31
Luonnonsuojelija 2/2020
Hiitolanjoen uusi elämä Laatokalta Saimaalle -hanke hoitaa alueen rantoja ja vettä. Vesistöreitistä halutaan entistä puhtaampi ja kiinnostavampi. Teksti Elina Venesmäki, kuvat Dmitry Efimenko
Laatokalta Saimaalle -hankkeen koordinaattori Tuuli Hakulinen asuu Pietarissa. Se on ollut hänen kotikaupunkinsa jo parikymmentä vuotta. Siellä hän viettää usein aikaa lähiluonnossa, ja niin viettävät monet muutkin. Hänellä on mökki Käkisalmella, ja usein viikonloppuina junat sinne ovat aivan täynnä. ”Venäjällä luonto on aika erilaista kuin Suomessa. Ympäristö ei ole niin hoidettua, ja toisaalta luonnonsuojelualueita on harvassa verrattuna Pietarista tuleviin retkeilijämääriin”, Hakulinen kertoo. Siellä matkailu on omatoimimatkailua enemmän kuin Suomessa, missä retkeilyalueiden vessoissa on yleensä paperia ja nuotiopaikoilla puita alueen hoitajan puolesta.
Rannat kestävästi käyttöön Karjalan kannaksella on vielä toistaiseksi Suomeen verrattuna suh-
teellisen koskemattomat rannat. Jo Pietari Suuren ajoista lähtien rantojen käyttöä on säädelty vesien puhtauden turvaamiseksi. Kesämökkejä ei saa rakentaa järvien rannalle, ja myös maa- ja metsätalous on kielletty vähintään 50 metrin etäisyydellä vesistöistä. Rantoja kuitenkin uhkaavat nykyään rakentaminen ja myös metsähakkuut. Hallitsematon ja massiivinen retkeily uhkaa uhanalaisia luontoarvoja erityisesti harvinaisemmilla elinympäristöillä, kuten dyyneillä.
Yhteistyöllä tuloksia Laatokalta Saimaalle -hanke pyrkii edistämään alueen rantojen suojelua ja kestävää virkistyskäyttöä yhdessä venäläisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinä sivussa on tarkoitus hoitaa myös maiden välisiä suhteita tuolla alueella ja parantaa etenkin venäläisten toimijoiden yhteistyötä. ”Tällä hetkellä tahot tekevät siellä omia hankkeitaan, mutta ne eivät etene, koska tekijät eivät kommunikoi keskenään”, Hakulinen kertoo. Hän toivoo, että kunhan kommunikaatio paranee ja ihmiset tutustuvat toisiinsa, heidän mielipiteensä on nykyistä helpompi ottaa huomioon. Vuoksi pois lukien Laatokalta ei ole yhtenäistä vesiyhteyttä tai tarkoin tutkittua reittiä Saimaalle. Mahdollisia reittejä selvitetään Laatokalta Saimaalle -hankkeessa, ja niitä pyritään jalostamaan historiapohjaisen erämelontareitistön osaksi Hiitolanjoen vesistöalueelta Pihlajavedelle. Jokien ja purojen ylle on kaatunut puita, ja on mat-
”Reitti- ja luontokartoitus on täällä uutta pioneerityötä.”
Hankekoordinaattori Tuuli Hakulinen harrastaa melomista.
kalla majavapatojakin. Laatokan latvavesien ja Saimaan satamien välille jää vedenjakajia, joten kanoottia pitää paikoin kantaa tai vetää. Hiitolanjoella on vesivoimalaitoksia, mutta niiden patoja puretaan ja koskia ennallistetaan lähivuosina. Itärajalta edetään alueen järville, lammille ja virtavesille. ”Reitti- ja luontokartoitus täällä on uutta ja ainutlaatuista pioneerityötä”, Hakulinen kertoo.
LAATOKALTA SAIMAALLE Laatokalta Saimaalle -hanke kestää kaksi vuotta ajalla 1.4.2020–31.3.2022. Hankkeen tavoitteina on: - edistää rantojen suojelua ja parantaa veden laatua. - edistää Hiitolanjoen ranta-alueiden kestävää virkistyskäyttöä. - ennallistaa soita Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. - palauttaa Hiitolanjoki kohti luonnontilaa puukunnostuksen avulla. - kunnostaa melonta- ja retkeilyreitti Hiitolanjoen latvavesiltä Kangaskoskelle. Mukana hankkeessa ovat Suomesta Luonnonsuojeluliitto ja Hiitolanjokiyhdistys. Venäjältä mukana ovat Käkisalmen kunta, Leningradin alueen suojelualueiden direktoraatti, Komarovin kasvitieteellinen instituutti ja luonnonsuojelujärjestö Neo Eco Project. Lue lisää: //sll.fi/laatokalta-saimaalle//
