Vesien vaeltajat

Taimen on epäonnistunut hypyssään Keravanjoen Kirkonkylänkosken padon yli ja liukunut alapuoliselle kalliolle. Se ei havaitse kalaportaita, vaan jatkaa ponnekasta hyppelyään. Kuva Miikka Pulliainen

Aurinko, virtaukset ja magneettikentät johdattavat vaelluskalat kutu- ja kasvupaikoille. Pisimmälle Suomen vaelluskaloista vaeltavat ankerias ja Tenojoen lohi.

TEKSTI JENNI HAMARA PIIRROS TOMI RÄSÄNEN

Tummanruskea käärmemäinen olento vilahtaa joen pohjassa. Se on Suomessa harvinainen näky. Nimittäin ankerias. Mystinen vaelluskala, joka on lähes kadonnut Suomen vesistöistä.

Ankerias on ihmeellinen. Se on Suomen rasvaisin kala, joka voi elää yli 20-vuotiaaksi ja vankeudessa jopa 150-vuotiaaksi. Se on salaperäinen pohjakala, joka selviää pitkään myös kuivalla maalla kidus- ja ihorakenteensa ansiosta.

Tämä käärmemäinen olento muuttaa muotoaan useaan kertaan elinkaarensa aikana. Ensin se kehittyy toukasta lasiankeriaaksi, jonka kyljet pigmentoituvat sitruunankeltaisiksi sen kasvaessa. 3–15 vuoden kuluttua lasiankerias muuntautuu vielä mustaselkäiseksi, hopeakylkiseksi ja suurisilmäiseksi hopea-ankeriaaksi, joka matkaa 4 000–9 000 kilometrin kutuvaelluksen Sargassomerelle. Sitten se kuolee.

Vaarana on, että Suomen ankeriaskantakin kuolee. Ankeriaiden määrä on vähentynyt koko levinneisyysalueella 1980-luvun alusta noin 98 prosenttia.

Syiksi on epäilty jokien patoamisesta johtuvia nousuesteitä sisävesien kasvualueille ja kutuvaellukselle lähtevien vaellusankeriaiden silpoutumista vesivoimalaitosten turbiineihin. Niin ikään liian tehokas kalastus, ympäristömyrkyt, taudit ja ilmastonmuutoksesta johtuvat merivirtojen muutokset voivat olla ankeriaan tukalan tilanteen taustalla, kerrotaan Suomen ympäristökeskuksen perustamassa Järvi&meriwikissä.

IHMEELLINEN ANKERIAS on vain yksi esimerkki Suomen pulaan joutuneista vaelluskaloista. Luonnonsuojelija-lehti kokosi vaelluskaloista kiinnostuneille paketin, jolla pääsee alkuun virtavesien moninaisten vaeltajien tunnistamisessa. Opi perusasiat!

ANKERIAS

Anguilla anguilla

Koko: 30–60cm, <1kg

TEKSTI JA PIIRROKSET TOMI RÄSÄNEN

Vaeltaminen on vaelluskaloille elämän Kun on aika palata kutemaan synnyinjokeen, ja kuoleman kysymys. Se on sekä la- vaelluskalat purkavat koodit päinvastaisessa järjesjin säilymisen elinehto että kalayksi- tyksessä, kunnes ne saapuvat lähelle kotijokeaan. lölle voimia vievä suoritus. Suomen ”Tässä vaiheessa hajuaisti tulee tärkeimmäksi lohikalat eivät tosin useimmiten me- aistiksi, ja kalat suunnistavat tutun hajun perässä nehdy kudun jälkeen, kuten esimer- omaan jokeensa. Sama koskee myös kiksi niiden kaukaiset serkut tyynen- ankeriasta, mutta sen kohdalla tärkeä meren lohet Yhdysvalloissa, vaan ne Suomessa suunnistusta edistävä tekijä on Golfvoivat tehdä elämänsä aikana useamman kutuvaelluksen. lohikalat eivät virta”, Lehtonen selvittää. Lehtosen mukaan kalojen vaellusKuinka ihmeessä taimen löytää mereltä kotipuroonsa tai ankerias Sargassomerelle? Vaelluskaloja tutkiyleensä menehdy kudun jälkeen, matkan pituus vaihtelee kymmenistä kilometreistä aina kymmeniin tuhansiin kilometreihin asti. Pisimmälle nut Helsingin yliopiston emeritusprofessori Hannu Lehtonen vastaa: ”Vaelluskaloilla etäisyys synnyinvaan voivat tehdä useammankin valtamerissä matkaavat muun muassa eräät hait, marliinit ja tonnikalat. joen ja syönnösalueen välillä voi olla tuhansia kilometrejä. Vaeltaessaan kutuvaelluksen. Purosta mereen – tai toisin päinkasvualueille ne tallentavat erilaisia koodeja, kuten merivirtoja, maan Vaelluskalat luokitellaan vaelluskohmagneettikenttää sekä auringon nousu- ja lasku- teensa mukaisesti. Merivaelteinen kala syntyy pusuuntia.” rossa tai joessa, josta se vaeltaa kasvamaan ja viettä-

Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen Erittäin uhanalainen Vaarantunut Silmälläpidettävä Elinvoimainen

LOHI

Salmo salar

Koko: 70–110cm, 3–27 kg

Lohta voidaan pitää eräänlaisena vaelluskalojen aatelisena. Tämä voimakaspyrstöinen virtavesien valtias on yksi arvostetuimmista kaloistamme. Lohella on sekä mereen että järveen vaeltavat muodot. Puhutaan meri- ja järvilohesta. Sisävesiemme järvilohi voi todella huonosti. Järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, koska sille sopivat kutupaikat ovat vähissä. Sille soveltuvat isojen jokien koskipaikat ovat jääneet monin paikoin vesivoimaloiden patojen alle. Merivaelteisista lohista tavataan Itämereen ja Jäämereen vaeltavia kantoja, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi.

NAHKIAINEN

Lampetra fluviatilis

Koko 25–40 cm, n. 50–60 g

Nahkiainen on erikoinen matomainen kala. Se muistuttaa hyvin vähän muita kalalajejamme. Ensimmäiset vuodet nahkiainen elää joen pohjaan kaivautuneena. Usean vuoden toukkavaiheen jälkeen nahkiainen vaeltaa mereen tai järveen kasvamaan. Muutaman vuoden jälkeen se vaeltaa kudulle jokivesistöihin. Nahkiainen ei syö kutua edeltävänä aikana mitään ja menehtyy kutemisen jälkeen. Jokien rakentamisella on ollut vaikutuksensa myös nahkiaiskantoihin.

mään pääosan elämästään mereen. Sukukypsyyden Vaellus pysähtyy esteeseen saavutettuaan kala lähtee kutuvaellukselle mereltä Suomessa esiintyvistä vaelluskalalajeista lähes takaisin makeaan veteen, usein synnyinjokeen tai kaikki ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. -puroon. ”Suurimmat ongelmat ovat varmasti liikakalas-

Vastaavasti makeaan veteen vaeltava kala elää ja tus ja jokien rakentaminen. Niiden vuoksi lukematkasvaa makeassa vedessä ja palaa merialueille ku- tomat vaelluskalakannat ovat kadonneet pysyvästi”, temaan. Suomen vaelluskaloista näin Lehtonen sanoo. toimii ankerias. Sen tuhansien kilo- Liikkuminen virtavesien ja memetrien kutuvaellus Pohjois-Atlantin ren tai järven välillä on vaelluskaloilSargassomerelle on pisin Suomessa Vaeltaminen on le elintärkeää. Jos ne eivät pääse syystä tavattavan kalalajin vaellus. Jotkut kalat tekevät vaelluksensa vaelluskaloille tai toisesta toteuttamaan vaellustaan, kalojen lisääntyminen estyy. pelkästään merellä tai makeissa ve- elämän ja Kalojen vaeltamisen kokonaan essissä. Suomessa näin toimii taimenen järvivaelteinen muoto. Järvitaimen kuoleman täviä tai kulkua haittaavia esteitä on suunnattomasti. Suomen joissa on yli syntyy ja lisääntyy virtavesien virta- kysymys. 200 valtakunnan verkkoon sähköä paikoilla, mutta kasvaa ja elää suurim- tuottavaa vesivoimalaitosta sekä satoman osan ajasta järvien syvillä selkä- ja käytöstä poistettuja voimaloita tai vesillä. minivoimaloita, jotka tuottavat säh-

Aina vaellusta ei tapahdu lainkaan. Esimerkiksi köä vain yksityisomistajalleen. Harvassa voimalaitaimen saattaa jäädä kotipuroonsa, jolloin se ei kas- toksessa on kalatie, eikä sekään välttämättä toimi. va yhtä isoksi kuin merelle paremmille ruoka-apa- Lisäksi on kymmeniä tuhansia väärin asetettuja jille suuntaavat lajitoverinsa. tierumpuja sekä erilaisia patoavia rakenteita, kuten

TAIMEN

Salmo trutta

Koko: 40–80 cm, 1–10 kg

TOUTAIN

Leuciscus aspius

Koko: 40–75cm, 1–3 kg

Taimen jaetaan kolmeen muotoon vaelluskäyttäytymisen perusteella: meritaimeneen, järvitaimeneen ja synnyinseudulleen jäävään purotaimeneen. Taimen elää hapekkaissa ja puhtaissa vesissä. Se on virtavesien indikaattorilaji, joka kertoo veden hyvästä laadusta. Kutu tapahtuu virtavesien sorapohjilla syksyisin loka–marraskuussa ja poikaset kuoriutuvat loppukeväästä. Taimenta tavataan Suomessa koko maassa, mikä ei tarkoita, että se voisi hyvin: Lapin taimenkannat ovat silmälläpidettäviä, ja merivaelteinen taimen sekä taimenen eteläiset sisävesikannat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Toutain kuuluu vähemmän tunnettujen vaelluskalojemme joukkoon. Tästä särkikaloihin kuuluvasta virtaviivaisesta petokalasta esiintyy järviin ja meren rannikkovesiin vaeltavia yksilöitä. Toutain kasvaa verrattain isoksi ja saavuttaa sukukypsyyden 5–6 vuoden iässä. Sukukypsyyden saavutettuaan toutain tekee keväisen vaelluksen jokien vuolaille virtapaikoille ja koskille kutemaan. Kuten moni muukin vaelluskala, toutain on kärsinyt jokien patoamisesta.

vanhojen vesivoimaloiden ja uittorakenteiden jäänteitä, jotka aiheuttavat osittaisen, ajoittaisen tai täydellisen vaellusesteen kaloille. Vesiemme esteet ovatkin suuri syy vaelluskalakantojen ahdinkoon.

Ohi patojen

rakennelma, johon vettä juoksutetaan usein vain kutunousun aikaan. Hyvin suunniteltu tekninen kalatie auttaa siis kaloja liikkumaan voimalaitoksen ohi, mutta se ei palvele muuta virtavesiluontoa. Rakennettiin sitten luonnonmukainen tai tekninen kalatie, on tärkeää varmistaa, että kalat löytävät ohitusreitin sisääkäyntiaukolle eivätkä Vaelluskalojen ja koko virtavesiekosystee- esimerkiksi päädy hyppimään päin patoa. min kannalta paras ratkaisu on padon pur- Yhtä lailla tärkeää on huolehtia kalojen kaminen. Pienten ja käytöstä poistettujen Paras ratkaisu turvallisesta alasvaelluksesta. Alas vaeltava voimalaitosten kohdalla tämä on usein myös halvempaa kuin kalatien rakentaminen. vesivoimalaitoksen kala ei osaa kalatielle ilman opastusta vaan ajautuu virran mukana voimalan vedenot-

Ison voimalaitoksen patoa ollaan vielä kiertämiseen on toaukkoon tai tulvaluukkuihin, jos meneilharvoin purkamassa. Tällöin paras ratkaisu voimalan ohittamiseen on luonnonmukai- luonnonmukainen lään on ohijuoksutus. Kohtalona voi tällöin olla silpoutuminen voimalaitoksen turbiinen kalatie. Se voi olla rakennettu puro eli kalatie. nissa tai menehtyminen korkealta padon ohitusuoma tai alkuperäinen luonnonuoma, päältä alas pudotessa. johon juoksutetaan riittävä ja jatkuva sekä Lisäksi on kehitelty erilaisia kiinniottovuodenaikojen mukaan vaihtuva virtaama, laitteita, kalahissejä, kalasydämiä ja muita niin kutsuttu ympäristövirtaama. Tällainen kalojen ylisiirtolaitteita. Kalat eivät voi uida uoma voi soveltua myös lisääntymis- ja poikasalueeksi – ja näistä laitteista läpi omin evin. Toiminta on epävarma ja mikä tärkeintä, se hyödyttää koko virtavesiluontoa. voimalan ohi pääsevien kalojen määrä on minimaalinen

Aina ei löydy tilaa ohitusuoman rakentamiseen. Jos pa- luonnonmukaiseen kalatiehen verrattuna. Vaelluskalat ja don purku ei onnistu, on tekninen kalatie mahdollinen rat- virtavesiluonto tarvitsevat vapaana virtaavaa vettä. Sitä ei kaisu. Se on yleensä betonista rakennettu porrasmainen voi korvata millään teknisellä laitteella.

VAELLUSHARJUS

Thymallus thymallus

Koko: 30–60cm, <1kg

Harjuksen tunnistaa sen purjemaisesta isosta selkäevästä. Harjusta esiintyy Suomessa paikallisena järvissä, joissa tai meressä esiintyvänä muotona sekä ns. vaellusharjuksena. Vaellusharjus tekee järvestä tai merestä kutuvaelluksen jokien virtapaikoille. Merestä rannikon jokiin vaeltava harjus on ahdingossa ja äärimmäisen uhanalainen. Eteläisten sisävesien kannat ovat vaarantuneet. Vain Lapissa harjusta tavataan sisävesissä elinvoimaisena.

VAELLUSNIERIÄ

Salvelinus alpinus

Koko: 40–60 cm, 1–5kg

Nieriä eli rautu on Lapin sisävesien kalalaji. Saimaalla esiintyy reliktilajina saimaannieriää, joka on kenties Suomen uhanalaisin kala. Nieriästä tavataan Suomessa vaeltava muoto, Tenojoen vaellusnieriä. Vaellusnieriä tekee Jäämerestä kutuvaelluksen Tenojokeen ja sen sivupuroihin. Nieriä on viileiden vesien monimuotoinen kalalaji, ja se sietää lämmintä vettä huonosti. Tenojoen pääuoman merivaelteiset nieriät luokiteltiin 1990-luvun loppupuolella erittäin uhanalaisiksi.

Sågarsforsin ohitusuoma Siuntionjoella. Vapauta virrat -kampanjassa halutaan vapauttaa vesivoiman vangitsemat joet. Tule mukaan! Tutustu kampanjaan: sll.fi/vapauta-virrat Tue työtämme: sll.fi/raakullaonasiaa

Kalojen kokoluokituksen lähteenä: Luontoportti.com & Suomen Luonto

VAELLUSSIIKA

Coregonus lavaretus

Koko: 25–50cm, 500g–1,5kg

VIMPA

Vimba vimba

Koko: 20–35cm, 200–300g

Siialla on Suomessa monta muotoa. Vaellussiiasta on sekä merestä jokeen kudulle nousevia että järvestä jokeen kudulle vaeltavia muotoja. Vaellussiian sisävesimuotoja tavataan muun muassa Kemijoen ja Vuoksen vesistöalueilla. Merivaelteinen siika oli vielä 1900-luvun alussa elinvoimainen laji. Jokien patoamiset ovat ajaneet vaellussiian ahdinkoon. Se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Vimpa kuuluu joukkoon ei niin tunnetut vaelluskalat. Tämä särkikaloihin kuuluva kala elää ja kasvaa Itämeren rannikon vähäsuolaisessa murtovedessä. Keväisin vimmat vaeltavat suurissa parvissa jokiin kutemaan. Vimpakannat olivat vielä 1990-luvulla silmälläpidettäviä jokien patoamisen ja jokivesien huonon tilan vuoksi. Sittemmin vedenlaatu on parantunut ja vimpakannat ovat elpyneet.