MaailmanVaihtoa – Volunteers' Voices 1/2016 by Maailmanvaihto Maailmanvaihto

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti nro 1/2016

Volunteers´ Voices

One day in a primary school in Alavus, Finland p. 14 Haaveena arjen vaihtaminen? Vinkkejä vapaaehtoishakuun s. 9

TEEMA/THEME:

Erilainen kauppareissu Ecuadorissa s. 12

Arki – Everyday Life

EDITORIAL

Jump Into the Unknown When I left to Costa Rica in August 2014, I had already created a bunch of surrealistic ideas how my time there is going to be. Besides the concrete thoughts concerning my travelling plans and hopes related to my futurework, I also imagined myself in a more idealistic way. First of all, I would alienate myself from my obsessive behavior towards my phone (and wi-fi!), I would eat healthier and refuse parties for a year in total. Yeah, that would totally do it! I would be the new improved version of myself. Sure. My time abroad became something more than I would have ever expected beforehand. I made new friends, I underwent through a lot and I was literally spending time far-away from my comfort-zone. I gained experiences that I will, in no doubt, remember forever.

Besides all of that and even more, there was this tiny bit of me that never really changed â&#x20AC;&#x201C; even though I was living in this tiny village in the middle of no-where, working with the sea turtles. My heart sank every time when the wi-fi went down. During my first night in my village I already spent the whole night drinking coco-locos with the locals. And I never got used to tico-time, the Costa Rican way of being late from absolutely everywhere. For all the volunteers in Finland and beyond. Time is yours, be you, try to make the most of it and remember to enjoy the ride!

Anna Ylitalo

Member of the Maailmanvaihto board who volunteered in Costa Rica in the season 2014â&#x20AC;&#x201C;15

Tämän Maailmanvaihtoa-lehden teemana on arki. Lähtiessäni elokuussa 2014 Costa Ricaan, mielessäni oli fantasia siitä, mitä tuleva vuosi tulisi pitämään sisällään. Konkreettisista matkasuunnitelmista ja odotuksista työtehtävien suhteen päädyin myös idealistisempiin ajatuksiin siitä, miten vierottaisin itseni puhelimen käytöstä, luopuisin internetistä, söisin terveellisemmin, pysyisin kaukana kekkereistä rannalla... Olisin rento tyyppi, ihan uusi Anna. Kaikki tulisivat tuntemaan coolin suomalaisen. Vapaaehtoisvuodesta tuli enemmän, kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Tutustuin uusiin ihmisiin, liikuin tutun arjen ulkopuolella ja koin asioita, jotka tulen varmasti muistamaan aina. Jokin ei kuitenkaan koskaan muuttunut. Ne pienet asiat, joista pidin kiinni Suomessa, kulkivat mukanani myös toiselle puolelle maapalloa. Vaikka asuin kilpikonnaprojektissani pienessä kylässä viidakon keskellä, tunsin epätoivoa joka kerta toimistomme wi-fin osoittaessa hiipumisen merkkejä, jo ensimmäisenä iltana kylässäni skoolasin rommikolakookospähkinöillä paikallisten kanssa, enkä koskaan tottunut costaricalaiseen tapaan olla myöhässä aina ja kaikkialta. Vapaaehtoisvuotta harkitseville toteaisinkin: ole rohkea ja lähde mukaan! Älä stressaa, tee ajasta omannäköisesi ja ennen kaikkea muista nauttia seikkailusta.

Anna Ylitalo

Maailmanvaihdon hallituksen jäsen, joka työskenteli vapaaehtoisena Costa Ricassa kaudella 2014–15

PÄÄKIRJOITUS

Hyppy tuntemattomaan

SISÄLLYSLUETTELO/CONTENTS

Tässä lehdessä In this Magazine 2 3 5 6

Editorial Pääkirjoitus Kutsu kevätkokoukseen Ajankohtaista

TEEMA: Arki THEME: Everyday Life 9 Haaveena arjen vaihtaminen? Vinkkejä hakuun 11 Ennen Matkaa... Muistithan nämä? 12 Erilainen kauppareissu 14 One day in kirkkomännikön koulu 16 Makumatka maailmalla 17 Kokkailua Taiwanissa 19 Reseptejä maailmalta 21 Arkielämää Mumbaissa 22 Nostalgia eli kotiinpaluun tuska 23 Intensive and inspiring office days in Vietnam 25 Terveiset ICYEn yleiskokouksesta Intiasta 28 Luokkahuoneissa kurkistuksia eri puolille maailmaa 30 Volunteer experiences and Finnish nightmares 32 Tule mukaan toimintaan! 33 Uutta arkea omassa kodissa 35 Tapahtumakalenteri Kansikuva: Andrea Chivardi Moreno. Kuvassa Andrea ja lapsia kirkkomännikön koulusta, jossa Andrea työskentelee ICYEvapaaehtoisena. Lue Andrean askareista koulussa sivulta 14.

KUTSU

Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon kevätkokoukseen.

Aika:

Torstaina 31.3.klo 17:00

Paikka:

Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki

Asiat:

• Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hy- väksyminen vuodelta 2015 • Uudistettu talousarvio vuodelle 2016

Kevätkokouksessa kuulet myös Maailmanvaihdon uusimmat kuulumiset mm. syyskokouksen hyväksymän strategian toteuttamissuunnitelmista.

TERVETULOA! Maailmanvaihdon hallituksen puolesta

Anni Koskela pääsihteeri

Kuva: Jaison Robinson

KEVÄTKOKOUKSEEN

Uusia blogeja ulkomailta

Kuva ICYE-vapaaehtoisjaksolta kyläkoulun pihasta Kenian maaseudlta.

Kotisivuiltamme löytyy nyt uusia linkkejä blogeihin vapaaehtoistyöstä ulkomailla! Kurkkaa kuulumiset Boliviasta, Costa Ricasta, Intiasta ja Saksasta! www.maailmanvaihto.fi/blogit

Kuva: Julia Partion albumista

AJANKOHTAISTA

Ensi syksynä Aasiaan, Afrikkaan tai Lat. Amerikkaan? Vielä ehdit hakea ICYE-ohjelmaan! Vielä ehdit hakea ICYE-vapaaehtoiseksi Boliviaan, Filippiineille, Ghanaan, Hondurasiin, Indonesiaan, Intiaan, Keniaan, Marokkoon, Meksikoon, Nigeriaan, Taiwaniin, Ugandaan tai Vietnamiin! Jäljellä olevat paikat täytetään hakujärjestyksessä sopivien osallistujien löydyttyä. Jaksot (6 ja 12 kk) tarjoavat mainion tilaisuuden tutustua kohdemaahan pintaa syvemmältä. Useimmat vapaaehtoisista työskentelevät

lasten tai nuorten parissa kasvatustai sosiaalialla, mutta tehtäviä on tarjolla mm. ympäristö- ja terveysalalla. Osallistujilta ei edellytetä erityistä koulutus- tai ammatillista taustaa. Tärkeintä on avoimuus uusille kokemuksille, joustavuus, sopeutuvaisuus sekä motivoituneisuus. Vaihda arkea! Ohjelmatiedot, hinnat ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/icye-haku

Lauantaina 13. helmikuuta järjestettyyn ICYE-vapaaehtoisohjelman valintapäivään osallistui kymmenen hakijaa. He hakivat vapaaehtoistyöhön tulevalle kaudelle 2016–17. Maailmanvaihto kiittää lämpimästi kaikkia osallistujia sekä hakijoita haastatelleita vapaaehtoisia! Henkilökohtaisten haastattelujen ohella valintapäivä sisälsi infon ICYE-ohjelmasta.

Syyskuussa EVSvapaaehtoiseksi Puolaan

Kiinnostaako vapaaehtoistyö? Viihdytkö lasten parissa? Haluaisitko tutustua Puolaan? Puolalainen päiväkoti ”Nursery School no 4” etsii kahta 18–30-vuotiasta nuorta vapaaehtoistyöhön Eurooppalaisen vapaaehtoispalveluun. Tässä mainio tilaisuus tutustua tehtäviin kasvatusalalla sekä kartuttaa kielitaitoa. Noin 20 000 asukkaan Pultuskissa sijaitseva päiväkoti tarjoaa vammaisille ja muille lapsille mahdollisuuden yhteistoimintaan. Vapaaehtoiset aloittavat työskentelyn syyskuun 2016 alussa. Toinen työskentelee 10 kuukautta ja toinen 11 kuukautta. Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun rahoituksesta vastaa Euroopan unioni siten, että osallistujan maksettavaksi voi jäädä vain pieni osa matkakuluista. Vapaaehtoispalvelu on suunnattu ensisijaisesti nuorille, joilla on toisia nuoria vähäisemmät mahdollisuudet saada kansainvälistä kokemusta. Paikat täytetään hakujärjestyksessä sopivien hakijoiden löydyttyä! www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/evs-puola

Pääkaupunkiseutu: Huhtikuussa isäntäperheeksi nuorelle saksalaiselle vapaaehtoiselle Maailmanvaihto etsii pääkaupunkiseudulta isäntäperhettä Suomen luonnonsuojeluliiton nuorelle saksalaiselle vapaaehtoistyöntekijälle, Theresalle, ajalle 15.4.–31.7.2016 (3,5 kuukautta). Vapaaehtoisen majoittaminen on vapaaehtoistoimintaa, joka tarjoaa mainion mahdollisuuden olla avuksi, kansainvälistyä kotona ja vahvistaa kielitaitoa! Perhe tarjoaa nuorelle majoituksen ja ruoan. Theresa osallistuu Suomen luonnonsuojeluliitossa EU-tuettuun Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun (EVS). Hän työskentelee vapaaehtoistyöpaikassaan ekoenergian käyttöä edistävissä tehtävissä. www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/isantaperheeksi

Haetaan Kangasalta ja pääkaupunkiseudulta isäntäperheitä ensi kauden vapaaehtoisille Maailmanvaihto vastaanottaa elokuussa vapaaehtoistyöhön Suomeen 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta ulkomaalaista. Etsimme nyt isäntäperhettä kolmelle heistä: Kangasalta tai lähiseudulta haemme isäntäperhettä 21-vuotiaalle espanjalaiselle Adriánille ja pääkaupunkiseudulta 25-vuotiaalle ranskalaiselle Charlinelle sekä 22-vuotiaalle turkkilaiselle Esralle. Kutsu maailma kotiisi! www.maailmanvaihto.fi/ajankohtaista/kangasala-ja-paakaupunkiseutuelokuussa-isantaperheeksi

AJANKOHTAISTA

Valintapäivässä 13.2. kymmenen hakijaa

EVS 20 vuotta – Kirjoita kokemuksistasi blogiin! Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu – EVS täyttää tänä vuonna 20 vuotta! Vapaaehtoispalvelun kansallinen toimisto CIMO juhlistaa pyöreitä vuosia pitämällä koko vuoden blogia, jossa vierailevat kirjoittajat kertovat vuosien varrella EVS:n kautta saamistaan uusista kokemuksista. Kutsumme Maailmanvaihdon EVS-vapaaehtoistyöntekijät sekä EVS-vapaaehtoisia kauttamme vastaanottaneet organisaatiot

lähettämään CIMOlle tarinoitaan! Oleellista kirjoituksissa on, että niissä haastetaan ennakkoluuloja sekä rohkaistaan tutustumaan uusiin asioihin. www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/ nuorisotoimialalle/evs20/blogi

Leirinvetäjäksi, ohjaajaksi tai keittiötyöntekijäksi elokuun tulovalmennusleirille Maailmanvaihto hakee leirinvetäjää, 3–5 leiriohjaajaa sekä 5–6 keittiötyöntekijää tulovalmennusleirille, jonka se järjestää ensi kauden alussa 16.–25.8.2016 uusille ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöilleen. Tule mukaan! Leirinvetäjä vastaa leirin suunnittelusta ja toteutuksesta yhteistyössä Maailmanvaihdon järjestösihteerin ja leiritiimin kanssa. Ohjaajat puolestaan suunnittelevat leiriä yhteistyössä leirinvetäjän ja järjestösihteerin kanssa sekä ohjaavat leiriläisille jaksoon Suomessa

Kuvat: Minna Räisänen

AJANKOHTAISTA

orientoivia harjoituksia. Keittiötyöntekijät kokkaavat yhdessä keittiövastaavan kanssa päivittäiset ateriat leiriläisille. Tässä tilaisuus tutustua Maailmanvaihdon väkeen ja hyödyntää omaa osaamista! Ohjaajien ja keittiötyöntekijöiden tehtäviä ovat vapaaehtoistehtäviä, joista ei makseta palkkaa. Leirinvetäjälle maksetaan leirin ajalta puolipäivärahaa. • www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/leirinvetajaksi • www.maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/ ohjaajaksi-tai-keittiotyontekijaksi

Vinkkejä hakuun Uudenlainen arki vapaaehtoistyössä ulkomailla kuulostaa kutkuttavalta ajatukselta, mutta mitä sitä ennen? Kaisa Rahko, Maailmanvaihdon haastattelija, joka on itsekin ollut vapaaehtoisena maailmalla, kokosi parhaat vinkit hakuvaiheeseen! Teksti: Kaisa Rahko Kuvitus: Roosa Kontiokari

1. Vapaaehtoistyöhön hakeminen ei ole kuin työnhakua Maailmalle mielivän ei kannata ajatella, että vapaaehtoistyöhön hakeminen olisi kuin työhakemuksen täyttämistä. Hakijan ei odoteta olevan tietynlainen ihmistyyppi, vaan riittää, että kohtuullisen englannintaidon lisäksi on valmis oppimaan ja elämään keskellä erilaista arkea. Realistisuus on tärkeää, sillä hakuprosessi on ennen kaikkea hakijaa itseään varten.

2. Hakukaavakkeen täyttämistä ja haastattelua ei kannata ajatella vain välttämättömänä pahana Yksi vapaaehtoistyöjakson tärkeimmistä asioista on itsestä oppiminen, ja se toden totta alkaa jo hakuvaiheessa. Esimerkiksi omien stressireaktioiden tunnistaminen ja niihin liittyvien hallintakeinojen tunteminen on erittäin tärkeää vieraassa maassa kaukana kotoa, ja kukapa voisi kieltää tämän olevan yleensäkin elämänhallintataidoista tärkeimpiä.

TEEMA: ARKI

Haaveena arjen vaihtaminen?

TEEMA: ARKI

10 3. Ei oikeita tai vääriä vastauksia Hakukaavakkeen kysymykset toimivat vain suuntaa antavina viittoina haastattelutilanteessa käytävälle keskustelulle. Haastattelijoiden esittämiin kysymyksiin ei ole olemassa oikeaa tai väärää vastausta, eikä takeltelusta sakoteta miinuspisteitä.

4. Toiveiden kanssa kannattaa olla rehellinen Jos esimerkiksi tuntuu, ettei halua asua perheessä, se kannattaa tuoda esille. Ulkomaille lähteminen on kuitenkin itsessäänkin jo enemmän tai vähemmän askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle, joten ennakkoluulottomuus ei tietenkään ole pahasta. Hakijoiden toiveet pyritään täyttämään mahdollisuuksien mukaan, mutta ei haittaa, jos ei vielä tietäisikään, missä tai minkä parissa työskennellen haluaisi ulkomaanjaksonsa viettää.

Monesti ajatukset alkavat jäsentyä vasta keskustelun edetessä ja lopullinen ajatus johonkin asiaan saattaa kirkastua vasta loppua kohden. On ihan luonnollista, että tilanne saattaa jännittää, ja niin se voi jännittää haastattelijaakin.

5. Kysyä saa – ja pitää! Mikäli haastattelutilanteessa tulee minkäänlaisia kysymyksiä mieleen, ne kannattaa rohkeasti kysyä. Haastattelijat ovat itsekin olleet vapaaehtoistyössä, joten he osaavat vastata monenlaisiin kysymyksiin. Jos vastausta ei juuri sillä hetkellä löytyisikään, Maailmanvaihdon toimiston väki voi ottaa myöhemmin yhteyttä asian selvitettyään. Aina voi myös itse palata myöhemmin asiaan puhelimitse, sähköpostilla tai paikan päällä käymällä – järjestö on tukena juuri sitä varten. n

Muistithan nämä? Lähtöpäivä vapaaehtoistyöhön lähestyy ja rinkka alkaa olla jo pulloillaan. Farkkujen valinnan lomassa muutama arjessa hyödyllinen tarvike saattaa lipsua mielestä. Kokosimme siksi listan asioista, joita et ehkä tullut ajatelleeksi tarvitsevasi reissullasi! Ota alta parhaat vinkit talteen ja raivaa rinkastasi vielä hieman lisää tilaa. Teksti: Anna Lemström, kuvitus: Roosa Kontiokari

Virrantasaaja Monessa maassa pistorasiasta tuleva virta ei ole yhtä tasaista kuin Suomessa ja virtapiikit voivat rikkoa herkkiä sähkölaitteita (kuten älypuhelimia). Juomapullo Varsinkin lämpimissä maissa haluat kantaa vesipulloa mukana koko ajan. Panosta siis käytännölliseen yhdelläkin kädellä avattavaan pulloon ja arkesi helpottuu. Hyttysmyrkyt ja aurinkorasvat Ota selvää saako näitä perustuotteita kohdemaastasi. Hyttyset ja aurinko eivät ehkä vaivaa paikallisia yhtälailla kuin meitä.

Mikrokuitupyyhe Retkeilyliikkeistä löytyvät mikrokuitupyyhkeet vievät laukusta murto-osan normaalin pyyhkeen tilasta ja myös kuivuvat nopeammin. Päiväkirja Sinulla on alkamassa yksi elämäsi kokemusrikkaimmista vuosista. Kiität itseäsi myöhemmin, kun kirjaat arkisia ajatuksia ylös.

Käsidesi Vieraan maan bakteerikanta ja käsin syöminen eivät ole hyvä yhdistelmä. Pakkaa mukaan siis yksi iso purkki (kotiisi) ja yksi pieni purkki (taskuusi) käsidesiä!

Korvatulpat ja silmälaput Herkkäunisen kannattaa varautua kaikkeen. Jatkojohto Majapaikan ainoa pistorasia saattaa sijaita katon rajassa. Kannattaa myös valita jatkojohto, joka toimii lisäksi jakajana. Voit löytää elinikäisiä ystäviä sähkönnälkäisistä reissaajista, jotka kokoontuvat johtosi ympärille lataamaan puhelimiaan.

TEEMA: ARKI

Ennen matkaa...

TEEMA: ARKI

Erilainen kauppareissu Teksti ja kuvat: Laura Biskop

Puolen vuoden vapaaehtoisjakson aikana ehtii tehdä monenlaista, kuten käydä lukuisia kertoja ruokaostoksilla. Laura Biskop kertoo ostosmatkoistaan Ecuadorissa.

Ecuadorissa asuin pienen kylän ulkopuolella keskellä maaseutua tulivuoren juurella. Kotini oli pieni talo ruusufarmilla ihanien maisemien ympäröimänä. Itse ruusufarmin keskellä oli suuri piha-alue, jossa oli vieri vieressä monta pientä rakennusta. Yksi näistä rakennuksista oli kotini, ja muut olivat alueella toimivan koulun ja päiväkodin opetus- ja ruokailutiloja. Tässä koulussa olin myös töissä vapaaehtoiskauteni ajan. Näin ollen voitte kuvitella, kuinka tästä koko alueesta muodostui minulle hyvin äkkiä kuin toinen koti, jota vielä tänäkin päivänä ikävöin. Lähin kylä, Lasso, sijaitsi noin 40 minuutin kävelymatkan päässä kodistamme. Tänne minun ja muiden vapaaehtoisten, joiden kanssa asuin, tuli siis

päästä tekemään ruokaostoksia. Aluksi tämä tuntui hieman pitkältä matkalta kävellä yhden maitopullon takia, mutta äkkiä välimatka unohtui, ja sen sijaan matkasta muodostui osa arkipäiväämme. Matka alkoi kotioveltamme, ensimmäiset viisi minuuttia kuluivat ruusufarmilta ulos käveltäessä, portilla vaihdettiin kuulumiset farmin vartijan kanssa, rauhoiteltiin hetki vahtikoiraa ja sen jälkeen matka jatkui. Edessä oli pitkä kiemurteleva hiekkatie, jonka molemmin puolin avautui ojan takaa suuret pellot ja näiden takaa mahtavat vuoristonäkymät. Matkalla tuli aina vastaan muutamia autoja ja lähes poikkeuksetta meille soitettiin auton torvea. Tämä sai meidät hieman varuilleen ja jopa

”Kuva on matkalta lähikylään. Toisinaan koirallekin olisi kelvannut autokyyti”, Laura kertoo.

”On ihmeellistä, kuinka nopeasti ihminen voi tottua erilaisiin tilanteisiin ja omaksua eri rutiinit ikään kuin huomaamattaan. ”

tämän olevan yleinen tapa tervehtiä kaikkia alueella liikkuvia, eikä suinkaan mitään vihamielistä kuten olimme kuvitelleet. Tämän selvetessä kyllä hieman hävetti oma ahdasmielisyys ja tapa ajatella asioita negatiivisesti... Kaikesta kuitenkin oppii, ja niin kävi tässäkin tilanteessa. Sen sijaan, että olisimme jatkaneet kävelemistä tuima ilme kasvoillamme kun meille

soitettiin torvea, aloimme iloisesti vilkuttamaan vastaukseksi autoilijoille. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, ei vaan yleisen mielialan kohoamisen vuoksi, vaan myös siksi, koska useimmat paikalliset reagoivat pysäyttämällä autonsa ja tarjoamalla meille kyydin kylään. Niinpä 40 minuutin kävelymatkastakin saatiin mukava matka auton lavalla maisemia katsellessa. Joskus auton lavalla oli seuranamme muita paikallisia, joskus suuria riisisäkkejä ja joskus jopa elävä kana kangassäkkiin sullottuna. Vuosi on kulunut ja ajattelen taaksepäin aikaani Ecuadorissa. Ajattelen asioita, jotka silloin olivat minulle arkisia ja täysin luonnollisia, mutta nyt jälkeenpäin kuulostavat vähintään kummallisilta sanoiksi puettuina. On ihmeellistä, kuinka nopeasti ihminen voi tottua erilaisiin tilanteisiin ja omaksua eri rutiinit ikään kuin huomaamattaan. n

Lue lisää Lauran vapaaehtoisjaksosta päiväkodissa ja koulussa Ecuadorissa: www.maailmanvaihto.fi/vapaaehtoistyohon -ulkomaille/opettajana-ecuador

Pihaleikkejä koulun lasten kanssa.

KUVA!!

TEEMA: ARKI

närkästymään, sillä kuvittelimme torven soiton johtuvan siitä, ettemme olleet paikallisia vaan ulkomaalaisia. Hyvin pian meille kuitenkin selvisi

THEME: EVERYDAY LIFE

One day in

Kirkkomännikön Koulu My name is Andrea Chivardy Moreno – Andie and I am an ICYE volunteer in Kirkkomännikön koulu, a primary school in Alavus. I am going to tell you about my usual day in this amazing school. Text and photos: Andrea CHhivardy Moreno

At 8 a.m. My day in the school starts at 8 o’clock. I work as the English teacher’s assistant. When the kids enter the classroom I help the teacher with some exercises, or the kids with their reading. Sometimes I also play with the pupils. I really like to be in the classroom with the kids because I get to be so close

to them and see their personality, their likes and dislikes and their behavior. I think that connects me with them. I can do my job better when the kids can trust me and come to me if they need to. After morning lessons I give tutoring to some kids that have difficulties with the English learning.

15 THEME: EVERYDAY LIFE

We usually practice vocabulary with some exercises. The kids love to play different kinds of memory games.

At 10 a.m. At 10 o’clock I start to prepare for the “English club” for second graders. The club starts at 12 o’clock. These are the little ones and they often have a lot of extra energy to spare. That is why I have to find a lot of games and songs to keep them busy. We have lunch at 11:20. At 1–2 p.m. At 1 o’clock I have continue with some more tutoring. Sometimes I finish my day at 2 o’clock and sometimes I stay and help the other teachers or play with the kids outside. As I always say, I’m pretty happy here in Kirkkomännikön Koulu. The teachers and the head master are so nice to me and my mentor is one of the best persons that I have met here. It is so easy to talk with the staff if I have a

Andrea (on the right) and children from Kirkkomännikön koulu.

problem or need something. And the kids, they are the best!

That is pretty much what my usual day in my project looks like! n

Everyday life of ICYE volunteers in Finland • • • •

In the ICYE programme (International Cultural Youth Exchange) voluntary workplaces offer for the volunteer weekly 20–40 hours of volunteering tasks. Most of this season’s ICYE volunteers in Finland work among children and youth in educational or social institutions. Voluntary work is also done among disabled people. Volunteers live either in a host family or at their voluntary workplace – in a dormitory of a folk high school, for instance. This season’s ICYE volunteers in Finland are from Bolivia, Brazil, Germany, Honduras, India, Japan, Kenya, Mexico, Mozambique, Nepal, Taiwan and Uganda. Their voluntary workplaces are situated in different parts of Finland – in Helsinki, Hämeenkoski and Savonlinna, for instance.

TEEMA: ARKI

Makumatka maailmalla Vapaaehtoistyöstä ulkomailla jää käteen monta makumuistoa, ja reseptejäkin saattaa kertyä. Seuraavilta sivuilta löydät kurkistuksia kokkailuun Keniassa ja Taiwanissa sekä reseptin Ghanasta ja Nepalista.

Vapaaehtoisen blogista poimittua:

Yllätyksiä ruuasta

4. maaliskuuta 2016, Kenia

Makuja

”Ennen Keniaan lähtöä yksi huolen aiheista oli ruoka. Olen varsin herkkä tuliselle ruualle ja se mitä kaikki aina afrikkalaisesta ruuasta sanovat, että mausteita ei säästellä ja jytyä löytyy. Huoli oli tyystin turha ja se kyllä selvisikin varsin nopeasti. Afrikkalaisesta ruuasta en tiedä vieläkään – se kun kattaa sen verran monen kansallisuuden keittiöt, mutta kenialaisessa ruuassa mausteina ovat lähinnä suola ja jos oikein ollaan villejä, myös lihaliemikuutiot ja kaneli. Ruoka on simppeliä ja perusjuttuja on tarjolla varsin usein. O, joka työskenteli Ruotsissa maahanmuuttajien kanssa kertoi erään ugandalaisen varoittaneen häntä ennen lähtöä: ”Ruoka kyllä kokataan rakkaudella, mutta ei se miltään maistu.” Se on ehkä yksi osuvimpia kuvauksia joita olen kuullut. Vaikka kyllähän se miltään maistuu – se vaan maistuu aina samalta. Tästä huolimatta olen onnellinen siitä, että perheessä asuminen on mahdollistanut sen, että kaikkien näitten perusruokien kokkaaminen onnistuu minultakin – sillä mahtuu sinne sekaan ihan kivojakin juttuja ja jos niihin saisi vielä itse vähän soveltaa sitä ’jytyä’ olisi lopputulos varmasti oikein mieleinen. Perusruoka on ugali ja sukumawiki, jota kokataankin yleensä ainakin neljänäviitenä päivänä viikosta. Vaihtelua tarjoaa riisi ja pavut, mahdollisesti rieskamainen

leipä, jota kutsutaan chapattiksi tai hiukan intialaisittain maustettu risottotyyppinen pilau. Tai koulussakin joka päivä lounaaksi tarjottu Githeri, perunamuusin etäinen sukulainen mukimo (perunaa tai banaania, joka muussataan ja seassa on maissia ja papuja tai muita kokkareita. Välillä väri voi olla vihreä, jos mukana on eräänlaisia kurpitsan lehtiä). Paremmin syödessä sekaan lisätään lihaa. Lihaan on täällä oppinut suhtautumaan vähän varauksella. Täällä nimittäin syödään kaikki syötäväksi soveltuva. Ajatus on eettisesti miellyttävä, että teurastetusta eläimestä mitään ei heitetä hukkaan, mutta sen verran länsimaisen kulttuurin kasvatti ja neiti olen, että mahalaukut, suolet, kanankaulat ja -jalat (siis se varvasosa) nostattaa vähän puistatuksia, eikä ota maistuakseen. Perhettä se ei kyllä haittaa, koska esimerkiksi tuo mainittu mahalaukku ’matumbo’ on heidän mielestään mitä suurinta herkkua. Mitä siihen jokapäiväiseen kokkaamiseen tulee, meillä kotona kokataan ....”

Miten juttu jatkuu? Lue kirjoittaja Johanna Staufferin blogista! https://jsiellataalla.wordpress.com

Johanna työskentelee Keniassa ICYEvapaaehtoisena katupoikaprojektissa ja kertoo blogissaan arkielämänsä pyörteistä.

17 TEEMA: ARKI

Kokkailua Taiwanissa Kokkailua Taiwanissa

Virva Metsälä työskenteli ICYE-vapaaehtoisena Taiwanissa. Lue alta hänen keittiö- ja kokkailukokemuksiaan reissusta! Teksti: Virva Metsälä, kuvat: Virva Metsälän albumista

Sain Taiwanissa ollessani useammankin kutsun keittiöön suomalaiseen ruokaan kiinnostuneilta. Otin kutsut ilolla vastaan ja kovin erilaisia keittiökokemuksia niistä kertyikin. Kokkailukeittiönä toimivat ystävättäreni ranskalaistyylinen ravintolakeittiö 沈導咖啡屋, Tainan City, oman kouluni Sinsing Junior High Schoolin opetuskeittiö, näyttelykeittiö Kaoshiung sekä workshop-parini kotikeittiö. Myös toisen ystävättäreni kotikeittiö Taipeissa tuli testattua. Kaikki keittiöt olivat erilaisia. Tyypillisessä taiwanilaisessa keittiössä ei ole uunia tai se on todella pieni, pienempi kuin suomalaiset mikroaaltouunit!

Ravintola- ja koulukeittiöistä puolestaan löytyi mahtavat isot ammattilaisuunit. Kaoshiungin näyttelykeittiö, jossa

”Tyypillisessä taiwanilaisessa keittiössä ei ole uunia tai se on todella pieni, pienempi kuin suomalaiset mikroaaltouunit! ”

järjestin ystävättäreni Popo Yun kanssa workshopin, oli markkinoiden hienoin keittiö kaikilla ihanuuksilla ja uuni viimeisintä huutoa. Paikallisissa kodeissa

TEEMA: ARKI

kokkailtiin pikku-uuneilla ja kyllä nekin ajoivat tehtävänsä. Valitsin meidän suomalaisista ruoista juuri uuniruokia, sillä niitähän meillä on paljon ja Taiwanissa uuniruokia ei juurikaan valmisteta. Kokkailujen ajoittuessa joulunaikaan porkkanalaatikko, rosolli, uunilohi, taatelikakku ja joulutortut olivat listallani. Vaikka kyseisissä ruoissa on melko simppelit ainekset, niiden etsintään tarvitsi valjastaa useampikin paikallinen. Punajuuren kohdalla oli vaikeuksia, sillä se ei ollut kauden juures. Taiwanissa syödään ensisijaisesti vain kauden kasviksia, juureksia ja hedelmiä ja vastaavaa tarvetta tuorekasvien säilöntään ja varastointiin ei ole kuten meillä Suomessa. Taatelikakun taateleita etsittiin paikallisten terveys- ja lääkekauppojenkin valikoimasta, ja tillin löytäminen osoittautui mahdottomaksi (tai ei aivan – internetistä tilaamalla olisi saanut). Annoskoko pieneni myös uunilohen kohdalla, kun sen hinta olikin täällä todella korkea, lohen ollessa viileiden vesien tuontikala. Taiwanissa on hurjasti tarjontaa: erilaisia kaloja,

”Kokkailussa toinen mielestäni merkittävä ero uunin lisäksi oli juomakelpoinen vesi.”

rapuja, simpukoita ja kotiloita, joista ei Suomessa osata edes haaveilla. Nämä ovat myös edullisesti saatavilla, mutta meidän kirjolohi sen sijaan on kallista ja eksoottista. Kokkailussa toinen mielestäni merkittävä ero uunin lisäksi oli juomakelpoinen vesi. Taiwanissa keittiöihin tulee pesuvesi yhdestä hanasta ja

juomakelpoinen vesi toisesta. Kaikkiin koteihin ei tule juomakelpoista vettä ollenkaan ja silloin sitä ostetaan vesitankkauspisteistä. Täten on helppo ymmärtää, että Taiwanissa ei pahemmin keitellä juureksia tai pestä salaatteja tai muutenkaan läträtä juomakelpoisen veden kanssa. Täten eksoottista oli myös keitetyt perunat uunilohen seuralaisena ja tuoresalaatti, jota oli myös harvoin tarjolla. Haluan suuresti kiittää näistä ihanista ja avartavista keittiö- ja kokkailukokemuksista ihania Taiwanilaisia ystäviäni Eileeniä, Popo Yunia, Pei-Sin Liuta ja ICYE-kontaktejani. Oli ihanaa, opettavaista ja iloa! n Kirjoittaja Virva Metsälä työskenteli ICYE-vapaaehtoisena koulussa Taiwanissa ja piti blogia kuulumisistaan: http://taonvirtaan.weebly.com/blogi Kokkailua koulun keittiössä.

(vii dell e)

öljyä 3 punasipulia 7 tomaattia 2 vihreää paprikaa 1tl chilipulveria

2 katkarapuliemikuutiota 1tölkillinen makrilleja tomaattimurskassa 7 kananmunaa 1. Laita kattilaan naurettavan suuri määrä öljyä lämpenemään. 2. Leikkaa sipulit keskisuuriksi paloiksi ja lisää öljyyn. Anna niiden uida öljyssä noin 2–3 minuuttia ennen seuraavien aineksien lisäämistä. 3. Lisää vähintään teelusikallinen vahvaa chilijauhetta. 4. Poista tomaateista pilkkoessa siemenet. Lisää tomaatit sekaan ja anna niiden muhia noin kymmenen minuuttia muodostaen kastikkeen tomaattipohjan. 5. Heitä vielä sekaan paprikat. 6. Sekoita kananmunien valkuaiset ja keltuaiset haarukalla samaan tapaan kuin omelettia tehdessä. Kaada seos kapeana viiruna ympäri kastikkeen pintaa. Älä sekoita enää kastiketta

Resepti ja kuva: Anna Lemström

vaan anna kananmunien kypsyä kastikkeeseen paloiksi. 7. Kun kananmunat näkyvät valkoisina paloina, lisää sekaan vielä katkarapuliemikuutiot ja makrillit ja pyöräyttele kiehuvaa kastiketta kevyesti. 8. Voilà! Sinulla on maukas ja proteiinirikas kastike! Tyypillisesti kananmunakastike tarjoillaan valkoisen riisin, keitetyn jamssin tai keitetyn keittobanaanin kyljessä. Jos haluat aidon Ghanakokemuksen niin laita lautaselle ihan törkeästi riisiä ja kastiketta vaivainen nokare. Nauti!

Kirjoittaja työskenteli ICYE-vapaaehtoisena koulussa Ghanassa. Mitä muuta kuului Annan arkeen? Lue tämän blogista: http://annaghanassa.blogspot.fi

TEEMA: ARKI

Ghanalainen kananmunakastike

TEEMA: ARKI

Ne wa ri ach ar

(Ne war ilai nen per una sala atti ) Ainekset: 2 dl retikkaa 2 dl kurkkua 1 dl porkkanaa 1 dl herneitä 2–3 keitettyä perunaa 2–3 rkl seesamijauhoa 8–10 keitettyä lapsi-hedelmää (Hedelmää on hankala löytää Suomesta, voit myös käyttää vaikkapa jonkun sitrushedelmän mehua) suolaa maun mukaan chilijauhetta maun mukaan (lue: liikaa) 3–4 vihreää chiliä (saa laittaa enemmänkin) 2–3 rkl tuoretta korianteria 1 tl kurkumaa öljyä rohtosarviapilan siemeniä maun mukaan

1. Pilko retikka, kurkku ja porkkana pieniksi suorakaiteen muotoisiksi paloiksi ja laita syvään kulhoon. 2. Kuutioi perunat ja laita ne herneiden kanssa erilliseen kulhoon. 3. Pilko chili. Älä poista siemeniä. 4. Muusaa ja sekoita keitetyt lapsi-hedelmät / sitrushedelmän mehu retikan, kurkun ja porkkanoiden sekaan. Lisää lopuksi perunat, herneet ja chili. 5. Sekoita seesamijauho, suola, chilijauhe, korianteri ja tilkka vettä niin, että seoksesta tulee juoksevaa tahnaa. Sekoita salaatin joukkoon. 6. Kuumenna öljy pannussa. Heitä sekaan rohtosarviapilan siemenet ja käristä, kunnes ne poksahtelevat ja muuttuvat mustiksi. Lisää joukkoon kurkuma, anna seoksen jäähtyä hetki ja sekoita lopulta salaattiin. 7. Valmista! Nauti salaatti chiuran eli kuivatun ja litistetyn riisin kera. Resepti ja kuva: Roosa Kontiokari Kirjoittaja työskenteli ICYE-vapaaehtoisena koulussa Nepalissa. Voit tutustua Roosan vapaaehtoisjaksoon tämän blogista: http://rolsreissussa.blogspot.fi

Maailmanvaihdon toiminnan ulkopuolelta kirjoittajana vierailee alla Anni Tripathi, joka jakaa kokemuksiaan sopeutumisesta arkielämään Intiassa, yhdessä ICYE-vapaaehtoisohjelman maista. Kun muutin kuusi kuukautta sitten Intiaan, en ollut ehkä niin kartalla siitä, minkälaista arki täällä tulee olemaan. Olin käynyt Intiassa muutaman kerran lomamatkoilla, mutta koin aikamoisen kulttuurishokin, kun aloitin elämän täällä uuden intialaisen perheeni kanssa. Mielestäni lännessä asiat toimivat suhteellisen hyvin ja saamme mitä haluamme. Mumbaissa hanasta ei tule lämmintä vettä, kotona vilistää lattioilla kaikennäköisiä ötököitä ja ulkoa kuuluu koko ajan liikenteen melua niin, että ehkä vain pari tuntia yöllä on hiljaisempaa. Nämä pienet tai monille ehkä suuretkin epamukavuudet tuntuivat alussa aika haastavilta, mutta jonkin ajan kuluttua totuin niihin. Kaikkien asioiden kanssahan on kyse vain tottumisesta ja suhtautumisesta. Minusta tuli Intiaan muutettuani kotirouva. Aloin asua aviomieheni ja hänen vanhempiensa kanssa. Tämä elämänmuutos oli todella suuri, ja kulttuuriemme välillä tuli välillä yhteentörmäyksiä. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tottua uuteen elämääni, joka on aika kotipainotteista. Päivät koostuvat pitkälti kotiaskareiden tekemisestä ja asioiden hoitamisesta lähialueella. Alkuillasta menemme yleensä anoppini kanssa ruokaostoksille läheiselle torille. Viiden jälkeen kokonainen tie täyttyy vihannesmyyjistä, jotka myyvät pois päivän kasvikset. Täällä on länsimaalaistyyppisiä supermarketteja vain kauppakeskuksissa, joissa käymme aika harvoin. Monet tämänkaltaiset arkiset asiat ovat siis hyvin erilaisia Suomeen verrattuna.

Olen oppinut puhumaan hindiä niin, että pystyn jo tekemään ostoksia itse. Osaan myös vaihtaa pari sanaa torikauppiaan kanssa. Olen huomannut, että intialainen kulttuuri on paljon persoonallisempi kuin länsimaalainen, vaikka perinteet ovat vähentymässä ja uusi sukupolvi länsimaalaistuu. Olen oppinut hyvin paljon siitä, millaista on asua eri kulttuurissa, jossa ei voi vain olla oman mukavuusalueensa sisällä. Toivon, että käytän tulevaisuudessa näitä kaikkia arvokkaita asioita myös Suomessa ja arvostan enemmän tavallisia asioita, joita ennen pidin itsestäänselvyyksinä. n

Kuvateksti:

TEEMA: ARKI

Arkielämää Mumbaissa

Teksti ja kuva: Anni Tripathi

NÄKÖKULMA

Nostalgia eli kotiinpaluun tuska Teksti ja kuva: Alma Smolander

Ensimmäiset kuukaudet Suomessa kuluivat nopeasti. Kaikki oli uutta ja jännää. Söin juustoa, rahkaa ja perunoita ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Näin kavereita ja kävin pitkästä aikaa Itäkeskuksessa. Hengitin puhdasta ilmaa Hanoin saasteiden jälkeen. Puhuin kuitenkin koko ajan Vietnamista. Jokaisen askareen, arkisekin, pystyi vertaamaan Vietnamiin. Aamukahvin yhteydessä kerroin, kuinka se juotiin eri tavalla Vietnamissa. Iltapäiväruuhkakin oli mainittavalla tavalla erilainen. Aivan kaikki Vietnamiin liittyvä tuntui hienolta ja kertomisen arvoiselta. Vietnamin katukauppiaat olivat paljon autenttisempia kuin Suomen supermarketit. Moottoripyörät jännittävämpiä kuin autot ja bussit. Jopa yhtenä yönä huoneeseemme eksynyt rotta tuntui hauskalta, kun kerroin siitä Suomessa kavereilleni. Paljon hauskemmalta kuin itse tilanteessa. Ihminen on huono samaistumaan vanhaan mielikuvaansa uuden muodostettua. Eikä tämä helpottanut ajan kanssa. Puoli vuotta Suomessa oltuani en edes ajatellut paljoa muuta kuin Vietnamiin takaisin lähtemistä. Tai edes jonnekin Aasiaan. Tai vaan johonkin kauas. Minne tahansa paitsi ei Suomeen. Googletin jatkuvasti uusia pakomahdollisuuksia. Au pairiksi Kiinaan. Lastenkotiin

Alma Smolander vietti 2014-2015 6 kk ICYE-vapaaehtoisena Vietnamin Hanoissa.

Kambodžaan. Norsufarmille Laosiin. Jonnekin olisi pakko päästä. Ihan minne vaan. Vietnamissa joka päivä oppi jotain uutta kulttuurista. Joka päivä tapasi uusia ihmisiä. Joka päivä näki uusia paikkoja. Suomessa kaikki tuntui etenevän hitaasti. Samoja rutiineja joka päivä. Todellisuudessa Suomessa Vietnamista muistaa vain parhaat puolet ja tietysti Vietnamissa Suomesta. Vietnamissa mietin jatkuvasti kaikkea, mitä voisin tehdä, kun ei olisi +30 astetta lämmintä ja moottoripyöriä jalkakäytävällä. Haaveilin usein Presidentti–kahvista ja pehmeästä patjasta sängyssä. Suomen pakkasessa mietin hiekkarantaa ja pyöräretkiä. Ihminen kaipaa aina sinne, missä ei ole. Menneiden tapahtumien kaipaamisen ja nostalgisoinnin idea onkin juuri niiden saavuttamattomuus. On helppo luoda ihannekuva, jota ei voi menneisyyteen palaamalla todistaa vääräksi. Eikä sitä edes haluaisi. Nostalgia on ennen kaikkea keino, jolla voi nautiskella menneestä. n

In this series we catch up with members of the International Cultural Youth Exchange offices around the world. This time we chat with Mai Nguyen Thanh from ICYE’s patner organization in Vietnam, Volunteers for Peace Vietnam. Text: Minna Räisänen, photo: from the album of Mai Nguyen Thanh

Hi! Could you briefly introduce yourself and your job? Xin chào! I am Mai and I have been working with Volunteers for Peace Vietnam – VPV for six years as a general program coordinator. My main tasks include making work plan for the program department; liaising with

local and global partners in arranging placements for international volunteers as well as facilitating and coordinating the work of the volunteers, particularly long-term volunteers. I am lucky to have met during my time with VPV a lot of interesting people from all over the world. I particularly appreciate the presence and companion of long-term volunteers, with many of whom I have built up profound friendship, which continues lasting crossing the country borders and time differences long after their voluntary work period has finished. Why is it worth getting to know ordinary life in another country as a volunteer?

I think one main component of ICYE program is cultural exchange and intercultural learning. Volunteers can learn best about the local culture if they experience the ordinary life of local people. Through working with local people, volunteers have more direct contact and interaction with them, and thus they develop better understanding of local culture than tourists do.

TEEMA: ARKI

Intensive and inspiring office days in Vietnam

TEEMA: ARKI

24 In which kinds of voluntary workplaces do your current foreign ICYE volunteers work? The work in three main types of projects: teaching English or French to students at local educational institutions, taking care of disabled children at caring centers, and assisting local non-governmental organizations (NGO). At teaching projects, volunteers can assist local teachers in English or French classes, creating an environment to encourage local students to speak the language. At caring projects, volunteers help with daily activities or organize their own activities if they are experienced and skilled enough. At NGO projects, volunteers help with writing proposals, fund-raising or take charge of communication tasks. In any type of projects, volunteers should be aware of the different working style resulted from different cultures and perceptions. Which sorts of things have your foreign volunteers learned by volunteering in Vietnam?

As many volunteers have shared with us, they have learned a lot. The most important point is that they have learned a great deal about local culture, removed some of their stereotypes about the country, seen a country of peace and dynamic growth… They have also learned a new language and made some local and international friends. Additionally, they have become more flexible, tolerant, patient and cultural-sensitive. Many volunteers have also realized how little they would need to be happy and started to appreciate

more the conditions they have in their home country. Jumping from ordinary life to festivities, which is your favorite festivity Vietnam?

Many people may have heard about our traditional New Year holiday, which is called “Tet” in Vietnamese. Yet my favorite festival is Full-Moon or MidAutumn festival. The festival is held on the 15th of August according to Lunar Calendar. The Mid-Autumn festival, named "Tết Trung Thu" in Vietnamese, is also known as Children's Festival because of the event's emphasis on children. It is an occasion for outdoor reunions among friends and relatives to eat mooncakes and watch the moon, a symbol of harmony and unity. A notable part of celebrating the holiday is the carrying of brightly lit lanterns, lighting lanterns on towers, or floating sky lanterns. Other activities include dragon dances and performances. On this ocassion, VPV often organize activities for disadvantaged children in hospitals in Hanoi or children in mountainous areas to jointly bring them a happy time and a joyful festival. How would you describe workweeks at the VPV office with just three words?

Well, just three words… for me, it would be INTENSIVE yet INTERESTING and INSPIRING. n

Intiasta! ICYE-verkoston väki vieraili yleiskokouksen yhteydessä intialaisissa vapaaehtoistyöpaikoissa.

ICYE-federaatiossa pitkäkestoinen vapaaehtoistyö koetaan yhä tärkeäksi. Verkosto on myös kiinnostunut kehittämään vapaaehtoistyöohjelmiensa laatua vaikuttavuustutkimuksen kautta. Teksti: Anni Koskela, kuvat: Maailmanvaihdon albumista

ICYE-federaation viime marraskuisessa yleiskokouksessa Intiassa Maailmanvaihdolle oli tärkeää saada vahvistusta siihen, että pitkäkestoinen vapaaehtoistyö on yhä tärkeää myös sen ICYE-yhteistyökumppaneille. Verkostossa käynnistettiin kymmenen vuotta sitten pitkäkestoisen ICYEohjelman rinnalle lyhytkestoinen ohjelma, jossa vapaaehtoisjaksot kestävät yhdestä neljään kuukauteen, ja muutaman ICYEn jäsenjärjestön ohjelmien painopiste on siirtynyt lyhytkestoiseen vapaaehtoistyöhön.

Lyhytkestoiset ohjelmat pohdituttavat Yleiskokouksessa keskusteltiin paljon lyhytkestoisen kansainvälisen vapaaehtoistyön vaikutuksista haavoittuvassa asemassa oleviin, erityisesti lapsiin. Yhteisesti pohdittiin, että lyhyisiin jaksoihin soveltuvat paremmin muut tehtävät kuin haavoittuvassa asemassa olevien hoitotyö. Nähtiin, että positiivinen vaikutus lyhyillä jaksoilla voi olla esimerkiksi kouluissa. Seuraavassa

MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

Terveiset ICYE-federaation yleiskokouksesta

MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

26 Lasten oikeudet kansainvälisen vapaaehtoistyön näkökulmasta ICYE-fedaraation kokouksessa vieraili lasten oikeuksia Intiassa ja myös globaalisti ansioituneesti edistänyt Brinda Adige. Hänen edustamansa Global Concerns India -järjestö vastaanottaa ICYE-vapaaehtoistyöntekijöitä. Keskustelussa Brinda toi esille, että haavoittuvassa asemassa olevien lasten hoitotyössä vapaaehtoisjaksojen tulisi kestää vähintään puoli vuotta ja näki, että pitkäkestoisella kiintymyssuhteella lapsen ja vapaaehtoisen välillä on positiivista merkitystä. Pitkäkestoinen vapaaehtoinen esimerkiksi luo lapsessa luottamuksen ihmisten hyvyyteen. Brindasta on tärkeää, ettei vapaaehtoinen hylkää lapsia palattuaan kotiin vaan pyrkii jatkamaan yhteydenpitoa. Hänen mukaansa nuorten vapaaehtoisten on ikänsä vuoksi helppoa suhde luoda lapsiin ja nuoriin. Brinda näki, että vapaaehtoistyöntekijän toiminnalla voi olla merkitystä vapaaehtoistyöpaikan ihmisoikeustilanteeseen, jos työpaikalla käytetään ruumiillista kuritusta tai muulla tavalla kohdellaan lapsia tai muita heikossa asemassa olevia huonosti. Hänen mielestään paras tapa vaikuttaa on esimerkin voima: Brinda ei kannusta vapaaehtoisia julistamaan oikeita toimintatapoja vaan kohtelemaan lapsia hyvin.

yleiskokouksessa mahdollisesti päätetään eettisistä ohjeista vapaaehtoistyöpaikkasijoituksille.

Työtä laadun eteen Maailmanvaihdolle tärkeää oli myös verkoston kasvava kiinnostus kehittää vapaaehtoistyöohjelmien laatua vaikuttavuustutkimustyön kautta. Sysäyksen tehdä vaikuttavuustutkimusta antoivat kansainvälisen ICYEn koulutukset aiheesta 2013– 2015, ja pieniä tutkimuksia

”Maailmanvaihdolle tärkeää oli myös verkoston kasvava kiinnostus kehittää vapaaehtoistyöohjelmien laatua vaikuttavuustutkimustyön kautta.”

on tehty mm. Taiwanissa, Meksikossa ja Ghanassa. Lähes kaikki ICYE-järjestöt ovat lisäksi suunnitelleet vaikuttavuustutkimuksen tekemistä tai kiinnostuneita tekemään sitä. Maailmanvaihto on ollut aktiivisin vaikuttavuuden tutkimisessa. Omien tutkimustensa lisäksi se on tehnyt ja tekee tutkimusyhteistyötä korkeakouluopiskelijoiden kanssa.

27 UP Tansania uutena jäsenenä ICYE-federaatioon International Cultural Youth Exchange (ICYE) -federaatio sai vuoden 2015 yleiskokouksessaan uuden jäsenen, United Planet (UP) Tansanian, joka toiminut ICYEn kumppanijärjestönä jo neljän vuoden ajan ja vastaanottanut ICYE-vapaaehtoisia. Ensimmäinen suomalainen ICYE-vapaaehtoinen on lähdössä Tansaniaan ensi elokuussa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ICYE-verkoston laajentuminen on ollut kohtalaista ja sen jäsenet jokseenkin pysyviä. Federaatio ulottuu nykyisin jäsen- ja kumppanijärjestöineen 43 maahan. www.icye.org

ICYEn yleiskokouksessa vieraili lasten oikeuksia Intiassa ja myös globaalisti ansioituneesti edistänyt Brinda Adige (toinen oik.). ICYE-verkostosta kuvassa ovat Florence Savioz (vas., Sveitsi), Anni Koskela (Suomi), Adeolu Onamade (Nigeria) ja Mari Takalo (Suomi).

MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

Tutkimusten tulokset pääasiassa tukevat oletusta, että osallistuminen vapaaehtoistyöhön ulkomailla mahdollistaa merkittävän henkilökohtaisen oppimisen ja kasvun. Vapaaehtoistyöpaikoille vapaaehtoistyöntekijöiden panos on ollut merkittävä erityisesti kulttuurienvälisen oppimisen kannalta. He ovat myös tuoneet uudenlaisia käytäntöjä ja positiivista energiaa kohderyhmien arkeen. n

MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

Luokkahuoneissa

nuorten vapaaehtoisten ääniä Teksti ja kuvat: Minna Räisänen

”Vapaaehtoisen esitys oli oikein mukaansatempaava, informatiivinen, hauska ja ajatuksia herättävä. Jokainen oppi varmasti jotain – ja itse asiassa aika paljonkin – uutta”, sanoo eräs opettaja. ”Oppilaat saivat paljon uutta tietoa vierailijan kotimaasta ja arjesta esityksen ja omien kysymystensä kautta”, kertoo toinen. Opettajat eri puolilla Suomea ovat tänä lukuvuonna vastaanottaneet Maailmanvaihdon nuoria vapaaehtoistyöntekijöitä kouluvierailuille järjestön hankkeen ”Nuorten ääniä globaalista Etelästä – Vapaaehtoistyöntekijät kouluvierailuilla” puitteissa. Vierailuja ovat tehneet niin globaalin Etelän maissa vapaaehtoisena työskennelleet nuoret kuin näistä maista vapaaehtoistyöhön Suomeen tulleet nuoret. Tavoitteena on ollut tarjota lapsille ja nuorille tilaisuus kuulla ja kysyä kulttuuriympäristöistä ja elinolosuhteista eri puolilla maailmaa ja siten edistää kiinnostusta kansainvälisyyttä, globaalia ajattelua ja kulttuurienvälistä dialogia kohtaan, mikä onkin opettajien mukaan toteutunut. Vapaaehtoiset ovat jakaneet

kokemuksiaan ja tietojaan elämästä Argentiinassa, Armeniassa, Boliviassa, Brasiliassa, Costa Ricassa, Intiassa, Meksikossa, Nepalissa, Perussa, ValkoVenäjällä ja Vietnamissa. Kurkistukset arkitodellisuuksiin ulkomailla on tehty Helsingissä, Hyvinkäällä, Jyväskylässä, Kajaanissa,

”’Halusin kouluvierailijana oppia lisää suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, pidän myös lasten kanssa toimimisesta. Ilokseni minut vastaanotettiin erittäin lämpimästi’, sanoo brasilialainen Guillermo Gutierrez.”

Kouvolassa, Oulussa, Savonlinnassa sekä Vantaalla. Hankkeen viimeisinä viikkoina kouluvierailija tehdään ainakin myös Joensuussa, Kuhmossa ja Seinäjoella. Hanke on käynnissä maaliskuun loppuun

29 MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU Maailmanvaihto järjesti vapaaehtoistyöntekijöilleen kouluvierailukoulutuksen syyslukukauden alussa Helsingissä. Koulutukseen osallistui 24 vapaaehtoista.

saakka. Lapset ja nuoret itse ovat pääsääntöisesti luonnehtineet vierailuja mielenkiintoisiksi ja kertoneet oppineensa uutta vierailijan maasta – joka on monesti ollut heille melko tuntematon. Tapaamisten kautta on tullut tutustuttua mm. koulunkäyntiin ja asumiseen Intiassa sekä maan kielimaisemaan. Brasilialainen Guilllermo Gutierrez toivoo, että hänen vierailunsa alakouluissa Savonlinnassa monipuolistivat lasten oppikirjoista saamaa kuvaa. ”Heillä ainakin riitti kysymyksiä siitä lähtien, vietetäänkö myös meilläpäin juhannusta. Itse halusin kouluvierailijana oppia lisää suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Lisäksi pidän lasten kanssa toimimisesta. Ilokseni minut vastaanotettiin erittäin lämpimästi.” Maailmanvaihto kiittää yhteistyöstä lämpimästi niin kouluvierailijoita kuin opettajia ja oppilaita. n o

”Nuorten ääniä globaalista Etelästä – Vapaaehtoistyöntekijät kouluvierailuilla” on Maailmanvaihdon viestintä- ja kehityskasvatushanke, jota tukee ulkoasiainministeriö. Maailmanvaihto aloitti kouluvierailutoimintansa syksyllä 2012, ja käynnissä olevan hankkeen puitteissa toimintaa kehitetään edelleen. Kouluvierailutoiminnan suunnitteluun ovat osallistuneet mm. Maailmanvaihdon suomalaiset ja ulkomaalaiset vapaaehtoistyöntekijät.

Kuvassa vasemmalla sivulla: Guillermo Gutierrez (vas.) ja toisia kouluvierailjoita kouluvierailutoiminnan arviointitapaamisessa.

MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

Volunteer experiences and Finnish nightmares A weekend full of laughter, discussions and extreme temperatures â&#x20AC;&#x201C; take a peek to into the midterm camp. Text: Mikko Lipsanen, photos: from the album of Maailmanvaihto

Following its traditions, Maailmanvaihto brought the foreign volunteers staying in Finland together at the heart of the winter season in Antaverkka camp center for the annual midterm camp. It was time to discuss the experiences of the past months, plan the future, enjoy sauna and ice swimming, and most importantly, enjoy each otherâ&#x20AC;&#x2122;s company.

This year Finnish winter truly showed us its cold and snowy essence as the temperature reached way below -20 C at the first days of the camp. Even if it took the heating system some time to catch up with this, the atmosphere at the camp was warm and friendly from the start. Besides the core program focusing on reviewing the

Ice swimming? Yes, please! Volunteers preparing a hole in the ice for some ice swimming.

Finnish nightmares & cultural stereotypes

What are typical Finnish nightmares? This question, referring to a popular blog and comic strip, was the starting point for a discussion on Finnish habits, ways of thinking or behavior that the

”This year Finnish winter truly showed us its cold and snowy essence as the temperature reached way below -20 C at the first days of the camp.”

volunteers had encountered, but which were not quite comprehensible to them. As in the comic strip, the volunteers’ examples often referred to social situations where the Finns’ preference for space, quietness and distance was quite different from what they were used to. Besides an interesting discussion on the various perceptions of Finnishness, the session also produced a nice collection of new “Finnish nightmares”-styled comic strips. The following day the topic of cultural stereotypes was discussed further, in a more general context and in relation to racism. First the volunteers were asked to draw in small groups their idea of a word they were given, representing a group or a

concept that is commonly branded with stereotypes (for example refugee, terrorist, poverty, racism). The other groups were then asked to guess what the image represented. Afterwards there was a discussion on how easy or difficult it was to visualize the concept, why certain symbols were used and how we learn to associate specific, often quite narrow images with some groups or individuals. The discussion was then taken to a more personal level when the volunteers were being asked to describe concrete experiences of discrimination they had encountered. Both assignments gave rise to a lively discussion, which also connected the topics to the current public debate in Finnish medias and public sphere related to refugees, discrimination and stereotypes. After a long weekend of lively discussions, personal reflection, sauna and relaxation, it was time to head off back to the world to meet the spring and the new experiences and challenges it would bring, once more enriched and energized by the Antaverkka camp experience. n

Volunteers and camp team members in Antaverkka camp center.

31 MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

volunteer experience from learning perspective and on planning the goals for the rest of the volunteer period, the camp also included some practical (baking buns, ice swimming) and more theoretical sessions on Finnish culture as well as discussions on racism and cultural stereotypes.

TULE MUKAAN TOIMINTAAN

Tule mukaan toimintaan! Kiinnostuitko Maailmanvaihdon toiminnasta? Alta löydät tietoa osallistumismahdollisuuksista. Lisää vaihtoehdoista voit lukea osoitteesta www.maailmanvaihto.fi. Seuraavalla sivulla Mari Harju kertoo kokemuksiaan nuoren saksalaisen vapaaehtoistyöntekijän isäntäperheenä.

Vapaaehtoistyöntekijäksi maailmalle

Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Oseaniaan voi lähteä vapaaehtoiseksi ICYE-ohjelman kautta. EVSvapaaehtoispalvelun kautta Maailmanvaihto lähettää vapaaehtoisia lähinnä Eurooppaan. Jaksot kestävät 6–12 kuukautta ja ne ovat 18–30-vuotiaille suunnattuja.

Hakijoita haastattelemaan

Tule mukaan haastattelemaan vapaaehtoistyöhön ulkomaille hakevia nuoria! Haastattelijat ovat tärkeässä roolissa, sillä Maailmanvaihdolle on keskeistä löytää vapaaehtoistyöntekijöiksi motivoituneita henkilöitä, jotka pystyvät sitoutumaan tehtäviinsä.

Ryhdy kouluvierailijaksi

Maailmanvaihdon kouluvierailutoiminta tarjoaa vierailijoita eri luokka-asteille alakoulusta lukioon. Kouluvierailuja tekevät vapaaehtoistyössä ulkomailla olleet nuoret sekä Suomessa vapaaehtoisena työskentelevät ulkomaalaiset. Ota yhteyttä, jos haluaisit ryhtyä kouluvierailijaks!

Isäntäperheeksi vapaaehtoiselle

Ulkomaalaisen vapaaehtoistyöntekijän isäntäperheeksi voi alkaa kuka tahansa – tärkeintä on halu rikastuttaa arkeaan toisesta kulttuurista tulevan henkilön kanssa. Suurin osa vapaaehtoisista saapuu Suomeen elo–syyskuussa, mutta isäntäperheitä etsitään ympäri vuoden.

Vapaaehtoisen tukihenkilöksi

Kansainvälisty omalla maaperälläsi ja solmi uusia ystävyyssuhteita! Tukihenkilö on ihminen, joka auttaa ulkomaalaista vapaaehtoista verkostoitumaan ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Vapaaehtoisen tueksi voivat ryhtyä myös perheet.

Leiriohjaajaksi tai -keittiötiimiin

Tule ohjaamaan toimintaa tai auttamaan ruoanlaitossa vapaaehtoisten valmennusleireille! Maailmanvaihto järjestää leirejä niin Suomesta vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville kuin vapaaehtoiseksi Suomeen saapuville nuorillle.

Maailmanvaihdon hallitukseen

Maailmanvaihdolla on puheenjohtajan luotsaama hallitus, joka koostuu vapaaehtoisista aktiiveista. Hallituksen jäsenet toimivat työryhmien vetäjinä tai heillä on jokin muu vastuualue.

Mukaan tiedotustyöhön

Maailmanvaihdon tiedotustyöryhmä tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista sekä esittelee järjestöä yleisemmin. Tule mukaan harjaannuttamaan viestintätaitojasi sekä tutustumaan kansalaisjärjestön toimintaan ja uusiin ihmisiin!

Kirjoittajaksi MaailmanVaihtoa -lehteen

Lukijoiden kirjoitukset Maailmanvaih-don toiminnasta ovat lämpimästi tervetulleita lehteen. Halutessasi voit sitoutua kirjoittamaan useampaankin lehden numeroon tai osallistua lehden tekoon valokuvaamalla tai taittamalla juttuja.

Uutta arkea omassa kodissa

Hei Mari! Miten päädyit mukaan Maailmanvaihdon isäntäperheeksi? Päädyimme mukaan silkasta uteliaisuudesta ja halusta värittää suomalaista arkeamme. Aiemmin olemme poikieni ja mieheni kanssa reppureissanneet ulkomailla, mutta lasten kasvettua pidemmät reissut vaatisivat enemmän järjestelyjä. Totesimme, että maailma voi tulla kotiimme, kun emme juuri nyt itse pääse maailmalle. Päätöstä tuki myös se, että vanhempi poikamme aloitti koulussa englannin opiskelun. Arvelimme, että ulkomaalaisen vapaaehtoisen asuminen perheessämme voisi tulla hyvään saumaan nyt. Mitä uutta vapaaehtoiset ovat tuoneet arkeesi? Isoin muutos liittyy siihen, että perheessä asuu yksi uusi ihminen. Itselleni oli aluksi outoa, että meillä asuu itsenäinen nuori ihminen, joka saattaa viihtyä kavereineen ulkona myöhään. Olin jopa huvittavan huolissani Clarasta. Tältä siis tuntuu, kun perheessä on teini-ikäisiä!

Mikä on antoisinta isäntäperheenä toimimisessa? Entä mikä on haastavinta? Antoisinta on varmaankin ollut se, että pojat ovat saaneet ”isosiskon”. Vaikka englannin puhuminen toisinaan ujostuttaa edelleen, pojat ovat vähän salaakin hirveän ylpeitä Clarasta. Haastavinta varmaankin on se, että perheessä tosiaan asuu yksi ihminen lisää. Etenkin aluksi tunsin huonoa omaatuntoa siitä, etten kiireisen päivän jälkeen jaksa olla sosiaalinen illalla, mutta olemme tästä puhuneet ja Clara näkee päivittäin tämän hullunmyllyn ja uskoakseni ymmärtää tilanteen hyvin. Kenelle isäntäperheenä toimiminen sopii? Miksei se sopisi kenelle vain rennolle ja avoimelle perheelle tai henkilölle. Minä en usko, että olemme mitenkään erityisen ihanteellinen isäntäperhe, vaan aivan tavallinen, kiireinen ja touhukas lapsiperhe arjen touhuinemme. Mitä vinkkejä sinulla olisi isäntäperheeksi harkitseville? Jos isäntäperheeksi ryhtyminen kiinnostaa, kokeilemaan vain! Tässä asiassa, kuten elämässä ylipäätäänkin, pätee simppeli sääntö: jos jotain aiot tehdä tai kokea, sitten se vaan pitää tehdä. Harvoinpa sitä jälkikäteen katuu mitään tämän kaltaisia juttuja. Aina on kiva oppia uutta – maailmasta tai omasta itsestään.

TULE MUKAAN TOIMINTAAN

Haastattelija: Anna Lemström, kuva: Mari Harjun albumista

TOIMINTAPERIAATTEET

Maailmanvaihdon toiminnan lähtökohtia Vastavuoroista vaihtoa

Maailmanvaihto ry lähettää nuoria vapaaehtoistyöhön ulkomaille ja vastaanottaa ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä Suomeen. Maailmanvaihto siis järjestää kulttuurien välisiä kohtaamisia niin ulkomailla kuin Suomen maaperällä. Järjestö lähettää ja vastaanottaa 30–40 nuorta vuosittain. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja työyhteisöt vastaanottavat järjestön ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki uuteen ihmiseen ja kulttuuriin tutustumisesta kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat yleishyödylliset yhteisöt.

Osa kansainvälistä ICYE-järjestöä

Maailmanvaihto kuuluu jäsenenä kansainväliseen International Cultural Youth Exchange -järjestöön. ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yhteensä yli 40 maassa viidessä maanosassa.

The Mission Statement of ICYE

ICYE’s mission is: - to provide challenging intercultural learning experiences for young people. - to promote their social and personal development through international volunteer programmes. - to promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

Toimituskunta lehdessä 1/2016: Laura Biskop Andrea Chivardy Moreno Roosa Kontiokari Anni Koskela Anna Lemström Mikko Lipsanen Virva Metsälä Kaisa Rahko Minna Räisänen Alma Smolander Anni Tripathi

Julkaisija: Maailmanvaihto ry Vastaava toimittaja: Anna Lemström

Taitto: Mia-Elina Aintila

Painopaikka: Tim1Digipaja Oy

ISSN 2342-2629 (Painettu) ISSN 2342-2637 (Verkkojulkaisu)

Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehti ilmestyy kahdesti vuodessa ja siinä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia. Artikkelit edustavat kirjoittajiensa kantaa. Lehti julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla ja se lähetetään sähköisesti yhdistyksen jäsenille. Lisäksi lehteä jaetaan tapahtumissa.

Kiinnostaisiko sinua osallistua lehdentekoon? Seuraava numero 2/2016 ilmestyy syksyllä teemanaan sidosryhmien äänet. Otamme ilolla vastaan tekstejä, kuvia tai vaikka sarjakuvia aiheesta tai sen ohi. Olethan yhteydessä päätoimittajaan: anna.lemstrom@maailmanvaihto.fi.

24.4.

Maailmanvaihto Lahden Mahdollisuuksien torilla. Klo 11–15, Lahden satama.

14.5.

Maailmanvaihto Vantaan Mahdollisuuksien torilla. Klo 10–15, Sinirikon puisto.

19.–22.5.

Ulkomaalaisten vapaaehtoisten loppuarviointitapaaminen ja ulkomaille lähtevien vapaaehtoisten valmennuskoulutus, Antaverkka,Ylöjärvi.

28.–29.5.

Maailmanvaihto Maailma kylässä -festivaalilla. La klo 11–20 ja su klo 11– 18, Kaisaniemen puisto, Helsinki.

16.–25.8.

Ulkomaalaisten vapaaehtoisten tulovalmennuskoulutus, Antaverkka, Ylöjärvi.

29.–30.11.

Maailmanvaihto Studiamessuilla. Ti klo 9–17 ja ke klo 9–16. Messukeskus, Helsinki.

TULEVAT TAPAHTUMAT

Tulevat tapahtumat

Kurkkaa kuvia Instasta ja seuraa Maailmanvaihtoa muuallakin somessa!

Maailmanvaihto ry – ICYE Finland

@maailmanvaihto

Maailmanvaihto ry – ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki, Finland, +358 (0)9 774 1101 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi, www.maailmanvaihto.fi, www.icye.org