Suot hoitavat vesiämme

Suo hoitaa vesiämme

Suomessa vettä sataa enemmän kuin haihtuu. Siitä alkaa veden pitkä matka maan kamaralla. Ennen kuin vesi saapuu järveen ja mökkirannalle, se suodattuu suon kautta. Jos suo on jäljellä.

Tekstit ja kuvitukset Felix Siivonen, suokuva Jorma Luhta

Sallan aapasuolla on märkiä rimpiä ja kuivempia jänteitä, joilla voi liikkua.

”Luonnontilaisissa olosuhteissa lähes kaikki vesi liikkuu soiden kautta jossain vaiheessa kiertoaan.

Kun saappaat uppoavat suohon, on helpjastuu erityisesti, jos yhteys katkeaa. Vaikka suo tai po ajatella, että tässä nyt on suo ja tuolsen osa itsessään olisi ojittamaton, ympäröivät ojila kauempana ei ole. Avonainen tai tukset voivat katkaista yhteyden valuma-alueen ja puustoinen, hyllyvä tai kuiva: suon suon välillä. Se on kuin kauppasaarto. kyllä tunnistaa suoksi. ”Erityisesti Etelä-Suomessa on tällä hetkellä hy

Samaan aikaan soita luokitellaan ja määritellään vin yleistä, että suojeltujakin suoalueita ympäröivät esimerkiksi kasvillisuuden, ravinteisuuden, pinnanojitukset aivan suojelualueen rajoja myöten. Tällä on muodon, syntytavan ja turvekerroksen ominaisuuksuoluontoa merkittävästi heikentäviä vaikutuksia”, sien perusteella. Hahmottamista ei helpota se, että Tahvanainen sanoo. ”Kaikki ojat vievät pois vettä, luonnossa suot ovat erilaisia sekoituksia ja vaiheitjoka kuuluu suolle.” taisesti muuttuvia. Ympäröivillä ojituksilla on myös laajempi seuraus

Silti jopa soidensuojelussa käytetyt määritelmät ja soidensuojelussa: ne muuttavat suon tilaa vähitellen mittarit tarkastelevat usein vain jollain perusteella ja lähes huomaamatta jopa vuosikymmenten ajan. rajattua suoaluetta ja sen ominaisuuksia. TiedeyhteiTämä puolestaan johtaa paineisiin muuttaa suon sössä soiden luokittelujärjestelmistä ja -periaatteista määritelmää niin sanotulla luonnontilaisuusasteikolkäydään jatkuvaa vääntöä. la. Asteikolla tarkastellaan turpeenkaivuuseen sopi

Miksi soita on? Mikä niiden rooli on? Vasta laajemvia ja sopimattomia soita. pi perspektiivi paljastaa monimutkaisemman kokoTahvanaisen mukaan tarkastelutapa on erittäin naisuuden: valuma-alueen ja suon osana sitä. ongelmallinen. ”Suot esiintyvät meillä Suomessa lähes ”Siinä katsotaan yhtenäistä suoaluetta, aina altaissa, jotka syntyvät maamme minkä rajaaminen on usein hyvin epämuotojen johtaessa vettä tiettyihin maaston kohtiin”, tiivistää Itä-SuoOjitukset määräistä. Jos jollain ympäröivällä alueella on ojituksia, se heikentää men yliopiston tutkija Teemu Tahovat suolle myös ojittamattomia osia, mikä käyvanainen. kuin kauptännössä ohjaa silloin myös ojittaTiettyä suota ei olisi ilman tiettyä valuma-aluetta, tiettyjä vedenjakajia, pasaarto. mattomia soita turpeenottoon.” Luonnontilaisuusasteikossa heimaanselkiä, vaaroja. Suomessa sataa kentyvä suo alkaakin näyttää houkutedelleen enemmän kuin haihtuu, mutta tatelevalta turvetuottajille. Tahvanainen näsapainoa tulisi ajatella koko valuma-alueella. Ja kee tässä jättimäisen riskin. siinä suolla on oma, tärkeä paikkansa hoitamassa ve”Jos ympäriltä ojitetut suot laskevat luonnontisiämme. la-asteikolla ja ohjautuvat turvekäyttöön tai rahka”Yksinkertaistaen voisi sanoa, että luonnontilaisammalten keruuseen, meille syntyy Suomeen autosissa olosuhteissa lähes kaikki vesi liikkuu soiden maatti ojittamattomien soiden yhä jatkuvalle tuholkautta jossain vaiheessa kiertoaan”, Tahvanainen sale.” noo. Tahvanaisen mukaan erityisesti minerotrofiset suot kaipaavat häiriötöntä vesiyhteyttä valuVesi tulee suolle ma-alueen kanssa. Jos yhteys katkeaa, ne karuuntuvat, happamoituvat ja alkavat muuttua keidassuon Pääpiirteittäin suot voi jaotella sen perusteella, mikaltaisiksi. Saraturve väistyy, ja suo alkaa peittyä rahten ne saavat vetensä. Osa soista saa ravinteikkaan katurpeella. vetensä valumana ympäröiviltä alueilta tai pohjave”Tämä on uhka erityisesti biodiversiteetille. Siinä den purkautuessa suolle. Erityisesti monet aapasuot kärsivät suon lajisto, linnut, vesihyönteiset, sudenkaipaavat runsaslumisten pakkastalvien jälkeisiä sukorennot. Toisaalta rahkasammaloituminen tarkoitlamisvesiä keväisiin tulviinsa. Suolle tulevan veden taa hiilen sitoutumisen kasvua ja muuttuneella suolmäärä myös vaihtelee vuodenaikojen ja vuosien mula voi olla muitakin uusia luontoarvoja. Uutena uhkaan. Eteläiselle Suomelle tyypilliset karummat keikana on suunnitelmat rahkasammalmassan dassuot ovat puolestaan lähes täysin riippuvaisia salaajamittaiseen keräämiseen, mikä toteutuessaan voidannasta. si tuhota soita moninkertaisesti turpeenkaivuuseen

Suon ja valuma-alueen yhteyden elintärkeys pal verrattuna”, Tahvanainen sanoo.

Vesi suodattuu ja muuttuu suolla

Soiden yksi tärkeimmistä rooleista koko vedenkierrossa on sitoa suossa virtaavasta vedestä ravinteita ja kiintoaineita. Tai yksinkertaisemmin sanottuna: suot suodattavat meille puhdasta vettä. Suo tuottaa myös itse orgaanista ainesta sitomalla hiiltä ilmakehästä ja vapauttamalla sitä vesistöön, mikä antaa vesistöllemme tyyppillisen ruskean värin. ”Suot toimivat vähän kuin luonnon munuaisina. Ne pidättävät ja suodattavat kiintoainesta ja ravinteita, jotka kulkeutuvat valuma-alueilta ja pohjavesistä veden mukana”, sanoo Oulun yliopiston vesitekniikan professori Björn Klöve.

Suodattuminen on monimutkainen prosessi, jos sa vesi liikkuu suossa paitsi pysty- myös sivuttaissuunnassa suon eri kerroksissa. Suo pidättää ja suodattaa sekä geokemiallisesti että biologisesti. Toisaalta suon pintakasvusto ottaa osansa veden mukana tulleista ravinteista ja sitoo myös yhteyttämällä hiiltä ilmasta. Osa ravinteista ja hiilestä varastoituu turpeeseen. Toisaalta pohjaveden liukoinen rauta hapettuu pohjaveden purkautuessa suolle ja saostuu sinne kiinteäksi.

Vaikka perusperiaatteet ovat aina samat, jokainen Suomen suo on silti omalaatuinen. ”Joissain soissa ei ole juurikaan rautaa, joissain on valtavasti. Vaihtelu on suurta paitsi koostumuksessa myös siinä, miten suo on yhteydessä valuma-alueeseen sekä pohjaveteen. Jokaisella suolla on siis oma historiansa. Tämä vaikuttaa merkittävästi siihen, mikä on esimerkiksi ojituksen vaikutus ravinnehuuhtoumaan tietyn suon osalta”, Klöve kertoo.

Ojituksella suon vedentasoa lasketaan pysyvästi. Suon pintakerros kuivuu ja kasvusto häviää – tai toisin sanoen poistetaan varsinaisen turpeenkaivuun tieltä. Suon vedenkierrolle ja vesitasapainolle tämä tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että haihdunta vähenee ja valunta kasvaa ensimmäisinä vuosina reilusti niin sanotun tyhjenemisvalunnan takia, missä suohon varastoitunut vesi purkautuu pois. Ja jos suo taas metsitetään, valunta vähitellen vähenee, koska puut haihduttavat.

Ojitus muutta veden liikkeen

Ojituksella veden liike suolla muuttuu: pintavalunta voi ohjautua suoraan ojiin, ja osa sadannasta päätyy sinne suoraan. Suon pinnalle tuleva sadanta kyllästyy paljastuneeseen turvekerrokseen ja nostaa suon

Vedenkierto luonnontilaisella suolla

Sadanta valumaalueen korkeimmille kohdille. Suomessa vettä sataa enemmän kuin haihtuu. Siksi soita on paljon.

Korkeimmilta valuma-alueilta voi tulla myös pintavaluntaa suolle.

Suo päällystää ja paineellistaa pohjavettä, joka purkautuu useissa kohdissa suon pinnalle. Vesi voi sataa suoraan suolle joko vetenä tai lumena, joka keväällä sulaessaan antaa erityisesti aapasoiden pinnan huuhtoutumi selle tärkeän kevättulvan.

Suo ja latvapurot ovat veden kautta yhteydessä: Jos puro alkaa kuivua helteessä, suo tarjoaa vettä. Jos puro on täynnä, suo pidättää vettä.

Sadanta suon reuna-alueille valuu maan läpi suoaltaisiin ja tuo mukanaan ravinteita. Pohjaveden liukoinen rauta hapettuu ja saostuu veden noustessa suolle.

pohjaveden tasoa, joka noustessaan huuhtoo suolta ravinteita ojaverkostoon. Pohjavesi voi purkautua myös suoraan ojiin, jos ojat on kaivettu aina sora- ja hiekkamaahan asti. ”Normaalisti suo muodostaa eräänlaisen tulpan pohjaveden päälle, ja paineellisella pohjavedellä on omat tietyt reittinsä suon pinnalle lähteiksi. Jos ojituksella rikotaan tulppaa, paineellisen pohjaveden virtausreitit muuttuvat radikaalisti”, kertoo Hannu Marttila, Oulun yliopiston hydrologian apulaisprofessori.

Suoveden purkautuminen ojaverkostoon tuo sinne ravinteikasta ja humuspitoista vettä. Vesi on tummaa, jos vesi nousee syvistä turvekerroksista, joissa se on muhinut pitkään. ”Sieltä lähtee liikkeelle enemmän sellaista orgaanista hiiltä, joka ei ole yhtä käyttökelpoista vesieliöstölle ja bakteereille”, Marttila sanoo.

Ojituksella on erityisen suuri merkitys kiintoai neksen huuhtoumassa, sillä luonnontilaiselta suolta kiintoainesta ei juuri lähde, Klöve puolestaan muistuttaa. ”Turpeenkaivuun prosessissa syntyy ja leviää huomattavan paljon pölyä ja maa-ainesta, joka päätyy ojaverkostoon. Sateen myötä tämä lähtee ojissa liikkeelle. Vesiensuojelun keinoilla tätä kulkeumaa voidaan vähentää huomattavasti esimerkiksi riittävän isoilla laskeutusaltaita ja pintavalutuksella.” turvemetsäalueilta tulevia kuormituksia. Esimer

Turvekentän ojaverkostoon päätyy siis monin eri kiksi puroihin huuhtoutuva hiekka heikentää eritavoin aineita, jotka kuuluisivat suohon. tyisesti taimenille arvokkaita lisääntymis- ja poikasalueita. Kutusoraikkojen päälle kasaantunut hiekVesistöihin kuormitusta ka ei enää houkuttele taimenia kutemiseen. Hiekan tukkiessa rakoset soraikon suojissa kehittyvä mäti Jos suo toimii kuin luonnon munuainen, valukärsii tai kuolee. ma-alueen latvavesistöä voisi kuvata ääreisverenLouhen mukaan hiekkaa ja muuta kiintoainesta kiertona. Kun latvapuroihin virtaa vettä soilta, voi joskus kertyä puron pohjalle jopa metrin tai kakkaikki toimii hyvin. Jos vedentulo soilta latvapuroisi entisten kutualueiden päälle. hin häiriintyy tai jos vesi tuo liikaa kiintoaiLisäksi harventuneet rantametsät einesta, suonet tukkeutuvat. vät enää pidä purovesiä viileinä suo”Järvien tilaan vaikuttavat kiintoai ne ja ravinteet yhdessä. Soiden lannoituksella on myös voinut olla vaikutukSuot tasaavat japaikkoina ilmaston kuumenemisen aiheuttamalta lämpenemiseltä toisin kuin luonnontilaiset sia järvien tilaan”, Oulun yliopiston purojen kuivia metsiköt. professori Klöve sanoo. Soilla on myös erityinen tehtävä takausia. ”Puroekosysteemit ovat sopeutuneet lyhytaikaisiin häiriöihin, sata purojen kuivia kausia. kuten luonnollisiin kevät- tai syys”Hellejaksojen jatkuessa pidempään, kutulviin, joten puroluonto voi selvitä ten nyt on muutamina kesinä jo käynyt, norot ja pupoikkeusolosuhteissa jonkin aikaa. Pidemmät, rot alkavat kuivua. Jos niitä ympäröiviltä suoalueiluseita viikkoja kestävät kuivat jaksot tai liian usein ta ei ole saatavilla vesitäydennystä, pienvedet jatkatapahtuvat häiriötilat aiheuttavat muutoksia. Jos vat kuivumistaan. Se on hyvin konkreettinen purot ovat kuivuneet, lämpenevistä isoista joista vaikutus”, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoisviileämpiin purovesiin hakeutuville taimenen poitutkija Pauliina Louhi. kasille ei löydy suojaa hellejaksojen ajaksi”, Louhi

Purot myös vastaanottavat ojitetulta suolta tai kertoo.

Vedenkierto turpeenkaivuu jälkeen

Soiden ympärysojitukset katkaisevat vesiyhteyden. Ravinteikas sara alkaa muuttua karummaksi rahkapinnaksi. Sadanta kyllästyy paljastuneeseen turvekerrokseen ja nostaa pohjavesitasoa, joka noustessaan huuhtoo suolta ravinteita ojaverkostoon.

Turpeenkaivuussa syntyy ja leviää pölyä ja irtonaista maa-ainesta, joka päätyy ojaverkostoon. Sateen myötä tämä lähtee ojissa liikkeelle Ojituksen myötä kiintoaines päätyy puroihin. Se heikentää erityisesti taimenille arvokkaita lisääntymis- ja poikasalueita. Kiintoainepäästöt näkyvät mökkirannoissa lisääntyneenä samentumisena, tummumisena ja liettymisenä.

Jos oja yltää sora- ja hiekkamaahan asti, pohjavesi voi purkautua suoraan sinne. Ojituksella suon vedentasoa lasketaan pysyvästi. Suon pintakerros kuivuu ja kasvusto häviää.

Latvapurojen kautta soiden tila näyttäytyy myös myös mittaus- ja puhdistusmenetelmissä, jotka määedelleen vesistöissä. Tavalliselle suomalaiselle veden rittelevät suojelutoimia. Haasteita on myös sekä eri pitkä matka näkyy käytännössä: esimerkiksi uimme maankäytön toimenpiteiden arvioinneissa että eri taja kalastamme mökkirannalla, jonka vettä suot ovat voitteiden yhteensovittamisessa. joko suodattaneet – tai sitten eivät. Turpeenkaivuun todellisista kuormitusmääristä

Huonosti voiva suo voi näkyä omalta vesien on saatu tarkempaa tietoa. Kuitenkin valtava määrä samentumisena ja tummumisena. Kiintoaines aiheuttietoa jää puuttumaan, sillä veden laatua mitataan taa liettymistä, jolla on haittoja paitsi vedenlaadulle nykyisin lähinnä yksittäisillä otannoilla. Tämä lisää myös lohelle, taimenelle ja raakkujen elinolosuhteilepävarmuutta paitsi turpeenkaivuun todellisista vaile. kutuksista, myös erilaisten vedenpuhdistusmenetel

Kuormitus ei jakaudu tasaisesti, vaan turvesoiden mien toimivuudesta. päästöissä on isoja alueellisia ja ajallisia eroja. ”Ongelma on yleisesti tunnistettu. Jatkuvatoimi”Jos puhutaan pelkästään valtakunnallisilla mittauksilla saisimme huomattavasti tarsesta mittakaavasta tai päästöistä vuosikempaa ja luotettavampaa tietoa”, Louhi tasolla, jää huomaamatta tulvahuippusanoo. jen vaikutukset erityisesti herkkiin latvavesiin. Nämä latvavedet ovat omanlaisensa tärkeä elinympäristö Kiintoaines aiheuttaa Myös Oulun yliopiston Hannu Marttila on samoilla linjoilla. ”Tällä hetkellä veden laadun mitlajeille sekä monille meille ihmisille liettymistä. taukset perustuvat vesinäytteisiin, rakkaita virkistyspaikkoja”, Suomen joita otetaan ja kuljetetaan analysoitaluonnonsuojeluliiton asiantuntija Pavaksi laboratorioon. Tämä on kallista, loma Hannonen sanoo. ja siksi sitä tehdään esimerkiksi kerran tai

Ojituksen kuormitus voi jakautua myös kaksi kuukaudessa. Olisi tärkeä ymmärtää, huomattavasti pidemmälle ajalle. mitä tapahtuu mittausten välissä.” ”Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat myös, että Vedenkierron tapahtumat voivat olla erittäin noerityisesti hiili- ja typpikuormat voivat edelleen kaspeita, ja se hankaloittaa ymmärrystä tapahtumien vaa vuosikymmeniä sitten ojitetuilta soilta”, Pauliiseurauksista. Lisäksi käytössä on myös monia puhna Louhi kertoo. distusmenetelmiä, joista saadut kokemukset ovat kui

Soidensuojelun näkökulmasta suuria haasteita on tenkin ristiriitaisia. Osa keinoista on rakenteellisia, kuten lietekuoppia, laskeutusaltaita, patoja, osa puolestaan kemiallisia puhdistuskeinoja.

Luken Pauliina Louhen mukaan ongelmana on usein mittakaava. ”Virtaamien tehokas säätely esimerkiksi pintavalutuskentillä vaatii yleensä reilusti pinta-alaa. Usein toteutuksessa joudutaan tyytymään suunniteltua pienempään pinta-alaan tai käyttämään heikompia menetelmiä.”

Luonnonsuojeluliiton kanta on selvä: Jäljellä ole vien arvokkaiden soiden kannalta oleellista on saada vauhtia soidensuojeluun ja lopettaa turpeen kaivaminen soista. ”Tämä auttaa myös kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan. Vesistöjen kannalta tärkeää on katsoa kokonaisuutta eli hahmottaa mistä kaikesta jokien, järvien ja Itämeren kuormitus syntyy ja puuttua näihin ongelmiin päästöjen syntypaikalla. Esimerkiksi Itämerta ei saada puhtaaksi, jos emme puutu maatalouden, metsätalouden ja turpeen kaivuun päästöihin”, Paloma Hannonen sanoo.

Myös tutkimuksen näkökulmasta huomio pitäisi suunnata päästöjen lähteille. ”Kyllä vesiensuojelun ihan ensimmäinen menetelmä on se, että ennakoidaan ja minimoidaan kuormituksen synty”, Oulun yliopiston Hannu Marttila sanoo.

TURPEENKAIVUUN VAIKUTUKSET

...ILMASTOON

90 prosenttia kaivetusta turpeesta menee energiakäyttöön. Turpeen päästöt tuotettua energiayksikköä kohden ovat korkeammat kuin kivihiilellä.

Turpeen energiakäyttö aiheuttaa noin 12 prosenttia Suomen päästöistä.

15 prosenttia turpeen kaivuun maaperäpäästöistä syntyy kuivike-, kasvualusta- ja ympäristöturpeen kaivuusta. Myös pitkäikäiset turvetuotteet hajoavat suhteellisen nopeasti verrattuna turpeen muodostumisaikaan. Mikäli tuotteet hajoavat nopeammin kuin 50–100 vuodessa, ilmastovaikutus on sama kuin turpeen poltolla, arvioi Suomen ympäristökeskus. Suot ovat Suomen suurin hiilivarasto, joihin on sitoutunut noin 6000 miljoonaa tonnia hiiltä. Tämä vastaa Suomen nykypäästöjä lähes 400 vuoden ajalta.

...LUONNON MONIMUOTOISUUTEEN

Kun suolle perustetaan turpeenkaivuualue, suo ojitetaan ja kasvillisuuskerros poistetaan. Tämä tarkoittaa suon alkuperäisen luonnon täydellistä tuhoamista.

Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin mukaan soiden lajistolla menee tällä hetkellä heikosti.

Suurin negatiivinen muutos on tapahtunut soiden perhosilla, joita uhkaavat lähinnä ojitus ja turpeenotto. Myös suolintujen kannoissa tapahtuu laskua ja aiemmin tehdyistä ojituksista johtuva soiden kuivuminen myös jatkuu edelleen. Suoluontotyypeistä yli puolet on uhanalaisia. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa 2018 yhdenkään luontotyypin kehityssuunnan ei arveltu olevan myönteinen.

...VESISTÖIHIN

Turpeen haitallisimmat vesistöpäästöt liittyvät niin sanotun kiintoaineen eli orgaanisen aineen päästöihin sekä humukseen. Juuri orgaaninen aines muodostaa mökkijärvien rannoille kertyvää turvelietettä.

Kun turvekerros kaivamisen seurauksena ohenee, kasvaa myös happaman huuhtouman riski alueen vesiin.

Turpeen kaivamisen vaikutukset vesistöihin ovat suuret erityisesti pienten latvavesistöjen alueella, jossa se näkyy myös vähävetisyytenä. Turvetuotannon vesistöpäästöt vaihtelevat vuosittain, vuodenajoittain ja alueittain. Suurimmillaan päästöt ovat esimerkiksi tulvien ja rankkasatei den aikaan.