato, kaupungistuminen, maatalouden tehotuotanto, kaivokset ja infrastruktuurin kehittäminen köyhdyttävät luontoa ja ajavat ihmiset ja villieläimet lähemmäs toisiaan. Viruksille on koko ajan enemmän tilaisuuksia tarttua ihmiseen. Epidemioiden leviämiseen vaikuttaa myös koko ajan kasvanut lentoliikenne, jonka avulla virukset pääsevät leviämään päivässä vaikka toiselle puolelle maapalloa. Jos luonnon tuhoamista ei nyt pysäytetä, tulevat pandemiat ovat vakavampia sekä ihmisuhrien että talousvaikutusten puolesta. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että tämä ei ole välttämätöntä. Ihminen voi muuttaa tapojaan ja vaalia luonnon monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuus on ihmisten henkivakuutus.

Saimaannorpan talvi oli surkea

Metsähallitusta ohjataan kestävämpään suuntaan

Saimaannorpan pesälaskennoissa löydettiin tänä keväänä vain 32 kuuttia, joista yhdeksän oli kuolleita. Viime vuosina kuutteja on löydetty 80–90. Pesälaskennat tehtiin tänä vuonna harvinaisen vaikeissa oloissa, eikä kaikkia kuutteja todennäköisesti löydetty. Tulos on silti synkkä. Leuto talvi voikin notkahduttaa saimaannorpan kannan kasvua. Koska jäättömät ja lumettomat talvet yleistyvät ilmastokriisin myötä, on entistä tärkeämpää ottaa käyttöön kaikki suojelukeinot. ”Tärkein niistä on kalanpyydyskuolemien lopettaminen. Se on mahdollista, jos tahtoa löytyy”, toteaa saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen. Hallituksen ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatiikin sitä, että fossiilisista polttoaineista luovutaan ja hiilinieluja vahvistetaan muun muassa rajoittamalla metsien hakkuita.

Metsähallituksen uudet omistajapoliittiset linjaukset julkistettiin vapun alla. Luonnonsuojeluliitto on tyytyväinen siihen, että hallitus vie Metsähallitusta kestävämpään suuntaan: tuloutustavoitetta lasketaan hieman, luonnonhoitoa edistetään ja jatkuvapeitteisen kasvatuksen osuus nostetaan 15 prosentista 25 prosenttiin. Monet toimet jäivät kuitenkin vaatimattomiksi. ”Tuloutustavoitteen reippaammalla pienentämisellä olisi voitu päästä kohtuullisempiin hakkuumääriin”, arvosteli Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä. Paljon on nyt EU:n maatalousneuvostoa johtavan maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk) käsissä. Toimet maailman metsien pelastamiseksi voisivat olla Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tärkein saavutus ilmaston ja luonnon puolesta.

Tietoa janoaville

Suomalaisten ryntäys luontoon koronakeväänä on aiheuttanut kasvavaa mielenkiintoa eri luonnonilmiöitä kohtaan. Toiveeni luonnontuntijoille tänä keväänä onkin: kertokaa kanssakansalaisille, mikä tarkalleen onkaan tuo keltainen perhonen ja valkoinen kukka, taivaalla lentävä hanhi tai pajussa pörisevä pörriäinen. Meitä tarvitaan nyt!

Etänä vai ei?

Luonnonsuojeluliiton työntekijät ovat olleet etätöissä maaliskuun alkupuolelta alkaen ja jatkavat näin ainakin kesän yli. Tässä tapauksessa siirtyminen etätöihin oli varsin helposti toteutettavissa. Monilla muilla aloilla tämä ei onnistu, koska kaikkea ei voi etänä tehdä. Yhdistysten ja -piirien tälle keväälle suunnittelemia lukuisia retkiä on jouduttu perumaan. Kesänkin retkille liitto suosittelee varovaisuutta, sillä retkillä ja tapahtumissa käy paljon riskiryhmiin kuuluvia. Yhdistykset ovatkin ottaneet varoitukset vakavasti. Ohjeita on koottu sivuille //sll.fi/koronainfo//.

Kiitokset tuestanne

Koronan aiheuttamasta taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta Luonnonsuojeluliiton tukijoiden rahallinen apu liitolle näyttää jatkuvan. Suurkiitokset tuestanne luonnonsuojelutyön hyväksi! Vaikka korona onkin pysäyttänyt kaikenlaista, luonnon köyhtymistä ja ilmastonmuutoksen etenemistä se ei valitettavasti ole onnistunut pysäyttämään. Mutta ei se pysäytä luonnonsuojelijoitakaan! Harri Hölttä Twitter: @Harri Holtta Liittohallituksen puheenjohtaja,

Luonnonsuojelija 2/2020

Toimitus Liisa Hulkko Kuva Raisa Kyllikki Ranta

• Suojelijan matkassa Lähimetsät rauhaan hakkuilta

” ”

Kuntalaisten pitäisi voida vaikuttaa kuntametsien hoitoon.

Laskin, että Uudenmaan piirin alueella on noin 45 000 hehtaaria kuntien, kaupunkien ja seurakuntien suojelemattomia maita. Se on käytännössä 19 Sipoonkorven kansallispuiston suuruinen alue. Luontojärjestöt ovat vääntäneet yli 30 vuotta valtion metsistä. Kuntien metsäsuunnitteluun pitäisi vaikuttaa yhtä pitkäjänteisesti. Kuntien metsänhoidossa elää edelleen käsitys, että virkistysmetsiä pitää hoitaa. Ajatellaan, että pitää olla erityisiä luontoarvoja, jotta metsä jätetään hoidon ulkopuolelle. Tämän pitäisi olla juuri toisinpäin, eli että aina, kun ehdotetaan joku luontoarvoja muuttava toimenpide, siihen pitää olla hyvät perusteet. Kaadetaan riskipuut mutta jätetään ne maalahopuina maastoon. Kuntalaisten pitäisi voida vaikuttaa kuntametsien hoitoon. Pääkaupunkiseudun kuntien metsänhoito tuottaa taloudellista tappiota, joten siinä on kyse myös meidän verorahojemme käytöstä.

Olen huomannut, että vaikuttavinta työtä tehdään ennakoimalla. Kun ollaan jo hakkuutilanteessa, on vaikeampi toimia. Seuraan ainakin 20 esityslistaa metsäsuunnitelmien, kaavoituksen ja suojelun osalta. Viimeisen parin vuoden aikana olen käynyt läpi useita tuhansia sivuja metsäsuunnitelma-aineistoja. Olen kirjoittava kansalainen – maastotyö on nykyisin terapiaa ja täsmäkäyntejä. Metsänhoitosuunnitelmissa ongelmana on se, että ne ovat paljon vapaamuotoisempia kuin kaavahankkeet. Ei ole valitusoikeutta eikä aina edes hyvää vuorovaikutusta. Parasta on, kun joku alue saadaan lopulta suojeluun. Mutta siinä on aina pitkä prosessi takana ja on tärkeää muistaa, että yksittäiset ihmiset eivät suojele yhtään mitään. Suojelu on jalkapallopeliä. Ei ole yhtään pelaajaa ilman joukkuetta.” Keijo Savola Uudenmaan piirin suojeluasiantuntija

Koonnut Liisa Hulkko

• Seuraa somessa Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Iloitsim

seuraaja

50 0 e, kun jo

a on löy

m- t Instagra

Twitter: @luonnonsuojelu

Seuraa Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajaa Päivi Lundvallia Twitterissä: @paivilundvall1

tä n y t

ilimme.

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

Instagram

LinkedIn: linkedin.com/luonnonsuojeluliitto

äivi njohtaja P uonnon ertoi lähil Lundvall k sta. sta lohdu tarjoama Toiminna

Twitter

Luonnonsuojelija 2/2020

Tervetuloa, uusi maailma Koronaviruksen aiheuttama kriisi ihmisten terveydelle ja taloudelle on syvä ja laaja. Jos kriisin ratkaisuissa maltetaan katsoa pitkälle tulevaisuuteen, voidaan samalla taklata ilmastokriisiä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Teksti Oona Lohilahti Kuvitus Tuuli Pursiainen

Kuvitellaan maailma, jossa ihmisen ja luonnon hyvinvointi ovat politiikan keskiössä. Sellaisessa maailmassa energia tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä, julkinen ja kevyt liikenne ovat kaupungeissa ykköstapa liikkua, kaikilla ihmisillä on mahdollisuus nauttia puhtaasta luonnosta ja yritykset kehittävät ympäristöystävällisempiä tuotteita ja teknologioita. Samalla luonnon monimuotoisuutta elvytetään ja luodaan uutta työtä esimerkiksi soita ennallistamalla. Ihmisten toimintaa ohjaa kohtuus ja toisista välittäminen. Tämä maailma on se fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta, jonka rakentamiseen myös Suomen hallitus on sitoutunut. Koronakriisi aiheuttaa ihmisille huolta ja pahoinvointia terveyden ja toimeentulon osalta, ja me kohtaamme sen hyvin epätasa-arvoisista lähtökohdista. Fossiilivapaan hyvinvointiyhteiskunnan kannalta koronaviruksen aiheuttama kriisi voi olla mahdollisuus, sillä voimme itse valita, miten tulemme kriisistä ulos, muistuttaa Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho.

”Kriisi on vakava paikka koko yhteiskunnalle. Se on myös mahdollisuus. On mahdollista, että ihmiset heräävät siihen, mikä heidän elämässään on merkityksellisintä ja muuttavat toimintaansa.” Ahon mukaan olennaisia kysymyksiä tästä kriisistä ulostullessa ovat: kiinnitetäänkö ihmisten terveyteen jatkossa enemmän huomiota, rakennetaanko luonnon rajoissa toimivaa maailmaa sekä hillitäänkö ja torjutaanko tulevia kriisejä ennakolta?

Voimme valita, miten tulemme kriisistä ulos.

Ilmastokriisi ei hävinnyt

Ilmasto- ja monimuotoisuuskriisi eivät ole kadonneet, vaikka maailma pysähtyikin. Molemmat uhkaavat ihmisten terveyttä perustavanlaatuisella tavalla. ”Jos menetämme luonnon monimuotoisuuden, olemme alttiimpia taudeille. Jos ei ole pölyttäjiä, ei ole ruokaa. Ilmastokriisi tappaa ihmisiä suoraan esimerkiksi kuumuuteen tai tulviin. Näihin kriiseihin pitää varautua, mutta niitä pitää myös yrittää estää, koska tiedämme jo nyt, että ne aiheuttavat parhaillaankin kärsimystä.”

Luonnonsuojelija 2/2020

Koronasta voimme oppia ainakin sen, että tutkijoita kannattaa kuunnella. Tutkijat ovat varoittaneet ympäristökriisien torjunnan kiireellisyydestä jo pitkään. Jos ilmastoja luontotekoja ei tehdä nyt, ne tulevat myöhemmin maksettavasti, Aho sanoo. Silloin lasku ja inhimillinen hinta ovat entistä suurempia. ”Tämän kriisin aikana on tehty nopeita poliittisia toimia, jotta ihmishenkiä säilyy. Silloin, kun tilanne on tarpeeksi tiukka, rahaakin on löydyttävä. Talous on väline ja hyvinvointi on ykkönen, jota pitää priorisoida.” Koronavirus pani valtiot ja maailmantalouden polvilleen. Ilmasto- ja monimuotoisuuskriisit iskevät vielä kovemmin, jos suunta ei muutu. Olemme vedenjakajalla. Kriisistä ulospääsy on nähtävä mahdollisuutena vahvistaa yhteiskuntaa tulevia kriisejä varten. Suomen hallitus on julkisesti sitoutunut hallitusohjelman ilmastotavoitteisiin ja elvytykseen, joka ottaa ilmaston ja luonnon huomioon. Myös EU:ssa useat jäsenmaat ovat vakuuttaneet sitoutumistaan yhteisiin ilmastotoimiin. Se on Ahon mukaan tärkeää esimerkin näyttöä koko maailmalle. Toukokuun lisätalousarviossa ja elokuun budjettiriihessä hallituksen sanojen on muututtava teoiksi.

Kolme askelta kriisin jälkeen 1. Rahavirrat liikkeelle On selvää, että koronakriisissä elvytykseen on käytettävä joka tapauksessa paljon rahaa. Silloin kannattaa tukea toimintaa ja luoda työpaikkoja, joilla on tulevaisuutta. Uutta työtä syntyy esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen, sähköautojen latauspisteiden asentamiseen, erilaisten uusiutuvien energiamuotojen pariin sekä biokaasun tuotantoon ja kuljetukseen. Kaupungeissa korostuvat liikennepalvelut. Innovaatiopuolelle ja kiertotalouteen tarvitaan lisää työntekijöitä. Luonnonhoito ja ennallistaminen työllistävät, samoin kuin luontokohteiden, kuten kansallispuistojen, palvelut. Talous ja ihmisen toiminta on saatava sopusointuun luonnon reunaehtojen kanssa. Tämä ei tapahdu passiivisesti eikä niin, että talous pysähtyy. Tarvitaan isoja investointeja ja uusia työpaikkoja. Mutta yksi periaate poliitikkojen on muistettava: saastuttamista ja ylikulutusta ei pidä enää tukea yhteisistä varoista. Evytys ja uudet investoinnit eivät saa aiheuttaa haittaa yhteiselle ympäristöllemme. Isot rahavirrat on käännettävä fossiilitaloudesta päästöjen leikkaamiseen, ilmastokriisin torjumiseen ja luonnon monimuotoisuuden elvyttämiseen – eli fossiilivapaan hyvinvointivaltion rakentamiseen.

Valtiontuki pitää sitoa tieteen mukaisiin ilmastoja monimuotoisuustavoitteisiin sekä niiden uskottavaan toteuttamiseen. Koska muutos fossiilivapaaseen yhteiskuntaan on joka tapauksessa edessä, tämä palvelisi myös yritysten etua. Tukien ehtona pitäisi ylipäänsä olla yritysvastuu ja verovälttelyn lopettaminen.

3. Rahaa haitallisista tuista Koronakriisin jälkeen talous tarvitsee vihreää elvytystä. Se tarkoittaa sitä, että varoja vapautetaan siten, että niitä riittää ilmaston ja luonnon kannalta olennaisiin investointeihin. Samalla varmistetaan, että ympäristön kannalta haitallisen toiminnan tukeminen loppuu. Ratkaisu on ympäristölle haitalliset tuet, joita Suomi jakaa 3,6 miljardia euroa vuodessa. Karsimalla ympäristölle haitallisia tukia budjettiin saadaan joustoa ja varoja siirrettyä saastuttavasta toiminnasta ilmastoja ympäristöinvestointeihin. Päättäjien kannattaa aloittaa työ turpeen lähes 200 miljoonan euron veroedusta ja lentokerosiinin verottamisesta. Vihreä elvytys on apua akuuttiin kriisiin. Sen sijaan seuraava vuosikymmen ja todennäköisesti myös sitä seuraavien 50 vuoden ajan valtioiden on toteutettava ekologista jälleenrakennusta. Vanhaan ei enää ole paluuta. Sotien jälkeen Suomi rakennettiin uudelleen, ja nyt myös rakennetaan Suomea uudelleen. Tällä kertaa tavoitteena on ihmisten hyvinvointi luonnon ehdoilla.

Ylikulutusta ei pidä enää tukea yhteisistä varoista.

2. Suuryrityksiltä vastinetta tuelle Koronakriisin alettua yksi jos toinenkin suuryritys marssi hallituksen pakeille vaatimaan tukea ja apua, samaan aikaan, kun yt-neuvotteluja käytiin nopeutetulla tahdilla. Kyseessä olevat summat ovat niin suuria, ettei niitä pidä antaa ilman vastikkeellisuutta.

ALLEKIRJOITA LUONTOVETOOMUS Kun koronaviruksen aiheuttamia talousvaurioita aletaan korjata, ilmastokriisin ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen torjunta on otettava talouspolitiikan punaiseksi langaksi. Tämän takia Suomen luonnonsuojeluliitto julkisti 6. toukokuuta vetoomuksen terveellisen ja turvallisen tulevaisuuden puolesta. Vaadimme, että koronaviruksen nimissä jaetut tuet suuryrityksille sidotaan tieteenmukaisiin ilmastotavoitteisiin ja ympäristölle haitallisia tukia leikataan, jotta ilmastoinvestointei-

hin on rahaa. Vaadimme myös, että elvytysrahoitus suunnataan päästöjen vähentämiseen, ilmastokriisiin sopeutumiseen, ympäristönsuojelun parantamiseen ja luonnonsuojeluun. Sanna Marinin hallitus on jo sitoutunut fossiilivapaan hyvinvointivaltion rakentamiseen, eikä tästä tavoitteesta ole syytä lipsua. Noin kolme kuukautta auki oleva vetoomus luovutetaan valtiovarainministerille. Allekirjoita vetoomus osoitteessa luontovetoomus.fi

luontovetoomus.fi

MUOTOKUVAT PINNAN ALTA Suomi on tuhansien järvien, poikkeuksellisen murtoveden ja ihmeellisten pienvesien maa. Mitä pinnan alla tapahtuu? Lajit kertovat tarinoillaan vesistöjemme tilasta. Teksti Liisa Hulkko, Matti Nieminen, kuvitukset Klaus Welp Tuuliaisen säätiö on tukenut artikkelin tekoa.

Huippu-uimari toivoa täynnä On kevätyö. Hämärässä viilettää kovaa vauhtia virtaviivainen otus. Hyppivin laukka-askelin se viilettää kohti jokea. Hyvä vauhdinotto ja sukellus viileään veteen. Vedessä eläin polkee jaloillaan vauhtia. Varpaiden väleissä on räpylät, ja häntä toimii peräsimenä. Korvat sulkeutuvat, kun eläin painuu pinnan alle. Saukko (Lutra lutra) on latinankielisen nimensä mukaisesti sopeutunut vesielämään. Hämärässä vedessä saukko ei näe kaloja, vaan aistii viiksikarvoillaan kalojen aiheuttamia vedenpaineen värähdyksiä. Se onnistuu nappaamaan särjen. Kala on hyvää vaihtelua, sillä talvella pääosa sen ravinnosta muodostui pohjamudassa horrostavista sammakoista. Saukko hyväksyy järvet, joet ja jopa meren elinympäristökseen. Tosin se tarvitsee makean veden pesupaikan, jotta voi pestä suolan pois tuuheasta turkistaan. Lisäksi reviirillä täytyy olla sulia paikkoja, sillä saukko ei osaa saimaannorpan tapaan kaapia omia avantoja. Saukko nousee pintaan ja katselee viiksikarvat väristen ympärilleen. Saalistajia ei näy. Suomessa saukolla ei juuri ole luonnollisia vihollisia. Aiemmin ihminen (Homo sapiens) ajoi sen ahtaalle ympäristömyrkyillä ja metsästämisellä. Ennen rauhoittamista se metsästettiin paksun turkkinsa vuoksi lähelle sukupuuttoa – itse asiassa kahteen kertaan. Nyt sillä menee jo melko hyvin. Saukko jatkaa yöllistä matkaansa välillä rannalla hypellen ja välillä jokeen pulahtaen. Sen reviiriin kuuluu kymmeniä kilometrejä vesireittejä. Yhtäkkiä joen haara kapenee puroksi ja päättyy putkeen, joka johtaa sillan ali. Varovaisesti se hiipii ylös sillalle, jossa ohi jyrisee autoja. Saukko pinkaisee juoksuun ja ehtii juuri ja juuri tien yli. Tien jälkeen puro laskee järvenlahteen, jossa odottaa omituinen verkkohökötys täynnä kaloja. Se tutkii sitä uteliaana, mutta ei onnekseen mahdu katiskaan. Vaara ohitettu.

Luonnonsuojelija 2/2020

Kirkkaiden vesien erakko

Pakko päästä eteen

Illan pimetessä jokirapu (Astacus Astacus) lähtee liikkeelle piilopaikastaan kivenkolosta. Se hiipii hitaasti kivikkoista pohjaa sakset eteenpäin ojennettuna. Näköä tärkeämpiä ovat tunto- ja hajuaisti, joilla se paikantaa ravinnonlähteet. Ruuaksi kelpaavat pohjaeläimet, kasvinosat ja kuolleet kalat. Joskus jopa lajitoverit. Jokirapu on siis kannibaali. Kylmä vesi virtaa rauhallisesti jokiravun ohitse. Se pärjää vain hapekkaissa, puhtaissa vesissä. Pinnan yläpuolella, läheisellä suolla liikkuu ihmisiä (Homo sapiens). Jos suolle suunnitellaan turpeenkaivuuta, tulee jokiravulle ongelmia. Kaivetulta suolta valuisi vesistöihin liettävää kiintoainesta, turvehöttöä. Se liettäisi joen pohjan, josta rapu etsii ravintoa. Pahinta on se, jos kiintoaines täyttäisi jokiravun kidukset. Tällä kertaa rapu selviää, sillä liikkeellä on vaarattomia retkeilijöitä. Alempana samassa joessa asuu myös toinen rapu, täplärapu (Pacifastacus leniusculus). Se ei jokiravun saksia pelkää. Jos täplärapu pääsee etenemään jokiravun reviirille, käy Suomen ainoalle alkuperäiselle

Hopeakylkinen siika (Coregonus lavaretus) etenee tasaista vauhtia viileässä merivedessä. Siihen se on sopeutunut, pohjolan vilpoiseen veteen. Se käyttää koko ruumistaan liikkeeseen, evät ohjaavat sitä eteenpäin ja pyrstöevä toimii peräsimenä. Siialla on myös takaselässään pieni rasvaevä, kuten muillakin lohikaloilla. Siika tutkii ympäristöään tarkkailemalla veden värähtelyitä ja vedenalaisia ääniaaltoja. Se näkee pohjan tarkasti ja nappailee alaspäin kääntyvällä torvimaisella suullaan pohjaeläimiä, kuten surviaisen toukkia, hankajalkaisia ja kotiloita. Kalanpoikasetkin käyvät. Toukka maistuu erilaiselta kuin simpukka. Äkkiä siian eteen ilmestyy jotain, jonka liikkeen se aistii. Kalaverkossa räpistelee kaloja. Liikkeestä lähtee paineaaltoja, jotka siika havaitsee kyljessään olevilla soluilla. Sitä kutsutaan kylkiviiva-aistiksi, ja siialla erottuukin viiva kyljessään. Se ohittaa verkon täpärästi ja jatkaa matkaansa kohti rannikkoa.

rapulajille huonosti. Täplärapu on haitallinen vieraslaji. Sen pahin ase ei kuitenkaan ole voimakkaat sakset, vaan vastustuskyky tappavalle taudille, rapurutolle, jota se kantaa mukanaan. Immuniteetti tekee siitä ylivoimaisen jokirapuun verrattuna. Jokirapu onkin eristäytynyt erillisiksi kannoiksi latvavesistöihin, joihin tauti ei ole vielä edennyt. Ravun karanteeni pitää vielä, mutta kuinka pitkään?

”

Ruuaksi kelpaavat jopa lajitoverit. Jokirapu on siis kannibaali.

Luonnonsuojelija 2/2020

päin Sillä on suuri tarve vaeltaa. Se on vaellussiika. Vuosituhansia sen esiäidit ja -isät ovat vaeltaneet jokiin kutemaan. Kaikki siiat eivät vaella. Siialla on monimuotoinen tapa elää Suomessa: on pohjasiika, karisiika, järvisiika, planktonsiika ja tuppisiika. Ne ovat kaikki saman lajin eri muotoja. Osa elää makeissa vesissä ja osa murtovedessä. Ravinto, koko, ulkonäkö ja elinympäristö vaihtelevat. Yhteistä niille on se, että ne ovat sopeutuneet kylmiin, hapekkaisiin vesiin ja kärsivät ilmaston kuumenemisesta ja rehevöitymisestä. Rantavesissä siika ohittelee vielä ongenkoukkuja ja haaveja. Vihdoin se pääsee jokeen ja ui voimakkaasti vastavirtaan. Se etenee määrätietoisesti. Kunnes yhtäkkkiä tie loppuu kuin seinään. Edessä on pato. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi ohittaa eikä sen läpi pääse. Tämä on syy, minkä takia vaellussiika on erittäin uhanalainen. Kuten muutkin vaelluskalat.

Huippupedon pitkä matka ilmojen teille Piskuinen toukka lymyilee hiekkapohjaisen puron pohjalla kasvillisuuden seassa. Se havaitsee ohikulkevan vesikirpun ja sinkoaa pyyntinaamarinsa salamannopeasti saaliin kimppuun ja takaisin. Ravintoa naamariin, voisi sanoa. Toukka syö kaikkea, mitä sattuu saamaan kiinni – myös toisia toukkia. Se on saalis ja saalistaja ja tärkeä osa vedenalaista ekosysteemiä, kuten pohjaeläimet yleensäkin. Toukka on elänyt veden alla pohjaan kaivautuneena jo kolme pitkää vuotta. Välillä se vaipuu lepotilaan eli diapaussiin. Se ei osaa uida ja pysyttelee pitkälti paikoillaan, mutta tarvittaessa se pääsee nopeasti liikkeelle. Sen peräsuoli toimii nimittäin eräänlaisena vesisuihkumoottorina, jonka avulla se ampaisee liikkeelle. Todellinen perämoottori siis. Nyt toukka on valmis muutokseen. Se kiipeää vedestä ruo’olle. Toukkanahka halkeaa, ja esiin ryömii kostea ja ryppyinen purokorento (Cordulegaster boltonii). Nyt koittaa sen elämän vaarallisin vaihe. Ilmassa viuhuu nopeasti lentäviä lintuja. On kiire. Nuori sudenkorento pumppaa siipiinsä nestettä ja tyhjentää ylimää-

räiset nesteet ruumiistaan. Lopultakin mustakeltainen kopteri nousee ilmaan. Seitsemänsenttinen purokorento lähtee huimaan lentonäytökseen veden pinnan päällä. Se tekee pari volttia, lentää sivuttain, pysähtyy ilmassa kuin seinään ja peruuttaa vauhdilla taaksepäin. Korennot ovat eläneet maapallolla kivihiilikaudesta lähtien ja selvinneet neljästä joukkosukupuutosta aina nykyaikaan saakka. Ihmistoimista nekään eivät aina selviä. Jos puron virta lakkaa, jää toukka kuiville. Jos uoma oikaistaan suoraksi ränniksi ja pohjan rakennetta ruopataan, muuttuu puro pohjaeläimen näkökulmasta erämaaksi. Puron rannalla istuu ihminen, josta on kuitenkin hyötyä. Hyttysmagneetti on korennolle mieleen. Purokorento kiertää vauhdilla ihmisen ympärillä ja napsii välipaloja. Lennossa se nappaa sitä hitaampia sääskiä suoraan suullaan tai isompia, kuten kimalaisia, jaloillaan. Se on huippupeto pinnan alla ja yllä.

Luonnonsuojelija 2/2020

Takatukka sukeltaa rantavedessä Naurulokkien ja tiirojen yhdyskunnan suojiin on saapunut muitakin pesimään. Nyt valkoiset linnut kohoavat joukolla ilmaan, ja kirkaisut sekoittuvat kakofoniaksi. Ilmapuolustus on tervetullut apu, jos kettu tai supikoira liikkuu hämärähommissa. Mutta ei kai minkki? Kirkuna rauhoittuu, ja tummanruskea tukkasotkanaaras (Aythya fuligula) kääntää päänsä levollisesti selkäänsä vasten. Jos hiljaksiin hautoo, niin kolmen viikon jälkeen untuvikot pääsevät vesille. Avoveden puolella ui mustavalkoinen koiras. Se vartioi pesinnän alkua näkyvästi avovedessä, kun puoliso hautoo suojavärinsä turvin kosteikolla. Tukkasotka on saanut nimensä koiraan päälaen pidentyneistä koristehöyhenistä. Takatukka on mustavalkoisen koiraan varma lajituntomerkki. Sama toistuu niin Lapin aapasoilla ja tunturijärvillä, kuin saariston lintuluodoillakin. Runsaimmillaan tukkasotka pesii Saaristomerellä ja Pohjanlahden rannikolla. Parhailla paikoilla on satoja pareja. Ilmaston kuumenemisen lisäämät merenpinnan vaihtelut, metrinkin alkukesällä, voivat olla täällä tuhoisia. Merestä

irtikuroutuneet matalat fladat ja kluuvijärvet ovat turvallisempia – kunhan ne vain eivät kasva umpeen. Niitto ja laidunnus auttavat. Tukkasotkanaaras on nyt hautonut jo viikon. Sen on myös välillä syötävä. Emonkin elämä on kiinni pohjassa. Tuolla, muutaman metrin syvyydessä, on sen ruokapöytä: pienet pohjaeläimet vesikotiloista ja surviaissääskistä alkaen. Ohi vilahtavat sotkan sukellusreissulla kilpailijat, hopeanhohtoiset särkikalat. Ja se Kalevalan sotkakin, tutummin telkkä. Kuuluu kova ääni, mutta ei, ase se ei ole. Juuri nyt ei tarvitse pelätä metsästävää ihmistä. Tukkasotkaa saa metsästää elokuun lopusta vuodenvaihteeseen. Siitäkin huolimatta, että lajilla ei mene hyvin. Vuodesta 1986 pesivistä pareista on kadonnut kolmannes. Lämpenevä ilmasto on lisännyt lajin talvehtimista vesillämme. Etenkin Ahvenanmaan suojaisille merenlahdille kertyneet talviparvet ovat kasvaneet. Suomessa talvehtii jo 50 000 takatukkaa.

Kummajainen merih Itämeren pinnan alla, levämetsän keskellä huojuu outo hahmo. 30 senttiä pitkä ja vain puoli senttiä paksu kellanvihreä nauha, jolla on kapea hevosmäinen pää ja harjamainen selkäevä. Se on siloneula (Nerophis ophidion), ja se on sukua trooppiselle merihevoselle. Siloneula on kala mutta kovin kehno uimari. Se kietookin pyrstönsä levän ympärille ja aaltoilee veden liikkeiden mukana. Suu auki se odottelee planktonäyriäisen lähestymistä ennen kuin yrittää napata sen pipettimäisellä suullaan. Maastoutumalla leväksi se myös välttelee saalistajia. Siloneulan ainoa evä on selkäevä, joka sekään ei ole koolla pilattu. Liikkuminen tapahtuu sitä aaltomaisesti liikuttamalla. Siloneula ei selviäisi pitkään vapaana vedessä. Se viihtyykin rakkohaurumetsien turvassa, kuten lukuisat muutkin lajit. Rakkohauru, entiseltä nimeltään rakkolevä, on Itämeren avainlaji. Sillä ei mene hyvin, sillä Itämeri lämpenee ja rehevöityy. Siloneula on onneksi vielä yleinen.

Luonnonsuojelija 2/2020

evosen suvusta

Puhtaiden vesien kaunotar

Ohi lipuu muoviroskaa, ja pinnalta lasketaan kalastajien verkkoja. Siloneula voi merihevosen tapaan kietoa pyrstönsä esimerkiksi verkkojen lankaan. Nyt se on kietonut pyrstönsä johonkin muuhun: toisen siloneulan pyrstöön. On soidinmenojen aika. Lemmentanssia varten naarassiloneula on pukeutunut värikkääseen asuun. Soidinmenojen päätteeksi siloneulanaaras sijoittaa ulokkeellaan mätimunat koiraan vatsapuolella olevaan munapussiin. Koiras hoitaa mätimunia. Tasa-arvo on tällä lajilla varsin pitkällä.

”

Siloneula on kala mutta kovin kehno uimari.

Kaukaa järvenselältä kantautuu kuikan huutoa järven pintaa pitkin. Se saavuttaa rannat ja saa kaiun myötä ikuisuuden tuntua. Ja juuri rannan tuntumassa, vaaksan vedenpinnasta, kukkii hoikan varren kannattelemana jotakin hyvin siroa ja kaunista. Valkealla kukalla on toki nimikin: nuottaruoho (Lobelia dortmanna). Suurimman osan vuodesta kasvi on pysytellyt pohjan tuntumassa, missä se kasvaa ruusukkeina. Vasta kukinta-aikana se on kurottanut hennon kukkavartensa kohti taivasta ja veden pinnan päälle. Tämä on itse asiassa pelkkä jäänne menneestä maaelämästä, sillä kukissa tapahtuu itsepölytys jo ennen niiden avautumista. Veden pinta väreilee, ja paikalle ui ihminen (Homo sapiens). Uimari näyttää tyytyväiseltä. Hän tietää, että kaikki on hetken hyvin. Nuottaruoho kertoo veden olevan puhdasta ja kirkasta. Se kasvaa hiekkapohjilla, ja nehän ovat usein mainioita uimarantoja. Nuottaruoholla on itsellään kaikki jokseenkin hyvin. Laji ei ole taantunut. Se ei kylläkään pidä vesien

rehevöitymisestä. Onneksi Suomessa riittää puhtaita järviä nuottaruohon kasvupaikoiksi, varsinkin Järvi-Suomessa. Joen suvannostakin sen saattaa tavata. Napapiirin ylitykseen se ei ole rohjennut. Nuottaruohon suku on ihmeellisen monimuotoinen. Lobelioita on maailmassa yli 400 lajia, enimmäkseen trooppisilla ja lämpimillä alueille. Kilimanjaron ylärinteillä kasvavia jättiläislobelioita on vaikea käsittää nuottaruohon sukulaisiksi. Helpompi on nähdä yhtäläisyyksia puutarhoissa suosittuun ruukkukasviin, sinilobeliaan. Nuottaruoho on ainoa luonnonkasvimme Lobelioiden kuuluisasta suvusta. Kuinka ihana se onkaan, ei huuda huomiota, niin vaatimaton ja luonnonkaunis.

Luonnonsuojelija 2/2020

Ihminen on aina hakeutunut vesistöjen varrelle. Vesi tarkoittaa kulkuyhteyksiä, juomavettä, hygieniaa ja ravinnonlähdettä. Vaikka teknologian kehittyessä lajin ei ole enää välttämätöntä asua veden äärellä, vetää se ihmistä puoleensa. Vesiyhteyttä on pohdittu jopa niin paljon, että on kehitetty teoria siitä, että ihminen olisi kehittynyt vesiapinoista. Teoria ei saanut kannatusta, mutta yksi on varmaa: Homo sapiens tarvitsee vettä ja nauttii vedestä. Mutta mitä vedessä kelluu? Se taitaa olla siitepölyä, ei onneksi sinilevää. Keskikesällä tilanne voi olla toinen, kun vihertävä levä valtaa veden. Usein myrkyllistä sinilevää ei halua iholle, ei kiukaalta hengitykseen eikä nielaistuna kehoonsa. Mutta nyt ei ole vaaraa. Vaatteet pois ja sukellus viileään veteen. Kuikan huuto kiirii järvellä, ja lumpeen kukat hehkuvat valkoisina. Kesä on täällä.

Kuvat: saukko: belizar / Shutterstock, jokirapu: Oleander Kulichenko / Shutterstock, siika: Katoosha / Shutterstock, purokorento: Janne Heimonen, tukkasotka: Ossi Ilvonen, siloneula: Markku Varjo, nuottaruoho: Jorma Ikonen, ihminen: Eemeli Peltonen

Puhtaasta vedestä riippuvainen

Järven rannalla heräilee ihminen (Homo sapiens) rakennetussa pesässään, kesämökissä. Alkukesän auringon säteet kurkistavat verhojen raosta sisään. Ihminen pesee hampaitaan vedellä, joka on nostettu kaivosta. Kaurahiutaleet kiehumaan ja kahvinkeitin tippumaan: on aamupalan aika. Ihmistä ei ehkä lasketa vesieläimiin, mutta lajina se on hyvin riippuvainen vedestä – ja myös kova kuluttamaan vettä. Ihminen on hyvin tarkka veden laadusta ja oireilee nopeasti, jos vesi ei ole puhdasta. Tai ainakin se osaa sen ilmaista tarkemmin kuin muut lajit. Ulkona lämpötila nousee vähitellen. Paljaat varpaat johdattavat kuin itsestään laiturille ja sen päähän istumaan. Vesi tuntuu viileältä varpaissa ja lainehtiva vesi hellii jalkoja. Ihminen katsoo rauhallista järvimaisemaa hiljaa hengitellen. Vesi liplattelee laiturin viereen kiinnitettyä venettä vasten.

Luonnonsuojelija 2/2020

Uhanalaiset pinnan alla Meillä on Suomessa ainutlaatuinen vesiluonto. Ja suomalaiset rakastavat vesistöjään. Mutta tiedämmekö me, mitä pinnan alla tapahtuu? Suomessa on maailman toiseksi suurimman murtoveden pitkä rantaviiva ja matalat vesistöalueet. Täällä on suhteessa eniten sisävesiä koko maailmassa. Ja niitä on paljon: Järviä on yli 180 000 ja pieniä lampia sitäkin enemmän. Jokia on melkein 169 000 kilometriä, ja puroja ja noroja 100 000 kilometriä. Lähteitä on jopa 200 000. Huikeaa! Ihmisen toiminnan vaikutukset näkyvät ja konkreettisesti valuvat vesiin, jotka ympäröivät meitä monimuotoisina. Seuraamme muutoksia usein rannalta käsin ja uimavedet mielessämme. Katse kannattaa kuitenkin kääntää pinnan alle. Siellä piilee aivan uudenlainen maailma, joka tarvitsee apuamme.

Itämeri ja virtavedet vaarassa Suomessa kohtalaisen hyvin menee suurilla järvillä, joiden rannoilla monet mökkiläiset vesiään tarkkailevat. Luontotyyppien Punainen kirja vuodelta 2018 paljastaa, että pieniä järviä uhkaa rehevöityminen. Itämeren, suurien jokien ja pienvesien tilanne ei aiheuta hurraa-huutoja. Virtavesistä yli puolet on koko maan

tasolla uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Yksikään Ojitus ja turpeenotto ovat kolmanneksi merkittävin Suomen avomeri- tai rannikkovesialueista ei ole rehe- vesilajien uhanalaisuuden syy. Ne vaikuttavat etenkin vöitymisen osalta hyvässä tilassa, kerrotaan Suomen pienvesien lajeihin. Puroja ja lähteitä on aiemmin sumeriympäristön tila 2018 -raportissa. rutta hävitetty ojittamisen yhteydessä. Uhanalaisten vesilajien uhkista suurimpia ovat vesivoima ja muu vesirakentaminen, kemialliset haittavaikutukset sekä ojitus ja turpeenotto. Nämä tiedot Keinoja riittää selviävät Lajien Punaisesta kirjasta vuodelta 2019. Hyvä asia on se, että näihin kaikkiin uhkiin voiIsoista virtavesistä on pääuomaltaan vadaan vaikuttaa – ja niin pitääkin, sillä ilmaspaana enää vain muutama. Muut on valton kuumeneminen kirittää toimenpiteijastettu vesivoiman käyttöön. Ei ole siis tä. Hyvä asia on ihme, että Suomen uhanalaisimmista Virtavesiä voidaan auttaa purkase, että uhkiin vesilajeista moni on vaelluskaloja. Järmalla pieniä patoja ja rakentamalla voidaan vilohi, saimaannieriä, ankerias ja meisoihin vesivoimaloihin toimivat, luonriharjus ovat äärimmäisen uhanalainonmukaiset kalatiet. Lisäksi apua vaikuttaa. sia, jopa erittäin uhanalaista saimaansaadaan ennallistamisesta sekä virtavenorppaa suuremmassa vaarassa kadota. sille että pienvesille. Metsätaloudessa avohakkuiden lopettamiNorpan vaara, kalaverkot, uhkaa myös kaloja. Kemiallisista haittavaikutuksista merkittävimpiä nen erityisesti turvemailla vähentäisi kuormitusta veovat vesiä rehevöittävä ravinnekuormitus sekä erilai- sistöihin. Heikkotuottoiset ojitetut suot kannattaisi set saasteet. Vesihyönteiset, kuten kovakuoriaiset, kär- ennallistaa, ja turpeenotto lopettaa. Maatalouden tuet sivät pienistäkin veden laadun muutoksista. Ravinne- voitaisiin ohjata vesiensuojeluun. Uusien turvepeltokuormituksesta iso osa syntyy maataloudessa. Paljon jen raivaus lannanlevitykseen pitäisi lopettaa. on tehty, mutta vielä voidaan parantaa toimia. TeolliEnnen kaikkea vesiensuojelussa pitää olla pitkäjänsuuden ja asutuksen ravinnekuormitus on vähenty- teinen ja muistaa, että pinnan alla on elämää. nyt, ja se näkyy järvien kohentuneessa tilassa.

Pinnan alla -pussukka Kierrätysmateriaalia

Pinnan alla -kestojuomapullo Säilytä juomasi kylmänä

Pohjolan viileät vedet eivät kestä ilmaston kuumenemista. Luonnonsuojeluliitto kutsuu luonnonystäviä vesistölähettiläiksi. Teksti Virpi Sahi

Lähivedet ovat meille rakkaita paikkoja, joiden äärellä kokoonnumme saunaan ja juhannustulille. Retkeilemme vesireiteillä ja rantapolkuja myöten. Vesissä uidaan ja veneillään, ja niistä saadaan kalaa ja pesuvettä. Veden äärellä tuijotamme levollisesti kaukaisuuteen. Suomalaisina meillä on etuoikeus nauttia upeasta vesiluonnostamme. Meillä on runsaasti makeaa vettä ja paljon merenrantaa. Jokamiehenoikeudet avaavat oven monimuotoiseen vesiluontoon. Monia huolestuttaa, kun oma lähivesi ei voi hyvin tai muutoksen merkkejä on näkyvissä. Vedessä on levää, ranta liettyy, tuttu kasvillisuus muuttuu ja kai-

paamamme kalat vähenevät. Kaukaisen rannan rauha ei ole entisensä.

Ilmasto kirittää toimia Suomen järvet voivat melko hyvin, mutta myös niitä uhkaa rehevöityminen ja rantojen liettyminen. Sisävesistä etenkin pienvedet ja virtavedet ovat uhattuja. Syynä ovat muun muassa soiden kuivatus, maa- ja metsätalouden valumat ja jokien valjastaminen vesivoiman tuotantoon. Ilmaston kuumeneminen on nouseva uhka, joka muuttaa pelikentän. Kun Etelä-Suomessa vuoden

TOIMI NÄIN! Haluatko vesistölähettilääksi? Ota yhteys Virpi Sahiin (virpi.sahi@sll.fi, p. 050 308 2457) ja kerro yhteystietosi (sähköposti, puhelin sekä postiosoite) sekä lyhyt kuvaus missä ja kenelle voisit opintopiiriä vetää. Kerro myös ideoitasi, jos niitä herää.

Felix Siivonen

Postitamme sinulle Vesistöoppaan. Tehtävävihko tuotetaan kesän kuluessa – ilmoitamme tästä erikseen ilmoittautuneille.

Steve Giamba

Lähivedet lähellä sydäntä? Ryhdy vesistölähettilääksi 2020 kaltaiset mustat talvet yleistyvät eikä lunta ja routaa tule, talviset vesisateet huuhtovat valtavia määriä ravinteita ja kiintoainesta vesistöihin. Ilmaston kuumeneminen on vesiensuojelun kannalta kuin juoksumatto, jonka nopeutta nostetaan asteittain. Vesiensuojelua on tehostettava, jotta vesistöt pysyisivät edes nykyisessä tilassa. Vesistöjen lämpeneminen voi ajaa ahtaalle viileään veteen sopeutuneita lajeja.

Kutsu vesistölähettilääksi Miten sinun lähivetesi voivat? Mikä niissä ilahduttaa ja mikä huolestuttaa? Haluatko oppia tuntemaan paremmin lähivetesi luontoa ja ymmärtää, miten vesistöt toimivat? Haluatko kohdata myös muita vesien äärellä? Suomen luonnonsuojeluliitto kutsuu niitä, joille lähivedet ovat sydämen asia, mukaan vesistölähettilästoimintaan. Voit ryhtyä itse vesistölähettilääksi tai ehdottaa vesistölähettilästoimintaa omaan yhdistykseesi tai piiriisi. Vesistölähettiläänä vedät lähivesiteemaista opintopiiriä. Tukenasi on Suomen luonnonsuojeluliiton jo pilotoima konsepti tukimateriaaleineen. Saat käyttöösi yleistajuisen sisävesistä kertovan käsikirjan, Vesistöoppaan ja vesistölähettilään tehtävävihkon, jonka avulla on helppo vetää neljä kokoontumista käsittävä opintopiiri yhdistyksessä, retkiporukan kesken tai vaikka mökkinaapureille. Samalla olet mukana luomassa vesistöjen ystävien verkostoa ympäri Suomea. Matalan kynnyksen opintopiiri sopii hyvin korona-aikaan, sillä pienet kokoontumiset onnistuvat turvavälein ja tarvittaessa etänäkin.

Tutustu vesityöhön: //sll.fi/vedet// Lataa opas: //sll.fi/vesistoopas// FRESHABIT LIFE IP (LIFE14/IPE/FI/023)

Osaavatko tulevaisuuden sukupolvet edes uneksia sinilevättömistä uimavesistä? Auta meitä turvaamaan puhtaat vedet. Liity kuukausilahjoittajaksi: sll.fi/lahjoita Olet mukana hidastamassa ilmaston kuumenemista ja suojelemassa Suomen ainutlaatuisia vesistöjä. Juha Määttä / Vastavalo

Rahankeräyslupa RA/2016/780, sll.fi/rahankerayslupa

Pahkakosken säännöstelypadon alapuolinen vanha uoma on kuivillaan.

IIjoen pohjoista sivujokea Kostonjokea kunnostetaan luonnontilaisemmaksi.

Eero Moilanen

Pirkko-Liisa Luhta

Suomen suurten jokien luonto on uhanalaista vesivoiman vuoksi. Ensimmäisenä avataan Iijoen kalatalousvelvoitteet. Tästä voi alkaa jokiluonnon vapauttaminen. Teksti Ismo Tuormaa

Pohjolan Voima Oy sulki mahtavan Iijoen pääuoman Yli-Iin Pahkakosken padolla jo 1960-luvun vaihteessa. Sittemmin patoja tuli vielä neljä lisää Iijoen alimmalle osalle. Näille voimaloille asetettiin kalataloudelliset istutusvelvoitteet vasta 1980-luvulla. Nyt kalatalousvelvoitteen muutos on avaamassa padot virtavesikalojen nousulle takaisin Kalle Päätalon maisemiin. Pohjolan Voima tekee kaikkensa estääkseen patojen ohitusuomien rakentamisen. Iijoen kalatalousvelvoitteen muutos ei äkkiseltään kuulosta dramaattiselta tai mediaseksikkäältä luonnonsuojeluteolta. Sitä se kuitenkin on sanan kaikissa merkityksissä. Niinpä on tarpeen tehdä lakitekninen yhteenveto asiasta.

Vanhentuneet velvoitteet uusiksi Pohjolan Voimalle määrättiin noin 40 vuotta sitten velvoite istuttaa vaelluskaloja jokialueelle ja jokisuulle korvaamaan yhtiön aiheuttamia vahinkoja. Viime vuosikymmenellä Luonnonvarakeskus (Luke) kuitenkin

Pääsevätkö vaelluskalat taas 60 vuoden jälkeen vaeltamaan Iijokeen?

arvioi, että istutukset ovat korvanneet kalatalousvahinkoja vain noin kuudesosan aiheutuneesta vahingosta. Enää ei myöskään arvosteta kalojen istutusta, vaan tavoitteena on, että kalat pääsevät vaeltamaan vesistöissä ja lisääntymään luonnollisesti. Tämä koskee koko EU:ta. Uuden ajattelun taustalla ovat laajat tutkimukset esimerkiksi Tornionjoelta ja EU:n vesipuitedirektiivi. Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomainen pani lokakuussa 2017 vireille hakemuksen vanhentuneiden istutusvelvoitteiden muuttamiseksi. Esityksen pihvi on se, että Iijoen alaosan viiteen voimalaitokseen tulee tehdä toimivat kulkureitit vaelluskaloille, jotta ne pääsevät liikkumaan ylä- ja alavirtaan lisääntymis- ja kasvualueiden välillä. Myös tarvittava vesimäärä kuuluu asiaan. Lisäksi yhtiön on istutettava lohen ja meritaimenen pienpoikasia jokialueelle, vaelluspoikasia eli smoltteja jokisuulle ja siirrettävä yläjuoksulle myös emokaloja, jotta luonnonkierto varmasti pääsee käynnistymään. Iijoki on Suomen rakennetuista joista ainoa, jonka alkuperäiset vaelluskalat – lohi, meritaimen ja vaellussiika – säästyivät sukupuutolta joen sulkemisen yhteydessä. Ne on säilytetty kalanviljelyssä ja niitä on käytetty istutuksissa. Nyt paluu on mahdollinen. Kalatalousvelvoitteiden muutosesityksen läpimeno tarkoittaa pääsemistä lähemmäksi joen luonnontilaa.

Myös kalataloudelliset hyödyt jakautuisivat oikeudenmukaisemmin koko jokialueelle, eikä vain merialueen ja rannikon kalastajille, kuten istutusten jatkuessa.

Satoja hehtaareja lisääntymisalueita Iijoen keski- ja yläjuoksulla on joen pääuomassa ja kymmenissä kunnostetuissa sivujoissa jopa satoja hehtaareja vapaata ja kunnostettua virtavesiuomaa vaelluskalojen ja jokihelmisimpukan lisääntymisalueiksi. Itse asiassa Iijoki on koko Suomen kunnostetuin vesistö. Sen pääuoma on alajuoksun viiden voimalaitoksen yläpuolella liki luonnontilainen, sillä pääuomaa ei ole koskaan perattu koneellisesti uittoa varten. Käytännössä paras tapa varmistaa lohen, taimenen ja siian nousu ja elämä Iijoessa olisi vesittää viiden alajuoksun voimalan kohdalla olevat vanhat luonnonuomat. Näin ne toimisivat jatkossa sekä nousuväylinä että lisääntymisalueina. Tätä vaativat Luonnonsuojeluliitto, sen Pohjois-Pohjanmaan piiri, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ja Iijoen suojeluyhdistys aluehallintovirastolle jättämissään kannanotoissa. Tavoitteena on luonnonkierto, jossa kaikki kalalajit saavat terveitä, joessa syntyneitä kalanpoikasia. Sitä ei voi saada aikaan ilman vanhojen uomien vesittämistä, ohitusuomien rakentamista säännöstelypadoille ja niille taattua ekologista virtaamaa eli sellaista virtaa-

Iijoki on koko Suomen kunnostetuin vesistö.

Lasse Kurkela

Iijoki murtaa padot

maa joessa, joka riittää turvaamaan virtaveden luonnon hyvinvoinnin. Lisäksi tarpeen ovat myös voimalaitosten yhteyteen rakennettavat kalaväylät. Luke selvitti vuonna 2016, että pelkästään Raasakan alueen vanhan uoman vesittäminen ja kunnostaminen voisi tuottaa liki neljänneksen Iijoen lohismolteista noin 20 kuution virtaamalla. Tämä ei ole kuin 11 prosenttia Iijoen keskivirtaamasta.

Pohjolan Voima vastustaa Jos kalatalousviranomaisen esitys menisi läpi, romuttaisi se ennakkotapauksena vesivoimayhtiöiden käytännöt koko maassa. Niinpä ei olekaan ihme, että Pohjolan Voima ja muut voimayhtiöt ovat panneet kaiken voimansa tämän kalatalousvelvoitemuutoksen torjumiseen. Yhtiöt ovat alkaneet puhua ”vapaaehtoisuudesta”, jolla saataisiin niiden mukaan jopa ”enemmän aikaan”. Pohjolan Voima ja Metsähallitus ovat panneet liikkeelle vapaaehtoisen hakemuksen alimpaan voimalaan Raasakkaan rakennettavasta teknisestä kalatiestä joen kalataloudellisen tilan ja velvoitteiden näennäiseksi muuttamiseksi. Mielenkiintoista tässä on se, että Pohjolan Voima sai Metsähallituksen liittymään mukaan omaan hakemukseensa. Tällainen järjestely on erikoinen, sillä Metsähallitus ei omista ensimmäisenä käsittelyssä olevan Raasakan voimalaitoksen alueella sen paremmin maa-alueita, vesialueita kuin voimalaitostakaan. Li-

säksi Metsähallituksen olisi toimittava tässä asiassa valuma-alueen suurimpana vesialueen omistajana niin sanotun yleisen edun valvojana. Kalatalousasiantuntijoiden ja luonnonsuojeluaktiivien mukaan Pohjolan voiman ja Metsähallituksen hakemus on täyttä sumutusta, jolla vain pyritään säilyttämään vanha asema ja siirtämään voimayhtiölle kuuluvia velvoitteita veronmaksajien maksettaviksi. Voimayhtiöt niin Iijoella kuin Kemijoellakin ovat jopa vaatineet, ettei kalatalousviranomaisten esityksiä saisi edes ottaa käsittelyyn, mikä on pöyristyttävä vaatimus. Nyt nämä kaksi hakemusta, Pohjolan Voiman ”hakijaehtoinen” kalatie Raasakkaan ja kalaviranomaisen Iijoen kokonaisvaltainen velvoitemuutos käsitellään ja ratkaistaan kuitenkin todennäköisesti samanaikaisesti. Oikeusoppineiden mielestä Pohjolan Voiman ja Metsähallituksen esitys tullaan melkoisella varmuudella hylkäämään. Koko Iijoen kalatalousvelvoitteen uusiminen vaatinee vuosia valituskierroksineen. Tämä pitkittyvä lupaprosessi sataa voimayhtiön laariin, sillä jokainen vuosi vanhentuneilla kalatalousvelvoitteilla tuottaa sille taloudellista etua.

Iijoki näyttää tietä Iijoella on järjestetty Iijokisoudut jo vuodesta 1983. Tänä vuonna se on epävarmaa koronatilanteen vuoksi. Työ Iijoen puolesta jatkuu silti. Jokiaktiivit niin Iijoella kuin muuallakin Suomessa kehottavat luonnon-

suojelijoita panemaan kalataloustoimijoiden kanssa vireille lakeihin, uusimpiin tutkimustuloksiin ja EU:n vesipuitedirektiiviin perustuvia hakemuksia voimayhtiöiden velvoitteiden ajanmukaistamiseksi. Luonnonsuojeluliitto on vaatinut jo vuosia voimalaitospatojen vanhojen vesitalouslupien päivittämistä kalan kulun mahdollistamiseksi. Liitto on esittänyt myös lisää asiantuntijoita Ely-keskuksiin tekemään kalanhoitovelvoitteiden muutoshakemuksia ja aluehallintovirastoihin työntekijöitä niitä käsittelemään. Hallinto valmisteleekin nyt Iijoen jälkeen maamme suurimman joen, Kemijoen, velvoitemuutoksia. Suomessa on noin 220 vesivoimalaa, joista noin 90 on alle yhden megawatin ja noin 150 alle viiden megawatin suuruista niin sanottua ”tippavoimalaa”. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vuonna 2017 teettämän selvityksen mukaan näistä osalla ei ole kalatie- tai kalanhoitovelvoitetta ja osa on yksinkertaisesti jättänyt noudattamatta annettuja velvoitteita. Kaiken huipuksi on myös sellaisiakin patoja, joilla ei ole lainkaan vesitalouslupaa, koska ne ovat niin vanhoja. Tällainen on esimerkiksi Helsingin Vanhankaupunginkoski. Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ja WWF saivat valtion uuteen hallitusohjelmaan vesilain muutoksen. Sillä kalanhoitovelvoitteet voidaan määrätä niille padoille, joilla niitä ei nyt ole. Lain on määrä valmistua Sanna Marinin hallituksen aikana. Patojen purku – tai ainakin kelvollisten ohitusuomien rakentaminen – Suomessa voi alkaa.

Luonnonsuojelija 2/2020

VOIMAA luonnosta

Poikkeuskevät on saanut ihmiset etsimään tasapainoa luonnosta ja puutarhanhoidosta. Luonto- ja puutarhaterapiaa opiskelleet Luonnonsuojeluliiton työntekijät Johanna Mehtola ja Pirjo Itkonen kertovat, miten luonto on auttanut heitä vaikeissakin hetkissä. Tekstit Johanna Mehtola, Pirjo Itkonen, kuvitukset Liisa Hulkko

Luonnonsuojelija 2/2020

Mielen vapaus

amuaurinko läikyttelee valoaan pilvien lomasta, kun kiipeän kallion yli ja katoan lähimetsän uumeniin. Koira tahdistaa kulkuani ja lukee tarkasti yöllä ilmestyneet hajumerkit kuononpäällään. Nyt sekin saa nuuhkia rauhassa. Minulla ei ole kiire bussiin, metroon eikä junaan. Kolmen tunnin edestakainen työmatka on vaihtunut pieneen aamulenkkiin ennen töiden alkua. Se kuluu lähimetsässä. Seisahdun käpytikkojen pesäpuun luona ja jään katselemaan, kun palokärki lentää metsän halki kuivuneen haavan latvaan ja alkaa sukia itseään. Mustankiiltävästä höyhenpuvusta irtoaa tumma höyhen, joka alkaa leijailla tuulen mukana. Metsässä elämisen rytmi muuttuu, ajantaju katoaa. Kallion kyljessä kasvavalla palleroporonjäkälällä tai kuusen kainalosta kurkistavalla katajalla on omat rytminsä, samoin pesäkoloonsa lentävällä käpytikalla tai kivelle laskeutuvalla suruvaipalla. Meillä kaikilla on omat eritahtiset rytmimme ja aikamme, jotka metsässä ollessa kummallisella tavalla yhdenmukaistuvat. Näen lähimetsän elämästä vain ohikiitävän hetken, sitten on aika palata kotiin. Työpäivä alkaa. Sähköpostit, uutiset ja viestit maailmalta kertovat poikkeusoloista, koronauhreista, talouden syöksystä, aikatauluista, merkkimääristä, liian pienistä kuvatiedostoista. Vähitellen ympärilleni piirtyvät taas rajat.

”

Tätä virtuaaliluonnon tehoa on selvitetty Luonnonvarakeskuksen vetämässä tuoreessa tutkimuksessakin.

un työpäivä päättyy, on hyvä tehdä selkeä jako työn ja vapaa-ajan välille. Painun ulos. Joskus riittää, että istun rappusella ja seurailen hetken mustarastaan tai punarinnan puuhia pihapuissa. Useimmiten askeleeni kuitenkin johtavat pieneen lähimetsään, sen liikuttavaan rauhaan ja hiljaiseen suojaan. Ja toisinaan mielessäni alkaa soida laulu, Vexi Salmea: Maailma on kaunis ja hyvä elää sille Jolla on aikaa ja tilaa unelmille Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus On vapautta kuunnella metsän huminoita Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä. Johanna Mehtola

Metsässä elämisen rytmi muuttuu, ajantaju katoaa. Kuka?

yöpäivä kuluu tietokoneen ääressä, mutta aina silloin tällöin katse hakeutuu ikkunasta ulos. Keväinen luonto on elämää tulvillaan ja pihakuusen mustarastaspariskunta on elementissään: koiras lentelee sinne tänne, pöyhii maata ja kiipeää talon katolle laulamaan maailman kauneinta säveltään täyttäen koko tienoon laulullaan. Nämä niin sanotut mikrotauot ovat omiaan myös virkistämään mieltä. Vihreän maiseman puutteessa virkistyskokemuksen ja stressin lievennyksen voi saada katselemalla luontokuvaa tai luontovideota.

Johanna Mehtola on Suomen Luonto -lehden toimittaja, Luonnonsuojeluliitossa töissä vuodesta 1991 lähtien. Puutarhaterapia ja Green coach -kouluttaja, kirjoittanut useita artikkeleita luonnon hyvinvointivaikutuksista ja laatinut muun muassa Aistiluontopolkumateriaalin. Intohimoinen lähimetsien koluaja ja luonnon pienten yksityiskohtien ihmettelijä. Lempituoksu: Metsän tuoksu sateen jälkeen Lempiääni: Mustarastaan laulu

Kuva: Vilja Mehtola

yt käsillä oleva ajanjakso muistetaan tulevaisuudessa koronakeväänä, ehkä ensimmäisenä koronakeväänä, kuka tietää. Alun shokki, uutisähky ja tulevaisuuden pelko ovat tasaantuneet ja tilalle ovat tulleet kriisiajan rutiinit. Itselleni tärkeä tapa on lähteä luontoon. En mittaa siellä kilometrejä tai ajankulua, ja usein kuljen samassa, muutaman hehtaarin metsässä. Tärkeintä on olla läsnä: kuunnella, katsella, haistella ja tuntea. Ja vain olla. Sillä ei tutkimuksen mukaan olekaan niin väliä, mitä metsässä tekee. Riittää, että sinne menee. Tam-

pereen yliopiston tutkija Tytti Pasasen alkuvuodesta julkaistussa väitöskirjassa tämä seikka on todennettu empiirisillä kokeilla. Tulokset tukevat jo aiempia Suomessakin tehtyjä tutkimuksia luontoaltistuksen vaikutuksesta mielialaan ja elpymisen kokemukseen. Väitöskirjassa nostetaan esiin myös ulkoilijan psykologisia tekijöitä kuten motiivi, huomion kohdistus ja vuorovaikutus ympäristön kanssa. Tietoisella metsässä oleilulla ja ympäristön tarkkailulla on yhteys korkeampaan elpymiseen ja hyvinvointiin. Mutta pelkkä kivellä istuminenkin voi saada jo ihmeitä aikaan. Pasasen tutkimuksenkin mukaan juuri useat luontokäynnit edistävät psyykkistä hyvinvointiamme. Metsään kannattaakin mennä aina, kun siihen on mahdollisuus.

Luonnonsuojelija 2/2020

Lohdun lähde

uutarhani on minulle ilonlähde kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisesti kesäaikaan se täyttyy elämästä, äänistä, kauniista väreistä ja muodoista. En malttaisi millään odottaa lempeitä kesäaamuja. Silloin hiippailen puutarhassani höyryävä kahvikuppi kädessä pensasaidan tarjoaman näkösuojan turvin haistellen, kosketellen, kuunnellen ja ennen kaikkea ihmetellen pienen puutarhan ylläpitämää elämää. Puutarhassani pääsen seuraamaan pölyttäjähyönteisten ahertamista kasvien kukinnoissa, lintuemojen väsymätöntä poikasten ruokintarumbaa ja oravien vierailuja pihan juoma-astioilla. Iltaisin saattaa

kuulla siilin tuhinaa sen kulkiessa tiheän pensasaidan suojissa.

oin työssäni uupumusta ja aloin etsiä pehmeitä tapoja itseni hoitamiseen. Näin löysin tien puutarhaharrastuksen pariin, ja pihani koki muodonmuutoksen runsaasti alkukesästä syksyyn kukkivaksi aisteja herätteleväksi luontopihaksi. Siirryin omasta aloitteestani lyhennettyyn työaikaan ja kouluttauduin puutarhaterapian asiantuntijaksi. Puutarhaterapian ydin on laittaa kädet multaan. Käsillä työskentely ylläpitää kongnitiivisia taitoja. Ja

Metsä: Eero Vilmi, piparminttu: Pirjo Itkonen, silhuetit: iStock

Luonnonsuojelija 2/2020

samalla maaperästä saa myös hyödyllisiä maaperämikrobeja, jotka parantavat vastustuskykyämme. Maata muokatessa tulee rytmi ja on aikaa ajatella. Oivalsin puutarhatöitä tehdessäni, että sain jo äidinmaidosta kovan mallin työntekemiseen. Sekä äitini että isoäitini kumpikin oman sukupolvensa edustajina kokivat sota-ajan ja sodan jälkeisen niukkuuden. Äitini muistaa olleensa pienenä tyttönä usein nälkäinen ja on kertonut, kuinka töitä tehtiin urheasti pienestä pitäen. Omaa jo lähes 40 vuotta kestänyttä työuraa kuvaa täysi omistautuminen työtehtäviin. Myös maailmanparantamisesta tuli suorittamista 24/7. Tein tinkimättömästi töitä luonnon puolesta sekä töissä että vapaa-ajalla. Suru erityisesti metsäluonnon ahdingosta purkautui ahdistuksena ja kyynisyyden lisääntymisenä. Työstin puutarhassani näitä negatiivisia tunteita rakentamalla erilaisia kukkapenkkejä, joiden loistosta saan nyt nauttia. Monimuotoinen ja läpi kasvukauden elävä ja värejä vaihtava pihapiiri herättää

aistit. Puutarhani terapeuttista merkitystä ei voi liikaa korostaa.

uutarhatöiden rauhoittava vaikutus on tiedetty jo hyvin kauan, ja 1800-luvun alussa tietoa alettiin soveltaa muun muassa psykiatrisessa hoidossa. Suomessa rakennettiin 1900-luvun alussa puutarhoja mielisairaaloiden yhteyteen. Vähitellen terapiamuoto sai uusia asiakasryhmiä. Yhdysvalloissa puutarhaterapiaa käytettiin toisen maailmansodan jälkeen veteraanien kuntoutukseen. Yhdysvalloissa käynnistyi alan yliopistokoulutus 1950-luvulla. Suomessa puutarhanhoidon terapeuttisia ja kuntouttavia vaikutuksia on alettu tutkia laajemmin 1990-luvulla. Puutarhaterapian on todettu parantavan tehokkaasti siihen osallistuvien sosiaalisia suhteita, itsetuntoa ja kuntoutumista itsenäisempään elämään. Sen vaikutukset fyysiseen ja henkiseen terveyteen, elämänlaatuun ja hyvinvointiin ovat selkeästi myönteiset. Tutkimusten mukaan terapeuttinen puutarhatoiminta toimii parhaiten masennuspotilaiden hoidossa.

Pirjo Itkonen

Kuka?

Pirjo Itkonen on Suomen luonnonsuojeluliiton yritysyhteistyöpäällikkö, tehtävässä vuodesta 2006 lähtien. Green coach -puutarhaterapian asiantuntija, suunnitellut ja vetänyt hyvinvointitapahtumia esimerkiksi vanhusten palvelutaloissa. Erityisosaamisena aistipuutarhojen suunnittelu. Toiminut Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksessä Espoon ympäristöyhdistyksessä vuodesta 2005. Intohimoinen maailmanparantaja, lähiluonnon eläinten auttaja ja luontopuutarhan asukkaiden seuraaja. Lempituoksu: puutarha sateen jälkeen Lempiääni: kimalaisten pörinä

LukuvinkkI! Tutustu Pirjo Itkosen oppeihin luontopihan perustamiseen sivulla 6.

Kuva: Raisa Kyllikki Ranta

uontopihan merkitys tuli itselleni entistä merkityksellisemmäksi, kun jouduin kivuliaan tulehduksen seurauksena jäämään sairauslomalle. Kärsin kovista kivuista yli puolen vuoden ajan ja olin pahasti liikuntarajoitteinen. Oma puutarhani ja sen monimuotoinen luonto pelastivat minut kivun ja eristäytymisen keskellä. Hoidin itseäni puutarhaterapian menetelmillä, ja huomasin muun muassa särkylääkkeiden käytön vähentyvän. Aistit terävöityivät ja löysin pihaltani lumoavan pieneliöitä ja kasveja pursuavan maailman, jota en ole vieläkään väsynyt tutkimaan. Haluan puutarhallani auttaa lähiluontoa, joten siellä ei tuholaismyrkkyjä käytetä. Torjuntatyössä minua auttavat linnut ja petohyönteiset kuten leppäpirkot. Jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus kokea luonnon tervehdyttävä vaikutus, tutustua kiehtovaan kasvimaailmaan ja innostua seuraamaan ja auttamaan ihmiskunnalle elintärkeitä pölyttäjähyönteisiä. Tällaisina poikkeusaikoina on hyvin lohduttavaa, että kaikesta huolimatta kasvit nousevat maasta ja luonnon kiertokulku jatkuu.

”

Oma puutarhani pelasti minut kivun ja eristäytymisen keskellä.

Löydätkö nämä 10 luonnonkukkaa? Juhannuksen alla luonto on vehreimmillään, ja kotipihallakin saa ihastella kukkien väriloistoa. Löytyykö sinun pihaltasi näitä vai jotain aivan muuta? Lähde etsimään luonnonkukkia! Teksti Marja Haatanen

LUONNONKUKKIEN PÄIVÄ SUNNUNTAI 14.6.2020 Tee Luonnonkukkien päivänä kasviretki omalla pihalla tai lähiympäristössä! Ihaile ja kuvaa. Jaa luonnonkukkasi somessa hashagilla #luonnonkukat. Haasta ystäväsi kasviretkelle! Jos hän liittyy Luonnonsuojeluliiton jäseneksi 12.–14.6., hän saa lahjaksi taskukokoisen kasvikirjan. //sll.fi/liity// Lisätietoa löydät osoitteesta //www.sll.fi/ luonnonkukat//. Verkkosivuilla on myös 100 yleisimmän kasvin luettelo. Seuraa myös tiedotusta: //facebook.com/ luonnonkukkienpaiva// Luonnonkukkien päivän opastetut yleisöretket on peruttu tältä vuodelta.

Keijo Luoto

Luonnonsuojelija 2/2020 Keijo Luoto

Hiirenvirna (Vicia cracca)

Hiirenvirna (kuva vasemmalla) on yleinen niittykasvi, ja sen tunnistaa usein violetista sekamelskasta, kun se löytyy nojailemasta rennon vartensa kanssa ympäröivään kasvillisuuteen. Hiirenvirna on kaunis mutta myös hyödyllinen kasvi niityillä ja kotipihalla, sillä se on monien päiväperhostoukkien ravintokasvi. Muistettava on kuitenkin, että se on hieman myrkyllinen.

Ojakellukka (Geum rivale)

Pihan kosteammista paikoista kannattaa etsiä ojakellukkaa. Ojakellukalla on nuokkuvat, isot ja punaruskeat kukat, joista kasvin helposti tunnistaa – tai vähintäänkin kukkien ympärillä pörräävistä mehiläisistä ja kimalaisista. Ulkonäköä kuvaavat myös ehkä sen kansanomaiset nimet, kuten niittykellukka, pulpukka, pumppuheinä ja ampiaisenkukka.

Tero Laakso (CC BY-SA 2.0)

Gemma Evans

Luhtalemmikki (Myosotis scorpioides)

Luhtalemmikkiä moni haluaisi pihoilleen enemmänkin. Sen taivaansininen väri on pysähdyttävä näky kukinta-aikaan kesä–elokuussa. Luhtalemmikistä pääsee nauttimaan myös rannoilla sekä purojen ja ojien partailla. Luhtalemmikki on lemmikeistämme kookkain ja suurikukkaisin, ja sen kukat voivat olla lähes sentin levyisiä.

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum)

Metsäkurjenpolvi kasvaa jokseenkin koko Suomessa. Useimmiten violettikukkainen metsäkurjenpolvi on kookas. Elinympäristöinään se suosii metsiä, hakkuuaukeita ja kosteita niittyjä. Kasvilla on monia kansankielisiä nimiä, kuten sini- ja mäntäheinä, kurenkattilainen ja juhannuskukka. Kotipihalle sitä kannattaa kylvää päiväperhoslajien toukille.

Riku Lumiaro

Tom Jutte (CC BY-NC-ND 2.0)

Niittyleinikki (Ranunculus acris)

Kotipihoilla ja muilla avoimilla alueilla viihtyvä niittyleinikki on monille tuttu jo lapsuudesta. On kuitenkin muistettava, että kasvi on muiden leinikkien tavoin myrkyllinen. Sen huomaa laidunalueilla, missä se kasvaa runsaana eläinten jättäessä sen rauhaan. Kansanlääkinnässä tuoretta niittyleinikkiä on käytetty murskattuna esimerkiksi lihas- ja nivelsärkyihin.

Heinätähtimö (Stellaria graminea)

Heinätähtimö koristaa monen kodin pihaa kukkiessaan pikkuisina, valkoisina tähtinä. Kasvin yksittäinen kukka on auki vain kolme vuorokautta, mutta uusia kukkia avautuu jatkuvasti koko kesän ajan. Heinätähtimöä on hyvä lähteä etsimään niittymäisiltä alueilta tai tienpientareilta, joissa se erottuu selkeästi valkoisen ja runsaskukkaisen kukintonsa vuoksi.

Luonnonsuojelija 2/2020

Luonnonkukkien päivää vietetään 14.6.2020 Kerro, montako luonnonkukkaa sinä löysit pihaltasi? Entä oliko yllätyksiä? Jaa omia kasvihavaintoja ja retkikuvia Instagramissa ja Twitterissä hashtagilla #luonnonkukat. Seuraa myös: //facebook.com/luonnonkukkienpaiva//

Keijo Luoto

Nurmitädyke (Veronica chamaedrys)

Sinikukkaista nurmitädykettä löytää niin niityiltä, pihoilta kuin pientareiltakin. Pienet kukat ovat avauduttuaan ainutlaatuisen sinisiä, mutta alkavat muuttua punaisemmiksi jo ensimmäisenä päivänään ja kuihtuvat nopeasti. Nurmitädyke on vanha rohdoskasvi, johon viittaa myös sen kansanomainen nimi romuskaheinä eli yskänheinä.

Riku Lumiaro

J.Sipilä

Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium)

Tämän kookkaan, purppuranpunaisena kukkivan ”rentunruusun” taitavat tunnistaa kaikki suomalaiset – ja pölyttäjistä mehiläiset, kimalaiset ja perhoset. Syksylläkin kasvi on silmiinpistävä, kun sen kasvustoista lähtee liikkeelle pilvittäin kevyitä siemeniä valtaamaan uusia elinalueita. Vaikka maitohorsma valtaa pihoilla nopeastikin uusia alueita, on kasvista paljon hyötyä: keväiset versot kelpaavat parsan korvikkeeksi, ja lehdistä tulee maukasta teetä.

Harakankello (Campanula patula)

Sinipunainen harakankello on löydettävissä vaatimattomistakin oloista, ja se viihtyy ihmisen tavalla tai toisella muokkaamissa avoimissa ympäristöissä, kuten niityillä, pientareilla ja pihapiireissä. Kissankellosta harakankellon erottaa sen kukkien tummemmasta väristä ja kukkien vähemmän kellomaisesta muodosta. Harakankellon kukka aistii sään muutokset: aurinkoisella ilmalla se sojottaa ylös, pilvisellä säällä ja sateella nuokkuu alaspäin.

Kotipihlaja (Sorbus aucuparia)

Hanna Forsman (CC BY-NC 2.0)

Tämän vuoden teemalaji kotipihlaja on levinnyt koko Suomeen, ja sitä kasvaa lähes jokaisessa pihassa. Kansanperinteessä on monia havaintoja ja totuuksia pihlajasta: pihlajan marjasato kertoi tulevan talven lumimääristä, puun maagisten voimien tähden se valittiin karjakepin materiaaliksi ja koiriakin se esti karkaamasta. Kotipihlaja oli myös aikoinaan pyhitetty suomalaisten muinaisjumala Raunille. Kotipihlajaa ei kannata kaataa, sillä se on monella tapaa hyödyllinen. Sen marjoista hyötyvät muun muassa rastaat, tilhet ja taviokuurnat. Ihmisillekin c-vitamiinipitoiset marjat kelpaavat hilloihin ja mehuihin. Kotipihlaja on kasvupaikan suhteen vaatimaton, ja sitä löytyy ihmeellisimmistäkin paikoista, kuten kaukaisilta meren luodoilta tai toisen puun oksanhaaroista.

Luonnonsuojelija 2/2020

Hiitolanjoen uusi elämä Laatokalta Saimaalle -hanke hoitaa alueen rantoja ja vettä. Vesistöreitistä halutaan entistä puhtaampi ja kiinnostavampi. Teksti Elina Venesmäki, kuvat Dmitry Efimenko

Laatokalta Saimaalle -hankkeen koordinaattori Tuuli Hakulinen asuu Pietarissa. Se on ollut hänen kotikaupunkinsa jo parikymmentä vuotta. Siellä hän viettää usein aikaa lähiluonnossa, ja niin viettävät monet muutkin. Hänellä on mökki Käkisalmella, ja usein viikonloppuina junat sinne ovat aivan täynnä. ”Venäjällä luonto on aika erilaista kuin Suomessa. Ympäristö ei ole niin hoidettua, ja toisaalta luonnonsuojelualueita on harvassa verrattuna Pietarista tuleviin retkeilijämääriin”, Hakulinen kertoo. Siellä matkailu on omatoimimatkailua enemmän kuin Suomessa, missä retkeilyalueiden vessoissa on yleensä paperia ja nuotiopaikoilla puita alueen hoitajan puolesta.

Rannat kestävästi käyttöön Karjalan kannaksella on vielä toistaiseksi Suomeen verrattuna suh-

teellisen koskemattomat rannat. Jo Pietari Suuren ajoista lähtien rantojen käyttöä on säädelty vesien puhtauden turvaamiseksi. Kesämökkejä ei saa rakentaa järvien rannalle, ja myös maa- ja metsätalous on kielletty vähintään 50 metrin etäisyydellä vesistöistä. Rantoja kuitenkin uhkaavat nykyään rakentaminen ja myös metsähakkuut. Hallitsematon ja massiivinen retkeily uhkaa uhanalaisia luontoarvoja erityisesti harvinaisemmilla elinympäristöillä, kuten dyyneillä.

Yhteistyöllä tuloksia Laatokalta Saimaalle -hanke pyrkii edistämään alueen rantojen suojelua ja kestävää virkistyskäyttöä yhdessä venäläisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä sivussa on tarkoitus hoitaa myös maiden välisiä suhteita tuolla alueella ja parantaa etenkin venäläisten toimijoiden yhteistyötä. ”Tällä hetkellä tahot tekevät siellä omia hankkeitaan, mutta ne eivät etene, koska tekijät eivät kommunikoi keskenään”, Hakulinen kertoo. Hän toivoo, että kunhan kommunikaatio paranee ja ihmiset tutustuvat toisiinsa, heidän mielipiteensä on nykyistä helpompi ottaa huomioon. Vuoksi pois lukien Laatokalta ei ole yhtenäistä vesiyhteyttä tai tarkoin tutkittua reittiä Saimaalle. Mahdollisia reittejä selvitetään Laatokalta Saimaalle -hankkeessa, ja niitä pyritään jalostamaan historiapohjaisen erämelontareitistön osaksi Hiitolanjoen vesistöalueelta Pihlajavedelle. Jokien ja purojen ylle on kaatunut puita, ja on mat-

”Reitti- ja luontokartoitus on täällä uutta pioneerityötä.”

Hankekoordinaattori Tuuli Hakulinen harrastaa melomista.

kalla majavapatojakin. Laatokan latvavesien ja Saimaan satamien välille jää vedenjakajia, joten kanoottia pitää paikoin kantaa tai vetää. Hiitolanjoella on vesivoimalaitoksia, mutta niiden patoja puretaan ja koskia ennallistetaan lähivuosina. Itärajalta edetään alueen järville, lammille ja virtavesille. ”Reitti- ja luontokartoitus täällä on uutta ja ainutlaatuista pioneerityötä”, Hakulinen kertoo.

LAATOKALTA SAIMAALLE Laatokalta Saimaalle -hanke kestää kaksi vuotta ajalla 1.4.2020–31.3.2022. Hankkeen tavoitteina on: - edistää rantojen suojelua ja parantaa veden laatua. - edistää Hiitolanjoen ranta-alueiden kestävää virkistyskäyttöä. - ennallistaa soita Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. - palauttaa Hiitolanjoki kohti luonnontilaa puukunnostuksen avulla. - kunnostaa melonta- ja retkeilyreitti Hiitolanjoen latvavesiltä Kangaskoskelle. Mukana hankkeessa ovat Suomesta Luonnonsuojeluliitto ja Hiitolanjokiyhdistys. Venäjältä mukana ovat Käkisalmen kunta, Leningradin alueen suojelualueiden direktoraatti, Komarovin kasvitieteellinen instituutti ja luonnonsuojelujärjestö Neo Eco Project. Lue lisää: //sll.fi/laatokalta-saimaalle//

Luonnonsuojelija 2/2020

Poikkeuskesän toiminta Kesä on pian täällä! Lähde omatoimiselle retkelle, kitke vieraslajeja ja ilmoittaudu talkooavuksi yhdistyksille. Yleisötapahtumia harkitusti

Tutustu uusiin kohteisiin Nyt on hyvä hetki tutustua uusiin luontokohteisiin. Yhdistykset tuntevat lähiluonnon hyvin. Vinkkiä voit katsoa esimerkiksi aiemmista tapahtumailmoituksista ja 100 luontohelmeä -sivuilta: //100luontohelmea.fi///. Muista noudattaa retkeillessäkin turvaväliä ja vältä esimerkiksi ruuhkaisia nuotiopaikkoja.

Haitalliselle vieraskasville jättipalsamille antavat kyytiä Liisa Laitinen ja Kimmo Saarinen Lappeenrannassa.

Raisa Kyllikki Ranta

Koronarajoitukset hellittävät kesäkuussa, ja 50 hengen retkiä ja tapahtumia voi taas järjestää. Moni tapahtuma on ehditty jo perua, ja Luonnonsuojeluliitto suositteleekin yhdistyksilleen varovaisuutta. Retkillä ja tapahtumissa käy paljon riskiryhmiin kuuluvia, ja kahden metrin turvavälin tai käsihygienian noudattaminen on tärkeää. Haluamme pitää huolta toisistamme! Katso ohjeita //sll.fi/koronainfo// ja tapahtumia verkosta: //sll.fi/tapahtumat//

Kitke vieraslajeja Kääri hihat ja käy haitallisten vieraskasvien, kuten jättipalsamin, kimppuun. Varmista maanomistan lupa: yleensä se sopii esimerkiksi kunnille, sillä maanomistajilla on velvoite hävittää haitallinen vieraslaji mailtaan. Talkoilla voi yksin tai pienellä porukalla turvavälein. Kysy neuvoa yhdistyksestä tai piiristä.

Kerää roskia – siististi! Roskien keruu on helppoa hommaa, ja työn jälki ilahduttaa. Esimerkiksi oman lähimetsän voi hyvin siis-

tiä oman perheen voimin tai naapurin kanssa. Roskia käsitellessäsi muista käyttää hanskoja ja roskapihtejä. Hygieniaan kannattaa nyt kiinnittää huomiota.

Ilmoittaudu talkooavuksi Monet piirit ja yhdistykset ylläpitävät erilaisia perinnemaisemia ja uhanalaisten lajien kohteita. Nyt kun yleisötapahtumia ei voida järjestää, saatetaan apua kaivata. Ilmoittaudu talkooavuksi ja tutustu muuhunkin luonnonsuojelutyöhön: //sll.fi/paikallistoiminta //

•Tapahtumat Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys:

jonka tekemisessä on ollut mukana luonnon-

Lepakkoretki Vuokselle – tuplana

suojelupiirin väkeä. Lähiluontokohteessa nos-

ETELÄ-HÄME

ETELÄ-KARJALA

Janakkalan Luonto ja Ympäristö:

•

Etelä-Karjalan piiri:

15.8. klo 10. Talkoot järjestetään yhdessä Tarin-

•

metsiin siirretty toukokuulta lauantaiksi

la 22.8. Paikka: Imatran kesäteatterin park-

maan seudun kyläyhdistyksen kanssa. Tarvit-

15.8. Sään osalta varapäivä on 22.8. Päiväl-

kipaikka, Torkkelinkatu 11, Imatra. Suuren

•

tavat työvälineet saadaan paikan päällä. Yh-

lä retkeilemme Haarikon metsissä, ja illalla

suosion saanut lepakkoretki järjestetään pe-

seno, Anolantie 59. Mikäli käytössä on edellis-

distykset tarjoavat talkoolaisille nuotiokahvit

kuulemme livekonsertin luonnon helmassa.

räkkäisinä iltoina klo 21 alkaen ja päättyen

vuosien tavoin kaksi niittokonetta, muutaman

ja makkarat. Lisätietoja: Matti Häppölä, 050

Konsertista vastaa musiikkipedagogi Anni

noin klo 23. Kokoontuminen Imatran kesäteat-

tunnin urakoinnilla selvitään. Kohde sijaitsee

490 3897, matti.happola@gmail.com ja www.

Paarman kokoama yhtye, joka koostuu am-

terin parkkipaikalla (Torkkelinkatu 11), josta

noin viisi kilometriä Joutsenon kirkolta ete-

sll.fi/tapahtuma/25214.

mattimuusikoista: trumpetisteista, saksofo-

kävellään pimeän metsän läpi Mellonlahdelle.

lään; mikäli sinulla ei ole kyytiä, ota yhteyttä

nistista, tuubistista ja huilisteista. Tarkemmat

Oppaana Karri Kuitunen, jolla on laitteet le-

ja mietitään kimppakyydityksiä! Lisätietoja:

•

tiedot tarkentuvat myöhemmin kesän aikana.

Kimmo Saarinen, p. 041 4631 1737, kimmo.

Haitallisen vieraskasvin jättipalsamin

Sateella retki perutaan. Lisätietoja: Juha Jantu-

saarinen@sll.fi ja www.sll.fi/tapahtuma/23851.

itselleen ja muille hyvää mieltä toimimalla

•

pakoiden kuulemiseksi ja myös näkemiseksi.

kitkentätalkoita suunnitteilla. Koronatilan-

nen, p. 050 3643 693, juha.jantunen@allergia.

konkreettisesti lähiluonnon hyväksi järjestä-

teesta riippuu, milloin yleisiä talkoita voidaan

fi ja www.sll.fi/tapahtuma/26142.

mällä omatoimisesti keväällä roskatalkoita

kesän kuluessa järjestää. Jättipalsamia on lu-

ja kesällä haitallisten vieraskasvien pois-

vallista kitkeä omalta ja kaupungin maalta

Lappeenrannan seudun luonnonsuojelu-

niittokone ja ehkä toinenkin, mutta myös

totalkoita. Ohjeet Facebook-eventissä: www.

omatoimisesti. VieKas-hanke sekä luonnon-

yhdistys:

viikatemiehiä ja -naisia tarvitaan. 15.8. on

facebook.com/events/818826071958885/

suojelupiiri kannustavatkin omatoimikitken-

Laurinmäen luontopolun hoitotalkoot

Salpausselän luonnonystävät: Yhdistys kannustaa lahtelaisia tuottamaan

Retki ja metsäkonsertti Haarikon

tään jo alkukesästä lähtien.

•

(klo 21–23): ensimmäinen pe 21.8. ja toinen

tetaan etenkin kulttuurikasvillisuus esille. Anolan kedon niitto- ja haravointital-

koot 4.8. klo 17. Paikka: Lappeenranta, Jout-

•

Riihilahden niitto- ja haravointitalkoot

8.8. ja 15.8. Paikka: Niemisensaari, Riihilahdentie 514. 8.8. niitetään, paikalle saadaan

•

Lappeenrannan Linnoitukseen pystytetään

aika haravoida niitos kasoihin ja olosuhteista

kevään kuluessa luonto- ja kulttuuripolku,

riippuen pistää tulille tai raahata maatuvaksi

Luonnonsuojelija 2/2020

•Tapahtumat Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat kasaksi metsänreunaan. Jokunen heinäseiväs-

mestä la-aamuna ja palataan Jyväskylään

kimppakyydein Oulusta. Lisätietoja: sll.fi/

minen nykyiselle puheenjohtajalle ja uuden

kin voidaan pystyttää vanhoja muistellessa!

su-iltana. Vesille lähdemme Hanhitaipaleen

pohjois-pohjanmaa/tapahtuma/2613.

Suottaniemen kalasatamasta. Retken vetävät

ottaa mukaan. Kimppakyytiä kannattaa ky-

melontaohjaajat Pentti Mattila ja Kaija Ket-

•

puheenjohtajan valinta. Rakastettu puheen-

Oman haravan (tai mieluummin haran) voi syä mikäli omaa ei ole. Niemisensaareen on

Ennallistamistalkoot Pekkasuolla

johtajamme muuttaa pois Turusta. Mahdol-

14–15.8. Kuivaniemen Pekkasuolla jatketaan

liset äänestystilanteet hoidetaan sähköisesti

tunen-Mattila. Retkelle voidaan ottaa enintään

talkoita, tällä kertaa kunnostetaan lähinnä

määräysten edellyttämällä tavalla. Tarkemmat

kaupungista matkaa alle 10 km, joten fillaril-

10 osallistujaa, vähimmäismäärä on neljä. Il-

Uudenjärvenojan yläosaa. Lisätietoja:: sll.fi/

osallistumis- ja äänestysohjeet sekä ohjeistus

lakin matka käy. Molempina talkoopäivinä

moittautuneille lähetetään tarkempia ohjeita

pohjois-pohjanmaa/tapahtuma/2616.

puheenjohtajakandidaattien ehdottamisesta

aloitetaan kello 10, ja lopettaa voi kun siltä

lähempänä retkeä. Säävaraus: kovalla tuulella

tuntuu! Lisätietoja: Kimmo Saarinen, p. 041

emme voi retkeä toteuttaa. Ilmoittaudu vii-

UUSIMAA

taudu 31.5. mennessä osoitteeseen turku@sll.

4631 1737, kimmo.saarinen@sll.fi ja www.sll.

meistään 17.7. Pentti Mattilalle, p. 040 3446739,

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys:

pentti.mattila@iki. Lisätietoja: www.sll.fi/ta-

•

fi. Tervetuloa mukaan kaikki jäsenet, ota oma

fi/tapahtuma/23855.

pahtuma/26176. ETELÄ-SAVO Suur-Savon yhdistys:

KYMENLAAKSO

lähetetään etukäteen ilmoittautuneille. Ilmoit-

Helsyn 50-vuotisjuhlavuoden retket ja

tee/kahvikuppi mukaan ruudun äärelle ja tule

tapahtumat ovat toistaiseksi tauolla. Pyrim-

kuulemaan mitä yhdistyksen toimintaan kuu-

me järjestämään tapahtumia heti tilanteen

lui vuonna 2019!

•

paikkavinkkejä lähiseudun luontokoh-

•

salliessa, tarkistathan ajantasaiset tiedot net-

vetuloa! Lisätietoja: Ragnar Öst, p. 040 573

teista. Kohteiden esittelyistä löytyvät kartat, ajo-ohjeet ja tiedot mahdollisista merkityis-

Yhdistyksen nettisivuille on koottu retki-

LUONTO-LIITTO

0373, merikymenluonto1@gmail.com ja www.

•

tymäpäivää. Onnittele päivänsankaria teke-

•

sll.fi/tapahtuma/26389.

mällä oma luontoretki ja lähettämällä meille

pahtumat.

Hinkabölen ketotalkoot 8.8. klo 10. Ter-

tä reiteistä ja tulipaikoista. Löydätkö sieltä

tisivuiltamme tai Facebookista. Helatorstaina 21.5. vietetään Helsyn syn-

parhaat palat kuvien tai videon muodossa –

uuden retkikohteen tai muistuuko mieleen

PIRKANMAA

julkaisemme päivän tunnelmia somekanavis-

vanha tuttavuus, jossa et ole aikoihin käy-

Nokian yhdistys:

•

samme ja nettisivuillamme! Kuvia ja videoita

Heinätalkoot Sairilan niityllä Mikkelissä

3.8.–5.8. Talkoiden toteuttamisessa seurataan

neet. Tarjoamme talkooeväät, minkä vuoksi

viranomaisten ohjeita. Päivitämme tälle sivul-

pyydämme ilmoittautumiset nokianluonto@

le tilanteen lähempänä ajankohtaa. Yhdistys

gmail.com tai Timo Lepistö, p. 044 5055 999.

on hoitanut niittyä jo reilut 20 vuotta yhtäjak-

Lisätietoja: www.sll.fi/tapahtuma/28414.

nyt? Lähde luontoon! www.sll.fi/suur-savo/ paikallisluonto/

•

Nuorten vaelluskurssi siirtyy keväästä

loppukesälle. Lisätiedot: luontoliitto.fi/ta-

Palosirkkatalkoot Pyymäen kedolla

voi lähettää sähköpostilla (helsy@sll.fi) tai

2.8. klo 10–14. Tule mukaan hoitamaan uha-

Facebookin kautta (Helsingin luonnonsuo-

nalaisen lajin kotiketoa! Varusteena työkäsi-

jeluyhdistys)

soisesti: viikateniittoa, heinien seivästystä ja

Keravan ympäristönsuojeluyhdistys:

•

Uudenmaan piiri:

•

LUPin kesäleirit 2020, varaa paikkasi:

luppi.fi Varsinais-Suomen piiri Lisätiedot tapahtumista: luontoliitto.fi/ vasp/tapahtumat

olla. Suosittelemme tekemään omia retkiä

•

esimerkiksi seuraaviin retkikohteisiin:

tetaanporriaiset

Yhdistyksen retket ovat toistaiseksi tau-

Pelastetaan pörriäiset -kampanjatoi-

mintaa! Tutustu: luontoliitto.fi/vasp/pelas-

Kukka- ja perhosniityn hoito onnistuu

maan haavikko, Myllypuron meanderilaakso,

•

ja käsineet. Yhdistys tuo työvälineitä, mutta

•

Haukkavuoren luonnonsuojelualue, Kytö-

hyvin pienelläkin joukolla, viikatoiden. Vie-

Ollilanlampi ja nevat, Salmelan lehto, Pih-

monimuotoisuuden puolesta elokuussa. Ota

omiakin voi tuoda. Opastus niitylle: Sairilan

raskasvilajien kimppuun kannattaa myös

kaniitty sekä Merikallion lintupuisto, Kera-

yhteyttä: henna_kurki97@hotmail.com

koulun parkkipaikka, Mikkeli. Lisätietoja:

hyökätä, jos maanomistajat antavat luvan.

van kartano. Lisäksi kehittyvänä kohteena

Miia Kuisma, p. 040 6632 606, suur-savo@sll.

Kannustamme kaikkeen omatoimiseen

Kytkinkatu (Päivölänlaakson teollisuusalue,

fi ja www.sll.fi/tapahtuma/26937.

luonnon seuraamiseen myös. Kannattaa

04220 Kerava), jossa Keravalla harvinaista

suosia varhaisia aamuja ja kesäöitä, joita hie-

keltavuokkoa.

•

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys:

•

Keski-Suomen piiri:

Facebookissa www.facebook.com/mantsa-

•

lanlsy ja Mäntsälän Uutisten seurapalstalla.

kämpällä. Hinta: ensimmäinen perheenjäsen

Vuosikokous syksyllä.

90/110 € (alennettu hinta Luonto-Liiton jäse-

haravointia. Tarjolla janojuomaa ja pientä purtavaa. Varusteet: Säänmukainen työvaatetus

KESKI-SUOMI

POHJANMAA

•

sallispuistoon la–su 8.8.–9.8. Paikka: Etelä-Konnevesi, Etelä-Konneveden kansallispuisto. Osallistujilta edellytetään aikaisempaa kajakkimelontakokemusta. Yövytään omissa

POHJOIS-POHJANMAA Pohjois-Pohjanmaan piiri: Tarkista tarkemmat tiedot talkoiden toteutumisesta ja ilmoittautumisohjeet lähempänä talkoita verkkosivuilta ja Heli Kinnuselta, p. 041 3191 1816, heli.kinnunen@sll.fi.

Tuoretta tietoa tapahtumista läpi kesän

•

Raaseporin luonto:

ruoka, keitin, jne). Yöpymispaikka pyritään

järven rajamailla Oulujoen pohjoispuolella.

•

Jarmo Markkanen toimii oppaana retkellä

järjestämään saaressa, jossa on laavu ja tu-

Talkoiden järjestäjä huolehtii työkaluista ja

pohjavesilammelle. Lisätietoja kesän aikana.

lipaikka. Melomme leppoisaa vauhtia noin

eväistä. Talkoisiin lähdetään kimppakyydein

Tiedustelut: raasepori@sll.fi

10–15 km molempina päivinä. Jyväskylässä

Oulusta. Lisätietoja: sll.fi/pohjois-pohjanmaa/

toimii melontaseura Melanvilauttajat ry, joka

tapahtuma/2611.

Muhoksen Sarviselänkankaan niitto-

päivä la 1.8. Niitty sijaitsee Muhoksen ja Uta-

•

liittymisen hintatiedot löytyvät Melanvilaut-

varressa, muutaman kilometrin päässä Kii-

•

peruttu yhdistyksen kokous järjestetään etä-

tajat.fi sivuilta. Retkelle lähdetään kimppa-

mingin taajaman koillispuolella. Järjestäjä

nä kesäkuussa. Asialistalla sääntömääräiset

kyydein Naattian melontavajalta Nenäinnie-

tarjoaa eväät ja työkalut. Talkoisiin lähdetään

asiat, joiden lisäksilistalla on eron myöntä-

ti 4.8. Haaranniitty sijaitsee Reposeläntien

www.luontoliitto.fi/kessu/leiritjakerhot/leirit Pohjanmaan piiri:

•

Lasten telttaleirejä ja vaellus Merenkur-

kun saaristossa Raippaluodossa siirretään loppukesään. Seuraa tiedotusta: www.polp.

nan peruskursseja. Peruskurssin ja seuraan

Kiimingin Haaranniityn niittopäivä

Luontoperheleiri 21.–23.8. Hangasjärven

ulkoilualueella sijaitsevalla Hangasjärven-

Elokuussa Telttailuretki Kultalammelle.

VARSINAIS-SUOMI

järjestää kesäkuussa useampia kajakkimelon-

Pohjois-Suomen piirin kesän luontoleirit.

Seuraa tilannetta: www.facebook.com/possut.

nille), seuraava perheenjäsen 30 €. Lisätietoja:

välineistään (kajakki, teltta, makuupussi,

teltoissa, ja jokainen huolehtii omista retki-

Pohjois-Suomen piiri:

nompaa ajanjaksoa tuskin Suomessa onkaan!

Jyväskylän seudun yhdistys: Melontaretki Etelä-Konneveden kan-

Turun ilmastoryhmä: Suunnitelmissa

Uhanalaisajot-pyöräilytempaus luonnon

Turun luonnonsuojeluyhdistys: Kevätkokous 4.6. klo. 18. Maaliskuussa

fi, POLP:n Facebook ja IG.

•

Lasten leireille haetaan vähintään 16-vuo-

tiaita ohjaajia.

Luonnonsuojelija 2/2020

Jouni Nissinen Brexit tuntuu Suojelupäällikkö maataloudessa

Korona – muovin uusi mahdollisuus? Ison maakuntalehden toimittaja kyseli taannoin, miten käy muovintuotannon koronanaikaisessa maailmassa. Pari vuotta sittenhän maailman ykkösuutinen oli mikromuovit ja niiden kulkeutuminen kaikkialle. Nyt maailma on huolissaan mikromuoveja kertaluokkaa pienemmästä partikkelista, viruksesta.

Äkkiä katsoen vaikuttaa siltä, että koronan vuoksi pakkaaminen ja kertakäyttötuotteet ovat saaneet uuden mahdollisuuden. Esimerkiksi Yhdysvalloissa muoviteollisuus lobbaa terveysviranomaisia kertakäyttömuovien rajoitusten kumoamiseksi. Tilastot erilaisten raaka-aineiden käytöstä ja tuotannosta valmistuvat jopa puolitoista vuotta myöhässä, joten tarkkoja lukuja emme saa vielä toviin. Mutta trendejä voimme arvioida. Vaikka kertakäyttö lisääntyy, käy maailman tavarantuotanto koronan vuoksi vajaateholla. Maailmanlaajuisesti muovin neljä isointa käyttökohdetta ovat pakkaukset, rakentaminen, kuluttajatuotteet ja autoteollisuus. Esimerkiksi maailman joulupukinpajan Kiinan teollisuustuotanto putosi toistakymmentä prosenttia tammi-helmikuussa, kun korona oli Kiinassa äreimmillään. Se ei voi olla vaikuttamatta kokonaiskulutukseen.

Muovia käytetään sekä hyviin että huonoihin tarkoituksiin. Vaikka tällä hetkellä onkin tarpeen suojautua koronalta, yleisesti ottaen kertakäyttö on pahasta, kun taas esimerkiksi junien keventäminen ei. Eikä biomuovi ole automaattisesti parempi, jos valmistus kuluttaa enemmän energiaa ja lopputuloksena tehdään samoja (hajoamattomia) molekyylejä kuin fossiilimuovista. On silti hyvä, että kulutus vähenee. Koronan aiheuttama hallitsematon romahdus on kuitenkin juuri se tapa, jolla kulutuksen ei inhimillisestä näkökulmasta tulisi pudota. Hinta nykyisenkaltaisessa maailmassa on liian suuri. Onkin syytä suunnata katseet romahduksen jälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan. On luotava entistä vastustuskykyisempiä yhteiskuntia, koska tämä pandemia ei jääne viimeiseksi. Siksi Luonnonsuojeluliittokin on käynnistänyt luontovetoomus.fi -kampanjan. Muista allekirjoittaa!

•Hudit &osumat

”

Hallituksen olisi syytä säästää vähemmän tärkeistä kohteista kuten kehitysavusta, taloudellisesti haitallisesta maahanmuutosta ja liioitelluista ilmastotoimista. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio, Verkkouutiset 9.4.2020

”

Pandemia on osoittanut ainakin 3 asiaa: 1. että järjestelmämme kykenee reagoimaan mutta totaalisen kyvytön ennakoimaan 2. että asioita voidaan muuttaa hyvin nopeasti 3. että rahaa on @UMontin, Twitter, 29. maalisk.

”

Valtioiden kukkarot ovat pohjattomat, kun fossiilitaloutta pitää pelastaa pulasta. @kaisakosonen, Twitter, 29.4.2020

”

Turvetuotannosta lähtevät vedet eivät [...] ole kertaakaan olleet ongelmien aiheuttaja. Vesitalousinsinööri Tapio Salominen, Ilkka-Pohjalainen, 7.5.2020

MIia Pietiläinen

Merja Paakkanen

Varoitusmerkkejä

luontokauppa.fi @luontokauppa # norppatuote

Sisältää meristä kerättyjä kertakäyttöpulloja

10 % NUS N NALE JÄSE YÖS M SSA AUPA K O K VERK

Kierrätysmateriaalista tehty Pinnan alla -pyyhe

27,90 € (sis. alv. 24 %)

Liity jäseneksi

◊ Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 38 €/vuosi. Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden, 10 % alennuksen Luontokaupan tuotteista sekä Suomen Luonto -lehden jäsenhintaan. Tutustu tuoreisiin jäsenetuihin: sll.fi/jasenelle

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta ja tukimahdollisuuksista. ◊

Tapio Kujala

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa:

sll.fi/liity

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Tyylikkään norppamitalitunnuksen markkinointiviestinnän käyttöön. Näkyvyyden Luonnonsuojeluliiton verkkosivuilla yritysosiossa. Kannatusyritysten yhteisen ilmoituksen Suomen Luonto - ja Luonnonsuojelija -lehdissä kerran vuodessa. Alennuksen mainoksista Suomen Luonto – ja Luonnonsuojelija -lehdissä Alennukset Luontokaupan tuotteista työntekijä- tai asiakaslahjoiksi

Luonnonsuojelija 2/2020

Articles inside

Hiitolanjoen uusi elämä

Iijoki murtaa padot

Voimaa luonnosta

Viisi askelta luontopihan perustamiseen

Tunnistatko nämä 10 luonnonkukkaa?

Salaisessa uimapaikassa erämaan tuntu

Runoilla voi suojella

Muotokuvat pinnan alta