Luonnon

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 4/2015 hinta 5 euroa sis. alv

Erämaa lumoaa televisiossa

ASKELEET PARIISIIN

Ulkoilu piristää pimeässäkin

Maapallon tulevaisuudesta päätetään ilmastoneuvotteluissa.

EKOenergiaa tansanialaisiin kouluihin

2

Luonnonsuojelija 4/2015

Liity Suomen luonnonsuojeluliittoon: sll.fi/liity.

Tilaa uutiskirje: sll.fi/asiakaspalvelu.

Fiilistele Facebookissa: facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Äänestä lehden paras juttu.

Voit voittaa norppapyyhkeen. sll.fi/parasjuttu

•Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Pariisin joulu Hyvää adventin aikaa! Näin saa toivottaa tästä päivästä eteenpäin. Joulu on tulossa ja läheisiä ajatellaan jo. Moni muistaa luonnonkin, yksi lyhtein, toinen lahjoituksin. Millaisia lahjoja ja lupauksia annetaan kansallisesti ja kansainvälisesti?

Yksi lahja ojennettiin jo etukäteen. Euroopan unionin komissio puntaroi marraskuussa arvokkaita luontodirektiivejä. Euroopan ympäristöjärjestöjen Nature Alert -kampanja kokosi puoli miljoonaa puoltavaa ääntä direktiivien säilyttämiselle. Vaikka Euroopan rajat natisevat, direktiivien suojakäärettä ei

avattu. Tämä on niin sanotusti kova paketti.

Suomessa hallituksen pöydällä ovat nyt kansallisomaisuuttamme hallitsevan Metsähallituksen tulevaisuus ja energiauudistukset. Se tarkoittaa niin huurteisia retkimetsiä ja soita, taivaalle pyrkiviä kivihiilikasoja kuin Saimaan rantavesissä uivia norppia. Luonnonsuojeluliiton syysvaltuustossa pohdittiin tämän hetkisiä merkkejä. Huoli väreili. Ympäristösäädösten purku sujuvoittamisen nimissä on esimerkki tästä. Mustan joulun meininkiä.

Britannian kruununperijä, Walesin prinssi Char-

les, pitää ilmastonmuutosta yhtenä perimmäisenä syynä Syyrian sisällissotaan ja siitä seuranneeseen pakolaiskriisiin. Hänen mielestään terrorismi ja ilmastonmuutos ovat kytköksissä toisiinsa. "Ehdottomasti." Ja juuri hän avaa Pariisin ilmastokokouksen.

Niin paljon on pelissä Pariisissa. Terrorismin uhka tihentää odottavaa tunnelmaa. Maailmaa terrorismillaan hajottamaan pyrkivä Isis nosti raa'alla iskullaan ehkä tahtomattaan esille ilmastokokouksen. Se helpottanee ilmastosopimuksen synnyttä­ mistä – huomio suojelee, kysykää vaikka Amnestyltä.

Ilmastosopimus varjelee puolestaan kehitysmaidenkin elinkelpoisuutta ja vähentää köyhyyttä, josta terrorismi sikiää.

Suomen lähtöasetelmia Pariisissa avaa haastattelussamme maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Joulutunnelmaan vaikuttaa paljon se, millaisen sopimusnyytin kanssa hän palaa Pariisista – ja miten sitten eletään.

Loppiaisena kerrotaan kolmen tietäjän tuoneen vastasyntyneelle lahjojaan. Mitä tuovat joulun jälkeen matalaan majaamme Sipilä, Stubb ja Soini?

Onko pyrkimyksenä heittää vastasyntynyt virtaan vai kumarretaanko jo ovella?

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 4/2015, elokuu | 41. vuosikerta ISSN 0788-8708 sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimitussihteeri: Heidi Moisio Toimittaja: Hilkka Peltola Taitto: Jaana Koskio Verkkotoimittaja: Maija Lielahti Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Lehden ulkoasun suunnittelu: Anna Mattsson / Suomi Design Oy Kirjoittajat 4/2015: Johanna Lipsanen, Matias Manner, Johanna Mehtola, Titta Lassila.

Kannen kuvitus: Emmi Holopainen Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille.

Tilaushinta 2015: ilmainen jäsenille ja kuukausitukijoille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jäsenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa: 5.3., 21.5., 25.8., 1.12.

Ilmoitus­hinnat 2015: 1/1 sivu 2 500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton jäsen

3

Luonnonsuojelija 4/2015

”

Väinö Mehtola

Haapasuon hiljaisuuteen on hyvä pysähtyä hetkeksi. s. 7

•Sisällys

5 Hito hyvää luonnonsuojelua Tehokaksikko popularisoi norpan olueksi ja dokumenttielokuvaksi.

7 Onneksi on Haapasuo Haapasuon hiljaisuuteen on hyvä pysähtyä.

8 Ylös, ulos ja pimeään!

Näin löydät valoa talvi-illasta.

s. 21

s. 22

Heidi Moisio

Anna Autio

10 Lintutornista ilmastokokoukseen Kimmo Tiilikainen lähtee Pariisin ilmastoneuvotteluihin.

16 Vihreä energia sähköistää koulun Tansaniassa EKOenergia tukee kehittyvien maiden sähköistyshankkeita.

18 Paperi vs. pikselit Onko painotuotteella liian suuri hiilijalanjälki?

21 Dokumentaristi luontoaddiktion armoilla Petteri Saario haluaa synnyttää tv-katsojissa yhteyden luontoon.

22 Mitä saimme aikaan vuonna 2015?

Luonnonsuojeluliiton vuosi täyttyi monenlaisista saavutuksista.

28 Jokainen taimi on tärkeä EKOenergia

Luonnonsuojeluliiton vapaaehtoinen ennallisti metsää Madagaskarissa.

s. 16

34 Varoitusmerkkejä & Luonnostelija Cityvihreän tuntoja ja talvehtimisvinkkejä.

4

Luonnonsuojelija 4/2015

• Suomen Luonto

•Vink vink

Koonnut Maija Lielahti

Tikat valtasivat Suomen Kulunut syksy on ollut uskomatonta tikkavyörytystä. Ensin lähtivät liikkeelle palokärjet, joiden pitäisi lintukirjojen mukaan olla tyypillisiä paikkalintuja. Sitten alkoi ennennäkemätön valkoselkätikkojen vaellus, ja pikkutikkoja ja pohjantikkojakin huomattiin olevan epätavallisen runsaasti liikkeellä.

Taustalla on todennäköisesti hyvin onnistunut pesintä jossain Venäjällä. Tapansa mukaan tikat ylittivät itärajan ja lentelivät lounaaseen suuri selkävesiä vältellen. Näin niitä pakkautui esimerkiksi Itämeren rannalle Hankoniemen kärkeen, jossa olevalla Haliaksen lintuasemalla tehtiin valkoselkätikkojen rengastusennätys.

Liikenne on ehtinyt kulkea jo takaisin itää kohti, mutta vielä talvellakin voi palokärjen huudon kuulla epätavallisessa paikassa. Nyt kannattaa tuntea myös pohjantikka ja erottaa valkoselkätikka pikkutikasta sekä käpytikasta. 11.12. julkaistavassa Suomen Luonnossa lintuasiantuntija Dick Forsman antaa apua tunnistukseen.

Avaa luukku

Yhdessä enemmän jouluiloa

Suureksi hitiksi muodostunut verkkojoulukalenterimme on taas täällä. Joulutunnelmaan virittäydytään luukku luukulta upeiden luontokuvien ja jouluisten vinkkien avulla. Kurkista joulukalenteriin Facebookissa tai verkkosivuillamme. // facebook.com/luonnonsuojeluliitto //

Hyvää joulua, susi! Hyvää joulua, suokukko! Ilahduta ystävääsi antamalla aineeton lahja luonnon hyväksi. Valittavana kymmenen erilaista lahjoituskohdetta. Lahjan saajalle voit lähettää jouluisen e-kortin. // sll.fi/jouluiloa //

Juhli Suomen luontoa

Polkien Pariisiin

Suomen Luonto -lehti saavuttaa vuonna 2016 kunnianarvoisan 75 vuoden iän. Sykähdyttävät luontokuvat ja herkulliset luontojutut osoittavat, että lehti on edelleen nuori ja vetreä. Tilaa juhlavuoden vuosikerta joululahjaksi edulliseen joulukampanjahintaan.

Samalla tuet luonnonsuojelutyötä ja luontoharrastusta. // suomenluonto.fi //

Urpo Taskinen polkee Pariisin ilmastoneuvotteluihin velomobiililla, jonka kyljissä on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Ruotsin Naturskyddsföreningenin logot. Päivävauhti on leppoisat 200 kilometriä. Lue verkkosivuiltamme, mikä sai Taskisen lähtemään pitkälle pyöräretkelle ilmaston hyväksi. // sll.fi/polkienpariisiin //

•Vinkki arkeen

Teksti Johanna Mehtola Kuva Väinö Mehtola

Pipareita linnuille Tue ilmaston suojelua sll.fi/lahjoita Teemme koko ajan töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eri foorumeilla. Yhteisen ilmastomme suojelemiseen tarvitaan meitä kaikkia.

Voit aloittaa tukemalla ilmastotyötämme ja sen toimintakentän laajentamista!

Pihan siivekkäät ruokavieraat ilahtuvat, kun valmistat niille itse siemenrasvaseoksesta pipareita. Nämä koristeellisen kauniit eväät miellyttävät myös katsojan silmää.

Näin piparit valmistuvat: 1. Sulata 500 grammaa kookos- tai kasviöljy pohjaista munkkirasvaa kattilassa.

2. Lisää rasvaan noin litra lintujen siemen sekoitusta.

3. Sekoita.

4. Vuoraa piparimuotit kelmulla ja lusikoi muotit täyteen rasva-siemenseosta.

5. Pane jokaiseen muottiin pätkä pilliä, jotta saat pipareihin ripustusreiän.

6. Pane piparimuotit tasaiselle alustalle vaikkapa tarjottimelle tai leikkuulaudalle ja pidä niitä yön yli jääkaapissa tai pakastimessa.

7. Irrota siemenpiparit muoteista, pujota niihin kivat narut ja ripusta herkut pihapuuhun.

Pipariohje on julkaistu Suomen luonnon verkkosivuilla 14.11.2014: // suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/pipareita-linnuille //

Kuvat Jorma Luhta, Hilkka Peltola

mikael.68 (Ikkunasuomenluontoon.fi)

Jouni Tikkanen

5

Luonnonsuojelija 4/2015

Hito hyvää luonnonsuojelua Hito hyvä popularisoi norpan olueksi ja dokumenttielokuvaksi. Osa oluen tuotoista lahjoitetaan luonnonsuojeluun.

Teksti ja Kuva Heidi Moisio

”Ei tämä kyllä mikään Saimaa ole!” tokaisee Arttu Muukkonen, kun lähestymme Lauttasaaren rantaa Helsingissä. Tarkoituksena on valokuvata ranta­ kivillä Muukkonen ja hänen yhtiötoverinsa Samu Koskinen, jotka yhdessä muodostavat Hito hyvä -nimisen tehokaksikon.

Parivaljakko osoittautuu haastavaksi valokuvattavaksi. Koskinen pelleilee niin, että kamera hytkyy naurun tahdissa. Ei ihme, että miehet on äänestetty vuoden positiivisimmisiksi lappeenrantalaisiksi.

Hito hyvä syntyi alkujaan tarpeesta tuottaa tyylikkäitä Lappeenranta-tuotteita. ”Lähdimme liikkeelle t-paidoista”, Muukkonen kertoo. ”Etelä-Karjalassa on yllättävän negatiivinen ilmapiiri, eikä omaa kaupunkia fiilistellä. Aloimme miettiä, mikä Lappeenrannassa on hyvää.” Yhdeksi Lappeenrannan parhaista ominaisuuksista Muukkonen ja Koskinen keksivät saimaannorpan, jonka erinomaisuutta heidän mielestään ei ollut tuotu tarpeeksi esiin. ”Halusimme tuoda norppaa esiin ilon kautta”, Koskinen sanoo. ”Emme puhu verkkokuolemista, koska siitä puhuvat muut”, Muukkonen täydentää.

Sitä kautta norppa pujahti olueen. Hito hyvä alkoi kesän alussa valmistaa norppaolutta, joka pannaan tamperelaisessa käsityöläispanimossa. Viisi prosenttia tämän suodattamattoman pale alen tuotoista lahjoitetaan Luonnonsuojeluliitolle.

Joulun alla Etelä-Karjalan kauppoihin ilmaantuu myös norppaoluen suklainen porter-versio.

Rakkaus norppaan on muotoutunut myös lyhytelokuvaksi. Dokumenttielokuvan nimeä kantava Norpanbongaus on hulvaton puolifiktiivinen seikkailu Saimaalla, jossa ennakkoluuloisesti koko otuksen olemassaoloon suhtautuva Arttu ja yltiöpäisen innostuksen vallassa norppia vokotteleva Samu ottavat kaikki keinot käyttöön tavatakseen tämän salaperäisen pötkylän. Dokumenttia voi toistaiseksi nähdä vain järjestetyissä näytöksissä.

Samu Koskinen on löytänyt kuutin, Arttu Muukkonen pitelee käsissään norppa-olutta.

•Peukut

Koonneet Heidi Moisio ja Hilkka Peltola Kuvat Tapio Aulu, Pasi Lensu, sparkleice (CC BY-NC-ND 2.0)

Sukellus syvyyksiin

Vanhassa vara parempi

Hämäläisiä lintuja näyttämöllä

Luontodokumentti Järven tarina vie katsojan lumoavaan vedenalaiseen maailmaan. Järvien monimuotoisesta elämästä ja historiasta kerrotaan muinaisten tarinoiden ja myyttien avulla. Elokuva on jatkoa suursuosion saavuttaneelle Metsän tarina -dokumentille.

Elokuvateattereissa 15.1.2016. Katso traileri osoitteessa // www.nordiskfilm.fi/valkokangas//

Hiertävätkö luistimet? Ovatko sukset liian lyhyet? Talviurheilukauteen ei välttämättä tarvitse varustautua ostamalla uutta, sillä hyväkuntoisia käytettyjä suksia ja luistimia on runsaasti tarjolla urheiludivareissa.

Etenkin lapsille kannattaa ostaa varusteet käytettyinä, sillä ne jäävät nopeasti pieniksi. Tutki valikoima esim. // urheiludivari.fi // // pyorataikurit.fi/tuotteet/sporttidivari //

Hämeenlinnan kaupunki on päättänyt tuotteistaa sääksen luodakseen kaupunkiin "positiivista pöhinää". Täyttääkö Mirjaksi nimetty petolintu kaupungin päättäjien odotukset? Toimiiko luonto markkinointikonsulttien ehdoilla? Komedia Silmälläpidettävät pyörii Hämeenlinnan kaupungiteatterissa ensi vuoden toukokuulle saakka. // hmlteatteri.fi //

6

Luonnonsuojelija 4/2015

• Töissä täällä Suojeluasiantuntija Hanna Ahon puoleen voi kääntyä silloin, kun kaipaa tietoa ilmastosta ja energiasta, kaivoksista tai kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta. Syksyn aikana hän on seurannut erityisesti kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja ja uuden hallituksen energialinjauksia.

"Ekologina pidän oman tehtäväkenttäni aiheita ratkaisevina Suomen ja maailman tulevaisuuden kannalta, mikä motivoi työskentelemään joka päivä luonnon puolesta", suojelu­ asiantuntija kertoo.

"Työpäivä on harvoin aivan sellainen kuin olen suunnitellut. Yhteiskunnan tapahtumiin on välillä reagoitava hyvinkin nopeasti. Tavalliseen viikkoon sisältyy kokouksia ja tapaamisia, mutta myös medialle tai verkostoille viestintää. Lausuntojen ja kannanottojen valmistelu on myös arkirutiinia."

Aho on ollut vapaaehtoisena Luonto-Liiton ympäristökasvatus- ja viestintätehtävissä, joten järjestömaailma ei ole hänelle vieras. Luonnonsuojeluliitossa hän aloitti alkusyksyllä.

"Aiemmissa tehtävissäni olen käsitellyt erityisesti ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta valtionhallinnon viestijän näkökulmasta, nyt vaikuttamiskanavat vain laajenivat", Aho toteaa.

• Termi Termi Menetykset ja vahingot Menetykset ja vahingot (loss and damage) on noussut vuoden 2010 jälkeen yhdeksi kes­ keiseksi ilmastokokousten neuvottelukysymykseksi. Sillä tarkoitetaan niitä vahinkoja ja menetyksiä, joita heikoimmassa asemassa olevat kehitysmaat kohtaavat ilmastonmuutoksen seurauksena jo nyt.

Vaikka ilmaston lämpeneminen onnistuttaisiin pysäyttämään alle kahteen asteeseen, kuivuus, tulvat, merenpinnan nousu ja myrskytuhot tulevat yleistymään ja aiheuttamaan ilmastopakolaisuutta. Maat neuvottelevat mekanis­ mista, jonka avulla varautua ja ennakoida näitä tuhoja sekä auttaa ihmisiä, jotka kärsivät seurauksista.

Freeimages.com/Flavio Takemoto

Hanna Aho

Luonnonsuojeluliiton keskustoimistolla norpan tulevaisuudesta ovat keskustelemassa (vas.) Antti Halkka, Kaarina Tiainen, Risto Sulkava ja Ilpo Kuronen.

Norpalle tukea Saimaalta Saimaanorpan suojelussa tärkeät verkkokiellot umpeutuvat ensi vuonna.

Heiveröinen kannan kasvu ei vielä riitä geeniperimän pitämiseen elinvoimaisena.

Norpan suojelussa on ministerilläkin valinnan paikka.

Tekstit ja kuva Matti Nieminen

Joskus vuoden vaihteessa – kukaan ei tiedä vielä tarkkaa aikaa – maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen saa käteensä raportin saimaannorpan suojelusta ja kalastustusrajoitusten jatkosta.

Tätä maa- ja metsatalousministeriön raporttia on koottu hartaudella. Luonnonsuojeluliittoa edustanut saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen on huolissaan, että siitä on jäämässä pois oleellista tietoa. ”Norpan ahdingon kannalta oleellisia uusia tutkimustuloksia ei tuoda raportin luonnoksessa kunnolla esiin eikä näin ollen esitetä niitä toimenpiteitä, mitä tulokset edellyttäisivät. Lisäksi ministeriön tilaama oma kysely on tuonut esiin, että saimaannorpalla on vankka suomalaisten ja Saimaan alueen asukkaiden tuki. Tätä vähätellään, ja on vaarana, että päätöksiä tehtäessä nämä enemmistön mieli­ piteet unohdetaan täysin”, Tiainen huomauttaa.

Saimaannorpan lisäsuojelun selvä suosio paljastui myös WWF:n teettämässä gallup-tutkimuksessa. Samoin Luonnonsuojeluliiton norppalähettiläiden kesällä saamat 600 vastausta olivat valtaosin norpan suojelua tukevia.

Riittääkö kasvu?

Norppakanta on kasvanut hyvin hitaasti, mutta ei riittävän voimakkaasti, jotta geneettinen sopeutusmiskyky säilyisi. Tämä oli Itä-Suomen yliopiston

Metsähallitus markkinoilla Luonnonsuojeluliitto on koko syksyn ajan vaatinut malttia Metsähallituksen uudistukseen. Kansallisomaisuudella pelaaminen on riskialtista. ”Taloudellinen intressi on koko hallitusohjelman lähtökohta”, Luonnonsuojeluliiton johtava asiantuntija Ilpo Kuronen murahtaa.

Luonnonsuojeluliitto on vaatinut, että metsähallituslain uudistuksen yhteydessä valtion retkeilyalueet tulisi siirtää pois tehometsätalouden käytöstä. Myös vesien tulisi olla jatkossakin yhteistä kansallisomaisuutta.

Oleellista on myös, kuka jatkossa määrittelee päätarkoituksen vesillemme ja luontaistalouden alueille.

tuoreiden väitöskirjatutkimusten johtopäätös. ”Jos norppakantaa ei saada voimakkaaseen kasvuun nyt, norppa tullaan menettämään kun ilmastonmuutos heikentää pesimistulosta ja geneettinen sopeutumiskyky on alentunut”, ennakoi Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Hän on itse väitellyt tohtoriksi saukon ekologiasta ja tuntee norpan tilanteen hyvin.

Kannan kasvu on ollut viimeisen viiden vuoden aikana keskimäärin 3 prosenttia. Kasvun tulisi olla vakaata, mitä se ei valitettavasti ole. Ilmastonmuutos vaikeuttaa äärimmäisen uhanalaisen saimaannorpan lisääntymistä entisestään. ”Pidättäytyminen verkkokalastuksesta Saimaalla on nyt tehokkaimpia keinoja suojella norppaa.

Vaadimme alkukesän verkkokieltoa ulottumaan vähintään heinäkuun loppuun. Myös verkkokalastamisen vaaroista muinakin vuodenaikoina tulisi tiedottaa tehokkaasti. Se on parhaita tapoja auttaa nyt norppaa. Verkkokieltoalueiden selvät reiät tulisi paikata siellä, missä saimaannorpat synnyttävät ja poikaset liikkuvat”, Sulkava sanoo.

Sulkava muistuttaa, että verkkokielto auttaa myös Saimaan ainutlaatuisia lohikaloja, uhanalaisia saimaanlohta ja -nieriää. ”Ministeri Tiilikaisella on tärkeä ratkaisun paikka. Aikooko hän turvata vai vaarantaa suomalaisen luonnonsuojelun symbolin?” Risto Sulkava kysyy.

”Olemme vaatineet, että luontopalvelujen taseeseen siirrettäisiin alueita, joilla ei ole puuntuotannollista arvoa – tai muita arvoja on hakkuita enemmän”, hallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo.

Hallitusohjelman kirjaukset ovat vaikuttaneet metsähallituslain uudistukseen.

Kuronen on huolestunut myös hallitusohjelmassa mainitusta sujuvoittamisesta, sen miellyttävästä nimestä huolimatta. ”On epätodennäköistä, että yhteiskunta lähtisi kehittymään suotuisampaan suuntaan vain normeja purkamalla. Todellisuudessa ympäristöviranomaisten toimintaedellytykset kapenevat ja kansalaisten muutoksenhakumahdollisuudet ohentuvat. Myös tuomioistuimien riippumattomuus vaarantuu, kun niiden käsittelyaikoja kiirehditään.”

7

”

Haapasuon pehmeään hiljaisuuteen on hyvä pysähtyä.

• Lempipaikka Onneksi on Haapasuo Aina välillä tekee mieli painua suolle. Minun ehdoton lempisuoni on vanhoilta kotikonnuil­ tani löytyvä Leivonmäen kansallispuiston Haapasuo. Se ei olekaan mikä tahansa suo, vaan eteläisen Keski-Suomen merkittävin luonnontilainen avosuo.

Vielä 1900-luvun alussa maamme pinta-alasta noin kymmenen miljoonaa hehtaaria oli suota. Sen jälkeen soilla on puuhattu muutakin kuin kerätty karpaloita, sillä nykyisin ojittamatonta suoalaa on jäljellä enää noin neljä miljoonaa hehtaaria. Alkuperäistä suojeltua suoluontoa on puolestaan noin miljoona hehtaaria, johon minunkin lempisuoni kuuluu.

Haapasuolle pääsee näppärästi kiertämällä 1,7 kilometrin rengasreitin pitkoksineen. Se on nimeltään Kirveslammen kierros, ja nimi on tullut – tietenkin kirveen muotoisesta lammesta. Evästauon paikka on reitin keskivaiheilla olevassa luontotornissa, josta avautuu upeat maisemat suon yli. Kun siellä aikansa istuu, näkee ja kuulee melko varmasti ainakin yhden korpin.

Onneksi on Haapasuo. Sen pehmeään hiljaisuuteen on hyvä hetkeksi pysähtyä.

Johanna Mehtola Suomen Luonto -lehden toimittaja

Kuva Johanna Mehtola

8

Luonnonsuojelija 4/2015

Näin aloitat tähtiharrastuksen • Hanki sähköinen tai paperinen tähtikartta, esim. Planisfääri. Opettele kartasta tähtikuvioita ja tähtitaivaan pyörimistä.

Tähtikartan lukemista varten tarvitset punaisen valon. Voit tehdä valon myös itse: teippaa punaista sähköteippiä tasku- tai otsalampun eteen.

•

Parasta aikaa havainnoinnille ovat loppukesä ja alkusyksy, jolloin on tarpeeksi pimeää tähtikuvioiden opettelemiseksi. Talvinen lumipeite heijastaa yllättävän paljon valosaastetta takaisin taivaalle ja vaikeuttaa hieman havaintojen tekemistä. Marras- ja joulukuu ovat yleensä pilvisiä kuukausia.

Muutamat kirkkaat yöt kannattaakin tällöin käyttää hyväksi.

• Kaukoputki tai kiikari eivät ole välttämättö miä, vaan niiden tarpeellisuus riippuu harrastajan omasta kiinnostuksesta.

Ylös, ulos ja pimeään!

Sohvannurkka houkuttelee hämäränä talvi-iltana, vaikka ulkoilu piristäisi pimeässäkin. Keksimme kolme keinoa löytää valoa talvi-illasta.

Teksti Heidi Moisio Kuvat Mervi Juvonen, Heidi Moisio, Raisa Kyllikki Ranta

•

Paikallisten tähtiyhdistysten tilaisuuksissa pääsee usein katselemaan opastetusti yhdistyksen välineistöllä. Tätä varten kannattaa tiedustella oman alueen tähtiyhdistyksestä tilaisuuksien ajankohtia.

•

Tutustu erilaisiin tähtitieteellisiin yhdistyksiin. Ursa ry on saanut valtakunnallisen statuksen lähinnä jäsenlehden levinneisyyden ansiosta. Paikalliset tähtiyhdistykset ovat aina omia yhdistyksiään, ja jäsenedut voivat vaihdella.

Ohjeet antoi Jaakko Visuri Ursa ry:stä, ursa.fi

Pirjo Itkonen

Tähtiharrastaja: Jaakko Visuri kadottaa ajantajun taivaalle tähytessään. ”Sain kymmenvuotiaana kaukoputken joululahjaksi. Vasta muutaman vuoden päästä hoksasin suunnata sen Saturnukseen, ja näky ällistytti. Saturnuksen renkaat näkyivät paljain silmin kirkkaina. Tästä eteenpäin aloin ahmia lisää informaatiota kohteista ja näiden etsimisestä.

Tähdet kertovat syntyperästään ja elinkaarestaan.

Tavallisen ihmisen ei kuitenkaan ole mahdollista selvittää näitä, vaan asiat selviävät tutkimalla pitkäjänteisesti erilaisilla ammattilaisten mittalaitteilla. Asiasta kiinnostuneen on helpompaa etsiä tietoa jo olemassa olevista lähteistä. Ursa tarjoaa paljon erilaista kirjallisuutta itseopiskeluun. Vaihtoehtoina ovat muun muassa tähtikartastot, havainto-oppaat, oppikirjat ja myös matemaattisemmat teokset. Tähtiharrastuksessa on kuitenkin monta erilaista haaraa.

Osa harrastajista tekee toki havaintoja, mutta on myös paljon harrastajia, jotka vain lukevat oppiakseen maailmankaikkeudesta enemmän.

Tärkeintä harrastuksessani on nykyään kiireettömyys. Kun pääsee ihastelemaan kohteita rauhassa ja valosaasteettomassa paikassa, kaikki muu unohtuu, jopa ajantaju.”

•

Taskulamppuretkeilijä: Olli Turunen bongaa eläimiä metsän laidalla. ”Aloin retkeillä pimeässä, koska halusin tehdä lasten kanssa erityyppisiä luontoretkiä. Lapsille yöretkeily on jännittävä elämys. Jos pimeässä metsässä havaitsee eläimen, se on helppo huomata taskulampun avulla, sillä eläinten silmät heijastavat valoa. Pilkkopimeässä hohtavat eläimet näkyvät paremmin kuin päiväsaikaan.

Suosittelen yöretkeilijälle tarpeeksi voimakasta, 60–70 euron lamppua, jonka kirkkaus on säädettävissä. Sillä voi skannata isoja peltoalueita. Liian voimakasta valoa ei kuitenkaan saa kohdistaa suoraan eläimeen.

Ensimmäisellä tunnin retkellämme Helsingin Viikissä näimme yli 20 rusakkoa, seitsemän metsäkaurista ja viisi mäyrää tai supikoiraa, joita on vaikea erottaa toisistaan kaukaa. Paras aika bongailuun on lämmin, kirkas syysilta. Talvella voi nähdä vaikkapa liito-oravan, näädän, minkin, jäniksen, metsäkauriin tai pöllön.

Tiheässä metsässä eläimiä on vaikea havaita. Parhaita ympäristöjä ovat peltojen ja metsäsaarekkeiden mosaiikit, joiden välillä eläimet liikkuvat. Haasteena on löytää alueita, joita ei ole liikaa valaistu."

Lyhtyjen luoja: Mervi Juvonen valaisee kaamoksen lyhtypuutarhallaan. ”Asun Joensuussa metsän keskellä, missä valosaastetta ei ole. Marraskuusta helmikuulle täällä on synkkää.

Ihminen ei kestä kaamosaikaa pimeydessä, vaan tarvitsee valoa. Siksi aloin valaista pihaani jäälyhdyillä.

Parhaimmillaan minulla on ollut 45 lyhtyä pihallani.

Teen kaivovedestä kerralla useita lyhtyjä kymmenen litran ämpäreihin. Pakkasta pitää olla vähintään 15 astetta, koska jäädytys kestää pitkään. Täytän ämpärit aamulla vedellä, illalla tyhjennän, laitan uudet vedet, ja aamulla otan taas pois. Ämpärien vesi ei saa mennä liian jäähän. Tarkoituksena on jäädyttää mahdollisimman ohut mutta ehjänä pysyvä jäinen lyhty, jonka pohja on riittävän paksu. Jos vesi on jäätynyt liiaksi ämpärin alaosasta, lämmitän sitä lämpimällä vedellä ja saatan naputella jäätä veitsellä auki. Sisusvesi valuu itsekseen hiljalleen pois. Paljasta jäälyhtyä kannattaa käsitellä käsineet kädessä, jotta se ei luiskahda käsistä. Joskus teen lyhtyjä myös metallisiin kakkuvuokiin, joissa on reikä keskellä.

Täällä lunta saattaa tulla metrin verran. Laitan lyhtyjä väylille ja teiden reunoille. Pimeän tullen käyn sytyttämässä kynttilät ja pyryn jälkeen puhdistan lyhdyt.”

9

Luonnonsuojelija 4/2015

• Sujahda someen Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Facebook.com

Twitter: @luonnonsuojelu

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

YouTube: YouTube.com/luonnonsuojeluliitto

Luonnonsuojeluliiton some-kanavilla raportoimme ajankohtaisista ympäristöasioista, ilottelemme ihanilla luontokuvilla ja kampanjoimme maailman tärkeimpien asioiden puolesta. Käy kurkkaamassa ja osallistu itse!

Twitter

aloon päivänv in. llitusla e ts ä h a m n u ll e valmist i tavoitt jamme n a p m Ka onaa 1, 2 miljo huikeat

e Toimm

ihmistä

.

terissä me Twit amme oso p pa iv a k n e uud

im Vinkkas

a ta o norpp Ihka ait ti ihastut Instagra

missa.

Suojeluasiantuntijamme vaati avoimuutta ilmastoneuvotteluihin.

Seuraa ajantasaista raportointiamme kokouksen etenemisestä! #pariisi2015

tuointi

julkaisu

sta .

Instagram

10

Luonnonsuojelija 4/2015

11

Luonnonsuojelija 4/2015

Lintutornista ilmastokokoukseen

Ilmas t neuvo ott 30.11. elut –11.12 . #Pa riisi20

Pariisin ilmastoneuvotteluissa lintuharrastaja Kimmo Tiilikainen pääsee rakentamaan sopimusta, jolta odotetaan paljon.

Teksti Matias Manner Kuvitus Emmi Holopainen Valokuva Raisa Kyllikki Ranta

J

os Kimmo Tiilikaista olisi pikkupoikana oikein kunnolla lykästänyt, hänen kiikarinsa linssiin olisi osunut riekko.

Hänen kotikonnuillaan Etelä-Karjalan Ruokolahdella riekko oli jo 1970-luvulla harvinaisuus.

Nuorelle lintubongarille jättipotti olisi varmasti ollut talvinen näky: riekko sukeltaa suoraan lennosta lumeen ja tekee sinne onkalon. Siellä, kiepissä, se sitten kovimmilla pakkasilla värjöttelee ja piilottelee pedoilta.

Kyseinen Tiilikainen syntyi vuonna 1966 ja innostui jo lapsena linnuista. ”Tietysti kotipaikka ja elinympäristö vaikuttivat harrastuksiin. Kaikkialla ympärillä oli luontoa, vettä ja metsää. Vaikea sanoa, miksi ympäristöherätys tapahtui, mutta tavalla tai toisella siitä on kiittä­minen lintuharrastusta. Heräsi tietoisuus, miten ympäristöongelmat heijastuvat luontoon ja eläimiin.

Kyllä niihin asioihin tuli jo silloin lapsena perehdyttyä”, hän sanoo.

15

12

Luonnonsuojelija 4/2015

Kun parikymppinen Tiilikainen aloitti Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistyksen sihteerinä 1980luvun puolivälissä, riekko oli kadonnut seudulta lopullisesti. Syitä ovat olleet soiden kuivattaminen, metsästys – ja ilmastonmuutos. Lumenvalkoisesta talviasusta ei etelässä ole riekolle riittävää suojaa.

Pehmeään pakkaslumeenkaan ei pääse varmuudella sukeltelemaan.

Riekko on yksi monista ilmastonmuutoksen vuoksi pohjoista kohti vetäytyvistä lintulajeistamme. Keskimäärin suomalaisten lintulajien populaatioiden tiheyden painopiste on siirtynyt 1970-luvun jälkeen 45 kilometriä pohjoiseen. Yli 20 lajin, kuten teeren, suokukon ja viherpeipon populaatiot ovat siirtyneet tuossa ajassa yli sata kilometriä pohjoiseen.

Ilmaston muuttuminen tarkoittaa, että etelästä on tulossa Suomeen uusia lajeja. Mustahaikaroiden ja tammitikkojen tiedetään jo harkitsevan muuttoa Suomeen.

Ilmastonmuutos työntää pohjoiseen muitakin lajeja – kuten ihmisiä.

EU:n suunta on Suomenkin suunta

keasti oli. Kävi tämä kieltämättä mielessä. Hallituksen hajoaminen olisi monessa melkoinen järjestelykysymys. Kuka Tiilikaisen sijaan olisi johtanut Suomen valtuuskuntaa huipputärkeässä Pariisin ilmastokokouksessa, jos hallitus olisi hajallaan?

Vai olisiko sillä suurempaa väliä? Ilmastokokouksessa meillä on pääneuvottelija Harri Laurikka sekä muista virkamiehistä ja asiantuntijoista koostuva delegaatio. Suomi on ilmastoneuvotteluissa tukevasti EU:n rintamassa ja lopulta: emmekö me ole vain lastu, joka keikkuu lähinnä Kiinan ja Yhdysvaltojen tärähtelystä syntyvillä kansainvälisen ilmastopolitiikan laineilla? ”Minua on vähän harmittanut se, että monesti meillä vähätellään Suomen merkitystä. Muun muassa Balin ilmastokokouksessa meillä oli useita loistavia virkamiehiä, jotka vetivät työryhmiä ja saivat aikaan sovintoja kehitys- ja teollistuneiden maiden välillä.”

Tiilikainen viittaa Balin (2007) kokoukseen. Pariisi on nyt toinen kerta, kun hän osallistuu ministerinä YK:n ilmastokokoukseen. Balilla hän tuurasi ympäristöministerinä Paula Lehtomäkeä tämän äitiysloman ajan. ”Muistan ne ratkaisevat dramaattiset vaiheet myös EU:n jäsenmaiden sisäisissä neuvotteluissa, kun oli epäselvää, saadaanko sopimus vai ei.

Meitä oli se puolen tusinaa maata, jotka asennoiduimme sillä tavalla, että tänne on tultu tekemään sopimus, ja se myös tehdään.”

Tiilikainen kertoo, että Balilta hän oli useaan kertaan yhteydessä silloiseen pääministeriin Matti Vanhaseen, ja samoin on asian laita Pariisissa. Nyt pääministeri Sipilä päivystää. ”Totta kai hallitus ja pääministeri tulee pitää hyvin tietoisena siitä, miten asiat kehittyvät. Itse ko­ kouksessa ehkä tärkeintä ovat EU:n sisäiset neuvottelut, kun muualla mennään yhtenä blokkina”, Tiilikainen ennakoi.

Tiilikaisen viime visiitillä Balilla saatiin aikaan siihen mennessä vakavasti otettavin tiekartta kansainväliselle ilmastosopimukselle. Sen oli määrä huipentua kaksi vuotta myöhemmin Kööpenhaminassa, tunnetuin seurauksin. Haluttiin sitova kansain-

Lajit ovat sopeutuneet tiettyyn ilmastolokeroon.

Nykyään 49-vuotiaan Kimmo Tiilikaisen (kesk.) tärkeä levinneisyysalue sijaitsee kolmisen korttelia käsittävällä alueella Helsingin Senaatintorin molemmin puolin. Odottelen häntä Aleksanterinkadulla sijaitsevan ympäristöministeriön aulassa ja sieltä, maa- ja metsätalousministeriön suunnasta Tiilikainen saapuukin.

Kädessään Tiilikaisella on yksi salkku. Siihen on pakattu asioita, joita kolmen salkun ministeri tänään tarvitsee. Neljäs kausi kansanedustajana toi Tiilikaiselle maatalous- ja ympäristöministerin työn ja mukaan pakattiin vielä asuntoministerin vastuualue. ”On hyvä, että pystyn tämän haastattelun antamaan, siis tässä roolissa”, Tiilikainen sanoo sotemallista syntyneen hallituskriisin jälkeisenä maanantaiaamuna.

Tiilikainen tietää meistä kahdesta paremmin, kuinka lähellä tai kaukana hallituksen lopputili oi-

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

välinen sopimus, saatiin löyhä julistus. Kehitys­maille tärkeästä ilmastorahoituksesta päästiin sopuun, mutta kattavan ilmastosopimuksen suhteen kunnianhimo kuivui. Oikeastaan vasta nyt, kuuden vuoden kuluttua, toiveet sopimuksesta ovat nousseet Kööpenhaminan tasolle, ja ehkä ylikin.

Ilmastonmuutos ajaa pakoon Pariisissa Tiilikainen edustaa pohjoista maata, jossa ilmasto on lämmennyt ja lämpenee nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen vuosikeskilämpötila on kohonnut 1,4 astetta vuosien 1900 ja 2014 välillä.

Ilmastoneuvotteluissa maat ovat sopineet tavoitteeksi, että ilmaston lämpeneminen rajataan alle kahteen asteeseen, siis esiteolliseen aikaan verrattuna.

Kahta astetta pidetään globaalisti jo vaarallisena rajapyykkinä, mutta Suomessa se ei toteudu. Ennusteiden mukaan siitä mennään tuplasti yli: Suomen ilmastossa tavoite on rajata lämpeneminen neljään asteeseen.

Suomi ei ole ilmastollisesti se kaikkein haavoittuvaisin maa: kuivuus ei aivan heti uhkaa, eivätkä siitä seuraavat häiriöt vaikkapa maatalouteen tai ruuan hintaan. Kaukana toteutuvat luonnonkatastrofit voivat kuitenkin heijastua lintukotoomme monellakin tavalla. ”Te ajattelette, että maahanmuutto on haaste Euroopalle ääriliikkeiden vuoksi. Odottakaa kun näette, mitä tapahtuu, kun meillä on pula vedestä ja ruuasta, tai kaksi heimoa, jotka taistelevat toisiaan vastaan elintilastaan”, varoitteli Yhdysvaltain ulko­ministeri John Kerry elokuussa Arktisten maiden ilmastokonferenssissa.

Suomessa ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan lisää sateita, tulvia sekä entistä leudompia talvia.

Vielä muutos ei välttämättä tunnu dramaattiselta, mutta keskilämpötilojen nousu on jo vaikuttanut lähiluontoomme.

Kuinka herkkähipiäinen pitää esimerkiksi riekon olla, että muutaman desimaalin muutos lämpöasteissa saa sen ottamaan hatkat? Onko sillä väliä, onko kiepin ulkopuolella kuusi vai viisi astetta pakkasta? ”Kyllä pienikin lämpötilan muutos esimerkiksi nolla-asteen tienoilla voi olla todella merkittävä.

Lajit ovat sopeutuneet tiettyyn 'ilmastolokeroon', ja yleensä ne siirtyvät samaan suuntaan, minne optimaaliset olosuhteetkin”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Raimo Virkkala.

Yhdellä eläimellä lämpenemisestä koituvat ongelmat liittyvät talviturkkiin, toisilla vaikkapa talviuneen.

13

Luonnonsuojelija 4/2015

Paitsi lintuja, Virkkala on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia muuhunkin biodiversiteettiin. Hänen mukaansa me menetämme eläinlajeja, joista monilla lopulta tulee pohjoisessa Jäämeri vastaan. ”Onhan tämä siinäkin mielessä hälyttävää, että lajien levinneisyysalueiden siirtymien lisäksi nämä levinneisyysalueet myös pienenevät. Tämä on tapahtunut vieläpä täysin ennusteiden mukaisesti.”

Virkkalan terveiset toiselle lintumiehelle, Pariisiin matkaavalle Tiilikaiselle, ovat selkeät. ”Totta kai päästöjen vähentäminen on A ja O, jotta ilmasto ei lämpenisi näin nopeasti. Muutokseen sopeutumisessa yhä tärkeämpi asia on suojelualueverkko. Meillä on paljon näyttöä siitä, kuinka suojelualueet tarjoavat näille ilmastonmuutoksen uhkaamille lajeille turvaa.” ”Suojelualueverkkoa on kehitetty oikeansuuntaisesti, mutta kyllä niitä määrärahoja pitäisi pystyä ylläpitämään. Suojeltujen metsien osuus on etelässä aivan liian suppea, ja nythän niitä [Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelman] METSO-rahojakin leikataan, mitä pidän valitettavana”, Virkkala sanoo.

Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho on yhtä lailla huolissaan tilanteesta. ”Sen lisäksi, että meillä on vaikeuksia pysäyttää elinympäristöjen häviämisestä johtuvaa luonnon monimuotoisuuden katoa, niin ilmastonmuutoksen myötä tämä trendi vahvistuu entisestään. Tiety lajit, kuten jääleinikki ja norpat, sekä elinympäristöt, kuten palsasuot, voivat hävitä kokonaan.”

Panokset pöydässä jo etukäteen Ympäristöministeriöön saavuttaessa ravintolan ikkunaan kiinnitetään tekokuusista joulukranssia.

Joulussa ja joulukuun alussa järjestettävissä YK:n ilmastoneuvotteluissa on paljon samaa. Kumpaankin liittyy runsaasti valmisteluja, odotuksia ja toiveita. Toisaalta harva sentään pettyy jouluun niin karvaasti kuin ilmastoneuvotteluihin on ollut tapana pettyä. ”On totta, että Kööpenhaminan kokousta seurasi notkahdus, mutta nythän moni asia on täysin eri tavalla”, Tiilikainen sanoo selvästi innostuneena.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että itse asiassa sopimus oli Kööpenhaminassakin lopulta jopa kaukana realismista. Toisaalta etukäteen kaikki halusivat tuolloinkin uskoa siihen. Mikä nyt on muka toisin?

Yhtenä tärkeimmistä edellytyksistä Pariisin sopimukselle pidetään yli 170 maan etukäteen antamia sitoumuksia päästövähennyksistä vuoden 2020 jälkeen. Tuolloin päättyy tähän saakka ainoan ja vain kourallisen maista hyväksymän Kioton pöytäkirjan voimassaolo. Tämän sopimuksen päästövähennystavoitteet koskevat vain teollisuusmaita, eivätkä USA ja Kiina ole siinä mukana. ”Nyt kaikki kynnelle kykenevät maat haluavat antaa oman panoksensa. Jos haluaa olla varteenotettava toimija YK:n puitteissa, niin täytyy olla kansallinen suunnitelma ilmastonmuutoksen hillinnästä”, Tiilikainen sanoo.

Etukäteen annetut ”aiotut kansalliset panokset” kattavat 90 prosenttia maailman päästöistä, ja niiden avulla maapallon keskilämpötilan nousun arvioidaan rajoittuvan 2,7 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Panokset olisivat toteutuessaan edistystä, sillä nykymenolla ilmasto lämpenisi Climate Action Tracker -tutkimusverkoston mukaan vuosisadan loppuun mennessä 3,3–3,8 astetta. ”Jotkut ennustavat, että ei näillä panoksilla päästä vielä siihen 2,7 asteeseenkaan. Mutta se on selvää, että aiemmin sovittu kahden asteen tavoite ei tule näillä lupauksilla. Sen pitää kuitenkin olla pitkällä sihdillä se, mihin pyritään.”

Hanna Ahon mukaan kahdenkin asteen lämpene-

minen olisi katastrofaalinen muutos monilla alueilla, minkä vuoksi useimmat kansalaisjärjestöt pitävät alle 1,5 asteen lämpenemistä turvallisena rajana.

”Tarvitaan laaja mobilisaatio” Tiilikainen tähyileekin sanankäänteissään jo Pariisin kokouksen jälkeiseen aikaan, jolloin tavoitteita tarkistetaan ja yksityinen raha virtaa ilmaston hyväksi. ”Pariisin sopimukseen pitää saada muotoiltua myös pitkän aikavälin tavoitteet. Joko roimia päästövähennystavoitteita esimerkiksi vuodelle 2050, tai sitten on kirjattava, että tavoitellaan hiilineutraalia yhteiskuntaa. Sopimukseen tarvitaan se mekanismi, että miten määräajoin tarkastetaan ja tarkennetaan näitä nyt annettavia tavoitteita.” ”Eikä minkään valtakunnan veronmaksajien rahat tule riittämään ilmastonmuutoksen hillintään. Tiivistettynä Pariisin sopimus on onnistunut, jos tulevina vuosina nähdään yksityisen rahan virran muutos fossiilisesta ja saastuttavasta teknologiasta ja energiasta puhtaaseen ja uusiutuvaan. Ellei yksityisen rahan liike suuntaudu pois fossiilisista, niin silloin meillä ei ole toivoa.”

Tiilikainen sanoo, että itse asiassa ilmastotalkoissa pitää muodostaa yritysten, järjestöjen ja kansalaisten yhteinen liike. ”Nyt tarvitaan laaja mobilisaatio, paitsi rahoituksen kannalta, myös kansalaistahdon ilmaisemiseksi. Ilmastolain synty Suomeen on esimerkki siitä, mitä tällainen kansalaistahto voi saada aikaan.”

Merkkejä tällaisesta ”mobilisaatiosta” onkin ilmaantunut. Esimerkiksi Lima–Pariisi-toimintaohjelmassa noin 6 500 yritystä, kaupunkia, aluetta ja sijoittajaa ovat kirjanneet päästövähennys­tavoitteita.

Toisenlainen esimerkki on suomalainen Ilmastolupaus-nettikampanja, jonka YK otti vastikään maailmanlaajuiseksi pilottihankkeekseen. Sen allekirjoittajat – muun muassa Tiilikainen – lupaavat puolittaa hiilijalanjälkensä kymmenen vuoden kuluessa.

Hiilivuodosta ei yksimielisyyttä Suomen linja ilmastoneuvotteluissa kuulostaa parhaimmillaan aivan kuin ilmastonmuutoksen torjunta olisi täydessä sopusoinnussa Suomen talouden ja työllisyyden etujen kanssa. ”Mitä kattavampi sopimus, sen parempi. Pariisissa meillä on vain voitettavaa. Vasta myöhemmin, kun EU panee toimeen omia ilmastotavoitteitaan vuodelle 2030, niin vasta siellä meillä voi olla hävittävää. Eli Pariisissa tilanne on se, että mitä kunnianhimoisempi ja kattavampi sopimus saadaan, sen parempi”, sanoo Tiilikainen.

Tällainen idealismi kuulostaa yhtä kauniilta kuin järkevältäkin, mutta ei Suomi ilmastoasioissa ihan kympin oppilas ole. Suomi oli itse asiassa hiljattain yksi harvoista maista, joka ei lisännyt panoksiaan kehitysmaiden ilmastorahoituksessa omaan taloustilanteeseensa vedoten.

Yksi Suomen tavoitteista, jonka Tiilikainenkin lausuu ääneen, on niin sanotun hiilivuodon ehkäiseminen. Siinä on kyse teollisuuden huolesta, että tuotantoa siirtyy mallioppilas EU:sta kevyempien rajoitusten maihin. Kaikkia maita koskeva ilmastosopimus ehkäisee hiilivuotoriskiä tehokkaasti.

Toistaiseksi hiilivuodosta ei vain ole todisteita Euroopassa, ja Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus VATT on arvioinut, ettei päästökauppa ole haitan-

Suomi ei ole ilmastoasioissa kympin oppilas.

nut yritysten toimintaa Suomessa. Riski on olemassa, mutta se koskee vain rajoitettua osaa energiaintensiivisestä teollisuudesta. Päinvastoin Aalto-yliopiston tutkimus kertoo, että uusiutuvan energian läpilyönti on pienentänyt energiaintensiivisen teollisuuden sähkölaskua Suomessa viime vuosina. Globalisaatio sitä vastoin on vaikuttanut yritysten toimintakenttään jo ennen ilmastosääntelyä.

"Olemme tilanteessa, jossa hiilivuotoriskin liioittelu uhkaa romuttaa päästökaupan toiminnan ja samalla Euroopan ilmastoponnistelut”, kertoo Hanna Aho. Ja kun pintaa raaputtaa, suomalaisesta ilmastotahdosta voi hahmottaa lisää arveluttavia kuvia. Esimerkiksi päästökaupasta saatavia tuloja on alettu ohjata ilmastorahoituksen sijaan teollisuudelle.

Hiilivuotoriski ja päästökauppa ovatkin seikkoja, joiden kautta voi upota ilmastoneuvottelujen monimutkaisiin ongelmiin. Yksityiskohtia todella riittää, ja yksi kysymys kuuluu, miten teollisuuden eduista huolestuneilta päättäjiltä sujuu solidaarisuus kärsijöitä kohtaan. ”Veikkaan, että kehitysmaiden ilmastorahoitus ja ilmastonmuutoksen vahinkojen korvaamisen Loss and damage -mekanismi ovat asioita, jotka jäävät itse kokouksessa sinne aivan viime tippaan. Ja ne ovat kehitysmaiden kannalta tärkeitä kynnyskysymyksiä”, Aho sanoo.

Luontoarvot vai luonnonvarat?

Kimmo Tiilikainen edustaa sukupolvea, jonka elinaikana ympäristöasiat nousivat päivänpolitiikan keskiöön useissakin puolueissa. Vihertävään liikehdintään on osallistunut Tiilikaisen myöhemmin valitsema puolue keskustakin. ”Tämä kaikkien vihreitten liikkeiden uranuurtaja ansaitsisi tulla tutkituksi paljon nykyistä tarkemmin”, kirjoittivat Alpo Rusi ja Juha Kuisma vuonna 1980 ilmestyneessä pamfletissaan Avaus äärikeskustaan.

14

Luonnonsuojelija 4/2015

”

Perinteinen kysymys on kuulunut, kumpi keskustaa kiinnostaa enemmän, luontoarvot sellaisenaan vai maiden, metsien ja vesien muuttaminen elinkeinoiksi. ”Länsimainen faustinen kulttuurimme on kääntänyt kasvun henkisistä sfääreistä esineellistetyksi taloudelliseksi kasvuksi. Näin on syntynyt kyltymättömän kasvun palvonta, joka syövyttää elämänmuotoamme”, he julistivat keskustan edeltäjän Maalaisliiton perustajan Santeri Alkion hengessä.

Ihan tällaisena, melkeinpä punavihreänä luontopuolueena keskustaa ei ole aina pidetty. Perinteinen kysymys on kuulunut, kumpi puoluetta kiinnostaa enemmän, luontoarvot sellaisenaan vai maiden, metsien ja vesien muuttaminen elinkeinoiksi. Maatalousja ympäristöministerin töiden yhdistäminen herätti epäilyjä siitä, onko luonnolla tässä yhdistelmässä puolustajaansa.

Lintumies ja luomuviljelijä Tiilikainen on ehkä ympäristöväen mieleen, mutta kriittisiä ääniä on alkanut nousta puolen vuoden kuherruskuukauden jälkeen. Ne ovat liittyneet luonnonsuojelun leik­ kauksiin, soidensuojeluohjelmaan, metsähallituslain valmisteluun sekä viimeisempänä saimaannorpan suojeluun. Hiljattain kulmakarvoja nousi, kun Tiilikainen nimitti erityisavustajakseen turvelobbarina tunnetun Jyrki Peisan. Eikö tämä lyö leiman turveasioiden käsittelyyn? ”Ei millään tavalla. Ministeri päättää ja avustajat avustavat”, Tiilikainen sanoo Peisasta, jonka nimityksen taustalla on toki tämän monivuotinen työ keskustan avustajakaartin ytimessä. ”Peisa on ollut Bioenergia ry:ssä yhtä lailla edistämässä uusiutuvaa metsäenergiaa, mikä on hyvä muistaa. Tunnen hänet huomattavasti pidemmältä ajalta ja olen iloinen, että hän pystyi tulemaan ympäristöpuolen erityisavustajakseni.”

Turpeenpolton kasvihuonepäästöt ovat tunnetusti kivihiiltäkin voimakkaammat, ja tuotannolla on haitallisia vaikutuksia suoekosysteemeihin ja vesistöihin. Mitä tapahtuu Tiilikaisen ministerikaudella turpeen energiakäytölle, joka edustaa 5–7 prosenttia Suomessa käytetystä energiasta?

”Ensin meidän pitää päästä irti fossiilisesta tuontienergiasta. Turvetta puoltaa kotimaisuus ja sen työllistävä merkitys, mutta eihän se uusiutuvaa ole.

Ei kukaan niin väitä, eikä kuvittele.” ”Turvetuotannossa alalla itsellään on erittäin isoja haasteita osoittaa, että uusilla tuotantoalueilla vesiensuojelu pystytään tekemään aivan toisella tasolla kuin menneinä vuosikymmeninä. Yhtä luonnonvaraa hyödyntämällä ei saa pilata toista. Ja pitkällä tähtäimellä mennään kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, jossa on luovuttu ensin tuontifossiilisista ja jäljellä on toivon mukaan se kotimainen uusiutuva.”

Vaikka politiikka ei ihan aina ole samanmielisten puhaltamista yhteen hiileen, Tiilikainen korostaa, että välit ovat ympäristöjärjestöjenkin suuntaan hyvät. ”Auttaa, kun on omaa taustaa kansalaisjärjestöissä. Arvostan suoraa vuoropuhelua, jota kaikkien merkittävien ympäristöjärjestöjen kanssa on.” ”Sitä hieman harmittelen, että tämä tontti on tavattoman laaja. Se tarkoittaa, että sidosryhmien kanssa kommunikointi jää vähemmälle, mutta se ei ole halusta eikä tahdosta kiinni”, Tiilikainen myöntää.

Tiilikaisen mukaan ministerinsalkkujen yhdistämisen taustalla oli halu saada hallituksesta pienempi, ”tiiviimpi nippu”. ”Tämä on äärimmäisen hyvä ja mielenkiintoinen kombinaatio, jonka molempien ministeriöiden väki ottaa uutena mahdollisuutena. Henkilökohtaisesti tämä on tiukka ja vaativa pesti, mutta ei ole mitään valittamista.”

Riekkohavainnot Tiilikaisen lapsuuden kotiseudulta, Lappeenrannan-Imatran seudulta, osoitti vuosien 1974– 79 Lintuatlaksesta SYKE:n Raimo Virkkala.

Viisi välttämättömyyttä Pariisin sopimukselle Luonnonsuojeluliitto vaatii: 1. Fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan ja hiilidioksidipäästöt viedään nollaan vuoteen 2050 mennessä.

2. Ilmastotoimiin tarvitaan lisää kunnianhimoa välittömästi ja päästövähennystavoitteita kiristetään viiden vuoden välein. Tavoitteiden kunnianhimoa nostetaan ensimmäisen kerran ennen sopimuksen voimaan astumista vuonna 2020.

3. Ilmastorahoituksen 100 miljardin dollarin tavoitteesta vuoteen 2020 mennessä pidetään kiinni. Rahoituksen on vastattava heikoimpien maiden tarvetta. Ilmastonmuutokselle haavoittuvimpien maiden kokemien vahinkojen ja menetysten korvaamista varten on perustettava vahva mekanismi.

4. Lupausten toteutus on varmistettava vahvalla seuranta-, raportointi- ja todennusjärjestelmällä. Metsien ja maankäytön päästöjen ja hiilivarastojen seuranta tulee pakolliseksi kaikille osapuolille.

5. Kansalaisyhteiskuntaa on kuunneltava ilmastoneuvotteluissa, ja ihmisten aito osallistuminen heidän elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin on turvattava.

15

Luonnonsuojelija 4/2015

Me haluamme energiaremontin Energiaremontti on ryhmä tavallisia ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa siihen, mitä Suomessa tehdään ilmastonmuutokselle.

Teksti Heidi Moisio Kuva Steven Vanholme

”Jonkun pitää tehdä jotain!” oli se ajatus, joka sai Piia Kuosmasen toimimaan. Hän on Energiaremontti 2015 -liikkeen kampanjapäällikkö, joka uskoo vakaasti yhdessä tekemisen voimaan. ”Kyse on yksittäisen ihmisen voimattomuudentunteesta ja siitä, että nämä asiat ovat niin massiivisia ja aiheuttavat paljon epätoivoa. Me kaikki oikeastaan tiedämme, että ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä jotain. Energiaremontista tuli meidän tapamme muuttaa se jollain tavalla”, Kuosmanen selittää.

Kuosmanen kuvailee Energiaremontin vapaaehtoisia joukoksi valistuneita kansalaisia. Heidän taustallaan on kymmenen vieläkin valistuneempaa professoria, jotka tekivät Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla -raportin vuonna 2014. Raportissa he toteavat, että Suomen on taloudellisesti järkevää siirtyä uusiutuviin energiamuotoihin ja lopettaa tuontiöljyn ostaminen. Heidän mukaansa teknologia on jo nyt niin hyvällä tasolla, että muutos on mahdollinen heti, ei utopistisessa tulevaisuudessa.

”Energiaremontti oli helppo perustella, kun taustalla olivat oikeat asiantuntijat. Me emme huutele vain mutulla”, Kuosmanen sanoo.

Energiaremontti vaatii, että Suomi siirtyy käyttämään ainoastaan uusiutuvaa energiaa vuoteen 2050 mennessä ja että muutos alkaa välittömästi.

Tavoitteeseen pyritään vaikuttamalla yleiseen tietoisuuteen ja päätöksentekoon. Keskiössä ovat hallitus ja eduskunta ja samalla kampanja kannustaa yrityksiä, kuntia ja kotitalouksia tekemään päätöksen omalta osaltaan. ”Ongelmana on ollut, että uusiutuvien energiamuotojen puolestapuhujat ovat olleet hajallaan, välillä eripuraisia ja pieniä energiajätteihin verrattuna. Mahdollisuus osallistua energiakeskusteluun on ollut vähäinen. Tavoitteenamme on olla laaja rintama, jolloin päästään oikeasti viimeinkin puhumaan vakavasti siitä, mitä tehdään. Kaikki, jotka ovat lukeneet George Orwellinsa tietävät, että jos asiasta ei voi puhua, sitä ei ole olemassa.”

Energiaremontin ytimessä on 300–400 vapaaehtoista. He esimerkiksi tekevät videoita, päivittävät nettisivuja, jakavat lentolehtisiä, järjestävät tapahtumia ja kirjoittavat juttuja. Yksi hyvä esimerkki itse ideoidusta toiminnasta oli spontaanisti syntynyt tempaus, jossa ihmiset ottivat itsestään valokuvia ”Haluan tänne energiaremontin” -kylttien kanssa. ”Energiaremontin pointti on, että jos haluat edistää tavoitetta, niin olet aika vapaa toimimaan”, Kuosmanen kertoo. ”Abraham Lincoln sanoi, että ainut tapa ennustaa tulevaisuutta on tehdä se itse. Ihmiset pelkäävät pääsääntöisesti, että tulevaisuus tuo mukanaan huonoja asioita, mutta unohdetaan, että aina jotkut ihmiset tekevät päätöksiä. Miksi se en voisi olla minä?

Miksen minä ottaisi vastuuta?”

Allekirjoita vetoomus paremman energiapolitiikan puolesta osoitteessa //energiaremontti2015.fi //.

Muita tapoja vaikuttaa on tekemällä ilmastolupaus osoitteessa //ilmastolupaus.fi// ja osallistumalla Luonnonsuojeluliiton ilmastoX-kampanjaan //ilmastox.fi//.

Luonnonsuojeluliiton EKOenergia osallistui Energiaremontin tempaukseen.

16

Luonnonsuojelija 4/2015

VIHREÄ ENERGIA sähköistää koulun Tansaniassa

Jos omasta pistorasiasta tulee ympäristömerkittyä sähköä, tukee samalla koulun toimintaa kehittyvässä maassa. EKOenergian tuella aurinkopaneeleja viedään Tansaniaan, Indonesiaan ja Kameruniin.

Teksti Johanna Lipsanen Kuvat EKOenergia

I

ltaisin puoli seitsemän aikaan lamppuun syttyy valo. Silloin ulkona hämärtää, mutta sisällä opinnot jatkuvat. Ngarenanyukin yläkoulussa Pohjois-Tansaniassa harjoitellaan kokeisiin.

Vielä muutama vuosi sitten tilanne oli toinen.

Maaseudulla sijaitsevassa sisäoppilaitoksessa oli totuttu elämään auringon mukaan. Kansallinen sähköverkko ei yllä kylään asti, joten pimeän tultua ei ollut juuri muuta tekemistä kuin mennä nukkumaan.

Diesel-käyttöisen generaattorin tuottama energia riitti vain erityistilanteisiin.

Vuonna 2011 koululaisten elämä mullistui. Italialainen Istituto Oikos -järjestö asensi vesiturbiinin läheiseen kastelukanavaan. Hankkeen rahoitus tuli Euroopan unionilta. Kolmen kilowatin turbiini mahdollisti huoneiden valaisemisen, mikä johti aiempaa parempiin oppimistuloksiin. ”Oppimistulosten paraneminen on aina yksi suurimmista koulun sähköistämisen tuomista eduista”, kertoo hankekoordinaattori Matteo Leonardi. ”Ngarenanyukin oppilaat opiskelevat ahkerasti.

Tansanian kansalliset kokeet ovat hyvin vaativat, ja ne läpäistäkseen on harjoiteltava paljon.”

Koulun sähköistäminen toi muitakin etuja. 550 oppilaan ja 25 opettajan yhteisölle voitiin hankkia pakastin. ”Ennen pakastinta heillä oli tapana ostaa lihaa markkinoilta joka päivä. Se oli kallista ja siksi lähes

Istituto Oikos • Italialainen ei-kaupallinen ja sitoutumaton järjestö. Perustettu vuonna 1996.

• Pyrkii turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja vähentämään köyhyyttä. Kannustaa luonnonvarojen kestävään käyttöön.

• Projekteja Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Työntekijöitä 70.

mahdotonta. Nyt koululle on hankittu lehmiä, ja kun lehmä teurastetaan, se voidaan pakastaa. Oppilaiden ruokavalio on kohentunut”, Leonardi selvittää.

Hyödyllinen ostos on ollut myös kopiokone. Sitä tarvitaan tehtävien ja kokeiden kopioimiseen, sillä opettajat tuottavat itse käytössä olevan opiskelumateriaalin. Aikaisemmin kopioimista varten täytyi matkata toiseen kylään, mihin kului koko päivä.

Koulurakennusten ja oppilaiden asumusten lisäksi valot saatiin myös opettajien taloon. Sekin oli tärkeää. ”Parhaimmat opettajat lähtevät muualle, jos ei ole valoja. Tämä johtaa siihen, että maalaiskouluissa ei ole kovin hyviä opettajia”, Leonardi kertoo.

Ngarenanyukin hanke valikoitui 130 hakemuksen joukosta, kertoo liiton energiavastaava Riku Eskelinen. Kahdeksi muuksi tuen saajaksi valittiin projektit Indonesiassa ja Kamerunissa.

Eskelisen mukaan valintakriteereitä oli kolme.

Jokaista sijoitettua euroa kohden haluttiin mahdollisimman hyviä tuloksia. Tärkeää oli myös se, että projektia hoitavalla järjestöllä oli jo aiempaa kokemusta, jotta hanke varmasti toteutuisi. Lisäksi Ngarenanyukin konsepti oli monistettavissa ja siten mahdollista toteuttaa myös muualla ”Halusimme saada aikaan mahdollisimman paljon”, Eskelinen sanoo.

Muut Ngarenanyukin hankkeen rahoittajat ovat aurinkopaneeleja valmistava SunEdison sekä italialainen yliopisto Politecnico di Milano.

Parhaat opettajat pakenevat pimeää.

Vesivoimasta aurinkoenergiaan Vesiturbiinista huolimatta sähkön saanti ei täysin ratkennut. Kuivalla kaudella vettä ei ollut riittävästi turbiinin pyörittämiseen, maanviljelijät puolestaan pitivät tärkeämpänä viljelysten kastelua kuin koulun sähköjä.

Leonardin mukaan viljelijät halusivat käyttää vettä kuten ennenkin. Tilanne johti kiistoihin. ”Afrikassa vesivarojen käyttö on aina vaikea kysymys”, hän pohtii.

Turbiinin toiminta keskeytettiin iltaisin, jotta viljelijät saivat täytettyä vesisäiliönsä. Silloin koululta katkaistiin sähköt 3–4 tunnin ajaksi. ”Kuvittele sellainen määrä oppilaita pimeässä! Yli viisisataa 11–17-vuotiasta tyttöä ja poikaa. Heitähän on vaikea valvoa edes valojen kanssa, saati pimeässä”, Leonardi puhahtaa.

Ratkaisuksi alettiin etsiä muita uusiutuvan energian lähteitä. Apu löytyi aurinkokennoista, joiden hankintaa EKOenergia tuki 10 000 eurolla viime vuonna. Summa lahjoitettiin ympäristömerkin Ilmastorahastosta.

Suomen luonnonsuojeluliiton EKOenergia oli järjestänyt ensimmäisen projektihaun syksyllä 2013.

Toivelistalla tietokoneluokka Aurinkopaneelit tuottavat päivässä noin 8–9 kilo­ wattituntia. Niiden turvin koulu saa sähköä myös silloin, kun vesiturbiini on poissa käytöstä. Lisä­ energian ansiosta koululle pystyttiin hankkimaan tietokoneita. Varsinainen tietokoneluokka on toivelistalla seuraavana. ”Sitä varten sähköä tarvittaisiin vielä nykyistä enemmän”, Leonardi arvioi.

Miehen arvion mukaan keskiverto eurooppalaiskoulu käyttää sähköä noin kymmenkertaisesti Ngarenanyukin kouluun nähden. Sisäoppilaitoksissa kulutus on todennäköisesti sitäkin suurempaa. ”Tilanne on parantunut uskomattoman paljon, mutta koululla joudutaan yhä priorisoimaan. Kun energiasta on pulaa, sähkö katkaistaan kopiokoneesta tai opettajien talosta. Laitteita käytetään seuraavana päivänä, jos aurinko paistaa, tai seuraavalla viikolla, kun kastelukanavan vesi pyörittää jälleen turbiinia.”

17

Luonnonsuojelija 4/2015

EKOenergia rahoitti vuoden alussa aurinkopaneeleita tansanialaiseen kouluun.

Mallina muille sähköistäjille Projektin ainoa tavoite ei ole kohentaa Ngarenanyukin koulun oloja. Koulun sähköistäminen toimii myös mallina tuleville hankkeille, Leonardi sanoo. ”Ngarenanyukista kerätään tietoa, jota tarvitaan maaseudulle suunnattujen uusien teknologioiden kehittämiseen. Kun sähköistetään uusia kouluja, on tärkeää tietää, kuinka koulussa sähköä käytetään.

Viekö toimisto enemmän sähköä kuin valaistus, esimerkiksi.”

Leonardin mukaan Tansanian noin 50 miljoonasta asukkaasta arviolta vain 30 prosentilla on sähköä käytössään. Kansallista sähköverkkoa laajennetaan koko ajan, mutta sitä voi joutua odottamaan pitkäänkin. ”Monin paikoin maaseudulla vain odotetaan kansallista verkkoa. Teemme työtä sen eteen, että ihmiset

saisivat vaihtoehtoisia energiamuotoja käyttöönsä.”

Ngarenanyukin koulu sijaitsee Meru-tulivuoren ja Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron välissä. Savannin pienissä kylissä asuu noin 500 000 ihmistä. Uusia sähköistämiskohteita siis riittää. ”Kiinnostavaa on nähdä, mitä tapahtuu silloin, kun kansallinen verkko saavuttaa Ngarenanyukin koulun. Tavoitteemme on saada yhdistettyä meidän kehittämämme uusiutuvan energian käyttö ja valtakunnallinen verkko”, Leonardi kertoo.

Hänen mukaansa paikalliset ovat olleet tyytyväisiä siihen, että koulun sähköistämiseen on käytetty uusiutuvaa energiaa. ”Ngarenayukin malli näyttää, että syrjäinen maaseutuyhteisö voi kasvaa ja kehittyä käyttämällä niitä resursseja, joita sillä jo on.”

”

Tansanian noin 50 miljoonasta asukkaasta vain noin 30 prosentilla on sähköä käytössään.

EKOenergian Ilmastorahasto • Perustettu vuonna 2013.

• Jokaista myytyä EKOenergia-megawatti tuntia kohden lahjoitetaan vähintään 10 senttiä Ilmastorahastoon.

• Lahjoituksilla rahoitetaan ilmastoprojekteja.

• EKOenergia ei järjestä omia projekteja vaan rahoittaa kokeneiden organisaatioiden hankkeita.

•

Parhaillaan rahoitetaan kolmea kohdetta: Ngarenanyukin hankkeen lisäksi tuetaan koulujen sähköistämistä aurinkopaneelien avulla Indonesiassa ja Kamerunissa.

Indonesiassa sähköistämistä hoitaahollantilainen järjestö HIVOS, ja Kamerunissa toteutuksesta vastaa sveitsiläinen Solafrica.

• Valitut järjestöt tekevät tiivistä yhteistyötä paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Projektit ovat osa suurempia hankkeita. //www.ekoenergia.org/fi//

Älykäs invertteri yhdistää aurinko-, vesi- ja tuulienergian yhdeksi sähkövirraksi.

18

Luonnonsuojelija 4/2015

PAPERI vs.

PIKSELIT

Kuinka suuri on kirjan hiilijalanjälki? Mikä tekee Luonnonsuojelijasta ympäristöystävällisen painotuotteen? Onko internet vihrein viestintäväline?

Teksti Heidi Moisio Kuvat Botnia Print, Heidi Moisio

Y

mpäristöystävällistä elämäntapaa suosivalle ihmiselle joulunaika voi tuottaa päänvaivaa. Toiveena on läheisten muistaminen lahjoilla, mutta tavaran hankkiminen ei tunnu ekologiselta vaihtoehdolta.

Palvelut ja hyväntekeväisyyslahjat kuten Luonnonsuojeluliiton lahjoitukset voivat ratkaista joidenkin joulupukkien pulmat, mutta moni suomalainen toivoo edelleen voivansa lisätä pukinkonttiin kirjan tai tilata läheiselleen lahjaksi lehden. Onko se huono idea?

Kädessäsi oleva paperinen Luonnonsuojelija on malliesimerkki ympäristöystävällisesti painetusta lehdestä. Koska luonto on lehden lukijoille tärkeä, olemme perehtyneet paina­ miseen huolellisesti. Kiitos vaativien lukijoittemme, osaamme kertoa paljon paperisen viestinnän ympäristövaikutuksista.

että mitä tiedostovamman brändin lehti, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sen painotiedoissa komeilee Joutsenmerkki. Suurista lehtitaloista ainoastaan Otavamedia käyttää Joutsenmerkkiä kaikissa lehdissään, mutta suurin osa lehdistä ei sisällä mitään ympäristöystävällisyyteen viittaavia tietoja.

Kun Luonnonsuojelijaa uudistettiin vuonna 2013, liitossa keskusteltiin paljon paperilehden tarpeellisuudesta. Lukeeko sitä kukaan? Pitäisikö meidänkin siirtyä yksinomaan verkkoon, kuten monet muut ovat jo tehneet? Päädyimme vähentämään ilmestymis­kertoja kuudesta neljään mutta jatkamaan laadukkaan ympäristöjournalismin tarjoilua sanomalehtipaperille painettuna.

Jäsenkyselyn tulokset osoittavat, että päätös oli oikea. Lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton tärkein jäsenetu.

Tätä mieltä oli valtaosa tänä vuonna jäsenkyselyymme vastanneista lukijoista.

Painon valitsimme tarkkaan. Lehteä tehdään Kokkolassa Botnia Printissä, jossa sijaitsee Suomen ainoa vedetön offset- eli laakapaino. Jo entuudestaan ekologisen painotalon maineessa ollut Botnia Print hankki tänä vuonna Graafisen tuotannon ympäristösertifikaatin. Kun painotalon toimintaa alettiin syynätä, Botnia Printin hiilijalanjälki osoittautui huomattavasti pienemmäksi kuin muilla kotimaisilla lehtitehtailla.

Paperin valmistus haukkaa puolet hiilijalanjäljestä.

Kuluttaja ei saa ekotietoa Tilasimme Luonnonsuojelijan toimitukseen viisi uutuuskirjaa selvittääksemme, kuinka ekologisia esineitä ne ovat. Kirjojen painotiedot löytyvät useimmiten teoksen alkulehdiltä. Esimerkkiteoksistamme peräti kolme on luontokirjoja paljon kustantavan Docendon painattamia. Niistä ainoastaan yhdessä on mainittu paperilaatu, mutta muita merkkejä kirjojen ympäristöystävällisyydestä ei löydy. Paperilaatukaan tuskin sanoo tavalliselle kuluttajalle mitään. ”Sinällään asia on kustantamolle arvokas ja tärkeä tekijä, mutta ei sellainen, jota olisimme halunneet erityisesti markkinoinnissa käyttää”, kertoo markkinointisuunnittelija Riitta Käyhkö Docendolta. ”Syynä on se, että emme kuitenkaan varmuudella pysty todentamaan, onko koko tuotantoprosessi erityisen ympäristöystävällinen.”

Docendon tavoin Gummerus käyttää painotalonaan porvoolaista Bookwellia, jonka ympäristöohjelmaan Gummerus kehottaa tutustumaan painon omilla verkkosivuilla. Kuluttajan informoiminen suoraan tuotteessa ei ole kustantajalle tärkeää. Kirjavalikoimamme kolmas kustantaja Metsäkustannus ei vastannut tiedusteluumme.

Aikakauslehtien kohdalla tilanne ei ole kummoisempi. Nopean katsauksen perusteella vaikuttaa,

Millaiset asiat tekevät painotuotteesta mahdollisimman ympäristöystävällisen? Kysyimme tätä ympäristökonsultti Milla Kolehmaiselta Taimi Consultingista. Kolehmainen neuvoo pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja etenkin painotaloja ekologisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Painotuotteen hiilijalanjäljen kolme suurinta tekijää ovat paperin valmistus, painotuotteen valmistus ja kuljetukset.

Paperin valmistus haukkaa peräti puolet hiilijalanjäljestä.

Paperin raaka-aineeksi tarvitaan puukuitua. Tarkoitukseen käy kuitupuu, jota saadaan joko hakkaamalla puita ja käyttämällä sahoilla puunjalostuksessa syntynyttä sivutuotetta, tai kierrätyskuitu, jota saadaan vanhaa paperia kierrättämällä. Yhden paperitonnin valmistamiseen tarvitaan keskimäärin 500–900 kilogrammaa puuta tai 1200–1300 kilogrammaa keräyspaperia.

Hakattu puu on yhä useammin PEFC- tai FSCsertifioitua. Näillä sertifikaateilla pyritään julkisesti osoittamaan, että metsiä hoidetaan kestävästi. Periaatteessa sertifikaatit ovat sisällöltään hyvin samansuuntaiset. PEFC-sertifikaatin suuret linjat lupaa-

Paperi vaikuttaa paljon Tilastojen mukaan painotuotteet eivät ole kokonaiskulutuksessamme suuria hiilijalanjäljen jättäjiä. Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n vuonna 2012 teettämän tutkimuksen mukaan yhden kirjan hiilijalanjälkeä vastaava määrä kasvihuonekaasupäästöjä syntyy, kun ajetaan henkilöautolla seitsemisen kilometriä tai juodaan lasi maitoa. Kaikkien painotuotteiden yhteisen hiilijalanjäljen osuus kotitalouden hiilijalanjäljestä on vain prosentin luokkaa.

Tuotteen ekologisuuteen vaikuttaa paljon se, mitä sille tehdään käytön jälkeen. Kirja kestää käyttöä, mutta jääkö se silti kertakäyttötuotteeksi vai annetaanko se eteenpäin? Lehtiä kohdellaan useimmiten jätteen tavoin – tosin nekin ovat kierrätettävissä uudeksi paperiksi. Suomessa jätepaperin kierrätysprosentti on suhteellisen korkea, 80:n luokkaa.

Milla Kolehmainen auttaa painotaloja muun muassa Joutsenmerkin hakemisessa.

19

Luonnonsuojelija 4/2015

Luonnonsuojelijan painotalossa Botnia Printissä on Suomen ympäristöystävällisin sanomalehtipainokone.

vat, että puu tulee metsästä, jonka monimuotoisuus, terveys ja kasvu on turvattu. FSC-sertifikaatti myönnetään osoituksena vastuuntuntoisesta, luonnon ja ihmisen huomioon ottavasta metsien hoidosta. Sen vaatimuksiin kuuluu, että hakattu metsä istutetaan uudelleen.

Ympäristöjärjestöt Luonnonsuojeluliitto mukaan lukien ovat kritisoineet PEFC-sertifiointia, joka ei paranna metsien tilaa riittävästi. Kansalaiset eivät pysty vaikuttamaan sen kehittymiseen, vaan teollisuus sanelee sertifioinnin suuntaviivat. Vaatimukset metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ovatkin jääneet merkittävästi FSC:n kriteerejä vähäisemmiksi.

Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikön Virpi Sahin mukaan PEFC-sertifikaatin heikko lenkki on alueellinen ryhmäsertifiointi, jossa metsänomistaja ei välttämättä edes tiedä olevansa mukana suuressa kansallisessa sertifiointiprosessissa. ”Metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kriteereitä on heikennetty vähä vähältä [--]. Tällä hetkellä PEFC:n kriteerit eivät tuo juuri mitään lisäarvoa Suomen lainsäädännön päälle”, Sahi kirjoittaa Luonnonsuojeluliiton blogissa. ”Vaikka yli 90 prosenttia Suomen metsistä on PEFC-sertifioitu, ei metsätalous ole ekologisesti kestävää.”

Vielä muutama vuosi sitten FSC-sertifioitua puuta ei juurikaan saanut Suomesta. Kun Harry Potter -kirjojen kirjoittaja J. K. Rowling vaati kirjoilleen FSC-sertifioitua paperia vuonna 2008, sitä jouduttiin tuomaan Saksasta. ”Nykyään noin 6 prosenttia Suomen metsistä on FSC-sertifioitu”, kertoo Lauri Ilola FSC Suomesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa 1,2 miljoonaa hehtaaria: sertifioitu metsäala on likipitäen kolminkertaistunut kolmessa vuodessa.

Mikäli puunhakkuuseen ja sen eettisyydestä viestiviin sertifikaatteihin suhtautuu varauksella, kierrätyskuidut nousevat ekologisuudessaan kuitupuuta paremmiksi. Esimerkiksi käsissäsi oleva Luonnonsuojelija on painettu keräyspaperista ja saha­hakkeesta valmistetulle paperille. Yhtään puuta ei kaadeta tämän paperin valmistusta varten.

Paperinvalmistukseen kuluu myös paljon vettä.

Vesi ja puudukuidut muodostavat yhdessä lujan ja yhtenäisen maton, josta saadaan kuivaamalla paperia. Myös kuitujen kuljettamiseen ja koneiden huoltoon tarvitaan vettä. Yksi paperitonni hörppää sitä keskimäärin 50–90 litraa.

Raaka-aineiden lisäksi paperin valmistukseen tarvitaan energiaa. ”Paperin valmistuksessa noin puolet hiilijalanjäljestä muodostuu siitä, mitä energiaa käytetään”, Milla Kolehmainen kertoo. ”Uusiutuvan energian käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä 40 prosentilla.”

tömerkki. Se kattaa painotuotteen koko taipaleen metsästä kuluttajalle saakka. Sen saa painolaitos, ei painotuote. Joutsenmerkitty painolaitoskin voi siis painaa tuotteita, jotka eivät täytä Joutsenmerkin painotuotteelle asettamia kriteerejä.

Joutsenmerkin kriteerit uudistuvat 3–5 vuoden välein, joten painolaitos joutuu jatkuvasti parantamaan tapojaan.

Painotalolla on väliä Joutsenmerkin ohella painomaailmassa vilisee liuPainotuotteen valmistamisessa on monia vaiheita, ta muitakin merkkejä. On EU-kukkaa, Climate Calc joista lukija ei voi saada tietoa. Painomenetelmä vai-leimaa, Graafisen tuotannon Gt-sertifikaattia ja kuttaa makulatuurin eli paperihukan määrään. koko joukko ulkomaisia ympäristömerkkejä. Kaiken Paperijätettä syntyy helposti, kun jopa ensimmäiset kukkuraksi yritykset tehtailevat omia ympäristötuhat kappaletta painotuotetta voivat olla huonon merkkejään. Suomessa arvostetuin Joutsenmerkin painojälkensä ansiosta makkelia. jälkeen on kukan näköinen EU-ympäristömerkki.

Luonnonsuojelijan painotalo Botnia Print on SuoLuonnonsuojelijan paino Botnia Print sai tänä men ainoa vedetön kuivaoffset-painotalo. Kuivaoffvuonna Graafisen tuotannon ympäristömerkin. setin etu on paperihukan vähentyminen jopa ”Teimme merkittävimmän ympäristötekomviidennekseen perinteiseen painomeneme päätyessämme nykyiseen laitekantelmän hukkapaperimäärästä. Paperitaamme. Ennen ympäristömerkkiä sen hävikin pienuus johtuu painokoneen viestiminen eteenpäin asiakkaille on Yhtään hyvästä painojäljestä heti ensimmäiollut haaste. Monet asiakkaista ha­ puuta ei sestä lehdestä alkaen. luavat tiettyjä ympäristömerkkejä, ja Vedettömien painolevyjen tuloskenttä on laaja”, kertoo Botnia Prinkaadeta Luonnontus vaatii huomattavasti vähemmän tin laatu- ja kehityspäällikkö Toni suojelijaa kemikaaleja kuin perinteisessä veKlemola. varten. sipainokoneessa. Botnia Printin paiGt-ympäristömerkki on nimennokone ei myöskään tarvitse öljyä toi­ omaan painotuotteille suunnattu ympämiakseen. Lehtitehtaan voimakkaimmat ristömerkki, mikä puhui valinnan puoleskemikaalit ovat pesuaineita. ta. Myös merkin huokeus suhteessa moniin Entäpä se kolmas paha, kuljetukset? muihin merkkeihin vaikutti valintaan. ”Usein luullaan, että kuljetukset olisivat se suurin päästöjen aiheuttaja”, Kolehmainen sanoo. ”KuitenElektroniikkajäte ongelmallisinta kin vain noin kymmenen prosenttia painotuotteen hiilijalanjäljestä koostuu kuljetuksista.”

Olisiko kuitenkin fiksumpaa jättää kirjat ja lehdet Jos tuote on painettu Suomessa tai lähialueella, kauppaan ja siirtyä sähköisiin teksteihin? Sääskuljetuksen hiilijalanjälki on kohtuullinen. Edes patäisimme metsien raaka-aineita ja paperin tuottamiperin kuljetus painoon ei rasita mittavasti tässä kohseen käytettyä energiaa, jos lukisimme luettavamme taa, koska Suomessa käytetään lähtökohtaisesti kotietokoneiden näytöltä, tablettitietokoneilta ja puhetimaista tai naapurimaiden paperia. limesta.

Asia ei ole ihan näin yksioikoinen, huomauttaa ympäristökonsultti Milla Kolehmainen. Paitsi että Monen merkin viidakko sähköiset laitteemme syövät energiaa, myös palveliEkologisuus on siis monen tekijän summa. Kuluttamet ympäri maailman vaativat suuria määriä sähköä jalla on hyvin vähän mahdollisuuksia arvioida paipysyäkseen toiminnassa yötä päivää. Lisäksi elektnotuotteen ympäristövaikutuksia, jos niistä ei viesronisten laitteiden valmistukseen käytetään kaivantitä selkeästi. Siksi painolaitokset voivat kristalloida naisia, joilla on paljon haitallisia ympäristövaikutoimintaansa erilaisilla ympäristömerkeillä. tuksia. Hylätty elektroniikka on ongelmajätettä, jota Joutsenmerkki on Suomessa tunnetuin ympärisei vielä kierrätetä riittävästi.

20

Luonnonsuojelija 4/2015

Vaikka teknologia ja ratkaisut kehittyvät niin digitaalisten laitteiden kuin painomaailman puolella jatkuvasti ekotehokkaampaan suuntaan, muutaman vuoden takaiset tutkimustulokset antavat osviittaa painetun ja digimedian hiilijalanjäljistä: Puoli tuntia verkkouutisen äärellä tuottaa samanlaisen ympäristövaikutuksen kuin sanomalehden saattaminen kuluttajan käsiin, todettiin vuonna 2009 tehdyssä ruotsalaistutkimuksessa. Muutaman vuoden takaisen tanskalaisen ilmastonmuutostutkimuksen mukaan sanomalehden vuositilauksen ja tunnin mittaisen päivittäisen internetin käytön hiilijalanjäljet olivat samalla tasolla. Viikoittaisen aikakauslehden vuositilauksen hiilijalanjälki oli selvästi näitä pienempi.

Sähköiseen viestintään siirtyminen ei siis ole yksioikoinen ekoteko, kuten monet kuluttajat olettivat TNS:n gallupissa viisi vuotta sitten.

Netin ja paperilehden hyviä ja huonoja puolia punnitessa on hyvä muistaa, että tuskin kukaan internetiä säännöllisesti käyttävä olisi valmis luopumaan laitteestaan ja siirtymään pelkkään painettuun viestintään. Laite siis joka tapauksessa hankitaan, luettiinpa sillä artikkeleita, surffailtiin sosiaalisessa mediassa tai soiteltiin puheluita.

VTT:n mukaan eri medioiden ympäristövaikutukset painottuvatkin eri vaiheisiin. Hiilijalanjälki syntyy pääasiassa neljää kautta: tuotteen ja laitteen elinkaaren aikana, sisällön tuotannossa, sisällön jakelussa sekä käyttövaiheessa. Painetussa viestinnässä isoimmat haukkaukset ovat valmistus- ja kierrätys- tai hävitysvaiheet. Sähköisessä viestinnässä pääpaino on käyttövaiheella: mitä pitkäikäisempi laite, sitä pienempi hiilijalanjälki.

Harmi vain, että sähkölaitteet ovat vuosi vuodelta lyhytikäisempiä. Viime vuonna jätteeksi päätyi 41,8 miljoonaa tonnia elektroniikkaa, ja määrän odotetaan kasvavan 50 tonniin vuoteen 2018 mennessä.

Elektroniikkalaitteiden kierrätyksellä on siis iso merkitys sähköisen viestinnän ympäristövaikutusten kutistamisessa.

Mutta palataanpa luonnonystävän lahjahuoliin: mitä pannaan pukinkonttiin, jos ei uutta lukulaitetta? Suurimmat hiilijalanjäljet syntyvät edelleen muualla kuin satunnaisten sunnuntairomaanien tuottamisessa, joten kirjan tai lehden antajan ei tarvitse soimata itseään. Tärkeintä lienee, että lahja tulee saajansa käyttöön eikä hautaudu koskemattomana kirjahyllyn uumeniin. Luonnonsuojeluliitto suosittelee tänä vuonna Suomen Luonnon tai Luonnonsuojelijan tilausta, ja tavaraan kyllästyneelle liiton aineetonta joululahjoitusta. Ohessa esittelemme kiinnostavimmat kirjavalinnat.

Viisi kovakantista pukinkonttiin Arvioimme viisi luontoystävälle lahjaksi sopivaa uutuuskirjaa ja tutkimme niiden painotietoja.

Tieto ympäristövaikutuksista loisti poissaolollaan kaikissa teoksissa, eli kustantajat eivät pidä tietoa kuluttajalle olennaisena. Yksi kirjoista on painettu Latviassa, muut Suomessa.

Yksilö heikoilla jäillä Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta (Gummerus) ei ole luontokirja. Romaanin päähenkilöt kierivät kotimaiselle nykykirjallisuudelle ominaiseen tapaan ensimmäisen maailman ahdistuksissa ja yksinäisyydessä. Lajikato ja ilmaston lämpeneminen on vääjäämätön olosuhde ja takakannen lupauksista huolimatta sivuseikka – toisia se ahdistaa enemmän kuin toisia. Kirjan nimi lunastaa lupauksensa, joten pukin kannattaa tarkistaa kontin ikärajoitukset.

Risupartoja ja jäkäläpöllöjä Tämä lahja kannattaa antaa jo ennen joulua. Jenni Peltosen Koti koreaksi metsän aarteilla (Metsä­ kustannus) inspiroi askartelemaan metsän antimista muun muassa kynttelikköjä, kransseja, käpy- ja koivuporoja sekä naavarisupartaisia tonttuja. Kaikki ohjeet ovat lyhyitä ja simppeleitä ja sopivat myös kokemattomammalle askartelijalle.

Muistoja lumesta kahdella kielellä ”Pohjoinen talvi on muutakin kuin vain olemassaolon kamppailua sekä lumisen ja kylmän maiseman estetiikkaa. Se on kokonainen mielentila, joka elää vahvana meissä suomalaisissa.” Mika Honkalinna on valokuvannut havumetsiämme etelästä Lappiin saakka vuosikymmenten ajan. Lumiset maisemat ja niissä syntyneet ajatukset on nyt koottu kauniiksi kokoelmaksi nimeltään Taigalunta – Taiga Snow (Docendo.) Teoksesta nauttiessa iskee väistämätön ikävä lunta. Kirjan voi antaa muistoksi lumesta eteläisen Suomen asukkaalle tai lahjaksi ulkomaiselle ystävälle: kaikki merkinnät on käännetty myös englanniksi.

Talvilintujen tavoista Lintujen talviruokinta eli lintulautailu on suosituin lintuharrastamisen muoto Suomessa. Jopa puoli miljoonaa suomalaista kiikuttaa pihalleen siemeniä siivekkäiden vierailijoiden toivossa. Mauri Leivo pyrkii teoksessaan Lintulaudan elämää – Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun (Docendo) paitsi opastamaan lajitunnistuksessa ja ruokinnassa, myös paneutumaan lintujen elintapoihin, käyttäytymiseen ja sen syihin. Ja siinä eläväisesti kirjoitettu opus onnistuukin. Miksi tiainen huutelee varoitushuutoja, kun vaaraa ei ole lähimaillakaan? Se hätistelee muut ruokailijat lintulaudalta mahtuakseen itse aterioimaan.

Sulkasatoja ja hankien sankareita Komeat valokuvat saattelevat kaikenlaisen luontokansan kanalintujen erikoiseen maailmaan. Luonto­ kuvaaja Markku Varesvuon kuvia höystää Pertti Koskimiehen monipuolinen lintutietous teoksessa Metson suku – Suomen kanalinnut (Docendo). Pohjolassa asuu kahdeksan kanalintulajia, joilla on tunnettuja soidinmenojaankin kummallisempia tapoja.

21

Luonnonsuojelija 4/2015

Dokumentaristi luontoaddiktion armoilla

”

Dokumenttiohjaaja Petteri Saario haluaa synnyttää katsojissa yhteyden luontoon, jotta nämä ymmärtäisivät sen suojelun tärkeyden.

Teksti Laura Rantanen Kuvat Anna Autio

M

e teemme täällä vallankumousta.

Tämä on Kiialan kartanon vallankumouslinnake”, ruutupaitainen mies sanoo, katsoo syvälle silmiin ja haukkaa voisarvea.

Hänen tilannearvionsa on seuraava: Nykymenon on muututtava, jotta elämän edellytykset säilyvät tällä planeetalla, jota maaksi kutsutaan. Kun asiat aletaan tehdä luonnon kannalta reilummin, ei ole kyse luopumisesta vaan saamisesta. Mies puhuu kuin Porvoon Coelho.

22

Luonnonsuojelija 4/2015

Petteri Saario haluaa kuvata tuotantojaan pitkään, jotta ne tavoittavat kaikkien vuodenaikojen parhaat puolet.

”

Mitä enemmän saamme tutkittua tietoa luonnosta, sitä tärkeämmäksi luonnon arvot nousevat.

Kelataan vähän taaksepäin. Kolmekymmentä minuuttia aikaisemmin: Keltainen kulttuurihistoriallisesti merkittävä kartano on aika hulppea paikka luontodokumenteilla toimeentulonsa ansaitsevan tuotantoyhtiön toimi­tiloille. Pihalla vastaan kävelee dokumenttiohjaaja Petteri Saario, joka on tehnyt pitkän uran luonnonsuojelijana.

Jotkut muistavat hänet jo 1980-luvulta, jolloin hän työskenteli LuontoLiitossa ensin tiedottajana ja myöhemmin pääsihteerinä. Luonnonsuojeluliitossa hän veti liikennekampanjaa 90-luvun alussa. Luonnonsuojeluliitosta hän siirtyi Yleisradion ympäristöprojektiin ja sieltä luonto­dokumenttien pariin. Sillä tiellä Saario on yhä.

Kurkistetaan sisälle hänen nykyisen tuotanto­ yhtiönsä DocArtin tiloihin, joissa viimeistellään ensi vuoden alussa televisiossa nähtävää Erämaan lumo -televisiosarjaa. Ohjelmaa kuvattiin viime vuonna kuuden ja puolen kuukauden ajan. Tänä vuonna on ollut joitakin lisäkuvauksia, muun muassa Tove Janssonin kesäsaaressa Klovharussa, mutta pääasiassa tämä vuosi on kulunut editointipöydän ääressä.

”Haluamme tallentaa kaikki vuodenajat. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään. Jonain vuonna saattaa esimerkiksi olla huono ruska, joten koko sarjan kuvauksia ei voida laskea yhden vuoden varaan”, Saario sanoo.

Hän haluaa käyttää yhden dokumentin tekemiseen vuosia myös siksi, että kohteeseen syntyy riittävän syvä henkilökohtainen suhde. Ilman sitä tarinat voisivat jäädä pinnallisiksi.

Luonnon on annettava tulla luokse.

Mitä luonnosta on jäljellä Videolla nainen tanssii vaihtuvissa maisemissa suomalaisessa luonnossa. Etnomusiikki soi taustalla. ”Haluan näyttää kohdan, jossa nainen tanssii hanhien kanssa”, Saario sanoo. Normaalisti teosta ei katsottaisi tietokoneen ruudulta, vaan heijastettuna valkokankaalle, jonka edessä nykytanssija Virva Talonen tanssisi vuorovaikutuksessa elokuvan kanssa.

Veden perintö on poikkitaiteellinen näyttämö­­teos, joka Saarion monien muiden töiden tavoin kertoo ihmisen ja luonnon suhteesta. Jo pikku näyte­pätkät koskettavat syvältä.

”Lapseni kysyvät minulta, milloin alan näyttää sitä, mikä on luonnossa totta, kuten raiskioita ja saastuneita vesiä. Niitäkin pitää näyttää, mutta me haluamme näyttää sitä, mitä meillä vielä on, ja minkä puolesta pitää taistella”, Saario sanoo. Hän on kerännyt tiimiinsä ihmisiä, jotka jakavat saman arvo­ maailman. Tuotantoyhtiön pyörät on saatava taloudellisesti pyörimään, mutta tavoitteena ei ole tuottaa mahdollisimman paljon rahallista voittoa. Tekijöitä motivoi ajatus siitä, että he voivat antaa puheen­ vuoron niille, jotka pääsevät harvoin puhumaan puolestaan: luonnolle ja luonnonläheisten elämäntapojen kannattajille, kuten saamelaisille.

Tuotannoissa on mukana toistakymmentä ihmistä tuottajista säveltäjiin ja graafikoista värimäärittelijöihin. Kaikkia yhdistää intohimo luontoon ja luonnonsuojeluun. ”Olen monesti sanonut, että sellaiset ihmiset ovat kiinnostavia, joilla on polte. Kulttuurityöläinen tarvitsee sitä arjessaan, jotta jaksaa läpi haastavien aikojen. Ja niitä haastavia aikoja tulee aina.”

Tuotantoyhtiössä työskentelee vakituisesti Saarion lisäksi hänen vaimonsa Tiina Saario ja Sari Orkomies, jonka työnkuvaan kuuluu niin tiedottajan, taustatoimittajan kuin sukelluskuvausavustajan

23

Luonnonsuojelija 4/2015

”

Sokeat voivat olla hyviä lintubongareita.

Luonto viestii myös hajuillaan ja tuoksuillaan. tehtäviä. Tiimiin kuuluu normaalisti myös Saarioiden Antti-poika, joka suorittaa nyt siviilipalvelustaan Haltian luontokeskuksessa. ”Työmme ottavat kantaa. Meille on hyvin tärkeää, että faktat ovat kohdallaan, mutta menemme tunne edellä”, Saario sanoo.

Hän uskoo, että kun ihminen kokee jonkin asian tärkeäksi, hän haluaa suojella sitä. Saario yrittää töillään synnyttää katsojassa yhteyden luontoon. Hänen mielestään kaikkien ihmisten pitäisi saada nauttia luonnosta. Se on elämyksellistä ja elvyttävää, vaikka lajeja ei tuntisikaan. ”Sokeat voivat olla hyviä lintubongareita. Luonto viestii myös hajuillaan ja tuoksuillaan.”

Saariota ei voi pitää liian kauan sisällä leikkauspöydän äärellä, tietää kollega Sari Orkomies.

Pakko päästä ulos Saarion mielestä elämässä on tärkeää tehdä sellaisia asioita, jotka kokee oikeiksi. Hän uskoo, että meillä jokaisella on mahdollisuus elää sellaista elämää, joka tuntuu hyvältä. Luontoa riistävä elämäntapa ei ole sellainen. ”Mitä enemmän saamme tutkittua tietoa luonnosta, sitä tärkeämmäksi luonnon arvot nousevat. Luonnolla on selkeitä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin.

Luonnon kansanterveydellinen merkitys on mullistava”, Saario sanoo. ”Päättäjiin purevat luvut. Yksi kansallispuistoon sijoitettu euro tuo kymmenen euroa paikallistalouteen. Luontoon sijoittaminen on kansantaloudellisestikin järkevää.”

Ohjaaja kertoo itse voivansa huonosti, jos joutuu viettämään liian pitkiä aikoja sisätiloissa istuskellen.

Hän haluaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina, kaikilla aisteillaan. Saario tahtoo kävellä avojaloin erilaisilla luonnon pinnoilla, halata puita ja hypistellä kasveja.

Hänen kokemuksensa mukaan suomalainen luonto on niin hienopiirteinen ja herkkä, että sinne on mentävä istumaan tunneiksi ihan hiljaa, ja annettava luonnon tulla luokse. ”Emme saa kuvauksillammekaan aiheuttaa luonnolle haittaa. Yksi työmme innostavista puolista on ajatus siitä, että voimme saada ihmisiä lähtemään ulos. Monella ihmisellä on kuitenkin suuri kaipuu yksinkertaiseen, rauhalliseen ja ihmisen kokoiseen elämään, jossa luonto on mutkattomasti läsnä arjessa”, Saario sanoo, ja laittaa saappaat jalkaansa. On aika mennä metsään vähän hypistelemään luontoa.

Erämaan lumo 28.2.2016 alkaen klo 18.15 sunnuntaisin Ylellä.

Ennen Erämaan lumoa syntyivät muun muassa sarjat Itämeren helmet, Jokiemme helmet, Rajankäyntiä, Järviemme helmet ja Veden saartamat.

24

Luonnonsuojelija 4/2015

Mitä saimme aikaan vuonna 2015?

Vaikeanakin vuonna saavutimme paljon hyvää. Kiitos jäsenille, tukijoille, toimijoille ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta!

Teksti Hilkka Peltola Kuvat Ari Aalto, Lasse Kurkela, Heidi Moisio

S

uomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajalla on yksi parhaista näköalapaikoista luonnonsuojelun kohtaamiin vastuksiin ja ilonaiheisiin. Kysyimme Risto Sulkavalta, miltä kulunut vuosi on luon­ non­suojelun kannalta näyttänyt. ”Kokonaisuudessaan vuosi 2015 on ollut vaikea.

Viime vuoden lopulla soidensuojelu jysähti jäihin.

Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka suuret hallinnolliset prosessit jyräävät luonnonsuojelun tavoitteiden yli.

Ympäristöhallintoa heikennetään nyt tietoisesti, mikä näkyy erityisesti siinä, että ELY-keskuksilta viedään henkilöstö ja rahat. Hallitus leikkasi luonnonsuojelun määrärahoista 60 % eli enemmän kuin mistään muusta kohteesta. Tämä oli tietoinen arvovalinta.

Talous jyrää, ja ympäristönsuojelu nähdään vain jarruttavana tekijänä talouden kasvulle. Ilman ympäristöä ei kuitenkaan ole taloutta eikä mitään muutakaan.

"Pelasta ympäristöministeriö!" vaadimme toukokuussa mielenilmauksessa Helsingin Smolnan edustalla.

Vaikka iso kuva on synkkä, löytyy myös valonpilkahduksia. Yksi suurimpia valopilkkuja on, että ympäristöministeriön olemassaolo pelastettiin meidän työllämme. Tämä on rohkaiseva esimerkki siitä, että kansalaisjärjestötkin pystyvät vaikuttamaan.

Sekin on voitto, että vaikeuksista huolimatta saimme suojeltua 36 000 hehtaaria arvosoita. Lisäksi yli 80 000 suohehtaaria sai tunnustuksen valtakunnallisesti arvokkaina luontokohteina, mikä parantaa niiden mahdollisuutta päästä tulevina vuosina suojelun piiriin.”

Ympäristöministeriö pelastui. Kampanjoimme itsenäisen ympäristöhallinnon puolesta mielenosoituksin, vetoomuksella ja tietoiskuin. Myös Suomen ympäristökeskus pelastui.

Saimme arvoillemme tukijoita eduskuntaan.

Norppa­puolue on eduskunnan viidenneksi suurin puolue: 31 kansanedustajaa sitoutui tavoitteisiimme.

Yhteensä 343 ehdokasta allekirjoitti vaalitavoitteemme.

Vaikutimme hallitusohjelmaan. Vaikka hallitusohjelma ei kokonaisuudessaan vie ympäristömme tilaa parempaan suuntaan, onnistuimme vaikuttamaan sen sisältöön. Päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä lisätään ja sen pientuotantoa edistetään.

Hiilen käytöstä energiantuotannossa luovutaan ja puolitetaan tuontiöljyn käyttö kotimaan tarpeisiin 2020-luvun aikana. Kalatiestrategia valittiin yhdeksi kärkihankkeeksi.

Maakotkat saivat 25 uutta pesää. Lahjoitusten turvin rakensimme uhanalaiselle maakotkalle uusia tekopesiä.

Jatkoimme saimaannorpan suojelua. Jaoimme kalastajille norppaturvallisia katiskoja ja 3100 uutta katiskan nielunrajoitinta, joilla norppakuolemien määrää voidaan vähentää.

Taistelu salametsästystä vastaan sai lisää pontta. Liityimme kansainväliseen WildLeaks-verkko-

Maakotkien tekopesien perustaja ei saa kärsiä korkean paikan kammosta.

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava kiipeää puuhun.

25

Luonnonsuojelija 4/2015

Salametsästys voi koitua suurpedon kohtaloksi. Vuoden alussa julkaistussa Wildleaks-verkkopalvelussa luvattomasta metsästyksestä voi ilmoittaa nimettömänä.

”

Piireissä ja yhdistyksissä on taas tehty vuosi ahkeraa vapaaehtoistyötä luonnon puolesta. palveluun, jonka avulla kuka tahansa voi ilmiantaa eläimiin kohdistuvia luontorikoksia.

alan ongelmia ja vaihtoehtoja sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti.

Toimme metsähallituslain päivänvaloon. Nostimme salassa valmistellun metsähallituslain uudistuksen julkisuuteen ja saimme lakiluonnoksen lausuntokierrokselle.

Puolustimme soita. Vaikka soidensuojelun täydennysohjelma vesitettiin poliittisilla päätöksillä, saimme sitkeällä työllä suojeluun yhteensä 36 000 hehtaaria upeimpia valtion omistamia soita.

Ympäristöystävällisen sähkön käyttäjäkunta laajeni. EKOenergia solmi sopimukset Otavan ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY:n kanssa. Ekoenergiaa alettiin myydä ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella Kiinassa.

Kartoitimme metsiä Suomessa ja naapurimaissa. Teimme lähialueyhteistyötä paikallisten ympäristöjärjestöjen kanssa ja paikansimme satoja uhanalaisten lajien esiintymiä hakkuiden uhkaamissa metsissä Virossa ja Keski-Ruotsissa. Havaintojemme ansiosta luonnonmetsillä on paremmat mahdollisuudet säästyä hakkuilta.

Autoimme uhanalaisia vaelluskaloja. Perustimme vaelluskaloille kutupaikkoja ja kalateitä. Sovimme energiayhtiöiden kanssa kuuden kalatien avaamisesta kolmeen eri kohteeseen: Mustionjoelle Länsi-Uudellemaalle, Saarijärven reitille Keski-Suomeen ja Kiskonjoelle Varsinais-Suomeen.

Järjestimme Pulahdus-tapahtuman puhtaiden vesistöjen puolesta. Tuhannet ihmiset ympäri Suomen hyppäsivät 12.7. luonnonvesiin mielenilmauksena vesiensuojelun puolesta. Päivän päätapahtumaa pidettiin Turussa.

Kyseenalaistimme kasvutalouden. Lanseerasimme kohtuutaloushankkeen, joka kyseenalaistaa luontoa tuhoavan talouskasvun ja antaa tavalliselle ihmiselle työkaluja puhua taloudesta. Vuoden lopulla ilmestyi julkaisu Kohtuutalouden ratkaisut.

Kasvunvara on käytetty: Kohtuu­talouden ratkaisut. Aiheesta keskusteltiin eri puolella Suomea järjestetyissä tapahtumissa sekä Vaihtoehtoja kasvutaloudelle -seminaarissa Helsingissä.

Edistimme kaivosteollisuuden kestävyyttä Suomessa. Julkaisimme kaivosoppaan, joka avaa kaivos-

Tuimme luonnonsuojelua Madagaskarilla. Edistimme Madagaskarilla uhanalaisen kosteikon suojelua sekä paikallisväestön mahdollisuuksia kestävään toimeentuloon. Lisäksi tuimme luonnonmetsän ennallistusta sekä tuotimme yksityiskohtaisia karttoja useista tärkeistä sademetsäalueista.

Vietimme Luonnonkukkien päivää ja Suomen luonnon päivää. Retkeilimme ja järjestimme tapahtumia ympäri Suomen Luonnonkukkien päivänä 14.6. ja Suomen luonnon päivänä 30.8. Kaikkiaan vuoden mittaan järjestämiimme yleisötapahtumiin osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri maata.

Luonnonsuojelija valittiin vuoden laatulehdeksi. Yleisö äänesti jäsenlehtemme Luonnonsuojelijan vuoden 2015 laatulehdeksi Kultti ry:n kilpailussa.

Tukijoukkomme kasvoivat. Onnistuimme kasvattamaan luonnonsuojelijoiden määrää – niin jäseniä, tukijoita kuin vapaaehtoisia. Yhä useampi yritys innostui tukemaan suojelutyötämme. Tuen avulla lisäsimme mm. ympäristökasvatusta. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille jäsenille ja tukijoille!

Linnunpönttöjä, suojeltua metsää ja runoutta Luonnonsuojeluliiton piireissä ja paikallisyhdistyksissä on taas tehty vuosi ahkeraa vapaaehtoistyötä luonnon puolesta.

Paikallistason suojelutyö on monesti hidasta ja työlästä vaikuttamista kunnan kaavoitusprosesseihin. Toisaalta luonnon hyväksi toimitaan konkreettisin ja hauskoin keinoin, taidenautintoja unohtamatta. Poimimme runsaan paikallistoimintamme joukosta kolme erilaista tapaa suojella luontoa.

Pirkanmaalle perustettiin uusi luonnonsuojelualue. Pirkanmaalla luonnonsuojelu­ piirin kartoitustyön ja aloitteen pohjalta perustettiin Sastamalan kuntaan Ritajärvelle 127 hehtaarin luonnonsuojelualue. Monimuotoisten elinympäristöjen ja pienten järvien luonnehtima alue on tärkeä niin luonnon­ suojelun kuin virkistyskäytön näkökulmasta.

Lopella juhlistettiin luontoa runoin ja sävelin. Lopen luonnonystävät järjestivät kulttuuritapahtuman Solstrandin säkeet ja sävelet. Kesäisessä tapahtumassa kuka tahansa sai nousta lavalle lukemaan luontoaiheisen mielirunonsa tai esittämään luontoaiheista musiikkia. Tunnelman kruunasivat luonnon antimista valmistetut herkut: niittysuolaheinäkeitto, nokkossämpylät ja villivihannespesto.

Kajaanissa ja Mäntässä pidettiin huolta linnuista. Kajaanilaiset innostuivat lahjoit­tamaan rahaa Kajaanin seudun luonto ry:n järjestämään keräykseen lintujen hyväksi.

Keräyksen tuotolla tarjottiin talveksi evästä noin kolmelle sadalle Kajaaninjoella talvehtivalle sorsalle ja muutolta palaaville joutsenille. Mäntän seudun luonnonsuojeluyhdistys puolestaan ripusti suuren määrän linnunpönttöjä Serlachius-museon lähiympäristöön.

26

Luonnonsuojelija 4/2015

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, toimisto: p. (09) 228 08 224, toimisto@sll.fi, muiden työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Seuraa: sll.fi, Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median kanavat: sll.fi/some Jäsenpalvelu: sll.fi/asiakaspalvelu Tue: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

ETELÄ-HÄME

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame

ETELÄ-SAVO

Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Timo Luostarinen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

KAINUU

Kainuun luonnonsuojelupiiri: Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani Seuraa: sll.fi/kainuu, twitter.com/SLL_Kainuu

Sotkamon Luonto: Umpihankihiihto 27.2.

Luonto lainassa -teemaviikolla kirjasto järjestää Kainuun luontoon liittyvien kirjojen näyttelyn.

• •

KESKI-SUOMI Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Pulsatillan kerhoilta 18.1. klo 18–20 Kumppanuustalolla (Kirjastokatu 1). Lisätiedot: Pirjo Virtanen, pirjo.virtanen@pp5.inet.fi.

Vaihtoehtoja kasvupakolle: mitä talouskasvun jälkeen? -seminaari 8.2. klo 17.15–20 Hämeenlinnan Kumppanuustalolla (Kirjastokatu 1). Tilaisuus on kaikille avoin.

Lisätiedot Timo Nieminen, tzniemin@gmail. com, 040 755 5129.

Pulsatillan kerhoilta 15.2. klo 18–20 Kumppanuustalolla (Kirjastokatu 1). Lisätiedot: Pirjo Virtanen, pirjo.virtanen@pp5.inet.fi.

• • •

Keski-Hämeen ympäristöyhdistys: Syyskokous 9.12. klo 18 Lammin Biologisella asemalla (Pääjärventie 320).

Pikku­joulutarjoilu, kuvia kesän retkiltä ja matka­kuvia Albaniasta. Tervetuloa.

•

Salpausselän luonnonystävät: Syyskokous 9.12. klo 18–20.30 YliMarolan kotieläintilalla (Neljänkaivonkatu 47, Lahti). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa kaikki jäsenet.

Lisätiedot: Petri Honkanen, ephonkanen@ gmail.com, 041 593 420.

•

ETELÄ-KARJALA

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri: Vs. aluepäällikkö Laura Blomqvist, p. 050 911 7162, etela-karjala@sll.fi, saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

Keski-Suomen luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Juhani Paavola, p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi Jämsänseudun luonnonystävät: Luontokuva-ilta 14.1. klo 18–20 Ilves­ linnassa Jämsänkoskella. Tammikuussa tunnelmoidaan. Valokuva-ilta järjestetään yhdessä Jämsän Kameraseuran kanssa.

Kameranseuran jäsenet näyttävät upeita luontokuviaan. Vapaa pääsy! Kaikille avoin tilaisuus! Lisätiedot: Sari Jussila, sarijussila15@ gmail.com, 0400 769 461.

Luonto lainassa Jämsänkosken kirjastossa 15.2.–21.2. Yhdistyksemme esitteitä, luontokohteista kertovia kirjoja ja muuta luontoaiheista kirjallisuutta. Lisätiedot: minna.harju@jamsa.fi, 045 674 7722.

•

•

KYMENLAAKSO

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto ja puoti: Varuskuntakatu 8, 45100 Kouvola, auki ma–ke 10–15.

Puodin valikoimissa mm. kirjoja ja paitoja ja luomutuotteita, tule tutustumaan!

Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

• • •

Luonnonsuojelupiirin syyskokous Haminassa 3.12. klo 18.

Piirihallituksen kokous Kouvolassa 17.12. klo 18.

Piirihallituksen järjestäytymiskokous Kotkassa tammikuun loppupuolella.

Meri-Kymen Luonto: Luontokuvailta 10.12. klo 18–20 Kotkan pääkirjaston auditoriossa. Pekka Vainio: Utön retki, Markus Varesvuo: Metson suku (kanalintuja). Luonnonsuojeluliiton jäsen 0 €, muut 5 €.

•

Pohjois-Kymen Luonto: Syyskokous 8.12. klo 18–19 Vaahteratalossa, Varuskuntakatu 8, Kouvola. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Lisätiedot: pohjoiskymenluonto@gmail.com, 040 463 8941.

•

LAPPI

Lapin luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Tarja Pasma, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Valtakatu 22, 96200 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 9.30–14 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/sll.lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri

PIRKANMAA

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Juho Kytömäki, p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri Nokian luonto: Loppiaisen lintulaskenta Nokialla 6.1. klo 13–15. Kokoonnumme Kylmänojan sorsien luona klo 13. Tervetuloa mukaan! Lisätiedot: Nokian lintukoulu, Anne Viitalaakso, nokianluonto@gmail.com.

Linnun-, lepakon- ja liito-oravanpöntön rakentamiskurssi 6.2. klo 10–14 Nokialla.

Jos haluat opetella tekemään eri lintulajeille, lepakoille ja liito-oraville pesäpönttöjä, tule Nokian lintukoulun järjestämälle kurssille.

Kurssin vetäjänä on pitkän linjan lintumies Hannu Järvinen. Kurssimaksu 8 €. Voit tuoda pönttömateriaalit mukanasi tai ostaa materiaalit opistolla paikan päällä 5 €/pönttö. Pirkan opisto, Nokian valtatie 25 A (teollisuusaseman talo). Ilmoittautumiset alkuvuodesta osoitteessa pirkanopisto.fi. Lisätiedot: Hannu Järvinen, jarvhann@suomi24.fi, 050 547 43 02.

Koskikara-tapahtuma 21.2. klo 13. Kokoonnumme Siuronkosken sillalla klo 13 ja toivomme näkevämme kauniisti niiailevia ja sukeltelevia koskikaroja kosken luonnonuomassa. Kiertelemme katsomassa myös lähialueen lintuja Siuronmäessä. Lisätiedot: Nokian lintukoulu, Anne Viitalaakso, nokianluonto@ gmail.com.

• •

•

Virtain luonnonsuojeluyhdistys: Yhteyshenkilö: Larissa Heinämäki, 040 776 27 97, larissa.heinamaki@iki.fi.

Pälkäneen seutu: Pikkujoulu 5.12. klo 16.00 Vohlisaaressa.

Kaikki luonnonsuojeluliiton jäsenet tervetulleita! Tieto osallistujien määrästä on tärkeä, joten ilmoittaudu kiireesti mukaan: puh.joht.

050 3043 939, siht. 050 5911 663.

•

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys: Ajantasaisin tieto sekä lisätiedot tapahtumista: tysy.fi. Seuraa meitä myös Facebookissa sekä tiedotuslistalla.

•

POHJANMAA

Pohjanmaan piiri: Aluesihteeri Teemu Tuovinen, p.(06) 312 7577 / 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, www.facebook. com/suomenluonnonsuojeluliitonpohjanmaanpiiriry

POHJOIS-KARJALA

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri: Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Toimisto: Kauppakatu 44, 80100 Joensuu Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi

POHJOIS-POHJANMAA

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri: Aluepäällikkö Merja Ylönen, p. 044 929 0550, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: PL 326, 90101 Oulu, Käyntiosoite: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa Lakeuden luonto : Lisää tietoa sites.google.com/site/lakeudenluonto/ ja Facebookissa.

•

Luontohetki kirjastolla 1.12. klo 18, luonnonkuvaaja-kirjailija Mika Honkalinnan luontokuvaesitys Taigalunta – Taiga Snow. Limingan kirjasto, Liminganraitti 5, 91900 Liminka.

Pikkujoulu puulajipuistossa Alakestilän Arboretumin paviljongissa 17.12. klo 18, Värminkoskentie 20, 91900 Liminka. Luontopolkuseikkailu ja tiernatytöt. Torttukahvi- ja puurotarjoilu, omat makkarat mukaan.

Talvilintulaskenta 3.1. klo 10. Lähtö Limingan S-marketin parkkipaikalta, Liminganraitti 9. Vetäjänänä Teppo Mutanen.

Eläinten talvi -tapahtuma 16.1.2016 Liminganlahden luontokeskuksella, Ranta­ kurvi 6. Koko perheen toiminnallinen tapahtuma.

Helmikuussa Luonto lainassa -kirjasto­ viikko Tyrnävän kirjastolla, myös Limingan ja Lumijoen kirjastolla. Kevätkokous ja yleisöluento.

• • • •

Oulun luonnonsuojeluyhdistys: Ajankohtaista tietoa olsy.fi

•

Retkikerho - The Excursion Club. Tervetuloa luontoretkille ja harrastuspiireihin!

Tervetuloa Retkikerhon jäseneksi. Jäsenyys on ilmainen. Soita 045 639 5311 tai täytä lomake: olsy.fi/retkikerho/liityjaseneksi.html.

Ajankohtainen retkiohjelma Retkikerhon kotisivuilla olsy.fi/retkikerho. Ilmoittaudu retkille: olsy.fi/retkikerho/ilmoittauduretkelle.html, retkikerho@retkikerho.fi tai 045 639 5311. Retkikerhon pikkujoulu 12.12. Kuusenhaku metsästä -retki 20.12. "Eläinten talvi" Liminganlahden luontokeskuksessa, tammikuu. Ensilumen retki: eläinten jälkiä etsimässä. Linturetkiä.

Tähtiretkiä.

Joulupolku Hupisaarilla yhdessä muiden yhteisöjen kanssa 12.12.

•

POHJOIS-SAVO

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri: Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. (017) 262 3811, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Kirkkokatu 35, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 (ei kesä,- heinä- ja elokuussa) Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi

27

Luonnonsuojelija 4/2015

•

Pesän avoimet ovet Kuopiossa 3.12. klo 13–18. Tervetuloa tutustumaan toimitilaamme, Pesään, Kirkkokadun ja Käsityökadun kulmaan. Tule nauttimaan glögiä ja pipareita ja tuo ystäväsikin mukaan! Samalla voit hankkia kätevästi ensi vuoden luonnonkalenterin ja kortteja joulupostiin. Lisätiedot: Marja Tenhunen, pohjois-savo@ sll.fi, 017-2623 811.

Kiuruveden luonnonystävät: Paikallisyhdistyksemme jäsenille: mikäli haluat liittyä yhdistyksen sähköiselle postituslistalle (retki-ilmoitukset, tal­koo­kutsut, toimintakertomus yms.) lähetä postia osoitteella liisaaraisanen@ gmail.com Varkauden luonnonystävät: Syyskokous 14.12. klo 18–19 Päiviönsaaressa Op:n kerhohuoneella. Kahvitarjoilu.

Tervetuloa! Lisätiedot: Hannu Räsänen, hannu.rasanen@pp1.inet.fi, 0400 386 708.

•

SATAKUNTA

Satakunnan piiri: Aluesihteeri Risto Vilen, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Antinkatu 2, 28100 Pori, avoinna maanantaisin klo 10–16 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry Ala-Satakunnan Ympäristöseura: Seuraa kotisivuja osoitteessa sll.fi/ ala­satakunta ja Facebook-sivuamme Luonto ja ympäristö ASYS. Rauman Seudun Luonnonystävät: Sääntömääräinen syyskokous 19.11. klo 18.30 Rauman vanhassa kansalaisopistossa, Vähäkoulukatu 8. Ylimääräisenä asiana sääntömuutos. Tervetuloa!

•

UUSIMAA

Uudenmaan piiri: Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani. veistola@sll.fi, puheenjohtaja Sirkku Manninen, p. 040 563 1546 Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri) Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Lisätietoja ja viime hetken muutokset: helsy.fi, Mirja Reijonen p. 050 1420 ja Krista Raveala p. 050 3795 117.

•

Lucian päivän hämäräretki Talosaaren Torpalle 13.12. klo 13–17. Retki alkaa Talosaaren kartanon/ratsastuskeskuksen ilmoitustaulun vierestä Talosaarentien päästä, jonne saapuminen tapahtuu omin neuvoin. Metsän hiljaisuutta, piparintuoksua ja Torpan tunnelmaa. Erityisesti satuikäisille lapsille vanhempineen. Taskulamput mukaan! Torpalla tarjolla mehu­glögiä ja pipareita!

Kävelyretki Keskuspuistossa 23.1. klo 13–15. Retki alkaa Ilmalan rautatiease-

•

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat man asemalaiturilta ja päättyy Maunulaan bussipysäkille. Retken aikana tutustutaan talviseen Keskuspuistoon, katsellaan talventörröttäjiä, talvilintuja ja muuta luontoa sekä pohditaan, miten Helsingin uusi yleiskaava toteutuessaan vaikuttaisi puistoon.

Retken loppupuolella piipahdetaan myös Maunulan majan kahvilassa.

Talviretki Santahaminaan: jälkiä lumessa 27.2. klo 13–17. Lähtö Santahaminasta bussin 86 päätepysäkiltä ja paluu samaan paikkaan. Retkelle on ilmoittauduttava viimeistään ma 22.2. osoitteeseen helsy@sll.fi.

Henkilötodistus on otettava mukaan. Retki on vain Suomen kansalaisille. Retken aikana tutkitaan jälkiä lumessa tai maastossa, aistitaan vanhojen metsien tunnelmaa ja ihaillaan merenrannan talvista maisemaa.

Retki päättyy sotilaskotiin, jossa voimme nauttia munkkikahvit. Oppaana on Jarmo Nieminen. Varusteet: Lämpimät vaatteet ja maastojalkineet, omat eväät ja lämmintä juotavaa. Kiikareillekin voi olla tarvetta.

Vaativuus on keskitasoa, sillä retkellä kahlataan mahdollisesti lumessa. Vaellus- tai kävelysauvat voivat olla avuksi.

Kohtuusklubit jatkuvat. Ohjelmasta tulee tietoa sivulle sll.fi/tapahtumat. Teemme esim. vierailuja kohteisiin, jotka edistävät kohtuutaloutta (Kierrätyskeskus, ruokapiirit, uusiutuvan energian tuottajat, ruuan tuottajat). Lisätiedot: Ursula Immonen, ursula.immonen@sll.fi.

•

•

Järvenpään ympäristöyhdistys: Lasten luontokerho Joukhainen. Esija alakouluikäisille tarkoitettu maksuton kerho retkeilee Järvenpään ja lähikuntien luonnossa pari kertaa kuukaudessa, yleensä lauantaisin klo 9–11.30. Ennakkoilmoittautuminen kerhon vetäjälle (Tarja Alapassi, 050 3861 468) on välttämätön.

Lisätietoa ja aikataulut yhdistyksen nettisivuilla sll.fi/jympy ja Facebookissa.

Yhdistystapaaminen 24.1. iltapäivällä.

Tarkemmat tiedot ja paikka myöhemmin verkkosivuilla, Facebookissa ja paikallis­ lehdissä. Kaikki jäsenet ja muut toiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita ideoimaan, suunnittelemaan ja innostumaan: Mitä yhdistykseltä odotan ja mitä itse haluan tehdä? Mitä ihan uutta voisimme tehdä?

•

•

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys: Menneen ajan joulumarkkinat la 12.12. klo 10–16 ja su 13.12. klo 11–16 Lohjan keskiaikaisella kirkonmäellä. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistyksen markkinapaikka koju nro 15 yhdessä Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakin kanssa. Lisätietoja: menneenajanjoulumarkkinat.fi.

Luontokuvailta 5.2.2016 klo 18 Harjulassa, Kullervonkatu 7. Ohjelma: Heikki Willamo: "Kohtaamisia", Sami Karjalainen: "Hyönteismaailman ihmeitä". Liput: aikuiset 10 €, koululaiset 5 €. Järj. Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys, Lohjan Maailmankauppa ja Proluontokuva. Lisätietoja: prolk.fi/lohjanluontokuvailta-2016.

•

•

Vantaan yhdistys: Koko perheen luontokoulusunnuntai 24.1. klo 10–13 Vantaan luontokoululla

•

In memoriam Terttu Laurila

(10.11.1926–7.8.2015) Ympäristöaktivisti Terttu Laurila menehtyi elokuussa Hämeenkyrössä 88-vuotiaana pitkälliseen sairauteen. Hän ehti elämänsä aikana toimia Luonnonsuojeluliiton eri tasoilla: Nokian–Pirkkalan paikallis­yhdistyksen puheenjohtajana, Pirkanmaan piirin puheenjohtajana sekä Luonnon­suojeluliiton hallituksessa. Aktiivisin kausi oli 1970–1990-luvuilla, mutta Laurila seurasi ympäristöasioita ja oli aktiivinen vaikuttaja lähes loppuun asti.

Pitkästä kansalaisaktivistin urastaan kiitoksena Luonnonsuojeluliitto nimitti Laurilan kunniajäsenekseen ja Pirkanmaan piiri kunniapuheen­ johtajakseen.

Laurila oli pitkään myös Nokian vihreiden puheenjohtaja ja valtuutettu.

Energiaa riitti Pirkanmaan perinnepoliittiselle yhdistyksellekin aikana, jolloin rakennusperintöä tuhottiin urakalla.

Luonteenomaista Laurilalle oli tarttuminen heti asiaan: puhelimen luuri oli ahkerasti kädessä. Kun Koijärven ”patokapina” keväällä 1979 aloitti ympäristöliikkeessä suoran toiminnan, Laurila oli alusta lähtien tiiviisti mukana. Käytännöllisenä ihmisenä hän hankki paikalle ruokaa ja työkaluja. Rautakaupan myyjä ei taatusti arvannut, mihin tarkoitukseen viisikymppinen rouva tarvitsi kettinkiä ja kymmenen lapiota.

Sinnikäs ympäristönäkökohtien esillä pitäminen vei Laurilan toistuvasti kunnallispoliittisten kiistojen ytimeen, mutta hänellä oli paikkakunnalla paljon hiljaista kannatusta. Hän tuli valituksi äänivyöryllä Nokian kaupunginvaltuustoon – ensimmäisenä vihreänä valtuutettuna – ja kuntalaiset ottivat häneen usein yhteyttä ympäristö- ja luonnonsuojeluasioissa. Näkyväksi muistoksi jää Nokian keskustan Poutunpuisto, jonka Laurila sai aikanaan pelastettua jättimarketilta.

Terttu Laurila seurasi vielä viimeisinä vuosinaankin aktiivisesti yhteiskunnallisia asioita. Erityisesti saksalainen laatulehti der Spiegel oli vakio­ lukemista, josta hän usein siteerasi lähipiirilleenkin kiinnostavia uutisia.

Jorma Laurila Kirjoittaja on Terttu Laurilan poika ja Suomen Luonnon päätoimittaja.

28

Luonnonsuojelija 4/2015

•Pelastuspartio

Jokainen taimi on tärkeä Helsinkiläinen kehitysmaatutkimuksen opiskelija Anna Ikonen teki loppukeväästä 2015 kuukauden verran vapaaehtoistöitä Luonnonsuojeluliiton madagaskarilaisessa kumppanijärjestössä Mitsinjossa. Metsän ennallistaminen on tärkeää sekä paikallisväestölle että luonnon monimuotoisuudelle.

Miltä tuntui seurata sademetsän ennallistustyötä käytännössä?

Minuun tekivät vaikutuksen se reippaus, nopeus, tehokkuus ja hyväntuulisuus, jolla ihmiset tekivät raskasta työtä hankalassa maastossa. Metsitys­ porukka kitki esimerkiksi piikikkäät Rubusvilli­vadelmat näpsäkästi siinä missä minä jäin puhisemaan yhden ympärille kymmeneksi minuutiksi ennen kuin sain sen juurinen ylös maasta.

Miksi uudelleenmetsitystä tehdään? Mitkä ovat sen suurimmat haasteet?

Työn tulokset näkyvät selvästi.

Madagaskarin sademetsät ovat lajistoltaan rikkaita ja ainutlaatuisia. Ihmistoiminta on pienentänyt ja pirstaloitunut niitä voimakkaasti viimeisen vuosisadan aikana. Uudelleenmetsityksellä pyritään palauttamaan arvokasta metsää ja kasvattamaan sademetsän pinta-alaa.

Haasteita on paljon. Uudelleenmetsitystyö vaatii viitseliäisyyttä. Monet vieraslajit ja rikkakasvit kasvavat nopeammin kuin istutetut kotoperäiset puun-

Teksti Titta Lassila

taimet. Siksi metsitysalue vaatii jatkuvaa raivausta, ja taimia täytyy hoitaa myös istuttamisen jälkeen.

Toinen haaste on jäljellä oleviin metsiin kohdistuva paine raivata niitä muuhun maankäyttöön. Hyvä puoli on, että nopeakasvuisemmat taimet voivat kolmessa vuodessa olla jo kahden kolmen metrin mittaisia. Työn tulokset näkyvät selvästi.

Mikä merkitys metsän säilymisellä ja ennallistustyöllä on paikallisväestölle?

Metsä on tärkeä paikallisille ihmisille. Tämän tiedän varmasti, koska haastattelin paikallisia graduani varten metsän merkityksestä. Metsä on paikallisten ylpeys. Siellä asuu harvinainen makiapinalaji indri, joka houkuttelee matkailijoita ja tutkijoita alueelle. Metsä tarjoaa erilaisia raaka-aineita ja lääkkeitä sekä turvaa vesivarannot. Lähimetsien suojelualueet työllistävät paikallisia metsäoppaita. Hankkeemme metsitystiimi hyötyy työn tuomasta tasaisesta toimeentulosta. Metsät tuovat paikallisille töitä ja elantoa suoraan tai välillisesti turistien kautta.

•Tapahtumat (Sotungintie 25 A). Vuoden ensimmäinen koko perheen luontokoulusunnuntai pohtii aikaa, ajan mittaamista ja sitä, miten aika oikein kulkeekaan. Mistä aika oikein tulee? Minne se menee? Mitä se oikeastaan on? Onko sitä pakko olla olemassa? Miten aika ilmenee luonnossa? Voiko aikaa vastaan kulkea? Pohditaan näitä kysymyksiä, ja taidetaan viettää Luontokoulun talon syntymäpäivääkin! Lisätiedot: Minerva Schultz, minerva.schultz@ gmail.com, 044 3310 327.

Vuosikokous 17.2. klo 18–20 Kulttuurikeskus Vernissassa (Tikkurilantie 36). Käsitellään sääntömääräiset asiat ja suunnitellaan tulevan vuoden toimintaa. Tuleva vuosi 2016 on Vantaan yhdistyksen 40. toimintavuosi, joka päätetään 40-vuotisjuhliin helmikuussa 2017!

Vaikka yhdistyksen hallituksen toiminta ei kiinnostaisikaan, nyt kannattaa ehdottomasti tulla paikalle vaatimaan juhlavuoden arvoista toimintaa! Kaikki jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita! Lisätiedot: Minerva Schultz, minerva.schultz@gmail.com, 044 3310 327.

•

VARSINAIS-SUOMI

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri: Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri

•

Pikkujoulujuhla 11.12. klo 18.30–23.55 Luonnonsuojelukeskuksessa, Martinkatu 5.

Turun luonnonsuojeluyhdistyksen ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin yhteisiä pikkujouluja vietetään perjantaina 11.12. klo 18.30 alkaen Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5). Kaikki Luonnonsuojeluliiton jäsenet, aktiivit ja yhteistyötahot ovat lämpimästi tervetulleita mukaan! Juhlissa on jouluista ohjelmaa ja tarjolla on pientä syötävää, juotavaa ja naposteltavaa. Mukana voi tuoda pienen (kierrätys)joululahjan yhteiseen pukinkonttiin.

LUONTO-LIITTO Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420 Seuraa: luontoliitto.fi, päivittyvä tapahtumalista: luontoliitto.fi/ tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä Hämeen piiri : Lisätietoja HLP:n tapahtumista löytyy osoitteesta luontoliitto.fi/hlp, muista seurata meitä myös Facebookissa!

•

Luontotutkijat-luontokerho 7–10-vuotiaille keskiviikkoisin 9.3.–6.4.2016 klo 16–17.30, Nokia. Lisätietoja ja ilmoittautuminen tammikuussa pirkanopisto.fi #Neverstopexploring – nuorten luonnontuntemuskurssi 13–16-vuotiaille maanantaisin

•

7.3.–25.4.2016 klo 16–17.30, Pirkkala. Lisätietoja ja ilmoittautuminen tammikuussa pirkan­ opisto.fi Luonto-Liiton Hämeen piirissä alkamassa useita luontokerhoja vuonna 2016. Seuraa tilannetta ja ilmoittaudu mukaan luontoliitto. fi/hlp

•

Uudenmaan piiri Perhe- ja lastentoiminnan yhteyshenkilö: Saara Leinikka 040 1651 908, lup-lapset@ luontoliitto.fi Varsinais-Suomen piiri: Tutustu tuleviin tapahtumiin osoitteessa luontoliitto.fi/vasp ja lähde mukaan!

Tapahtumakalenteri verkkosivuilla Lisää tapahtumia ja päivitettyä tietoa retkistä, kokouksista ja muista menoista löydät Luonnonsuojeluliiton tapahtumakalenterista osoitteesta sll.fi/tapahtumat.

29

Luonnonsuojelija 4/2015

Anna Ikonen (kolmas vas.) vaikuttui siitä, millaisella antaumuksella paikalliset työskentelevät.

JOULULAHJAKSI

LUONTOSUHDE!

Luonto-Liiton jäsenyydestä on iloa ympäri vuoden!

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten ympäristö- ja luonnonharrastusjärjestö, joka tarjoaa jäsenilleen tietoa ja toimintaa.

Luonto-Liiton jäsenyyteen sisältyy lasten luontolehti Sieppo tai Nuorten Luontolehti. Jäsenet saavat myös alennusta retkistä ja leireistä, tietoa Luonto-Liiton tapahtumista sekä muita mainioita jäsenetuja.

Osta jäsenyys joululahjaksi: www.luontoliitto.fi/liity Yhdellä jäsenmaksulla (25€) voit liittää koko pesueen perhejäseniksi. www.luontoliitto.fi

Kuvitus: Heta Happonen

30

Luonnonsuojelija 4/2015

Varoitusmerkkejä

Hanna-Kaisa Hellsten

Cityvihreä pysyköön korvesta kaukana Viime vuonna näihin aikoihin pelkäsin.

Teimme Anne Hirvosen kanssa juttua PohjoisKarjalan metsästysrikollisuudesta. Keskusteluilmapiiri oli rajan pinnassa kaikkea muuta kuin lämmin.

Piirit ovat pienet, ja kun puhutaan susista, tunteet ovat pinnassa. Suurpetoaktiivien ei tarvinnut kuin lähteä omasta pihastaan, niin metsäteillä seurasi var-

•Hudit &osumat

”

Riippumatta Suomen laista ja juridiikasta on mielestäni oikein, että metsästäjä suojelee vaaratilanteessa omaisuuttaan ja koiraansa.

Kansanedustaja Eestilä (kok) puolustellessaan pantasuden ampujaa, maaseuduntulevaisuus.fi 27.9.

”

Ellei maasta aleta pitää nykyistä parempaa huolta, miljardeille ihmisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin taistella keskenään tai paeta.

Manipadma Jena kirjoittaa kuivuuden ja siirtolaisuuden yhteyksistä. Suomenmaa 13.11.

”

TVO:n varatoimitusjohtaja lipsauttaa, että on uskon eikä tiedon asia, pysyykö ydinjäte loppusijoituspaikassaan.

Kalle Kinnusen poiminta Mika Taanilan ja Jussi Eerolan elokuvasta Atomin paluu, Suomen Kuvalehti 6.11.

”

Fossiilisten polttoaineiden tukiaiset maailmalla ovat valtavat 5 000 miljardia euroa: ne pitäisi lopettaa.

Sixten Korkman, Helsingin Sanomat 19.11.

jostaja. Metsästäjät itse puhuivat tästä omavalvontana. Painostamiselta se kyllä erehdyttävästi näytti.

Minua ei kuitenkaan pelottanut, että joutuisimme tyhjällä metsätiellä tuntemattoman porukan pysäyttämäksi. Minua pelotti, että paljastuisin kaupunkilaisnaiseksi.

Antakaahan kun selitän.

Metsästys on miehinen harrastus. Naisen täytyy olla vähintään yhtä kova eräjorma kuin saunallinen tohmajärveläistä hirviporukkaa. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut jahdin hurmasta tai asetekniikasta. Ajokoirallekin olen allerginen.

Lisäksi asun pääkaupungissa. Me erikoiskahvin tuhoamat kaupunkilaiset sienestämme ja retkeilemme, mutta kuljemme metsissä zombien lailla tajua­ matta mistään mitään.

Yritykseni olla uskottava ovat siis lähtökohtaisesti tuhoon tuomitut.

Jutun saattaminen valmiiksi vuoden vaihteen tienoilla oli työlästä. Faktat oli saatava kokoon ja pilkut laitettava paikalleen. Samalla piti harkita, miten tutkivaa työtä tehdään aiheuttamatta ongelmia sivulli-

sille. Vaihdoimme puhelinnumeromme salaisiksi, asiallinen palaute löytäisi varmasti perille lehdenkin kautta. Asiattomasta ei olisi niin väliä.

Juttu julkaistiin Suomen Luonnossa tämän vuoden toisessa numerossa. Kesäkuussa saimme postia ItäSuomen syyttäjänvirastosta. Yksi paikallisista metsästäjistä oli tehnyt tutkintapyynnön kunnianloukkauksesta jo ennen kuin tekstimme oli ilmestynyt.

Hirvosta epäiltiin myös laittomasta ilmiannosta.

Syytteitä ei nostettu.

Me puolestamme teimme rikosilmoituksen laittomasta haaskasta. Tapaus on edennyt syyttäjälle, perästä kuuluu vielä. Meitä siteerattiin myös luontoaviisia suuremmissa medioissa. Nyt muuallakin kuin kylillä tiedetään, että itärajan tuntumassa on tapana ampua laittomilta haaskoilta. Ne houkuttelevat myös petoja pihaan.

Mitä trendikahviloiden kanta-asiakas korpireissultaan oppi? Kannattaa miettiä, haluaako helsinkiläisenä hipsterinaisena sohia pohjoiskarjalaisten äijien kuvioita. Uskottavaa se ei ole, mutta saattaa silti olla tarpeen.

Sarjakuva Aino Sutinen

sll.fi/luontokauppa

Norppapeli

29,90 €

Norps Rescue -kassi

12,90 €

(sis. alv. 24 %)

(sis. alv. 24 %)

Tonttujen muistipeli

16,90 € (sis. alv. 24 %)

Liity jäseneksi n

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 35 €/vuosi.

Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden ja uutiskirjeet sekä 10 % alennuksen Luontokaupan tuotteista.

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta n ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa: //sll.fi/liity//

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS