Luonnonsuojelija 4/2017 by Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 4/2017 hinta 5 euroa sis. alv

Ilmasto ajaa pakolaiset liikkeelle

Ministeri sai laatikollisen suota

Porkkalan luontohelmi sykähdyttää

PURUNPÄÄN PUIDEN PARISSA Sanna-Mari Kunttu johdattaa lukijan Kemiönsaaren merenrantametsiin

Luonnonsuojelija 4/2017

Liity Suomen luonnonsuojeluliittoon: sll.fi/liity Tilaa uutiskirje: sll.fi/uutiskirje Fiilistele Facebookissa: facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Lue digilehteä: issuu.com/ luonnonsuojeluliitto

Ville Lehvonen

• Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Hakkaa päälle, Suomen poika Hiuspehko suittuna liukuu saliin mallioppilas, hakkapeliittojen jälkeläinen. Miltei maan äärestä, Suomesta, karauttivat aikanaan hakkapeliitat Euroopan tantereille. He olivat kauhua synnyttäviä, sitkeitä sotureita. Taistelivat oudolla tavalla hiljaa, ilman jatkuvaa mesoamista. Välillä kajahti ”Hakkaa päälle”, siitä joukkojen nimikin. Nyt on isketty taas Euroopassa. Suomi, maailman kilpailukykyisimpiä maita, on lobannut Eurooppaa ajatuksenaan, että Suomelta ei pidä vaatia hiilen sidontaa, ilmastonmuutoksen nimissä. Meidän tulee saada hakata metsiämme enemmän, selvästi enemmän. Suomea ei pidä kurittaa, varsinkaan Ruotsiin verrattuna. Pääministeri Juha Sipilä ajaa tätä. Useat suomalaiset mepit samoin. Ja tämän eurooppalaisen projektin keskiössä on Suomen ympäristöministeri, keskustan Kimmo Tiilikainen. Hän on ottanut oppimestarin

roolia Euroopassa ja pyrkinyt yhdessä muiden metsäisten maiden ministerien kanssa kääntämään päitä. Tehdään yksi asia selväksi: keskustapuolueesta ei varmasti pätevämpää ympäristöministeriä löydy kuin Tiilikainen. Hän on luonnonystävä, taitava poliitikko ja ihmisystävällinen karjalainen. Löytyy osaamista ja akateeminen koulutus metsänhoitoon. Ympäristöjärjestöjen tuntemusta. Lintumies. On vaikea käsittää, että hän on ottanut asian niin omakseen. Siis ajatuksen, että ilmastonmuutosta hillitään parhaiten, kun pidetään metsiä tehokkaassa talouskäytössä. Hakkuiden jälkeen, muutaman kymmenen vuoden kuluttua, nuoret metsät kasvavat kohisten ja sitovat hiiltä ilmasta – ja tilanne korjaantuu. En usko. Meillä ei ole aikaa odottaa. Hiiltä ei pidä nyt vapauttaa ilmaan, jonne se päätyy lisääntyvien hakkuiden seurauksena. Näin emme torju ilmaston-

muutosta. Emme Suomessa emmekä maailmalla, jossa Tiilikaisen neuvottelemia ratkaisuja myös sovelletaan. Metsien ilmastokeskustelussa pieni Suomi on kokoaan suurempi. Vanhoihin metsiin on myös sitoutunut hiiltä enemmän kuin talousmetsiin. Ekologian professori Janne Kotiaho on huomauttanut, että viimeisen 15 vuoden aikana metsätalousmailla yli 160-vuotiaista metsistä on hakattu pois 40 prosenttia. Jos metsä kasvaa Suomessa niin hyvin kuin metsätalouden edustajat ja poliitikot mainostavat, niin miksi pitää hakata vanhoja metsiä? Ne ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä. Vallitsevaan metsätalouden tapaan liittyy myös muita ilmasto-ongelmia. Dosentti Heikki Simola ItäSuomen yliopistosta osoitti, että hakkuiden jälkeiset maanmuokkaukset vielä pahentavat tilannetta. Hiilivarastot vuotavat ilmaan. Hallituksen hellimä puurakentaminen on mainio asia, mutta vielä marginaalista. Alle 15 prosenttia hakatusta puusta käytetään rakennusten kaltaisiin pitkäikäisiin tuotteisiin. Loput päätyvät takaisin ilmakehään parissa vuodessa. Isossa kuvassa Äänekosken uusi biotehdaskin on ainoastaan sellutehdas lisäherkuilla. Meidän ei tule hakata toivoa, ilmastonmuutos ei odota. Luonnonsuojeluliiton ensi vuoden toiminnassa keskeisenä teemana ovat metsät.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 4/2017, marraskuu | 43. vuosikerta ISSN 0788-8708 sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimituspäällikkö, taitto: Liisa Hulkko Toimittajat: Meeri Kataja, Jukka-Pekka Ronkainen, Felix Siivonen Kuvittaja: Anne Stolt Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Lehden ulkoasun suunnittelu: Anna Mattsson / Suomi Design Oy Kirjoittajat 4/2017: Hasse Härkönen, Laura Rantanen, Hanna Savisaari, Hannu Toivonen Kannen kuva: Ritva Kovalainen Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille. Tilaushinta 2017: ilmainen jäsenille ja kuukausitukijoille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa 2017: 23.2., 18.5., 24.8. ja 30.11 Ilmoitushinnat 2017: 1/1 sivu 2 500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton jäsen

Satu Kankaanpää

Luonnonsuojelija 4/2017

Matka luontohelmiin

• Sisällys 5 Ympäristö ja etiikka edellä Kultaseppä, joka käyttää Reilun kaupan kultaa ja kierrätyshopeaa

7 Porkkalan metsänvartija Porkkalanniemellä on Etelä-Rannikon luonto pienoiskoossa.

8 Kantaisästä kansalliseläimeksi

Kultasepän omatunto

Pakolaisen matkassa

Anne Stolt

Täällä asuu rauha Purunpään rantametsät ja kalliot saavat retkeilijän liikuttumaan.

16 Laatikollinen suota, herra ministeri Kaitasuon piti päätyä suojeluun, mutta nyt 10 000 vuoden ikäinen suo kaivetaan ylös.

22 Ilmasto ajaa liikkeelle Vuonna 2050 miljoonia ilmastopakolaisia lähtee liikkeelle.

24 Keskuspuiston puolesta – yhdessä Keskuspuistoryhmä sai Luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon.

Kunnioitettu kansalliseläin

Elizabeth Haslam (CC BY-NC 2.0)

Ville Lehvonen

Suomalaisille tärkeä karhu nousi hirven ohi kansalliseläimeksi.

30 Rakkaus Iijokeen palkittiin Iijoella on soudettu jo 35 vuotta vapaana virtaavan joen puolesta.

32 Luonnon kunniaksi Juhlavuoden aikana järjestettiin huikeita tapahtumia luontohelmikohteissa ympäri Suomen.

34 Uutispommi vailla seurauksia Tutkimus ojituksen vesistöpäästöistä jäi vaille ansaitsemaansa huomiota, kirjoittaa Ismo Tuormaa Varoitusmerkkejä-palstalla.

Luonnonsuojelija 4/2017

• Vink vink

Koonnut Liisa Hulkko

Juho Holmi (CC BY-ND 2.0)

• Aistien varassa

Pimeyden valoisa puoli

Riikka Kaartinen

Anna lahja lähimetsille

Hyvän mielen joululahja

Joulukuussa voit taas seurata luontoaiheista joulukalenteria. Tänäkin vuonna joulukalenterissa luonto herää henkiin ja veikeät kuvat virittävät sinut taatusti joulutunnelmaan. Kurkkaa päivän luukku Facebook-sivuiltamme tai Instagramista! //facebook.com/luonnonsuojeluliitto// //instagram.com/luonnonsuojeluliitto//

Tilaa lahjaksi Suomen Luonto -lehti ja tue luonnonsuojelua. Luonnonystävän lehti vie lukijansa luontoon kymmenen kertaa vuodessa. Joka numerossa on uutta tietoa lajeista, retkikohteista, lähiluonnosta sekä ympäristö- ja ekoasioista. Joulutarjous 53,50 €/10 numeroa on voimassa uusille tilauksille Suomessa. //suomenluonto.fi/lehtitilaus//

Opas Suomen vesistöihin

Suojelutyön tuloksia

Luonnonsuojeluliiton julkaisema Vesistöopas on yleistajuinen käsikirja suomalaisista vesistöistä. Kirja opastaa lähivesistöjen tarkkailuun ja vaalimiseen sekä antaa taustatukea sinulle, joka haluat toimia oman järvesi tai jokesi hyväksi. Lataa maksuton Vesistöopas verkosta: // sll.fi/vesisto-opas//

Vuonna 2017 on Luonnonsuojeluliitossa saatu paljon aikaan: on puolustettu Kemijoen viimeistä vapaata osuutta, valittu uusi kansallisperhonen, pidetty metsien puolta Suomen biotaloushuuman keskellä ja viety suomalaisia luontoon yli 1000 retkelle. Tutustu muihin työn tuloksiin: //sll.fi/saavutukset2017//

• Vinkki arkeen

vie suojan saalistajilta. Ja yksinkertaisesti: hukkavalo on turhaa sähkön ja rahan tuhlausta. Thomas Hawk (CC BY-NC 2.0)

Lähimetsä on paitsi kurren koti, myös ihmiselle paikka rauhoittua ja virkistäytyä. Tällä joululahjoituksella tuet Luonnonsuojeluliiton työtä kaupunkiluonnon turvaamiseksi. Lahjoita: sll.fi/lahjaluonnollle

Marko Junttila / Vastavalo

Teksti Liisa Hulkko

Hukattu valo Kaamoksen keskellä valaistusta tarvitaan. Liian kirkkaalla, väärin suunnatulla valolla on kuitenkin vaikutuksensa niin ihmisten terveyteen kuin luontoonkin. Sitä kutsutaan hukkavaloksi tai valosaasteeksi. Hukkavalo aiheuttaa ihmisillä esimerkiksi univaikeuksia. Kirkas valaistus vaikeuttaa eläinten ja kasvien lisääntymistä, ravinnonhankintaa ja unta ja

Vähennä hukkavaloa: Omakotitalojen ja rivitalojen asukkaat ja mökkiläiset voivat vaikuttaa oman pihansa valaistusratkaisuihin. Valitse ulkolamppu, joka on energiatehokas ja valaisee vain tarvittavan alueen, niin vältät turhaa hukkavaloa. Led-valot ovat ylivertaisia tehokkuudessaan. Valitse led-lampuista värisävyltään punertava, lämmin valosävy. Se häiritsee vähemmän kuin sinertävä valo. Jos sinulla ei ole omaa pihaa, ota valaistus puheeksi omassa taloyhtiössäsi. Ympäristöministeriön johtaman Energiahukkajahdin sivuille on koottu ratkaisuja energiahukan vähentämiseen: energiahukka.fi Hukkavalon suhteen suurimmat ratkaisut tehdään kunnissa. Viesti hukkavalosta kaupunginvaltuutetuille. Ehdota esimerkiksi, että katuvalot vaihdettaisiin oikein suunnattuihin led-valoihin ja kunnassa kokeiltaisiin älykkäitä valoratkaisuja, jotka reagoivat liikkeeseen.

• • •

Lähde: //bongaalinnunrata.fi/hukkavalo//

Kuvat: Ville Heikkinen / Vastavalo, Huttunen, Matti Nieminen

Lyhenevät päivät seuraavat yksi toisensa perään. Pilvisellä säällä joutuu päivälläkin olemaan sähkövalojen loisteessa, kun ulkoa kajastaa vain heikko, harmaa valo. Mutta pimeydessäkin on hyvät puolensa. Kun hakeutuu luontoon pois asutuksen valosaasteesta, voi kirkkaina öinä ihailla tähtiä, linnunrataa tai kuuta. Otavan lisäksi pohjoiselta taivaalta löytyy runsaasti tähtikuvioita opiskeltavaksi. Ajankohtaisen tähtikartan ja ohjeet tähtikuvioiden katseluun löydät tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan sivuilta (ursa.fi/tahtikartta). Onnekkaimmat saavat katsella revontulten loimotusta. Maamme eteläosissa revontulet ovat harvinaisia, mutta juuri nyt on menossa hyvä kausi. Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden jaksoissa. Aktiivisuus on vielä seuraavan vuoden tai parin ajan laskussa, jolloin auringon purkauksia esiintyy normaalia runsaammin. Ne saavat aikaan revontulia. Ajantasaiset revontuliennusteet löydät Ilmatieteenlaitoksen sivuilta (ilmatieteenlaitos.fi/ revontulet-ja-avaruussaa). Pakkaa siis makuualusta ja termoksellinen kuumaa juomaa mukaan, ja suuntaa avaralle katselupaikalle ihailemaan pimeyden paljastamia valoilmiöitä.

Yhdessä enemmän jouluiloa!

Luonnonsuojelija 4/2017

Ympäristö ja etiikka edellä Hanna Rainion korut syntyvät Reilun kaupan kullasta ja kierrätyshopeasta. Teksti Hannu Toivonen Kuva Ville Lehvonen

Pienessä Kätkö paja & puoti -korupajassa Helsingin Harjussa juotospilli suhisee ja vasara nakuttaa, kun kultaseppä Hanna Rainio muokkaa kullasta ja hopeasta uniikkeja koruja. Tämä kulta ei ole kuitenkaan päätynyt Rainion viilan alle ympäristöä massiivisesti tuhoavista, suurista konekaivoksista. ”Kun olin valmistunut kultasepäksi vuonna 2013, ajattelin, että jalometallit ja kivet ovat rikkaiden turhaa luksusta. Aloin mietin, että miten voisin tehdä tätä eettisesti ja ympäristön kannalta kestävästi”, Rainio muistelee. Lopulta, pitkällisten selvitysten jälkeen Rainio löysi Reilun kaupan kullan ja sataprosenttisesti kierrätetyn hopean. Ja kaiken lisäksi: hän on yhä Suomen ainoa Reilun kaupan kultaa käyttävä kultaseppä. Reilun kaupan kullalla on Rainion mukaan tiukat kriteerit. Kaivosten ympäristöhaitat ja kemikaalien käyttö minimoidaan, kulta kaivetaan käsityönä, lapsityövoiman käyttö on kiellettyä, ja osa rahasta menee yhteisöille. ”Kullankaivuu on hirveä bisnes. Suurin osa kullasta tulee pienistä kaivoksista, joissa tehdään työtä kurjissa oloissa ja kullan erottelussa maasta käytetään paljon ympäristölle vaarallisia myrkkyjä.” Rainiolle puhdas luonto on ollut aina tärkeää, ja siellä hän kokee voivansa olla vapaasti oma itsensä ja rentoutua. Luonto on löytänyt tiensä myös taiteilijan koruihin. ”Alussa en halunnut sanoa, että inspiroidun luonnosta, koska kaikki tuntuvat sanovan niin. Mutta pian huomasin, että sieltä luonnosta ne aiheet ja inspiraatio kuitenkin tulevat”, kertoo Rainio ja esittelee samalla Metsän tytär -sormusta, joka syntyi vanamon lehdistön inspiroimana. Hopeiseen Havu-amulettiin Rainio halusi puolestaan ikuistaan havunoksan. Kyseinen koru on osa Weecos-verkkokaupan Sydänmaa-sarjaa, jonka tuotoista osa luovutetaan Suomen luonnonsuojeluliitolle metsien suojeluun. Rainion käsintehdystä Havu-amuletista metsille lahjoitetaan 16,50 euroa. Tutustu: //katkokoru.fi//

Hanna Rainio ei halua tuupata tavaraa liukuhihnalta maailmaan: ”Mieluummin yksi laadukas ja aikaa kestävä koru kuin kymmenen halpaa.”

• Peukut

Teemu Saloriutta

Fazer

Koonnut Liisa Hulkko

Kirjeenvaihtoa tulevasta

Täältä tulee hyönteisruoka!

Joululahjasta osa metsille

Kirjailija ja tutkija Antti Salmisen toimittamassa teoksessa Kirjeitä tulevaisuudesta – Ääniä maapallon säästymisestä pohjoisen ja etelän asukkaat käsittelevät kirjeissään maailmanlaajuisia ja paikallisia ympäristöongelmia ja sosiaalisia epäkohtia sekä niiden ratkaisuja. Kirja on Siemenpuu-säätiön ja Kustannusosakeyhtiö Sammakon kustantama. //facebook.com/kirjeitatulevaisuudesta//

Maistuisiko hyönteisleipä tai suklaasirkat? Lakimuutoksen myötä hyönteisten käyttö elintarvikkeissa on nyt sallittua. Lähiviikkoina ruokakauppoihin on tulossa useita hyönteistuotteita. Fazer on alkanut valmistaa sirkkaleipää, jonka raaka-aineena on käytetty kotisirkkoja. Kauppoihin on tulossa myös suklaasirkkoja, hyönteisgranolaa ja hyönteisnäkkileipää. Seuraa kauppojen valikoimaa.

Ekologinen nettikauppa Weecos kokoaa yli 50 vastuullista yrittäjää samalle kauppapaikalle. Valikoima koostuu vaatteista, koruista, sisustustuotteistasekä kosmetiikasta. Weecosin Sydänmaani-kampanja juhlistaa 100-vuotiaan Suomen metsiä tuotesarjalla, jonka myynnistä lahjoitetaan Luonnonsuojeluliiton metsiensuojeluun. Kampanja-aika on 1.11.2017–2.1.2018. //weecos.com//

Luonnonsuojelija 4/2017

Liittohallitukseen uusia jäseniä

Raakku löytyi Kemijoesta Kemijoen viimeiseltä luonnontilaiselta osuudelta löytyi syyskuussa nuorehko jokihelmisimpukka eli raakku. Se yllätti kokeneet tutkimussukeltajatkin. Teksti Matti Nieminen

Kemijoen Sierilässä leijuu edelleen rakentamisen uhka mahtijoen yllä. Lohikaloihin sidoksissa oleva simpukkalöytö onkin merkittävä, monien muiden jokivarresta löytyneiden uhanalaisten jatkeeksi. Kemijoki Oy:n hallitus saattaa tehdä näinä aikoina oman päätöksen, haluaako se lähteä rakentamaan voimalaa, joka tuhoasi viimeisen säästyneen osuuden joesta. Syksyn aikana Luonnonsuojeluliitto on muiden järjestöjen kanssa tavannut ministeriöiden edustajia ja virkamiehiä sekä vedonnut Kemijoki Oy:n päättäjiin, jotta se ei antaisi kuoliniskua alkuperäiselle jokiluonnolle. Viranomaisten taas tulee arvioida, vaikuttavatko luontolöydöt ja uhanalaiset lajit rakentamiseen. Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timonen

ja Rovaniemen kaupunginjohtaja Esko Lotvonen kirjoittivat yhdessä 20.11. Helsingin Sanomissa, että vesivoiman rakentaminen hillitsisi ilmastonmuutosta. Heidän mukaansa vesivoima on myös päästötöntä. ”Timonen ja Lotvonen eivät mainitse sanallakaan, että voimala tuhoaisi luontoarvot ja koskikalastuspaikat, maisemasta puhumattakaan. Eikä vesivoimalan rakentaminen ole suinkaan suositeltava ratkaisu ilmastonmuutoksen torjuntaan”, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä sanoo. Merkittävää päätösvaltaa valtion pääomistamassa Kemijoki Oy:ssä käyttää Fortum, valtionyhtiö sekin. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Mika Lintilä (kesk.) ei ole halunnut puuttua asiaan.

• Seuraa somessa Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton syysvaltuusto suunnitteli liiton juhlavuotta Lahdessa 25.–26.11. Luonnonsuojeluliitto täyttää ensi vuonna 80 vuotta. Vuosi huipentuu liiton syntymäpäiväjuhliin, jotka pidetään Turussa elokuun lopussa. ”Luonnonsuojeluliitto ulottuu piireineen ja yhdistyksineen koko Suomeen. Ensi vuonna haluammekin kaikki luonnonystävät mukaan suojelutyöhön eri tasoilla ja tavoilla”, toiminnanjohtaja Päivi Lundvall sanoo. Juhlavuoden pääteema on metsät. ”Metsät ovat luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen kannalta erittäin tärkeitä. Haluamme nostaa keskusteluun metsien luonnonmukaisemman hoidon, hyvinvointivaikutukset sekä tehostuvan biotalouden vaikutukset metsäluontoon”, kertoo liittohallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä. Syysvaltuusto valitsi liiton uuden hallituksen. Hallitukseen asettui ehdolle ennätyksellinen määrä aktiiveja. Kaikkiaan uusia hallituksen jäseniä on neljä. Hallitukseen valittiin Riikka Karppinen (Sodankylä), Riku Lumiaro (Espoo), Heikki Kurkela (Kauniainen), Varpu Määttänen (Luonto-Liitto). Vanhoista hallituksen jäsenistä jatkavat Pertti Sundqvist, Antti Haataja, Kaisa Lappalainen, Selen Raiskila ja Heikki Simola sekä tietenkin puhaanjohtaja Harri Hölttä. Varajäseniksi valittiin Kimmo Saarinen ja Antti Lankinen.

Hallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä (vas.) sekä hallituksen jäsenet Kimmo Saarinen, Heikki Kurkela ja Riikka Karppinen.

Tapani Veistola

Juha Syväranta / Alleco

Kemijoelta, Sierilän voimalaitoksen uhkaamalta alueelta, löytyi erittäin uhanalainen raakku eli jokihelmisimpukka.

Koonnut Liisa Hulkko

Twitter: @luonnonsuojelu

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

Tilaa uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla:

Facebook.com

sll.fi/uutiskirje

Kiteytyt

imme Bo

en kokouks blogiin. tulokset

ilmasto Twitter

me Kritisoim EU:n n toimia Suome ksessä. äänesty lu ie n li hii

Instagram

M e ts ä k

utsui ja

liittyi jengiin n o r p pa seniä. uusia jä lo Tervetu

nnin

YouTube: YouTube.com/luonnonsuojeluliitto

• Lempipaikka Porkkalan metsänvartija

”

Kallioilla on loputtomasti istuimia ja käärmekuvioita.

Porkkalanniemellä on Suomen etelärannikon luonto pienoiskoossa. Kärkeen kuljetaan lehtonotkojen läpi, ikivanhojen tammien ohi, tumman mustikkametsän halki. Männyt ovat venkuraisia sateenvarjoja, pienillä kallionpäällissoilla kasvaa variksenmarjaa. Suon tuoksuun sekoittuu meri, ja yhtäkkiä sininen horisontti näkyy männynlatvojen takana. Laskeudutaan loiskuvaan rantaan, aallot paiskautuvat pieniksi uima-altaiksi kallionkoloihin ja meri imaisee ne takaisin. Jääkauden loppurytinöissä sileytyneillä kallioilla on loputtomasti istuimia ja käärmekuvioita. Toisella puolella on lempeää maastoa, kallioseinämien suojaamia ketoja ja metsämansikoita. Kallion takana pystysuorat jyrkänteet laskevat mereen. Ollaan mantereella ja ulkosaaristossa. Lapsena halusin metsänvartijaksi Porkkalaan. Isä opetti sukeltamaan kalliolta veteen ja uimaan aallokossa. Kierrettiin niemenkärki uimalla, levättiin välillä lämpimillä kallioilla ja syötiin ruohosipulia. Näin kirkkaassa vedessä meduusoja ja tutkin levässä mönkiviä katkoja. Olen käynyt Porkkalassa kaiken ikäisenä. Teininä joskus vain katsomassa kuuta. Kerran näimme lapseni kanssa sukeltajan nousevan pintaan tyynestä vedestä – sillä oli itämerennorpan profiili. Öljytankkeri törmäsi jäihin 1979 ja maalasi vesirajaan mustan raidan moniksi vuosiksi. Matalaa mertamme rasittavat valumat, ruoppaukset, risteilijät, roskat ja lämpeneminen, mutta sen suojelemiseksi on yhteinen tahto. Toivottavasti meri vielä joskus jäätyy niin että niemen voi kiertää talvella. Aallot hyytyvät rantaan, näyttävät kiisseliltä. Emilia Horttanainen Raaseporin Luonto ry

Porkkalanniemi on yksi Suomen sadasta luontohelmestä. 100luontohelmea.fi/helmi/porkkala

Kuva Jari Kurvinen / Vastavalo

Luonnonsuojelija 4/2017

• Kansallislajit

Kantaisästä kansalliseläimeksi Karhun valinta kansalliseläimeksi tuntuu itsestään selvältä, mutta se ei sujunut ihan kitkattomasti. Teksti Alice Karlsson

Karhu äänestettiin kansalliseläimeksi 1985. Taustavoimat olivat Suomen luonnonsuojeluliitto ja Helsingin Sanomien Kuukausiliite, joka julkaisi ehdokkaista – Suomen luonnonvaraisista nisäkkäistä – esivalikoidun kuvagallerian. Lehti painatti myös vastauskortin. Karhu voitti: 22 870 äänestä 26 prosenttia annettiin karhulle. Toiseksi hölkkäsi hirvi 15 prosentin ääniosuudella. ”Kun suunnittelimme äänestystä, soitin kansatieteilijä Teppo Korhoselle, joka sanoi suoraan, että kansalliseläin on joko karhu tai hirvi”, äänestystä Luonnonsuojeluliitossa hoitanut silloinen tiedotuspäällikkö Terho Poutanen kertoo. ”Hirven ja karhun raja on suurin piirtein sama kuin Pähkinäsaaren rauhan (1323) raja Terijoen Rajajoelta Perämerelle. Itäpuolella suositaan karhua ja länsipuolella hirveä.” Poutasen mukaan karhu keräsi ääniä kaikkialta Suomesta, joten pakka meni sekaisin. ”Karjalan evakot olivat asettuneet maamme joka kolkkaan ja tuoneet karhun tullessaan.” Kansalliseläin liitti meidät entistä tiukemmin itään

ja kuin sen sinetiksi kontio valittiin myös Venäjän kansalliseläimeksi. Se aiheutti hieman närkästystä. Hirvi-ihmiset lienevät tuhahdelleet harmissaan. Lisää löylyä kiukaalle heittivät pilapiirtäjät. Poutasen mukaan useissa lehdissä Helsingin Sanomia myöten julkaistiin pilakuvia, joissa Suomen pikkukarhu oli ison Venäjän karhun syleilyssä.

Oksi, Lalli ja Vihtahousu Vähitellen kohu vaimeni ja valintaa alettiin pitää itsestään selvänä. Olihan vahva ja väkevä karhu ollut suomensukuisille kansoille ikiajat tärkeä eläin. Uskomuksen mukaan ihmiset olivat syntyneet karhusta, joka oli siten ihmisten kantaisä ja jos ei ihan jumala niin jumalasta seuraava. Tuolloin karhuja oli luonnossa vähän, mutta otso eli vahvasti paitsi taruissa myös maamme kartalla. Esimerkiksi Hiidenkivessä 2011 julkaistun artikkelin Kantaisä karhu Suomen paikannimistössä mukaan meillä on noin 2100 karhu-sanan sisältävää paikannimeä. Taikausko on puolestaan rikastuttanut kieltämme sadoilla karhu-sanan kiertoilmaisuilla. Koska karhun nimittäminen karhuksi saattoi kuulostaa kutsulta, käytettiin pseudonyymejä: Metsän kuningas, kultaherra, nalle, mesikämmen, källeröinen, kontio, otso, ohto, oksi, kouvo, lalli, ukko, äijä, vihtahousu, hän, se, suuripää, metsän omena, matti... Kun metsänpeto sitten loppusyksyllä painui talviunille, sitä uskallettiin kutsua karhuksi. Mutta Ma-

Valtaosa uroskarhuista vaeltaa talviunille Venäjälle.

Tilaa luonnonystävän aikakauslehti Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille alennus lehtitilauksesta

Kari Kemppainen / Vastavalo

OSA 4/4

tin päivänä, 24. helmikuuta kun karhu havahtui ja käänsi kylkeä, otettiin kiertoilmaukset taas käyttöön.

Kohtaamiset harvassa Harva on nähnyt karhun luonnossa, mutta jos osaa lukea merkkejä, voi sen läheisyyden aavistaa. Karhun jälki on hyvin tunnistettava, iso ja viisivarpainen lättänä, mennessään otso kaivaa kannot ja muurahaispesät ja riipii mustikat. Karhu kaivaa maasta karhunputket ja syö niiden juuret, samoin käy ulpukoille, joiden juurakko sisältää paljon tärkkelystä. Karhu väistää lähes aina ihmistä, mutta kohtalokkaita yhteenottojakin sattuu. ”Karhu satuttaa ihmistä 1–2 kertaa vuodessa”, tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta sanoo. ”Noin 20 analysoidusta tapauksesta huomattava osa liittyy koira-avusteiseen metsästykseen.” Hänen mukaansa muut luonnossakulkijat ovat kohteena harvemmin, mutta sellaisistakin sattuu lähes vuosittain. Taustalla on ensisijaisesti karhukannan runsastuminen. Nyt Suomen karhut ovat jo talviunilla. ”Naaraskarhut asettuvat paikoilleen keskimäärin 12. lokakuuta”, Kojola varmistaa. ”Tieto on kerätty 22 pannoitetulta yksilöltä eivätkä pennut heilauta aikataulua puoleen eikä toiseen.” Naaraat talvehtivat enimmäkseen Suomessa, mutta valtaosa uroskarhuista vaeltaa talviunille Venäjän puolelle. ”Suomalaisen syysmetsästyksen ollessa käynnissä karhun kannattaa liikuskella rajavyöhykkeellä tai Venäjän puolella. Siellä on pienempi riski päätyä saaliiksi.”

Luonnonsuojelija 4/2017

Toimitus Hannu Toivonen Kuva Kari Hyvärinen

Vuonna 1973

Talviruokinta pelasti merikotkan 1950-luvulla havahduttiin siihen, että muuttohaukkojen ja merikotkien määrä on yllättäen romahtanut. Lintukato oli aluksi täysi mysteeri. Lopulta 1960-luvun alkupuolella lintukadon todellinen syy selvisi: syy-

nä olivat ympäristömyrkyt, etunenässä elohopea. Herätys lähti liikkeelle yhdysvaltalaisen Rachel Carsonin vuonna 1962 julkaisemasta kirjasta Äänetön kevät. Tutkimuksissa selvisi, että ympäristö-

Sianruhoa raahataan merikotkien ruuaksi Houtskarissa 1970-luvulla.

myrkyt rikastuvat ravintoketjussa ja päätyvät lopulta petoeläimiin. Samalla heräsi huoli, että jos myrkyt päätyvät kotkiin ja hylkeisiin, niin mikseivät myös ihmiseenkin. Myrkkyjen näkyvin uhri oli merikotka, mutta itse olin huolissani myös muuttohaukasta, tunturihaukasta ja huuhkajasta. Merikotka ja muuttohaukat olivat kuolemassa sukupuuttoon Suomesta. Ensiapuna merikotkille alettiin järjestää talviruokintaa. WWF ja monet lintuharrastajat, minä mukaan lukien, alkoivat ostaa teurastamoilta halpaa lihaa ja toimittaa sitä merikotkille ravinnoksi. Halusimme pitää ruokinnan avulla linnut myös talven yli Suomessa, koska ulkomailla niitä ammuttiin surutta. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana 1960-luvun lopulla toiminut ympäristönsuojelun professori Pekka Nuorteva taisteli aktiivisesti ympäristömyrkkyjä

vastaan, ja minun kirjoittamani kirja Lintujen katoava aateli nosti myös petolintujen ahdinkoa esille. Tuohon aikaan vallitsi laajasti vihamielinen asenne petolintujamme kohtaan. Myös graafikko Erik Bruun kantoi kortensa kekoon merikotkakysymyksessä: hän piirsi legendaarisen kotkajulisteen, joka päätyi lukuisiin suomalaiskoteihin ja osaltaan muutti ihmisten asenteita merikotkaa kohtaan. Lopulta vuonna 1976 DDT:n käyttö kiellettiin Suomessa ja elohopean käyttöä vähennettiin, mikä yhdessä talviruokinnan ja tiedottamisen kanssa pelasti merikotkan ja muuttohaukan. Teuvo Suominen Suomen Luonnon päätoimittaja 1972–1980 Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen varapuheenjohtaja 1974–1975

Luonnonsuojeluliiton tuotteista iloa joka päivälle

Sähköposti:

Postitoimipaikka:

Postinumero:

Osoite:

kpl Venäjä

Nimi:

kpl Ranska

Hinnat sisältävät alv:n. Postituskulut lisätään hintaan.

kpl Saksa

Norppapyyhe / 29,90 €

kpl

Postita kuponki tai lähetä tilaus osoitteella tuki@sll.fi. Voit tilata myös verkkosivuilta: http://www.sll.fi/luontokauppa tai soittamalla numeroon (09) 2280 8333 tai 040 500 2453.

kpl Enlganti

Kirjeensulkijat / 2,80 €

Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen. Osoitetietoja voidaan käyttää Luonnonsuojeluliiton suoramarkkinointiin.

Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy

postimerkin.

päälle 1. luokan

oheisen ruudun

kpl

toimintaa liimaamalla

Korttilajitelma / 19,50 €

29,90 €

kpl

2,80€

kpl

Viimeistele joulutervehdyksesi kauniilla kirjeensulkijamerkillä, 35 merkkiä /arkki.

Ruotsi

19,50€

Suomi

Korteissa on teksti: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.

Kalenterin postituskuori / 2,50 €

Norppa-kylpypyyhe. Materiaali: 100 % luomupuuvillaa. Reilu koko: 70×150 cm. Väri: klassinen harmaa.

Luonnonkalenteri 2018 / 16,00 €

Korttilajitelma sisältää 20 kpl taitettua korttia ja kuoret. Korttilajitelma koostuu vaihtuvista aiheista.

NORPPAPYYHE

TI LA U SKORTTI

JOULUKORTIT JA KIRJEENSULKIJAT

kpl

16,00 €

kpl

tukea Suomen

Voit halutessasi

Se on hieno lahja myös ulkomaalaisille ystäville. Luonnonkalenteri on saatavana suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.

Luonnonsuojelija

SEPPO VUOKON asiantuntevat tekstit ja upeat luontokuvat kertovat erilaisista lajien välisistä vuorovaikutustavoista ja kumppanuussuhteista.

Luonnonsuojeluliiton

Postimaksu maksettu

VERKOSTOITUNUT LUONTO

Itälahdenkatu 22b VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5012567 00003 HELSINKI

LUONNONKALENTERI 2018

Luonnonsuojelija 4/2017

Rauha asuu täällä Kemiönsaari tarjoilee kappaleen kauneinta kansallismaisemaa retkeilijälle, joka osaa luoda itse omat polkunsa. Valmiiksi tehtyjä reittejä alueella ei ole, mutta Purunpään saaristoluonto ja näkymät ovat ruhtinaallinen palkkio pienestä vaivannäöstä. Teksti Laura Rantanen Kuvat Ritva Kovalainen

sll.fi/ sistoopas

/ve-

Luonnonsuojelija 4/2017

”

Tekisi mieli jäädä poimimaan sieniä ja silittämään sammalta.

ähköpostissa meitä odottavat tulo-ohjeet: ”Tavataan Kesätien risteyksessä puomilla. Kävelen sinne vastaan. Tulen meloen paikalle, ja jätän kajakkini Finnvikeniin.” Viestin lähettäjä on luontomatkailun parissa työskentelevä Sanna-Mari Kunttu, joka katselee Purunpäätä useimmiten mereltä. Kuntulla on kumppaninsa kanssa asunto Taalintehtaan kylän keskustassa. Taalintehtaalta on Purunpäähän pyöräilymatka, joten Kunttu käy siellä säännöllisesti retkeilemässä. Nyt innokas melonnan

Luontohelmi: Purunpää

•

Kuvailu: Merellistä kansallismaisemaa. Lähes koskematonta rantametsää, kallioita, suota ja vedenalaisluontoa. Alueelta voi bongata monipuolisesti lintuja ja esimerkiksi hylkeitä.

•

Aktiviteetit: Melonta, kalastus, sienestys, patikointi ja henkeäsalpaavien maisemien fiilistely. Talvisin hiihto, lumikenkäretket, retkiluistelu. Useita sopivia rantautumispaikkoja venelijöille. Ei merkittyjä polkuja tai retkeilyrakenteita. Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys järjestää muutamia ohjattuja retkiä vuodessa: //kemionsaarenluonto.fi///

• Lisätietoa: •//100luontohelmea.fi/

Sijainti: 60°0′29.699″N, 22°23′6.878″E

helmi/purunpaa//

Purunpää

harrastaja on lupautunut oppaaksemme maastoon, jossa ei ole lainkaan valmiiksi tehtyjä polkuja. Turusta ajaa reilun tunnin Kemiönsaaren Purunpäähän, ja mystinen Kesätien risteys puomeineen löytyy yllättävän helposti. Puomin takaa hymyilee Kunttu norjalaisvillapaidassaan ja reppu selässään. Auto jätetään hiekkatien päähän. Mukana on myös 7-vuotias poikani, ja reitti on suunniteltu hänen jaksamistaan silmälläpitäen. Rämpiessäni Kuntun perässä ylös sateen liukastamia kallioita mietin silti hetkittäin omankin kuntoni kestävyyttä. Luonnontilainen, syksyinen rantametsä on suomalaista luontoa parhaimmillaan. Tekisi mieli jäädä poimimaan sieniä ja silittämään sammalta, mutta valokuvaaja ja opas pitävät kokeneina metsänkävijöinä sen verran reipasta vauhtia yllä, että joudumme tekemään töitä pysyäksemme heidän perässään. Valokuvaaja Ritva Kovalainen asuu itse Kemiössä ja tuntee Purunpään hyvin. Hän on Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen Kemiönsaaren Luonnon puheenjohtaja. Myös Kunttu on yhdistyksen hallituksessa.

nä. Noita ihmeellisiä hyytelömäisiä pikkupetoja, joista korvameduusa on Itämeren ainoa ”oma” meduusa. Meduusat ovat eläneet maailman merissä jo satoja miljoonia vuosia, ja syksyisin ne kerääntyvät joukkokuolemaan rannikkovesiin. Kalliolammikossa on yksinäinen meduusa, jonka lapsi haluaa hyvästellä henkilökohtaisesti sen elinkaaren pian päättyessä. ”Hei hei, meduusa.” Hautajaisissa ihmisvieraille tarjoillaan keksejä. Meduusa on tainnut lounasplanktoninsa ja pikkukalansa jo saalistaa. Meidän matkamme jatkuu takaisin lähes koskemattomaan rantametsään. Tällaisen yhtenäisen, rakentamattoman rantametsäalueen säilyminen tuntuu ihmeeltä.

Äiti, tule meduusan hautajaisiin!

Meduusan hautajaiset Jos Purunpäässä retkeilee ilman opasta, on alueeseen helpoin lähteä tutustumaan kipuamalla ensin korkeimmalle kohdalle, Glasbergetille. Sieltä avautuu näköala Saaristomeren kansallismaisemaan ja alueen hahmottaa kokonaisuutena. Glasbergetille löytää kävelemällä Kesätien risteyksestä muutaman kilometrin hiekkatietä pitkin melkein sen päähän asti ja lähtemällä sitten tien oikealta puolelta metsään. Me jätämme näköalapaikan retken kohokohdaksi ja käymme ensin katsomassa sääksenpesää ja kuolevia meduusoja. Loppusyksyn lauantai on ihmeellisen kirkas. ”Äiti, tule meduusan hautajaisiin”, huutaa lapsi ja hyppää kiveltä toiselle. Ranta on meduusoja täyn-

Metsien kohtalo auki

Ihme rantametsän säilyminen ei ole. Kunttu, Kovalainen ja muut luonnonystävät ovat puolustaneet näitä metsiä, kun alueen omistava kulttuuriyhdistys Konstsamfundet on useammankin kerran ollut aloittamassa alueilla hakkuita. Purunpään yli 350 hehtaarin niemestä taideyhdistys omistaa pari sataa hehtaaria. Syksyllä 2014 kemiönsaarelaiset ja kauempanakin asuvat luonnonystävät huolestuivat, kun Konstsamfundet suunnitteli hakkaavansa yli 10 hehtaaria Natura-alueella sijaitsevia merenrantametsiä. Arvostelun seurauksena taideyhdistys lupasi jäädyttää hakkuut ja arvioida uusissa suunnitelmissaan myös suojeluvaihtoehtoa. Se lupasi tiedottaa, kun suunnitelmat ovat selvät, mutta aloittikin hakkuut kaikessa hiljaisuudessa. Viimeisimmät hakkuut Konstsamfundet aloitti alueella kaksi vuotta sitten. Tarkoitus oli hakata metsiä noin 40 hehtaaria. 52 kulttuurivaikuttajaa vetosi metsien suojelun puolesta, ja rantametsät saatiin toistaiseksi suojeltua hakkuilta. Tällä hetkellä Konstsamfundet odottaa Naturaan kuuluvien rantametsien osalta suojelutarjousta ELY-keskukselta. Tarjouksen perusteella kulttuu-

Luonnonsuojelija 4/2017

”

Kauneus on niin väkevää, että se nostaa melkein kyyneleet silmiin.

Vaikka ravut ovat Valkiajärvellä melko kesyjä, kannattaa sukeltajan varoa niiden saksia.

Opastaulu ohjaa luontopoluille ja näkötorniin.

riyhdistys aikoo tehdä päätöksen rantametsien kohtalosta. Kiitän mielessäni jokaista aktiivia, jonka ansiosta voin nyt tallustella jäkälämatolla ja katsoa merta puiden takana. Näissä metsissä on pesimäaikaan vilskettä. Retkeilijät ovat tavanneet paikalta kangaskiurun, tiltaltin, kulorastaan, metsäviklon, pikkutikan, kivitaskun, sääksen, kehrääjän, pikkulepinkäisen ja paljon muita lintulajeja.

Taattu rauha Laskeudumme metsästä alas rantakallioille. Purunpään kalliot ovat niin täydelliset, että niille tekisi mieli jäädä loikoilemaan pidemmäksikin aikaa. Lapsi päättää tehdä juuri niin. Sanaakaan sanomatta hän käy pötköttämään kallion syliin ja katselee siitä hiljaa merelle. Kysyn Kuntulta, miksi juuri Purunpää innoittaa niin paljon, että kaikista maailman luontokohteista hän palaa juuri sinne yhä uudestaan. Entä mikä paikassa vetoaa Kovalaiseen, joka on julkaissut metsäkuviaan Purunpäästä kirjassa Suomalainen aarniometsä? Yksi yhteinen inspiraation lähde on maisema, joka avautuu Purunpäästä merelle. Mannervyöhyke vaihtuu suoraan avoimeksi ulappavyöhykkeeksi, mikä on Saaristomerellä poikkeuksellista. Rakentamaton ranta viehättää. Jylhän kallion päällä vartioivat vanhat ikiaikaiset käkkärämännyt, jotka ovat juurtuneet peruskallion koloihin ja muovautuneet saariston tuulissa.

”Purunpää ei ole helppo retkikohde, koska merkittyjä polkuja tai retkeilyrakenteita ei ole. Maastokin on haastavaa korkeuserojen vuoksi. Muita ihmisiä tapaa Purunpäässä todella harvoin, joten paikka on omiaan retkeilijälle, joka nauttii luonnonrauhasta ja on valmis löytämään omat polkunsa upeille kohteille”, Kunttu kuvailee. Toisaalta maasto ei ole ollenkaan mahdotonta kulkea, olemmehan liikkuneet suhteellisen sujuvasti lapsen kanssa. Täydellisessä luonnonrauhassa on jotain melkein taianomaista. Aikoinaan oli toisin. Krogaruddenissa on toiminut keskiajalla krouvi, ja tarkkasilmäinen voi edelleen löytää kalliohakkauksia. Kun olemme kivunneet iltapäivän päätteeksi Purunpään korkeimmalle kohdalle, olen kiitollinen, että säästimme sen viimeiseksi. Edessä avautuu Saaristomeri, ja tämä kansallismaisema voittaa mielestäni Kolin maisemat 6–0. Kunttu on juuri kertomassa, miten on kouluttautunut retkiluisteluohjaajaksi ja aikoo tulevaisuudessa tuoda ryhmiä luistelemaan näihin maisemiin, kun hän hihkaisee kesken lauseen ilosta. Merellä näkyy pikkuinen piste, joka lähestyy meitä saaren edustalta.

Tämä kansallismaisema voittaa mielestäni Kolin maisemat 6–0.

Purunpään puukansa Piste paljastuu Kuntun elämänkumppaniksi, joka on lähtenyt melomaan saaresta puolisoaan vastaan. Hän on Panu Kunttu, WWF:n metsäasiantuntija. Pariskunta aikoo vielä samana iltana meloa muutaman tunnin matkan ja yöpyä sitten sopivassa saaressa.

Purunpää on paitsi melojien suosiossa, myös valittu monesti vuoden parhaaksi siikapaikaksi. Seuraavalla kerralla otan kalastusvälineet mukaan. Sillä seuraava kerta tulee. Niin minulle kuin meille kaikille. Maisema on lumoavan kaunis. Mietimme, miten sen saisi säilymään sellaisena. Kovalainen ja Kunttu kertovat pohtineensa asiaa paljonkin. Vaikka paikka on hurmaava ja ainutlaatuinen juuri tällaisena, ilman valmiiksi tallattuja polkuja ja opasteita, voisi lisääntyvä virkistyskäyttö kuitenkin lisätä omistajien ymmärrystä Purunpään suojeluarvosta ja tuoda tuloja matkailun kautta metsän hakkaamisen sijaan. Vastaavaa maisemaa ei ole toista missään maailmassa. Kauneus on niin väkevää, että se nostaa melkein kyyneleet silmiin. Jos tänne tulisi turisteja saasteiden harmaannuttamista suurkaupungeista, olisi kokemus heille varmasti vähintään yhtä voimakas. ”Purunpää voisi tulevaisuudessa olla paitsi metsätaloudelta turvassa oleva luonnonsuojelualue, myös kestävän luontomatkailun ja etenkin hiljaisuusmatkailun kohde”, Kunttu miettii katsellessaan koko ajan kasvavaa pistettä. Hiljaisuus. Todella. Sen arvo on monelle vielä luonnon itseisarvoakin vaikeampi tunnistaa. Tai ehkä jossain kohtaa elämää lakkaamme ymmärtämästä. Lapsi tajuaa ilman ohjaustakin. Saavuttuamme illalla kotiin hän ottaa puheeksi meduusan hautajaiset. ”Meduusat osaavat tulla kaikkein kauneimpaan ja rauhallisimpaan paikkaan kuolemaan. Ne olivat hyvät hautajaiset.” Meduusoille. Onneksi eivät Purunpäälle. Palaamme talvella, kiipeämme kalliolle katsomaan rantametsää, joka on siinä yhä. Niinkuin on ollut satoja vuosia. Purunpään puiden suku.

Luonnonsuojelija 4/2017

KaivostenojaVeittijärvenoja Untamala

Ahvenisto

Evo Nynäsinsalo

Selänpään romput

Tiirismaa Teivaala

Norrhavet

Turun muinaiskedot Ruissalo

Hyyppäränharju Pohjan-Kiskon järviylänkö Kiskonjoki Mustionjoki

Helsingin Espoon keskuspuisto Sipoonlahti Keskuspuisto Vantaanjoki Porkkala

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Luonnonsuojeluliitto esittelee 100 ainutlaatuista luontohelmeä. Iso osa luontohelmistä on suomalaisille tuntemattomia uusia elämyksiä. Helmien joukossa on myös tuttuja luontokohteita, mutta niiden olemassaoloa ja luonnontilaa uhkaa muutos.

//100luontohelmea.fi//

Kajasuo

Tuusulanjärvi

100 luontohelmeä

#100luontohelmea

Ilveskallio

Mikko Mäki, Jarmo Markkanen, Jukka Ruuhijärvi, Olli Vuori, Sanna Mari Kunttu, Olli Hakala, Laura Räsänen, Lauri Kajander

Purunpää

Kytäjä-Usmi

Luonnonsuojelija 4/2017

Laatikollinen suota, herra ministeri Arvokkaan Kaitasuon piti olla turvassa. Sitten soidensuojelun täydennysohjelma peruttiin. Nyt turpeenottotyöt on aloitettu, ja 10 000 vuoden ikäinen suo kaivetaan ylös neljännesvuosisadassa. Luonnonsuojelija tapasi ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen ja kysyi, mikä muiden soiden kohtalo on.

Fe li x S

ii vo n e

Teksti Hanna Savisaari, Felix Siivonen, Liisa Hulkko Kuvat maastossa Hanna Savisaari

Luonnonsuojelija 4/2017

”

Suojelualueillakaan ei yleensä pääse tällaista näkemään.

”S

ille voisi antaa vettä säännöllisesti, jotta se ei kuivahda.” Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Juho Kytömäki ojentaa Helsingissä ympäristöministeriön kabinetissa ministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) läpinäkyvän pleksilaatikon. Sen sisällä on punaruskean sammalpeitteen ja kanervan päällystämä siisti pala valtakunnallisesti arvokasta suota. ”Meillä Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajalla sitä ei pian enää ole. Toivottavasti osa siitä säilyy täällä Helsingissä”, Kytömäki sanoo. Laatikon suopala ei ole mikä tahansa turvepaakku. Se on pala arvokasta Kaitasuota, jonka piti päätyä suojeluun pitkään valmistelussa soidensuojelun täydennysohjelmassa. Sitten edellinen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) lähes ensi töikseen lakkautti viimeistelyvaiheessa olleen ohjelman vuonna 2014. Nyt nykyinen ympäristöministeri Tiilikainen ottaa suopalan syliinsä, kiittää ja tutkii sen pintaa. ”Kaitasuo on surullinen tapaus.”

koma kaksiosainen suo on pitkälti ojittamaton. Auto jätetään metsäautotien kääntöpaikalle. Tälle samalle paikalle auto jätettiin silloin, kun Kytömäki kävi Kaitasuolla ensimmäistä kertaa kolmetoista vuotta sitten. ”Kaitasuo on monipuolinen, luonnontilaisen kaltainen suo. Kyllä tämä olisi pitänyt suojella”, hän sanoo harppoessaan pitkin, tottunein askelin kohti suota. Suomalaisille soille täytyy useimmiten loikata ojan yli, vaikka suo itsessään olisi ojittamaton. Kaitasuolla sen sijaan on yli puolitoista kilometriä ojittamatonta laidetta eli reunaa, mikä on Etelä-Suomen keidassoilla erittäin harvinaista. ”Suojelualueillakaan ei yleensä pääse tällaista näkemään.” Maisema vaihtuu metsästä rehevän sararämeen kautta viettokeidassuoksi. ”Kaitasuolla on useita uhanalaisia luontotyyppejä ja täällä elää uhanalaisia lajeja. Tuolla suon reunassa on poikkeuksellisen hieno lähteikkö”, Kytömäki kertoo. Hän kertoo, että Kaitasuon puolesta on lähes kolmentoista vuoden aikana kirjoitettu useita satoja sivuja muistutuksia ja valituksia viranomaisille ja eri oikeusasteisiin. Suolle haettujen ympäristölupien vuoksi on käyty läpi kolme oikeuskäsittelyä. Näiden lisäksi listalla on kymmeniä puhelinsoittoja, muutama palaveri Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa ja

Kaitasuo on surullinen tapaus.

Suo, jonka puolesta on taisteltu Kartasta on helppo nähdä Urjalan ja Humppilan rajalla sijaitseva suo. Se erottuu selvästi vaaleansinisenä. Tuomarinsaari-Kaitasaaren metsäkaistaleen hal-

10 700 000 ha Suomen soiden alkuperäinen määrä Suomen pinta-alasta on noin kolmasosa.

kaksi vetoomusta molemmille turveyhtiöille. Samaan aikaan voimia on käytetty työhön soidensuojelun täydennysohjelman puolesta. Ohjelma lähes pelasti Kaitasuon, mutta sitten ympäristöministeri GrahnLaasonen sanoi ei. Luonnonsuojelujärjestöt vetosivat Kaitasuon maanomistajiin myös vapaaehtoisen suojelun puolesta, mutta tuloksetta. Vapo oli saanut lainvoimaisen ympäristöluvan omalle suonpuoliskolleen lokakuussa 2014. Sitä seuranneet valitukset eivät lupaa purkaneet. Viimeinen niitti tuli elokuussa 2017, kun Korkein hallinto-oikeus teki päätöksen myös Viipurin Multa ja Turvetehtaan hakemaan ympäristölupaan suon toisen puolelle. Tämän suon eteen on tosiaan taisteltu.

Kaukolämpöä ja kasvuturvetta Kaitasuon turvekerros ulottuu parhaimmillaan seitsemän–kahdeksan metrin syvyyteen. Nyt tämä 10 000 vuoden aikana kehittynyt suo kaivetaan ylös 25 vuodessa.

Ojitettujen soiden osuus turvemaasta Ei ojitettua suota alle 5 % 5–25 % 25–50 %

3,7 % 80 % Soiden suojeluprosentti eteläisessä Suomessa

Ojitettujen soiden osuus Etelä-Suomessa

77 %

2/3

Uhanalaisten suoluontotyyppien määrä Etelä-Suomessa. Suoluonnon uhanalaistuminen jatkuu.

Soiden osuus Suomen hiilivarastosta. Hiili on sitoutuneena tuhansia vuosia kasvaneeseen turpeeseen.

50 –75 % yli 75 %

Luonnonsuojelija 4/2017

”

Mari Lehmonen / Korkeasaari

Kaitasuolla on useita uhanalaisia luontotyyppejä ja uhanalaisia lajeja. Mutta pian tätä suota enää ole. Juho Kytömäki jättää jäähyväiset Kaitasuolle, jonka suojelun puolesta hän on työskennellyt vuosikausia.

Sen aikaa turvetuotantoaluetta keskimäärin käytetään, kertoo Vapon resurssijohtaja Päivi Peronius puhelimessa. ”Kaitasuo on niin syvä, että siellä saattaa mennä pidempäänkin”, hän lisää. Vapon alue kattaa reilun 31 hehtaaria, Viipurin Turve- ja Multatehtaan tuotanto- ja auma-alue 41 hehtaaria. Viipurin tehdas sijaitsee Humppilassa. Kaitasuolta ei ole sinne pitkä matka. ”Turpeen laatu on meille tärkeää”, kertoo toimitusjohtaja Mikko Viipuri, joka on vähän hengästynyt vastatessaan puhelimeen kesken metsästyslenkin. Kaitasuon turpeesta aiotaan tehdä pääasiassa kasvualustoja ammattipuutarhoille, kasvihuoneviljelyyn ja viherrakentamisen tarpeisiin. ”Vaaleasta rahkaturpeesta on ollut pulaa. Kaitasuosta saamme sitä pitkään.” Vapo kaivaa syvemmälle, noin kuuteen metriin. Heikosti maatuneesta pintakerroksen turpeesta tehdään ympäristöturvetta, jota käytetään esimerkiksi kuivikkeena ja maanparannukseen. Syvemmältä kaivetaan paremmin maatunutta turvetta, josta tulee energiaturvetta. Sekä Mikko Viipuri että Päivi Peronius korostavat turpeen luonnonmukaisuutta ja puhtautta.

Kaitasuon reunassa on hieno lähteikkö. Turvetta kaivetaan lähimmillään 200 metrin päässä, mikä voi kuivattaa myös lähteikköä.

Luonnonsuojelija 4/2017

Vapo on jo tehnyt hakkuita suolla.

Kaitasuota on ojitettu turpeenottoa varten.

Turvetuottajat ja työ- ja elinkeinoministeriö pitävät kiinni siitä käsityksestä, että turve olisi uusiutuva luonnonvara. Turvetta markkinoidaankin hitaasti uusiutuvana biopolttoaineena. Turpeen ilmastovaikutus on kuitenkin pahimmillaan jopa voimakkaampi kuin kivihiilellä. Sen lisäksi turpeenotto tuhoaa suoekosysteemin ja lisää vesistöjen rehevöitymistä ja liettymistä. Suurimmat päästöt syntyvät juuri Kaitasuon kaltaisilta soilta, jotka ovat yhdistelmä luonnontilaista suota ja metsätalouden tarpeisiin ojitettua turvemaata. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tilastoissa turve rinnastetaan fossiilisiin polttoaineisiin, mikä onkin lähempänä totuutta: turvetta syntyy vaivaiset 0,6 mm vuodessa. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC taas sijoittaa turpeen fossiilisten ja biopolttoaineiden väliin, mutta senkin luokituksessa turpeenpolton päästöt ovat fossiilisten tasolla. Pidemmälle maatunut Kaitasuon turve poltetaan todennäköisesti Forssan vastapainevoimalaitoksella. Siellä tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä. Samalla tuprahtaa ilmaan lähes 10 000 vuoden aikana suohon sitoutunut hiilidioksidi. Soidensuojelutyöryhmän loppuraportissa todetaan, että soidensuojelussa on puutteita etenkin Etelä-Suomessa, missä soista on ojitettu 80 prosenttia. Siksi Kaitasuokin olisi ollut tärkeää saada suojelun piiriin. Vapon Peronius kertoo, että Kaitasuo ei kuulu luonnontilaisuusluokkiin 4 tai 5, jollaiset yhtiö kertoo ilman muuta jättävänsä tuotannon ulkopuolelle. Luonto- ja lajikartoitusten perusteella ei myöskään löydetty sellaista lajistoa, joiden vuoksi suoalue olisi tullut suojella. Suojeluvaihtoehtoakin on sekä Vapolle että Viipurin Turve- ja Multatehtaalle ehdotettu. ”Vastasimme ympäristöministeriölle ja Luonnonsuojeluliitolle, että prosessi oli jo pitkällä emmekä siksi luopuneet hankkeesta”, Peronius kertoo. ”Pianhan tässä on vaikkapa muuttolinnuille sopiva kosteikko, kun tuotanto lopetetaan”, rauhoittelee Mikko Viipuri.

”Luonnontilaisuusluokkien 4 ja 5 isoja ojittamattomia suomuodostumia ei Etelä-Suomessa enää juuri ole. Vapo on laskenut tarkkaan, ettei joudu hallussaan olevien soiden kanssa ongelmiin, kun antoi lupauksensa. Kaitasuo on luokkaa 3, mikä edustaa käytännössä Etelä-Suomen parhaimmistoa.” Soidensuojelun täydennysohjelman kartoituksissa Kaitasuo todettiin valtakunnallisesti arvokkaaksi suoksi. Kytömäen mukaan Vapon hankealueelta löytyi uhanalaisia suotyyppejä ja -lajistoa, erityisesti perhosia. Ja erityisesti suojeltava lajikin eli harsosammal suolta löytyi. Tosin Vapon turpeenottosuunnitelmien ulkopuolelta, lähteiköstä, noin 200 metrin päästä. ”Kaivuun meneviltä osilta suoluonto hävitetään kokonaan”, Kytömäki sanoo ja antaa katseen kiertää suolla. ”Keskelle jäävä pieni ojittamatonkin osa kuivuu väistämättä ympäröivien kaivualueiden vuoksi. Hanke hävittää täältä kokonaisia suoluontotyyppejä ja heikentää suosta riippuvaisten lajien elinmahdollisuuksia.” Kaitasuon kohtalo täytyy kertoa myös siellä, missä sitä sinetöitiin. Siksi Kytömäki iskee lapion Kaitasuon pian turvetuotannossa tuhoutuviin pintakerroksiin, nostaa siitä kauniin suokuution ja asettelee sen pieneen, läpinäkyvään laatikkoon. Muutaman päivän päästä pieni Kaitasuon palanen matkaa laatikossaan Helsingin Aleksanterinkadun ihmisvilinässä ja sitten ympäristöministeriön ovista sisään ja portaita pitkin ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen luokse. Ministeriön kabinetissa ministeri kättelee Kytömäen sekä Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvallin, puheenjohtaja Harri Höltän ja suojeluasiantuntija Paloma Hannosen. ”Koska Kaitasuon suojelu ei onnistunut paikan päällä, toimme palasen sitä tänne ministeriöön muistuttamaan arvokkaiden soiden suojelun tarpeesta”, Kytömäki sanoo ministerille, joka kuuntelee Kaitasuon tarinaa tarkasti. Tiilikainen vahvistaa Vapon Päivi Peroniuksen kertoman. Ympäristöministeriöllä oli kiinnostus yrittää viimeiseen asti saada Kaitasuon pelastettua. ”Emme missään vaiheessa ole sulkeneet ovea Kaitasuon suojelemiselle”, Tiilikainen kertoo. ”Nyt uudistetussa ympäristönsuojelulaissa Kaitasuon kaltaisia soita ei ole enää mahdollista laittaa turvetuotantoon, mutta Kaitasuon lupaprosessi

Vapo kaivaa syvemmälle, noin kuuteen metriin.

Jäähyväiset suolle Suolla on hiljaista. Vapo on raivannut tulevalta turvekentältä puut ja rahkasammalet, tuore oja on teräväreunainen. Paljastunut turve on mustaa ja liukuu saappaan alla. Kytömäki ei niele Vapon Pereniuksen väitettä, että Kaitasuo ei olisi suojelunarvoinen.

käynnistyi kuitenkin vanhan lain mukaan ja sen mukaan se piti myös viedä loppuun.” Tiilikainen kertoo, että ympäristöministeriön selvityksen mukaan Kaitasuon kaltaisissa soidensuojelun täydennysohjelman kohteissa ei ole tällä hetkellä lupaprosesseja käynnissä. ”Toivon, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen tällainen tapaus”, hän sanoo. Vaikka varsinaisia lupaprosesseja ei ole käynnissä, niin turpeenottoa kyllä suunnitellaan monessa kohteessa. Esimerkiksi Pohjanmaalla muutamalla täydennysohjelman myötä ilman turvaa jääneellä suolla on käynnissä turvetuotannon ympäristövai-

>> Turpeenkaivu on tuhoisaa monella tapaa Kaivetusta turpeesta menee noin 90 % energiakäyttöön ja loput kasvu- ja ympäristöturpeeksi, muun muassa kuivikkeeksi. Kansallisessa suostrategiassa on linjattu, että Suomessa on vuoteen 2020 mennessä tarvetta noin 68 000 hehtaarille turpeenkaivuualueita eli tuotantoalaa tulee lisätä 4100 hehtaaria vuosittain. Vuoteen 2050 mennessä uusia turvesoita halutaan ottaa käyttöön peräti 200 000 hehtaaria. Turpeen käyttöä kasvatetaan, sillä tavoitteena on korvata osa kivihiilestä turpeella, vaikka turpeen ilmastopäästöt ovat todellisuudessa kivihiiltäkin suuremmat.

•

Ilmasto: Suot ovat metsiäkin suurempi hiilivarasto. Tuhansia vuosia kehittyneiden soiden turvekerroksia kaivetaan pois parissakymmenessä vuodessa. Turpeen polttaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta. Polttamisen hiilidioksidipäästöt ovat jopa suuremmat kuin esimerkiksi kivihiilellä. Luonnon monimuotoisuus: Suoluonto •häviää kaivettavalta alueelta turpeen kaivamisen ajaksi käytännössä kokonaan ja palautuu erittäin hitaasti vain jos suon vesitalous palautetaan turpeen kaivamisen jälkeen ennalleen.

•

Vesistöt: Turpeen kaivamisen vaikutukset vesistöihin ovat suuret erityisesti pienten latvavesistöjen alueella. Muokatusta suosta vapautuvat ravinne-, rauta- ja kiintoainespäästöt kulkeutuvat vesistöihin kiihdyttäen niiden rehevöitymistä.

Luonnonsuojelija 4/2017

Metsätalous ja soiden tila kietoutuvat yhteen

•

Suomen soista yli puolet on ojitettu – ja pääosin metsätalouden tarpeisiin. Jopa miltei viidesosa ojituksista on kuitenkin tehty soille, joilla metsä ei ole lähtenyt kasvamaan odotetulla tavalla. Moni näistä soista sopisi ennallistukohteiksi.

Jukka-Pekka Ronkainen

•

Suomessa puuta halutaan teollisuuden käyttöön yhä enemmän. Puustoisten soiden kuten korpien puustoon ja suojelualueita ympäröiviin metsiin kohdistuukin yhä suurempia odotuksia. Hallituksen suunnittelemista hakkuista arviolta neljäsosa tulee ojitetuilta turvemailta.

•

Tuoreen tutkimuksen mukaan ojitusten vesistöpäästöt ovat moninkertaiset aiemmin arvioituun verrattuna. Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 on määritelty vuosittaiseksi kunnostusojitustavoitteeksi peräti 70 000 hehtaaria vuodessa. Kunnostusojitusten tukeminen valtion budjetista tulisi Luonnonsuojeluliiton mielestä lopettaa.

Juho Kytömäki, Harri Hölttä ja Päivi Lundvall Luonnonsuojeluliitosta luovuttavat palan Kaitasuota ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle.

kutusten arviointi. Lisäksi puustoisilla täydennysohjelman soilla on hakattu ja hakataan koko ajan, mikä pilaa paitsi arvokkaiden soiden luonnonarvoja myös vesistöjä. Tummia pilviä arvokkaiden ja ilman täydennysohjelman pysyvää suojaa jääneiden soiden horisontissa siis on.

Soidensuojelun epävarma tulevaisuus Sen jälkeen kun soidensuojelun täydennysohjelma pysäytettiin ja muutettiin vapaaehtoisuuteen perustuvaksi, valtio on suojellut 36 000 hehtaaria omia suomaitaan. Yksityismaiden osalta valtio on Tiilikaisen mukaan yrittänyt ohjata puustoisten soiden suojelua rahoituspulasta kärsivän Metso-ohjelman sekä Suo-

men itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi järjestetyn Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjan kautta. ”Vapaaehtoista soidensuojelua on tähän mennessä kasassa noin 3000–4000 hehtaaria”, Tiilikainen arvioi. ”Edistystä tapahtuu sitä mukaa, kun määrärahoja ja kohteita tulee tarjolle. Hieno asia on, että Metso-rahoja saamme lisättyä 10 miljoonalla eurolla ensi vuonna. Osa siitä kanavoituu varmasti puustoisten soiden suojeluun.” Mutta mikä on pitkälle viedyn ja sitten pysäytetyn soidensuojelun täydennysohjelman tulevaisuus? Jatkuuko pelkkä vapaaehtoisuus?

Ministeri haluaa korostaa jo tehdyn kartoitustyön merkitystä. ”Meillä on nyt olemassa ohjenuora ja pohjakartoitus. Tiedämme, missä arvokkaimmat kohteet ovat. Jatkossa tämä tieto on siis olemassa, kun maankäytön suunnitelmia tehdään. Tämä on tärkeä juttu. Tietenkin pitkällä sihdillä arvokkaimmat kohteet olisi hyvä saada pysyvän suojelun piiriin.” Mutta minkälaisella aikataululla, sitä ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ei uskalla arvuutella. ”Se riippuu aina valtiontalouden tilasta ja hallitusneuvotteluiden lopputuloksista.”

Tiedämme, missä arvokkaimmat suot ovat.

ALLEKIRJOITA VETOOMUS MAAMME SOIDEN SUOJELUN PUOLESTA

Hannu Tuomisto

1. Viime metreillä pysäytetty soiden suojeluohjelma on toteutettava loppuun 2. Turpeen kaivaminen soista pitää lopettaa vuoteen 2025 mennessä 3. Metsätalouden ojitusten tukeminen on lopetettava

soidenpuolesta.fi

Luonnonsuojelija 4/2017

TARJ OUS

LUO NNO NS UOJ E LI JA N LUK IJ O IL LE

39 VUOSI

€

TILAA LAHJAKSI HUILI! Huili-lehti on rentoa ja tinkimätöntä asiaa kestävän elämän ystäville. Hitaasti hauduteltuna. Tee lahjaostokset nyt. www.huililehti.fi Koodi verkkokaupassa: LUONNONSUOJELIJA Tilaus sisältää kaksi noin 100-sivuista Huilia, kestävän elämäntavan Huili-oppaan sekä vuosikalenterin. Verkkokaupassa myös Huilin metsäkalenteri 2018, 14e

Luonnonsuojelija 4/2017

”

Kun ilmasto lämpenee, Saharan eteläpuolinen Afrikan väestö on pahimmassa vaarassa.

Luonnonsuojelija 4/2017

Ilmasto

ajaa liikkeelle Ilmastonmuutos muuttaa alueita elinkelvottomiksi kuivuuden ja tulvien vuoksi. Vuonna 2050 miljoonia ilmastopakolaisia lähtee ruuan ja veden perässä liikkeelle. Pakolaisuuden vaikutukset tulevat vaikuttamaan kaikkiin maihin, myös Suomeen. Teksti Hasse Härkönen Kuvitus Anne Stolt

Kolmas katovuosi putkeen ankaran kuivuuden vuoksi. Sato on menetetty, laiduntavat eläimet kuolevat, ja koko kylä näkee nälkää. Maaperä on alkanut aavikoitua. On vuosi 2050. Olosuhteet Saharan eteläpuolisessa kylässä ovat muuttuneet niin hankaliksi, että kyläläisten on etsittävä parempia seutuja. Kylän alueella elämiselle ei ole enää edellytyksiä. Tilannetta ei helpota se, että maassa hallituksen ja opposition välit ovat kiristyneet, ja seudulla on viime kuukausina tapahtunut useita aseellisia selkkauksia. Konflikti vaikeuttaa myös avustustyötä alueella. Evakkoon lähtevien kyläläisten joukossa on 25-vuotias Kofi. Hän lähtee liikkeelle muutaman muun nuoren miehen kanssa. Tavoitteena on löytää töitä ja toimeentuloa itselle ja perheelle. Vuonna 2050 ilmastonmuutoksen vaikutuksia näkyy jo laajoilla alueilla. Olosuhteiden suurimmat mullistukset odottanevat silti edelleen tulevaisuudessa.

Suurin osa pakenee lähelle

Ilmastonmuutoksella on se ikävä puoli, että se syventää ja pidentää konflikteja sekä nopeuttaa niiden kehittymistä. Konfliktit taas vaikeuttavat ilmastonmuutoksen torjumista, siitä johtuvien ongelmien ratkaisua ja uusiin oloihin sopeutumista. Ilmastonmuutoksen ja konfliktien suhde on siis kaksisuuntainen. Monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähteen mielestä on tärkeä ymmärtää, että ympäristöpakolaisuuden taustalla on monia syitä. Ilmiö on monimutkainen, ja yksinkertaisten syy–seuraus-suhteiden vetäminen on mahdotonta. Yksinkertaistaen voi silti sanoa, että jos jotkut alueet muuttuvat viljely- ja elinkelvottomiksi, niin ilmastopakolaisuutta syntyy. Ja jos ilmastonmuutos etenee tarpeeksi pitkälle, niin kymmenet tai sadat miljoonat tulevat muuttamaan. Kun elinolosuhteet heikkenevät, se luo erilaisia jännitteitä yhteiskuntaan. Yhteiskuntien haavoittuvuus muutosten edessä on paitsi luonnonolosuhteista myös sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista oloista riippuvaa. Luonnonolojen muuttuminen laajoilla alueilla myös vahvistaa sään hetkellisten ääri-ilmiöiden vaikutusta. Yleinen olosuhteiden huonontuminen voi pysyvästi heikentää maanviljelystä, jolloin viljely ei enää toivukaan yksittäisestä kovasta iskusta kuten yhdestä kuivuusjaksosta.

Ilmastonmuutos syventää konflikteja.

Kun ilmasto lämpenee, Saharan eteläpuolinen Afrikan väestö on pahimmassa vaarassa. Olosuhteiden muutos iskee kovaa alueen maanviljely-yhteisöihin. YK:n arvion mukaan ilmastonmuutos voi kasvattaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrää maailmassa 122 miljoonalla jo vuoteen 2030 mennessä, koska maanviljely hankaloituu. Afrikan tilanteen tekee erityisen vaikeaksi se, että maanosan väestö kasvaa edelleen nopeasti. Huonoimmassa asemassa ovat köyhimmät ja heikoimmat kuten naiset, lapset ja vammaiset. Heillä ei ole mahdollisuutta paeta elinolosuhteiden muutosta kovin kauas, vaan he siirtyvät vain lähimpään turvalliseen paikkaan, jolloin parannus aikaisempaan verrattuna on usein pieni. ”Meidän työssämme ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy jo nyt niiden olosuhteiden kautta, joissa pakolaiset joutuvat elämään. Usein heidät sijoitetaan alueille, joissa olosuhteet ovat huonot”, Pakolaisavun ulkomaan ohjelmajohtaja Leena Kumpulainen sanoo.

Konfliktien syy ja seuraus Kofi päätyy maan suurimpaan kaupunkiin, jonne on saapunut kymmeniä tuhansia muita pakolaisia. He ovat jättäneet kotinsa ympäristöolojen, vainon – tai molempien – vuoksi. Kaupungissa työtä ei riitä kaikille, ja pakolaisten olot ovat hankalat. Syntyy mellakoita ja levottomuutta.

Maaperää ääriliikkeille Vuosi kuluu, mutta Kofi ei löydä töitä suurkaupungissa. Tulevaisuus kotimaassa näyttää umpikujalta, joten hänpäättää parin ystävänsä kanssa pyrkiä Eurooppaan. Saharan ylittäminen vaatii järjestelyjä, hyvää kuntoa ja rahaa, mutta ponnistelujen jälkeen miehet onnistuvat pääsemään Välimeren rannalle. He ovat tyypillisiä Eurooppaan yrittäjiä. Useimmiten vain hyväkuntoisilla nuorilla miehillä ja toisaalta varakkailla on kunnon mahdollisuuksia paeta kauas, jos elinolot kotimaassa ovat mahdottomat. Kofi selviää vaarallisesta matkasta Välimeren yli. Italiaan päästyään hän kohtaa Lähi-idästä tulevan Mohammedin, joka hänkin on kotoisin maaseudulta. Mohammedin tarina kuulostaa tutulta: Kuivuus on pakottanut hänet liikkeelle ensin kotimaan sisällä. Sitten on puhjennut levottomuuksia ja lopulta sisällissota. Ilmastopakolaisuus – kuten muukin pakolaisuus – antaa kasvualustan ääriliikkeille. Brittiläisen tutkijan ja toimittajan Nafeez Ahmedin mukaan ISISin syntyyn vaikutti osaltaan nykyistä Syyrian sotaa edeltäneiden vuosi-

Luonnonsuojelija 4/2017

en erityisen kuivat kaudet, jotka veivät elannon monilta syyrialaisilta maanviljelijöiltä. Sadattuhannet muuttivat kaupunkeihin, joissa talous joutui koville uusien työttömien myötä ja kansanryhmien välit kiristyivät. Samaan aikaan maailman ruokatuotantoon tuli kuoppa sääilmiöiden vuoksi, ja tuontiruuan hinta nousi Syyriassa. Kun heikentyneen talouden kanssa kamppaillut valtio vielä vähensi ruuan ja muiden hyödykkeiden hintaa laskevia tukiaisia, monella ei enää ollut varaa ruokaan. Tyytymättömät ihmiset alkoivat osoittaa mieltään ja hallinto vastasi kovin ottein: kierre oli valmis. Kun Syyrian valtio romahti, ISIS oli täyttämässä syntynyttä poliittista tyhjiötä ja värväämässä turhautuneita ja pettyneitä. Vastaavanlainen kehitys löytyy Boko Haramin taustalta Nigeriassa. Järjestön kasvun yhtenä pontimena oli Koillis-Nigerian maanviljelijöiden ilmastonmuutoksen seurauksena pienentyneet sadot. Yleisemmin koko Sahelin alueelle on muodostunut hankala nälänhätien ja konfliktien vyöhyke. ”Olojen kurjemmiksi muuttumisen syyllä ei oikeastaan ole merkitystä, koska kurjistuminen joka tapauksessa aiheuttaa radikalisoitumista”, Lähde sanoo.

ILMASTONMUUTOS

Pahan tai hyvän kierre Ympäristökysymykset kytkeytyvät myös yleisemmin turvallisuuteen, ovat aina kytkeytyneet. Kiistat vedestä ja oikeudesta luonnonvarojen hyödyntämiseen ovat tuttuja historiasta. Uutta on volyymi: ilmastonmuutoksen myötä elinkelvottomien alueiden koko, kriisit ja pakolaismäärät kasvavat. Jos turvallisuus ajaa kaiken muun yli, turvallisuuden logiikka voi rapauttaa demokratian edellytyksiä. Ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallisimmat alueet painivat pahan kierteessä. Ne ovat köyhiä, niissä on kova väestönkasvu, jo nyt vaikeuksia ruokatuotannossa, muita ympäristöön liittyviä ongelmia ja huono kyky sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Kumpulainen näkee monessa maassa vallitsevan demokratiavajeen tekijäksi, joka tekee yhteiskunnista haavoittuvia uusiin olosuhteisiin sopeutumisessa. Kansalaisyhteiskunnan tila on maailmassa yleisesti ottaen heikentynyt, ja useissa maissa hallin-

to kokee ihmisten aktiivisuuden ja yhteistoiminnan uhaksi, ja yrittää tukahduttaa niitä. ”Sen vuoksi pitäisi tukea sekä ihmisten ruohonjuuritasoa että hallinnon ylätasoa, jotta kehitys saadaan parempaan suuntaan”, Kumpulainen sanoo. Lähteen mielestä myös hyvän kierteet ovat mahdollisia ongelma-alueilla. Positiivisen kierteen aikaansaaminen vaatii poliittisia päätöksiä, joilla esimerkiksi tuetaan ja monipuolistetaan paikallista ruokatuotantoa ja sitä kautta saadaan ihmisille parempi toimeentulo. Ruokaturvan parantaminen, tasa-arvon edistäminen ja muut myönteiset askeleet vaikuttavat myös hidastamalla väestönkasvua, mikä taas helpottaa muuta kehitystä.

Myös hyvän kierteet ovat mahdollisia.

Tulijoita riittää pohjoiseen Italiassa Kofi huomaa, että olosuhteet eivät ole ruusuiset vaikka ovatkin paremmat kuin Afrikassa. Välimeren alueella olot ovat huonontuneet merkittävästi 2000-luvun alun tilanteesta. Kuivuus on noussut

ILMASTONMUUTOS AIHEUTTAA ONGELMIA VEDEN RIITTÄVYYDESSÄ JO 2025

yli 1,5 °C

Useimpien ennustemallien mukaan maapallon lämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä yli 1,5 asteella, kun vertailukohtana on 1800-luvun loppupuolen tilanne. Lämpötilan nousuun vaikuttaa kasvihuonepäästöjen määrä.

4 °C

Suomessa lämpötila nousee lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin maapallolla keskimäärin. Reilun neljän asteen lämpeneminen merkitsisi Suomen keskiosissa Unkarin ja Etelä-Saksan ilmastoa. Se muuttaisi merkittävästi Suomen kasvi- ja eläinlajistoa.

KYKY SOPEUTUA

Maiden kyky sopeutua ilmastonmuutokseen vaihtelee. Sopeutumiskyvyltään heikoimmassa asemassa olevat maat sijaitsevat alueilla, joissa ilmastonmuutoksen ongelmalliset vaikutukset ihmisten arkeen tulevat olemaan suuria.

VAIKUTUKSET

1. KUIVUUS

Helleaallot yleistyvät ja kestävät yhä kauemmin, jolloin kuivuus kärjistyy. Kuivista alueista tulee entistä kuivempia. Se aiheuttaa aavikoitumista, jolloin maaperä muuttuu viljelykelvottomaksi. Lisäksi maan pintakerrosten entistä kiivaampi kuivuminen lisää metsäpalojen riskiä.

2. RANKKASATEET

Ilmaston lämmetessä veden haihtuminen lisääntyy ja veden kiertokulku kiihtyy. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän vesihöyryä se pystyy pidättämään. Sateista tulee rankempia, ja tulvat huuhtovat maata mukaansa.

3. RAJUT MYRSKYT Ilmaston lämpenemisen uskotaan aiheuttavan entistä tuhoisampia myrskyjä, hurrikaaneja ja muita vastaavia sään ääri-ilmiöitä.

4. MEREN PINNAN NOUSU Merkittävin syy merenpinnan kohoamiseen on meriveden lämpölaajeneminen. Myös jäätiköt sulavat huolestuttavaa vauhtia, ja se osaltaan nostaa merien pintaa. Arvioiden mukaan merenpinta tulee kohoamaan useita kymmeniä senttimetrejä 2000-luvun loppuun mennessä. Merenpinnan nousu ei vaikuta vain Tyynen valtameren saarivaltioissa, vaan myös Iso-Britanniassa, Alankomaissa, Italiassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Esimerkiksi Bangladeshissa pelloille tulviva merivesi uhkaa maanviljelyä.

VESI UHKAA LOPPUA

Ilmastonmuutoksen kärjistämä pula makeasta vedestä vaikuttaa viljelyyn ja muuhun ruokatuotantoon. Ilmastonmuutoksen odotetaan heikentävän satoja etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa on nykyisinkin ongelmia väestön ruokkimisessa. Lämpötilan nousun ja lisääntyvän vedenkäytön myötä paheneva vesikriisi uhkaa jo vuonna 2025 myös muun muassa Intiaa, Lähi-itää ja Välimeren alueita. Hankaluuksia näyttää olevan jatkossa tiedossa myös Yhdysvaltojen keskeisillä maanviljelysalueilla, joissa pohjavettä on käytetty tuhlailevasti vuosikymmenten ajan.

Luonnonsuojelija 4/2017

suureksi ongelmaksi, kun kesäkauden sademäärä on pienentynyt ja lämpötila kohonnut. Aavikoituminen on ongelma etenkin Etelä-Espanjassa, ja Välimeren maille tärkeä maatalous on yleisesti ottaen kovilla. Se taas heijastuu alueen valtioiden talouteen ja yleiseen ilmapiiriin. Kofi päättää pyrkiä yhä pohjoisemmaksi. Väkirikkaassa Saksassa pakolaisia on jo niin paljon, että Skandinavian harvaan asutut maat näyttävät paremmilta vaihtoehdoilta. Millainen on vuoden 2051 Suomi, jonne Kofin matka päättyy? Suomessa eletään ilmastossa, joka alkaa muistuttaa 1900-luvun Keski-Euroopan oloja. Sateisuus on lisääntynyt. Kuivuuden jälkeen se kelpaa Kofille mainiosti. Maan väestö on kasvanut huomattavasti, koska kaukaisten alueiden ilmastopakolaisuuspaine näkyy pohjolassa saakka. ”Muuttoliike on yksi keino sopeutua ilmastonmuutokseen. Kun ihmisiä siirtyy huonojen olosuhteiden maista muualle,

niin sopeutuminen uusiin oloihin helpottuu lähtöalueilla”, Lähde sanoo. Lisääntyneen keskinäisen riippuvuuden vuoksi mikään maa tai maanosa ei ole voinut välttyä ilmaston lämpenemisen aiheuttamilta haitoilta. Vuosisadan puoliväliin mennessä ilmastonmuutos on muuttanut myös maailman ruokatuotantoa ja -markkinoita merkittävästi. ”Sen vuoksi Suomessa pitäisi jo nyt alkaa etsiä ruokatuotannossa uutta suuntaa, koska maailman ruokajärjestelmän kriisiytyessä markkinoille ei riitä ruokaa entiseen tapaan. Ruokatuotannon muuttaminen on yksi keino sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin”, Ville Lähde sanoo. Ehkä Saharan eteläpuolelta lähtenyt maanviljelijä Kofi on yksi niistä, joka saa elantonsa pohjolassa uudenlaisen ruuantuotannon parissa.

Ilmastopakolaisuuden määritelmä puuttuu Vaikka ilmastopakolaisuudesta puhtaan paljon, sille ei ole olemassa virallista määritelmää. Kansainvälisten sopimusten mukaan pakolaisuus perustuu vainoon ja ihmisoikeusrikkomuksiin. Ilmastopakolaisten suojelun tarve on kuitenkin usein yhtä suuri kuin nykymääritelmän mukaisilla virallisilla pakolaisilla. Suurin osa ilmastopakolaisista muuttaa valtioiden sisällä, mikä tekee heistä ongelmallisen ryhmän. Kansainväliset sopimukset eivät suojele maiden sisäisiä pakolaisia vaan he ovat valtion vastuulla, ja valtio saattaa olla osapuoli pakolaisuuteen vaikuttavassa konfliktissa. Ilmastopakolaisuuden määrittelyä hankaloittaa lisäksi se, mihin pakon ja vapaaehtoisen lähtemisen raja vedetään. Milloin lähtöalueen elinolosuhteet ovat riittävän huonot pakolaisuuden perusteeksi?

Pakolaistilanne vuoden 2016 lopussa

60 milj. 40 milj. 17,2 milj. 51%

VÄESTÖNKASVU: 2,4 MILJARDIA AFRIKKALAISTA

Maailmassa on noin 60 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa. Heistä 40 miljoonaa on maiden sisäisiä pakolaisia. Virallisen pakolaisaseman saaneita on 17,2 miljoonaa. Mukana eivät ole ne 5,3 milj. palestiinalaista, jotka ovat palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWA:n mandaatin alla. Virallisista pakolaisista alle 18-vuotiaita on noin puolet. Maailman väestöstä lapsia arvioidaan olevan 31 %, joten pakolaisissa lapset ovat yliedustettuja.

55%

Maailman köyhimmin alueen Afrikan väkiluku kasvaa maailman nopeinta vauhtia. Nyt afrikkalaisia on yli miljardi, ja YK:n arvion mukaan vuonna 2050 heitä on jo 2,4 miljardia. Yleisesti ottaen väestönkasvu on nopeinta niillä alueilla, joissa ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan selvästi elinoloja huonontavasti.

Eniten pakolaisia vastaanottaneet maat - Turkki : 2,9 miljoonaa - Pakistan: 1,4 miljoonaa - Libanon: 1,0 miljoonaa.

2/3

Kartta: Riski veden puutteesta Säilyy nykyisenä tai ei tiedossa

Lähellä normaalia

Korkea

Lähteet: International Food Policy Research Institute IFPRI, IPCC, Action Aid, Standard & Poor's 2014, World Resources institute, Ville Lähteen haastattelu, Helsingin Sanomat 6.10.2015 ja 22.5. 2017

Maan rajojen yli paenneista pakolaisista 55 % eli 9,4 miljoonaa on lähtöisin kolmesta maasta Syyriasta, Afganistanista ja Etelä-Sudanista.

552 200

Pitkittyneessä eli yli 5 vuoden pakolaisuudessa kotimaan rajojen ulkopuolella oli vuoden 2016 lopussa 11,6 miljoonaa pakolaista eli noin 2/3 pakolaisista. Vuonna 2016 lähtömaahansa palasi 552 200 pakolaista. Lähde: UNHCR

Luonnonsuojelija 4/2017

Keskuspuiston puolesta – yhdessä Helsingin vihreä luontohelmi yhdistää erilaiset ihmiset. Kukin toimii yhteisen päämäärän eteen omista lähtökohdistaan. Teksti Jenni Hamara Kuva Sanni Seppo

Ei voi olla totta! Jotain on pakko tehdä, ajatteli Maija Hakanen Oulunkylän kirjastossa Helsingin yleiskaavaa käsittelevässä tilaisuudessa. ”Silmäni aukenivat yhtäkkiä. Tajusin, että ne aikovat napsaista ison osan Keskuspuistoa pois”, hän muistelee. Oli vuosi 2015. Siihen asti keskuspuistoa koskeva kaava oli pysynyt pitkään vakiintuneena ja puisto säilynyt suhteellisen koskemattomana. Töölönlahdelta Vantaanjoelle saakka ulottuvan alueen historia alkaa 1900-luvun alusta, jolloin arkkitehti Bertel Jung teki ehdotuksen Helsingin Keskuspuistoksi.

″Mene, koe ja tunne Keskuspuisto!″ kannustaa Maija Hakanen. Kuvassa taiteilija Sanni Sepon tytär hakattavaksi suunnitellulla alueella.

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, toimisto: p. (09) 228 08 224, toimisto@sll.fi, työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Seuraa: sll.fi, Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median kanavat: sll.fi/some Jäsenpalvelu: sll.fi/asiakaspalvelu Tue: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

ETELÄ-HÄMEEN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame

•

Piirin syyskokous 9.12. klo 12–15. Tilaisuuden aluksi nähdään ja kuullaan luontokuvaaja Eero Jussilan esitys "Vesifantasia". Luonnonsuojelupiirin kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat ja kuullaan luontoaiheinen esitys. Paikka: kunnantalon valtuustosali, Pekkalantie 5, Nastola, Lahti. Lisätietoja: Karri Jutila, karri. jutila@sll.fi, p. 050 576 8953. Asikkalan luonnonystävät: Tapahtumista ja muusta toiminnasta tarkempaa tietoa Facebookissa: facebook.com/asikkalanluonnonystavat,

sivuillamme: sll.fi/etela-hame/asikkala sekä sähköpostilistalla ja p. 0500 205 565/ Juha Kamppila Pikkujouluvaellus joulukuussa Norppien apukinoksien kolaaminen tammikuussa. Meillä on oma nimikkokohde, jonne mennään lumitilanteen mukaan.

• •

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Kasvikerho Pulsatillan tapahtumissa paikkana Kumppanuustalon auditorio, Kirjastokatu 1, Hämeenlinna. Lisätietoja: Heli Jutila, p. 050 544 2005, heli.m.jutila@ gmail.com. Kasvikerho Pulsatillan pikkujoulu 4.12. klo 18–20. Nyyttikestipikkujoulu – tuo tullessasi jotain pikkupurtavaa! Hannu Kämäräisen esityksen aiheena on puutavaran mukana kulkevia idän tulokkaita ja muita kasvikuvakulmia. Paikka: Kumppanuustalon auditorio, Kirjastokatu 1, Hämeenlinna. Lisätietoja: Heli Jutila, p. 050 544 2005, heli.m.jutila@gmail.com. Pulsatillan kerhoilta 15.1. klo 18–20. Kerhoillassa kasvitieteen tohtori Heli Jutila kertoo Kazakstanin matkasta lokakuussa 2017. Pulsatillan kerhoilta 12.2. klo 18–20. Harri Arkkiomäki kertoo sammalista. Pulsatillan kerhoilta 12.3. klo 18–20. Kasvikerho Pulsatillan kerhoilta.

•

• • •

ETELÄ-KARJALAN PIIRI Vs. aluepäällikkö Anna Vuori, p. 050 911 7162, etela-karjala@sll.fi,

saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

•

Kasvi-ilta to 30.11. klo 18 Luonnonsuojelukeskuksessa Lappeenrannan Linnoituksessa (Katariinantori 6). Tervetuloa! Illan aiheena on orvokit. Katselemme kuvia luonnonvaraisista orvokeista, ja ajan salliessa ehkä muistakin kasveista. Kasvi-ilta on avoin ja maksuton kaikille luonnonkasveista kiinnostuneille. Paikkana luonnonsuojelukeskus Lappeenrannan Linnoituksen Katariinantorilla. Lisätietoja: Anna Vuori, p. 040 670 1771. Norppaturvallisen Saimaa-katiskan rakennustalkoot Lappeenrannan kaupunginkirjaston Tarinasalissa pe 1.12. klo 16.30–20 ja la 2.12. klo 10–13.30. Tule mukaan tai käväise ihmettelemässä! Katiskan on kehittänyt arvostettu luontokuvaaja ja nykyisin kalastajanakin tunnettu Juha Taskinen, joka on itse talkoissa ohjaamassa katiskan rakentamista. Saimaa-katiska on kevyt, helposti liikuteltava ja ennen kaikkea saimaannorpille turvallinen kalastusväline. Talkoissa rakennetut Saimaa-katiskat käytetään ensi kevään ”Vaihda verkot katiskaan” -tapahtumassa Ruokolahdella, jossa Saimaan vapaaajankalastajille jaetaan Saimaa-katiskoja

•

verkkoja vastaan. Osallistumalla katiskanrakennustalkoisiin voit siis konkreettisesti edistää saimaannorppien tulevaisuutta. Katiskoiden rakentajilta toivotaan ilmoittautumista, sillä työkaluja on rajattu määrä. Voit ilmoittautua perjantaille tai lauantaille. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Antti Franssila, antti.franssila@sll.fi, p. 044 2388 457 tai Kaarina Tiainen, kaarina.tiainen@sll.fi, p. 050 530 3270. Kaikki ovat myös lämpimästi tervetulleita tutustumaan Saimaa-katiskoiden rakentamiseen ja keskustelemaan norppaan liittyvistä asioista. Käväise siis paikan päällä katsomassa, millaista Saimaakatiskoiden rakentaminen on, ja hakemassa inspiraatiota norppaturvalliseen kalastamiseen. Katiskatalkoiden yhteydessä on jaossa norppa-aiheista materiaalia ja tietoa Saimaannorpan nykytilasta. Saimaa-katiskaan, sen rakentamiseen ja käyttöön voit tutustua myös täällä: sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/kalasta-oikein-norppavesilla/ saimaa-katiska Luontopuoti avoinna Linnoituksen joulumarkkinoilla 9.–10.12. Katariinantorilla. Luonnonsuojelukeskuksen Pieni Luontopuoti on auki molempina päivinä klo 10–16. Myynnissä mm. Luonnonkalentereita 2018 (suomeksi, englanniksi ja venäjäksi), Norppa-tuotteita (esim. kylpypyyhkeitä ja t-paitoja), pehmoeläimiä, linnunpönttöjä, huovutettuja pikkunorppia ja kirjoja. Lisäksi järjestetään arpajaiset, jossa on van-

•

Luonnonsuojelija 4/2017

Nyt yleiskaavaan on ehdotettu muutoksia. Hämeenlinnan väylän kaupunkibulevardisointi on yksi eniten närää herättäneistä hankkeista. Suunnitelmista suivaantunut Hakanen keräsi ystävänsä Outi Monosen kanssa pika-adressiin nimiä ja toimitti sen kaupunkisuunnittelulautakunnalle. Järjestettiin kiireisesti palaveri, jossa pohdittiin, miten alueen toimijat voisivat ryhtyä yhdessä puolustamaan Keskuspuistoa. Mukaan lähti seitsemän kaupunginosayhdistystä Keskuspuistoa ympäröiviltä alueilta, luontoalan yhdistyksiä ja tavallisia Keskuspuistoa arvostavia ihmisiä.

aluetta ihmisille näkyväksi vetämällä huomionauhaa kaupunkibulevardin alle jäävään metsään. ”Se herätti monet tavalliset puiston käyttäjät. Sattuipa jopa niin, että ministeri Kimmo Tiilikainen hiihti ohi paistaessamme makkaraa pystyttämämme laavun vieressä”, Pallasvuo naurahtaa. Huomionauhatempaus herätti myös taiteilija Sanni Sepon, joka alkoi kuvata rakennettavaksi aiottua ”viiden pikselin aluetta”. Hän on kuvillaan halunnut tuoda esille ryteikön kauneuden. ”Hoitamaton luonto muodostaa minitiloja, joissa on jotain pyhää ja harrasta. Kuvaamallani alueella on uskomaton linnusto ja kasvisto. On kuolinniitti Keskuspuistolle, jos sen kävijämäärä kasvaa samalla kun pintaala pienenee ja asukasmäärä moninkertaistuu lisärakentamisen seurauksena”, Seppo pelkää. Samoilla linjoilla on metsä- ja kääpäasiantuntija Keijo Savola, joka keräsi Keskuspuistosta tiedot 75 uhanalaisen tai silmälläpidettävän lajin esiintymisestä. ”Vaateliaiden kääpälajien löytyminen lämmittää mieltäni erityisesti, kuten myös vankka liito-oravaja kanahaukkakanta. Keskuspuisto on lahottajala-

”Koskaan ei ole tylsää. Aina joku keksii uutta.”

Yhteinen tavoite Ensimmäisen adressin jälkeen on tapahtunut paljon. ”Vahvuutemme on selkeä tavoite. Haluamme, että asemakaavojen nykyisiä rajoja kunnioitetaan eikä Keskuspuistoon rakenneta lisää”, tiivistää Hakanen. Perinteisten adressien ja kuulemistilaisuuksien lisäksi rakasta puistoa on puolustettu luovin keinoin. Yhdyskuntasuunnittelun parissa uransa tehnyt Matti Pallasvuo muistelee, kuinka Keskuspuiston puolesta -liike teki rakennettavaksi suunniteltavaa

jistoltaan niin kovatasoinen, että se vertautuu valtakunnallisesti arvokkaisiin Etelärannikon vanhojen metsien suojeluohjelman kohteisiin”, hän hehkuttaa. Keskuspuistoon kohdistuvaa uhkaa on tehty näkyväksi ihmisketjuin, keräämällä tunnettujen ihmisten nimiä adressiin, viettämällä karnevaalia, järjestämällä suunnistustapahtumia ja vetämällä terveysmetsäkävelyjä. Muun muassa. ”Koskaan ei ole tylsää. Aina joku keksii uutta”, kertoo Maija Hakanen. ”Tästä on kasvanut aito, avoin yhden asian liike, jossa erilaisten ihmisten on mahdollista toimia.” Seuraa Keskuspuiston puolesta -liikettä: //facebook.com/keskuspuistonpuolesta// Twitter: Keskuspuistoryhmä @Keskuspuistomme Helsingin keskuspuisto on myös luontohelmi: //100luontohelmea.fi/helmi/helsingin-keskuspuisto//

Luonnonsuojeluliitto myönsi Keskuspuistoryhmälle ympäristöpalkinnon 2017.

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat haan malliin runsaat palkinnot! Tervetuloa piipahtamaan! Lisätietoja: Anna Vuori, saimaa@sll.fi, p. 040 670 1771.

ETELÄ-SAVON PIIRI Toiminnanjohtaja Timo Luostarinen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

KAINUUN PIIRI Toiminnanjohtaja Tuula Heikkinen, p. 045 644 4733, kainuu@sll.fi Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani, Toimisto on suljettu toistaiseksi. Ota yhteyttä sähköpostilla kainuu@sll.fi. Seuraa: sll.fi/kainuu, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry

KESKI-SUOMEN PIIRI Toiminnanjohtaja Juhani Paavola, p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi

KYMENLAAKSON PIIRI Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto ja puoti: Varuskuntakatu 8, 45100 Kouvola. Vaahteratalolla luontotoimisto ja -puoti auki ma–ke 10–15. Puodin valikoimissa mm. kirjoja ja paitoja ja luomutuotteita, tule tutustumaan! Joulunaikaan ja alkuvuodesta toimisto ja puoti ovat suljettu. Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

•

Piirihallituksen kokous Kouvolassa to 14.12. klo 18, Lisätietoja: kymenlaakso@sll.fi, sll.fi/kymenlaakso, p. 045 1049 388. Vaahteratalon luontotoimisto ja -puoti auki ma–ke klo 10–15.

•

Meri-Kymen Luonto: Luontokuvailta to 30.11. klo 18 Kotkan kirjaston auditoriossa. Pekka Vainio: Yön kulkijan valoisat polut. Ville Vanhala: Maamme taulu -elokuva. Ei-jäsenet 5€/SLL:n jäsenet 3€. Myynnissä Suomen luonnonsuojeluliiton luontokalentereita! Tervetuloa!

•

Pohjois-Kymen Luonto: Museokorttelin joulunavaus 3.12. Paikka: Vaahteratalon Luontopuoti, Varuskuntakatu 8, Kouvola (Museokortteli). Jäsenilta 12.12. klo 17–19. Paikka: Vaahteratalon Luontopuoti.

• •

LAPIN PIIRI Toiminnanjohtaja Tarja Pasma, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Valtakatu 22, 96200 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 9.30–14 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/ sll.lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri

PIRKANMAAN PIIRI Aluesihteeri Juho Kytömäki, p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri Nokian Luonto: Talvilintulaskenta 28.12. klo 9–13. Teemme Helsingin Eläinmuseon linnustonseurantaan liittyen talvilintulaskennan ns. Kauniaisten reitillä. Mukaan pääsee 5 laskijaa. Yhteyshenkilö: Anne Viitalaakso, p. 045 888 3720, nokianlintukoulu@gmail.com. Järjestäjä: Nokian Lintukoulu. Loppiaisen linnut 6.1. klo 13–15. Lasketaan talvehtivat sorsat ja tehdään kävelyretki lähiympäristössä. Voit lukea, miten mukavasta retkestä on kyse klikkaamalla aiempaan retkiraporttiimme: sll.fi/pirkanmaa/paikallisyhdistykset/nokian-luonto/ Tapahtunutta/loppiaisen-2012-linturetki Paikka: Kylmänoja, K-market Löytiksen

• •

edessä olevassa puistossa. Järjestäjä: Nokian Lintukoulu, Anne Viitalaakso, nokianlintukoulu@gmail.com, p. 045 8883 720. Tervetuloa Nokian pääkirjastoon! Järjestämme Luonto lainassa -teemaviikot 5. – 28.2., jolloin nostamme esiin luontoaiheista kirjallisuutta lainattavaksi, samalla esittelemme Nokian luonto ry:n toimintaa. Tapahtuman sijainti: Nokian pääkirjasto, Nuijamiestentie 9, Nokia. Tapahtuman järjestäjä: Nokian luonto ry ja Nokian pääkirjasto. Yhteyshenkilö: Kaarina Davis, nokianluonto@gmail.com. Koskikararetki Siuronkoskelle 11.2. klo 13–15. Kokoonnumme Siuronkosken sillalla. Etsimme koskikaroja ja tämän jälkeen teemme lintukävelyn lähistölle Siuron alueella. Tapahtuma sopii hyvin lapsiperheille ja lintuharrastuksen alkutaipaleella oleville. Kaikki lämpimästi tervetuloa! Pirkanmaalla järjestetään jokatalviseen tapaan tehostettu koskikaraseuranta, tänä vuonna se on 10.–18.2.2018. Järjestäjät: Nokian Lintukoulu, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ja Nokian luonto ry. Lisätietoja: Anne Viitalaakso, nokianlintukoulu@gmail.com, p. 045 8883 720. Talvilintulaskenta 3.3. klo 9–13. Teemme Helsingin Eläinmuseon linnustonseurantaan liittyen talvilintulaskennan ns. Kauniaisten reitillä. Mukaan pääsee 5 laskijaa. Yhteyshenkilö Anne Viitalaakso p. 045 888 3720. Järjestäjä: Nokian Lintukoulu, Anne Viitalaakso, nokianlintukoulu@gmail.com, p. 045 8883 720.

•

Luonnonsuojelija 4/2017

Rakkaus Iijokeen palkittiin Iijokisoutuihin ovat osallistuneet kokonaiset perheet vauvasta vaariin.

perheen pienimmät olivat veneessä mukana turvakaukaloIssa. ”Siellä on soudettu kaikissa ajateltavissa olevissa säissä, paitsi pakkasessa. On ollut kovia raekuuroja, jolloin olemme vain pyrkineet rantautumaan. Kerran taas jokea pitkin tuli trombi, joka vei soutajilta hatut päästä”, Luhta muistelee. ”Useimmiten sää on kuitenkin heinäkuussa aurinkoinen. Kun viiden päivän urakka on ohi, punanenäiset soutajat kyllä erottaa kyläkaupassa.” Moni aloittaa lomansa Iijokisoudulla ja katsoo, ettei ole parempaa tapa päästä irti arjesta. Soutaessa läsnä ovat vain joki ja mukana olevat ihmiset. Virtaavalla vedellä on mieleen rauhoittava vaikutus.

Vuosikymmenten riita luonnosta

Iijoella on soudettu hyvästä syystä jo 35 vuotta. Tänä vuonna Iijokisoutu palkittiin yleisöäänestyksessä Vuoden 2017 innostavin vesistöteko -palkinnolla. Teksti Marjaana Nyberg Kuva Jari Veijola

”Kerran jokea pitkin tuli trombi, joka vei hatut päästä.”

”Kiitos palkinnosta kuuluu kaikille soutajille ja melojille, jotka ovat olleet vuosikymmenten aikana mukana. Olemme saaneet paljon äänestäjiä ympäri Suomen”, sanoo Pirkko-Liisa Luhta, Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja yksi tapahtuman järjestäjistä. Luhta on Iijokisoudun konkari ja ollut souduissa mukana vuodesta 1984. Kiireisimpinä lapsiperhevuosina

Iijokisoutu ei kuitenkaan syntynyt pelkästä tarpeesta rentoutua luonnossa. Jokialueen tulevaisuudesta on taisteltu kiivaasti vuosikymmenten ajan. Paikallinen voimayhtiö on halunnut jatkorakentaa alueelle muun muassa Kollajan tekoaltaan ja voimalan. Tällä olisi ollut peruuttamattomia vaikutuksia ympäristöön, ja alueen luonnonsuojeluväki ryhtyi vastarintaan 80-luvun alussa. Saadakseen näkyvyyttä kamppailulleen se alkoi järjestää joella vuosittaista tapahtumaa, Iijokisoutua, joka keräsi paikalle kiinnostuneita ympäri maata. Vuosien kiistelyn jälkeen saatiin vuonna 1987 valmiiksi koskiensuojelulaki, joka suojeli muun muassa Iijoen keski- ja yläosan. Laki oli tärkeä voitto, ja sitä

•Tapahtumat Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys: Yhdistyksen ylimääräinen kokous pe 8.12. klo 18 vanhan elokuvateatterin yläkerrassa, Vainiontie 3. Hyväksytään yhdistyksen säännöiksi liiton korjatut yhden vuosikokouksen mallisäännöt. Muistelemme elokuista Suomen luonnon päivää Eräpyhässä videoiden avulla ja pidämme samalla pikkujoulut nyyttikestiperiaatteella. Kaikki jäsenet tervetulleita!

•

Pälkäneen seutu: Pikkujoulu itsenäisyyspäivänä 6.12. alk. 14 Vohlisaaressa. Tuokaa kierrätettäviä tavaroita luomujoulupukin jaettaviksi kilteille luonnonystäville. Hyvä tarjoilu, myös kasvisruokavaliota noudattaville. Paikalla ei ole televisiota. Ilmoittautumiset sihteerille, p. 050 5911 663.

•

POHJANMAAN PIIRI

Aluesihteeri Teemu Tuovinen, p. (06) 312 7577 / 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaanpiiri ry Vaasan ympäristöseura: Pikkujoulu – Lillajul 8.12. klo 18–22. Virittäydymme joulun tunnelmaan pikkujoulun merkeissä perinteisen tapaan Alkulan tilalla

•

Vanhassa Vaasassa (Gripinpolku 1). Tapahtuman on jo vuosien ajan ollut lämminhenkinen ja iloinen kaikkien ympäristöseuralaisten yhteinen vuoden loppuhuipennus. Tapana on ollut, että jokainen tuokoon mukanaan jotakin pientä syötävää yhteiseen pöytään. Tervetuloa mukaan! Lillajul! Vi sätter oss i julstämning fredagen den 8.12. med en lillajulsfest, som firas traditionellt på Alkula gård i Gamla Vasa (Gripstigen 1) med början kl. 18. Evenemanget har under flera år varit en trevlig och varm säsongsavslutning, som är öppen för alla föreningsmedlemmar. Deltagarna har brukat hämta lite smått och gott till det gemensamma lillajulsbordet. Välkommen med! Lisätietoja: Birthe Weijola, birthe. weijola@gmail.com, p. 050 323 9037.

POHJOIS-KARJALAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Piirin postiosoite: Keskijärventie 75, 82120 Keskijärvi Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi Joensuun seudun luonnonystävät: Hallituksen kokous 23.1. klo 17–19 ravintola Sointulassa (Kirkkokatu 22). Kokoukset ovat kaikille avoimia. Tervetuloa! Lisätietoja: Puheenjohtaja Heikki Simola, p. 050 566 0640.

•

POHJOIS-POHJANMAAN PIIRI Aluepäällikkö Merja Ylönen, p. 044 929 0550, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: PL 326, 90101 Oulu, Käyntiosoite: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaa

•

Avoimet ovet 14.12. klo 15–19. Tervetuloa tapaamaan luonnonsuojeluväkeä piirin toimistolle ja juttelemaan ja kyselemään toiminnastamme. Avoimet ovet ovat perinteiden kauden päättäjäinen glögien ja piparien ja muiden jouluisten herkkujen kera. Ohjelmassa on vapaamuotoista keskustelua vakavammista ja kevyemmistä aiheista. Samalla voi tehdä myös lahjaostoksia jäsenhintaan ja ilman postikuluja: luontokalentereita (suomenkielinen), norppamukeja, joulukortteja ja vähän muitakin luontokaupan tuotteita. HUOM! Ulko-ovesta seuraava ovi aukeaa painamalla norppatarran edestä summeria. Ovi avataan ylhäältä. Aukaisun ääntä ei kuulu, joten vedä vain ovea samantien, kun olet painanut nappi. Osoite: Kauppurienkatu 33, Oulu. Lisätietoja: Merja Ylönen, merja.ylonen@sll.fi, p. 044 9290 550. Oulun yhdistys: Joulukuusen hakuretki 10.12. klo 10–14. Tarjoamme joulutunnelmaisen luontohet-

•

ken metsässä. Osanottajat kaatavat itselleen joulukuusen.

POHJOIS-SAVON PIIRI Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. (017) 262 3811, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Kirkkokatu 35, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi

Varkauden luonnonystävät: Liisan Lintukävely Varkaudessa Tyyskässä 25.2. klo 10–12. Lähtö Varkauden kaupungintalon parkkipaikalta klo 10. Oppaana Liisa Tolvanen, p. 040 5860 790.

•

SATAKUNNAN PIIRI Aluesihteeri Risto Vilen, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Pohjoisranta 11, PL: P2/31, 28100 Pori, Käyntiosoite: Puuvilla Pääkonttori, 2 krs, Pohjoisranta 11. Avoinna maanantaisin klo 10–16 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry Alasatakunnan Ympäristöseura: Jälkiretki sekä Tähtiretki Köyliönjärvelle helmikuussa riippuen sää ja lumiolo-

•

pidetään yhtenä suomalaisen luonnonsuojelun merkittävimmistä saavutuksista.

tettu. Epävarmuutta kesti vuoteen 2016, jolloin hallitus päätti, ettei nykyistä koskiensuojelulakia oteta uudelleen käsittelyyn. Pirkko-Liisa Luhta pitää taistelua voitettuna, mutta harmittelee prosessiin hukattuja resursseja. ”Kymmenen vuoden aikana on kulutettu valtavasti kaikkien osapuolten aikaa ja rahaa. Tämä on tullut hyvin kalliiksi sekä asukkaille että yhtiölle.” Nykyään Iijoella soudetaan joen omien vaelluskalojen ja toimivien kalateiden puolesta. ”Iijoen vesistön kymmenet jokihelmisimpukkasivujoet ja alkuperäiset vaelluskalakannat ovat vielä palautettavissa. Iijoki on perintö, jota on edelleen sellaisena kohdeltava, puolustettava ja suojeltava”, sanoo Luhta.

Soutaminen jatkuu Koskiensuojelulain syntyessä oli Iijokisoutu jo vakiinnuttanut paikkansa. ”Ajattelimme soutavamme vain muutaman vuoden, mutta kun laki tuli voimaan, väki halusi edelleen jatkaa. Ihmiset kertoivat tulevansa heinäkuussa soutamaan, järjestimme virallista tapahtumaa tai emme. Päätimme sitten järjestää”, Luhta kertoo. Kesällä 2006 selvisi, että Kollaja-hanketta oltiin nostamassa toistamiseen esiin. Tämä herätti hämmennystä, koska voimayhtiölle oli maksettu miljoonien korvaukset Iijoen suojelusta ja voimalaitoken rakentamatta jättämisestä. Monen oikeustajua koetteli myös, ettei olemassa olevaa lakia kunnioi

Iijokisoutu - aloitettiin vuonna 1984 - alkaa Taivalkosken Saijasta ja päättyy Pudasjärven Kipinään - Suomen pisin jokisoutu (160 km) - www.iijokisoutu. net

Vuoden 2017 innostavin vesistöteko -palkinto - Kampanjan järjestäjiä ovat Suomen rotarit, Suomen Melonta- ja Soutuliitto, Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto, valtakunnallinen vesistökunnostusverkosto ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) - 100 suomalaista vesistötekoa -kampanjassa palkittiin kolme vesistötekoa

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat suhteista. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan lähempänä ajankohtaa ja lisätiedot: facebook.com/LuontoJaYmparistoAsys

UUDENMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani. veistola@sll.fi, puheenjohtaja Laura Räsänen, p. 050 4389 795. Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri) Luontohelmet ja tapahtumat Uudellamaalla: sll.fi/uusimaa/luontohelmet

Espoon ympäristöyhdistys: Hallitus kokoontuu 19.12. Terveiset hallituksen kokoukseen tulee lähettää sähköpostitse viimeistään edellisenä tiistaina yhdistyksen puheenjohtajalle: Virpi Sahi, virpi.sahi@sll.fi, p. 050 308 2457. Lisätietoa: sll.fi/uusimaa/espoo

•

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Helsyn retket ovat avoimia kaikille asuinkunnasta riippumatta. Jos ilmoittautumista pyydetään, käytä tapahtuman verkkolomaketta osoitteessa www. helsy.fi tai sähköpostia helsy@sll.fi tai tekstiviestiä numeroon 050 301 1633. Tee

peruutus sähköpostitse tai tekstiviestitse. Osa retkistä on maksullisia. Torppa on Helsyn vuokraama huvila Östersundomin Talosaaressa. Itäkeskuksesta lähtevillä busseilla 93 ja 841 pääset Talosaarentien risteykseen, josta on noin 2,8 km kävelyä Husön ratsastuskeskukselle ja sieltä noin 700 m Torpalle. Reittioppaaseen Talosaarentie 280. Torpan retkien yhteydessä myös muut kuin Helsyn jäsenet voivat yöpyä huvilalla. Yöpymisestä sovitaan etukäteen järjestösihteerin kanssa. Yleisohje talviretkille: Lämpimät, tuulenpitävät vaatteet; liukkaisiin tilanteisiin sopivat maastojalkineet; eväät, lämmintä juotavaa; istuinalusta. Vaellustai kävelysauvat ovat hyödyksi. Kiikari, jos on. HUOM! Järjestämme myös POP UP -retkiä. Seuraa Helsyn verkkosivuja ja Facebookia sekä tilaa Helsyviesti sähköpostiisi. – Muutokset mahdollisia, joten tarkistathan ennen retkeä viimeisimmät tiedot tapahtumasivuiltamme. Lisätiedot: Mirja Reijonen p. 050 1420, mirja. reijonen@kolumbus.fi

•

Tutustuminen Veljekset von Wright -näyttelyyn to 11.1. klo 17.30–20. Jokainen ostaa lippunsa Ateneumiin, Kaivokatu 2. Sen jälkeen kokoontuminen 17.30 alkaen tapaamispisteessä, museomyymälän vieressä. Puolen tunnin esittely alkaa Ateneum-salissa klo 18. Sen jälkeen tutustumme kukin omaan tahtiimme Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wrightin lintumaalauksiin

Luonnonsuojelija 4/2017

•Tapahtumat sekä heidän eläin- ja kasvikuvituksiinsa. Viimeinen ilmoittautumispäivä ma 8.1. Paikalle saapuneiden kesken arvotaan kirjayllätys. Kasviretki Uunisaareen talventörröttäjiä bongaamaan la 27.1. klo 13–15. Kokoontuminen Uunisaaren kahvilan pihalla. Talvella Uunisaareen pääsee pitkin ponttonisiltaa, joka lähtee Kaivopuistosta, Meritorin mattolaiturin vierestä. Oppaana Christina Lindén. Retkelle ei tarvitse ilmoittautua ja sen voi lopettaa silloin kuin itselle sopii. Kahvilassa voi käydä ennen opastusta tai sen jälkeen. Retki on helppo. Tutustuminen Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin to 1.2 klo 17–19. Kokoontuminen Luomuksen lipunmyyntiaulassa, Pohjoinen Rautatiekatu 13. Oppaana Juho Paukkunen. Retki on maksullinen. Osallistujamäärä 25. Viimeinen ilmoittautumispäivä pe 26.1. Talviretki ja avoimet ovet Talosaaren Torpalla 3.2. klo 12–15. Kokoontuminen klo 12 Östersundomin Talosaaren ulkoilualueen infotaulun luona, Husön ratsastuskeskuksen pysäköintialueen tuntumassa, jos tarvitset opastuksen Torpalle. Avoimien ovien aikana voit tulla huvilalle silloin kun itsellesi sopii. Tarkkailemme lintuja talviruokintapaikalla ja käväisemme merenrannalla katsomassa jäätilannetta. Makkaranpaistomahdollisuus. Torpasta tarkemmin alussa olevassa yleisohjeessa. Talviretki Vanhankaupunginlahdelle la 10.2. klo 11–noin 14. Lähtöpaikka: Vanhankaupunginkoski, Meri-info, Kuninkaansaari, Viikintie 1. Retkellä etsitään saukon jälkiä ja koskikaraa Vanhankaupunginkoskesta sekä tähyillään lapinharakkaa ja timaleita matkalla pitkospuita pitkin Kuusiluotoon. Lopussa koetaan talviverkot Vanhankaupunginselällä. Retki päättyy Kuusiluotoon noin klo 14. Yhteistyökumppani Vanhankaupungin kulttuuriekologinen klubi ry. Oppaana Eero Haapanen. Viimeinen ilmoittautumispäivä ti 6.2. Talviretki Santahaminaan la 17.2. klo 13–17. Lähtöpaikka: bussin 86 päätepysäkki Santahaminan kasarmialueella. Bussi lähtee Herttoniemen metroasemalta. Retki päättyy sotilaskotiin munkkikahville. Retki on vain Suomen kansalaisille, joten henkilötodistus on pidettävä mukana. Oppaana Jarmo Nieminen. Osallistujamäärä 30. Viimeinen ilmoittautumispäivä pe 9.2. Keskivaativa retki: mahdollisesti kahlataan lumessa tai sohjossa. Kuutamokävely Talosaaren Torpalle joko pe 23.2. tai 2.3. klo 19– noin 22. Tarkkailemme illan pimenemistä, kuun valoa ja tähtitaivasta oppaana Tuukka Perhoniemi Ursasta. Säävaraus. Tarkemmat tiedot Helsyn verkkosivuilla vuoden 2018 puolella. Helsingin saaristo viikingeistä nykypäivään ti 6.3. klo 18–20. Paikka: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6. Jarmo Nieminen kertoo kuvin ja sanoin mm. Vallisaaren, Kuninkaansaaren, Isosaaren ja Kuivasaaren historiasta, linnoitteista ja luonnosta. Pöllöretki Tringan kanssa bussilla pe 9.3. maaliskuussa. Tarkemmat tiedot Helsyn verkkosivuilla vuoden 2018 puolella.

•

• •

•

• • •

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys: Sääntömääräinen vuosikokous ke 24.1.

•

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

Porvoon Paahtimolla, os Mannerheiminkatu 2, 06100 Porvoo, 2 krs kabinetti. Kokouksessa valitaan puheenjohtaja ja hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle uudet seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, hyväksytään toimintakertomus- ja suunnitelma, talousarvio ja tliinpäätös ja käsitellään muut sääntöjen määräämät asiat. Keravan ympäristönsuojeluyhdistys: Yhdistyksen syyskokous ma 11.12. klo 18-20. Paikka: Keravan kirjaston Satusiipi. Käsitellään sääntömääräiset asiat sekä esitellään toimintaryhmät. Tervetuloa mukaan kuulemaan yhdistyksen toiminnasta, osallistumaan toiminnan ideointiin ja tapaamaan muita luonnon- ja ympäristönsuojelusta kiinnostuneita ihmisiä. Lisätietoja: Liisa Hyttinen, liisa.hyttinen@kotiportti.fi, p. 041 506 5453. Yhdistys mukana Luonto lainassa -viikon tapahtumissa kirjastoissa.

•

Lohjan seudun ympäristöyhdistys: Yhdistys on mukana Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla la 9.12. klo 10–16 ja su 10.12. klo 11–16. Markkinoilla olemme samassa kojussa Lohjan lintutieteellisen yhdistyksen Hakin kanssa. Myymme luonnonkalentereita, lintuvärityskirjoja ja havukoristeita. Paikka: Lohja, Kirkkokenttä.

•

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys: Vuosikokous alkuvuodesta 2018. Tietoja toiminnasta Mäntsälän Uutisten Seurapalstalla. Talkoopuuhailua järjestyy aina, soita Ollille, p. 040 5045 446. Lisätietoja: www. mantsalan-lsy.fi

•

Tuusulan yhdistys: Tuusulan yhdistyksen Luontoperheretket on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen, myös koulussa olevat sisarukset ovat tervetulleita mukaan. Retkiä opastaa lh Terhi Vikström. Säänmukainen varustus ja omat eväät mukaan. Retkille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Perheretket ovat maksuttomia.

•

Perheretki 3.12. klo 10–13. Paikka: Fjällbo, kokoontuminen parkkipaikalla (Aleksis Kiven kuja, Tuusula). Piparia ja glögiä huvimajalla. Perheretki 4.2. klo 10–13. Luistelu/hiihto. Halosenniemen ranta. Kokoontuminen parkkipaikalla (Halosenniementie 4-6-, Tuusula). Perheretki 4.3. klo 10–13. Talviulkoilupäivä Tuomalan rannassa. Nuotio.

• •

Vantaan yhdistys: Koko perheen luontokoulusunnuntai 14.1. klo 10–13. Teema: Outoa käytöstä eläinmaailmassa. Minkä tähden kalat uivat väkisin vastavirtaan, vaikka myötävirtaan olisi paljon helpompaa uida? Ojentelevatko sorsat keväisin kaulaansa siksi, että niillä on nielemisvaikeuksia vai mistä oikein on kysymys? Miksi tikka hakkaa katulampun metallikupua eikä puuta niin kuin on tarkoitus? Entä mistä kertoo kaupunkitalitiaisten outo slangi? Kevään ensimmäisessä luontokoulusunnuntaissa perehdytään eläinten kummalliselta vaikuttavaan käyttäytymiseen. Tervetuloa Vantaan luontokoululle! Paikka: Sotungintie 25 A. Lisätietoja: Veera Piironen, veera.piironen@gmail.com, p. 040 732 6054.

•

Diailta: Toukokuu merellä 15.1. klo 18–20. Kaunissaaren eteläpuolella sijaitseva Ristisaari on suorastaan oivallinen paikka seurata lintujen kevätmuuttoa, ja harvinaisten lintuhavaintojen ohella voi paneutua saaren kukkeaan kasvillisuuteen ja lintumiesten letkeään elämään. Kimmo Jääskeläisen nostalgiset diakuvat vievät meidät projektorin hurinan saattelemana kolmenkymmenen vuoden takaiseen aikaan, jolloin valkoposkihanhetkin olivat vielä harvinaisia! Tervetuloa! Paikka: Vernissa (Tikkurilantie 36). Lisätietoja: Minerva Schultz, minerva. schultz@gmail.com, p. 044 3310 327. Yhdistyksen vuosikokous 15.2. klo 18–20. Vuosikokous on se hetki, jolloin on helpointa vaikuttaa oman yhdistyksensä toimintaan: vuosikokouksessa valitaan uudet hallituksen jäsenet erovuorossa olevien tilalle, valitaan uudet varajäsenet ja päätetään tulevan vuoden toiminnasta. Vaikka hallitustyöskentely ei kiinnostaisikaan, kannattaa ilmestyä paikalle kertomaan, millaista toimintaa haluaisit yhdistyksesi järjestävän! Tai olisitko itse kiinnostunut järjestämään jonkin yhdistyksen toimintaa tukevan tapahtuman tai tekemään jotakin muuta, millä yhdistyksemme toiminta tulisi näkyvämmäksi? Löytyisikö kalenteristasi hetki aikaa luonnolle? Tervetuloa vuosikokoukseen! Paikka: Vernissa (Tikkurilantie 36). Lisätietoja: Minerva Schultz, minerva. schultz@gmail.com, p. 044 3310 327. Koko perheen luontokoulusunnuntai! 4.3. klo 10–13. Teema: Talvenviettotapoja. Talvinen metsä on varsin hiljainen. Missä eläimet oikein viettävät talvensa? Miksi osa vetää peiton korvilleen ja nukkuu kevääseen asti? Entä ketkä pysyvät hereillä, vaikka pakkanen paukkuu? Tutustumme eläinten erilaisiin tapoihin selvitä talven ylitse. Olosuhteiden salliessa etsimme myös hereillä olevien eläimien jälkiä lumesta! Tervetuloa Vantaan luontokoululle! Paikka: Sotungintie 25 A. Lisätietoja: Veera Piironen, veera.piironen@gmail.com, p. 040 732 6054.

•

VARSINAIS-SUOMEN PIIRI Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri Hirvijokilaakson yhdistys: Pikkujoulut ja luontovuoden juhlistamista 30.11. klo 18–20.30. Yhdistyksen pikkujouluja vietetään Suomi100-hengessä juhlistaen Suomen hienoa luontoa. Tervetuloa viihtymään koko perheen voimin yhdistyksemme yhdistettyyn pikkujouluun ja Suomen luonnon juhlintaan. Tilaisuudessa ohjelmaa ja kakkukahvit. Ilmoittautumiset viimeistään 24.11. osoitteella anniina@ wakkanet.fi tai p. 0400 986 064 (iltaisin) tai kysy viime hetken paikkoja. Paikka: Kaiturin tila, Nälkänummentie 19, Masku. Lisätietoja: Anniina Lindqvist, anniina@wakkanet.fi, p. 0400 986 064.

•

Paimion seudun ympäristöyhdistys: Kynttiläkävely Paimiossa 23.12. klo 18–20. Yhdistyksen perinteinen aatonaaton kynttiläkävely Paimion Aallon Parantolan takamailla olevalle MLL:n laavulle 23.12. klo 18. Lähtö: Korvenalantien alkupäässä olevalta Parantolan sivuparkkipaikalta. Lämpimästi tervetuloa! Turun luonnonsuojeluyhdistys Pikkujoulut ke 13.12. klo 18–22. Yyhdistys haluaa kiittää aktiivejaan ja jäseniään kuluneesta vuodesta ja kutsuu kaikki luonnonsuojelupiirin kanssa yhteisiin pikkujouluihin ravintola Kouluun. Ohjelmassa on illallinen ja mukavaa yhdessäoloa. Osallistumismaksu on 15 euroa per henkilö. Sitovat ilmoittautumiset 6.12. mennessä osoitteeseen turkulsy@ gmail.com.

•

LUONTO-LIITTO Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420. Seuraa: luontoliitto.fi, tapahtumalista: luontoliitto.fi/tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

•

Pikkujoulut to 14.12. alkaen klo 16 Luonto-Liiton toimistotalossa Annankatu 26 A, 3. krs. Tervetuloa kaikki Luonto-Liiton ystävät! Ohjelmassa vegaanisten jouluherkkujen lisäksi kivaa ohjelmaa. Educa-messut 26.–27.1. Luonto-Liitto on mukana messujen Kansalaisvaikuttamisen torilla esittelemässä ympäristökasvatustoimintaa. Tule mukaan vapaaehtoiseksi: liisamaija.aukia@luontoliitto.fi tai malva.green@ luontoliitto.fi. Maailma kylässä -festivaalit 26.–27.5. Luonto-Liitto on mukana Maailma kylässä – festivaaleilla Helsingin Kaisaniemen puistossa festivaalien Mahdollisuuksien tori teltassa. Tule mukaan esittelemään Luonto-Liiton toimintaa vapaaehtoisena. Ilmoittaudu mukaan: sami.saynevirta@luontoliitto.fi

• •

Varsinais-Suomen piiri: Matka merelle -leffailta 8.12. Leffailta järjestetään klo 19-22 Quantumin auditorio (Vesilinnantie 5, Turku). Leffaillassa katsotaan Suomenlahdesta kertova dokumenttielokuva Matka merelle (2017) ja keskustellaan sen herättämistä ajatuksista. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Turun yliopiston biologian ja maantieteen ainejärjestö Synapsin kanssa. Osallistumismaksu omantunnon mukaan alkaen 4 euroa. Jouluaskarepaja 9.12. klo 17–20 Kahvila Koroisessa (Koroistentie 2, Turku). Jouluaskarepajassa askarrellaan joulukortteja ja tehdään kynttilöitä kierrätysmateriaaleista totta kai! Tapahtumapaikkana toimii tunnelmallinen Koroisten kahvila. Tarjoamme materiaaleja ja välineitä, mutta omia tarvikkeita kannattaa toki ottaa lisäksi mukaan, etenkin kynttilöiden valamiseen sopivia purkkeja. Vapaaehtoinen osallistumismaksu alkaen 2 €.

•

Hämeen piiri: Luonto-Liiton Hämeen piirin tapahtumia voi seurata osoitteessa: luontoliitto.fi/hlp ja facebook.com/luontoliitonhameenpiiri.

•

•Aktiivi Safarilta luontokokoukseen

LUONNONSUOJELULIITTO HAKEE: Luonnonsuojelupiirien toiminnanrejohtajia Lappiin ja Kainuuseen

Suomen luonnonsuojeluliitto ry (SLL) on suurin Suomessa toimiva ympäristöjärjestö. Maanlaajuiseen toimintaverkostoon kuuluu noin 160 paikallisyhdistystä, 15 luonnonsuojelupiiriä sekä nuorisojärjestö Luonto-Liitto. Paikallisyhdistyksissä toimivat aktiivit tekevät ympäristönsuojelutyötä vapaaehtoistyönä.

Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen Kaisa Lappalainen johtaa työkseen safarimatkoja Afrikassa.

Haemme nyt Lapin ja Kainuun piireihin toiminnanjohtajia osaaikaiseen (65%) työsuhteeseen 1.1.2018–31.12.2019. Toiminnanjohtajat työskentelevät Lapin ja Kainuun piireissä vastaten piirien lausunnoista ja valituksista luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyvissä asioissa yhdessä hallituksen ja liiton asiantuntijoiden kanssa. Toiminnanjohtaja vastaa alueen jäsen- ja varainhankinnasta, piirin toiminnan kehittämistä ja rahoitussuunnittelusta sekä koordinoi vapaaehtoistyötä alueella. Edellytämme tehtävään soveltuvaa korkeakoulututkintoa tai muuta koulutusta. Lisäksi edellytämme projektinhallintataitoja ja organisointikykyä. Kokemus järjestötehtävistä ja kielitaito katsotaan eduksi. Odotamme itsenäistä työotetta, tiimihenkisyyttä ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Tarjoamme haasteellisen työpaikan verkostomaisessa työyhteisössä, josta avautuvat erinomaiset näköalat ympäristösektorin kansalaistomintaan. Palkkaus sovitaan Suomen luonnonsuojeluliiton työehtosopimuksen (ERTO PR 4, alk n.2400 eur/kk) ja työkokemuksen mukaisesti. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 15.12.2017 mennessä sähköpostitse osoitteeseen paivi.lundvall@sll.fi

Miten olet päätynyt Luonnonsuojeluliiton aktiiviksi? Osallistuin opiskeluaikoina Luonto-Liiton luontokerhonvetäjä-kurssille, ja sitä kautta minua pyydettiin Turun luonnonsuojeluyhdistyksen hallitukseen taloudenhoitajaksi. Sen jälkeen olen päätynyt talousvaliokunnan kautta liittohallitukseen.

Lisätietoja tehtävistä antavat - Lapin osalta: Päivi Lundvall (paivi.lundvall@sll.fi), Seppo Aikio (p. 040 0156819) ja Heini Jalava (p. 040 5665155) - Kainuun osalta: Päivi Lundvall (paivi.lundvall@sll.fi), Antti Lankinen (p. 040 5945622) ja Heini Jalava (p. 040 5665155)

Millaista on paikallistoiminta Turussa? Turussa järjestämme eri aiheiden puitteissa tapahtumia kuten vieraslajitalkoita ja luontoretkiä. Kerran kuussa on vaihtuvateemainen jäsenilta, ja se on samalla myös hallituksen avoin kokous. Olet myös Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen. Millaista hallitustyöskentely on? Hallitus linjaa liiton toiminnan strategian ja valvoo sen toteutumista. Kuukausittaiseen kokoukseen saamme toimiston henkilökunnan valmistelemat esitykset ja teemme päätökset niiden pohjalta. Hallituksen kautta pääsee halutessaan myös mukaan erilaisiin vaikuttajatyöryhmiin jos aikaa ja osaamista löytyy.

Ville Lehvonen

MIKÄ OLI LEHDEN PARAS JUTTU?

Miten luonnonsuojelu näkyy työssäsi? Työkseni johdan safarimatkoja Afrikassa. Siellä suojelusta on helppo kertoa, kun sukupuuton partaalla olevat lajit ovat muutamien metrien etäisyy-

Äänestä tämän lehden parasta juttua osoitteessa // sll.fi/parasjuttu // Voit lähettää vastauksesi myös postikortilla osoitteeseen Luonnonsuojelija-lehti / Luonnonsuojeluliitto Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Muista merkitä korttiin nimesi ja postiosoitteesi. Vastanneiden kesken arvotaan Luonnonkalenteri 2018 (arvo 16 €). Kiitos palautteesta!

dellä. Toisaalta on yksinkertaisempaa kertoa luonnonsuojelun tärkeydestä suomalaisten lajien kohdalla, kun vertailee paikallisten heimojen yhteiseloa leijonien ja muiden petojen kanssa ja suhteuttaa sitä esimerkiksi susipelkoon. Mitä ekologisia matkailuvinkkejä antaisit reissaajille? Matkustelu ei lähtökohtaisesti ole ekologista, vaikka välttäisi lentämistä ja toimisi ekologisten periaatteiden mukaisesti. Kannattaa muistaa, että kysyntä ohjaa tarjontaa. Eläintarhoissa vierailua kannattaa harkita. Jos villieläintä saa koskea tai ottaa syliin, ollaan lähtökohtaisesti jo huolestuttavassa tilanteessa. Väärin toimivat eläintarhat saattavat lisätä paikallisten motivaatiota laittomalle villieläinkaupalle. Millaisena näet luonnonsuojelun tulevaisuuden Suomessa? Luonnonsuojelulla on hyvä tulevaisuus, kunhan uskomme muutoksen mahdollisuuteen. Monessa asiassa kyse on poliittisesta päätöksestä, johon voi vaikuttaa, jos sen eteen vain tehdään töitä. Luonto on tulevaisuudessa yhä enemmän esillä terveysvaikutusten ja matkailun edistäjänä. Ilman suojelua tulee myös taloudellista tappiota, minkä pitäisi viimeistään toimia herättäjänä suojelua vastustavien keskuudessa. Marja Haatanen

Aktiivin muistilista

X On aika ilahduttaa aineettomalla lahjalla tai joulukortilla! Levitä jouluiloa

sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #lahjaluonnolle #joululahja #aineetonlahja ja tee jouluostokset luonnon hyväksi osoitteessa: sll.fi/lahjaluonnolle.

X Vuonna 2018 Luonnonsuojeluliitossa vietetään 80-vuotisjuhlia ja

metsäteemavuotta. Miten se näkyy oman paikallisyhdistyksesi toiminnassa? Tarvitseeko yhdistyksesi aiheeseen liittyvää materiaalia tai koulutusta? Kartoitamme yhdistysten tarpeita ja vahvuuksia teemavuoden onnistumiseksi. Lähetä sähköpostia Jennille »» jenni.hamara@sll.fi

X Kirjastojen Luonto lainassa -viikkoa vietetään 5.–11.2.2018. Tällä kertaa aiheena on Metsä kutsuu sinua! Kannusta lähikirjastosi mukaan.

Luonnonsuojelija 4/2017 Toimitus Liisa Hulkko

Luonnon kunniaksi

Terve, metsä, terve, vuori – Lapsille suunnattu moniaistillinen luontoretki- ja konserttisarja la 16.9.2017 Mäntässä ”Konserttia edeltäneen luontoretken ja koko päivän hienoin kokemus oli se, kun tenori Eero Lasorla jotenkin spontaanin oloisesti kajautti Metsämiehen laulun pienen kallion päällä seisten. Hänellä oli myös upea kyky yhdistää musiikkiin humoristisia piirteitä niin, että ne olivat yllättäviä ja todellakin riemastuttavia.” Anita Pätynen, Luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistys

Lue Luonnonsuojeluliiton muista työn tuloksista vuonna 2017: sll.fi/saavutukset2017

Satu Kankaanpää

Jorma Mäntylä

100-vuotiaan Suomen luonnon kunniaksi järjestettiin vaikuttavia tapahtumia erityisesti luontohelmikohteissa. Vuoden aikana Luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset järjestivät yhteensä yli 1000 tapahtumaa. Tapahtumat liikuttivat, ihastuttivat ja joskus hämmensivätkin. Lue osallistujien kokemuksia muutamasta hienosta tapahtumasta.

Julkufesti – Tanssia ja laulua uhatun suon pelastamiseksi 26.8.2017 Julkunevalla Vetelissä, Keski-Pohjanmaalla ”Julkufest oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja hyisestä säästä huolimatta lämmin tapahtuma. Kohokohtana voisin pitää sitä harrasta tunnelmaa Julkunevalla, kun kahdeksankymmentä ihmistä istui hiljaa sateessa esityksistä ja paikasta lumoutuneina.” Pohjanmaan piirin hallituksen puheenjohtaja Hannu Saari

Hoikanpuron Mini-bioblitz – Uhatun metsäluonnon kartoitustapahtuma Pihtiputaalla 2.9.2017

”

Uudenlaiseen kartoitustapahtumaan osallistui niin lajistoammattilaisia kuin lajintunnistukseen tutustuvia luontoihmisiäkin. Toinen toisiltamme oppien kolusimme Hoikanpurolla päivän aikana läpi noin 20 hehtaaria metsiä. Kokemus oli aivan mahtava. Oli hienoa kartoittaa luontoarvoiltaan merkittävää, suojelematonta aluetta porukalla, jossa oli monipuolista lajiosaamista. Huomionarvoista lajistoa löytyi lyhyessä ajassa runsaasti. Toinen parhaista asioista oli oppimisen innostus ja se, kuinka maastossa itse lajeja tutkien kaikki meistä huomasivat oppivansa uutta, taustasta riippumatta. Yhden päivän inventointipanostus oli siis paitsi arvokas Hoikanpuron luontohelmen kannalta, myös tulevaisuuteen tähdäten, kun uudet ihmiset tutustuivat lajikartoituksen saloihin.”

Ari Aalto

Miia Kokkonen, Luonto-Liittto ja Luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistys

Luonnonsuojelija 4/2017

Historiallinen sävellyskävely Vuorilammelle 30.9.2017

”

Päivä oli harmaa ja vettä vihmoi pieninä pisaroina. Laskeuduimme alas kallioista polkua pitkin puron vartta kohti Vuorilampea. Puron solina ja korkeat puut veivät ajatukset hetkessä pois kaupungin sykkeestä. Oli hiljaista. Siellä oltiin pehmeiden sammalmättäiden, jylhien kallioiden ja korkeiden kuusien suojassa. Valo siivilöityi kuusien latvuksien läpi alas laaksoon lempeänä verhona. Tietoisuus sävellystyöstä teki hetkestä aivan erityisen. Miltähän tämä kaikki, mitä nyt koemme kuulostaa pianon siivittämänä? Lopuksi kiipeäminen korkeimmille huipuille näytti maiseman silmänkantamattomiin, häviten metsien kaukaiseen sineen.” Katri ja Pertti Suonio, Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys

Heikki Susiluoma

Pasi Lyytikäisen (kuvassa) sävellyksen ja muita Kuopion luonnosta ammentavia sävellyksiä esitti piansti Risto-Matti Marin Pasimusic-festivaaleilla Kuopiossa 4.10.2017.

Laura Santanen

”

Kun soitto ja laulu loppui, istuimme pitkään hiljaa kuin ihmetellen, missä oikein olimme juuri käyneet. Erämaa- ja teatteriretki pohjoisen sielun syvyyksiin 17.–22.8.2017 reitillä Inari– Suorsapää–Kaldoaiv Ritva Kupari

”

Kansanmusiikkiduo Luinehin konsertti Pihlaveden Isonevalla 24.9.2017

”

Keskellä Isonevaa nousi käkkärämäntysaareke. Sammaleisten kivien peittämä rinne oli kuin luonnon amfiteatteri. Asetuimme mukavasti kiville, ja Luineh-duo alapuolellemme suoluonnon estradille. Noora Kauppila lauloi vanhoja kansanlauluja lapinrummun tahdittaman, niiden voima saa alkunsa suomalaisugrilaisesta perinteestä. Juuso Raunion matala, maaginen kurkkulaulu tuvalaisen, yksinkertaista sävelkulkua toistavan jouhisoittimen säestämänä loi mystisen tunnelman. Noora eläytyi ja alkoi laulaa meille tarinoita, jotka kum-

puavat menneen maailman muistista. Kuulija enemmänkin eli kuin kuuli Nooran esittämät laulut ja niiden tarinat. Kuulija siirtyi toiseen paikkaan ja aikaan. Sudenlaulu väristi selkäpiitä, ja jostain suon takaa koiran ärhäkkä haukku varoitti sutta tulemasta sen reviirille. Kun soitto ja laulu loppui, istuimme pitkään hiljaa kuin ihmetellen, missä oikein olimme juuri käyneet.” Ulla-Sinikka Sihvonen Luonnonsuojeluliiton Jyväskylän yhdistys

Suomalaista kulttuuria vahvasti ja laajasti esille tuova Juha Hurme vei teatteriseurueen jo neljännen kerran Lapin erämaahan Samuli Paulaharjun novelleista tehtyjä lyhyitä tarinoita esittämään. Tällä kertaa noin 50 ihmisen ensi-iltajoukon oli tallustettava välillä hyvinkin kivikkoista polkua Sevettijärveltä lähes 20 kilometriä Iisakkijärven autiotuvan maastosta löytyvään luonnonteatteriin. Tuntureiden yöpuolta -tarinat sijoittuvat Lappiin ja niissä tapahtuu outoja. Tunnelman luomiseen Iisakkijärven maastossa ei tarvita erityisefektejä. Näyttelijät – noin 10 henkeä – ilmestyivät pusikosta ja loihtivat eteemme kuuluisan Lapinnoidan kilpailijakateudesta pulppuavan tragedian. Kateus, näyttämisen halu ja kielletyillä asioilla leikkiminen vie noidan taikavoimat ja ajaa itsetuhoon. Esitys sai oopperan muodon, ja katselijat ovat hyvin vakuuttuneita.” Luontohelmikoordinaattori Heikki Susiluoma

Luonnonsuojelija 4/2017

Lauri Salminen

Varoitusmerkkejä Ismo Tuormaa

Uutispommi vailla vaikutusta Elo–syyskuun vaihteessa tänä vuonna Luonnonvarakeskuksesta (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) tiedotettiin kovan luokan uutinen. Näiden tutkimislaitosten yhteistutkimus paljasti, että ojitettujen soiden valumavesien ravinnepitoisuudet, eli typen ja fosforin valunnat, olivat sitä suuremmat, mitä enemmän ojituksista oli aikaa. Tutkimuksessa havaittiin, että 50–60 vuotta sitten ojite-

•Hudit &osumat

”

Metsänkäsittelyllä edistetään matkailua Paljakassa. Metsähallituksen tiedote 24.11.

”

Sitä kun joutuu viemään turistit avohakkuualueen läpi, niin pitää aina selittää miksi noin on tehty. Elämystä ne sieltä metsästä hakevat, ainutlaatuisuutta. Ei tämä ole semmoista. Paljakan matkailuyrittäjä Mikko Pirttijärvi, yle.fi 25.11.

”

Ei tuollaista kuoppaa voi kaivaa kansallispuiston viereen! Ei kenenkään työpaikka ole niin arvokas! Matkailuyrittäjä Lea Kaulanen Hannukaisen kaivoksesta, vihrealanka.fi 27.10.

”

On paha sanoa Indonesialle, että älkää te muuten hakatko metsiänne. Vain me hakkaamme. Anna-Liina Kauhanen, hs.fi 18.11.

”

Maailmassa vain 5% #muovi kierrätetään, 30 % päätyy luontoon. Tuotanto 4-kertaistuu 2050 mennessä. @esanikinen, Twitter, 23.11.

tuilta soilta tulee vesistöihin jopa kahdesta kolmeen kertaan enemmän ravinteita kuin 20–30 vuotta sitten ojitetuilta soilta. Kun soistamme on ojitettu metsätalouden käyttöön noin viisi miljoonaa hehtaaria, tutkimustulos oli tyrmäävä. Syken erikoistutkija Seppo Knuuttila tiivisti tutkimustuloksen merkityksen hyvin FB-sivullaan: ”Koko maassa nykyiset metsätalouden kuormitusarviot tulee kertoa kahdella tai jopa kolmella. Suovaltaisilla alueilla vesistökuormat voivat olla moninkertaiset aiempiin arvioihin verrattuna.” Hän tarkentaa, että tämä tarkoittaa sitä, että metsätalouden osuus Suomen alueelta Itämereen päätyvistä ihmisperäisistä fosfori- sekä typpikuormista nousee nykyisestä viidestä 15 prosenttiin. Fosforin kohdalla se merkitsee sitä, että metsätalous on suurempi kuormittaja kuin yhdyskunnat, teollisuus ja kalankasvatus yhteensä (12 %). Typessä metsätalous nousee miltei yhdyskuntajätevesien rinnalle (16 %). Yhdyskuntajätevesien kuorma on laskeva, kun metsätalouden kuorman ennakoidaan edelleen kasvavan. Tutkimuksen julkistamisen jälkeen odotin suurimpien sanomalehtien pääsivun lehtiotsikoita, pää-

kirjoituksia, TV-uutisten ja ajankohtaisohjelmien raportteja ja ennen kaikkea poliitikkojen ehdotuksia ja päätöksiä (kunnostus)ojituksille myönnettävien tukien lopettamisesta ja metsätalouden vesiensuojelutoimien huomattavasta lisäämisestä. Miten naiivin luottavainen ihmispolo voikaan olla. Yhtä ainoaa merkittävän luonnonsuojelujärjestön, poliitikon tai puolueen kannanottoa asiaan ei ole silmiini osunut. Hiljaisuus laskeutui tutkimustuloksen ylle, kaivurit jatkoivat ojittamistaan, valtio tukiaan ja vesistöt rehevöitymistään. Noin 80 000 suohehtaaria vuodessa kokee yhä kunnostusojituskaivurin kauhaisun valtion voimakkaasti tukemana. Virallinen ”totuus” väärin perustein ojitetuista soista on 830 000 hehtaaria. Soihin erikoistuneet kasvitieteilijät kertoisivat luvun kahdella tai kolmella. Suomen Kuvalehteen aikoinaan tekemässäni jutussa myös Stora Enso Metsän aluejohtaja Pekka T. Rajala (SK 39/2006) oli suotutkijoiden kanssa samoilla linjoilla. Samassa jutussa norjalainen kasvitieteilijä Asbjörn Moen sanoo Suomen olleen modernina aikana ”koko maailman johtava soiden tuhoaja”. Tästä tittelistä olisi viimein syytä päästä eroon.

Sarjakuva Aino Sutinen

Liity jäseneksi

Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 35 €/vuosi. ◊ Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden ja uutiskirjeet sekä 10 % alennuksen

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Luontokaupan tuotteista sekä Suomen Luonto -lehden jäsenhintaan.

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta ◊ ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa: //sll.fi/liity//

Saima ja kuutti -koru

89,90 €

Ville Lehvonen

(sis. alv. 24 %)

sll.fi/luontokauppa

TU TUTUSTUUN ! UUSIT OKAUPPAAN VERKK