Muotokuvat pinnan alta

Puhtaasta vedestä riippuvainen

Järven rannalla heräilee ihminen (Homo sapiens) rakennetussa pesässään, kesämökissä. Alkukesän auringon säteet kurkistavat verhojen raosta sisään. Ihminen pesee hampaitaan vedellä, joka on nostettu kaivosta. Kaurahiutaleet kiehumaan ja kahvinkeitin tippumaan: on aamupalan aika.

Ihmistä ei ehkä lasketa vesieläimiin, mutta lajina se on hy vin riippuvainen vedestä – ja myös kova kuluttamaan vettä. Ihminen on hyvin tarkka veden laadusta ja oireilee nopeasti, jos vesi ei ole puhdasta. Tai ainakin se osaa sen ilmaista tarkemmin kuin muut lajit.

Ulkona lämpötila nousee vähitellen. Paljaat varpaat johdattavat kuin itsestään laiturille ja sen päähän istumaan. Vesi tuntuu viileältä varpaissa ja lainehtiva vesi hellii jalkoja. Ihminen katsoo rauhallista järvimaisemaa hiljaa hengitellen. Vesi liplattelee laiturin viereen kiinnitettyä venettä vasten.

Ihminen on aina hakeutunut vesistöjen varrelle. Vesi tar koittaa kulkuyhteyksiä, juomavettä, hygieniaa ja ravinnonlähdettä. Vaikka teknologian kehittyessä lajin ei ole enää välttämätöntä asua veden äärellä, vetää se ihmistä puoleensa. Vesiyhteyttä on pohdittu jopa niin paljon, että on kehitetty teoria siitä, että ihminen olisi kehittynyt vesiapinoista. Teoria ei saanut kannatusta, mutta yksi on varmaa: Homo sapiens tarvitsee vettä ja nauttii vedestä.

Mutta mitä vedessä kelluu? Se taitaa olla siitepölyä, ei onneksi sinilevää. Keskikesällä tilanne voi olla toinen, kun vihertävä levä valtaa veden. Usein myrkyllistä sinilevää ei halua iholle, ei kiukaalta hengitykseen eikä nielaistuna kehoonsa.

Mutta nyt ei ole vaaraa. Vaatteet pois ja sukellus viileään veteen. Kuikan huuto kiirii järvellä, ja lumpeen kukat hehkuvat valkoisina. Kesä on täällä. Kuvat: saukko: belizar / Shutterstock, jokirapu: Oleander Kulichenko / Shutterstock, siika: Katoosha / Shutterstock, purokorento: Janne Heimonen, tukkasotka: Ossi Ilvonen, siloneula: Markku Varjo, nuottaruoho: Jorma Ikonen, ihminen: Eemeli Peltonen

Uhanalaiset pinnan alla

Meillä on Suomessa ainutlaatuinen vesiluonto. Ja suomalaiset rakastavat vesistöjään. Mutta tiedämmekö me, mitä pinnan alla tapahtuu?

Suomessa on maailman toiseksi suurimman murtoveden pitkä rantaviiva ja matalat vesistöalueet. Täällä on suhteessa eniten sisävesiä koko maailmassa. Ja niitä on paljon: Järviä on yli 180 000 ja pieniä lampia sitäkin enemmän. Jokia on melkein 169 000 kilometriä, ja puroja ja noroja 100 000 kilometriä. Lähteitä on jopa 200 000. Huikeaa!

Ihmisen toiminnan vaikutukset näkyvät ja konkreettisesti valuvat vesiin, jotka ympäröivät meitä monimuotoisina. Seuraamme muutoksia usein rannalta käsin ja uimavedet mielessämme. Katse kannattaa kuitenkin kääntää pinnan alle. Siellä piilee aivan uudenlainen maailma, joka tarvitsee apuamme.

Itämeri ja virtavedet vaarassa Suomessa kohtalaisen hyvin menee suurilla järvillä, joiden rannoilla monet mökkiläiset vesiään tarkkailevat. Luontotyyppien Punainen kirja vuodelta 2018 paljastaa, että pieniä järviä uhkaa rehevöityminen. Itämeren, suurien jokien ja pienvesien tilanne ei aiheuta hurraa-huutoja. Virtavesistä yli puolet on koko maan tasolla uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Yksikään Suomen avomeri- tai rannikkovesialueista ei ole rehevöitymisen osalta hyvässä tilassa, kerrotaan Suomen meriympäristön tila 2018 -raportissa.

Uhanalaisten vesilajien uhkista suurimpia ovat vesivoima ja muu vesirakentaminen, kemialliset haittavaikutukset sekä ojitus ja turpeenotto. Nämä tiedot selviävät Lajien Punaisesta kirjasta vuodelta 2019.

Isoista virtavesistä on pääuomaltaan vapaana enää vain muutama. Muut on valjastettu vesivoiman käyttöön. Ei ole siis ihme, että Suomen uhanalaisimmista vesilajeista moni on vaelluskaloja. Järvilohi, saimaannieriä, ankerias ja meriharjus ovat äärimmäisen uhanalaisia, jopa erittäin uhanalaista saimaannorppaa suuremmassa vaarassa kadota. Norpan vaara, kalaverkot, uhkaa myös kaloja.

Kemiallisista haittavaikutuksista merkittävimpiä ovat vesiä rehevöittävä ravinnekuormitus sekä erilaiset saasteet. Vesihyönteiset, kuten kovakuoriaiset, kärsivät pienistäkin veden laadun muutoksista. Ravinnekuormituksesta iso osa syntyy maataloudessa. Paljon on tehty, mutta vielä voidaan parantaa toimia. Teollisuuden ja asutuksen ravinnekuormitus on vähentynyt, ja se näkyy järvien kohentuneessa tilassa.

Ojitus ja turpeenotto ovat kolmanneksi merkittävin vesilajien uhanalaisuuden syy. Ne vaikuttavat etenkin pienvesien lajeihin. Puroja ja lähteitä on aiemmin surutta hävitetty ojittamisen yhteydessä. Keinoja riittää

Hyvä asia on se, että näihin kaikkiin uhkiin voidaan vaikuttaa – ja niin pitääkin, sillä ilmaston kuumeneminen kirittää toimenpiteitä.

Virtavesiä voidaan auttaa purkamalla pieniä patoja ja rakentamalla isoihin vesivoimaloihin toimivat, luonnonmukaiset kalatiet. Lisäksi apua saadaan ennallistamisesta sekä virtavesille että pienvesille. Metsätaloudessa avohakkuiden lopettami nen erityisesti turvemailla vähentäisi kuormitusta vesistöihin. Heikkotuottoiset ojitetut suot kannattaisi ennallistaa, ja turpeenotto lopettaa. Maatalouden tuet voitaisiin ohjata vesiensuojeluun. Uusien turvepeltojen raivaus lannanlevitykseen pitäisi lopettaa.

Ennen kaikkea vesiensuojelussa pitää olla pitkäjänteinen ja muistaa, että pinnan alla on elämää. Hyvä asia on se, että uhkiin voidaan vaikuttaa.

Pinnan alla -pussukka Kierrätysmateriaalia

Pinnan alla -kestojuomapullo

Säilytä juomasi kylmänä

Lähivedet lähellä sydäntä? Ryhdy vesistölähettilääksi

Pohjolan viileät vedet eivät kestä ilmaston kuumenemista. Luonnonsuojeluliitto kutsuu luonnonystäviä vesistölähettiläiksi.

Teksti Virpi Sahi

Lähivedet ovat meille rakkaita paikkoja, joiden äärellä kokoonnumme saunaan ja juhannustulille. Retkeilemme vesireiteillä ja rantapolkuja myöten. Vesissä uidaan ja veneillään, ja niistä saadaan kalaa ja pesuvettä. Veden äärellä tuijotamme levollisesti kaukaisuuteen.

Suomalaisina meillä on etuoikeus nauttia upeas ta vesiluonnostamme. Meillä on runsaasti makeaa vettä ja paljon merenrantaa. Jokamiehenoikeudet avaavat oven monimuotoiseen vesiluontoon.

Monia huolestuttaa, kun oma lähivesi ei voi hyvin tai muutoksen merkkejä on näkyvissä. Vedessä on levää, ranta liettyy, tuttu kasvillisuus muuttuu ja kaipaamamme kalat vähenevät. Kaukaisen rannan rauha ei ole entisensä.

Ilmasto kirittää toimia Suomen järvet voivat melko hyvin, mutta myös niitä uhkaa rehevöityminen ja rantojen liettyminen. Sisävesistä etenkin pienvedet ja virtavedet ovat uhattuja. Syynä ovat muun muassa soiden kuivatus, maa- ja metsätalouden valumat ja jokien valjastaminen vesivoiman tuotantoon.

Ilmaston kuumeneminen on nouseva uhka, joka muuttaa pelikentän. Kun Etelä-Suomessa vuoden

TOIMI NÄIN!

Haluatko vesistölähettilääksi? Ota yhteys Virpi Sahiin (virpi.sahi@sll.fi, p. 050 308 2457) ja kerro yhteystietosi (sähköposti, puhelin sekä postiosoite) sekä lyhyt kuvaus missä ja kenelle voisit opintopiiriä vetää. Kerro myös ideoitasi, jos niitä herää. Postitamme sinulle Vesistöoppaan. Tehtävävihko tuotetaan kesän kuluessa – ilmoitamme tästä erikseen ilmoittautuneille. Tutustu vesityöhön: //sll.fi/vedet// Lataa opas: //sll.fi/vesistoopas//

2020 kaltaiset mustat talvet yleistyvät eikä lunta ja routaa tule, talviset vesisateet huuhtovat valtavia määriä ravinteita ja kiintoainesta vesistöihin. Ilmaston kuumeneminen on vesiensuojelun kannalta kuin juoksumatto, jonka nopeutta nostetaan asteittain. Vesiensuojelua on tehostettava, jotta vesistöt pysyisivät edes nykyisessä tilassa. Vesistöjen lämpeneminen voi ajaa ahtaalle viileään veteen sopeutuneita lajeja.

Kutsu vesistölähettilääksi Miten sinun lähivetesi voivat? Mikä niissä ilahduttaa ja mikä huolestuttaa? Haluatko oppia tuntemaan paremmin lähivetesi luontoa ja ymmärtää, miten vesistöt toimivat? Haluatko kohdata myös muita vesien äärellä?

Suomen luonnonsuojeluliitto kutsuu niitä, joille lähivedet ovat sydämen asia, mukaan vesistölähettilästoimintaan. Voit ryhtyä itse vesistölähettilääksi tai ehdottaa vesistölähettilästoimintaa omaan yhdistykseesi tai piiriisi.

Vesistölähettiläänä vedät lähivesiteemaista opin topiiriä. Tukenasi on Suomen luonnonsuojeluliiton jo pilotoima konsepti tukimateriaaleineen. Saat käyttöösi yleistajuisen sisävesistä kertovan käsikirjan, Vesistöoppaan ja vesistölähettilään tehtävävihkon, jonka avulla on helppo vetää neljä kokoontumista käsittävä opintopiiri yhdistyksessä, retkiporukan kesken tai vaikka mökkinaapureille. Samalla olet mukana luomassa vesistöjen ystävien verkostoa ympäri Suomea. Matalan kynnyksen opintopiiri sopii hyvin korona-aikaan, sillä pienet kokoontumiset onnistuvat turvavälein ja tarvittaessa etänäkin.

Osaavatko tulevaisuuden sukupolvet edes uneksia sinilevättömistä uimavesistä? Auta meitä turvaamaan puhtaat vedet.

Liity kuukausilahjoittajaksi: sll.fi/lahjoita Olet mukana hidastamassa ilmaston kuumenemista ja suojelemassa Suomen ainutlaatuisia vesistöjä.