Pahkakosken säännöstelypadon alapuolinen vanha uoma on kuivillaan.
IIjoen pohjoista sivujokea Kostonjokea kunnostetaan luonnontilaisemmaksi.
Eero Moilanen
Pirkko-Liisa Luhta
Suomen suurten jokien luonto on uhanalaista vesivoiman vuoksi. Ensimmäisenä avataan Iijoen kalatalousvelvoitteet. Tästä voi alkaa jokiluonnon vapauttaminen. Teksti Ismo Tuormaa
Pohjolan Voima Oy sulki mahtavan Iijoen pääuoman Yli-Iin Pahkakosken padolla jo 1960-luvun vaihteessa. Sittemmin patoja tuli vielä neljä lisää Iijoen alimmalle osalle. Näille voimaloille asetettiin kalataloudelliset istutusvelvoitteet vasta 1980-luvulla. Nyt kalatalousvelvoitteen muutos on avaamassa padot virtavesikalojen nousulle takaisin Kalle Päätalon maisemiin. Pohjolan Voima tekee kaikkensa estääkseen patojen ohitusuomien rakentamisen. Iijoen kalatalousvelvoitteen muutos ei äkkiseltään kuulosta dramaattiselta tai mediaseksikkäältä luonnonsuojeluteolta. Sitä se kuitenkin on sanan kaikissa merkityksissä. Niinpä on tarpeen tehdä lakitekninen yhteenveto asiasta.
Vanhentuneet velvoitteet uusiksi Pohjolan Voimalle määrättiin noin 40 vuotta sitten velvoite istuttaa vaelluskaloja jokialueelle ja jokisuulle korvaamaan yhtiön aiheuttamia vahinkoja. Viime vuosikymmenellä Luonnonvarakeskus (Luke) kuitenkin
Pääsevätkö vaelluskalat taas 60 vuoden jälkeen vaeltamaan Iijokeen?
arvioi, että istutukset ovat korvanneet kalatalousvahinkoja vain noin kuudesosan aiheutuneesta vahingosta. Enää ei myöskään arvosteta kalojen istutusta, vaan tavoitteena on, että kalat pääsevät vaeltamaan vesistöissä ja lisääntymään luonnollisesti. Tämä koskee koko EU:ta. Uuden ajattelun taustalla ovat laajat tutkimukset esimerkiksi Tornionjoelta ja EU:n vesipuitedirektiivi. Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomainen pani lokakuussa 2017 vireille hakemuksen vanhentuneiden istutusvelvoitteiden muuttamiseksi. Esityksen pihvi on se, että Iijoen alaosan viiteen voimalaitokseen tulee tehdä toimivat kulkureitit vaelluskaloille, jotta ne pääsevät liikkumaan ylä- ja alavirtaan lisääntymis- ja kasvualueiden välillä. Myös tarvittava vesimäärä kuuluu asiaan. Lisäksi yhtiön on istutettava lohen ja meritaimenen pienpoikasia jokialueelle, vaelluspoikasia eli smoltteja jokisuulle ja siirrettävä yläjuoksulle myös emokaloja, jotta luonnonkierto varmasti pääsee käynnistymään. Iijoki on Suomen rakennetuista joista ainoa, jonka alkuperäiset vaelluskalat – lohi, meritaimen ja vaellussiika – säästyivät sukupuutolta joen sulkemisen yhteydessä. Ne on säilytetty kalanviljelyssä ja niitä on käytetty istutuksissa. Nyt paluu on mahdollinen. Kalatalousvelvoitteiden muutosesityksen läpimeno tarkoittaa pääsemistä lähemmäksi joen luonnontilaa.
Myös kalataloudelliset hyödyt jakautuisivat oikeudenmukaisemmin koko jokialueelle, eikä vain merialueen ja rannikon kalastajille, kuten istutusten jatkuessa.
Satoja hehtaareja lisääntymisalueita Iijoen keski- ja yläjuoksulla on joen pääuomassa ja kymmenissä kunnostetuissa sivujoissa jopa satoja hehtaareja vapaata ja kunnostettua virtavesiuomaa vaelluskalojen ja jokihelmisimpukan lisääntymisalueiksi. Itse asiassa Iijoki on koko Suomen kunnostetuin vesistö. Sen pääuoma on alajuoksun viiden voimalaitoksen yläpuolella liki luonnontilainen, sillä pääuomaa ei ole koskaan perattu koneellisesti uittoa varten. Käytännössä paras tapa varmistaa lohen, taimenen ja siian nousu ja elämä Iijoessa olisi vesittää viiden alajuoksun voimalan kohdalla olevat vanhat luonnonuomat. Näin ne toimisivat jatkossa sekä nousuväylinä että lisääntymisalueina. Tätä vaativat Luonnonsuojeluliitto, sen Pohjois-Pohjanmaan piiri, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ja Iijoen suojeluyhdistys aluehallintovirastolle jättämissään kannanotoissa. Tavoitteena on luonnonkierto, jossa kaikki kalalajit saavat terveitä, joessa syntyneitä kalanpoikasia. Sitä ei voi saada aikaan ilman vanhojen uomien vesittämistä, ohitusuomien rakentamista säännöstelypadoille ja niille taattua ekologista virtaamaa eli sellaista virtaa-
Iijoki on koko Suomen kunnostetuin vesistö.
Lasse Kurkela
Iijoki murtaa padot
