Luonnonsuojelija 3/2020 by Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 3/2020 hinta 5 euroa sis. alv

Suot ovat Suomen suurin vesienpuhdistamo

Haastattelussa soidensuojelun legenda Ruuhijärvi

Esittelyssä 15 upeaa suoretkikohdetta

ELÄKÖÖN SUOLUONTO! Arvottomista kitumaista kansallisylpeydeksi

Luonnonsuojelija 3/2020

Ville Lehvonen

• Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Runosuo kukkii vielä Suomen luonnon päivän kunniaksi järjestetty luontorunokilpailu on ollut menestys. Saapui noin 3000 runoa, joista runoilija Jenni Haukio valitsee ja lukee voittajan Suomen luonnon päivänä lauantaina 29.8. Radio Suomessa. Tällainen pino runoja kertoo suhteestamme luontoon. Kalevalan, Aleksis Kiven, Eino Leinon, Eeva Kilven luoma jatkumo yltää tähän päivään, nyt uusin sanoin. Luonnossa aikanaan samoilleiden suomalaisuusaatteet, riemut, elämän tuskat ja luonnonsuojelun aatteet ovat saaneet jatkoksi tieteellisen maailmankuvan sävyjä ja urbaaneja sanoja. Runoja lukiessaan voi miettiä, onko koronakeväällä ollut vaikutusta runoiluun, mutta sitäkin, onko luonnon ja ihmisen välillä pleksi vai edelleen vehreä silta. Suomalaisten kirjoittamat luontorunot kertovat myös alkuperäisestä luonnosta ja lajeista. Joutsenet olivat päässeet edelleen 180 runoon, mutta mustaras-

tas lauloi yhä useammin. Luontorunojenkin on muututtava. Ikimetsissä ja rannattomilla aapasoilla samoilu ei ole jokaisen ulottuvilla. Niitä on niin vähän. Jokaisen meidän suhde luontoon määrittelee, millaista jälkeä jätämme. Elävän luontosuhteen vastakohtana on etäinen. Silloin reagoidaan kärsimättömästi luonnon aiheuttamiin harmeihin reagoiminen. Me päätämme, luonnon on paras olla kiva ja totella, sillä muuten otamme kovemmat otteet käyttöön. Eläimille annetaan luonnearviointeja ja pikatuomioita, vaikka ne toteuttaisivatkin vain lajityypillisiä piirteitään. Puhutaan haittaeläimistä, vaikka laista ilmaus jo poistettiin. Esimerkiksi Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala twiittasi loppukesällä: ”Merikihut pitäisi ampua kaikki. Suomessakin tuo roistolintu on suojeltu.” Hän väitti käyneensä pariskunnan kanssa taistelun, josta oli leikki kaukana.

Suhtaumisemme luontoon ilmenee Suomen passissa. Leimojen keräämiseen tarkoitetut sisäsivut ovat kaikki luontomaisemia. Sisäkannessa on näkyvästi laulujoutsenten pari ja ote Eino Leinon runosta Lapin kesä. Hauska mutta vaikeasti huomattava passin salaisuus on samalla sivulla: paljain silmin katsoen vain vaaleanvihreä juova osoittautuu suurennuslasilla katsottaessa Leinon Nocturnen alkusanoiksi, jotka toistuvat, kuin ruisrääkän narahdukset kesäyössä. Luontoruno on passissa turvallisuustekijänä. Sitä se saattaa olla muutenkin. Tässä numerossa liikumme soiden suojelun suurmiehen Rauno Ruuhijärven seurassa ja soiden merkitystä ymmärtäen. Luontorunokisaan osallistuneen nimimerkki Pyörtänöpöllön sanoin: ”Siellä missä suopursujen tuoksu syleilee kuin sydänystävä.” Halutessasi voit osoittaa tukesi suoluonnolle allekirjoittamalla Luonnonsuojeluliiton juuri käynnistämän Irti turpeesta -kansalaisaloitteen.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 3/2020, elokuu 46. vuosikerta, ISSN 0788-8708

Liity jäseneksi: sll.fi/liity Lue lehteä verkossa: sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimituspäällikkö, taitto: Liisa Hulkko Toimittajat: Oona Lohilahti, Jukka-Pekka Ronkainen Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Kirjoittajat 3/2020: Jenni Hamara, Kaarina Tiainen, Felix Siivonen, Ismo Tuormaa, Elina Venesmäki Kannen kuva: Sasa Villa Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Ympäristö: Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille. Tilaushinta 2020: ilmainen jäsenille ja kuukausilahjoittajille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa 2020 (aineistopäivä suluissa): 2.3. (11.2.), 18.5. (28.4.), 24.8. (4.8.) ja 23.11. (3.11.) Ilmoitushinnat 2020: 1/1 sivu 2 500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Rahankeräyslupa RA/2016/780, sll.fi/rahankerayslupa Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton jäsen

Luonnonsuojelija 3/2020

”

Eeva Mäkinen

Nosta lippu salkoon suomalaisen luonnon kunniaksi Suomen luonnon päivänä 29.8.

Vietä Suomen luonnon päivää

• Sisällys 5 Rysä korvaa verkon Juha Taskinen todistaa, että norppaturvallisia kalastustapoja riittää.

6 Viisi vinkkiä muovin kierrättämiseen Laita keräysastiaan vain muovipakkaukia, ei muovitavaroita

7 Tulevalla lohijoella

Pörriäisten majapaikka

Turpeenkaivuu ja vesistöt

Harri Hölttä

Jenni Hamara

Päivi Lundvall uskoo, että lohi nousee vielä taas Kemijokeen.

9 Pelastetaan suot! Maija Suomela koordinoi uutta Irti turpeesta -kansalaisaloitetta.

10 Malttia puunpolttoon Fossiilisia polttoaineita ei pidä korvata puunpoltolla. 12 Suot hoitavat vesiämme Ennen kuin vesi lainehtii mökkirantaan, on se suodattunut suon läpi.

18 Soidensuojelun kolme suurta Pohjois-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Suomi ovat soisimpia.

22 Soidensuojelun elävä legenda

Ismo Tuormaa

Rauno Ruuhijärven elämäntarina kietoutuu soidensuojelun ympärille. 26 Vastaa suon kutsuun Suojelulegenda Ruuhijärvi

Esittelyssä 15 suoretkikohdetta eri puolilta Suomea. 32

Hanko on hyönteisten paratiisi Hangon hiekkarannat ovat hyönteisten tärkeä elinympäristö.

Luonnonsuojelija 3/2020

• Vink vink

Juho Holmi (CC BY-ND 2.0)

Koonnut Liisa Hulkko

Mustatorvisieni hämää etsijäänsä Mustatorvisieni on halutuimpia ruokasieniä. Se on kuitenkin myös vaikea löydettävä sille, jolla ei ole ennestään varmaa keruupaikkaa. Siksi Suomen Luonto 6/2020 -lehti kertoo mustatorvisienen kasvupaikkavaatimuksista ja antaa viisi konkreettista vinkkiä sienen etsijälle. Mustatorvisieni on vain yksi monista sienijuuria muodostavista sienilajeista. Sama lehden numero paneutuu myös tuohon sienten ja kasvien yhteispeliin, joka on välttämätöntä jopa 85–90 prosentille maailman kasveista.

Puolusta soita nimelläsi

Haluatko puolustaa vesiä?

Irti turpeesta -kansalaisaloite on juuri startannut! Lakialoite turpeen kaivuun ja energiakäytön lopettamiseksi vuoteen 2025 mennessä on allekirjoitettavissa osoitteessa kansalaisaloite.fi. Kannusta muita allekirjoittamaan, herätä keskustelua ja jaa tietoa! Tutustu: //irtiturpeesta.fi//

Ryhdy vesistölähettilääksi tai ehdota vesitoimintaa esimerkiksi mökkinaapureille tai kalaporukassa. Vesistölähettiläänä saat vesioppia ja voit vetää lähivesiteemaisia opintopiirejä. Saat käyttöösi Vesistöoppaan sekä vesistölähettilään tehtävävihkon. //sll.fi/vesistolahettilas//

Arpomalla apua luonnolle

Luonnonsuojeluliiton luontoarpajaiset alkavat 16.9. Niillä kerätään varoja uhanalaisten eläinten elinympäristöjen suojeluun. Voit voittaa jonkun yli 70 000 ympäristöystävällisestä voitosta. Arvat kolahtavat postilaatikoihin syksyn aikana. Voit myös raaputtaa sähköisen arvan osoitteessa //www.onlinearpa.net// Lisätietoja: //sll.fi/luontoarpajaiset//

Tilaa jäsenhintaan ja lue myös diginä: //suomenluonto.fi/tilaalehti//

• Yhteistyössä

Lahjoita suoluonnolle

Teksti Pirjo Itkonen

Korkeasaaren tuella autetaan uhanalaisia lajeja

Auta meitä suojelemaan elinympäristöjä uhanalaisille lajeille. Lahjoita soille, metsille, ja vesille haluamasi summa Mobile Paylla: 97967 RA/2016/780

Mari Lehmonen / Korkeasaari

Juho Holmi (CC BY-ND 2.0)

Suomen luonnonsuojeluliitto on toiminut Madagaskarilla vuodesta 2011 lähtien. Vuonna 2015 käynnistettiin Torotorofotsyn kosteikkoalueen pelastamishanke. Alueella elää äärimmäisen uhanalainen kultamantella-sammakko. Korkeasaaren Ystävät ry tukee työtä lajin elinalueen suojelussa. Kosteikko on nyt suojeltu, ja kultamantella on saanut uuden mahdollisuuden. Vuonna 2017 Korkeasaareen saatiin kultamantella uutena lajina Riikan eläintarhasta. Tämän pikkuruisen sammakon löytää Korkeasaaren trooppisesta Africasia-talosta, joka on nyt avattu parin kuukauden tauon jälkeen. Lisäksi Korkeasaari avasi talvella 2020 menehtyneen saimaannorppa Topiaksen nimissä keräyksen, jonka tuotot ohjataan Luonnonsuojeluliiton saimaannorpan suojelutyöhön.

Luonnonsuojelija 3/2020

Rysä korvaa verkon Norpalle turvallisia kalastustapoja riittää, Juha Taskinen todistaa. Teksti Kaarina Tiainen, kuva Hanne Kosonen

Dokumentaristina tunnettu Juha ”Norppa” Taskinen on nykyään kaupallinen kalastaja. Hänen missionaan on todistaa, että Saimaalla voi kalastaa tappamatta verkoilla norppia ja uhanalaisia kaloja. Taskisen kaupallinen kalastus alkoi katiskoista vuonna 2017. Hän oli mukana tekemässä tunnetuksi norpalle turvallista Saimaa-katiskaa. Nyt katiskat ovat vaihtuneet norppaturvallisiin rysiin. Niissä on norpan kalapesään menon ja siten kuoleman estävät teräskalterit sekä pakoaukot potkuissa. Rysät on suunnitellut Markku Kettunen ja valmistanut Reijo Tervo. Seuraavat rysät Taskinen aikoo rakentaa itse. ”On hienoa laittaa norppavesille rysä tietäen, etteivät norpat siihen kuole, vaikka ne käyvät pyydyksen eteisessä syömässä pikkukaloja. Uhanalaiset ja alamittaiset kalat sekä suuret kutukalat saa vapautettua elävinä rysästä”, hän sanoo. Osakaskunnat suhtautuvat tyrmäävästi rysäkalastukseen: ”Olen hakenut lupia viidestä eri osakaskunnasta, vain yksi antoi luvan. Perusteluja lupien epäämiseen ei ole. Verkkolupia saisin kyllä. Verkkojen valta-asemasta ei ilmeisesti haluta luopua. Onneksi Metsähallitus myönsi rysälupia valtion vesille.” Taskiselle kalastuksen kannattavuus perustuu siihen, että hän myös jalostaa pyytämänsä kalat. Haukiniemessä syntyy kuhafilettä, purkkiahventa ja savulahnaa. Taskisen norppaturvallisen NoTu-kalan on jo lanseerannut Hotelli Punkaharju. ”Kuluttajat pitää herättää vaatimaan norppaturvallisesti pyydettyä Saimaan kalaa. Tavoitteeni on edistää NoTu-kalastusta jakamalla kaikki tietoni.”

Juha Taskisen kamera on vaihtunut kalastusvälineisiin.

• Peukut

Koonnut Liisa Hulkko

Ville Lehvonen

Tunnista lajeja kännykällä

Apua ahdistukseen

Susla pienentää jalanjäljet

iNaturalistin ilmainen Seek-kännykkäsovellus auttaa tunnistamaan lajeja. Sen saa ladattua Androidille ja iOS:lle. Sovellus on toiminut Suomessa muutaman vuoden ja kehittyy koko ajan, kun tekoäly saa lisää materiaalia. Havainnot edistävät myös tutkimusta.

Ilmastoahdistus ja tuska luonnon tuhoamisen edessä ovat tuttuja tunteita monelle luonnonsuojelijalle. Koneen säätiön rahoittama Luonto ja tunteet -sivusto tarjoaa työkalupakillisen ratkaisukeskeistä tietoa ja harjoituksia. //luontojatunteet.fi//

Haluatko olla eturintamassa pudottamassa hiilijalanjälkeäsi? Lähde mukaan susla.app -työkalun kokeilijaksi! D-mat oy opastaa alkuun syyskuun aikana Aalto-yliopiston Race for the Future -näyttelyssä ja Facebookin Susla Finland -ryhmässä. //d-mat.fi/mediassa//

Luonnonsuojelija 3/2020

RATKAISUJA MUOVIONGELMAAN

• Ekoelämää

vinkkiä muovin kierrättämiseen

Muovin kierrätys säästää raaka-aineita ja energiaa, kun muovin valmistamiseen ei tarvitse käyttää uutta öljyä. Mutta mitä kaikkea muovinkeräysastiaan voi laittaa? Muovin kierrättämisessä on helppo muistisääntö: vain pakkaukset kierrätetään. Muovitavarat eivät kuulu keräysastiaan. Niillekin on kuitenkin paikkansa.

Pari vuotta sitten herättiin muovituskaan. Valtamerten valtavat roskapyörteet, mikromuovin päätyminen luonnontilaisiinkin ympäristöihin ja vesieläinten ja lintujen tukehtuminen muoviin saivat paljon huomioita. EU tarttui muoviongelmaan ja teki vuonna 2018 muovistrategian. Ensimmäinen askel oli lisätä uusiokäyttöä. Strategiassa linjattiinkin, että kaikissa jäsenmaissa täytyy käyttää uudelleen käytettäviä ja kierrätettäviä muovipakkauksia vuoteen 2030 mennessä. Toinen askel oli vähentää roskaantumista puuttumalla kertakäyttökulttuuriin. Seuraavana vuonna voimaan tulleella direktiivillä rajoitettiin kymmenen kertakäyttöesineen käyttöä. Sen vuoksi muovipillit ovat miltei hävinneet, ja pienten muovipussien käyttöä on vähennetty. Seuraava askel otetaan vuoden 2021 alusta, kun muovivero astuu voimaan. Jäsenmaiden täytyy sen jälkeen maksaa jokaisesta kierrättämättä jäävästä kilosta muovipakkauksia. Suomelle hinta on 80 senttiä kilolta. Suomalaiset pitävät itseään loistavina kierrättäjinä, mutta meilläkin on parantamisen varaa. Muovinkierrätys aloitettiin vasta vuonna 2016, ja vuonna 2018 muovipakkausten kierrätysaste oli 32 prosenttia. Sen jälkeen muovinkin kierrätysaste on noussut selvästi, joten toivon mukaan suomalaiset pääsevät taas paukuttelemaan henkseleitään, kun seuraavat tilastot julkistetaan. Haluamme olla kierrättäjäkansa numero yksi. Kaikkein tärkeintä olisi vähentää turhaa muovin käyttöä. Muoville on paikkansa esimerkiksi elintarvikkeiden pakkaamisessa, mutta sitä käytetään edelleen liian huolettomasti.

Teksti Liisa Hulkko

Pakkaukset kuuluvat kierrätykseen

Suomessa kierrätetään ennen kaikkea pakkausmuoveja, sillä niitä kertyy jätteeksi eniten. Kaikki kuluttajakäyttöön tarkoitetut muovipakkaukset sekä muoviset kauppakassit ovat kierrätettäviä. Muovinkeräykseen sopivat siis margariinirasiat, jugurttipurkit, valmisruokapakkaukset, ketsuppipullot, shampoopullot, muovikääreet, lelujen pakkaukset ja pesuainepullot.

Muista yksi merkintä

Muovipakkauksissa on erilaisia merkintöjä kolmiomerkinnän sisällä, kuten 01 PET, 02 PE-HD tai 07 O. Niistä ei tarvitse välittää. Riittää, että muistaa numeron kolme. Ainoastaan numerolla 03 merkittyä polyvinyylikloridia eli PVC-muovia ei voi laittaa keräysastiaan. PVC-muovia ovat esimerkiksi kumisaappaat ja toimiston muovitaskut.

Kokeile rypistystestiä

Kahvi- ja sipsipussien kohdalla saattaa miettiä, onko se muovia vai metallia. Jos on epävarma materiaalista, kannattaa kokeilla rypistystestiä: jos pakkaus ei palaudu alkuperäiseen muotoonsa rypistämisen jälkeen, siinä on todennäköisesti eniten metallia, jolloin se lajitellaan metallikeräykseen. Jos pakkaus sisältää useampaa materiaalia, laitetaan se siihen kierrätysastiaan, mitä materiaalia on eniten. Esimerkiksi kartonkipakkaus, jossa on muovi-ikkuna, kuuluu kartonkeihin.

Puhtaus huomioon

Kierrätettävän muovipakkauksen tulee olla tarpeeksi puhdas. Kevyt huuhtelu kylmällä vedellä tai pyyhkäisy talouspaperilla on sopiva puhtaustaso. Pakkauksia ei tarvitse pestä pesuaineella. Tavoitteena on, ettei muovipakkauksesta tule suuria

hajuhaittoja tai homeitiöitä huoneilmaan. Muovipakkauksia ei kannata myöskään laittaa sisäkkäin kuten kartonkeja, koska jalostamolla muovin tunnistuslaite pystyy lukemaan vain uloimman pakkauksen.

Ei muovitavaroita keräysastiaan

Muovitavarat, kuten lelut ja muoviastiat, eivät kuulu muovinkeräysastiaan. Sinne eivät kuulu myöskään jätesäkit, muovikelmu, kertakäyttöaterimet tai pakasterasiat. Jos pakkauksessa on jäämiä vaarallisista aineista, kuten kemikaaleista, maaleista, öljystä tai lääkkeistä, unohda muovinkeräys. VINKKI: Harva tietää, että kovamuovin kuten ämpärit ja pulkat voi kuitenkin viedä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla HSY:n Sortti-asemille. Seuraava askel onkin saada pakkausmuovin lisäksi myös kovamuovi ja rakennusmuovi kiertämään.

Teksti Liisa Hulkko Kuva Päivi Lundvall, kasvokuva Vanessa Riki

• Lempipaikka Tulevalla lohijoella

Seison avojaloin joen hiekkapohjalla ja taimenenpoikaset uivat ympärilläni. Hiekkapohja elää virtausten mukana. Valo leikkii joen lehtomaisten rantojen kasvillisuudessa. Paikoitellen on koviakin koskia, välillä virta soljuu useiden metrien levyisenä. Tämä on Kemijoen upea sivujoki Siika-Juujoki. Täällä elää vanhoja jokihelmisimpukoita, jotka ovat luultavasti peräisin ajalta, jolloin lohi pääsi vielä nousemaan sivujokiin asti. Nyt lohen matkalla mereltä tänne on monta nousuesteen muodostavaa vesivoimapatoa. Lähellä on Seitakorvan voimalaitoksen pato, joka tuntuu nousevan taivaaseen asti. Kesäpaikkani, vanha maatila, on lähellä. Talosta on löytynyt kolme metriä pitkä käsin taottu lohiatrain ja käsinpunottuja suurisilmäisiä lohiverkkoja. Löysin talossa eläneen isännän päiväkirjoja, joissa kerrotaan hänen lapsuutensa kalastusretkistä Kemijoelle, jolloin vene oli täynnä siikaa ja harjusta. Myöhemmin päiväkirjassa ei enää kirjoiteta joesta, vaan altaasta. Kalasaaliskin oli muuttunut mateiksi. Tuntuu kauhean suurelta se muutos. Mahtavan lohijoen kuihtuminen vesivoiman ikeeseen on ollut paikallisille suuri trauma. Uskon, että minun elinaikanani lohi pääsee taas nousemaan Kemijokeen ja sen sivujokiin asti. Taistelemme kovasti, jotta Sierilää ei rakenneta ja kalatalousvelvoitteita päivitetään niin, että lohi pääsee taas nousemaan. Paikallisten henki on sellainen, että tämä joki näkee vielä muutoksen. Itse näen joen jo silmissäni lohijokena. Päivi Lundvall toiminnanjohtaja Suomen luonnonsuojeluliitto

”

Täällä elää vanhoja jokihelmisimpukoita, jotka ovat luultavasti peräisin ajalta, jolloin lohi pääsi vielä nousemaan jokeen.

Luonnonsuojelija 3/2020

• Norppajohdon top 3

Luonnonsuojeluliiton Jouni Nissinen ja Hanna Aho keskustelevat kestävästä elvytyksestä valtiovarainministeri Matti Vanhasen kanssa.

Ajankohtaisia poimintoja Luonnonsuojeluliiton toiminnasta

Matti Nieminen

Puheenjohtaja Harri Hölttä ja toiminnanjohtaja Päivi Lundvall

Elvytetään kestävästi

Lähes 8 000 allekirjoitti Luonnonsuojeluliiton Luontovetoomuksen ja vaati stoppia esimerkiksi ympäristölle haitallisille tuille. Uutistekstit Elina Venesmäki

Koronan takia taloutta pyritään elvyttämään. Luonnonsuojeluliiton Luontovetoomuksen 7847 allekirjoittaja tahtovat, että elvytyksen pitää olla kestävää. Luontovetoomus luovutettiin valtiovarainministeri Matti Vanhaselle (kesk.) maanantaina 10. elokuuta. Valtiovarainministeriö julkisti budjettiesityksensä juuri tapaamisen jälkeen. ”Marinin hallituksen on puututtava ympäristölle haitallisiin tukiin, kuten turpeen 200 miljoonan verotukeen. Ratkaistavana on myös päästökauppakompensaation kohtalo. Kestävän elvytyksen kriteereitä pitää käyttää koko budjettiin”, vaatii Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä. Syksyn budjettiriihessä hallitukselta tarvitaan Höltän mukaan johdonmukaisia toimia luonnon, ilmas-

ton ja vesistöjen suojelemiseksi: ”Rahoituskohteet eivät saa aiheuttaa haittaa ympäristölle, kuten kävi tämän vuoden neljännessä lisätalousarviossa.” Hallituksen tekemät lisäpanostukset luonnonsuojeluun ovat tärkeitä, ja niitä tulee jatkaa. Keväällä hallitus satsasi myös päästövähennyksiin lämmityksessä sekä kestävään liikkumiseen. ”Elvyttävä talouspolitiikka ja EU:n tukipaketit ovat mahdollisuus ennennäkemättömiin ilmastoinvestointeihin. Fossiilisista polttoaineista ja turpeesta luopumiseen on nyt mahdollisuus, johon kannattaa tarttua“, Hölttä sanoo. Luontovetoomuksessa vaaditaan myös ympäristöehtoja suuryrityksien tukiin, kuten on tehty Ranskassa.

Saimaalla paljon vaarallisia katiskoja

Saadaanko lohi palaamaan Kemijokeen?

Saimaalta on löydetty kalastuksenvalvonnassa paljon norpalle vaarallisia, kiellettyjä katiskoja. Nämä katiskat ovat löysänieluisia, eli niissä nielu pääsee avautumaan yli 15 senttimetriä. Norppa mahtuu tunkeutumaan katiskaan kalojen perässä. Tällaisilla katiskoilla on kiellettyä kalastaa saimaannorpan keskeisillä elinalueilla ympäri vuoden. Luonnonsuojeluliitto pyytää kalastajia varmistamaan, ettei katiskan nielu ole edes levitettynä yli 15senttinen. Katiskan nielun voi vahvistaa esimerkiksi nielurajoittimella, joita liitto jakaa. Liitto vetoaa myös katiskanmyyjiin. Asiakkaille pitää kertoa, että löysänieluiset katiskat ovat kiellettyjä norppavesillä. Myyjän pitäisi siis myydä norppaturvallisia katiskoja tai opastaa ostajia muuttamaan löysänieluinen katiska norppaturvalliseksi. Tarkempia ohjeita: sll.fi/saimaannorppa

1950-luvulle asti lohet toivat vaurautta Kemijoen varrelle. Vesivoima katkaisi vaelluskalojen reitin. Lapin ely-keskus vaatii muutoksia kaikkien Kemijoen pääuoman voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin. Ely ehdottaa luonnonmukaisten kalateiden rakentamista sekä muutoksia istutusvelvoitteisiin. Nykyiset kalatalousvelvoitteet ovat 40 vuotta vanhat. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kokoaa lausuntoja asianosaisilta. ”Olennaista on se, että nykyiset kalatalousvelvoitteet eivät vastaa sitä haittaa, joka voimaloista on aiheutunut kalastajille ja kalakannoille”, sanoo Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall. Yhtiöt vastustavat velvoitteiden muuttamista. Lisäksi valtio-omisteinen Kemijoki Oy suunnittelee uuden Sierilän voimalaitoksen rakentamista Kemijoen viimeiselle luonnontilaiselle koskiosuudelle.

Vaikuta ja osallistu omalla tavallasi Vaikuttamalla monella tasolla luodaan yhdessä pohjaa päätöksille, joilla turvataan luonnon monimuotoisuutta ja hillitään ilmaston kuumenemista.

Levitä tietoa omin sanoin

Kun tapaamme ihmisiä kasvotusten tai somessa, voimme omin sanoin kertomalla saada ihmiset huomaamaan luonnon tilan. Voimme lisätä tietoisuutta ja kertoa, miten jokainen voi vaikuttaa. Kannusta naapuria suosimaan metsien jatkuvaa kasvatusta. Levitä tietoa Irti turpeesta -aloitteesta. Ryhdy vesistölähettilääksi ja perusta opintopiiri. Ja kerrothan Luonnonsuojeluliiton jäsenyydestä!

Tutustu suojelutyöhön

Suomalainen luontosuhde on sotien jälkeisen kehityksen myötä muuttunut luontoa äärimmäisesti hyödyntäväksi. Tästä kertovat laajat avohakkuut, rakennetut vesistöt, umpeenkasvavat niityt, sellutehtaat ja kaivokset. Luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset järjestävät retkiä hyödyntämisen uhkaamille luontokohteille. Mene mukaan ja opi, miten luontokohteita voidaan suojella ja näytä tukesi.

Jaa tietoa kampanjoista

Suomen luonnonsuojeluliitto tekee vaikuttamistyötä luonnon- ja ympäristösuojelun kehittämiseksi. Liitto tukee myös paikallisia yhdistyksiä ja piirejä valitusten laatimisessa. Vaikutamme kansalaisiin ja päättäjiin. Luovutimme juuri valtiovarainministerille Luontovetoomuksen. Avohakkuut historiaan -kampanja on eduskunnassa, ja uusi Irti turpeesta -aloite on juuri startannut. Osallistu kampanjaan allekirjoittamalla ja jakamalla sosiaalisessa mediassa tunnisteella #irtiturpeesta. Päivi Lundvall, toiminnanjohtaja Twitter: @paivilundvall1

Luonnonsuojelija 3/2020

Toimitus Elina Venesmäki Kuva Liisa Hulkko

• Suojelijan matkassa Pelastetaan suot!

”

Irti turpeesta -kampanjan tavoitteena on lopettaa turpeen kaivaminen ja sen polttaminen energiaksi. Ja nopeasti! Näin autamme vesistöjä, joihin valuu turpeen kaivamisesta erityisesti orgaanista ainesta. Puolustamme suolla eläviä lajeja ja vähennämme ilmastopäästöjä. Noin 12 prosenttia Suomen kasvihuonepäästöistä tulee turpeen poltosta. Suot ovat kauniita, mystisiä ja hyvin suomalaisia paloja luontoa. Niissä on erityislaatuinen tunnelma. Oma sukunimenikin liittyy soihin, niin kuin koko tämän maan nimi. Pienenä pidin soita vähän pelottavina, niin kuin varmaan useimmat. Nyt aikuistuttuani olen oppinut arvostamaan niiden elämää ja rauhallista tunnelmaa. Suot nähdään usein vain turpeen lähteenä. Sitä kaivetaan energiaksi tai kasvuturpeeksi. Suon arvon voisi nähdä monella muullakin tavalla. Suoluonto on mittaamattoman arvokas vesien puhdistajana, Suomen suurimpana hiilivarastona ja monimuotoisuuden aittana.

”

Tarvitsemme mukaan kaikki, jotka arvostavat suoluontoa.

• Seuraa somessa Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Vaikka ajattelisi puhtaasti taloudellisesti, soilla olisi muitakin mahdollisuuksia. Lakat ja karpalot ovat ehkä tuttuja, mutta myös esimerkiksi suopursu ja kihokki olisivat arvokkaita kerättäviä. Lääke- ja kosmetiikkateollisuus käyttävät niitä, ja ainakin vielä kysyntä on paljon suurempaa kuin tarjonta. Keräämme nimiä kansalaisaloitteeseen, joka vaatii, että turpeen energiakäyttö lopetetaan vuoteen 2025 mennessä. Nimien keruu alkoi 20.8. ja 50 000 nimeä pitää saada kasaan puolen vuoden kuluessa, jotta aloite saadaan eduskunnan käsittelyyn ensi vuonna. Oma tehtäväni on koordinoida kampanjaa ja saada ihmiset liikkeelle, sillä tätä työtä ei voi tehdä yksin. Tarvitsemme mukaan kaikki, jotka arvostavat suoluontoa. Allekirjoita siis aloite ja pyydä ystäviäsi ja sukulaisiasikin allekirjoittamaan! Lisää toimintavinkkejä on osoitteessa irtiturpeesta.fi.” Maija Suomela Kampanjakoordinaattori

Koonnut Liisa Hulkko

Twitter: @luonnonsuojelu

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

Facebook.com

omaa kaavat keet uh k n a ikkeitä h s Kaivo kaivosli e m im t in. Kii ammek ä. n o r p pa kityöst aivosla k e m im ja kerro

Twitter allitusta Marinin h on ja an ilmasto satsaama . verotuen n turpeen a a m a tt e p

Kiritimme

LinkedIn: linkedin.com/luonnonsuojeluliitto

Malttia puunpolttoon Kun Juha Sipilän hallitus teki biotaloudesta kärkihankkeen, ympäristöjärjestöt varoittivat metsien kasvavien hakkuiden vaikutuksesta luontoon ja hiilinieluihin. Sanna Marinin hallituksen on nyt varmistettava, ettei fossiilisia polttoaineita korvata puunpoltolla. Teksti Oona Lohilahti, kuvitus Jussi Kaakinen, graafi Liisa Hulkko

Suomen metsät ovat olleet viime vuodet valtavan paineen alla. Metsähakkuut ovat kasvaneet ennätyslukemiin, ja hiilinielut ovat romahtaneet. Samalla metsien hiilinielujen rooli Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden täyttämisessä on korostunut. Koska Suomen uhanalaisista lajeista joka kolmas elää metsissä, metsien käytön eri tavat ovat nousseet myös keskusteluun. Tehometsätalouden lisäksi metsiämme uhkaavat siirtyminen fossiilisista polttoaineista puun polttoon sekä monien materiaalien korvaaminen puupohjaisilla raaka-aineilla. Kivihiilikielto, väistämättä edessä oleva turpeen polton lopettaminen sekä luopuminen muistakin fossiilisista polttoaineista eivät saa johtaa siihen, että lämmityskattiloihin syötetään turpeen sijaan runkopuuta.

Ilman varta vasten tehtyjä toimenpiteitä näin kuitenkin käy. Tämän estäminen on Sanna Marinin hallituksen tärkeimpiä ympäristötehtäviä.

Puun poltto ei ole ekoteko Puun hyödyntäminen voi kuulostaa ympäristöystävälliseltä – kasvaahan uutta puuta koko ajan lisää. Puun polttaminen tarkoittaa kuitenkin lisää metsähakkuita, eivätkä hakkuut ole nykyisinkään kestävällä tasolla. Metsäluonto uhanalaistuu ja hiilinielut heikkenevät. Suomen ilmastopaneelin sekä Euroopan ympäristöakatemioiden mukaan metsäbiomassan energiakäyttö ei ole hiilineutraalia. Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho toteaa yksiselitteises-

Luonnonsuojelija 3/2020

ti, että lisääntynyt puun polttaminen energiaksi voi vauhdittaa ilmaston kuumenemista. ”Puun polttaminen vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia ja aiheuttaa metsiimme hiilivelan, jota maksetaan vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Samaan aikaan ilmasto kuumenee. ” Sitran tuoreen työpaperin mukaan turpeen polton korvaaminen täysimääräisesti puunpoltolla tarkoittaisi kuuden miljoonan kuutiometrin lisäystä puun käyttöön. Se on paljon. Se heikentäisi hiilinieluja ratkaisevasti hetkellä, jolloin nielua olisi kasvatettava. ”Silloin hypättäisiin ojasta allikkoon. Vaikutus hiilinieluihin on niin suuri, että se on vain jonkin verran pienempi kuin turpeen polton haitallinen ilmastovaikutus”, Aho sanoo.

tukset Marinin hallitukselle ovat kovat. Hallitus linjaakin hallitusohjelmassa viisaasti: ”On pidettävä huolta siitä, ettei ainespuuta ohjaudu polttoon.” Mutta linjaus ilman keinoja toimeenpanoon on tyhjä lupaus. Onneksi on olemassa ratkaisuja. Koronakriisin jälkeisessä talouden elvytyksessä hallituksella on mahdollisuus sekä luoda työpaikkoja että torjua ilmastokriisiä luomalla edellytyksiä luopua turpeenpoltosta. Polttoon perustumattomien uusiutuvien energiamuotojen edistäminen on yksi keino. Sitä voidaan edistää investointituella tai kilpailutuksella. Kivihiilestä luopujille on jo vastaava 30 miljoonan euron vuosittainen tuki. Jotta turpeesta ei siirrytä polttamaan puuta, puunpoltolle tarvitaan vero. Tätä ehdotti myös ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen Ylen haastattelussa heinäkuussa. Ollikaisen mukaan biomassan, eli esimerkiksi puun, kysyntä voi kasvaa räjähdysmäisesti, jos ohjauskeinoja ei ole. Ilman ohjauskeinoja hiilinielut romah-

Korvaamalla turpeen puulla menemme ojasta allikkoon.

Toimenpiteitä tarvitaan Sipilän hallituksen ympäristölle ja ilmastolle vahingollisen biotalouskärkihankkeen jälkeen odo-

tavat, metsäluonnon uhanalaisuuskehitys jyrkkenee ja virkistysalueetkin ovat enenevässä määrin kasvavan hakkuupaineen alla. Sitran työpaperissa arvioidaan, että turpeen polton lopettaminen pelkästään siirtymällä kestävään biomassaan ei onnistu, sillä kestäviä biomassajakeita ei ole tarjolla riittävästi. Lisäpainetta metsiin syntyy myös kivihiilestä luopumisesta, öljyn käytön vähentämisestä liikenteessä ja muista uusista metsähankkeista. Ilman lisäohjausta kattilaan voisi joutua enemmän runkopuuta, kantoja, lahopuuta ja tuontipuuta. Vaikka Suomessa on paljon hehkutettu hakkuutähteiden polttamista, tässä ollaan vahvasti harmaalla vyöhykkeellä. Hakkuutähteiden kerääminen metsistä sekä heikentää monimuotoisuutta että hiilivarastoa. ”Nyt pitää varmistaa, että ilmastolle haitalliset jakeet, kuten runkopuu, kannot ja lahopuu, eivät päädy polttoon. Paras keino tähän on verottaa niitä jakeita. Metsähake ei tarvitse enää tukea, eli tukien epääminen haitallisilta jakeilta ei toimi ohjauskeinona. Siksi niitä pitää alkaa verottaa”, Aho sanoo.

Uusiutuvan energian direktiivi

Turpeenpolton korvaaminen biomassalla – vaikutukset päästöihin ja nieluihin Suomen päästöt 52,8 Mt vuonna 2019

Kokonaispäästöistä turpeen osuus on 6,6 Mt ja lisäksi maaperä-päästöt 1,8 Mt vuonna 2018. Sen verran turpeenpolton lopettaminen siis pienentäisi Suomen päästöjä.

Jos turve korvataan puulla, mennään ojasta allikkoon. Nettopäästöt laskevat hyvin vähän, koska myös nielut pienenevät.

Nettopäästöt eli päästöt ja nielut yhdessä 35,4 Mt vuonna 2019

Nettopäästöt jos turve korvataan puulla 28–33 Mt

Jos turvetta korvattaisiin puunpoltolla, nielut pienenisivät 1–6 Mt.

Suomen nielut 17,4 Mt vuonna 2019

Graafi: Liisa Hulkko, lähteet: Sitra, Tilastokeskus

Uusiutuvan energian direktiivin päivityksestä neuvoteltiin EU:ssa vuoteen 2018 asti. Direktiivin tavoitteena on varmistaa, että EU:n energiankäytöstä vähintään 32 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2030 mennessä. Valitettavasti tämä tavoite ei kuitenkaan riitä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Ympäristöjärjestöjen, ja monien muiden tahojen mukaan tarvitaan vähintään 50 prosenttia uusiutuvaa energiaa vuoteen 2030 mennessä. Direktiivissä otetaan kantaa myös metsäbiomassaan ja biopolttoaineisiin sekä niiden kestävyyskriteereihin. Yli 800 ympäristötutkijaa vetosi Euroopan parlamenttiin, jotta se parantaisi komission ehdotusta niin, että vain hakkuutähteisiin ja -jätteisiin perustuva metsäenergia laskettaisiin hiilineutraaliksi. Tutkijoiden vetoomus ei tuottanut tulosta. Ympäristöjärjestöt kutsuivat kestävyyskriteerejä viherpesuksi, joka johtaisi metsien tuhoon ympäri maailmaa. Suomi on toimeenpannut EU:n uusiutuvan energian direktiivin biomassan kestävyyskriteerit lailla biopolttoaineista ja bionesteistä. Lain valmistelua varten perustettiin työryhmä, jonka raportissa todetaan, että tavoitteista huolimatta esityksen positiiviset vaikutukset ympäristön tilaan ovat rajalliset. Työryhmä ei kuitenkaan esittänyt kansallisia lisäkriteerejä. Työryhmässä ei ollut lainkaan tutkijoiden tai ympäristöjärjestöjen edustajia.

Suo hoitaa vesiämme Suomessa vettä sataa enemmän kuin haihtuu. Siitä alkaa veden pitkä matka maan kamaralla. Ennen kuin vesi saapuu järveen ja mökkirannalle, se suodattuu suon kautta. Jos suo on jäljellä. Tekstit ja kuvitukset Felix Siivonen, suokuva Jorma Luhta

Sallan aapasuolla on märkiä rimpiä ja kuivempia jänteitä, joilla voi liikkua.

Luonnonsuojelija 3/2020

”

Luonnontilaisissa olosuhteissa lähes kaikki vesi liikkuu soiden kautta jossain vaiheessa kiertoaan.

un saappaat uppoavat suohon, on helppo ajatella, että tässä nyt on suo ja tuolla kauempana ei ole. Avonainen tai puustoinen, hyllyvä tai kuiva: suon kyllä tunnistaa suoksi. Samaan aikaan soita luokitellaan ja määritellään esimerkiksi kasvillisuuden, ravinteisuuden, pinnanmuodon, syntytavan ja turvekerroksen ominaisuuksien perusteella. Hahmottamista ei helpota se, että luonnossa suot ovat erilaisia sekoituksia ja vaiheittaisesti muuttuvia. Silti jopa soidensuojelussa käytetyt määritelmät ja mittarit tarkastelevat usein vain jollain perusteella rajattua suoaluetta ja sen ominaisuuksia. Tiedeyhteisössä soiden luokittelujärjestelmistä ja -periaatteista käydään jatkuvaa vääntöä. Miksi soita on? Mikä niiden rooli on? Vasta laajempi perspektiivi paljastaa monimutkaisemman kokonaisuuden: valuma-alueen ja suon osana sitä. ”Suot esiintyvät meillä Suomessa lähes aina altaissa, jotka syntyvät maamme muotojen johtaessa vettä tiettyihin maaston kohtiin”, tiivistää Itä-Suomen yliopiston tutkija Teemu Tahvanainen. Tiettyä suota ei olisi ilman tiettyä valuma-aluetta, tiettyjä vedenjakajia, maanselkiä, vaaroja. Suomessa sataa edelleen enemmän kuin haihtuu, mutta tasapainoa tulisi ajatella koko valuma-alueella. Ja siinä suolla on oma, tärkeä paikkansa hoitamassa vesiämme. ”Yksinkertaistaen voisi sanoa, että luonnontilaisissa olosuhteissa lähes kaikki vesi liikkuu soiden kautta jossain vaiheessa kiertoaan”, Tahvanainen sanoo.

jastuu erityisesti, jos yhteys katkeaa. Vaikka suo tai sen osa itsessään olisi ojittamaton, ympäröivät ojitukset voivat katkaista yhteyden valuma-alueen ja suon välillä. Se on kuin kauppasaarto. ”Erityisesti Etelä-Suomessa on tällä hetkellä hyvin yleistä, että suojeltujakin suoalueita ympäröivät ojitukset aivan suojelualueen rajoja myöten. Tällä on suoluontoa merkittävästi heikentäviä vaikutuksia”, Tahvanainen sanoo. ”Kaikki ojat vievät pois vettä, joka kuuluu suolle.” Ympäröivillä ojituksilla on myös laajempi seuraus soidensuojelussa: ne muuttavat suon tilaa vähitellen ja lähes huomaamatta jopa vuosikymmenten ajan. Tämä puolestaan johtaa paineisiin muuttaa suon määritelmää niin sanotulla luonnontilaisuusasteikolla. Asteikolla tarkastellaan turpeenkaivuuseen sopivia ja sopimattomia soita. Tahvanaisen mukaan tarkastelutapa on erittäin ongelmallinen. ”Siinä katsotaan yhtenäistä suoaluetta, minkä rajaaminen on usein hyvin epämääräistä. Jos jollain ympäröivällä alueella on ojituksia, se heikentää myös ojittamattomia osia, mikä käytännössä ohjaa silloin myös ojittamattomia soita turpeenottoon.” Luonnontilaisuusasteikossa heikentyvä suo alkaakin näyttää houkuttelevalta turvetuottajille. Tahvanainen näkee tässä jättimäisen riskin. ”Jos ympäriltä ojitetut suot laskevat luonnontila-asteikolla ja ohjautuvat turvekäyttöön tai rahkasammalten keruuseen, meille syntyy Suomeen automaatti ojittamattomien soiden yhä jatkuvalle tuholle.” Tahvanaisen mukaan erityisesti minerotrofiset suot kaipaavat häiriötöntä vesiyhteyttä valuma-alueen kanssa. Jos yhteys katkeaa, ne karuuntuvat, happamoituvat ja alkavat muuttua keidassuon kaltaisiksi. Saraturve väistyy, ja suo alkaa peittyä rahkaturpeella. ”Tämä on uhka erityisesti biodiversiteetille. Siinä kärsivät suon lajisto, linnut, vesihyönteiset, sudenkorennot. Toisaalta rahkasammaloituminen tarkoittaa hiilen sitoutumisen kasvua ja muuttuneella suolla voi olla muitakin uusia luontoarvoja. Uutena uhkana on suunnitelmat rahkasammalmassan laajamittaiseen keräämiseen, mikä toteutuessaan voisi tuhota soita moninkertaisesti turpeenkaivuuseen verrattuna”, Tahvanainen sanoo.

Ojitukset ovat suolle kuin kauppasaarto.

Vesi tulee suolle Pääpiirteittäin suot voi jaotella sen perusteella, miten ne saavat vetensä. Osa soista saa ravinteikkaan vetensä valumana ympäröiviltä alueilta tai pohjaveden purkautuessa suolle. Erityisesti monet aapasuot kaipaavat runsaslumisten pakkastalvien jälkeisiä sulamisvesiä keväisiin tulviinsa. Suolle tulevan veden määrä myös vaihtelee vuodenaikojen ja vuosien mukaan. Eteläiselle Suomelle tyypilliset karummat keidassuot ovat puolestaan lähes täysin riippuvaisia sadannasta. Suon ja valuma-alueen yhteyden elintärkeys pal-

Vesi suodattuu ja muuttuu suolla Soiden yksi tärkeimmistä rooleista koko vedenkierrossa on sitoa suossa virtaavasta vedestä ravinteita ja kiintoaineita. Tai yksinkertaisemmin sanottuna: suot suodattavat meille puhdasta vettä. Suo tuottaa myös itse orgaanista ainesta sitomalla hiiltä ilmakehästä ja vapauttamalla sitä vesistöön, mikä antaa vesistöllemme tyyppillisen ruskean värin. ”Suot toimivat vähän kuin luonnon munuaisina. Ne pidättävät ja suodattavat kiintoainesta ja ravinteita, jotka kulkeutuvat valuma-alueilta ja pohjavesistä veden mukana”, sanoo Oulun yliopiston vesitekniikan professori Björn Klöve. Suodattuminen on monimutkainen prosessi, jossa vesi liikkuu suossa paitsi pysty- myös sivuttaissuunnassa suon eri kerroksissa. Suo pidättää ja suodattaa sekä geokemiallisesti että biologisesti. Toisaalta suon pintakasvusto ottaa osansa veden mukana tulleista ravinteista ja sitoo myös yhteyttämällä hiiltä ilmasta. Osa ravinteista ja hiilestä varastoituu turpeeseen. Toisaalta pohjaveden liukoinen rauta hapettuu pohjaveden purkautuessa suolle ja saostuu sinne kiinteäksi. Vaikka perusperiaatteet ovat aina samat, jokainen Suomen suo on silti omalaatuinen. ”Joissain soissa ei ole juurikaan rautaa, joissain on valtavasti. Vaihtelu on suurta paitsi koostumuksessa myös siinä, miten suo on yhteydessä valuma-alueeseen sekä pohjaveteen. Jokaisella suolla on siis oma historiansa. Tämä vaikuttaa merkittävästi siihen, mikä on esimerkiksi ojituksen vaikutus ravinnehuuhtoumaan tietyn suon osalta”, Klöve kertoo. Ojituksella suon vedentasoa lasketaan pysyvästi. Suon pintakerros kuivuu ja kasvusto häviää – tai toisin sanoen poistetaan varsinaisen turpeenkaivuun tieltä. Suon vedenkierrolle ja vesitasapainolle tämä tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että haihdunta vähenee ja valunta kasvaa ensimmäisinä vuosina reilusti niin sanotun tyhjenemisvalunnan takia, missä suohon varastoitunut vesi purkautuu pois. Ja jos suo taas metsitetään, valunta vähitellen vähenee, koska puut haihduttavat.

Ojitus muutta veden liikkeen Ojituksella veden liike suolla muuttuu: pintavalunta voi ohjautua suoraan ojiin, ja osa sadannasta päätyy sinne suoraan. Suon pinnalle tuleva sadanta kyllästyy paljastuneeseen turvekerrokseen ja nostaa suon

Luonnonsuojelija 3/2020

Vedenkierto luonnontilaisella suolla Vesi voi sataa suoraan suolle joko vetenä tai lumena, joka keväällä sulaessaan antaa erityisesti aapasoiden pinnan huuhtoutumiselle tärkeän kevättulvan.

Suomessa vettä sataa enemmän kuin haihtuu. Siksi soita on paljon.

Sadanta valumaalueen korkeimmille kohdille.

Korkeimmilta valuma-alueilta voi tulla myös pintavaluntaa suolle.

Sadanta suon reuna-alueille valuu maan läpi suoaltaisiin ja tuo mukanaan ravinteita.

pohjaveden tasoa, joka noustessaan huuhtoo suolta ravinteita ojaverkostoon. Pohjavesi voi purkautua myös suoraan ojiin, jos ojat on kaivettu aina sora- ja hiekkamaahan asti. ”Normaalisti suo muodostaa eräänlaisen tulpan pohjaveden päälle, ja paineellisella pohjavedellä on omat tietyt reittinsä suon pinnalle lähteiksi. Jos ojituksella rikotaan tulppaa, paineellisen pohjaveden virtausreitit muuttuvat radikaalisti”, kertoo Hannu Marttila, Oulun yliopiston hydrologian apulaisprofessori. Suoveden purkautuminen ojaverkostoon tuo sinne ravinteikasta ja humuspitoista vettä. Vesi on tummaa, jos vesi nousee syvistä turvekerroksista, joissa se on muhinut pitkään. ”Sieltä lähtee liikkeelle enemmän sellaista orgaanista hiiltä, joka ei ole yhtä käyttökelpoista vesieliöstölle ja bakteereille”, Marttila sanoo. Ojituksella on erityisen suuri merkitys kiintoaineksen huuhtoumassa, sillä luonnontilaiselta suolta kiintoainesta ei juuri lähde, Klöve puolestaan muistuttaa. ”Turpeenkaivuun prosessissa syntyy ja leviää huomattavan paljon pölyä ja maa-ainesta, joka päätyy ojaverkostoon. Sateen myötä tämä lähtee ojissa liikkeelle. Vesiensuojelun keinoilla tätä kulkeumaa voidaan vähentää huomattavasti esimerkiksi riittä-

Suo päällystää ja paineellistaa pohjavettä, joka purkautuu useissa kohdissa suon pinnalle.

Suo ja latvapurot ovat veden kautta yhteydessä: Jos puro alkaa kuivua helteessä, suo tarjoaa vettä. Jos puro on täynnä, suo pidättää vettä.

Pohjaveden liukoinen rauta hapettuu ja saostuu veden noustessa suolle.

vän isoilla laskeutusaltaita ja pintavalutuksella.” Turvekentän ojaverkostoon päätyy siis monin eri tavoin aineita, jotka kuuluisivat suohon.

Vesistöihin kuormitusta Jos suo toimii kuin luonnon munuainen, valuma-alueen latvavesistöä voisi kuvata ääreisverenkiertona. Kun latvapuroihin virtaa vettä soilta, kaikki toimii hyvin. Jos vedentulo soilta latvapuroihin häiriintyy tai jos vesi tuo liikaa kiintoainesta, suonet tukkeutuvat. ”Järvien tilaan vaikuttavat kiintoaine ja ravinteet yhdessä. Soiden lannoituksella on myös voinut olla vaikutuksia järvien tilaan”, Oulun yliopiston professori Klöve sanoo. Soilla on myös erityinen tehtävä tasata purojen kuivia kausia. ”Hellejaksojen jatkuessa pidempään, kuten nyt on muutamina kesinä jo käynyt, norot ja purot alkavat kuivua. Jos niitä ympäröiviltä suoalueilta ei ole saatavilla vesitäydennystä, pienvedet jatkavat kuivumistaan. Se on hyvin konkreettinen vaikutus”, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pauliina Louhi. Purot myös vastaanottavat ojitetulta suolta tai

turvemetsäalueilta tulevia kuormituksia. Esimerkiksi puroihin huuhtoutuva hiekka heikentää erityisesti taimenille arvokkaita lisääntymis- ja poikasalueita. Kutusoraikkojen päälle kasaantunut hiekka ei enää houkuttele taimenia kutemiseen. Hiekan tukkiessa rakoset soraikon suojissa kehittyvä mäti kärsii tai kuolee. Louhen mukaan hiekkaa ja muuta kiintoainesta voi joskus kertyä puron pohjalle jopa metrin tai kaksi entisten kutualueiden päälle. Lisäksi harventuneet rantametsät eivät enää pidä purovesiä viileinä suojapaikkoina ilmaston kuumenemisen aiheuttamalta lämpenemiseltä toisin kuin luonnontilaiset metsiköt. ”Puroekosysteemit ovat sopeutuneet lyhytaikaisiin häiriöihin, kuten luonnollisiin kevät- tai syystulviin, joten puroluonto voi selvitä poikkeusolosuhteissa jonkin aikaa. Pidemmät, useita viikkoja kestävät kuivat jaksot tai liian usein tapahtuvat häiriötilat aiheuttavat muutoksia. Jos purot ovat kuivuneet, lämpenevistä isoista joista viileämpiin purovesiin hakeutuville taimenen poikasille ei löydy suojaa hellejaksojen ajaksi”, Louhi kertoo.

Suot tasaavat purojen kuivia kausia.

Luonnonsuojelija 3/2020

Vedenkierto turpeenkaivuu jälkeen Sadanta kyllästyy paljastuneeseen turvekerrokseen ja nostaa pohjavesitasoa, joka noustessaan huuhtoo suolta ravinteita ojaverkostoon.

Soiden ympärysojitukset katkaisevat vesiyhteyden. Ravinteikas sara alkaa muuttua karummaksi rahkapinnaksi.

Turpeenkaivuussa syntyy ja leviää pölyä ja irtonaista maa-ainesta, joka päätyy ojaverkostoon. Sateen myötä tämä lähtee ojissa liikkeelle

Jos oja yltää sora- ja hiekkamaahan asti, pohjavesi voi purkautua suoraan sinne.

Ojituksen myötä kiintoaines päätyy puroihin. Se heikentää erityisesti taimenille arvokkaita lisääntymis- ja poikasalueita.

Kiintoainepäästöt näkyvät mökkirannoissa lisääntyneenä samentumisena, tummumisena ja liettymisenä.

Ojituksella suon vedentasoa lasketaan pysyvästi. Suon pintakerros kuivuu ja kasvusto häviää.

Latvapurojen kautta soiden tila näyttäytyy myös edelleen vesistöissä. Tavalliselle suomalaiselle veden pitkä matka näkyy käytännössä: esimerkiksi uimme ja kalastamme mökkirannalla, jonka vettä suot ovat joko suodattaneet – tai sitten eivät. Huonosti voiva suo voi näkyä omalta vesien samentumisena ja tummumisena. Kiintoaines aiheuttaa liettymistä, jolla on haittoja paitsi vedenlaadulle myös lohelle, taimenelle ja raakkujen elinolosuhteille. Kuormitus ei jakaudu tasaisesti, vaan turvesoiden päästöissä on isoja alueellisia ja ajallisia eroja. ”Jos puhutaan pelkästään valtakunnallisesta mittakaavasta tai päästöistä vuositasolla, jää huomaamatta tulvahuippujen vaikutukset erityisesti herkkiin latvavesiin. Nämä latvavedet ovat omanlaisensa tärkeä elinympäristö lajeille sekä monille meille ihmisille rakkaita virkistyspaikkoja”, Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntija Paloma Hannonen sanoo. Ojituksen kuormitus voi jakautua myös huomattavasti pidemmälle ajalle. ”Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat myös, että erityisesti hiili- ja typpikuormat voivat edelleen kasvaa vuosikymmeniä sitten ojitetuilta soilta”, Pauliina Louhi kertoo. Soidensuojelun näkökulmasta suuria haasteita on

myös mittaus- ja puhdistusmenetelmissä, jotka määrittelevät suojelutoimia. Haasteita on myös sekä eri maankäytön toimenpiteiden arvioinneissa että eri tavoitteiden yhteensovittamisessa. Turpeenkaivuun todellisista kuormitusmääristä on saatu tarkempaa tietoa. Kuitenkin valtava määrä tietoa jää puuttumaan, sillä veden laatua mitataan nykyisin lähinnä yksittäisillä otannoilla. Tämä lisää epävarmuutta paitsi turpeenkaivuun todellisista vaikutuksista, myös erilaisten vedenpuhdistusmenetelmien toimivuudesta. ”Ongelma on yleisesti tunnistettu. Jatkuvatoimisilla mittauksilla saisimme huomattavasti tarkempaa ja luotettavampaa tietoa”, Louhi sanoo. Myös Oulun yliopiston Hannu Marttila on samoilla linjoilla. ”Tällä hetkellä veden laadun mittaukset perustuvat vesinäytteisiin, joita otetaan ja kuljetetaan analysoitavaksi laboratorioon. Tämä on kallista, ja siksi sitä tehdään esimerkiksi kerran tai kaksi kuukaudessa. Olisi tärkeä ymmärtää, mitä tapahtuu mittausten välissä.” Vedenkierron tapahtumat voivat olla erittäin nopeita, ja se hankaloittaa ymmärrystä tapahtumien seurauksista. Lisäksi käytössä on myös monia puhdistusmenetelmiä, joista saadut kokemukset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Osa keinoista on rakenteellisia,

Kiintoaines aiheuttaa liettymistä.

kuten lietekuoppia, laskeutusaltaita, patoja, osa puolestaan kemiallisia puhdistuskeinoja. Luken Pauliina Louhen mukaan ongelmana on usein mittakaava. ”Virtaamien tehokas säätely esimerkiksi pintavalutuskentillä vaatii yleensä reilusti pinta-alaa. Usein toteutuksessa joudutaan tyytymään suunniteltua pienempään pinta-alaan tai käyttämään heikompia menetelmiä.” Luonnonsuojeluliiton kanta on selvä: Jäljellä olevien arvokkaiden soiden kannalta oleellista on saada vauhtia soidensuojeluun ja lopettaa turpeen kaivaminen soista. ”Tämä auttaa myös kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan. Vesistöjen kannalta tärkeää on katsoa kokonaisuutta eli hahmottaa mistä kaikesta jokien, järvien ja Itämeren kuormitus syntyy ja puuttua näihin ongelmiin päästöjen syntypaikalla. Esimerkiksi Itämerta ei saada puhtaaksi, jos emme puutu maatalouden, metsätalouden ja turpeen kaivuun päästöihin”, Paloma Hannonen sanoo. Myös tutkimuksen näkökulmasta huomio pitäisi suunnata päästöjen lähteille. ”Kyllä vesiensuojelun ihan ensimmäinen menetelmä on se, että ennakoidaan ja minimoidaan kuormituksen synty”, Oulun yliopiston Hannu Marttila sanoo.

Tekstit Hanna Aho, Paloma Hannonen

TURPEENKAIVUUN VAIKUTUKSET ...ILMASTOON 90 prosenttia kaivetusta turpeesta menee energiakäyttöön. Turpeen päästöt tuotettua energiayksikköä kohden ovat korkeammat kuin kivihiilellä. Turpeen energiakäyttö aiheuttaa noin 12 prosenttia Suomen päästöistä. 15 prosenttia turpeen kaivuun maaperäpäästöistä syntyy kuivike-, kasvualusta- ja ympäristöturpeen kaivuusta. Myös pitkäikäiset turvetuotteet hajoavat suhteellisen nopeasti verrattuna turpeen muodostumisaikaan. Mikäli tuotteet hajoavat nopeammin kuin 50–100 vuodessa, ilmastovaikutus on sama kuin turpeen poltolla, arvioi Suomen ympäristökeskus. Suot ovat Suomen suurin hiilivarasto, joihin on sitoutunut noin 6000 miljoonaa tonnia hiiltä. Tämä vastaa Suomen nykypäästöjä lähes 400 vuoden ajalta.

...LUONNON MONIMUOTOISUUTEEN

Kun suolle perustetaan turpeenkaivuualue, suo ojitetaan ja kasvillisuuskerros poistetaan. Tämä tarkoittaa suon alkuperäisen luonnon täydellistä tuhoamista. Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan soiden lajistolla menee tällä hetkellä heikosti. Suurin negatiivinen muutos on tapahtunut soiden perhosilla, joita uhkaavat lähinnä ojitus ja turpeenotto. Myös suolintujen kannoissa tapahtuu laskua ja aiemmin tehdyistä ojituksista johtuva soiden kuivuminen myös jatkuu edelleen. Suoluontotyypeistä yli puolet on uhanalaisia. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa 2018 yhdenkään luontotyypin kehityssuunnan ei arveltu olevan myönteinen.

Turpeen haitallisimmat vesistöpäästöt liittyvät niin sanotun kiintoaineen eli orgaanisen aineen päästöihin sekä humukseen. Juuri orgaaninen aines muodostaa mökkijärvien rannoille kertyvää turvelietettä. Kun turvekerros kaivamisen seurauksena ohenee, kasvaa myös happaman huuhtouman riski alueen vesiin. Turpeen kaivamisen vaikutukset vesistöihin ovat suuret erityisesti pienten latvavesistöjen alueella, jossa se näkyy myös vähävetisyytenä. Turvetuotannon vesistöpäästöt vaihtelevat vuosittain, vuodenajoittain ja alueittain. Suurimmillaan päästöt ovat esimerkiksi tulvien ja rankkasateiden aikaan.

Kuvat: Eero Saarela, LPaloma Hannonen, Yrjö Takkinen

...VESISTÖIHIN

Luonnonsuojelija 3/2020

Soidensuojelun kolme suurta Pohjois-Pohjanmaan pinta-alasta suurin osa on tai on ainakin alun perin ollut suota. Pohjanmaalla ja Keski-Suomessakin suota riittää. Ei ole siis ihme, että näiden kolmen Luonnonsuojeluliiton piirin työt keskittyvät monella tapaa soiden ympärille.

Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjanmaan piiri Keski-Suomen piiri

Teksti Liisa Hulkko, kuva Ansel Siegenthaler

”Soiden puolustaminen ja eritoten turpeenkaivuun vastustaminen on Pohjois-Pohjanmaan piirissä ollut ja on edelleen ykkösjuttu”, piirin aluepäällikön pestistä eläkkeelle jäänyt Merja Ylönen kertoo. Hän toimii nykyisin vapaaehtoisena soidensuojelijana. Keski-Suomessa Vapo on ilmoittanut supistavansa turpeenkaivuualaansa. Pohjanmaalla suunta vaikuttaisi olevan parempi kuin ennen, sillä turpeenottolupia hakevat ovat ymmärtäneet, ettei kannata hakea lupaa soille, jotka ovat luonnontilaisuusasteikolla korkealla. Pohjois-Pohjanmaalla tilanne on edelleen vaikea. ”Pohjois-Pohjanmaalla on yhä vireillä jopa luonnontilaisia soita koskevia kuivatushankkeita”, Ylönen kertoo. Luonnonsuojeluliiton piireissä seurataan turpeenottoluvitusta ja soiden asemaa maakuntakaavoituksessa. On myös tärkeää, että tunnetaan suot, joita puolustetaan, joten uhatuilla soilla retkeillään ja luontoarvoja kartoitetaan. Samalla ollaan valmiita esittämään soita suojeluun, kun avautuu siihen sopiva suojeluohjelma tai yhteistyökuvio. Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla on myös ennallistettu soita tukkimalla ojia talkootyönä. Pohjanmaalla on tehty yhteistyötä Luonnonperintösäätiön kanssa ja saatu lahjoitusvaroin suo suojelun piiriin.

suo on iso voitto, joskus kirjaimellisestikin. Pohjois-Pohjanmaalla saatiin pelastettua laaja ojittamattomien soiden alue turpeenkaivuulta. ”Ison Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon kokonaisuus on noin 12 neliökilometrin laajuinen suojelualueet mukaan lukien. Esimerkiksi Kivisuolla oli tuhat hehtaaria turvesuovarauksia, nyt sen sijaan suojelu etenee”, Pohjois-Pohjanmaalla vapaaehtoisena toimiva Mauri Huhtala kertoo. Pohjanmaalla iloitaan, että Julkuneva, jota piiri on puolustanut sinnikkäästi jo 1990-luvulta asti, on toivottavasti vihdoin turpeenkaivuun ulkopuolella. ”Vapo veti pois viimeisen 40 hehtaarin lupa-alueensa, kun pikkuhiljaa kaadoimme noin 380 hehtaarin alueet pois monessa oikeuskäsittelyssä. Muuten se olisi mennyt nyt kolmatta kertaa korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyyn”, Pohjanmaan piirisihteeri Teemu Tuovinen sanoo.

Jokainen säästynyt suo on iso voitto.

Voimaa voitoista Työtä riittää. Pelkästään Keski-Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana puolustettu kymmeniä soita turpeenkaivuuhankkeilta. Kaikkia hankkeita ei ole saatu kaadettua, mutta voittojakin on tullut: ”Uhattujen kohteiden yhteispinta-alasta jo lähes 60 prosenttia eli 15 neliökilometriä on jäänyt kaivamatta”, Keski-Suomen eläkkeelle jäänyt toiminnanjohtaja Juhani Paavola iloitsee tuloksista. Pitkälti Keski-Suomen piirin työn ansiosta ilmakehään jää päästämättä noin kuusi miljoonaa hiilidioksiditonnia Paavolan laskelmien mukaan. Jokainen turpeenotolta säästynyt luonnontilainen

Turpeenkaivuu näkyy vesistöissä

Turpeenkaivuu näkyy erityisesti alueiden virtavesissä ja pienvesissä. ”Esimerkiksi Kurikan seudulla ja Seinäjoen eteläosissa on paljon turpeenkaivuuta, ja kyllä sen vaikutukset näkyvät vesissä selkeästi. Se ei välttämättä ole pelkästään vedenlaadun suoranaista heikkoutta, vaan myös limoittumista ja vähävetisyyttä. Alueita on kuivattu niin paljon, että vedentulo kuivina kausina hiipuu voimakkaasti”, Tuovinen kertoo. Keski-Suomessa turpeenkaivuun vaikutukset näkyvät etenkin Saarijärven ja Jämsän reittien latvaosissa rehevöitymisenä, humushaittoina ja uhanalaisen taimenen elinympäristöjen kärsimisenä. Pohjois-Pohjanmaalla turpeenkaivuu ja metsäojitukset näkyvät vesissä yleisesti. Turpeenkaivuu on liettänyt jokien kutupaikkoja ja heikentänyt kalanpoikasten selvitymistä. ”Jokien aikaisemmin hyvät harjuskannat ovat hiipuneet lähes olemattomiin turvetuotannon muutaman vuosikymmenen kestäneen historian aikana”, Mauri Huhtala kertoo.

Päästötarkkailu suosii pilaajaa Kun turpeenkaivuuhankkeelle myönnetään lupaa, kiinnittyy huomio yleensä päästölaskelmiin. Laskelmien oikeellisuudesta kiistellään. Keskeistä on se, että ne perustuvat keskimäärin parin viikon välein vesistöstä otettujen näytteiden analysointiin, ei jatkuvaan seurantaan. Yhdellä luvulla ei siis voida osoittaa koko tilannetta. Pohjois-Pohjanmaan piiristä muistutetaan, että pääosa turvesoiden päästöistä tapahtuu nopeana pulssimaisena päästönä virtaamien nousuvaiheessa. Varsinainen päästöpiikki on niin lyhytaikainen, että se äärimmäisen harvoin sattuu virallisen tarkkailun näytteenoton kohdalle. ”Turveyhtiöt väittävät, että nykyiset uudet vesiensuojeluratkaisut pystyvät käsittelemään kaikenlaiset päästöt, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Etenkin nopean lumensulannan aiheuttama kevättulva voi olla niin raju, että se irrottaa suolta kaiken irtaimen aineksen. Pääosa siitä päätyy vesistöihin”, Ylönen kertoo. Myös kesäaikaan voi rankka ukkoskuuro saada veden vyörymään vesiensuojelurakenteiden yli. ”Vapo väittää noudattavansa turpeenkaivuussa ympäristölupia, mutta usein se ei ole siihen kyennyt. Yhtiö on joutunut hakemaan ympäristölupiensa vesienkuormitusmääräyksä vesittäviä heikennyksiä Keski-Suomessa”, Paavola lisää. Myös Pohjanmaalla turvetuottajat ovat hakeneet huojennuksia tarkkailujen osalta.

Uhkia ja vastauksia Turpeenkaivuu ei ole soiden ainoa uhka. Vuosikymmenten aikana soita on ojitettu metsätaloutta varten ja edelleen kunnostusojitukset jatkuvat. Soita raivataan yhä pelloiksi. Taustalla on yleensä lihan tehotuotanto, jossa lanta tulee säädösten mukaan levittää pelloille. Tuulivoimaloitakin suunnitellaan suolakeuksien keskelle. Erityistä huolta aiheuttaa kasvuturve, jonka keruu suuntautuu luonnontilaisille soille. Kasvuturpeeksi kelpaa vain suon maatumaton pintaturve. Suunnitelmissa on myös, että pohjaturpeesta tehtäisiin aktiivi-

Luonnonsuojelija 3/2020

Merja Ylönen, Pohjois-Pohjanmaa

Mauri Huhtala, Pohjois-Pohjanmaa

hiiltä. Työ suoluonnon puolesta ei siis lopu. ”Hyötyajattelu on määritellyt suot pääasiassa arvottomiksi kitu- ja joutomaiksi, ja suhtautuminen niihin on ollut sen mukaista. Nykyisin tämä jo laajalti myönnetään erehdykseksi”, Merja Ylönen miettii. ”Perinteisen luonnonsuojelun näkökulmasta luonnontilaiset suot edustavat parhaita ja viimeisiä näytteitä Suomessa vielä muutamia sukupolvia sitten yleisestä erämaaluonnosta ja sen karusta kauneudesta. Luontoharrastajalle ja retkeilijälle ne tarjoavat hienoja luontokokemuksia ympäri vuoden”, Huhtala sanoo. Paavolan mielestä turpeenpoltto pitäisi lopettaa ko-

Juhani Paavola, Keski-Suomi

konaan muutamassa vuodessa. Myös Pohjois-Pohjanmaan piirissä on ajettu turpeenkaivuun hallittua alasajoa jo pitkään. ”Suomi tarvitsee uuden, nykyaikaisen soiden käytön strategian korjaamaan tehtyjä virheitä. Aiheutettujen vahinkojen korjaaminen edellyttää soidensuojelun voimakasta lisäämistä sekä soiden vesitalouden laajaa ennallistamista, myös muualla kuin suojelualueilla. Jatkossa kaikkien soilla tapahtuvien toimintojen tulisi edistää niiden hiilivarastojen kartuttamista ja monimuotoisuuden lisäämistä”, summaa Merja Ylönen.

Huolta aiheuttaa kasvuturve.

Teemu Tuovinen, Pohjanmaa

SUOJELE SUOLUONTOA Allekirjoita kansalaisaloite Irti turpeesta: irtiturpeesta.fi ja jaa tietoa. #irtiturpeesta Liity Luonnonsuojeluliiton jäseneksi ja lähde mukaan paikallistoimintaan: sll.fi/paikallistoiminta Vie suoretkelle ystäviäsi ja levitä tietoa Suomen suoluonnon ainutlaatuisuudesta: sll.fi/suot Auta ennallistamaan soita luonnontilaa kohti ja tue Hiilipörssin toimintaa: hiiliporssi.fi

KIITOS! Tämän ja monet muut lehden suokuvista on lahjoittanut Ansel Siegenthaler. Haluatko auttaa kuvillasi luonnonsuojelua? Ota yhteyttä: luonnonsuojelija@sll.fi

TURVE KUULUU SUOHON. Turpeen kaivaminen kuormittaa vesistöjä ja tuhoaa alueen suoluonnon täysin. Tämä johtaa suoluonnon ja soiden lajien uhanalaistumiseen. Turpeen polttaminen tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin henkilöautoliikenne, vaikka turpeella tuotetaan vain pieni osa Suomen sähköstä ja lämmöstä. Turpeen poltosta luopuminen on helpoin ilmastoteko, jonka Suomi voi tehdä. Onneksi turpeelle on vaihtoehtoja. Tehdään muutos yhdessä, hallitusti ja oikeudenmukaisesti.

ALLEKIRJOITA KANSALAISALOITE

irtiturpeesta.fi

Kansalaisaloitetta varten on kerättävä kuuden kuukauden aikana vähintään 50 000 kannatusilmoitusta, jotta laki siirtyy eduskunnan käsittelyyn. MITÄ VOIT TEHDÄ? 1. Allekirjoita kansalaisaloite. 2. Kannusta muita allekirjoittamaan. 3. Herätä keskustelua ja jaa tietoa. #irtiturpeesta

Luonnonsuojelija 3/2020

Soidensuojelun elävä legenda Rauno Ruuhijärven elämäntarina kietoutuu Suomen soidensuojelun ympärille. Ruuhijärvi, 90, on nähnyt Suomen luonnonsuojelusta kaiken – ja vaikuttanut vielä enemmän. Teksti ja kuvat Ismo Tuormaa, aikajana Liisa Hulkko

vikello soi Korson Pyytiellä, Rauno Ruuhijärvi tulee avaamaan oven ja esittelee juuri kaadettua jättikuusta tonttinsa nurkassa. Kuusi kuoli kaapelitöiden takia. ”Onneksi työhuoneen ikkunan edessä oleva satavuotias kuusi säilyi. Sitä ihailen joka päivä”, Ruuhijärvi toteaa. Sisällä talossa huokuu sivistys monien tunnettujen taiteilijoiden tekemien upeiden öljyväri- ja grafiikkataulujen ja suuren kirjaston välityksellä. Kaikki on paikoillaan A.E. Järvisen kirjoista Ruuhijärven saksaksi kirjoittamaan, 360-sivuiseen Suomen soiden alueellista jakoa käsitelleeseen tohtorinväitöskirjaan asti.

Luonnonsuojelun Indiana Jones Rauno Ruuhijärven pitkä elämä on rikas, jännittävä ja monivaiheinen. Hänen taipaleensa syntymäkodista (1930) Hankasalmelta Kauhavalle ja sieltä myöhem-

Rauno Ruuhijärven uran vaiheita Suomen soiden käytön ja suojelun historia

Syntyy 4.9.1930 Hankasalmella, isä metsätalousneuvoja, äiti kotiäiti

1930

mille retkille Suomen metsiin ja soille on kiehtova katsaus koko itsenäisen Suomen historiaan – ja samalla luonnossa tapahtuneisiin suuriin ja henkisesti raskaisiin muutoksiin. Tarinassa riittää jännittäviä vaiheita, kuin Indiana Jonesin seikkailuissa. Mutta annetaan miehen kertoa tarinansa itse. ”Isäni oli metsätalousneuvoja ja äiti kotirouva. Kun muutimme Kauhavalle, pihastamme alkoi lakeus harmaine latoineen, punaisine auringonlaskuineen ja kaukaisine, sinisine metsineen.” Kotona ei aina ollut nuorelle pojalle seuraa, joten hän ei viihtynyt sisällä. Siitä alkoi luonnonharrastus. Ruuhijärvi kuunteli kanalintujen soitimia, haisteli viimeisiä kytösavuja ja oppi kulkemaan yksin ja kavereitten kanssa metsissä, soilla ja Alajoen niityillä. Pelkkää retkeilyä ilman kompassia ja hyviä karttoja Raunon elämä ei ollut vaan kesät menivät erilaisissa metsänhoitotöissä. Syksyisin harrastuksiin kuului myös metsästys. ”Ne olivat mukavia vuosia, mutta Lapin luonto minut lopulta lumosi”, Ruuhijärvi kertoo. Elämää rikastutti yhdessä ruotsinkielen opettajan kanssa vietetty kesä 1947 kullankaivajana Sodankylän Tankavaarassa. Lapio- ja hakkumenetelmällä saatu 40 gramman kultapullo oli hennolle lukiolaispojalle hyvä tulos. ”Lappi oli tuohon aikaan poltettu, mutta luonto oli tietyllä tavalla koskematon. Sen metsille ja soille ei oltu tehty mitään. Retkeily Vuotson seudulla oli miinavaaran takia jännittävää aikaa. Pysyvimmin kesä jätti jälkeensä Lapin kuumeen.”

Perhe muuttaa Kauhavalle. Seikkailee kesäisin soilla ja metsissä.

1932

Ennen sotia: Suo, kuokka ja jussi Soita raivataan pelloiksi. Soilla käydään marjassa ja metsästämässä. Soilta kerätään myös heinää karjalle.

Kullankaivajana kesän 1947 Sodankylän Tankavaarassa. Tutustuu Lapin suoluontoon.

1947

Ylioppilas Kauhavan keskikoulusta ja lukiosta.

1949

Sotien jälkeen nuori Ruuhijärvi oli päättämässä uravalintaansa. Hänestä piti tulla metsänhoitaja, mutta välivuosi ennen sotaväkeä biologian opettajan viransijaisena muutti suunnitelmat. Uratähtäin vaihtui biologian ja maantiedon opettajan ammattiin. Myöhemmin ansiotyö Helsingin yliopiston kasvimuseossa, kurssiopettajana ja professori Aarno Kalelan, A.K. Cajanderin pojan alaisena muuttivat nämäkin suunnitelmat. Opiskelun alettua nuoren Ruuhijärven tehtäväksi tuli Suomen pohjoisten soiden kartoittaminen moottoripyörän avulla. Hän seikkaili neljä kesää pitkin ja poikin Suomen soita Kaskinen–Joensuu-linjan pohjoispuolella ja ihastui näillä matkoillaan erityisesti Lapin aapasoihin. ”Kesät moottoripyörällä tien päällä ja säiden armoilla ilman pysyviä tukikohtia tuntuvat näin jälkikäteen äärimmäiseltä urheilusuoritukselta. Paitsi päivän suo, mieleen nousee usein karu ateria kylän Osuuskaupan portailla: hernekeittopurkki, leipää ja halpaa makkaraa”, Ruuhijärvi muistelee.

Suru suon hukkuessa tekoaltaan alle 1950-luvun lopulla Lokan ja Porttipahdan alueiden soiden kohtalot oli jo sinetöity. Vietettyään kolme seuraavaa kesää Sompiossa Euroopan suurimmalla yhtenäisellä suoalueella Ruuhijärvessä heräsi yhä vahvemmin näkemys luonnonsuojelun tärkeydestä. ”Soita lähestyttiin Sompiossa Luiron ja sen sivujokien kautta kapealla tenolaisella jokiveneellä. Jokimat-

Aloittaa biologian ja maantieteen opinnot Helsingin yliopistossa. 1951

1940-luku: Pulaa polttoaineesta Sota-aikana tulee pulaa kaikesta. Turpeen käyttöä energiantuotannossa kartoitetaan. Tuleva Vapo perustetaan. Turpeenkaivuusta ei kuitenkaan tule vielä laajamittaista.

Neljä kesää moottoripyörällä pohjoisessa soita kartoittamassa.

Puoliso 1956 lehtori Liisa Sinikka Tenhunen, lapset Jukka, Ilkka ja Heikki

1956

Kemijoen patoamisaltaiden tutkimustoimikunnan sihteerinä 1958–1960. 1958

1950-luku: Metsätalous kasvaa Metsäteollisuudella on tärkeä rooli sotakorvauksien maksamisessa. Soita ojitetaan metsämaan lisäämiseksi. Soiden raivaaminen maatalouskäyttöön helpottuu koneiden myötä.

”

Nuoren Ruuhijärven tehtäväksi tuli Suomen pohjoisten soiden kartoittaminen moottoripyörän avulla.

Filosofian tohtori, aiheena PohjoisSuomen soiden kasvillisuus ja aluejako

1960

Kasviekologian apulaisprofessori Helsingin yliopistossa 1963–1994.

Luottamustehtäviä opetusministeriön korkeakoulukomiteoissa 1964–1978

1963

1960-luku: Metsäojittamisen kiivautta ja toisaalta suojelun synty Soita ojitetaan metsätalouden käyttöön kiivaasti ja kritiikittä. Vuonna 1969 soita ojitetaan noin 300 000 ha. Lopulta noin viisi miljoonaa hehtaaria soita

1964

Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran soidensuojelutoimikunnan puheenjohtaja 1965–1975 1965

Lopullinen luonnonsuojeluherätys oja-aurojen tullessa tutkimussoille ja Sompion aapojen hukkuessa Lokan tekoaltaan alle. 1967

ojitetaan. Vastavoimana aloittaa Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen (nyk. Luonnonsuojeluliitto) ja Suoseuran yhteinen soidensuojelutoimikunta. Soita kartoitetaan ja ensimmäiset suojeluohjelmat syntyvät.

Käynnistää Matemaattis-luonnontieteellisen osaston ympäristötieteen opetuksen 1970-luvun alussa.

1970-luku: Energia- ja ympäristökriisi ohjaavat turpeenkäyttöä Energiakriisi ja öljyn kallistuminen lisäävät turpeen merkitystä polttoaineen lähteenä. Turpeen energiakäyttö kasvaa ja vakiintuu. Puhutaan

Toimii Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana 1978–90. Sittemmin liiton kunniapuheenjohtaja.

1978

Maailman Luonnon Säätiön hallitus, hallintoneuvosto ja suojelutoimikunta 1978–92

omavaraisuudesta. Samoihin aikoihin soidensuojelun perusohjelmilla suojellaan noin 600 000 hehtaaria suoalueita. Osa toteutetaan kansallispuistoina.

Luonnonsuojelija 3/2020

kat ovat yhä muistoissa säilynyt elämys.” Tekoallastutkimukset olivat Ruuhijärven ensimmäinen Suomen luonnonsuojeluyhdistykseltä, eli Luonnonsuojeluliiton edeltäjältä, saama toimeksianto. ”Silloin katsottiin yleisesti, ettei tekoaltaille ole vaihtoehtoja. Herääminen tapahtui minunkin kohdallani vasta soilla kulkiessani. Ainoa tapa reagoida oli vain kerätä tietoja hukkuvista soista. Kun sitten koin lopullisesti Posoaavan menettämisen kymmenen vuotta myöhemmin, en voinut kuin surra.” Raskainta tekoaltaiden tulo oli paikalliselle väestölle, sillä allasmailla asui yli 500 ihmistä. 1950-luvulla kerättyä aineistoa oli helppo hyödyntää jälleen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran 1965 perustaman Soidensuojelutyöryhmän puheenjohtajana. Näin melkoinen osa aikanaan Soidensuojelun perusohjelmaan tulleista valtion soista oli vanhoja tuttuja. Joitakin niistä, kuten Sodankylän Viiankiaapaa, uhkaa nykyisin kaivoshanke. Ruuhijärvi onnistui aikanaan torjumaan myös Pohjois-Karjalan Patvinsuon ojituksen yhdessä ympäristöministeriön tarkastaja Urpo Häyrisen kanssa. Kun miehet saapuivat suolle, oli sinne vedetty kymmeniä kilometrejä ojalinjoja. Suo pelastettiin viime tingassa.

jossa hän toimi suomalais-venäläisen tieteellis-teknisen yhteistyön työryhmässä 2000-luvulle asti. Tähän ajanjaksoon mahtuivat esimerkiksi Vodlajärven, Paanajärven ja Kalevalan kansallispuistojen perustaminen. Viimeisimpänä voittona olivat muutama vuosi sitten perustetut Itäisen Suomenlahden luonnonpuisto ja Laatokan saariston kansallispuisto. Ruuhijärven kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja saavuttaa poliitikkojen ja muiden päättäjien luottamus onkin johtanut liki ilmiömäisiin tuloksiin Suomen ja Venäjän luonnonsuojelussa ja ympäristölainsäädännössä. Ruuhijärvi on ollut monien ministereiden ja poliitikkojen luottomies ja taustavaikuttaja suoralla, kohteliaalla ja asiantuntevalla tyylillään. Ruuhijärvi onkin saanut lukemattomia suomalaisia ja kansainvälisiä tunnustuspalkintoja ja huomionosoituksia tekemästään työstä.

Patvinsuo saatiin pelastettua viime hetkellä.

Diplomaattikyvyillä on ollut käyttöä Ruuhijärvi toimi vuosina 1978–90 Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana ja on edelleen liiton pitkäaikaisin puheenjohtaja. Siihen ajanjaksoon mahtuivat niin ympäristöministeriön perustaminen, Ympäristövuosi 80, monien kansallispuistojen aikaan saaminen kuin esimerkiksi koskiensuojelulain säätäminen ja jäsenyydet kymmenissä toimikunnissa ja komiteoissa. Ruuhijärven suojelujäljet näkyvät myös Venäjällä,

Ruuhijärvi toimii ympäristövuoden 80 neuvottelukunnan puheenjohtajana. 1980

Suomen Akatemian ympäristötieteellisen toimikunnan ensimmäinen puheenjohtaja 1983–1989. 1983

1980-luku: Suojelun kulta-aikaa Soita suojellaan lisää vanhojen metsien suojeluohjelmissa, erämaa-alueiden perustamisessa ja EU:n Natura 2000 -ohjelmassa.

Retkeilyt takanapäin

Siirrymme kuvien ottoon Korson Keskuspuiston lähimetsään muutaman sadan metrin päähän. Hän sanoo, että retkeilyt on hänen osaltaan nyt retkeilty, mutta pari vuotta sitten hän palasi rakkaaseen Lappiin yhdessä poikansa kanssa. Siellä hän retkeili vielä viimeisen kerran nuoruutensa palsasoilla ja Käsivarren Lapissa. Nyt munuaissyöpä ja sen sittemmin vaatimat säännölliset dialyysihoidot ovat vieneet mahdollisuudet tähän. Lapissa hän kuitenkin ehti vielä nähdä ikiroudan sulavan palsasoilla. ”Palsasoiden elinikä on tullut täyteen. Olin ennustanut kehityksen jo aiemmin, mutta ilmaston lämpeneminen on saanut ikiroudan sulamaan Lapissa jo paljon ennustettuakin nopeammin. Nyt olen kirjoittamassa asiasta.” Ilmaston kuumeneminen saa kasvillisuusvyöhykkeet siirtymään. ”Tämä ei näy vain perhoslajistossa vaan koko met-

Toimii jäsenenä ministeriöiden komiteoissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Tärkeimpinä toteutuivat soidensuojelun perusohjelma, lait paristakymmenestä kansallispuistosta, Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelu ja koskiensuojeluohjelma.

Lopulta saadaan turvaan 1,2 miljoonaa hehtaaria suota aiemmat ohjelmat mukaan lukien. Tehdään myös ensimmäiset ojitettujen soiden ennallistamiskokeet.

Kasviekologian professorin arvo. Matemaattis-luonnontieteellisen osaston varadekaani ja dekaani 1991–1994. 1991

sä- ja suolajistossa. Luontotyypit muuttuvat ja osa uhanalaistuu.” Palsasoilla retkeily on vaihtunut ulkoiluun kodin lähimetsissä. Läheisessä suojelumetsässään hän onnistui jopa hetkeksi eksymään, mikä on kova suoritus Suomen suot ja erämaat jopa ilman kompassia aikoinaan taivaltaneelle veteraanille.

Luonnonsuojeluun uusi, suuri harppaus Iästään ja sairauksistaan huolimatta Ruuhijärvi ei ole unohtanut luonnonsuojelun tulevaisuuden pohtimista. Hän toivoo sydämestään, että nykyisen hallituksen aikana myönnetty vuosittainen sadan miljoonan euron määräraha luonnonsuojelulle saisi jatkoa seuraavienkin hallitusten aikana. ”Nyt raha menee paljolti perinnemaisemien ja lintukosteikkojen hoitoon, mutta rahaa olisi jatkossa riitettävä myös metsien ja soidensuojelualueiden ostoon”, hän sanoo ja jatkaa: ”Soidensuojelussa olisi siirryttävä valuma-alueiden suojeluun ja kokonaisuuksien säilyttämiseen. Metsiensuojelussa nykyisiä suojelualueita olisi laajennettava ja luotava yhteydet eri suojelualueiden välille. Suojeluun pitäisi saada mukaan myös puronvarret.” Ruuhijärvi sanoo, että pahimmillaan ainakin kolmeakymmentä prosenttia jo suojelluista soista uhkaa kuivuminen soiden ympäristöjen ojien ja metsätalouden takia. Niinpä suojelusoiden laitoja olisi ennallistettava ja liitettävä mukaan suojeluun. Turvemaiden kuivatusvesiä pitäisi ohjata soille vesistöjen pilaamisen sijasta. ”Se on ainoa keino, joilla suot voidaan pelastaa. Vettä ei ole määrättömästi. Kuivumisen vaikutuksia nähdään jo nyt.” Ruuhijärvi muistuttaa myös suometsien ojituksen vesistöjä rehevöittävästä ja ilmastoa muuttavasta vaikutuksesta. Alkava rahkasammaleen nosto pitäisi rajata jo ojitetuille soille ja nostotoimintaa olisi säädettävä lailla. Nyt siihen ei tarvita muita kuin maanomistajan lupa.

Jää eläkkeelle kasviekologian professorin töistä 30 vuoden jälkeen vuonna 1994. 1994

1990-luku: Väittelyä turpeesta Turpeen ilmastovaikutukset nousevat keskusteluun. Suomi aloittaa EU:ssa lobbaamisen, jotta turve määriteltäisiin uusiutuvaksi.

Puheenjohtajana Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmässä 1999–2000.

Kirjoittaa soista ja soidensuojelusta toista sataa julkaisua. Julkaissut ympäristöopetusmtusmateriaalia.

1999

Metsien uudisojitusten valtiontuki päättyy, joten metsätalouden uudisojitukset loppuvat mutta kunnostusojitukset jatkuvat. Soiden ennallistaminen käynnistyy.

Luonnonsuojelija 3/2020

RAUNO RUUHIJÄRVEN TEHTÄVÄLISTAA PÄÄTTÄJILLE Suojelualueiden suunnittelu pitäisi ainakin kymmenkertaistaa. Vähintään sadan miljoonan euron vuosittainen luonnonsuojelun määräraha on tarpeen jatkossakin. Soidensuojelussa olisi siirryttävä valuma-alueiden suojeluun ja kokonaisuuksien säilyttämiseen. Soiden ja metsien ennallistamista ja suojelua etenkin nykyisten suojelualueiden ympärillä pitäisi lisätä. Alueiden kytkeytyneisyyttä pitäisi parantaa. Rehevien soiden vyöhyke Kuusamon ja Kittilän välisellä vihreäkivivyöhykkeellä pitäisi suojella myös kaivosteollisuudelta.

Rauno Ruuhijärven kodin viereltä kaadetussa jättikuusessa on symboliikkaa.

”Muuten ojittamattomatkin suot voidaan raapia pilalle.” Kun 100 000 hehtaarin soidensuojelun täydennysohjelma kaatui muutama vuosi sitten, oli se Ruuhijärvelle kova pala. Nyt luvattu 30 000 hehtaarin sirpalesuojelu valtion mailla ei Ruuhijärven mukaan mitenkään riitä. ”Suot ovat kokonaisuuksia, eikä niitä voi suojella maanomistusolojen mukaan. Myös yksityismaat olisi liitettävä suojeluun”, hän vaatii.

Suomi epäonnistunut monimuotoisuuden suojelussa Rauno Ruuhijärvi sanoo kiertelemättä, että Suomi on kaikkiaan epäonnistunut luontonsa monimuotoisuuden suojelussa. ”Ei ole myöskään mietitty suojelun mahdollisuuksia hiilinielujen kautta”, hän sanoo.

Suoluontotyyppien Suomen ja Venäjän (Neuvosuhanalaisuutta toliiton) ympäristönsuojelun tarkastelevassa yhteistyökomission jäsen 1978–1985 ja luonnonsuojelutyö- työryhmässä Suomen ryhmän Suomen osapuolen Ympäristökeskuksessa puheenjohtaja 1986–2002. vuodesta 2005. Työ Tuloksena on lukuisia kansallis- jatkuu edelleen. puistoja ja suojelukohteita. 2005

2000-luku: Energiakäyttö huipussaan 2000-luvulla turvetta poltetaan enimmillään vuosittain lähes 30 terawattituntia. Suomessa tuotetaan eniten energiaturvetta maailmassa. Samalla kritiikki turvetta vastaan kiihtyy.

Metsien hoidossa pitäisi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen paljon nykyistä suuremmassa mitassa ja etenkin turvemailla.

Hän toivoo luonnonsuojelun tason selvää nostamista 1980-luvun suurien päätösten esimerkin lailla. ”Luonnonsuojelun mittakaava pitäisi muuttaa selkeästi ja suojelualueiden suunnittelu pitäisi ainakin kymmenkertaistaa”, hän vakuuttaa. Kaikkineen luonnonsuojelun kehittämisessä eletään Ruuhijärven mukaan nyt jonkinlaisia suvantovaihetta. Kansalaisjärjestöillä on nyt vähemmän yhteyksiä poliittiseen päätöksentekoon. Ympäristöhallinto ja esimerkiksi Metsähallitus ovat paljon aiempaa vähemmän oma-aloitteisia. ”Olen aina toivonut, että Metsähallituksen Luontopalveluissa alkaisi uusien luontokohteiden etsintä.” Moni kehityssuunta on päinvastoin kielteinen luonnonsuojelun kannalta. ”Meikäläinen metsäteollisuus tekee bulkkia maa-

niseen tahtiin. Se ei tee edes paperia, vaan sellua ja pehmopaperia, joka johtaa helposti yhden puulajin liian aikaisin korjattaviin metsiköihin. Kuusen elinikä voi helposti olla yli 200 vuotta ja männyn vielä paljon enemmän. Silti puut korjataan keskenkasvuisina, koska laadulla ei ole selluntuotannossa väliä.” Rauno Ruuhijärvi näkee suomalaisessa luonnonsuojelussa myös toivoa, jos toimiin todella tartutaan. Tehtävää todella riittäisi. ”Luonnonsuojelututkimusta ja tulosten seurantaa ei sovi unohtaa. Lähiaikoina uudistuvassa luonnonsuojelulaissa on luotava keinot biodiversiteetin säilyttämiseen ja hoitoon muuallakin kuin suojelualueilla”, Rauno Ruuhijärvi vaatii. Melkein 70 vuotta Suomen suojelutyötä seurannutta ja tehnyttä emeritusprofessoria kannattaa kuunnella tarkalla korvalla.

”Metsäteollisuus tekee bulkkia maaniseen tahtiin.”

Palkintoja ja tunnustuksia vuosien varrelta - UNEP:n Global 500 Award - Alfred Kordelinin Säätiön tunnustuspalkinto - Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto - Maj ja Tor Nesslingin Säätiön ympäristöpalkinto - Joensuun yliopiston kunniatohtorin arvo - Suomen luonnonsuojeluliiton kunniapuheenjohtaja - Metsähallituksen kultainen ansiomerkki

2010-luku: Täydennysohjelmalle tyrmäys Hallitusohjelmaan saadaan soidensuojelun täydennysohjelma. Yksityismaiden osalta suojelu kuitenkin pysähtyy vuonna 2015. Ennallistaminen lisääntyy. Ojitusten vesistövaikutuksia tutkitaan.

Jatkaa aktiivisena soiden puolestapuhujana eri foorumeilla.

Retkeilee viimeisen kerran Lapin soilla ja todistaa ikiroudan sulavan palsasoilla. 2017

Rauno Ruuhijärvi täyttää 90 vuotta 4.9.2020. 2020

2020-luku: Irti turpeesta -kansalaisaloite Luonnonsuojeluliitto käynnistää Irti turpeesta -kansalaisaloitteen. Kansalaisaloite tähtää lakimuutokseen, jolla lopetetaan turpeen kaivuu ja energiakäyttö vuoteen 2025 mennessä.

Vastaa suon kutsuun Paljaat jalat rentoutuvat sileäksi kuluneilla pitkospuilla, ja mieli lepää ympärillä avautuvassa avarassa suomaisemassa. Kurkien huudot tuntuvat kiirivän taivaiseen asti. Esittelyssä 15 upeaa suoretkikohdetta eri puolilta Suomea. Tekstit Liisa Hulkko, kuva Ansel Siegenthaler

Vinkkejä suokohteista ovat antaneet Luonnonsuojeluliiton työntekijät ja aktiivit.

Luonnonsuojelija 3/2020

1 LAPPI Viiankiaapa, Sodankylä

Kaija Kiuru

Viiankiaapa on suoparatiisi niin lajien kuin retkeilijänkin näkökulmasta. Viiankiaapa on arvokas, ei vain Suomen, vaan koko maapallon suoluonnon kannalta. Vaikka suo on poikkeuksellisten ja mittaamattomien luontoarvojensa takia suojeltu, uhkaa MUISTA MYÖS sitä silti kaivoshanke. Iiton palsasuot Rannattomalta tuntuKolarin Suur-Teurava aapasuo on valtava, vuoma mutta Viiankiaapaan on Vianaavan polku helppo tutustua pitkospuita pitkin. Reitiksi voi Napapiirin retkeilyalueella valita 4,3 tai 7,1 kilometSimon Martimoaapa rin luontopolun. Pyhä-Luoston Lue lisää: 100luontohelmea.fi/helmi/viiankiaaTunturiaapa ja monien pa, luontoon.fi/viiankiaamuiden kansallispuistojen suot pa

2 KAINUU

Jukka Eskelinen

Talaskankaan suot, Vieremä–Vuolijoki Luonnonsuojelun historiasta tuttu Talaskankaan suojelualue sijaitsee Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla. Sen ympärillä on hienoa soiden ja metsien tilkkutäkkiä. Alueella on myös ihastuttavia pikkulampia, puroja ja lähteitä. Metsät ovat paikoin yli 150-vuotiaita. Talaskankaan alueella on 12 kilometriä merkittyjä ja helppokulkuisia retkeilyreittejä, joiden kautta pääsee tutustumaan myös suoluontoon. Lue lisää: 100luontohelmea.fi/helmi/talaskangas, luontoon.fi/talaskangas

3 POHJOISPOHJANMAA

Saara Salmela

Olvassuo, Pudasjärvi Olvassuo on monipuolisuudessaan ja laajuudessaan yksi hienoimmista suoretkikohteista. Suolla kulkija näkee erilaisten suotyyppien mosaiikin, joilla kullakin elää omanlaistaan suoluontoa vaativien eliölajien yhteisö. Suosokkelon keskellä on myös upeita vanhan metsän saarekkeita. Olvasssuolla on monia merkittyjä reittejä pitkospuineen, lintutorneineen ja laavuineen. Lue lisää: 100luontohelmea.fi/helmi/olvassuo, luontoon.fi/olvassuo

MUISTA MYÖS Suomussalmen Säynäjä-Matalasuo Kuhmon Teerisuo-Lososuo Kuhmon Kanninsuo Puolangan Palopajukonsuo (jota Hiilipörssi ennallistaa) Hyrynsalmen Varpu- ja Tulisuon soidensuojelualue

MUISTA MYÖS Oulun ja Pudasjärven Hirvisuo Oulun Pilpasuo Livon Vastassuo Pyhännän Iso Pajusuo Pudasjärven Ohtosensuon alue Litokairan luonnonsuojelualue Syötteen kansallispuiston suot

Jari Kokkonen / Vastavalo Mikko Viitasalo

4 POHJANMAA MUISTA MYÖS Seinäjoen Paukaneva Laihian Levaneva-Kuuttoneva Soinin Matosuo Salamajärven kansallispuisto Perhossa Levanevan luonnonsuojelualue Kauhaneva-Pohjankaan kansallispuisto

Lestijoen yläjuoksun suot, Lestijärvi Pohjanmaalla näkee suoluonnon uudesta perspektiivistä, kun pitkospuiden sijaan lipuu kanootilla avaran suomaiseman keskellä. Lestijoen yläjuoksu on pituudeltaan noin 20 kilometriä. Erämainen joki kulkee kahden suoalueen, Jatkonnevan ja Paukanevan,

läpi. Suot ovat laajoja ja melko luonnontilaisia. Koko joen yläjuoksu on Natura-aluetta. Lestijoen virroissa ui muun muassa meritaimen. Kohde on helposti saavutettavissa, mutta opasteita tai järjestettyä melontatoimintaa ei ole. Lue lisää: 100luontohelmea.fi/helmi/lestijarvi-lestijoki

5 SATAKUNTA

Kauhaneva-Pohjankankaan suot, Kauhajoki–Karvia

Ansel Siegenthaler

Kauhaneva-Pohjankangas on kansallispuisto Satakunnan, Pohjanmaan ja Pirkanmaan rajalla. Siellä jäkäläkangas muuttuu metrin matkalla vettä tursuavaksi rahkasammalikoksi. Pohjankankaan ympärillä on monia hienoja soita, osa vielä suojelemattomiakin. Vetisissä kuljuissa viihtyy rikas linnusto, ja alueella on paljon lähteitä. Kauhanevan puolella voi kiertää esimerkiksi 2,7 kilometrin pitkospuureitin. Lue lisää: 100luontohelmea.fi/helmi/pohjankankaan-suot, luontoon.fi/kauhaneva-pohjankangas

MUISTA MYÖS Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto Siikaisten Isoneva Pomarkun Isonevan soidensuojelualue Mustasaarenkeidas Eurajoen Pinkjärvi

Luonnonsuojelija 3/2020

6 PIRKANMAA Siikaneva, Ruovesi

Leo-setä (CC BY 2.0)

Siikaneva on Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue ja samalla yksi maakunnan upeimmista luontonähtävyyksistä. Pinta-alaa on yli kymmenen neliökilometriä. Siikaneva on pääosin avointa laajalle leviävää suomerta, jonka keskellä on tunnelmallisia yli 100-vuotiaita aarnimetsäsaaria. Suoalue on merkittävä lintusuo. Esimerkiksi nuolihaukka, kalasääski, kurki ja pikkusieppo pitävät suota omanaan. Syksyllä lintujen muuttoaikaan suolla riittää ääntä. Pesimäaikaan tulee pysyä merkityillä reiteillä. Reiteistä voi valita 10 ja 2,5 kilometrin väliltä. Lue lisää: luontoon.fi/siikaneva

MUISTA MYÖS Seitsemisen kansallispuiston Soljastensuo Virroilla IsonevaPahkaneva Saarioisjärven luontopolku, Valkeakoski Kintunlammin suojelualue (ennallistusta tänä vuonna) Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto

7 KESKI-SUOMI MUISTA MYÖS

Pihlajaveden soilla laajat nevat yhdistyvät syrjäisiin metsälampiin ja vanhoihin metsiin. Soilla lentelevät kuukkelit ja maassa nakuttelevat riekot. Siellä esiintyy 20 uhanalaista luontotyyppiä, kuten lettonevarämettä, korpirämettä ja kalvakkanevaa. Luonnonsuojeluliiton paikallisaktiivit ovat ennallistaneet soita useana vuonna. Harva tuntee tätä arvokasta aluetta. Pihlajaveden soilla ei olekaan merkittyjä reittejä, mutta soilla on helppo liikkua. Paikallisille suot ovat oiva marja-aitta. Lue lisää: 100luontohelmea.fi/helmi/pihlajaveden-suot

Haapasuo Leivonmäen kansallispuistossa Jyväskylän Keskisenlammen luontopolku Joutsan Valklammin pitkospuupolku Petäjäveden Tampinkierros Viitasaaren HeinäSuvanto Karstulan Kilpisuon luontopolku

Ari Aalto

Pihlajaveden suot, Keuruu

8 POHJOIS-SAVO

Mikko Suonio / Vastavalo

Tiilikkajärven kansallispuiston suot, Rautavaara–Sotkamo Savon ja Kainuun rajan Tiilikkajärven kansallispuisto on tunnettu pitkistä hiekkarannoista. Kaksi kolmasosaa alueesta on suota. Alueen aavoilla aapasoilla viihtyy esimerkiksi keltavästäräkki – ja retkeilijät. Kesällä tupasvillat kukkivat, syksyllä suo tarjoaa lakka- ja karpaloantiaan ja talvella laajoilla avosoilla on hienoa hiihtää ja lumikenkäillä. Alueella on 20 kilometriä merkittyjä reittejä ja 3,2 ja 7 km rengasreitit, joista jokaisella pääsee nauttimaan suoluonnosta pitkospuita pitkin kävellen. Kaunis erämainen luonto jatkuu myös kansallispuiston ulkopuolella esimerkiksi Metsäkartanon ympäristössä, jossa on myös upea, kivinen Pumpulikirkko. Lue lisää: luontoon.fi/tiilikkajarvi, 100luontohelmea. fi/helmi/tiilikka-pumpulikirkko

MUISTA MYÖS Piirin omistama Rastunsuo Sonkajärven Kinttusalmensuo Tuusniemen Silmäsuo Suonenjoen Lintharju-Kirjosuo Talaskankaan suojelualue Sonkajärven Volokinpolku Vedenjakajareitistö

Luonnonsuojelija 3/2020

9 POHJOISKARJALA Patvinsuo, Lieksa–Ilomantsi Patvinsuon kansallispuistossa saa kokea oikean erämaan. Siellä voi tähytä yli laajojen aapasoiden ja hyvällä onnella nähdä jopa karhun. Yksi hyvä paikka karhujen tähystelyyn on korkea luontotorni. Suolla voi tavata myös riekon, kapustarinnan ja pikkukuovin, jotka harvoin eteläisessä Suomessa pesivät. Suoretken jälkeen voi rentoutua Suomusjärven pitkillä luonnonhiekkarannoilla. Patvinsuolla on lukuisia lyhyitä reittejä. Pitkospuuta on 20 kilometriä ja muita merkittyjä 60 kilometriä, joten valinnan varaa on. Lue lisää: luontoon.fi/patvinsuo

MUISTA MYÖS! Kaarina Karjalainen

Lieksan Reposuo Ilomantsin Kesonsuo ja Koitajoki meloen tai Ristisuon soidensuojelualueen tai Tapion taipaleen kautta Kuohusoiden suojelualue Juuassa Rasvasuo-Kitkasuon soidensuojelualue Änäkäisellä Outokummun Viurusuo

Timo J. Lehtonen

Vihermittari: Kimmo Saarinen

10 ETELÄ-SAVO

11 ETELÄ-KARJALA MUISTA MYÖS

Haisevasuo, Luumäki

Sahinsuo on monipuolinen alue Pertunmaan ja Hirvensalmen rajalla Suontee-järven etelärannalla. Erityisesti näkemisen arvoinen on mutkitteleva Kolunjoki, joka Heinälammen jälkeen muuttuu suon halki virtaavaksi Sahinjoeksi. Kohteessa ei ole merkittyjä reittejä. Suon länsilaidalle pääsee Toivolantieltä Pertunmaan Lihavanpäästä tultaessa ajetaan Uutelantietä noin 7 km, jonka jälkeen käännytään oikealle Puruntielle.

Mikkelin Kurjenlamminsuo Pieksamäen Tahinsuo Savonlinnan Kaijansuo Kaijanharjun kautta

Haisevasuon nimi ei ole ehkä houkuttelevimmasta päästä, mutta suon nimen ei pidä antaa hämätä, sillä suo tuoksuu kirpeän raikkaalta! Se on yksi hienoimmista Salpausselän eteläpuolisista keidassuoalueista. Haisevasuo on laaja ja karu kitukasvuista mäntyä kasvava rämesuo, joka on säilynyt suurelta osin ojittamattomana. Keskiosiltaan Haisevasuo on avosuota. Suolla voi nähdä monia hienoja suoperhosia, kuten harvinaisen luumittarin.

MUISTA MYÖS Ruokolahden Kemppilän Suurisuo, Lappeenrannan Hämmauteensuo Uukuniemen Suursuo

Riku Lumiaro

Sahinsuo, Pertunmaa–Hirvensalmi

Luonnonsuojelija 3/2020

Paloma Hannonen

Eevi Alanissi (CC BY 2.0)

12 KYMENLAAKSO Valkmusan suot, Pyhtää–Kotka Valkmusan kansallispuisto on yllättävän huonosti tunnettu – varsinkin kun ajattelee, miten upeaa suoluontoa siellä pääsee ihailemaan. Alueella on yli 30 erilaista suotyyppiä, eli tutkittavaa riittää. Kansallispuistossa on kaksi merkittyä reittiä, joilla on hyvät pitkospuut. Luontotornista ja Moronvuorelta voi ihailla upeaa suomaisemaa korkealta. Kansallispuistoon kuuluu myös hieno Munasuo. Lue lisää: luontoon.fi/valkmusa

MUISTA MYÖS Kouvolan ja Haminan Kajasuo Haminan Rajasuo Anjalankosken Alajalansuo sekä EnäsuoLupansuo Kouvolan Hangassuo

13 UUSIMAA Tremanskärr, Espoo

MUISTA MYÖS

Pääkaupunkiseudulla on useampi suokohde, jotka eivät ole monien tiedossa. Yksi niistä on Espoon upea keidassuo Tremanskärr. Alueella voi nähdä hirven, metsäjäniksen tai pyitä. Pitkospuita on pitkälti, ja 2,8 kilometrin luontopolku esitteleekin suota. Pidemmällä 3,7 kilometrin polulla saa tutustua myös ympärillä oleviin kallioihin ja korpilaaksoihin sekä Kurkijärven maisemiin. Lue lisää: visitespoo.fi, retkipaikka.fi

Vantaan Keimolan Isosuo Helsingin Slåttmossen Kirkkonummen Stormossenin suo Riihimäen Hatlamminsuo Orimattilan Kairessuon-Mieliässuon luontopolku Hyvinkään Petkelsuo

Karri Jutila

Riku Lumiaro Makele-90 (CC BY-SA 3.0)

14 ETELÄ-HÄME

15 VARSINAIS-SUOMI

Suurisuo, Janakkala

Pomponrahka, Turku

Etelä-Hämeen tunnetuin suokohde on upea Torronsuon kansallispuisto, mutta hieno on Suurisuokin. Suolla on useita uhanalaisia kasvi- ja hyönteislajeja ja sillä on myös huomattavia linnustoarvoja. Suurisuon keskiosa on varsin kosteaa rimpilettoa jaturpeen paksuus on enimmillään 8–9 metriä suon keskiosissa. Neljän kilometrin luontopolkua pitkin pääsee lintutornille. Lue lisää: sll.fi/etela-hame/paikallisluonto

MUISTA MYÖS Torronsuon kansallispuisto Lahden Linnaistensuo Komion luonnonsuojelualueen Luutasuo Hämeenlinnan Heinisuo

Turun Pomponrahka on urbaani suo muun maankäytön puristuksessa. Vaikka suo on pieni, elää siellä harvinaisia hyönteis- ja perhoslajeja, joten hyönteisharrastajan kannattaa suunnata paikalle. Pomponrahka on lähiluontoa parhaimmillaan. Se on lähellä ja helppo saavuttaa myös julkisilla. Pitkospuita pitkin on helppoa retkeillä kahden kilometrin luontopolulla. Lue lisää: turku.fi, retkipaikka.fi

MUISTA MYÖS Kurjenrahkan kansallispuisto Teuvon kansallispuisto Punassuo Nukinrahka-Hirvilamminsuo Vaskijärven luonnonpuisto

Luonnonsuojelija 3/2020

Hanko on hyönteisten paratiisi

Uddskatan ja Tulliniemen alue on Suomen mantereen eteläisin kohta.

Hanko tunnetaan Regatastaan, rantabulevardin hulppeista huviloistaan ja valkeista hiekkarannoistaan. Harvempi tietää, että alueelle luontaisesti syntyneet hiekkarannat ovat myös perhosten, kovakuoriaisten ja kärpästen tärkeä elinympäristö. Teksti Jenni Hamara, kuvat Jenni Hamara, Jukka Huusko

Kesäisellä rannalla helottavat kurtturuusut. Se on rannan ekosysteemin kannalta huono juttu. Kurtturuusu on vieraslaji, joka syrjäyttää ympäriltään muun kasvuston ja yksipuolistaa rannan lajistoa. Alunperin puutarhan kaunistukseksi Koillis-Aasiasta tuotu kasvi on levittäytynyt Suomessa etelärannikon lisäksi jo Oulun korkeudelle. Hangossa kurtturuusu on saanut vastavoimakseen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen. ”Kaupunki poistaa ensin kurtturuusun isoimmat kasvustot ja juurakot koneilla. Sen jälkeen tarvitaan käsityötä, jotta pienemmät juurenpalat saadaan kitkettyä. Ennen vetämistä täytyy kaivaa juuren ympäriltä maata, jotta sen saa ehjänä pois. Pienistäkin juurista alkaa kasvaa lisää kurtturuusuja”, kertoo Hangon ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Astrid Lindström. Yhdistys on kunnostautunut vieraslajien saralla myös jättipalsamin poistamisessa paikallisten asukkaiden kanssa. Työ on tuottanut tulosta. Jättipalsamien valtaamaan kosteaan tervaleppälehtoon mahtuu nyt muitakin kasveja. Kurtturuusutalkoiden jälkeen hiekkarannoille voi taas ilmestyä perinteisiä lajeja: rantavehnää, meri-

nätkelmää ja suola-arhoa. Myös ketomaruna, hietikkosara ja merikaali kasvavat Hangon rannoilla. Monimuotoinen rantaluonto mahdollistaa uhanalaisten ja silmällä pidettävien pistiäisten ja perhoslajien lisääntymisen.

Hyönteishotelleja puistoihin Viime vuonna Luonnonsuojeluliiton vuoden paikallisyhdistykseksi valittu Hangon ympäristöyhdistys on ollut koronakeväästä huolimatta toimelias. Alunperin Luonnonsuojeluliiton vesiteemavuoteen suunniteltu ohjelma siirtyi syksyyn, ja tilalle tulivat hyönteishotellit. ”Saimme luvan pystyttää niitä kaupungin puistoihin. Olemme tehneet klassisen mallisia hotelleja. Ensin teemme puusta tukevan kehikon ja pikku lokerikkoja, joihin työnnämme ruo’onpalasia, onttoja kaisloja ja muuta luonnonmateriaalia. Tavoitteena on saada 20 hyönteishotellia valmiiksi”, Lindström kertoo. Hangon ympäristöyhdistyksen hyönteishotellit ovat syntyneet yhteistyöllä, kuten luonnonsuojelutyö yleensäkin. Joku valmistaa kehikot, toinen lait-

taa ruo’ot ja kolmas tuo jäännöspaloja materiaaliksi. Yhdistyksen aktiivi Pekka Tuunanen on tarjonnut pihansa rakennuspaikaksi. Hangon yhdistyksessä painotetaan viestinnän tärkeyttä luonnon etua ajettaessa. Esimerkkinä Lindström kertoo Hangon keskustasta itään sijaitsevan Furuvikin alueen, jonka männyt ovat ajan mittaan kasvaneet tiheiksi ja suuriksi. Metsähallitus suunnitteli puiden karsimista, jotta itikoille ja perhosille saataisiin lisää sopivaa elintilaa, paahdeympäristöä. ”Yleisö vastusti aluksi kovasti hankolaisille rakkaiksi muodostuneiden puiden kaatoa. Ajateltiin, että siinä on aina kasvanut mäntyjä. Metsähallitus piti tiedotustilaisuuden ja laittoi paikkaan tauluja, joissa kerrottiin, mitä alueella ollaan tekemässä ja milloin. Tämä auttoi ymmärtämään toimenpiteitä.” Kysymys on Lindströmin mukaan myös filosofinen. Kärjistetysti Hanko kuuluisi Siperian Taiga-alueeseen ja siellä kasvaisi puulajeista vain mäntyä ja kuusta. Furuvik oli sata vuotta sitten hiekkadyynialuetta. ”Mihin asti alue halutaan ennallistaa? Onhan kotiseutumuseossakin säästetty 1700-luvun lehmihaka ja 1800-luvun niitty”, Lindström pohtii.

Astrid Lindströmin Hanko-vinkit Hangon kauneimman hiekkarannan Kolavikenin löydät kulkemalla keskustan jäätelökioskilta rantaa pitkin itään ravintola Casinon ohi. Bongaa merikaalia, muuttolintuja ja kiikaroi Tulliniemen luontopolulla Suomen eteläisimmässä kärjessä.

Luonnonsuojelija 3/2020

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, toimisto: p. 050 361 9547, toimisto@sll.fi, työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot. Asiakaspalvelu ja lahjoitukset: jasenasiat@sll.fi, kuukausilahjoittajat@sll.fi, p. 09 228 082 10, sähköinen jäsenpalvelu: sll.fi/palvelu. Toimisto ja palvelu arkisin klo 9–15. Lahjoita: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

ETELÄ-HÄMEEN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 576 8953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame

• •

Syyskokous la 14.11. klo 12 Hämeenkosken

Koskikartanossa. Lepakkoilta Vihavuodenkoskella 29.8.

klo 19. Vihavuoden Koskikahvilan luontoil-

Ohjeita tapahtumiin

•

levasali. Jyväskylän yliopiston emeritus pro-

-luento ja keskustelusarja klo 17.30–19.30.

maaperäeliöiden pariin. Lisätietoja: www.sll.

Paikka: Kauppakeskus Trion 2. krs, Lahden

fi/tapahtuma/26158.

tila, Hollolankatu 1, Lahti. Lähiluonto, ihminen ja ilmastonmuutos

fessori Veikko Huhta vie kiehtovalle matkalle

palvelutori. 17.9. Biodiversiteetti. 22.10. Vesi.

•

Lappeenrannan seudun luonnonsuojelu-

ennallistamista pienpuustoa raivaamalla. Ota

•

17.30 Luonto- ja tiedekeskus Saimaariumis-

mukaan isot oksasakset, jos sinulla on, omat

sa. Illan aloittaa yhdistyksen sääntömääräi-

eväät sekä suolla työskentelyn sopiva vaatetus.

nen vuosikokous. Tule toimintaan ja pääset

Syyskokous 16.11. klo 18, Kaupunkikylän

mukaan vaikuttamaan! Klo 18 Etelä-Karjan

12.11. Ilmastonmuutos ja jatkosuunnitelmat. Kunnostustalkoot Linnaistensuolla 19.9.

Lähtö Ilolantien p-paikalta klo 10. Jatketaan

•

tila, Hollolankatu 1, Lahti.

yhdistys:

Kasvi-ilta ja syysvuosikokous 27.10. klo

sien kasveista. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, p.

ETELÄ-KARJALAN PIIRI Aluepäällikkö Anna Vuori, p. 040 670 1771, etela-karjala@sll.fi, saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

041 4631 1737, kimmo.saarinen@sll.fi ja www. sll.fi/tapahtuma/23862. 30.8. Yyteriin ja Selkämeren kansallispuistoon.

ETELÄ-SAVON PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Härkönen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

•

21.30 ”Hämeen lyhin luontoretki”, noin 100

sirkusta, taidetta, valoparaati. Luonnonsuoje-

•

metrin kävely kolmen lepakkolajin takuulla.

luliiton pisteellä mm. tietoa saimaannorpasta.

myös la-illan sauna ja illallinen. Saapuminen

Kumppani: Vihavuosi-yhdistys. Lisätietoja:

Järj. Taidekoulu Estradi ja Lappeenrannan

on mahdollista pe-iltana. Markku Suoknuutin

Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.

kaupungin tapahtumatuotanto.

•

opastuksella vierailemme Valkmusan kansal-

Sataman valot -tapahtuma la 29.8. klo

16–23 Lappeenrannan satamassa. Musiikkia,

Suokurssi Valkmusan kansallipuistossa

5.9. klo 10. Majoitus huvila Ferdinantissa, jossa

Suomi onkii -tapahtuma su 30.8. klo 12–16

lispuistossa ja perehdymme soiden kasvilli-

Lappeenrannan Satamatorilla. Koko perheen

suuteen, soiden rakennepiirteisiin ja niihin

•

ongintatapahtuma, jossa opastetaan vastuul-

vaikuttaviin tekijöihin sekä elimistöön. Sisältö

Hiljaisuuden retki Hollolan Tennilän

liseen kalastukseen ja terveeseen luontosuh-

päivittyy verkkosivuille. Osallistujia rajallinen

syvimpään suppaan 10.10. klo 10. Paikka:

teeseen. Luonnonsuojeluliiton pisteellä mm.

määrä, ilmoittaudu! Lisätietoja: Heikki Härkö-

Hollola, Tenniläntie 801. Lähtö kimppakyydein

tietoa saimaanorpasta ja norppaturvallisesta

nen, p. 041 4331 548, heikki.harkonen@sll.fi ja

Heinsuon koulun (ent. Hollolan yläkoulun)

kalastuksesta. Järj. Suomen Vapaa-ajankalas-

www.sll.fi/tapahtuma/31029.

P-paikalta klo 10. Oppaana Matti Laurila, p.

tajien Keskusjärjestö.

fi ja www.sll.fi/tapahtuma/31114. Hollolan ympäristöyhdistys:

Janakkalan Luonto ja Ympäristö:

•

Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistys: Lisätiedot tapahtumista: Juha Jantunen, p. 050 3643 693, juha.jantunen@allergia.fi

28.8.–30.8. Koronatilanteesta johtuen kulku

•

omin kyydein ja osallistujamäärä on rajoitettu.

Imatran keskusliikenneasemalta. Lisätietoja:

Majoitumme Tammelan entisellä metsätyö-

www.sll.fi/tapahtuma/26138.

Retki Liesjärven kansallispuistoon

Syysretki Ruokolahden Mäkrämäen

metsään 13.9. klo 10. Lähtö kimppakyydein

puistossa, Saaren kansanpuistossa ja Portaan

•

kylässä. Ilmoittautumiset: Jarmo Kuitunen, p.

sairaalan parkkipaikalla (Tiuruniementie 247-

040 839 7171, jarmo.kuitunen@konecranes.com

249). Pukeudu lämpimästi, nuotiolla voi pais-

sekä www.sll.fi/tapahtuma/25225.

•

taa makkaraa. Kumppani: EKLY. Lisätietoja:

entinen koulu. Lisätietoja: www.sll.fi/tapah-

•

Kulttuuritalo Virran Kalevasali. Kokouksen

tuma/25233.

jälkeen Veikko Huhdan esitystä. Lisätietoja:

koululla. Retkeilemme Liesjärven kansallis-

Yhdistys Mallinkaisten maalaismarkki-

noilla 5.9. Paikka: Janakkala, Mallinkaisten

Syysmuuton seurantaa Tiuruniemessä

4.10. klo 8. Kokoontuminen entisen Tiurun

www.sll.fi/tapahtuma/26146. Syysvuosikokous 3.11. klo 17. Paikka:

•

Ennallistamistalkoot Vihtarissa 19.9.–

20.9. Lisätietoja: www.sll.fi/tapahtuma/27141.

KAINUUN PIIRI Toiminnanjohtaja Ari Jäntti, p. 040 7741 983, ari.jantti@sll.fi Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani Toimisto avoin tarvittaessa. Seuraa: sll.fi/kainuu, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry

Salpausselän luonnonystävät:

•

Kevätkokous 8.9. klo 18, Kaupunkikylän

•

3.11. klo 18. Paikka: Kulttuuritalo Virran Ka-

ken paikkoja: hane.laakkonen@gmail.com tai p. 045 236 4834 ja www.sll.fi/tapahtuma/25612.

KYMENLAAKSON PIIRI Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto: Savonkatu 23, 45100 Kouvola. Lisätietoja: kymenlaakso@sll.fi, www.sll.fi/kymenlaakso, p. 045 1049 388. Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

• • • •

Piirihallituksen kokous Haminassa ke

23.9. klo 18 ja Kouvolassa ke 21.10. klo 18 Luontokuvailta Kuusankoskitalolla ti 10.11.

klo 18. Piirin syyskokous Kotkassa ke 18.11. klo 18. Piirin toimisto muuttaa. Uusi osoite on 1.9.

alkaen Savonkatu 23, 45100 Kouvola.

•

Perhosvalo Haminan Valojen yössä

11.9. klo 20. Paikka: Hamina, Roopertinkatu 8, Ruutikellarin läheisyydessä. Pystytämme perhosvalon, joka houkuttelee yöperhosia. Asiantuntijana Jussi Halme. Jos tilaisuus ei toteudu, ilmoitamme siitä verkossa. Lisätietoja: Anne Nisula, p. 0500 913 944, anne@annenisula.fi ja www.sll.fi/tapahtuma/31148. Meri-Kymen Luonto:

•

Syysarktika – Linturetki Ulko-Tam-

KESKI-SUOMEN PIIRI Toiminnanjohtaja Titta Makkonen, p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi

www.sll.fi/tapahtuma/26154. Veikko Huhta ja elämää maan kätköissä

Ilmoittautuminen päättynyt, kysy viime het-

Kaakkois-Kymen yhdistys:

Heinäveden Luonnonystävät:

040 595 3147, matti.a.laurila@gmail.com ja www.sll.fi/tapahtuma/28672.

Suomen luonnonsuojeluliitto toivottaa turvallisia ja tunnelmallisia syysretkiä!

aluepäällikkö Anna Vuori pitää esityksen met-

voi lähettää myös etukäteen sähköpostilla. Klo

tassa klo 19–21. Kysymyksiä, kuvia ja ääniä

Tule tapahtumiin vain terveenä, huolehdi käsihygieniasta ja turvaväleistä. Voit tuoda myös oman kasvomaskin. Luonnonsuojeluliitto noudattaa viranomaisten antamia yleisiä ohjeita. Jos pandemiatilanne alueella muuttuu, tarkista verkkosivuilta tai tapahtuman järjestäjältä, toteutuuko tapahtuma. Yhdistyksistä voi kysellä vinkkejä ominpäin toteutettaville retkille.

mioon 13.9. klo 8. Paikka: Kotka, M/s Vikla lähtee Tulikukon vierestä. Oppaana Urpo Koponen. Liput: aikuiset 40€ / SLL:n jäsen 30€, lapset alle 12v. 10€. Ruokailun järjestää Meriset: aikuiset 22€ ja lapset 3–11v. 13€. Ilmoittaudu viim. 6.9. ja kerro ruokailetko: merikymenluonto1@gmail.com tai p. 050 4670 497. Lisä-

Jyväskylän seudun yhdistys

•

Lintureissu Porin lintupaikoille 29.8.–

tietoja: Ritva Huusko-Helminen, p. 050 4670 497, merikymenluonto1@gmail.com ja www.

Luonnonsuojelija 3/2020

Juhlista upeaa Suomen luontoa lauantaina 29.8. Retkelle läheisten kanssa Lähde Suomen luonnon päivänä järjestetyille retkille tai retkeille omatoimisesti ystäviesi ja läheistesi kanssa. Katso tapahtumat ohessa ja verkkosivuilla. Jaa luontojuhlasi tunnelmat. #luonnonpäivä #nukuyöulkona

Liputa luonnolle Näytä, miten tärkeä suomalainen luonto sinulle on ja nosta lippu salkoon! Sisäministeriö suosittaa liputusta Suomen luonnon päivänä. Voit liputtaa myös virtuaalisesti #liputanluonnolle.

Mustikkapiirakka ja luontorunoja Eeva Mäkinen

Mustikkapiirakka on päivän juhlaleivos. Tarjoa livenä tai kuvana somen kautta! Jenni Haukio lukee Luontorunokilpailun voittajan Radio Suomessa klo 14.00. Kuuntele ja runoile itsekin! #mustikkapiirakka

suomenluonnonpaiva.fi

•Tapahtumat Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat sll.fi/tapahtuma/30924.

Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri

nassa, Lukkilantie 64, punaisen ladon luona.

www.sll.fi/tapahtuma/31016.

ta, mutta turvavälit muistettava. Lisätietoja:

•

Nokian Lintukoulu, Jarmo Koivisto, nokian-

(Härkitie 6). Toimittaja, kirjailija ja pyöräilijä

•

lintukoulu@gmail.com ja www.sll.fi/tapah-

Matti Rämö kertoo pyöräilyn hurmasta ja eko-

tuma/31012.

lopussa. Mukaan mahtuu vain 5. Ilmoittau-

•

logisesta matkustamisesta. Hän on pyöräillyt

man esiintymällä 13.9. klo 10–14. Pidämme

•

tumiset: Anne Viitalaakso, p. 045 888 3720. Nokian Lintukoulun valokuvailta loka-

tä. Varusteena työvaatteet ja käsineet. Tarjo-

velle Inarin päivänä la 29.8. Lähtö järvelle

•

avoimena uhanalaisen lajin kivikkoista rinnet-

kuussa ja joutsenlaskenta sekä pikkujoulut

amme talkooeväät, minkä vuoksi pyydämme

katamaraanilla klo 10 ja paluu n. klo 16. Lai-

marraskuussa, mikäli korona-tilanne ei estä.

ilmoittautumiset nokianluonto@gmail.com tai

•

van kääntöpiste on Kasarin pohjoisreunalla.

Tarkemmin myöhemmin nettisivuilla (SLL

Timo Lepistö, p. 044 505 5999. Tule mukaan!

taantien risteyksen postilaatikoille.

Ohjelmassa on laulua, soittoa ja tarinanker-

Nokia ja Pily).

LAPIN PIIRI

Toiminnanjohtaja Mika Flöjt, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Rovakatu 23, 96100 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 11–16 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/ sll.lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri Inarin luonnonystävät: Ohjelmallinen päiväristeily Inarijär-

Nokian yhdistys: Nokian Lintukoulun talvilintulaskennat

Nokian Kauniaisissa lokakuun ja joulukuun

Jarmo Koivisto oppaana. Ei ilmoittautumis-

Hoitotalkoot palosirkan Siuron sata-

•

Matti Rämön esitys 4.11. klo 18 Nokian

Kirjasto- ja Kulttuuritalo Virran Hiomo-salissa

jopa Saharassa ja Himalajalla. Tilaisuuden jälkeen noin klo 19.30 syyskokous. Pälkäneen seutu: Puolukkaretki Mustikkamäkeen la 19.9.

Kokoonnutaan klo 10 Sappeentien ja Salmen-

Suomen luonnon päivän retki 30.8. klo 10

tavaksi. Opastajina Lasse Kosonen ja Markku

• •

monkulmaan, josta lähdetään klo 9.30.

Perinteinen Sienitapahtuma K-Super-

Vuosikokous la 26.9. Mikkolan navetalla

yhdistyksen jäsenyyttä. Aikuisilta 30 €:n ristei-

• •

keskustan Puropuiston ja Kyyninojan lehtoi-

Selin Tampereen Sieniseurasta ja SLL Nokian

lymaksu käteisellä. Laivalla on mahdollisuus

hin. Katsomme lehtojen kasvillisuutta polulla

sienituntijat. Noudatamme valtioneuvoston

maksulliseen ruokailuun. Ilmoittaudu : inarin-

kulkien ja turvavälin huomioiden. Mukaan

koronatilanteen ohjeistusta. Tiedustelut: Kaija

luonnonystavat@gmail.com tai tekstarilla Ilk-

juomapullo ja välipalaa. Tapaamme Kerholan

Helle, hellekaija@gmail.com tai p. 044 0177 180.

ka Roiniselle, p. 0400 543 065. Mukaan pääsee

pysäköintipaikalla klo 10 ja oppaina Sari Lehti-

Luento Pohjois-Norjan rannikkorei-

60 ensimmäistä ilmoittautumisjärjestyksessä.

nen, Keijo Rantanen ja Kaija Helle, jolle tiedus-

•

teistä 19.10. klo 18. Tietokirjailija ja luontoku-

pere ja Villi Vyöhyke) järjestää talkoot, jossa

telut hellekaija@gmail.com tai p. 044 0177180.

vaaja Harri Ahonen kertoo Pohjois-Norjan

padotaan aikanaan tehdyt suo-ojat. Kokoontu-

PIRKANMAAN PIIRI

Lisätietoja: www.sll.fi/tapahtuma/30937.

rannikon, vuonojen ja saariston kauneimmista

minen Kortejärventilan pihassa (Keltolahden-

Aluesihteeri Anne Hirvonen, p. 045 233 6356, pirkanmaa@sll.fi

Lintumuuton tarkkailutapahtuma 12.9.

päiväretkikohteista. Lisätietoja: SLL Nokia,

tie 47) klo 9.50, josta lähtö kohteelle tasan klo

klo 10. Kokoontuminen Nokialla Taivalkun-

Kaarina Davis, nokianluonto@gmail.com ja

10. Kortejärven tilalta suokohteelle kulkeva 1,5

rontaa sekä tietopuolista sivistystä, mutta ennenkaikkea unohtumaton maisemaretki. Laivaan otetaan 60 matkustajaa. Ei edellytetä

Toivomusretkiä pikkuporukalle voi kysel-

lä: nokianlintukoulu@gmail.com.

•

market Löytiksen aulassa 14.9. klo 16–19. Kauden sieninäyttely ja sieniä voi tuoda tunnistet-

alk. klo 15. Tavanmukainen tarjoilu. (Siis hyvä.) Karpaloretki Hattulan Suurisuolle la

17.10. Opastusta tarvitsevat kokoontukoot Sam-

Tampereen yhdistys:

•

Soiden ennallistamistalkoot 29.8. klo 10.

Kintulammin Ennallistamisryhmä (SLL Tam-

Luonnonsuojelija 3/2020

•Tapahtumat km reitti on merkitty. Ilmoittaudu, sillä työka-

klo 17 Parkanossa, Koulu-ja kulttuurikampus

lu- ja eväsmäärät varataan näiden perusteella:

Kaarnassa. Kumppanit: LH Geopark ja Ihmi-

https://forms.gle/FonzY4XMEw7TXDVA7.

nen luonnossa -tapahtuma.

sauna. Pyrimme järjestämään kaikille ilmoit-

•

tautuneille kyydin Tampereelta. Elokuun

on osa Ihminen luonnossa -tapahtumaa ja

aikana pääsee viikonloppuisin myös julki-

SyVillan perinnepäivää, ks. visitparkano.fi/

silla liikennevälineillä (kintulammi.fi/kor-

ihminen-luonnossa.

Talkoolaisille tarjotaan muutoin maksullinen

tejarven-eloisa-elokuu). Mukaanoma muki, lautanen ja lusikka, jonkinlaiset työvaatteet, vaihtoevaatteet, työhanskat, saappaat tai pitkävartiset kengät ovat eduksi. Mikäli löytyy lapio, niin ota mukaan. Lisätietoja: Antti Putaja, 0417462424, luonnonhoito@gmail.com. ja www.sll.fi/tapahtuma/31124.

•

Suomen luonnon päivän perheretki 29.8.

Kovesjärvellä vesikasviteemalla. Tapahtuma

POHJANMAAN PIIRI

Piirisihteeri Teemu Tuovinen, p. 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Eloisa Elokuu ja Suomen luonnon päivä

Kintulammilla 29.–30.8. Kortejärven tilalta paistoa, nokipannukahvia -ja teetä, suon ennallistamistalkoot sekä retkisuunnistus-

la 26.9. klo 14 Kulttuurikeskus Vanhan Paukun

koulutus. Kahvio- ja saunamaksut käteisellä

Alajoki-salissa. Kumppanit: Lapuan kansalai-

tai MobilePay-sovelluksella. Alueelle pääsee

sopisto ja Lapuan kaupunginkirjasto.

Luontokuvaaja Tea Karvisen kuvaesitys

Kansallispuistot retkikohteena Lapualla

(Kaitavedentien ja Pulesjärventien risteyk-

•

sestä). Lisätietoja: sll.tampere@gmail.com ja

sen verkkosivuja.

ilmaisella nonstop-Nyssellä Sorilan pysäkiltä

www.sll.fi/tapahtuma/30610.

•

Vapaaehtoiseksi Eloisa Elokuu -tapah-

Ruskaretki Lauhanvuoren kansallis-

puistoon syys-lokakuussa. Seuraa yhdistyk-

•

Yhdistys on mukana Vanhan Paukun Jou-

lunavausmessuilla Lapualla la–su 21.–22.11.

tumaan? Jos voit auttaa tapahtuman järjes-

Myynnissä luonnonkalentereita, joulukortteja

telyissä (kahvio, sauna, itse ehdottamasi oh-

ja muita luontoaiheisia tuotteita.

jelmanumero), niin ota yhteyttä sll.tampere ät gmail.com. Järjestelyissä auttaneille ruuat, majapaikka, saunamahdollisuudet.

•

Retkisuunnistuskoulutus su 30.8. klo 13

Suomenselän Luonnonystävät:

•

Vuosikokous 31.8. klo 18. Paikka: Alavus,

Järviluomantie 5 Alavus. Lisätietoja: Reijo

osana Eloisan Elokuun tapahtumaa. Koulu-

Salmi, rsalmi@luukku.com ja www.sll.fi/ta-

tuksen perusosassa pääpaino on kartan käy-

pahtuma/31107.

toimitaan eksyttäessä. Jatko-osassa tarvitset

•

oman kompassin. Maksimiosallistujamäärä

mäkisali. Luontokuvaaja Benjam Pöntinen

20. Ilmoittautuminen Kortejärven tilan kah-

näyttää lepakkokuviaan ja kertoo lepakoiden

viossa 29. – 30.8. tai lomakkeella https://forms.

elämästä. Esityksen jälkeen retki lepakko-

gle/xn4pVbgeBB6ht7CXA. Huom! Saavuthan

kohteeseen. Ilmoittaudu kansalaisopiston

lähtöpaikalle viimeistään klo 12.50. Lisätieto-

kansliaan: p. 044 550 1952 tai 040 571 1847.

ja: p. 0417462424, retkiryhma@gmail.com. ja

Kumppani: Lakeudenportin kansalaisopisto.

www.sll.fi/tapahtuma/31144/

Lisätietoja: Arto Juurakko, arto.juurakko@

tön harjoittelussa ja lisäksi opitaan, miten

•

Yhdistyksen syyskokous 25.11. klo 18.

Paikka: Tampere, Pääkirjasto Metso. Tervetuloa! Yksityiskohdat tarkentuvat lähempänä ajankohtana. Mikäli koronatilanne ei marraskuussa salli yleisötilaisuuden järjestämistä, joko siirrämme kokouksen ajankohtaa tai toteutamme sen etäyhteydellä. Lisätietoja: Antti Virnes, sll.tampere@gmail.com ja www.sll.fi/ tapahtuma/31169.

Lepakkoilta Alavudella 2.9. klo 18. Paik-

ka: Okslammintie 9, Elinkeinotalon Huhta-

alavus.fi ja www.sll.fi/tapahtuma/31110.

POHJOIS-KARJALAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Piirin postiosoite: Keskijärventie 75, 82120 Keskijärvi Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi

•

Vaihda verkot katiskaan -tapahtuma la

12.9. klo 11 Rääkkylän Koivuniemessä. KalasYlä-Satakunnan ympäristöyhdistys:

•

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri etsii osa-aikaista aluesihteeriä 1.11.2020 alkavaan työsuhteeseen. Työ sisältää mm. kokoustamista, lausuntoja ja taloudenhoitoa, mutta myös maastoilua, tiedottamista ja paikallisyhdistysten avustamista. Piirin hoidossa on luontoasema Vesijärven rannalla. Hämeenlinnassa sijaitseva toimistomme tarjoaa työsuhdeajoneuvona iloisen keltaisen polkupyörän. Tehtävä edellyttää kokemusta luonnonsuojelun alan tehtävistä, luontojärjestöjen tuntemusta sekä yhteistyötaitoja. Kyky kirjallisen aineiston tuottamiseen on tärkeää. Työhön tarjotaan perehdytys. Tarkemmat tiedot piirin verkkosivuilta www.sll.fi/etela-hame. Hakemukset liitteineen pyydetään toimittamaan 7.9.2020 mennessä osoitteeseen etela-hame@sll.fi tai Hämeentie 2A6B, Hämeenlinna 13200. Lisätietoja antavat aluesihteeri Karri Jutila, etela-hame@ sll.fi, p. 050 5768 953 ja puheenjohtaja Petri Honkanen, ephonkanen@gmail.com, p. 041 593 420.

Lapuan ympäristöyhdistys:

•

löytyy kahvio, saunamahdollisuus, lettujen

Aluesihteeriksi Etelä-Hämeeseen

tajille jaossa maksutta vähintään 100 norp-

Valokuvakilpailu Ihminen luonnossa

paturvallista Saimaa-katiskaa. Katiskan saa,

2020 -kilpailun voittajat julkistetaan ti 25.8.

kun allekirjoittaa lupauksen olla kalastamatta

Syyskokouksissa päätetään toiminnasta Syksyn tapahtumakalenterissa on monia yhdistysten syyskokouksia. Mutta mitä niissä oikein tapahtuu? Yhdistysten syyskokoukset ovat avoimia kaikille jäsenille. Syyskokouksissa valitaan aktiiveja tärkeisiin pesteihin, kuten yhdistyksen hallituksen jäseniksi. Vuosikokouksessa päätetään myös seuraavan vuoden toiminnasta: missä retkeillään ja talkoillaan tai mihin suojelukysymykseen keskitytään. Lähde mukaan, tutustu ja vaikuta! Tänä vuonna tapahtumakalenterissa on myös kevätkokouksia, jotka siirtyivät koronatilanteen vuoksi. Syksyn kokouksissakin on tärkeää noudattaa turvavälejä ja yleisiä hygieniaohjeita. Myös etä- ja ulkokokoukset ovat mahdollisia. Lisätietoa kokousten järjestämisestä: //intra.sll.fi/yhdistysnetti//

Aktiivin muistilista X Allekirjoita Irti turpeesta -kansalaisaloite ja kannusta muitakin allekirjoittamaan! #irtiturpeesta Lue lisää: //irtiturpeesta.fi//

X Vietä Suomen luonnon päivää lauantaina 29.8. Vie kaveri luontoon, liputa

luonnolle, syö mustikkapiirakkaa, nauti luontorunoista tai nuku yö ulkona. Lue lisää: //suomenluonnonpaiva.fi//

X Hanki luonnolle uusi ystävä. Luonnonsuojeluliiton jäsen pääsee mukaan retkille, tapaa muita luonnonystäviä ja saa jäsenlehden. //sll.fi/liity//

Luonnonsuojelija 3/2020

•Tapahtumat verkoilla Saimaalla. Tapahtumassa voi halu-

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys:

•

Nuku yö ulkona Talosaaren Torpalla

josta matkaa n. 2,5 km. Omat eväät mukaan.

la 29.8. Tervetuloa viettämään yö luonnon

Lisätietoja: Risto Murto, p. 044 201 6070 ja www.sll.fi/tapahtuma/30952.

Paikalla myös Juha ”Norppa” Taskinen ja Kari

•

20.30. Paikka: Kuopio, Vanhan puutarhan

helmassa! Oma majoite mukaan. Lisätietoja:

”Hissu” Hietalahti.

parkkipaikka (Savisaari). Kumppanit: Kuo-

www.sll.fi/helsinki/tapahtuma/3220.

tessaan luovuttaa pois vanhoja kalaverkkoja.

Lepakkoretki Savisaaressa 26.8. klo

•

Sieniretki 12.9. klo 13. Kesto noin 2 tuntia.

•

Ilmoittautumiset: p. 017 182127 virka-aikana.

•

Torpalle 1.9. Retkellä tutustutaan Talosaaren

mukaiset vaatteet ja sienestysvälineet. Op-

Vuosikokous 6.9. klo 14. Paikka: Joen-

Mukaan mahtuu 50 ensin ilmoittautunutta.

luontoon ja kiehtovaan historiaan. Lisätietoja:

paana sienineuvoja Marja-Liisa Suomi-Agartz.

suun Perheentalo, Rantakatu 15. Ennen ko-

Lisätietoja: p. 017 182 127 (17.8. virka-aikana),

www.sll.fi/helsinki/tapahtuma/3225.

www.sll.fi/tapahtuma/29540.

•

Sienitilanteen vuoksi muutos ajankohtaan on

kousta asiantuntija Janne Raassina esittelee

pion kaupunki ja luonnontieteellinen museo. Joensuun seudun luonnonystävät:

Luonto- ja historiaretki Talosaaren

Lähtö Lohjan kirkkokentältä. Mukaan sään-

Geologiaretki Mellunmäen ja Länsimä-

mahdollinen, joten seuraa tiedotusta. Lisätie-

en metsiin 8.9. klo 17.30. Retkellä tutustutaan

toja: Marja-Leena Nikander, p. 044 284 6550 ja www.sll.fi/tapahtuma/31008.

jälkeen tarjolla on sekä suolaista että makeaa

•

kossa 4.–6.9. Lisätietoja: Sampo Jaakkola, p.

erityisesti rapakivilohkareisiin. Oppaana Antti

kahvien kera. Lisätietoja: Eveliina Korkiatupa,

0407235834, luonnonystavat@klyy.fi. ja www.

Salla. Lisätietoja: www.sll.fi/helsinki/tapah-

p. 044 010 5950, eve.luonto@hotmail.com ja

sll.fi/tapahtuma/29550.

•

tuma/3212.

Vantaan yhdistys:

kevätkokous järjestetään koronaviruspande-

•

loka-marraskuun vaihteessa. Ajankohta tar-

•

mian vuoksi vasta syksyllä. Paikka tarkentuu

kentuu lähempänä, seuraa verkkosivuja: sll.

saasti, sillä poikaset ovat lähteneet liikkeelle ja

lähempänä. Lisätietoja: Petri Nieminen, petri@

fi/helsinki. Oppaana Jarmo Nieminen.

opettelevat saalistamaan itse. Kokoonnumme

Pohjois-Karjalan vesiensuojelua. Esityksen

www.sll.fi/tapahtuma/30561. Keski-Karjalan Luonto:

•

Ruokasienikurssi 27.8. klo 9. Kerätään

ja opetellaan tunnistamaan sieniä ja samalla

Luontokino elokuvateatteri Kuvaku-

Kevätkokous 21.9. klo 18. Sääntömääräinen

klyy.fi ja www.sll.fi/tapahtuma/29554.

ja riistapolun maastossa. Opettajana Kalervo

•

Rinne. Lisätietoja: Tupu Vuorinen, p. 050 344

fi ja ja www.sll.fi/tapahtuma/29544/

sieninäyttely. Kurssi pidetään Muljulassa Erä-

Longinojan taimenten kuduntarkkailu

Sieniretki 3.10. klo 11. Paikka tarkentuu

klo 21.30 Kuusijärven parkkipaikan tuntumasKeravan ympäristöyhdistys: Noudatamme korona-ajan rajoituksia.

sa, josta lähdemme kiertämään Kuusijärveä.

•

Maasto on helppokulkuista ja retki sopii lap-

klo 17.30. Retki keravalaisten omalle meren-

päälle. Jos sataa kaatamalla, niin retki peru-

tö: S-marketin parkkipaikka, Iisvedentie 1.

rantapaikalle kauniiseen Porvoon saaristoon.

taan, pieni tihkusade ei haittaa. Lisätietoja:

Ruoka- ja myrkkysieninäyttely 28.8. klo

Ssieniveitsi, kori ja omat eväät mukaan. Il-

Osoite: Nikubyntie 138, Kärrby. Haastamme

Kaarina Aro, kaarina.aro@iki.fi ja www.sll.

10. Paikka: Kitee, Kauppakeskus Kupiainen.

moittautumiset ja lisätiedot 21.9. alkaen p. 017

luonnonystävät parvipulahdukseen, jossa hy-

fi/tapahtuma/30882.

Näyttely ja sienineuvontaa lähiruokatuottajien

182 127 virka-aikana. Mukaan mahtuu 50 en-

pätään klo 18 veteen. #itämeripäivä #pulahdus.

kauppatapahtuman yhteydessä. Voit tuoda

simmäistä. Kumppanit: Kuopion kaupunki ja

Ohjelmassa myös: lapsille seikkailuja, työpajo-

•

näyttelyyn sieniä tunnistettavaksi. Lisätietoja:

luonnontieteellinen museo. Lisätietoja: www.

ja, mustikoiden poimintaa, arvonta ja makka-

Paikka: Vantaa, Vuorilehdontie 6, Håkans-

Keski-Karjalan Luonto, Tupu Vuorinen, p. 050

sll.fi/tapahtuma/29534.

ranpaistoa (omat eväät mukaan). Järjestämme

bölen kartano. Selvitetään, mitä kalat oikein

bussikuljetuksen turvaväleillä. Lähtö: klo 16.45

ovat ja pohditaan kalojen onnen esteitä ja mie-

Keravan lukiolta, os. Keskikatu 5. Paluu: Ni-

titään, miten voisimme kaloja auttaa. Rastit

kuvikenistä klo 19.30. Bussikyydin hinta: 5€/

etsitään omatoimisesti puistoalueen karttaa

hlö tai 10€/perhe. Ilmoittautuminen kyytiin:

lukien. Opas, jolta saat ohjeet ja kartan, löytyy

kerava@sll.fi. Lisätietoja: Kristiina Savonsaari,

koko ajan kartanon pääoven edustalta. Karta-

kerava@sll.fi ja www.sll.fi/tapahtuma/31067.

non vieressä on kahvila. Lisätietoja: Minerva

5441, tupu.vuorinen@gmail.com ja www.sll.fi/ tapahtuma/30973.

•

344 5441, tupu.vuorinen@gmail.com ja www. sll.fi/tapahtuma/30977.

POHJOIS-POHJANMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heli Kinnunen, p. 041 3191 816, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaa Oulun yhdistys:

•

Suomen Luonnon Päivän retki Sangin-

joen Loppulaan 29.8. klo 11. Retkiä metsään aikuisille ja lapsille klo 12. Klo 14.30 alkaen elävää musiikkia. Kahvilasta voi ostaa suolaista ja makeaa. Myös luontonäyttely ja ullakkokirppis. Tapahtuma päättyy klo 16.30. Ilmainen bussikuljetus kaupungista Linnanmaan kappelilta klo 11 (ks. pysäkit verkosta). Varaa paikka bussista: slloulunyhdistys@gmail.com. Lisätietoja: Kalle Hellström, slloulunyhdistys@gmail.com ja www.sll.fi/tapahtuma/31100.

POHJOIS-SAVON PIIRI Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. 040 723 6213, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Puijonkatu 15, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi

lähempänä ajankohtaa. Lisätietoja: petri@klyy.

Lepakkoretki Kuusijärvellä 29.8. klo

21.30. Elokuussa lepakoita on liikkeellä run-

•

Sieniretki Suonenjoelle 4.10. klo 10. Läh-

SATAKUNNAN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Postiosoite: Otavankatu 5, Pori 28100 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry

Itämeripäivä – Kerava Nikuviken 27.8.

sillekin. Mukaan taskulamppu ja lämmintä

•

Yöperhos- ja lepakkoretki Pihkanii-

tyssä Suomen luonnon päivänä 29.8. klo 21.

UUDENMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, erityisasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani. veistola@sll.fi. Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri) Tapahtumat Uudellamaalla: sll.fi/uusimaa/tapahtumat Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Järjestämme tapahtumia vain, jos koronatilanne sen turvallisesti mahdollistaa. Muutokset ovat siis mahdollisia nopeallakin aikataululla. Ilmoitamme uusista tapahtumista ja mahdollisista muutoksista aina nettisivuillemme (sll.fi/helsinki) ja myös FB-sivuillamme (Helsingin luonnonsuojeluyhdistys).

Koko perheen puistosuunnistus teemal-

la ”Tarinoita kaloista” 29.8. klo 11–14 välillä.

Schultz, p. 044 3310 327, minerva.schultz@ gmail.com ja www.sll.fi/tapahtuma/31039.

taan yöperhosiin ja lepakoihin Leena ja Heikki

•

Luodon sekä Asko Oksasen opastamina. Sään-

Sotungintie 25 A. Nyt kajahtaa: Lennä lennä

mukainen vaatetus, taskulamppu ja tarvittaes-

leppukerttu – luonto-oppia lastenlauluista.

sa omat eväät mukaan. Lisätietoja: www.sll.fi/

Omatoiminen luontopolku rasteineen on

tapahtuma/31081.

•

metsässä klo 10 – 13. Ja tietenkin paikalla on

Paikka: Kerava, Pihkaniityntie 120. Tutustu-

Koko perheen luontokoulusunnuntai!

13.9. klo 10. Paikka: Vantaan luontokoulu,

Roskatempaus Sompiossa 6.9. klo 12. Siis-

asiantunteva opas! Tapahtuman ajan on auki

titään Sompion Ankkalammen ympäristöä su

luontokahvila. Muista makkarat: sään salliessa

6.9. Roskatempauksessa. Tavataan Sompion

sytytämme nuotion! Lisätietoja: Veera Piiro-

kentällä klo 12. Ota mukaan hansikkaat ja

nen, veera.piironen@gmail.com ja www.sll.

mahdolliset omat roskapihdit. Jätepussin saat

fi/tapahtuma/31162.

paikan päältä. Lisätietoja: Marju Kortemäki, kerava@sll.fi ja www.sll.fi/tapahtuma/31085.

•

Koko perheen puistosuunnistus! 3.10. klo

11–14 välillä Korson Ankkalammilla. Aiheena vesi ja minä. Rastit tutustuttavat sinut veden

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys:

•

merkitykseen elämälle ja kertoo perusasioita

le Leppäkorven laavulle 29.8. Lähtö kimp-

Puistosuunnistuksessa rastit etsitään oma-

Tule vapaaehtoiseksi! Kiinnostaako va-

pakyydein Lohjan kirkkokentältä klo 14 tai

toimisesti puistoalueen karttaa lukien. Opas,

paaehtoistoiminta lähiluonnon puolesta? Löy-

Saukkolan ST1-asemalta klo 14.30. Laavulle

jolta saat ohjeet ja kartan, löytyy koko ajan

dä paikkasi hallituksesta tai toimintaryhmästä,

lähdetään kävellen n. klo 14.45 Leppäkorven

portaiden juuren tuntumasta. Lisätietoja: Mi-

ota yhteyttä järjestösihteeriin: helsy@sll.fi

työväentalon pihasta, os. Leppäkorventie 1022,

nerva Schultz, p. 044 3310 327, minerva.schul-

•

Suomen luonnon päivän retki Nummel-

erilaisista vesistöistä ja veden kiertokulusta.

Luonnonsuojelija 3/2020

•Tapahtumat tz@gmail.com ja www.sll.fi/tapahtuma/31049.

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys. Lisä-

Koko perheen luontokoulusunnuntai!

tietoja: Jarmo Markkanen, p. 046 662 5946 ja

•

15.11. klo 10–13. Paikka: Vantaan luontokoulu,

www.sll.fi/tapahtuma/25321.

Seuraa: luontoliitto.fi, tapahtumalista: luontoliitto.fi/tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

jylläävät pöpöt: Tautista sakkia pörröturkki-

•

sista sarjakukkaisiin – kuinka eliökunta sai-

pahtui linnunpöntössä tai sen liepeillä osoit-

•

rastaa. Omatoiminen luontopolku rasteineen

teeseen salonluonto@gmail.com tai postaa

paikkaa. Olosuhteista riippuen kokous saate-

ja asiantunteva opas. Muista makkarat: sään

se yhdistyksen Facebook-ryhmään <– käytä

taan pitää etäyhteyksillä.

salliessa sytytämme nuotion! Tapahtuman

#pönttöelämää! Yhdistys kokoaa tarinoita ja

ajan on auki luontokahvila. Lisätietoja: Veera

niihin liittyviä kuvia kotisivuilleen. Parhaat

•

Piironen, veera.piironen@gmail.com ja www.

palkitaan. Ssly on vuosien aikana tehnyt tal-

tilanne on suotuisa. Syyspäivät on suunnattu

sll.fi/tapahtuma/31165.

kootyönä jo yli 7 000 linnunpönttöä. Niissä

luonnosta ja ympäristöstä kiinnostuneille noin

on kuoriutunut satojatuhansia linnunpoikasia

15–29-vuotiaille. Lisäksi on tarjolla ohjelmaa

puukiipijöistä tuulihaukkoihin. Katso jo lähe-

lapsille. Mukaan syyspäiviä järjestämään pää-

tettyjä tarinoita kotisivuilla! Lisätietoja: www.

see ottamalla yhteyttä: Milla Aalto, milla.m.aal-

sll.fi/tapahtuma/27302.

to@utu.fi, 050 5722 345

Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdis-

Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri:

Sotungintie 25 A. Luontokoulusunnuntaissa

VARSINAIS-SUOMEN PIIRI Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri

Pönttöelämää-tempaus! Lähetä 31.8.

mennessä Ssly:lle (kuvallinen) tarina, joka ta-

tys:

•

Iltaretki Kerttulan luontopolulle 27.8. klo

Luonto-Liiton liittovaltuuston syysko-

kous 19.9. Tällä hetkellä ei ole vielä tiedossa

Syyspäivät 9.–11.10. Salossa Reilan leiri-

keskuksessa. Syyspäivät pidetään vain, mikäli

•

Syksyyn on suunnitteilla muun muassa lei-

riohjaajakoulus ja perinteiset perhe- ja joulu-

17. Lähdemme noin 3,3 km polulle yhdessä klo

kahvilat. Luontokerhotoiminta yritetään myös

•

17.10. Kuljemme sään salliessa myös Kuuanvuo-

saada jälleen. Tapahtumien päivämääristä saa

Lepakoiden yö 28.8. klo 20.30. Paik-

relle, jossa pidämme evästauon. Ota mukaan

tietoa saat piirin somekanavista. Lisätietoja:

ka: Hamarijärventie 62, Teijo, Kirjakkalan

juomaa. Yhdistys tuo osallistujille hedelmiä.

possu@luontoliitto.fi

ruukkikylä. Kirjakkalan ruukkialueella elää

Lisätietoja: Kaija Virtanen, p. 044 080 2430 ja

useampia lepakkolajeja kuten vesisiippoja

www.sll.fi/tapahtuma/30701.

Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys:

Luonto-Liiton susiryhmä:

koko perheelle. Ohjelma: Kokoontuminen klo

•

Friisilän verstaiden piha. Luontoretkinäyttely

•

20.30 Patruunan talolla. Lepakkoesitys n. klo

Pajupilli. Lisätietoja: Kaija Virtanen, p. 044 080

katu 22 B (käynti B-rapusta, 3. Krs.), Helsin-

20.45. Retki lähimaastoon n. klo 21.30 (kesto

2430 ja www.sll.fi/tapahtuma/30705.

ki. Kokoontumiseen ovat tervetulleita kaikki

ja pohjanlepakoita. Tapahtuma sopii hyvin

noin 1,5h). Oppaana innostavaotteinen lepakkoasiantuntija Jarmo Markkanen, p. 046 662 5946. Kumppanit: Kirjakkalan Ruukkikylä ja

Raisio-päivät 30.8. klo 11. Paikka: Raisio,

LUONTO-LIITTO Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420.

Susiryhmä kokoontuu Luonto-Liiton toi-

mistolla to 27.8. klo 17.30 osoitteessa Itälahden-

sudensuojelutoiminnasta kiinnostuneet. Lisätietoja sähköpostiosoitteesta: susiryhma@

MIKÄ OLI LEHDEN PARAS JUTTU? Äänestä tämän lehden parasta juttua osoitteessa sll.fi/parasjuttu Voit lähettää vastauksesi myös postikortilla osoitteeseen Luonnonsuojelija-lehti / Luonnonsuojeluliitto, Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Muista merkitä korttiin nimesi ja postiosoitteesi. Vastanneiden kesken arvotaan Pinnan alla -kestomuki (arvo 16,90€). Kiitos palautteesta!

luontoliitto.fi.

Osallistu ja voita!

Luontoarpajaiset 2020-2021

Luonnonsuojeluliiton luontoarpajaiset alkavat 16.9. ja arvat kolahtavat postilaatikoihin syksyn aikana. Arvat lunastamalla voit voittaa jonkun yli 70 000 voitosta ja samalla tuet Luonnonsuojeluliiton luonnon - ja ympäristösuojelutyötä.

Päävoittona

Lapin matka tai lahjakortti K-ryhmään. Arvo 12 000 euroa! Lisäksi yli 70 000 muuta voittoa!

Voit tilata arpoja ja raaputtaa sähköisen arvan osoitteessa www.onlinearpa.net/sll

Arpajaislupa RA/2020/884.

Luonnonsuojelija 3/2020

Harri Hölttä Puheenjohtaja Luonnonsuojeluliitto

Energiapoliittinen kesäsade Sade on suomalaisille tuttu vieras kesäisinä lomapäivinä. Sade voi pilata suunnitellut piknikin ja tehdä vaellusreissusta vähemmän mukavan. Mutta tiesittekö, että runsassateinen kesä voi vaikuttaa myös maamme energiahuoltoon? Turvetta, tuota suomalaiskansallista erikoispolttoainetta, ei

Merja Paakkanen

Varoitusmerkkejä

nimittäin sateisina päivinä voida soilta kaivaa. Tietäen Suomen kesien sateisuuden tuntuukin hieman ironiselta, että turpeen käyttöä perustellaan energian huoltovarmuudella kriisiaikojen varalta. Luonnonsuojeluliitto, sen piirit ja monet paikallisyhdistykset ovat vastustaneet turpeenkaivuuta soilta jo pitkään kolmesta syystä: turpeenpoltto kiihdyttää ilmastonmuutosta ja turpeenkaivuu uhkaa suoluontoa ja vesistöjen tilaa. Ja näistä samoista syistä olemme nyt elokuussa avanneet Irti turpeesta -kansalaisaloitteen turpeen energiakäytön lopettamiseksi lailla. Kivihiilelle tällainen laki on jo, nyt tarvitsemme sen myös energiaturpeelle, joka on suhteellisesti kivihiiltä pahempi ilmastopäästöjen lähde. Turpeen ilmastoa lämmittävät päästöt ovat kaksinkertaiset verrattuna sen tuottamaan energiaosuuteen. Turpeella tuotetaan noin kuusi prosenttia Suomen energiasta, mutta se aiheuttaa noin 12 prosent-

tia Suomen ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Osuus on samaa suuruusluokkaa Suomen koko henkilöautoliikenteen päästöjen kanssa. Vaikka turpeenpolton vähenemistä ja jopa loppumista on väläytelty jo jonkin aikaa, tässä asiassa kannattaa toimia varman päälle. Kun turpeenpolton alasajo on alkanut sarastaa horisontissa, soiden turvevaroille on kiireen vilkkaa yritetty keksiä muuta käyttöä. Turve on kuitenkin parhaimmillaan juuri suossa, eikä missään muualla. Usein näillä uusilla käyttökohteilla olisi vieläpä ne aivan samat haitat kuin turpeen energiakäytölläkin. Tuhansia vuosia kehittyneiden soiden turvekerrosten kaivaminen parissakymmenessä vuodessa ei ole missään olosuhteissa vastuullista toimintaa. Suomen on aika päästä irti turpeesta. Tule mukaan luomaan puhtaampaa tulevaisuutta ja allekirjoita Irti turpeesta -kansalaisaloite.

•Hudit &osumat

”

Ilmakehässä löytyy vielä runsaasti tilaa hiilidioksidille, olemme vasta nousemassa pohjalta. Jouni Aro, uusisuomi.fi, 29.7.2020.

”

Miksi edes kannattaa pitää yllä talouskasvua, jos emme pysty pitämään planeettaa elinkelpoisena? Antti Herlin, hs.fi, 2020

”

Satakunnan naakkajahdin karu tulos: Siikaisissa metsästäjää ammuttiin jalkaan, Kokemäellä saalis kaksi naakkaa is.fi, 1.8.2020

Korkeasaaren Ville Vepsäläinen, hs.fi, 5.8.2020

MIia Pietiläinen

”

Osa ihmisistä oikein hakee konfliktia [valkoposkihanhien kanssa]. On machoilevia perheenisiä, jotka selittävät, että puolustavat perhettään. Lintujen päälle on kaadettu jopa kuumaa kahvia.

Liity jäseneksi

Vastaanottaja maksaa postimaksun

◊ Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 38 €/vuosi. Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden, 10 % alennuksen Luontokaupan tuotteista sekä Suomen Luonto -lehden jäsenhintaan. Tutustu tuoreisiin jäsenetuihin: sll.fi/jasenelle

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta ja tukimahdollisuuksista. ◊

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa:

sll.fi/liity

Kestävä reppu arkikäyttöön ja metsään Pinnan alla -reppu

59,90 € (sis. alv. 24 %)

@luontokauppa # norppatuote

Tapio Kujala

luontokauppa.fi

MUISTA 10 % JÄSENALENNUS! TOIMII MYÖS VERKKOKAUPASSA.

Mit채 Suomi olisi ilman soitaan? Turpeenkaivuu tuhoaa suoluonnon t채ysin, ja se tekee vesist채mme ruskeita. Turve on saastuttavampi kuin kivihiili. Auta meit채 lopettamaan suoluonnon tuhoaminen. Liity kuukausilahjoittajaksi.

www.sll.fi/lahjoita

RA/2016/780

Luonnonsuojelija 3/2020

Articles inside

Tulevalla lohijoella

Suot hoitavat vesiämme

Soidensuojelun elävä legenda

Rauno Ruuhijärven elämäntarina kietoutuu soidensuojelun ympärille

Rysä korvaa verkon

Malttia puunpolttoon

Viisi vinkkiä muovin kierrättämiseen