Luonnonsuojelija 4/2016

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 4/2016 hinta 5 euroa sis. alv

Enni Rukajärvi puolustaa lumisia talvia

Millaisia ovat liiton uudet johtajat?

Helsingin viheralueet vaarassa

SYNTIPUKIT

Kuinka paljon poroja on liikaa?

2

Luonnonsuojelija 4/2016

Liity Suomen luonnonsuojeluliittoon: sll.fi/liity Tilaa uutiskirje: sll.fi/uutiskirje Fiilistele Facebookissa: facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Lue digilehteä: issuu.com/ luonnonsuojeluliitto

• Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Viekö Trump toivon?

Donald Trumpin valinta USA:n presidentiksi on ollut vuoden isoimpia ilmastouutisia. Ensin se pysäytti ja sitten kiihdytti, myös Marokossa koolla olleen YK:n ilmastokokouksen.

Trumpin valinta oli huono uutinen. Samalla se saattoi herättää monia.

Toiveikkuutakin on vaalittu: ehkä kiihkeäsanaisen vaalitaiston jälkeen realismi voittaa ja valittu ymmärtää, miten ratkaisevasta asiasta ilmastonmuutoksessa on kyse. Trumpin ilmastokielteiset kannat ovatkin lieventyneet. Hän on kuitenkin nimittänyt ilmastonmuutoksen kieltävän johtajan ympäristövirastoon.

Trump ei ole koko maailman presidentti. Eikä edes USA:ssa liittovaltion presidentti voi ohjailla koko-

naan osavaltioiden ratkaisuja. Esimerkiksi suurin osavaltio Kalifornia ja sen kuvernööri Arnold Schwarzenegger ovat ilmastotietoisia. Iso Arska on ottanut tämän jopa liikuttavalla tavalla asiakseen.

Toiveikkuuden tavoittelusta tuli vaikeampaa viime viikolla. Pohjoisnavan alueella on ollut jopa 20 astetta normaalia lämpimämpää. Siellä kuuluisi olla nyt kireä 25 asteen pakkanen, mutta pakkasta on vain muutama aste. Ero on järkyttävän suuri. Tämä saa miettimään, mitä mahdollisuuksia meillä vielä on.

Ongelmaa pahentaa mielestäni tämä: emme ehkä rakasta lapsiamme niin paljon kuin edelliset sukupolvet meitä. Olemme itsekkäämpiä ja ahneempia.

Lapsille ei pyritä kaikkensa tikistäen jättämään asiat paremmalla tolalla kuin itsellä oli – perinnöt tuhlataan yhä useammin itse. Ja tämä suurin yhteinen perintömme, maailman tulevaisuus, on asetettu vaakalaudalle.

Juha Sipilän hallitus julkaisi viime viikolla Suomen valtion energia- ja ilmastostrategian. Se ulottuu vuoteen 2030 saakka. Siinä on hyvää yritystä ja on riskejä. Kivihiilestä luopuminen ja liikenteen päästöjen puolittaminen – neljännesmiljoona sähköautoa ja 50 000 kaasuautoa – ovat hyviä tavoitteita.

Metsien hakkuiden tehostaminen ei ole. Hallitus aikoo biotalouden nimissä lisätä metsien hakkuita ja metsäenergian käyttöä. Luonnonsuojeluliiton laskelmien mukaan tämän seurauksena Suomen hiilinielu pienenisi pysyvästi noin 40 prosentilla suhteutettuna 2000-luvun alkuun. Kasvihuonekaasupäästöinä tämä vastaa liikennesektorin päästöjä.

Trump ei ratkaise maapallon tulevaisuutta. Sinä, minä ja me ratkaisemme.

Ja enää ei onnistu perustella toivottomuuttaan Kiinalla: ettei ole mitään merkitystä mitä täällä teemme, kun miljardi kiinalaista... Kiinassa kuolee vuosittain ilmansaasteisiin 1,6 miljoonaa kansalaista, ja Kiinan kansantasavalta on herännyt.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 4/2016, joulukuu | 42. vuosikerta ISSN 0788-8708 sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimitussihteeri, taitto: Liisa Hulkko Toimittajat: Maija Lielahti, Marianne Rekola, Felix Siivonen, Hannu Toivonen Kuvittaja: Anne Stolt Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Lehden ulkoasun suunnittelu: Anna Mattsson / Suomi Design Oy Kirjoittajat 4/2016: Antti Halkka, Riikka Kaartinen Kannen kuvitus: Anne Stolt Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille.

Tilaushinta 2016: ilmainen jäsenille ja kuukausitukijoille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa 2017: 23.2., 18.5., 24.8. ja 30.11 Ilmoitus­hinnat 2017: 1/1 sivu 2 500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton jäsen

3

Luonnonsuojelija 4/2016

”

Jussi Ronkainen

Uudet johtajat pitävät Luonnonsuojeluliiton vahvuutena maan kattavaa yhdistysverkostoa. s. 16 • Sisällys

5 Lumisia talvia pelastamassa Lumilautailija Enni Rukajärvi levittää tietoa ilmastonmuutoksesta.

6 Töissä täällä Luonnonsuojeluliiton ensimmäinen ympäristölakimies esittäytyy.

Luonnon liputuspäivä lienee ensimmäinen laatuaan maailmassa.

s. 8

s. 20

Hannu Toivonen

Kajsa Laaksonen

6 Suomen luonto saa liputuspäivän

7 Varpuspöllön naapurina Matti Aalto asuu keskellä Keuruun varuskunnan metsiä, jotka suojellaan pitkän neuvottelun jälkeen.

8 Ekologisempaa joulua Joulufani Kajsa Laaksonen nauttii luontoystävällisestä joulusta.

10 Poroaidan takaa Ylilaidunnus on ongelma, mutta mistä löytyy ratkaisu?

16 Täysin luonnon puolella Luonnonsuojeluliiton uudet johtajat saavat tehtävän.

20 Vuosi työtä täynnä Asiantuntijat kertovat työn tuloksista Suomessa ja maailmalla.

Harri Tarvainen

24 Helsingin viheralueet vaarassa Helsingin yleiskaavassa rakentaminen uhkaa viheralueita.

s. 5

26 Lahjoitusvaroin suojeltu 500 ha metsiä Suojelutyö vaatii kärsivällisyyttä: vuosina 2009–2010 pyöritetty metsäkampanja tuottaa nyt tuloksia.

4

Luonnonsuojelija 4/2016

• Suomen Luonto

• Vink vink

Koonnut Liisa Hulkko

Sukupuutolta pelastunut

Lassi Kujala

• Wanted Koe ja suojele luonnon helmet Oletko idearikas suunnittelija tai reipas käytännön toimija? Tule ideoimaan ja toteuttamaan monipuolista ja rajat ylittävää toimintaa sataan luontohelmikohteeseen! Luonnonsuojeluliitto haluaa suojella sata luontohelmeä tuleville sukupolville: 100luontohelmea.fi.

Toimintaa suunnitellaan 12.12. klo 17–19 toimistollamme Helsingissä.

Kiinnostuitko? Ilmoittaudu mukaan tai kysy lisää vapaaehtoistyön koordinaattorilta: kirsi.ahonen@sll. fi | 045 651 0982

Joulun taikaa

Joululahjaksi luontolehti

Joulukuussa voit taas seurata luontoaiheista joulukalenteria. Tämän vuoden aivan uudenlaisessa joulukalenterissa luonto herää henkiin, ja veikeät kuvat virittävät sinut taatusti joulutunnelmaan. Kurkkaa päivän luukku Facebook-sivuiltamme! //facebook.com/luonnonsuojeluliitto//

Vuoden yleisölehtenäkin palkitussa Suomen Luonto -lehdessä on kiinnostavaa luettavaa kaikille luonnon ystäville. Lehden tilaus on samalla lahja luonnon puolesta, sillä tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä.

Uusi tilaus joulun alla 53,50 €/vuosi, jatkuvista tilauksista jäsenalennus. //suomenluonto.fi/lehtitilaus//

Talven lukuvinkit

Kiitos lukijapalautteesta

Tänä vuonna on julkaistu jälleen kasapäin mainioita luontoaiheisia kirjoja. Kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyille on ilmestynyt muun muassa ihmisen ja eläimen yhtäläisyyksistä kertova tietokirja sekä mehiläisten katoamista käsittelevä romaani. Ota lukuvinkit talteen: //sll.fi/lukuvinkit2016//

Olemme saaneet tänä vuonna ennätyksellisen paljon palautetta ja juttutoiveita. Kiitos! Yli 90 % lukijakyselyyn vastanneista oli tyytyväisiä, mutta olemme lukeneet tarkasti myös kritiikin kehittääksemme lehteä.

Parhaaksi kanneksi äänestettin kesänumeron susikansi. //sll.fi/luonnonsuojelija/anna-palautetta//

• Vinkki arkeen

Teksti Liisa Hulkko Kuva Versofood

Päivitä tutut reseptit kasvisversioiksi tuu esimerkiksi makaroni- tai kaalilaatikko, ja ylikypsää possunlihaa muistuttava nyhtökaura taipuu vaikkapa kasviskäristykseksi perunamuussin ja puolukkasurvoksen seuraan.

Kasvisruuan valmistaminen ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nyt! Kuluva vuosi on tuonut kauppoihin useita kasvisproteiinivalmisteita, jotka ovat ilonaihe kasvissyöjille, mutta helppo tie kasviskokeiluihin myös perinteisemmän suomalaisen sekaruuan ystävälle. Tuotteet ovat todellisia lihankorvikkeita: jauhelihamaisesta Härkiksestä valmis-

Makaronilaatikko neljälle 5 dl makaronia 1 tl jauhelihamaustetta 2 l vettä 1 kasvisliemikuutio Munamaito: 1 pkt (250 g) Härkistä 2 kananmunaa 2 1/2 dl juustoraastetta 5 dl maitoa 2 dl sipulia 1/2 tl suolaa Keitä makaroneja kasvisliemellä maustetussa vedessä noin kahdeksan minuuttia. Sekoita joukkoon Härkis, juusto, sipulit ja jauhelihamauste. Kaada seos uunivuokaan. Vatkaa kulhossa munat, maito ja suola. Valuta seos vuokaan. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 50 min. (Resepti: versofood.fi)

Kuvat: Adams, Marko Junttila, Hannu Toivonen, Klaus Welp

Sulavaliikkeinen saukko elävöittää hiljaista talviluontoamme puljaamalla ja lutraamalla siellä missä vain on sulaa. Saukko etsii herkkien viiksikarvojensa ja tassujensa avulla pohjalta syötävää, sukeltaa saalis suussaan rannalle ja rupeaa syömään.

Saukko kuuluu suomalaiseen luontoon, mutta se oli kuolla sukupuuttoon ensimmäisen kerran 1900-luvun alussa. Laji rauhoitettiin 1938 ja kanta elpyi, mutta kun metsästys sallittiin jälleen 1950, saukot hävisivät rannikkoalueilta ja laajalti muualtakin.

Saukon jälkiä pääsi noihin aikoihin näkemään vain vedenjakajaseutujen pienillä puroilla.

Saukot saivat uuden mahdollisuuden rauhoituksen myötä 1974, jonka jälkeen ne ovat levittäytyneet uudelleen koko Suomeen – Ahvenanmaata myöten. Nykyisin meillä on saukkoja 3000–5000, ja niitä voi nähdä kaupunkien keskustojen läpi virtaavissa vesistöissäkin.

"Ensimmäiset city-saukot tulivat esimerkiksi Joensuun kaupungin keskellä virtaavan Pielisjoen sulaan jo vuosikymmeniä sitten", Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja ja saukosta 2006 väitellyt Risto Sulkava kertoo.

"Nykyään saukkoja on kaupungeissa eri puolilla maata."

Saukon tarina Suomen Luonnossa 10/2016. // suomenluonto.fi // Alice Karlsson

5

Luonnonsuojelija 4/2016

Lumisia talvia pelastamassa Lumilautailija Enni Rukajärvi levittää tietoa ilmastonmuutoksesta.

Teksti Hannu Toivonen Kuva Harri Tarvainen

”Meillä oli lapsuudessa Rukalla aivan jäätävät hanget. Pystyi tekemään hankiin ihan älyttömiä tunneleita. Tuntuu, että lunta oli puolet enemmän kuin nykyisin”, muistelee Enni Rukajärvi.

Lumitilanne on huonontunut Rukajärven mukaan selvästi sekä Suomessa että ulkomailla.

Ilmastonmuutoksesta Rukajärvi kuuli ensimmäisen kerran opettajalta ala-asteella, mutta silloin asiasta ei muuten juurikaan puhuttu. ”Laskemisen myötä olen huomannut muutoksia – ne herättivät. Itävallan Hintertuxissa on ollut joskus tässä vaiheessa alas asti lunta, mutta nyt siitä ei ole merkkiäkään. Jäätikkö paistaa vaan.”

Rukajärvi kertoo, että kisojakin on jouduttu perumaan, kun ei ole lunta.

Ympäristöasioista muutenkin kiinnostunut Rukajärvi halusi tehdä osansa ilmastonmuutoksen torjumisessa ja lähti vuonna 2014 Protect Our Winters Finland -yhdistyksen toimintaan mukaan. POW-liike on lähtöisin Yhdysvalloista.

Liike kannustaa ihmisiä tekemään ilmastonmuutokseen vaikuttavia päätöksiä päivittäisessä elämässään. POW Finland ja Luonnonsuojeluliiton EKOenergia käynnistivät marraskuussa Pelastetaan talvet -kampanjan, jonka tavoitteena on saada suomalaiset laskettelijat ja hiihtokeskukset vaihtamaan käyttämänsä sähkön uusiutuvaan EKOenergia-ympäristömerkittyyn sähköön.

Rukajärvi toimii liikkeen yhtenä keulakuvana. ”POW:ssa pystyn tuomaan tunnettuna urheilijana ilmastonmuutokseen liittyviä asioita esille. Mitä enemmän ihmiset tiedostavat asian, sitä paremmin pystytään vaikuttamaan päättäjiin”, hän kertoo.

Rukajärvi pyrkii ottamaan ympäristöasiat huomioon omassa arjessaan kierrättämällä, ostamalla lähiruokaa sekä olemalla ostamatta turhaa rompetta. Helppona ja hyvänä ympäristötekona hän pitää ympäristömerkityn sähkön käyttämistä.

Lumilautailija Enni Rukajärven mukaan lumitilanne näyttää maailmalla vuosi vuodelta huonommalta.

Kampanja: //pelastetaantalvet.fi// Vaihda EKOenergiaan: //ekoenergia.fi//

• Peukut

Koonnut Liisa Hulkko ja Hannu Toivonen

Luontohelmistä vaatemallisto Osta taidetta suden hyväksi

Aika ja apu kiertämään

Viiankiaapa-takki, Keminsaaret-mekko, Neitvuoritunika... Globe Hopen uuden Finnish Nature Mystic -malliston inspiraationa on ollut Luonnonsuojeluliiton Suomen 100 luontohelmeä -hanke. Luonnonsuojeluliitto nostaa satavuotiaan maamme kunniaksi esille sata upeaa luontokohdetta. Kierrätysmateriaaleista valmistetun malliston tuotosta osa ohjautuu luonnonsuojeluun. //globehope.com/fi//

Tarvitsetko apua ompelussa tai lumien kolaamisessa?

Entä onko sinulla jokin taito, jolla voisit auttaa jotakuta? Aikapankissa ihmiset tarjoavat ja saavat aikaa ja apua toisiltaan. Järjestelmässä ei rahaa vaihdeta, vaan valuuttana on tovi eli tunnin työ. Palvelua ei tarvitse palauttaa palvelun antajalle, sillä järjestelmän ideana on, että palvelut kiertävät. Löydä oma aikapankkisi: // aikapankit.fi //

Luonto-Liiton susiryhmä järjestää 8.12. hyväntekeväisyystaidehuutokaupan Helsingissä Forum Box galleriassa. Siellä myydään kuvataiteilijoiden lahjoittamia teoksia. Huutokaupassa kerätään varoja esimerkiksi kouluvierailujen materiaalien tuottamiseksi sekä #Greypride-kampanjaan, jolla lisätään kansainvälistä tietoutta Suomen susikannan uhanalaisuudesta. //luontoliitto.fi/taidehuutokauppa//

6

Luonnonsuojelija 4/2016

• Töissä täällä

Jussi Ronkainen

Ympäristölakimies Ympäristölakimies Pasi Kallio aloitti elokuussa työnsä Luonnonsuojeluliiton keskustoimistossa. Järjestö on Kalliolle tuttu aiemmasta pestistä, joka oli 2000-luvun alussa. ”Tavallaan palasin kotiin”, hän kuvailee tuntemuksiaan.

Luonnonsuojeluliittoon Kallio tuli Turusta, jossa hän toimi ympäristöoikeuden tutkijana ja viimeisteli väitöskirjaansa.

Ympäristölakimiehen tehtävä on liitossa uusi ja toimenkuva vasta muotoutumassa. ”Työ on erittäin monipuolista, sillä ympäristöoikeuden kenttä on laaja”, Kallio kertoo.

Suomen ympäristölainsäädännössä tapahtuu tällä hetkellä paljon, joten lakimiestä tarvitaan: ”Suunta on huolestuttava. Valtion viranomaisen rooli vähenee päätöksenteossa, ja valtaa siirtyy enemmän kuntiin ja maakuntiin.

Samalla valitusmaksut nousevat.”

Tilanne korostaa Kallion mielestä järjestöjen vastuuta ja lisää työtaakkaa. Hän kannustaakin piirityöntekijöitä ja yhdistysaktiiveja olemaan rohkeasti häneen yhteydessä ja kysymään neuvoa. ”Jatkossa tarkoitus on kehittää myös piirien ja paikallisyhdistysten koulutusta ja neuvontaa.”

Liisa Hulkko

• Termi

Valituslupa

Mia Niemelä

Valittaminen on tärkeä tapa vaikuttaa oli kyse sitten kaavoituksesta tai teollisten laitosten ympäristöluvista. Luonnonsuojeluliitto on esimerkiksi pystynyt turvaamaan jopa satoja soita valittamalla turpeenottoluvista.

Viime vuosina on ympäristöpuolellakin yleistynyt siviilipuolelta tuttu valituslupamenettely, jossa alemman oikeuden päätöksistä ei voi valittaa ylempään oikeusasteeseen ilman valituslupaa. Valitusluvan tarve on vielä poikkeus, mutta käytäntö on yleistymässä. ”Ongelma on se, että ympäristöasioissa on kyse yleisen edun valvonnasta, joten siihen pitää suhtautua sen mukaisesti”, ympäristölakimies Pasi Kallio toteaa ja pelkää, että oikeusturva – luonnon ja kansalaisten – voi jäädä toteutumatta, kun valitusoikeuksia rajoitettaan. ”Oikeastihan tässä on kyse talouden sujuvoittamisesta”, Kallio sanoo.

Sipilän hallituksella on käynnissä normienpurkutalkoot, joissa halutaan sujuvoittaa lupaprosesseja. Sen pelätään johtavan ympäristöoikeuksien kaventamiseen ja ympäristönsuojelun tason heikentämiseen.

Liisa Hulkko

Lippu nostetaan 26.8.2017 salkoon luonnon kunniaksi.

Luonto saa liputuspäivän Suomen luonto saa ehkä ensimmäisenä maailmassa virallisen liputuspäivän.

Teksti Viestintä Kuva Riku Lumiaro

Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 juhlitaan myös suomalaista luontoa. Juhlinta keskittyy neljään Luonnon päivään: 4.2 helmikuuta sukelletaan talveen, 20. toukokuuta villiinnytään keväästä ja 17.6. rakastutaan kesäyöhön. Juhlinnan huipentumana on Suomen luonnon päivä 26.8., jolloin kaikkia suomalaisia kannustetaan liputtamaan luonnolle. Samana päivänä järjestetään satoja tapahtumia, ja kuorolaulu kaikuu kansallispuistoissa.

Sisäasianministeriö on käsitellyt asiaa ja liputusmääräyksen antamista myös viranomaisille.

Siniristilippuja noussee siis elokuun viimeisenä lauantaina valtion salkoihin, myös kuntia, kiinteistöjä ja taloyhtiöitä kannustetaan liputukseen. Virallinen liputuspäivä Suomen luonnolle koskee itsenäisyyden juhlavuotta, mutta on mahdollista, että käytäntö tulee jatkumaan.

Jokaisella luonnon ystävällä on mahdollisuus liputtaa myös omalla tavallaan, missä sitten onkin. Sopivan kokoisen lipun voi kiinnittää vaikkapa retkireppuun, työvaatteisiin, autoon, polkupyörään tai lastenrattaisiin. ”Liputtamiseen liittyy yleisesti iloa, ylpeyttä ja kunnioitusta. Luonto on keskeinen osa suomalaisuutta, ja liputus on näin mitä sopivin tapa juhlistaa Luonnon päivää. Valtiovallan kannustus lämmittää mieltä ja saa varmasti monet yksityisetkin harkitsemaan liputusta”, sanoo Luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen.

Suomen luonnon päivää vietetään ensi vuonna neljättä kertaa. Suojelijana on Suomen tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.

Lisätietoa: //luonnonpaivat.fi//

Terrafamen kaivos voi saastuttaa satoja vuosia Valtionyhtiö Terrafame sai Juha Sipilän hallitukselta jälleen lisärahaa, nyt 100 miljoona euroa. Pääministeri kävi paikan päällä ja kertoi – yhtiön pipo päässään – vakuuttuneensa ympäristöasioidenkin hoidosta.

Terrafamen kaivos Sotkamon Talvivaarassa väittää saaneensa vesistöpäästönsä hallintaan. Vai ovatko Kainuun vähäsateinen syksy ja jätevesien lasku lähijärviin tuoneet helpotusta kaivoksen tilanteeseen?

Kaivosyhtiö hakee lupaa nykyistä korkeammille sulfaattirajoille. Ihmetystä herättää se, että jos sulfaatti- ja vesiongelmat ovat yhtiön vakuuttamalla tavalla ratkaistu, niin miksi Terrafame hakee lupaa korkeammille sulfaatti- ja natriumpäästöille ja haluaa kumota vuoden 2014 ympäristöluvan määräyksiä.

Epäselvää on myös, miten yhtiö aikoo käyttää saamiaan euroja ympäristön hyväksi. Valtion rahan käyttö Talvivaaran kaivokseen Terrafamen aikana hipoo jo puolta miljardia euroa.

Luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin kaivosvastaava Antti Lankisen mielestä suurin ympäristöongelma on hänen arvionsa mustaliuske. Jos yhtiö jatkaa toimintaansa aiotussa laajuudessa vielä 30 vuotta, louhii Terrafame kasaliuotukseen yli puoli miljardia tonnia malmikiveä. Sivukiveä nousee miljardi tonnia, etupäässä juuri mustaliusketta.

Monissa kaivoksissa sivukivi on harmitonta, mut-

ta Talvivaaran kaivoksessa ei. Mustaliuskeen ongelmana on sen rikkipitoisuus, mikä on noin kahdeksan prosenttia. Jokaisesta tonnista louhittua mustaliusketta voi syntyä 250 kiloa sulfaattia, kun liuske reagoi veden ja ilman kanssa, kainuulaisessa ulkoilmassa. ”Miljardin tonnin sivukivivuoresta syntyy yli 2 miljoonaa tonnia sulfaattia, jos edes yksi prosentti rapautumispotentiaalista tapahtuu”, Lankinen varoittaa.

Happaman valuman mukana kadmium ja uraani lienevät vaarallisimmat raskasmetallit.

Tulevaa ongelmaa yritetään ympäristöluvan mukaisesti torjua peittämällä kasat kolmen vuoden kuluessa niiden syntymisestä. Yhtiön toimitusjohtaja Lauri Ratia lupasi Ylen A-talkissa 17.11. paketoida ongelman muoviin. Lankinen ei tyydy tähän. ”Valtion pitää kertoa, miten ongelmaa sen jälkeen hoidetaan. Reaktiivinen rikki, raskasmetallit, arseeni ja radioaktiiviset aineet ovat vaarallisia tuhansia vuosia. Maailmassa on Rooman valtakunnan aikaisia vuotavia kaivoksia”, Lankinen painottaa.

Kaivoksen mittaluokka tekee ongelman megalomaaniseksi. Kun resurssit tulevaisuudessa mahdollisesti tarvittavaan neutralointiin kalvorakenteiden pettäessä loppuvat, voi Kainuuseen ja Ylä-Savoon syntyä suuria happojärviä ja -jokia.

Matti Nieminen

7

”

Seurasin juuri kotini ikkunasta, miten varpuspöllö kantoi myyriä talvivarastoon.

• Lempipaikka Varpuspöllön naapurina Jo lapsena kävimme hiihtämässä pururadalla Keuruun varuskunnassa. Rata kulki kauttaaltaan vanhoissa metsissä, mikä oli jo silloin harvinaista. Muuten alueella ei saanutkaan liikkua ennen varuskunnan lakkauttamista.

Nykyisin asun perheeni kanssa täällä metsän keskellä. Koko sen ajan varuskunnan luonnon kohtalo on ollut epävarma.

Seurasin juuri kotini ikkunasta, kun varpuspöllö kantoi myyriä talvivarastokseen pihapönttöön. Siellä on varmasti jo kymmeniä pikkunisäkkäitä. Monipuolinen metsä- ja vesilinnusto kodin lähellä sykähdyttää keväällä lintujen lauluaikaan. Talvella hiihdän sekä lasken ja ruokin talvilintuja. Lempipuuhaani onkin yhdistää lenkkeily ja luontohavainnointi vanhojen metsien ja sisävesien maisemissa.

Tuntui todella hienolta, kun lokakuussa tuli tieto, että Metsähallitus suostuu metsien suojeluun. Mielenosoitus ja lajistotiedon keruu olivat ratkaisevassa asemassa. Lisäksi tarvittiin useita neuvotteluja Metsähallituksen kanssa. Niitä veljeni Ari Aalto sekä kouluaikojen biologian opettajani, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava hoitivat ammattitaidolla.

Niin varpuspöllön kuin minunkin perheeni kotimetsä on nyt turvassa.

Matti Aalto Keurusseudun Luonnonystävät

Keuruun varuskunnan metsät on valittu yhdeksi Suomen sadasta luontohelmikohteesta.

Toimitus Liisa Hulkko Kuva Matti Aalto

8

Luonnonsuojelija 4/2016

Sytykeruusuja kierrätysmateriaalista

ippuaa

isa Itsetehtyä laventel

Tulostuspaperis ta lahjapaketti

Ekologisempaa joulua Kynttilän valoa, suussasulavia herkkuja, omanlaisia perinteitä ja ajatuksella valittuja lahjoja läheisille ihmisille. Niistä on luontoyställinen joulu tehty.

Teksti Marianne Rekola Kuvat Kajsa Laaksonen

Monessa kodissa käy parhaillaan kova vilske, kun jouluherkut valmistuvat, lahjat kätkeytyvät kääreisiin ja koti puetaan joulun kunniaksi koristeisiin.

Vannoutuneisiin joulufaneihin lukeutuu myös espoolainen Kajsa Laaksonen, mutta hän viettää joulua hieman omalla tyylillään – eli ekologisesti. ”Sillä pääsee jo pitkälle, kun pysähtyy joulun eri vaiheissa miettimään, voiko asiat tehdä viisaammin, onko tämä nyt tarpeellista ja voiko joulutunnelman luoda jollain luontoystävällisemmällä keinolla”, hän miettii.

Luonnonystävän kannattaa kuitenkin muistaa, että joulusta pitää nauttia eikä huonoa omaatuntoa pidä potea, vaikkei pystyisikään viettämään täydellisen ekologista joulua.

Sen sijaan voi olla ylpeä jokaisesta pienestäkin teosta, jonka luonnon hyväksi tekee.

Koristele viisaasti Toki Laaksonen ottaa ekologisuuden huomioon myös joulukorttivalinnoissa: luontoystävällisin vaihtoehto joulutervehdyksille olisi sähköinen versio, mutta innokkaana askartelijana Laaksonen väkertää joulutervehdykset itse. ”Korttien askartelussa hyödynnän usein edellisvuosien kortteja: jos vanhassa kortissa on jokin hieno koriste tai kuva, leikkaan sen irti ja uusiokäytän tämän vuoden kortissa.”

Myös kotia koristeltaessa kannattaa miettiä, onko välttämätöntä ostaa iso määrä toiselta puolelta maailmaa kuljetettuja muovikoristeita, vai voisiko koristelemiseen käyttää myös käpyjä, oksia ja muita luonnonmateriaaleja. ”Myös jouluvaloasiaa tulee ajateltua: Nautin, kun jouluvalo palaa ikkunassa kotiin tullessa, mutta ajas-

”Ajastan jouluvalot, jotta ne eivät pala koko aikaa.”

tan valot, jotta ne eivät pala koko aikaa. Ja kattolampun voi hyvin vaihtaa joulun ajaksi ikkunavalaisimeen – ei molempien tarvitse olla päällä.”

Vegaanisia leivonnaisia Ekologinen joulunviettäjä osaa säästää luontoa myös ruokavalinnoillaan suosimalla kasvispainotteista ja lähellä tuotettua ruokaa. Monesti kasvisruuat myös valmistuvat nopeammin kuin vaikkapa kinkku, joten sähköäkin säästyy.

Kajsa Laaksonen on malliesimerkki siitä, että kasvisreseptit voi ottaa haltuunsa, vaikkei itse olisikaan vannoutunut vegaani. ”Teen esimerkiksi piparit ja joulutortut vegaanisina, jotta kaikki ystävätkin voivat niitä syödä. Myös vegaanisia sahramipullia pitää joka joulu saada eikä kukaan ole ikinä sanonut, että vegaaninen pulla olisi pahempaa kuin normaali pulla”, Laaksonen hymyilee.

Lahjaksi käsitöitä tai aikaa Laaksosen vahvin ajatus ekologisessa joulussa on, ettei hän halua ostaa turhaa roinaa. Myöskään hänelle ei tarvitse ostaa lahjatavaraa, ellei sitten ole ihan varma, että Laaksonen tarvitsee juuri kyseisen tuotteen.

Sen sijaan että Laaksonen kiertelisi kauppojen tungoksessa pähkäilemässä, mitä voisi ostaa, hän valmistaa lahjoja itse. ”Bravuurini ovat kangaskassit, sillä niitä on helppo ommella, ja onhan kangaskassi ekologisempi valinta kauppaan kuin muovikassi. Viime jouluna valmistin myös laventelisaippuoita, joihin käytin kesällä poimimiani laventelinkukkia. Mukavaa on antaa lahjaksi myös aikaa eli mennä yhdessä vaikka keilaamaan”, hän kertoo.

Laaksoselle ei ole yhdentekevää, mihin paperiin hän lahjansa käärii – perinteiset lahjapaperit kun eivät massiivisen värimäärän takia sovi yleensä paperinkeräykseen. ”Usein taiteilen pakettini ekopaperista, jotta tiedän, että paperi varmasti maatuu. Jos sen sijaan saan kaupan papereihin käärittyjä lahjoja, mietin aina, voinko käyttää paperit uudelleen.”

Vegaaniset sahramipullat 175 g vegaanista margariinia 5 dl kaura- tai soijajuomaa 50 g hiivaa 1/2 tl suolaa 2 dl luomusokeria 1 g sahramia (ja sokeripala) n. 1,5 l vehnäjauhoja rusinoita koristeluun kaura- tai soijajuomaa voiteluun Sulata margariini ja lisää neste, lämmitä kädenlämpöiseksi.

Murenna hiiva kulhoon, lisää hieman nestettä ja sekoita kunnes hiiva liukenee. Murskaa sahrami ja sokeri morttelissa ja lisää tilkka nestettä, jotta saat kaiken sahramin morttelista.

Kaada kulhoon loppu neste, suola, sokeri ja

sahrami. Lisää jauhot hiljalleen ja alusta taikina. Kohota 30 min.

Nosta taikina leivinpöydälle ja leivo S-mallisia pullia.

Anna kohota 30 min. Koristele rusinoilla ja voitele.

Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 5–10 min.

9

Luonnonsuojelija 4/2016

• Sujahda someen Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Koonnut Hannu Toivonen

Twitter: @luonnonsuojelu

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

YouTube: YouTube.com/luonnonsuojeluliitto

Instagram

Facebook.com

ajia puolust mmän. istä ene t n e t y ! on n jäsenille uusille a lo u t e Terv

N o r pa n

ella n mant ivää erkkipä vietti m skarin Madaga

e Kultain

viidako

n suojis

sa .

Twitter

opimus llinen s Historia m e se n Kokosim syntyi. ettiin. d a t pa k pääkoh

Postita kuponki tai lähetä tilaus osoitteella tuki@sll.fi. Voit tilata myös verkkosivuilta: http://www.sll.fi/luontokauppa tai soittamalla numeroon (09) 2280 8333 tai 040 500 2453.

Sähköposti:

Postitoimipaikka:

Postinumero:

kpl Venäjä

Osoite:

kpl Ranska

Nimi:

kpl Saksa

Hinnat sisältävät alv:n.

Postituskulut lisätään hintaan.

kpl Norppamuki / 25,50 €

kpl Enlganti

Kirjeensulkijat / 2,80 €

Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen. Osoitetietoja voidaan käyttää Luonnonsuojeluliiton suoramarkkinointiin.

Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy

postimerkin.

päälle 1. luokan

oheisen ruudun

kpl

toimintaa liimaamalla

kpl

25,50€

Ruotsi

2,80€

Korttilajitelma / 18,00 €

Viimeistele joulutervehdyksesi kauniilla kirjeensulkijamerkillä, 35 merkkiä /arkki.

kpl

18,00€

Suomi

Ota Luonnonsuojeluliiton sympaattinen norppamuki evässeuraksesi. Se on ilahduttava lahja tärkeän asian puolesta. Muki on yksittäispakkauksessa.

Kalenterin postituskuori / 2,10 €

Korteissa on teksti: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.

NORPPAMUKI

Luonnonkalenteri 2017 / 15,00 €

Korttilajitelma sisältää 18 taitettua korttia ja kuorta.

Korttilajitelma koostuu neljästä mallien mukaisesta kortista ja kahdesta vaihtuvasta aiheesta.

TI LA US KORTTI

JOULUKORTIT JA KIRJEENSULKIJAT

kpl

15,00€

kpl

tukea Suomen

Voit halutessasi

Se on hieno lahja myös ulkomaalaisille ystäville.

Luonnonkalenteri on saatavana suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.

Luonnonsuojelija

SEPPO VUOKON asiantuntevat tekstit ja upeat luontokuvat kertovat luontomme asettamista elämisen ehdoista.

Luonnonsuojeluliiton

Postimaksu maksettu

LUONNONKALENTERI 2017 LUONNON EHDOILLA JA LUONNON VARASSA

Itälahdenkatu 22b VASTAUSLÄHETYS Sopimus 3012567 00003 HELSINKI

Luonnonsuojeluliiton tuotteista iloa joka päivälle

10 10

Luonnonsuojelija 4/2016

Luonnonsuojelija 4/2016

Poroaidan takaa Porokeskustelu on käynyt loppuvuoden kuumana. Sanotaan, että poroja on liikaa ja ylilaidunnus uhkaa Lapin luontoa.

Mistä on oikein kyse?

Teksti Riikka Kaartinen Kuvitus Anne Stolt

M

oni on nähnyt valokuvan porojäkäliköstä kahdelta puolelta poroaitaa. Se näyttää melkein mustavalkoiselta. Toinen puoli on kaluttu puhtaaksi, ja toinen on tiheän valkean jäkälämaton peitossa. Näky kuvastaa syksyllä mediassa käytyä kiivasta keskustelua poronhoidon vaikutuksista. On sanottu, että Lapissa tallustaa enemmän poroja kuin luonto kestää.

Ylilaidunnus tietyillä alueilla on selvää, mutta ei koko totuus. Vaikeampi on määritellä, kuinka paljon poroja on liikaa, ja mikä on paras tapa rajoittaa porojen määrää ja tehdä poronhoidosta kestävämpää.

Petokysymys on vielä oma lukunsa. Nyt ei mennä siihen.

Poronhoidon ongelma ei ole yksinkertainen, sillä siihen kietoutuu niin kulttuurisia kuin yhteiskunnallisiakin ilmiöitä.

Porojen kanssa tilasta taistelevat muut maankäyttömuodot, kuten matkailu, rakentaminen, metsähakkuut ja tiet. Etelämpänä myös kaivokset pirstovat porolaitumia.

11 11

12

Luonnonsuojelija 4/2016

”

Kesäaikainen laidunnus kuluttaa jäkäliköitä seitsemän kertaa voimakkaammin kuin talviaikainen laidunnus.

Porojen erotus ”Syksy on kiireisin aika vuodesta, se kolme viikkoa”, kertoo poroisäntä Vesa Länsman Utsjoelta.

Hän kuuluu nykyään vähemmistöön, sillä neljä viidestä poronhoitajasta on suomalaisia, vaikka poronhoito on alun perin ollut osa saamelaista kulttuuria.

Länsman kertoo, että syyskuun aikana porot kerätään aitaan eli erotukseen. Siinä valitaan teuraaksi menevät niistä, jotka jäävät jatkamaan sukua seuraavana keväänä. Eloon jääviä kutsutaan eloporoiksi. Maa- ja metsätalousministeriö on määritellyt, kuinka paljon eloporoja eri paliskunnissa saa olla.

Ensimmäinen poronhoitolaki säädettiin 1930-luvulla. Siinä määriteltiin ensimmäisen kerran, miten paljon paliskunnilla saa olla poroja teurastuksen jälkeen. Mitä lainsäätäjät tuolloin tiesivät porolaidunten kantokyvystä? Poronhoidon historia oli nuori, ja porokannoissa oli suuria vaihteluita: taudit, loiset, pedot ja erityisesti jäätalvet verottivat poroja. ”Maksimiporomäärien taustalla oli todennäköisesti tieto poromääristä hyvinä vuosina”, Luonnonvarakeskuksen porolaidunnustutkija Jouko Kumpula arvelee.

Sittemmin viranomaisten asettama suurin sallittu porojen määrä on noussut ja laskenut moneen kertaan.

Kaldoaivin paliskunnassa kymmenkunta miestä kerää suurimman osan poroista vain viiden päivän aikana. Siihen ei kauan mene; pinta-alaltaan Kaldoaivi vastaa neljäsosaa Uudenmaan maakunnasta. ”Se on nopeaa, meillä on niin kehittynyt se homma”, Länsman kertoo.

Poronhoidon historia Porot kesytettiin villeistä tunturipeuroista, kun niitä käytettiin houkuttimena peuranmetsästyksessä. Poropaimentolaisuus, eli suurporonhoito, alkoi 1200-luvulla Länsi-Norjassa ja levisi 1400–1600-luvuilla pohjoiseen Tornion Lappiin ja Käsivarteen.

Porot ovat kuitenkin olleet saamelaisten elämässä paljon pidempään, ja ajoporoja on käytetty ilmeisesti jo 300-luvulla.

Poronhoito ja porojen lypsäminen olivat pitkään osa muuta toimeentuloa metsästyksen ja kalastuksen ohella. Vasta 1800–1900-lukujen taitteessa porojen määrä alkoi kasvaa voimakkaasti.

Tätä ennen, vuoteen 1852 asti, porojen kanssa oli vaellettu kesäksi pohjoiseen Jäämerelle rehevämpien laidunten ääreen. Tätä paimentolaisuutta kutsutaan jutaamiseksi. Jutaamisen aikakausi kesti 200–300 vuotta kunnes rajasulku, eli rajojen sulkeminen poroaidoilla, teki sen mahdottomaksi.

Seuraavan kymmenen päivän aikana porot erotellaan aidassa ja teurastukset aloitetaan. ”Kun tulee lunta ja hyvät kelkkakelit, kerätään loput porot”, Länsman jatkaa.

Yleensä suurin osa poroista teurastetaan ennen joulua. Pieni osa työstä jää keväälle. Erotuksessa mukana on koko perhe, ja viimeiset 15 vuotta lapset ovat Kaldoaivissa saaneet käydä koulua erotuspaikalla.

Kun Länsman oli itse lapsi, oli tilanne toinen. ”Mulla saattoi käydä ennemminkin niin, että erotusaikaan en ollut koulussa vaan karkasin”, Länsman nauraa.

Ammatinvalinta olikin selvä: ”Ei käynyt mielessäkään, että pitäisi lähteä johonkin muualle.”

Laidunnus muokkaa luontoa Lukuisten tutkimusten mukaan porojen laidunnus muokkaa koko tunturiluontoa, erityisesti karuja alueita. Vaikutukset ovat kuitenkin moninaisia, mikä usein ylilaidunnuskeskustelussa unohtuu. Porojen laidunnus säätelee eri kasveja eri tavalla, ja sen vaikutus riippuu porojen määrän lisäksi esimerkiksi alueen rehevyydestä, keskilämpötilasta ja erityisesti laidunkierron käytöstä.

Laidunkierrossa porot laiduntavat vuodenaikojen mukaan eri alueilla. Kesäisin porot suosivat vehreämpiä laitumia kuten jokivarsia ja talvella pehmeälumisia jäkäläkankaita, jossa ne kaivavat lumen alta jäkälää ravinnoksi. Jos porot laiduntavat vuoden ympäri samoilla alueilla, ne tallovat kesällä talvilaitumien kuivat jäkälät rikki.

Laiduntutkija Kumpulan mukaan porojen kesäaikainen laidunnus kuluttaa jäkäliköitä seitsemän kertaa voimakkaammin kuin talviaikainen laidunnus. ”Laidunkiertojärjestelmä on perinteinen tapa paimentaa poroja. Se on käytössä nykyisin jo useassa saamelaisten kotiseutualueen paliskunnassa”, kertoo poropaimentolaisuuden tutkija Klemetti Näkkäläjärvi Lapin yliopistosta.

Suomen puoleisen poronhoidon muutti 1850-luvulla tapahtunut rajasulku, jonka jälkeen porot eivät päässeet enää kesäksi laiduntamaan Jäämeren rannalle.

Näkkäläjärvi selittää, että laidunkierto on toimiva malli, mutta sen toteutus on hankalaa ilman paliskuntien sisäisiä laidunaitoja.

Länsman on laidunkierrosta eri mieltä. ”Mitä enemmän tehdään laidunkiertoaitoja, sitä enemmän se pilaa laitumia”, hän väittää.

Länsman kertoo, että porojen vaistot pakkaavat eläimet aidan tuntumaan, kun ne pyrkivät vaeltamaan loppukesällä talvilaitumille, ja porot päätyvät kävelemään edestakaisin aidanviertä. Juuri näin on ehkä syntynyt kuva hurjasta ylilaidunnuksesta poroaidan vieressä, jossa toinen puoli on valkoisenaan

jäkälää ja toinen syöty ja tallottu mustaksi. Aitojen sijoittelulla onkin merkitys laidunkierron onnistumisessa.

Selvimmin ylilaidunnus vaikuttaa juuri jäkäliin: se on vähentänyt maajäkälien runsautta niin, että laidunnus näkyy tietyillä alueilla jopa satelliittikuvissa.

Voimakas laidunnus näkyy myös muiden lajien, kuten riekkojen, ja joidenkin kasvien ja hyönteisten, lajimäärän tai lajien runsauden vähenemisenä. Myös alueet, joiden kautta poroja paimennetaan laitumilta toisille, voivat olla muuta maastoa kuluneempia.

Porojen tiedetään toisinaan lisäävän kasvilajiston monimuotoisuutta. Luonto voi myös kestää ajoittain – mutta ei jatkuvasti – suurtakin laidunnuspainetta ilman kulumista. Laidunkierrolla ja laidunnuksen voimakkuudella on tähän suuri vaikutus.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on myös todettu, että paimennukseen ja hyvään laidunkiertoon perustuva poronhoito jopa ehkäisee lämpenevän ilmaston aiheuttamaa pusikoitumista.

Kattavan kokonaistilanteen arvioiminen ei ole yksiselitteistä. Viimeaikaiset tutkimukset painottavatkin porolaidunnuksen mitoittamista paikallisiin olosuhteisiin.

Ylilaidunnus näkyy jopa satelliittikuvissa.

Talvella porot ovat tunturissa Syksyisten erotusten jälkeen teurastukset saadaan valmiiksi ennen joulua. ”Sitten meillä alkaa pitkät vapaat”, Länsman kertoo.

Porot laiduntavat vapaasti tunturissa maaliskuun loppupuolelle, kunnes ne kerätään taas aitaan. Sieltä ne viedään tokkakunnittain talvilaitumille. Tokkakunta on saamelaisten poromiesten porukka, joka muodostuu esimerkiksi kylän tai suvun jäsenistä.

Tokkakunnat vievät poronsa omille kevätpaimennuspaikoilleen, joissa on hyvä kaivos, eli pehmeää lunta, jonka alta poron on helpompi kaivaa jäkälä esiin. Länsman toteaa, että heinää annetaan lisäruokana, mutta korostaa että vain vähän. ”Heinällä saamme ohjattua porot sinne, missä on hyvä kaivos”, hän selittää.

Kevättalven paimentaminen ja ruokinta kestää kuukauden verran.

Myös porojen lisäruokinta liittyy keskusteluun ylilaidunnuksesta. Aiemmin voitiin määritellä ylilaidunnus mittaamalla jäkälän määrää talvilaitumilla eli tutkimalla, selviävätkö porot sen turvin yli talven.

Nykyisin suurikin määrä poroja selviää talvesta ruokinnan avulla jäkäliköiden kunnosta huolimatta, ja teuraaksi menevien vasojen painot pysyvät korkeina. Kun poroja hoidetaan, on siis vaikeampi tehdä niiden kunnon perusteella päätelmiä laidunten tilasta. Porokanta voi olla jatkuvasti korkealla, koska luonnossa populaatioita säätelevät tekijät, kuten

13

Luonnonsuojelija 4/2016

SAAMELAISALUE

200 000 poroa 54 paliskuntaa 4500 poronhoitajaa 20 % poronhoitajista

Lisäruokinta Suomessa nykyinen poronhoitoalue käsittää reilun kolmanneksen maan pinta-alasta. Koska poronhoitoalue on laaja, myös poronhoidon käytännöt vaihtelevat.

Porot vaativat laidunmaikseen suuria yhtenäisiä maaaloja. Lisääntyneen rakentamisen, metsätalouden ja turismin takia poronhoidolle on entistä vähemmän tilaa.

Eteläisimmillä alueilla porolaidunnus on kärsinyt vanhojen luppometsien hakkuista. Lupot ovat poroille tärkeää ravintoa kevättalvella, jolloin suojakelit ja pakkaset tekevät maajäkälien kaivamisesta kovan lumen alta mahdotonta.

Porojen lisäruokinta aloitettiin 1970-luvulla. Siihen johtivat porojen määrän kasvu, luppometsien väheneminen, talvilaidunten kuluminen ja laidunkierron puute. Eteläisistä paliskunnista ruokintakäytäntö levisi pian pohjoiseen.

Nykyisin porojen talvista maastoruokintaa harjoitetaan varsinkin porohoitoalueen keski- ja pohjoisosissa, kun taas eteläisimmillä alueilla porojen tarharuokinta on lisääntynyt. Tarharuokinnassa porot kootaan talveksi tarhaan ruokinnan helpottamiseksi. Nykyään talvisessa tarharuokinnassa poroista on 40 prosenttia.

on saamelaisia

Porojen määrien vaihtelu 300 000

Ruotsi

200 000 Norja

100 000 Suomi

1880

1900

1920

1940

1960

1980

2000

Suomen ja Norjan poromäärät ovat nousseet 1940-luvulta lähtien ja ovat nyt samalla tasolla Ruotsin kanssa. Suomessa laitumet ovat kuluneimpia.

Lähde: Julkaisusta Bernes ym. 2015. WHat are the impacts of reindeer/caribu on artctic and alpine vegetation? A systematic review. Environmental evidence 4:4.

PORONHOITOALUE

14

Luonnonsuojelija 4/2016

”

Mitä enemmän poroja, sitä enemmän saat tukea. sairaudet, ravinnon saatavuus tai huonot talviolosuhteet eivät rajoita sitä.

Ennen poroille tyypilliset suuret kannanvaihtelut ovat kadonneet. Se takaa toki poronhoitajille luotettavammat tulot. Juuri suuret kannanvaihtelut antoivat kuitenkin ennen kasvillisuudelle mahdollisuuden toipua laidunnuksesta. Voitaisiinko nykyisin jäljitellä kannanvaihteluja teurastamalla syksyllä poroja vaihtelevia määriä sen sijaan, että poromäärät pidetään aina samana?

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila suhtautuu ajatukseen varovaisen myönteisesti: ”Teoriassa varmaan ihan toimiva idea.”

Hän kuitenkin painottaa, että porojen määrän tilapäinen laskeminen tulisi tapahtua niillä alueilla, missä haitallisia laidunnuksen vaikutuksia on havaittu.

Porotukeen muutoksia?

Miten poronhoitajat itse suhtautuvat laitumien huonontuneeseen kuntoon? ”Kyllä ylilaidunnuksesta on keskustelua, vaikka poronhoitajat eivät ehkä halua julkisesti laidunten kulumista myöntää, mutta kyllä he tietävät”, Kumpula sanoo.

Poroja pitäisi olla vähemmän, jotta jäkälälaitumet elpyisivät ja voitaisiin paremmin toteuttaa laidunkiertoa. Tähän menee kuitenkin aikaa, mikä merkitsee tappioita poronhoitajille. Toisaalta parempien laidunten ansiosta lisäruokintaa ja siitä aiheutuvia kuluja voitaisiin vähentää.

Länsman on toista mieltä: ”Meidän jäkäliköt ovat parantuneet.”

Poromäärät Kaldoaivissa ovat olleet samalla tasolla jo 15 vuotta. Hän myöntää tosin jäkäliköiden parantuneen vuoden 2000 jälkeen, jolloin porojen määrää vähennettiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. ”Mutta jos tästä 5300 porosta pitää vielä vähentää, tulee suomeksi sanottuna persnettoa”, hän toteaa.

Eläinkohtainen porotuki ja sen 80 poron alaraja ovat osaltaan johtaneet porojen määrän ja lisäruokinnan kasvuun, sillä mitä enemmän poroja, sitä enemmän saat tukea – tietysti vain paliskuntakohtaiseen kattoon asti. Eloporotuki tekee ruokinnan kannattavammaksi. ”Samanaikaisesti paliskuntien päätöksentekojärjestelmä perustuu porolukuun ja omistukseen, ja esimerkiksi omien laidunmaiden suojelu edellyttää, että tokkakunnalla on riittävästi poroja”, Näkkäläjärvi selittää.

Näkkäläjärvi kertoo, että Saamelaiskäräjät ja saamelaisten kotiseutualueen paliskunnat ovat ehdottaneet, että saamelaisten kotiseutualueelle otettaisiin käyttöön paimennukseen perustuva porotuki, mutta maa- ja metsätalousministeriö ei ole siihen suostunut. ”Saamelaisten kotiseutualueella on koettu, että saamelainen poronhoito jää Paliskuntain yhdistyksen edunvalvonnassa jalkoihin ja että se toiminnassaan huomioi maataloustyyppisen poronhoidon tar-

peet. Saamelaisten poropaimentolaisten keskuudessa on keskusteltu yhdistyksestä irrottautumisesta”, Näkkäläjärvi lisää.

Paliskuntain yhdistyksen Ollila väittää, että porokohtaisen tuen merkitys on kokonaistuloissa pieni.

Lisäksi hänen mukaansa poronhoidon tukiin voi olla pian tulossa muutos. Tukijärjestelmää ollaan kehittämässä, kun poro- ja luontaiselinkeinon rahoituslakia uudistetaan. Uusi asetus on pian tulossa eduskunnan käsittelyyn. Asetuksen mukaan sellaiset paliskunnat, joissa porojen määrä ylittää suurimman sallitun määrän, jäävät ilman investointitukia. ”Se on paljon tehokkaampi keino taloudellisesti säädellä porojen määrää”, Ollila linjaa.

Näkkäläjärvi toivoo, että niissä suvuissa, joissa yhteys poronhoitoon on vahva ja elinkeinoa halutaan jatkaa tulevaisuuteen, myös tämä oikeus jatkuisi: ”Saamelaiskulttuurille poronhoidon loppuminen elinkeinona ja kulttuurimuotona olisi tuhoisaa ja kohtalokasta.”

Jotta perinteet voivat jatkua, poronhoito ja porojen määrä on saatava sekä ekologisesti että taloudellisesti kestävälle tasolle. Tässä apuna voitaisiin käyttää yhä enemmän paikallista tuntemusta laidunalueista, vuosittain vaihtelevaa laidunnuspainetta ja laidunkiertoon kannustavia tukia.

”Saamelaisille poronhoidon loppuminen olisi tuhoisaa.”

15

Luonnonsuojelija 4/2016

Miten ylilaidunnusongelma ratkaistaan?

Poronhoito on Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvallille tuttu teema. Entisissä töissään Lapin Ely-keskuksen luonnonsuojelupäällikkönä ja tutkijana poronhoitoon liittyvät kysymykset nousivat usein esiin.

Lundvallin mielestä syksyn porokeskustelusta on puuttunut pohdinta siitä, mikä on johtanut tähän tilanteeseen ja miten asia voitaisiin ratkaista: ”Ylilaidunnusta on, mutta en lähtisi katsomaan asiaa suoraan siitä, että poroja on liikaa, koska Ruotsissa ja Norjassa on saman verran poroja kuin Suomessa, mutta siellä laitumet ovat paremmassa kunnossa.”

Eroja maiden välillä on esimerkiksi siinä, että Ruotsissa vain saamelaiset saavat pitää poroja. Siellä ei myöskään ole niin paljon kilpailevaa maankäyttöä kuin Suomessa. Norjassa taas on reheviä vuonojen rantoja porojen kesälaitumina, joten ruoka riittää paremmin ja laidunkierto onnistuu.

Lundvall listaa lähtökohtia, joiden avulla Suomen poronhoidon ongelmia voitaisiin lähteä purkamaan.

1. Yhteistyö Yksinkertaistaminen ja syyttely eivät vie asiaa eteenpäin. ”Poronhoitoa pitäisi lähteä miettimään suurena kokonaisuutena ja ennen kaikkea yhdessä poronhoitajien ja tutkijoiden kanssa”, hän kertoo.

Poronhoitajien kanssa voitaisiin miettiä konkreettisia ratkaisuja, kuten voidaanko kuluneimpia alueita rajata laidunnuksen ulkopuolelle.

2. Saamelaisen poronhoidon ymmärtäminen Poronhoitajista 20 % on saamelaisia painottuen Enontekiölle, Utsjoelle, Inariin ja Sodankylään. Perinteinen paimentamiseen perustuva saamelainen poronhoito on parhaimmillaan kestävää. Poronhoitolaki ja paliskuntajärjestelmä ovat kuitenkin rakentuneet suomalaisen poronhoidon mukaan. ”Pitäisi koko ajan muistaa, että saamelainen poronhoito on osa kulttuuria ja sen säilyminen pitää mahdollistaa”, Lundvall sanoo.

Sen vaatii saamelaisia koskeva kansallinen lakikin. Hän muistuttaa, että Suomi on myös sitoutunut biodiversiteettisopimukseen, jonka mukaan pitää huomioida alkuperäiskansojen luonnon tuntemus ja perinteinen käyttö.

3. Laidunkierto kuntoon Saamelainen poronhoidossa käytetään laidunkiertoa. Siinä porot ovat kesäisin vehreämmillä laitumilla ja talvisin jäkäläkankailla. Jos laidunkierto ei toteudu, tallovat porot kesällä talvilaitumien jäkälät rikki.

Saamelaisilla oli aina 1800-luvun puoliväliin asti tapana ajaa porot kesäisin Jäämeren rannikolle laiduntamaan. Rajasulkusopimuksen jälkeen tilanne muuttui: ”Se on johtanut siihen, että porot laiduntavat samoilla alueilla ympäri vuoden ja laidunpaine on paljon kovempi.”

Lundvallin mielestä poronhoidossa tulisi edelleen tavoitella laidunkiertoa.

4. Poronhoidolle tilaa, kilpaileva maankäyttö syyniin Sen jälkeen kun poronhoitolaki säädettiin, on maailma muuttunut. ”Pohjoisen maankäyttöpaineet ovat lisääntyneet radikaalisti, ja poronhoito on jäänyt paikoittain ahtaalle. Näin tapahtuu varsinkin niillä alueilla, jotka ovat lähellä matkailukeskuksia tai kaivosalueita.”

Matkailun ja kaivosten lisäksi liikenne, rakentaminen ja metsähakkuut pirstovat poronhoitoaluetta. Poronhoitolain mukaan valtion maita ei saisi käyttää niin, että siitä koituu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Siitä huolimatta esimerkiksi Metsähallituksella on Ylä-Lapissa laajoja hakkuita ja Kilpisjärvellä on matkailurakentamista porojen kulkureiteillä.

Porojen luontaiset reitit pitäisi ottaa huomioon: ”Jos muu maankäyttö alkaa rajoittaa niitä, ongelmia tulee. Samoin pitäisi pitää avoimina ne reitit, joita pitkin poronhoitajat ajavat eläimiä kohti erotuspaikkoja.”

5. Tukijärjestelmän muokkaaminen Suomalainen tukipolitiikka ei ohjaa kestävään poronhoitoon. ”Tukipolitiikka ohjaa osaltaan siihen, että mitä enemmän eläimiä, sitä paremmin pystyt elämään. Siinä on sama logiikka kuin maataloustuissa.”

Liisa Hulkko

Luonnon puolesta:

Erik Bruun Tervetuloa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Luonto -lehden lukija- ja tukijailtaan Helsingin Lauttasaareen (Itälahdenkatu 22 B-talo, A-rappu, 2.krs.) ke 25.1.2016 klo 18.00

Graafikko, Kunnianorppa Erik Bruun kertoo rakastettujen luontokuviensa synnystä.

Tilaisuus on maksuton ja siihen mahtuu 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ilmoittautumiset verkossa: sll.fi/luonnonpuolesta

16

Harri Hölttä ja Päivi Lundvall ovat saapuneet merenrannalle, Helsingin Lauttasaareen, eri puolilta maata: Hölttä idästä, Lundvall pohjoisesta.

17

Täysin luonnon puolella Luonnonsuojeluliittoa luotsaavat nyt uudet kapteenit – ­ toiminnanjohtaja Päivi Lundvall sekä hallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä.

Selvitimme, mihin suuntaan he aikovat järjestöä viedä.

Teksti Marianne Rekola Kuvat Jussi Ronkainen

”R

ovaniemellä olisi jo valkoista”, toiminnanjohtaja Päivi Lundvall, 50, huokaisee, kun kävelen hänen ja hallituksen uuden puheenjohtajan, Harri Höltän, 41, kanssa Helsingin Lauttasaaren rannassa.

Täällä, Luonnonsuojeluliiton keskustoimiston liepeillä, loppusyksyn tuuli tuivertaa heittäen aaltoja rantakivien yli. Vettäkin vihmoo vasten kasvoja, ja jopa joutsenet näyttävät jotenkin värjötteleviltä. ”Katsokaa, tuolta tulee taas rastasparvi!” Hölttä huikkaa ja nostaa kiikarin silmilleen. ”Pohjois-Karjalassa on kyllä paljon pihlajanmarjoja jäljellä, joten kuvittelin rastaiden viihtyvän siellä pidempään.”

Hän on niin vannoutunut lintuharrastaja, ettei lähde minnekään ilman kiikaria.

Hölttä tuntee Pohjois-Karjalan pihlajanmarjatilanteen – hän nimittäin asuu Joensuussa. Eikä Lundvallkaan helsinkiläinen ole, sillä hänen kotinsa on Rovaniemellä ja uuden työn takia hän vain majailee viikot Helsingissä. ”Pidän vahvuutena, ettemme minä ja Harri ole kotoisin pääkaupunkiseudulta vaan meillä on ymmärrystä, mitä pohjoisessakin tapahtuu”, Lundvall kertoo.

Unelmana isompi liitto Kun saavumme lauttasaarelaiseen uimarantaan, annan uusille johtajille tehtävän: he saavat piirtää ran-

tahiekkaan symbolein, mihin suuntaan he aikovat järjestöä kehittää. Syksyllä aloittaneen Lundvallin pesti on kuusivuotinen, kun taas Hölttä aloittaa kolmen vuoden toimikautensa tammikuun alussa.

Johtajat eivät pelästy piirustustehtävää, vaan käyvät tuumasta toimeen. Ensiksi Hölttä hahmottelee hiekkaan sarvipöllöä. ”Kuvan perusteella Harri taitaa luulla, että hänestä tuli MTV3:n johtaja”, Lundvall vitsailee.

Hölttä oikaisee hymyillen, että pöllö kuvastaa hänen lintuharrastustaan. ”Jo 10-vuotiaana harrastin lintuja, kävin kesäleireillä ja linturetkillä muuallakin kuin Itä-Suomessa.

Olin kiinnostunut muistakin luontoteemoista, mutta pian harrastus lukkiutui lintuihin ja sitä se on nykyäänkin. Viime keväänä perustin jopa toiminimen, jonka kautta järjestän linturetkiä”, Hölttä kertoo.

Lundvallkin on ollut kiinnostunut luonnosta jo pitkään: ”Nuorena luonto kiinnosti minua kamalasti, mutta minulle sanottiin aina, että älä tee siitä ammattia ­– kyllästyt siihen vielä. Niinpä yritin suuntautua muuhun, mutta kaikki muu tuntui vähemmän merkitykselliseltä.”

Lundvallin toimesta hiekkaan alkaa piirtyä viivakaavio, joka kuvastaa Luonnonsuojeluliiton jäsenmäärän kehitystä. Lundvall on ottanut ykköstavoitteekseen saada liittoon lisää väkeä. ”Nyt meillä on 30 000 jäsentä, mutta tavoitteeni on ennen pitkää kasvattaa jäsenmäärää siten, että jäse-

18 Päivi Lundvall Hallintotieteiden maisteri ja filosofian tohtori ekologian alalta. Tutkinut esimerkiksi tuulihaukan käyttäytymistä ja ollut Lapin ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkö.

• Harrastukset: Retkeily ja luonnon tarkkailu, •hevoset, koirat, kissat, kutominen ja lankojen

Paras vuodenaika: Syksy, jolloin näkee upeita värejä, paljon lintuja ja saa käyttää villavaatteita.

värjääminen. Pipokin on omaa tuotantoa ja siihen on käytetty nokkosesta tehtyä lankaa.

• • Mieluisin paikka luonnossa: Vanha kangasmetsä Lapissa. Karussa metsässä on jotain kunnioitettavaa,

Lempieläin: Haluaisi olla kissa. Myös anakondat ovat mahtavia, kun saavat mönkiä suossa.

kun puut ovat köyhässä maaperässä kasvaneet paksuiksi ja ovat satoja vuosia vanhoja.

•

Suurin unelma: Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen.

Harri Hölttä Filosofian maisteri kotimaisesta historiasta.

Valmistelee väitöskirjaa Itä-Suomen metsien tilasta 1800-luvulla. Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija 2000–2001 ja 2006–2009.

• Harrastukset: Linnut ja valokuvaus. Alkoi •valokuvata kansalaisopistossa luontovalokuvaajan

Paras vuodenaika: Kevät ja syksy, koska silloin ollaan siirtymässä jotain kohti.

kurssilla, mutta ottaa nykyään muitakin kuvia.

• Lempieläin: Kuikka.

• Mieluisin paikka luonnossa: Höytiäisen kanavan lintutorni Pohjois-Karjalassa.

• Suurin unelma: Tehdä itsensä turhaksi. Toivoo, että asiat olisivat niin hyvin, ettei tarvitsisi enää olla rautalankaa vääntäen puolustamassa luontoa.

”

Annoin itseni olla vapaasti luonnon puolella ja liityin yhdistykseen. Tässä sitä nyt ollaan – ja tämä on ollut hyvin vapauttavaa!

niä olisi 50 000. Jos meillä ei ole jäseniä, meillä ei ole rahaa eikä vaikutusvaltaa emmekä pysty tekemään niitä asioita luonnon hyväksi, joita haluaisimme”, Lundvall miettii.

Vaikka uusi jäsentavoite kuulostaa ehkä hurjalta, johtajat luottavat siihen, että Suomesta löytyy kyllä uusia jäseniä, jotka ovat äärimmäisen huolestuneita luonnon tilasta. Lundvallin ja Höltän mielestä pitää vain painottaa, ettei liittoon kuuluminen ole radikaali valinta ja ettei järjestötoiminta vie kiireisten ihmisten aikaa, elleivät he itse halua sitä järjestölle antaa. ”Jotta jäseniä saadaan lisää, myös Luonnonsuojeluliiton brändiä pitää kirkastaa: Vuonna 1938 perustetun liiton toiminta oli ensimmäisinä vuosikymmeninä hyvin akateemista eli vanhat herrat kokouksissaan tekivät merkittäviä asioita. Sittemmin virallisuutta on purettu , mutta jatkossa meidän tulee olla entistä helpommin lähestyttäviä”, Hölttä toteaa.

Koko Suomen järjestö Lundvall ja Hölttä pitävät Suomen luonnonsuojeluliiton vahvuutena nimenomaan koko maan kattavaa paikallisyhdistysverkostoa: oman kotipaikkakunnan luonnonsuojeluyhdistykseen, jos

19

Puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja saivat tehtäväkseen piirtää hiekkaan, mihin suuntaan he aikovat kehittää Luonnonsuojeluliittoa.

mihin, ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman pieni kynnys liittyä.

Varsinkin Höltällä on kattava kokemus paikallistoiminnasta: jo lapsena hän oli vannoutunut Luonto-Liiton jäsen, ja nyt hän toimii Joensuun seudun luonnonystävien hallituksen puheenjohtajana. ”Hahmotan järjestön toiminnan siis monesta kulmasta: olen ollut 2000-luvulla Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntijana eli ihan perustyöntekijänä, mutta olen vaikuttanut myös luonnonsuojelupiireissä, yhdistyksissä, vapaaehtoisena ja nyt liiton hallituksen puheenjohtajana.”

Hölttä ei myöskään ole pukuherra, jota iljettäisi työntää kätensä saveen. Hän on nimittäin ollut paikallisyhdistyksissä kaskeamassa metsää ja kuokkimassa ojia. ”Viime kesänä vedin Joensuussa metsäretkeä, jossa veimme Somaliasta tulleita maahanmuuttajia marjastamaan. He tosin olivat kotoutuneet Suomeen jo niin hyvin, että keräsivät kukin sangollisen puolukoita”, Hölttä kertoo esimerkin paikallistyöstä.

Lundvallilla ei yhtä laajaa kokemusta paikallisyhdistystoiminnasta ole. Yksi syy tähän on se, että Lundvall työskenteli aiemmin Lapin ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkönä eikä hän virkamiehenä halunnut kuulua yhdistykseen. Hänen piti osoittaa riippumattomuutta, jotta pystyi tasapuo-

lisesti keskustelemaan kaikkien osapuolten kanssa. ”Kun luonnonsuojelun määrärahoja alettiin rajoittaa, sain tarpeekseni. En enää halunnut pitää kynttilää vakan alla, annoin itseni olla vapaasti luonnon puolella ja liityin paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen. Tässä sitä nyt ollaan – ja tämä on ollut hyvin vapauttavaa!” Lundvall huokaa.

Lohia, norppia ja käppyrämäntyjä Uusilla johtajilla on myös näkemystä siitä, millaisiin luonnonsuojeluteemoihin järjestön pitää jatkossa panostaa. Ensiarvoisen tärkeää on, että luonnonsuojelualueita lisätään ja ettei nykyisiä heikennetä. ”Olin vanhassa työssäni tekemisissä suojelualueiden perustamisen kanssa, joten on kamala nähdä, että suojelua nakerretaan ja alueille suunnitellaan muuta käyttöä”, Lundvall miettii. ”Niin kuin esimerkiksi laskettelukeskuksia suojeltujen vaarojen rinteille! Sitten yritetään vielä väittää, ettei se keskus paljon tilaa vie eikä sen perustamisesta ole kenellekään haittaa”, Hölttä ihmettelee.

Tämän jälkeen piirros täydentyy vielä rantamaisemalla johon kuuluu aaltoja, kaloja ja helmisimpukoita. Tämäkin kuva juontaa juurensa Lundvallin kotikonnuilta, Lapista.

”Olen nähnyt turhan konkreettisesti, mitä padon ja voimalaitoksen rakentaminen tarkoittaa virtavesiluonnolle: Meillä on Lapissa vanha maatila, jonka vieressä on padottu Kemijoki, Seitakorvan voimalaitos ja toisaalta komeat vaaramaisemat. Kun ei ole vapaita virtavesiä ja niissä lohikaloja, myös jokihelmisimpukkapopulaatiot katoavat. Vapaiden jokien on annettava olla vapaita”, Lundvall painottaa.

Hölttä myötäilee ja pohtii, miten piirustukseen saataisiin lisättyä vielä suo. Soiden lisäksi taideteokseen lisätään myös käppyrämänty kuvastamaan vanhojen metsien säilyttämistä sekä kasveja ja pörriäisiä muistuttamaan luonnon monimuotoisuudesta.

Sitten piirros alkaa olla valmis, mutta on pakko kysyä, että entäpä saimaannorppa – ­ tuo Luonnonsuojeluliiton tunnuseläin? Norpista johtajat eivät ole puhuneet vielä mitään, joten millaisia norpansuojelijoita uudet johtajat mahtavat ovat? ”Heti kun saimme hyviä uutisia norppakannan kasvusta, alettiin puhua suojelun höllentämisestä.

Sellainen asenne on ihan väärä: Niin kauan kuin norppia kuolee kalaverkkoihin, suojelusta ei saa tinkiä yhtään! Sama kun lähtisin maratonille ja lopettaisin sadan metrin jälkeen, kun tuntui niin hyvältä”, Hölttä sanoo.

Risto Puranen / Vastavalo

20

Luonnonsuojelija 4/2016

Vuosi työtä täynnä Ensilumi on satanut Iijoelle, joka saa yhä edelleen virrata vapaana.

Vuosi 2016 on pitänyt sisällään kovaa työtä ja huikeita onnistumisen hetkiä. Kiitos kuuluu jäsenille ja tukijoille, joita ilman ei olisi Luonnonsuojeluliittoa.

Teksti Hannu Toivonen

21

Luonnonsuojelija 4/2016

Kollaja kesti taas! ”Päätös, että koskiensuojelulakia ei avata, oli meidän kannaltamme valtava helpotus. Tuntui myös hyvältä, että ministeriössä arvostettiin toimintatapaamme: sitä, kuinka toimme heille tietoa asiasta ja sen vaikutuksista.”

Näin kuvaa tuntojaan Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall, kun selvisi, että Kollaja on ainakin toistaiseksi turvassa.

Keväällä Elinkeinoelämän keskusliitto pyrki vaikuttamaan Sipilän hallitukseen, jotta vuonna 1987 säädetty koskiensuojelulaki olisi avattu uudelleen. Sen myötä Pohjolan Voima olisi voinut rakentaa Iijokeen kauan havittelemansa vesivoimalan. Lain avaaminen olisi tarjonnut myös muille energiayhtiöille mahdollisuuden hakea lupia omille vesivoimalahankkeilleen.

Luonnonsuojelijat ja paikalliset ihmiset ryhtyivät yhdessä työhön ainutlaatuisen IIjoen puolesta. Mukana olivat Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin piiri, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ja paikallisia luonnonsuojelijoita sekä Luonnonsuojeluliiton keskustoimisto. ”Suuri kiitos voitosta kuuluu Pudasjärven yhdistykselle ja sen puheenjohtajalle Pirkko-Liisa Luh-

dalle, jotka ovat taistelleet vuosikymmeniä Kollajan allasta vastaan. Yhdistys on luonut hyvää yhteishenkeä ja saanut mukaan paljon ihmisiä, jotka eivät muuten ole olleet mukana Luonnonsuojeluliiton toiminnassa. Luhta valoi uskoa kaikkiin, että taistelu voidaan voittaa”, Lundvall kertoo.

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistossa asiantuntijat veivät tietoa suoraan päättäjille koskiensuojelulain avaamisen ja patohankkeiden tuhoisista ympäristövaikutuksista. ” Emme lähteneet revittelemään asiaa mediassa. Tällainen vaikuttaminen ei ole kovinkaan näkyvää, mutta nyt toimintatapa katsottiin parhaaksi. ” Luonnonsuojeluliitossa oli kyllä varauduttu myös mielenosoituksen järjestämiseen sekä ärhäkkään tiedottamiseen, jos tarve niin olisi vaatinut. ”Koskiensuojelu on meille yksi ydinkysymyksistä, jonka puolesta ollaan valmiita laittamaan kaikki panokset peliin. Jos koskiensuojelulaki avataan, hypimme seinille Kollaja kestää -paidat päällä”, Lundvall lupaa.

Kollaja on nyt turvassa. Lundvall toivoo, että Iijoki jätettäisiin pysyvästi rauhaan.

22

Luonnonsuojelija 4/2016

Metsät otsikoihin

Hannu Toivonen

”Ihmiset haluavat puolustaa luontoa. Se antaa toivoa ja voimia”, kertoo Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen viitaten liiton ihmisiltä saamaan laajaan tukeen kuluneen vuoden aikana.

Tukea onkin tarvittu, koska keväällä Metsähallituslaki aiheutti luonnonsuojelijoille harmaita hiuksia. Yhteistä omaisuuttamme, metsiä ja vesistöjä, hallinnoivan Metsähallituksen toimintaa muuttava uusi laki nuijittiin läpi maaliskuussa. ”Lakiin jäi paljon korjattavaa, mutta valmisteluprosessin avoimuutta onnistuttiin parantamaan ja myös itse lakiin saatiin joitain parannuksia.”

Hannonen on tyytyväinen etenkin siihen, että Metsähallitus säilyy jatkossakin valtion omistuksessa. Lain huonoja puolia on puolestaan se, että lisää maita ja vesiä siirrettiin kovenevaan talouskäyttöön.

Luonnonsuojeluliitto työskenteli paremman Metsähallituslain puolesta monella tavalla: tuomalla esiin lain seurauksia ja tekemällä lakimuutoksista ihmisille helpommin ymmärrettäviä. Työssä onnistuttiin, koska ihmiset lähtivät liikkeelle puolustamaan luontoa. ”Ihmiset ymmärsivät Metsähallituslain tärkeyden. Oli hienoa nähdä, kuinka ihmiset heräsivät puolustamaan luontoamme. ” Vaikean lakiuudistuksen vastapainoksi myös voittoja ropisi. Hannonen on erityisen ilahtunut siitä, että Hossasta tulee kansallispuisto sekä siitä, että Keuruun varuskunnan metsistä 170 hehtaaria saatiin pelastettua. ”Koko metsää ei saatu pelastettua, mutta kaikki, mitä jokaisesta metsästä saadaan jäämään pystyyn lajien kodiksi, tuntuu todella kivalta.”

Myös Ärjän saaren hakkuiden pysäyttämistä Hannonen pitää yhtenä vuoden onnistumisista.

Kokonaisuutena vuosi 2016 oli vaikea. Kiitosta ei saa nykyinen hallitus, joka Hannosen mukaan heikentää pala kerralla luonnonsuojelun mahdollisuuksia. ”Luonnon monimuotoisuus heikkenee, mutta hallitus lisää hakkuita, vähentää luonnonsuojelun rahoitusta ja heikentää ympäristöä suojelevia lakeja. Olen kuitenkin iloinen siitä, että ihmiset ovat osoittaneet halua puolustaa yhteistä luontoamme.”

Syksyllä tuli iloisia saimaannorppauutisia, kun uusimmat kanta-arviot osoittivat, että Saimaan vesissä ui tällä hetkellä noin 360 saimaannorppaa. ”On hieno asia, että norppakanta kasvaa”, Luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen sanoo.

Hyvillä norppauutisilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa: ”Norppien määrän kasvu luo harhakuvan, että tavoite on saavutettu ja nyt suojelua ei tarvitse enää lisätä. Se ei kuitenkaan pidä lainkaan paikkaansa. Erityisesti suojelun reuna-alueille pitäisi kiinnittää enemmän huomiota: siellä norppakanta on vain muutaman yksilön varassa.”

Kannan kasvun lisäksi Tiainen on tyytyväinen saimaannorpan suojelussa saavutetuista voitoista.

Luonnonsuojeluliitto on jakanut tietoa norpalle turvallisista kalastustavoista ja kymmeniä tuhansia nielurajoittimia Etelä-Karjalan osuuskauppa Eekoon tuella. Nielurajoittimilla tehdään katiskoista norpalle turvallisia. Tulokset ovat olleet hienoja. ”Laittomien katiskoiden määrä on vähentynyt vuosien varrella radikaalisti. Se on meidän kampanjointimme ansiota.”

Myös vaihda verkot katiskaan -tempaukset ovat

olleet suosittuja: ”Moni pitkän linjan verkkokalastaja on tullut hakemaan katiskan. Silloin olen hirveän iloinen.”

Tiainen kuitenkin muistuttaa, että vaikka norppien määrä on viime vuosina kasvanut, on niitä edelleen liian vähän. Tavoitteena on, että saimaannorppa ei olisi enää uhanalainen. Tähän tarvittavaa kannan lukumääräistä kokoa ei voida määrittää, mutta todennäköisesti se on moninkertainen nykyiseen verrattuna. ”Saimaannorppakanta on pirstoutunut ja norppien geneettinen monimuotoisuus jatkaa vähenemistään, vaikka kanta kasvaa. Myös ilmastonmuutoksen tuomat vähälumisemmat talvet ja lisääntyvä rantarakentaminen uhkaavat saimaannorppaa.”

Ei ole kuitenkaan syytä vaipua synkkyyteen. Tiainen on huomannut, että Luonnonsuojeluliiton jo yli kymmenen vuotta tekemä aktiivinen ympäristökasvatus päiväkodeissa ja kouluissa tuottaa tulosta.

Uudet sukupolvet ovat hyvin tietoisia saimaannorpan suojelusta. He jättävät verkot naulaan ja käyttävät katiskaa tai harrastavat viehekalastusta. ”Sukupolven vaihdos tuo uskoa: on kasvamassa uusi suojelumyönteisempi sukupolvi.”

Kaarina Tiainen osallistui saimaannorpan pesälaskentoihin.

Sanna Koljander

Lisää norppia ja norpanystäviä

23

Luonnonsuojelija 4/2016

Elina Mähönen esittelee madagaskarilaisia käsitöitä käsityöyhdistyksen presidentin Tinen kanssa.

Luonnonsuojeluliiton kehitysyhteistyökoordinaattori Elina Mähönen esittelee selvästi tyytyväisenä madagaskarilaisten naisten tekemiä käsitöitä. Esillä on värikkäitä laukkuja, koreja ja lompakoita, jotka on valmistettu Torotorofotsy-kosteikon nopeasti uusiutuvista luonnonkasveista.

Naisten käsityöyhdistyksellä Women Menalamba Torotorofotsylla on keskeinen rooli Luonnonsuojeluliiton kosteikonsuojeluhankkeessa Madagaskarilla. ”Toimimme erityisesti kosteikon suojelemiseksi, mutta kestäviä tuloksia voidaan saavuttaa vain turvaamalla alueella elävien yhteisöjen toimeentulomahdollisuudet. Kosteikon kasvimateriaalien hyödyntäminen kestävällä tavalla antaa paikallisille kannustimen sen suojelemiseksi.”

Lähiaikoina käsitöitä on tulossa myyntiin myös Luonnonsuojeluliiton Luontokauppaan.

Viime aikojen saavutuksiin kuuluu Torotorofotsykosteikolle Madagaskarin hallitukselta saatu virallinen suojelupäätös. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoi-

ta, että kosteikon säilyminen olisi turvattu: ”Suojelupäätös pitää saada kestämään ja paikalliset ihmiset sitoutumaan kosteikon suojeluun.”

Kosteikko toimii elinympäristönä lukuisille uhanalaisille eliölajeille ja on merkittävä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja alueellisen vesitalouden kannalta. Se uhkaa kuitenkin hävitä riisin viljelyn tieltä.

Luonnonsuojeluliitto on toiminut Madagaskarilla vuodesta 2012 lähtien, jolloin alkoi metsiensuojeluun keskittynyt Manondroala-hanke. Kosteikkoa suojeleva Torotorofotsy-hanke alkoi viime vuonna.

Luonnonsuojeluliitto ei päätynyt sattumalta Madagaskarille. Saari on yksi maailman tärkeimmistä biodiversiteetin keskittymistä: siellä esiintyvistä kasvi- ja eläinlajeista 90 prosenttia on kotoperäisiä eli sellaisia, joita ei tavata missään muualla maailmassa. ”Ympäristöongelmat, niiden syyt ja seuraukset, ovat nykyään niin globaaleja, että on perusteltua laajentaa Luonnonsuojeluliiton työtä Suomen ulkopuolelle”, Mähönen tähdentää.

Suomalainen EKOenergia etenee maailmalla EKOenergian kansainvälistyminen jatkui kovalla vauhdilla vuoden 2016 aikana. EKOenergia on sähkön ympäristömerkki, joka syntyi Suomen luonnonsuojeluliiton aloitteesta. ”Myyjämäärämme Euroopassa ovat tuplaantuneet. Mukaan on tullut myyjiä esimerkiksi Luxemburgista, Virosta ja Espanjasta”, ohjelmapäällikkö Steven Vanholme kertoo.

Erityisesti Saksassa kehitys eteni vauhdikkaasti: seitsemän myyjää alkoi myydä EKOenergialla merkittyä sähköä ja suurkuluttaja Schüco siirtyi sen käyttäjäksi.

Sähkön ympäristömerkki on jatkanut tämän vuoden aikana ympäristön puolesta taistelemista myös Protect Our Winters Finland -liikkeessä. POW:n ja EKOenergian tämän vuoden Pelastetaan talvet -kam-

panjan tavoitteena on saada Suomen hiihtokeskukset siirtymään EKOenergiaan. ”Tämän mennessä viisi hiihtokeskusta on vaihtanut EKOenergiaan, ja neuvotteluja on käynnissä usean keskuksen kanssa.”

Logo näkyy nykyään yhä enemmän myös tuotteissa. Vuonna 2016 Saimaan Juomatehdas siirtyi ensimmäisenä suomalaisena panimona käyttämään EKOenergiaa tuotannossaan. Myös kokonainen kaupunki, Lappeenranta, siirtyi tänä vuonna käyttämään ympäristömerkittyä sähköä, samoin kuin jääkiekon SM-liigajoukkue Mikkelin Jukurit. ”Tänä vuonna monet asiakkaat ovat itse lähestyneet meitä, ja he myös viestivät meistä aktiivisesti eteenpäin. Sana leviää.”

Työ ilmaston eteen kannattaa ”Oli hienoa olla osa historiallista hetkeä Pariisissa, kun nuija kopahti pöytään ja sopimus syntyi”, Luonnonsuojeluliiton ilmastoasioista vastaava suojeluasiantuntija Hanna Aho kertoo.

Hänen mielestään sopimuksessa hienoa ovat kunnianhimoiset lämpötilatavoitteet. Sopimus on selvä viesti sen suhteen, että fossiilisten polttoaineiden aika on ohi. ”Ilmastonmuutos etenee kylmäävää vauhtia. Jos nyt ei oltaisi tehty ja ratifioitu sopimusta, oltaisiin tuhon tiellä”, Aho muistuttaa.

Aho kertoo yllättyneensä, kuinka nopeasti sopimus astui voimaan. Syitä siihen olivat uusiutuvien energiamuotojen läpimurto sekä kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden ponnistelu asian puolesta.

Myös kansainvälinen yhteisymmärrys oli vahva. Yhdysvalloilla ja Kiinalla oli halu saada sopimus aikaan ennen Yhdysvaltojen presidenttivaaleja. Vaikka Donald Trumpista tuleekin presidentti, hän ei voi kaataa tai neuvotella Pariisin sopimusta uusin ehdoin. Maailman maat vahvistivat sitoutumistaan Pariidin sopimukseen juuri päättyneissä neuvotteluissa Marokossa.

Luonnonsuojeluliitto on osallistunut ilmastotyö-

hön aktiivisella viestinnällä, some-kampanja ilmastoX:llä sekä voimakkaalla parlamentaarisella vaikuttamisella. Ilmastoneuvotteluihin vaikuttaminen yhdessä kansainvälisten verkostojen kanssa on ollut pitkäjänteistä.

Suomea Aho kuvaa ilmastopolitiikan ailahtelijaksi. Suomi on aiemmin ollut ilmastotyön edelläkävijä, mutta jättäytynyt keskitienkulkijaksi. ”Meillä on hyvä valmius ilmastotyössä vakaana ja vauraana yhteiskuntana, jossa on hyvä koulutustaso ja teknistä osaamista. Suuri energiankulutus henkeä kohti on heikkoutemme”, hän miettii.

Suomi luottaa Ahon mielestä liikaa biotalouteen: ”Hiilinieluista ja -varastoista pitäisi pitää parempaa huolta, ja meidän tulisi tunnistaa aidosti kestävät tavat tuottaa ja säästää energiaa. Metsien hiilinielun pienentäminen, turpeen energiakäyttö ja suopeltojen raivaukset ovat suomalaista ilmastopetosta.”

Aho kertoo kuitenkin olevansa maltillisen toiveikas. ”Toivon ja toivottomuuden tarinat taistelevat ilmastonmuutoksen torjunnassa. Uskon, että toivon tarina voittaa. Sen puolesta täytyy tehdä töitä joka päivä. Tämä maraton on vasta alussa.”

Vesiensuojelu on osa EKOenergian tekemää työtä. Tänä vuonna alkoi kunnianhimoinen EU-Liferahaston rahoittama vesistöhanke Freshabit, jossa EKOenergia ja Luonnonsuojeluliitto ovat mukana.

Hankkeen tavoitteena on parantaa järvien, jokien ja pienvesien ekologista tilaa.

Vapaaehtoiset ovat oleellisessa osassa sähkön ympäristömerkin toiminnassa. Vuonna 2016 EKOenergialla työskenteli 16 nuorta 11 eri maasta. Suurin osa näistä tuli EU:n vapaaehtoisohjelman kautta. ”Vapaaehtoiset ovat kuin kansainvälisiä lähettiläitämme, jotka tuovat ideoita, kääntävät materiaalia ja ovat hyviä kontakteja kotimaihinsa. Ilman heitä kansainvälistymisemme olisi paljon hitaampaa”, Vanholme kiittelee.

Hannu Toivonen

Tiana Ratolojanahary

Trooppisen kosteikon suojelua

24

Luonnonsuojelija 4/2016

Helsingin viheralueet vaarassa Itämeren tytär Helsinki on yhä varsin metsäinen kaupunki.

Sen metsien keskikuutiomäärä kuuluu maan kuntien korkeimpiin.

Nyt yleiskaava uhkaa kaupunkilaisille tärkeitä viheralueita.

Yleiskaavassa rakentaminen tunkeutuu luontoon. Keltaisella on merkattu alueita, joita luontoasiantuntijat ja kaupunkilaiset haluavat säästää.

Teksti Antti Halkka

Keskuspuisto

Ramsinniemi Vartiosaari

Töölönlahti

”Helsingin metsät ovat esimerkiksi vanhojen metsien eliöstölle aidosti merkittäviä”, sanoo Suomen ehkä kokenein metsäkartoittaja Keijo Savola. ”Muualla Uudellamaalla metsien laatu on heikentynyt, eikä sieltä helpolla löydy korvaavia metsiä. Metsät ovat lisäksi olennainen osa koko pääkaupunkiseudun viherkehää.”

Savola on puhunut asiasta pitkään, ja kuin vakuutena asialle on viime vuosina huomattu, että Helsingissä on kymmeniä liito-oravien reviirejä. Liito-oravia on liikkunut esimerkiksi Tasavallan presidentin virka-asunnon kupeessa. Lajin olinpaikat muodostavat saariston Keskuspuistossa, joka on koko kaupungin metsäinen sydän. Se yhdistää pääkaupungin Luonto-Suomeen Töölönlahden eteläpäästään asti.

Metsät kurottavat kaupungin sisään viherkiiloina, joita kaupunkisuunnittelussa on alettu sanoa vihersormiksi. Metsiä on myös saarissa, kuten Vartiosaaressa ja Melkissä.

Arvometsät pirstoutuvat

Melkki

Helsingin metsäluonnon arvokkuus käynnisti muutama vuosi sitten arvometsäkartoituksen, jossa use-

Lähteet: Järjestöjen vuorovaikutusraportti ja Helsingin yleiskaavaluonnos.

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, toimisto: p. (09) 228 08 224, toimisto@sll.fi, työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Seuraa: sll.fi, Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median kanavat: sll.fi/some Jäsenpalvelu: sll.fi/asiakaspalvelu Tue: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

ETELÄ-HÄMEEN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame

•

Piirin kevätkokous 18.3. klo 12–14. Piirin sääntömääräisen kevätkokouksen tarkempi geopoliittinen sijainti päätetään tammikuussa. Seuraa: sll.fi/etela-hame/kevatkokous17.

Lisätietoja: Karri Jutila, karri.jutila@sll.fi, p. 050 5768 953.

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Kasvikerho Pulsatillan kerhoilta 12.12. klo 18–20. Paikka: Hämeenlinna, Kumppanuustalo (Kirjastokatu 1). Lisätietoja: Pirjo Virtanen, pirjo.virtanen@pp5.inet.fi Luontoilta Hämeenlinnassa 31.1. klo

• •

17–19. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys järjestää yhdessä Hämeenlinnan kaupungin ja Lammin biologisen aseman kanssa luontoillan, jossa asiantuntijat vastaavat luontoaiheisiin kysymyksiin. Paikka: Hämeenlinnan kaupunginkirjaston musiikkisali, Lukiokatu 2. Lisätietoja: Karri Jutila, karri.jutila@sll.fi, p. 050 5768 953.

Salpausselän luonnonystävät: Syyskokous 13.12. klo 18–20 Nastolan kunnantalon valtuustosalissa osoitteessa Pekkalantie 5. Lisätietoja: Petri Honkanen, ephonkanen@gmail.com, p. 041 593 420.

•

ETELÄ-KARJALAN PIIRI Vs. aluepäällikkö Laura Blomqvist, p. 050 911 7162, etela-karjala@sll.fi, saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

•

Tule mukaan Norpparyhmään! Ryhmä kokoontuu ti 13.12. klo 18 Luonnonsuojelukeskuksessa (Katariinantori 6, Linnoitus, Lappeenranta). Tervetuloa mukaan toimimaan saimaannorpan hyväksi! Lappeenrantaan perustetaan norpparyhmä, johon ovat tervetulleita kaikki norpan ystävät. Tarkoituksena on ideoida tapahtumia, tempauksia ja muuta

toimintaa saimaannorpan suojelun hyväksi.

Lisätietoja: Kaarina Tiainen, Suomen luonnonsuojeluliitto, kaarina.tiainen@sll.fi, p. 050 530 3270.

ETELÄ-SAVON PIIRI Toiminnanjohtaja Timo Luostarinen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

KAINUUN PIIRI Toiminnanjohtaja Tuula Heikkinen, p. 045 644 4733, kainuu@sll.fi Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani, avoinna ti–to klo 9–15 Seuraa: sll.fi/kainuu, Facebook: Kainuun luonnonsuojelupiiri

•

Luonnonkalenteri 2017. Piirin toimistolla myytävänä Luonnonkalentereita 2017. Saatavilla myös kieliversioita (englanti ja venäjä).

Hinta 15 €/kpl.

KESKI-SUOMEN PIIRI Toiminnanjohtaja Juhani Paavola, p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi

•

Keski-Suomen piirin kevätkokous 2017 ja yleisötilaisuus 23.3. klo 17.30–19.45. Paikka: Jyväskylän kaupunginkirjaston pienempi luentosali. Lisätietoja: Juhani Paavola, juhani. paavola@sll.fi, 040 354 0063.

Jämsänseudun Luonnonystävät: Sykähdyttäviä kuvia luonnosta keskellä kaamosta 12.1. klo 18–20. Tule nauttimaan Jämsän Seudun Kameraseura ry:n jäsenten luontokuvista Ilveslinnaan osoitteeseen Jämsäntie 4, 42300 Jämsänkoski. Lisätietoja: Sari Jussila, sarijussila15@gmail.com, p. 0400 769461.

Luonto lainassa -kirjastoviikolla 30.1.–4.2. esillä Jämsän-Kuhmoisten luontokohteita Jämsänkosken kirjastossa. Jämsänseudun Luonnonystävät ry:n esite sekä Suomen Luonnonsuojeluliiton muuta materiaalia tutustuttavissa koko viikon ajan. Paikka: Jämsänkosken kirjasto, Kenraalintie 12. Lisätietoja: Sari Jussila, sarijussila15@gmail.com, p. 0400 769 461.

Sukella talveen lumikenkäretkellä 4.2.

Lähde tutustumaan Virmapyhän maisemaan.

Lähtö Jämsän kristillisen opiston parkkipaikalta (Ruostulantie 42, Jämsä) klo 12.00.

Lumikenkiä on mahdollisuus vuokrata. Ilmoittauduthan viimeistään 1.2. Sari Jussilalle, p. 0400 769 461 klo 16 jälkeen tai sähköpostilla luonnonystavat.jamsa@gmail.com. Jos haluat vuokrata lumikengät, ilmoitathan myöskin sen. Lumikenkävuokra on 6 e/pari, käteismaksu ja mielellään tasaraha. Paluu arviolta klo 14.

Joen rannassa mahdollisuus paistaa makkaraa

•

•

•

25

Luonnonsuojelija 4/2016

an luontojärjestön kartoittajat selvittivät luonnoltaan edustavimpien metsäalueiden sijainnin.

Luonnonsuojeluliiton Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Uudenmaan piiri, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Luonto-Liitto sekä sen Uudenmaan piiri luovuttivat kesäkuussa 2014 arvometsäkartoituksen tulokset kaupungille.

Tarkoitus oli vaikuttaa muun muassa Helsingin yleiskaavaan. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kuitenkin lokakuussa 2016 yleiskaavan, jossa hyvin monien arvometsien päälle on merkitty rakentamista.

Kaava ulottuu vuoteen 2050.

Arvometsien heikko huomioon ottaminen kaavassa on ihmetyttänyt luontoväkeä ja tutkijoita. Helsingin yliopiston kaupunkiluontotutkija Kati Vierikon mielestä Helsingissä vallitsee virheellinen otaksuma siitä, että luontoa on jäljellä paljon. ”On käsitys, että varsinkin laajoja yli 10 hehtaarin metsäalueita on tuhlattavaksi asti, vaikka näin ei todellakaan ole”, hän sanoo. ”Helsingin metsäpinta-ala on pirstoutunut yli 800 laikkuun, joista vain noin joka kahdeksas on yli 10 hehtaaria. Keskuspuistokin on jo pirstoutunut useampaan alueeseen eikä muodosta yhtä kokonaisuutta.”

Kun EU:n rahoittaman Green Surge -hankkeen tutkijat arvioivat 300 eurooppalaisen kaupungin metsien tähänastista pirstoutumista, Helsinki sijoittui jo hännille sijalle 285.

Helsinkiläiset ovat luontokansaa Metsät ovat helsinkiläisille tärkeitä virkistysalueena ja sielunmaisemana. Keskuspuistossa syntyi kansanliike, joka vastusti rakentamista muun muassa tuhatpäisen ihmisketjun voimin. Kansanliike sai työnnettyä rakentamisesta puiston reunoille, mutta merkittävä osa metsästä on edelleen vaarassa hävitä, jos toimitaan yleiskaavan mukaan.

Luonto oli keskeinen asia yleiskaavasta kaupungille tehdyissä muistutuksissa. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen yli 1400 muistutuksesta teettämän tutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmannesta muistutuksesta vastusti vihrealueille rakentamista.

Vastustuksesta huolimatta yleiskaava meni läpi Kokoomuksen, Vihreiden ja demarien sopimalla tavalla. Vihreistä kaavaa eivät viheralueita vaarantavassa muodossaan hyväksyneet Jarmo Nieminen ja Leo Stranius.

Aiemmin kaavasta oli saatu poistettua hieman rakentamista luontoalueille, mutta kaavaa jäi edelleen leimaamaan viheralueiden ottaminen rakentamiseen.

Purkamalla ylikaavoitusta viheralueita voitaisiin säästää.

Ongelmana ylimitoitettu kaava

kitty moninkertaisesti rakentamista tarpeeseen nähden.

Kaavan ylimitoitusta on muun muassa se, että siinä on varauduttu samaan aikaan nopeimpaan väestönkasvun vaihtoehtoon ja nopeaan asumisväljyyden kasvuun, vaikka asumisväljyyden kasvu kääntyi laskuksi jo 2008. Väljyys ei tutkijoiden mukaan kasva tulevaisuudessakaan merkittävästi nopean väestönkasvun oloissa. Helsinki ehti jo ohittaa asumisväljyydessä muun muassa Tukholman.

Oletuksella väljyydestä on merkitystä, koska yleiskaavassa oletettu lähes kymmenen neliömetrin väljyyskasvu merkitsee jopa seitsemän miljoonan kerrosneliömetrin rakentamisvarausta.

Yleiskaavassa myös toimisto- ja teollisuusrakentamiselle oli varattu tilaa alueille, joille sitä ei odoteta.

Purkamalla ylikaavoitusta viheralueita voitaisiin säästää paljon kaavaan merkattua enemmän. Näin esimerkiksi Keskuspuiston vihersormea ei heikennettäisi eikä itäistä vihersormea katkaistaisi Vartiosaaressa ja Ramsinniemessä. Kaupunkilaisten lähimetsät voitaisiin pääosin säästää.

Luontojärjestöjen näkemyksen mukaan yleiskaavan ilmiselvän ylimitoituksen tulisi jatkossa vaikuttaa siten, että kun mietitään yleiskaavan toteuttamisjärjestystä, jätetään viheralueet tuonnemmaksi.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja sen Helsingin yhdistys yrittivät vaikuttaa kaavaan viime vaiheessa muun muassa tuomalla esiin, että kaavaan oli mer-

Helsingin keskuspuisto on valittu yhdeksi Suomen sadasta luontohelmikohteesta.

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

lumikenkäilyn jälkeen laavulla. Omat eväät mukaan ja sään mukainen varustus.

KYMENLAAKSON PIIRI Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto ja puoti: Varuskuntakatu 8, 45100 Kouvola. Vaahteratalolla luontotoimisto ja -puoti. Puodin valikoimissa mm. kirjoja ja paitoja ja luomutuotteita, tule tutustumaan!

Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

• •

Piirihallituksen kokous Kouvolassa to 15.12. klo 18.

Luontopuoti avoinna lauantaisin joulukuussa. Katsokaa tarkemmat ajat piirin nettisivulta. Vaahteratalon luontotoimisto auki ma–ke klo 10–15.

Pohjois-Kymen Luonto: Tämän vuoden viimeinen jäsenilta 13.12. klo 17–19. Paikka: Vaahteratalon Luontopuoti, Varuskuntakatu 8, Kouvola.

•

LAPIN PIIRI Toiminnanjohtaja Tarja Pasma, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Valtakatu 22, 96200 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 9.30–14 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/sll. lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri

PIRKANMAAN PIIRI Aluesihteeri Juho Kytömäki, p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri

•

Pirkanmaan paikallisyhdistysten päivä la 18.2. klo 13 alkaen Kintulammen retkeilyalueen Kortejärven majalla (Keltolahdentie 47, Tampere). Ohjelma tarkentuu myöhemmin, mahdollisuus yöpymiseen. Pitävät ilmoittautumiset, allergiat ja kimppakyytitarjoukset/ tiedustelut 6.2. mennessä osoitteeseen pirkanmaa@sll.fi / p. 040 515 4557.

Nokian Luonto: Nokian lintukoulun lintulaskenta Loppiaisen Linnut Puropuistossa Nokialla 6.1. klo 13–15. Tervetuloa koko perheen tapahtumaan sorsien luona (Löytis)! Kiertelemme myös lähimaastossa talvilintuja tutkailemassa. Lisätietoja: Anne Viitalaakso, nokianlintukoulu@gmail.com, p. 045 888 3720.

100 luontohelmeä: Siuron vanhat metsät 9.2. klo 18–19.30. Nokian Siuron vanhat metsät valittiin Suomen luonnon 100 helmen joukkoon. Kaija Helle esittelee luontohelmen merkittävää lajistoa ja jättiläisten tulivuoriperäisiä jälkiä. Luentopaikka tarkentuu myöhemmin, ks. sll.fi/pirkanmaa/paikallisyhdistykset/nokian-luonto. Lisätiedot: Kaija Helle, p. 044 0177 180 tai kaija.helle@sll.fi. Kaikille

• •

avoin tilaisuus järjestetään yhteistyössä Pirkan opiston kanssa. Tervetuloa!

POHJANMAAN PIIRI

Aluesihteeri Teemu Tuovinen, p. (06) 312 7577 / 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaanpiiri ry

Vaasan ympäristöseura: Lisätietoa tapahtumista saa seuraamalla Vaasan ympäristöseuran nettisivuja: sll. fi/pohjanmaa/vaasa

•

Pikkujoulut vietetään perinteisen tapaan Alkulan tilalla Vanhassa Vaasassa (Gripinpolku 1) 9.12. klo 18 alkaen. Jokainen tuokoon mukanaan jotakin pientä syötävää yhteiseen pöytään. Tervetuloa mukaan!

Vaasan luontohelmet -tapahtuma 4.2.

Hovioikeudenmetsässä Luonnon päivänä.

•

POHJOIS-KARJALAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Piirin postiosoite: Keskijärventie 75, 82120 Keskijärvi Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi

POHJOIS-POHJANMAAN PIIRI Aluepäällikkö Merja Ylönen, p. 044 929 0550, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: PL 326, 90101 Oulu, Käyntiosoite: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaa Oulun luonnonsuojeluyhdistys: Retkikerhon perinteinen luontoväen pikkujoulujuhla Timosenkosken luontokoululla Heikinharjussa 10.12. klo 17–21. Paikka: Timosenkosken luontokoulu, Timosenkoskentie 44. Lisätietoja: Kalle Hellström, p. 045 237 1125. Leikkejä, laulua, retkimuisteluita, hyvää ruokaa, joulupukki, sauna... Ilmoittaudu mukaan olsy.fi/retkikerho/ilmoittauduretkelle.html Kuusenhakuretki – Christmas tree trip 18.12. 11–15. Kaada oma joulukuusi metsästä!

Cut your own Christmas tree from the forest! Kaada oma kuusi metsästä, nauti jouluruokaa nuotiolla; kimppakyydit, kuusen tuonti kotiovelle (kuusi ja kuusen kuljetus yhteensä n. 13 euroa). Ilmoittaudu pe 16.12. mennessä: olsy.fi/retkikerho/ilmoittauduretkelle.html. Cut your own Christmas tree from the forest, enjoy Christmas dinner by campfire; liftshare in cars, the Christmas tree brought to your home door (Christmas tree and transportation of the tree appr. 13 euros).

•

•

26

Luonnonsuojelija 4/2016

•Pelastuspartio

Lahjoitusvaroin suojeltu yli 500 hehtaar Suojelutyö vaatii kärsivällisyyttä, mutta palkitsee lopulta. Vuosina 2009–2010 pyörineen metsäkampanjan kautta on saatu yli 500 hehtaaria suojeluun. Ja lisää on vielä tulossa. Luonnonsuojeluliitto kiittää lahjoittajia! Kysymyksiin vastaa Uudenmaan piirin asiantuntija, metsäkartoittaja Jyri Mikkola.

Koonnut Liisa Hulkko Kuva Jyri Mikkola

Mikä metsäkampanjan idea oli?

Kampanjassa paikallistimme luontoarvoiltaan arvokkaita suojelemattomia metsiä, jotka sopivat Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelmaan eli METSOon. Sen kautta maanomistajat saavat korvauksen metsien suojelusta. Kartoituksen tulokset välitettiin eteenpäin luonnonsuojelu- ja metsäviranomaisille ja joillekin yksityisille maanomistajille. Sen jälkeen suojelu on edennyt suotuisasti.

Miksi Luonnonsuojeluliitto ei kerännyt varoja metsien ostamiseen vaan kartoittamiseen?

Kysymys on kustannustehokkuudesta. Esimerkiksi Hämeen alueiden kartoittamiseen satsattiin 10 000 euroa. Kartoitetuista kohteista on päätynyt pysyvään suojeluun jo yli 500 hehtaaria. Jos kymppitonni olisi käytetty suojelumaan ostoon, olisi saatu suojeluun vain 1–2 hehtaaria metsää, sillä metsä maksaa Päijätja Kanta-Hämeessä 5000–12 000 €/ha.

Millaisia muita tuloksia on syntynyt?

Hämeen 500 suojeluhehtaarin lisäksi pysyvää suo-

jelua on varmasti tulossa ensi vuonna ainakin Lahteen. Lisäksi kampanja on tuottanut ainakin yhden suojelualueen ja tietoa arvokkaista metsistä Rauman seudulle. Kohteita näkyy myös Helsingin tuoreimmassa luonnonsuojeluohjelmassa. Kartoituksen yhteydessä kerätyt liito-oravatiedot ovat pitäneet pystyssä arvokkaita metsiä, vaikka niitä toistaiseksi ei ole suojeltu.

Onko mukana joku erityinen kohde, jonka suojelu ilahduttaa sinua?

Joka ikinen suojelluista kohteista ilahduttaa. Kartoituksia suunnattiin tarkoituksella seuduille, joilla metsiensuojeluaste on poikkeuksellisen kehno.

Voiko kartoittamalla arvokkaita kohteita edelleen vaikuttaa ja saada alueita suojeluun?

Voi, se tuskin muuttuu miksikään ainakaan lähitulevaisuudessa. Hallituksen päätös leikata METSOrahoja on kyllä syvältä.

Anna lahja metsille: // sll.fi/lahjoita //

•Tapahtumat Register latest by Fri 16.12.: olsy.fi/retkikerho/ ilmoittauduretkelle.html Vuosikokous 15.2. klo 18–20. Tervetuloa yhdistyksen sääntömääräiseen vuosikokoukseen. Esityslistalla on sääntömääräisten asioiden lisäksi yhdistyksen nimen ja sääntöjen muuttaminen Suomen Luonnonsuojeluliiton suositusten mukaiseksi. Tervetuloa! Paikka: Keken kokoustila, Sorvarintie 18, Oulu. Lisätietoja: Esa Aalto, esaalto@hotmail.com, p. 040 865 2926.

•

POHJOIS-SAVON PIIRI Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. (017) 262 3811, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Kirkkokatu 35, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys: KLYY:n 120-vuotissynttärijuhla Kuopion torilla pe 16.12. klo 12–18. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys perustettiin 16.12.1896!

Syntymäpäivän kunniaksi yhdistys tarjoaa torilla luomuglögiä ja pipareita klo 12–18.

Tervetuloa juhlistamaan KLYY:n 120-vuo-

•

tista taivalta! Samalla voit hankkia Kuopion luontoa esitteleviä postikortteja joulupostiin sekä Luonnonkalentereita 2017 omaksi iloksi tai vaikka joululahjaksi. Paikka: Kuopion tori.

Lisätietoja: Marja Tenhunen, pohjois-savo@ sll.fi, p. 017 262 3811.

SATAKUNNAN PIIRI Aluesihteeri Risto Vilen,z p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Pohjoisranta 11, PL: P2/31, 28100 Pori, Käyntiosoite: Puuvilla Pääkonttori, 2 krs, Pohjoisranta 11.

Avoinna maanantaisin klo 10–16 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry

Porin Seudun Ympäristöseura: Pikkujoulut ma 5.12. klo 19 Satakunnan yhteisökeskuksessa yhdessä Ulvilan ympäristöseuran kanssa. Tarjolla glögia ja pikkupurtavaa, ohjelmana jäsenten omien luontokuvien katselua ja luontoaiheisia visailuja. Pukinkonttiin voi tuoda kierrätyslahjan.

Tervetuloa!

Lasten luontokerho on 7–12-vuotiaille tytöille ja pojille suunnattu kerho, joka kokoon-

• •

tuu kerran kuukaudessa mm. retkeilemään ja askartelemaan. Kerhossa on muutama paikka vapaana. Kerhoon voi tulla tutustumaan koko perheen voimin avointen ovien päivänä la 10.12. klo 13–15 Luontotalo Arkissa, Pohjoispuisto 7. Lisätiedot: pirtaaltis@gmail.com tai esevma@gmail.com.

Ulvilan ympäristöseura: Pikkujoulut yhdessä Porin Seudun Ympäristöseuran kanssa 5.12. klo 19–21. Ks. Porin Seudun Ympäristöseura.

•

UUDENMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani. veistola@sll.fi, puheenjohtaja Laura Räsänen, p. 050 4389 795. Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri)

•

Kaavaseuraajan viriketyöpaja Loviisassa la 3.12. klo 10–16. Ks. Itä-Uudenmaan ympäristöyhdistys.

Espoon ympäristöyhdistys: Hallituksen kokous ke 7.12. Terveiset hallituksen kokoukseen tulee lähettää sähköpostitse viimeistään edellisenä keskiviikkona yhdistyksen varapuheenjohtajalle, joka toimii joulukuun kokouksen puheenjohtajana. Lisätietoa: sll.fi/uusimaa/espoo, Virpi Sahi, virpi. sahi@sll.fi , p. 050 308 2457.

•

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Helsyn retket ovat avoimia kaikille eikä niille tarvitse ilmoittautua. Vain maksullisille tai osallistujamäärältään rajallisille retkille on ilmoittauduttava joko tapahtumasivujemme verkkolomakkeella osoitteessa helsy.fi tai osoitteeseen helsy@sll.fi tai tekstiviestillä p. 050 301 1633. Ilmoita peruutus sähköpostitse tai tekstiviestillä. Maksut: Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, tili: DANSKE BANK FI9580001171007207 ja viestikenttään retken ja osallistujien nimet. HUOM. Muutokset mahdollisia, joten tarkistathan ennen retkeä viimeisimmät tiedot tapahtumasivuiltamme. Lisätietoja antaa Mirja Reijonen p. 050 1420, mirja. reijonen@kolumbus.fi

•

Observatorio–Tähtitorninmäki–Kaivopuisto–Eira la 21.1. klo 12.30 alkaen. Vapaavalintainen ohjelma: klo 12.30 maksullinen opastus Observatorion näyttelyyn, torniin ja planetaarion tähtitaivasesitykseen. Klo 14

27

Luonnonsuojelija 4/2016

ria metsiä

Johanna Levomäki

Metsäkampanjassa paikannettu metsä Lahden Pesäkallion alueella on nykyisin suojeltu.

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat lähdemme maisemakävelylle Observatorion edestä (Kopernikuksentie 1). Ensin tutustutaan Tähtitorninmäen erikoisiin puihin, sitten laskeudutaan Kaivopuistoon ja kävellään merenrantaa pitkin Eiran kautta Sepänkatu 19:ään nauttimaan yrttiteetä Helsinki Wildfoodsin tiloissa. HUOM. Observatorion opastus on maksullinen ja siihen on ilmoittauduttava 12.1. mennessä. Noin 4 km kävelylle ei tarvitse ilmoittautua.

Lintulauta ja avoimet ovet Talosaaren Torpalla la 28.1. klo 12–15. Tee talviretki Östersundomin Talosaareen. Tule tutustumaan Helsyn vuokraamaan Torppaan ja lintujen talviruokintatapoihin. Nauti evääsi lämpimässä tuvassa. Torpalle tullaan omin avuin, sillä Talosaareen ei ole bussiyhteyttä. Itäkeskuksesta lähtevillä busseilla 93 ja 841 pääset Talosaarentien risteykseen, josta on noin 2,8 km kävelyä Husön ratsastuskeskukselle ja sieltä noin 700 m Torpalle. Anna reittiopas.fipalveluun osoitteeksi Talosaarentie 280. Jos on lunta, Talosaareen pääsee myös hiihtämällä.

HUOM. Retkeläiset voivat yöpyä Torpalla.

Sovi asiasta järjestösihteerin kanssa, p. 050 301 1633 tai helsy@sll.fi Historia- ja luontoretki Santahaminaan 11.2. klo 13–17. Lähtö- ja paluupaikka: Herttoniemestä lähtevän bussin 86 päätepy-

•

•

säkki Santahaminan kasarmialueella. Retki on vain Suomen kansalaisille ja henkilötodistus on pidettävä mukana. Retken ilmoittautumisohjeet ovat tapahtumasivuillamme.

Jarmo Niemisen opastamana kuulemme ja näemme, miten kulttuuri- ja sotilashistoria on muovannut saaren luontoa. Retki päättyy sotilaskotiin munkkikahville. Varusteet: Lämpimät vaatteet, maastojalkineet, eväät, lämmintä juotavaa. Vaellus- tai kävelysauvat ovat hyödyksi. Kiikarit, jos on. Keskivaativa retki: mahdollisesti kahlataan lumessa.

Pöllö- ja tähtiretki Vuosaaresta Talosaaren Torpalle pe 24.2. klo 20–00.30. Tapaaminen Vuosaaren metroasemalta lähtevän bussin 96 päätepysäkillä Porslahdentien päässä. Retken voit päättää joko Kantarnäsissa ja kävellä Talosaarentietä Uudelle Porvoontielle bussin 841 pysäkille tai jatkaa Talosaaren Torpalle, josta tulemme takaisin kimppakyydeillä. Oppaina Paul Segersvärd, television Luonto lähellä -ohjelman tekijä ja Tuukka Perhoniemi, Ursasta. Jos taivas on pilvinen, tähtiopastus jää pois. Varusteet: Lämpimät vaatteet, maastojalkineet, eväät, lämmintä juotavaa. Vaellus- tai kävelysauvat ovat hyödyksi. Retki on keskivaativa: kävelyä noin 6 km. Anna reittiopas.fi-palveluun osoitteeksi Talosaarentie 280. HUOM! Voit myös yöpyä

•

MIKÄ OLI LEHDEN PARAS JUTTU? Äänestä tämän lehden parasta juttua osoitteessa // sll.fi/parasjuttu // Voit lähettää vastauksesi myös postikortilla osoitteeseen Luonnonsuojelija-lehti / Luonnonsuojeluliitto Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Muista merkitä korttiin nimesi ja postiosoitteesi.

Vastanneiden kesken arvotaan norppamuki (arvo 25,50 €).

Kiitos palautteesta!

28

Luonnonsuojelija 4/2016

•Tapahtumat Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat Torpalla ja seurata lintujen elämää vielä päiväsaikaan. Sovi asiasta järjestösihteerin kanssa, p. 050 301 1633 tai helsy@sll.fi Tringan ja Helsyn pöllöretki bussilla 11.3. klo 18–23. Lähtöpaikka: Eduskuntatalon matkailuliikennepysäkki, Pohjoinen Rautatiekatu. Oppaina Johannes Silvonen ja Juha Lindy. Retken hinta: Helsyn jäsen 30 e, Helsyn jäsen alle 25-vuotiaat ja työttömät 15 e, ei-jäsenet 40 e. Ilmoittaudu Helsyyn viimeistään 2.3. Yhteinen pöllöretkemme suuntautuu Pohjois- tai Itä-Uudellemaalle.

Tarkempi reitti ja pysähdyspaikat selviävät lähempänä retkeä. Kierrämme linja-autolla tunnettuja Pohjois- tai Itä-Uudenmaan pöllöseutuja ja teemme retken aikana useamman pysähdyksen, joilla kuuntelemme yön ääniä – tavoitteena kuulla pöllöjen kevätsoidinta.

Retki sisältää hiukan myös kävelyä, joten pukeuduthan sopivin jalkinein ja muutenkin lämpimästi! Myös omat eväät ovat suositeltavat. Mahdollisten viime hetken muutosten varalta tarkista tapahtumakalenterista retkitiedot retkeä edeltävänä päivänä. Tiedustelut: mirja.reijonen@kolumbus.fi tai toiminnanjohtaja@tringa.fi

•

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys: Olemme mukana yhdistysten myyjäisissä Hyvinkään yhteiskoululla 10.12. klo 9–14. Myymme arpoja, joiden tuotto käytetään luontoa harrastavien koululaisten stipendeihin, ja yhdistyksen toimittamaa Hyvinkää luontokalenteria 2017, jonka kuvitus on Lasten ja nuorten kuvataidekoulun oppilaiden työtä.

Lasten luontoilta ti 10.1.17 klo 18 Hyvinkään pääkirjaston ryhmätilassa aiheena sarvipäät. Auli Hyyrynen ja Terhi Korpela kertovat aiheesta sanoin ja kuvin, minkä jälkeen lapset saavat piirtää sarvipäitä.

Luonto lainassa -viikot Hyvinkään pääkirjastossa 23.1.–5.2. Yhdistyksen kokoama valokuvanäyttely 100 vuotta täyttävän Hyvinkään maisemista ennen ja nyt.

•

• •

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys: Kaavaseuraajan viriketyöpaja Loviisassa la 3.12.2016 klo 10–16 Loviisan Raatihuoneella (Mannerheimintie 4). Uudenmaan piiri ja Itä-Uudenmaan ympäristöyhdistys järjestävät työpajan, jossa paneudutaan kaavavaikuttamiseen. Hyvä kaavoitus huomioi myös luonto- ja virkistysarvot ja sovittaa yhteen erilaiset maankäytön intressit, jolloin mahdollisia ristiriitoja ja ympäristöongelmia voidaan ehkäistä ajoissa. Kaavaseuranta on tärkeä osa paikallisyhdistysten toimintaa, mutta usein melko työlästä puuhaa. Kuten myös mielipiteiden anto sekä muutoksenhaku.

Työpajan tavoitteena on etsiä ja hahmottaa yhdessä hyviä käytäntöjä kaavavaikuttamiseen. Teemme myös maastokatselmuksen Sahaniemen alueelle, josta yhdistys tavoittelee kaupungille uutta virkistysaluetta. Ruokailu tapahtuu omakustanteisesti paikallisessa ruokapaikassa. Työpajan vetäjinä toimivat piirin suojeluasiantuntija Keijo Savola sekä Itä-Uudenmaan ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki ikonen. Ilmoittaudu mukaan: keijo. savola@gmail.com, mielellään 22.11 mennessä, voit kysyä myös viime hetken paikkoja. Kerro mielellään myös toiveesi työpajan suhteen

•

sekä mahdolliset ruokarajoitteet ja -toiveet.

Toimitamme tarkemman ohjelman ilmoittautuneille marraskuun loppupuolella.

Vuosikokous 16.1. klo 18 alkaen Porvoon Paahtimossa (yläkerta, kabinetti, Mannerheiminkatu 2). Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen alussa on ympäristöaiheinen luento.

•

Järvenpään ympäristöyhdistys: Joukhainen, alakouluikäisten lasten luontokerho, retkeilee lähiluonnossa lauantaiaamupäivisin noin kahdesti kuussa.

Tarkemmat ajat retkikalenterissa yhdistyksen verkkosivuilla sll.fi/jympy. Kerho on kaikille avoin ja maksuton. Sitä ohjaavat Tarja Alapassi ja Noora Andersson. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: p. 050 386 1468 (Tarja).

•

Keravan ympäristöyhdistys: Talviluonnon päivä la 4.2. Kisa-Veikkojen majalla Pihkaniityssä. Tarkemmat tiedot lähempänä ajankohtaa paikallislehdissä.

•

Lohjan seudun ympäristöyhdistys: Yhdistys on mukana Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla la 10.12. klo 10–16 ja su 11.12. klo 11–16. Markkinoilla olemme entisellä paikalla ja yhdessä Lohjan lintutieteellisen yhdistyksen Hakin kanssa kojussa n:o 15. Myymme luonnonkalentereita ja jouluisia luonnonmateriaaleista valmistettuja koristeita. Hakilla myynnissä ruokinta-automaatteja ja linnunpönttöjä. Paikka: Kirkkokenttä, Lohja.

•

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys: Lisätietoja: mantsalan-lsy.fi

• •

Vuosikokous tammi–maaliskuussa 2017.

Seuraa MU:n ilmoittelua ja seurapalstoja.

Maastoretkille mukaan Ollin kanssa, p. 040 504 5446.

Nurmijärven Luonto: Lisätietoja: nurmijarvenluonto.fi

•

Luonto lainassa-teemaviikolla ohjelmaa: - tiistai 31.1 klo 17–19. Rajamäen kirjasto: Askartelua kierrätysteemalla (vanhat kirjat) - torstai 2.2 klo 18-20 Klaukkalan kirjasto: Askartelua kierrätysteemalla (vanhat kirjat) - lauantai 4.2 klo 9-14. Vuoden ensimmäinen luontopäivä, teemana "Sukella talveen".

Aloitamme päivän retkellä Myllykoskelle katsomaan Koskikarojen sukeltelua klo 9–10.30. Ohjelma jatkuu klo 11 Nurmijärven pääkirjastossa: Askartelua kierrätysteemalla (vanhat kirjat).

Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys: Tarkempi informaatio tai mahdolliset muutokset osoitteessa rsly.net

• •

Talvilinturetki 14.1. klo 10 vetäjänään Martti Rajamäki.

Jo perinteeksi muodostunut, kaupungin koululaisten välinen linturalli 19.1. Yhteistyössä Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen kanssa.

Luonto lainassa -kirjastoviikko 31.1.– 5.2. Yhteistyötä mm. Taidekoulun kanssa.

•

Vantaan yhdistys: Koko perheen luontokoulusunnuntai 4.12. klo 10–13. Tunnetko Suomen luon-

•

non? Suomesta löytyy monenlaista luontoa luonnontilaisista metsistä katukiveyksen rakosessa kasvavaan voikukkaan. On myös monenlaista eläintä piilottelevista hämärän kulkijoista jokseenkin pelottomiin kaupunkilintuihin. Mutta kuinka hyvin tiedät, mitä kaikkea Suomesta löytyy? Ja kuinka paljon Onko ehkä naakka Suomen yleisin lintu tai uiko järvissämme muitakin kaloja kuin ahvenia, särkiä ja haukia? Tule selvittämään Suomen luonnon salat! Tervetuloa Vantaan luontokoululle (Sotungintie 25A)! Lisätietoja: Minerva Schultz, minerva.schultz@gmail. com, p. 044 3310 327.

Yhdistyksen vuosikokous 2017 15.2. klo 18–20. Vuosikokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja suunnitellaan tulevan vuoden toimintaa. Vaikka yhdistyksen hallituksen toiminta ei kiinnostaisikaan, nyt kannattaa ehdottomasti tulla paikalle: yhdistys täyttää 4.2.2017 jo 40 vuotta, joten suunnitteilla on tämän juhlavuoden arvoista toimintaa! Kaikki jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita! Paikka: Vernissa (Tikkurilantie 36). Lisätietoja: Minerva Schultz, minerva. schultz@gmail.com, p. 044 3310 327.

•

VARSINAIS-SUOMEN PIIRI Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri Paimion seudun ympäristöyhdistys: Perinteinen Kynttiläkävely, joulurauhaan laskeutuminen, aatonaattona pe 23.12. klo 18. Säätilanteen takia tarkemmat tiedot Kunnallislehden yhdistyspalsta tai p. 050 528 0670.

•

Turun luonnonsuojeluyhdistys: Pikkujoulut pe 9.12. klo 18 alkaen Luonnonsuojelukeskuksella (Martinkatu 5) . Tervetuloa! Luvassa mukavaa yhdessäoloa ja jouluista ohjelmaa sekä pientä syötävää ja juotavaa. Voit tuoda pukin säkkiin mukanasi pienen lahjan, joka on jotakin kotoasi kierrätettyä mieluusti luovasti ja ekologisesti paketoituna.

•

LUONTO-LIITTO Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420 Seuraa: luontoliitto.fi, tapahtumalista: luontoliitto.fi/tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

•

Educa-messut 27.–28.1. Luonto-Liitto on jälleen mukana Educa messuilla kansalaisvaikuttamisen torilla esittelemässä ympäristökasvatustoimintaa. Tarvitsemme mukaan reippaita vapaaehtoisia mukaan esittelemään Luonto-Liiton monipuolista toimintaa. Ilmoittaudu mukaan: sami.saynevirta@luontoliitto.fi tai p. 040 560 7303.

Susiryhmä: #Greypride taidehuutokauppa sudensuojelun hyväksi 8.12. Huutokauppa järjestetään Galleria Forum Boxissa klo 18–20.30.

•

Nosta käpäläsi ja tule huutamaan taidetta!

Meklarina Sami Yaffa. Tutustu teoksiin osoitteessa: luontoliitto.fi/taidehuutokauppa.

Kaakkois-Suomen piiri: Luonto-Liiton Kaakkois-Suomen toimintaryhmä Kaasu kokoontuu keskiviikkona 11.1.2017 kello 17-19 SLL:n Kymenlaakson piirin toimistolla osoitteessa: Varuskuntakatu 8. Suunnitellaan toimintaryhmän tulevia aktiviteetteja. Tervetuloa! Lisätiedot: sami. saynevirta@luontoliitto.fi.

•

Pohjanmaan piiri: Syyskokous 9.12. Vaasassa. Tule mukaan POLPin kivaan toimintaan. Lisätietoja osoitteesta: viivi.kivela@gmail.com.

•

Uudenmaan piiri: Lupin 40v -bileet Pauligilla 1.12. Luvassa hyvät bileet, hyviä tyyppejä ja hyvää ruokaa.

Lisätietoja LUPin sivuilta, luppi.fi.

Vuosaaren Joulupolku 11.12. klo 12–17.

Olemme tuttuun tapaan mukana koko perheen Joulupolulla. LUPin pisteellä luvassa muun muassa luontoelämyksiä mammuttihahmon johdolla.

Kokkikoulutus Pauligin huvilalla 18.– 19.2. Seuraa tiedotusta LUPin sivuillamme, luppi.fi Talvileirit 2017: Tänä talvena järjestämme kolme talvileiriä: 20.–24.2. lasten talvileiri Luukkissa, 23.–26.2. nuortenleirin Benkussa sekä 20.–26.2. perheleiri Lärkansissa. Ilmoittaudu mukaan leiriläiseksi tai leirityöntekijäksi, luppi.fi.

Retkiryhmän retki Benkkuun 23.–26.2.

Lähdetään porukalla viettämään leppoisia talvipäiviä Benkkuun. Tutustutaan talviseen luontoon, saunotaan ja pidetään hauskaa. Nyt vain peukut pystyyn, että jäätilanne on niin hyvä, että retki onnistuu!

Kerhonohjaajakurssi Pauligin huvilalla 24.–26.2. Kiinnostaako alakouluikäisten ympäristökasvatus? Kaipaatko apua ja uusia luontoleikki-ideoita? Haluatko ohjata omaa luontokerhoa? Hinta 60e sisältää ohjelman, kurssimateriaalin ja ruokailut. LUPin ohjaajille kurssi on maksuton. Ilmoittaudu mukaan, lup-lapset@luontoliitto.fi.

• • • • • •

Varsinais-Suomen piiri: Lasten luontokerhot jatkavat toimintaansa Turun Martissa ja Littoisissa sekä Raision Friisilässä. Kerhojen kevätlukukausi alkaa tammi-helmikuussa 2017, ja uudet lapset ovat tervetulleita mukaan. Ilmoittautumiset kerho-ohjaajille (ks. yhteystiedot piirin sivuilta).

Piirin 40-vuotisjuhlat 10.12. On aika juhlia Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin merkkipäivää. Juhlat järjestetään ulkoilmatapahtumana Turun seudulla. Kutsut lähetetään 3-4 viikkoa ennen tilaisuutta. Kulutuskriittistä toimintaa joulukuussa. Osallistumme Älä osta mitään -päivään omalla tapahtumalla. Seuraa tiedotusta verkkosivuilla, postituslistalla tai somessa! Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet kaikkiin tapahtumiin piirin verkkosivuilla: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat.

• •

Jani Riekkinen

30

Luonnonsuojelija 4/2016

Ville Lehvonen

Varoitusmerkkejä John McGregor contact@ johnmcgregormusic.com

Talven vaara Kevyt ensilumi on saapunut jälleen. Joka vuosi tämä hetki vie minut kohtaan, josta näen olemassaoloni selkeämmin. Luonto ojentaa eteeni puhtaan valkoisen paperin. Yön aikana uuden ihme, jonka koin lapsena, on palannut muistuttaen selkeästä tilasta, josta käsin olen oma ihmiseni.

Usein, lumen innoittamana, muuttui koulumatkakin ennen kuin pääsimme kotipihaakaan pidemmälle. Kouluun saapuessamme läpimärät villahan-

•Hudit &osumat

”

Sotkamossa on tehty ihme.[...]

Nyt ympäristöriski näyttää olevan hyvin hallinnassa ja samoiten prosessi.

Juha Sipilä, Yle.fi 14.11.

”

Sipilän ihme säteilee: ”Terrafame aikoo käynnistää uraanilaitoksen Sotkamossa”. @NikoSkorpio, Twitter 17.11.

”

On [...] estettävä suurten tuulivoimaloiden rakentaminen alle 10 km päähän asunnoista ja eläinsuojista. Muuten meillä on edessämme suurin kansallinen evakoiden asuttamisprojekti sitten sotien.

PerusSuomalaisten Työmies Matti Putkonen suomenuutiset.fi 1.10.

”

Tänään on se päivä kun hallitus kertoo että räjähtävät lepakot estävät tuulivoiman tukemisen.

Tiede – so last season. @J_Lappalainen, Twitter 23.11.

”

Kun tuulivoima tukimiljoonia riepotellaan julkisuudessa, muistakaa että fossiiliset tuetaan Suomessa 1–2 MILJARDILLA/v. @HarriHoltta, Twitter 24.11.

sikkaiden rivit koristivat lämpöpattereita. Intoa täynnä ystäväni ja minä tiesimme, että rakentaisimme hienoimman lumilinnan ikinä, kunhan vain pääsisimme koulusta!

Voimme kaikki oivaltaa, miten ulottuvillamme ovat nuo samat nuorentavat ja luovat voimat. Ymmärtää, miten elintärkeä monimuotoinen luonto on meille täydessä kokonaisuudessaan. Olemme oppineet paljon leikkaamalla, lajittelemalla sekä järjestämällä kaiken maailmassa atomiakin pienemmäksi.

Olisiko nyt aika palata takaisin ymmärtämään kokonaisuutta, joka mahdollistaa elämän? Käyttää tietoamme löytääksemme uudestaan onnen olemalla vastuullisia ja aidosti inspiroituneita ihmisiä. Olisiko aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen?

Mietin näitä, kun luin päivän uutiset Terrafamen rahoituksesta. Pohdin sitä, miten voimme ymmärtää kokonaisuuksia paremmin, kun emme katso vain omaa napaamme. Tarvitsemme todellisten tarpeittemme ymmärtämistä. Yhtä tärkeää kuin ottaa vastaan elämän lahja, on ymmärtää antaa se muillekin.

Miten suuri ja inspiroiva lahja Suomen luonto voi

olla. Tuskin vaatii paljoakaan tiedostaakseen, ettei itse elämää kannata tuhota vain siksi, että voisimme korvata puutteemme, jotka eivät näytä loppuvan nykyisten järjestelmien ehdoilla.

Suomella on vahva henkinen perintö, jota vartioi meidän monimuotoinen luonto kaikkine tasoineen.

Finlandiamme.

Kuka vielä kuulee hymnimme leivon laulavan korkeuksissa? Keväällä lumien sulaessa, mitä tekee kivenpuottaja Talvivaaran yllä? Ken ymmärtää kiurun korkealta kuuluvan sävelen?

Pelkkä tuloshakuisuus tuskin karkottaa perintömme yön uhkaa. Vieläkö kerran heräämme aamuun vain nähdäksemme miten saaste ja ahneus leviävät vesistöihimme luonnon kustannuksella? Vaihtoehtojakin on.

Kun laulamme elämämme Finlandiaa tulevaisuudessa, seppelöimmekö päämme suurilla muistoilla siitä, miten puolsimme kestävää kehitystä tekemällä järkeviä päätöksiä vai nostammeko korkealle suuret aasinkorvat?

Itsenäinen ihminen on vapaa, myös tavoista.

Sarjakuva Aino Sutinen

Liity jäseneksi Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 35 €/vuosi. ◊ Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden ja uutiskirjeet sekä 10 % alennuksen

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Luontokaupan tuotteista sekä Suomen Luonto -lehden jäsenhintaan.

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta ◊ ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa: //sll.fi/liity//

Luonnonkalenteri 2017

15,00 €

Ville Lehvonen

(sis. alv. 24 %)

sll.fi/luontokauppa

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS