Voimaa luonnosta

Lohdun lähde

Puutarhani on minulle ilonlähde kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisesti kesäaikaan se täyttyy elämästä, äänistä, kauniista väreistä ja muodoista. En malttaisi millään odottaa lempeitä kesäaamuja. Silloin hiippailen puutarhassani höyryävä kahvikuppi kädessä pensasaidan tarjoaman näkösuojan turvin haistellen, kosketellen, kuunnellen ja ennen kaikkea ihmetellen pienen puutarhan ylläpi tämää elämää.

Puutarhassani pääsen seuraamaan pölyttäjähyönteisten ahertamista kasvien kukinnoissa, lintuemojen väsymätöntä poikasten ruokintarumbaa ja oravien vierailuja pihan juoma-astioilla. Iltaisin saattaa

kuulla siilin tuhinaa sen kulkiessa tiheän pensasaidan suojissa. K oin työssäni uupumusta ja aloin etsiä pehmeitä tapoja itseni hoitamiseen. Näin löysin tien puutarhaharrastuksen pariin, ja pihani koki muodonmuutoksen runsaasti alkukesästä syksyyn kukkivaksi aisteja herätteleväksi luontopihaksi. Siirryin omasta aloitteestani lyhennettyyn työaikaan ja kouluttauduin puutarhaterapian asiantuntijaksi.

Puutarhaterapian ydin on laittaa kädet multaan. Käsillä työskentely ylläpitää kongnitiivisia taitoja. Ja

samalla maaperästä saa myös hyödyllisiä maaperämikrobeja, jotka parantavat vastustuskykyämme. Maata muokatessa tulee rytmi ja on aikaa ajatella.

Oivalsin puutarhatöitä tehdessäni, että sain jo äidinmaidosta kovan mallin työntekemiseen. Sekä äitini että isoäitini kumpikin oman sukupolvensa edustajina kokivat sota-ajan ja sodan jälkeisen niukkuuden. Äitini muistaa olleensa pienenä tyttönä usein nälkäinen ja on kertonut, kuinka töitä tehtiin urheasti pienestä pitäen.

Omaa jo lähes 40 vuotta kestänyttä työuraa kuvaa täysi omistautuminen työtehtäviin. Myös maailmanparantamisesta tuli suorittamista 24/7. Tein tinkimättömästi töitä luonnon puolesta sekä töissä että vapaa-ajalla. Suru erityisesti metsäluonnon ahdingosta purkautui ahdistuksena ja kyynisyyden lisääntymisenä.

Työstin puutarhassani näitä negatiivisia tunteita rakentamalla erilaisia kukkapenkkejä, joiden loistosta saan nyt nauttia. Monimuotoinen ja läpi kasvukauden elävä ja värejä vaihtava pihapiiri herättää aistit. Puutarhani terapeuttista merkitystä ei voi liikaa korostaa. P uutarhatöiden rauhoittava vaikutus on tiedetty jo hyvin kauan, ja 1800-luvun alussa tietoa alettiin soveltaa muun muassa psykiatrisessa hoidossa. Suomessa rakennettiin 1900-luvun alussa puutarhoja mielisairaaloiden yhteyteen.

Vähitellen terapiamuoto sai uusia asiakasryhmiä. Yhdysvalloissa puutarhaterapiaa käytettiin toisen maailmansodan jälkeen veteraanien kuntoutukseen. Yhdysvalloissa käynnistyi alan yliopistokoulutus 1950-luvulla. Suomessa puutarhanhoidon terapeuttisia ja kuntouttavia vaikutuksia on alettu tutkia laajemmin 1990-luvulla.

Puutarhaterapian on todettu parantavan tehokkaasti siihen osallistuvien sosiaalisia suhteita, itsetuntoa ja kuntoutumista itsenäisempään elämään. Sen vaikutukset fyysiseen ja henkiseen terveyteen, elämänlaatuun ja hyvinvointiin ovat selkeästi myönteiset. Tutkimusten mukaan terapeuttinen puutarhatoiminta toimii parhaiten masennuspotilaiden hoidossa. L uontopihan merkitys tuli itselleni entistä merkityksellisemmäksi, kun jouduin kivuliaan tulehduksen seurauksena jäämään sairauslomalle. Kärsin kovista kivuista yli puolen vuoden ajan ja olin pahasti liikuntarajoitteinen.

Oma puutarhani ja sen monimuotoinen luonto pelastivat minut kivun ja eristäytymisen keskellä. Hoidin itseäni puutarhaterapian menetelmillä, ja huomasin muun muassa särkylääkkeiden käytön vähentyvän. Aistit terävöityivät ja löysin pihaltani lumoavan pieneliöitä ja kasveja pursuavan maailman, jota en ole vieläkään väsynyt tutkimaan.

Haluan puutarhallani auttaa lähiluontoa, joten siellä ei tuholaismyrkkyjä käytetä. Torjuntatyössä minua auttavat linnut ja petohyönteiset kuten leppäpirkot.

Jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus kokea luonnon tervehdyttävä vaikutus, tutustua kiehtovaan kasvimaailmaan ja innostua seuraamaan ja auttamaan ihmiskunnalle elintärkeitä pölyttäjähyönteisiä. Tällaisina poikkeusaikoina on hyvin lohduttavaa, että kaikesta huolimatta kasvit nousevat maasta ja luonnon kiertokulku jatkuu.

”Oma puutarhani pelasti minut kivun ja eristäytymisen keskellä.

Kuka? Pirjo Itkonen on Suomen luonnonsuojeluliiton yritysyhteistyöpäällikkö, tehtävässä vuodesta 2006 lähtien. Green coach -puutarhaterapian asiantuntija, suunnitellut ja vetänyt hyvinvointitapahtumia esimerkiksi vanhusten palvelutaloissa. Erityisosaamisena aistipuutarhojen suunnittelu. Toiminut Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksessä Espoon ympäristöyhdistyksessä vuodesta 2005. Intohimoinen maailmanparan taja, lähiluonnon eläinten auttaja ja luontopuutarhan asukkaiden seuraaja. Lempituoksu: puutarha sateen jälkeen Lempiääni: kimalaisten pörinä

LukuvinkkI! Tutustu Pirjo Itkosen oppeihin luontopihan perustamiseen sivulla 6.