12
Maukkaita kasvisruoka reseptejä
14
Ovatko ötökät tulevaisuuden ruokaamme?
24
Eläintilojen synkät salaisuudet
2 | Poimulehti
VALLANKUMOUS
LÄHTEE LAUTASELTA TEKSTI TOIMITUSKOLLEKTIIVI KUVA JUKKA LIUKKONEN
murtaa mediassa ja kahvipöydissä vallitsevaa käsitystä, jossa ruokailu nähdään ensisijaisesti terveys- ja identiteettikysymyksenä, jossa eläinten kärsimyksellä ja lihatuotannon luonnonvarojen ahmimisella ei ole merkitystä. HALUAMME LEHDELLÄMME
väliin kootut jutut ovat silmäyksiä näkökulmiin, joissa ruoantuotantoa ja -kulutusta tarkastellaan niiden erilaisten sosiaalisten ja ympäristövaikutusten perusteella. TÄMÄN POIMULEHDEN KANSIEN
LEHDESSÄ SELVITETÄÄN PÄIVITTÄISIKSI muodostuneiden
luksustuotteiden, kuten pihvin, kahvin ja suklaan todellista hintaa, kun huomioon otetaan esimerkiksi valmistukseen vaaditun makean veden määrä, jota on maailmassa yhä niukemmin saatavilla. Raotamme myös ovea sille, mitä syömme ja miten hankimme ruokamme sitten, kun nykyisenkaltainen tuhlaileva fossiilimaatalous tulee päätökseen luonnonvarojen ehdyttyä. vaihtoehtoja tällä hetkellä lähes kyseenalaistamattomalle elämänmuodolle, jossa välttämättömien elintarvikkeiden hankkimiseksi on myytävä parhaat vuodet elämästään – vieläpä koneistolle, joka aiheuttaa tuhoa ihmiselämälle ja ympäristölle. ENNEN KAIKKEA LEHTI TARJOAA
SARJAKUVA ANNI TOLVANEN
Maan ystävien oma luomukasvimaa pitämiimme näkökulmiin, jotka tuovat esiin muutosta huutavia yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia. Lisää keskustelua tarvitaan esimerkiksi globaalin kapitalismin, kemikalisoitumisen ja geenimanipulaation vaikutuksista ruokaan ja sen tuotantoon. Haluamme kannustaa lukijoita miettimään toimintamahdollisuuksia omissa yhteisöissään ja tekemään aikailematta sitä, mikä itsestä on oikein. LEHTI ON RAAPAISU TÄRKEINÄ
Poimulehti | 3
LEHDEN SISÄLTÖ:
8 12
4 Kenen vettä syömme?
Omavaraiseksi kumppanuusmaataloudella
18
Yhteisöllinen keittiö
20
14 Kolme tulevaisuuden proteiinia
Eläintuotannosta vapaata luomuviljelyä
Kauppalasku nolla euroa
24
Eläintilojen vaiettu arki
Poimulehti - Helsingin seudun Maan ystävien teemalehti joulukuu 2014 Julkaisija: Helsingin seudun Maan ystävät ry Painopaikka: Libris Oy, Helsinki Kannen kuva: Onni Ilmari
Toimittajat: Anders Backström, Jukka Liukkonen, Angi Mauranen, Simo Porola Oikolukija: Timo Sundman Kuvitus: Anni Tolvanen Valokuvat: Anders Backström, Jukka Liukkonen, Simo Porola, Ulla Pulkka, Teppo Lahti, Flickr-kuvien kuvaajat: Alina Abossuet, the tαttσσed tentαcle, Fabrice de Nola
Taitto: Meri Qvist Painettu 100 % kierrätyspaperille.
4 | Poimulehti
KENEN VETTÄ SYÖMME? TEKSTI ANGI MAURANEN KUVITUS ANNI TOLVANEN
Poimulehti | 5 YKSITTÄISEN ATERIAN TAI SUUPALAN TUOTTAMISEEN VAADITUT VESIMÄÄRÄT VOIVAT OLLA HÄMMÄSTYTTÄVÄN SUURIA, EIVÄTKÄ NE NÄY PÄÄLLEPÄIN. SILLÄ, MITEN ME GLOBAALIN POHJOISEN ASUKKAAT KOOSTAMME RUOKAVALIOMME, ONKIN VALTAVA MERKITYS GLOBAALIN VESIKIERRON JA VESIOIKEUDENMUKAISUUDEN KANNALTA. vähentämisestä puhutaan yleensä kylpyhuoneen kielellä: sulje hana kun peset hampaita, äläkä lotraa vedellä suihkussa pidempään kuin on tarpeen. Haarukka on kuitenkin hammasharjaa tärkeämpi. Suomalaisen keskimääräisestä vesijalanjäljestä vain kolme prosenttia kuluu kotitalousvetenä, joten kovin suuria saavutuksia ei siitä tinkimällä voi saada aikaan. Sen sijaan maataloustuotteiden tuotanto ja kulutus muodostavat peräti 82 prosenttia Suomen vesijalanjäljestä. Ruokavalion muuttamisella on siis huomattavasti paremmat mahdollisuudet elintapojemme ympäristövaikutusten pienentämiseen. YKSITTÄISEN IHMISEN VEDENKULUTUKSEN
yli kaksi kolmasosaa kuluu maatalouteen. Keskimäärin se on suurelta osin niin kutsuttua vihreää vettä, mutta viljelymenetelmät vaikuttavat tähän huomattavasti. Esimerkiksi kuivilla alueilla peltoja saatetaan kastella lähijoesta otettavalla sinisellä vedellä.
Vesirikas Suomi kuivattaa muuta maailmaa on hieman maailman keskiarvoa korkeampi, noin 1400 kuutiometriä vuodessa henkeä kohti. Merkittävää kuitenkin on, että vaikka Suomessa puhdasta makeaa vettä riittää yllin kyllin, lähes puolet vedenkulutuksestamme syntyy ulkomailla tuontituotteiden muodossa. SUOMALAISTEN VESIJALANJÄLKI
niin paljon globaalin etelän vettä, ettei puhe vesikolonialismista ole liioittelua. Monissa etelän maissa maailmantalouden rakenteet pakottavat suosimaan vientikasvien viljelyä, jotka ovat usein vesiintensiivisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kahvi, tee, kaakao, viini ja pähkinät – puhumattakaan lihakarjan vaatimasta rehusta. Näin pohjoiseen tuotavien tuotteiden vaatimat valtavat vesimäärät ovat suoraan pois paikallisten tarpeisiin tarkoitetusta tuotannosta. GLOBAALISSA POHJOISESSA KÄYTETÄÄN
on paitsi alati kasvava globaali kysyntä, paradoksaalisesti myös ”kehittyneet” viljelymenetelmät. 1960-luvulla toteutettu vihreä vallankumous toi mukanaan keinokastelun, joka kyllä paransi satoja, mutta perustui pohjavesivarantojen ylikulutukseen. Jäljet ovat nähtävissä nyt, ETELÄN TUOTANNON VITSAUKSENA
KOKO MAAILMAN MAKEAN VEDEN KULUTUKSESTA
MAATALOUSTUOTANTOON
LASKETAAN
MYÖS
ELÄINTUOTAN
TO,
joka kuluttaa kolmanneksen maailman makeasta vedestä. Eläintuotannon vesijalanjälki koostuu lähes kokonaan eläimille syötetyn rehun vedenkulutuksesta, mutta lannasta vesistöihin päätyvillä typpiyhdisteillä ja lääkejäämillä on niin ikään omat haitalliset vaikutuksensa. ja pitkäikäisempien eläinten lihalla on tyypillisesti myös suuremmat vesijalanjäljet. Maitotuotteiden vesijalanjälki kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän maitoa niiden tuottamiseen kuluu. Esimerkiksi juustokilon tuottaminen vaatii useita litroja maitoa, joten sen vesijalanjälki on moninkertainen maitolitraan verrattuna. Peräti 39 prosenttia suomalaisten kulutuksen vesijalanjäljestä muodostuu liha- ja maitotuotteista. KUTEN ILMASTOVAIKUTUKSISSA, SUURIKOKOISEMPIEN
tarkoitetaan jonkin tuotteen tai palvelun tuotantoon tarvittavaa puhdasta makeaa vettä. Valtaosa tästä vedestä ei varsinaisesti kulu mihinkään, vaan palaa vesikiertoon, mutta se saattaa tuotannossa esimerkiksi haihtua, sitoutua tuotteeseen tai likaantua, jolloin se on poissa muusta käytöstä. VESIJALANJÄLJELLÄ
VESIJALANJÄLKI JAETAAN YLEENSÄ KOLMEEN OSAAN: VIHREÄ VESIJALANJÄLKI
tarkoittaa sadeveden kulutusta tuotantoketjuissa. SININEN VESIJALANJÄLKI
tarkoittaa pintavettä (joet ja järvet) tai pohjavettä, joka on käytetty tuotteen tuotantoketjuissa. HARMAA VESIJALANJÄLKI
"VAIKKA SUOMESSA PUHDASTA MAKEAA VETTÄ RIITTÄÄ YLLIN KYLLIN, LÄHES PUOLET VEDEN KULUTUKSESTAMME SYNTYY ULKOMAILLA."
tarkoittaa makean veden määrää, joka tarvitaan laimentamaan tuotannosta vesistöön päätyvät epäpuhtaudet sovitulle vedenlaadun tasolle. Lähde: WWF Suomi
6 | Poimulehti
Miten pienentää kengännumeroa? Täysikasvuisen lihalehmän kasvattamiseen kuluu miljoonia litroja vettä. Yhden olympiauima-altaan tilavuus, 2,5 miljoonaa litraa, ei välttämättä riitä. kun lähteet ja kaivot alkavat sen seurauksena olla kuivia ja viljelymaat pilalle suolaantuneita. Myös suurteollisuuden suosimat monokulttuuriplantaasit ja väkilannoitteiden käyttö häiritsevät vesikiertoa aivan toisella tavalla kuin pienen mittakaavan monilajiset ja viljelykiertoon perustuvat viljelmät. kohdistuu suuressa määrin alueille, joilla kärsitään veden niukkuudesta merkittävä osa vuodesta. Tällaisia alueita ovat ennen kaikkea Etelä-Aasiassa virtaavien Indus- ja Ganges-jokien vesistöt sekä useiden Espanjaa ja Portugalia halkovien jokien valuma-alueet. Ensin mainitulla alueella vesijalanjälkeämme kasvattavat erityisesti riisi, sokeriruoko ja puuvilla, jälkimmäisellä taas maissi, oliivi, viinirypäle, riisi ja auringonkukka.
on helppoa sen ratkaisemiseen verrattuna. Yksittäisten ihmisten kulutusvalinnat ovat väistämättä hyvin rajallinen keino vaikuttaa, vaikka pienistä puroista kasvaakin suuria virtoja. Painostamalla esimerkiksi julkisista hankinnoista vastaavia tahoja, lainsäätäjiä, yrityksiä tai kansainvälisiä instituutioita – kuka minkäkin kokee mielekkäimmäksi – voi saada suurempia pyöriä pyörimään. Omista arkivalinnoista lähteminen on ihan hyvä alku, mutta niidenkään tekeminen ei ole ollenkaan niin suoraviivaista, kuin mitä vesijalanjäljen perusteella voisi ensi hätään ajatella. VESIONGELMAN TIEDOSTAMINEN
SUOMEN SINISEN VEDEN KULUTUS
eivät itsessään välttämättä sisällä juurikaan vettä, vaikka niiden vesijalanjälki olisi suuri. Tällöin puhutaan piilo- tai virtuaalivedestä, ja juuri sen kautta kulutuksemme aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia muuallakin maailmassa, kun kuluttamiimme tuotteisiin sitoutunut piilovesi rasittaa tuotantoseudun vesikiertoa. KULUTUSTUOTTEET
JONKIN TUOTTEEN VESIJALANJÄLKI ei sellaisenaan kerro mitään
siitä, millainen vesitilanne tuotantoalueella vallitsee, ja vientiin suunnatun tuotannon rasite vesikierron kokonaisuudelle voi vaihdella huomattavasti vuodenajan mukaan. Tuotantotavat ja paikallisesti vaihtelevat olosuhteet vaikuttavat myös paljon, mikä mutkistaa tilannetta entisestään. Lisäksi on syytä muistaa, että vesi on vain yksi näkökulma ylikulutuksemme haittavaikutuksiin. Veden kannalta suotuisa tai tuhoisa tuotanto voi olla esimerkiksi ilmastopäästöjen, eläinten kohtelun tai sosioekonomisten vaikutusten osalta aivan päinvastainen.
”ELÄINTUOTTEIDEN KULUTTAMISEN LOPETTAMINEN KEVENTÄÄ VESIJALANJÄLKEÄMME HUOMATTAVASTI.”
Poimulehti | 7
KAIKESTA HUOLIMATTA ON VARSIN SELVÄÄ,
että esimerkiksi eläintuotteiden kulutuksen lopettaminen keventää vesijalanjälkeämme huomattavasti. Tällöin eläintuotteet täytyy kuitenkin korvata muilla ruoka-aineilla, jotka nekin jättävät oman jälkensä maailman vesitilanteeseen. Jos eläintuotteiden lisäksi tiputtaa arjestaan pois myös luksustuotteet kahvin, teen ja kaakaon, joiden osuus vesijalanjäljestä on 13 prosenttia, lohkeaa koko vedenkulutuksesta yhteensä yli puolet pois. Ylipäänsä, jos haluaa pienentää oman kulutuksensa haittavaikutuksia maailmassa, kannattaa yksinkertaisesti vähentää kulutustaan minimiin. ruuassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta vesivarantojen osalta PohjoisEurooppa on alueena ehdottomasti ongelmattomimmasta päästä. Tutussa kontekstissa tapahtuvia haittavaikutuksia on myös helpompi ymmärtää ja yrittää vähentää. On myös oikeudenmukaisempaa, että meidän kulutuksemme aiheuttamat haitat koituvat omalle takapihallemme, ja että niiden ehkäisy ja korjaus hoidetaan meidän julkisista varoistamme. SUOMESTA KATSOTTUNA LÄHELLÄ TUOTETUSSA
vedenkulutuksesi vähentämiseksi, sitä ei kannata tehdä yksin, ja lopputulos on aina parempi, jos asioista ottaa kunnolla selvää. Jo vesiasioista puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen on tärkeää, sillä ilman valistuneita kansalaisia mistään pysyvästä muutoksesta ei voi kuin haaveilla. MITÄ SITTEN AIOTKIN TEHDÄ GLOBAALIN
kannalta onkin, kannattaa vesihana jatkossakin sulkea hampaita harjatessa, kunhan muistaa, että paljon tärkeämpää on se, mitä niillä hampailla on syönyt. NIIN MITÄTÖNTÄ KUIN SE OMAN VESIJALANJÄLKESI
Ruokien vesijalanjälkiä (globaali keskiarvo) Naudanliha (1 kg) Lampaanliha (1 kg) Sianliha (1 kg) Kananliha (1 kg) Juusto (1 kg) Kananmunat (1 kg) Maito (1 l) Maapähkinät (1 kg) Tumma suklaa (100 g) Kahvi (125 ml) Punaviini (125 ml) Musta tee (125 ml) Riisi (1 kg) Pasta (1 kg kuivana) Vehnäleipä (1 kg) Peruna (1 kg)
15400 l 10400 l 6000 l 4330 l 5060 l 3300 l 1020 l 2780 l 1720 l 132 l 109 l 27 l 2500 l 1850 l 1600 l 287 l
Lähde: waterfootprint.org
Lähteet: Suomen vesijalanjälki – Globaali kuva suomalaisten vedenkulutuksesta, WWF Suomi 2012. Meat Atlas – Facts and Figures about the Animals We Eat, Friends of the Earth Europe & Heinrich Böll Foundation 2014. Vesikriisi-esite, Maan ystävät 2009.
Kuva: Ulla Pulkka
8 | Poimulehti
OMAVARAISEKSI KUMPPANUUSMAATALOUDELLA TEKSTI SIMO POROLA KUVAT ULLA PULKKA JA SIMO POROLA
LUOMUOSUUSKUNTA OMA MAA KOKEILI TÄNÄ VUONNA JÄRJESTELYÄ, JOSSA JÄSENET RAHOITTAVAT TUOTANTOA SÄÄNNÖLLISILLÄ MAKSUILLA VIIKOITTAISIA RUOKATOIMITUKSIA VASTAAN. VILJELIJÄ JUKKA LASSILA NÄKEE KUMPPANUUSMAATALOUDESSA MAHDOLLISUUDEN PYRKIÄ OMAVARAISUUTEEN EKOLOGISESTI KESTÄVIN KEINOIN. viikoittaisten kauppareissujen sijaan saisit kerralla koko viikoksi riittävän ruokakassin resepteineen? Entä jos et pystyisi välittömästi vaikuttamaan kassin sisältöön, mutta voisit osallistua tarjonnan suunnitteluun pitkällä tähtäimellä ja kaiken aikaa sinulla olisi selkeä tieto tuotteiden alkuperästä ja kestävyydestä? Juuri tällaista järjestelyä ruoan kulutustarpeiden täyttämiseksi on lähdetty kokeilemaan Tuusulassa ja Helsingissä toimivassa luomuosuuskunta Oma maassa, jonka noin 50 jäsenelle on toimitettu elokuusta 2014 lähtien tuusulalaisen Lassilan tilan tuotannosta koostettuja ruokakasseja. MILTÄ KUULOSTAISI, JOS LUKUISTEN
ja kuluttajat toimivat suoraan yhteistyössä tuotannon rahoittamisessa ja suunnittelussa, tunnetaan englanniksi nimellä community-supported agriculture. AlkusyMALLI, JOSSA TUOTTAJAT
säyksen mallin rantautumiselle Suomeen antoi ranskalaista AMAP-liikettä edustavan Jocelyn Parot'n vierailu Helsingissä vuonna 2010. Suomessa on viime vuosina vakiintunut termi kumppanuusmaatalous, kun toimijat kuten Herttoniemen ruokaosuuskunta ja Meirän Pelto Tampereella ovat toteuttaneet omanlaisiaan sovelluksia ideasta. toimivan viljelijä Jukka Lassilan mukaan hankkeessa on pelkkään ruokaan keskittymisen sijasta ollut pyrkimyksenä kehittää kumppanuusmaatalouteen kokonaisvaltaisempaa otetta, jossa tavoitteena on omavaraisuuden saavuttaminen ekologisesti kestävin keinoin. OMA MAA -OSUUSKUNNASSA
”EDES TUULIVOIMA JA BIOKAASU EIVÄT OLE LIIAN KALLIITA, JOS TOIMINNASSA ON MUKANA KAK SISATAA IHMISTÄ”
”MONIMUOTOISEN JA KESTÄVÄN maatalouden harjoittamiseen vaadittavat investoinnit ovat liian kalliita, jos toimitaan normaaleilla markkinoilla. Yhdessä tekemällä tarvittavat summat on mahdollista saada aikaan. Edes tuulivoima ja biokaasu eivät ole liian kalliita, jos toiminnassa on mukana kaksisataa ihmistä”, Lassila sanoo.
Kuva: Ulla Pulkka
10 | Poimulehti
Lassilan tilalla Tuusulassa on viljelty luomua jo vuodesta 1998 lähtien
on osallistunut käytännön toimintaan kuten tilan talkoisiin sekä tuotteiden pakkaukseen ja jakeluun. Alun perin luomutuottajien osuuskunnaksi perustettu Oma maa oli jo ennen ruokakassitoimintaa kokeillut yhteisöviljelyä. RAHOITUKSEN LISÄKSI OSUUSKUNTALAISIA
ruokakassitoiminnasta saatujen kokemusten olleen positiivisia, vaikka haasteitakin on ollut, kun keskenään samanlaisten kassien pitäisi samaan aikaan vastata moninaisiin tottumuksiin. Lassila arvelee, että tässä vaiheessa jäsenet pitävät osuuskunnan visiota ja toimintaperiaatteita kassin sisältöä tärkeämpinä, mutta toteaa myös toimitetuista tuotteista tulleen myönteistä palautetta. LASSILA SANOO SYKSYN
HALVAN ÖLJYN AJATTELUMALLI, JOSSA IHMISET PÄÄTTÄVÄT MITÄ SYÖVÄT JA SITTEN SITÄ TUOTETAAN MISSÄ TAHANSA, ON AIKA UUSI, EIKÄ SE JOHDA KAUHEAN HYVIIN LOPPUTULOKSIIN.
Fossiilimaatalouden mielivaltaisuuden sijaan sopeutumista ympäristöön on Lassilan mukaan keskeistä sopeutua uudelleen paikalliseen ympäristöön. Vaikka osuuskunnan tuotannosta päätetään jäsenten kesken, tuotantoa rajoittavat ensisijaisesti maatilan olosuhteet, kuten maaperä ja ilmasto.
KESTÄVÄSSÄ RUOANTUOTANNOSSA
ihmiset ovat olleet tyytyväisiä myös sisältöihin – ehkä he eivät olettaneetkaan saavansa jo niin paljon, mitä tällä hetkellä saavat”, Lassila naurahtaa. ”NYT TÄLLÄ KOKEMUKSELLA
Kuva: Simo Porola
Poimulehti | 11 ” TÄMÄ HALVAN ÖLJYN AJATTELUMALLI,
jossa ihmiset itse päättävät mitä syövät ja sitten sitä tuotetaan missä tahansa, on aika uusi, eikä se johda kauhean hyviin lopputuloksiin. Aiemmin syötiin mitä pystyttiin, eli mitä paikallisilla resursseilla pystyttiin tuottamaan”, Lassila toteaa. jäsenten tarpeisiin erilaisia viljoja speltistä kauraan sekä palkokasveja kuten härkäpapua ja hernettä. Lisäksi tilalla tuotetaan kananmunia, öljykasveja, vihanneksia sekä hedelmiä ja marjoja. Tilan tuotanto on ollut luomua jo vuodesta 1998 lähtien ja ajan mittaan viljelyä on pyritty viemään yhä monipuolisempaan suuntaan. LASSILAN TILALLA KASVATETAAN OSUUSKUNNAN
Lassilan tila toimii myös maataloustuen varassa, siinä missä Euroopassa joskus satojenkin jäsenten kumppanuusmaataloushankkeet voivat olla riippumattomia tuista. räätälöidyn tukijärjestelmän soveltaminen monimuotoiseen viljelyyn ei ole ongelmatonta. Lassilan mukaan maataloustukitarkastajaa voi odottaa vierailulle tilalle joka vuosi, sillä monessa tukijärjestelmässä mukana olevat monipuolisesti viljelevät tilat ovat riskiarvioinneissa korkealla. Lisäksi luomuviljelyyn liittyvä byrokratia on erityisen raskas. YHDEN LAJIN SUURVILJELMILLE
nurinkuriselta: ekologisimpaan tuotantoon pyrkiviä valvotaan kaikkein tiukimmin, kun taas myrkyllisiä kemikaaleja ja vesistöihin helposti leviäviä fossiilisia lannoitteita käyttävät tilat pääsevät paljon helpommalla”, Lassila sanoo. ”NYKYMAAILMA TUNTUU JOTENKIN
on tilalla keskeinen sija. Silti Lassila epäilee, ettei ole tähän mennessä kasvattanut mitään, mitä joku ei olisi aiemmin yrittänyt Suomessa. Hän on löytänyt tietoa ennen teollista maataloutta viljellyistä lajikkeista muun muassa vanhoista kirjoista. ERI VILJELYKASVIEN KOKEILEMISELLA
yleisesti vielä sata vuotta sitten, mutta niitä kutsuttiin kylvövirvilöiksi. Sen aikaiset lajikkeet ovat kuitenkin kadonneet”, Lassila sanoo. ”ESIMERKIKSI LINSSEJÄ VILJELTIIN
löytyi myös belugalinssilajike, joka on menestynyt tilalla ohran kanssa sekaviljeltynä. Aina kova työkään ei riitä ja esimerkiksi proteiiniarvoiltaan soijan veroiselle lupiinille Lassilan maat osoittautuivat liian jäykiksi. YRITYKSEN JA EREHDYKSEN KAUTTA
”VARMUUS RUOKAHUOLLOSTA HUOLETTAA, MUTTA IHMISILLE ON MYÖS TÄRKEÄÄ EKOLOGISUUS JA TIETO SIITÄ, MITÄ HE SYÖVÄT”
Kumppanuusmaatalousprojekteja Uudellamaalla: KAUPUNKILAISTEN OMA PELTO / HERTTONIEMEN RUOKAOSUUSKUNTA
(Helsinki/Vantaa) ruokaosuuskunta.fi KIRKKONUMMEN RUOKAOSUUSKUNTA
kirkkonummenrok.wordpress.com LUOMUOSUUSKUNTA OMA MAA
(Helsinki/Tuusula) www.omamaa.fi MINUN OMENAPUU & RÅBÄCK GÅRD
Irtiottoja ja riippuvuuksia järjestelmästä ruokakassitoiminta mahdollistaa jäsenilleen tietynlaisen irtioton kaupallisista markkinoista ruoan osalta. Sen lisäksi, että omavaraisuuden tavoittelu on monille poliittinen tavoite jo tänä päivänä, Lassila arvelee kumppanuusmaataloushankkeiden ruokavarmuuteen liittyvän merkityksen korostuvan tulevaisuudessa, kun fossiilisten luonnonvarojen ehtyminen mullistaa teollisen ruoantuotannon.
(Espoo) rabackgard.fi
OMA MAA -OSUUSKUNNAN
erityisesti Ranskassa ja Saksassa, jatkuvasti kasvava trendi monestakin syystä. Varmuus ruokahuollosta huolettaa, mutta ihmisille on myös tärkeää ekologisuus ja tieto siitä, mitä he syövät”, Lassila toteaa. ”KUMPPANUUSMAATALOUS ON EUROOPASSA,
OMAVARAISUUTEEN on kuitenkin vielä matkaa, sillä vaikka välineiden suhteen on mahdollista tehdä yhteistyötä muiden viljelijöiden kanssa, tila hankkii esimerkiksi sähkönsä ja polttoaineensa markkinoilta. TUOTANNOSSA
MUIJANIITYN RUOKAOSUUSKUNTA
(Mäntsälä) muijaniitynruokaosuuskunta.wordpress.com
Lisää projekteja löytyy osoitteesta: ruokaosuuskunta.fi/csa-suomi
Suomen Kumppanuusmaataloudet -Facebook-ryhmä www.facebook.com/groups/ suomenkumppanuusmaataloudet/
12 | Poimulehti
YHTEISÖLLINEN KEITTIÖ TEKSTI JUKKA LIUKKONEN RESEPTIT KANSANKEITTIÖN KOKIT
KANSANKEITTIÖT OVAT YHTEISÖLLISIÄ RUOKATAPAHTUMIA, JOISSA VALMISTETAAN MAKSUTONTA TAI HALPAA RUOKAA. KANSANKEITTIÖITÄ JÄRJESTETÄÄN YMPÄRI MAAILMAA JA USEIN NIIDEN TAUSTALLA ON SOSIAALINEN, YHTEISKUNNALLINEN TAI IDEOLOGINEN TAVOITE. UUDELLA YLIOPPILASTALOLLA järjestetään viikoittain Kupolin herkku -kansankeittiöitä, joissa tarjoiltavaa vegaanista ruokaa siivittää poliittinen ohjelma kuten esitelmät, keskustelut ja elokuvat. Helsingin yliopiston Maan ystävät järjestää ympäristöaiheista kansankeittiötä vuorollaan kerran kuukaudessa. Helsingissä kansankeittiöitä järjestää myös maailmanlaajuinen militarismin vastainen Ruokaa ei aseita -verkosto. Ruoka valmistetaan vapaaehtoisvoimin. Raakaaineet tapahtumia varten saatetaan ostamisen sijasta myös pyytää lahjoituksena, dyykata tai viljellä itse. Seuraavassa on Helsingin seudun Maan ystävien kansankeittiössä käytettyjen reseptien parhaimmistoa. HELSINGISSÄ,
VEGAANISET BLINIT Ohje on 3-4 syöjälle 2 dl tattarijauhoja 0,5 pss kuivahiivaa 2½ dl makeuttamatonta kasvimaitoa 1 dl maustamatonta soijajogurttia 1 rkl öljyä 1 dl tummaa olutta tai vichyvettä 0,5 tl suolaa 1. Sekoita jauho, kuivahiiva ja sokeri keskenään. 2. Lämmitä kasvimaito kädenlämpöiseksi ja lisää siihen oliiviöljy. Sekoita lämmin kasvimaito jauhoseokseen huolellisesti. 3. Lisää soijajogurtti ja anna kohota vedottomassa paikassa 2– 4h. 4. Sekoita kohonneeseen taikinaan olut tai vichy ja suola. 5. Paista blinit öljyssä esimerkiksi lettupannussa. Pannun tulee olla riittävän kuuma.
JUUSTOKAKKU
Poimulehti | 13
Vegaanisen juustokakun resepti on kiertänyt blogeissa erilaisina muunnelmina. Alla Chocochili-blogin reseptistä sovellettu versio.
SOIJAJOGURTTIKASTIKE BLINEILLE 250 g soijajogurttia 0,5 rkl sinappia 1 valkosipulin kynsi hienonnettuna (tuoretta timjamia maun mukaan) 0,25 tl suolaa mustapippuria
BELUGA-LINSSISALAATTI 150 g beluga-linssejä 0,5 punasipuli 1 valkosipulinkynsi 4 rkl oliiviöljyä 3 rkl balsamiviinietikkaa 1 tl suolaa 1 rkl siirappia mustapippuria tuoretta lehtipersiljaa 1. Keitä linssejä 20 minuuttia. Valuta ja anna niiden jäähtyä. 2. Paista punasipuli ja valkosipuli oliiviöljyssä 3. Sekoita linssit paistetun sipulin joukkoon 4. Lisää suola, mustapippuri ja siirappi 5. Lisää balsamiviinietikka ja lisää tarvittaessa lisää mausteita 6. Koristele lehtipersiljalla
200 g keksejä (esim. digestive-keksejä) 0,5 dl margariinisulaa 1 dl soijamaitoa 1 pkt maustamatonta soijatuorejuustoa 750 g maustamatonta soijajogurttia 1 sitruunan raastettu kuori 0,5 sitruunan mehu 1,5 dl tomusokeria 3 rkl perunajauhoja 1 tl vanilja-aromia 1. Laita uuni kuumenemaan 175 °C. 2. Murenna keksit ja lisää joukkoon margariinisula ja soijamaito. Painele keksiseos mahdollisimman tasaiseksi irtopohjavuoan (ø 24 cm) pohjalle. 3. Pehmennä tuorejuusto haarukalla kulhossa. Lisää soijajogurtti ja sitruunan kuori ja mehu. Sihtaa joukkoon tomusokeri ja perunajauhot. Lisää lopuksi vanilja-aromi ja sekoita seos tasaiseksi. 4. Kaada täyte keksipohjan päälle. 5. Paista kakkua ensin 175 asteessa 20 minuuttia, vähennä lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista vielä toiset 20 minuuttia. Anna kakun jäähtyä kunnolla ja valmista sitten marjakiille.
MARJAKIILLE JUUSTOKAKKUUN 3 dl marjamehutiivistettä 4 rkl agar agar -hiutaleita 1. Keitä mehua ja agar agaria miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai kunnes agar agar on kunnolla liuennut nesteeseen. 2. Anna jäähtyä ja kaada hiukan jähmettyneenä kakun päälle. 3. Anna kakun vielä vetäytyä kylmässä kiilteineen muutama tunti tai yön yli.
14 | Poimulehti
KOLME TULEVAISUUDEN PROTEIINIA TEKSTI JUKKA LIUKKONEN
KUN LEHMÄT TUOTTAVAT NOIN VIIDENNEKSEN MAAILMAN KASVIHUONEPÄÄSTÖISTÄ, SYÖVÄT VALTAOSAN IHMISKUNNAN TUOTTAMASTA RUOASTA JA VAATIVAT VIELÄ PALJON TYÖVOIMAAKIN, ON NIUKKENEVASSA MAAILMASSA LIHAN TUOTANTO SUURIEN HAASTEIDEN EDESSÄ.
maan käydessä yhä vähäisemmäksi ja ruoan hinnan kallistuessa punainen liha on tulevaisuudessa harvempien saatavilla. Naudanlihakilon tuottaminen vaatii 21 kiloa proteiinia ja huikeat 15 000 litraa vettä. Naudat eivät ole poikkeus, sillä myös muu eläintuotanto kuluttaa merkittävästi resursseja. PUHTAAN VEDEN JA VILJELYKELPOISEN
alkaa olla vähitellen ohi. Lupaavimmat nousijat lihan tilalle ovat kikherneet, hyönteiset ja keinoliha. LIHALLA MÄSSÄILYN AIKAKAUSI
Poimulehti | 15
laittavat toivonsa laboratoriolihaan eli in vitro -lihaan. Viimeisen vuosikymmenen aikana keinolihan kehitysprojektien määrä on kymmenkertaistunut. Nykyisellään keinoliha on kuitenkin vielä kallista. Ensimmäinen syöntikelpoinen keinolihapihvi maksoi neljännesmiljoonan. TEKNOLOGIAN KEHITYKSEEN USKOVAT
Suuri ongelma keinolihan kanssa on se, että se on liian täydellistä. Siitä puuttuvat kaikki jänteet ja tekstuuri. Nykyisellään keinolihan rakenne muistuttaakin lähinnä ameebamaista hyytelöä.
tiedotustilaisuudessa päästiin maistelemaan maailman ensimmäistä keinolihasta valmistettua pihviä. Koemaistajat kuvailivat makua intensiiviseksi ja rakennetta lihaa muistuttavaksi, mutta keinolihaa kritisoitiin mehevyyden puutteesta. Mehevyys syntyy rasvakudoksesta, jota keinolihassa ei ole. VUONNA 2013 JÄRJESTETYSSÄ
KEINOLIHALLA ON MUITAKIN HAASTEITA.
Kikherne voi olla tulevaisuuden tärkein proteiininlähde, sillä se sietää ilmastonmuutoksen säävaihteluita huomattavan hyvin.
Kuva:Alina Abossuet
Lihaa laboratoriosta?
HYÖNTEISLIHA ON KUITENKIN huomattavan erilaista tekstuuriltaan,
valmistustavoiltaan ja maultaan. Hyönteisiin on historian saatossa myös liitetty negatiivisia mielleyhtymiä taudinlevittäjinä, joten voi olla ettei muutokseen totuta kovin vaivattomasti. Alankomaissa ruokakauppoihin myyntiin tulleet hyönteisvalmisteet ovat loppuneet hyllystä. Jauhotoukat ovat kelvanneet mainiosti kuluttajille ja jotkut puhuvat jopa hyönteisbuumista. Se mikä kelpaa tänään kokeilunhaluisille kulinaristeille on ehkä pian kaikkien arkiruokaa. ASENTEET MYÖS MUUTTUVAT.
Kuva: the tαttσσed tentαcle
16 | Poimulehti
Kikherne voi torjua nälänhätää saattaa löytyä yllättävän perinteisistä maisemista. Etelä-Kalifornian yliopiston tutkijat ovat selvittäneet villien kikhernekantojen sietokykyä Lähi-Idässä ja erityisesti Syyrian maaseudulla ja tulokset ovat olleet lupaavia.
lupasi jo vuonna 2008 miljoona dollaria sille, joka ensimmäisenä tuo keinolihan markkinoille. Eläinoikeusnäkökulmasta käsin laboratoriossa kasvatettu keinoliha voisi olla parempi vaihtoehto eläintuotannolle. YHDYSVALTALAINEN ELÄINJÄRJESTÖ PETA
taloudellisesti kannattavaa in vitro -lihaa myyntiin, on ihmiskunnalla uusia eettisiä ja eläinoikeudellisia kysymyksiä pohdittavana. Ratkaistavaksi jäävät muun muassa ongelmat liiallisuuksiin jalostettujen tuotantoeläinten kohtalosta ja suhtautumisesta kantasolujen käyttöön ruoantuotannossa. MIKÄLI TUTKIJAT ONNISTUVAT KEHITTÄMÄÄN
Tarjoilija, keitossani on hyönteisiä suuressa osassa maailmaa länsimaiden ulkopuolella. Suomessa hyönteistuotteista on totuttu syömään lähinnä vain hunajaa, mehiläisvahaa, sellakkaa ja kokenillikirvasta peräisin olevaa karmiinia, jota käytetään makeisten ja einesten väriaineena. HYÖNTEISET OVAT KIINTEÄ OSA RUOKAVALIOTA
huomattavasti ympäristöystävällisempi ja joistakin näkökulmista eettisesti vähemmän ongelmallinen vaihtoehto. Siinä missä porsaat ja lehmät voivat kokea erilaisia tunteita yksinäisyydestä ahdistukseen ja iloon, pidetään yleisesti hyönteisten kokemusmaailmaa huomattavasti yksinkertaisempana. HYÖNTEISET OVAT PUNAISTA LIHAA
vaihtoehto monestakin syystä. Ne ovat edullisia kasvattaa, helppoja hoitaa ja niiden lihassa on hyvät ravintoarvot. Monissa viljellyissä hyönteislajeissa on esimerkiksi paljon B12-vitamiinia, aminohappoja, riboflaviinia ja A-vitamiinia. HYÖNTEISET VOIVAT OLLA TULEVAISUUDEN
joten niiden viljely on huomattavasti tehokkaampaa. Hyönteiset vaativat vain neljänneksen siitä määrästä ravintoa mitä karja vaatii. Lihan vaihtaminen hyönteisiin voisi vähentää merkittävästi ruoan kasvihuonepäästöjä. HYÖNTEISET TULEVAT VÄHÄLLÄ TOIMEEN,
vuoteen 2050 mennessä”, kertoo tutkimushankkeen johtava professori Sergey Nuzhdin yliopiston sivuilla. Nuzhdinin mukaan nälänhätä on kuitenkin ensisijaisesti laadullinen ongelma. Tarjolla oleva ruoka ei ole riittävän monipuolista, eikä siinä ole kaikkia ihmisen tarvitsemia ravinteita. ”RUOAN TUOTANNON PITÄISI KAKSINKERTAISTUA
ratkaisuna ruokakriisille. Villillä kikherneellä on useita etuja. Se muun muassa kestää hyvin heikkoja sääolosuhteita ja tuottaa verrattain varmasti satoja. Lisäksi se soveltuu hyvin pienviljelmillä viljeltäväksi. NUZHDIN NÄKEE KIKHERNEEN HYVÄNÄ
ei hyödynnettäisi. Etelä-Kalifornian yliopistossa on pohdittu villien lajikkeiden jalostamista paremmin tuottaviksi ja äärimmäisiä sääolosuhteita kestäviksi. SELLAISENAAN VILLEJÄ KIKHERNEKANTOJA
RUNSAS LIHANKULUTUS ON ERITYISESTI länsimaille
tyypillinen ilmiö, mutta myös kasvissyönnin suosio on kasvanut. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan jopa joka kymmenes ruotsalainen on jättänyt lihan pois ruokavaliostaan. Kaikesta eläinperäisestä ravinnosta kieltäytyviä vegaanejakin on jo neljä prosenttia väestöstä. on saavuttanut eläinproteiinin kulutushuipun ja suunta on jatkossa alaspäin. Kenties sadan vuoden päästä kikherne on yhtä keskeinen osa länsimaista ruokavaliota kuin liha nyt. SAATTAA HYVIN OLLA ETTÄ IHMISKUNTA
Kikherneestä on suunniteltu jalostettavan erityisiä ilmastonmuutoslajikkeita. Hyönteisliha tekee tuloaan myös länsimaihin. Euroopan ulkopuolella hyönteisruokaa syödään jo. Taiteilija Fabrice de Nolan näkemys siitä, miltä keinolihapaketti voisi näyttää kaupassa. Teos: Flesh Lab, 2008
Kuva: Fabrice de Nola
Kuva:Alina Abossuet
RATKAISU ILMASTO- JA RUOKAKRIISIIN
Kuva: Fabrice de Nola
Kuva: the tﾎｱttﾏρテd tentﾎｱcle
Poimulehti | 17
ELÄINTUOTANNOSTA VAPAATA
LUOMUVILJELYÄ TEKSTI JA KUVAT ANDERS BACKSTRÖM
luonnonmukaista maanviljelyä ilman eläinperäisiä tuotantopanoksia. Perinteinen luomuviljely perustuu suurelta osin eläinten lannan ja teurasjätteiden käyttämiseen lannoitteena. Tässä on kaksi keskeistä ongelmaa: Ensinnäkin perinteisessä luomuviljelyssä kasvien kasvatus on kiinteästi kytköksissä eläinoikeusnäkökulmasta ongelmalliseen eläintenpitoon. Toiseksi luomueläintilat tarvitsevat suuren osan lannastaan eläinten rehun viljelyyn, eikä siitä riitä kuin rajattu määrä ruokakasvien viljelyyn. LUOMUVEGAANIVILJELY TARKOITTAA
täysin keinolannoitteisiin, joista osa on kaivannaistuotteita (esim. fosforia ja kaliumia) ja osa valmistetaan maakaasun tai elektrolyysin avulla (typpi). Näihin molempiin valmistustapoihin liittyy vakavia ongelmia. Kaivannaislannoitteiden varat maailmassa ovat rajalliset, ja niiden louhinta aiheuttaa huomattavia ympäristövaikutuksia. Ammoniumtypen valmistaminen maakaasusta yleisesti käytössä olevalla kemiallisella Haber– Bosch -menetelmällä taas tuottaa merkittävät hiilidioksidiTAVANOMAINEN MAANVILJELY NOJAA
Poimulehti | 19
päästöt. Keinolannoitteiden käyttö johtaa myös maaperän humuspitoisuuden alenemiseen, mistä seuraa maaperän tiivistymistä ja maaperäeliöstön köyhtymistä. maatalousympäristön ekosysteemipalvelut, eli viljely tapahtuu muun luonnon kanssa eikä sitä vastaan. Tärkein typpilähde luomuvegaaniviljelyssä on palkokasvien bakteerikumppanien typensidonta. Typensidonnan ja maan viljelykasveille suosiollisen rakenteen takia sekä kasvitautien ja hyönteisinvaasioiden ehkäisemiseksi on viljelykierto, eli viljelykasvien ajallinen vuorottelu, hyvin tärkeää. Hyviä typensidontakasveja ovat esimerkiksi punaapila (Trifolium pratense) ja sinimailanen (Medicago sativa). Kivennäisravinteita (erityisesti fosforia ja kaliumia) on luomuvegaaniviljelyssä mahdollista saada esimerkiksi puutuhkasta sekä kompostoimalla viljelymaaksi kelpaamattomilla paikoilla kasvavia kasveja. Puutuhkan osalta tulee kuitenkin huomioida raskasmetallien pitoisuudet. Myös syväjuuristen kasvien viljely nostaa kivennäisravinteita pintamaahan viljelykasvien käyttöön. LUOMUVEGAANIVILJELYSSÄ ON KESKEISTÄ
torjunta luomuvegaaniviljelyssä perustuu ennakointiin. Viljelykierron lisäksi tehokkaita keinoja ovat karkoituskasvien viljely, harson ja suojaverkon levittäminen sekä biodiversiteetin edistäminen. Jos alueella on runsaasti lintuja, sammakkoeläimiä ja petohyönteisiä, on kasveja syövistä hyönteisistä vähemmän harmia viljelijälle. VILJELYKASVEIHIN KOHDISTUVIEN TUHOJEN
SUOMESSA EI OLE VARSINAISIA LUOMUVEGAANITILOJA,
mutta jotkut menetelmät kuten viljelykierto ovat käytössä laajasti luomutiloilla. Iso-Britanniassa on kolme Vegan Organic Networkin karjattoman luomuviljelyn standardeihin sitoutunutta tilaa. Sinimailanen on tehokas monivuotinen typensidontakasvi. Kolmannen vuoden viherlannoituskasvusto luomuvegaanitilalla South Oxfordshiressä Englannissa.
LUE LISÄÄ LUOMUVEGAANIVILJELYSTÄ: - VEGAN ORGANIC NETWORK, BRITTILÄINEN JÄRJESTÖ JOKA EDISTÄÄ LUOMUVEGAANIVILJELYÄ JA YLLÄPITÄÄ KARJATTOMAN LUOMUVILJELYN (STOCK-FREE ORGANIC) STANDARDEJA:
WWW.VEGANORGANIC.NET
Neuvoja kaupunkiviljelijälle: VILJELYKIERTO:
Kasvimaalla kannattaa noudattaa viljelykiertoa. Yksivuotinen apila- tai virnakasvusto lisää maan typpipitoisuutta ja multavuutta sekä parantaa maan rakennetta. RINNAKKAISVILJELY:
Esimerkiksi kaalikasvien ja kurpitsojen alle voi kylvää matalia palkokasveja kuten persianapilaa (Trifolium resupinatum var. majus). Kehäkukat (Calendula officinalis) ja samettikukat (Tagetes spp.) karkottavat esimerkiksi joitakin kaalikasveja syöviä hyönteisiä. KOMPOSTI:
Kompostointi on mahtava tapa kierrättää ravinteet takaisin kasvimaalle. KATEVILJELY:
Katteen (esim. ruohosilppu) levittäminen viljelykasvien väliin lisää maahan ravinteita, vähentää haihduttamista sekä estää rikkakasvien kasvun. Rikas eliöstö vähentää hyönteistuhoja, parantaa kukkien pölytystä ja monipuolistaa luonnonympäristöä. Kasvimaan ympäristön biodiversiteettiä voi lisätä esimerkiksi viljelemällä pölyttäjähyönteisiä houkuttelevia kukkia, viljelemällä monivuotisia kasveja, jättämällä niittymäisesti hoidettuja alueita puutarhaan, rakentamalla kiviröykkiöitä ja ripustamalla linnunpönttöjä. BIODIVERSITEETIN EDISTÄMINEN:
Poimulehti | 21
KAUPPALASKU NOLLA EUROA TEKSTI JA KUVAT JUKKA LIUKKONEN
PIRKKO JA TEPPO VARASTAVAT KAUPASTA RUOKAA, JOHON HEILLÄ EI MUUTEN OLISI VARAA.
ostaisin ruokani osuuskunnista luomuna”, Pirkko kertoo. Pirkko ja Teppo ovat tavallisia yliopisto-opiskelijoita, jotka käyvät luennoilla ja joiden rahat ovat tiukassa. Yksi asia kuitenkin erottaa heidät luentojen muista opiskelijoista. He eivät osta kaupasta ruokaa juuri koskaan. ”JOS MINULLA OLISI ENEMMÄN RAHAA
suurimman osan ruoastansa dyykkaamalla sen kauppojen roskiksista. Tarjolla on kaikkea tammenlehtisalaatista hedelmiin sekä kaupassa paistetuista erikoisleivistä lihavalmisteisiin.
Kuvaustilanne on lavastettu.
KUMMATKIN HEISTÄ HANKKIVAT
pois kaiken yli jääneen ruokansa. Myymättä jääneen ruoan määrä vaihtelee kaupoittain ja ajankohdan mukaan. Joskus sitä on paljon, joskus vähemmän. Lopulta kaikki se, mikä ei lähde kaupasta asiakkaiden ostoskärryissä, päätyy roskikseen. LÄHES KAIKKI KAUPAT HEITTÄVÄT
22 | Poimulehti eri tavoin. Joissain kaupoissa pakkaukset rikotaan fyysisesti niin, ettei niitä vietäisi koteihin. Monessa kaupassa on nykyään jätepuristin, joka muussaa kaiken syöntikelvollisen ruoan syöntikelvottomaksi cocktailiksi. Monen kaupan jätekatoksen oveen on lisäksi asennettu lukko. ERI KAUPAT OVAT RATKAISSEET JÄTEONGELMANSA
KAUPAT LAHJOITTAVAT RUOKAHÄVIKIN eteenpäin esimerkiksi ruokajakeluihin parasta ennen -päivän jälkeen, kun ruokaa voi vielä syödä, vaikkei sitä voikaan enää myydä. Osa parasta ennen -ruoasta päätyy roskiksen kautta Pirkon ja Tepon kaltaisten ihmisten koteihin.
SUURESTA KAUPPAKETJUSTA VARASTAMINEN EI TUNNU MORAALISESTI KAUHEAN VAIKEALTA.
JOTKUT
DYYKATESSA SE, MITÄ ON TARJOLLA,
vaikuttaa siihen mitä voi syödä. Teppo kertoo, että hänen ruokavalionsa olisi hyvin erilainen, mikäli hän ei dyykkaisi. ”Liha, kala ja kananmunat jäisivät pois”, Teppo täsmentää. ”En myöskään söisi niin paljoa tuoreita kasviksia ja laadukasta leipää kuin nyt. Dyykatessa leipä on ilmaista, kaupassa se on kallista.”
tuntuneen kuormittavalta, ”En nauti siitä jännityksestä. Siinä ei ollut mitään hauskaa jännityselementtiä kuviossa.” Nykyään Teppo on lopettanut varastamisen. ”Se tuntuu työläältä suhteessa taloudelliseen hyötyyn”, hän sanoo. TEPPO KERTOO VARASTAMISEN
turvallisuushakuinen ihminen. ”Se liittyi elämänvaiheeseen, jolloin koin turvattomuutta. Sillä tavalla jäi enemmän rahaa säästöön, ja se lisäsi turvallisuuden tunnetta”, hän sanoo. TEPPO KERTOO OLEVANSA
näe ruoan varastamista epäeettisenä. Pirkko kertoo, ettei koe huonoa omaatuntoa ruoan varastamisesta. ”Suuresta kauppaketjusta varastaminen ei tunnu moraalisesti kauhean vaikealta”, Teppo sanoo.
KUMPIKAAN HEISTÄ EI KUITENKAAN
DYYKKAUS ANTAA MINULLE MAHDOLLISUUDEN SYÖDÄ MONIPUOLISESTI.
kelpaa. ”En varastaisi lähikaupasta”, Teppo sanoo, ”eikä tulisi mieleenkään varastaa esimerkiksi torilta tai pienestä yrityksestä.” MIKÄ TAHANSA KAUPPA EI KUITENKAAN
TEPPO KERTOO, ETTÄ ILMAN DYYKKAUSTA hän eläisi lähinnä ruoilla,
jotka maksavat enintään kaksi euroa kilo. Dyykkaus antaa mahdollisuuden syödä monipuolisesti. ”Ja dyykkauspaikat on auki aamusta iltaan toisin kuin ruoanjakelupaikat”, Teppo sanoo. dyykata. Joidenkin valmisteiden myyntiaika on niin pitkä, ettei niitä käytännössä ikinä päädy roskiin. Hyllyssä pysyvät hyvin pitkään esimerkiksi luksustuotteet. KAIKKEA EI ROSKIKSISTA VOI KUITENKAAN
tavoittelevia suuryrityksiä, jotka elävät kuluttamisesta. ”Varastamisen etiikka ei poikkea muusta kuluttamisen etiikasta”, hän sanoo. Tepon näkökulmasta kuluttaminen on aina eettisesti kyseenalaista. RUOKAKAUPAT OVAT USEIMMITEN VOITTOA
KYSE ON MYÖS AJANKÄYTÖSTÄ.
”Jos ei tarvitse ostaa, jää enemmän aikaa muulle kuin palkkatyölle”, Pirkko sanoo.
”VARASTAN KAUPASTA LÄHINNÄ LUKSUSTUOTTEITA,
kuten hyviä teelaatuja, luomusuklaata, pähkinöitä ja luontaistuotteita”, Pirkko sanoo ja kertoo vievänsä lähinnä vain niitä asioita, joita ei muutoin löydä.
”JOS EI HALUA ANTAA KAUPALLE RAHAA, niin pitäisi panna raha jonnekin, jos on varaa”, Teppo sanoo, ”ne kulut pitää maksaa jonnekin.” Hän kertoo olleensa Amnestyn ja Unicefin kuukausilahjoittaja. ”Ajattelin sitä verona”, Teppo täsmentää.
parantaa elämänlaatua. On mahdollista hankkia sellaisia asioita, joihin ei muutoin olisi varaa, ja elää vähän parempaa elämää.
”VARASTAMISEN ETIIKKA ON ERILAISTA SILLOIN,
PIRKKO KOKEE, ETTÄ KAUPASTA VARASTAMINEN
TEPON TASKUIHIN KAUPASTA on lähtenyt muun muassa avocadoöl-
jyä ja saksanpähkinöitä. ”Varastin vielä pari vuotta sitten sellaisia asioita, jotka ovat minulle itselle luksustuotteita”, Teppo kertoo. OSTOSPARATIISISSA ON KUITENKIN VARJOPUOLENSA.
Kiinni jäämisen pelko aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. ”Sen jälkeen, kun jäin kiinni viime kesänä, olen alkanut tuntea oloni ahdistuneeksi varastamisen jälkeen”, Pirkko sanoo. ”Joka kerta, kun tulen ulos kaupasta, tärisen sisäisesti, vaikka ulospäin näytänkin iloiselta.”
jos ei ole rahaa ruokaan”, Teppo sanoo ja lisää, että varattomuus tarkoittaa hyvin erilaisia asioita Suomessa ja köyhissä maissa. ”Joissain maissa on köyhä, kun ei ole varaa puoleen kiloon riisiä päivässä ja porkkanoihin”, Teppo sanoo, ”Suomessa asia on toisin.” ostaa kaupasta vain halpoja peruselintarvikkeita, kuten linssejä. Lisäksi Pirkon ja Tepon kaltaiset city-metsästäjä-keräilijät täydentävät ruokasaalistaan keräämällä omenoita sekä sienestämällä ja marjastamalla metsässä. TEPPO KERTOO, ETTÄ HÄNEN TARVITSEE
Haastateltujen nimet on muutettu.
24 | Poimulehti
ELÄINTILOJEN VAIETTU ARKI TEKSTI SIMO POROLA KUVAT TEPPO LAHTI JA OIKEUTTA ELÄIMILLE -JÄRJESTÖN JULKAISEMAA MATERIAALIA
ELÄINOIKEUSAKTIVISTI EVELIINA LUNDQVIST TUTUS TUI ELÄINTUOTANTOTILOJEN KARUUN ARKEEN TYÖHAR JOITTELUJEN MUODOSSA JA KIRJOITTI KOKEMUKSISTAAN KIRJAN. SALAINEN PÄIVÄKIRJA ELÄINTILOILTA KERTOO PEITTEL EMÄTTÄ, MILTÄ NÄYTTÄÄ JA TUNTUU TUOTANTOVÄLINEEKSI ALENNETTUJEN ELÄINTEN KOHTELU TÄMÄN PÄIVÄN TEHOTUOTANNOSSA. ja terveys ovat Suomessa monella mittarilla maailman huippuluokkaa”, muistutti Maaja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK) keväällä 2014, kun Oikeutta eläimille -järjestö toi jälleen kerran julkisuuteen liudan eläintiloilta salakuvattua materiaalia. Vaikka valokuvat ja videot osoittivat tuotantoeläinten olojen olevan edelleen kaukana eläinteollisuuden ja valtion idealisoidusta markkinointikuvastosta, vakuuttelut hyvinvoinnista ja asianmukaisesta kohtelusta istuvat tiukassa. ”TUOTANTOELÄINTEN HOITO
päivittäisestä kohtelusta oli yksi syy pitkän linjan eläinoikeusaktivisti Eveliina Lundqvistille hakeutua opiskelemaan eläintenhoitajaksi keväällä 2012. Osana opintojaan hän suoritti työharjoitteluja erilaisissa navetoissa, sikaloissa, broilerihallissa, kanalassa ja lampolassa. Kokemuksiaan päiväkirjaansa kirjannut Lundqvist ei ollut ehtinyt toimia harjoittelijana montakaan päivää, kun hän sai ajatuksen kirjoitusten julkaisemisesta, ”jotta muutkin saisivat tietää, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu”. Lopputuloksena syntynyt Salainen päiväkirja eläintiloilta on kouraiseva kertomus tilojen arkipäivän julmuudesta, jonka taustalla ovat vuosikymmeniä kiihtynyt tuotannon tehostaminen ja esineellistävä suhtautuminen eläimiin. KYSYMYS TUOTANTOELÄINTEN
Oikeutta eläimille -yhdistyksen julkaisema kuva sikalasta Kalajoella.
Kuva: Teppo Lahti
26 | Poimulehti harjoitteluissaan todistamaan lukuisia eläinoikeusliikkeen esille nostamia huolia tuotantoeläinten kaltoinkohteluista ja vielä enemmän. Tutuksi tulivat päivittäinen eläinten lyöminen, välinpitämättömyys loukkaantumisista ja sairasteluista, porsaiden kastrointi säännönmukaisesti ilman puudutusta sekä nupotus eli vasikan sarvien polttaminen ilman kunnollista kivunlievitystä. Hän myös kertoo todistaneensa kolmesti sähköpiiskan käyttöä eläinten ohjauksessa – sen samaisen, jota Lundqvistin kirjaa kommentoinut MTK:n eläinlääketieteen asiantuntija ei ollut nähnyt käytettävän sitten 1980-luvun. LUNDQVIST KERTOO JOUTUNEENSA
mukaan oli kuitenkin se jatkuva väkivalta, jota eläimet joutuivat kokemaan ollessaan vangittuina ahtaissa oloissa. Tämä väkivalta uhkaa jäädä eläinoikeusaktivistien salakuvissakin näkymättömäksi. KAIKISTA PAHINTA LUNDQVISTIN
voivat hyvin, kun kuvissa näkyy ruokaa ja pehmikettä. Samassa yhteydessä pitäisi sanoa, että luonnossa emä vierottaisi vasikkansa 11 kuukauden iässä, eikä niiden pitäisi olla kopissa yksinään. Ihmisistä voi olla ihan normaalia nähdä lehmän seisovan paikoillaan parressa, joten kuvien yhteydessä pitäisikin kertoa eläinten luontaisesta käyttäytymisestä”, Lundqvist sanoo. ”JOKU VOI SANOA, ETTÄ VASIKAT
ote on tiukasti henkilökohtainen, sille antavat syvyyttä huomiot eläinten lajityypillisistä tarpeista ja toimintamahdollisuuksien eroista tilojen ja luonnonolosuhteiden välillä. Näkökulma poikkeaa huomattavasti tuottajien ja viranomaisten hyvinvointipuheesta, joka perustuu eläinsuojelulainsäädäntöön. Lundqvist muistuttaa, että lainsäädännön perusteella ei ole mitään väärää esimerkiksi siinä, että emakkoa pidetään lähes puolet vuodesta kääntymisen estävässä häkissä.
Kuva: Teppo Lahti
VAIKKA SALAISEN PÄIVÄKIRJAN
Tuottajiksi kasvatetut oli tekemisissä useiden tuottajia kanssa, joiden suhde eläimiin poikkesi huomattavasti hänen omastaan. Hänen näkemyksensä mukaan nämä tuottajat lähinnä kokivat tekevänsä työtään lain puitteissa. HARJOITTELUISSAAN LUNDQVIST
”ELÄIN EI PUHU JA IHMINEN
kiteyttää.
tarvitsee elinkeinon”, Lundqvist
tuotantovälineinä suurimpana syynä siihen, miksi tavalliset ihmiset pystyvät raakuuksiin eläimiä kohtaan näkemättä niiden arkipäiväisissä olosuhteissa mitään väärää. LUNDQVIST PITÄÄ ELÄINTEN NÄKEMISTÄ
Eveliina Lundqvist.
Tämän päivän tilalliset ovat kasvaneet niillä ja oppineet, että näin eläimiä kohdellaan. Ajan saatossa tilat ovat pikkuhiljaa kasvaneet ja sukupolvi kerrallaan on tehostettu toimintaa. Tiloilla on totuttu siihen, että eläimillä on yhä ahtaampaa ja ahtaampaa”, Lundqvist toteaa. ”VALTAOSA TILOISTA ON PERITTYJÄ.
Eveliina Lundqvist kertoi kokemuksistaan Oikeutta eläimille -järjestön ja Helsingin yliopiston Maan ystävien järjestämässä keskustelutilaisuudessa keväällä 2014.
Poimulehti | 27
Oikeutta eläimille -yhdistyksen julkaisema kuva emakkohäkistä Ypäjällä. kanssa yksin, vaan yhteiskunnassa vallitsee laajemminkin näkemys, joka jakaa eläimet yksilöinä erottuviin lemmikkeihin ja persoonattomiin tuotantoeläimiin. Tämän käsityksen haastaminen on Lundqvistin mukaan keskeistä tuotantoeläinten aseman parantamisessa. Tavoitteena onkin, että eläimiä ei nähtäisi tuotantovälineinä missään muodossa. TUOTTAJAT EIVÄT OLE NÄKÖKOHTANSA
eläimet nähdään ruokana. Ihmisten empatia ulottuu kissoihin ja koiriin, mutta sikojen kohdalla ei ole niin väliä. Mainokset eivät tietenkään auta, kun luodaan kuvaa, että eläimet voivat hyvin, ja monet luulevatkin niin”, Lundqvist sanoo. ”SUURIN ONGELMA ON ELÄINKUVA:
Eveliina Lundqvist kertoi kokemuksistaan Oikeutta eläimille -järjestön ja Helsingin yliopiston Maan ystävien järjestämässä keskustelutilaisuudessa keväällä 2014. Nykyään Lundqvist suunnittelee tuotantoeläinten turvakodin perustamista. Lisätietoa tulevasta turvakodista löytyy osoitteesta: www.saparomaki.fi Eveliina Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta. Into Kustannus 2014.
LISÄTIETOA TULEVASTA TURVAKODISTA LÖYTYY OSOITTEESTA:
WWW.SAPAROMAKI.FI
Teurastettuja eläimiä Suomessa vuonna 2013 Nautoja Sikoja Lampaita Kalkkunoita Broilereita
266 589 2 144 587 46 761 775 656 62 320 021
Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus
Palautusosoite: Maan ystävät ry tunnus: 50167777 00003 Vastauslähetys
t Maan ystävät on vuonna 1996 perustettu kansalaisjärjestö, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden toimia ekologisesti kestävämmän, oikeudenmukaisemman ja demokraattisemman maailman puolesta. Maan ystävät on osa kansainvälistä Friends of the Earth International verkostoa, johon kuuluu viitisentuhatta paikallisryhmää noin 75 maasta kaikista maanosista. Maan ystäville maailma on kokonaisuus, jossa erilaiset ongelmat nivoutuvat toisiinsa. Siksi Maan ystävät toimii ympäristönsuojelun, yhteiskunnallisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien, muiden eläinten oikeuksien sekä rauhan ja demokratian edistämisen puolesta.
Maan ystävät toimii paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Toiminta perustuu ihmisten vapaaehtoisuuteen, ja kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. Omassa toiminnassamme pyrimme tasaarvoisuuteen, hierarkioiden välttämiseen sekä demokratiaan. Toimintamme on avointa, rauhanomaista ja väkivallatonta. Helsingin seudun Maan ystävät ry toimii aktiivisesti Maan ystävien teemojen puolesta paikallistasolla. Toimintamme keskittyy erityisesti ruokaan, liikenteeseen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Tervetuloa mukaan toimintaamme!
Lue lisää Maan ystävien toiminnasta:
Maan ystävät ry:n yhteystiedot:
Nettisivut: www.maanystavat.fi Blogi: maanystavatblogi.blogspot.fi/ Maan ystävien Facebooksivu: facebook.com/maanystavat Helsingin seudun Maan ystävien Facebooksivu: facebook.com/ helsinginseudunmaanystavat Maan ystävät Twitterissä: Helsinki Region twitter.com/Maanystavat
Lisätietoja: helsinki@maanystavat.fi
Maan ystävät ry Mechelininkatu 36 B 00260 Helsinki puh 045 886 3958 toimisto@maanystavat.fi
Helsingin seudun Maan ystävät Maan ystävät Helsinki
Helsinki Region Liity Maan ystäviin
Tue toimintaa ekologisemman ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemman maailman puolesta ja liity Maan ystäviin! Jäsenmaksumme on 10 euroa vähävaraisille ja 25 euroa muille. Jäsenmaksun voit maksaa tilille: FI51 4713 3020 0222 36. Kirjoita tilisiirron viestikenttään nimesi, Helsinki osoitteesi, puhelinnumerosi jaRegion sähköpostiosoitteesi. Samalla liityt myös paikallisryhmän jäseneksi. Helsingin seutu Lisätietoja: toimisto@maanystavat.fi
Maan ystävät kiittää tuestasi! Helsingin seudun Maan ystävät Friends of the Earth Helsinki Region
My maksaa postimaksun
www.maanystavat.fi Helsingin seutu | Helsinki Region
Kyllä! Liityn Maan ystävät ry:n jäseneksi! Jäsenmaksu 10€ / 25€ Ilmoitan uudet yhteystietoni Nimi:
Puhelinnumero:
Osoite:
Postinumero- ja toimipaikka:
Sähköposti:
Maan ystävät ry tunnus: 50167777 00003 Vastauslähetys
Allekirjoitus: