Luonnonsuojelija 3/2014 by Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti # 3/2014 hinta 5 euroa sis. alv

Norppa ei uhkaa kalastusta

Salametsästyksen arvostelijoita vainotaan

TAISTELU SOISTA Turpeenkaivuu pilaa vesistöjä

Maakotkan suojelussa iloinen yllätys

Luonnonsuojelija #3/2014

Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Liity jäseneksi: sll.fi/liity Lisää napakkaa ympäristöasiaa saat suoraan sähköpostiisi uutiskirjeestä. Tilausohje: sll.fi/asiakaspalvelu. Facebookista vinkkejä ja luontofiiliksiä jokaiseen arkipäivään: facebook.com/luonnonsuojeluliitto

•Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Soidensuojeluohjelma nyt Sateenkaarihallituksen kello tikittää nyt pääministeri Alexander Stubbin treenatussa ranteessa. Vielä kevääseen ja vaihto. Eduskuntavaalien jälkeen maa saattaa olla uudessa asennossa. Hallituksella on vielä paljon isoja asioita. Ja siellä jossakin satojen lukujen lomassa, on Suomen soiden kohtalo. Kuka jaksaa kiinnostua märkien ja upottavien takamaiden kohtalosta? Me jaksamme. Jopa Vapon toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny antoi Porin SuomiAreenalla tunnustusta Luonnonsuojeluliitolle kirityksestä turveasioissa. On paljon mahdollista, että seuraava hallitus ei vie soiden asiaa eteenpäin. Luonnonsuojeluliikkeen sisällä aistii epävarmuutta keskustan ja perussuomalaisten marssimisesta raskain saappain seuraavaan hallitukseen.

Huoli saa tukea Suomen luonnonsuojeluliiton Taloustutkimuksella heinäkuussa teettämästä gallupista suomalaisille. Vain keskustan ja perussuomalaisten kannattajat eivät vähentäisi turpeen kaivuuta energiakäyttöön. Soidensuojelun täydennysohjelman sovitusta 100 000 hehtaarista voidaan toteuttaa tällä hallituskaudella vain puolet. Se kohdistuu eteläiseen Suomeen, jossa suoluonto on ahtaalla. Pohjoisen puhtaat vedet eivät saa ainakaan tässä vaiheessa tukea. Tänä syksynä soidensuojeluohjelman valmistelu käy kuumana. Kesän maastohavaintoja talletetaan paraikaa tietokantoihin. Syksyllä ehdotukset uusiksi suojelusoiksi pitäisi olla jo valittu. Maanomistajillekin koituu iloa. Taloudellisesti vähäarvoisia soita lunastetaan suojeluun varsin hyvään hintaan.

Edelliset soidensuojeluohjelmat olivat vuosina 1979 ja 1981. Silloin kauniit kuvat suoluonnosta tupasvilloineen auttoivat ymmärtämään soiden kauneutta ja merkitystä luonnolle. Noin 35 vuotta myöhemmin tämän sukupolven soidensuojeluohjelmaa perustellaan myös ilmaston suojelemisella, tulvien sitomisella ja vesien puhtaudella. Ohjelman painopiste on harvinaisemmissa suotyypeissä, joita ei ole aiemmin juuri suojeltu.

”

Vaalien jälkeen maa saattaa olla uudessa asennossa. Stubbin aikanaan asettama maabrändityöryhmä oivalsi puhtaiden vesien merkityksen. Yhdeksi maabrändin iskulauseista ja tavoitteista tuli Drink Finland, Suomen vedet puhtaan juomakelpoisiksi. Onko pääministerillä nyt rotia tviitata kintaalla turveteollisuuden vedätykselle?

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 3/2014, elokuu | 40. vuosikerta ISSN 0788-8708 www.sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimitussihteeri, taitto: Liisa Hulkko Verkkotoimittaja: Maija Lielahti Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Lehden ulkoasun suunnittelu: Anna Mattsson / Suomi Design Oy Avustajat 3/2014: Hanna Kaisa Hellsten, Anne Hirvonen, Laura Rantanen, Maria Vilppola Kannen kuvitus: Klaus Welp / welp.fi Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Tilaushinta 2014: ilmainen jäsenille ja kuukausitukijoille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jäsenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa: 25.2., 27.5., 26.8., 25.11. Ilmoitushinnat 2014: 1/1 sivu 2500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi

Luonnonsuojelija #3/2014

Norpansuojelu ja kalastus ne yhteen sopii s. 8

Kuka sai Kultaisen Sulan? s. 22

Matti Nieminen

Pyry Pihlasvaara

•Sisällys 5 Syyskurkia Puurijärvellä Satakunnan piirin aluesihteeri Risto Vilen kuvailee lempipaikkaansa

7 Virtaa vanhuuteen Jouko Pihlainen vie palvelutalon asukkaita luontoretkille

8 Saimaalla saa yhä kalastaa Kolme erilaista norpalle turvallista kalastustapaa

10 Vainotut Laittoman salametsästyksen vastustajat joutuvat pelkäämään

14 Maakotkien suojelutyö poikii tuloksia Risto Sulkavan rakentamaan tekopesään syntyi poikanen

16 Kuolema suolla Kuolleiden kalojen tapaus ja muita kertomuksia turpeenkaivuusta

22 Hiljainen radiotoimittaja

Hanna Kaisa Hellsten

Kissakin sai hauleja niskaansa s. 10

Minna Pyykkö sai Kultainen sulka -lehdistöpalkinnon

26 Sienimaailman maanalaiset salaisuudet Ilman sieniä ei olisi metsiä

30 Susien rinnalla Marko Kettunen liikkuu siellä missä sudetkin

Luonnonsuojelija #3/2014

• Numero 66 000 Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n heinäkuinen 66 tonnin nikkelipäästö Kokemäenjokeen on Suomen kaikkien aikojen pahin nikkelivuoto. Nikkelin määrä oli yli 30 kertaa suurempi, kuin mitä Talvivaarasta pääsi kaksi vuotta sitten vesistöön. Talvivaarassa veteen päätyi kaksi tonnia nikkeliä, mitä pidettiin tähän kesään asti suurimpana määränä Suomen historiassa. Kesäinen vuoto saastutti Kokemäenjokea noin 40 kilometrin matkan Harjavallasta merelle saakka. Nikkelin raja-arvot ylitettiin paikoin nelisataakertaisesti. Veteen päätyi nikkelin lisäksi myös muita raskasmetalleja. Ympäristön laatunormi ja talousveden laatunormi ovat molemmat 20 mikrogrammaa litrassa – ne ylittyivät moninkertaisesti. Korkein pohjan tuntumasta mitattu nikkelipitoisuus oli 8 800 mikrogrammaa litrassa. Kokemäenjoen aiemmat raskasmetallipäästöt olivat jääneet pohjasedimentin puhdistuneiden kerrosten alle, ja joen ekosysteemi oli toipumassa. Vuoto vei tilannetta jälleen huonompaan suuntaan. Vesipuitedirektiivin mukaan tavoitteena on kaikkien vesien hyvä tila vuonna 2015. Kokemäenjoen osalta tämä tavoitevuosi on jouduttu siirtämään vesienhoitosuunnitelmissa jopa vuoteen 2027. Laura Rantanen

• Termi koulumetsä Ei ole itsestään selvää, että lapset ja nuoret pääsevät koulujen ja päiväkotien asfalttipihoilta luontoon. Koulut ja päiväkodit arvostavat aitoa metsäluontoa lähellään. Metsä on ahkerassa käytössä silloin, kun se on lähellä, mieluiten alle 300 metrin päässä. Koulujen ja päiväkotien läheiset metsät ovat lasten ja nuorten kannalta tärkeitä oppimis-, liikunta- ja leikkiympäristöjä. Rakennettu puisto tai voimakkaasti harvennettu puistometsä eivät korvaa alkuperäistä metsäluontoa. Päiväkotien ja koulujen lähimetsät on turvattava. Koulujen ja päiväkotien ääni ei yleensä kuulu kaavoituksessa. Useimmiten koulujen ja päiväkotien tärkeän lähimetsän omistaa kunta tai kaupunki, joka myös vastaa alueen suunnittelusta ja hoidosta. Alueita voidaan turvata kaavoituksen, metsänhoidon suunnittelun ja METSO-ohjelman tarjoamin keinoin. Suomen luonnonsuojeluliitto on julkaissut Koulumetsäoppaan, joka on tarkoitettu päiväkotien ja koulujen lisäksi kuntien virastoille. Oppaan on laatinut maatalous- ja metsätieteiden maisteri Virpi Sahi alkuvuonna päättyneen Koulumetsät arvoonsa -hankkeen kokemusten pohjalta. Koulumetsäopas: //sll.fi/koulumetsa // Laura Rantanen

Kestävän kaivostoiminnan verkosto kokoontui Rovaniemellä elokuussa. Keskellä Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

Yhteistyötä kaivosrintamalla Suomen luonnonsuojeluliitto ja kaivosteollisuus vaativat parempia edellytyksiä valvoville viranomaisille. Teksti Matti Nieminen Kuva Timo Matikainen

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran koolle kutsuma Kestävän kaivostoiminnan verkosto oli julkilausumassaan huolissaan hallituksen kehysriihen säästöpäätöksistä, jotka kohdistuvat ympäristöviranomaisten työhön.

miten kussakin toimenpiteessä on edetty edellisvuoteen verrattuna. Helpointa olisi luoda asteikko, joka kertoisi, mihin luokkaan kukin yhtiö sijoittuu. Suomen kestävän kaivannaisteollisuuden toimintaohjelmassakin haetaan kestävyydestä kilpailukykyä. Missä mahdollisuudet piilevät? Kaivosten vastuullisuudessa. Suomella on kaikki edellytykset sijoittua maailman kärkeen vesiensuojelussa, muiden elinkeinojen huomioimisessa sekä paikallisten toimijoiden kuulemisessa. Samalla on kyettävä sopimaan myös vaikeista asioista, kuten no go -alueista, joihin kaivoksia ei yksinkertaisesti saa perustaa.

”Verkoston työ on vasta alussa.”

Ennenkuulumaton yhteinen ulostulo. Mikä sai tämä aikaan SLL:n toiminnanjohtaja ja verkoston varapuheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen? Verkoston piirissä oli käsitys siitä, että leikkauspäätöksillä voi olla vakavia seurauksia koko yhteiskuntaan. ELY-keskusten toimintakyky on jo valmiiksi veitsenterällä.

Seminaarissa todettiin, että luottamuksen syntyminen edellyttää kaivostoiminnan vertailtavuutta. Miten tätä voi edistää? Toimenpiteitä on kyettävä vertailemaan ajallisesti eli

Kuinka työ jatkuu? Verkoston työ on vasta alussa. Juuri on perustettu neljä työryhmää, jotka paneutuvat yhteiskuntavastuun kehittämiseen, ympäristövahinkojen ennaltaehkäisyyn, paikallistoiminnan parantamiseen sekä verkoston toiminnan vakiinnuttamiseen. Sitran rahoitus ja vetovastuu päättyvät kesäkuussa 2015. Verkosto: //sitra.fi/ekologia/vastuullinen-kaivostoiminta //

Luontorahat leikkuriin Hallitus leikkasi keväällä luonnonsuojelun rahoitusta. Helpotusta ei ole luvassa valtionvarainministeriön esityksessä. Teksti Matti Nieminen

Kevään kehyksien mukaan Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma METSO puolitettaisiin. Soidensuojelun täydennysohjelmakin tarvitsee lisää rahaa. ”Viimeistään maaliskuun eduskuntavaalien jälkeisen uuden hallituksen pitäisi pistää luonnonsuojelun rahoitus kuntoon. Se on sekä luonnon että maanomistajien etu”, kertaa erityisasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta. Budjetti uhkaa kurjistaa ympäristöhallintoa ja Suomen ympäristökeskusta. Vähemmällä väellä ja

käyttövaroilla ne eivät pysty vastaamaan suuriin haasteisiin, kuten vesien pitämiseen puhtaina, luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. ”Budjettiesitys leikkaisi myös ympäristöjärjestöjen määrärahoja, vaikka niiden toimintaedellytyksiä piti hallitusohjelman mukaan parantaa. Toivottavasti tämä epäkohta korjataan elokuun lopulla järjestettävässä hallituksen budjettiriihessä”, Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen sanoo. Luonnon tilaa ratkotaan maatalouden rahoissakin. On pohdittu esimerkiksi maataloustukien vähennysten palauttamista Venäjän kriisin takia. ”Jos maatalous saa lisää rahaa, sitä pitäisi ohjata ympäristökorvaukseen. Siitähän leikattiin yli 400 miljoonaa euroa ohjelmakaudella 2014–20. Sillä voitaisiin auttaa ratkaisevasti uhanalaisia lajejamme ja vesiämme”, Veistola suosittelee.

• Lempipaikka Syyskurkia Puurijärvellä ”Kokemäen Puurijärven luhdat ja vesikasvimosaiikki levittäytyvät edessäni kilometrejä suuntaansa. Olen seuraamassa kurkien syksyistä iltalentoa. Rantapuuston takaa häämöttävät kansallispuiston suojellut avosuot. Nenään tulvahtaa muheaa tuoksua, kuten lintukosteikolla kuuluukin. Hirvilehmä laiduntaa vasoineen saraikossa. Lintujen määrä alkoi nousta vuosituhannen vaihteessa, ja nykyään alueelle kerääntyy jopa 4000 kurkea. Syy on ollut alueen metsästys- ja liikkumiskielto: Nopeakin myönteinen kehitys on mahdollista, kunhan annamme luonnolle tilaa. Ilta viilentyy ja kosteus tunkee puseron alle. Haapanaparvia puuhailee allikoissa. Ylilentävä ruskosuohaukka säikäyttää parvet ilmaan. Aurinko vajoaa rantakuusikon taakse, ja syyskeltaista luhtaa vasten voi erottaa kottaraisparvia. Iltaruskoista taivaanrantaa vasten kuvastuu ensimmäinen aaltoileva kurkiletka. Lähipelloilla ruokailleita kurkia saapuu ja laskeutuu suolle. Hämärä tiivistyy ja lintujen kailotus muuttuu käsittämättömäksi pauhuksi. Tuhansien kurkien kilometrien leveydellä vellova harmaa massa siirtyy järvelle yöpymään. Näytelmää kestää hetken, ja äänet vaimenevat vähitellen. Poistun paikalta lähes pilkkopimeässä. Seuraavana aamuna kurjet muuttavat.”

”

Kurkien kailotus muuttuu käsittämättömäksi pauhuksi.

Risto Vilen Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piirin aluesihteeri

Kuva: Jorma Luhta / Leuku

Luonnonsuojelija #3/2014

•Vink vink

Auta uhanalaista taimenta sll.fi/lahjoita Lahjoita taimenelle kutukivi tai metri purouoman kunnostusta. Kymmenellä eurolla saamme hankittua taimenelle kutukiven, joka siirretään pienvesiuomiin niitä kunnostettaessa. Kivet ohjaavat vedenvirtausta ja tarjoavat suojaa kuteville taimenille. 20 eurolla saamme kunnostettua metrin verran purouomaa.

Koonnut: Maija Lielahti

Vie pappa pitkospuille

Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 30.8. Lähde metsäretkelle, bongaa lintuja ja nauti kesän viimeisistä uintiretkistä, tarjoa perheelle juhlakakku luonnossa tai kaveriporukalle luontoskumpat – valitse oma tapasi juhlia luontoa. Nostetaan liput salkoon upean luontomme kunniaksi! //suomenluonnonpaiva.fi//

Luonto lisää hyvinvointia enemmän kuin purkillinen pillereitä. Suomen luonnon päivänä viedään ulos myös ne, jotka eivät sinne enää itse pääse: mummot marjaan ja papat pihalle! Samalla opit taatusti itsekin jotain: vaari voi vinkata villiyrteistä, mummo jakaa mielettömän marjareseptin. //sll.fi/pappapitkospuille//

Norppamitali yritykselle

Haasta kaveri jäseneksi

Huoli luonnosta ja ympäristöstämme on tärkeä päätöksiä ohjaava arvo yhä useammassa yrityksessä. Luonnonsuojelun tukeminen on luonteva osa edelläkävijäyrityksen toimintaa. Kerro se myös muille! Ryhdy Luonnonsuojeluliiton kannatusyritykseksi – uutuutena tarjoamme yritysten käyttöön tyylikkäät norppamitalitunnukset. //sll.fi/kannatusyritykset//

Norppahaaste käynnistyy jälleen syyskuun alussa. Tavoitteena on saada kuukaudessa Luonnonsuojeluliittoon yhtä monta uutta jäsentä kuin on saimaannorppia eli 310. Uudet jäsenet saavat lahjaksi kierrätyspuuvillasta tehdyn Norps Rescue -kangaskassin. Pyydämme teiltä jäseniltä apua: haastakaa kaverinne mukaan! //sll.fi/norppahaaste//

Tee testamentti luonnolle sll.fi/lahjoita/testamentti Testamenttaamalla varoja Suomen luonnonsuojeluliitolle tuet työtämme luonnon hyväksi. Näin tulevat sukupolvetkin voivat saada unohtumattomia elämyksiä luonnosta. Käytämme testamentatut varat sataprosenttisesti koko maan kattavaan luonnonsuojelutyöhön. Voit myös kohdentaa lahjoituksen suoraan esimerkiksi vesien, metsän tai uhanalaisten lajien suojeluun. Lisätietoja: Pekka Kassila p. (09) 228 08 221, pekka.kassila@sll.fi

Sukunsa viimeinen

Kuva: Liinu Grönlund

Mikä? Ainutlaatuisen Madagaskarin sademetsissä elävä indri on suurin jäljellä oleva puoliapina. Se on sukunsa ainoa laji. Metsien tuhoaminen kaventaa jatkuvasti sen elintilaa. Miten suojellaan? Luonnonsuojeluliiton Manondroala-hanke tekee konkreettista työtä indrin kotimetsien pelastamiseksi ennallistamalla ja kartoittamalla luonnonmetsiä.

•Wanted

Koonnut: Kirsi Ahonen

Sisusta Lapin piirin toimisto viihtyisäksi

Anna arvokasta lakiapua luonnon hyväksi!

Luonnonsuojeluliitto hakee vapaaehtoista suunnittelemaan Lapin piirin Rovaniemellä sijaitsevan toimistohuoneen viihtyisäksi ja terveelliseksi. Tehtävä voidaan liittää myös osaksi soveltuvia opintoja. Vapaaehtoinen avustaa vanhojen kalusteiden kierrätyksessä sekä suunnittelee uusien kalusteiden paikat ja sisustuksen värityksen hankkimalla tekstiilejä kirpputorilta määrärahan puitteissa. Tehtävästä sovitaan vapaaehtoisen osaamisen ja kiinnostuksen mukaan ja se voi sisältää esimerkiksi valaistuksen suunnittelun. Vapaaehtoinen saa työstä todistuksen ja 200 euron palkkion. Mahdolliset kulut korvataan sopimuksen mukaan.

Suomen luonnonsuojeluliitto hakee vapaaehtoisia lakiasioiden asiantuntijoita auttamaan järjestön paikallistoimijoita luonnonsuojeluvaikuttamisen pykäläviidakossa. Vapaaehtoinen ilmoittaa oman juridisen osaamisalueensa ja neuvoo järjestön toimijoita siihen liittyvissä asioissa oman ajankäyttönsä puitteissa. Vapaaehtoinen auttaa tarvittaessa esimerkiksi lupaprosessien kiemuroissa ja toimii siten konkreettisesti luonnon ja ympäristön hyväksi. Tehtävistä sovitaan aina tapauskohtaisesti vapaaehtoisen kanssa ja hänen antamiaan tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä: Lapin piirin toiminnanjohtaja Tarja Pasma | 040 823 2443 | lappi@sll.fi

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä: vapaaehtoistyön koordinaattori Kirsi Ahonen | 046 600 8109 | kirsi.ahonen@sll.fi

Kuvat: Liisa Hulkko, Elina Penninkangas, Mainostoimisto Adams

Juhli suomalaista luontoa

Luonnonsuojelija #3/2014

”

Vanhusten hyvinvointi on kohentunut säännöllisen retkeilyn myötä.

Kari Pietilä / Leuku

•Peukut

Virtaa vanhuuteen

Ikäihmisilläkin on oikeus päästä luontoon. Jouko Pihlainen järjestää luontoretkiä palvelutalon asukkaille. Teksti Maria Vilppola

Luonto lisää tutkitusti hyvinvointia ja auttaa pitämään mielen virkeänä. Huonokuntoiselle vanhukselle jo lyhytkin piipahdus pihalla on virkistävä kokemus. Tämän vahvistaa Luonnonsuojeluliiton Keurusseudun Luonnonystävien sihteeri Jouko Pihlainen, joka on vuoden ajan vetänyt Eläkeliiton tuella luontoretkiä Keuruun Seiponrannan palvelutalon asukkaille. ”Eräälle retkelle osallistui 102-vuotias, alzheimeria sairastava mies, jonka puheesta en aluksi saanut selvää. Kun muistelimme yhdessä hänen kotipaikkaansa ja tuttuja maisemia, hän muuttui kuin toiseksi ihmiseksi ja puhekin sujui”, Pihlainen kertoo. Seiponrannan palvelutalon asukkaiden keski-ikä on yli 80 vuotta. Luontoretkien järjestämisessä on omat haasteensa, sillä suurin osa asukkaista kulkee rollaattoreiden ja pyörätuolien avulla. ”Olemme tehneet lähiretkiä pihamaalle, muutaman sadan metrin lenkkejä.” Rollaattorien kanssa voi tehdä pidempiäkin retkiä. Silloin palvelutalon pihalle kurvaa invataksi, jolla ajetaan kauemmas esimerkiksi kukkaketoa ihastelemaan. Asukkaat osallistuvat oman kuntonsa mukaan. ”Autosta ei ole pakko nousta, jos ei jaksa. Tällöin kukat viedään autolle, jotta jokainen pääsee kuitenkin aistimaan luontoa.” Aistit heikentyvät usein iän myötä. Heikkokuuloiselle täytyy puhua läheltä ja selkeästi. Jos näkö on huono, kannattaa hyödyntää tuntoaistia: otetaan kukka käteen ja tunnustellaan sitä. Käytännön asioista, kuten lääkkeistä ja nesteytyksestä, täytyy huolehtia. Aiemmin mielenterveyshoitajan töitä tehnyt Jouko Pihlainen kertoo huomanneensa kohennuksen asukkaiden hyvinvoinnissa säännöllisen retkeilyn myötä. Kuukausittaisia retkiä odotetaan innolla. Luonnosta muistisairaankin on helppo löytää jutun juurta: ”102-vuotias retkeläinen oli niin iäkäs, että hänen lapsensakin olivat kuolleet. Hänellä ei ollut jäljellä tuttuja puhekavereita. Luonto kuitenkin oli tuttu, ja siitä puhuminen virkisti myös mieltä.” Tutustu: //sll.fi/pappapitkospuille//

Koonnut: Maija Lielahti

Opi haperotohtorilta

Ihastu kierrätystaiteeseen

Ota satokausi haltuun

Uusi Sieniä ja ihmisiä -kirja johdattaa sieniretkille, joilla oppaina toimivat intohimoiset sieni-ihmiset villiyrttispesialistista haperotohtoriin. Kirjassa tutustutaan tuttuihin ja harvemmin käytettyihin ruokasieniin ja opitaan valmistamaan herkullisia sieniruokia suppilovahveropaahtovanukkaasta sikurirouskukeittoon. Saimi Hoyer ja Petri Salmela: Sieniä ja ihmisiä. Tammi 2014.

Kaarina Kaikkosen käsissä vanhat vaatteet muuttuvat näyttäviksi tilataideteoksiksi, jotka hurmaavat katsojia ympäri maailmaa. Kierrätysmateriaalista tehdyt teokset kertovat ajan kulumisesta, läsnäolosta ja luopumisesta. Kaikkosen töitä on ihasteltu Chilessä, Espanjassa ja Italiassa. Syksyllä herkkua on tarjolla Turussa. Kaikkosen kokoelmanäyttely Wäinö Aaltosen museossa 5.9.–16.11.2014 //wam.fi//

Milloin on paras aika ostaa parsakaalia, latva-artisokkaa tai viikunoita? Kauden kasviksia on järkevä valita säästääkseen kukkaroa. Ja samalla säästää luontoa! Pohjoismainen satokausikalenteri auttaa löytämään sesonkikasvikset ruokamarketin tarjonnasta. Kalenteri tarjoaa myös vinkkejä, miten valita kypsä ja hyvä kasvis. Perinteisen seinäkalenterin lisäksi se on saatavissa kännykkäsovelluksena. //satokausikalenteri.fi//

Luonnonsuojelija #3/2014

Kalasta oikein katiskalla

Viehekalastaja ei uhkaa norppaa.

• Suomen luonnonsuojeluliiton Kalasta oikein katiskalla -hankkeessa on jaettu ilmaiseksi jo noin 10 000 nielurajoitinta.

• Nielurajoitin estää katiskan nielun

laajenemisen, mikä varmistaa sen, että kuutti ei pääse tunkeutumaan katiskaan ja kuole. Rajoitin on kiinnitettävä nippusitein tukevasti katiskaan, jotta se pysyy paikallaan.

• Hanke on Etelä-Karjalan Osuuskauppa Eekoon rahoittama.

• Lisätietoja // sll.fi/kalasta-oikein-katiskalla //

Saimaalla saa yhä kalastaa

Kalastussivuja

• Vinkkejä vastuulliseen vapaa-ajan •

Saimaannorpalla on ollut vaikea vuosi. Ehdotukset kalastusrajoitusten tiukentamisesta ovat saaneet osan verkkokalastajista kapinoimaan. Kalastus ei ole kuitenkaan Saimaalla loppumassa. Vaihtoehtoja riittää.

kalastamiseen: //vapaa-ajankalastaja.fi// Euroopan sisävesikalastuskomission vapaa-ajan kalastuksen eettiset säännöt: //issuu.com/vapaa-ajankalastajat/docs/ vapaa-ajankalastuksen_eettiset_saannot//

• Ohjeita vapaa-ajankalastajille: //mmm.fi/ fi/index/etusivu/kalastus_riista_porot/ vapaa_ajankalastus.html//

Teksti: Liisa Hulkko Kuva: Markus Sirkka / sirkkaimage.com

Pirjo Itkonen

Ammattikalastus: Mikko Jokela, ”Norpalle turvallisten pyydysten kehittämishankkeen” koordinaattori ”Minusta norpansuojelu ja kalastus ovat hyvin sovitettavissa yhteen. On vain satsattava entistä enemmän norpalle turvallisten pyydysten kehittelyyn ja oltava myös valmiita kompensoimaan ammattikalastajille taloudelliset menetykset. Esimerkiksi kuhaa pääsaalinaan pyytäville kalastajille tulee vuoden aikana jaksoja, jolloin kuhaa ei nykyisenkaltaisilla ja nykyasetusten mukaisilla rysillä saa, vaan on käytettävä verkkoja. Ratkaisuna voisi olla monipuolisesti kalastavat ja helppokäyttöiset rysät. Norpalle turvallisten pyydysten kehittämishankkeessa rysään kehitettiin estekalteri. Siitä voitaisiin mahdollisesti suunnitella myös jokamiesversio vapaa-ajankalastajille. Alkusysäys hankkeeseen tuli ammattikalastajilta, jotka halusivat kehittää norpalle turvallisia kalastustapoja.”

Vetouistelu ja muu kalastus: Pyry PIhlasvaara, norppalähettiläs, harrastajakalastaja ”Arvostukseni norppaa kohtaan on muodostunut juuri kalastuksen kautta. Kalastan itse Saimaalla pääosin vetouistellen. Muita kalastusmuotoina ovat jigittely, pohjaonginta ja perinteinen onkiminen. Vetouistelu on hyvä kalastustapa kalakantojakin ajatellen, erityisesti uhanalaisen järvilohen, järvitaimenen ja saimaannieriän kannalta. Viehekalastuksessa alamittaisten kalojen kuolleisuus on marginaalinen verrattuna pyydyskalastukseen. Jos hallitsee menetelmät kalaa vapauttaessa ja käsitellessä, ei siitä koidu suurta rasitetta kalakannoille. Vetouistelussa alkuun pääsee soutuveneellä ja yhdellä virvelillä. Saimaalla saa uistelemalla haukea, kuhaa sekä järvilohta ja -taimenta. Minua vetouistelussa viehättää luonnossa liikkuminen ja se, kun minnekään ei ole kiire. Onnistumisen tunteen tuo kalasaalis, jota on lähtenyt tavoittelemaan tietyin keinoin, tietystä paikasta.”

Katiskakalastus: Eero Korhola, eläkeläinen, harrastajakalastaja ”Norppa on minulle tuttu, ja olen kova sitä tarkkailemaan ja kuvaamaan. Mukava naapuri! Meillä oli aikanaan mökillä käytössä 5–10 katiskaa, joista neljä ruokakuntaa sai ravintonsa. Yksi kalasti, ja kaikille riitti kalaa. Nykyisin kalastan vähän ahvenia ja haukia ruohikon reunoista. Pieniä lahnoja ja särkeäkin tulee, ja joskus särkeä purkitettiinkin. Katiskakalastusta voisi varmasti kehittää laajamittaiseenkin suuntaan. Tiukkanieluinen katiska on norpalle turvallinen. Verkkokalastuskiellon ymmärrän hyvin, mutta kiellot herättävät negatiivista vastakaikua. Ehdotin joskus, että tehtäisiin sellaisia tehdasvalmisteisia verkkoja, joiden langat olisivat niin heikkoja, että kuutti voisi repiä itsensä niistä läpi. Nykyisin pystytään varmasti mittaamaan oikeanlainen langanvahvuus. Eihän sellaiset verkot kestäisi kuin ehkä yhden kesän, mutta kyllä niillä kalaa saisi.”

ETKÖ KAIPAA TAVARALAHJOJA? TEE MERKKIPÄIVÄN LAHJOITUS LUONNOLLE! Luonnonsuojeluliitosta saa yksilöllistä opastusta merkkipäivälahjoitusten tekemiseen. Soita: Pirjo Itkonen, pirjo.itkonen@sll.fi, p. 050 407 8266 Tutustu: sll.fi/lahjoita/merkkipaiva

Rahankeräyslupa 2020/2012/4007 Kuva: Ari Andersin / Vastavalo

Anna lahja luonnolle

”

Hirvijahtiin lähtiessä minulle sanottiin, ettei sitä koskaan tiedä, kuka sieltä palaa hengissä.

Luonnonsuojelija #3/2014

Vainotut

Laittoman metsästyksen arvostelijat eri puolilla Suomea joutuvat pelkäämään maineensa, lastensa ja eläintensä puolesta. Moni kokee vainoa, mutta vain harva uskaltaa puhua kokemuksistaan omalla nimellään. Vallitsee vaikenemisen laki. Teksti Anne Hirvonen Kuvat Hanna Kaisa Hellsten, Anne Hirvonen

ihaan ajaa yöllä auto, joka vilkuttelee valoja pimeässä. Juuri kun pääset ulos, auto kaasuttaa pois, etkä näe lukea auton rekisterinumeroa. Renkaita puhkeaa, postia katoaa, ja lemmikkieläimet saavat myrkytysoireita. Suomessa on paikkakuntia, joissa suurpetoihin suhtaudutaan hyvin vihamielisesti. Toistuvan säikyttelyn ja häirinnän kohteeksi voi joutua pelkkien petomyönteisten mielipiteiden takia: vainottujen puolustajasta tulee itsestään vainottu. Monilla suojelijoilla on rankkoja kokemuksia vainoamisesta. Uhkailun kohteeksi voi joutua myös puolustamalla laillisia ja turvallisia metsästystapoja. Värtsiläläisellä metsästäjällä Markku Pekkarisella on kokemusta säikyttelystä, sillä talon nurkalla on käyty ampumassa säikyttelymielessä.

Suojelijaa seurataan Susihuora ja viherpiiperö. Näilläkin lisänimillä Pirkanmaalla asuvaa petoaktiivia Marija Walldenia on puhuteltu, kun hän on liikkunut ulkopaikkakuntalaisena maastossa havainnoimassa petoja. Uhkailu ei aina jää pelkkään nimittelyyn. Ennen Wallden saattoi nukkua maastossa. Nykyään hän lepää reissuillaan lukitussa autossa, keula valmiiksi lähtösuuntaan käännettynä ja kaksi matkapuhelinta mukanaan. Hänet on ahdistettu metsätien päähän, häntä on uhkailtu ja päälle on syljetty. Salametsästysporukat ovat hyvin varustautuneita, ja ne ovat yhteydessä toisiinsa. Maastoon asennetut etäohjattavat riistakamerat lähettävät kuvaa maastossa liikkujista, ja kuvaan tallentuvat niin pedot kuin niiden suojelijat. Jos maastossa on esimerkiksi laiton haaska, salametsästäjät eivät halua sitä ulkopuolisten tietoon.

Aktiivisten suojelijoiden ei tarvitse maastossa liikkuessaan olla yksin. Suojelija saa helposti jonkun peräänsä. Yleensä perään lähdetään porukassa, sillä uhkailua on vaikea todistaa, jos vastassa on esimerkiksi kolmen sana yhtä vastaan. ”Minulle tulee avunpyyntöjä häirintään liittyen. Apuni voi olla ainoastaan ottaa osaa ja neuvoa soittamaan poliisille. Laittomuuksien tutkinta kuuluu poliisille, ei yksityisille henkilöille”, Walden kertoo. Petoaktiivi on tehnyt yhteistyötä niin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoiden kuin paikallisten metsästäjienkin kanssa. Hän on istunut alueellisessa riistaneuvostossa ja osallistunut petojen jälkitarkastuksiin yhdessä riistanhoitopiirin petoyhdysmiesten kanssa. Yhteistyöstä hänellä on vain hyvää sanottavaa. Laillista toimintaa ja hyviä harrastajia löytyy hänen kokemustensa mukaan monilta tahoilta. Wallden ei ymmärrä, miksi hänen toimintansa herättää joissain henkilöissä jopa väkivaltaisia reaktioita. ”Minulla on tahto löytää oikeaa ja tutkittua tietoa, tehdä yhteistyötä ja auttaa muita. Laillisuus on kaiken perusta.”

sätä yhteistyötä suurpetopolitiikassa. Petoryhmään kuuluu kokeneita suurpetoasiantuntijoita. Petoasiassa vain yhteistyöllä kaikkien toimijoiden kanssa voidaan hälventää pelkoja ja päästä tuloksiin myös laittomuuksien kitkemisessä. Maa- ja metsätalousministeriö päättää petokantojen hoidosta ja kaatoluvista yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa, mutta riistaneuvostojen linjaukset huomioidaan päätöksiä tehtäessä. Alueellisissa riistaneuvostoissa on edustettuna lähinnä metsästäjiä. Valtakunnallisessa riistaneuvostossa luontojärjestöillä on yksi edustaja ja metsästysjärjestöillä 15 edustajaa. Riistaneuvostojen tehtävänä on linjata suurpetopolitiikkaa. Petoryhmän jäsen ja Luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaron mukaan kanta-arvioiden perusteella on selvää, että salametsästystä tapahtuu. Esimerkiksi vuosien 2007–2008 aikana susikanta romahti puoleen, noin 250 yksilöstä arviolta 125 yksilöön. ”Tuona aikana myönnettiin 20 sudenkaatolupaa, mutta kanta pieneni yli sadalla yksilöllä”, hän toteaa. Susikanta ei ole palautunut vieläkään ennalleen. Myös muiden suurpetojen osalta tulee vuosittain ilmi salakaatoja. Salametsästys vaikuttaa etenkin ahmakantoihin, sillä ahma lisääntyy hyvin hitaasti. Karhu- ja ilveskantoja salametsästys ei ole romahduttanut, sillä vuosittain osa kaatoluvista jää vastaavasti käyttämättä.

Vainottujen puolustajasta tulee itsestään vainottu.

Petoryhmä pyrkii yhteistyöhön On tärkeää tehdä selvä ero vastuullisten metsästäjien ja salametsästäjien välille. Kaikkia metsästäjiä ei pidä leimata, sillä on selvää, mikä taho on vastuussa uhkailusta: salakaatoja harjoittavat ovat jo osoittaneet olevansa valmiita laittomuuksiin. Heillä on myös eniten salattavaa. Suojelumyönteiset petoaktiivit tuomitsevat kaikki laittomuudet. Suomen luonnonsuojeluliiton viime keväänä perustaman petoryhmän tavoitteena on li-

Yhteisöstä eristetään Yhteistyön rakentaminen voi olla työlästä ja aikaa vievää, sillä petoviha istuu syvällä. Asenteet siirty-

Luonnonsuojelija #3/2014

Lehmän luita laittomalla haaskalla Tohmajärvellä. Lehmän ja lampaan käyttö haaskana on aina laitonta tautiriskin takia.

Laittomilla haaskoilla käytetään raatojen lisäksi vanhoja elintarvikkeita.

Laittomalla haaskalla käytettyä lammasta on ammuttu takaraivoon. Sutta ei siis voi syyttää.

”

Nykyisin meillä pidetään ovet lukossa päivälläkin. Se ei täällä maalla ole tapana. vät sukupolvelta toiselle perheen sisällä ja muuttuvat hitaasti. Metsästysrikoksille ei löydy ilmiantajia tai todistajia, sillä petovastaisissa kunnissa vaarana on yhteisön ulkopuolelle jääminen. Pienillä paikkakunnilla ilmoituskynnystä voi nostaa myös se, että kaikki tuntevat toisensa ja usein myös poliisit ja rajavartijat ovat metsästäjiä. Pienillä paikkakunnilla petomyönteiset pysyttelevät usein hiljaa senkin takia, että he eivät halua toisten lasten kiusaavan omia lapsiaan koulussa vanhempien petokantojen takia. Tätäkin juttua varten haastateltavia oli vaikeaa saada puhumaan omalla nimellään, sillä suojelijat pelkäävät omaisuutensa ja läheistensä puolesta. Metsästäjän on pahimmillaan pakko osallistua salametsästykseen, mikäli haluaa kuulua edelleen metsästysseuraan – tai paikalliseen kyläyhteisöön. Markku Pekkarinen on itärajan kupeessa sijaitsevassa Värtsilässä tukalassa asemassa. Aktiivinen metsästäjä on uskaltautunut nostamaan esille epäkohtia, kuten laitonta haaskapyyntiä. Tämän seurauksena hän on saanut hankalan miehen maineen. Pekkarinen on joutunut paikallisen metsästysseuran hallituksen puhutteluun. Pekkarinen on tehnyt ilmoituksia myös metsästysmääräysten rikkomisesta, esimerkiksi jahdin järjestämisestä yleisellä tiellä. Kiväärin luoti voi kulkea satoja metrejä ja ottaa kimmokkeita kivistä. Harha-

luodit ovat hengenvaarallisia sivullisille. Ja joskus myös osallisille. ”Hirvijahtiin lähtiessä minulle sanottiin, ettei koskaan voi tietää, kuka sieltä palaa hengissä, koska onnettomuuksia tapahtuu”, Pekkarinen sanoo.

Tutkinnat venyvät Pekkarinen toimii laillisesti, mutta kokee, että laki ei ole hänen puolellaan. Paikallinen poliisi ei ota ilmoituksia metsästysrikoksista vastaan, laittomia haaskoja ei tulla tarkistamaan ja tutkinnat venyvät. Kun metsästysrikoksen esitutkinta on kestänyt viisi vuotta, syytettä ei voida enää nostaa, sillä rikos on vanhentunut. Lievemmissä rikkomuksissa syyteoikeus vanhenee jo kahdessa vuodessa. Pekkarinen on koitettu vaientaa monin tavoin. Oscar-kissa on saanut niskaansa haulisateen, ja siitä löytyy edelleen koteloituneita hauleja. ”Nykyisin meillä pidetään ovet lukossa päivälläkin. Se ei täällä maalla ole tapana.”

Kissa on saanut niskaansa haulisateen.

Vaikenemisen laki Vuonna 2013 metsästysrikoksia ilmoitettiin koko maassa 237 kappaletta ja törkeitä metsästysrikoksia 18. Törkeissä metsästysrikoksissa laittoman metsäs-

tyksen kohteena oli kuusi ilvestä, kolme karhua, kolme sutta, kaksi ahmaa ja yksi hirvi. Salametsästystä tiedetään tapahtuvan, mutta rangaistuksia ei juuri jaeta. Törkeiden metsästysrikosten osalta vuoden 2013 ilmoitustietojen perusteella kahdeksassa tapauksessa rikoksesta epäillyt olivat viranomaisten tiedossa, mutta syyttäjälle asti eteni vain kuusi tapausta. Viime vuoden 237 metsästysrikoksesta syyttäjälle eteni vain joka kolmas, yhteensä 76 tapausta. Lisäksi ympäristö- ja luonnonvararikosten osalta syytteiden hylkäysprosentti (10–20 %) on suurempi kuin muissa rikoksissa. Hylättyjen syytteiden suhteellisen korkea osuus johtuu vaikeuksista löytää rikoksille riittävästi näyttöä. Osasyynä ovat myös vakiintumattomat syyttämis- ja oikeuskäytännöt. Viranomaisraportissa tunnustetaan ongelma: metsästysrikosten ilmituloa ja esitutkintaa vaikeuttaa niin sanottu vaikenemisen laki. Tekijä tiedetään, mutta tietoja ei haluta tai uskalleta paljastaa viranomaiselle. Jutussa esiintyvien lisäksi haastateltiin myös muita suurpetojen suojelijoita eri puolilta Suomea. He halusivat pysyä turvallisuussyistä tunnistamattomina. Lähteenä on käytetty Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän Ympäristörikoskatsaus vuodelta 2013 -raporttia.

Laki mahdollistaa häirinnästä tuomitsemisen ”Hirvi” ja ”Susi” tohmajärveläismetsästäjien kiusana Värtsiläläisellä Markku Pekkarisella on vuosien kokemus siitä mitä tapahtuu, kun uskaltaa nostaa esille metsästyksen epäkohtia pienellä paikkakunnalla. Nyt samalla seudulla myös muut metsästäjät ovat kertoneet kokeneensa häirintää, tosin hieman eri hengessä. Tohmajärveläinen metsästysseura Kaurilan Erä on ollut yhteydessä mediaan erikoisen tapauksen johdosta. Heinäkuun alussa metsästysseura kertoi saamastaan tappouhkauksesta. Kaurilan Erän metsästysmajalle on seuran medialle antamien tietojen mukaan jätetty uhkauskirje, jossa nimimerkit ”Hirvi” ja ”Susi” uhkaavat metsästäjien henkeä. Uhkailukirje oli seuran mukaan kirjoitettu lapsenomaisella käsialalla, mahdollisesti harhautusmielessä. Metsästysliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Markku Kejonen kertoo, että metsästäjät ovat kokeneet muutakin häirintää viime syksystä läh-

tien. Metsästäjien autoista on puhkottu renkaita ja koiria on vapautettu häkeistään. Lisäksi Kejosen autosta on rikottu tuulilasi. ”Asialla ovat olleet ulkopaikkakuntalaiset takkutukat”, Kejonen sanoo. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että kuvaillun kaltaiset yksittäiset tapaukset tutkitaan vahingontekona, mutta mikäli häirintä on toistuvaa, voi kyseessä olla vainoaminen. ”Vainoaminen on uusi rikosnimike. Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos, ja se on lisätty lakiin juuri sen takia, että monesti vainotut pelkäävät, eivätkä uskalla nostaa syytettä itse”, Tolvanen toteaa. Vainoamisesta ilmoituksen voivat tehdä siis myös muut kuin asianomainen itse. Yksittäisissä uhkailutapauksissa tai vahingonteoissa tutkintaa ei aloiteta, ennen kuin asianomistaja tekee rikosilmoituksen. Mikäli

asianomistaja tekee rikosilmoituksen, tutkitaan esimerkiksi uhkauskirjettä laittomana uhkauksena, vaikka kirjoittaja olisi kirjoittanut kirjeen pilailumielessä. Jutun kirjoitushetkellä metsästäjien saaman uhkauskirjeen löytymisestä oli kulunut reilu viikko. Tuohon mennessä Kiteen poliisin mukaan Kaurilan Erän metsästysseuran nimissä ei oltu tehty rikosilmoitusta, joten tutkintaakaan ei oltu aloitettu. ”Mikäli tekee rikosilmoituksen tekaistusta uhkailusyytteestä, ilmoittaja syyllistyy perättömään ilmiantoon, joka on jo vakavampi rikos – siitä voidaan tuomita vankeuteen”, Matti Tolvanen toteaa. Paikalliset suurpetojen suojelijat tuomitsevat kaiken laittoman toiminnan. He eivät halua osallistua keskusteluun uhkauskirjeestä. ”Asia ei koske meitä, sillä toimimme laillisesti”, pohjoiskarjalalainen susitoimija sanoo. Hän ei halua nimeään julkisuuteen.

Luonnonsuojelija #3/2014

Maakotkien suojelutyö poikii tuloksia

Tue kotkiensuojelua

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava on tehnyt pitkään töitä maakotkien hyväksi. Kesän tekopesien kartoituskierros paljasti vainon edelleen jatkuvan, mutta sai myös kotkiensuojelijan herkistymään. Teksti & kuva Risto Sulkava

”

Olen ollut maakotkan virallisena pesätarkastajana 1990-luvulta saakka. Sitä ennen kuljin jo pesätarkastajan ”repunkantajana” yli kymmenen vuotta. Myöhemmin osallistuin pesätarkastuksiin tarkastamalla muutamat ”liian kaukana teistä” sijaitsevat Enontekiön ja Kittilän kotkanpesät – ennen kuin Metsähallituksen helikopteritarkistukset alkoivat. Sittemmin olen pysytellyt pääosin poronhoitoalueen eteläpuoleisilla kotkamailla. Haaveenani on ollut palauttaa noin 60 vuotta sitten kadonneet kotkat myös kotiseudulleni KeskiSuomeen. Olemme tehneetkin toiveikkaasti tekopesiä Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan raja-seudulle. Vailla tietoa onnistumisesta. Suomen luonnonsuojeluliiton vuonna 2013 käynnistämässä SuoMaa-hankkeessa on sama tavoite: maakotkan palauttaminen alueen vakiolajistoon. Suomenselän-Maanselän vedenjakaja on nyt maakotkan levinneisyysalueen eteläraja. Pesiviä pareja on vähän.

Vainovalkeita Kesällä 2014 osallistuin jälleen maakotkan pesätarkastuksiin SuoMaa-hankealueen keskiosissa. Minulle oli yllätys, miten voimakkaana kotkan vaino yhä jatkuu. Keski-Pohjanmaan reviireillä oli useampia kotkien valmiiksi rakentamia pesiä, joihin oli todennäköisesti munittu. Pesät olivat kuitenkin nyt tyhjiä. Ainakin yhdellä pesällä häirintä oli selvä syy pesinnän epäonnistumiseen. Nuotiota oli poltettu kevättalvella lähes pesäpuun vieressä. Pesää ei voinut olla huomaamatta. Laittomia nuotiopaikkoja löytyi muiltakin reviireiltä. Kun emo pakenee kylmänä kevätaamuna pesältä, munat jäähtyvät ja kuolevat nopeasti. Myöhemmin korpit hakevat kuolleet munat pesästä. Jäljelle jää vain valmis pesä ja surullisen epäselvä tarina. Rikoksen todistaminen ja rikollisen kiinnisaaminen on vaikeaa. Kesällä 2014 vain yhdellä Keski-Pohjanmaan pesällä kotkanpoikanen selvisi lentoon. Pesäpaikkojen valvontaan suunnitellaankin nyt kameroita, joil-

la luvattomat moottorikelkkailijat ja nuotionpolttelijat voitaisiin käräyttää pesien lähistöltä.

Ikämysteeri Keski-Pohjanmaalla lähes jokaisen reviirin kotkista vähintään toinen puolisoista on nuori eli laajalti valkolaikkuinen lintu. Kotka tulee sukukypsäksi vasta usean vuoden ikäisenä. Maakotkilla pesintä alkaa sujua vasta kokemuksen karttuessa ja höyhenyksen tummuessa. Vanha pari pysyy yhdessä jopa vuosikymmeniä ja pesii yleensä samaan tai läheiseen vaihtopesään. Kuinka siis on mahdollista, että pesijöissä on niin paljon nuoria lintuja? Asiaa ei selitä mikään muu kuin luonnottoman suuri aikuiskuolleisuus. Salametsästys. Ja se pitää kotkat edelleen niin arkoina, että pesiminen ei tahdo onnistua asutuilla seuduilla Etelä-Suomessa. Salatapot ylläpitävät kotkan negatiivista kierrettä: vain kaikkein arimmat yksilöt selviävät ja jatkavat sukuaan. Etelän takaisinvalloitus ei tahdo onnistua. Kierre on katkaistava. Pieni laittomuuksiin syyllistyvä vähemmistö ei saa jatkaa tuhotöitään. Salatappajat on ilmiannettava, ja heitä on rangaistava. On rehellisten kyläyhteisöjen tehtävä estää typeryydet. Salametsästäjät ovat yhteisönsä myrkyttäjiä, joita ei saa enää suojella! Myös virkavallan on tarpeen terästää luontorikosten tutkintaa. Ihmisten suurella enemmistöllä on oikeus nauttia mahtavan maakotkan näkemisestä koko Suomessa. Kun kuningas kohoaa avoimelle taivaalleen ja tarkkailee sieltä metsien ja soiden kirjomaa valtakuntaansa, voi kulkijakin tuntea vapautta.

Toinen pesä tuotti toivon täyttymyksen. Yhden lentopoikasen. Ensimmäinen kotkanpoikanen kotiseudullani – ja vielä tekemässäni pesässä! Mahtava tunne. Kavuttuani rengastamaan poikasen tunteilimme hetken silmätysten pesällä. Mahtavat maisemat, hieno ilta ja upea isokokoinen kotkanpoikanen. Kotimatkalla huomasin pohtivani, että maakotkan paluu 60 vuoden tauon jälkeen näyttää lopultakin onnistuvan. Onnistumiset ottavat aikansa. Tämänkesäisen kotkanpesän rakentaminen alkoi jo vuonna 1993. Työssä avustivat kolme Haapamäen yhteiskoulun 7-luokkalaista. Kaksi pojistakin on nyt biologian alan tohtoreita. Luonnonsuojelu on joskus maratonlaji. Terveiset vielä pojille, ei mennyt se muinainen tekopesäreissu hukkaan!”

Ensimmäinen kotkanpoikanen kotiseudullani!

Salametsästäjät ovat yhteisönsä myrkyttäjiä.

Vihdoin, vihdoin Surullisten uutisten lisäksi kesään mahtui myös rutkasti iloisia yllätyksiä. Sitkeä työ tekopesien parissa tuotti tulosta. Maakotka oli asuttanut kaksi tekopesää kotiseudullani! Toisella pesällä nuoripari harjoitteli vielä pesintää, eikä muninut. Ensi keväälle on kuitenkin suuria toiveita.

Risto Sulkava Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja

Maakotkille tekopesiä

• Suomen luonnonsuojeluliiton SuoMaa• •

hankkeen tuella tehdään vuonna 2014 maakotkalle 15 uutta tekopesää. Pesät rakennetaan Suomenselän etelä- ja keskiosiin.

Keskimäärin maakotkat ottavat tekopesän käyttöön noin kuuden vuoden jälkeen. Suomen tunnetut maakotkan pesäpaikat tarkistetaan kevätkesällä. Tarkastuksesta ja rengastuksesta vastaavat Metsähallituksen luontopalveluiden viralliset pesätarkastajat. Maakotkan pesälle saa mennä vain erillisen luvan kanssa.

Lue lisää SuoMaa-hankkeesta: //sll.fi/suomaa//

Kotkanpoikanen tapasi suojelijansa, kun Risto Sulkava kiipesi puuhun sitä rengastamaan.

”

Ensimmäinen kotkanpoikanen kotiseudullani – ja vielä rakentamassani tekopesässä! Mahtava tunne.

Kuolema suolla

Vaikka turpeenkaivuun päästöt arvioidaan vähäisiksi, löytyy Suomen joista ja järvistä todisteita päinvastaisesta. Löysät luvat ovat johtaneet vesistöjen pilaantumiseen, josta ei ole tähän mennessä juuri tuomittu. Tilanne on muuttumassa. Teksti Hanna Kaisa Hellsten Kuvitus Klaus Welp

ylkönmäen kyläyhdistys Keski-Suomessa kuvaa seutua ylevästi, iskulauseenaan ”Luonnon rauhaa ja puhtautta”. Sitä ei kuitenkaan riitä koko alueelle. Pylkönmäellä asuva Matti Peränen on seurannut vuosikymmenten aikana, miten turpeenkaivuu on muuttanut lähiympäristöä. Turpeenkaivuu alkoi Pylkönmäellä 1970-luvulla. Silloin alueella tehtiin suuria ojituksia, jotka muuttivat veden virtauksia. Samalla kuivuivat kaivot, ja soilta nouseva turvepöly tarttui pihalle ripustettuun puhtaaseen pyykkiin. Joidenkin vesien virtaaminen tyrehtyi kokonaan. ”Tohtaanjärvessä vesi seisoo kuin rotan haudassa”, Peränen sanoo. Turvepöly liikkuu tuulen ja veden mukana vesistöihin. Se painuu mössöksi veden pohjaan, josta se

sitten tarraa kiinni niin uimarin ihoon kuin kalaverkkoihin. ”Rapa etenee pohjaa pitkin turvetuotantoalueelta noin kilometrin vuodessa. Nyt sitä on Saarijärvessä asti”, Peränen sanoo. Turpeen pilaama vesistö ei ole enää entisensä. Kiintoaineen hajoaminen kuluttaa ruskeasta vedestä eliöiden tarvitseman hapen. Turvehöttö kertyy pohjaan tehden siitä hapettoman. Silloin pohjasedimenttiin sitoutunut fosfori vapautuu ja vesistö rehevöityy entisestään. Jäljet näkyvät Itämeressä asti. Turpeenkaivuun vesistövaikutuksia on vaikeaa arvioida kokonaisuutena, sillä vaikka jäljet näkyvät, niistä ei ole kerätty kunnollista dataa. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava arvioi, että turvetuotannon aiheuttamat muutokset näkyvät ainakin tuhannessa suomalaisessa järvessä.

Järvessä vesi seisoo kuin rotan haudassa.

Se on varovainen arvio. Pylkönmäen tyyppisiä paikkakuntia on Suomessa paljon. Ja missä on pilaantuneita vesiä, siellä asuu myös vihaisia kansalaisia. Viime vuosien aikana turpeentuotannon ympäristövaikutukset ovat herättäneet uutta kansalaisliikehdintää.

Mittaukset johtavat harhaan Tavalliset päivät turvetuotantoalueella ovat juuri tällaisia. Polttoaineeksi tarkoitettua turvetta jyrsitään, käännellään kuivaksi, kasataan ja siirretään varastoaumaan. Tilanne kuitenkin kehittyy koko ajan, hitaasti ja vääjäämättä. Kaivetun suon pintaan jää ohut irtoturpeen kerros. Tilanne muuttuu dramaattisesti, kun suolle tulee kunnolla vettä kevättulvien tai rankkasateiden aikana. Irrallinen turveaines kelluu vesipatjan pinnalla ja lähtee liikkumaan. Tulvapadot avataan, jotta vesimäärä saadaan ohjattua pois tuotantoalueelta eivätkä padot murtuisi paineen alla. Ruskea vesi

Luonnonsuojelija #3/2014

”

Tapahtumaketju sai alkunsa, kun Jukajoen pintaan nousi useita ruumiita.

turvekokkareineen valuu vesistöihin, mutta siitä ei puhuta. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan kevättulvien ja rankkasateiden aiheuttamat kuormitukset on jätetty turvesoilta suurelta osin mittaamatta, minkä vuoksi turpeentuottajien omavalvontaan ei voida luottaa. Tulviva vesi saattaa ohittaa kiinteän mittalaitteiston tai näytteitä ei oteta rankkasateiden tai kevättulvien aikaan. Juuri silloin paikalla pitäisi olla. Kun tulvat jätetään huomiotta, näyttävät turvetuotannon päästöt jopa kymmenen kertaa kauniimmilta todellisuuteen verrattuna. Ongelma on ollut tiedossa jo pitkään, mutta turveteollisuus on pystynyt peittelemään jälkensä. Kriittisten tutkijoiden tulokset on painettu villaisella, ja ongelma on haudattu kuin kuin huonosti ajanut metsästyskoira: kaikessa hiljaisuudessa.

Viranomainen ei valvo Kun turpeenottoon haetaan lupaa, voi hakija kirkkain silmin väittää, että tuotantoon otetun suon päästöt ovat luonnontilaisen alueen luokkaa. ”Tämä ei pidä paikkaansa”, Risto Sulkava sanoo. Yhtenä todisteena hän esittää kuvaa, jossa on kaksi lasillista vettä. Ruskea on peräisin turvesuolta puhdistusprosessin jälkeen, toinen on puolestaan saman suon vanhan metsäojan vettä. Hän lataa pöytään lisää todistusaineistoa väitteilleen näyttämällä kuvan sangosta, jossa on soijakastikkeen väristä nestettä. Se on turvesuolta tulva-aikana otettua vettä, joka on puhdistettu ”parhaalla saatavilla olevalla tekniikalla”. Niin sanotaan ympäristöluvassa. Kysymys ei ole valehtelusta, vaan voidaan puhua maan tavasta. Sulkavan mukaan ongelmana on se, että turpeenkaivuun päästöjä tai vesien tilaa ei mitata, vaan luvat myönnetään arvioiden perusteella. Tietoa ei myöskään kerätä silloin, kun tilanne on päällä. Suuret vesimassat, jotka irrottavat suon pinnalta irtonaisen jyrsinturpeen, ohjataan usein mittauspisteiden ohi. Turpeenkaivuu ei ole ainoa vesistöjen kuormittaja. Myös metsien ojitukset ja maatalous heikentävät vesien laatua. Monissa tapauksissa on vaikeaa sanoa, mistä vesistön pilaantuminen johtuu, sillä jäljet sekoittuvat joissa ja järvissä. Sen sijaan on selvää, kuka tilanteesta kärsii: luonto, kalastajat ja rantojen asukkaat.

Jukajoen tapaus Siirrytään hetkeksi Jukajoelle, Pohjois-Karjalaan, jossa muhii lihava riita. Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta tutkii ryhmänsä kanssa esimerkkitapausta alueellisesta turvevesikonfliktista. Samaa tutkimusryhmää edustaa myös Tero Mustonen Selkien kylältä. Neljä vuotta sitten Jukajoen pintaan nousi useita ruumiita. Kuolleet kalat havaitsi kotitarvekalastaja Heikki Roivas. Seuraavan kerran kaloja kuoli kesällä 2011. Kylillä todettiin, että on aika ryhtyä toimeen tilanteen korjaamiseksi. Seuraavan kolmen vuoden aikana ongelmia aiheuttanut valtionyhtiö Vapo Oy:n vanha turpeenkaivuualue muutettiin lintukosteikoksi, jolla vierailee nykyään niin lintumaailman harvinaisuuksia kuin bongareitakin. Kunnostustyötä luonnehditaan raportissa ”hyvän mielen hankkeeksi”, jossa kaikki puhalsivat yhteen hiileen: kalastajat, metsäkeskus, tieteen tekijät ja alueen asukkaat. Poikkeuksellinen hanke on löytänyt tiensä jopa YK:n tuoreeseen vuosikirjaan, jossa se mainitaan hyvänä esimerkkinä siitä, miten paikallinen asiantuntemus yhdistetään tieteelliseen tietoon. Kaikkia ongelmia ei ole ratkaistu neuvottelemalla. Paikalliset kokevat Vapon aiheuttaneen ongelmia, ja tuottaja on puolestaan todennut, etteivät vesistöongelmat johdu turpeenkaivuusta. Kiista ympäristövaikutuksista on todennäköisesti johtamassa pitkään valitusprosessiin.

Kansalaiset siis selvittävät tuoreita jälkiä, ja tuottajat selviävät vetoamalla laskennallisiin päästömalleihin. Miksi viranomaiset eivät usko paikallisten asukkaiden havaintoja vesistön pilaantumisesta? Onko kyse kovanaamaisuudesta vai sinisilmäisyydestä? ”Perusongelmana on se, että vaikka vesistö olisi ilmiselvästi pilaantunut, niin on vaikeaa osoittaa, että se johtuu juuri turpeentuotannosta”, Määttä sanoo. Toinen ongelma liittyy lupaprosessiin. Ympäristöluvan edellyttämät ympäristövaikutusten arvioinnit ovat usein huonoja. Sen vuoksi lupaviranomaisella ei ole luvan hakijaa parempia tietoja ympäristön tilasta ja mahdollisista vaikutuksista. Tilanne, jossa tietoa on vähän, sitoo viranomaisen kädet. Hän ei voi toimia pelkän tuntuman varassa, vaan hänellä täytyy olla luvan hakijaa parempaa dataa. Tarvitaankin uusia todisteita, jotta tilanteeseen saadaan muutos. Jukajoella toimiva tutkimusryhmä kehittää parhaillaan luonnontieteellisiä menetelmiä, joilla voitaisiin arvioida turpeen kaivuun ympäristövaikutuksia nykyistä paremmin. Niille tulee vielä käyttöä.

Yksityisetsivät partioivat laskuojilla.

Todisteet eivät puhu Vaikuttaa siltä, että aluehallintovirasto luottaa sokeasti toiminnanharjoittajan ilmoituksiin. Tutkimusryhmän jäsen Tero Mustonen on kerännyt todisteita jopa siitä, että turvetuottaja on tiennyt vesistön herkästä tilasta lupia hakiessaan, vaikka väittääkin toisin. Vertaisarvioitu artikkeli on julkaistu ruotsalaisessa AMBIO-tiedelehdessä. Tilanne Jukajoella ei ole juurikaan muuttunut vuosien mittaan: Kansalaiset ovat edelleen haastajan asemassa, kun he yrittävät saada syyllisiä vastuuseen. ”Tämä on raskasta. Ei kai kukaan hypi siitä ilosta, että taas kerran saadaan valittaa Vapon toiminnasta”, Mustonen sanoo.

On selvää, kuka tilanteesta joutuu kärsimään.

Yksityisetsivät asialla Viranomaisiin pettyneet kansalaiset ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä myös muualla Suomessa. Yksityisetsivät partioivat ilman korvausta laskuojilla ja ottavat omia näytteitään. Näin saadut tulokset ovat sellaisia, joista turvetuottajat eivät maksa konsulteille osana ympäristöluvan edellyttämää omavalvontaa. Näin on tehty myös jutun alussa mainitulla Pylkönmäellä, jossa Pelastakaa reittivedet ry. on ryhtynyt näytteenottoon. Kaikki eivät katso hyvällä suoraa toimintaa. ”Olisi mukavaa, jos kaikki ymmärtäisivät, että me valvomme lain noudattamista eli sitä, että vesiä ei pilata”, Matti Peränen sanoo. Pelkkä näytteenotto ei kuitenkaan riitä siihen, että kelmit saataisiin kuriin. ”Turvetuottaja ei ole ottanut vesien pilaantumisesta minkäänlaista vastuuta”, Peränen kertoo. Ympäristöluvan yhteydessä turvetuottaja saatetaan velvoittaa maksamaan kompensaatiota esimerkiksi vaikutuksia kalastoon. Suomen suurin turvetuottaja Vapo on monissa hankkeissa joko sitoutunut järjestämään itse uusia kalanpoikasia vesistöön tai on sitoutunut maksamaan ELY-keskuksen määräämän korvauksen.

19 19

Keskimäärin korvaussummat liikkuvat Vapon lakimiehen Ahti Martikaisen mukaan 300 ja 800 euron välillä vuositasolla kalaston arvosta ja hankkeen koosta riippuen. Tapio Määtän mukaan lupakäytännöissä on havaittavissa kiristyvää linjaa. Ympäristöluvat eivät enää mene sellaisenaan läpi, ja nyt niistä valitetaan enemmän kireyden kuin löysyyden vuoksi. Yhtenä syynä tähän ovat kansalliset vesienhoitosuunnitelmat, joissa vesistön tilalle on määritelty aiempaa tarkemmat kriteerit. Oikeudellinen ympäristö on siis muuttumassa. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa, heilahtaako vesien pilaajalle jo häkki?

päästöistä Vaasan hallinto-oikeuteen. Valituskierteen lopuksi oikeus puhuu. Jos turpeen kaivaja rikkoo ympäristölupaa, kyse on ympäristörikoksesta. Tuomioistuin on siis voimaton, jos ympäristöluvassa itsessään on puutteita. Silloin saastuttaja pääsee kuin koira veräjästä. Jukajoellakin on vesien pilaamisesta tehty rikosilmoitus kolme vuotta sitten, mutta se ei johtanut syytteeseen. Toiminnanharjoittaja voi halutessaan maksaa aiheuttamistaan haitoista myös vapaaehtoisesti, ilman oikeuden päätöstä. Vapolla tällaiseen toimintaan ei ole lähdetty. ”Koska toimimme lupien puitteissa eli lain mukaan, ei meillä ole tarvetta maksaa ylimääräistä”, Ahti Martikainen sanoo. Vesistöjen pilaamisesta on annettu tuomioitakin. Risto Sulkava suhtautuu niihin kriittisesti. ”Useimmiten lopputuloksena on, että oikeus patistaa mittaamaan paremmin, mutta muuten homma jatkuu entiseen malliin.”

Jos turpeen kaivaja rikkoo lupaa, on kyse rikoksesta.

Rikos ja rangaistus Vapo velvoitettiin heinäkuussa 2012 selvittämään, onko sen toiminta Jukajoella pilannut ympäristöä ja pitäisikö jälkiä siivota. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun viranomainen on ottanut esille, että toiminnanharjoittajalta voidaan edellyttää ennallistamistoimia. Tällä kertaa siihen ei tarvinnut ryhtyä, pelkkä asian selvittäminen riitti valvovalle viranomaiselle. Kansalaiset jäivät tyytymättömiksi. Heikki Roivas ja Selkien kalastusosuuskunta ovat valittaneet Jukajoella sijaitsevan Linnunsuon turvetuotantoalueen

Kallista lystiä Luonnolle ei kukaan mahda mitään: vettä tulee kun sitä tulee, kinosten sulaessa tai taivaalta. Se voidaan ohjata laskeutusaltaisiin ja lirittää hissukseen eteenpäin, jolloin kiintoaines ei pääse vesistöön. Altaiden

Enemmistö suomalaisista vähentäisi turpeenottoa

• Suomen luonnonsuojeluliiton Taloustutki-

mus Oy:llä teettämän gallupin mukaan 54 prosenttia suomalaisista vähentäisi turpeen kaivamista soista ympäristösyistä. Vain kolmannes (34 %) oli eri mieltä.

• Naisista 63 % on turpeen kaivuuta vastaan. Miehillä kannat jakaantuvat melko tasan.

• Kriittisintä väestöä löytyy kaupungeista ja varsinkin pääkaupunkiseudulta. Maaseudullakin enemmistö olisi valmis vähentämään turpeen nostoa. Pohjois-Suomessa kannat jakaantuvat tasan.

• Vain keskustan ja perussuomalaisten

kannattajien enemmistö pitäisi kiinni turpeen kaivamisesta. Keskustalaisista vähentämistä vastustaa 54 %. Perussuomalaisista 51 % vastustaa.

• Kaikkien muiden puolueiden kannattajista enemmistö vähentäisi turpeen kaivuuta. Ero on selvä esimerkiksi Vihreillä (80–12), Kristillisdemokraateilla (65–30) ja SDP:llä (63–22).

Luonnonsuojelija #3/2014

”

Oikeudellisesti yrityksellä on aina vastuu ympäristöstä, eikä sitä voida ulkoistaa. pitäisi kuitenkin olla valtavan suuria, jotta vettä voitaisiin seisottaa tarpeeksi kauan. Yksi tapa vesistökuormituksen vähentämiseksi olisi siirtyä turpeen pystylouhintaan, jolloin ei synny avonaista kenttää, jolta pölisevä pintaturve pääsee karkuun. Pystylouhinta aiheuttaisi kuitenkin samat luontovaikutukset ja ilmasto-ongelmat kuin nykyinen turvetuotanto, ja lisäksi se on huomattavasti nykyistä tuotantoa kalliimpaa. Vesistöjä voidaan myös kunnostaa ruoppaamalla ja erilaisten rakenteiden avulla, mutta sekin maksaa. ”Ensin täytyy kunnostaa valumaalueet. Kun siirrytään kunnostamaan uomia ja järvialtaita, työstä tulee kallista”, Tero Mustonen sanoo. Hän tietää, mistä puhuu. Kolmevuotinen ennallistamishanke Jukajoella vei rahaa kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Siitä Vapo maksoi hieman yli puolet. Toinen puoli rahasta koostuu tiedeapurahoista, sponsoroinneista ja hankeapurahoista.

”Kaikki toimivat nyt ohjeiden mukaisesti, ja tilanne on mikä on. Peräänkuulutan tutkijoiden ja turveteollisuuden palkkaamien konsulttien vastuuta. Mittausten täytyy antaa rehellinen kokonaiskuva kuormituksesta, eikä ikäviä tuloksia pidä pimittää.” Matti Peräsen mukaan syypäät löytyvät politiikasta. ”Turpeen tuottajat toimivat poliitikkojen antamien ohjeiden mukaan ja urakoitsijat puolestaan toteuttavat tuottajien käskyjä. Kun jyrsinturvetta käytetään energiaksi, näitä ongelmia riittää”, Peränen sanoo. Samoilla linjoilla on myös Tero Mustonen. ”Syyn täytyy olla rakenteellinen, sillä vesistöongelmia on eri puolilla maata. Uskoakseni syynä on sota-ajalta peräisin oleva tapa voimaperäiseen luonnonvarojen käyttöön, jota on vaikeaa haastaa ja kyseenalaistaa. Se on syvällä valtarakenteissa.” Tapio Määttä osoittaa syyttävällä sormellaan turveteollisuutta. ”Oikeudellisesti yrityksellä on aina vastuu ympäristöstä, eikä sitä voida ulkoistaa. Viranomaisen tehtävänä on lähinnä varmistaa, että toiminta pysyy luvan antamissa rajoissa.” Turvetuotannon vesistöongelmia on aikaisempaa vaikeampaa peitellä. Korvaukset ovat kalliita, ja vesiluonto herkkää. Niin kauan kun turvetta käytetään energian tuotantoon, jatkuu tapausten selvittäminen ojikoissa ja oikeussaleissa.

Sulkava on kyllästynyt väärän tiedon levittämiseen.

Kuka on syyllinen? Turvekysymykset aiheuttavat konflikteja, mutta kenen pitäisi ottaa niistä vastuu? Toistaiseksi syylliset kulkevat vapaalla jalalla. Tilanne ei ole yksiselitteinen, sillä ongelmista voidaan syyttää useita tahoja. Risto Sulkava on kyllästynyt siihen, miten väärää tietoa levitetään ja käytetään päätöksenteon pohjana.

Keskustelu: turvesuot – pelastus vai rikos? Kuuma kysymys väreili heinäkuisen SuomiAreenan yllä, kun auringon porottaessa MTV Uutisten toimituspäällikkö Jussi Eronen avasi keskustelun Suomen luonnonsuojeluliiton kokoonkutsumassa keskustelussa. Satapäinen yleisö vaikutti keskittyneeltä, ympäristöministeri Ville Niinistö kertasi turpeenkaivun haittoja soillemme: ”70 prosenttia on tuhottu luontoarvoiltaan totaalisesti.” Vapon toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny valoi uskoa vesistöpäästöjen mittauksiin: ”Jokaikinen suo on mitattava sen omilla meriiteillään.” Metsänomistajien liitto Länsi-Suomen ympäristöpäällikkö Markus Nissinen puolusti maanomistajan oikeutta elantonsa ansaitsemiseen, turpeellakin. Keskustelun tuoksinassa julkaistiin myös Taloustutkimus Oy:n gallup. Enemmistö suomalaista vähentäisi turpeen kaivamista energiantuotantoon. Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava paalutti lopuksi syvään: ”Kielletään soiden kunnostusojitus ja lopetetaan valtion turvetuet.” Matti Nieminen Katso Sulkavan ja Yli-Kyynyn keskustelu SuomiAreenalla: //katsomo.fi/?progId=369654//

Luonnonsuojelija #3/2014

Soita suojelemalla autetaan vesiä Suomen luonnonsuojeluliitto on puolustanut suoluontoa jo yli 70 vuoden ajan. Suot ovat vesistöjen kannalta korvaamattomia: ne säätelevät valumaalueen vesien virtauksia sekä pidättävät kiintoainetta ja kivennäisiä.

Tue soidensuojelua

Teksti Liisa Hulkko Kuvat SLL

uomen luonnonsuojeluliiton suotyö on monipuolista. Työ näkyy yhtä lailla lainsäädännön pykäläviidakossa, vallan kabineteissa kuin lehtien palstoillakin. Toukokuussa käynnistyneessä SuoMaa-hankkeessa suojellaan Suomenselän ja Maanselän ekologista yhteyttä. Alueen puustoiset suot ovat tärkeitä niin metsäpeuran ravinnonlähteinä kuin soilta laskevien purojen asukkaidenkin kannalta. Luonnonsuojeluliiton noin 180 paikallisyhdistyksessä ja 15 piirissä pelastetaan soita yksi kerrallaan. Paikalliset luonnonsuojelijat ovat onnistuneet viime

vuosina kaatamaan kymmeniä turpeenottolupia eri puolilla Suomea. Lupia kumotaan yhä useammin vesiensuojelun perusteella. Luonnonsuojeluliiton vapaaehtoiset myös kartoittavat suojelunarvoisia soita ja viestivät niistä viranomaisille. Parhaillaan tehdään Suomen soidensuojelun täydennysohjelmaa, jonka tarkoituksena on suojella arvokkaita soita. Jotta sadat suot saadaan suojeltua, tarvitsee ohjelma kunnollisen rahoituksen.

Tämän lisäksi piirit ja yhdistykset ovat ennallistaneet talkoovoimin useita suonosia erityisesti Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Suomen luonnonsuojeluliiton suotyön yhtenä tavoitteena on käynnistää laajamittainen soidenennallistus, jolla korjataan suometsätaloudessa tehtyjä virheitä.

Paikallisaktiivit ovat pelastaneet kymmeniä soita turpeenotolta.

Tutustu: //sll.fi/mita-me-teemme/ suot//

1 Ojitettuja soita ennallistetaan talkoovoimin. Monilla herkillä soilla ei koneella tapahtuva ennallistus edes onnistuisi. 2 Asiantuntijat tekivät hartiavoimin töitä turpeenottolupia säätelevän ympäristönsuojelulain uudistamisessa. Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset ovat yhdessä muiden toimijoiden kanssa kaataneet kymmeniä turpeenottolupia. 3 Arvokkaita soita on puolustettu myös mielenosoituksin ja saatu näin huomiota turpeenottoa uhkaaville soille. 4 Luonnonsuojelijat kartoittavat arvokkaita soita. Tärkeää on myös viedä suomalaisia suoretkille ja välittää heille näin suoluonnon kauneus ja merkitys monipuolisina virkistyksen lähteinä, marjamaina sekä retkimaastoina.

Luonnonsuojelija #3/2014

Hiljainen radiotoimittaja Radiotoimittaja työstää äänellään luontoa kuin kuvataiteilija, joka hän onkin. Tavallisuus on hänen voimansa. Rauhallinen ja hiljainen, näin Luonnonsuojeluliiton Kultainen sulka -palkinnon saanut Minna Pyykkö itseään kuvaa. Teksti & kuvat Matti Niemninen

auantaiaamuisin puoli miljoonaa suomalaista kuuntelee maan suosituinta kanavaa, Radio Suomea. Osalla on aamukahvi keitettynä, osa on ratin takana, kuka missäkin. Kello yhdeksän jälkeen he siirtyvät lempeästi Minna Pyykön maailmaan. Kaikki alkoi oikeastaan 1990-luvun alkupuolella Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ilmoitustaululta. Siellä roikkui nastalla lappu, jossa tiedusteltiin opiskelijoiden halua tulla tekemään radioon juttuja. ”Siihen Veikko Neuvosen sijaiseksi piti tulla valituksi mieheni, jota en tuntenut silloin. Hän ei kuitenkaan halunnut sitoutua niin pitkäksi aikaa, koska halusi olla lintuasemalla", Minna Pyykkö nauraa nyt Lauttasaaren aurinkoisilla rantakallioilla. Kotisaarellaan, jossa hän asuu miehensä ja lastensa kanssa. Biologian opiskelija oli kiinnostunut myös teatterista ja kirjallisuudesta. ”Ajattelin, että siinä ohjelmassa voisi olla pieni ohjaajan paikka.” Ja kyllä, näin siinä kävikin.

Visuaalinen radiotoimittaja Pyykkö kertoo kokevansa itsensä kuin kuvanveistäjäksi tehdessään haastatteluja. Hän yrittää karsia ylimääräisen ja saada esiin ytimen, pelkistettynä. Jotta asia ja henkilö kiehtoisivat. Pyykkö on itse myös kuvataiteilija, joka valmistelee kymmenettä näyttelyään joulukuuksi Helsinkiin. Tällä kertaa pöllöistä. Helsingin Munkkiniemessä lapsuutensa asuneen Minna Pyykön isä kuoli varhain, kun tytär oli 16-vuotias. Isän kanssa käydyistä keskusteluista on peräisin ajatus, että kuvataide on totta ja arvokasta. Se voi välittää sellaista, mitä ei voi puhumalla sanoa. Radio- ja tv-toimittajanakin hän pyrkii ajattelemaan asioita taiteen tavoin uudella tavalla. ”Asioista pitää etsiä tuoreutta. Radiojuttujen tekemisessä täytyy pysyä hereillä: juuri kun luulet, että osaat, joudut maneerien puolelle. Monille kokeneellekin toimittajalle, myös minulle, tapahtuu helposti näin. Tulee tietty tapa kertoa asioista, jolloin et ole enää läsnä.” Pyykön mukaan maalaamisessakin pitäisi olla aina aloittelijan mieli: ”Että et ajattele, että osaan maalata pöllön jo tosi hyvin. Jokainen työ pitää aloittaa alusta, ekaa kertaa ja olla siinä hetkessä.”

Taiteilijana Minna Pyykköön on liitetty määreinä voima, kauneus, haikeus. Päteekö se myös radio-ohjelmiin? ”Maalauksissa se tulee paljaammin esiin.” Pyritkö maalaamaan sanoillasi? "Omasta mielestäni olen aika huono siinä. Pyrin kyllä, mutta usein olen hidas ja keksin ne vasta jälkikäteen. Luonto on sellaista, että se voi innostaa imelään ja kökköön ilmaisuun. Mutta parhaimmillaan radio on hirveän voimakas ja visuaalinen väline."

Kultaisin sulin Luonnonsuojeluliitto palkitsee sinut Suomen luonnon päivänä Kultainen Sulka -lehdistöpalkinnolla. Oletko tietoinen vahvuuksistasi? ”Luulen, että olen sellaisia asioissa hyvä, että yritän olla läsnä ja kuunnella, mitä ihminen sanoo. Aloitin biologian opinnotkin sen takia, että minusta on ihmeellistä, kuinka ihmiset voivat olla niin sisällä vaikka hämähäkkien maailmassa. Luonnon monimuotoisuus ja luontoihmiset ovat hirveän kiinnostavia. Yhtä kiinnostavia kuin rokkistarat tai huippu-urheilijat.” Kun oman radio-ohjelman nimi on Minna Pyykön maailma, antaa se oikeuden käsitellä itseä kiinnostavia asioita. Toimittajan persoonasta tulee osa ohjelmaa. Vanhemmat toimittajat varoittelivat, että toimittajan omahyväisyydellä ei ole rajoja, jos tekee ohjelmaa omalla nimellään. Kuinka käsitellä asioita itsensä kautta? ”Lähden niistä asioista, jotka itseäni kiinnostavat. Asioista vastaavan tuottaja Asko Hauta-Ahon kanssa yhdessä käydään aiheet läpi, mutta itse valitsen ne.” Entä esikuvasi, mistä olet ammentanut innoitusta? ”Avarakatseiset luonnontutkijat ovat esikuviani. Esimerkiksi hydrobiologian opettajani Heikki Salemaa oli kiinnostunut ikonitaiteesta ja kuvataiteesta ja liikkui myös muilla kentillä.” Minna Pyykön maailma on puhekielinen. Ensin hän kirjoittaa, sitten lukee tekstin ääneen ja sitten kirjoittaa juonnot uudelleen puhekielisemmäksi. ”Radiossa puhutaan nykyään yhdelle ihmiselle, ennen puhuttiin laajoille kansanjoukoille.” Radiomaailmassa mitataan tarkasti kuulijalukuja

”Luonto voi innostaa imelään ilmaisuun.”

ja profiloidaan kuuntelijoita. Pyykkö on kuitenkin lähes autuaan tietämätön kuulijoistaan. Palautetta tulee aika vähän, viime aikoina vähän enemmän. ”Ajattelen, että kuuntelijani ei tiedä luonnosta, mutta on perusfiksu ihminen. Varmaankin keskiikäinen, suunnilleen. En sitä sen tarkemmin mieti.” Mihin pyrit, mikä on tärkein tavoitteesi luontotoimittajana? ”Pohjavire on luonnonsuojelu. Ja ajatus siitä, miten hienoa, miten kaunista ja miten ihmeellistä luonto on.” Harmaiden silmien katse siirtyy kauas merelle. Auringon kilossa ui hanhia ja ulapalta tuleva tuuli keinuttaa niitä. Sanat harvenevat. Niiden etsimisessä ei ole mitään kiirettä. ”Jos mahdollista, haluan, että ohjelmissani on toivoa. Koen olevani viemässä kapulaa eteenpäin koettamalla tehdä luontoasioista kiinnostavia, jotta ne olisivat ihmisten arjessa mukana. Että ihan vaikka lintujen siipiä katselemalla näkisi, miten kaukaa ne tulevat.” Politiikan puolelle hän ei ohjelmissaan mene. ”Ehkä minussa sellainenkin puoli voi olla, mutta ainakin toistaiseksi se on jäänyt. Olen aika myötäkarvainen.”

”Jos mahdollista, ohjelmassani on toivoa.”

Kuka?

• Luontotoimittaja ja kuvataiteilija Minna Pyykkö, 46

• Koulutukseltaan biologi ja psykologi • Yleisradion luonto- ja ympäristötoimittaja vuodesta 1990 alkaen

• Palkintoja: 2003 Kouran radiopalkinto, 2011

Ympäristötoimittajat ry:n Tiedon harava -palkinto, 2014, Suomen luonnonsuojeluliiton Kultainen Sulka -lehdistöpalkinto

• Kirja Juha Laaksosen kanssa: Ihmeitä Suomen luonnossa (Gummerus 2003)

• Minna Pyykön maailma lauantaisin Radio

Suomessa klo 9.15–9.40. Kuunneltavissa Yle Areenassa ensiesityksen jälkeen.

• Ulos luontoon TV 1:ssä syksyllä kuusi osaa yhdessä Kimmo Ohtosen kanssa.

• Maalauksia, näyttelyt: //minnapyykko.fi//

Kaarina Davis on päässyt sinne, minne halusi: maalle yksinkertaisemman elämän piiriin perusasioiden äärelle. Lähemmäksi luontoa.

MInna Pyykkö pääsee kotoaan helposti meren lähelle, Lauttasaaren rantakallioille.

Luonnonsuojelija #3/2014

Minna Pyykkö työssään. Kulunut radionauhuri on nähnyt monia säitä ja maastoja.

”

Luontoihmiset ovat hirveän kiinnostavia. Yhtä kiinnostavia kuin vaikka rokkistarat tai huippu-urheilijat. Vapaa-aika kutsuu Kun työt jäävät taakse, mikrofoni korvautuu usein melalla. ”Olen ostanut kanootin. Opiskeluaikana melottiin kahdeksana kesänä kavereiden kanssa. Se oli hirveän hauskaa. Nyt olen koettanut lähestyä Kallaveden kuikkia, kuvata ja äänittää niitä, mutta ei se ole hirveän hyvin onnistunut.” Pyyköllä on toimittajamiehensä kanssa kolme kouluikäistä lasta. Omatkin lapset pääsevät luontoon. ”Suunnitelma on ollut sellainen, että viedään pelipaikoille, mutta ei pidetä mitään valtavia luontosulkeisia. Saavat häärätä omin päin.” Hän on itsekin tehnyt ohjelmia siitä, miten lapset eivät enää liiku tarpeeksi luonnossa ja kuinka heidän elämänsä on rajoittunutta. ”Meillä saa kastua, möyriä, pitää kastematoja käsissä. Kokea sellaista, että seikkailee luonnossa ilman opettajaa, ja kaikki on mahdollista.”

osaamisella ja kokemuksella, mikä sinulla on haastattelijana? Toimittaja menee hiljaiseksi. Katse viipyy merellä. Hetki täytyy hiljaisuudesta. ”Tota – luulen, että sä oot jo kysynyt noita kysymyksiä. Olen ollut itse niin vähän haastateltavana.” Sitten tulee kuin tunnustus. ”Henkilönä olen itse asiassa aika hiljainen. Olen hyväksynyt, että se on osa minun persoonaani. Ja siinä on enemmän tilaa haastateltavalla.” Haastattelu on lopussa. Osat vaihtuvat, kun toimittajaa haastatellaan Minna Pyykön maailmaan. Lokki on tullut likelle ja pinnaltaan kulunut nauhuri käynnistyy. Mikrofonin tuulisuojassa lukee tutusti YLE, ja tunnelma on rauhallinen. Luonto ja haastattelija tuntuvat lempeiltä. ”Kalalokki katselee meitä tuossa kahden metrin päässä. Miksi se oikein...”

”Meillä saa kastua, möyriä, pitää matoja kädessä.”

Osat vaihtuvat On tullut aika esittää lopuksi muka nokkela kysymys: Mitä kysyisit Minna Pyyköltä? Kaikella sillä

Kuuntele Minna Pyykön maailmaa Radio Suomessa lauantaisin klo 9.15. Yle Areenassa myös Suomen luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Niemisen haastattelu (esitetty 9.8.2014).

Luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnot

• Luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkintoja

on myönnetty jo ympäristövuodesta 1980 lähtien. 2010 käyttöön otettiin Ympäristöavaus-palkinto.

• Ensimmäinen Kultainen Sulka -lehdistöpalkinto jaettiin vuonna 2013.

• Tänä vuonna ympäristöpalkinnot

luovutetaan Suomen luonnon päivänä 30.8.2014.

30.8.2014

NYT JUHLITAAN SUOMEN LUONTOA! Suomen luonnon omaa juhlapäivää vietetään jälleen 30.8.2014. Tänä vuonna Suomen luonnonsuojeluliitto vie etenkin lapset ja vanhukset retkeilemään. Tutustu päivän ohjelmaan: suomenluonnonpaiva.fi ja sll.fi/pappapitkospuille Suomen luonnon päivä on Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen ympäristökeskuksen, Metsähallituksen luontopalvelujen ja Biologian ja maantieteen opettajien liiton yhteishanke.

Suomen luonnon päivää tukee

Kuvan on ottanut 11-vuotias Lasse Kurkela. Kuva on annettu Luonnonsuojeluliiton käyttöön lahjoituksena.

Luonnonsuojelija #3/2014

Sienimetsän maanalaiset salaisuudet Risto Puranen / Vastavalo, Marika Eerola, Wikimedia Commons

Seppo Vuokko tuntee sienet.

Metsäneläimetkin tarvitsevat sieniä. Kuukkeli on piilottanut sienen puuhun vararavinnokseen.

Seppo Vuokko rohkaisee kokeilemaan mustavahakasta.

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu b, A-rappu, työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Seuraa: sll.fi, Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median kanavat on listattu osoitteeseen sll.fi/some Jäsenpalvelu: sll.fi/asiakaspalvelu Tue: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

Etelä-häme

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame

•

Piirin syyskokous 22.11. klo 12–16. Paikka: Lahden kaupunginkirjaston auditorio (Kirkkokatu 31). Piirin järjestämässä esitelmäspektaakkelissa Jarmo Latva ja Lisse Tarnanen kertovat Suomen käärmeistä ja liskoista. He julkaisivat maata kiertäneen valokuvanäyttelyn jälkeen viime vuonna suomalaisen matelijakirjan, ja kuluvana vuonna piirin teemalajina on rantakäärme (Natrix natrix, havaintoja vastaanotetaan). Syyskokouksessa käsitellään piirin säännönmukaiset asiat. Lisätietoja: karri.jutila@sll.fi, p. 050 576 8953. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Koko perheen luontoleiri Evolla pe–su 3.–5.10. (pe majoittuminen klo 14 alk. – leirin päätös su klo 18). Ohjelmassa mm. maalaus-

•

paja, luontoleikkejä, retkeilyä, lajitunnistusta, saunomista ja mukavaa yhdessäoloa. Mukaan leirille kukin osallistuja tarvitsee henkilökohtaiset yöpymis- ja retkeilyvälineet. Yöpymiset sijoittuvat Evon Rahtijärven kämpälle, Ukkoherraan ja Jätkälään. Leirille mahtuu max. 26 hlöä ilmoittautumisjärjestyksessä. Perhehinnat: 80 € (2 aik. + 2 lasta), 40 € (1 aik + 1 lapsi), huom. hinnat eivät sisällä kämppien loppusiivousta. Ilmoittautuminen ja tiedustelut 5.9.14 mennessä Sirpa Rautiaiselle: sirpa. rautiainen@aina.net. Hollolan ympäristöyhdistys ja Salpausselän luonnonystävät: Luontoretki su 31.8. Suomen luonnon päivän kunniaksi Nastolan Kuninkaanharjulle. Lähtö klo 14 Hollolan yläkoululta (Terveystie 10) ja klo 14.30 Lahden linja-autoasemalta kimppakyydein. Lähtö n. klo 15 Uudenkylän henkilöasemalta (Piiankalliontie 2). Henkilöjuna Helsingistä Riihimäen–Lahden kautta pysähtyy Lahdessa klo 14.55 ja Uudenkylän asemalla klo 15.08. Retken vetäjänä Markku Meriluoto. Yhteyshenkilönä Seija Nerg, p. 040 5950226. Retki Hollolan Soitinjärvelle Lahden seudun ympäristöviikolla (viikko 36 eli 1.– 7.9.). Tarkemmat tiedot myöhemmin ympäristöviikon ohjelmassa. Hiljaisuudenpäivän retki su 5.10. Ahtialan Kiiliäisvuorelle. Lähtö Hollolan yläkoulun (Terveystie 10) itäpuoliselta parkkipaikalta klo 10.00 ja Lahden linja-autoasemalta klo 10.20 kokoontuminen Ahtialan Selkätien ja Potilanjoen kohtaamispaikassa. Lisätietoja: Matti Laurila, p. 040 5953 147 ja Seija Nerg, p. 040 5950 226.

•

• •

Nastolan luonnonsuojelu ry: Retki Nastolan Kuninkaanharjulle Suomen luonnon päivän kunniaksi 30.8. Lahden

•

seudun ympäristöpalvelut järjestää retken. Kokoontuminen klo 15 Uudenkylän henkilöasemalla (Piiankalliontie 2), josta retki suuntautuu Uudenkylän Kuninkaanharjulle. Retken vetäjänä Markku Meriluoto, yhteyshenkilönä Seija Nerg, p. 040 595 0226.

Etelä-karjala

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri: Aluepäällikkö Anna Vuori, p. 050 911 7162, etela-karjala@sll.fi, saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

•

”This is Lake Saimaa Calling” -näyttely 30.9. asti Etelä-Karjalan museossa. Pääosa näyttelystä koostuu mediataiteilija Kai Kuntolan matkapuhelimella kuvatuista valokuvista ja videoinstallaatioista. Näyttelyn saimaannorppaosuuden on koonnut Suomen luonnonsuojeluliitto / Etelä-Karjan luonnonsuojelupiiri (Kaarina Tiainen). ”Saimaannorppa – veikeä viiksiniekka” -näyttely. Etelä-Karjalan osuuskauppa Eekoon ja Luonnonsuojeluliiton järjestämän lapsille suunnatun saimaannorppa-aiheisen piirustuskilpailun voittajatöistä koottu näyttely kiertää maakunnan kirjastoja. Näyttely on esillä syyskuussa Taipalsaaren kirjastossa, lokakuussa Ruokolahden kirjastossa ja marraskuussa Lemin kirjastossa. Suoretki Konnunsuolle Joutsenon la 4.10. klo 10–16. Lähde suoretkelle syksyiselle Konnunsuolle! Tarkempi retkikohde selviää myöhemmin. Lokakuun alku on yleensä hyvää

•

lintujen muuttoaikaa, joten ota kiikarit mukaan. Lähtö kimppakyydeillä Lappeenrannan Linnoituksesta Katariinantorilta klo 10. Paluu klo 16 mennessä. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Anna Vuori, saimaa@sll.fi, p. 050 911 7162. Ilmoita, onko sinulla auto käytettävissä tai tarvitsetko kyydin itse. Ota mukaan saappaat, eväät ja säänmukaiset varusteet. Turveseminaari Pieksämäellä 11.–12.10. Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan piirit järjestävät yhteisen turveaiheinen viikonloppuseminaarin Pieksämäellä Partaharjun opistolla. Lisätietoja myöhemmin: sll.fi/etelakarjala, anitta.miikkulainen@gmail.com.

•

Etelä-Savo

Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Timo Luostarinen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

•

Turveseminaari Pieksämäellä 11.–12.10. Ks. Etelä-Karjala.

Kainuu

Kainuun luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Janne Kumpulainen, p. 050 4484 710, kainuu@sll.fi Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani Seuraa: sll.fi/kainuu, twitter.com/SLL_Kainuu

•

Piirin metsäkartoitukset jatkuvat läpi vuoden. Voit osallistua myös liito-oravakartoituksiin. Valokuvaa ja kirjoita huonoista

Luonnonsuojelija #3/2014

Paikallisyhdistysten tapahtumakalentereihin ilmestyvät sieniretket ovat varma merkki lähestyvästä syksystä. Mutta mikä merkitys sienillä on metsille ja koko ekosysteemille?

Vihreiden mättäiden välistä pilkistelevät tatit, rouskut ja haperot ovat tuttuja kaikille metsän kulkijoille, mutta niihin liittyy myös paljon asioita, joita ei paljain silmin havaitse. Ekologiaan ja eri eliölajien välisiin suhteisiin erikoistunut tietokirjailija Seppo Vuokko kertoo, että maan pinnalle putkahtava itiöemä on vain pieni jäävuoren huippu, sillä sienten rihmastot voivat olla hämmästyttävän laajoja. ”Tavallisten ruokasienten, kuten rouskujen, tattien tai valmuskojen maanalaiset rihmastot saattavat kattaa jopa kymmeniä neliömetrejä”, Vuokko kertoo. Sienten maailma on vielä monilta osin hämärän peitossa, sillä maan alla kulkevista rihmastoista saa yksityiskohtaista tietoa vain maanäytteillä ja hintavilla dna-analyyseilla. ”Saamme varmasti lähitulevaisuudessa tietää paljon lisää sienten maailmasta, sillä tiede kehittyy koko ajan”, Vuokko intoilee.

ravinneketjun toiminnasta hajottamalla kuollutta ainesta, ja lisäksi käytännössä jokaisella metsiemme puulla on oma sienikaveri, sienijuuri eli mykorritsa. Symbioottisessa suhteessa molemmat osapuolet hyötyvät: sieni saa kasvilta ravinteita, kasvi puolestaan vettä ja kivennäisaineita. Mitä metsille sitten kävisi, jos sienet katoaisivat? ”Oikeastaan tämä on melkein sama kuin kysyisi, mitä maalle kävisi, jos aurinko sammuisi”, Vuokko naurahtaa. Kasvit ovat olleet riippuvaisia sienistä koko olemassaolonsa ajan. Merkkejä symbioosista on nähtävissä kaikkein vanhimmissakin fossiililöydöksissä. ”Nykyään tiedetään, että sienijuuri on käytännössä välttämätön jokaiselle metsiemme puulle”, Vuokko painottaa. Tietyt sieni- ja puulajit esiintyvät usein yhdessä, joten metsätyyppi antaa yleensä hyvää suuntaviivaa, millaisia sieniä siellä saattaisi esiintyä. Kantarelleja löytyy todennäköisimmin koivuvaltaisesta metsästä, kun taas männikössä viihtyvät esimerkiksi kangasrouskut. ”Kullakin puulla voi olla kuitenkin satoja yhteistyökumppaneita, joten ei niitä kantarellejakaan joka koivun juurelta löydy. Uusien dna-analyysien valossa tiedetään sekin, että aiemmin vain männyn kaverina pidetty voitatti kelpuuttaa kumppanikseen myös sianpuolukan”, Vuokko kertoo.

Ei metsää ilman sieniä

Ihmisten ja eläinten herkku

sienisatoon tarvitaan myös lämpöä ja aurinkoa. Suotuisalla säällä monet ruokasienet saattavat nousta hyvinkin nopeasti, jopa muutamassa päivässä. Jotkut sienilajit saattavat kuitenkin putkauttaa maan päällä näkyviä itiöemiä vain harvakseltaan, vaikka itse rihmasto elääkin koko ajan maan alla. ”Kantarellit kasvavat hieman hitaammin, mutta tatit ovat hyvinkin nopeita. Sanoisin, että sieniapajat kannattaa tarkistaa joka kolmas päivä”, Vuokko vinkkaa. Monet eläimetkin ovat mieltyneet sieniaterioihin. Yksittäisiä havaintoja on ainakin sieniä popsivista peuroista ja oravista. Maan alla kasvavia maahikkaita syövät jopa petoeläimet, kuten ketut, supikoirat ja mäyrät. Vanhastaan tiedetään myös, että lehmät ovat hulluina tatteihin. Sienimetsällä täytyy aina muistaa vanha tuttu neuvo: Kerää syötäväksi vain sellaisia sieniä, jotka varmasti tunnistaa. Seppo Vuokko mainitsee omaksi ylivoimaiseksi suosikikseen monelle tutun herkkutatin. Erikoisuuksiakin kannattaa kerätä silloin, kun niitä on saatavilla. Sienten kanssa täytyy muistaa, että useimmat niistä vaativat huolellisen kypsennyksen ja kokeiluissa täytyy olla varovainen, sillä jokaisen ruoansulatus on erilainen. Seppo Vuokko antaa kuitenkin erityismaininnan mustavahakkaalle, joka hänen mukaansa on erityisen herkullista raakana. ”Raaka mustavahakas salaatissa on elämys!” hän vinkkaa.

Se tiedetään jo nyt, että sienet ovat välttämätön osa luonnon ekosysteemiä. Sienet huolehtivat metsän

”Putkahtelee kuin sieniä sateella” on tuttu sanonta, mutta Vuokko muistuttaa, että sateen lisäksi hyvään

Sieniretkiä osoitteessa //sll.fi/tapahtumat//

Teksti Maria Vilppola

metsänhoitotapauksista. Ilmoittaudu: Janne Kumpulainen jku@sll.fi p. 050 4484 710. Kajaanin Seudun Luonto: Muista osallistua SuoMaa-hankkeeseen, kuten kuvakilpaan sll.fi/suomaa. Tule mukaan järjestämään retkiä, ota yhteyttä: facebook.com/sll.kainuu

• •

Lentua-Seura, Kuhmo: Seuraa: sll.fi/kainuu/lentua-seura/tapahtumat Linnunpönttötalkoot Lentiirassa la 11.10. alkaen klo 12. Kylätalon piirakkapuoti on auki 9–13, josta voi käydä ostamassa lämpimäisiä ennen talkoita. Ota mukaan vasara. Tervetuloa! Osoite: entinen terveystalo, Lentiirantie 4282, Sabrina Logeais, p. 040 746 8243.

•

Paltamon Luonto: Retki Hiidenportin kansallispuistoon la 27.9. kansalaisopiston ja kunnan kanssa. Lähtö klo 8 kimppakyydeillä Paltamon kk:lta. Kierrämme 5 km Hiiden kierroksen. Ilmoittaudu oppaalle: Vesa Hyyryläinen, p. 040 540 8830, vesahyyry5@gmail.com.

•

Sotkamon Luonto: Syksyn toiminnasta: sotkamonluonto. blogspot.fi/ Ylä-Kainuun Luonto: Ilmoittaudu syksyn retkille: kainuu@ sll.fi. Osallistu nettisivujen laadintaan lähettämällä kuvia.

• •

Keski-suomi

Keski-Suomen luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Juhani Paavola,

”Sienijuuri on välttämätön jokaiselle puulle.”

p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi

•

Piirin syyskokous jäsenille 23.10. klo 17.30– 18.10. Paikka: Jyväskylän kaupunginkirjaston pienempi luentosali. Jäsenet ovat tervetulleita! Aiheena sääntömääräiset asiat kuten piirihallituksen täydentäminen. Lisätietoja: juhani. paavola@sll.fi, p. 040 354 0063. Pohjavesien riskit pinnassa 23.10. klo 18.15–19.45. Paikka: Jyväskylän kaupunginkirjaston pienempi luentosali. Pohjavesien tilanne on riskialttiimpi kuin yleensä ymmärretään. Yhä useampi maakunnan pohjavesistä on osoittautunut tarkemmassa tarkastelussa riskialttiiksi. Jopa torjunta-aineita on kaadettu pohjavesialueelle. Pohjavesien tila vaikuttaa kaikkiin muihin vesiin, niin järviin, virtavesiin kuin soihinkin. Onko suon varastoima vesi pohjavettä? Näitäkin asioita tarkastellaan kaikille avoimessa yleisötilaisuudessa. Illan puhuja varmistuu myöhemmin, hän tullee Keski-Suomen ELY-keskuksesta. Lisätietoja: juhani.paavola@sll.fi, p. 040 354 0063.

•

Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys: Suomen luonnon päivän retki Soidinsuolle (ent. Sintinsuo), suunnitellun Valkeamäen asuntoalueen maastoon klo 10–12. Soidinsuo on aikoinaan ojitettu laaja rämesuoalue, jonka ojat ovat umpeutumassa ja jonne on laadittu ennallistamissuunnitelma. Suolta on tavattu mm. rämekylmänperhonen, joka on Suomen erityisvastuulaji. Tavataan Hanhiperäntiellä (eroaa Pori–Keuruu–tieltä Vesangantien päästä) noin kohdassa 150. Paikalle pääsee lähimmäs bussilla 27 Mustalammelle ja siitä metsätietä pitkin Hanhiperäntielle. Yhteyshenkilö Silja Parri p. 040 761 7171.

•

Jämsän seudun luonnonystävät: Lisätietoja retkistä: sari.pylsy@gmail.com, p. 0400 769 461. Perheretki Rasuanniemeen Suomen luonnon päivänä la 30.8. klo 12. Rasuanniemi on maisemallisesti arvokas niemialue sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Tutustumme alueen geologiaan sekä asutuksen levittäytymiseen rannoille. Kimppakyydit: S-Market Jämsä klo 11.30, Jämsänkosken Neste klo 11.45. Omat eväät mukaan, kelin mukainen varustus. Kesto n. 3 h. Retkelle osallistuneiden kesken arvotaan Luontokaupan tuotteita. Sieniretki la 6.9. Tule kanssamme tutkimaan sienten maailmaa! Oppaina Riitta Tamminen Suomen Sieniseurasta ja Katri Tamminen. Kimppakyydit: Jämsänkosken Neste klo 9.30, Jämsän S-Market klo 9.45. Mukaan sieniveitsi ja -kori, sienikirja sekä sään mukainen varustus. Omat eväät. Kesto arviolta 4 h. Syyskokous ma 13.10. klo 18 Kulttuuriklupi Pokurassa (Lukkoilantie 13), jonka jälkeen Seppo Eurola esittelee Islannin luontoa kuvin ja kertomuksin. Tervetuloa tutustumaan vuoden 2015 toimintasuunnitelmaamme. Hiljainen hetki luonnossa to 6.11. klo 16.45–20. Tule hiljentymään hetkeksi luonnon keskelle kanssamme ennen joulukiireitä. Aistimme herkistyvät pimeyden keskellä ja ehkä keskustelemme, millaisena kukin kokee pimeyden. Kimppakyydit: S-Market Jämsä klo 16.45, Neste Jämsänkoski klo 17. Ilm. viim. 4.11. mennessä Reijo Aholalle, p. 040 510 6354. Suositeltavat varusteet: retkituoli, istuinalusta, lamppu. Omat eväät. Sään mukainen muu varustus. Retken kesto n. 3 h.

•

• • •

Keurusseudun luonnonystävät: Lisätietoja retkistä (ellei toisin mainita): Jouko Pihlainen, jouko.pihlainen@suomi24.fi, p. 040 843 1709.

•

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

Lepakkoretki Asunnan Välijoelle 29.8. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta klo 22. Lepakkoretkellä etsimme ja todennäköisesti myös näemme vesisiippoja saalistelemassa joella. Havainnoimme lepakoiden kaikuluotausääniä detektoreiden avulla. Suopäivät ja ennallistamistalkoot Suomen luonnon päivän kunniaksi 30.–31.8. Tule kokemaan luontoretki suolle, raatamaan lapion varressa tai vain nojailemaan lapioon komeissa maisemissa ja leppoisassa seurassa! Talkoot järjestetään Keuruun Pihlajaveden Isonevalla yhteistyössä UPM:n ja Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen kanssa. Lisätietoja: Matti Aalto, aallonmatti@hotmail. com, p. 040 574 3645 sekä verkkosivujen sll.fi/ keski-suomi kautta. Sieniretki 5.9. klo 18–21. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta. Lintutornikisa 6.9. klo 6–13. Osallistumme SSLTY:n lintutornikisaan joissakin Keuruun lintutorneissa. Syysmuuton tarkkailu 20.9. klo 6–13. Seuraamme lintujen syysmuuttoa Riihon Lehdontiellä ja mahdollisesti muillakin paikoilla. Geologinen retki kalliolouhoksille 25.9. klo 16–19. Retki Keuruun kalliolouhoksille yhdessä Keuruun Kivipiirin kanssa. Lähtö linjaautoasemalta. Syysretki 27.9. klo 8–16 mahdollisesti Petäjäveden luontokohteille. Kohteena mahdollisesti lähimmät Luonnonperintösäätiön suojelukohteet. Mm. Tampin kierroksen luontopolku, Kintauden Pirunkivi ja Nyrölän kallioplanetaario. Ilmoittaudu viikkoa ennen ja varmista lähtö. Lähtö Keuruulta. Hiljan päivän retki 8.10. klo 18.30–21. Retkiä Keuruun hiljaisimmille paikoille kuuntelemaan hiljaisuutta puoleksi tunniksi. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta. Vesilintujen syysmuuton tarkkailu 11.10.

•

• • • • • • •

Luonnonsuojelija #3/2014

•Tapahtumat klo 10–12. Keurusselän rannassa Kaukasessa seurataan arktisten vesilintujen muuttoa. Lämmintä ylle. Yhteiskyyti linja-autoasemalta. Karpaloretki 12.10. klo 10–16. Pihlajavedelle. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta klo 12. Joutsenlaskenta 25.10.–26.10. Retkiä parhaille joutsenten kerääntymäpaikoille.

• •

Kymenlaakso

Kymenlaakson luonnonsuojeluPIIRI: Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto ja puoti: Varuskuntakatu 8, 45100 Kouvola, auki ma–ke 10–15. Puodin valikoimissa mm. kirjoja ja paitoja, tule tutustumaan! Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

• • • • •

Piirihallituksen kokous Kouvolassa to 18.9. klo 18. Turveseminaari Pieksämäellä 11.–12.10. Ks. Etelä-Karjala. Multamäen uhanalaistalkoot Voikkaalla syyskuun lopulla. Piirihallituksen kokous Kotkassa to 16.10. klo 18. Luontokuvailta Kuusankoskella ti 18.11. klo 18. Meri-Kymen Luonto: Lepakkojen yö 29.8. klo 21. Vastuuhenkilö: Tarja Kemppainen ja Rasmus Karlsson, ruiskaunokit@gmail.com. Suomen luonnon päivän suoretki 30.8. Valkmusan kansallispuistoon, joko Munasuolle tai Järvensuolle. Lähtö klo 10 Prisman parkkipaikalta tankkauspisteen luota. Eväät mukaan, ei tulentekopaikkaa. Vastuuhenkilö: Markku Suoknuuti ja Tarja Kemppainen, ruiskaunokit@gmail.com. Lepakkoretki koko perheelle Kyminlinnassa 5.9. klo 21. Järjestetään yhdessä Karhulan Ladun kanssa. Autottomana päivänä 22.9. osana Liikkujan viikkoa jaetaan luomuporkkanoita bussilla, junalla, pyörällä, jalan tms. liikkuville. Yhdistyksen syyskokous 5.11. klo 18 Myllyllä (Gutzeitintie 14, Kotka). Karpaloretki Munasuolle 4.10. Tapaaminen klo 10 Valkmusan parkkipaikalla. Lisätietoja: Erja Noroviita, erja.noroviita@gmail.com Hiljaisuuden päivä 8.10.

• • • • • • •

Pohjois-Kymen Luonto: Lisätietoja: sll.fi/pohjoiskymenluonto, pohjoiskymenluonto@gmail.com, p. 040 463 8941

• • • •

Suomen luonnon päivä 30.8. Katso tarkemmat tiedot: sll.fi/pohjoiskymenluonto. Jäsenilta 2.9. klo 18–19. Luonnonsuojeluliiton syyspäivät 13.–14.9. Anjalassa. Ilmoittautumiset 13.8. mennessä. Wanhan ajan markkinat 14.9. klo 10–16. Kaunisnurmen museokorttelissa. Vaahteratalon pihassa toimintaa, puoti on auki. Museokorttelissa tarjolla syksyn satoa, käsitöitä ym. Pyöräretki Liikkujan viikolla 16.9–22.9. Tarkemmat tiedot myöhemmin: sll.fi/pohjoiskymenluonto. Luomuviikko 29.9–5.10. Tarkempia tietoja myöhemmin. Olemme yhteistyössä Kerkkoverkoston ja Kuhilas ry:n kanssa. Kansallinen energiansäästöviikko 6.10.– 12.10. Tarkempia tietoja myöhemmin. Yhteis-

• • •

työssä Kerkko-verkoston kanssa. Jäsenilta 7.10. klo 18–19. Syyskokous 4.11. klo 18–19. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! EU:n jätteiden vähentämisen viikko 22.– 30.11. Älä osta mitään -päivä 30.11. päättää EU:n jätteiden vähentämisen viikon. Yhteistyössä Kerkko-verkoston kanssa. Tarkemmat tiedot myöhemmin.

• • •

Lappi

Lapin luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Tarja Pasma, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Valtakatu 22, 96200 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 9.30–14 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/sll.lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri

Pirkanmaa

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Juho Kytömäki, p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri

•

Kaivostapahtuma Suojalla la 25.10. Ks. Oriveden luonnonsuojeluyhdistys. Kangasalan Luonto: Kaivostapahtuma Suojalla la 25.10. Ks. Oriveden luonnonsuojeluyhdistys.

•

Mäntän seudun luonnonsuojeluyhdistys: Mänttä-Vilppulan alueen yhdistysten yhteinen syysretki Helvetinjärven kansallispuistoon la 30.8. Bussin aikataulu: klo 8 Mustalahden Siwa, 8.05 Mäntän linja-autoasema, 8.10 Vilppulan kunnantalo. Siitä jatketaan Ruoveden kautta Haukkajärvelle ja Kankimäkeen. Paluumatkalla ajetaan Syvinkisalmen ja Salussärkän kautta. Omat eväät. Kävelysauvat kannattaa ottaa mukaan. Paluu Mänttään n. klo 15.30. Ilmoittautuminen 23.8. mennessä ja lisätietoja: Sirkku Polvinen p. 050 373 1283 tai sirkku.polvinen@manttavilppula.fi. Vaelletaan 12 km lenkki, joka alkaa Haukkajärven eteläpäästä, 10 km lenkki, joka alkaa Haukkajärven kämpältä tai 6 km lenkki, joka alkaa Kankimäestä ja käy hyväkuntoista polkua Helvetinkolulla. Kaikki ryhmät pitävät evästauon matkan varrella Helvetinkolun kämpän nuotiopaikalla. Polkujen kohdalle lampien rannoille ja soille on rakennettu pitkospuita, joten kuivalla säällä retkestä selviää lenkkareilla. Hinta: aikuiset noin 8 €, 12–17-v. 4 € ja nuoremmat ilmaiseksi. Sieniretki 13.9. klo 10–13. Kokoonnumme Mäntän kauppatorilla klo 10, mistä kimppakyydein sienimetsään. Tervetuloa! Lisätietoja: Sirkku Polvinen, sirkku.polvinen@manttavilppula.fi, p. 050 373 1283.

•

Nokian Luonto: Palosirkkakedon kunnostustalkoot Siurossa 20.9. klo 10–15. Vesaikon raivaustalkoot palosirkan esiintymällä Siuron sataman länsipuolella. Tapaamme Siuron sillan länsipäässä klo 10, varusteena työvaatteet ja rukkaset. Tarjoamme talkooeväät. Lisätietoja: Timo Lepistö,

•

nokianluonto@gmail.com, p. 044 505 5999. Sienitapahtuma ma 15.9. klo 16–18.30 Nokialla K-Market Löytiksen aulassa. Sienien tunnistajana biologi Lasse Kosonen ja muut sieniharrastajat. Kallioretki Römövuorelle Sarkolaan 5.10. klo 9–15. Tapaamme Nokialla Kerholan P-paikalla, josta jatkamme kimppakyydeillä. Tutustumme vuoren geologiaan ja jyrkänteisiin. Varusteina lounaseväät ja sään mukainen vaatetus. Vuoren maasto on pääosin vaikeakulkuista, joten varustaudu kunnon jalkineilla. Oppaana Kaija Helle, jolle tiedustelut ja ilmoittautumiset: kaija.helle@sll.fi, p. 044 017 7180.

• •

Oriveden luonnonsuojeluyhdistys: Aurinkoenergiakurssi 13.9. Miten rakentaa aurinkosähköjärjestelmä esimerkiksi kesämökille? Kurssin vetää Janne Käpylehto. Lisätietoja seppoposti@seppo.net sekä jyrki. heimonen@aarnipaja.fi , p. 050 5500 369. Siikanevan ja Susimäen retki su 5.10. retki Siikanevalle ja Susimäen aarnialueelle bussikyydillä Orivedeltä. Hinta 10 € aikuisilta ja 5 € lapsilta, työttömiltä ja vähävaraisilta. Omat eväät mukaan. Lisätietoja: jyrki.heimonen@ aarnipaja.fi, p. 050 5500 369. Kaivostapahtuma Suojalla la 25.10. Kaivosten ympäristövaikutukset lähiympäristössä puhuttavat. Paneelikeskustelua ja paljon tietoa kaivosasioista kiinnostuneille. Järjestetään yhteistyössä Kangasalan luonnon ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kanssa. Lisätietoja mika. taipalus@kolumbus.fi, p. 0400 387 839.

• • •

Pälkäneen seudun ympäristöyhdistys: Tutustumme Saunakankaan suojelumetsään la 30.8. Kokoonnutaan Rautajärvelle Elontähkä-kahvilan luo klo 9. Puolukkaretki su 7.9., jolla tutustumme myös Mustikkamäkeen, Luonnonperintösäätiön suojelualueeseen. Kokoonnutaan klo 10 Salmentaan risteyksessä.

• •

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys: Sieniretki Teiskon Vattulaan 13.9. klo 11–15. Syksyinen retki lumoavaan vanhaan metsään. Oppaana Lasse Kosonen. Lähtö klo 11 Keskustorin Vanhalta kirkolta kimppakyydein. Ilmoittautuminen 10.9. mennessä johanna.vehkanen@gmail.com ja p. 040 535 5731. Varaa retkelle muutama tunti, hyvä eväät ja säänmukainen varustus.

•

Virtain luonnonsuojeluyhdistys: Syystaimitori 31.8. klo 12. Paikka: Kaupungintalo, Virrat. Syksy on hyvää istutusaikaa! Nimeä kasvit tunnistamisen helpottamiseksi. Tuo tullessas, vie mennessäs! Lisätietoja: Larissa Heinämäki, larissa.heinamaki@iki.fi, p. 040 776 27 97toja: Eero Jurvelin, p. 050 542 1265.

•

Pohjanmaa

Pohjanmaan piiri: Piirisihteeri Teemu Tuovinen, p. (06) 312 7577, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa

•

Purokunnostuksia syksyllä Teuvan ja Kristiinankaupungin alueella perinteiseen tapaan. Seuraa piirin sivuja sll.fi/pohjanmaa. Lisätietoja Teemulta, p. 040 934 6320.

•

Metsokilpailu menossa syksyyn saakka. Ilmoita metsohavainnoista ja osallistu samalla luontotuotteiden arvontaan. Tarkemmat kisaohjeet piirin sivuilta sll.fi/pohjanmaa tai ilmoita suoraan sllup.fi/metso.php. Suomenselän Luonnonystävät: Suomen luonnon päivänä 30.8. yleisöretki Ähtärin Arpaisten alueelle. Lähtö Alavuden linja-autoasemalta klo 10, paluu viimeistään klo 16. Kuljemme retkellä 6–7 km:n pituisen polun. Mukaan eväät ja sään mukainen asu. Ilmoittautuminen: terttu.rajala@edu.kuortane. fi ja Anja Elivuo-Palonen, p. 045 133 2504. Sieniretki ti-iltana 2.9. Kuortaneella, mikäli sieniä ilmaantuu. Järjestetään yhdessä Kuortaneen Tervamarttojen kanssa. Lisätietoja yhdistyksen kotisivuilla sll.fi/suomenselka.

• •

Pohjois-karjala

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri: Piirisihteeri Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Toimisto: Kauppakatu 44, 80100 Joensuu, Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi

Pohjois-pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri: Aluepäällikkö Merja Ylönen, p. 044 929 0550, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: PL 326, 90101 Oulu, Käyntiosoite: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa

•

Suomen luonnon ja geologian päivän seminaari 30. 8. klo 9–17. Paikka: Rokua Geopark, Rokua health & spa -kylpylähotelli, auditorio. Ks. ilmoitus sivulla 31. Lakeuden Luonto: Lamunkarin pajunraivaus 1.8.–15.9., ilmoittautuminen vapaaehtoistalkootyöhön: p. 040 563 5158 / Ritva Imppola. Suomen Luonnon päivän tapahtumaan osallistuminen 30.8. Liminganlahden luontokeskuksella. Sieninäyttely Lumijoen Ahvenmarkkinoiden yhteydessä la 6.9. klo 10–17. Sieniretki su 7.9. klo 13, vetäjänä Ritva Imppola. Tulossa syyskokous, esitelmäilta, näistä muista tapahtumista lisää tietoa https://sites. google.com/site/lakeudenluonto/

• • • •

Oulun luonnonsuojeluyhdistys: Yhteystiedot – Contact information: olsy.fi, olsy@olsy.fi, p. 045 639 5311. Ajankohtaiset tapahtumat ja retket myös Info-pisteissä K-Supermarketeissa. Tiedot päivitetään noin kolmen viikon välein. Retkikerho – The Excursion Club: Tervetuloa luontoretkille ja harrastuspiireihin! Tervetuloa Retkikerhon jäseneksi. Jäsenyys on ilmainen. Soita p. 045 639 5311 tai täytä lomake: olsy.fi/retkikerho/liityjaseneksi.html. OLSYn luontoretket tehdään Retkikerhossa. Ajankohtainen retkiohjelma Retkikerhon kotisivuilla olsy.fi/retkikerho ja Info-pisteissä. Retkikerho@retkikerho.fi tai p. 045 639 5311 Kampanjat ja muu toiminta – Campaigns and other activities: Kansallinen kaupunkipuisto Ouluun, kaupunkipuisto.net; Nimeä puu. Etsitään Oulun erikoiset puut yhdessä asukkaiden kanssa; Asukasluontoiltoja eri

•

Luonnonsuojelija #3/2014

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

Pohjois- Suomenselän luonnonsuojeluyhdistys: Luontokuvakilpailu! Tavoitteena on tuoda esiin oman alueemme luonnon monimuotoisuus kuvaajan silmin itse nähtynä ja koettuna. Arvostelussa kiinnitetään huomiota myös kuvan tekniseen laatuun ja sommitteluun. "Luonnossa – kotona" -kuvakilpailussa on kolme eri sarjaa, alakoululaiset, yläkoululaiset ja yleinen sarja, joissa kussakin sarjassa kolme parasta palkitaan. 1p. 150 €, 2p. 100 € ja 3p. 50 € rahapalkinnoin. Lisäksi luvassa erilaisia luontokuvaukseen liittyviä yllätyspalkintoja. Osallistumisoikeus: Tänä vuonna yhdistyksen alueella (Reisjärvi, Haapajärvi, Pyhäjärvi ja Kärsämäki) kuvatut kuvat. Kilpailija voi osallistua kilpailuun korkeintaan viidellä kuvalla. Kilpailuun osallistutaan kameran tuottamilla muokkaamattomilla JPG-pakatuilla kuvatiedostoilla. Kuvan on oltava osallistujan itsensä ottama ja kuvaajalla tulee olla täydet oikeudet sen julkaisemiseen. Osallistuvien kuvien tekijänoikeudet säilyvät kuvaajalla, eikä kilpailun järjestäjä luovuta kilpailukuvia kolmannelle osapuolelle ilman kuvaajan suostumusta. Kuvakilpailuun tarkoitetut kuvat on lähetettävä marraskuun loppuun mennessä osoitteeseen penttijuhanipesonen@gmail.com. Lisätietoa Facebook-ryhmässä PSS-kuvakisa.

•

Pohjois-savo

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. (017) 262 3811, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Kirkkokatu 35, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 (ei kesä,- heinä- ja elokuussa) Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys: Puijo liikuttaa kaikenikäisiä su 31.8. klo 10–15. Eri puolilla Puijoa on silloin tarjolla monenlaista luontoliikuntaa. KLYY on mukana tapahtumassa Suomen Luonnon päivän hengessä. KLYY:n ohjaamat retket suuntautuvat aarnialueelle, jossa tutustutaan mm. lahopuihin, kääpiin ja ötököihin. Lintuyhdistys Kuikan kanssa tarkkaillaan lintuja Konttilan pihapiirissä. Sieniseura tutustuttaa sienien monimuotoiseen maailmaan. KLYY esittelee toimintaansa Konttilan luontoaitan kuistilla klo 10–15. Samasta pihapiiristä lähtevät myös Kuikan pienet lintuvaellukset klo 11–13. Puijon majan terassilla on Pohjois-Savon sieniseuran ja Kuopion luonnontieteellisen museon sienineuvontapiste ja opastetut sieniretket lähtevät klo 11 ja klo 13. Antikkalan hiihtohissin yläasemalta lähtevät klo 12 ja klo 14 opastetut luontoretket Puijon aarnialueelle. Lisätietoja

•

tapahtumasta antaa Kati Vähäsarja, p. 040 752 9920. Valtakunnalliset Sienipäivät Mikkelin Anttolanhovissa 5.9.–7.9. Ilmoittautuminen on mennyt, mutta kysy lisätietoja: kirsti. eskelinen@pp.inet.fi tai heikkineneevaliisa40@gmail.com.

•

Varkauden luonnonystävät: Lintujen syysmuuton seurantaa 21.9. Varkauden Ruokojärven lintutornilla klo 09-12. Makkaranpaistoa ja nuotiokahvit. Tervetuloa! Lintutorniopastusta Varkauden Ruokojärven lintutornilla 21.9. klo 9–12. Makkaranpaistoa ja nuotiokahvit. Tervetuloa! Lisätietoja: hannu.rasanen@pp1.inet.fi, p. 0400 386 708ys.

Janne Käpylehto

puolilla Oulua; Arkipyöräilyä joka päivä: pyöräilykampanja; Oulun viheraluesuunnittelun ja asukkaiden osallisuuden uusi toimintamalli – uudet kohteet; Luontopisteet: oululaisten oma lähiluonnon seuranta- ja oppimisympäristö, olsy.fi/luontopiste; METSO-toiminnan metsien inventointiretkiä; Joutsenretki Hailuotoon 11.10.; Harrastepiirit – Hobby circles: Rakennus- ja luontohistoria, Pyöräpaja, Puutyöpiiri

• •

Satakunta

Satakunnan piiri: Aluesihteeri Risto Vilen, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Antinkatu 2, 28100 Pori, Avoinna maanantaisin klo 10–16 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry Ala-Satakunnan ympäristöseura: Kääpäretki lokakuussa, lisätietoja Erkki Jaakohuhta, p. 0500 125215. Pikkujoulu Eurassa jokisaunalla 21.11. Lähempiä tietoja löytyy myös yhdistyksen kotisivuilta.

• • •

Porin seudun ympäristöseura: Dyyniretki Yyteriin Suomen luonnon päivänä la 30.8. klo 9-14. Oppaana Janne Lampolahti. Ilmoittautumiset: p. (02) 621 1212.

•

Rauman seudun luonnonystävät: Suomen luonnon päivän retki la 30.8. klo 10–12 Olkiluodon Liiklankarin vanhan metsän luonnonsuojelualueeseen tutustuen. Kokoontuminen TVO:n vierailukeskuksen parkkipaikalla. Oppaana Esa Hankonen, Säävaraus. Tervetuloa!

•

Uusimaa

Uudenmaan piiri: Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@ sll.fi, puheenjohtaja Sirkku Manninen, p. 040 563 1546 Toimisto: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri)

•

SLL-Uusimaa 40-v – Tervetuloa juhlimaan pe 19.9. klo 16.45. Muistellaan menneitä, tutustumaan piirin nykyisiin aktiiveihin ja muihin uusmaalaisiin Norppa-jengiläisiin SLL:n uusissa tiloissa Lauttasaaressa (Itälahdenkatu 22). 40 €. Ilmoittautumiset 30.8. mennessä. Tervetuloa! Hiljan päivän seminaari ja Hiljainen haavanlehti -palkinnon jako 8.10. klo 9–12 Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6) Helsingissä. Lisätietoja tulossa: sll.fi/uusimaa

•

Lähde mukaan toimintaan! Syksy on hyvää aikaa lähteä mukaan Luonnonsuojeluliiton toimintaan! Retkille ja syyskokouksiin kannattaa mennä tutustumaan yhdistyksiin ja muihin luonnonystäviin. Oletko hyvä organisoimaan? Haluaisitko keittää kahvit talkooporukalle? Pidätkö tekstien kirjoittamisesta tai osaatko ehkä päivittää verkkosivuja? Tai haluatko ylipäätään oppia luonnonsuojelutyöstä? Tule mukaan mukaan vapaaehtoistyöhön! Luonnonsuojeluliitto koostuu noin 180 paikallisyhdistyksestä. Yhdistyksessä on lukuisia tapoja toimia ja auttaa. Jokaisessa yhdistyksessä järjestetään syyskokous. Siellä suunnitellaan syyskauden ja seuraavan vuoden toimintaa sekä valitaan jäsenet seuraavaan hallitukseen. Jos tapahtumalistassa ei mainita kokousta, kysy yhdistyksestä, milloin se järjestetään. Tarkista tapahtumalistauksesta tai osoitteesta //sll.fi/paikallistoiminta//oman alueesi yhdistyksesi syksyn toiminta.

Osallistu SuoMaakuvakisaan Asutko tai retkeiletkö Suomenselän ja Maanselän alueella? Nyt kannattaa ottaa osaa SuoMaa-kuvakisaan. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Luonto -lehti järjestävät valokuvakilpailun Suomenselän ja Maanselän alueen luonnosta. Kilpailukuvia voi lähettää 19.10.2014 asti. Kilpailun kolme parasta palkitaan Nokian kumisaappailla. Lisäksi osallistujien kesken arvotaan viisi Suomen Luonnon puolivuosikertaa. Katso ohjeet ja lähetä kuvia: //suomenluonto.fi/suomaa//

Luonnonsuojelija #3/2014

•Pelastuspartio

Susien rinnalla

Kettusen koira kulkee usein metsällä mukana. Salametsästäjät ovat uhkailleet suojelijoiden koirien henkeä.

Valtimolainen Marko Kettunen on tutustunut kymmenen vuoden ajan susien elämään Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun alueella. Siinä samalla tutuksi Pohjois-Karjalan piirin petovastaavalle ovat tulleet salametsästäjät. Teksti Laura Rantanen

Teillä on Itä-Suomessa joukko sudensuojelijoita. Keitä te olette ja mitä te teette? Olemme susista kiinnostuneita yksityishenkilöitä. Teemme vähän kaikkea suojeluun liittyvää. Ilmoitamme susihavainnot RKTL:ään, ja jos kohtaamme laittomuuksia, niin ilmoitamme niistä poliisille ja erävalvontaan. Itse edustan SLL:n Pohjois-Karjalan piiriä Pohjois-Karjalan suurpetoneuvottelukunnassa. Mitä laittomuudet voivat olla? Laittomia haaskoja ja susijahtia esimerkiksi moottorikelkalla. Millainen suden tilanne toiminta-alueellanne on? Ei se hyvältä vaikuta. Jos tarkastelen omaa lähialuettani, niin kymmenen vuoden aikana on hävinnyt kahdeksan susilaumaa. Viime talvi oli pelastus, sillä moottorikelkalla jahtaaminen oli hankalaa.

Oletteko tavanneet? Lähinnä avaukset ovat tulleet metsästysrikollisten puolelta, kun olemme tavanneet luonnossa. He ovat tulleet kysymään, että mitä me siellä teemme ja kenen verorahoilla. Ei kovin rakentavia keskusteluja. Minun ja koirani päälleni on koitettu ajaa moottorikelkalla, ja työvälineeni on rikottu. Kerran työmaan lähelle tuotiin tapettu pantasusi.

”Olen paikan päällä siellä missä sudetkin.”

Kuka susia salametsästää? He ovat paikallisia työssä käyviä ihmisiä, joista osa liikkuu isommallakin alueella, ammattimaisemmin.

Paljonko susityöhön menee aikaa? Laitan siihen kaiken ylimääräisen rahani. Lomani ajoitan paksun lumen aikaan, sillä salametsästys keskittyy siihen. Mitä teet silloin? Olen paikan päällä siellä missä sudetkin. Kun salametsästäjät näkevät meidät, niin jahti keskeytyy. Eivät he halua jäädä kiinni.

Taidat olla susien sankari. Vielä ei ole juurikaan tapahtunut, mutta se päivä lähestyy, kun joku jää kiinni. Opimme koko ajan enemmän heidän toimintatavoistaan ja yhteistyökumppanimme lisääntyvät.

•Tapahtumat Espoon ympäristöyhdistys: Espoon ympäristöyhdistys ry – Esbo miljöförening rf, sll.fi/espoo ja facebook. com/espoonymparistoyhdistys, espyy.ry@ kolumbus.fi, Stephen Venn, stephen.venn@ helsinki.fi, p. 050 379 4428. Luontovalokuvakilpailu 31.8. asti. Kuvien pitää olla espoolaisten ottamia tai espoolaisista kohteista otettuja. Kilpailun raadissa yhdistyksen puheenjohtaja Stephen Venn ja luontokuvaajat Sami Karjalainen ja Jukka Ranta. Lähetä kuvat paperikuvina (Villa Apteekki, Pappilantie 5, 02770 Espoo) tai sähköisesti osoitteeseen espyy.ry@kolumbus.fi viimeistään la 18.10. Tulokset julkistetaan marraskuussa 2014.

•

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Tarkistathan tapahtumien tiedot viime hetken muutoksien varalta: helsy.fi!

•

Suomen luonnon päivän retket Vallisaareen la 30.8. klo 9–12 ja 13–16. Kaksi retkeä, joilla tutustutaan puolustusvoimien käytössä olevan saaren kulttuurihistoriaan ja luonnon erityispiirteisiin oppaana mm. tietokirjailija ja saaristo-opas Jarmo Nieminen. Kävelykierroksen aikana saaren historiaa, hyönteisiä ja lintuja esitellään rasteilla, joilla kunkin alan asiantuntija näyttää ja kertoo havainnoistaan. Pääsemme myös kurkistamaan Aleksanterin patterin holveja. Osallistujilla tulee olla Suomen kansalaisuus ja mukana henkilöllisyystodistus.

Varusteet: säänmukainen, peittävä vaatetus, maastojalkineet, taskulamppu, kävelysauvat eduksi, omat eväät. Retki on maksullinen: hinta aikuisilta 30 €, alle 16-vuotiailta 15 €. Ilmoittautumiset viim. 23.8.: helsy@sll.fi. Viestistä tulee näkyä osallistujan nimi, yhteystiedot (sähköpostiosoite sekä puhelinnumero), syntymäaika ja toivomus aamu- tai iltapäiväretkestä tai kumpi tahansa. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. HUOM. Retken lähtö- ja lopetusajat saattavat muuttua. Tiedot lähtöajasta ja -paikasta ilmoitetaan sähköpostitse tai tekstiviestillä ellei sähköpostia ole. Helsyn ja Metsähallituksen luontopalvelujen yhteisretki. Tarkemmat tiedot: helsy.fi tai Mirja Reijonen, p. 050 1420. Retken vaativuus: keskitaso–vaativa. Kävelyä noin 5 km ja jonkin verran valleille kiipeilyä. Jättipalsamin kitkentätalkoot ti 2.9. Herttoniemen Saunalahdella. Lähtö Herttoniemen metroasemalta K-Supermarket Hertan puoleiselta sisäänkäynniltä. Tavoitteena on estää vieraslajin leviäminen estämällä sen siementäminen. Herttoniemen Saunalahdella talkoot järjestetään nyt viidentenä kesänä. Suuresta osasta aluetta jättipalsami on jo saatu hävitettyä, mutta vielä yksittäisiä esiintymiä löytyy. Tällä talkookerralla käydään läpi heinä- ja elokuussa kitketyt alueet uudestaan ja poimitaan pois yksilöt, jotka ovat jääneet silloin huomaamatta. Mukaan suositellaan otettavaksi

•

saappaat ja pitkät housut ja peittävä vaatetus puutiaisten varalta. Kumisaappaat ovat tarpeen siksikin, että talkoissa kävellään merenrantaluhdassa. Työkäsineet on myös syytä olla mukana. Järjestetään Herttoniemen siirtolapuutarhan kanssa. Sieniretki pyörillä Talosaareen la 6.9. Polkupyöräilijöille vaihtoehtoiset lähtöajat ja -paikat: klo 11 Mellunmäki, metroaseman bussipysäkkien puoleinen pää (länsi), klo 11 Vuosaari, metroaseman viereinen Mosaiikkitori. Omin avuin Talosaareen saapuneiden kokoontumispaikka: klo 12 Talosaaren ulkoilualueen opastaulu, Husön ratsastuskeskuksen vieressä. HUOM. Torpalla voi myös yöpyä. Sovi siitä Anneli Mikkosen kanssa, p. 050 599 2408, annelimaria.mikkonen@luukku.com. Retkellä etsitään perusruokasieniä eli se on suunnattu aloittelijoille. Mikäli kesästä tulee kuiva, eikä sieniä nouse vielä syyskuun alussa, retkellä nautitaan Talosaaren luonnosta muuten. Retken vaativuus on keskitasoa. Polkupyörämatka Torpalle on Vuosaaresta 8,7 km yhteen suuntaan, Mellunmäestä suunnilleen samaa luokkaa. Retki pyritään päättämään lähtöpaikkaan klo 16 mennessä. Jokainen on itse vastuussa siitä, että tulkitsee retkellä saamaansa sieniopastusta oikein. Sienten poimimiseen pätee sääntö, että mikäli on epävarma sienen määrityksestä, sitä ei pidä poimia. Myöskään makutuntomerkkejä ei pidä käyttää (maistaa

•

sientä metsässä ja sylkäistä pois), ellei tiedä sienen olevan varmasti tatti tai hapero. Perusruokasieniksi katsotaan tällä retkellä tatit, rouskut, haperot, lampaankäävät, orakkaat, keltavahverot, suppilo- ja kosteikkovahverot, mustatorvisienet sekä limanuljaskat. Lisäksi retkellä pyritään esittelemään tavallisimmat myrkkysienet. Jättipalsamin kitkentätalkoot ti 9.9. klo 17.30–20.30 Vuosaaren Uutelassa. Lähtö kahvila Kampelan vierestä (Uutelantie 1). Tule mukaan kitkemään haitallista vieraslajia, jättipalsamia Vuosaaren Uutelaan. Jättipalsamia kitketään Uutelassa viljelypalstojen läheisyydessä, jossa on melko laaja esiintymä. Mukaan tarvitaan hyvät työkäsineet. Saappaita, pitkiä housuja ja peittävää vaatetusta suositellaan puutiaisten varalle. Talkoot järjestetään Uutelassa nyt kolmantena kesänä. Jättipalsamin kitkentätalkoot ke 10.9. klo 17.30–20.30 Lauttasaaren Hevosenkenkälahdella ja Takaniemenlahdella. Lähtö Merikylpylänpuiston (Kasinorannan) kahvilan edestä. Lauttasaaressa on kitketty jättipalsamia jo vuodesta 2005. Talkoiden myönteiset tulokset näkyvät selvästi maisemassa. Haasteita kuitenkin riittää Lauttasaaren rantametsissä vieraskasvilajin valtavan leviämiskyvyn vuoksi. Ison alueen peittymiseen muutamassa vuodessa riittävät jo yhden kukkivan kasvin jälkeläiset. Talkoissa etsitään paikoin yksittäisiä esiintymiä, paikoin

•

Luonnonsuojelija #3/2014

Osallistu Suomen luonnon päivänä.. Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 30.8. Tervetuloa mukaan juhlistamaan suomalaista luontoa! Voit järjestää oman juhlahetkesi tai osallistua lukuisille retkille.

..Geologian seminaariin Valtakunnallinen geologia-seminaari Rokuan Geoparkissa Pohjanmaalla Suomen luonnon päivänä 30.8. klo 9–17. Tervetuloa koulutuspäivään Suomen ainoaan ja maailman pohjoisimpaan UNESCO:n suojeluksessa olevaan Geopark-verkoston kohteeseen. Luvassa on mielenkiintoisia asiantuntija-alustuksia Rokuan Geoparkin ympäristön geologisesta historiasta: jääkauden jäljet ovat havainnollisesti nähtävissä. Alueelle on tyypillistä tuulikerrostumat ja muinaisten rantavallien luomat suo-metsämosaiikit. Puhujina mm. toiminnanjohtaja Vesa Krökki, Rokua Geopark, geologi Jari Nenonen, Geologian tutkimuskeskus, suojelubiologi Päivi Virnes, Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut, projektipäällikkö Mikko Kiuttu, Rokua Geopark ympäristökasvatushanke, intendentti Leena Lehtinen, Kierikkikeskus. Seminaarin jälkeen n. 6 km retki Rokua Geoparkin kohteisiin. Toimi nopeasti, paikkoja on rajoitettu määrä! Tapahtuma on kaikille avoin. Seminaari tarjoiluineen ja retki ovat osallistujille ilmaisia. Yhteistyössä: Suomen luonnonsuojeluliitto, Geologian tutkimuskeskus, Metsähallitus, Suomen Kansallinen Geologian Komitea, Rokua Geopark ja ympäristöministeriö. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: //sll.fi/geo//

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

taas kitketään runsaampia esiintymiä. Paikalle pääsee busseilla 65A ja 66A (toinen pysäkki Särkiniementiellä) tai 20 (ensimmäinen pysäkki Isokaarella). Työkäsineet mukaan! Vaatetukseksi suositellaan saappaat tai vastaavat hyvät jalkineet ja pitkät housut. Tervetuloa mukaan! Bussiretki Helsingin arvokkaisiin geologisiin kohteisiin la 13.9. klo 10–18. Maksullinen bussiretki! Kohteet: suuri tyynylaavaesiintymä, vanhat kalkki- ja rautakaivokset, jääkauden merkit maisemassa kuten hiidenkirnut, muinaisrannat ja soraharjut. Evästauko 60 m korkealla Vuosaarenhuipulla, josta esteetön näköala yli Helsingin. Lähtö- ja paluupaikka: Mikonkadun tilausbussipysäkki. Säänmukainen vaatetus ja omat eväät. Hinta 30 € aikuiset, 15 € alle 16-vuotiaat. Lisätiedot: Mirja Reijonen, p. 050 1420. Ilmoittautumiset osoitteeseen helsy@sll.fi viim. ke 27.8. Viimehetken tulijan kannattaa kysyä vapaita paikkoja ja maksaa käteisellä bussissa. Pyöräretki Nuuksioon la 20.9. klo 8.30–16 (max 90 km). Pyöräillään yhdessä Nuuksion Pitkäjärvelle ja Haukkalammelle ja nautitaan syksyisestä luonnosta. Vaihtoehtoiset lähtöajat ja -paikat: klo 8.30 Herttoniemi, metroasema, K-Supermarket Hertan puoleinen sisäänkäynti, klo 9.45 Maunulan maja, klo 10 Pitäjänmäki, juna-aseman vie-

•

ressä pyörätien varrella. Retken vaativuus: retki edellyttää hyvää pyöräilykuntoa (noin 15 km/h). Linturetki Hankoon bussilla la 27.9. klo 7–17.30. Maksullinen bussiretki: Reitti kulkee Lohjan kautta ja mukaan voi tulla matkan varrelta. Lähtö- ja paluupaikka: Mikonkadun tilausbussipysäkki. Hinta 30 € aikuiset, 15 € alle 16-vuotiaat. Ilmoittautumiset osoitteeseen helsy@sll.fi viimeistään ke 10.9. Viimehetken tulijan kannattaa kysyä vapaita paikkoja ja maksaa käteisellä bussissa. Luontoretki Kivinokkaan lintupainotuksella la 4.10. klo 10–11. Esteetön kävelyretki Puumerkki-luontopolulla. Lähtö- ja paluupaikka: Saattoliikenteen kääntöpaikka, 300 metrin päässä Kivinokan parkkipaikalta. Reittiopas.fi tunnistaa Kivinokan. Polun pituus yhteen suuntaan 300 metriä. Tutustutaan polun varrella oleviin puihin ja polun päässä päästään katselemaan Vanhankaupunginlahden lintuja lintulavalta. Puumerkkipolun reitti on rakennettu mahdollisimman tasaiseksi, helppokulkuiseksi, reilun metrin leveäksi ja se on päällystetty kivituhkalla. Joissakin kohdissa polku on jyrkkä ja ylittää esteettömän reitin kahdeksan prosentin enimmäiskaltevuuden. Metsäpolun varrella on muutamia penkkejä. Ruskaretki Talosaaren Torpalle la 4.10. Avoimet ovet klo 13–16. Retken aikana

•

..Suopäivään ja ennallistustalkoisiin Suopäivät ja ennallistamistalkoot 30.–31.8.2014 Keuruun Pihlajavedellä Isonevan suolla. Keurusseudun Luonnonystävät, Suomenselän Lintutieteellinen yhdistys ja UPM järjestävät jälleen soiden ennallistamistalkoot Keuruun Pihlajavedellä Isonevan suolla. Lauantai on päätapahtumapäivä, mutta mahdollisimman monen toivotaan jäävän yöksi ja jatkamaan sunnuntaina. Suon laidassa voi majoittua isossa yhteisteltassa ja saunoa telttasaunassa! Varaa kokemisen arvoinen luontoretki kalenteriisi ja tule raatamaan lapion varressa tai vain nojailemaan lapioon komeissa maisemissa ja leppoisassa seurassa! Talkoissa suo-ojia tukitaan käsipelillä patoamalla ja poistetaan suolle ojituksen takia kasvanutta puustoa. Padot tehdään raivatusta puustosta ja ojanpenkkojen turpeesta. Ilmoittautuminen: aallonmatti@hotmail.com tai p. 040 574 3645. Lue lisää: //sll.fi/keski-suomi/keurusseutu/soidensuojelu/suotalkoot //

..juhli omin päin tai osallistu muille järjestetyille retkille! suomenluonnonpaiva.fi

Luonnonsuojelija #3/2014

•Tapahtumat voi ihailla uljaita hevosia, komeata tammikujaa ja syksyistä merenrantaa. Torppa sijaitsee 21,5 km Helsingin keskustasta, Östersundomin Talosaaressa Torpvikenin rannalla. Sinne tullaan omin avuin, sillä bussiyhteyttä ei ole. Kävelymatka Husön ratsastuskeskuksesta, Talosaarentien päästä, on noin 700 m, bussin 93 Talosaarentien pysäkiltä noin 4 km ja Pohjois-Vuosaaresta Porvarinlahden kautta noin 5,5 km. Sopimuksesta yhdistyksen jäsenet voivat myös yöpyä Torpalla. Retken vaativuus: helppo–keskitaso kävelymatka huomioiden. Hiljan päivän kävelyretki Meilahdessa hiljaista paikkaa etsimässä ke 8.10. klo 17.30– 18.30. Lähtö- ja paluupaikka: raitiovaunu 4:n Meilahdentien pysäkki (0118), Allergiasairaalan kohdalla. Retken vaativuus: helppo. Mustavuori–Sipoonkorpi-vaellus la 11.10. klo 9–20. Koea vaellusretki aivan kaupungin tuntumassa! Koko 27,66 kilometrin pituisen vaelluksen lähtöpaikka on Vuosaaren metroasema. Vaelluksella on myös kaksi muuta lähtöpaikkaa ja se päättyy Koivukylän rautatieasemalle. Neljä vaihtoehtoista lähtöpaikkaa (matka Koivukylään): klo 9 Vuosaaren metroasema, bussikatoksen pohjoispää (27,66 km), klo 9.30 Niinisaarentien alittava tunneli PohjoisVuosaaressa (25,41 km), klo 11.40 Vikkullantien bussipysäkki 5003 Itäväylän varressa, linjat 93 ja 93K (18,32 km), klo 12 Hetbackantien bussipysäkki (V9003) Länsisalmessa. Bussi ei kulje lauantaina. Retki päättyy kello 16:n ja 20:n välillä Koivukylän rautatieasemalle, josta on junayhteys Helsinkiin. Jokainen osallistuja vastaa itse omista eväistään, jaksamisestaan ja turvallisuudestaan. Retki vaatii vähintään kohtalaista peruskuntoa ja sen voi aloittaa ja lopettaa haluamassaan vaiheessa. Huom. Länsisalmen ja Kuusijärven välillä retken keskeyttäminen on hankalaa. Vaelluksella päästään tutustumaan Mustavuoren ja Porvarinlahden lisäksi Sipoonkorven kansallispuistoon ja neljään järveen, Storträskiin, Gumböle träskiin, Bisajärveen ja Kuusijärveen. Vaellukselle ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Kasvientunnistusilta to 13.11. klo 17.30– 20.30. Tuliko kuvattua kesällä luonnonkasveja, joita et tunnista? Tuo kuvasi näytille, niin keskustellaan yhdessä ja tutkitaan kasvikirjoja. Kasvientunnistusilta pidetään Suomen luonnonsuojeluliiton uudella toimistolla Lauttasaaressa osoitteessa Itälahdenkatu 22 B -talossa. Käynti toimistolle on A-rapusta (rakennuksen oikea puoli). Kuvat kannattaa tallentaa USBmuistitikulle tai CD:lle. Myös vedokset luonnollisesti kelpaavat, mutta digitaalisessa muodossa on se etu, että kuvat voidaan heijastaa seinälle ja myös suurentaa, jotta tuntomerkit saadaan paremmin esille. Pääpaino on kasvien tunnistamisessa, mutta jos yleisöltä ei tule tunnistettavia kasveja koko ajaksi, on tilaisuus kertoa omista kasvihavainnoistaan tai jutella muista kasveihin liittyvistä asioista. Helsyn syyskokous sekä alustus ympäristöaiheesta ke 19.11. klo 18–20 Tieteiden talolla, (Kirkkokatu 6, sali 309). Tule kuulemaan alustus ajankohtaisista ympäristöasioista sekä tutustumaan Helsyn toimintaan. Ohjelmassa on alkuun alustus ajankohtaisesta ympäristöteemasta tarjoilujen kera. Kokouksessa valitaan uusi hallitus ja vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä talousarvio vuodelle 2015. Asialistalla on myös sääntöjen päivittäminen. Alustuk-

• •

•

sen tarkempi aihe selviää lähempänä ja siitä tiedotetaan verkkosivuilla sekä Helsyviestiuutiskirjeessä. Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys: Tapahtumista ja suunnitelluista retkistä voi lukea tarkemmin Aamupostin Yhdistykset-palstalta, Hyysyn kotisivuilta: sll.fi/hyvinkaa sekä Facebookissa: facebook.com/hyysy. Hyysyn tilaisuudet ovat kaikille avoimia! Retki Lahemaalle 21.–23.8. Suomenlahti-teemavuoden luonto- ja kulttuurimatka Pohjois-Viron rannikolle Lahemaan kansallispuistoon on täysi, mutta myös ensi vuonna järjestetään luultavasti retki Viroon. Suomen Luonnon päivää vietämme 30.8. srk:n leirikeskuksessa Sääksissä (Sääksjärventie 146, Rajamäki) klo 10–n.12.30. Lauantai on samalla myös Geologian päivä. Sääksiin on autokuljetus. Bussi lähtee klo 9.30 Hyvinkään Kirkonmäeltä (Wilhelmiinankatu) ja paluulähtö Sääksistä on noin klo 12.30. Opastetun retken Sääksjärven ja Salpausselän maisemissa kiertävällä luontopolulla vetää Yrjö Ala-Paavola. Reitin varrella on Sääksjärven rantamuodostumia, pirunpeltoa, seurakunnan suojelemaa metsää ja Natura-aluetta. Sääksjärven Natura-alueella on tärkeää lähteiden ja pohjavesien sekä harjujen ja metsien sekä niiden uhanalaisten lajien suojelu. Eväät, erityisesti juotavaa ja sään mukaiset varusteet mukaan. Kesto reilut 2 tuntia. Bussimatkasta peritään pieni maksu. Suomen Luonnon päivä on avoin kaikille. Lepakkoretki koko perheelle syyskuun alussa. Paikka ja aika ilmoitetaan myöhemmin. Metsäaiheinen valokuvauskilpailu lapsille syyskuussa. Kuvat tulevat näyttelyihin Hyvinkää-salin metsätapahtumaan lokakuun lopussa ja sen jälkeen Hyvinkään pääkirjastoon 27.10.–15.11. Metsätapahtuma ja -ooppera Hyvinkääsalissa on 25.–26.10., jossa olemme mukana. Ala-aulassa on metsäkioskeja. Esillä ovat Metsäaiheiset lasten ottamat valokuvat. Luvassa on KulkuriTeatterin Benita Kivistön ohjaama metsäaiheinen musiikkikavalkadi ”Metsien kätköissä” sekä Charlotta Kivistön säveltämä ooppera lapsille ”Karoliina Kihokin kommerverkit” Kurkisuolla. Hyvinkään luontoilta Hyvinkään pääkirjastossa to 6.11. tai to 13.11. ryhmätilassa. Paikalliset asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Koko perheen päiväretki Kotkaan meriakvaarioon syysloman aikaan joko la 11.10. tai la 18.10.

• •

• • •

•

Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys: Syyskuussa luontoretki Hankoon, Suomen eteläisimpään kärkeen sekä perinteinen sieniretki. Retki Kirkkonummen kalliomaalauksille Juusjärvellä ja Hvitträskillä 25.10. Tarkemmat tiedot yhdistyksen nettisivulla ja paikallislehdissä ajankohdan lähestyessä.

• • •

Järvenpään ympäristöyhdistys: Metsäretki Kummelbergenin alueelle Sipoon Pohjois-Paippisiin Suomen luonnon päivänä la 30.8. klo 14 alkaen. Aloitus Pornaisten tien varresta, n. 10 km Järvenpään keskustasta. Tarkempaa tietoa sijainnista ja mahdollisista kimppakyydeistä p. 050 413 9601 (Niitepõld). Retki kestää n. 3 h. Omat eväät mukaan.

•

Kaarinan luonnonsuojeluyhdistys: Perinnebiotooppitalkoot: Perinnemaisematalkoot alkavat taas Huttalanmäellä Piikkiössä! Talkoilemme maanantai-iltaisin klo 18 alkaen niin pitkälle syksyyn kun intoa ja hommia riittää. Eli risujen kantoa, niittoa ja haravointia. Kaikki ovat tervetulleita mukaan, myös uudet talkoilijat! Etukäteen ei tarvitse ilmoittautua, mutta lisätietoja voi tarvittaessa kysellä joupusa@gmail.com. Omat hanskat ja tukevat kengät kannattaa ottaa matkaan.

Keravan ympäristönsuojeluyhdistys: Marja- ja sieniretki Nuuksioon la 20.9 (ei siis su 21.9., kuten aiemmin suunniteltiin). Tutustutaan myös Luontokeskus Haltiaan. Syyskokous to 23.10. Tarkemmat tiedot kumpaankin tapahtumaan paikallislehdissä.

Paimion seudun ympäristöyhdistys. Talkoomeinigistä voi nauttia syksyllä Paimion Askalankosken Tulileirillä la–su 27.–28.9.! Ohjelmassa monenmoista syysaskaretta perinnemaisemissa: lauantai-ilta huipentuu polttokasojen roihuihin ja tuhtiin ruokaan. Tervetuloa läheltä ja kaukaa, uudet ja tutut! Lisätiedot ja ilmoittautumiset: p. 0400 675067 tai taina.kummunsalo@livia.fi.

Lisse Tarnasen ja Jarmo Latvan valokuvanäyttely Suomen matelijoista luikertaa kaiken kansan ihailtavaksi Järvenpään kirjastoon 13.10.–8.11. ! Tarnanen ja Latva ovat julkaisseet vuonna 2013 huikean kauniin kirjan kotimaan matelijoista: madella.fi/kirja/ Matelijailta ke 15.10. klo 18.30 Järvenpäätalon Juhani Aho -salissa. Asiantuntijoina Suomen käärmeet ja liskot -kirjan tekijät Lisse Tarnanen ja Jarmo Latva. Joukhainen, alakouluikäisten lasten luontokerho retkeilee lauantaiaamupäivisin noin joka toinen viikko. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: kerhon vetäjä Tarja Alapassi, p. 050 386 1469.

•

• • •

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys: Suomen luonnon päivän retki la 30.8. klo 15 Paloniemen luonto- ja kulttuuripolulle. Lähtö kimppakyydein Lohjan kirkkokentältä Sibeliuksenkudulta klo 15 tai Paloniemen luontopolun parkkipaikalta klo 15.15. Mukana retkellä museonjohtaja Eero Ahtela ja myöhemmin ilmoitettava luontoasiantuntija. Lisätietoja Susanna Komulainen p. 040 573 4210.

•

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys: Geologinen retki Suomen luonnon päivänä la 30.8. Kohteina Palin Granitin tarvekivilouhimo ja Askolan hiidenkirnut. Lähtö Mäntsälän linja-autoasemalta kimppakyydein klo 9. Kyselyt Olli, p. 040 504 5446. Lisätietoja: mantsalan-lsy.fi

•

Riihimäen luonnonsuojeluyhdistys: Torstaikävely 29.8. klo 18. Lepakkoretki Käräjäkoskelle. Vetäjänä Olli Haukkovaara. Lähtö Käräjäkosken parkkipaikalta. Lisätietoja: martti.rajamaki@gmail.com, p. 044 0199 128 Torstaikävely 4.9. klo 17–19. Sieniretki Vahteristoon. Retkellä opitaan tunnistamaan syksyn sienilajistoa. Vetäjänä Kauko Köykkäri. Lähtö Teerimäenkadun päästä. Lisätietoja: martti.rajamaki@gmail.com, p. 044 0199 128.

• •

Vihdin Luonto: Perheretki Pääkslahden luontopolulle 31.8. Kokoontuminen klo 11 Nummelassa Valintatalo Vihdintie 2, klo 11.15 Vihdin kirkonkylän kirjaston edessä ja klo 11.30 Luontopolulla. Retkelle lähdetään kimppakyydein. Ota mukaan omat eväät ja sään mukainen varustus. Mahdollisuus makkaranpaistoon. Lisätiedot: Merja Rytkönen, 050 563 6993, vihdinluonto.fi. Meillä on myös Facebook-sivut!

•

Varsinais-suomi

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri: Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri

•

Paraisten luonnonsuojeluyhdistys: Syksyllä tulossa retkiä ja toimintaa – seuraa tiedotuksia nettisivuillamme (sll. fi/parainen) ja Facebookissa, jotta saat tiedot kaikista tapahtumistamme! Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys: Hiljaisuuden päivän retki 11.10. Suomusjärven Enäjärvelle. Oppaana Iiro Teuri. Lisätiedot: Jarmo Markkanen, markkanen. jarmo@gmail.com, p. 0400 807 839. Luontokuvailta 19.11. klo 18–20. Tunnetut luontokuvaajat Markus Varesvuo ja Jorma Tenovuo esittelevät kuviaan. Paikka: Salon Lukion iso auditorio. Lisätietoja: seppo.sallyla@gmail.com, p. 0400 523 301.

• •

Turun luonnonsuojeluyhdistys: Liity kaava-, retki- tai vaatejäteryhmän sähköpostilistalle lähettämällä pyyntö osoitteeseen turkulsy@gmail.com. Seuraa sähköistä tiedotustamme (nettisivut, Facebook, Twitter, s-postilista), jossa lisää tapahtumia ja ajankohtaisia teemoja syksyn mittaan!

•

Retki ”Luontoelämys kaikille aisteille – iloa ja hyvinvointia lähiluonnosta ikään katsomatta” 30.8. Tule juhlistamaan Suomen luonnon päivää osallistumalla erilaiselle luontoretkelle, jossa otetaan kaikki aistit kokonaisvaltaisesti käyttöön kesäisessä Ruissalon maisemassa ja pohdiskellaan luonnon vaikutusta hyvinvointiin. Kokoonnumme klo 14 Ruissalon kylpylän edessä, josta siirrymme helppokulkuisesti viereiselle maisemakalliolle kokemaan luontoympäristöä. Viimeistään n. klo. 15. retki jatkuu reippailulla uutta polkua pitkin kylpylältä Saarronniemen kärkeen (n. 1 km) maisemia ihailemaan. Kaikenikäiset ja -kuntoiset, tervetuloa mukaan! Ruoka- ja näyttelysienten keruuretki la 13.9. klo 9–17 maakunnan sienimetsiin (kohde valitaan lähempänä sienitilanteen mukaan). Järjestetään yhdessä Turun Sieniseuran kanssa. Säänmukainen varustus, omat eväät ja kahvit mukaan. Ilmoittautuminen 10.9 mennessä turunsieniseura@hotmail. com tai p. 044 970 2331. Bussi lähtee Turun Kaupunginteatterin edestä, Itäinen Rantakatu 14. Retken hinta 12 €/hlö.

•

Luonnonsuojelija #3/2014

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

Luonto-liitto Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420 Seuraa: luontoliitto.fi, päivittyvä tapahtumalista: luontoliitto.fi/ tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

• • • • •

Uudenmaan piiri (LUP), Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat (ENY), Vantaan Luonnonystävät (VaLu) Luonto-Liiton pääkaupunkiseudun tapahtumat: luppi.fi/tapahtumat

•

Leirikesä 2014 on ohi. Kiitos kaikille leireillämme mukana olleille! Keräämme osallistujilta leiripalautetta, jotta voimme edelleen kehittää leirejämme. Toivomme, että sinulla olisi hetki aikaa vastata palautekyselyyn, jonka löydät osoitteesta: luppi. fi/leiripalaute Hae töihin syysleireillemme! Haemme leirinjohtajia, -ohjaajia, kokkeja, apukokkeja ja apuohjaajia. Haku 5.9. mennessä. Katso: luppi.fi/leirilletoihin Syysloman leirit: Lasten päiväleiri 8–12-vuotiaille Villa Elfvikissä Espoossa 16.–19.10. Nuorten viikonloppuleiri 13–17-vuotiaille Sierlan leirikeskuksessa Lohjalla 17.–19.10. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: luppi.fi/syysleirit2014 Syksy saapuu ja luontokerhot alkavat taas, jippii! Syksyn 2014 luontokerhot pääkaupunkiseudulla: luppi.fi/lapsille/ luontokerhot. Lisätiedot: lastentoiminnan suunnittelija Saara Leinikka lup-lapset@ luontoliitto.fi / p. 040 165 1908. Sinusta luontokerhon ohjaaja? LUP järjestää ohjaajaksi haluaville luontokerhon ohjaajan peruskurssin 27.–28.9. Pauligin huvilalla Helsingissä. Kurssilla opit yhdessä muiden kanssa, mitä ympäristökasvatus on ja miten voit sitä toteuttaa. Saat ideoita ja työkaluja luontokerhokertojen suunnitteluun sekä vinkkejä eri luontoteemojen

• • • •

•

• •

•

Katso Luonto-Liiton muut tapahtumat: luontoliitto.fi/tapahtumat

Maria Vilppola

Kouluvierailut: Opettaja! Tilaa koulullesi Luonto-Liiton Peto-, Metsä- tai Itämerilähettiläs: luontoliitto.fi/kouluille/kouluvierailut/opettajalle Sudet tarvitsevat sinua – kouluttaudu Luonto-Liiton Petolähettilääksi! Petolähettiläät kiertävät kouluissa kertomassa susista biologisena lajina, suteen liittyvistä myyteistä sekä susien suojelusta. Toimi äänenä metsien puolesta – kouluttaudu Luonto-Liiton Metsälähettilääksi! Metsälähettiläät tutustuttavat oppilaita suomalaisen uhanalaisen metsäluonnon saloihin sekä metsiensuojelun keskeisiin teemoihin. Auta Itämerta – kouluttaudu LuontoLiiton Itämeri-lähettilääksi! Itämeri-lähettiläät kertovat lapsille ja nuorille Itämerestä, sen luonnosta, ihmisen vaikutuksista ja miten omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa meriympäristön tilaan. Lähettiläskoulutukset järjestetään syyskuussa. Katso lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet: luontoliitto.fi/kouluille/kouluvierailut/kouluvierailijalle/koulutukset. Lisätiedot 1.9. alkaen: Anna Swanljung, koulukiertuevastaava, Luonto-Liitto, anna. swanljung@luontoliitto.fi, p. 044 700 6113

käsittelyyn kerhossa vuodenaikoihin pohjaten. Kurssilla tutustutaan luontoleikkeihin itse kokeillen ja harjoitellen! Kerhonohjaajan peruskurssi antaa valmiudet luontokerhon ja lapsiryhmän ohjaamiseen ja kurssin käytyäsi sinulla on mahdollisuus vetää Luonto-Liiton kerhoja. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: lup-lapset@luontoliitto. fi / p. 040 165 1908. Nuori@Vantaa – eli tuhat hyvää syytä olla nuori Vantaalla. Vantaan nuorisopalvelut järjestää yhteistyössä alueen järjestöjen ja toimijoiden kanssa nuorille suunnatun tapahtuman pe 29.8. klo 16–20 samanaikaisesti neljässä eri paikassa Vantaalla. Tule VaLun pisteelle Myyrmäen Liesitorille tutustumaan Luonto-Liiton paikallistoimintaan! Tapahtumaan on vapaa pääsy. Lisätiedot: vantaa.fi/nuorille Tule Suomen luontokeskus Haltiaan Nuuksion kansallispuiston kupeeseen viettämään kanssamme Suomen luonnon päivää la 30.8.! Olemme mukana tapahtuman pääjuhlassa ja järjestämme tapahtumakentällä klo 12–16 kilpailuja, joissa on hienoja retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyviä palkintoja! Tutustu myös muuhun ohjelmaan osoitteissa: haltia.com/ajankohtaista/tapahtumat/ suomen-luonnon-paeivae-30-8-2014/ sekä suomenluonnonpaiva.fi ENY järjestää Espoo-päivänä 30.8. luonto- ja ympäristöaiheisen sarjakuvatyöpajan lapsille ja nuorille Kirjasto Omenassa Espoossa. Tule piirtämään mielikuvituksesi tuotokset paperille! Työt pääsevät esille kirjaston seinille. Lisätiedot tapahtumasta tulevat nettisivuillemme. Syksy on mitä mainiointa aikaa aloittaa uusi mukaansatempaava harrastus kivassa porukassa: Lähde mukaan LUPin retkiryhmän toimintaan! Toiminta on suunnattu n. 15–29-vuotiaille nuorille. Useimmilla retkillä ei vaadita aiempaa retkeilykokemusta, ja monia varusteita saa lainaksi. Retkillämme painotetaan kiireetöntä yhdessäoloa ja luonnon tarkkailua kuntoilukeskeisen suorittamisen sijaan, mikä osaltaan tekee niistä aloittelijaystävällisiä. Nyt on otollisin hetki päästä vaikuttamaan myös syksyn retkikalenterin muotoutumiseen! Lähde rohkeasti ja reippaasti mukaan! Kaikki uudet ovat lämpimästi tervetulleita joukkoon! Lisätiedot: luppi. fi/nuorille/retkiryhma sekä retkiryhmän puheenjohtaja Sonja Martikainen: martikainen.sonja@gmail.com Tulevaa perhetoimintaamme: perheiden sieniretki Nuuksioon ja opastus Suomen luontokeskus Haltiassa su 14.9., perheiden elämysretki Vantaan Krakanojalle syys–lokakuussa, myös uusi perhekerho suunnitteilla. Mikäli olet kiinnostunut perhetoiminnasta, ota yhteyttä lup@luontoliitto.fi / p. 040165 1907 sekä tarkkaile nettisivujamme: luppi.fi/perheille

Ilmoita sähköpostiosoitteesi ja voita! Luonnonsuojeluliitto lähettää jäsenilleen kerran kuussa sähköisen jäsenkirjeen. Jos et ole sitä saanut, toimita sähköpostiosoitteesi! Uutiskirjeitä lukemalla pysyt perillä siitä, mitä luonnonsuojelussa ja luonnossa tapahtuu sekä mitä Luonnonsuojeluliitto saa aikaan ja mitä sinä voit tehdä. Näin ilmoitat sähköpostiosoitteesi: mene osoitteeseen sll.fi/asiakaspalvelu ja kirjaudu jäsenpalveluun. Käyttäjätunnus on jäsennumerosi: voit tarkistaa sen tämän lehden osoitekentästä! Salasana on ensimmäisellä kerralla kirjautuessasi postinumerosi. Kirjaa sähköpostiosoitteesi järjestelmään. Jos tulee ongelmia, lähetä jäsentietosi osoitteeseen toimisto@sll.fi. Sähköpostiosoitteensa syyskuun loppuun mennessä ilmoittaneiden kesken arvotaan suosittuja norppasiirtokuvia. Ilmoita sähköpostiosoitteesi: //sll.fi/asiakaspalvelu//

Suojele luontoa somessa Voit seurata Luonnonsuojeluliiton sekä paikallisyhdistystemme toimintaa ja tulevia tapahtumia useissa sosiaalisen median kanavissa. Facebookista löydät vinkkejä ja luontofiiliksiä joka päivään, Twitterissä tiedotamme tiukempaa ympäristöasiaa. Oletko kiinnostunut suojelemaan oman kotiseutusi luontoa? Paikallisaktiiviemme FB-ryhmässä keskustellaan, ideoidaan ja vaihdetaan kuulumisia muiden luonnonsuojelusta kiinnostuneiden kanssa. Tervetuloa kaikki aktiivit eri puolilta maata! Kaikki sosiaalisen median kanavamme sekä FB-ryhmät osoitteesta: //sll.fi/some//

Luonnonsuojelija #3/2014

•Hudit &osumat

”

”Fennovoiman ydinvoimahankkeen alkuperäinen tarkoitus oli lisätä Suomen energiaomavaraisuutta. Nyt omavaraisuutta ollaan lisäämässä hankkimalla venäläinen ydinreaktori, jonka polttoainetta saa ainoastaan Venäjältä.” Näyttelijä Vesa Vierikko, puhutaanydinvoimasta.fi -kampanja 8/2014

”

”Nikkeli ei ole akuutti myrkky.” Varsinais-Suomen ELY-keskus Harjavallan nikkelivuodosta, iltasanomat.fi 9.7.2014

”

”Ei juurikaan kertyvä, pikemmin akuutisti tappava.” Nikkelistä Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jaakko Mannio, suomenluonto.fi 15.7.2014

”

”Tämä on illuusioiden maailma, mitä Tukes harjoittaa. Talvivaaran, Harjavallan, Torniojoen valumat ja Äkäslompolon tapaukset kertovat todellista kieltä siitä, kun asioita ei ole tehty järkevästi ja rauhallisesti vaan lupapäätökset on tehty hätiköiden.” tutkijatohtori Tero Mustonen, yle.fi 18.8.2014

”

”Todennäköisesti norppa ulostaa tarpeensa vesistöön. En ole rannoilla nähnyt norpalle rakennettuja 'käymälöitä'. Muu palvelu niille on kyllä järjestetty.” Jaakko Kupiainen, Puruvesi, 31.7.2014

”

” Olemme sitoutuneet siihen, että [...] päästöt vähenevät suolla verrattuna tilanteeseen ennen turvetuotantoa” Vapon toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny, mtv3.fi 18.7.2014

Vihreä taivas – Hei sori oon vähän myöhässä, potkuri jäi jumiin. – Ai tuohon rantaan? Joo, me valmistellaan tätä meidän uutta kampanjaa. – Kas, kerrohan lisää. Kotimaan muikkuja vai? – No ei. Katsos, täällä nämä alkuperäisasukkaat ovat ryhtyneet kapinaan. Ja kaikkea suomalaistahan täytyy suojella, nyt kun on tää valio ja kaikkea. – Joo, elämme vaikeita aikoja, ystävä hyvä. – Niin, me siis ajateltiin käyttää näitä meidän yhteistyökumppaneita vähän uudenlaisilla elämysreissuilla, koska täytyy hankkia uusia markkinoita. – Golf onkin jo niin väsynyttä. Mitäs teillä on mielessä? – No oman norpan pyytäminen! Järvi on iso ja norppia niin vähän. On riittävästi vaikeuskerrointa! Tää oli meillä mielessä Putinille, se kun tykkää machojutuista, esiintyä eläinten kanssa ilman paitaa veden ää-

rellä ja sitä rataa, ja sen perässä olis tullu itänaapurin keskiluokka ja tietty Gerard Depardieu, Mickey Rourke ja Steven Seagal. Ajattele mitä kuvia olis saanu someen ja mitä mainosta Saimaalle! – Aiku kiva. Tää kuulostaa kyllä hyvältä. – No joo mutta Ukrainan kriisin takia pitää miettiä uus kärki. Tässä suositaan nyt todellakin suomalaista, muualta ei rinkulaturkkeja löydy. Jos tulee huono lumitalvi, ylimääräisestä maidosta voidaan tehdä tekopesiä. Sieltä niitä kuutteja voi sitten nuijia! Savonlinnan pakastimet ovat jo täynnä, eli saaliit voitaisiin ihan hyvin täyttää ja viedä uusille yhteistyökumppaneille vaikka Kiinaan. – Onko tiedotustilaisuus jo valmis? – Me tehdään Q&A huomiseksi, jauhatte sitten vaan niitä. Nyt ollaan aidolla asialla. Nimim. Maj Avanne

Sarjakuva: Aino Sutinen

sll.fi/luontokauppa Erik Bruunin Norppajuliste

22€ (sis. alv. 24 %)

Erik Bruunin rakastettu norppajuliste on suomalaisille tuttu vuosikymmenten takaa. Koko 40 x 100 cm

Norps Rescue -penaali vetoketjulla

25 €

(sis. alv. 24 %)

Norpparetkihuivi

18,50 € (sis. alv. 24 %)

Liity jäseneksi n

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 32 €/vuosi. Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden ja uutiskirjeet.

Yhteystietoni Etunimi

Sukunimi

Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin

Sähköposti

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta n ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa: //sll.fi/liity//

Kuva: Anna Mattsson