Luonnonsuojelija 1/2021

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 1/2021 hinta 5 euroa sis. alv

Haasta kuntavaali­ ehdokkaasi

VAPAUTA VIRRAT

Raakulla on asiaa

Kahlittu Kemijoki oli ennen mahtava lohijoki. Päivi Lundvallin toivo lohen paluusta elää.

Vinkit luonto­ harrastuksen aloittamiseen

2

Luonnonsuojelija 1/2021

Liity Suomen luonnonsuojeluliitoon: sll.fi/liity Tilaa uutiskirje: sll.fi/uutiskirje Fiilistele Instagramissa: instagram.com/luonnonsuojeluliitto Lue lehteä verkossa: sll.fi/luonnonsuojelija

Raisa Kyllikki Ranta

• Pääkirjoitus Liisa Hulkko liisa.hulkko@sll.fi

Vesi ei ole vain rahaa TIESITKÖ, ETTÄ ERITTÄIN SUURET JOET ovat luontotyyppinä Suomessa äärimmäisen uhanalaisia? Vuosituhansien ajan ne muovasivat kuohuen uomansa läpi suomineidon. Arvokkaat lohikalat toivat sisämaahan ravintoa ja vaurautta. Nyt suuret ja pienetkin joet on vangittu padoilla ja muutettu pääosin seisovaksi vedeksi, joka kuohuu vain vesivoimalaitoksen turbiineissa. Joen uhanalaisuutta voi silti olla vaikea nähdä, sillä joki ei katoa kuten metsä hakkuun myötä tai suo turvetta kaivaessa.

Jokiluonnon alennustilaan on vuosikymmenien aikana totuttu. Vesivoimapato ei herätä samanlaista ärtymystä kuin hiilikasa. Selfietä ei ehkä ottaisi hiilikasan edessä, mutta kuohuva vesivoimapato kerää

turisteja ihailemaan veden voimaa.

Muistan, kun itse katselin ensimmäistä kertaa kosken kuohuntaa. Vesi vyöryi valtavana massana uomaan ja vesihöyryä nousi taivaalle. Veden voima värisytti. Nykyisin tiedän, että se ei ollut koski, vaan irvokas näytös. Voimalaitoksen padon portit aukaistiin yleisön viihdyttämiseksi. Muun ajan uoma pysyi tyhjänä ja kuolleena.

Suomen luonnonsuojeluliitto käynnisti Vapauta virrat -kampanjan. Tarkoituksena on avata suomalaisten silmät näkemään jokiluonnon tila ja vaatimaan muutosta. On sulaa hulluutta, että 2020-luvulla halutaan rakentaa Sierilän vesivoimalaitos Kemijoen viimeiseen vapaaseen virtaan.

Nyt on aika purkaa patoja ja ohittaa esteitä! Pienet padot voitaisiinkin purkaa. Hiitolanjoella tämä on jo aloitettu, ja nyt katse voidaan kääntää Paimionjoelle. Suuriin voimalaitoksiin tarvitaan kalatiet ja mieluusti luonnonmukaiset ohitusuomat. Ja niihin tulee ohjata riittävästi vettä.

Vesivoima on saanut monissa joissa sata prosenttia joen virtaamasta. Vesivoimasta ei tarvitse luopua, mutta edes kymmenys virtaamasta tulee ohjata tulevaisuudessa virtavesien uhanalaiselle luonnolle.

Kohtuullista vai mitä?

Kun joen virta pääsee kohisemaan ohitusuomia pitkin padon ohi, nousevat vaelluskalat takaisin entisille lisääntymisalueilleen. Patojen takana vuosikymmeniä odottaneet, lohikaloista riippuvaiset raakkuvanhukset saavat viimein mahdollisuuden lisääntyä. Kun koko pato puretaan, veden voima alkaa heti muokata jokea sopivammaksi virtaveden lajeille. Ja ehkä turistit taas ottavat kuvia vapaana virtaavan veden äärellä.

Tutustu kampanjaan lehden juttujen ja verkkosivujen sll.fi/vapautavirrat kautta. Auta meitä kertomaan jokiluonnon tilasta. Annetaan ääni vaelluskaloille ja raakulle, sillä raakulla on toden totta asiaa!

Käytä sosiaalisessa mediassa tunnisteita #vapautavirrat ja #raakullaonasiaa.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 1/2021, maaliskuu 47. vuosikerta, ISSN 0788-8708 Päätoimittaja: Liisa Hulkko Toimitussihteeri: Jenni Hamara Taittaja: Milja Parviainen Toimittajat: Oona Lohilahti, Jukka-Pekka Ronkainen Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Kirjoittajat 1/2021: Miia Pietiläinen, Tomi Räsänen, Virpi Sahi, Markus Seppälä, Antti Ylitalo Kannen kuva: Marko Junttila Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Ympäristö: Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttisesti kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille.

Tilaushinta 2021: ilmainen jäsenille ja kuukausilahjoittajille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa 2021 (aineistopäivät suluissa): 1.3. (17.2.), 24.5. (12.5.), 23.8. (11.8.) ja 22.11 (10.11.)

Ilmoitus­hinnat 2021: 1/1 sivu 2500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Rahankeräyslupa RA/2016/780, sll.fi/rahankerayslupa Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton jäsen

Luonnonsuojelija 1/2021

Eero Moilanen

”

Jos joessa on pieniä raakkuja, se tarkoittaa, että siihen nousee myös taimen.

Pirkko-Liisa Luhdan ihana Iijoki

27

• Sisällys 5 Sydämessä virtaa

Kari Stenholm elvyttää Vantaanjokea.

6 Ota kevät vastaan aloittamalla luontoharrastus Havaintojen eteenpäin ilmoittaminen auttaa tutkijoita.

7 Matarinkoski kuohuu huolet pois 9 Luonnonsuojelua läppärillä

Viekasta kevättä

36

Vangittu virta

10

Petteri Hautamaa

Raisa Kyllikki Ranta

Keravanjoen tila on parantunut lähes likaviemäristä tyydyttäväksi.

Miten saada ihmisten huomio, kun he selaavat ja svaippaavat?

10 Vapauta virrat!

Kymmenys virtaamasta takaisin luonnolle.

13 Hätähuudot vaelluskalojen tilasta ohitettu

Ympäristöneuvos Antti Ylitalo vaatii kalatalousvelvoitteita kuntoon.

14 Kahlittu Kemijoki

Päivi Lundvall kohtasi mökillään Kemijoen riipaisevan menneisyyden.

20 Virran vaellus -peli

Vastaa virran kutsuun ja suuntaa kotijoelle kutemaan.

22 Virtaavan veden todellinen helmi

Raakku on jokiekosysteemin huippuindikaattori ja avainlaji.

24 Virrat veivät mennessään Raisa Kyllikki Ranta

Virtavesien ammattilaiset esittelevät rakkaimmat jokensa.

30 Haasta kuntavaaliehdokkaasi

Anna ääni luonnolle

Varmista, että annat äänesi luonnolle.

30

34 Matti Rintala löysi Turkimusojan raakut Esittelyssä Luonnonsuojeluliiton vuoden vapaaehtoinen.

36 Vieraskasvien torjuntaa tositarkoituksella Vapauta virrat -kampanja on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai EASME ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.

FRESHABIT LIFE IP (LIFE14 IPE/FI/023)

Viraslajitalkoissa tehdään käytännön luonnonsuojelutyötä.

38 Pula-ajan luvat

Riittämättömät velvoitteet on päivitettävä ja kalatiet toteutettava.

3

Luonnonsuojelija 1/2021

• Vink vink

Tikkakoulu alkaa!

Suomessa elää seitsemän lajia tikkoja, ja kuusi niistä voi nähdä myös talvella.

Suomen Luonnossa 2/2021 lähdetään tikkojen jäljille ja selvitetään, mistä kunkin lajin tunnistaa.

Tikat kovertavat keväisin kolon pesueelleen ja jättävät samalla jälkeensä pesäpaikkoja lukuisille muille lajeille kirjosieposta liito-oravaan ja helmipöllöön.

Metsätalous ja lämpenevä ilmasto mylläävät tikkojen elinympäristöjä uuteen uskoon. Osan tilanne on tukala, mutta osalle muutokset tietävät uusia aluevaltauksia.

KOONNUT JENNI HAMARA

Onnea 80-vuotias Suomen Luonto -lehti!

Havannoi kevään etenemistä

Suomen Luonto perustettiin vuonna 1941 kahden sodan välissä ja on siitä lähtien seurannut suomalaisen luonnon muutosta ja ihmeitä. Nykyään lehti on asiantuntevan ja ajankohtaisen luonto- ja ympäristötiedon aarreaitta, jota voi lukea myös diginä. Tunne luontosi! //suomenluonto.fi//

Luonto-Liiton Kevätseurannassa tutkitaan kevään edistymistä keväisten eläin- ja kasvilajien avulla.

Seurannan kohteena on yhteensä 41 vakiolajia ja vuosittain vaihtuvat teemalajit. Lue lisää sivulla 6 ja ilmoita havaintosi: //kevatseuranta.fi//

Vapauta virrat Tule mukaan palauttamaan Suomen kahlittuja virtoja kohti entistä loistoaan. Muutetaan Suomi vangittujen virtojen maasta vapautettujen virtojen maaksi. Osallistu kampanjaan somessa tunnisteella #vapautavirrat ja tutustu tarkemmin netissä: //sll.fi/vapautavirrat//

Tilaa jäsenhintaan ja lue myös diginä: //suomenluonto.fi/tilaalehti//

• Yhteistyössä

Vapauta virrat raakulle!

Kivitasku: Antti Salovaara, Aallokkokoski: Paul Stevens, vinjetti: Adams

Jari Kostet

TEKSTI PIRJO ITKONEN

Erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka ei elä ilman puhtaita ja vapaita vesiä. Vapauta virrat kanssamme ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi! //sll.fi/lahjoita// RA/2016/780

Kasvava määrä yrityksiä tukee Luonnonsuojeluliiton työtä lahjoittamalla. Poikkeuksellisista ajoista huolimatta yritykset ovat halunneet muistaa luontoa ja työtämme luonnon elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Lahjoitukset ovat tärkeä osa tämän työn mahdollistamista.

Toisissa yrityksissä koko henkilökunta on ollut päättämässä lahjoituksen ohjaamisesta Luonnonsuojeluliitolle.

Lahjoittamisen rinnalla kannatusyritykseksi liittyminen tarjoaa toimivan ja helpon tavan erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille luonnonsuojelutyön tukemiseen.

Pitkäaikaiset yrityskumppanit toimivat kivijalkana, jonka varassa olemme pystyneet muun muassa lisäämään saimaannorpan suojelutoimia, ennallistamaan vaurioituneita elinympäristöjä ja tukemaan ihmisten mahdollisuuksia virkistäytyä luonnossa.

Jatketaan yhdessä työtä suomalaisen elinvoimaisen luonnon puolesta!

Lue lisää yritysyhteistyöstä: //sll.fi/yritysyhteistyo//

Oona Lohilahti

Yrityksiltä tärkeää tukea luonnonsuojelutyölle

Panu Oulasvirta / Alleco Oy

4

Luonnonsuojelija 1/2021

Sydämessä virtaa Virhon Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm haluaa Helsingin Vanhankaupunginkosken vapaaksi.

TEKSTI JA KUVA MILJA PARVIAINEN

Kari Stenholmin mukaan ainoa vaelluskalojen kaikki nousu- ja laskeutumisongelmat Vanhankaupunginkoskella poistava ratkaisu on, että voimalaitospato puretaan ja länsihaaraan rakennetaan toimiva nousuja laskeutumisuoma vaelluskaloille.

• Peukut

Nuorempana Kari Stenholm vaelsi Lapissa ja kalasti lohikaloja kristallinkirkkaista vesistä. Niiden rinnalla Etelä-Suomen joet tuntuivat likaisilta ja pilatuilta. 90-luvun lopussa sattui Vantaanjoessa Hyvinkäällä suuri kalakuolema, jonka syytä Stenholm ryhtyi selvittämään. Vastaanotto oli tyrmäävä: ”Tajusin, että vesilaitokset ja valvovat viranomaiset haluavat vaieta jätevesipäästöistä.”

Vapaaehtoisjärjestö Virtavesien hoitoyhdistys Virhossa Stenholm on ollut yli 20 vuotta elvyttämässä Vantaanjokea Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi. Hän muun muassa valitsee 14 kunnan alueella kunnostuspaikkoja, jotka hyödyttävät koko vesistöä parhaiten sekä vastaa Vantaanjoen vesistön laajasta suojelutyöstä.

Vanhankaupunginkosken länsihaaran voimalaitospato on Stenholmin mielestä purettava. ”Taimenia ja lohia loukkaantuu ja kuolee, kun jokeen nousua yrittävät hyppivät päin patoa ja joelta merelle suuntaavat putoavat padon yli alla oleville kallioille”, hän murehtii.

Helsingin kaupungin kaavailema itähaaran kunnostus ei kyseisiä ongelmia poista. ”Helsinki pyrkii itähaaran kunnostuksella saamaan siiatkin nousemaan jokeen, mutta pahimmillaan taimenten ja lohienkin nousu voi vaikeutua”, Stenholm pelkää.

Lisäksi kunnostuksen vaatima itähaaran sulkeminen vahingoittaa vaelluskalakantoja.

Padon säilyttämistä on perusteltu kulttuurihistoriallisilla arvoilla. ”Padon purku parantaa Vanhankaupunginkosken historiallista arvoa, kun tuhansia vuosia vanha joki pääsee jälleen virtaamaan vapaana varsin nuoren kulttuurihistoriallisen miljöön läpi ja vaelluskalat pääsevät vapaasti nousemaan Vantaanjokeen”, kiteyttää Stenholm.

Virtavesien hoitoyhdistys verkossa: //virho.fi//

EKOenergia

KOONNUT JENNI HAMARA

Eläköön EKOenergia!

Jäsen yöpyy edullisesti

Mikä oli lehden paras juttu?

Euroopan parlamentti myöntää vuoden 2020 Euroopan kansalaisen palkinnon EKOenergia-ympäristömerkille ilmastonmuutoksen hillitsemisen, kestävän kehityksen tavoitteiden ja uusiutuviin energianlähteisiin siirtymisen edistämisestä. //ekoenergy.org/fi//

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenet saavat 10 % alennuksen Suomen Hostellijärjestön yöpymishinnoista. Voit myös tilata lisäetuihin oikeuttavan Kotimaan hostellikortin maksutta. Tutustu tarjontaan! //hostellit.fi// Lue juttu: //sll.fi/hostelliyo//

Äänestä osoitteessa //sll.fi/parasjuttu// tai postikortilla: Luonnonsuojelija-lehti / Luonnonsuojeluliitto, Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki. Muista merkitä korttiin nimesi ja osoitteesi. Vastanneiden kesken arvotaan Pinnan alla -lippis (arvo 29,90 €).

5

6

Luonnonsuojelija 1/2021

• Ekoelämää

Ota kevät vastaan aloittamalla luontoharrastus Luontoharrastus ilahduttaa, auttaa harhailevaa mieltä keskittymään eikä maksa mitään. Luontoa seuraamalla ja havainnot eteenpäin ilmoittamalla voi myös auttaa luontoa ja tutkijoita.

TEKSTIT OONA LOHILAHTI, LIISA HULKKO, TEIJA PEURA KUVA ANTTI SALOVAARA

Lintujen havainnointi rikastuttaa luontokokemuksen Kun kiinnität huomion ensi kertaa lintuihin, kokemus luonnossa liikkumisessa muuttuu. Yhtäkkiä metsät, pellot, meri, järvenselkä ja taivas ovat täynnä lajeja, joilla on nimi, laulu ja oma tapa käyttäytyä.

Lintuharrastuksen aloittamiseen tarvitset lähinnä kiikarit ja lintukirjan, jonka voi myös lainata kirjastosta. Kirja on kuitenkin hyvä olla matkassa, sillä kirjan kautta on helpointa lähteä seulomaan oikeaa lajia esimerkiksi lukuisten, melko samannäköisten kahlaajien joukosta. Lintujen äänten tunnistamisen avuksi voi ladata esimerkiksi BirdNET-sovelluksen.

Kevätmuutto on helpoin aika aloittaa harrastus, mutta arkiympäristön lintuja kannattaa havainnoida jo talvella. Mitkä kaikki linnut talvehtivatkaan Suomessa? Kun muutto takaisin Suomeen alkaa, linnut jäävät usein paikoilleen esimerkiksi rannoille, jolloin kannattaa kavuta lintutorniin. Tornissa uskaltaudu kysymään neuvoa ja apua kokeneemmilta. Metsän pikkulintujen näkeminen onnistuu myös parhaiten keväällä, kun puissa ei ole vielä lehtiä. Toukokuussa metsään kannattaa mennä ihan vain kuuntelemaan lintujen upeaa konserttia.

Lintujen havainnointi on palkitsevaa, ja siinä kehittyy nopeasti. Ota tavoitteeksi nähdä vuoden aikana 50 tai 100 lintulajia. Itseään vastaan kilpailemisen ajatus voi kannustaa ottamaan kiikarit mukaan ulos lähtiessä. Havainnointi vaatii kärsivällisyyttä, pysähtymistä ja ympäristön tarkkailua kaikessa rauhassa. Samalla kuitenkin luonnossa vietetty aika kasvaa – ja hyvinvointi kohenee!

n Ilmoita

tiedot järvien ja merten sekä niiden lajien tilasta Järviwikiin: //jarviwiki.fi// n Ilmoita havainnot haitallisista vieraslajeista: //viekas.laji.fi// n Linturetkien lintulajihavainnot kannattaa kirjata lintutietopalveluun: //tiira.fi//

n Ota

perheen pienimmätkin mukaan havainnointiin: //kevatseuranta.fi// n Jos tunnet tarkemmin lajeja, osallistu Luonnontieteellinen keskusmuseon seuranta tutkimukseen. Luomus kerää tietoja esimerkiksi sammakoista ja päiväperhosista: //hatikka.fi//

Luonnonkukkien perässä ei tarvitse juosta

Osallistu Luonto-Liiton Kevätseurantaan

Kukkivien kasvien tunnistaminen on helppo, yllättävän koukuttava ja aivan ilmainen harrastus.

Luonnonkukkien bongaaminen kannattaa aloittaa keväällä, kun ensimmäiset kasvit nousevat väriläiskinä lumikinosten viereltä kertoen kevään ilosanomaa.

Aluksi eri kasvilajeja nousee maasta rauhallista tahtia. Ensimmäiset lajit tunnistaa usein pelkästä kukinnosta, mutta kevään edetessä kannattaa tarkkailla ja kuvata myös lehtiä, vartta ja kasvupaikkaa.

Kukkivien lajien kirjo lisääntyy loppukeväästä, mutta silloin ovat jo taidotkin karttuneet. Onneksi kasvit eivät juokse karkuun!

Kasvikirjat ovat hyvä pohja, samoin Luontoportti.fi:n sovellus kasvin tunnistamiseen. Nykyisin on olemassa myös erilaisia mobiilisovelluksia kuten iNaturalistin Seek. Pelkkään kännykkään ei kannata kuitenkaan turvautua, koska silloin ei opi, miksi on kyseessä vaikkapa juuri harakankello eikä kissankello.

Havainnot kannattaa jakaa muiden iloksi somessa tunnisteella #luonnonkukat. Someen voi tehdä myös vaikka digitaalisen kasvion, josta muut saavat oppia tai auttavat tunnistamaan lajeja.

Kevätseurannassa havainnoidaan kevään etenemistä keväisten kasvi- ja eläinlajien avulla. Mukana on 41 vakiolajia sekä vuosittain vaihtuvat teemalajit.

Tämän vuoden teemana on joutomaat. Joutomaat ovat paitsi kiehtovia ja omaperäisiä retkikohteita myös monelle lajille tärkeitä elinympäristöjä. Suojelu on kuitenkin erityisen hankalaa, koska harva ymmärtää alueiden merkityksen.

Kevätseurannan havaintoja voi ilmoittaa koska vain, mutta erityisen kiinnostuneita ollaan havainnoista, jotka tehdään Kevätseuranta-viikonloppuina.

Havainnot ilmoitetaan sähköisellä lomakkeella. Tiedot tallentuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan, josta ne ovat saatavilla tutkimuskäyttöön.

Löydät ohjeet havaintojen lähettämiseen ja paljon mielenkiintoista tietoa Kevätseurannan nettisivuilta (kevatseuranta.fi). Lisäksi lapsille on tarjolla oma Kevätseuranta-kortti, jossa seurataan kahtatoista helposti tunnistettavaa lajia.

Kannustamme jakamaan havaintoja ja keväisiä kuvia myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kevätseuranta ja @kevatseuranta.

Tule mukaan ihmettelemään kevään merkkejä!

• Lempipaikka

Matarinkoski kuohuu huolet pois Paikoitellen sakean kuusikon syövereihin kävellessä on helppo kadota hetkeksi lähistöllä sijaitsevan uimapaikan ja matonpesupaikan vilskeeltä. Kuusien sammalpeitteiset juurakot ja vieressä kuohuvan Matarinkosken vesi antavat energiaa ja saavat ajatukset muualle. Tunnen tässä paikassa olevani tasapainossa.

Olen aiemmin tehnyt työtä Vantaan virtavesien puolesta, ja suhteeni Matarinkoskeen on tiivistynyt entisestään. Olen käynyt alueella virkistäytymässä meloen, pyöräillen tai kevyesti jokivarressa ulkoillen.

Keravanjoen Matarinkosken kuohujen seasta voi tätä nykyä bongata jopa mereltä nousseen uhanalaisen meritaimenen. Lisäksi Keravanjoessa tai jokivarressa asustavat muun muassa vesilinnut, lepakot, vesimyyrä ja saukko.

Matarinkosken alueella sijaitsee myös Tervaoja. Se on kirkasvetinen, hiekka- ja sorapohjainen puro, jonka alajuoksu on osittain vielä luonnontilassa. Matarinkosken alueella seikkaillessa kuljen usein Tervaojan vartta ja tarkastelen kangasmaastossa mutkittelevan puron elämää ja solinaa.

Keravanjoen tila on muutaman kymmenen vuoden aikana parantunut lähes likaviemäristä tyydyttävään tilaan. Tikkurilankosken padon purkamisen jälkeen vaelluskalojen nousu Keravanjokeen on tullut mahdolliseksi. Myös Matarinkoskesta pohjoiseen sijaitseva Järvenpään Haarajoen pato puretaan tänä vuonna. Keravanjoen latvaosat pääsevät taas meriyhtey­teen.

Tomi Räsänen Virtavesitiedottaja Suomen luonnonsuojeluliitto

Kuva Tomi Räsänen, kasvokuva Sini Muttonen

Luonnonsuojelija 1/2021

• Norppajohdon top 3 Ajankohtaisia poimintoja Luonnonsuojeluliiton toiminnasta

Jussi Ronkainen

8

Luonnonsuojeluliitto vaatii parempaa suojelua norpalle Saimaannorpan suojelu ilmaston kuumetessa vaatii kaikkien tehokkaiksi todettujen keinojen käytön.

TEKSTIT OONA LOHILAHTI KUVA LASSE KURKELA

Saimaannorpan suojelun ja kalastuksen yhteensovittamista pohtineen työryhmän raportti julkaistiin tammikuussa, ja Luonnonsuojeluliitto jätti siihen eriävän mielipiteen yhdessä WWF:n, Itä-Suomen yliopiston ja Saimaan Norppa-Klubin kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee työryhmän esityksen pohjalta uuden viisivuotisen asetuksen saimaannorpan suojelemiseksi säädettävistä kalastusrajoituksista. Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan 15. huhtikuuta.

Järjestöjen ja yliopiston yhteisen kannanoton mukaan raportissa esitetyt toimet eivät turvaa riittävästi erittäin uhanalaisen saimaannorpan kannan kasvua. Vaikka kalastusrajoitusaluetta laajennetaan niille alueille, joihin norppa on viime

vuosina uudestaan levittäytynyt, heinäkuuta ei olla ottamassa rajoitusten piiriin eikä muikkuverkkoja lisätä verkkokalastusrajoitusten aikana kiellettyjen verkkojen listaan.

Nyt päättyvällä viisivuotiskaudella jopa puolet havaitusta saimaannorppien kalanpyydyskuolleisuudesta tapahtui heinäkuussa, mikä puoltaisi vahvasti sitä, että keväisin alkavia kalastusrajoituksia pitäisi jatkaa heinäkuulle.

Tuoreet mielipidekyselyt kertovat myös, että suomalaiset ja myös Saimaalla mökkeilevät haluavat suojella saimaannorppaa enemmän. Kahdessa eri kyselyssä 61 ja 66 prosenttia vastaajista kannatti verkkokalastusrajoitusten jatkamista heinäkuun loppuun asti.

Kysely: ilmastohätätila uhkaa

Suojeltavaa metsää kartoitettu

Kaksi kolmasosaa maailman väestöstä on sitä mieltä, että ilmaston kuumeneminen on hätätila, selviää YK:n ja Oxfordin yliopiston tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui 1,2 miljoonaa ihmistä 50 maasta, mikä tekee siitä historian laajimman ilmastonmuutosta koskevan kyselyn. Ilmastotoimista eniten tukea saivat maan ja metsän ennallistaminen sekä uusiutuva energia.

Lähes 60 prosenttia niistä, joiden mielestä ilmaston kuumeneminen on hätätila, oli sitä mieltä, että ilmaston kuumenemisen estämiseksi on tehtävä kaikki voitava. Merkittävin taustatekijä maasta riippumatta oli koulutus: mitä korkeammin koulutettu vastaaja oli, sitä selvemmin hän vaati ilmastotoimia ja näki ilmaston kuumenemisen hätätilana.

Tulokset lähettävät päättäjille viestin siitä, että ilmastotoimiin on ryhdyttävä ja siihen on kansalaisten tuki. Suomessa ensimmäisenä on lopetettava turpeen poltto.

Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen. Se tarkoittaa, että jäljellä olevat vanhat metsät on suojeltava. Joulukuussa julkaistu vapaaehtoisten luontokartoittajien raportti esittelee 55 valtion mailla sijaitsevaa esimerkkikohdetta suojelunarvoisista metsistä Hangosta Inariin. Kohteiden pinta-ala on yhteensä noin 5600 hehtaaria, ja niiltä löytyi tuhansia uhanalaisten lajien esiintymiä. Ympäristöjärjestöt rahoittivat luontokartoittajien asiantuntijatyötä.

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä toteaa, että Luonnonsuojeluliitto edellyttää toimenpiteitä valtioneuvostolta sekä maa- ja metsätalousministeriöltä. ”Nyt asiantuntijoiden suojelun arvoisiksi kartoitustyössään tunnistamat alueet pitäisi suojella ja jatkossa monimuotoisuudelle tärkeät alueet pitäisi kartoittaa järjestelmällisesti.”

Toiminnanjohtaja Päivi Lundvall ja puheenjohtaja Harri Hölttä

Kansalaiset, medborgare!

Saimme vaihteeksi kunnollisen lumitalven ja nyt vuodenkierto on kääntymässä jo kevääseen. Mistä kaikesta muusta meillä on syytä olla kiitollisia?

1

Kiitos aloitteelliset kansalaiset

Suomen luonnonsuojeluliiton kansalaisaloite turpeen energiakäytön lopettamiseksi saavutti eduskuntakäsittelyyn tarvittavan 50 000 allekirjoituksen rajan 10.2. Suurkiitokset kaikille allekirjoittajille ja kampanjassa mukana olleille!

Myös kansalaisaloite uhanalaisten lajien metsästyksen kieltämiseksi ylitti rajan pari päivää perässä.

2

Luonnonsuojelu eteni 2020

Vuoden vaihduttua on hyvä kerrata vuoden 2020 tuloksia suojelurintamalla. Soidensuojelu sai viimein vauhtia: niitä saatiin suojeltua viime vuonna 5000 hehtaaria ja ennallistettua 1800 hehtaaria. Metsiä suojeltiin noin 5500 hehtaaria ja uusia kansallispuistoja on tulossa kaksi.

Kun pitkään pyörineen Metso-ohjelman rinnalle saadaan uusi Helmi-ohjelma, ovat suojelu- ja ennallistamistoimissa katettuina niin metsien, soiden, lintuvesien, perinnebiotooppien, pienvesien kuin rantojenkin elinympäristöt ja lajit. Tämän taas mahdollistaa se, että maan hallitus lisäsi luonnonsuojelun rahoitusta sadalla miljoonalla eurolla vuosittain.

3

Jäsenkuntamme kasvaa

Jäsenkuntamme kasvaa mukavasti: Luonnonsuojeluliiton jäsenmäärä oli viime vuonna yli 800 henkeä suurempi kuin vuonna 2019. Alkuvuosi on hyvä aika houkutella vaikka ystävä tai naapuri mukaan jäseneksi. Tuloksekas työ kaipaa aina uusia tukijoita!

Harri Hölttä Liittohallituksen puheenjohtaja, Twitter: @HarriHoltta

Luonnonsuojelija 1/2021

• Suojelijan matkassa Lähiluonto innoittaa lahjoittajaa ja varainhankkijaa

”

Työni on hankkia varoja luonnonsuojeluun. Työnsarka on siis rajaton. Täytyy priorisoida ja kohdentaa aikansa. Sosiaalisen median kanavat liittyvät olennaisesti työhöni. Suunnittelen postauksia ja mainoksia, joilla ihmiset saadaan innostumaan lahjoittamisesta luonnolle.

Työn tulokset näkyvät konkreettisesti numeroina. Tulee hyvä fiilis, kun näkee, että taas on tullut uusia jäseniä ja kuukausilahjoittajia.

Minulle sopii rooli, jossa voin suojella luontoa läppäriä näppäillen. Luonnonsuojeluliiton entistä ympäristöjuristia Pasi Kalliota lainaten “luonto on parasta paperilla”.

Luonnonsuojelijan ei tarvitse olla himoluonnossaliikkuja.

Koronavuonna lähiluonto on antanut minulle voimavarat työntekoon. Luonnossa liikkuminen konkretisoi, minkä eteen teen työtä. Myös lahjoituksissa näkyy, että uudet ihmiset ovat löytäneet luonnon. Erityisesti Luonnonsuojeluliiton jäsenyys kiinnostaa: viime vuonna jäsenmaksun maksoi yli 800 jäsentä enemmän kuin sitä edeltävänä.

Omassa opinnäytetyössäni tutkin jäsenten ja kuukausilahjoittajien kokemaa ympäristöahdistusta ja luontosuhdetta.

Tutkimuksessani vahvistui havainto siitä, että suomalaisille metsät ovat rakkain ympäristö. Tietoisuus lähimetsien merkityksestä kasvoi entisestään koronavuonna.

Varainhankinnassa poikkeusvuosi on näkynyt niin, ettei feissausta ole tehty eikä tapahtumia ole järjestetty. Verkon merkitys on korostunut. Miten saada ihmisten huomio, kun he selaavat ja svaippaavat, mutteivät jaksa keskittyä?

Uskon, että tulevaisuudessa lahjoitus liittyy yhä useammin kuluttamiseen. Ilmastopäästöt halutaan hyvittää jo tuotetta ostaessa. Vastuullinen kuluttaminen ja kompensaatio ovat nousussa. Meillä on Luontokaupan kautta ilmiöön näköalapaikka.

Nousussa on myös testamenttilahjoittaminen. Ihmisellä, joka haluaa testamentata omaisuutensa luonnonsuojeluun, on yleensä lämmin luontosuhde. Ihmiset ovat huolestuneita globaalista ilmastonmuutoksesta ja toisaalta omasta lähiluonnosta. Luonnonsuojeluliitto on monelle kanava, jonka kautta voi toimia.”

”

Miten saada ihmisten huomio, kun he selaavat ja svaippaavat?

Tapio Yli-Kätkä Varainhankinta-asiantuntija Suomen luonnonsuojeluliitto TOIMITUS JENNI HAMARA

• Seuraa somessa Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Instagram

Twitter: @luonnonsuojelu

KOONNUT JENNI HAMARA

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

Twitter i aloite ylitt -kansalais rajan nnattajan 50 000 ka n uskuntaa jatkaa ed ja a s s u u helmik eesta. ä #irtiturp it te n ä ä k Seuraa

Kuva: Juho Salo @jsalophotography

sta Irti turpee

i itteeks ko tavo misen? jin näke la u t n li an

Ottaisit sa d

#linnut

#luonto

LinkedIn: linkedin.com/luonnonsuojeluliitto

9

Luonnonsuojelija 1/2021

Vapautetaan vesivoiman patoamat virrat Tiesitkö, että vesivoima on padonnut valtaosan Suomen joista?

Entä tiesitkö, että virtavesiluontoa voidaan auttaa ilman, että vesivoimasta luovutaan? Luonnonsuojeluliitto käynnistää Vapauta virrat -kampanjan vangittujen virtojen vapauttamiseksi.

Uhanalainen taimen yrittää nousta padon yli kutualueilleen lisääntymään.

Kartalla ovat maamme merkittävimmät vaelluesteet.

Voimalaitokset, joissa on kalatie, on myös merkitty mukaan. Kaikki kalatiet eivät ikävä kyllä ole toimivia ja takaa kalojen nousua voimalaitoksen ohitse.

TEKSTIT LIISA HULKKO, VIRPI SAHI KUVA PETTERI HAUTAMAA

VIELÄ 1900-LUVUN ALUSSA Suomen joet virtasivat vapaina ja kosket kuohuivat. Lohi nousi Itämerestä kymmeniä ja jopa satoja kilometriä kutemaan koko Suomen rannikon jokien soraikkoihin.

Lohia ja taimenia vastaanotti miljoonien raakkujen joukko.

Sotien jälkeen alkoi vimmainen jokien valjastaminen sähköntuotantoon. Sähköä tarvittiin teollistuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Patoja rakennettiin lähes kaikkiin puroa suurempiin jokiin. Lohen nousu loppui, ihmisten koteja jäi altaiden alle ja koko jokiluonto ja sen elämä muuttui. Jokien valjastaminen on ollut suurjokien asukkaille traumaattinen kokemus. Jokiluonnolle sillä oli dramaattisia seurauksia.

Nyt 2020-luvulla vesivoima onkin padonnut miltei kaikki Suomen suuret joet. Suurista joista vapaina ovat vain rajajoet Tornionjoki-Muonionjoki ja Teno sekä Simojoki Lapissa.

Laajalti siis jopa sata prosenttia joessa virtaavasta vesimäärästä on valjastettu pyörittämään voimalaitoksen turbiineja. Ei siis ihme, että suomalainen jokija puroluonto ja niiden lajit ovat erittäin uhanalaisia.

Vapauta virrat -kampanjassa esitellään ratkaisu ongelmaan. Vesivoimasta ei tarvitse luopua, mutta alan on muututtava. Muutoksia tarvitaan niin lainsäädäntöön kuin lupien toimeenpanoonkin.

Suomineidon verisuonet tulppia täynnä n Suomen noin 159 000 joki- ja purokilometristä yli 90 prosenttia on jollain tavoin ihmisen muuttamia.

joissa on 207 vesivoimalaitosta, jotka tuottavat sähköä valtakunnan verkkoon. Näiden lisäksi on olemassa 500 vesivoimaksi luettavaa rakennetta. Ne voivat olla käytöstä poistuneita voimaloita tai minivoimaloita, jotka tuottavat sähköä suoraan yksityis- tai yhteisöomistajalleen. n Suomen

n Suomen

tieverkosto ylittää vesistön noin 120 000 kertaa. Vesistönylitys on silta tai tierumpu. Tierumpuja on 90 000 – 95 000 ja niistä jopa kolmannes on osittainen tai täydellinen vaelluseste kaloille ja muille eliöille. on muitakin patoavia rakenteita kuten sulkuja ja uittorakenteiden jäänteitä. LUKE:n ja SYKE:n selvitys patojen poiston ekologisista vaikutuksista julkaistaan keväällä 2021. Myös VESTY-patotietokanta päivittyy parhaillaan ELY-keskuksissa alueittain.

n Lisäksi

Lähde: LUKE 2021/suullinen tiedonanto Pauliina Louhi

Merkittävä vaelluseste Kulkua haittaava vaelluseste Kalatie

Kartta: Jyrki Heimonen, lähde: Syke, vesikartta.fi

10

Luonnonsuojelija 1/2021

Ratkaisu: palautetaan kymmenys virtaamasta takaisin luonnolle Vesivoima vie jopa sata prosenttia joen virtaamasta.

Onkin kohtuullista, että vähintään kymmenys joen virtaavasta vedestä palautetaan uhanalaiselle luonnolle. Virtaus palautetaan ohjaamalla sitä vanhoihin luonnon­uomiin tai voimalaitosten kalateihin ja ohitusuomiin. Osa voimalaitospadoista voidaan purkaa, jolloin palautetaan jopa sata prosenttia joen virtaamasta luonnolle.

Minivoimalat – pieni sähköntuotto, suuri haitta luonnolle Voimalaitosten määrä ja teho

n = arvioitujen luontotyyppien määrä

DD = puutteellisesti tunnettu CR = äärimmäisen uhanalainen EN = erittäin uhanalainen

n=18

n=13

n=14

100 %

80 %

60 %

VU = vaarantunut

40 %

NT = silmällä pidettävä

20 %

LC = säilyvä

Koko Suomi

EteläSuomi

Suomessa on enää muutama joki, joissa on alkuperäinen taimen- tai lohikanta

Puolen vuosisadan aikana on menetetty jopa 90 prosenttia Suomen lohikannoista.

Aiemmin oli 60 meritaimenjokea ja 20 lohijokea. Nyt jäljellä on enää kourallinen.

PohjoisSuomi

Virtavesien luontotyyppiryhmien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin. Ainoastaan tunturialueen virtavedet on arvioitu säilyviksi. Äärimmäisen uhanalaisia ovat erittäin suuret joet ja savimaiden joet eteläisessä Suomessa.

Kartta: Jyrki Heimonen

Suomen joet on laajalti padottu vesivoimasähkön tuotantoon. Jokia on myös perattu puunuittoa varten ja niihin valuu ravinteita maa- ja metsätalousalueilta.

Virtavedet ovat sisävesien luontotyypeistä uhanalaisimpia. Kaikkein uhanalaisimpia ovat erittäin suuret joet ja Etelä-Suomen savimaiden joet. Lähes kaikki vaelluskalat ovat uhanalaisia. Vaelluskalat ja niistä riippuvainen raakku eli jokihelmisimpukka eivät voi elää ilman vapaita virtoja.

Jokien ja purojen luonto uhanalaistuu tunturipuroja lukuun ottamatta Graafi: Liisa Hulkko, Lähde: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018

Ongelma: Jokiluonto on uhanalainen

Osuus vesivoimalla tuotetusta sähköstä

Vaikutukset luonnolle: Virtaus synnyttää elämää

Graafi: Milja Parviainen

Kun virtausta vapautetaan luonnolle padon ohi, kalat pääsevät jälleen uimaan ylä- ja alavirtaan. Kun koko pato puretaan, veden voima alkaa muokata elinoloja mieluisaksi jokieliöille kuten vesihyönteistoukille. Ne tarvitsevat lisääntyäkseen virtauksen hapettamaa vettä ja lajittamaa pohjaa, aivan kuten lohikalat.

Lohi nousee jokiin vuolaiden koskipaikkojen soraikoille kutemaan. Raakun kymmenien vuosien odotus päättyy, ja se voi taas lisääntyä. Uhanalainen jokiluonto alkaa palautua, kun pieniä voimalaitospatoja puretaan.

Suomi saa virtaavista kalavesistään uuden matkailuvaltin. Uusi sukupolvi saa tutustua vapaana virtaavan luonnon elämään.

Suurvoimala, 57 kpl, teho yli 10 megawattia Pienvoimala, 83 kpl, teho 1–10 megavattia Minivoimala, 67 kpl, teho 0,1-1 megawattia

Joet, joissa alkuperäinen taimen- ja lohikanta 1. Tornionjoki-Muonionjoki 2. Tenojoki 3. Näätämöjoki Joet, joissa alkuperäinen lohikanta 4. Simojoki Joet, joissa alkuperäinen taimenkanta 5. Lestijoki 6. Isojoki 11. Espoonjoki 7. Kiskonjoki 12. Sipoonjoki 8. Ingarskilanjoki 13. Virojoki 9. Siuntionjoki 14. Urpalanjoki 10. Mankinjoki 15. Mustajoki

90 % 9 % 1 %

Sanastoa Vaikutukset sähköntuotantoon: Kymmenys vettä luonnolle ei vie Suomea keskiajalle Veden luovuttaminen kalatiehen on poissa sähköntuotannosta, sillä kalatiessä vesi virtaa turbiinien ohi.

Ympäristövirtaaman määrä riippuu joesta ja voimalaitoksesta.

Toimenpiteet veisivät noin 10 prosenttia vesisähköstä. Koko Suomen sähkön vuosituotannosta toimenpiteet vähentäisivät vain reilun prosentin. Vesivoimatuotannosta saatavan tehon menetys on siis hyvin pieni verrattuna saavutettaviin hyötyihin luonnolle ja ihmisille.

Virtaama = Uomassa kulkevan veden määrä, kuutiometriä sekunnissa Ympäristövirtaama = Riittävä ja jatkuva virtaama, jonka virtaveden ekosysteemi tarvitsee menestyäkseen. Määritellään kullekin joelle erikseen.

Voi tarkoittaa erisuuruista vesimäärää vuodenajan mukaan.

Tekninen kalatie = Usein betonista rakennetut porrasmaiset rakennelmat, joita pitkin kalat pääsevät uimaan ylävirtaan vesivoimalan ohi. Vettä juoksutetaan usein vain kutunousun aikana, joten kalatie ei auta muuta virtavesiluontoa. Kallis ratkaisu.

Luonnonmukainen kalatie = Rakennettu puro tai alkuperäinen luonnonuoma, jota pitkin kalat pääsevät vaeltamaan voimalan ohitse. Jos uomaan

juoksutetaan riittävästi ja ympärivuotisesti vettä, se toimii myös kalojen ja muun virtavesiluonnon elinympäristönä. Vaatii enemmän pinta-alaa kuin tekninen kalatie. Paras ratkaisu, jos patojen purku ei mahdollista.

Alasvaellusratkaisu = Ohjausrakenne, jolla ohjataan kalat vahingoittumatta alasvaellusreitille.

Kalatalousvelvoite = Vesivoimaloiden lupapäätöksessä asetettu velvoite, jonka tarkoitus on korvata kalastukselle koituva haitta. Esimerkiksi kalatie tai sen salliminen, vedenluovutus kalatiehen, kalanistutus tai kalakantojen tarkkailu. Aiemmin painotettiin kalojen viljelyä ja istuttamista, nykyään kalateiden rakentamista.

11

Luonnonsuojelija 1/2021

Näin se tehdään

Kohti vapautettujen virtojen Suomea Suomessa on noin 207 vesivoimalaa, jotka tuottavat sähköä valtakunnan verkkoon. Vain pienellä osasta vesivoimaloista on toimivat kalatiet. Niistä 150 on pien- ja minivoimaloita, joista pienimmillä ei ole merkittävää roolia sähköntuotannossa.

Pienikin voimalaitos on suuri haitta vaelluskaloille ja raakulle. Vesivoimaa säätelevä lainsäädäntö on päivitettävä turvaamaan uhanalaista virtavesiluontoa, ei voimayhtiöitä.

1

Ei uusia vesivoimapatoja

Uuden vesivoiman rakentaminen ei ole nykypäivää.

Siksi Kemijoen Sierilään ei pidä rakentaa sinne suunniteltua vesivoimalaa. Myöskään pieniä voimalaitoksia ei tule rakentaa.

Pieni voimala ei ole pieni haitta luonnolle.

3

Riittävä ja jatkuva virtaus

Kaikkiin toiminnassa oleviin voimaloihin on tehtävä kalatiet – ja mielellään luonnonmukaiset ohitusuomat. Niihin tarvitaan myös riittävä ja jatkuva virtaama. Esimerkiksi Iijoella ja Kemijoella on olemassa vanhoja luonnonuomia, jotka ovat kuivana ison osan vuodesta. Kuiva uoma on kuollut uoma.

2

Toimiva kalankulku voimalan ohi

Suomessa on noin 50 alle 5 MW voimalaa, joissa ei ole lainkaan kalatalousvelvoitteita. On myös lukuisia voimaloita, joissa on kalatalousvelvoite, mutta kalatietä ei silti ole rakennettu.

Riittämättömät velvoitteet on päivitettävä ja kalatiet toteutettava viipymättä.

4

Pien- ja minivoimaloita purkuun

Hiitolanjoella ollaan purkamassa kolmea voimalaitosta. Myös esimerkiksi Paimionjoen voimalaitokset voitaisiin purkaa. Pienistä voimalaitoksista luopuminen ei vaikuta merkittävästi Suomen sähköntuotantoon, mutta auttaa uhanalaista jokiluontoa.

Tule mukaan vapauttamaan virtoja!

Jaa tietoa ja vapauta virrat!

Anna kuntavaaleissa #ääniluonnolle

Raakulla on asiaa, auta!

Suomalaisille jokiluonnon heikko tila on jäänyt etäiseksi. On tärkeää, että autat meitä jakamaan tietoa.

Jaa Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median postauksia. Minkä virran sinä haluaisit vapauttaa? Käytä omia kuviasi tai kuvia sll.fi/vapautavirrat sivulta. Käytä somessa tunnusta #vapautavirrat.

Äänestä kunnallisvaaleissa ehdokasta, joka tukee jokiluonnon vapauttamista. Kunnilla on monia keinoja. Jos kunta omistaa vesivoimalan, se voi vaatia kalan kulun parantamista. Kunta voi myös kartoittaa vaellusesteet ja ennallistaa vesiään. Entä voitaisiinko kuntaasi saada jokitalkkari pitämään huolta kunnan virtavesistä?

Sosiaalisessa mediassa ja verkkosivuilla vilahtelee kevään aikana raakku eli jokihelmisimpukka. Raakulla on paljon sanottavaa virtavesiluonnon tilasta. Se ei nimittäin tule toimeen ilman lohikaloja ja puhdasta, virtaavaa vettä. Auta uhanalaista raakkua ja ryhdy kuukausilahjoittajaksi: sll.fi/lahjoita.

Kuvat: Johannes Sipponen, D100a CC BY-SA 3.0, Matti NIeminen, Virpi Sahi

12

Luonnonsuojelija 1/2021

Kalatalousvelvoitteet kuntoon!

J

o vuoden 1902 vesioikeuslaissa säädettiin, että ”kymissä, virrassa ja joessa sekä väyläsalmessa on valtaväylä jätettävä auki veden vapaata juoksua, laiva- ja veneliikennettä, lauttausta ja kalan kulkua varten”. Vaatimus kalan kulun turvaamisesta ja tarvittaessa velvoite kalatien rakentamisesta on sen jälkeen kirjattu myös vuoden 1962 vesilakiin ja vuonna 2011 säädettyyn, nyt voimassa olevaan vesilakiin.

Suomessa on kuitenkin vesilainsäädösten vastaisesti noin 120 vuoden ajan isoissa ja pienissä vesivoimahankkeissa johdonmukaisesti vältetty selkeiden velvoitteiden asettaminen kalan kulun turvaamiseksi. Vuosikymmenten kuluessa syyt säännösten ja lupien laiminlyönteihin ovat vaihdelleet, mutta niihin ovat voimayhtiöiden ohella syyllistyneet oikeusistuimet, kalatalousviranomaiset ja vesilain valvojat.

Vesialueiden omistajien (kalastuskunnat, osakaskunnat), luonnonsuojelu- ja virkistyskalastusjärjestöjen sekä tutkijoiden hätähuudot vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen turvaamisesta on syrjäytetty lisäämällä poikasistutuksia tai hukuttamalla vaatimukset jatkoselvitystä vaativien asioiden pinoon.

Konkreettisia toimenpiteitä vaelluskalakysymysten edistymisestä on alkanut näkyä vasta 2000-luvulla.

Vesirakentamislupa on kokonaisuus Vesivoiman rakentamisen perusongelma on ollut se, että kalatalouskysymykset on käsitelty erillään rakentamiskokonaisuudesta, ikään kuin lisukkeena tai ylimääräisenä rasitteena.

Vesivoimalaitos on kokonaisuus, josta mitään palasta ei tule eritellä pois. Kysymys kalan kulkuyhteyksien järjestämisestä on voimalaitosta rakennettaessa yhtä oleellinen kuin padot, turbiinit ja generaattorit. Kalatalouskysymysten vähättely ja eriyttäminen kokonaisuudesta on ollut perusvirhe, johon lainsäädännön puutteet ja velvoitteiden täytäntöönpanon vesitykset ovat antaneet lisämahdollisuuksia – ja kyllähän vesivoimayhtiöt ovat niitä häikäilemättömästi hyväkseen käyttäneet.

Kalatalousvelvoitteen muuttaminen Eri aikoina velvoitteita on asetettu hyvin epäyhtenäisesti ja vaihtelevin perustein. Kalatalousvelvoitteiden muuttamisen tarve olosuhteiden muuttuessa on ilmeinen. Vesilaki (1962) ei kuitenkaan alun perin sisältänyt mahdollisuutta muuttaa aikaisempia kalatalousvelvoitteita, jos voimayhtiö ei itse sitä hakenut.

Suomessa heräsi 1980-luvulla laajasti aito huoli virtavesien ja vaelluskalakantojen surkeasta tilasta ja myös toimenpiteitä saatiin aikaan. Merkittävin lainsäädäntösaavutus oli koskiensuojelulaki (1987), jolla kiellettiin uusien vesivoimalaitosten rakentaminen useissa vielä vapaina säilyneissä virtavesissä.

Kalatalousvelvoitteiden muuttamismahdollisuuden lisäämistä vesilakiin vastustivat luonnollisesti vesivoimayhtiöt, jotka pitivät kaikkia muutoksia ikiaikaisiksi myönnettyihin vesivoimalupiinsa suorastaan perustuslain omaisuudensuojan vastaisina.

Mutta silloiset kansanedustajat ansaitsevat kiitoksen siitä, että vuonna 1987 vesilakiin lisättiin mahdollisuus perustelluista syistä puuttua myös voimassa oleviin kalatalousvelvoitteisiin. Muutos kuuluu sanatarkasti: ”Lupaviranomainen voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalous­maksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet.” Vesilain uudistuksessa (2011) kyseinen lainkohta, vesilain 3 luvun 22 §, säilyi alkuperäisessä muodossaan. ”Olosuhteiden olennaisen muutoksen” määrittäminen on täsmentynyt lukuisten muutoshakemusten käsittelyssä ja etenkin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa, joissa ilmaisulle on saatu määrittelyjä ja rajauksia. Virtavesissä selkeiksi olosuhteiden olennaisiksi muutoksiksi on katsottu mm. veden laadun parantuminen, koskikunnostusten vaikutukset ja tarve lohikalojen perimäaineksen säilyttämiseen luonnonkierrossa. Tutkimustieto vaelluskalakantojen säilymisen edellytyksistä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä ja tämä uusi tieto on myös katsottu tapauskohtaisesti perusteeksi avata aikaisempi velvoitepäätös.

Kalatalousvelvoitteiden muutoskysymyksistä on julkaistu paljon ympäristöoikeudellisia selvityksiä ja opinnäytetöitä sekä KHO:n ratkaisuja, joihin aihepiiristä kiinnostuneiden kannattaa tutustua.

siellä elää vain vanhoja yksilöitä, koska simpukan lisääntymisen edellytyksenä olevia lohen poikasia ei joessa enää ole. Lohen häviäminen tappaa myös raakkukannat.

Kalatalousviranomainen (Lapin ELY-keskus) on pannut vireille hakemukset Ii- ja Kemijokien kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi niin, että velvoitteiksi tulisi myös kalan kulun turvaaminen voimalaitosten ohi. Lupaviranomaisena toimiva Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on viime vuonna kuuluttanut molemmat hakemukset. Sekä PVO-Vesivoima (Iijoki) että Kemijoki Oy ovat vastustaneet muistutuksissaan hakemusten toteutusta. Esimerkiksi Kemijoki Oy:n muistutus on yli 100 sivua pitkä ja sen liitteinä on tukku selvityksiä, joilla voimayhtiö yrittää leimata hakemuksen perusteettomaksi ja kohtuuttomaksi.

Aikaisemmat velvoitteiden muutoshakemukset mm. Kokemäenjoella, Pielisjoella ja Hiitolanjoella ovat päättyneet velvoitteiden muuttamiseen kalatalousviranomaisen hakemalla tavalla.

Voimayhtiöiden kannoissa paistaa läpi pelko ja hätä saavutettujen etujen ja yhtiöille edullisen velvoitteen toteutustavan menetyksestä.

Pohjoisten suurten jokien kalatalousvelvoitteiden muutos vastaamaan olosuhteissa tapahtuneita muutoksia on välttämättömyys. Jos voimayhtiöt haluavat kantaa monesti esillä pitämänsä yhteiskunta- ja ympäristövastuunsa, tulee niiden muuttaa kaikkia muutoksia vastustava linjansa ja oivaltaa se, että vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen mahdollistava velvoitteen toteutustapa on ainut kestävä vaihtoehto.

Antti Ylitalo Ympäristöneuvos, eläkkeellä

Hätähuudot vaelluskalojen tilasta on syrjäytetty.

Kemijoki ja Iijoki haastavat velvoitemuutoksen toimivuuden Kemijoen ja Iijoen vesivoiman valjastaminen tapahtui sodan jälkeisissä olosuhteissa, joissa ensisijaista oli saada nopeasti käyttöön lisää sähkön tuotantokapasiteettia. Kalatalouskysymykset (korvaukset ja velvoitteiden asettaminen) jäivät ratkaistaviksi erikseen. Kalatalousvelvoitteet, jotka siis perustuvat pelkästään poikasistutuksiin, tulivat voimaan vasta vuonna 1980 pitkällisen oikeuskäsittelyn jälkeen.

Sekä Kemi- että Iijoen yläjuoksuille ja sivujokiin jäi erittäin paljon erinomaisia lohikalojen lisääntymis- ja kasvuympäristöjä, joiden poikastuotantokapasiteetti on jopa Itämeren mittakaavassa merkittävä.

Näiden suurjokien kalatalousvelvoitteiden toteutustapa ja mitoitus perustuvat siis 1960- ja 1970-luvuilla tehtyihin selvityksiin. On täysin selvää, että yli 50 vuoden aikana on kertynyt paljon uutta perustietoa sekä lohikalojen lisääntymisbiologiasta että kalakantojen perimäaineksen monimuotoisuuden säilyttämisen välttämättömyydestä.

Myös tieto virtavesien ekologiasta ja eri lajien keskinäisitä riippuvuuksista on lisääntynyt. Tästä esimerkkinä voi mainita jokihelmisimpukan (raakku) lisääntymisen edellyttämän lohen ja simpukan välisen suhteen, jossa raakun glokidiotoukat kehittyvät lohenpoikasten kiduksissa. Iijoen suurin sivujoki, Livojoki, oli ennen pääuoman valjastamista yksi Suomen parhaista raakkujoista, mutta nyt

13

14

Luonnonsuojelija 1/2021

Kahlitun Kemijoen pitkä odotus Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall hankki Kemijoen varrelta mökin, joka paljastui aikakapseliksi.

Hämmentävien löytöjen myötä keriytyi auki Kemijoen riipaiseva menneisyys.

TEKSTI MIIA PIETILÄINEN TALVIKUVAT MARKO JUNTTILA KESÄKUVAT PÄIVI LUNDVALL

Luonnonsuojelija 1/2021

Juoksutusten vuoksi joki ei jäädy kovillakaan pakkasilla Kemijoen Tikkasenkarilla. Talvikalastus ei onnistu, ja arvaamattomat virtausnopeudet tekevät veneilyn vaikeaksi.

15

16

Luonnonsuojelija 1/2021

L

apin sodasta selvinnyttä taloa kaupattiin purkukuntoisena.

Ovesta ei tahtonut päästä sisään. Päivi Lundvall istui pirtin puusohvalle ja katseli ikkunasta näkymää Kemijoelle. Vappupäivän aurinko paistoi kauniisti. ”Siinä tuli aivan täydellinen rauha. Tiesin, että tämä on se paikka, jossa haluan olla.”

Kaupat tehtiin. Talon aiempi asukas oli naimaton mies, joka oli kuollut yli yhdeksänkymmentävuotiaana niin sanotusti saappaat jalassa. Pöydälle olivat jääneet appelsiinin kuoret, saunaan vihta. Remontin edistyessä talosta löytyi kaikenlaista muutakin tavaraa, joka sai Lundvallin mietteliääksi. ”Talon alta löytyi 40 senttiä leveä lohiatrain, jossa on kolme neljä metriä pitkä varsi – sillä on otettu todella suuria kaloja.

Aitassa roikkui vanhoja kalaverkkoja, joiden silmäkoko oli 20 senttiä.”

Jälkeen oli jäänyt myös osa asukkaan päiväkirjoista. Tekstit maalasivat kuvaa luonnonkierrosta ja kalastuksesta joen varrella sotien jälkeisessä Lapissa.

”Mieleeni jäi erityisesti kohta, jossa mies kertoi olleensa pikkupoikana yön kalassa isänsä kanssa. Aamulla vene oli ollut täynnä harreja.”

Kaikki muuttui 60-luvulla, kun jokiosuus jäi Seitakorvan padon ja Pirttikosken voimalaitoksen väliin. ”Ainut kala, jota enää joesta nousi, oli matikka.

Muutos arvokalasta oli jyrkkä.”

Joen vedenkorkeuden vaihtelu saattaa päivässä olla yli puoli metriä. Lundvall on itsekin saanut kokea, kuinka vaaralliseksi joen äkilliset juoksutukset veneilyn tekevät. ”Kerran meni airo poikki.

Nippa nappa pääsimme kotirantaan.”

Löydöt herättivät Lundvallin kiinnostuksen Kemijoen historiaan. Hän alkoi lukea aiheesta kaiken, minkä vain käsiinsä sai. Joen valjastamisen aiheuttaman tuhon laajuus valkeni vähitellen.

elinympäristöjä. Luonnontilassa pärskyvät kosket hapettavat vettä ja pitävät pohjan lietteettömänä. Tyynien suvantokohtien olosuhteet muistuttavat taas enemmän järviä ja lampia. Monille jokieliöille puolestaan virtaavat nivat ovat elinehto.

Kuvaa suurjoen entisestä loistosta voi saada Sierilästä, viimeisestä koskemattomasta jokiosuudesta. Jopa 50 metrin korkeuteen kohoavat hiekkatörmät, jääkauden muovaamat kalliot ja rehevät tulvametsät kehystävät leveää uomaa. Väreilevien, matalien koskien välissä kohoaa piskuisia niittysaaria. Lohelta jääneen elintilan ovat täyttäneet jättiläismäisiksi kasvavat hauet.

Joen luonnolliseen dynamiikkaan kuuluvat myös säännölliset tulvat. Kemijoen varrelta löytyy sieltä täältä jäänteitä luonnonmukaisiin tulviin sopeutuneesta, uhanalaisesta kasvillisuudesta. Lundvall löysi mökkinsä pihalta esimerkiksi kohokkikasveihin kuuluvan laaksoarhon.

Kesät hän konttaakin oksasaksien kanssa ja niittää kunnostaakseen umpeenkasvaneen tulvaniityn.

Aitassa roikkui vanhoja kalaverkkoja, joiden silmäkoko oli 20 senttiä.

Virtaus ylläpitää ekosysteemiä Kemijoki-uutisoinnissa lohi saa usein pääroolin, mutta patoamisen kokonaisvaltaisista vaikutuksista joen ekosysteemiin tiedetään yleensä vähemmän. Virtavedet ovat kuitenkin maamme uhanalaisimpia vesiluontotyyppejä.

Virtaveden avain on liikkuvan veden energia, joka jatkuvasti muokkaa uomaansa ja ylläpitää joen elämää.

Maamme pisimmän joen, 550 kilometriä pitkän Kemijoen varrelle on mahtunut valtava määrä erityyppisiä

Joki muuttuu järveksi Kemijoen Tikkasenkarilla jokivarsi on sydäntalvella hipihiljainen. Leveän uoman vastarannalla kiehnää lumessa yksinäinen saukko. Ainoa ääni on ohikiitävien jäälauttojen kosahtelu rannan jäitä vasten. ”Vettä juoksutetaan tänään kovaa”, Lundvall toteaa. Vaikka Rovaniemi on saanut jo pitkään kärvistellä paukkupakkasissa, joki ei jäädy.

Luonnollisesta rytmistä poikkeavat virtausolot ovat suurimpia patoamisen aiheuttamia ongelmia joen eliöstölle.

Erityisesti se koskee

Luonnonsuojelija 1/2021

pohjaeläimiä, virtavesien ravintoketjun perustaa. Veden alla lymyilee hyönteisten toukkia, seuranaan simpukoita, kotiloita ja rapuja.

Kun pato katkaisee virtauksen ja muodostuu patoaltaita, joki muuttuu järvimäiseksi ja liettyminen alkaa heikentää pohjaeläinten elinoloja. Virtakohdissa pikkuotukset jäävät veden säännöstelyn takia välillä täysin kuiville, välillä taas uhkaavat joutua virran viemiksi. Ruokailukin vaikeutuu, kun tulvat eivät enää tuo ravintoa uomaan. Niinpä pohjaeläinten laji- ja yksilömäärät supistuvat.

Hiljalleen joen koko lajisto korvautuu järvilajeilla. Vähitellen myös jokiuoma, sen muoto ja pohjarakenne muuttuvat.

Raakun pitkä odotus ”Kun noustaan korkealle, korkealle padon päälle, välillä ei näy mitään muuta kuin taivas. Sitten edessä aukenee patoallas.

Joinain päivinä pilvet ja patoaltaan vesi näyttävät sulautuvat yhteen, ja tulee tosi outo fiilis.

Voimalaitoksesta purkautuva joki juoksee pientä kanavaa pitkin.

Vieressä menee luonnonmukainen, tyhjä uoma. Se on kaikki todella surullista”, kuvailee Lundvall Seitakorvan patoa, yhtä suurimmista.

Padon rakentaminen luo jokeen välittömän estevaikutuksen, mikä näkyy hätkähdyttävimmin vaelluskaloissa.

Lohen ja meritaimenen nousu Kemijokeen päättyi kirjaimellisesti kuin seinään 1940-luvun loppupuoliskolla,

kun Kemijoen suulle rakennettiin Isohaaran voimalaitos.

Yhden Euroopan parhaimman lohijoen menetys oli kova isku Lapin kulttuurille ja suuri trauma asukkaille. Lohet elävät edelleen ihmisten muistoissa ja eteenpäin siirretyissä tarinoissa.

Kalojen liikkumisen estäminen näkyy suoraan uhanalaisessa jokihelmisimpukassa eli raakussa. Raakun toukkavaihe nimittäin loisii lohen ja taimenen kiduksissa. Nilviäisen lisääntyminen siis on riippuvaista näiden kalojen läsnäolosta. Suomessa tunnetaankin vain noin 120 raakkuesiintymää, joista kolmannesta uhkaa sukupuutto.

Vieressä menee luonnonmukainen, tyhjä uoma.

Se on todella surullista.

Kemijoen lohen arvellaan olleen suurinta Suomessa saatua. Pohjoisessa lohet lähtivät merivaellukselle vanhempina kuin eteläiset lajitoverinsa ja ehtivät siksi kasvaa rotevimmiksi. Lohen pyynti on ollut tärkeä, perinteinen elinkeino ja merkittävä osa Lapin kulttuuria.

Koskikara pulahtaa ketterästi kuohuvaan veteen ja antaa virran kiidättää itseään ravinnonhaussa. Niiden kimeät kirahtelut ovat tammikuisen Kemijoen harvoja luontoääniä.

Kemijoen tulvasaaret edustavat luonnon monimuotosuuden kannalta tärkeää elinympäristöä linnuille. Saaret uppoaisivat Sierilän vesivoimalan toteutuessa patoaltaaseen.

17

18

Luonnonsuojelija 1/2021

”Aiemmin raakkua oli Kemijoessa niin runsaasti, että sitä ihan pyydettiin. Vanhemmat ihmiset muistavat edelleen näitä usein salaisia pyyntipaikkoja. Vinkkien avulla luontokartoittajat ovatkin onnistuneet löytämään raakun jäljellä olevia esiintymiä”, kertoo Lundvall, jonka mökin lähettyviltä sivujoesta löytyi myös raakkuja. Tummanpuhuva nilviäinen voi elää 200-vuotiaaksi – on siis toivoa, että nuorimmat simpukat jaksavat sinnitellä siihen asti, että vaelluskalat saadaan palautettua Kemijokeen.

Toistaiseksi jokea ja sen valuma-alueen luontoa surkastuttavat kaikkiaan 21 voimalaitosta. Rakentaminen on muokannut maisemaa voimakkaasti.

Paikoin joki on hävinnyt näkyvistä kokonaan: Pirttikoskella on tunnelivoimalaitos, jossa koko joki on ohjattu tunneliin monen kilometrin matkalta. Viereen on jäänyt vanha, kuivunut jokiuoma. ”On todella aavemaista kävellä siellä joen pohjalla. Virtauksen kuluttamien kallioiden lomassa on pieniä hiidenkirnuja, joita kosken pohjalla pyörineet kivet ovat kairanneet”, Lundvall kuvailee.

Aikaisemmin raakkua oli Kemijoessa niin runsaasti, että sitä ihan pyydettiin.

Muutoksen tuulet Mitä Kemijoen hyväksi sitten voisi tehdä?

Lundvallin tärkeyslistalla olisi palauttaa lohi, taimen, harjus ja muut vaelluskalat joen ekosysteemiin. Tähän olisi varsin yksinkertainen ratkaisu: luonnonmukaisten ohitusuomien rakentaminen patojen yhteyteen. Enemmän tai vähemmän onnistuneita kalateitä onkin muualla jo rakennettu. Myöhemmässä vaiheessa tulisi

pyrkiä elvyttämään myös joen luontainen tulvadynamiikka. Uusia patoja ei tietenkään tulisi enää rakentaa. ”Vesilaki on kaiken perusta. Lain puitteissa voidaan myöntää vesitalouslupa, joka voidaan tarkistaa olosuhteiden muuttuessa merkittävästi. Perinteisesti näitä lupia ei ole tarkastettu”, Lundvall valaisee.

Viitisen vuotta sitten Lapin ELY-keskus päätti kuitenkin aloittaa lupaehtojen tarkastamisen. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on selvästi muuttunut. ”ELY-keskus esitti, että Kemijoen suulta Rovaniemelle asti pitäisi rakentaa luonnonmukaiset ohitusuomat kaikkiin patoihin. Luonnonsuojeluliiton kanta oli, että ohitusuomat olisi samantien rakennettava koko joen matkalta. Nyt odotellaan aluehallintoviraston päätöstä asiasta”, Lundvall selittää.

Päätöksiä tulee aikaisintaan kesällä, arvelee vesistörakentamisen tutkija ja maisema-arkkitehti Jukka Jormola.

Hänen mukaansa luonnonmukaisia ohitusuomia olisi mahdollista avata Kemijoen kaikkiin voimalaitoksiin, niin alakanavasta voimalaitoksen ohi kuin säännöstelypadoillekin. ”Niille olisi hyvin tilaa.” Jormola kertoo Kemijoki Oy:llä olevan ”tiettyä harrastelua” luonnonmukaisten ohitusuomien suhteen. ”Esimerkiksi Taivalkoskelle suunnitellaan kalatietä, joka ei ole luonnonmukainen koko pituudeltaan.”

Jormola muistuttaa, että tärkeää olisi palauttaa käyttöön vanhoja jokiuomia.

Luonnonuomat toimisivat paitsi kulkureitteinä, myös kutupaikkoina kaloille.

Sierilän kohtalo vaakalaudalla Kemijoki Oy on jo ilmaissut, että se aikoo vastustaa loppuun asti vesitalouslupaehtojen tiukentamista. Lisäksi yhtiö on viemässä voimakkaasti eteenpäin uuden suurvoimalan rakentamista Sierilään – siis ainoalle suhteellisen koskemattomana pysyneelle pätkälle jokea.

Voimalaitoksen rakentaminen uhkaa lukuisia uhanalaisia lajeja, kuten jokihelmisimpukkaa, laaksoarhoa, lapinleinikkiä, apilakirjokääriäistä ja törmäpääskyä.

Lundvall ja muut vapaaehtoiset tekevät alueella joka kesä luontokartoituksia. Yhtiön pitää hakea poikkeuslupaa jokaiselle löydetylle uhanalaiselle lajille. Luonnonsuojeluliitto, Lapin piiri ja Rovaniemen yhdistys ovat valittaneet hankkeesta sen eri vaiheissa. ”Tämä on tällaista väsytystaistelua”, Lundvall toteaa. Yhtiön toiminta on hänen nähdäkseen häkellyttävää: Sierilän rakentaminen ja ohitusuomien vastustaminen on Kemijoki Oy:lle suuri mainehaitta erityisesti Lapissa, jossa paikalliset eivät useinkaan muistele yhtiön historiaa hyvällä. ”Tilanne on patissa.

Kemijoki-yhtiö yrittää edelleen toimia samalla tavoin kuin 50-luvulla, mielivaltaisesti. Välillä keskusteluyhteys aukeaa lyhyeksi aikaa, sitten on taas seinä vastassa.”

Lundvallin piti rakentaa mökkinsä pohjia myöten uudestaan, mutta 16 vuoden remontoinnin jälkeen työ on ulkolaudoitusta vaille valmis. Sitkeä työ kannattaa myös kamppailussa virtavesien palauttamiseksi. Sekä Jormola että Lundvall uskovat, ettei Kemijoen lohen tarina ole vielä päättynyt.

On todella aavemaista kävellä kuivuneen jokiuoman pohjalla.

Luonnonsuojelija 1/2021 Vanttauskosken voimalaitokselta alkaa Kemijoen viimeinen koskematon osuus. Valtavaa kourua käytettiin uittotukkien liu’uttamiseen padon yli.

Virtaavan veden voiman näkee Pirttikosken kuivuneen jokiuoman hiidenkirnuissa.

Kemijoen vesistöalueen vesivoimalaitoksia Kemijoki Oy suunnittelee uuden Sierilän voimalaitoksen rakentamista Kemijoen viimeiselle luonnontilaiselle koskiosuudelle, vaikka rakentaminen tuhoaisi monien uhan­alaisten lajien elinympäristöjä ja siirtäisi vaelluskalojen paluun joelle entistä kauemmaksi tulevaisuuteen.

Padon nousu

Porttipahta Kurittukoski

Lokka

Kurkiaska

n ne iti

Ounasjoki

K

Sodankylä

iro Lu

Kelukoski

i ok

Ke mi j

Vajukoski Matarakoski

Kemijärvi Rovaniemi

Permantokoski

Petäjäskoski

em

i ijok

Ossauskoski Taivalkoski Isohaara

Kemi

Jumisko Seitakorva Pirttikoski Juotas Kaihua Vanttauskoski Kaarni

Valajaskoski

K

Kartta: Milja Parviainen, lähde: Kemijoki Oy, Wikipedia

Kemijok i

Kokkosniva

Sierilä

Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen muistaa Kemijoen Vanttauskosken voimalaitoksen rakentamisen 60- ja 70-lukujen taitteessa. Hän oli teininä jopa töissä padon rakennustyömaalla. ”Olin jo pienestä pitäen innokas kalamies. Mummolasta oli pari kilometriä matkaa nykyisen padon kohdalle.

Siinä oli silloin koskialue, jossa oli erittäin hyviä kalapaikkoja. Erityisesti harjuksia nousi. Talvella pyydettiin koukulla mateita, kesällä verkkopyyntiä. Muutenkin vietettiin joella paljon aikaa. Siinä oli hyviä uimapaikkoja.”

Puurosen mieleen on jäänyt erityisesti jokakeväinen jäiden lähtö. Vaikuttavaa tapahtumaa tultiin varta vasten katsomaan.

Padon myötä uima- ja kalapaikat, tuttu rantasauna ja suuret törmäpääskyjen koloniat tuhoutuivat täysin. Jokimaisemaa hallitsevat, jopa 50 metriä korkeat vyöryvät hiekkapenkereet kasvavat nyt pajukkoa. ”Nykyisin talvikalastus on mahdotonta, kun joki ei jäädy kunnolla.”

Puuronen on aktiivinen kansalaisvaikuttaja, jolle Kemijoki Oy:n toiminta on tuttua. ”Kemijoki tekee näennäisratkaisuja alajuoksulla erilaisten teknisten kalateiden kautta, mutta on erittäin haluton rakentamaan luonnonmukaisia ohitusuomia tai luovuttamaan niihin vettä.”

19

20

Luonnonsuojelija 1/2021

6. Eihän tänne syömään ole tultu, ainakaan perhokalastajan kattauksesta. Pakita kolme ruutua taaksepäin.

Vastaa virran kutsuun ja suuntaa kotijoelle kutemaan. Pelin voittaja on vaellukselta ensimmäisenä merelle palannut kilpailija.

Kisaan tarvitset nopan ja sopivat pelinappulat vaikkapa kierrätettynä toisesta lautapelistä.

1. Aloitit kisan uimalla verkkoon. Otetaanko uusiksi? Palaa lähtöruutuun.

2. Smoltteja kiitämässä ekaa kertaa merelle.

Onnea matkaan! Sinulla on eri suunta.

Polkaise kolme ruutua eteenpäin.

3. Luonnonmukainen kalatie vesivoimalan ohitse antaa veden virrata. Nyt kelpaa pinkoa. Etene neljä ruutua eteenpäin.

4. Harhauduit ohitusuoman suun ohi ja päädyit hakkaamaan päätäsi patoon.

Tuumaile tekemisiäsi yhden heittovuoron ajan.

5. Poistettu pato, vapautettu virta, ennallistettu jokiuoma. Tähän voisi melkein jäädä kutemaan... mutta saatkin lisäpotkua vaellukseen. Siirry neljä ruutua eteenpäin.

7. Täyttymys saavutettu unelmien kutu­­ soraikolla: parhaat olosuhteet jälkikasvun kypsyä ja kuoriuta. Nyt voisi vaikka kuolla – mutta kuule hei, palattaisiinko merelle ja ehkä parin vuoden päästä uusiksi?

Olet ansainnut ylimääräisen heittovuoron.

8. Turpeenkaivun kiintoainespäästöt samentavat tajunnan. Odota veden kirkastumista yhden heittovuoron ajan.

9. Pieniä vesikirppuja vain, mutta poikasille makoista mahantäytettä. Sinulla taas on jo meren antimet mielessäsi. Pyryhdä kuusi ruutua eteenpäin.

10. Raakun toukkia isäntää etsimässä.

Sinäkin kuskasit porukkaa kitusissasi nuorena jokipoikasena. Olet ansainnut ylimääräisen heittovuoron.

11. Tuttavuutta voimalaitoksen turbiinin kanssa kannattaa vielä harkita. Ehkäpä päätät kuitenkin käyttää ohitusuomaa alasmenoon? Vietä tuumaustaukoa patoaltaassa yhden heittovuoron ajan.

12. Tavoitat silakka-apajat sieraimiisi. Mukava palata merelle! Pyöräytä noppaa uudemman kerran.

1

PELIN SUUNNITTELU JA KUVITUS MILJA PARVIAINEN

Luonnonsuojelija 1/2021

21

22

Luonnonsuojelija 1/2021

TEKSTI LIISA HULKKO KUVAT PANU OULASVIRTA (RAAKUT) JA JUHA SYVÄRANTA / ALLECO OY

Virtaavan veden todellinen JOEN VESI VIRTAA hiljaa. Virta etsii tiensä veden pohjan sorasokkeloiden läpi.

Joen pohjaan on kiinnittynyt simpukka.

Ulkonäöltään vaatimaton otus ei ole mikä tahansa nilviäinen, vaan tarunhohtoinen jokihelmisimpukka eli raakku.

Jokihelmisimpukka on saanut nimensä helmestä. Raakku tuottaa niitä vahingossa, kun pieni hiekansiru pääsee simpukan sisälle. Ihmisen silmissä raakun arvo määräytyi pitkään sen tuottamien helmien kautta. Helmien harvinaisuus vain lisäsi niiden arvoa ihmisen mielissä.

Tosiasiassa lajin arvo on jossain aivan muualla. Raakku siivilöi joen vettä lehtikiduksiinsa ravintoa saadakseen, mutta samalla se tietämättään puhdistaa jopa 50 litraa vettä päivässä. Kun hyvinvoivassa raakkujoessa kymmenettuhannet simpukat suodattavat vettä, ovat ne joen oma vedenpuhdistamo.

Raakku on virtavesien avainlaji, josta moni laji on riippuvainen.

Miljoonia vuosia vanha laji, jokihelmisimpukka eli raakku, on odottanut vesivoimapadon takana jo vuosikymmeniä. Raakku kaipaa vaeltavia lohikaloja, joita ilman se ei voi lisääntyä.

Milloin odotus palkitaan?

Muistoja menneiltä ajoilta

Elämä jäi padon taakse

Lajina raakku on ikivanha, suorastaan ikiaikainen. Raakku on selvinnyt miljoonien vuosien aikana tapahtuneista ilmasto- ja elinympäristömuutoksista – toisin kuin esimerkiksi dinosaurukset. Ihmisen toimet ovat raakulle meteoriitteja ja jääkausia pahempi koitos.

Raakku on maamme pitkäikäisin eläinlaji. Se voi elää yli 200-vuotiaaksi.

Tuona aikana suomalainen jokiluonto on muuttunut dramaattisesti.

Sata vuotta sitten raakulla riitti puhdasta vettä ja lajitovereita, mutta sen oli vaikea välttää yhä rajummaksi yltyvää helmenpyyntiä. Se oli koitua lajin kohtaloksi ennen rauhoitusta vuonna 1955. Raakku on ensimmäinen lailla rauhoitettu selkärangaton eläinlaji Suomessa.

Kun raakku alkoi keski-ikäistyä, tapahtui sen virtaavassa elinympäristössä mittava muutos. Suurin osa joista padottiin sotien jälkeen. Vesivoimalaitos pysäytti joen virtaaman ja jokea pitkin vaeltavien lajien matkan kirjaimellisesti padon seinään.

Raakun lisääntyminen on vaelluskalojen ja virtaavan veden varassa. Ensin raakkukoiraat vapauttavat siittiönsä veteen, ja virta kuljettaa ne naaraiden kiduslehtien väliin. Kun toukat eli glokidiot ovat kehittyneet, naaras puhaltaa ne vuorostaan veden vietäviksi.

Silloin koittaa dramaattinen vaihe: toukilla on vain vähän elinaikaa. Niiden täytyy löytää taimen tai lohi, joiden kiduksiin ne voivat tarttua. Toukat kasvavat kalan kiduksissa minisimpukoiksi. Sieltä ne lopulta irrottautuvat ja putoavat joen pohjaan soran joukkoon kasvamaan.

Raakun vastoinkäymiset eivät loppuneet patoon. Uusia ongelmia syntyi, kun massiiviset suo- ja metsäojitukset sekä avohakkuut alkoivat sotien jälkeen. Humusaineita kulkeutui veteen, vesi sameni ja hapesta alkoi olla pulaa jokien liettyneillä pohjasedimenteillä.

Ihmisen toimet ovat raakulle meteoriitteja ja jääkausia pahempi koitos.

Raakku on odottanut eteläisen Suomen samentuneissa jokivesissä jo vuosi­kymmeniä vaelluskaloja, jotka ovat jääneet vesivoimapatojen taakse.

Se ei voi lisääntyä ilman lohikaloja.

Yksi raakku suodattaa 50 litraa vettä vuorokaudessa. Yhdessä raakut ovat joen vedenpuhdistamo.

Yläkuvassa Panu Oulasvirta sukeltamassa kollegansa Pauliina Saarmanin kanssa Mustionjoella 2019.

Luonnonsuojelija 1/2021

helmi Varsinkin joen pohjasoraan hautautuneet pienet simpukat ovat kovilla. Ne tarvitsevat puhdasta hapekasta vettä, joka huuhtelee soraa.

Kiintoaines täyttää sorahuokoset, pohja sedimentoituu ja simpukat tukehtuvat.

Raakku jaksaa odottaa 2020-luvulla monessa joessa, jossa on aiemmin elänyt kymmeniä tuhansia raakkuja, on jäljellä enää joukko vanhoja raakkuja. Ne tönöttävät sitkeästi joen pohjalla. Vesi on sameaa ja pohja on liettynyt, mutta vuosirenkaita kerännyt, paksunahkainen raakkuvanhus kestää kyllä tämänkin.

Raakku on odottanut lohien paluuta jo vuosikymmeniä. Toivoa on vielä, sillä raakku pystyy lisääntymään vanhanakin. Raakut on saatu myös lisääntymään laitoshoidossa, minne niitä on kuljetettu hoivattavaksi. Mutta ilman puhdasta, vapaana virtaavaa vettä ja lohikaloja niillä ei ole tulevaisuutta.

Ihminen voi vielä pelastaa ikivanhan raakkulajin. Aikaa on ehkä parikymmentä vuotta. Se on silmänräpäys lajin miljoonien vuosien historiassa.

Artikkelia varten on haastateltu yli 30 vuotta raakkujen parissa töitä tehnyttä Panu Oulasvirtaa Alleco Oy:stä.

Raakkurakas Panu Oulasvirta Meribiologi, sukeltaja, tutkija ja yrittäjä Panu Oulasvirta Alleco Oy:stä on tutkinut raakkuja 1980-luvulta lähtien.

Mikä raakussa viehättää?

Se on kiehtova laji pitkäikäisyytensä ja elin­ympäristövaatimustensa vuoksi. Raakku on indikaattorilaji. Vaikka raakkua on tutkittu paljon, on edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Olet sukeltanut raakun kotijokiin. Miltä siellä näyttää?

Ikävä kyllä monet niistä ovat nykyään kuin likaviemäreitä. Pohja on sedimentoitunut eikä eteensä juuri näe. Pohjoisessa Suomessa raakkuja löytyy kirkkaista latvapuroista. Siellä sukeltaminen on usein konttaamista matalassa vedessä.

Raakku on saatu lisääntymään laitoshoidossa.

Onko se raakun pelastus?

On hienoa, että laitoshoito on onnistunut, mutta jos jokien elinympäristöä ei saada kuntoon, on laitoshoito vain tekohengitystä.

Voidaanko raakku pelastaa?

Se menee tiukille. Monessa joessa aikaa ei ole kuin ehkä parikymmentä vuotta – jos sitäkään.

Ympäristöministeriön tuore raakkustrategia on hyvä ja toimenpiteet auttavat raakkua, jos ne toteutuvat. Ensimmäinen lähtökohta on se, että pitää tietää missä raakkua esiintyy. Pelkästään vuonna 2020 löytyi uusia raakkujokia melkein 20.

Kaikki Pohjois-Suomessa. Toivottavasti töitä lähdetään myös toteuttamaan. Se on nyt vain re­surs­ seista kiinni!

23

24

Luonnonsuojelija 1/2021

Virrat veivät mennessään Kolme virtavesiin hurahtanutta ammattilaista esittelee rakkaat jokensa. Mikä niissä kiehtoo?

Mikä niitä uhkaa? Mitä niiden äärellä voi tehdä?

TEKSTI JENNI HAMARA KUVA HEIKKI KETOLA

Luonnonsuojelija 1/2021

Kevättulvan aikaan pääsee kanootilla melomaan pitkin metsiä. Kuvassa tulviva Ontamojärvi Pudasjärven kaupungin lähellä.

25

26

Luonnonsuojelija 1/2021

Mikko Europaeus kävi tutkimusretkeltä Syrjäkoskella Venäjän puoleisella jokiosalla vuonna 2007. Kuvassa näkyvät vanhan padon jäänteet.

Hanna Ollikainen

Hiitolanjoki vie melojan menneisyyteen Suomen ja Venäjän rajan ylittävä Hiitolanjoki on ollut muinaisihmisten ja eläinten kulkureitti.

Patoja ollaan pian purkamassa. Mikko Europaeus haaveilee virrasta, jota pitkin vaelluskalat ja melojat voisivat taas liikkua vapaasti.

KANGASKOSKEN voimalai- löytyy kuitenkin häivähdys erämaisuutta. toksen alapuolinen laavuranta Hiitolanjoen voimalaitokset ovat kuuluneet on vaatimaton. Laavun ohi vir- osaksi Simpeleen tehtaita. Tämä on sattumalta taa Hiitolanjoki kadoten joen- koitunut Hiitolanjoen hyväksi. ”Se on siunaus ja kirous”, Europaeus sanoo. mutkaan Venäjän rajan tuolle ”Joessa on elohopeaa, mikä juontuu teollisesta puolen tuntemattomaan. ”Joki on vielä osin tuntema- historiasta. Se on sitoutunut pohjasedimentteiton jopa meille, jotka olemme hin, joten se ei haittaa jokeen nousevaa kalaa.”

Europaeus kertoo, että toisaalta voimalaiolleet tekemisissä sen kanssa vuosikymmeniä”, kertoo Hii- tokset on koettu paikallisesti tehtaan reviiriksi. tolanjoki-yhdistyksen puheen- Alueella ei ole liikuttu eikä maasto ole kulunut johtaja Mikko Europaeus. vuosikymmeninä paljon. ”On ollut vain karjapolkuja ja tukkilaisten Europaeukselle tämä kohta jälkiä. Venäjän puolella alue on ollut suljettu. jokea on suorastaan pyhä. ”Minulle paikka symboloi Tämä näkyy nyt rajan toisella puolen käsittäsitä, että jo muinaisaikoina siel- mättömänä rehevyytenä ja luonnontilaisuutetä on tultu tänne jostain na.” muualta – sekä kala Europaeuksen mukaan Laatokan että ihminen.

Karjalan kasvillisuuden volyymi Kalan kannalon Suomeen verrattuna moninLaatokan ta tämä pitää kertainen. Putkikasvit ovat otKarjalan paikkansa vieläkin.” taneet tilansa, ja Syrjäkosken kasvillisuuden Europaeuksen mukaan alue on säilynyt luonnontilaisena. Esimerkiksi ruisrääkpaikka on keskeinen järvivolyymi on Suomeen kien tiheys on aivan eri luoklohen ja -taimenen kutu- ja verrattuna kaa kuin Suomen puolella. poikastuotantoalue. Se on Rautjärven kunnalla onkin ”hot spot”. Hieman ylempänä moninkertainen. rajat ylittävä yhteistyöhanke on toinen kohta, jossa tapahtui muistitiedon mukaan 1960-luvireillä. Selvityksessä on, miten vulla jalokalojen joukkonousu. retkikuntia voisi vuosittain päästä rajan yli matkailemaan ja nauttimaan raLaavulta on yli 500 metriä rajavyöhykjavyöhykkeen erityisyydestä. keelle ja noin kilometri rajalle.

Kokonaisuudessaan Hiitolanjoki on 53 kilometriä pitkä joki, josta yhdeksän kilometriä virtaa Suomen puolella Etelä-Karjalan Raut- Pedot katsoivat peiliin järvellä ja 44 kilometriä Venäjällä Karjalan Suomen puolellakin voi kokea villiä luontoa.

Tasavallan Hiitolassa. Joki saa vetensä Simpe- Monet linnut pitävät Hiitolanjokea sulavesitulejärvestä ja Silamusjoen yläpuolisista järvistä kikohtanaan. ”Vielä 80-luvulla oli kunnon pakkastalvet. ja laskee Laatokkaan.

Jo silloin Hiitolanjoelta löytyi joutsenia talvehtimasta ja sorsat sukelsivat itse ravintonsa Villi kulttuurimaisema pohjasta.”

Hiitolanjoella on nähty niin ikään harmaaHiitolanjoki on kulttuurimaisemajoki, jota voisi Europaeuksen mukaan verrata paikoin haikara ja viimeksi Kangaskosken suunnalla Länsi-Suomen savimaiden jokiin. Joen varrelta kuningaskalastaja. Joki on Suomen ainoa luon-

nonvaraisen järvilohen lisääntymis- ja nousujoki. Niin ikään järvitaimen nousee ja joesta löytyy EU-direktiivikalalajeja: makean veden lohi, toutain, nahkiainen, pikkunahkiainen, kivisimppu ja rantanuoliainen eli rantaneula. ”Myös majavaa ja suurpetoa liikkuu. Jokivarren asukas Pentti Myllys on laittanut aivan rajan tuntumaan riistakameroita, joihin on tallentunut yli 30 eläinlajia. Paikalla on myös peili, josta itseään on käynyt kurkistamassa esimerkiksi mäyrä, ilves ja karhu.”

Mikon mainiot: Vesivaella muinaisten karjalaisten reittejä ”Suomen Luonnonsuojeluliiton koordinoimassa Laatokalta Saimaalle -hankkeessa yritetään rekonstruoida erämelontareitistöä, jota muinaiskarjalaiset mahdollisesti käyttivät kulkemiseen Hiitolanjoelta Saimaalle. Nykyään ei muisteta, kuinka merkittäviä vesistöt olivat ennen kulkemisen kannalta.

Vesivaeltaminen on vaativaa. Meloja joutuu tekemään kaikki samat temput kuin muinaiset ihmiset, kuten sauvomaan, vetämään ja kantamaan. Soolokanootti on paras kulkupeli.

Rako-ojan kanjonista löytyvät kalliot, joiden vertailukohtaa pitäisi hakea lähes Oulankajoen maisemista. Se ei ole Kiutaköngäs, mutta Etelä-Suomen oloissa vaikuttava kallio. Rako-ojan kanjoni on portti kansallispuistoksikin kaavailtuun Haarikkoon.“ //sll.fi/laatokalta-saimaalle//

Luonnonsuojelija 1/2021

Iijoen raakkurouva hahmottaa maailmaa vesisuoniston kautta Pirkko-Liisa Luhta on työskennellyt vapaan Iijoen, raakkujen, vaelluskalojen ja jokiluonnon puolesta yli 30 vuotta.

Salaperäiset jäljet hiekassa

Iijoen arvo ei piile ainoastaan vaelluskaloissa.

Luhta kertoo muiston 1980-luvun lopulta: ”Asuin Iijoen yhden suurimman sivujoen Livojoen alaosalla, Kynkäänkosken rannalla.

Kesällä oli vesi matalalla. Kosken alapuolella Kallisarvoinen raakku oli hiekkasaaria, joiden luo menimme uimaan. Pienvesiä on Suomessa kohdeltu huonosti. JoKatsoin, että mitä ihmeen tummia jälkiä veden kihelmisimpukka on sateenvarjo, joka kätkee hiekkapohjalla näkyy. Syvemmältä jäljen pääs- rikkaan lajiston. Jos joessa on pieniä raakkutä löytyi pieni simpukka.” ja, se tarkoittaa, että siihen nousee myös Saman vuoden syksyllä hän oli taimen. taivalkoskelaisen miehen kansLuhta on laskenut, ettei Suosa istuttamassa siianpoikasia. mesta löydy toista lajia, jonka Iijoen ”Erään joen rannalta yksilöiden yhteenlaskettu raakkukantojen mies, Paavo Vääräniemi, luontoarvo olisi yhtä suuri elvyttäminen on poimi simpukankuoren ja kuin raakun, arviolta lähes sanoi tutkivansa, onko se 600 miljoonaa euroa. mahdollista, koska raakku. Ihmettelin, että ei Iijoen raakkukantojen alkuperäiset kai täällä raakkuja. Kävi elvyttäminen on Luhdan ilmi, että mies oli ollut ammukaan mahdollista, koska vaelluskalakannat mattimainen helmenpyytäalkuperäinen lohi- ja meriovat olemassa. jä, kunnes vuonna 1955 jokitaimenkanta ovat olemassa. helmisimpukka rauhoitettiin.”

Kunnostus on kuin leik­kaus, Sen jälkeen alkoivat jokiheljonka jälkeen potilas toipuu vähimisimpukat kuulua Luhdan elämään. tellen. Taimenet kyllä löytävät kunnosHän on kartoittanut miehensä Eero Moilasen tetut puroalueet jo samana syksynä. kanssa jokihelmisimpukoita yli 15 vuoden ajan ”Hahmotan maailmaa vesisuoniston kautja kehitellyt menetelmiä uusien raakkukanto- ta. Vesistöt ovat valtava hiussuonisto, joka yltää jen löytämiseksi. Iijoen alueella on nyt tiedossa kaikkialle. Mietin aina kulkiessani, että minkä 30 raakkujokea ja -puroa. puron tai joen valuma-alueella kävelen.”

”PAHIN ON TAKANA. Iijoen jatkorakentaminen on estetty moneen kertaan 1970-luvulta lähtien. Luottamuksen luominen vesivoimayhtiöihin vie kauan – siihen ei taida loppuelämäni riittää”, pohtii Luonnonsuojeluliiton pitkän linjan virtavesiaktiivi Pirkko-Liisa Luhta, joka työskentelee Metsähallituksen luonnonsuojelupuolen suunnittelijana.

Luhdan mukaan Suomen jokien sulkemisesta koitunutta vahinkoa ei vieläkään ymmärretä. Hän antaa esimerkin: Vaellussiian kudusta syntyy gramman painoinen poikanen.

Se vaeltaa keväällä mereen. Siellä se kasvaa parikiloiseksi, kunnes nousee takaisin jokeen kutemaan. Suomen joissa kasvoi aikoinaan satoja tuhansia kaloja, jotka syntyivät pieninä ja palasivat jokiin 2000-kertaisessa koossa. ”Mikä ruokapumppu se on ollut koko Suomelle! Kuinka kuolleeksi koko Suomi on muuttunut. Ravinnonkierto on täysin muuttunut.

Vaelluskaloilla on ollut valtava merkitys Suomen asuttamiselle ja elinkeinolle”, Luhta sanoo.

Pirkko-Liisan parhaat: kanotoi kevättulvissa ja kalasta puronieriää

Eero Moilanen

”Iijoen valtava kevättulva on aivan spesiaali juttu. Tulva on luonnolle erittäin hyvä asia; se on vesistön oma puhdistautumismenetelmä. Ajankohtaa ei voi tarkasti tietää etukäteen. Kun hetki koittaa, laitamme kanootin vesille ja melomme pitkin metsiä. Olemme ajelleet myös perämoottorillisella kanootilla pitkin tien ojaa autojen ajaessa vastaan. Kevättulvan aikaan voi kulkea joelta ja järveltä toiselle kanootilla. Kevään valossa se on ihan mahtavaa!

Kesällä menen puroille. Kalastan vieraslaji puronieriää, joka on uhka paikallisille taimenkannoille. Sitä voi kalastaa niin paljon kuin sielu sietää, ja se on erinomainen ruokakala.”

Lisätietoa Iijoesta ja sen puolustamisesta: //iijokisoutu.net//

Pirkko-Liisa Luhta toimi Ympäristöministeriön Jokihelmisimpukan suojelustrategiatyöryhmän sihteerinä. Niin kutsuttu raakkustrategia julkaistiin tammikuussa 2021.

Pirkko-Liisa Luhta on kartoittanut jokihelmisimpukoita yli 15 vuoden ajan. Iijoen alueella on nyt tiedossa 30 raakkujokea ja -puroa. Kuvassa tuore raakkulöytö Sallan alueella.

27

Luonnonsuojelija 1/2021

Taimen nousee yhä Espoossa Metsä suojelee kulttuurimaisemassa kulkevaa Glimsinjokea.

Luonnonsuojeluliiton hankepäällikkö Virpi Sahi toivoo, ettei harvinaislaatuista virtavettä tuhota turhalla rakentamisella.

ESPOONJOEN vesistöalueeseen kuuluva Glimsinjoki on yksi harvoista jäljellä olevista joista, joihin nousee geneettisesti alkuperäinen meritaimen. Se on pieni savimaiden joki, joka kiemurtelee keskellä ruuhka-Suomen Keski-Espoota. Luontotyyppi on äärimmäisen uhanalainen.

Joki on erityinen myös siksi, että se virtaa monin paikoin metsän läpi eikä sitä ole padottu. ”Puustoisuus on osa ekosysteemiä. Kiteytetysti sanottuna joki metsineen on ekologinen käytävä. Joki yhdistää rantametsiä, ja metsä suojelee jokea valumilta sekä varjostaa. Puista satavat lehdet ovat jokieliöiden ravintoa”, Virpi Sahi tiivistää.

Kesällä puiden varjostus on tärkeää, koska vesi pysyy viileänä, mikä on monelle joen hapekkaaseen ja viileään virtaavaan veteen sopeutuneelle joen asukkaalle elinehto.

Uhkana ulkoiluväylä ”Glimsinjoen varteen oli suunnitteilla valtava ulkoiluväylä, jonka tieltä olisi raivattu joenvartta. Se olisi tuhonnut ekosysteemin. Vastasuunnitelmana laadin Glimsinjoen luontopolkuop-

paan, jossa ylistetään jokivarren siimeksessä vo. Laji uhkaa Suomen savimaiden virtavesiä. kulkevaa polkua ja kerrotaan sen luonnon rik”Angervo levittäytyy hehtaarien laajuisekaudesta”, Sahi summaa. na monokulttuurina Pitkäjärven luhdissa ja Kaupunki perusti pian jokivarteen uuden Glimsinjoen tulvaniityillä. Se pitäisi saada väluonnonsuojelualueen. Nyt reitti on suosittu hintään kansalliseen haitallisten vieraslajien ulkoilukohde ilman väylää. luetteloon.”

Patoamiselta, maataloudelta ja rakentaIkävä vieraslaji on myös hopearuutana, joka miselta säästyneitä jokia ei Suomesta löydy elelee Glimsinjoen alkulähteillä Espoon Pitkäjärvessä. liiaksi. Kun Glimsinjoen kaltainen virtavesi solisee keskellä Espoota, ”Se on tavattoman voitokas ja kannattaisi Sahin mukaan sen kilpailukyinen kala, joka lisääntyy myös ilman kumppania”, luonnontilaisuutta ja virkisValkopajutysarvoja vaalia.

Sahi perustelee. angervo pitäisi ”Ettei vedettäisi uusia huGlimsinjoki on Sahin lähisaada vähintään levesiputkia tai rakennettailuontokohde, jossa hän lenksi aivan rannan tuntumaan. keilee, hiihtää ja tarkkailee kansalliseen haitalGlimsinjokea voi verrata luontoa. listen vieraslajien ”Kuuntelen keväisin läh­ vaikka Helsingin Longin­ tei­köitä, joissa sammakot kuojaan, jossa on jouduttu teluetteloon. kemään valtavia kunnostuksia tevat ja ihailen virran kuohuja ja ja näkemään vaivaa jokiluonnon vaihtelevuutta.” palauttamiseksi. Tulisi nähdä säily­ Usein ahdistus kuitenkin nousee neen jokiluonnon arvo.” mieleen, kun huomaa valkopajuangervon valtaavan paikkoja tai kuulee Espoon kaupungin tuoreista ulkoiluväyläsuunnitelmista. Tällä Valkopajuangervo ja hopearuutana kertaa väylä vedettäisiin vanhaa metsää kasvaltaavat alaa vavan Träskändan luonnonsuojelualueen läpi. ”Paradoksaalisesti ulkoiluväylä tuhoaisi Aivan luonnontilassa ei Glimsinjokikaan ole. sen luonnon, jota ihmiset sinne lähtevät katsoSen rannoilla rehottaa aikoinaan Aurora maan. Pidän Arne Næsin ajatuksesta, jonka Karamzinin perustamaan Träskändan puis- mukaan tietä pitkin ei voi päästä metsän sydätoon koristekasviksi istutettu valkopajuanger- meen. Don’t fix it if it is not broken! ”

Virpin vinkit virrasta nauttimiseen

Virpi Sahi on kirjoittanut Pro Espoonjoki ry:n julkaiseman Glimsinjoen luontopolkuoppaan.

Espoon kaupunki on pystyttänyt oppaaseen pohjautuvat taulut maastoon.

Marianne Sundell

28

Tutustu Glimsinjoen luontopolku­ oppaasta löytyvään reittiin. Aloita Träskändan puistosta tai Laaksolahden urheilupuistosta ja kävele Kirkkojärven tulvapainanteeseen asti katsomaan Glims- ja Gloms-jokien yhtymistä Espoonjoeksi.

Avaa aistit jokivarren tunnelmalle.

Kävele rauhassa virran reunaa ja nauti luonnosta, virrasta ja metsästä.

Talvella voit nähdä koskikaroja.

Keväällä kuuntele lehtojen rikkaan linnuston viserrystä ja ihaile vuokkojen kukintaa. Vanha jokivarsimetsä ja vapaana virtaava Glimsinjoki yllättävät kaikkina vuodenaikoina. Ihaile suvantoja, koskia, nivoja ja alati muuttuvaa tulvametsää.

Luonnonsuojelija 1/2021

Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa

Ilmari Räsäsen säätiö jakaa apurahoja

APURAHOJA luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Painoalueena on edellisten vuosien tapaan Itämeren ja sen valuma-alueen ekosysteemien suojelua edistävät tutkimukset ja hankkeet.

Hakuaika on 25.1.–26.3.2021 Itämeri-rahastosta jaetaan yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön (Wärtsilä Oyj:n nimikkoapuraha) ja pienempiä apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön.

Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen.

Luonnonsuojelurahastosta jaetaan apurahoja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluun liittyvään tutkimukseen ja suojelua edistäviin hankkeisiin.

Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Lisäksi vuonna 2021 jaetaan 2000 euron apuraha soidensuojelua edistävään tutkimukseen tai hankkeeseen (emeritusprofessori Rauno Ruuhijärven 90-vuotisjuhla-apuraha).

Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu sähköisellä hakulomakkeella, johon tulee liittää mm. tutkimus- tai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön www-sivuilta hakuajan alkaessa.

Sähköiset hakemukset liitteineen toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön sähköiseen apurahajärjestelmään viimeistään perjantaina 26.3.2021.

Ilmari Räsäsen säätiön tarkoituksena on luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen viljelyn edistäminen sekä perinnemaisemien vaaliminen. Säätiö jakaa useampia pienehköjä apurahoja tarkoitustaan edistäviin hankkeisiin.

Vuonna 2021 jaetaan noin 10 000 € pääosin käytännön toimintaan, joka tukee luonnonsuojelua ja perinnemaisemien säilymistä.

Hakuaika päättyy 31.3.2021 ja vapaamuotoiset hakemukset, josta tulee ilmetä haettavan rahoituksen käyttötarkoitus (käyttösuunnitelma ja kustannusarvio), tulee lähettää sähköpostilla PDF-muodossa osoitteeseen ristosulkava3@gmail.com.

Hakemuksissa tulee mainita hankkeen vastuuhenkilön yhteys­tiedot (osoite, puhelin, sähköposti) sekä pankkitilin numero, jonne apuraha maksetaan.

Ajoissa saapuneet hakemukset arvioidaan säätiön hallituksessa. Päätökset julkistetaan ja apurahan saajille ilmoitetaan viimeistään toukokuussa 2021.

Apurahaa saaneiden tulee ilman erillistä pyyntöä raportoida apurahan käyttö ja sillä toteutetut toimet vuoden 2021 loppuun mennessä.

Lisätietoja: Risto Sulkava (ristosulkava3@gmail.com) ja Harri Hölttä (harri.holtta@sll.fi).

Kaupungeissa tarvitaan luonnon puolustajia.

Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.fi ja www.luonnonsuojelunsaatio.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus

Hae apurahaa

www.vuokonluonnonsuojelusaatio.fi

Suojellaan

yhdessä

LUONNON monimuotoisuutta

HAKUAIKA 1.2.-31.3.2021

AMANDA PASANEN

TIINA ELO

Varavaltuutettu Helsingissä, luonnontieteiden kandidaatti

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu ja valtuustoryhmän varapj. Espoossa

amandapasanen.fi

tiinaelo.fi

ÄÄNESTÄ ENNAKKOON 7. - 13.4. TAI VAALIPÄIVÄNÄ 18.4.

29

30

Luonnonsuojelija 1/2021

Anna ääni luonnolle Luonnonsuojelija-lehti kokosi Luonnonsuojeluliiton asiantuntijoiden kanssa kysymyspatteriston, jonka avulla äänestäjät voivat tarkistaa, kuinka kunnallisvaaliehdokkaat aikovat valituksi tullessaan pitää luonnon puolia.

TOIMITUS JENNI HAMARA

”Kuntavaaleissa on tärkeää keskittyä niihin asioihin, joihin kunta voi oikeasti vaikuttaa”, Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Tapani Veistola sanoo.

Tärkeintä kunnissa on kaavoitus. Kaavoitus voi tuntua kankealta, mutta se vaikuttaa konkreettisesti esimerkiksi kaupunkimetsien ja virkistysaluei­ den säilymiseen, sillä sen avulla päätetään mihin rakennetaan ja mitä säästetään. ”Yksi tärkeä asia on kunnan omistamien metsien hoito – poistetaanko niiltä taloudellinen tuottotavoite ja lopetetaanko avohakkuut?”, Veistola pohtii.

Kunta käyttää myös paljon rahaa julkisiin hankintoihin, ja se voi omistaa energiayhtiön. Kuntapäättäjät voivat konkreettisesti vaikuttaa päätöksiin: onko kouluruoka kestävää, miten pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen satsataan ja poltetaanko kunnissa vielä kivihiiltä ja turvetta.

Vapauta kunnan virrat Myös virtavesikysymyksissä kunnilla on selkeä rooli. Kunta voi ottaa vesiasiat korostetusti esiin kaavoissa, suunnitelmissa, luvissa ja ympärisövalvonnassa. ”Jos kunta omistaa padon tai vesivoimalan, se voi omistajana vaatia kalan kulun parantamista, kuten pienten patojen purkua, ohitusuomien rakentamista ja jatkuvaa virtaamaa kalateihin”, Veistola hahmottelee.

Kunnan kannattaa kartoittaa alueensa vaelluskalojen vaellusesteet, kuten padot ja huonot siltarummut. Edistykselliset kunnat lähtevät mukaan hankkeisiin, joilla parannetaan aktiivisesti virtavesien tilaa. Monissa kunnissa on ennallistettu puroja ja palkattu jopa jokitalkkareita huolehtimaan niin vaelluskalojen kuin virkistyskäyttäjienkin tarpeista.

Ajatko sitä, että kunta pyrkii hiilinegatiiviseksi 2030 mennessä?

Muista #ääniluonnolle

Kuntavaalit ovat somevaalit.

Haasta ehdokkaasi twiittaamalla, Facebookissa tai muissa some­ kanavissa. Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla, puhelimella, kuntavaalisivujen kautta tai kohtaamalla ulkona turvavälein.

Ved et

, vir

tave

Ajatko kunnassa olevien patojen purkamista ja virtavesien ennallistamishankkeita?

det

Sallisitko malminetsinnän luonnonsuojelualueella?

Lisäisitkö kasviksia, luomua ja lähiruokaa kunnan hankinnoissa?

Satsaistiko ympäristökasvatukseen, kierrätystoimintaan ja tavaroiden lainaamiseen esimerkiksi kirjastoissa?

Pitääkö kunnalla olla yksiselitteinen kielto-oikeus kaivos- ja malminetsintähankeisiin omalla alueellaan? Perustele.

o nt ja lu

i ko ul Turvaisitko kaavoissa riittävän viherverkoston ja arvokkaiden kuntametsien säilymisen?

Jos kuntaasi olisi tulossa kaivostai louhoshanke, lupaatko huolehtia sen pitkäaikaisten vaikutusten selvittämisestä?

Lopettaisitko kunnan metsien tuottotavoitteen ottamalla päätavoitteeksi luonnon ja virkistyksen arvojen vaalimisen?

Ilm

as to j

ae

ne

rg ia

Kannatatko sitä, että kunta luopuu avohakkuista ja siirtyy jatkuvaan kasvatukseen?

Tuetko kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä kaavoituksessa ja kunnan muissa päätöksissä?

Turvaisitko kaavoissa viimeiset vapaat rannat?

Tarvitseeko kaivoksiin, malminetsinntään ja louhoksiin liittyviä lakeja uudistaa?

Jos kyllä, niin miten?

Teettäisitkö kaavojen pohjaksi nykyistä enemmän luontoselvityksiä?

Kannatatko kivihiilen ja turpeen polton lopettamista kunnan energialaitoksessa vuoteen 2025 mennessä?

Kestävä kunta

t okse Kaiv

a v a t n u k y ys

ta l a a k k o d h e i al

o Lu

K

Luonnonsuojelija 1/2021

31

32

Luonnonsuojelija 1/2021

50 000+ x kiitos!

Irti turpeesta -kansalaisaloite energiaturpeen polton lopettamiseksi keräsi yli 50 000 kannatusilmoitusta, ja aloite siirtyy eduskuntaan käsiteltäväksi.

Suuret kiitokset kaikille kampanjan parissa ahertaneille aktiiveille sekä kaikille aloitteen allekirjoittaneille!

Aktiivit Jyväskylän Soidinsuolla: Titta Makkonen, Heta Kopra ja Hanna Jyske

Luonnonsuojelija 1/2021

• Tapahtumat KESKUSTOIMISTO Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, Helsinki, p. 050 361 9547, toimisto@sll.fi Työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Asiakaspalvelu ja lahjoitukset: jasen­ asiat@sll.fi, kuukausilahjoittajat@sll.fi, p. 09 228 08 210, jäsenpalvelu: sll.fi/palvelu Toimisto ja palvelu arkisin klo 9–15.

Lahjoita: sll.fi/lahjoita, tilinumero: OP Helsinki FI28 5000 0120 4430 71, OKOYFIHH n Virtavesiwebinaarit, ks. ilmoitus alla.

ETELÄ-HÄMEEN PIIRI Aluesihteeri Ina Rosberg, p. 050 576 8953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame Janakkalan Luonto ja Ympäristö ry: n Kevätkokous ja Kimmon luontoku­ via 20.3. klo 12. Paikka: Janakkala. Viralliset kevätkokousasiat ja Kimmo Hurrin luontokuvaesitys. Koronavarauksella. Lisätietoja: Johanna Sahila, 0405533743. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35837/ n Hakolan marjatilan pääsiäistapah­ tuma 27.3. klo 10. Paikka: Janakkala, Hakolan marjatilan piha. Tule pönttötalkoisiin rakentamaan oma linnunpönttö! Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35841/ n Kylmänkukkaretki 2.5. klo 12. Paikka: Janakkala, Leppäkosken Linnamäki.

Lähde katsomaan harvinaisia hämeenkylmänkukkia. Yhdistys rakensi paikalle uudet portaat syksyllä 2020. Lisätietoja: Matti Häppölä ja Tom Kuitunen, 0504903897.

Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35846/ n Tornien taisto 8.5. klo 05. Paikka: Janakkala, Toivan torni. Mainio tilaisuus tutustua muuttolintuihin yhdistyksen joukkueen opastuksella. Tule ja poikkea tornilla vaikka lyhyemmänkin aikaa! Lisätietoja: Ari Lehtinen, 04005999623. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35850/ ETELÄ-KARJALAN PIIRI Aluepäällikkö Aura Alaraudanjoki, p. 040 484 2341, etela-karjala@sll.fi, Saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi.

Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/ sllitasuomi n Kevätvuosikokous ja verkkoluento: Rautateiden vihreät kulkurit 2.3. klo 17.30. Paikka: Lappeenranta, verkkoluentona. Aluksi sääntömääräinen kevätkokous, klo 18 alkaen Kimmo Saarinen kertoo rautateitä pitkin matkanneista kasvitulokkaista. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, 0414631737, kimmo.saarinen@sll.fi. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35548/ n Lappeenrannan ilmastolukupiiri 24.3. klo 18. Paikka: Virtuaalitapahtuma, Google Meet -sovelluksen kautta. Lukupiiriin tulee ilmoittautua etukäteen. Linkki tapahtumaan lähetetään osallistujille säh-

köpostitse. Lisätietoja: Lappeenrannan kaupunginkirjasto ja Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry, Hanne Kosonen, hanne.kosonen@sll.fi. Vapaa pääsy.

Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35690/ ETELÄ-SAVON PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Härkönen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys: n Kevätkokous 16.3. klo 18. Paikka: Savonlinna, Järjestötalo Kolomonen / etäyhteys. Ennakkoilmoittautumiset 12.3. mennessä sähköpostiin isly@sll.fi. Lisätietoja: Timo Luostarinen / Tiina Pulkkinen, isly@sll.fi. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/ tapahtuma/35635/ KAINUUN PIIRI Toiminnanjohtaja Ari Jäntti, p. 040 7741 983, ari.jantti@sll.fi Seuraa: sll.fi/kainuu, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry KESKI-SUOMEN PIIRI Vs. toiminnanjohtaja Taina Peltonen, p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi Jyväskylän seudun yhdistys: n Kevätkokous 18.3. klo 18. Paikka: Jyväskylä/etäyhteys. Tilaisuus Jyväskylän pääkirjaston monitoimitilassa (Vapaudenkatu 39-41) klo 18-19. Koronatilanteesta riippuen voidaan järjestää vaihtoehtoisesti piiritoimistolla (Yliopistonkatu 30 C). Etäyhteyslinkki: meet.google.com/fsj-qzfj-uet Lisätietoja: Hanna Jyske, 040 5755198, hannajy@gmail.com. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/36214/ n Linturetki etäyhteydellä 24.4. klo 09.

Paikka: Jyväskylä. Linturetki Eerolanlahdelle, Haukanniemeen sekä Rautpohjanlahteen. Vetäjinä toimivat Hannu Laakkonen ja Petri Kuustie. Linkki: meet.google. com/qxc-ptrv-wnt. Koronatilanteen salliessa mahdollisuus lähiretkeen. Säävaraus.

Lisätietoja: Hannu Laakkonen, 045 236 4834, hane.laakkonen@gmail.com. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/36416/ n Helatorstairetki etäyhteydellä 13.5.klo 10. Paikka: Jyväskylä. Tutustutaan Sallaajärven aarniometsän luontopolkuun. Vetäjinä Hannu Laakkonen ja Petri Kuustie. Etäyhteyslinkki: meet.google. com/egy-caya-ucg. Koronatilanteen salliessa mahdollisuus lähiretkeen. Lisätietoja: Hannu Laakkonen, 045 236 4834, hane. laakkonen@gmail.com. Lue lisää: sll.fi/ tapahtuma/36420/ n Luonnon äänimaisemia ja runo­ laulua 23.5. klo 15. Paikka: Kuusimäen luonnonhoitometsässä Muuramen Natura-alueella. Retken vetäjinä ekopsykologi Irma Heiskanen ja kansanperinteeseen erikoistunut luonto-ohjaaja Kaisa Naukkarinen. Retkelle mahtuu 10 osallistujaa.

Ilmoittautumiset viimeistään pe 14.5.: Hanna Jyske. hannajy@gmail.com tai

p. 040 5755 198. Retki on maksuton yhdistyksen jäsenille, muille 20 €. Lue lisää: sll. fi/tapahtuma/36426/ Jämsän seudun yhdistys: n Kevätkokous 15.3. klo 17.30 Paikka: SPR:n tila, Koivutie 3, 42300 Jämsänkoski Epidemiamääräysten vuoksi ennakkoilmoittautuminen jamsanseutu@sll.fi, osallistujamäärää rajataan tilakoon vuoksi.

Tilaisuudessa käytetään kasvomaskeja.

KYMENLAAKSON PIIRI Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto: Savonkatu 23, 45100 Kouvola.

Lisätietoja: kymenlaakso@sll.fi, p. 045 1049 388.

Seuraa: sll.fi/kymenlaakso n Piirin kevätkokous Kouvolassa ke 24.3. klo 18. n Piirihallituksen kokous ke 21.4. klo 18. n Piirihallituksen kokous ke 19.5. klo 18.

Kaakkois-Kymen yhdistys: n Haminan Lupinlahden lintutornin linturetki 24.4. Vetäjänä Seppo Grönlund. Rantaroskatalkoot pidetään toukokuussa. Tulossa alkukesästä myös yhteistyötapahtuma runoyhdistyksen kanssa, lupiininpoistotalkoiden jatkoa Meltissä ja Luonnonkukkapäivän retki. Tarkempaa tietoa lähempänä tapahtumia: sll.fi/kaakkois-kymi ja facebook-sivulla.

Meri-Kymen Luonto: n Kevätkokous 15.3. klo 18. Paikka: Pyhtää, etänä. Kevätkokous pidetään Teams-palaverina ma 15.3. klo 18. Jos haluat osallistua, lähetä sähköpostiosoitteesi linkkiä varten: merikymenluonto1@gmail. com. Lisätietoja: Ritva Huusko-Helminen, 0504670497, merikymenluonto1@gmail. com. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/36378/

Pohjois-Kymen Luonto: n Vuosikokous ti 9.3. klo 18, Porukkatalo, Savonkatu 23. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat.

LAPIN PIIRI Toiminnanjohtaja Mika Flöjt, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Rovakatu 23, 96100 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 11–16 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/sll. lapin.piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri PIRKANMAAN PIIRI Aluesihteeri Anne Hirvonen, p. 045 233 6356, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/ pirkanmaanluonnonsuojelupiiri Mäntän seudun yhdistys: n Linnunpönttöjen puhdistustalkoot 13.3. klo 11. Paikka: Mänttä, Taavetinsaari ja Joenniemen kartanon puisto. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/36282/ Nokian yhdistys: n Talviretki Intianlahden muinai­ suoman kanjoniin 14.3. klo 10. Paikka: Nokia, Knuutilan parkkipaikalla (Lukkisalmentie 49). Oppaana on Kaija Helle.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: SLL Nokia ja Siuro Seura, Kaija Helle, 044 0177180, hellekaija@gmail.com. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/33825/ n Kevätkokous 17.3. klo 18 . Paikka: etänä Teams-sovelluksella. Lähetä sähköpostiosoitteesi: nokianluonto@gmail.com, niin saat kokousmateriaalin ja Teams-linkin.

Lisätietoja: Kaija Helle, nokianluonto@ gmail.com. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/ tapahtuma/35983/

Luonnonsuojeluliiton vesivuoden

VIRTAVESIWEBINAARIT keskiviikkoisin klo 15–17

3.3. Virtavedet kunnan agendalle. Vesi kuntavaaleissa. Tapani Veistola.

Aloitteiden tekeminen kunnassa. Ismo Tuormaa.

17.3. Lausutaan vesienhoitosuunnitelmista. Sisävesi- ja Itämeri­strategiamme virallisen vesienhoidon agendaksi. Tapani Veistola.

24.3. Suomen padot. Vesivoimalat ja muut patoavat rakenteet virtauksen esteenä. Pauliina Louhi.

14.4. Vesilaki virtavesiemme avuksi. Kalatalousvelvoitteiden asettaminen, muuttaminen ja toteutus vesivoimaloissa. Antti Ylitalo.

28.4. Elintilaa virtavesiluonnolle. Ohitusuomat ja vesitys vanhoihin ja uusiin uomiin. Jukka Jormola.

12.5. Tuhannet tierummut kartalle. Tierumpuinventointien menetelmä ja tiedonkeruu. Pirkko-Liisa Luhta.

Lisätietoja: Virpi Sahi, p. 050 308 2457, virpi.sahi@sll.fi Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/36115/ Tervetuloa mukaan!

33

34

Luonnonsuojelija 1/2021

Metsurista purokunnostajaksi Vuoden vapaaehtoiseksi 2020 valittu Matti Rintala on elättänyt itsensä kiertäen sahatyöntekijänä ja metsurina ympäri Suomea. Eläkkeelle päästyään hänestä kehkeytyi luonnonsuojelun monitoimimies.

TEKSTI JENNI HAMARA KUVA JUSSI VIITALA SYKSYLLÄ 2014 Matti Rintala syynäsi hämeenkyröläisen Turkimusojan mutkia. Hän tiesi, että purossa on omaa taimenkantaa, mutta halusi tutkia asiaa tarkemmin. Yllättäen ojasta löytyi simpukka. ”Olin kahden vaiheilla; ajattelin ensin, että kyseessä on sysihelmisimpukka. Myöhemmin tutkin Hämeenkyrön pitäjän kyläkirjaa – joka muuten on Suomen ensimmäinen kyläkirja. Siinä kerrottiin, että Turkimusojassa on elänyt raakkuja. Niitä oli siis vielä jäljellä!”

Rintala vei löytönsä ympäristötarkastaja Kaisa Pieniluomalle näytille. Simpukka varmistui raakuksi. Myöhemmin raakkuja löytyi lisää. Turkimusojan 1800 raakkua on ainoa elinvoimainen esiintymä Etelä-Suomessa.

Etelä-Suomen viimeisiä raakkuja pelastamassa Rintalan löytö poiki hankkeita, joissa kartoitettiin raakun viimeisiä populaatioita Hämeenkyrössä, inventoitiin raakkuesiintymät ja selvitettiin jokiin ja veden laatuun vaikuttavat tekijät. Suunniteltiin myös, miten raakkujen ja niiden väli-isäntinä toimivien taimenten elinoloja parannetaan jokia ja valuma-alueita kunnostamalla.

Raakkulöydöstä seurasi, että Turkimusojaa pyrittiin suojelemaan uuden Kolmostien sekä Hämeenkyrönväylän rakennustöissä. Rintala yritti myös siirtää keltavuokkoesiintymää pois väylän alta viime keväänä.

Vuoden vapaaehtoinen on saanut muutkin in-

nostumaan Turkimusojasta. Hän on organisoinut pajujen istutusta saven kulkeutumisen estämiseksi, vieraslajitalkoita sekä jokakeväisiä siivoustalkoita, joissa on poistettu roskia, kuten puroon heitettyjä polkupyöriä. Tavalliset ulkoilijat voivat lisätä raakku- ja Turkimusoja-tietouttaan tutustumalla Rintalan pystyttämään kuvalliseen tietotauluun.

Miten Turkimusoja ja sen raakut nykyään voivat?

Alkavatko työn tulokset näkyä? ”Siellä ne olla möllöttää. Ne ovat kaivautuneet pohjamutaan, nokka näkyy. Kesällä kunnostamme puron alaosan virtavettä taimenelle otolliseksi. Tällä hetkellä se osuus Turkimusojasta on savipuro ilman koskea. Jos taimenten olisi mukavampi olla, turvattaisiin raakun olemassaolo.”

Sirkkelillä syntyy linnuille pesäpaikkoja Entä mikä puroissa entistä metsuria oikein innostaa? ”Se ei ole ihan täysin minullekaan selvinnyt”, Rintala nauraa. ”Tuleville polville niitä on säästetty.

Tykkään moninaisuudesta. Taajaman läpi kulkeva puro on mukava. Siinä on ihmisiä ympärillä, mutta samalla villi ekosysteemi. Ne risteävät keskenään.”

Viime ajat Rintala on vinguttanut sirkkeliä ja valmiina on 20 uutta linnunpönttöä kevättä varten. Hän ei kuitenkaan tunnustaudu lintuharrastajaksi.

• Tapahtumat n Kaakkurin huudosta pähkinä­ lehtoon – Nokian arvokkaat luon­ tokohteet 4.5. Paikka: Nokia. Nokian geologiaan, luontotyyppeihin ja luonteenomaiseen lajistoon perehdyttävä kurssi koostuu luentoillasta sekä kolmesta maastokurssipäivästä: To 15.4. klo 18–20.30 johdantoluento Virta-kirjaston Hiomo-salissa ja maastokurssit su 25.4., la 22.5. ja to 27.5.

Yhteistyössä Pirkan opiston kanssa, jonne ilmoittautumiset. Tunnus on 410201NK ja hinta 40 €. Ilmoittautuminen päättyy 15.4.

Lisätietoja: SLL Nokia ja Pirkan Opisto, Kaija Helle, 044 0177180, hellekaija@gmail. com. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/33829/ n Luento Pohjois-Norjan rannikkorei­ teistä 18.5. klo 18. Paikka: Nokian pääkirjasto. Tietokirjailija ja luontokuvaaja Harri Ahonen kertoo Pohjois-Norjan rannikon, vuonojen ja saariston kauneimmista päiväretkikohteista. Vapaa pääsy. Lisätietoja: Kaarina Davis, nokianluonto@gmail.com.

Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/33465/ n Retki muinaiselle Linnavuorelle 23.5. klo 10. Paikka: Nokia. Tutustumme vuoren muinaishistoriaan, geologiaan ja vanhaan metsään. Varusteena sään mukainen vaatetus, taukotakki (huipulla tuulee!), tukevat jalkineet ja eväät. Oppaana toimii Kaija Helle, jolle välttämättömät ilmoittautumiset hellekaija@gmail.com tai 0440177180. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/ tapahtuma/35825/ n Pikkuporukan pöllö- ja linturetkille voi kysyä oppaaksi Nokian Lintukoulun Jarmo Koivistoa p. 0400838457 tai Anne Viitalaaksoa p. 0458883720. Seuraa SLL Nokian nettisivuilta Lintukoulun tulevia tapahtumia: sll.fi/nokia Oriveden seudun luonnonsuojelu­yhdistys n Kevätkokous ma 15.3. Oriveden Kampuksella. Myös nettiosallistuminen strea-

mina mahdollista. Sovitaan loppuvuoden toiminnasta: mm. pönttötalkoista, luonnonkukkaretkestä, muista retkistä ja mahdollisesta asiantuntijaluennosta syksyllä.

POHJANMAAN PIIRI Piirisihteeri Teemu Tuovinen, p. 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry POHJOIS-KARJALAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Piirin postiosoite: Keskijärventie 75, 82120 Keskijärvi Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi POHJOIS-POHJANMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Kirsi Eskelinen, p. 041 3191 816, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu , Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaa Oulun paikallisyhdistys: n Yhdistyksen kevätkokous 25.3. klo 18. Paikka: Oulu, etänä / Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin toimisto. Ennen kokousasioita tehdään kuvallinen matka Sanginjoen ulkometsän suojeluhankkeen 17-vuotiseen historiaan.

Kevätkokous ensisijaisesti Teams -verkkokokouksena. Ilmoittaudu 24.3. mennessä: slloulunyhdistys@gmail.com. Lisätietoja: Inka Karvonen, +358 40 539 4934, slloulunyhdistys@gmail.com. Lue lisää: sll.fi/ tapahtuma/36370/

n Kaikille avoin vesistöopintopiiri keväällä 2021. Opitaan yhdessä vesiluonnosta ja ihmisen vaikutuksesta siihen, tutkitaan lähivesiä mm. internetistä löytyvän tiedon, retkeilyn ja/tai itse tehtyjen havaintojen kautta. Ota yhteyttä elina.ronka1@gmail.com tai seuraa Luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen tiedotusta. n Tule toimijaksi! Oulun yhdistyksessä voit toimia monella tavalla omien kiinnostusten mukaan, juuri sen verran kuin haluat, ehdit ja jaksat. Ota yhteyttä slloulunyhdistys@gmail.com, nettisivut: sll.fi/ oulu sekä facebook.com/slloulu POHJOIS-SAVON PIIRI Aluesihteeri Juha Ahola, p. 040 848 2869 Toimisto: Puijonkatu 15, 70100 Kuopio Avoinna ma ja to klo 13-17 Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi n Luontokirjalukupiiri 3.3., 7.4. ja 5.5. klo 17. Paikka: Kuopio, etänä. Kuopion luonnontieteellisen museon ja kaupunginkirjaston Luontokirjalukupiiri Zoomin kautta, ei ennakkoilmoittautumista. Mukaan voi liittyä osoitteessa kuopio-fi.zoom. us/j/99576520794. Linkin ja lisätietoja saa myös osoitteesta aikuistenosasto.kirjasto@kuopio.fi. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/ tapahtuma/35604/ n Kuopion tähtitieteellinen seura Saturnuksen etäjäsenilta 7.3. klo 18. Paikka: Kuopio, etänä. Lisätietoja: Juho Korhonen, 0445694250, juho.i.korhonen@gmail. com. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35655/ SATAKUNNAN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Postiosoite: Otavankatu 5,

28100 Pori Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry Porin yhdistys: n Vuosikokous ja luontoretki 26.4. klo 18. Paikka: Pori, Polsanluodon nuotiopaikka. Tilaisuus alkaa virallisena vuosikokouksena ja jatkuu biologi Janne Lampolahden opastamana kevätretkenä.

Kahvitarjoilu. Avoin tilaisuus myös muille kuin yhdistyksen jäsenille. Lue lisää: sll.fi/ tapahtuma/36534/

Osallistu Eurajoki-melontaan!

La 22. toukokuuta, klo 10–15 Reitti kulkee Paneliasta Saharinkoskelle (Ruikan myllylle). Matkaa kertyy n. 13 km.

Reitti on retkimelontaan sopivaa kaunista pelto-, suo- ja metsämaiseman reunustamaa Eurajoen keskiosaa.

Seuraa aikataulun ja ohjelman päivittymistä kotisivuilta evsy.fi ja Facebookista: Eurajoki-foorumi ja Elävä Eurajoki.

Järjestäjinä Euran kanoottiklubi, Eurajoen vesiensuojeluyhdistys ja Ala-Satakunnan ympäristöseura.

UUDENMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi suojeluasiantuntija Lauri Kajander, p. 045 1140 088, lauri.kajander@sll.fi Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki

Luonnonsuojelija 1/2021

”Kärsivällisyyteni ei riitä lintuharrastukseen.

Seuraan omien pönttöjen elämää ja käyn putsaamassa niitä. Metsät on hakattu siihen malliin, ettei linnuille ole luontaisia pesäpuita.” ”Ihminen on Virtavesien tulevaisuuteen mies katsoo ympäristönsä valoisasta kulmasta: ”On saatu rahoitusta, ihmiset ovat heränneet. Paljon on pilattu, heijastuma. Kaunis mutta parempaan suuntaan mennään.”

ympäristö kasvattaa kauniita lapsia”, tuumii Matti Rintala.

Matti Rintala n Luonnonsuojeluliiton Vuoden vapaaehtoinen 2020 n Syntynyt Lapissa, asuu Hämeenkyrössä n Kyrön Luonto ry:n varapuheenjohtaja n Turkimusojan raakun löytäjä n Turkimusojan suojelutyön lisäksi hakenut suojeluun männyn Pappilanjoen rantametsässä n Palautusistuttanut Turkimusojan purolehtoon tervaleppää, metsälehmusta ja pähkinäpensasta n Kyröskosken suurimman metsäpuiston, Hälläpuiston Rhodorendron-puiston kunnostaja ja yksi talkoiden järjestäjistä

Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri) Tapahtumat Uudella­ maalla: sll.fi/uusimaa/tapahtumat n Itämeri-ilta 2.3. klo 18. Etätapahtuma.

Tule mukaan suunnittelemaan tulevaa toimintaa piirin Itämeri-iltaan. Illan aluksi suojelupäällikkö Tapani Veistola kertoo Luonnonsuojeluliiton Itämeri-työstä. Lisätietoja: Ursula Immonen: ursula.immonen@sll.fi. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/ tapahtuma/36088/ Espoon ympäristöyhdistys n Espyyn kevätkokous 30.3. Katso tapahtuma- aika ja paikka sekä lmoittautumisohjeet netistä! n Lahokaviosammalkurssi järjestetään keväällä. Aika ja paikka ilmoitetaan netissä. Osallistu Suomenojan lintutapah­ tumaan, jos se järjestetään toukokuun alussa. Tule mukaan tapahtumiimme ja toimintaan! Ilmoittaudu sähköpostitse: Espoo@sll.fi.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Ilmoitamme etätapahtumista kotisivuillamme sll.fi/helsinki ja Facebookissa. n Lukupiiri 7.3., 18.4. ja 6.6. klo 18. Paikka: Etätapahtuma. Tervetuloa tutkimaan lähiympäristön merkityksellisyyttä. Ensimmäisen tapaamisen kirjana Antti Koli: Helsingin muuttuva luonto (Metsäkustannus). Lukupiirin vetäjinä Terhi Lammi ja Anna Pajari. Ilmoittautumiset Anna Pajarille: annasaskia.pajari@gmail.com Lisätietoja: sll.fi/tapahtuma/36054/ n Kevätkokous & esitelmä Ma 12.4. klo 17.30 alkaen etäyhteyksin. Lisätietoja: sll. fi/helsinki/tapahtuma/kevatkokous/. Ennen kokousta esitelmä klo 17.30: ekologi ja evoluutiobiologi (FM) Noora Kaunisto:

Muiden mielestä. Mitä luonnontieteiden valossa tiedetään muiden eläinten mielensisäisistä ilmiöistä, ja miten käsitys on muuttunut hiljattain, uuden tutkimustiedon myötä. Kevätkokous klo 18.15 alkaen.

Keravan ympäristönsuojeluyhdistys n Kevätkokous 4.3. klo 18 . Paikka: Kerava, etäkokous. Ilmoittautumiset: kerava@ sll.fi Lisätietoja: Marju Kortemäki, kerava@sll.fi, sll.fi/tapahtuma/36285/ n Ilmastolukupiiri lapsille ja aikuisille 15.3. ja 17.5. klo 17.30. Paikka: Keravan kaupunginkirjasto, Paasikivenkatu 12.

Lukupiiri on suunnattu aikuisille ja lapsille (n. 4-7 v). Luemme ilmastoon liittyviä kirjoja sekä pohdimme ja askartelemme luontoon ja ilmastoon liittyviä juttuja. Ilmoittautuminen: tiina.halonen(a)kerava. fi. Lisätietoja: Marju Kortemäki, kerava@ sll.fi. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35769/ Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys: n Ilmastolukupiiri 22.3. ja 17.5. klo 18.

Paikka: Mäntsälä, etänä. Myöhemmin keväällä Mäntsälän kunnankirjasto. Lisätietoja: Riitta Virtanen ja Satsa Orajärvi, pikkutrombi@gmail.com. Vapaa pääsy.

Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35537/ Salpausselän luonnonystävät: n Kevätkokous 24.5 klo 17. Paikka: Kaupunkikylä, Hollolankatu 1, Lahti. Jos koronapandemia estää tuolloin kokoontumisen, kokous siirretään pidettäväksi myöhemmin.

Vantaan yhdistys n Talvilinturetki 13.3. klo 12. Paikka: Vantaa, Hakunilan urheilupuisto. Tutustumme tavallisimpiin talvilintuihin Hakunilan urheilupuiston ja Håkansbölen

kartanon välisellä alueella. Retki sopii myös lapsille! Kiikarit mukaan, jos sinulle sellaiset on. Lisätietoja: Jouni Lamminmäki, , jouni.lamminmaki@gmail.com. Vapaa pääsy. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/35107/ n Fantastiset fossiilit: Koko perheen luontokoulusunnuntai 21.3. klo 10. Paikka: Vantaa, Vantaan luontokoulu, Sotungintie 25 A. Luontopolku rasteineen. Omia eväitä voi syödä nuotiolla. Tarjolla kahvia, teetä ja mehua. Lisätietoja: Veera Piironen, veera.piironen@gmail.com. Vapaa pääsy. Lue lisää: .sll.fi/tapahtuma/36447/ n Koko perheen puistosuunnistus 11.4. klo 11. Paikka: Vantaa, Lammaslampi.

Tule ulkoilemaan, tarkkailemaan kevään etenemistä ja etsimään rasteja kartan avulla Lammaslammelle. Lisätietoja: Oili Karinen, oilikarinen@gmail.com. Vapaa pääsy.

Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/36443/ n Roskienkeruutalkoot Mätäojalla 24.4. ja 8.5. klo 12. Paikka: Vantaa, Mätäojan silta lähellä Solkikujaa. Sään mukaiset varusteet, pitkävartiset kengät sekä käsineet ja juomapullo. Roskapussit meiltä.

Jos ilmoittaudut etukäteen viikkoa aiemmin, varaamme roskapihdit, mutta ilmoittautumattakin saa tulla. Lisätietoja: Hannu Seppänen, hannut.seppanen@gmail. com. Lue lisää: sll.fi/tapahtuma/36431/ n Pönttötalkoot 24.4. klo 10. Paikka: Vantaa, Vantaan luontokoulu, Sotungintie 25 A. Tule rakentamaan linnunpönttö, hyönteishotelli tai lepakkopönttö! Valmiin pöntön saat mukaasi. Lisätietoja: Jouni Lamminmäki, jouni.lamminmaki@gmail. com. Lue lisää: https://www.sll.fi/tapahtuma/36451/ VARSINAIS-SUOMEN PIIRI Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi

Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen Luonnonsuojelupiiri n Luonnonsuojelupiirin ja Metsähal­ lituksen yhteiset Saaristomeren kan­ sallispuiston perinnemaisemien kesän talkooleirit pyritään järjestämään ajankohdan terveyssuositukset huomioiden Paraisten Houtskarin Jungfruskärissä 17.7.-23.7. ja Nauvon Boskärissä/Mälhamnissa 26.-30.7. Kesäleireillä huhkitaan heinäkorjuutöissä katoamisuhan alaisilla lehdesniityillä. Töiden lomassa luvassa retkiä, saunomista ja mukavaa yhdessäoloa. Tiedustelut ja ilmoittautumiset varsinais-suomi@sll.fi tai 040-372 5301 Raisionjokilaakson luonnonsuojelu­ yhdistys n Pöllöretki 2.3. klo 17.30 Raision kaupungintalon edessä. Retken vetäjänä toimii biologi Kauko Häkkilä. Retken kohde määräytyy pöllötilanteen ja osallistujien mukaan. n Pönttötalkoot 31.3. klo 18-20 Friisilän verstaiden pihapiirissä, Hulvelankatu 35, Raisio. Tervetuloa koko perheen voimin rakentamaan linnuille koteja! Yhdistys tarjoaa opastuksen sekä rakennusmateriaalit. Omat työvälineet, sahan ja vasaran, voit ottaa mukaan. Tiedustelut: kari.loikas@utu.fi tai puh 040 532 0026.

Turun luonnonsuojeluyhdistys n Kevätkokous 13.4. klo 18. Paikka: Turku, etäyhteys. Ilmoittaudu 10.4. mennessä: turku@sll.fi. Tervetuloa mukaan kaikki jäsenet! Ota oma tee/kahvikuppi mukaan ruudun äärelle ja tule kuulemaan yhdistyksen kuulumisia! Lisätietoa: sll.fi/turku jasll.fi/tapahtuma/36374/

35

36

Luonnonsuojelija 1/2021

Vieraskasvien torjuntaa tositarkoituksella jo kolmatta kesää Tänäkin vuonna on tarjolla paljon mahdollisuuksia käytännön luonnon­ suojelutyöhön ja oppiin haitallisista vieraslajeista. Liity mukaan!

TEKSTI MARKUS SEPPÄLÄ KUVA RAISA KYLLIKKI RANTA

Luonnonsuojeluliitto jatkaa haitallisten vieraskasvien torjuntaa

paikallisyhdistysten käyttöön suunnitellun vieraslajitalkoo-oppaan, joka huomioi myös koronasuositukset. Sen neuvoin voit järjestää omalla alueellasi esimerkiksi jättipalsami- tai komealupiinitalkootapahtuman.

Jättiputket ovat erityisen haitallisia, eikä niiden torjuntaan kannata ryhtyä ilman kunnon suojavarusteita ja osaamista. Jättiputkien torjunta hankkeessa onkin jätetty koulutettujen työntekijöiden vastuulle. Viime vuonna Viekas-jättiputkitiimi torjui yhteensä kahdeksan jalkapallokentällistä jättiputkikasvustoja Varsinais-Suomessa. Tulevana kesänä tiimi kiertää jälleen ympäri maakuntaa auttaen kuntia ja yksityisiä maanomistajia jättiputken torjunnassa. Lisäksi tiimiläisemme tarjoavat asiantuntijaneuvoja vieraskasvilajien hävittämiseen ja seuraavat jo tehtyjen toimien vaikutuksia.

Jättipalsamin torjuntatalkoita järjestettiin yli 40 kohteessa kahtena edellisenä kesänä. Talkoita järjestivät Suomen luonnonsuojeluliiton aluekoordinaattorit Jyväskylässä, Mikkelissä, Kuopiossa ja LappeenViime vuonna rannassa yhdessä liiton paikallisyhdistysten kanssa osana LuonViekas-jättiputkiVieraslajitietoutta ja nonsuojeluliiton koordinoimaa tiimi torjui yhteensä koulutuksia VieKas LIFE -hanketta. kahdeksan jalkapalloKovan aherruksen tulokset Luonnonsuojeluliitto ja Martat ovat olleet hyvin rohkaisevia – kentällistä jättiputkipitävät maaliskuussa kaksi etäpalsamikasvustot ovat pienenkasvustoja Varsinaistyneet merkittävästi. Talkoilu koulutusta niille, jotka haluavat Suomessa. jatkuu vuonna 2021. Löydät talitse järjestää vieraslajitoimintaa. kookohteet aikatauluineen ViekLöydät tulevat tapahtumat Luonkaan kotisivuilta (sll.fi/viekas-life) sekä nonsuojeluliiton sivujen tapahtumakaLuonnonsuojeluliiton sivujen tapahtumalenterista. Suunnitellaanko yhdistyksessäsi kalenterista kevään edetessä. vieraslajiaiheisen tilaisuuden järjestämistä? Ota yhHaluatko järjestää omalla alueellasi vieraskasvin teyttä Viekkaan henkilöstöön ja pyydä tilaisuuteesi kitkentätalkoot? Hankkeen sivuilta löydät erityisesti asiantuntija-alustus!

Vieraslajiaiheinen näyttely Suomen kirjastoihin Keväällä 2021 Luonnonsuojeluliiton VieKas LIFE -hankkeen vieraslajeja esittelevä näyttely lähtee kiertämään suomalaisia kirjastoja. Näyttely opettaa suomeksi ja ruotsiksi avainasiat kuudesta Suomen tunnetuimpiin kuuluvista vieraslajeista. Näyttely havainnollistaa, miksi on tärkeää pysäyttää haitallisten vieraslajien leviäminen. Tarkempi näyttelyaikataulu julkaistaan myöhemmin kevään aikana Viekkaan kotisivuilla.

Näin voit auttaa haitallisten vieraslajien pysäyttämisessä n Tutustu haitallisiin vieraslajeihin Suomen vieraslajiportaalissa //vieraslajit.fi// n Opettele tunnistamaan ja torjumaan haitallisia vieraslajeja Luonnonsuojeluliiton ja Marttojen tekemällä vieraslajikurssilla //moodle.mmg.fi/ martat// n Ilmoita vieraslajihavaintosi helpon ilmoituslomakkeen avulla //vieraslajit.fi// n Osallistu vieraslajitalkoisiin alueellasi – talkoita löydät muun tapahtumakalenterista Luonnonsuojeluliiton kotisivuilta //sll.fi/tapahtumat// n Järjestä omat vieraslajitalkoot VieKas LIFE -sivuilta löytyvän talkoojärjestäjän oppaan avulla //sll.fi/viekas-life//

• Tapahtumat LUONTO-LIITTO Seuraa: luontoliitto.fi, tapahtumalista: luontoliitto.fi/tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä n Talvilomaleirit 1.3.-5.3. Paikka: Kangasala, Vahderpää. Tule nauttimaan talven riemuista! Perille pääsee yhteiskuljetuksella Tampereelta ja Kangasalta. n Alakoululaisten talvileiri 1.-3.3. Leirillä viihdytään paljon ulkona retkeillen, seikkaillen, pelaillen ja leikkien sekä nuotion äärellä fiilistellen. Lisäksi taiteillaan, saunotaan ja tietenkin tutustutaan uusiin kavereihin ja vietetään ihan vaan mukavaa aikaa yhdessä. n Perheiden talvileiri 3.-5.3. Pieni irtiotto arjesta! Mukavaa, jännää ja yhteistä puuhaa muiden perheiden kanssa kauniissa järvimaisemassa. Leirillä leikitään, taiteillaan, retkeillään ja nautitaan saunan ja nuotion lämmöstä. Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet: luontoliitto.fi/lhp/ toiminta/leirit. Lisätietoja: Jenni Rönkkö, leirikoordinaattori. Vapaa pääsy. sll.fi/tapahtuma/35757/ n Itämeri-ilta 2.3.klo 18. Paikka: Etätapahtuma.

n Maailmanlaajuinen ilmastolakko 19.3. Osallistu globaaliin ilmastomielenosoitukseen omalla paikkakunnallasi tai etänä somessa. Tsekkaa tapahtumat ja osallistumisohjeet tapahtumakalenterista! n Liittovaltuuston kevätkokous etänä 22.4. klo 12. Ilmoittautumiset 19.4. mennessä: sami.saynevirta@luontoliitto.fi n Liittokokous 22.5. Luonto-Liiton joka toinen vuosi järjestettävä liittokokous etänä klo 12. Ilmoittautumiset 17.5. mennessä: sami.saynevirta@luontoliitto.fi n Maailma kylässä -festivaali 29.-30.5.

Luonto-Liitto on mukana festivaaleilla järjestämässä ilmastoteemaista ohjelmaa.

Maailma kylässä festivaalin tämän vuoden ohjelmaan voi tutustua osoitteessa: maailmakylassa.fi Hämeen piiri n Alakoululaisten talvileiri 1.-3.3. ja perheiden talvileiri 3.-5.3. Vahderpään leirikeskuksessa. Koronarajoitusten estäessä leirit järjestetään retkinä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen: luontoliitto.fi/lhp/ tapahtumat n Aktiivien metsäretki 13.3. Lisätietoja Luonto-Liiton Hämeen piirin somesta.

Tapahtuma järjestetään koronarajoitusten puitteissa. n Kevättuuli soi! 27.3. on koko perheen luontotapahtuma. Sitä kannattaa tulla tekemään, jos haluat auttaa seuraavia sukupolvia arvostamaan luontoa tai jos vaikka tarvitset näyttömahdollisuuksia ammattikoulun opintoihin. Tapahtuma järjestetään koronarajoitusten salliessa.

Lisätietoa: lhp@luontoliitto.fi.

Uudenmaan piiri n Perheiden luontoseikkailu Viikkiin 24.4. Kevätretkellä havainnoidaan Luonto-Liiton kevätseurantalajeja ja ihastellaan kevättä. Voit ottaa kevätseurantalomakkeen mukaan ja oppaalla on niitä muutamia mukana. Lisäksi tehdään pieniä harjoitteita ja luontoleikkejä. Ota mukaan myös eväät, sillä mikään ei voita leppoisaa evästaukoa keväisen puuhastelun lomassa. Tapahtuma järjestetään yhdessä Helsingin työväenopiston kanssa. Ilmoittautuminen ilmonet.fi/, kurssikoodi H211326.

Retken hinta on 12 e. n Perheiden luontoseikkailu Pitkä­ koskella 22.5. Havainnoidaan Luonto-Liiton kevätseurantalajeja ja tarkkaillaan

kevään etenemistä. Voit ottaa oman lomakkeen mukaan. Myös oppaalla on niitä muutamia mukana. Luvassa myös pieniä harjoitteita ja muuta hauskaa ohjelmaa!

Ota mukaan myös eväät, sillä pysähdymme leppoisaan paikkaan evästelemään.

Tapahtuma jäjrestetään yhdessä Helsingin työväenopiston kanssa. Ilmoittautuminen ilmonet.fi/,kurssikoodi H211329.

Retken hinta on 12 euroa. n Perheiden tarinallinen viikinki­ seikkailu Vartiosaaressa 11.6. Hyppää paattiin! Sukelletaan tarinoihin vanhoista uskomuksista ja teemme luontohavaintoja Vartiosaaren poluilla. Pohdimme eläinten ja kasvien matkaa saarelle hauskojen aistija elämysharjoitusten kautta! Nälän iskiessä istahdamme nauttimaan eväitä, pakkaa siis reppuusi myös välipalaa. Tapahtuma järjestetään yhdessä Helsingin työväenopiston kanssa. Ilmoittautuminen ilmonet. fi/, kurssikoodi H211330. Retken hinta 12 e. n Kesäleirit Kesällä yöleirejä lapsille, perheille ja nuorille sekä lasten päiväleirejä ja lyhyitä muutaman yön mittaisia ensileirejä. Leirikesä alkaa heti kesäkuun alussa ja jatkuu aina elokuun alkuun asti. Luvassa on hauskoja hetkiä luonnossa, uusien ka-

Luonnonsuojelija 1/2021

Kimmo Saarinen ja Anna Vuori kitkivät jättipalsamia Lappeenrannan Pallossa kesäkuussa 2019.

vereiden kanssa! Kaikki leirimme sekä ilmoittautumisen löydät verkkosivuiltamme luppi.fi. n Töihin luontoleirille tai luontokerhoon Haemme kesän lasten-, nuorten- ja perheleireille johtajia, ohjaajia, apuohjaajia, kokkeja ja apukokkeja. Tarkemmat tiedot ja hakuohjeet löydät verkkosivuilta luppi.fi.

Myös syksyllä alkavat lasten luontokerhot Uudellamaalla kaipaavat ohjaajia. Kerhot kokoontuvat viikoittain koulupäivän jälkeen. Palkka on 110 e – 150 e/ kk. Kerhoissa lapsille tarjotaan monenlaista ympäristökasvatuksellista tekemistä retkeilyn, leikkien, ympäristötaiteen, pelien, aistiharjoitteiden ja muun hauskan ohjelman kautta. Lisätietoja: lup-lapset@luontoliitto. fi. n Luontokerho-ohjaajan pe­ ruskurssi Kerho-ohjaajakoulutus Turussa ja/tai etäyhteydellä.

Lisätiedot tapahtumakalenterista tai kerhotoiminnan yhteys­

henkilöltämme: Milla Mykrä, mykramilla@gmail.com n Vaelluskurssi Legendaarinen vaellus­ kurssi tulee taas!

Lähde tutustumaan vaellusretkeilyn maailmaan. Kurssi alkaa kolmella teoriakerralla (jotka järjestetään etäyhteydellä) ja huipentuu kesäiseen tunturivaellukseen. Kurssi on suunnattu alle 29-vuotiaille vasta-alkajille. Hintahaarukka 100-200 €, jäsenalennus luontoliittolaisille.

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet tapahtumakalenterista tai kouluttajalta: Sampo Rouhiainen, sampo.rouhiainen@gmail. com Varsinais-Suomen piiri n Kevätkokous 27.3. kello 18.

Katso tapahtumakalenteristamme esityslista sekä tarkemmat tiedot kokouspaikasta ja oheis­ ohjelmasta: luontoliitto.fi/vasp/ tapahtumat. Jos tilanne sallii, vietämme kokouksen jälkeen yhdessä Earth Houria.

Aktiivin muistilista

X Lakikoulutus- ja virtavesiwebinaarit ovat käynnissä. Seuraava

lakikoulutus pidetään to 18.3., jolloin aiheena on kaivosasiat.

Seuraavassa virtavesiwebinaarissa ke 3.3. saatellaan virtavedet kunnan agendalle. Ks. //sll.fi/tapahtumat//

X Muistithan maksaa jäsenmaksusi, jotta Luonnonsuojelija kolahtaa postiluukustasi myös toukokuussa! Lisätietoa: //sll.fi/jasenelle//

X Luonnonkukkien päivän retkien ilmoittautuminen alkaa maanantaina 8.3. Ilmoita retkesi osoitteessa: //sll.fi/luonnonkukat//

OIKAISU Luonnonsuojelija 4/2020 sivulla 11 väitettiin, että jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen tavoitetta nostettiin 15 prosentista 25 prosenttiin. Tarkennus: Metsähallituksen uusissa omistajaohjauslinjauksissa määriteltiin, että ”Peitteellisen metsänkasvatuksen osuutta nostetaan 15 prosentista 25 prosenttiin uudistusluonteisista hakkuista. Lisäystä kohdennetaan erityisesti turvemaille ja virkistyskäytön kannalta tärkeille kohteille.”

Jatkuvan kasvatuksen tavoite koskee siis uudistusluonteisten hakkuiden pinta-alaa eikä koko metsämaan talousmetsien pinta-alaa, joka on huomattavasti suurempi.

37

38

Luonnonsuojelija 1/2021

Raisa Kyllikki Ranta

• Varoitusmerkkejä Virpi Sahi Hanketiimin päällikkö Luonnonsuojeluliitto

Pula-ajan luvat SUOMEN JOKIEN VIRTAAMA on nykyään laajalti täysin valjastettu sähköntuotantoon. Jokiluonto on uhanalaistunut, ja kaipaamme sukupuuttoon kuolleita vaelluskaloja takaisin. On korkea aika palauttaa osa virtaamasta takaisin luonnolle.

Vesivoima-alan oikeudellinen tilanne on sekava.

Suomen reilut 200 sähköä verkkoon tuottavaa voimalaa pyörivät luvilla, jotka on myönnetty kulloisenkin lain mukaan. On tsaarinaikaisia ja sota-ajan poikkeuslakien nojalla annettuja lupia. On 50 alle viiden megawatin tehoista voimalaa, joiden lupa ei vaadi mitään kalojen hyväksi ja voimaloita, joilta vaaditaan vain istutuksia. On liuta voimaloita, joilta kalatie puuttuu, vaikka sitä vaaditaan luvassa.

Riittämättömät velvoitteet on päivitettävä ja kalatiet toteutettava. Lisäksi vesilaki on päivitettävä Euroopan vesipuitedirektiivin mukaiseksi. Nyt ikuisiksi muodostuneita lupia on kyettävä tarkistamaan vesienhoidon tavoitteiden mukaisiksi, ja kalatalousvelvoite on voitava lisätä lupaehtoihin, jos sitä ei ole.

Kalatiestrategia on tuottanut Suomeen liudan teknisiä kalateitä pääosin verovaroin. Esisuunnitelmien talousarviot on useimmiten ylitetty. Ratkaisut eivät ole palauttaneet takaisin patoaltaisiin hukku-

neita vaelluskalojen kutupaikkoja ja virtavesiekosysteemejä.

Iloksemme valtio rahoittaa nyt myös turhien pienvoimaloiden purkua. Turhin voimala on voimantuotoltaan pienin, säätöteholtaan olemattomin, uhanalaisinta luontoa heikentävin, eniten jokikilometrejä vaellukselta sulkevin ja alivirtaamalla eniten vettä nielevin.

On helppo iloita Hiitolanjoen voimaloiden purusta yhteiskunnan tuella. Laatokan järvilohi voi taas nousta jokilatvoille. Myös vaikkapa Paimionjoki voitaisiin vapauttaa pienvoimaloista, jotka nyt heikentävät äärimmäisen uhanalaista luontotyyppiä, eteläsuomalaista savimaiden jokea. Sinne nousisi Nevan lohi.

Seuraavaksi odotamme valtion ottavan käyttöön keinot, joilla saadaan ohitusuomiin jatkuva ja riittävä virtaama isojen sähköä tuottavien voimaloiden ohi.

Tehdään Suomesta vapautettujen virtojen maa!

• Hudit & osumat

”

Täysikasvuinen puu ei sido hiiltä, jos ei sitä kaadeta (ja anneta tilaa seuraavalle). @MinnaViherre, Twitter, 11.2.2021

ANTEEKSI MITÄ!!!

Täysikasvuinen puu sitoo hiiltä vain jos sitä ei kaadeta.

Jos kaadetaan, sitominen lakkaa. @JaanaBack, Twitter, 11.2.2021

”

Siinäpä aloite joka ei tule etenemään mihinkään.

Irti turpeesta -kansalaisaloitteesta @MikkoTSavola, Twitter, 11.2.2021

”

UusiSuomi.fi, 11.2.2021

Miia Pietiläinen

Yksi merkittävimmistä ilmastoteoista, joita Suomessa voidaan tehdä – Irti turpeesta -kansalaisaloite etenee eduskuntaan.

Liity jäseneksi

Vastaanottaja maksaa

Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 38 €/vuosi. Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden, 10 % alennuksen Luontokaupan tuotteista sekä Suomen Luonto -lehden jäsenhintaan. Tutustu tuoreisiin jäsenetuihin: sll.fi/jasenelle

postimaksun

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi

Katuosoite

Postinumero Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäsneksi myös osoitteessa: sll.fi/liity

Kotimaiset ja perinteiset

Pinnan alla -villasukat

lämmittävät varpaita ja mieltä.

24,90 €

luontokauppa.fi @luontokauppa # norppatuote

MUISTA 10 % JÄSENALENNUS! TOIMII MYÖS VERKKOKAUPASSA.

Tapio Kujala

(sis. alv. 24 %)

40

Luonnonsuojelija 1/2021