Luova insinööri

Laura Ratilainen suunnittelee ekologisia yhteyksiä kaupunkiluontoon.

”Olen ihmisenä innostuja. Työssäni voin vaikuttaa kaupungin viihtyisyyteen, kokemuksellisuuteen ja esteettisyyteen”, kertoo Lappeenrannan kaupunginpuutarhuri Laura Ratilainen.

Ratilainen on ollut suunnittelemassa Lappeenrannan kaupungin niittyverkostoa. Monia alun perin nurmena hoidettuja alueita on alettu kehittää niittymäisiksi vähentämällä niittoa.

Niittyjä on pystytty lisäämään teiden varsille ja liikenteenjakajiin sekä hyödyntämään rakentamisen seurauksena syntynyttä kaivujätemaata. Ratilainen kollegoineen on tehnyt paljon kokeiluja, joissa on kylvetty eri lajeja erilaisille kasvualueille tai jätetty kokonaan kylvämättä ja katsottu, mitä maasta luontaisesti nousee.

”Alueille, joiden äärellä ihmiset istuskelevat tai kulkevat ohi, kylvämme usein kukkivia kasveja. On kiva nähdä, kuinka ihmiset käyvät kuvaamassa toisiaan kukkaniityillä”, Ratilainen kertoo.

Lappeenrantalaiset ovat ottaneet lisääntyneet niityt kaupunkikuvassa hyvin vastaan.

”Joskus joku on luullut, että alue on jätetty hoitamatta ja huomauttanut siitä. Kun asukkaille selittää, että taustalla on luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja suunnitelmallinen niittyjen kehittäminen, suhtautuminen muuttuu myönteiseksi”, Ratilainen sanoo.

Seuraava kokeilu on Niityt katualueella -pilotti, jossa kolmen keskustaan johtavan pääväylän keskisaarekkeiden hoitokertoja vähennetään. Kaupunkiniittyjenkin välille on tärkeää luoda yhteyksiä, ekologisia käytäviä, joita pitkin lajit pääsevät kulkemaan ja leviämään.

Niittyverkoston kehittäminen on säästänyt myös rahaa, sillä niittyjä ei tarvitse hoitaa yhtä intensiivisesti kuin nurmikkoa. Kaupungin omat työntekijät ovat pystyneet laajentamaan omalla vastuullaan olevia alueita, kun aikaa ei kulu hoitotyöhön yhtä paljon kuin ennen.

Ratilainen uskoo, että tulevaisuudessa viheralueiden kytkeytyneisyyttä lisätään ja verkostoajattelu kasvaa. Kierrätysmateriaalien käyttö ja elinkaariajattelu valtavirtaistuvat.

”Hyödynnämme uudelleen esimerkiksi muurinkiviä. Pohdimme, voidaanko paikka säilyttää. Onko pakko rakentaa?”

Ilmastokriisiin sopeutuminen näkyy Lappeenrannan viheralueiden suunnittelussa kaupungin puulajiston tietoisena monipuolistamisena.

Puita on tullut lisää myös yhteisöllisissä tapahtumissa. Arboretumin kirsikkapuistossa on nyt 350 kaupunkilaisten itse ostamaa ja istuttamaa kirsikkapuuta. l