30
Luonnonsuojelija 4/2020
Sammal oikeudessa Lahokaviosammalen kypsä itiöpesäke on vankkarakenteinen ja väriltään ruskea.
Lahokaviosammalen löytyminen on pysäyttänyt muutamia rakennushankkeita Uudellamaalla. Vantaalaisesta metsästä löytyi suuri esiintymä, joka sai Lemminkäisen perumaan rakennussuunnitelmansa. Vantaalla ovat seisahtuneet myös Puu-Kivistön ja Lehmustontien asemakaavat, joista Uudenmaan luonnonsuojelupiiri valitti yhdessä Luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen kanssa. Piiri sai kumottua hallinto-oikeudessa sammaleen siirtoluvan Espoossa. Kaikkien kolmen tapauksen oikeuskäsittelyt ovat kuitenkin vielä kesken. Uudenmaan piirin ympäristöjuristi Maria Westermanin mukaan lahokaviosammalen suojelu onkin tällä hetkellä välitilassa. ”Odotamme, että korkeimman hallinto-oikeuden linjapäätökset tuovat selvyyttä tilanteeseen”, Westerman toteaa.
Pienen sammalen suuri voima Uhanalaisen lahokaviosammalen suojelua vaikeuttaa se, ettei sen levinneisyyttä tunneta kovin hyvin. Luontoharrastajien havainnot lajista ovatkin tutkijoille hyvin arvokkaita. Jotta harrastajien tiedot päätyisivät tutkijoille asti, sammaltyöryhmä kannustaa ilmoittamaan löydöistä Lajitietokeskuksen palveluihin. Teksti Miia Pietiläinen, kuvat Sanna Huttunen, Thien-Tam Luong
Lahokaviosammal on vanhojen metsien erikoinen asukki. Lehtisammaliin kuuluvan sammalen versot ovat hyvin hankalasti havaittavia ja piilossa lahopuun pinnassa. Lahokaviosammal muodostaa verkkomaisesti haarovaa, levämäistä alkeisrihmaa, josta kasvaa versoja ja itiöpesäkkeitä sekä itujyväsryppäitä. Äärimmäisen uhanalainen laji on EU:n luontodirektiivin suojelema sekä luonnonsuojelulain ja -asetuksen mukaan erityissuojeltava laji. Tämä tarkoittaa, että sen merkittävät esiintymät voidaan rajata suojelualueiksi. Suomen ympäristökeskuksen yhteydessä toimiva sammaltyöryhmä kannustaakin luonnossa liikkujia ilmoittamaan löytönsä Lajitietokeskukseen, jotta tiedot esiintymistä pääsevät osaksi lajin tutkimusta ja siten edistämään lahokaviosammalen suojelua.
Mistä sen voi löytää? Lahokaviosammal kasvaa metsissä, joissa on järeää, pitkälle lahonnutta puuta tai ainakin isoja kantoja sen kasvualustaksi. Sammal suosii mikroilmastoltaan kosteita kuusivaltaisia kankaita tai lehtoja esimerkiksi jyrkänteiden pohjoislaidoilla tai puron not-
koissa. Kasvualusta on useimmiten kuusi, mutta muutkin puulajit kelpaavat. Aiemmin luultiin lahokaviosammalen kasvavan Suomessa vain tammivyöhykkeellä, mutta viime aikoina havaintoja on tehty Rovaniemellä ja Kainuussa asti.
Mistä sen tunnistaa? Lahokaviosammal on helpointa tunnistaa itiöpesäkkeistä, jotka kehittyvät talven aikana. Nuoret, vihreät sauvamaiset pesäkkeet erottuvat mukavasti kasvualustastaan keväällä ennen muun kasvillisuuden kehittymistä. Pienen harjoittelun jälkeen silmä harjaantuu havaitsemaan lahopuulta jykevärakenteiset ja kypsyttyään nahanruskeat epäsymmetriset pesäkkeet. Karheapintaiset puolen senttimetrin korkuiset pesäkeperät voivat säilyä paikalla itse pesäkkeitä pidempään. Lahokaviosammal kasvattaa toisinaan myös suvuttomia leviäimiä, itujyväsiä. Nämä muodostavat paljain silminkin havaittavia, punertavan ruskeita itujyväsryppäitä. Niiden tunnistaminen vaatii jonkun verran kokemusta, ja ainakin aluksi määrittäminen on hyvä varmistaa mikroskoopissa.
Itujyväsryppäiden kuvaaminen onnistuu helposti puhelimen kameralla luupin läpi.
Ilmoita havaintosi näin Lajitietokeskuksen palvelut löytyvät osoitteesta laji.fi Havaintoilmoitukseen liitetään kuva(t) itiöpesäkkeistä ja/tai itujyväsryppäistä, yleiskuva kasvupaikasta, esiintymäpaikan tarkat koordinaatit ja kuvaus löytöpaikasta ja muut havaintoa koskevat tiedot. Havaintoja kaivataan myös samalta kasvupaikalta eri vuosina. Jos suunnittelet kartoittavasi lahokaviosammalen esiintymiä laajemmin ja kerääväsi näytteitä, tarvitset luvan varmennenäytteiden keräämiseen. Muistathan, että näytteitä ei saa kerätä ilman lupaa! Luvan keräämiseen myöntää ELY-keskus.
Juttua varten on haastateltu Turun yliopiston tutkijaa ja sammaltyöryhmän jäsentä Sanna Huttusta. Taustatietoa antoivat myös sammaltyöryhmän jäsenet Kimmo Syrjänen, Kati Pihlaja ja Riikka Juutinen.
