Soidensuojelun elävä legenda

Rauno Ruuhijärven elämäntarina kietoutuu Suomen soidensuojelun ympärille. Ruuhijärvi, 90, on nähnyt Suomen luonnonsuojelusta kaiken – ja vaikuttanut vielä enemmän.

Teksti ja kuvat Ismo Tuormaa, aikajana Liisa Hulkko

Ovikello soi Korson Pyytiellä, Rauno Ruuhijärvi tulee avaamaan oven ja esittelee juuri kaadettua jättikuusta tonttinsa nurkassa. Kuusi kuoli kaapelitöiden takia. ”Onneksi työhuoneen ikkunan edessä oleva sata vuotias kuusi säilyi. Sitä ihailen joka päivä”, Ruuhijärvi toteaa.

Sisällä talossa huokuu sivistys monien tunnettujen taiteilijoiden tekemien upeiden öljyväri- ja grafiikkataulujen ja suuren kirjaston välityksellä. Kaikki on paikoillaan A.E. Järvisen kirjoista Ruuhijärven saksaksi kirjoittamaan, 360-sivuiseen Suomen soiden alueellista jakoa käsitelleeseen tohtorinväitöskirjaan asti.

Luonnonsuojelun Indiana Jones

Rauno Ruuhijärven pitkä elämä on rikas, jännittävä ja monivaiheinen. Hänen taipaleensa syntymäkodista (1930) Hankasalmelta Kauhavalle ja sieltä myöhemmille retkille Suomen metsiin ja soille on kiehtova katsaus koko itsenäisen Suomen historiaan – ja samalla luonnossa tapahtuneisiin suuriin ja henkisesti raskaisiin muutoksiin. Tarinassa riittää jännittäviä vaiheita, kuin Indiana Jonesin seikkailuissa.

Mutta annetaan miehen kertoa tarinansa itse. ”Isäni oli metsätalousneuvoja ja äiti kotirouva. Kun muutimme Kauhavalle, pihastamme alkoi lakeus harmaine latoineen, punaisine auringonlaskuineen ja kaukaisine, sinisine metsineen.”

Kotona ei aina ollut nuorelle pojalle seuraa, joten hän ei viihtynyt sisällä. Siitä alkoi luonnonharrastus. Ruuhijärvi kuunteli kanalintujen soitimia, haisteli viimeisiä kytösavuja ja oppi kulkemaan yksin ja kavereitten kanssa metsissä, soilla ja Alajoen niityillä.

Pelkkää retkeilyä ilman kompassia ja hyviä karttoja Raunon elämä ei ollut vaan kesät menivät erilaisissa metsänhoitotöissä. Syksyisin harrastuksiin kuului myös metsästys. ”Ne olivat mukavia vuosia, mutta Lapin luonto minut lopulta lumosi”, Ruuhijärvi kertoo.

Elämää rikastutti yhdessä ruotsinkielen opettajan kanssa vietetty kesä 1947 kullankaivajana Sodankylän Tankavaarassa. Lapio- ja hakkumenetelmällä saatu 40 gramman kultapullo oli hennolle lukiolaispojalle hyvä tulos. ”Lappi oli tuohon aikaan poltettu, mutta luonto oli tietyllä tavalla koskematon. Sen metsille ja soille ei oltu tehty mitään. Retkeily Vuotson seudulla oli miinavaaran takia jännittävää aikaa. Pysyvimmin kesä jätti jälkeensä Lapin kuumeen.”

Sotien jälkeen nuori Ruuhijärvi oli päättämässä uravalintaansa. Hänestä piti tulla metsänhoitaja, mutta välivuosi ennen sotaväkeä biologian opettajan viransijaisena muutti suunnitelmat. Uratähtäin vaihtui biologian ja maantiedon opettajan ammattiin.

Myöhemmin ansiotyö Helsingin yliopiston kasvimuseossa, kurssiopettajana ja professori Aarno Kalelan, A.K. Cajanderin pojan alaisena muuttivat nämäkin suunnitelmat.

Opiskelun alettua nuoren Ruuhijärven tehtäväksi tuli Suomen pohjoisten soiden kartoittaminen moot toripyörän avulla. Hän seikkaili neljä kesää pitkin ja poikin Suomen soita Kaskinen–Joensuu-linjan pohjoispuolella ja ihastui näillä matkoillaan erityisesti Lapin aapasoihin. ”Kesät moottoripyörällä tien päällä ja säiden armoilla ilman pysyviä tukikohtia tuntuvat näin jälkikäteen äärimmäiseltä urheilusuoritukselta. Paitsi päivän suo, mieleen nousee usein karu ateria kylän Osuuskaupan portailla: hernekeittopurkki, leipää ja halpaa makkaraa”, Ruuhijärvi muistelee.

Suru suon hukkuessa tekoaltaan alle

1950-luvun lopulla Lokan ja Porttipahdan alueiden soiden kohtalot oli jo sinetöity. Vietettyään kolme seuraavaa kesää Sompiossa Euroopan suurimmalla yhtenäisellä suoalueella Ruuhijärvessä heräsi yhä vahvemmin näkemys luonnonsuojelun tärkeydestä. ”Soita lähestyttiin Sompiossa Luiron ja sen sivujokien kautta kapealla tenolaisella jokiveneellä. Jokimat

Rauno Ruuhijärven uran vaiheita

Suomen soiden käytön ja suojelun historia

Syntyy 4.9.1930 Hankasalmella, isä metsätalous neuvoja, äiti kotiäiti Perhe muuttaa Kauhavalle. Seikkailee kesäisin soilla ja metsissä.

1930 1932 Kullankaivajana

kesän 1947 Sodankylän Tankavaarassa. Tutustuu Lapin suoluontoon.

Ylioppilas

Kauhavan keskikoulusta ja lukiosta. Aloittaa biologian ja maantieteen

opinnot

Helsingin yliopistossa. Neljä kesää moottoripyörällä pohjoisessa

soita kartoittamassa.

Puoliso 1956 Kemijoen lehtori Liisa patoamisSinikka Tenhunen, altaiden lapset Jukka, tutkimustoimi Ilkka ja Heikki kunnan sihteerinä 1958–1960.

1947 1949 1951 1956 1958

Ennen sotia: Suo, kuokka ja jussi

Soita raivataan pelloiksi. Soilla käy dään marjassa ja metsästämässä. Soilta kerätään myös heinää karjalle.

1940-luku: Pulaa polttoaineesta

Sota-aikana tulee pulaa kaikesta. Turpeen käyttöä energiantuotannossa kartoitetaan. Tuleva Vapo peruste taan. Turpeenkaivuusta ei kuitenkaan tule vielä laajamittaista.

1950-luku: Metsätalous kasvaa

Metsäteollisuudella on tärkeä rooli sotakorvauksien maksamisessa. Soita ojitetaan metsämaan lisäämiseksi. Soiden raivaaminen maatalouskäyt töön helpottuu koneiden myötä.

”Nuoren Ruuhijärven tehtäväksi tuli Suomen pohjoisten soiden kartoittaminen moottoripyörän avulla.

Filosofian

tohtori, aiheena PohjoisSuomen soiden kasvillisuus ja aluejako

Kasviekologian apulaisprofes

sori Helsingin yliopistossa 1963–1994. Luottamustehtä viä opetusmi

nisteriön

korkeakoulukomiteoissa 1964–1978 Suomen luonnon suojeluyhdistyksen ja Suoseuran soidensuojelutoimi kunnan puheenjohtaja 1965–1975

1963 1964 1965 Lopullinen luonnon suojeluherätys

oja-aurojen tullessa tutkimussoille ja Sompion aapojen hukkuessa Lokan tekoaltaan alle.

1967

Käynnistää Matemaat tis-luonnontieteellisen osaston

ympäristötie teen opetuk

sen 1970-luvun alussa. Toimii Suomen

luonnonsuoje luliiton puheenjohta

jana 1978–90. Sittemmin liiton kunniapuheen johtaja.

1978 Maailman Luonnon Säätiön

hallitus, hallintoneuvos to ja suojelutoimikunta 1978–92

1960-luku: Metsäojittamisen kiivautta ja toisaalta suojelun synty

Soita ojitetaan metsätalouden käyttöön kiivaasti ja kritiikittä. Vuonna 1969 soita ojitetaan noin 300 000 ha. Lopulta noin viisi miljoonaa hehtaaria soita ojitetaan. Vastavoimana aloittaa Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen (nyk. Luonnonsuojeluliitto) ja Suoseuran yhteinen soidensuojelutoimi kunta. Soita kartoitetaan ja ensimmäiset suojeluohjelmat syntyvät.

1970-luku: Energia- ja ympäris tökriisi ohjaavat turpeenkäyttöä

Energiakriisi ja öljyn kallistuminen lisäävät turpeen merkitystä polttoai neen lähteenä. Turpeen energiakäyttö kasvaa ja vakiintuu. Puhutaan omavaraisuudesta. Samoihin aikoihin soidensuojelun perusohjelmilla suojellaan noin 600 000 hehtaaria suoalueita. Osa toteutetaan kansallispuistoina.

kat ovat yhä muistoissa säilynyt elämys.” jossa hän toimi suomalais-venäläisen tieteellis-tekni

Tekoallastutkimukset olivat Ruuhijärven ensimsen yhteistyön työryhmässä 2000-luvulle asti. Tähän mäinen Suomen luonnonsuojeluyhdistykseltä, eli ajanjaksoon mahtuivat esimerkiksi Vodlajärven, PaLuonnonsuojeluliiton edeltäjältä, saama toimeksiananajärven ja Kalevalan kansallispuistojen perustamito. nen. Viimeisimpänä voittona olivat muutama vuosi ”Silloin katsottiin yleisesti, ettei tekoaltaille ole vaihsitten perustetut Itäisen Suomenlahden luonnonpuistoehtoja. Herääminen tapahtui minunkin kohdallani to ja Laatokan saariston kansallispuisto. vasta soilla kulkiessani. Ainoa tapa reagoida oli vain Ruuhijärven kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kerätä tietoja hukkuvista soista. Kun sitten koin lopulkanssa ja saavuttaa poliitikkojen ja muiden päättäjien lisesti Posoaavan menettämisen kymmenen vuotta luottamus onkin johtanut liki ilmiömäisiin tuloksiin myöhemmin, en voinut kuin surra.” Suomen ja Venäjän luonnonsuojelussa ja ympäristö

Raskainta tekoaltaiden tulo oli paikalliselle väestöllainsäädännössä. Ruuhijärvi on ollut monien minisle, sillä allasmailla asui yli 500 ihmistä. tereiden ja poliitikkojen luottomies ja taustavaikuttaja 1950-luvulla kerättyä aineistoa oli helppo suoralla, kohteliaalla ja asiantuntevalla tyylilhyödyntää jälleen Luonnonsuojeluyhlään. Ruuhijärvi onkin saanut lukemattodistyksen ja Suoseuran 1965 perustaman Soidensuojelutyöryhmän puPatvinsuo mia suomalaisia ja kansainvälisiä tunnustuspalkintoja ja huomionosoituksia heenjohtajana. Näin melkoinen osa saatiin tekemästään työstä. aikanaan Soidensuojelun perusohjelmaan tulleista valtion soista oli vanhoja tuttuja. Joitakin niistä, kuten pelastettua viime hetkellä. Retkeilyt takanapäin Sodankylän Viiankiaapaa, uhkaa nySiirrymme kuvien ottoon Korson Keskyisin kaivoshanke. kuspuiston lähimetsään muutaman sadan

Ruuhijärvi onnistui aikanaan torjumaan metrin päähän. myös Pohjois-Karjalan Patvinsuon ojituksen yhdessä Hän sanoo, että retkeilyt on hänen osaltaan nyt retympäristöministeriön tarkastaja Urpo Häyrisen keilty, mutta pari vuotta sitten hän palasi rakkaaseen kanssa. Kun miehet saapuivat suolle, oli sinne vedetty Lappiin yhdessä poikansa kanssa. Siellä hän retkeili kymmeniä kilometrejä ojalinjoja. Suo pelastettiin viivielä viimeisen kerran nuoruutensa palsasoilla ja Käme tingassa. sivarren Lapissa. Nyt munuaissyöpä ja sen sittemmin vaatimat säänDiplomaattikyvyillä on ollut käyttöä nölliset dialyysihoidot ovat vieneet mahdollisuudet tähän. Lapissa hän kuitenkin ehti vielä nähdä ikiroudan Ruuhijärvi toimi vuosina 1978–90 Suomen luonnonsulavan palsasoilla. suojeluliiton puheenjohtajana ja on edelleen liiton pit”Palsasoiden elinikä on tullut täyteen. Olin ennus käaikaisin puheenjohtaja. Siihen ajanjaksoon mahtuitanut kehityksen jo aiemmin, mutta ilmaston lämpevat niin ympäristöministeriön perustaminen, Ympäneminen on saanut ikiroudan sulamaan Lapissa jo ristövuosi 80, monien kansallispuistojen aikaan paljon ennustettuakin nopeammin. Nyt olen kirjoittasaaminen kuin esimerkiksi koskiensuojelulain säätämassa asiasta.” minen ja jäsenyydet kymmenissä toimikunnissa ja koIlmaston kuumeneminen saa kasvillisuusvyöhyk miteoissa. keet siirtymään.

Ruuhijärven suojelujäljet näkyvät myös Venäjällä, ”Tämä ei näy vain perhoslajistossa vaan koko metsä- ja suolajistossa. Luontotyypit muuttuvat ja osa uhanalaistuu.”

Palsasoilla retkeily on vaihtunut ulkoiluun kodin lähimetsissä. Läheisessä suojelumetsässään hän onnistui jopa hetkeksi eksymään, mikä on kova suoritus Suomen suot ja erämaat jopa ilman kompassia aikoinaan taivaltaneelle veteraanille.

Luonnonsuojeluun uusi, suuri harppaus

Iästään ja sairauksistaan huolimatta Ruuhijärvi ei ole unohtanut luonnonsuojelun tulevaisuuden pohtimista. Hän toivoo sydämestään, että nykyisen hallituksen aikana myönnetty vuosittainen sadan miljoonan euron määräraha luonnonsuojelulle saisi jatkoa seuraavienkin hallitusten aikana. ”Nyt raha menee paljolti perinnemaisemien ja lin tukosteikkojen hoitoon, mutta rahaa olisi jatkossa riitettävä myös metsien ja soidensuojelualueiden ostoon”, hän sanoo ja jatkaa: ”Soidensuojelussa olisi siirryttävä valuma-alueiden suojeluun ja kokonaisuuksien säilyttämiseen. Metsiensuojelussa nykyisiä suojelualueita olisi laajennettava ja luotava yhteydet eri suojelualueiden välille. Suojeluun pitäisi saada mukaan myös puronvarret.”

Ruuhijärvi sanoo, että pahimmillaan ainakin kolmeakymmentä prosenttia jo suojelluista soista uhkaa kuivuminen soiden ympäristöjen ojien ja metsätalouden takia. Niinpä suojelusoiden laitoja olisi ennallistettava ja liitettävä mukaan suojeluun. Turvemaiden kuivatusvesiä pitäisi ohjata soille vesistöjen pilaamisen sijasta. ”Se on ainoa keino, joilla suot voidaan pelastaa. Vettä ei ole määrättömästi. Kuivumisen vaikutuksia nähdään jo nyt.”

Ruuhijärvi muistuttaa myös suometsien ojituksen vesistöjä rehevöittävästä ja ilmastoa muuttavasta vaikutuksesta.

Alkava rahkasammaleen nosto pitäisi rajata jo oji tetuille soille ja nostotoimintaa olisi säädettävä lailla. Nyt siihen ei tarvita muita kuin maanomistajan lupa.

Ruuhijärvi toimii

ympäristö vuoden 80

neuvottelukun nan puheenjohtajana.

Suomen Akatemi

an ympäristötieteellisen toimikunnan ensimmäinen puheenjohtaja 1983–1989.

1980 1983

Toimii jäsenenä ministeriöiden komiteoissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Tärkeimpinä toteutui vat soidensuojelun perusohjelma, lait paristakymmenestä kansallis puistosta, Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelu ja koskiensuojeluohjelma.

Kasviekologian

professorin arvo. Matemaattis-luon nontieteellisen osaston varadekaani ja dekaani 1991–1994.

1991 Jää eläkkeelle

kasviekologian professorin töistä 30 vuoden jälkeen vuonna 1994.

1994 Puheenjohtajana

Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmässä 1999–2000. Kirjoittaa soista ja soidensuojelusta

toista sataa

julkaisua. Julkaissut ympäristöopetusm tusmateriaalia.

1999

1980-luku: Suojelun kulta-aikaa

Soita suojellaan lisää vanhojen metsien suojeluohjelmissa, erämaa-alueiden perustamisessa ja EU:n Natura 2000 -ohjelmassa. Lopulta saadaan turvaan 1,2 miljoonaa hehtaaria suota aiemmat ohjelmat mukaan lukien. Tehdään myös ensimmäiset ojitettujen soiden ennallistamiskokeet.

1990-luku: Väittelyä turpeesta

Turpeen ilmastovaikutukset nousevat keskusteluun. Suomi aloittaa EU:ssa lobbaamisen, jotta turve määriteltäisiin uusiutuvaksi. Metsien uudisojitusten valtiontuki päättyy, joten metsätalouden uudisojitukset loppuvat mutta kunnostusojitukset jatkuvat. Soiden ennallistaminen käynnistyy.

Rauno Ruuhijärven kodin viereltä kaadetussa jättikuusessa on symboliikkaa.

RAUNO RUUHIJÄRVEN TEHTÄVÄLISTAA PÄÄTTÄJILLE

Suojelualueiden suunnittelu pitäisi ainakin kymmenkertaistaa. Vähintään sadan miljoonan euron vuosittainen luonnonsuojelun määräraha on tarpeen jatkossakin.

Soidensuojelussa olisi siirryttävä valuma-alueiden suojeluun ja kokonaisuuksien säilyttämiseen.

Soiden ja metsien ennallistamista ja suojelua etenkin nykyisten suojelualueiden ympärillä pitäisi lisätä. Alueiden kytkeytyneisyyttä pitäisi parantaa.

Rehevien soiden vyöhyke Kuusamon ja Kittilän välisellä vihreäkivivyöhykkeellä pitäisi suojella myös kaivosteollisuudelta.

Metsien hoidossa pitäisi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen paljon nykyistä suuremmassa mitassa ja etenkin turvemailla.

”Muuten ojittamattomatkin suot voidaan raapia pilalle.”

Kun 100 000 hehtaarin soidensuojelun täydennysohjelma kaatui muutama vuosi sitten, oli se Ruuhijärvelle kova pala. Nyt luvattu 30 000 hehtaarin sirpalesuojelu valtion mailla ei Ruuhijärven mukaan mitenkään riitä. ”Suot ovat kokonaisuuksia, eikä niitä voi suojella maanomistusolojen mukaan. Myös yksityismaat olisi liitettävä suojeluun”, hän vaatii.

Suomi epäonnistunut monimuotoisuuden suojelussa

Rauno Ruuhijärvi sanoo kiertelemättä, että Suomi on kaikkiaan epäonnistunut luontonsa monimuotoisuuden suojelussa. ”Ei ole myöskään mietitty suojelun mahdollisuuksia hiilinielujen kautta”, hän sanoo.

Hän toivoo luonnonsuojelun tason selvää nostaniseen tahtiin. Se ei tee edes paperia, vaan sellua ja mista 1980-luvun suurien päätösten esimerkin lailla. pehmopaperia, joka johtaa helposti yhden puulajin ”Luonnonsuojelun mittakaava pitäisi muutliian aikaisin korjattaviin metsiköihin. Kuusen taa selkeästi ja suojelualueiden suunnitelinikä voi helposti olla yli 200 vuotta ja telu pitäisi ainakin kymmenkertaismännyn vielä paljon enemmän. Silti puut taa”, hän vakuuttaa. korjataan keskenkasvuisina, koska laa

Kaikkineen luonnonsuojelun ke”Metsäteollisuus dulla ei ole selluntuotannossa väliä.” hittämisessä eletään Ruuhijärven mukaan nyt jonkinlaisia suvantotekee bulkkia Rauno Ruuhijärvi näkee suomalaisessa luonnonsuojelussa myös toivoa, vaihetta. Kansalaisjärjestöillä on nyt maaniseen jos toimiin todella tartutaan. Tehtävää vähemmän yhteyksiä poliittiseen tahtiin.” todella riittäisi. päätöksentekoon. Ympäristöhallinto ja ”Luonnonsuojelututkimusta ja tulosesimerkiksi Metsähallitus ovat paljon aiten seurantaa ei sovi unohtaa. Lähiaikoina empaa vähemmän oma-aloitteisia. uudistuvassa luonnonsuojelulaissa on luotava kei”Olen aina toivonut, että Metsähallituksen Luonnot biodiversiteetin säilyttämiseen ja hoitoon muualtopalveluissa alkaisi uusien luontokohteiden etsintä.” lakin kuin suojelualueilla”, Rauno Ruuhijärvi vaatii.

Moni kehityssuunta on päinvastoin kielteinen Melkein 70 vuotta Suomen suojelutyötä seurannutta luonnonsuojelun kannalta. ja tehnyttä emeritusprofessoria kannattaa kuunnella ”Meikäläinen metsäteollisuus tekee bulkkia maa - tarkalla korvalla.

Suomen ja Venäjän (NeuvosSuoluontotyyppien toliiton) ympäristönsuojelun uhanalaisuutta yhteistyökomission jäsen tarkastelevassa 1978–1985 ja luonnonsuojelutyö työryhmässä Suomen ryhmän Suomen osapuolen Ympäristökeskuksessa puheenjohtaja 1986–2002. vuodesta 2005. Työ Tuloksena on lukuisia kansallis jatkuu edelleen. puistoja ja suojelukohteita.

2005 Palkintoja ja tunnustuksia vuosien varrelta

- UNEP:n Global 500 Award - Alfred Kordelinin Säätiön tunnustuspalkinto - Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto - Maj ja Tor Nesslingin Säätiön ympäristöpalkinto - Joensuun yliopiston kunniatohtorin arvo - Suomen luonnonsuojeluliiton kunniapuheenjohtaja - Metsähallituksen kultainen ansiomerkki Jatkaa aktiivisena

soiden puolestapu

hujana eri foorumeilla. Retkeilee viimeisen kerran Lapin soilla ja todistaa ikiroudan sulavan palsasoilla.

2017

Rauno Ruuhijärvi

täyttää 90 vuotta

4.9.2020.

2020

2000-luku: Energiakäyttö huipussaan

2000-luvulla turvetta poltetaan enimmillään vuosittain lähes 30 terawattituntia. Suomessa tuotetaan eniten energiaturvetta maailmassa. Samalla kritiikki turvetta vastaan kiihtyy.

2010-luku: Täydennysohjelmalle tyrmäys

Hallitusohjelmaan saadaan soidensuojelun täydennysohjelma. Yksityismaiden osalta suojelu kuitenkin pysähtyy vuonna 2015. Ennallistaminen lisääntyy. Ojitusten vesistövaikutuksia tutkitaan.

2020-luku: Irti turpeesta -kansalaisaloite

Luonnonsuojeluliitto käynnistää Irti turpeesta -kansalaisaloitteen. Kansalaisaloite tähtää lakimuutokseen, jolla lopetetaan turpeen kaivuu ja energiakäyttö vuoteen 2025 mennessä.