18
Luonnonsuojelija 2/2020
Ihminen on aina hakeutunut vesistöjen varrelle. Vesi tarkoittaa kulkuyhteyksiä, juomavettä, hygieniaa ja ravinnonlähdettä. Vaikka teknologian kehittyessä lajin ei ole enää välttämätöntä asua veden äärellä, vetää se ihmistä puoleensa. Vesiyhteyttä on pohdittu jopa niin paljon, että on kehitetty teoria siitä, että ihminen olisi kehittynyt vesiapinoista. Teoria ei saanut kannatusta, mutta yksi on varmaa: Homo sapiens tarvitsee vettä ja nauttii vedestä. Mutta mitä vedessä kelluu? Se taitaa olla siitepölyä, ei onneksi sinilevää. Keskikesällä tilanne voi olla toinen, kun vihertävä levä valtaa veden. Usein myrkyllistä sinilevää ei halua iholle, ei kiukaalta hengitykseen eikä nielaistuna kehoonsa. Mutta nyt ei ole vaaraa. Vaatteet pois ja sukellus viileään veteen. Kuikan huuto kiirii järvellä, ja lumpeen kukat hehkuvat valkoisina. Kesä on täällä.
Kuvat: saukko: belizar / Shutterstock, jokirapu: Oleander Kulichenko / Shutterstock, siika: Katoosha / Shutterstock, purokorento: Janne Heimonen, tukkasotka: Ossi Ilvonen, siloneula: Markku Varjo, nuottaruoho: Jorma Ikonen, ihminen: Eemeli Peltonen
Puhtaasta vedestä riippuvainen
Järven rannalla heräilee ihminen (Homo sapiens) rakennetussa pesässään, kesämökissä. Alkukesän auringon säteet kurkistavat verhojen raosta sisään. Ihminen pesee hampaitaan vedellä, joka on nostettu kaivosta. Kaurahiutaleet kiehumaan ja kahvinkeitin tippumaan: on aamupalan aika. Ihmistä ei ehkä lasketa vesieläimiin, mutta lajina se on hyvin riippuvainen vedestä – ja myös kova kuluttamaan vettä. Ihminen on hyvin tarkka veden laadusta ja oireilee nopeasti, jos vesi ei ole puhdasta. Tai ainakin se osaa sen ilmaista tarkemmin kuin muut lajit. Ulkona lämpötila nousee vähitellen. Paljaat varpaat johdattavat kuin itsestään laiturille ja sen päähän istumaan. Vesi tuntuu viileältä varpaissa ja lainehtiva vesi hellii jalkoja. Ihminen katsoo rauhallista järvimaisemaa hiljaa hengitellen. Vesi liplattelee laiturin viereen kiinnitettyä venettä vasten.
