Kiskon Kirkkojärvi rehevöityy

Uhkien ympäröimä

Markku Marttinen on seuraillut Kiskon Kirkkojärveä ja lähialueiden luontoa lähes 60 vuoden ajan. Järven kunto on viime aikoina parantunut, mutta siihen valuu edelleen pelloilta ravinteita ja lakkautetun kaivoksen jätealueelta metallipitoisia vesiä. Runsaassa rehevöitymisessä on kuitenkin jotain hyvääkin.

Teksti Hannu Toivonen, kuvat Outi Neuvonen

Kallion laelta aukeaa näkymä noin kahdeksan kilometriä pitkälle Kiskon Kirkkojärvelle.

Markku Marttisella on ollut hyvää aikaa seurailla Kirkkojärven luontoa, kun hän on ollut lähes koko koronavirusepidemian ajan mökillään järven rannalla.

”Suuria maamassoja valui pelloilta ja metsistä järveen, jonka vesi oli kahvinruskeaa.

Harmaa pilvimassa lepää maalaismaiseman yllä. Tie mutkittelee pitkin kumpuilevaa peltomaisemaa ja peltojen takana siintää harmaanruskea järvenselkä. Veden takana lisää metsää ja peltoa.

Idyllinen suomalaismaisema, mutta kaikki ei ole kunnossa. ”Tämä on todella rehevä järvi”, hydrobiologi ja Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen Markku Marttinen kertoo mökin tuvassa järven rannalla.

Kiskon Kirkkojärven rehevöitymiselle on monta syytä, mutta pahin on kaltevilta pelloilta järveen valuvat ravinteet. Ongelmaa pahentaa Marttisen mukaan se, että monet pelloista ovat ylilannoitettuja ja peltojen sekä järven väliin jäävät suojavyöhykkeet ovat hyvin kapeat.

Ravinteiden valumista voitaisiin vähentää leveämmillä suojavyöhykkeillä ja tekemällä kosteikkoja, mutta niiden rakentaminen on viljelijöille vapaaehtoista.

Myös ilmaston lämpenemisellä on vaikutusta Kirkkojärveen, koska talven lumisateet ovat muuttuneet entistä useammin vesisateiksi. Kun pellot on lisäksi usein talvella kynnetty auki, lisääntyvät talvisateet aiheuttavat pahempia tulvia ja näin vesistöön valuu enemmän sulaa maata, humusta ja ravinteita.

Marttinen kertoo, että esimerkiksi viime talvena Avohakkuut lisäävät rehevöitymistä Kirkkojärvellä ja sen ympäristössä oli ”valtavia tul- Eläkkeellä oleva Marttinen tuntee Kirkkojärven erivia”. tyisen hyvin. ”Suuria maamassoja valui pelloilta ja metsistä jär- Hän on viettänyt järven rannalla olevalla mökillä veen, jonka vesi oli kahvinruskeaa.” aikaa 9-vuotiaasta lähtien. Lähiseudun metsät, kalliot, joet ja järvet ovat tulleet vuosien varrella tutuikSalon kaupungin alueella sijaitseva Kiskon Kirk- si. Jopa ammatinvalinta on saanut kipinän järven ja kojärvi on pitkulainen kahdeksan kilometriä pitkä sen ympäristön luonnosta. järvi, joka kuuluu Kiskonjoki-Perniönjoki-vesistöön. ”Tämä on todella hieno ja kaunis järvi – mun rakSe on Varsinais-Suomen neljänneksi suurin järvi, ja kain mesta”, hän sanoo. sen alueella on useita Natura-kohteita. Tämän vuoden aikana Marttisella on ollut erityi-

Järveen laskee jokia ja puroja monesta suunnas- sen hyvä tilaisuus seurailla järven elämää, koska hän ta, ja Kirkkojärvestä Kiskonjoki laskee Saaristome- on ollut mökillä vaimonsa kanssa lähes yhtäjaksoireen. Kirkkojärvi luokiteltiin edellisessä ve- sesti keväästä lähtien koronavirusepidemian sistöjen ekologista tilaa kuvaavassa luo- takia. kituksessa välttäväksi. Aikaisemmin Hän kertoo, että Kirkkojärven rehese on laskettu jopa huonoksi. Järven vedenlaatu voisi olla huo- Järvellä on vöityminen ei johdu ainoastaan pelloista. Ravinteita päätyy järveen nompi, mutta Kirkkojärven lyhyen viipymän takia vesi virtaa yleensä rikas linnusto. myös ojitetuista soista ja metsistä sekä avohakkuista. Järvi on myös nopeasti järven läpi. Näin ravinteita ei luontaisesti rehevä, koska se sijaitsee jää niin paljon järveen. ravinteikkaalla savikkoalueella.

Se ei kuitenkaan poista ravinneongel- Järven ravinnekuormituksen riskiä limaa vaan siirtää sen eteenpäin. Marttinen näyt- sää Marttisen mukaan järven läheisyydessä oletää kartalta, kuinka ravinteet valuvat Kirkkojärves- vien jyrkkien rantapeltojen viljely. Aikaisemmin järtä Kiskonjokea pitkin Saaristomereen. ven rehevöitymistä lisäsi vastarannalla ollut sikala, ”Se on sitten Saaristomeri, joka rehevöityy entis- josta kuljetettiin lantaa lähialueen pelloille. Sikala tä pahemmin jokien tuoman kuormituksen vuoksi.” on kuitenkin jo lopetettu.

Kiskon Kirkkojärvi on melko matala järvi, mikä yhdessä suuren ravinnekuormituksen kanssa vaikeuttaa rehevöitymisongelmaa.

Aijalan hylätty kaivos on puolen kilometrin päässä Naturaan kuuluvasta Kiskonjoesta, joka laskee Saarenjärven kautta Saaristomereen.

Lähiaikoina myös järven pohjoispäädyssä oleva pieni jätevedenpuhdistamo siirretään Salon viemäriverkkoon, mikä vähentää järven ravinnekuormaa.

Rehevöityminen ei ole kuitenkaan ainoastaan huono asia. ”Tämän tyyppisellä järvellä on rikas linnusto, jossa on harvinaisia ja suojeltavia lajeja.”

Järvellä on nykyään paljon meri- ja kanadanhanhia, laulujoutsenia sekä harmaa- ja kaulushaikaroita, Marttinen kertoo. Alueella pesii merikotka, ja mökin lähellä olevassa männyssä korppipariskunta jo neljättä vuotta.

Linnut viihtyvät erityisesti rantojen tiheissä ruovikoissa, joissa ne pesivät ja saavat suojaa.

Järvessä on rehevöitymisen takia runsas kalakanta. Kalojen biomassasta noin 80 prosenttia on särkikaloja, mutta myös kuhakanta on vahva. Toisaalta runsaasta särkikalakannasta on haittaa. Marttinen selittää kahvinkeiton lomassa, kuinka vinoutunut ravintoketju aiheuttaa järven sisäistä rehevöitymistä. ”Suuret särkikalakannat syövät tehokkaasti muun muassa eläinplanktonia, joka syö kasviplanktonia. Tällöin planktonleviin kohdistuu vähemmän saalistusta.”

Kun levämassat kuollessaan vajoavat järven pohjaan, ne kuluttavat happea, mikä aiheuttaa pohjassa olevien ravinteiden vapautumista. Ravinteiden määrä vedessä kasvaa myös, kun särkikalat sekoittavat pohjaa ruokaa etsiessään.

Ongelman ratkaisu olisi vähentää särkikalojen määrää. Sen voisi tehdä Marttisen mukaan kalastamalla särkikaloja ja lisäämällä järven petokalojen määrää esimerkiksi alamittoja nostamalla ja kutuaikaisilla rauhoituksilla.

Ongelmat painottuvat etelä- ja länsirannikolle

Vuonna 2019 tehdyn arvion mukaan Suomen järvistä 87 prosenttia ja joista lähes 70 prosenttia on hyvässä tai erinomaisessa kunnossa.

Vesien tila kuitenkin vaihtelee voimakkaasti eri puolilla maata. Pintavesien ekologisen tila -kartta osoittaa, että Lapin ja Itä-Suomen vesistöt ovat pääosin erinomaisessa tai hyvässä kunnossa. Erinomaisiksi on luokiteltu lähes kaikki Pohjois-Lapin vedet ja Itä-Suomen suuret järvet.

Ongelmat painottuvat etelä- ja länsirannikolle, missä suurin osa vesistä on tyydyttävässä tai välttävässä kunnossa. Jotkut joet on luokiteltu jopa huonokuntoisiksi.

Myös paikalliset vaihtelut ovat voivat olla suuria. Välttävässä kunnossa olevan Kiskon Kirkkojärven vieressä on Iso-Kisko-järvi, joka on erinomaisessa kunnossa, ja kaivoshaitoista kärsinyt Orijärvi on luokiteltu tyydyttäväksi.

Pintavesien kemiallinen tila -kartta osoittaa, että kaivoksista on päätynyt Orijärveen huomattavia määriä kadmiumia. Metallin raja-arvot ylittyvät järvessä lähes kymmenkertaisesti.

Pintavesien ekologinen tila

Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Ei tietoa Voimakkaasti muutettu tai keinotekoinen

Kirkkojärvi

Arvio perustuu 2012–2017 aineistoihin. © SYKE, ELY-keskukset, Luke, Ahvenanmaan maakuntahallinto, MML

Aijalan hylätyn kaivoksen jätealue on kooltaan noin 18 hehtaaria. Rikastushiekan mukana alueelle on päätynyt lyijyä, kuparia, sinkkiä, rautaa ja rikkiä. Marttinen kertoo, että metalleja kulkeutuu happamien valumavesien mukana Kiskonjokeen ja Kirkkojärveen.

Suomen vesistöjen suurin ongelma on rehevöity- Myös metsätaloudesta aiheutuu ravinnekuormiminen. Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupääl- tusta vesistöihin. Viime vuonna Luonnonvarakeslikkö Tapani Veistola on huolissaan myös siitä, että kus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (Syke) ravesistöjen tila ei ole kauheasti parantunut viime vuo- portoivat, että metsätalouden ravinnekuormitus on sina. suurempi kuin mitä aiemmin on arvioitu. ”Koko ajan pitäisi juosta lujempaa, että pysytään Erityisesti ojitukset lisäävät metsistä vesistöihin edes paikallaan, koska ilmastonmuutos lisää päätyvän typen ja fosforin määrää. Raportisravinnepäästöjä syys- ja talvisateiden ta- sa myös todetaan, että metsäojitusten kia”, Veistola sanoo. vaikutus on myös pitempiaikainen

Hän painottaa, että vesiensuojelu Suomen kuin aikaisemmin on arvioitu. Metvaatii pitkäjänteistä työtä ja isoa panostusta. Tutkijat tietävät mitä pi- vesistöjen tilaa sätalouden ravinnekuormitusta voitaisiin vähentää muun muassa siirtäisi tehdä, mutta toimet pitäisi heikentää eniten tymällä metsän jatkuvapeitteiseen panna käytäntöön. Suomen vesistöjen tilaa heikentää maatalous. kasvatukseen. eniten maatalous, koska pelloilta valuu vesistöihin lannoitteena käytettyä typpeä ja fosforia sekä maa-ainesta. Kaivokset aiheuttavat haittoja vesistöille ”Hyvä uutinen on se, että EU:n vuonna 2022 alka- Entinen Kiskon kunta on perinteistä kaivosaluetta. vasta budjetista on suunnattu enemmän tukirahaa Seudulla on kolme vuosikymmeniä sitten lakkautetmaatalouteen. Siitä voidaan kohdentaa enemmän tua kaivosta, jotka aiheuttavat edelleen haittoja veympäristötyöhön, jos näin päätetään.” sistöille. Alueelle on myös perustettu uusia kaivok-

Maanviljelijöille voitaisiin esimerkiksi maksaa sia. korvausta peltojen suojavyöhykkeistä ja talvipeittei- Marttinen haluaa näyttää yhden esimerkin. Ajesyydestä. lemme kumpuilevassa maastossa järven läheisyydessä. Matkalla kaivokselle poikkeamme katsomaan Kirkkojärveä kallion laelta. ”Kallion viereisillä rinteillä tehtiin parikymmentä vuotta sitten avohakkuut”, Marttinen sanoo ja näyttää rinnettä, jossa kasvaa nuoria mäntyjä.

Avohakkuu on aiheuttanut kuormitusta järveen, koska hakatusta ja koneiden myllertämästä rinteestä päätyy humusta ja maa-ainesta puroa pitkin järveen. ”Avohakkuiden tulisi jäädä historiaan.”

Jatkamme autolla matkaa ja hetken kuluttua saavumme suon laitaan. Maa on suurelta alalta punertavan oranssia. Maassa ei kasva juuri mitään.

Viereisessä rinteessä on autonrenkaita, ruostuneita putkia ja kanistereita sekä muuta romua. Marttinen kokeilee maata jalallaan. ”Jalkakaan ei mene läpi, on tässä varmaan useampi metri.”

Paikalla on Aijalan suljetun kaivoksen jätealue, jonne on kipattu vuosikymmenet jalostettavaksi kelpaamatonta rikastushiekkaa. Lyijyä, kuparia, sinkkiä, rautaa, Marttinen luettelee aineita, joita suohon on päätynyt. ”Tästä ei piitata – on jätetty tällä tavalla hunningolle.”

Kaivos toimi vuosina 1948–1961, ja siitä kaivettiin

pääasiassa kuparia, sinkkiä ja rikkiä. Aikoinaan se työllisti yli 200 ihmistä ja Aijalan kylä oli elinvoimainen. Nyt lähikauppa seisoo ränsistyneenä tien varressa, ja monet ovat muuttaneet alueelta pois.

Marttinen kertoo, että alueella on Naturaan kuuluva suo, josta valuu vettä jätealueen läpi Naturaan kuuluvaan Kiskonjokeen ja Kirkkojärveen. Näin happamia metallipitoisia vesiä päätyy vesistöihin, joissa ne vahingoittavat koko vesistöä ja sen eliöstöä, kuten kaloja, simpukoita ja saukkoja.

Alue pitäisi Marttisen mukaan peittää ja vuotokohdat tukkia. Teknisesti se olisi mahdollista, mutta ongelmana on, että kenelläkään ei ole tietoa, kuka alueesta vastaa ja kenen pitäisi maksaa kustannukset.

Marttisen mielestä kansalaisten kannattaisi pitää asiaa esillä ja painostaa kuntaa, jotta jätealueelle tehtäisiin jotain.

Suomessa on Kiskon lakkautettujen kaivosten lisäksi yli 50 muuta hylättyä ja kymmenkunta toiminnassa tai lopettamassa olevaa metallikaivosta. Biokemistin ja Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin työntekijän Jari Natusen mukaan näistä kaikista seuraa haittoja vesistöille.

Lakkautetut kaivokset ovat yleensä paikallisesti tai alueellisesti todella suuri ongelma. Uusien kaivosten kokoluokka voi sen sijaan olla tuhatkertainen vanhoihin verrattuna. ”Silloin vesistöt ovat pelissä”, Natunen sanoo.

Natusen mukaan hylätyistä kaivoksista päätyy vesistöihin yleensä suoloja, raskasmetalleja ja mahdollisesti asbestikuituja. Ne aiheuttavat vakavan vaaran vesien ekosysteemille.

Ennen laimentumistaan ne ovat eliöstölle tappavan myrkyllisiä. Myöhemmin ne voivat karkottaa kaloja ja vesistön planktoneliöstä voi muuttua suolaisten ja happamien vesien lajistoksi.

Edistystä on saatu aikaan

Luonnonsuojeluliiton Veistola uskoo, että vesiensuojelussa saadaan tuloksia aikaan, kun toimeen tartutaan. Sen osoittaa muun muassa Pietarin uuden jätevedenpuhdistamon rakentaminen ja siitä seuranneet positiiviset vaikutukset Itämeressä.

Myös patoja puretaan, järviä kunnostetaan ja EU:n haitallisia aineita koskevat kiellot ovat tuottaneet tulosta.

Sekä Veistola että Marttinen pitävät peltojen talvipeitteisyyden lisäämistä erityisen tärkeänä. Näin syys- ja talvisateet eivät huuhtoisi niin paljon ravinteita vesistöihin. Veistola muistuttaa, että vesistöjen lähellä olevien jyrkkien peltojen tehoviljely voitaisiin lopettaa. ”Kyseessä ei ole toivoton tehtävä. Tietoa on riittävästi, mutta toimia ja rahoitusta tarvitaan.”

Kirkkojärven tulevaisuuden suhteen Marttinen on varovaisen toiveikas. Järven kunnon parantamiseksi on perustettu jo yli 25 vuotta sitten Kirkkojärven hoitoyhdistys, joka on viime vuosina muun muassa niittänyt rantavesien ruovikkoa, tehnyt kalastoselvityksiä ja vaikuttanut kunnan päättäjiin.

Marttinen perää erityisesti yhteistyötä maanviljelijöiden kanssa, koska vastakkainasettelusta ei ole hyötyä. ”On kaikkien etu, että järvi voi hyvin.”

Vaikuta oman lähivetesi kuntoon

Suomessa valmistellaan uusia vesienhoitosuunnitelmia.

Niiden kuulemiset alkoivat marraskuun alussa, ja ne kestävät toukokuun 3. päivään asti. Tuona aikana kansalaiset, järjestöt ja yritykset voivat esittää mielipiteitä, mihin vesienhoitosuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota.

Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Tapani Veistola pitää vesienhoitosuunnitelmaa tärkeänä ja hyödyllisenä työkaluna. ”Sen pitäisi johtaa myönteisiin ratkaisuihin valtion lainsäädännössä ja budjetissa”, Veistola sanoo.

Esimerkiksi viime vuonna korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota Kallaveden vesienhoitosuunnitelmaan, kun se epäsi Finnpulp Oy:n Kuopioon kaavaileman biotuotetehtaan ympäristöluvan.

Suunnitelmissa kuvataan jokien, järvien ja rannikko- sekä pohjavesien tila, käydään läpi muutokset ja tehdään toimenpide-ehdotuksia. Vesienhoitosuunnitelmat tehdään manner-Suomessa seitsemälle alueelle ja kuuden vuoden välein. Nyt valmistelussa on suunnitelmat vuosille 2022–2027.

Suunnitelma on osa Euroopan unionin vesienhoitotyötä, ja sen etenemisestä raportoidaan EU:lle. Sen tavoitteena on vesien hyvä tila.

Luonnonsuojeluliitto osallistuu aktiivisesti vesienhoitosuunnitelman valmisteluun. Liitto vaikuttaa suunnitelmaan muun muassa vesienhoitoalueiden ja ympäristöministeriön työryhmissä sekä EU-tasolla.

Kansalaiset voivat vaikuttaa suunnitelmaan kertomalla esimerkiksi omasta lähivedestä internetissä tai lähettämällä postia tai sähköpostia ely-keskukselle. Veistola kannustaa antamaan palautetta, koska sillä on merkitystä. ”Jos kansalta tulee perusteltuja viestejä, että esimerkiksi jonkin alueen jätevedet pitää saada kuntoon tai pato pitää purkaa, ehdotuksia käsitellään vakavasti valmistelukokouksissa.”

Lisätietoja: //ymparisto.fi/vesienhoito// //sll.fi/vedet//

Marttinen on havainnoinut järven tilaa lähes 60 vuoden ajan. Sinä aikana muun muassa sinileväongelma on pienentynyt.