ML Magazine Syksy - Talvi 2016

Syksy — Talvi 2016

s. 10

Hyvänen aika mitkä

RISKIT s. 18

s. 50

s. 58

Omistaminen on vaikuttamista

Tekemisen vimma liikuttaa yrittäjää

Digitaalisen ja inhimillisen älykkyyden ero katoaa

KOTI HELSINGIN AITIOPAIKALLA Helsingin Arietta Kluuvi

MUUTTOVALMIS

Alvar Aallon katu 5A | lemminkainen.fi/arietta Asunto Oy Helsingin Arietta tarjoaa todellista asumisen ylellisyyttä.

Kohde sijaitsee Töölönlahden vehreissä maisemissa omassa rauhassa, mutta silti aivan Helsingin ytimessä. Kävelymatkan päästä löytyvät ydinkeskustan monipuoliset ostosmahdollisuudet, kulttuuririennot ja ravintolat. Raikkaat, korkealuokkaiset materiaalivalinnat, suuret ikkunat ja avarat pohjaratkaisut tekevät asunnoista valoisia ja ajattoman tyylikkäitä. Keittiöihin luksusta tuovat tyylikkäät kalusteet, kvartsitasot sekä korkealaatuiset integroidut kodinkoneet. Energialuokka C2007. Alla kaikki vapaat asunnot: kompakti yksiö, avara kaksio tilavalla parvekkeella sekä ylellisen suuri kattohuoneisto. tyyppi 1h+kt 2-3h+kt+s 3h+kt+s

m2 35,0 74,0 103,0

mh. € 248 450 482 680 1 081 710

vh. € 491 000 995 500 1 795 500

krs 2 4 6

VARAA OMA ESITTELY P. 0800 95005 (MAKSUTON)

Visualisointi

ARVIOITU VALMISTUMINEN 27.10.2017

Helsingin Käpylän Posteljooni Käpylä Käpylänkuja 5 | lemminkainen.fi/posteljooni Vanhan postirakennuksen paikalle valloittavaan Käpylään nouseva Asunto Oy Käpylän Posteljooni tuo kaivattua täydennystä kaupunginosan asuntotarjontaan. Hyvin varustellut ruokakaupat ovat parinsadan metrin päässä kotiovelta ja ympäristö tarjoaa monipuolisesti mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon niin urheilua, luontoa kuin kulttuuria rakastavillekin. Ilmeikkään talon asunnot ovat täynnä viehättäviä ja persoonallisia yksityiskohtia. Näitä ovat mm. vinot katot, parvet ja ylellisen suuret parvekkeet. Talon alle valmistuu myös autohalli, jossa on myytävänä auto- ja moottoripyöräpaikkoja. Energialuokka C2013.

Alla esimerkkihuoneistoja. tyyppi 1h+kt 1h+kt+alk.

2h+kt 1h+kt+alk.+parvi 2h+kt+s 1h+kt+alk.

3h+kt+s 3h+k

m2 30,5 40,5 42,0 46,0 46,5 47,0 69,5 77,0

mh. € 105 985 114 355 159 500 177 990 127 555 148 540 114 635 133 610

vh. € 252 080 308 350 360 680 398 330 350 290 373 670 447 540 502 440

krs 2 2 5 5 2 6 2 2

Helsinki, Jätkäsaari Helsingin eteläkärki kehittyy vauhdilla. Pääkatujen varsille kivijalkatiloihin tulevat kaupat ja kahvilat, erinomaiset liikunta- ja ulkoilumahdollisuudet sekä meren välitön läheisyys tekevät Jätkäsaaresta omaleimaisen asuinalueen aivan Helsingin ydinkeskustan tuntumaan. Lemminkäisen kohteet Jätkäsaaressa keskittyvät Saukonpaateen. Osa kohteista on jo valmiita, osa vasta suunnitteilla.

Tutustu tarkemmin Saukonpaateen: lemminkainen.fi/saukonpaasi

Saukonpaaden Loisto Saukonpaasi Visualisointi

ARVIOITU VALMISTUMINEN 28.10.2016

Saukonpaadenranta 22 | lemminkainen.fi/loisto Asunto Oy Saukonpaaden Loiston kerrostaloasuntojen korkeat ikkunat ja merelle aukeavat parvekkeet ottavat kaiken irti sijainnista meren äärellä. Tyylikkyyttä ja laatua asumiseen tuovat mm. integroidut keittiökoneet sekä kivi- ja parkettilattiat. Energialuokka C2013. Alla esimerkkihuoneistoja. tyyppi 2h+kt+s 3h+k+s 3(4)h+k+s

MUUTTOVALMIS

m2 52,5 76,5 91,5

mh. € 239 230 289 090 334 420

vh. € 492 280 657 820 775 450

krs 3 2 1

Helsingin Kompassi Saukonpaasi Saukonpaadenranta 20 | lemminkainen.fi/kompassi Asunto Oy Helsingin Kompassissa merelliset maisemat ovat osa asuntojen sisustusta. Vapaana on tasokkaasti varusteltuja huoneistoja kaksioista tilaviin työtilallisiin asuntoihin.

Asukkaiden käytössä on myös kuntosali. Energialuokka C2013.

Alla esimerkkihuoneistoja. tyyppi 2h+kt 3h+k+s 4h+kt+s

TUTUSTU ASUNTOIHIMME: lemminkainen.fi/asunnot Lemminkäinen Talo Oy, Salmisaarenaukio 2, PL 169, 00181 Helsinki Asuntomyynti: puh. 0800 95005 (maksuton), asuntomyynti.helsinki@lemminkainen.com

m2 43,0 75,0 91,5

mh. € 239 510 266 550 308 955

vh. € 423 120 586 800 699 660

krs 5 3 3

Tässä numerossa

10

Hyvä paha riski — Maailma on jännittävä paikka. Siellä täällä näkyy mahdollisuuksia, joihin voisi tarttua ja uhkia, joita tekisi mieli paeta. Suomalaiset kiinnittävät enemmän huomiota jälkimmäisiin.

Mandatum Lifen tuore tutkimus osoittaa, että vain yksi kahdeksasta suomalaisesta pitää itseään rohkeana riskinottajana.

18

Omistamisen kasvot — Suomalaisten omaisuus on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Omistajuuteen liittyviä päätöksiä tekevät aina ihmiset eivätkä kasvottomat organisaatiot. Tea Ekengren-Saurén uskoo, että pitkäjänteisen omistamisen arvostus kasvaa ja kvartaalitalous jää historiaan.

PELLOT JA METSÄT

KIINTEISTÖT esim. toimitilat, asunnot ja logistiikkakiinteistöt

LISTAAMATTOMAT OSAKKEET esim. pääomarahastosijoittaminen

1 ,4

MIL J. EU ROA

1 ,1

MIL J. EU ROA

1 ,2

o-od tuott

MIL J. EU ROA

s

otus

3,2 %/

o tuott

”Pelko tukahduttaa ajatteluamme ja toimintaamme. Se johtaa päättämättömyyteen, jota seuraa jämähtäminen.

Olen tuntenut lahjakkaita ihmisiä, jotka vitkastelevat mieluummin kuin ottavat epäonnistumisen riskin.

Menetetyt mahdollisuudet rapauttavat itseluottamusta.

Alamäen kierre alkaa.”

Rajoitettu likviditeetti

Rajoitettu pääsy

1 ,7

MIL J. EU ROA

– Shakkimestari Charles Stanley

9

Janne Sorainen: Toisessa valossa

25

Jussi Valtonen: Sattuma on vaikea aivoille

26

Vastuulliset sijoitukset tekevät läpimurron

Hajauttaa riskejä

v

-odot

%/ u s 5 ,1

v

161 %

IV IN EN KU M U LATI O TU S O TT O -O D 30 V. TU

30

2,6

Infograafi: Alternatiivisalkku haastaa perinteisen tyylin

32

A MI LJ . EU RO

351 %

IV IN EN KU M U LATI O TU S O TT O -O D TU V. 30

Juhani Lehtonen: Pankkien pyykki on pestävä

SALKKUJEN SISÄLTÖ: Esimerkkilaskelman perinteinen salkku sisältää 50 % osakk

Alternatiivisalkussa on 50 % osakkeita ja 50 % vaihtoehtoisia sijoituksia. Tuotto-odo joka on maailman suurin varainhoitoyhtiö ja Mandatum Lifen yhteistyökumppani.

”Suurin riski on se, ettei ota mitään riskejä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa ainoa strategia, joka epäonnistuu varmasti, on riskien täydellinen välttäminen.”

– Facebookin perustaja Mark Zuckerberg

Tässä numerossa

62

Kauneus tulee syvältä — Animaatiotuottaja Anttu Harlin sanoo, ettei hän ole koskaan ajatellut kauneutta ikään kuin se olisi jokin ulkoinen asia.

Hänen maailmaansa kauneus tulee jostakin syvemmältä: ilosta, myönteisyydestä ja toisen ihmisen aidosta läsnäolosta.

36

Rahasta & hengestä

40

Asiakas pääsee kuninkaaksi

44

Yksi tykkää rahasta, toinen vapaasta

50

Kuinka yrittäjän kipinä palautetaan

52

Jussi Hinkkanen saa energiaa Afrikasta

58

Liisa Välikangas: Pian emme erota digitaalista älyä inhimillisestä

66

Kun sanat eivät riitä — Lepikko. Koivikko. Hongisto. Metsä on sinivalkoisen tarinan suuri näyttämö ja rakas paikka, jossa tehdään työtä, liikutaan ja hiljennytään.

73

Matti Lievonen: Irtaudu bisneksestä, jonka kestävyys pettää ylihuomenna

”Ei mikään voi valtavammin vaikuttaa matkustajan mieleen kuin noiden äärettömien sydänmaan metsien syvyys.

Niissä vaellat ikään kuin meren pohjalla, muuttumattomassa yksitoikkoisessa hiljaisuudessa, ja kuulet vain korkealla pääsi päällä tuulen humisevan.”

– Johan Ludvig Runeberg

”On helppoa olla samaa mieltä on helppoa olla mieletön vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön.”

– Juice Leskinen

74

Sivulauseessa: Valo on ikuista

Toisessa valossa

Rohkea syö rokan, kaino ei saa kaaliakaan

O

let kuullut, että suuret voitot vaativat rohkeutta. Ajatus tuntuu kieltämättä loogiselta. Arkajalka tuskin perustaa startup-yritystä, juoksee maratonia, vaihtaa alaa tai sijoittaa edes murto-osaa tuloistaan, vaan mieluummin säästää sukanvarteen.

Suosiiko onni vain rohkeaa, kuten vanha sananlasku sanoo? Toisinaan ­kyllä, jos käy niin sanotusti hyvä tuuri. Jos taas onni ei ole myötäinen, rohkea saattaa huomata olleensa tyhmänrohkea.

Kuva: Veikko Kähkönen

T

alousmatemaatikko Nassim Nicholas Taleb, joka tunnetaan muun muassa teoksistaan Musta joutsen ja Antihauras, on tarkastellut erilaisten riskienhallinnan tyylien tuottoprofiileja ja kuvannut niiden mielekkyyttä.

Jos ihminen rakastaa riskejä eikä välitä varautua niihin, todennäköisesti häntä miellyttävä tuottoprofiili on konkaavi.

Tällaisen ihmisen käyttäytymistä Taleb kuvaa metaforalla: Kuvittele maantie, joka on ripoteltu täyteen viiden sentin kolikkoja. Tiellä kulkee katu­jyrä. Konkaavin tuottoprofiilin suosija näkee kolikot mutta ei katujyrää – ja päättää mennä keräämään senttejä.

Tuottoa kertyy, kunhan onnistuu välttämään jyrän alle jäämisen.

Konkaavin vastakohta on konveksinen tuottoprofiili. Sen perusajatuksena on, että ­maksat hyvinä aikoina pientä maksua ja saat ison korvauksen, jos jotakin pahaa tapahtuu. Talousmatemaatikkona Talebia miellyttää tässä mallissa eritoten se, että tappio on aina rajoitettu ja mahdollinen voitto voi olla suhteellisesti todella suuri. Siksi konveksinen tuottoprofiili on järkevä valinta riskienhallintaan.

Konveksinen tuottoprofiili sopii varsinkin rohkeille ihmisille. Jos olet vakuuttanut itsesi, omaisuutesi tai lähimmäisesi, toimit riskienhallinnan kannalta rationaalisesti: tasaat elämään kuuluvia riskejä ja leikkaat äärimmäisen negatiivisten tapahtumien

vaikutukset pois – tai ainakin rajoitat niitä.

Useimpien on vaikea päättää asioista, joihin liittyy epätietoisuutta ja satunnaisuutta. Myös vakuutuspäätösten järkevyyttä punnitessa on usein vaikea erottaa toisistaan etukäteen tapahtuva ex ante -päättely ja jälkikäteen suoritettava ex post -järkeily.

Erityisen vaativaa on arvioida tehdyn päätöksen onnistumista jälkikäteen ilman, että päätyy jälkiviisasteluun. Arviointiin ilmestyy hyvin helposti sellaista tietoa, jota ei ollut k­ äytettävissä päätöksenteon hetkellä. Hyvä esimerkki pieleen menneestä päättelyketjusta on se, kun ihminen harmittelee vakuuttaneensa turhaan.

Jos ihminen on vakuuttanut itsensä ja omaisuutensa järkevästi eikä saa elämänsä ­aikana yhtäkään vakuutuskorvausta, hän ei ole suinkaan ollut hölmö vaan erityisen onnekas.

T

oivoisin todella, että olisin itsekin niin onnekas. Minulla on kaksi lasta, joista esikoinen on sairastanut usein ja kuopus on ollut koko pienen ikänsä terve kuin pukki. Molemmilla on sama vakuutus. Olisin paljon mieluummin maksanut molempien vakuutusta turhaan kuin saanut näin paljon vastinetta esikoisen vakuutusrahoille.

Mikäli edessäsi on päätös, johon liittyy satunnaisuutta ja epävarmuutta, suosittelen päätöksen perustaksi rohkeuden ja realismin vahvaa liittoa. Rohkeutta tukee tällaisessa liitossa hyvä riskienhallinta.

Epävarmassa maailmassa on kannattavinta olla harkitsevan rohkea. Silloin saa hyvinä aikoina kauhatolkulla rokkaa ja huonoinakin päivinä vähintään runsaan annoksen kaalia.

Janne Sorainen

Kirjoittaja on Mandatum Lifen aktuaarijohtaja.

Toisessa valossa -palstalla esitellään väite ja pohditaan sitä.

10

Vaara vangitsee huomion Riski on läsnä ihmisen kaikissa päätöksissä.

Mandatum Lifen tutkimus paljastaa, että vain yksi kahdeksasta suomalaisesta pitää itseään rohkeana riskinottajana. Pelko satasen menettämisestä on vahvempi kuin halu sen voittamisesta.

Teksti: Karo Hämäläinen — Kuvitus: Linda Linko

12

Arkista riskiä ei oteta rusetti kaulassa, eivätkä riskit mallinnu niin hallittavasti kuin pokerissa.

13

K

ädessä on ristiässä ja patakuutonen. Yhdessä pöydässä olevien korttien kanssa ne muodostavat täyskäden: kolme ässää ja kaksi kuutosta.

Le Chiffre vyöryttää edessään olevat pelimerkit pöydälle. Vastapäätä istuva James Bond tekee samoin.

Potti nousee 115 miljoonaan. Montenegrolaisen luksuskasinon sali huokaa.

Neljän pelaajan kortit käännetään.

Ensin paljastuu väri, sitten täyskäsi. Le Chiffren täyskäsi peittoaa edellisen.

Viulut soivat kireästi ennen kuin Bond kääntää korttinsa.

Patavitonen ja pataseiska. Juuri ne täydentävät pöydän kortit värisuoraksi, käsistä parhaaksi.

Le Chiffre tuijottaa kortteja ilmeettömänä. Sitten hän työntää itsensä ylös ja kävelee pois.

Martin Campbellin ohjaaman Casino Royale -elokuvan pokerikohtaus on stereotyyppinen kuva riskistä. Pelissä on paljon, ja kaikki on yhden kortin varassa.

Pokeri on kuitenkin riskinoton erikoistapaus ja kaukana arkiriskeistä. Arkista riskiä ei oteta iltapuvuissa tai rusetti kaulassa, eivätkä riskit mallinnu niin hallittavasti kuin pokerissa.

Lähes jokainen arjen päätös merkitsee riskin ottamista. Jokaisen valinnan pohjustaminen riskianalyysilla johtaisi kuitenkin siihen, ettei saisi aikaiseksi mitään.

Se olisikin melkoinen riski.

Varoo eikä hurjastele

Suomalaiset ovat ennemmin varovaisia kuin hurjapäitä. Erittäin tai melko varovaiseksi riskinottajaksi itsensä arvioi kaksi viidestä suomalaisesta. Vain noin joka kymmenes arvioi olevansa rohkea tai uhkarohkea riskinottaja. Tiedot käyvät ilmi Mandatum Lifen elokuussa teettämästä tutkimuksesta.

Eniten ajatellaan omaan terveyteen liittyviä riskejä. Ne mainitsee useampi kuin joka neljäs vastaaja. Lähes yhtä moni nostaa esiin läheisiin liittyvät riskit, ja perheen toimeentuloon liittyvät riskit mainitsee miltei joka kuudes.

Suomalaisten riskinoton leikkikentät taas ovat liikenne ja oma kroppa. Lähes 30 prosenttia vastaajista kertoo ajavansa ylinopeutta, kävelevänsä päin punaisia tai ottavansa muita riskejä liikenteessä.

­ seampi kuin joka neljäs kertoo puolesU taan elävänsä epäterveellisesti tai laiminlyövänsä liikuntaa.

Toisesta ääripäästä löytyvät ne suomalaiset, jotka kertovat harrastavansa riskialtista liikuntaa. Heitä oli vastaajista joka viides.

Joka kuudes kertoo ottavansa riskiä tupakoimalla säännöllisesti, joka kahdeksas sijoittamalla. Joka kymmenes mainitsee olevansa alivakuutettu – harvempi kuin lotolla riskiä elämäänsä hakeva.

Tutkimuksen vastauksista muodostuu kuva riskejä karttavasta kansakunnasta.

Siellä täällä näkyy uhkia, joilta pitäisi luikkia pakoon. Missä piilee rohkean ja hallitun riskinoton tuoma menestys? Se, joka on kasvattanut Koneesta yhden maailman johtavista hissiyhtiöistä ja levittänyt Angry Birdsin joka maailmankolkkaan?

Edustavuusharhan vallassa

Selitys voi löytyä psykologiasta. Tiedetään, että ihmisillä on taipumus havaita, oppia ja muistaa kielteiset, etenkin vaaralliselta tuntuvat asiat huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin kuin neutraalit tai mukavat asiat. ”Siksi käytämme paljon aikaa ja resursseja potentiaalisten riskien skannaamiseen ja pohtimiseen. Vaaralliset asiat varastavat huomiomme”, kertoo psykologian tutkija Sointu Leikas.

Sadan euron menettäminen saa aikaan suuremman mielipahan kuin mitä satasen saamisesta aiheutuu mielihyvää. Ihmiset eivät tee valintojaan matemaattisesti vaan pyrkivät välttämään negatiivista loppu­ tulosta.

Taustalla on useita psykologisia prosesseja, jotka vääristävät riskiarvioita.

Kynä kädessä ja taulukkolaskentaohjelman avulla toimisimme ehkä toisin kuin spontaanisti. ”On tyypillistä painottaa seurauksia, ei todennäköisyyksiä. Jos jollain asialla on katastrofaaliset seuraukset, sitä pelätään, vaikka todennäköisyys sen toteutumiseen olisi pieni. Tällaisten tapahtumien todennäköisyyksiä myös yliarvioidaan”, Sointu Leikas sanoo.

Samoin julkisuudessa paljon esillä olevia riskejä pidetään todennäköisempinä kuin riskejä, joista ei puhuta. Tutkijat kutsuvat ilmiötä edustavuusharhaksi. ”Ihmisten tekemät arviot asioista kasautuvat tyypillisesti yhteen: jos e­ simerkiksi

14

geenimuunneltua ruokaa pidetään pahana jollain ulottuvuudella, esimerkiksi luonnottomuuden vuoksi, sitä pidetään herkästi myös vaarallisena ja sen riskejä todennäköisinä”, Leikas kertoo.

Lotto on eri asia

Usein sanotaan, että suomalaiset eivät uskalla tehdä maaleja. Väitetään, että pelkäämme epäonnistumista ja tyydymme siksi vähään.

Mutta toisaalta: Suomalaiset ovat uhkapelikansaa. Törsäämme lottoon ja peliautomaatteihin, hamuamme pörssistä arpalappuja.

Suomalaisten riskisuhteesta esitetään väitteitä, joita tilasto jos toinenkin tuntuu tukevan.

Yritysten määrä suhteessa asukaslukuun saattaisi kieliä varovaisuudesta – tai sitten yhteiskunnan järjestäytymisestä ja laajasta sosiaaliturvasta.

WinCapita ja lottotappioiden määrä voivat kertoa haihattelevasta riskinottamisesta. Tai siitä, että valtion peli­monopolilla on vahva asema. Huijausten epärealistisiin lupauksiin sorrutaan muuallakin, mutta niistä ei ­uutisoida meillä.

Käyttäytymistutkimukset tapaavat tarkastella toteuttamismaan populaatiota.

Yleensä tutkijoiden kiinnostuksen kohteena on universaaliksi mielletty käyttäytymispiirre, ei kansakuntien vertailu.

Mitä suomalaisten riskisuhteesta tiedetään suhteessa muiden maiden kansalaisiin?

Tutkimusneuvonantaja Tarmo ­Valkonen Etlasta löytää viime vuonna julkaistun, uraauurtavan tutkimuksen The nature and predictive power of preferences: Global evidence. Sen tekijöitä kiinnostivat nimenomaan kansalliset erot, joiden sel-

vittämiseksi he keräsivät tietoa 76 eri kansallisuutta edustavien 80 000 henkilön arvostuksista.

Kansallisuuksien väliltä löytyi eroja, mutta yksilöiden väliset erot olivat suuria.

Vaikka jonkin maan asukkaat karttavat riskiä keskimäärin enemmän kuin toisen, jälkimmäisestä löytyy kosolti henkilöitä, jotka ovat varovaisempia kuin riskiä karttavan maan hurjapäiset kansalaiset.

Kansallisuuserojen lisäksi tutkijat löysivät yleismaailmallisia yhtymäkohtia. Kärsivälliset ihmiset luultavammin säästävät, ja heillä on parempi koulutus. Riskiä sietävät ihmiset taas ovat muita useammin yksityisyrittäjiä ja tupakoivat.

Kun suomalaisia verrataan muihin läntisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan kansakuntiin, tutkijat huomasivat, että vain portugalilaiset ottavat meitä vähemmän riskiä.

Tässä vertailujoukossa suomalaisten maine riskinkarttajina tuntuu siis pitävän paikkansa. ”Suomalaiset ovat maailman kärsivällisimpiä kansoja yhdessä ruotsalaisten ja saksalaisten kanssa. Se osuu hyvin yksiin meidän korkean koulutustasomme ja rationaalisuutemme kanssa. Riskinotossa olemme sen sijaan saaneet selvästi itäistä perintöä ja erotumme ruotsalaisista arkajalkojen suuntaan”, Tarmo Valkonen analysoi. ”Mielenkiintoista on, että naapurimaiden erot ovat niin isoja. Kirjoittajat yhdistävät ne kaukaa menneisyydestä tuleviin kulttuurisiin vaikutteisiin”, hän lisää.

Ihmiset eivät tee valintojaan matemaattisesti vaan pyrkivät välttämään negatiivista lopputulosta.

Riski, elämän suola

”Riski on elämän suola!” huudahtaa filo­sofi Timo Airaksinen. ”Usein sanotaan: no gain without pain, mutta pitää sanoa: no gain without risks.

Kaiken menestyksen taustalla on riskinottoa. Jos ei ota riskiä, ei saavuta mitään.”

Riskistä pitävä filosofi liittää suomalaisten yleisen taipumuksen karttaa riskiä hyvinvointivaltioon, joka on merkittävä riskientasausjärjestelmä. ”Suomalaiset ovat valmiita uhraamaan paljon riskien pienentämisen puolesta.

Pelkäämme eniten sitä, että menetämme hyvinvointivaltion”, Airaksinen sanoo. ”Poliisi on suomalaisten eniten arvostama instituutio, sillä poliisin koetaan takaavan turvallisuutta.”

Onko meissä suomalaisissa riskien karttaminen niin syvällä, että olemme luoneet tällaisen järjestelmän? Vai onko meistä tullut riskinkarttajia, koska meillä on hyvinvointivaltio? ”Hyvinvointivaltio on ruotsalaista tuontitavaraa. Suomalaiset ovat tottuneet elämään tällä tavalla”, Airaksinen kuittaa.

Riskinäkemyksiämme pyritään ohjaamaan, koska ne vaikuttavat rahankäyttöömme. ”Autokauppiaat haluavat vähätellä tieliikenteen riskejä. Suomessa alkoholiin liittyviä riskejä paisutellaan, kun taas niitä vähätellään Keski-Euroopassa, jossa on merkittävää alkoholiteollisuutta. Viime aikoina myös ruoka-aineisiin liittyviä riskejä on alettu Suomessa paisutella”, Timo Airaksinen erittelee.

Ulkopuoliset eivät myöskään suhtaudu toisten ottamiin riskeihin neutraalisti. Hyveistä seuraavia riskejä pidetään hyväksyttyinä, paheista seuraavia riskejä tuomittavina. ”Yksi ryyppää rajusti, toinen kiipeilee Mount Everestillä. Kumpaankin liittyy riski, mutta ensimmäistä paheksutaan ja jälkimmäistä ihaillaan. Kyse ei ole riskistä itsessään vaan riskinoton taustamotiivista.”

Filosofi muistuttaa, että riski kiehtoo.

Siihen perustuu esimerkiksi benji-hypyn viettelevä vaaran viehätys. ”Järki sanoo, että mitään ei tapahdu, kroppa sanoo, että kohta kuolee.”

Sydän hakkaa ja hiki nousee

Siis mitä tapahtuu ja miltä tuntuu? Siihen osaa vastata Sointu Leikas. ”Puhtaan vaaran havaitseminen aiheuttaa pelkotilan ja tarpeen paeta. Tämä näkyy ja tuntuu fysiologisella tasolla autonomisen hermoston aktivoitumisena – sydän hakkaa, ihminen hikoilee – ja psykologisella tasolla pelkona.”

Usein riskin havaitsemisessa ei kuitenkaan ole kyse puhtaasta uhasta vaan epävarmuudesta: pitäisikö riski ottaa vai ei? ”Se herättää pelon sijasta ahdistusta ja stressiä ja tarpeen ratkaista tilanne. Epävarmuus ja päättämättömyys ovat epämiellyttävä, ratkaisua vaativa tila, joka pitää valppaana”, Leikas jatkaa.

Riskinotto onkin epävarmuuden sietämistä.

15

Suomalaiset ovat valmiita uhraamaan paljon, jotta riskit pienentyvät.

Vaikka kansakuntia keskenään vertailevia riskitutkimuksia on niukasti, sukupuolen ja iän vaikutusta riskiin on tutkittu paljon. Se tiedetään, että nuoret ottavat enemmän riskejä kuin vanhemmat ja toisaalta miehet enemmän kuin naiset. Samat ilmiöt tulivat esiin myös Mandatum Lifen tutkimuksessa, jossa alle 25-vuotiaat pitävät itseään selvästi keskimääräistä useam­ min rohkeina riskinottajina. Naisten ja miesten ero on niin ikään selvä. Miehistä 16 prosenttia pitää itseään rohkeana tai uhkarohkeana, naisista vain 8 prosenttia.

Sukupuolten välisiä eroja on selitetty hormonaalisilla, muilla biologisilla ja kulttuurisilla syillä, mutta yleisesti hyväksyttyä selitystä tutkijat eivät ole vielä keksineet. ”Teini-ikäiset saattavat hypätä kalliolta tai varastavat kaupasta. Tällainen käytös vähenee selvästi iän myötä. Taloudellinen riskinotto kasvaa teini-iästä aikuisuuteen, mutta alkaa vähentyä keski-iästä vanhuuteen mentäessä. Sosiaalinen riskinotto – esimerkiksi se, luottaako tuntemattomaan – ei puolestaan vähene iän myötä”, Leikas kertoo.

Ota, havainnoi ja seuraa

Lokakuussa 2015 Reiman toimitusjohtaja Elina Björklund ajoi kohti Vierumäkeä. Siellä järjestettäisiin yhtiön myyntiko­kous, johon oli saapunut reimalaisia kaikkial­ta maailmasta.

Björklundilla oli kerrottavanaan heille toista vuotta valmisteltu hanke, ReimaGO. Kun ReimaGO-vaatteen taskuun sujauttaa aktiivisuussensorin, lapsen liikkumisesta tulee pelillistä ja vanhemmat voivat seurata lapsen liikkumista.

Myyntikokous oli määritelty hankkeen point of no returniksi. Kun myyjät rientäisivät kertomaan uudesta innovaatiosta ja mallistosta asiakkaille, sitä ei voisi enää vetää takaisin.

16

17

Björklundin katse viisti pellonlaitoja.

Mihin tässä oltiin ryhtymässä?

Hän soitti tutulle sparraajalleen, Reiman johtoryhmän jäsenelle Juha Alitalolle. ”Kohta on tarkoitus olla live. Oletko edelleen sitä mieltä, että tämä on hyvä juttu?”

Björklund tiesi, mitä Alitalo vastaisi, mutta sen kuuleminen helpotti.

Myyntikokouksessa hän esitteli GO:n reimalaisille. Uusi mallisto, anturi ja sovellus ovat vyöryneet kauppoihin tänä syksynä.

ReimaGO:n lanseeraus tiivistää Björklundin suhtautumisen riskiin. Hän on valmis ottamaan riskiä ja liikkumaan uusille alueille, koska yrityksen kasvu ja kehittyminen vaatii riskien ottamista. Samalla hän haluaa kontrolloida ja hallita riskiä jopa neuroottisen tarkasti.

Kauppatieteellisen koulutuksen saanut ja uransa aluksi silloisen Meritan pääanalyytikkona toiminut Björklund lähestyy riskiä matemaattisesti: se on epävarmuutta lopputuloksesta.

”En halua yllätyksiä. Jos kasvu on ­liian suurta, se on merkki siitä, että riskiä on luultavasti otettu liiaksi. Yllätyksiä tulee välttää”, hän sanoo. ”Terveellisen kasvun tekeminen ei ole yllättäviä loikkia vaan kontrolloitua”, hän huomauttaa.

ReimaGO-harkinta yhdistää Björklundin neljä riskinoton kulmakiveä: ota riskiä ”nouseviin kursseihin”, muista pahin mahdollinen skenaario, havainnoi ja seuraa.

Riskinotolla nouseviin kursseihin Björklund tarkoittaa sitä, että riskinottoa edellyttävien hankkeiden tulee hyötyä yhteiskunnassa vallitsevasta trendistä ja toisaalta olla yhtiön dna:n mukaisia. ReimaGO:n kanssa nämä kriteerit täyttyivät.

Projektia mietittäessä laskettiin tarkkaan, mitä tapahtuisi, jos kaikki menisi pieleen. Sekään ei saisi ”viedä raejuustoa aamupalapöydästä”.

Et yrittänyt tarpeeksi

Uusi hanke saattaa synnyttää arvostelu­ kyvyn alleen peittävän joukkohurmoksen, jossa johtoryhmän jäsenet vuoron perään todistavat uskoaan. Silloin on kaivettava esiin kriittiset äänet. ”Kaikilla meillä on ajattelussamme vinoutumia. Asiat pitää käsitellä päätöstä tehtäessä mahdollisimman objektiivisesti”, Björklund linjaa.

Se edellyttää tiedon hankkimista päätöksenteon tueksi ja tiedosta seuraavien johtopäätösten tekemistä. ”Kaikesta ei kuitenkaan voi olla tietoa, ja silloin täytyy uskaltaa luottaa intuitioon.”

Objektiivisuuteen ja rationaalisuuteen pyrkiminen on yritysjohtajalle keino lähestyä riskiä. Numeeristen arvioiden kautta pohdinnan tueksi saadaan matemaattisia välineitä, jotka valehtelevat vähemmän kuin merkitykseltään epämääräiset sanat.

Vaikka Björklundin suhtautuminen kuulostaa tiukalta, hän on ilman muuta sitä mieltä, että riskiä pitää ottaa. Hän kertoo ensimmäisistä lumilautailutunneistaan.

Parilla ensimmäisellä kerralla aloitteleva

Taloudellinen riskinotto kasvaa teini-iästä aikuisuuteen, mutta alkaa vähentyä keski-iästä vanhuuteen mentäessä.

lautailija kaatuili kaiken aikaa. Kolmannella tunnilla hän ei kaatunut kertaakaan. Jopas meni hyvin!

Lautailuopettaja oli eri mieltä. ”Et kaatunut kertaakaan. Et yrittänyt tarpeeksi.”

Ota tappiot nopeasti

Hanke ei lopu päätöksen tekemiseen.

Seuranta alkoi heti sen jälkeen, kun Elina Björklund oli kertonut ReimaGO:sta yhtiön myyjille. ”Hankkeesta ei saa tulla ajopuu.”

Tavoitteet määritellään numeerisesti ja lyödään kalenteriin. Seurantatolp­pien asettaminen strukturoi hanketta, vähentää ajautumista epäonnistumisiin ja rajaa tappioita.

Björklundille riskinotto rakentuu ­riskien epäsuotuisien tulemien hallitsemiselle.

Sijoittaja sanoisi: ota tappiot nopeasti, anna voittojen juosta. Elina Björklund sanoo: fail fast!

Palataan Casino Royalen pokeripöytään.

Le Chiffren kättä parempia olisivat vain kolmen ässän ja kahden kahdeksikon täyskäsi, neloset ja värisuora. Pöydässä olevien korttien perusteella nelosia ei voi olla kellään. Vain yksi värisuora on mahdollinen.

Todennäköisyys sille, että Bondilla tai jommallakummalla kahdesta muusta pelaajasta olisi juuri voittavat kortit, on vain reilu prosentti. Le Chiffrellä on hyvät perusteet lyödä kaikki peliin.

Hänen virheensä on se, ettei hän muista Elina Björklundin listan toista kohtaa: entä jos kaikki menee pieleen?

Eikä hän ole ottanut huomioon sitä, että hän on Bond-elokuvan pahis.

Le Chiffre saattaa myös olla nautintojen narkomaani. ”Uhkapelurin nautinto ei aiheudu pelkästään voiton mahdollisuudesta vaan myös menettämisen pelosta”, filosofi Timo Airaksinen muistuttaa.

Mandatum Lifen teettämässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia riskinottajia suomalaiset ovat, mitkä riskit huomioidaan ja mitkä koetaan suurimmiksi oman talouden kannalta. Lisäksi selvitettiin, mistä jouduttaisiin luopumaan, jos tulonsaanti omassa taloudessa heikkenisi.

Taloustutkimuksen toteuttamaan tutkimukseen osallistui yhteensä reilu tuhat 15–79-vuotiasta suomalaista, jotka oli valittu satunnaisotannalla Väestörekisterikeskuksen rekisteristä. Tutkimus tehtiin atkavusteisina puhelinhaastatteluina elokuussa 2016.

18

Mitäs me

OMISTAJAT

parempaan päin. Yrittäjä Tea Ekengren-Saurén uskoo, että omistajuuden arvostus kasvaa tulevaisuudessa.

19

Suomalaiset omistavat enemmän kuin koskaan ja suomalaisia omistajia on enemmän kuin koskaan. Omistamisen todellisuus on moniulotteisempi ja merkitys paljon suurempi kuin yleisesti uskotaan.

S

Teksti: Anna Karismo

— Kuvat: Veikko Kähkönen

Kulutukseen, kulttuuriin, pääomaksi

Ihmisten suhtautuminen omaisuuteen vaihtelee. Joillekin se on keino siirtää nykyiset tulot tulevaksi kulutukseksi – itselle tai jäle on kertynyt vuosien varrella ja melkeinpä huokipolville. Toiset käyttävät sitä arvokkaaksi katsomaansa elämänmaamatta. Suomalaisilla on jokseenkin kaikkea tavan tai kulttuurin ylläpitoon. Kolmansille omaisuus on pääomaa, enemmän kuin koskaan: asunto-osakkeita, autojonka avulla rakennetaan yhteiskuntaa ja kehitetään innovaatioita, ja, yrityksiä, kesämökkejä, rahasto-osuuksia, metjotka parantavat kaikkien elämänlaatua. sää, pörssiosakkeita, tekijänoikeuksia, osuuskauMonille se on kaikkea tätä. Yhteiskunnan tulevaisuuden ja popan jäsenosuuksia ja niin edelleen. liittisen päätöksenteon kannalta on olennaista, millaista omaiTilastokeskuksen varallisuustaulukot osoitsuutta kansalaiset keräävät, miten he siihen suhtautuvat ja mitavat, että kansakunnan rahoitusvarat ovat kasten sitä käyttävät. vaneet kymmenessä vuodessa 55 prosenttia, taMegatrendit vaikuttavat omistamisen edellytyksiin. louskriisistä ja heikosta talouskasvusta huolimatta. Suomalaisten Tekoäly, työn robotisoituminen, digitalisaatio ja jakamistalous omaisuus on kaksinkertaistunut 20 vuodessa. pyyhkäisevät väistämättä osan työpaikoista pois. Iso osa tulevaiOmistamiseen liittyy suuria tunteita: paineita, iloa, tyydytyksen suuden tuotoista syntyy uudella logiikalla. hetkiä, kirveleviä pettymyksiä ja kateutta. Omistamisen ja aineelToiseksi globaalin omistamisen painopiste siirtyy. Aasialaiset lisen hyvinvoinnin välillä vallitsee hyvin suora suhde. Omistajuutekivät ensin työtä halvemmalla, sitten säästivät ja sijoittivat kerden tavoitteista, merkityksestä ja vaikutuksesta puhutaan kuitenryttämänsä varat paikallisiin tuotannon tekijöihin. Investoinnit kin hyvin vähän. lisäsivät tuottavuutta ja palkat nousivat noOmistajien on vaikea sanoa tätä itse: peasti. Osittain siksi varallisuus kasvaa noHe ovat ihmisiä eivätkä kasvottomia orpeinta vauhtia juuri Aasiassa.

Suomalainen uskoo ganisaatioita. He ovat säästäjiä, pienyrittäKolmas suuri muutos on varallisuuden jiä, perinteikkäiden sukuyhtiöiden omistaperiytyminen.

Nuori sukupolvi saa suuremvahvasti suomalaiseen jia ja suurten yritysten johtajia, jotka tekevät pia perintöjä kuin vanhempansa, jotka saijärjestelmään, ei yrityksiin, työhön ja hyvinvointiin vaikuttavat omilta vanhemmiltaan lähinnä ilmaisen via päätöksiä. Kaikki tekevät parhaansa, jotkoulutuksen. Koska nuorten elämä on ollut niinkään omistamiseen. ta päätökset olisivat järkeviä. Joskus ne ovat turvatumpaa, heillä on vanhempiaan paremlyhytnäköisiä, joskus taas hyvinkin viisaita pi itsetunto. ja vastuullisia.

Nuoret uskaltavat ottaa riskejä, ­sanoo Omistajat ovat kansantalouden tärkeimpiä toimijoita. Monet kulutustutkija, Jyväskylän yliopiston sosiologian professori heistä ovat suomalaisia, mutta eivät kaikki.

Terhi-Anna Wilska: Jos suomalaisten omistajien joukko pienenee Suomessa, ulko”Kasvatus on muuttunut eikä lapsia opeteta enää välttelemään maisten määrä kasvaa. Jos Suomi ei houkuttele suomalaisia eikä ultaloudellisia riskejä.” komaisia omistajia, työpaikkojen määrä vähenee nopeasti.

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Matti Keloharju uskoo, Jos siis Suomen menestys kiinnostaa, kannattaisi kiinnostua että uusi sukupolvi omistaa vanhempiaan monipuolisemmin eli hamyös omistamisesta. Monet tulevaisuutta ja varallisuutta työkseen jauttaa omistuksiaan. analysoivat tutkijat sanovat, että siihen liittyvä ymmärrys saattaa ”Historiallisesti on omistettu kotimaisia osakkeita, ja nyt kun raolla nyt tärkeämpää kuin koskaan. hastotarjonta on kasvanut, epäsuorien sijoitusten kautta ulkomail”Ihmiskunta on oppinut tekemään asioita vähemmillä resursle sijoittaminen lisääntyy jatkossakin”, Keloharju arvioi. seilla ja helpommin, ja nyt edessä ovat oppimisen vuodet”, tuleKiinni parketissa ja seisoo tilillä vaisuudentutkija Ilkka Halava sanoo. ”Kannattaako meidän vain katsoa, kun hedelmät siirtyvät muualle, vai pohtia, millaiseen omaiNuorten rohkeus ei vielä näy tilastoissa. Keskivertosuomalaisen suuteen panostamme?” omistaminen on yhä turvallisuushakuista, eikä siinä voi nähdä juurikaan kunnianhimoa. Omaisuus on vahvasti kiinni asunnoissa tai lepäilee pankkitileillä. Näihin kahteen kohteeseen sijoitetut varat kasvavat, koska kansalaiset ohjaavat niihin valtaosan tuloistaan.

20

OMISTAJUUTEEN EI OLE KÄYTTÖOHJETTA Kun ajaa Hämeenlinnasta kantatie 57:ää, tienviitat ohjaavat juu­ ri ennen Pälkänettä vasemmalle Rönnvikin viinitilan pihaan. Kuu­ mana kesäpäivänä kuohuviinit käyvät hyvin kaupaksi pienessä ti­ lamyymälässä.

Rönnvik on kuulu viineistään, mutta harva turisti tietää, että se on laajentunut viime vuosina erityisesti broilerinkasvatukses­ sa ja koneurakointipalveluissa. Tilaa kahdeksan vuotta luotsannut ­Kalle Rönni, 35, on myös moninkertaistanut viljelyalan.

Rönnin päätös ryhtyä omistajayrittäjäksi ei ollut aivan helppo.

Vielä parikymppisenä hän ajatteli lähtevänsä kotitilaltaan palkka­ töihin.

Aika kului, maatilalle ei löytynyt jatkajia, ja ajatus alkoi itää. Su­ kupolvenvaihdokseen taipuessaan Rönni epäili lähinnä sitä, pys­ tyykö hän hallitsemaan kokonaisuutta. ”Ei ollut mitään Rönnvikin tilan käyttöohjetta. Yrittäjänä pitää tietää kaikki kaikesta ja merkittävin ominaisuus on mukautumis­ kyky: pitää pystyä reagoimaan jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin.”

Rönni tunnustaa, että jotkin hänen investointinsa ovat olleet jäl­ kikäteen arvioiden naiiveja. Sinnikkään kasvustrategian ansiosta ti­ lalla menee kuitenkin hyvin, ja jotakin uutta kehitetään joka vuosi.

Kehittävään omistamiseen kuuluu myös säästöjen kampaaminen toiminnasta. Energiankäyttöä ja ruokintaratkaisuja tehostetaan.

Rönnvikin tila on ottanut Kalle Rönnin aikana suuren harp­ pauksen. Liiketoiminta työllistää jo liki 20 ihmistä alihankkijoineen. ”Nyt ollaan hyvissä iskuasemissa. Kun yrittäjältä alkaa vapau­ tua aikaa konkreettisesta tekemisestä suunnitteluun ja johtami­ seen, tehokkuus alkaa tulla yhä enemmän mieleen.”

Vapaa-aikaan liittyvä omistajuus ja yrittäjyys lisääntyvät.

VARMUUS TAPPAA KEHITYKSEN Rönnin mielestä suomalaiset ovat liian turvallisuushakuisia omis­ tajia luodakseen suurta bisnestä, toisin kuin esimerkiksi ruotsalai­ set. Täällä pelätään epäonnistumista ja häpeän stigmaa, eikä ha­ luta nähdä vaivaa.

Kalle Rönniä voi pitää rohkeana, koska maatila vaatii paljon pääomia ja riskinottoa. Omaisuus on kiinni koneissa, ja tuottojen hyväksi pitää tehdä paljon työtä.

Jotkut suomalaiset näkevät Rönnin mielestä omistamisen vain omistajan henkilökohtaisen vaurauden kautta. ”Huomataan kyllä, kun auto vaihtuu tai yrittäjä lähtee loma­ matkalle. Ei nähdä kokonaisuutta eikä edes haluta ymmärtää omistajuuteen liittyviä paineita ja riskinottoa.”

Suomalaisten pitäisi Rönnin mielestä ymmärtää, että omis­ tajat eivät ole omistajia vain ahneuttaan. He ajattelevat ympä­ röivää maailmaa ja haluavat tuoda työnsä jäljet esiin esimerkik­ si luomalla muille työpaikkoja. Tällainen ymmärrys helpottaisi työn­antajien ja työntekijöiden välistä keskustelua. Samalla pitäi­ si ymmärtää myös erilaisuutta, sitä että ihmisten riskinsietokyvyt poikkea­vat toisistaan. ”Jotkut voivat pelata vaikka viimeiset senttinsä saavuttaakseen jotain. Toiset laittavat kaikki rahat pankkitilille ja pitävät siellä.”

Millainen omistaja Rönni ajattelee olevansa kymmenen vuo­ den kuluttua? ”Sen olen oppinut, että pakko on paras motivaattori. Talou­ dellinen varmuus tappaa kaiken kehityksen. Haluaisin olla tilan­ teessa, jossa ei ole jatkuvaa varmuutta. Että olisi pientä haastet­ ta, ja että maaseutuelinkeinot olisivat kääntyneet siihen malliin, että pystyttäisiin suunnittelemaan toimintaa useamman vuoden päähän.”

vapaana. Vaikka omistajayrittäjän puhelin ei voi olla koskaan kiinni, Kalle Rönni kokee olevansa vapaa. ”Saan kuitenkin itse päättää ajankäytöstäni.

Lisäksi elän nyt vauraammin kuin olisin elänyt palkkatöissä.”

21

”Se on suomalainen perinne”, Keloharju sanoo. ”Omaisuuden kartuttamisen näkökulmasta ei tietenkään ole järkevää makuuttaa rahaa tilillä, koska siinä menetetään mahdollisuus saada riskillistä tuottoa.”

Terhi-Anna Wilskan mukaan suomalaiset ovat yleisesti ottaen mukavuudenhaluisia. ”Jos joku onnistuu näyttävästi omalla työllään yrittäjänä tai omistajana, helposti ajatellaan, että huonosti tuossa vielä käy”, hän sanoo.

Yksi syy riskien karttamiseen voi olla se, että suomalainen uskoo niin vahvasti juuri suomalaiseen järDigitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden uudentyyppiselle yrittäjestelmään. Yksilönvastuuta pidetään vain suuren miselle ja omistamiselle. Aloittamisen kynnys laskee ja pääoman järjestelmän vähäisenä rattaana. tarve pienenee, kun koodi korvaa tehtaita. Vapaa-ajan määrä kas”Luotetaan, että muut hoitavat”, Ilkka Halava savaa tulevaisuudessa – näin ennustetaan – kun tuotannollinen työ noo. ”On paljon ihmisiä, jotka haluavat tulla mukaan tehostuu. Omistajuuteen jää enemmän aikaa. bileisiin, mutta eivät halua järjestää niitä.” ”Vapaa-aikaan liittyvä omistajuus ja yrittäjyys lisääntyvät”, pohYksityistä sektoria, omistajia ja yrittäjiä, ei nähdä tii Tapio Aaltonen. ”Syntyy aivan uudenlainen yhteiskunta, jossa aina yksilöiden toimeliaisuuden tuloksena vaan järkysymys siitä, mitä omistetaan ja miksi, on olennainen.” jestelmänä, jonka tarkoitus on tuottaa työpaikkoja Ilkka Halava nostaa henkilöauton esimerkiksi uudenlaisesta muille. Yhteiskunnan rakenteet ruokkivat asenteiomistamisesta. ta ja päinvastoin.

Auton keskimääräinen käyttöaste on yhdeksän prosenttia. LoJohtamiseen erikoistunut konsultti Tapio Aaltopun ajasta se seisoo käyttämättömänä. Halavan mielestä auto on nen sanoo, että suomalaiset oppilaitokset kasvattakonventio eli sovinnainen asia, jota ei ole haastettu omistuskohteevat edelleen ihmisiä palkansaajayhteiskunnan tarna. Maapallon saastuminen ja Kiinan keskiluokan kasvu johtavat peisiin eikä yrittäjyyskulttuuriin, kuitenkin siihen, että tämän konvention pitää omistajuudesta puhumattakaan. muuttua. ”Tulevaisuuden maailma on ”Tulevaisuuden kaupungissa olisi siis jäljellä On paljon ihmisiä, joka tapauksessa jollakin tavalla vain yksi kymmenestä nykyisestä autosta. Tässä yrittäjäpainotteinen, ja omistajuus ajassa olisi kiire jo miettiä, kuka nuo autot omisjotka haluavat korostuu”, Tapio Aaltonen sanoo. taa – mikä on yksityistä, mikä julkista?” tulla mukaan Terhi-Anna Wilskan mielesKeskustelu liikennevälineiden omistuksestä Suomen liike-elämän rakenta on alkanut osin kyytipalvelu Uberin ansiosta. bileisiin, mutta teet voivat lannistaa yrittämistä ”Mutta meillä Suomessa keskustellaan, kuka eivät halua ja lisätä turvallisuushakuisuuttuhoaa perinteisen bisneksen sen sijaan, että ta. Raskaaseen vientiteollisuualettaisiin tehdä itse jotain. Onko todella niin, järjestää niitä. teen liittyvä arvostus saattaa vaiettä tärkeintä on vain suojella nykyisiä työn muokuttaa siihen, että omistaminen ja toja?” Halava kysyy. yrittäminen ovat kansalaisten silOmasta edusta yhteiseen hyvään missä massiivista toimintaa – ja siksi vierasta ja l­ iian vaikeaa.

Robotisaation ja jakamistalouden rinnalla yksi omistamiseen vaikutTilanne on toinen esimerkiksi Tanskassa. Sieltava tekijä on ikäpyramidi. Ilkka Halavan mielestä suomalaisten pilä suuri osa vientiyrityksistä on pienyrityksiä, jotka täisi miettiä, kenen tulevaisuutta rakennetaan. Heidänkö, jotka saivat työllistävät alle 50 henkeä. elämänsä järjestykseen vanhan maailman säännöillä vai heidän, joi”Tanskassa on ymmärretty, että digikauden yriden hyvinvointiin maailman murros vaikuttaa vielä 50 vuoden ajan? tyksellä ei ole kotimaata”, Ilkka Halava sanoo. ”Meillä on valmiin maailman ongelma”, Halava sanoo. ”Kun saatiin peltikatot ja kiva puutarha, josta on mukava katsoa auringonlasTavaran arvostus muuttuu kua, niin tuntuu, että maailma pitäisi jäädyttää paikoilleen.”

Digitalisaatio muuttaa suhtautumistamme myös Vanhemman sukupolven valta ei ole välttämättä tulevien sukufyysiseen omistamiseen. Monet tavaroihin aiempolvien etu. min liitetyt statusarvot laimenevat. Aineettomaan Tämän ilmiön yksi osoitus oli Ison-Britannian brexit-äänestys digitaaliseen pääomaan sijoitetaan aiempaa suuEU-jäsenyydestä. Vanhempi väki äänesti rajojen sulkemisen puorempi osa omaisuudesta, ja myös palvelut kasvattalesta ja nuorempi sitä vastaan, koska koki EU:sta eroamisen hankavat suosiotaan. loittavan tulevaisuuttaan.

Sukupolvien erilaiset intressit haastavat myös suomalaisen omistajuuskeskustelun.

Tapio Aaltosen mielestä kaikilla suomalaisilla on asenteiden tarkistamisen paikka suhteessa toisiin ja varsinkin erilaisiin ihmisiin. Hänen mukaansa myös maahanmuuttoa voi katsoa omistamisen kannalta. ”Jos rajat sulkeutuvat ja pidämme kiinni vain omasta suomalaisesta omaisuudestamme, se häiritsee pitkän aikavälin kehitystä.

Parhaat yritykset ovat aina syntyneet niin, että on ajateltu ihmiskunnan yhteistä hyvää.”

22

KVARTAALIN TILALLE KÄRSIVÄLLISYYS Tea Ekengren-Saurén, 52, on toisen polven omistajayrittäjä. Hän johtaa EKE-monialayhtiötä siskonsa Riitta Ekengrenin kanssa.

Heidän isänsä Bertel Ekengren perusti EKEn alun perin raken­ nesuunnitteluun erikoistuneeksi insinööritoimistoksi.

Ekengrenin perheessä omistajuudesta puhuttiin lasten kans­ sa jatkuvasti. Perheellä oli tapana muun muassa vierailla viikon­ loppumatkoilla EKEn rakennustyömailla. Lapset oppivat, että omaisuutta voi kartuttaa hyvin eri tavoin. ”Isämme oli riskinottaja eivätkä rutiiniasiat kiinnostaneet häntä. Me olemme siskoni kanssa kehittäneet yritystä rauhalli­ semmin vakaammalta ja kestävämmältä pohjalta. Olemme va­ rovaisempia ja haluamme hallittua kasvua.”

Ekengren-Saurénin sijoittamisen ja omistamisen strategia on se, että yritystä ei myydä. ”Kolmas sukupolvi on jo mukana omistajina ja hallituksen jä­ seninä. Ajattelen, että omaisuus on tavallaan lainassa lapsilta.”

Olennaisinta omaisuuden kasvattamisessa on EkengrenSaurénin mielestä asenne. Bertel Ekengren loi kasvuyrityksen ennen kaikkea siksi, että häntä ei pelottanut. Hän heittäytyi koko sydämellään uuteen ja oli aina siellä, missä isoin murros tapahtui. ”Hänen suhteensa epäonnistumisiin oli juuri oikea. Hän tiesi hyvin, että niidenkin mahdollisuus on olemassa. Hän kävi kaikki purot läpi eikä hävennyt epäonnistua.”

TARVITAAN PAREMPI SUHDE Myös Bertel Ekengrenin tyttäret tietävät, miltä voitot ja tappiot tuntuvat. Tea Ekengren-Saurén on intohimoinen kilpapurjehtija, ja hän on voittanut kipparina muun muassa MM-hopeaa.

Omistaminen tarkoittaa hänelle myös vaikuttamista.

Ekengren-­Saurén haluaa parantaa suomalaisten asumista. EKEn insi­nöörivetoisuus on vaihtunut hänen aikanaan kuluttajaläh­ töiseen ajatteluun: muun muassa yhteisöllisten asuin­alueiden rakentamiseen, elinkaariasumiseen ja siihen, että asukkaat saa­ vat vaikuttaa asuntoihinsa.

Ekengren-Saurén sanoo olevansa siinä mielessä tyypillinen suomalainen, että hänen muut omistuksensa ovat ”asunnossa ja

käänne nyt.

Tea Ekengren-Saurén näkee, että kvartaalitalous on tullut tiensä päähän. Pitkäjänteisen sijoittamisen ja omistajuuden arvostus kasvaa.

kesämökissä”. Hänellä on jonkin verran pörssiomistuksia, mutta ne ovat ulkopuolisten asiantuntijoiden hoidossa. ”Minun riskini ovat EKEssä. Kun tulevan sukupolven omaisuus on turvattu, haluan käyttää enemmän aikaa itselleni tärkeisiin harrastuksiin.”

Omistamisesta pitäisi puhua Suomessa selvästi nykyistä enemmän, koska se on hyvinvoinnin kannalta niin olennaista, Ekengren-Saurén arvioi. Nyt aihe jää täysin katveeseen. Jos Suo­ mesta ei löydy hyviä omistajia, heitä tulee tulevaisuudessa ul­ komailta. ”Kun puhutaan työllisyydestä ja yritysmaailmasta, puhutaan toimitusjohtajista ja hallituksista, mutta ei omistajista. Ja puhu­ taan isoista yrityksistä, vaikka 80 prosenttia yrityksistä on pie­ niä. Kansakunnan suhde omistamiseen olisi rakentavampi, jos kadehtimisen sijaan ihailtaisiin niitä yrittäjiä, jotka luovat omalla työllään Suomeen työpaikkoja.”

RISKIENHALLINTA KOULUIHIN Ekengren-Saurén uskoo, että sijoittamisen ja omistajuuden ar­ vostus kasvaa. Ensinnäkin, uusi sukupolvi perii enemmän varal­ lisuutta kuin aiemmat ikäluokat. Toiseksi, globalisaation vaiku­ tus nuoriin alkaa näkyä niin, että he lähtevät kasvuhakuisemmin ulkomaille. ”Nuorilla on perusturva jo olemassa. Silloin aletaan hakea muita mahdollisuuksia kartuttaa omaisuutta.”

Ekengren-Saurén uskoo, että kvartaalitalous tulee tiensä päähän ja pitkäjänteisyys nousee kunniaan. Sijoittamisessa ja omistamisessa tarvitaan silti riskien ja taseen hallintaa. Sitä pi­ täisi opettaa jo kouluissa. ”Olemme olleet kvartaalitaloudessa aika pitkään. Esimerkik­ si Sveitsissä opetetaan jo kauppakorkeakoulun opiskelijoita pit­ käjänteisempään, ei-kvartaaleittain muuttuvaan omistamiseen.”

OMISTAMINEN ON VAIKUTTAMISTA ”Meillä on vahva pioneeriyrityskulttuuri”, sanoo Teresa Kemppi-Vasama, 46, joka on Kempin hallituksen puheen­ johtaja ja yksi sen seitsemästä omistajasta. ”Olemme aina halunneet olla ensimmäisiä ja lähteneet yl­ peinä uuteen. Omistajat ovat olleet rohkeita, joku voisi sanoa jopa että uhkarohkeita. On vaatinut pitkää pinnaa, kun esi­ merkiksi softabisnekseen lähteminen ei heti tuottanut rahaa.”

Lahtelainen Kemppi Oy on 1949 perustettu perheyritys, joka tekee kaarihitsausratkaisuja, laitteista ohjelmistoihin ja palveluihin saakka. Kemppi on panostanut voimakkaasti di­ gitalisaatioon 1990-luvun lamavuosien jälkeen. Sillä on nyt yksi Suomen suurimmista elektroniikkatehtaista Lahdessa.

Tuotekehittelyyn kuluu liki kymmenesosa liikevaihdosta, ja yritys laajenee myös maailmanlaajuisesti.

MIKÄ ON YRITYKSEN TARKOITUS? Omistaminen tarkoittaa Teresa Kemppi-Vasamalle toimeen­ tulon hankkimisen ja itsensä haastamisen lisäksi myös vai­ kuttamista. Hänelle on tärkeää pohtia yrityksen merkitystä maailmassa. ”Kempille on tekeillä purpose-näkökulma – se isompi tarkoitus tässä maailmassa. Omistajat eivät halua ajatella yrityksen tekevän vain hitsauslaitteita vaan haluavat mah­ dollistaa turvallisten infrastruktuurien rakentumisen maail­ maan. Että sillat kestävät ja öljynporauslautat eivät kaadu.”

Omistaminen on Kemppi-Vasamalle myös ”äärimmäisen kiinnostava strateginen peli”. Hänen mielestään on sekä yh­ teiskunnan että työntekijöiden etu, että omistajat suhtautu­ vat omistajuuteen intohimoisesti ja miettivät tarkkaan yri­ tyksen strategiaa tuleviksi vuosikymmeniksi: Miten yritys saadaan kasvamaan? Mitä reittejä ei voida, pystytä tai haluta kulkea? ”Omistaminen on tärkeää yhteiskunnallista vaikuttamis­ ta. Kemppi omistajineen tekee hyvää jo sitä kautta, että se työllistää 630 ihmistä ja alihankkijat, ja pystyy käynnistä­ mään olennaisia hankkeita.”

PERHEKIN TARVITSEE STRATEGIAN Kemppi-Vasama uskoo, että suomalaisten asenteet sijoitta­ miseen ja omistamiseen saataisiin rohkeammiksi käytännön esimerkeillä ja onnistumistarinoilla. ”Jos suuri yleisö tuntisi paremmin, mitä aktiivinen omis­ taminen on, niin voitaisiin ymmärtää, että omistaminenkin on oma ammattitaitonsa. Millainen on esimerkiksi hallituk­ sen puheenjohtajan työpäivä? Miten vaikutan ja olen läsnä?”

Kemppi-Vasaman mukaan perheyrityksessä pitää raken­ taa yrityksen strategian rinnalla perheen strategiaa, eikä yh­ tälö ole ihan helppo. ”Yrityksen ja perheen pitäisi nivoutua strategiatasolla toi­ siinsa niin, että sekä toimiva johto, työntekijät että omistava perhe pysyvät sitoutuneina.”

vaikuttaja. Teresa KemppiVasama sanoo olevansa aktiivinen omistaja, joka vaikuttaa yhteiskuntaan omaisuutensa avulla. ”Pidän velvollisuutenani kehittää yritystä ja työllistää enemmän ihmisiä.”

Mandatum Henkivakuutusosakeyhtiö

Raha ei välitä siitä, kuka olet.

Hyvä varainhoitaja tuntee sinut, päämääräsi ja arvosi. mandatumlife.fi /varainhoito

25

Kolumni ”Ajattelumme yrittää suitsia maailman ennustamattomuutta keinoilla, joista on usein harmia.”

Sattuma on vaikea aivoille

s

herry Lansingilla näytti olevan erehtymätön vainu.

Elokuvastudio Paramount teki kahtena vuonna kaikkien aikojen parhaan tuloksensa, kun Lansing oli sen johdossa. Forrest Gump, Braveheart ja Titanic voittivat parhaan elokuvan Oscarin. Titanicista tuli aikansa talou­ dellisesti menestyksekkäin elokuva. Lansingia ylistettiin Hollywoodissa visionäärisenä johtajana ja luovana nerona, joka kykeni haistamaan epätodennäköisetkin hitit kaukaa.

Sitten tapahtui jotakin. Yksi toisensa jälkeen Paramountin elokuvat alittivat odotukset. Markkinaosuus romahti. BusinessWeeklehden mukaan Lansing oli menettänyt otteensa. Ongelmien arveltiin johtuvan hänen vanhanaikaisuudestaan: hän kaihtoi riskejä, suosi tasapaksua.

Lansing sai potkut, ja studion menestys kääntyi heti nousuun. Seuraava kesä oli Paramountille paras vuosikymmeneen.

Markkina­osuus ponnahti.

Kuvitus: Agata Marszałek

K

uinka luova visionääri oli miltei yhdessä yössä muuttunut trendejä ymmärtämättömäksi konservatiiviksi, jonka maku oli täysin väärä? Maailma muuttuu nopeasti, mutta oliko Lansingista todella tullut yhtäkkiä noin surkea työssään?

Ei. Elokuvien tekeminen on hidas prosessi. Päätökset myös uusista menestyselokuvista oli tehty jo Lansingin aikana. Toisin sanoen myös Paramountin paluu oli Lansingin ansiota – sikäli kuin hänellä oli aiempaankaan menestykseen osuutta.

Fyysikko Leonard Mlodinow käyttää Sherry Lansingia esimerkkinä kirjassaan The Drunkard's Walk: How Randomness Rules Our Lives (2008). Mlodinow kuvaa, kuinka vaikea ihmisaivojen on hahmottaa sattumaa ja kuinka nopeasti ryntäämme vetämään tapahtumista hätäisiä johtopäätöksiä.

Kun tarkasteltava ajanjakso on riittävän pitkä, jokaisessa monimutkaisessa järjestelmässä sattuu myös äärimmäisen harvinaisia tapahtumia, joiden ennustaminen on mahdotonta. Ihminen etsii kuitenkin jälkikäteen jokaiselle poikkeukselliselle tapahtumalle merkityksellistä syytä – ja usein myös syntipukkia. Tästä lienee ollut meille lajina hyötyä savannilla, mutta Mlodinow havainnollistaa, kuinka usein päättelyketjumme menevät metsään.

Yksinkertaisin selitys Paramountin alamäelle on periaate, joka tunnetaan termillä regression toward the mean: äärihavaintoa seuraa todennäköisesti paluu lähemmäksi keskimääräistä suoritustasoa.

Poikkeuksellisen menestyksen jälkeen oli todennäköistä, että tulisi heikompia vuosia, oli johtaja kuka hyvänsä.

M

lodinowin teos on sukua taloustieteen Nobelilla palkitun psykologi Daniel Kahnemanin klassikolle Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (2012). Molemmat osoittavat, kuinka häkellyttävän helposti sorrumme virhepäätelmiin, kun kyse on todennäköisyyksistä. Haluamme kuitenkin kokea vaikuttavamme asioihin, ja siksi annamme jalkapallovalmentajalle nopeasti potkut, jos menestystä ei tule – vaikka vaarantaisimme siten joukkueen seuraavankin kauden.

On avartavaa huomata, millaisilla poppakonsteilla aivomme yrittävät oikoa maailman monimutkaisuutta. Haluamme nähdä elämän ennustettavampana ja hallittavampana kuin se on. Vaikka tästä taipumuksesta on joskus hyötyä, se estää usein meitä näkemästä tapahtumien todellista luonnetta. Jos haluaa oivaltavan johdatuksen oman ajattelunsa rajoituksiin, Kahnemanin ja Mlodinowin k­ irjoista on hyvä aloittaa.

Eikä valitettavasti kyse ole vain urheilusta tai elokuvista. Samoilla aivoilla on pyristeltävä myös ulkopolitiikassa, lääketieteessä, osakemarkkinoilla ja lasten kasvatuksessa.

Jussi Valtonen

Kirjoittaja on psykologi ja Finlandia-palkittu kirjailija, joka luonnehtii itseään vaihtelunhaluiseksi muutoksenvastustajaksi.

26

”Vastuullisten sijoitustuotteiden kysyntä perustuu monelle sijoittajalle ennen kaikkea riskien minimointiin”, BlackRockin Isabelle Rucart sanoo. ”Toiset taas haluavat, että kohteet heijastavat heidän omia arvojaan ja vaikuttavat myönteisesti ympäröivään yhteiskuntaan.”

27

ISO RAHA USKOO KESTÄVYYTEEN Maailma muuttuu nyt. Nuoret aikuiset sijoittavat selvästi vanhempiaan innokkaammin yrityksiin, joiden toiminta vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan.

Vastuullisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuotoista pitäisi tinkiä.

Teksti: Pekka Virolainen — Kuva: BlackRock — Kuvitus: Wonder Agency

28

Suuret hallitsevat riskiä

V

astuullisuus muuttaa sijoittamisen periaatteita. Vastuullisuudesta on tullut tärkeä osa riskienhallintaa. ”Vastuullinen sijoittaminen on kasvanut valtavasti, Euroopassa 26 prosenttia viime vuosien aikana”, kertoo Isabelle Rucart, varainhoitotalo BlackRock iSharesin Euroopan vastuullisen sijoittamisen johtaja.

Rucartin mukaan esimerkiksi BlackRockin hallinnoimista varoista jo yli 190 miljardia euroa sijoitetaan BlackRockin Impact-ohjelman mukaisesti. Siinä sijoituspäätöksiä tehdään yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja tuoton ehdoilla.

Vastuullisuuteen vaikuttaa kysynnän lisäksi sääntely. Osalle rahastoista lainsäädäntö asettaa rajat niin, että niihin ei voi ottaa yrityksiä, jotka ovat tekemisissä esimerkiksi tupakkateollisuuden tai kyseenalaisen aseteollisuuden kanssa. ”Tällaisia asetuksia on muun muassa Hollannissa. Sääntely ja ESG-vaatimukset ovat yleistymässä muuallakin”, Rucart kertoo.

Suuret institutionaaliset sijoittajat lähestyvät asiaa riskienhallinnan näkökulmasta. ”Nykyisin ymmärretään, että parhaat yritykset hoitavat laadukkaasti kaikki liiketoimintaansa liittyvät ulottuvuudet – myös ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja hyvään hallintoon liittyvät asiat.

Jos nuo asiat ovat kunnossa, yritys joutuu muita epätodennäköisemmin skandaalien kohteeksi.”

Myös hiilidioksidipäästöt nähdään riskinä. Paljon päästöjä tuottavaa yhtiötä ei nähdä pelkästään ilmastonmuutoksen kannalta huonona toimijana, vaan riskisijoituksena, joka voi joutua kärsimään tiukentuvista kansainvälisistä rajoitteista

Parhaat yritykset hoitavat laadukkaasti liiketoimintansa kaikki ulottuvuudet.

ja mahdollisesti myös rahoituksen saatavuudesta, kun yhä harvempi haluaa sijoittaa yhtiöön.

Vastuullisen sijoittamisen kasvava suosio saa yhä useamman salkunhoitajan tarkistamaan sijoitusperiaatteitaan. Global sustainable investment review -raportin mukaan viime vuonna lähes kolmasosa ammattimaisesti hoidetusta varallisuudesta sijoitettiin vastuullisia periaatteita (ESG) noudattaen. Neljä vuotta sitten osuus oli vasta 21 prosenttia. Raportin mukaan vastuullinen sijoittaminen on kasvanut maailmanlaajuisesti yli 60 prosenttia vuosina 2012–2014.

Isabelle Rucartin mukaan vastuullinen sijoittaminen kasvaa eniten Yhdysvalloissa ja herättää kiinnostusta myös Aasiassa, jossa ympäristön tila huolestuttaa sijoittajia.

Milleniaalit tekevät muutoksen

BlackRockin hallinnoiman asiakasvarallisuuden arvo on lähes 4 500 miljardia euroa.

BlackRockin liiketoiminta-alue iShares tunnetaan parhaiten pörssinoteeratuista indeksirahastoistaan eli ETF:istä, joissa se on markkinajohtaja maailmassa.

BlackRock lanseerasi iShares-rahastoperheeseen ensimmäisen kestävän kehityksen mukaisen ETF-rahaston vuonna 2006. Ensimmäiset rahastot, jotka seuloivat sijoituskohteita rajaamalla pois tiettyjä yrityksiä, lanseerattiin jo 1980-­luvulla.

Vuonna 2015 BlackRock perusti BlackRock Impact Platform -yksikön, joka keskittyy sosiaaliseen ja ympäristöarvot huomioivaan sijoittamiseen. ”Suurten instituutioiden lisäksi erityisesti naiset ja nuoret sukupolvet ovat kiinnostuneita sijoitusten vaikuttavuudesta.

Milleniaalit, 2000-­luvulla aikuistunut sukupolvi, sijoittaa muihin ikäluokkiin verrattuna todennäköisemmin yrityksiin, joiden toiminta vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan”, Isabelle Rucart sanoo.

29

Vastuullinen sijoittaja tähtää parempaan tuottoon riskienhallinnalla. Rucartin mukaan vastuullisuutta voi noudattaa käytännössä kolmea strategiaa käyttäen.

Tyypillisimmillään sijoittaja voi jättää sijoituskohteiden joukosta pois sellaiset arvopaperit, joiden taustalla oleva liiketoiminta on ristiriidassa hänen omien arvojensa tai lainsäädännön kanssa. Salkkuun ei siis oteta yrityksiä, jotka tuhlaavat esimerkiksi fossiilisia polttoaineita tai valmistavat alkoholia, tupakkaa tai aseita. ”Nykyisin ollaan menossa tästä perinteisestä poissulkevasta strategiasta kohti tiettyjä tavoitteita ajavaa strategiaa. Siinä taustalla on halu suosia niitä yrityksiä, joiden liiketoiminta on kestävällä pohjalla ja tuottaa hyötyä yhteiskunnalle.”

Toinen vastuullisen sijoittamisen pääluokka onkin keskittyä sijoittamaan yrityksiin, joiden liiketoiminta on sekä sosiaalisesti että ympäristön näkökulmasta vastuullista ja joiden organisaatiossa on hyvän hallintotavan huomioiva kulttuuri.

Tämä ESG-strategia tulee sanoista environmental, social ja governance. Se perustuu YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteisiin, jotka YK:n pääsihteeri Kofi Annanin perustama työryhmä loi New Yorkin pörssipiireissä vuonna 2006.

Kolmas tapa on kohdistaa varoja sijoituksiin, joilla saadaan taloudellisen sijoitustuoton lisäksi mitattavia yhteiskunnallisia hyötyjä. Näistä vaikuttavuusinvestoinneista esimerkkejä ovat suorat investoinnit uusiutuvaan energiaan tai energiatehokkuuteen, vihreät joukkolainat tai nuorison syrjäytymistä estävät projektit, joita toteutetaan kuntien ja yksityisten sijoittajien yhteistyönä.

Kor­kean ESG-statuksen yritykset nauttivat edullisemmista pääomakustan­nuksista.

Haaskaanko mahdollisuuksia?

Moni sijoittaja voi epäillä, että vastuullinen sijoittaminen tulee kalliiksi. Joutuuko vastuullinen sijoittaja tyytymään matalampaan tuottoon, jos hän rajaa osan sijoituskohteistaan pois, vaikka niiden tuottonäkymät olisivat erityisen hyvät? ”Yrityksen vastuullisuus nähdään pikemminkin tuoton lähteenä ja monet tutkimukset osoittavat, että erityisesti pitkällä aikavälillä vastuullisuus näkyy myös parempana tuottona. Syitä on monia. Esimerkiksi yli 160 akateemiseen tutkimukseen perustuva analyysi osoittaa, että korkean ESG­-statuksen saaneet yritykset nauttivat edullisemmista pääomakustannuksista”, Rucart sanoo.

Aiheesta löytyy kattava artikkeli BlackRockin julkaisusarjassa EXPLORING ESG: A practitioner’s perspective. Se on julkaistu kesäkuussa 2016. Rucartin mukaan ESG­-arviointi antaa salkunhoitajalle hyvän käsityksen siitä, miten yritys ylipäänsä hoitaa liiketoimintaansa ja hallitsee toimialansa riskit.

Hän mainitsee myös Journal of Investing -lehdessä vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen. Sen mukaan sellaisilla yrityksillä, jotka kertovat avoimesti toimintansa vaikutuksista esimerkiksi ympäristöön, on pörssissä muita yrityksiä pienempi hintaheilunta. Syynä on se, että ne ovat vähemmän alttiita riskeille ja skandaaleille. ”Siksi ne varainhoitajat hyötyvät, jotka ovat integroineet nämä kriteerit sijoitusprosesseihinsa. He osaavat ottaa ESGasiat huomioon suojatakseen sijoitustaan yllätyksiltä.”

Vaikka yhä useampi rahastojohtaja valitsee salkkuunsa ESG-standardin mukaisia hyviä yhtiöitä, niistä ei Rucartin mukaan tarvitse vielä maksaa ylihintoja. ”ESG ei ole vielä niin valtavirtaa, että hyvät ESG-faktorit olisivat jo yritysten hinnoissa. Mutta kun tietoisuus niistä kasvaa, sen pitäisi vaikuttaa osakkeiden hinnoitteluun.”

Vaikka vastuullisuus on monen suuren sijoittajan näkökulmasta riskienhallintaa, toiminta vastuullisen sijoittamisen parissa on Isabelle Rucartille palkitsevaa. Työ antaa mahdollisuuden vaikuttaa sijoittamisen muuttumiseen sekä siihen, että vastuullisuus ja tuotto nähdään toisiaan tukevina asioina. ”Menen joka aamu hyvillä mielin töihin.

Olenhan itsekin milleniaali, joten nämä ovat minulle tärkeitä teemoja. Tässä tehtävässä yhdistyy työ ja intohimo, kun saan olla mukana edesauttamassa finanssimarkkinoiden muutosta ja siten myös yritysten muuttumista.”

Aika on rahaa 1 ,0

SIJOITUSSALKUN KOKO

1 ,0

MI LJ . EU ROA

MI LJ . EU ROA

ALKKU S N E N I E T N I PER LKKU

ISA A LT E R N AT I I V

Kohteet

YRITYSLAINAT esim. suora yritysrahoitus

KIINTEISTÖT esim. toimitilat, asunnot ja logistiikkakiinteistöt

1 ,1

MI LJ . EU ROA

1 ,2

tuo

MI LJ . EU ROA

-od tuotto

tuot

,4 % / otus 2

otus to-od

v

4,5 % /

v

Tarkistuslista Omat tavoitteesi

Kohteen oikea luonne

Kustannukset

Sijoituksen aikaväli

Tuotto-odotus ja siihen vaikuttavat tekijät

Exitin rajoitukset

Riskinsietokykysi

Riskit

Muut ominaisuudet ja niiden läpinäkyvyys

Ominaispiirteet Vaatii pitkää sijoitushorisonttia

Rajoitettu likviditeetti

Korkeampi tuotto-odotus suhteessa riskiin Rajoitettu pääsy

tekstijajaaineistot aineistot: Terho Puustinen — Pylväs Teksti Terho Puustinen —grafiikka: Grafiikka: Jukka Jukka Pylväs

Sijoittajat kiinnostuvat niin sanotuista vaihtoehtoisista sijoituksista, kun korkomarkkinoiden tuotto-odotukset hiipuvat.

Kärsivällisyydestä saa paremman korvauksen.

INFRASTRUKTUURI esim. tieprojektit ja sähköverkot

PELLOT JA METSÄT

LISTAAMATTOMAT OSAKKEET esim. pääomarahastosijoittaminen

1 ,4

MI LJ . EU ROA

YKSITYINEN RAHOITUS esim. autoleasing, luottokorttilainat

1 ,7

MI LJ . EU ROA

odot ottotu

%/ us 3,2

v

odot otto-

%/ u s 5 ,1

v

161 % IN E N

II V K U M U LAT -O D O T U S O T T O U 30 V. T

2,6

A M IL J. EU RO

4 ,5 A M IL J. EU RO

Hajauttaa riskejä

351 %

II V IN E N K U M U LAT -O D O T U S O T T O 30 V. T U

SALKKUJEN SISÄLTÖ: Esimerkkilaskelman perinteinen salkku sisältää 50 % osakkeita ja 50 % korkosijoituksia.

Alternatiivisalkussa on 50 % osakkeita ja 50 % vaihtoehtoisia sijoituksia. Tuotto-odotusten lähde on BlackRock, joka on maailman suurin varainhoitoyhtiö ja Mandatum Lifen yhteistyökumppani.

32

Jäitä holveissa Talous voi hyvin, jos pankeilla menee hyvin, eikö niin? Juhani Lehtonen pohtii, miten Eurooppa voisi väistää talouden uuden jääkauden.

Kuvitus: Wonder Agency

P

ankkisektori on yksi talouden parhaista lämpömittareista.

Pankki on rahan välittäjä, joka kokee ensimmäisenä rahan kysynnän ja tarjonnan dynamiikan. Talous voi hyvin, jos pankeilla menee hyvin, eikö niin?

Eurooppalaisten pankkiosakkeiden indeksi on pudonnut vuodessa 40 prosenttia.

Onko Eurooppa siis menossa syväjäähän?

Historiallinen tarkastelu osoittaa, että rahoitusmarkkinoiden ja talouden kriisit oikenevat hyvin harvoin ilman, että pankkien ongelmaluotot kirjataan alas tai siivotaan taseista. Pyykki on pestävä ja pankit pääomitettava uudelleen.

Tällaisen mankelin läpi ajettiin yhdysvaltalainen pankkisektori varsin määrätietoisilla liikkeillä vuosien 2008–2009 finanssikriisissä. Pankit piti saada nopeasti takaisin jaloilleen. Halvaantuneiden markkinoiden toimivuus piti turvata koordinoiduilla ja tehokkailla toimenpiteillä.

Kaikki eivät selvinneet. Lehman Brothersin happilaitteiden sammutus järkytti markkinat. Yhdysvalloissa perustettiin keskuspankkien elvytystoimien jälkeen lopulta myös niin sanottu TARP-ohjelma (troubled assets relief program), jossa liittovaltio osti 430 miljardilla dollarilla ongelmaluottoja pankeilta. Vastineeksi se sai pankkien liikkeeseen laskemia äänioikeu­ dettomia etuoikeutettuja osakkeita.

Ideana oli, että valtio hyötyisi avustuksestaan myöhemmin, kun pankkiosakkeiden arvot taas nousisivat.

Pyykki on pestävä ja pankit pääomitettava uudelleen.

L

opputulos on osoittautunut onnistuneeksi. Yhdysvallat on saanut TARP-ohjelman jo voitolle. Kansantalous on toipunut pankkien johdolla rivakasti.

Euroopan tilanne on toinen. Euroopan keskuspankin, EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten keskinäinen koordinointi on ollut tuuliajolla.

Valtioiden velkakriisi ryöpsähti vuonna 2012 sellaisille kierroksille, että markkinoilla epäröitiin koko euroalueen tulevaisuutta. EKP asettui kuitenkin pelikirjansa säännöt nitisten vastakarvaan ja lausui kuuluisat kolme sanaa whatever it takes. Se riitti rauhoittamaan valtionlainojen korot, kun tueksi rakennettiin vielä myöhemmin joukkolainojen osto-ohjelma.

Tarinan loppua ei kuitenkaan tiedetä vielä.

Erityisen suuri kysymysmerkki on noussut eteläisen Euroopan pankkien ylle.

Keskisen Euroopan pankit tulevat hyvänä kakkosena.

Kreikan ongelmat hallitsivat euro­ alueen isoa kuvaa pitkään, hyvästä syystä.

Vähäisemmälle huomiolle jääneessä rinnakkaisessa todellisuudessa Espanjan, Italian ja monen muun euromaan pankkien

ongelmaluotot ovat kertyneet ja jääneet siivoamatta.

Tämä ongelma on edelleen ratkaisematta. Miten se hoidetaan?

Italian keskuspankin mukaan maan pankkijärjestelmässä on noin 360 miljardin euron edestä ongelmaluottoja. Niiden puhdistaminen vaatisi reippaita alaskirjauk­sia ja sen seurauksena jopa 40 miljardin ruiskeen italialaisten pankkien pääomiin.

A

lkusyksyn eurooppalaisten pankkien stressitestien ajankohta oli tarkoin valittu.

Pankkien osakkeiden hurja pudotus ja oman pääoman ehtoisten lainojen korkojen nousu viime keväänä kuvastavat markkinoiden epäluottamuslausetta eurooppalaista pankkisektoria kohtaan. Stressitestien tarkoitus oli hälventää pahimpia huolia.

Pankkien taseita stressattiin testeissä varsin maltillisella skenaariolla, joka vastaa kevyttä kolmen vuoden lamaa. Negatiivisten korkojen pitkään jatkuvaa skenaariota ei käyty lainkaan läpi. Testeihin ei myöskään otettu yhtään portugalilaista tai kreikkalaista pankkia.

Lopputulos oli, että pankkien niin sanotun ydinvakavaraisuussuhteen keskiarvo putosi 13,2 prosentista 9,4 prosenttiin.

Vain yksi italialainen pankki ei selvinnyt pääomiensa kanssa. Markkinoille saatiin kuitenkin uusi vertailukohta. Pankkien omat pääomat ovat hieman vahvistuneet edellisestä stressitestistä.

33

E

uroalueen tuoreimpien sääntöjen mukaan valtioiden mahdollisuus pelastaa pankkeja vaatii niin sanottua sijoittajavastuuta eli sitä, että pankkien laina­ papereihin sijoittaneet tahot joutuvat oikeasti kantamaan niihin liittyvän riskin.

Italiassa, kuten muuallakin Euroopassa, pankkien joukkolainoihin ovat sijoittaneet laajasti myös vähittäisasiakkaat, jotka pitävät näitä sijoituksia suurin piirtein yhtä turvallisina kuin pitkäaikaistalletuksia.

Esimerkkejä löytyy myös Pohjoismaista.

Pelastusoperaatioon on tullut lisämutka ja siksi valtioiden väliintulo saattaa viivästyä.

Pankkisektorin ahdinkoa osakemarkkinoilla on seurattu Euroopassa tarkasti.

Finanssikriisin jälkeinen sääntelyn tsunami on muuttanut merkittävästi pankkien liiketoimintaa, toivottavasti ei kuitenkaan peruuttamattomasti.

Pankkien kyky toimia muun muassa jälki­markkinatakaajana erilaisissa sijoitus­ instrumenteissa on heikentynyt olennaisesti ja sitä kautta myös palkkiotuottojen kertymä. Keskuspankin rahapolitiikan voimakas keventäminen ja korkojen painuminen miinukselle ovat heikentäneet puolestaan merkittävästi pankkien k­ orkokatetta – sitä pankkien perinteistä tuloskonetta.

T

erve pankkisektori on elintärkeä talouskasvun edellytys.

Luotonannon kasvu ruokkii talouden kasvua, ja pankit pystyvät terveeseen kilpailuun, kun korot ovat plussalla ja inflaatioodotukset ovat positiiviset. Kestävyys on yksi terveen pankkitoiminnan tärkeimmistä arvoista, mutta vaatimus meteoriitinkestävästä pääomasuhteesta ei ole järkevä.

Eurooppalainen yhteisö ei ole vielä onnistunut penkomaan tätä asiaa kunnolla.

Rämmimme mieluummin eteenpäin sohjossa kuin pysähdymme korjaamaan ongelmaa.

Pankkien taseisiin ja ongelmaluottoihin liittyy siksi edelleen suuri epävarmuus. Se pitkittää talouden toipumista.

Euroopan pankkisektorin osakkeiden suhde taseiden kirja-arvoihin on keskimäärin 0,6 (niin sanottu price-to-book ratio eli PB-luku). Markkinat ovat siis panneet pankkien osakkeet reippaaseen alennusmyyntiin. Toisin sanoen: ongelmaluottojen painajainen pitää ratkaista, ennemmin tai myöhemmin.

I

talia on aloittanut. Menetelmänä on toistaiseksi ollut lusikalla kauhominen soramontussa.

Neljän miljardin euron Atlanterahasto on aloittamassa ongelmaluottojen ostamisen italialaisilta pankeilta ja tarjoaa sijoittajille kuuden prosentin tuottoa vastineeksi tästä riskistä.

Paikalliset eläkeyhtiöt ja muut instituutiot näyttävät kieltäytyvän tarjouksesta. Tämän ei pitäisi olla suuri yllätys kenellekään, koska korvaus otetusta riskistä on vaatimaton.

Italian on siis selätettävä ongelma jollakin toisella tavalla tai tyylillä. Liikkumatila on kuitenkin kutistunut pieneksi, kun valtiollakin on velkaa jo 120 prosenttia bruttokansantuotteeseen verrattuna.

Pankkien miinat pitäisi purkaa jokaisessa maassa nopeasti ja paikallisin keinoin ennen kuin asiasta tulee koko euroaluetta koskettava poliittinen kysymys.

Kokemus on osoittanut, että Eurooppa kestää huonosti kylmää.

Juhani Lehtonen

Kirjoittaja on Mandatum Lifen salkun­ hoidon johtaja.

Pankkien pitäisi välittää rahaa eikä vain säilöä sitä.

Mandatum Henkivakuutusosakeyhtiรถ

Pääoma valitsee aina oikean suunnan.

Siksi se virtaa kohti vastuullisempia sijoituskohteita.

Se, mikä on oikein, on tuottavaa.

36

Rahasta&Hengestä TEKSTIT: Marika Javanainen ja Juulia Lipponen kuvat: Veikko Kähkönen ja Mandatum Life

SUOMALAISET JA RISKI Näitä riskejä ajattelen eniten:

Näitä riskejä otan arjessa:

29 %

28 % Omaan terveyteen liittyviä

Ajan yli­nopeutta, kävelen päin punaista valoa tai veneilen ilman pelastus­­liivejä

23 % 15 % Läheisiin liittyviä

Perheen toimeen­ tuloon liittyviä

19 % Harrastan liikuntaa, johon liittyy loukkaantumis­riski

26 %

9 % Liikenteeseen liittyviä

Elän epäter­veel­ lisesti enkä liiku tarpeeksi

7 % 5 % Omaisuu­ teen liittyviä

12 %

11 % Teen rohkeita päätöksiä työssäni

Sijoitan osakkeisiin tai teen muunlaista sijoitustoimintaa

Omaan työ­ paikkaan liittyviä

Tiedot ovat poimintoja Mandatum Lifen Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin, minkälaisena riskinottajana ­suomalaiset pitävät itseään, mitä riskejä ajatellaan eniten sekä minkälaisia riskejä suomalaiset ottavat jokapäiväisessä arjessaan ja mitkä koetaan suurim­miksi oman talouden kannalta. Lisäksi selvitettiin, mistä jouduttaisiin luopumaan, jos tulonsaanti omassa taloudessa heikkenisi vuodeksi. Tutkimus tehtiin puhelinhaastatteluina elokuussa elokuussa 2016, ja siihen vastasi 1 005 suomalaista. Lue lisää riskeistä laajasta reportaasistamme s. 10–17.

JÄKÄLÄ, TUO MONIPUOLINEN RIHMASTO Suomalaiset ovat osanneet käyttää jäkäliä iät ajat – ihmisten ja k­ otieläinten ravinnoksi, lääkkeiksi, rakentamisen täyteaineiksi ja ­värjäämiseen.

Nykysuomalainen rakentaa syksyisin jäkälistä koristeita ­parvekkeelle, ja trendikkään syysmorsiamen kimpusta pilkottaa kukkien lomasta jäkälää. Edelläkävijöiden toimistoista voi löytyä kokonaisia jäkälä- tai sammalseiniä.

Erityisesti palleroporonjäkälä sopii myös keittiöön. Trendikäs kotikokki yllät-

tää v­ ieraansa lehtikaalisipsien sijasta friteeratulla jäkälällä.

Resepti on helppo: palleroporonjäkälät uppopaistetaan kuumassa öljyssä rapeaksi 15 sekunnin ajan, maustetaan suolalla ja herkku on valmis.

Kaikki jäkälät eivät sovi syötäväksi. ­Lisäksi osa vaatii esikäsittelyn, joka poistaa kitkerän ja haitallisen jäkälä­hapon. Jäkälän kerääminen ei kuulu joka­miehenoikeuksiin, vaan vaatii maanomistajan luvan. → Lähde ihailemaan jäkäliä Leville levi.fi

37

UNELMA PUSKEE LUOPUMISEEN Suuri yleisö näkee huippu-urheilijan useimmiten kirkkaiden valojen loisteessa, kentällä tai kehässä, silloin kun kaiken pitäisi olla täydellistä. Tavallisen hikiset työpäivät kuuluvat urheilijan yksityiselämään. Olympiaurheilija, ammattilaisgolffari Roope Kakko muistuttaa, että huipulle pääseminen vaatii kurinalaisuutta ja omistautumista. Arjen kokonaisuuden täytyy olla hyvin priorisoitua, jotta lepo ja treenit tukevat toisiaan. ”Kaiken pitää tukea sitä, että huipulle päästään”, Roope sanoo.

Kurinalaisessa arjessa unelmat, esimerkiksi olympialaiset tai MM-kisat, toimivat motivaation lähteenä. ”Unelmat puskevat urheilijaa ylittämään itseään ja treenaamaan kurinalaisesti sekä luopumaan asioista, joita muut pitävät itsestäänselvyytenä”, Kakko kuvasi Facebook-kirjoituksessaan olympia­ laisten jälkeen.

Kakko muistuttaa, että useat suomalaiset huippu-urheilijat ­joutuvat priorisoimaan myös urheilun, työn ja opiskelun välillä. ”Minulle on käynyt hyvä tuuri, sillä lajissani hyvin pelaamalla on mahdollista elättää itsensä ja oikein hyvin pelaamalla on mahdollista turvata myös tulevaisuus. Monessa muussa lajissa ei kuitenkaan ole näin. Urheilija joutuu valitsemaan, kannattaako panna kaikki peliin ja luottaa siihen, että elämä kantaa uran jälkeen.” → Seuraa Roope Kakon matkaa European Tourilla ja lue lisää Roopen ajatuksia aiheesta facebook.com/roopekakko

VAHVISTUKSIA VAIHTOEHTOISIIN Mandatum Lifen Salkunhoidossa aloitti elokuussa kaksi uutta asian­tuntijaa: Director, Alternatives Jussi Tanninen (KTM, kuvassa oikealla) ja Senior Advisor Jyri Viskari (KTM).

Jussi Tanninen etsii markkinoilta parhaita vaihtoehtoisia sijoituksia ja paketoi niistä sijoitustuotteita Mandatum Lifen a­ siakkaille salkunhoitotiimin kanssa. ”Tavoitteenani on, että saisimme asiakkaille riskin ja tuoton suhteen mitattuna mahdollisimman hyviä ja kiinnostavia sijoituskohteita.”

Jyri Viskari kehittää muun tiimin kanssa sijoitustuotteita ja -palve­luita sekä sparraa varainhoitajia. Hän haluaa, että suomalaiset sijoittajat tuntevat Mandatum Lifen innovatiivisimpana ja koko­ naisvaltaisinta palvelua tarjoavana yhteistyökumppanina vaihtoehtoisissa sijoituksissa.

Molemmat miehet ovat työskennelleet jo vuosia vaihto­ehtoisten sijoitusten parissa. ”Innostun, kun pääsen yhdistelemään monimutkaisia asioita tai vakuuttamaan kollegoja ja asiakkaita”, Tanninen kertoo. ”Minua innostaa, kun pystymme tekemään ratkaisuja, jotka ­auttavat asiakkaita saavuttamaan tavoitteensa. Usein tähän päästään nimenomaan tiimityön avulla”, Viskari sanoo.

Vaihtoehtoiset sijoitukset on valtavirrasta poikkeava ja laaja omaisuusluokka, johon kuuluu muun muassa kiinteistösijoituksia, erilaisia lainoja ja pääomarahastoja. Niiden ominaispiirteitä ovat pitkä sijoitushorisontti, rahojen sitoutuminen vaiheittain ja rajoitettu likviditeetti.

38

Rahasta&Hengestä PALKITSE ROHKEASTI Oikein käytetyt tulospalkkiot parantavat yritysten tuottavuutta, lisäävät tyytyväisyyttä ja parantavat yhteistyötä työpaikoilla. Tärkeintä olisi tehdä rohkeasti omannäköisiä palkitsemisjärjestelmiä, kannustaa johtava asiantuntija Kiisa Hulkko-Nyman M ­ andatum ­Lifen tytäryhtiöstä Innovasta. Se ei ole mahdotonta, vaan järkevää ja tuottavaa.

Hulkko-Nyman tutki väitöskirjassaan suomalaisorganisaatioiden palkitsemisjärjestelmiä. Väitöskirjan mukaan palkitseminen ei aina vaikuta halutulla tavalla.

Tavallinen tarina on, että organisaatiossa on joskus luotu hyvä tulospalkkiojärjestelmä, mutta sen kehittäminen unohtuu. ”Oletetaan, että kerran kehitetty järjestelmä toimii pitkään hyvin. Mutta kun muu maailma, tavoitteet ja strategiat muuttuvat, myös tulospalkkiojärjestelmää pitää päivittää”, Hulkko-Nyman sanoo.

Toinen yleinen kompastuskivi liittyy viestintään. ”Työntekijöiden tiedon tarve aliarvioidaan. Usein ajatellaan, että onhan näistä palkitsemisasioista jo kerrottu ja että intrasta löytyy tietoa.”

Se ei kuitenkaan Hulkko-Nymanin mukaan riitä. Lisäksi tarvitaan ”tosi paljon” keskustelemista, läpikäymistä ja tunnuslukujen seuraamista. Sen jälkeen työntekijät tietävät, mistä palkkiot tulevat.

Työssään Kiisa Hulkko-Nyman auttaa asiakkaitaan tekemään vaikuttavia ja motivoivia palkitsemisjärjestelmiä sekä viestimään niistä oikein. Hän tutki väitöskirjaansa varten 35 palkkiojärjestelmää. Mikä yllätti? ”Kokemus palkkiojärjestelmän sopimisesta yhteen oman organisaation tavoitteiden kanssa vaikutti tulospalkkioiden vaikutuksiin paljon voimakkaammin kuin odotin.”

RAKASTA ITÄMERTA Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, puhutaan myös Itämeren tilasta. Ilmastonmuutos rehevöittää kriittisessä tilassa olevaa matalaa merialuetta ja kiihdyttää sinilevän kasvua. Hiilidioksidin lisääntyminen ilmassa happamoittaa vesiä ja uhkaa niiden lajistoa.

Mandatum Life on tehnyt sitoumuksen Elävä Itämeri sää­ tiölle (Baltic Sea Action Group) ja lahjoittaa säätiölle 0,5 prosenttia ML Tulevaisuus Ilmasto -sijoituskoriin 31.12.2016 mennessä sijoitettua euromäärää vastaavasta summasta. Vuoden loppuun mennessä tehdystä sijoituksesta ei tarvitse maksaa maksu­ palkkiota. ML Tulevaisuus Ilmasto -sijoituskori tähtää maailman osakemarkkinatuottoon (MSCI World) 50 prosenttia pienemmillä hiilidioksidipäästöillä. → Liity seuraan mandatumlife.fi/tulevaisuus

Leväkin sen kertoo – rakasta Itämerta! #rakastaitamerta #balticsea #savethebaltic Aino Huotari @ainohuotari

39

Ongelma:

MISTÄ TUOTTOA TÄNÄÄN? Sijoittamisen maailmankartalla näkyvien turvasatamien korot ovat negatiiviset ja myös osakkeiden tuotto-odotukset ovat madaltuneet. Siihenkö sijoittajan pitäisi tyytyä: sopeutua ajattelemaan, että uudessa maailmassa nollakorkokin on hyvä korko? Vai löytyykö muita vaihtoehtoja?

Salkkurakennetta kannattaa katsoa uusin silmin. ­ arkista osakepaino, varmista hajautus ja hyödynnä vaihto­ T ehtoisia sijoituksia.

Perinteisesti sijoitussalkku koostuu osake- ja korkosijoituksista, mutta harva tulee hyödyntäneeksi vaihtoehtoisia sijoituksia tuoton ja hajautuksen lähteenä. Osakepainoa on syytä nostaa, jos oma riskin­sietokyky sen sallii, sillä korkomarkkinoilla vaihto­ ehtoja on vähemmän. Usein sijoittajan osakepainot ovat kokonaisuutena l­ iian alhaiset tai liiaksi kotimarkkinoille keskittyneet, eikä vaihtoehtoisia sijoituksia ole hyödynnetty ollenkaan.

Maailman suurimman varainhoitotalon BlackRockin näkemys* eri omaisuuslajien tuotto-odotuksista viiden vuoden säteellä ennakoi sijoittajalle totuttua matalampaa tuottoa korkeammalla hintaheilunnalla. Vaihtoehtoisissa sijoituksissa kärsivällinen sijoittaja saa lisäkorvausta varojensa sitomisesta pidemmäksi aikaa eli siitä, ettei tarvitse päivittäistä tai edes kuukausittaista likviditeettiä sijoi­tuksilleen. Houkuttelevaa valikoimaa löytyy muun muassa kiinteistösijoituksista, pääomarahastoista ja erilaisista lainakohteista. Esimerkiksi vaihtuvakorkoiset private debt -lainat ovat olleet m ­ onen korkosijoittajan suosiossa viime aikoina.

RATKAISU:

Ongelman ratkaisi Mandatum Lifen instituutiovarainhoitotiimin johtaja Carl-Richard Lundell.

*Viittaus: Black Rock 5-Year Asset Class Return and Long-Term Volatility Assumptions July 2016

1 500 VAKUUTUSTA LAPSILLE

ARVOSTA AIKAASI

Mandatum Life lahjoittaa kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien perheiden lapsille tapaturmavakuutuksia ja auttaa näin osaltaan syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria. Tapaturmavakuutuksina lahjoitettu summa on noin prosentti kaikkien uusien riskivakuutusasiakkaiden ensimmäisen vuoden vakuutusmaksuista. Kahden vuoden aikana tapaturmavakuutuksia on lahjoitettu jo 1 500.

Lahjoitukset kohdistetaan Tukikummit-säätiön kautta. Säätiön myöntämät avustukset tukevat Suomessa asuvia, hädän­ alaisessa asemassa olevia lapsia ja nuoria, jotka ovat taloudellisista syistä johtuen vaarassa syrjäytyä.

Joskus aikaa on vähän ja tekemistä liikaa. Life Journal tar­joaa merkityksellisiä sisältöjä yrittäjille, johtajille ja sijoittajille.

Löydät kiinnostavia artikkeleita, jotka rikastuttavat elämääsi. → Lue lisää mandatumlife.fi/life-journal

Paras työntekijäsi miettii: oletko sinä työnantajana sitoutunut häneen? #avainhenkilö #palkitseminen Mandatum Life @mandatumlife

40

Kohtelevat kuin

kuningasta Tämän piti olla kaunis uni, joka ei koskaan toteutuisi: parhaiden suomalaisten yritysten asiakaspalvelu paranee, ja palvelujen vienti näyttää kasvavan nopeasti.

Teksti: Heli Satuli — Kuvitus: Wonder Agency

41

J

urot suomalaiset myyvät vain kemus alkaa ennen kuin asiakas on olhevosta suurempia koneita lut edes tekemisissä yrityksen kanssa. Se ja pakenevat takahuoneisiin, muodostuu kaikista tunteista, kohtaamikun pitäisi palvella asiasta. sista ja mielikuvista, joita asiakkaalla on Surkea suomalainen palvelu yrityksen tuotteista ja palveluista. Hinon suuri myytti, joka joutaa nalla kilpailemisen voi Pihlajan mukaan nyt murskattavaksi. unohtaa, sillä asiakkaan kokemus ratkai”Hyvässä asiakaskokemuksessa ei ole see ostopäätöksen. kyse osaamisesta vaan haluamisesta”, ”Se on kriittinen menestystekijä joka sanoo Sirte Pihlaja, asiakkuuskokemuksektorilla teollisuudesta palveluihin ja siin erikoistuneen suunnittelutoimisto julkishallintoon”, Pihlaja painottaa. ­Shiruten toimitusjohtaja. ”Suomesta löySiksi yllättää, että vain yksi kymmetyy yrityksiä, jotka ovat maailman huippuja nestä suomalaisesta yritysjohtajasta asiakaskokemuksen johtamisessa.” miettii asiakkaita tehdessään strategisia Pihlaja katsoo teemaa päätöksiä. Hänen yrilaajemminkin, sillä hän tyksensä menestyy muijohtaa kansainvälistä asiata paremmin.

Asiakkaan kaskokemuksen ammatTutkimustulokset pekokemus alkaa tilaisten verkostoa. Sen lottavat Sirte Pihlajaa. nimi on Customer ExpeJoidenkin arvioiden muodotuksista. rience Professionals Assokaan vuonna 2020 jäljelciation. Pihlajan mukaan lä ovat enää ne yritykset, sekään ei pidä paikkaansa, että asiakas­ jotka panostavat asiakaskokemukseen. kokemukseen liittyvät asiat olisivat suoma­ Monelle tulee kiire. laisille ihmisille jotenkin vaikeita tai vasSyy, miksi töissä ollaan tenmielisiä.

Numerot tukevat Sirte Pihlajan toRakennusala ja autokauppa ovat monelle distusta. Suomen teollisuuden vienti susuomalaiselle huonon asiakaskokemukpistuu, mutta palvelujen vienti näyttää sen synonyymejä. Rakennusmestari on kasvavan riemastuttavan nopeasti. Tilasaina oikeassa, ja autoa ostaessa kuulee tokeskuksen mukaan viime vuonna Suokorkeintaan sovinistisen vitsin. mesta vietiin palveluja peräti 15 prosenttia Todellisuus muuttuu myös näillä toiedellisvuotta enemmän. mialoilla. Molemmilta löytyy useita suoPalveluviennin arvo on noussut 17 milmalaisyrityksiä, jotka johtavat asiakasjardiin euroon. Kymmenen vuotta sitten se kokemusta tuloksekkaasti. Yksi niistä on oli vain 7 miljardia.

Skanska.

Palvelujen kotimaisen kasvun ja vienToimialajohtaja Jukka Hörkön mukaan nin mittaamiseen liittyy haasteita, jotrakennusalan maine juontuu 1970-luvulka vaikeuttavat lopullisten johtopäätösta, jolloin oli kiire rakentaa pellot täyteen. ten tekemistä. Se on kuitenkin selvää, että Kaikki meni kaupaksi ja palvelukulttuujossakin on suomalaisia yrityksiä, jotka ri jäi kehittymättä. Nuori työmaainsinöökehittävät toimivia palveluja ja kohtelevat ri Hörkkö päätti 1990-luvun alussa, että asia­kasta kuin kuningasta. näin ei tarvitse olla. Hän toteuttaa sen, mitä asiakas haluaa, oli se mitä tahansa.

Pioneerit korjaavat potin Skanskalla kaiken perustana on ymHuonojakin esimerkkejä on helppo löytää. märrys, että asiakas on ainoa syy, miksi Kansainvälisten tutkimusten mukaan yritöissä ollaan. Ensimmäinen askel onnistysten joukko jakautuu entistä selvemmin tuneessa asiakaskokemusten kehittämikahteen. Asiakaskokemustaan kehittävät sessä on määritellä, miksi yritys on oleyritykset ottavat lisää etumatkaa, mutta osa massa henkilökunnan ja asiakkaiden yrityksistä ei ole päivittänyt toimintakultsilmissä. tuuriaan sitten 1900-luvun.

Mitkä ovat nykyisten ja tavoiteltujen Sirten Pihlajan mukaan suomalaiset asiakkaiden odotukset? Miten niihin vasovat benchmarkkaus-kansaa: tataan?

Jos kilpailija ei tee jotain, emme meMyös Veho-konsernin toimitusjohtaja kään. Tällainen ajattelu aiheuttaa ongelKenneth Strömsholm tietää, miten tehtämia aikana, jona erottautuminen on kaikki vässä onnistutaan. Autoalalla uransa tehkaikessa. Asiakaskokemus on asia, jossa joty mies inhoaa mantraa kohtele asiakasta, kainen yritys voi koosta ja toimialasta riipkuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. pumatta erottautua. ”Sehän on ihan roskaa”, Strömsholm Pihlaja muistuttaa, että asiakaspalvelu sanoo. ”Kukaan ei tiedä, miten toinen haon vain pieni osa asiakaskokemusta. Koluaa tulla kohdelluksi.”

42

Teeskentely ei toimi

Reilut kymmenen vuotta sitten Vehon Ymmärrä, käännä ja tulkitse tuote oli kunnossa, mutta jokin oli pielessä. Yritys löytyi sitkeästi palvelututkimusSkanskan Jukka Hörkkö huomauttaa, että ten häntäpäästä. Strömsholm päätti, että asiakkaan ymmärtäminen on helpommin jatkossa yksikään auto, huolto, varaosa tai sanottu kuin tehty. Ensiksikin asiakas ei autonvuokraus ei saa jäädä myymättä huoaina tiedä, mitä hän haluaa. Toiseksi yrinon asiakaskokemuksen takia. tyksen henkilöstö ja asiakas puhuvat usein Vehon henkilöstö teki yhdessä lupausSkanska Kotien jokaisessa hankkeeseri kieltä. Harva asiakas käyttää alan tertalon. Talossa on kolme ikkunaa. Yhdessä sa on nimetty henkilö, joka vastaa yhteymejä, ja henkilöstö on ammattislangilleen lukee, että asiakas huomioidaan aina, toidenpidosta asiakkaan kanssa. Asiakas­ sokea. Huone täytetään tehospoteilla, kossessa, että häntä kuunkokemusta kun ei voi ka asiakas toivoi valoisaa tilaa. nellaan ja ymmärretään johtaa eikä kehittää ilman Joskus käy niinkin, että asiakkaan odoja kolmannessa, että luasiakasta. Yhtiössä on tukset ovat yksinkertaisesti liian suuret.

"Päätin, että paukset pidetään. Kun kartoitettu tilanteet, joisMarkkinoinnissa on ehkä luvattu liikaa. veholaiset onnistuvat sa kohdataan asiakkaita, ”Yksi sana tarkoittaa toista ja merkitsee yksikään auto kaikissa ikkunoissa, he miten asiakas silloin näkolmatta. Meidän on selvitettävä tuo mertai varaosa ei saa ovat onnistuneet asiakee ja kokee yrityksen ja kitys ja sen jälkeen tulkattava, mitä se tarkaskokemuksessa ja bismitä hän odottaa. On tärkoittaa tuotteidemme kohdalla”, kuvailee jäädä myymättä nestä riittää. keää määritellä, millainen Hörkkö. huonon asiakas­ on hyvä asiakaskohtaamiVehon tavoitteena Asiakaskokemuksen kehittäminen on nen kussakin tilanteessa. on tasalaatuisuus ja petHörkön mukaan raakaa työtä. Se on kuikokemuksen Skanskalla pureuduttymysten estäminen. tenkin kestävä paalu, johon voi tukeutakia.” tiin esimerkiksi takuukorSe edellyttää, että koko tua, kun kaikki ympärillä muuttuu jatkujauksiin. Ne ovat tilanteihenkilöstö on sitoutuvasti. Asiakaskokemukseen panostamalla KENNETH STRÖMSHOLM, ta, joihin asiakas tulee nut asiaan.

Skanska aikoo pärjätä kaikissa markkina­ VEHO usein pettyneenä tai jopa Asiakaskokemus ei tilanteissa. Vehon Kenneth Strömsholm vihaisena. Nopeat yhteyole ainoastaan suoraan näkee saman mahdollisuuden. denotot ja korjaukset autasiakkaiden kanssa ”Yritysjohtajan kannattaa keskittyä tavat palauttamaan myönteisen hengen. työskentelevien asia. Shiruten Sirte Pihasioi­hin, jotka ovat omissa käsissä, eikä huYhteydenpito on Kenneth Strömshollaja huomauttaa, että kyse on toimintakultkata energiaa brexitin miettimiseen. Asiamin mukaan yllättävän tärkeää. Veholla sotuurista. Asiakaskokemuksen kehittämikaskokemus on asia, johon voi itse tuloksekvitaan auton luovutustilanteessa asiakkaan nen on vietävä yrityksen arkeen. Se vaatii kaasti vaikuttaa”, Strömsholm perustelee. kanssa sopiva hetki, jolloin kauppias soitmuutosta.

Hyvän asiakaskokemuksen perusta on taa ja kysyy palautetta. ”Oma oivaltaminen on kaiken ydin. rehellisyys. Se on arvo, Palaute jaetaan, ja se Tämä on tunneasia. Hyviä asiakaskohtaajota suomalaisen on helpjohtaa toimenpiteisiin. misia ei voi teeskennellä, niiden on tultapo arvostaa.

"Asiakkaan Tässä kohdassa moni yriva sydämestä”, sanoo Pihlaja.

Yhä useampi yritys on tys kompastuu. AsiakkaiKenneth Strömsholmin kokemusten ymmärtänyt, mitä asiaymmärtäminen ta kuunnellaan, mutta pamukaan parhaiten tarttuvat tarinat ja kukaskokemuksen kehittäon helpommin lautteelle ei tehdä mitään. vat. Mitä ytimekkäämpiä ja loogisempia ne minen vaatii. Sirte Pihlaja Näennäinen osallistamiovat, sen parempi. iloitsee muutoksesta. Se sanottu kuin nen näivettää motivaation.

Moni yritys valmistelee mahtipontistar­joaa parempia palvelutehty."

Seuraa­valla kerralla asia ei ta kick off -tilaisuutta puoli vuotta, mutja asiak­kaille ja suurempia kiinnosta ketään. ta sitten seuraa hiljaisuus ja henkilöstö jää voittoja niille yrityk­sille, JUKKA HÖRKKÖ, Palautteen on muututtatarkkailuasemiin. Tämä ei tietenkään riijotka erottuvat edukseen.

SKANSKA va teoiksi. Tähän tarvitaan tä. Yritysjohdon täytyy tehdä vuosien road Kaikki eivät vielä erotu, aimuutakin kuin automaashow ja tehdä sitä, mitä sanotaan kollegoinakaan sillä tavalla. tiota: asiak­kaan ymmärtäden kesken jankutukseksi. Muuten kult”Pöydälle jätetään mistä, tilannetajua sekä hyvin suunniteltutuuri ei muutu. paljon rahaa, vaikka asiakas olisi valmis ja johtamisen malleja ja toimintaa. Tekniset ”Kun olen toistanut jonkun asian 11 kermaksamaan enemmän hyvästä asiakasratkaisut puolestaan auttavat jakamaan asiataa, saan kommentin, että tästä on ollut joskokemuksesta. Nuo eurot ovat jokaisen kaspalautteet ja kyselyiden tulokset reaali­ kus puhetta”, Strömsholm hymähtää. yrityksen napattavissa.” aikaisena asianosaisten älypuhelimiin.

Asiakkaan ääni virtaamaan Asiakas ei odota. Reaktiot ja ratkaisut on Asiakaskokemuksen johtamiseen on nitehtävä mieluummin saman päivän aikamettävä joku yrityksen johdosta. Työ ei na. Näin yksi pettynyt asiakas ei pääse paivoi kuitenkaan levätä yhden henkilön suttamaan kokemuksiaan yleiseksi mieliharteilla. Sirte Pihlajan mukaan avain­sana piteeksi. ovat lähettiläät, joiden tehtävänä on pitää ”Suosittelukommentin ja haukkumisen muut ajan tasalla. hintalappu on iso ja se kasvaa kokoa ajan”, summaa Sirte Pihlaja.

43

IT-PALVELUITA VIEDÄÄN YHTÄ PALJON KUIN PAPERIA Palveluliiketoiminta on Suomen talouden valopilkku.

Palvelujen vienti kasvaa nopeasti. Yli puolet palvelu­ viennistä menee EU-maihin. Siitä suurin osa koostuu televiestintä-, tietotekniikka- ja tietopalveluista. Myös rakentamisen ja projektitoimitusten vienti kasvaa. Itpalveluiden viennin arvo on jo yhtä suurta kuin paperin.

Palveluiden vienti koostuu lukemattomista pienis­ tä puroista. Siihen kuuluvat niin yritysjohtajien verkos­ toitumistapahtumien järjestämiset kuin kuriiripalvelut.

Palvelujen työllistävä vaikutus on suuri. Yhdestä pal­ veluviennin eurosta jää Suomeen 80–90 senttiä, tava­ roista alle 50 senttiä. Palveluviennin pohja lepää siksi kestävällä perustalla. Luotettavasta ja tunnetusta pal­ velusta halutaan maksaa, koska tehtyä palvelua ei voi vaihtaa uuteen tuotteeseen.

Kaiken ydin on osaaminen. Myös kalliiden kustan­ nusten maa voi menestyä laatukilpailussa, kunhan osaaminen on kunnossa. Suomalaisten maine tukee niin tavaroiden kuin palvelujenkin vientiä. Rehellisyy­ dellä ja luotettavuudella on arvoa.

Jossakin on suomalaisia yrityksiä ja ihmisiä, jotka antavat asiakkaalle puoli valtakuntaa.

44

Rahakin ratkaisee Yksi tykkää rahasta, toinen vapaasta. Tärkeintä on, että työntekijä kokee palkitsemisen oikeudenmukaiseksi.

Teksti: Jukka Saastamoinen — Kuvat: Veikko Kähkönen

usko hyvään. "En usko siihen, että mikään yritys haluaisi pahuuttaan kehittää epäoikeudenmukaisia palkitsemisen järjestelmiä", Karoliina Jarenko sanoo.

45

P

itääkö työntekijää palkita mieluummin rahalla kuin jollakin aineettomalla edulla? Milloin raha tukee työntekijän sisäistä motivaatiota? Vai voiko liekki jopa sammua, jos polttoaineena käytetään jatkuvasti rahaa?

Kaiken palkitsemisen lähtökohta on reilu peli: palkkiot pitää jakaa oikeudenmukaisesti, olivatpa ne sitten aineellisia tai aineettomia. ”En usko siihen, että mikään yritys haluai­si pahuuttaan kehittää epäoikeudenmukaisia järjestelmiä”, sanoo ­Filosofian Akatemian toimitusjohtaja ­ Karoliina ­Jarenko. ”Palkitsemismenetelmiä on todella vaikea rakentaa. Täydellistä systeemiä ei ole.”

Työntekijöiltä odotetaan Jarengon mukaan nykyään ennen muuta uusiutumiskykyä, luovuutta ja jatkuvaa oppimista – ja itseohjautuvuutta. Heidän halutaan toimivan joustavasti: ei siiloissa vaan tiimeissä, etsimässä yhteisiä ratkaisuja. ”Se edellyttää, että ihmiset ovat motivoituneita. Sisäinen motivaatio korreloi oppimiseen, luovuuteen, tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen. Siksi myös palkitsemisen kuuluisi ohjata siihen suuntaan.”

Jarenko painottaa, että palkkiojärjestelmä ei saa missään nimessä olla kontrollin väline. ”Jos työntekijäsi hoitavat työsuoritteensa vain niistä saatavien palkkioiden takia, olet epäonnistunut johtajana: olet valinnut vääriä ihmisiä väärille paikoille.”

Jarengon edustama Filosofian Akatemia on vuonna 2009 perustettu tutkimus-, valmennus- ja konsultointiyritys, jonka keskeisenä tavoitteena on edistää asiakkaiden uusiutumiskykyä ja johdattaa näitä kohti parempaa työelämää.

Henkilöstön sisäistä motivaatiota voidaan vahvistaa Jarengon mukaan niin, että työntekijöiden annetaan kokea samaan aikaan ”niin autonomiaa, kasvua kuin yhteisöllisyyttäkin”. Samalla heille luodaan käsitys siitä, että se, mitä heidän työnantajansa tekee, ”on tärkeää ja palvelee maailmaa”.

”Yhä enemmän on ihmisiä, joille absoluuttiset eurot eivät merkitse niin paljon kuin se, että heidän työnantajansa ei vain keskity maksimoimaan voittoa – vaikka olisikin osakeyhtiö – vaan pitää tärkeänä, että se on ylipäätään olemassa ja pystyy tarjoamaan työtä.”

Logiikka pitää avata

Lukuisat johtamisen asiantuntijat ovat sanoneet jo pitkään, että työntekijät kaipaavat merkitystä työhönsä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yritykset voivat ryhtyä tinkimään työntekijöiden palkoista. Rahan voimaa ei voi vähätellä, sanoo Innovan johtava asiantuntija Kiisa Hulkko-Nyman. ”Rahapalkka on keskeinen työstä saatava korvaus ja lähes kaikki ihmiset tarvitsevat sitä elämiseen. Siksi raha on jo sellaisenaan merkittävä motivaation lähde.”

Hulkko-Nyman väitteli tulospalk­ kaukseen liittyvistä teemoista tohtoriksi Aalto-yliopistossa toukokuussa. Nyt hän työskentelee palkitsemisen asiantuntijapalvelujen parissa Innovassa, joka on Mandatum Lifen tytäryhtiö. ”Ihmiset arvostavat erilaisia asioita. Jotkut arvostavat enemmän rahaa, jotkut työn sisältöä. Samallakin ihmisellä arvostus voi vaihdella elämäntilanteen mukaan. Se voi muuttua myös työtehtävien mukaan. Osa töistä voi olla niin innostavia, että työn­ tekijä tekisi niitä vaikka vapaa-ajallaan, ja osa niin rutiininomaisia, että hän toivot­ taisi niihin kannustavat rahapalkkiot ­lämpimästi tervetulleiksi.”

Hulkko-Nyman sanoo, että parhaimmillaan rahapalkkiot pitävät yllä työntekijän työn iloa ja innostavat tätä saavuttamaan yhteisesti määritellyt tavoitteet. Silloin yritys on onnistunut linkittämään tulospalkkiojärjestelmän päämääriinsä ja toimintatapoihin niin, että henkilöstö ymmärtää palkkioiden ja strategian yhteyden ja pitää sitä järkevänä. ”Yrityksen pitää kehittää palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmäänsä aktiivisesti ja huolellisesti. Jos sitä hoidetaan huonosti ja huolimattomasti, epäoikeudenmukaisuuden tunteita syntyy heti. Se murentaa työntekijöiden sisäistä motivaatiota ja heikentää työhyvinvointia.”

Väitöstyötä tehdessään Hulkko-Nyman oivalsi, että silloin kun työntekijä miettii oikeudenmukaisuuteen liittyviä

46

Osa töistä voi olla niin innostavia, että työntekijä tekisi niitä vaikka vapaa-ajallaan.

omaperäisesti.

"Palkitsemisessa Kuvateksti placeholder Osa on otettava aina töistä voi ollayrityksen niin innostavia, huomioon että työntekijä tekisi konteksti", sanoo Kiisaniitä vaikka vapaa-ajallaan.

Hulkko-Nyman.

k­ ysymyksiä, hän tarkkailee oman työpaikkansa käytäntöjä. Häntä eivät kiinnosta niinkään ihmisten absoluuttiset tienestit kuin se, miten hänen palkkansa sijoittuu omassa viiteryhmässä. Jos työntekijä kokee, että hänen palkkansa on oikeudenmukainen, hänen sisäinen motivaationsa vahvistuu.

Esimiehen työllä on tietysti suuri merkitys.

Pomon pitää asettaa tavoitteita, arvioida menestymistä ja antaa palautetta. Hänen ei tarvitse kertoa, kuka tai ketkä on palkittu. Mutta hänen on tehtävä selväksi, mihin palkitseminen perustuu.

Puolet saa tulospalkkaa

Nykymuotoinen tulospalkkaus on Suomessa verrattain uusi ilmiö. Se alkoi yleistyä vasta 1990-luvun lopulla. Nyt sen piirissä on puolet täkäläisestä yksityisen sektorin henkilöstöstä. Julkishallinnossa tulospalkkauksesta nauttii joka kymmenes työntekijä.

Tulospalkkiojärjestelmät ovat Kiisa Hulkko-Nymanin mielestä erityisen kiinnostavia, koska niitä voidaan kehittää innovatiivisesti yritysten tarpeiden mukaan. ”Palkitsemisjärjestelmissä on otettava aina huomioon yrityksen konteksti. Suomessa on käytössä useita erilaisia järjestelmiä, jotka ovat muotoutuneet kyseisen toimialan mukaisesti.”

Hulkko-Nymanin mukaan palkitseminen pitää mieltää osaksi yrityksen johtamista. Palkitsemisen pitää olla ”yrityksen näköistä”. Sen on siis vastattava yrityksen toimintakulttuuria. Sen pitää myös kannustaa työntekijää toimimaan yrityksen strategian mukaan.

Tulospalkkauksen ja varsinkin strategisen palkitsemisen juuret ovat Yhdysvalloissa. Hulkko-Nyman kuitenkin vierastaa ajatusta, että jossakin merten takana kehitetyt ja hyväksi havaitut menetelmät voitaisiin siirtää muitta mutkitta toiselle puolelle maapalloa. Kun lait ja verotuksen pelisäännöt vaihtelevat, myös palkitseminen pitää sorvata paikallisiin olosuhteisiin.

Hulkko-Nyman ei näe suurta ongelmaa siinä, että yritysten ja toimialojen taloustilanteet ja samalla palkkionmaksukyvyt vaihtelevat. Pikemminkin se antaa työ­ yhteisöille mahdollisuuden kehittää uusia ja entistä fiksumpia, juuri kyseiseen organisaatioon istuvia järjestelmiä.

Se, tuleeko yrityksessä palkita yksilöitä vai ryhmiä, riippuu täysin tilanteesta. Itsestään selvää on, että jos halutaan vahvistaa tiimiä, toteutuneista tavoitteista pitää palkita kaikki joukon jäsenet. H ­ ulkko-Nymanin mukaan julkishallinnossa palkitseminen perustuu lähes yksinomaan ryhmän suoritukseen.

Avoimuudellakin on rajansa

Oikeudenmukaisuutta arvostetaan myös asianajotoimistoissa. Suomen vanhimman asianajotoimiston Castrén & Snellmanin henkilöstöjohtaja Outi Ruohola sanoo, että työntekijän pitää kokea palkitseminen ehdottoman oikeudenmukaiseksi, jos yritys haluaa oikeasti mennä eteenpäin. ”Meidän yrityksessämme asia varmistetaan niin, että kukaan esimies ei voi päättää yksin kenenkään palkankorotuksista tai bonuksista. Näin kaikkien oikeudet toteutuvat.”

Motivaation lähteet ja elämäntilanteet vaihtelevat. ”Yksi arvostaa rahaa ja toinen esimerkiksi vapaata, ja suurin osa ihmisistä asettuu jonnekin tämän asteikon keskelle. Työn­ tekijää motivoi merkittävästi se, että hän kokee henkilökohtaista joustavuutta ja pääsee valitsemaan rahan ja vaikkapa vapaapäivien väliltä”, Ruohola sanoo.

Hänen mielestään yritykset pystyvät ohjaamaan palkitsemisen avulla henkilöstönsä käyttäytymistä. ”Jos yrityksen tavoitteet ja henkilöstön palkitseminen ovat samassa linjassa ja ihmiset ymmärtävät, mikä linkki heidän työsuorituksellaan on firman tavoitteeseen ja menestykseen, heitä voidaan ohjailla valitun strategian suuntaan.”

Helsingissä, Pietarissa ja Moskovassa toimiva Castrén & Snellman työllistää yli 260 henkeä. Palkitsemisjärjestelmä koskee kaikkia yhtiön vakituisia työntekijöitä, harjoittelijoita lukuun ottamatta. ”Meidän nykyinen palkkiojärjestelmämme on ollut käytössä reilut 15 vuotta. Aikaisemminkin väkeä palkittiin, mutta se ei ollut niin systemaattista ja tavoitteellista kuin nyt.”

Palkkioilla on hintansa. Ruohola sanoo, että yhtiön vuotuiset palkitsemiskulut muodostavat 10–15 prosenttia järjestelmän piirissä olevien henkilöiden yhteenlasketusta palkkasummasta.

Hänen mukaansa Castrén & ­Snellmanissa arvostetaan kaikkea sellaista toimintaa, joka tukee henkilön omaa profiilia. Siitä myös palkitaan.

rajoitetusti. "Emme kerro, ketä olemme palkinneet. Sitä vastoin perusperiaatteet ovat avoimia kaikille", sanoo Outi Ruohola.

Kukaan esimiehistä ei päätä kenenkään bonuksista yksin.

Castrén & Snellman varmistaa tällä tavalla, että oikeudenmukaisuus toteutuu.

”Jokainen voi ansioitua itselleen ominaisimmalla tavalla. Yksi voi luennoida, toinen kirjoittaa asiantuntija-artikkeleita, kolmas toimia somessa, joku verkottua muuten vaan.”

Useimmiten palkkio on rahaa, mutta voi se olla muutakin, esimerkiksi ylimääräisiä vapaita.

Ruohola sanoo, että toimisto on kehittänyt itse juristiensa palkkiojärjestelmän.

Muihin palkitsemismenetelmiin se on hakenut malleja milloin mistäkin. Yhtiö ei varsinaisesti mittaa palkitsemisesta koituvia hyötyjä vaan kerää palautteen välillisesti työtyytyväisyyteen ja työnantajakuvaan liittyvien tutkimusten kautta.

Palkitsemiseen liittyvä avoimuuskin on tavallaan välillistä: ”Emme työnantajana kerro, ketä olemme kulloinkin palkinneet. Sitä vastoin palkitsemisen perusperiaatteet ovat avoimia kaikille. Näin työntekijät kokevat järjestelmän oikeudenmukaiseksi ja pystyvät keskustelemaan palkkioista keskenään.”

48

Miten puhua rahasta?

Teksti: Jukka Saastamoinen — Kuvitus: Wonder Agency

Kun esimies puhuu alaisen kanssa palkitsemisesta ja rahasta, hänen kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan perusasiaan.

Kuuntele. Anna työntekijälle mahdollisuus kertoa omista ajatuksis-

taan ennen palkkaan ja palkitsemiseen liittyviä päätöksiä.

Perustele. Palkankorotukset ja palkitseminen on perusteltava, jot-

ta toinen tietää, mistä häntä palkitaan. Perusteista pitää puhua koko henkilöstön kanssa. Kahden kesken on parasta, jos puhut hyvin avoimesti ja suoraan.

Kokonaisuus selväksi. Henkilöstölle kannattaa kertoa palkitsemi-

sen kokonaisuudesta eli myös henkilöstöeduista ja aineettomasta palkitsemisesta.

Kerro taustat. Kaikille on kirkastettava, miten yrityksessä panoste-

taan palkkarakenteen kehittämiseen ja ylläpitoon.

Liiku oikeaan aikaan. Palkankorotuksista ja palkitsemisesta on hyvä

keskustella avoimesti ennen muutosten voimaantuloa. Kaikki ei ole mennyt oikein, jos työntekijä saa tiedon palkkakuitistaan ilman perusteluja.

Sovi avoimuudesta. Johdon on päätettävä, millaista taloudellista tie-

toa kenellekin jaetaan ja sen jälkeen pidettävä kiinni päätöksestä.

Muista säännöllisyys. Henkilöstö oppii seuraamaan ja tulkitsemaan

taloudellista tietoa, kun saa sitä säännöllisesti ja yhdenmukaisesti.

Tieto motivoi. Kun työntekijät tuntevat yrityksen taloustilanteen, si-

nun on helpompi perustella myös palkitsemiseen liittyvät päätökset ja saada työntekijät niiden taakse.

TIETOTURVAA EI OLE mutta vakuutus on.

Täydellistä suojausta ei ole keksitty ja esimerkiksi vastuu pilveen tallennetuista asiakastiedoista säilyy yleensä yrittäjällä itsellään.

Siksi kehitimme yrityksille If Tietoturvavakuutuksen. Muutamalla kympillä kuussa voit varautua sekä tietomurron selvittelystä että liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuviin kuluihin. Jos jotain sattuu, saat IBM:n asiantuntija-apua heti, 24/7.

KATSO MITEN IF TIETOTURVAVAKUUTUS SUOJAA YRITTÄJÄÄ if.fi/tietoturva *Katso hintaesimerkkejä: if.fi/tietoturva

PIENELLE ESIM. YRITYKSELLE

k k / € 0 3

*

010 19 15 00

50

Kiihkon palautus Tekemisen vimma liikuttaa tuhansia suomalaisia yrittäjiä. Miten liekki sytytetään uudestaan, jos kipinöinti hiipuu?

Lopeta jotain

Tee kolme asiaa kunnolla

Vertaisen tuki vailla vertaa

Kokeile uutta menetelmää

Karsi firmasta turhat rutiinit ja piintyneet jäänteet. Minkä asian voisi jättää tekemättä? Tarvitaanko viikkokokousta? Tehdäänkö sama asia kahteen kertaan? Muista myös delegointi, jotta organisaatio toimii ilman sinua. Turhan touhun karsinta vapauttaa.

Laita päivän tehtävälistalle vain kolme ­asiaa. Kun ne on tehty, huomaat työpäivän humahtaneen ohi, sillä väliin tunkee aina jotain muuta. Olet kuitenkin saanut jotain aikaan etkä ole jäänyt rämpimään kymmenien hoidettavien juttujen liejuun.

Teksti: Anu Karttunen

Kuvitus: Wonder Agency

Kokeile uutta roolia, joka on lähempänä firman tuotantoa. Tee välillä lattiatason työtä – katsele ja kuuntele, juttele työntekijöiden kanssa. Jos et normaalisti tapaa asiakkaita, mene mukaan myyntikäynnille. Myyminen voi olla rankkaa, mutta onnistumiset tuovat energiaa.

Vertaistuki on yrittäjälle elintärkeää. Toimitusjohtajan rooli on yksinäinen, eikä paineita voi purkaa alaisten kanssa. Seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa voi jakaa huolia, saada neuvoja ja innostua muiden kokemuksista. Samaa bisnestä tekevä yrittäjä tietää tarkkaan, mistä puhut. Kannattaa silti vaihtaa ajatuksia myös muiden toimialojen edustajien kanssa. Heidän ongelmansa voivat olla virkistävän erilaisia.

Tavoitteella on imuvoimaa

Tapaa ihan erilaisia ihmisiä

Lattialle, kentälle!

Aseta itsellesi tai yritykselle muutama konkreettinen numerotavoite. Kutkuttava tavoite innostaa eikä muserra. Se myös vetää puoleensa. Kun sinulla on tavoite, et mieti, onko se mahdollinen. Sen sijaan alat pohtia, miten sinne päästään.

Tee retki maailmalle

Kaipaatko uutta vääntöä liiketoimintaan?

Oman toimialan seuranta ja ideoiden kalastelu on helpompaa kuin koskaan ennen.

Etenkin Twitterin avulla löytää nopeasti maailmalta kiinnostavat yritykset, foorumit ja blogit, joita seuraamalla voi porautuu alaan niin syvälle kuin haluaa. Jos oma aika tai taidot eivät riitä, apuna voi käyttää alan palveluyrityksiä. Kokenut yrittäjä voi pyytää avukseen nuoremman diginatiivin.

Hyödynnä sukulaisvierailut, harrastus­ porukat, sekalaiset kutsut ja matkaseu­ rueet. Aktiivinen kuuntelu ja hiljainen tarkkailu ovat yllättävän antoisia. Tai ­kerro ystäville tai ventovieraille firmastasi. Opit pelkistämään, tiivistämään ja viihdyttämään eli harjoittelet hissipuhetta. Asia saattaa tulla äkkiä kakaistuna ulos ­vetävässä muodossa ja ilman kalvoja.

Valitse kauniiden toiveiden pitkältä listalta yksi uusi menetelmä, joka kiinnostaa sinua.

Uppoudu siihen kunnolla ja pidä siitä kiinni kolme viikkoa tai pari kuukautta. Se voi olla mikä tahansa työhön tai vireyteen liittyvä asia: uudenlainen markkinointikampanja tai päivittäinen hiljentymishetki.

Kaikella inhimillisellä toiminnalla on taipumus väsähtää. Kun puutumisen mekanismin tuntee, koneen osaa polkaista ajoissa uudelleen käyntiin.

51

Paketoi oma some

Eikö mikään nappaa?

Tämä on se hetki

Taustahaastattelut: Ari Iskanius ja Niko Karjula, Circulos Johanna Verho, Treasure Coaching Riitta Raesmaa, ContractZen

Jos sosiaalinen media tuntuu upottavalta suolta, ota se ryhdikkäästi haltuun. Valitse yhdistelmä kanavia ja aiheet, joista haluat tietää lisää. Hyödynnä automatiikkaa, joka seuraa kanavia ja hälyttää tarvittaessa.

Valikoidun sometarjonnan tutkiminen voi olla yrittäjän uusi päivärutiini. Yksi kokeilemisen arvoinen yhteisöpalvelu on Quora, josta saa jäsennellyn vastauksen mihin tahansa kysymykseen.

Miksi teet sitä, mitä teet? Oletko alalla, joka sytyttää sinua? Intohimoinen suhde työhön on voimakas moottori, joka vie eteenpäin. Alkuperäinen kipinä on saattanut kuitenkin hiipua, etenkin jos työ on luisunut sekalaisten asioiden hallinnoinniksi. Siksi: palauta mieleen se tuntemus, joka aikanaan innosti sinua. Onko se verstaan tuoksu vai uppoutuminen koodaamiseen? Vai asiakkaan silmien loiste? Pidä se mielessäsi. Kyllä, juuri tästä minä tykkään.

Jos vinkit tuntuvat tutuilta, olet luultavasti oikeassa. Leipiintymiseen auttaa uuden kokeileminen, oppiminen ja näkökulman vaihtaminen. Helposti me kuitenkin luulemme, että asian nimeäminen ja tietäminen riittää. Juu, olen kuullut tämän. Mutta ei se riitä. Valitse siis vinkki ja kokeile tekemistä.

Hyödynnä sukulaiset, harrastusporukat, sekalaiset kutsut ja matkaseurueet.

52

Jussi Hinkkanen jätti suuryrityksen, koska haluaa enemmän. Nyt hän rakentaa yhteisöpalvelua, josta pitäisi tulla kehittyvien markkinoiden linkedin.

Teksti: Pekka Vänttinen

Kuvat: Veikko Kähkönen

Koska on vain yksi

ELÄMÄ

53

V

uosikymmeniä sitten välkyt amerikkalaisnuoret suuntasivat Prahaan kirjoittamaan kuolematonta esikoisromaaniaan.

Kuinka vanhanaikaista.

Nyt mennään Afrikkaan. ”Nairobissa on parikymmentä Harvardin ja Stanfordin huipputiimiä rakentamassa startupeja. On muotia lähteä huippuyliopistosta tyhjälle markkinalle ja perustaa yritys. Nämä parikymppiset ovat valmiita ottamaan muutamien vuosien riskin”, kertoo Jussi Hinkkanen.

Vaikka Hinkkanen on jo 41-vuotias (tai vasta, pikemminkin), hänessä on samaa paloa kuin Harvardin ja Stanfordin märkäkorvissa. Pelkkä työpaikka ei riitä, vaan elämälle etsitään merkityksiä ja sisältöä.

Sille kirjoitetaan tarina.

Jussi Hinkkasen tarina rakentuu nyt Keniassa, johon hän perusti liikekumppaninsa kanssa Fuzu-nimisen yrityksen vuonna 2013. Swahilin kielen verbi merkitsee onnistumista ja omaan työhön perustuvaa menestystä. Tavoite on huimaavan korkeal­la: Nairobissa rakennetaan yhteisöpalvelua, josta pitäisi tulla kehittyvän maailman suurin ammatti­laisten verkosto, Afrikan linkedin.

Dream. Grow. Be found. Se on Fuzun pääviesti: unelmoi, kasva ja tule löydetyksi. Muutaman vuoden sisällä nähdään, toteutuuko Fuzun unelma. Siihen asti pilvi­ pohjainen palvelu jatkaa perustajansa välillä hullunrohkeiltakin vaikuttavien siirtymien sarjaa.

Mutta palataan Fuzuun myöhemmin.

Millainen on mies sen takana?

Tärkeintä on jälki

Jussi Hinkkasen voisi sanoa kuuluvan valopäiden siunattuun joukkoon. Niihin, joille maailma on auki ja jotka voivat valita. Hinkkasen narratiivissa jaksot ja mantereet vaihtuvat kuin Jonathan Swiftin Gulliverin retkissä, ja taustalla punoutuu punainen lanka. ”Tämä on ollut evoluutiota itseni kanssa. Eri vaiheet ovat edellytyksiä seuraaville. Elämäni tekee tarkoitukselliseksi se, että jätän jonkin jäljen. Teollisuudessa tunsin vaikuttavani vain välillisesti. Raha ei ole koskaan pitänyt minua käynnissä, pikemminkin tarve löytää oma rooli maailman muutoksessa. Siksi olen halunnut etulinjaan, raivaamaan tietä käytännössä.”

Hinkkasen ura on minuuden kasvu­ tarina.

Insinööri-isän ja humanistiäidin poika suuntasi tekniikan opintoihin Tampereelle. Hinkkanen ei halunnut opiskella Helsingissä, vaan irrotti itsensä kasvuympä-

ristöstä ja kavereista. Ratkaisu osoittautui tärkeäksi. ”Olin Tampereella kolme ja puoli vuotta, mutta – ehkä ei pitäisi sanoa – en yhtään ­tykännyt siitä. Suomalaisen teknisen korkeakoulun homogeeninen saksalainen malli on kapea. Oli klaustrofobista, kun ympärillä oli vain insinöörejä. Opintojen keskellä kävin armeijan. Se oli hyvä vuosi, isompi kuva alkoi selkiytyä.”

Diplomityönsä rykäistyään nuori mies suuntasi puoleksi vuodeksi itään. Hän osti lentolipun Pekingiin, josta tavoitteena oli päästä maata pitkin Bangkokiin. Tunne ja järki ajoivat häntä yhdessä. Taustalla oli henkilökohtainen tarina. ”Olin kontrollifriikki. Siksi halusin asettaa itseni tilanteisiin, joita en voinut hallita.

Selkä seinää vasten minun olisi pakko reagoida ja päättää, kuinka edetä. Se oli ikään kuin koulutuksellinen juttu.”

Ulos kohteliaisuuden kuoresta

Matkalla vahvistui myös orastava tunne siitä, että kehittyvässä maailmassa olisi hienoa tehdä työtä.

Viha-rakkaussuhde teknilliseen korkeakouluun ja valittuun alaan painoi mieltä. Hinkkanen oli insinööritieteissä hyvä, mutta ei kokenut itseään insinööriksi. Etsintä johti filosofian opintoihin, mutta sitten kävi kuten niin usein. Ura imaisi.

Vuosituhannen lopulla Konecranes tarjosi ison projektin vetovastuuta. Tehtävät kasvoivat ja pian Jussi Hinkkanen huomasi istuvansa liiketoimintayksikön johtoryhmässä. Tie oli auki ties minne, mutta takaraivossa kyti muuta.

Vuonna 2004 Hinkkanen täytti 30. Hän oli tehnyt töitä jo seitsemän vuotta. ”Minulle tuli tunne, että on pakko tehdä jotain, olla uskollinen itselleni. Olin ajelehtinut ja minua oli viety aina haastavampiin tehtäviin. Päätin siitä lähtien määrittää oman kohtaloni.”

Aivan puskista nuorukaisen lähtö Konecranesilta ei tainnut tulla. Hinkkanen myöntää olleensa varsin rasittava tyyppi, vähän besserwisser. Toimenkuvan rajat eivät riittäneet ja maailmanparantaja puski pintaan. Organisaation ja ihmisten kan­ keus harmitti.

Kiltti, kohtelias ja hallittu kotilo kuoriutui. ”Sanoin teknologiajohtajalle, että hän tekee jatkuvasti päätöksiä, jotka vievät meitä

”Minulla on ollut valmius ikään kuin uhrata itseni, jos missio on iso.”

54

taaksepäin ja kannibalisoivat edistymistä.

Hän totesi, että Jussi, työtähän tämä vain on. Vastaukseni oli – niin, ja minulla on vain yksi elämä.”

Hinkkanen ei halunnut – eikä vieläkään halua – olla konformisti ja vain hyväksyä annettua roolia. Olennainen kysymys on, miksi. ”En tee jotain vain tekemisen vuoksi, silloin hukkaan aikaani.”

Menolippu Mosambikiin

Elämän kelanauha kiihdytti kierroksia.

Aktiivisen pyrkimisen jälkeen eteen tuli mahdollisuus siirtyä YK:n palvelukseen rakentamaan Mosambikiin tietoyhteiskuntaohjelmaa ja koordinoimaan teknologian hyödyntämistä maan kehityksessä.

Se tarkoitti menolippua Maputoon.

Hinkkasen uudelle työmaalle on syytä antaa raamit.

Mosambik, pieni pläntti Afrikassa? Todellisuudessa maa ulottuisi Euroopassa Helsingistä Roomaan. Entä Afrikan manner? Pohjois-Amerikka, Kiina ja Eurooppa eivät täytä sitä edes yhteensä. Etelä-Afrikan valtio on jokseenkin Intian kokoinen.

Toinen mielikuva: ihmiset elävät ylikansoitetussa kaaoksessa lähes päällekkäin.

Väärin. Afrikan väkiluku on noin miljardi, siis kuin sen pienen Intian. Tilaa piisaa.

Keittiöpsykologialla ajateltuna Hinkkasen siirtymä liike-elämästä yhteiskunnallisempaan toimintaan ei ollut tavatonta, sillä hänellä on sukurasitteita. Hänen enonsa on muuan Paavo Lipponen, ja toinen eno Osmo oli suurlähettiläs. Perhepiirissä oli tapana pohtia ja parantaa maailmaa.

Politiikka ei kuitenkaan sytyttänyt Hinkkasta. Vaikuttamisen halu ilmeni toisin. ”En osallistunut nuorisopolitiikkaan eikä minulla ole ollut koskaan vahvaa poliittista kantaa. Halusin, että tarinani olisi isompi.”

Vaikka Hinkkanen kiistää asian, hän tavallaan kuitenkin lipsahti politiikkaan. Ei suoraan, mutta vallan liepeille. Mosambikin tiede- ja innovaatioministeri oli seurannut nuoren pohjoismaalaisen touhua ja halusi tämän neuvonantajakseen. Oli vuosi 2006.

Tarjous vaati tuumausta. Hinkkasen piti luodata ministerin ihmiskuvaa vähän syvemmältä. Päätöksen vaikeudesta kertoo se, että vastaustakin pitää muotoilla. ”Hän on erittäin kulmikas ja hankala persoona mutta älykäs. Pariin otteeseen

hän oli kohdellut minua nöyryyttävästi.

Otin ministerin kanssa tietoisen riskin, sillä tiesin millainen hän on. Mutta en voinut miettiä, onko kaveri välillä vaikea, koska näin kuinka paljon olisi tekemistä, jossa osaamistani tarvittaisiin.”

Kunnes olin antanut kaikkeni

Jussi Hinkkanen uskoo, että valtaosa ihmisistä on hyviä. He tekevät asioita oikeista syistä, vain kompetenssi ja resurssit ovat huonoja. ”Minulla on ollut taipumus ja valmius ikään kuin uhrata itseni, jos missio on iso.”

Sellainen oli edessä. Mosambikin itsenäistyessä 1975 portugalilaiset siirtomaaisännät olivat lähteneet vuorokaudessa.

Hallinto oli pitänyt rakentaa uudelleen, ja maassa oli tuolloin vain 30 korkeakoulun käynyttä. Vielä 2000-luvulla Hinkkanen vieraili ministerinsä kanssa kylissä, joille instituutiot olivat vieraita. Mikä on valtio?

Tai ministeri?

Hinkkanen lähti tekemään kvanttiloikkaa. Tulokset olivat hyviä, eikä hän peittele tyytyväisyyttään.

Pahin muisto oli vaimon keskenmeno ja toisen lapsen menetys. ”Kun 2009 nousin viimeisillä voimillani lentokoneeseen, olin antanut kaikkeni.”

Aivoja voi muokata

Jussi Hinkkanen on fatalisti. Hän sanoo, ettei hän halua tuhlata energiaa asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Hitaus turhauttaa häntä.

Keskustelijana Hinkkanen on voimakkaasti läsnä ja hyvin avoin. Hän suhtautuu kysymyksiin vakavasti ja kärsivällisesti. Kovissa liemissä keitetyille ja korkeissa asemissa istuneille tyypillistä teräksistä kovuutta tai tärkeilyä hänessä ei ole. Afrik­ ka on opettanut.

Ӏlyllinen laiskuus surettaa.

Asioita jää kokematta, kun tehdään itsestä tarkoituksella pieniä.” ”Päätin, että en lähde pois ennen kuin olen saanut aikaan isoja juttuja. Olin bulldozer. Neuvottelin maailmanpankilta ja Suomen valtiolta yhteensä 60 miljoonan dollarin rahoituksen. Rakensimme sähköisen hallinnon strategian, digitalisoimme koulu- ja väestörekisterijärjestelmää ja otimme tietoyhteiskunnan ensiaskelia.”

Hinkkasen ansiosta Mosambik on monessa asiassa Suomea edellä. Esimerkiksi biometriset tunnisteet olivat siellä käytössä valtionhallinnon maksujärjestelmissä jo kymmenisen vuotta sitten.

Kolmeen vuoteen sisältyi elokuvallisia piirteitä, ikäviäkin ja inhimillisesti rankkoja. Töitä tehtiin usein aamuyhteen ja lisätehtäviä tuli aamuksi. Parkkipaikalla pidetyssä kokouksessa, kahdeksalta illalla, Hinkkanen sai kuulla kirjoittavansa ministerille seuraavaksi aamuksi tieteellisen tutkimuksen. Näin syntyi 18-sivuinen paperi maan innovaatiojärjestelmästä. Eräänä yönä poliisi ampui perään, kun Hinkkanen ei väsymykseltään yksinkertaisesti jaksanut pysähtyä.

Mutta optimismi ja evoluutiousko – Hinkkasen vahvimmat energianlähteet – tulevat kauempaa kuin Afrikasta. ”Olin 1990-luvulle asti pitkälti sitä mieltä, että ihminen ei juuri pysty muuttumaan, vaan on kasvatuksen ja geeni­perimänsä uhri. Sitten luin neuroplastisuudesta, jonka mukaan aivot muokkautuvat alati ja synnyttävät uusia siltoja ja yhdistelmiä. On itsestä kiinni, onko valmis muokkaamaan ajatteluaan ja tapaansa toimia.”

Ihmiset Hinkkanen jakaa kahteen kategoriaan, ilman arroganssia. On heitä, joiden ajatteluprosessi lähtee alhaalta.

He näkevät muttereita ja ruuveja, mutta sen hahmottaminen jää hämäräksi, miten koottu palikka liittyy isompaan kuvaan.

Toiset taas purkavat abstrakteja systeemisiä kokonaisuuksia osiin, alaspäin.

Yhteiskunnallinen muutos lähtee pitkälti juuri systeemeistä ja niiden muokkaamisesta. Tietoisuus siitä sai Hinkkasen tarttumaan seuraavaan tilaisuuteen, kun pääkallonmetsästäjä soitti vuonna 2009.

Nokialla oli asiaa.

KUKA?

Jussi Hinkkanen (41), urahallinta-, työnhaku- ja rekrytointipalvelu Fuzun perustaja ja toimitusjohtaja.

Aiemmin Nokian Afrikan, Lähiidän ja Intian johtoryhmän jäsen, Mosambikin tiedeja teknologiaministerin neuvonantaja, YK:n alaisen UNDPyksikön vetäjä Mosambikin tietoyhteiskuntahankkeissa ja Konecranesin kehityspäällikkö.

MITÄ?

Parhaillaan Hinkkanen tekee töitä sen eteen, jotta yritysmaailman tehokkuus ja kehitysyhteistyön tavoitteet yhdistyisivät paremmin, kansalaisyhteiskunta vahvistuisi ja Fuzun konsepti skaalautuisi Afrikan mantereella.

MISSÄ?

Toimistolla Helsingin Kruununhaassa tai ympäri maailmaa, useimmiten Nairobissa Fuzun hermokeskuksessa.

”Koin, että julkinen koneisto, jonka osa olin ollut, ei ollut tehokkain tapa. Valtionhallinto oli lopulta paralysoiva. Samoin yritykset pystyttää eurooppalaista hyvinvointivaltiota ovat osoittautuneet raskaiksi ja hitaiksi. Emme ole ajatelleet, miten rakentaa maailmaa puhtaalta pöydältä.”

Afrikassa Hinkkanen näki myös, millainen on todellisuus kauniiden sanojen corporate social responsibility takana. Pahimmillaan se on hänen mielestään valkopesua.

Annetaan rahaa tai laitteita ja siten viedään paikallisilta yrityksiltä pohjaa kehittyä. ”Sen sijaan pitäisi katalysoida jotakin, joka kumpuaa maasta ja kontekstista. Microsoft myy lisenssejä, mutta Nokia myi valtioille vain ajatusta, jolla rakentaa ja kiihdyttää yhteiskunnallista kehitystä. Se hyödytti kaikkia – valtiota, Nokiaa ja pienempiä toimijoita.”

Hinkkasen analyysi ja siitä seuraava visio on seuraava: Kehitys perustuu valtion, kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman kolminaisuudelle. Afrikassa valtiot ovat usein kaikkivoipia ja yritykset ja kansalaisyhteiskunta puolestaan liian heikkoja.

Siksi jälkimmäisten pitää vahvistua.

Mosambikissa hän oli jo nähnyt muutoksen versoja. Niitä oli kasteltava. ”Ihmiset tajusivat, että he ovat se draiveri ja alkoivat ottaa aloitteita omiin käsiin.

Kuukauden palkalla ostettiin kännykkä, koska se toi lisäarvoa. Lähdin siis kehittämään kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman tasa-arvoista yhteistyötä, joka hyödyttäisi molempia. Katalysoimme yrittäjyyttä ja innovaatioita, mutta myös koko tietoyhteiskuntaa.”

Nyt vaimo tuo leivän

Vastuullisuuden varjot

Esko Ahon alaisuudessa Jussi Hinkkasesta

tuli Nokian Afrikan, Lähi-idän ja myöhemmin Intian alueen johtoryhmän jäsen, joka vastasi yhteiskuntasuhteista ja innovaatiokumppanuuksista. Hänen tehtävänään oli rakentaa valtiollisia kumppanuuksia, tukea innovaatioyhteisöjä, vähentää kopiotuotteita, vaikuttaa verotukseen ja tulleihin sekä kehittää liiketoimintastrategiaa alueella. Asuinpaikka vaihtui Johannesburgiin ja myöhemmin Dubaihin.

Se siitä maailmanparantamisesta? Päinvastoin. ”Suurimpaan osaan yrityksistä en olisi voinut mennä töihin. Tarjolla oli esimerkiksi kaivosyhtiöitä. Olen asiasta hyvin tarkka. Mutta Nokialla asiat olivat linjassa arvo­ jeni kanssa.”

Paluu yritysmaailmaan ei siis ollut tuhlaajapojan Canossan matka, vaan Hinkkasen kirjoittaman biografian seuraava kappale. Nokia tarjosi hänelle myös isomman pelikentän toteuttaa omia näkemyksiä.

Nokia meni ja Microsoft tuli. Uusi isäntä tarjosi Afrikan ja Lähi-idän yhteiskuntasuhteiden vetäjän hommaa vanhojen tehtävien lisäksi. Hinkkanen teki ratkaisun, joka saattaa sulattaa kovimmankin kyynikon. ”Tuntui, että Microsoftilla en pystyisi viemään visiotani eteenpäin, roolit olivat kapeammat ja tarkemmat. Irtisanouduin 2014, hylkäsin ison bonuspaketin ja muutimme Dubaista Suomeen. Päätös oli talou­dellisesti idioottimainen. Tällä hetkellä vaimoni tuo leivän pöytään.”

Olennainen tekijä päätöksessä oli Fuzu, yritys, jonka Hinkkanen ja Nokian Afrikan tutkimuskeskuksen perustaja Jussi Impiö olivat perustaneet ollessaan vielä nokialaisia.

Lanseeraus tapahtui syksyllä 2015.

Fuzua Hinkkanen on luonnehtinut määritelmällä LinkedIn on steroids. Sitä se ytimeltään on: työtä etsivien ja sitä tarjoavien yhdistävä palvelu kehittyville mark-

57

kinoille. Mutta kokonaisuus on enemmän.

Perustajat puhuvat mieluummin ”henkilökohtaisen kehityksen alustasta”. ”Työnhakijalle se on alusta urasuunnittelua, oppimista ja kasvamista sekä sopivan työn löytymistä varten. Työnantaja löytää tarvitsemiaan ihmisiä ja säästyy valtavan massan haravoinnilta”, selittää Hinkkanen.

Aivan näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Konteksti on tyystin toinen kuin kehittyneillä työmarkkinoilla. Sen ymmärtäminen vaati tuhansien afrikkalaisten nuorten ja työnhakijoiden haastatteluja sekä sosiaalisen tilanteen ja teknologisen murroksen skannaamista.

Afrikan talous on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Viime vuosina maanosan maiden kohtalot ovat kuitenkin eriytyneet.

Raaka-aineista riippuvaisten maiden talouskasvu on lähes pysähtynyt, mutta ItäAfrikan maat etenevät edelleen nopeasti.

Työhön liittyvä länsimainen koodisto saattaa olla Afrikassa vieras. Se, että aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Samoin aikahorisontti voi olla muuta kuin meillä. ”Ei osata ajatella 20–30 vuotta eteenpäin saati muutamia vuosia, koska tärkeintä on selvitä tässä ja nyt. Kun elanto on ansaittava nopeasti, vuosikausien opiskelua on v­ aikeaa perustella. Siitä syntyi Fuzun ajatus oppimisen ja työllistyminen yhdistämisestä.”

Kuinka se sitten toimii? Verkkopalveluun voi kirjautua, vaikka ei ole hakemassa konkreettista vakanssia.

Tarjolla on kasvua ja ajatuksia ruokkivia ärsykkeitä – testejä, kursseja, artikkeleita ja blogeja, yksilöllistä palautetta ja urasuunnittelua. Omia heikkouksia ja vahvuuksia voi verrata muihin käyttäjiin.

Fuzun liiketoimintamalli on kaksisuuntainen. Sisääntulo on sekä työnhakijalle että -antajalle ilmainen. Hakijalle kaikki perustoiminnot ovat maksuttomia, mutta

"On itsestä kiinni, onko valmis muokkaamaan ajatteluaan ja tapaansa toimia."

”Ne, jotka tekevät pienenkin loikan, tajuavat olevansa elossa.

Ei ole mitään pelättävää.”

polun varrelle on ripoteltu myös maksullisia lisäpalveluita. Vastaavasti työnantaja saa nähdäkseen anonyymin hakijapoolin.

Hakijoiden tarkempi vertailu maksaa.

Fuzun liikeidea saattaa hämmentää joitakin pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatteja. Mistä on kyse, hyvää tarkoittavasta bisneksestä vai köyhien työttö­mien riistämisestä? Hinkkanen ymmärtää skeptikoita, mutta vakuuttaa, että kehittyvän maailman tulevaisuus on isolta osin yksityisen yrittäjyyden varassa.

Koska on yksinkertaisesti pakko. ”Se on minullekin skandinaavina ristiriitaista, että yrityssektori laitetaan tekemään tällaista juttua. Se on ollut valtion rooli. Mutta entä jos se on rikki?”

Elämän nälkä on energiaa

Parin vuoden aikana Jussi Hinkkanen on tajunnut, että ihmiset ovat mennyttä kalua, jos peruskoulutus ei toimi. Ihmiset tulevat silloin työelämään ilman osaamista ja kykyä analyyttiseen ajatteluun. Yhteiskuntien peruspalveluita pitää kehittää, mutta mukaan tarvitaan nopealiikkeisempää yritysmaailmaa. Yhdessä on mahdollista tuottaa koulutusta laadukkaammin ja usein halvemmalla. ”Yritystoiminnan mallissa on automaattinen ja nopea palauteluuppi. Jos tuote, vaikka Fuzu, on huono, se kuolee ja tulee uusi ja parempi. Valtiollisissa hankkeissa sykli on hidas ja raskas.”

Afrikkalaisten työllistyminen on myös eurooppalaisten etu. Tällä vuosikymmenellä Afrikan markkinoille tulee 122 miljoonaa työntekijää. Heidän työllistymisensä vaikuttaa ratkaisevasti yhteiskuntarauhaan. Jos työtä ei ole, pakolaisongelma voi riistäytyä hallitsemattomaksi kansain­ vaellukseksi.

”Jos heillä ei ole tekemistä, homma räjähtää käsiin ei vain siellä, vaan myös täällä. Aikaa on viitisen vuotta”, Hinkkanen ennustaa.

Käyttäjiä Fuzulla on kuukausittain Keniassa noin 100 000, ja koko yhteisöön kuuluu jo noin 160 000 käyttäjää. Palaute on ollut hyvää. Asiakkaina, kumppaneina ja rahoittajina on jo isoja pelureita, kuten Rockefellersäätiö, Accenture ja McKinsey.

Hinkkanen tekee yrityksensä hyväksi 65-tuntista työviikkoa. Tavoitteena on skaalata palvelua muual­le Afrikkaan, mutta nykyinen tulo­ rahoitus ei vielä riitä. Neuvottelut ovat käynnissä ja Hinkkanen h ­ aluaa mukaan rohkeita rahoittajia myös Suomesta. Toiveena on saada yritys voitolliseksi ensi vuoden lopulla.

Fuzu tuskin on Jussi Hinkkasen tarinan päätepiste. Missä hän näkee olevansa vuonna 2030? ”Ei missiohenki minusta katoa.

Saan kiksejä ihmisistä ja innovaa­ tioista. Afrikkalainen kaupunki, esimerkiksi Lagos, on kuin orgaaninen elukka, joka muuttuu alati ja liikkuu eteenpäin. Kaikkiin ongelmiin löytyy luova ratkaisu. Ihmiset saavat välillä turpiinsa, mutta he nousevat, koska eivät voi muuta. Heillä on käsittämättömän vahva elämän nälkä. Se on valtavan energisoivaa.”

Kontrasti Suomeen on valtava.

Joskus laskeutuessaan HelsinkiVantaalle Jussi Hinkkanen tuntee, miten iso koura ottaa hänestä kiinni ja pakottaa muottiin. ”Älyllinen laiskuus surettaa minua, ei vain Suomessa. Asioita jää kokematta, kun ollaan kykenemättömiä ottamaan riskejä ja tehdään itsestä tarkoituksella pieniä.”

Hinkkasen mukaan varovaisuus johtaa tilaan, jota voi kuvata henkiseksi kuolemaksi. ”Ne, jotka tekevät pienenkin loikan, tajuavat olevansa elossa. Ei ole mitään pelättävää.”

58

PARASTA TEHDÄ NE ITSE Analogisen maailman perustukset tärähtelevät.

Innovaatioiden johtamisen professori Liisa Välikangas kertoo esseessään, miten tulevaisuuden palvelut muuttavat elämää ja miten yritysten kannattaisi niihin suhtautua.

Kuvitus: Wonder Agency

P

alvelut määriteltiin yhteiskuntamme kasvuvoimaksi viime vuosisadan lopulla. Sanottiin, että palvelut olisivat nimenomaan se osa talouttamme, joka etenisi jos tavaroiden kauppa taantuisi.

Silloin ajattelimme palveluista yksinkertaisesti: Palvelut olivat sellaisia hyödykkeitä, joita ei voinut pudottaa jalan päälle, koska niissä ei ollut ainetta eikä painoa.

Toki ymmärsimme, että tavaratkin tuottivat palvelun – hyödyn, jonka vuoksi kuluttaja osti tavaran. Sateenvarjo suojasi sateelta. Se oli varjon tuottama palvelu.

Viime vuosikymmenen palveluinnovaatio oli itsepalvelu.

Nyt painiskelemme palvelujen vallankumouksessa tai nautimme sen hurmios­ ta, näkökulmasta riippuen. Taksit ovat ubereita, asunnot ovat muuttuneet hotel­ lihuoneiksi, rahaa saa joukkoistamalla ja sovelluksella voi tilata melkein kaikkea: sihteerin, gradun, lounaan, olohuoneen valaistuksen, osakekaupan, maksun tai pienen hetken viihdettä.

Jotkut jo miettivät, miten tällainen vieraantuminen fyysisestä maailmasta vai-

kuttaa piilaaksolaisten sukupolveen ympäri maailmaa. Jos kaikkea saa täppäämällä, mitä tiedetään palvelemisen ja tuottamisen takana olevasta osaamisesta, kustannuksista tai ihmisistä?

Eräs San Franciscon yliopiston opettaja on ratkaissut ongelman kieltämällä opiskelijoitaan googlaamasta vastauksia kysymyksiin: “Se mitä tiedät, on se mitä tiedät. Muu on huiputusta.”

V

astarinta saattaa olla turhaa.

Analogisen maailman perustukset tärisevät. Esimerkki maapallon toiselta puolelta: WhatsAppin kiinalainen vastine WeChat on jo nyt kokonaisvaltainen elämänympäristö, josta kuluttajan ei tarvitse koskaan poistua, on hän sitten ostoksilla, pelaamassa, seurustelemassa, viihtymässä, opiskelemassa tai hoitamassa finanssiasioitaan. WeChat haluaa olla ”kontaktisi maailmaan, joka hetki aamusta iltaan”.

Se kannattaa. Jos kuluttaja on onnekas ja ravistelee puhelintaan tietyllä hetkellä ja

tiettyä televisio-ohjelmaa katsoessaan, hän saattaa voittaa suuren palkkion. Erään suositun tv-ohjelman aikana kiinalaiset ravistelivat puhelimiaan 11 miljardia kertaa, peräti 810 miljoonaa heilutusta minuutissa.

Tätäkin tärkeämpi onnistuminen on 700 miljoonan ihmisen luottamus. Se on suuri saavutus maassa, jossa osoitetaan vain vähän luottamusta ystävien piirin ulkopuolella.

Uudet teknologiat ovat ottaneet kaikkialla maailmassa päätähuimaavia askelia kuluttajien hyödyksi ja iloksi. Tekoäly, robotit, big data ja lohkoketju (blockchain) ottavat entistä suuremman roolin innovaatioissa. Laskentatehot turboahdetaan, jotta kone voisi tarjota käyttäjälle älykkäämmän, hyödyllisemmän ja hauskemman kokemuksen.

Kun käytän Slack-nimistä virtuaalista työtilaa, saan ystävällisiä huomautuksia: En kirjannut pyyntöäsi, koska sama tieto on postattu alustalle äskettäin.

Tämä on ehdotus, mutta huomioithan, please, että olen pelkkä botti.

Nukuthan niin paljon kuin mahdollista….

Ystäväsi Slackissa.

59

Tällaiset viestit tuskin vaativat huippuluokan tekoälyä, mutta ne kertovat suunnasta, johon botit menevät. Ne ovat jo nyt ystävällisempiä ja empaattisempia kuin moni sähköpostin kiireinen lähettäjä.

T

ekoälyä on pidetty tulevaisuuden teknologiana, mutta se arkipäiväistyy kovaa vauhtia.

Googlen, Facebookin ja muiden valtavat investoinnit viittaavat siihen, että ­tekoälyteknologiat muuttavat niin yhteiskuntaa kuin elämäntapojamme.

Kun uudet sovellukset kypsyvät markkinoille, ne lakkaavat olemasta tekoälyä ja muuttuvat ihan tavallisiksi tuotteiksi.

On aika ryhtyä valmistautumaan singulariteetin h-hetkeen, tilanteeseen, jossa emme pysty enää tekemään eroa inhimillisen ja digitaalisen älyn välillä.

Googlen johtaja, tiedemies ja keksijä Ray Kurzweil, jota kutsutaan perustellusti nykyhetken einsteiniksi, on jo kauan väittänyt, että tämä visio toteutuu vuoteen 2045 mennessä. Kukapa tietää. Ja kukapa ei toivottaisi tervetulleeksi parempaa tekoälyä oman ymmärryksen ja muistin tueksi?

Tekoäly on auttanut jo miljoonia ihmisiä parisuhteen luomisessa.

Seuraava luonteva askel on suhteen hoitaminen tai jopa sen korvaaminen.

Futuristisessa elokuvassa Her (2013) saavutettiin jo onnela, kunnes ­Samanthaksi nimetty tekoäly lähti sinne, mihin ihmismieli ei pysty seuraamaan ja minkä olemassaoloa ihmisen aivot eivät ymmärrä.

Ä

änettömän ja näkymättömän tekoälyn aiheuttamia uhkia saattaa olla vaikeampi hahmottaa kuin tekoälyllä varustettujen fyysisten robottien uhkaa.

Mitä ihmiset sitten tekevät, kun robotit oppivat tekemään kaikki työt?

Ystäväpariskunnallani on tapana juoda lasi viiniä aina, kun pölynimurirobotti hoitaa siivouksen heidän kotonaan. Mikä voisi olla ihanampaa?

Alkuinvestointi on kallis, mutta sen jälkeen robotti työskentelee lähes ilmaiseksi. Sen uurastusta katsellessa voi miettiä sijoittamista sellaisiin yrityksiin, jotka valmistavat palvelevia robotteja – jotta olisi varaa viiniin myös tulevaisuudessa.

Myös itse ajavista autoista puhutaan paljon. Aika lähellä on jo se päivä, jolloin työpäivän asiat voi hoitaa autossa matkalla töihin. Huomio vapautuu liikenteen tarkkailusta muuhun.

Tämä on helppo hahmottaa, mutta miten olisi itsensä omistavat autot?

IBM:n erinomainen raportti Device Democracy maalailee tulevaisuuden, jossa jokainen esine voi toimia verkossa autonomisesti, käydä kauppaa toisten verkon esineiden kanssa ja olla itsenäinen yritys ja business. Tällaiset skenaariot perustuvat paitsi paljon puhuttuun esineiden internetiin niin myös siihen, että fyysinen ympäristö sulautuu virtuaaliseen maailmaan.

Tarvitsemme edelleen vettä, ruokaa ja muita kädellä kosketeltavia asioita, mutta

Botit ovat jo ystävällisempiä kuin kiireiset ihmiset.

60

niitä edustaa virtuaalimaailmassa digitaalinen tieto. Fyysinen maailma ikään kuin liukenee bittien universumiin.

Otetaan esimerkiksi tuo leikkele, jota olet juuri ohjaamassa suuhusi.

Tekoäly tietää sen alkuperän ja matkan lautaselle. Leikkeleen myyjä ja tuottaja ovat jo saaneet tiedon siitä, kuka sinä olet, milloin syöt ja kenen kanssa ja haluat­ ko panostaa juuri tietyn eläimen hyvinvointiin tai sen kasvatuksen luonnon­ mukaisuuteen.

Mahdollisuudet ovat loputtomat.

On kulunut viikko, eikä kukaan ole käyttänyt vettä asunnossasi.

Onhan siellä kaikki hyvin? Älyteknologia pitää meistä huolta.

T

ämän päivän kuumin teknologiahypetys liittyy lohkoketjuun.

Lohkoketjua pidetään mahdollisesti internetin veroisena uutena teknologiana. Se perustuu hajautettuun tietoon eli avoimeen lokikirjaan, joka tallentaa tehdyt transaktiot ja sopimukset sekä vertailee uuden kirjauksen paikkansapitävyyttä aikaisempiin.

Lohkoketjun tekee ainutlaatuiseksi piirre, jota kutsutaan käsitteellä procedural trust eli sen pohjana on menetelmään perustuva luottamus.

Arvostettu Economist-lehti kutsuu lohkoketjua luottamuskoneeksi. Lehti huolestui sellaisesta tulevaisuudesta, jossa luottamus perustuu softakoodiin eikä demokratiaan tai demokraattisen yhteiskunnan tuottamiin ja valvomiin instituutioihin.

Erilaisten tietojen luotettavuutta on tähän asti arvioitu sen mukaan, miten

B arvostettuna ja osaavana tietoa tuottavaa instituutiota on pidetty. Lohkoketjun maailmassa tällaista auktoriteettia ei tarvita. Lohkoketjua voi ostaa käyttöönsä esimerkiksi Sveitsiin rekisteröidyn ­Ethereum-säätiön kautta. Virolainen yritys Guardtime käyttää lohkoketjuteknologiaa kaupallisesti muun muassa terveystietojen kirjaamiseen ja suojaamiseen. ­Piilaaksossa lanseerattiin äskettäin yritys, jolla ei ole yhtään työntekijää eikä johtajaa.

Tähän DAOon (decentralized autonomous organization) on investoitu jo yli 150 miljoonaa dollaria.

Johtajattoman yrityksen lainmukaisuuteen liittyy vielä kysymyksiä, mutta DAO osoittaa, että pelkkään softaan perustuvan organisaation visio on muuttunut todellisuudeksi.

Ideana on kirjata yrityksen tavoitteet ja niiden toteuttaminen lohkoketjun mahdollistamaan koodiin.

Yrityksen omistajien ei tarvitse enää miettiä, kuinka strategia jalkautetaan. Ne ongelmat lienevät poissa. Harvard Business Review’n päälliköiden pitää keksiä muita aiheita.

ig datan mahdollisuuksia pääsevät hyödyntämään myös markkinoinnin ammattilaiset.

Markkinoinnissa on vallinnut pitkään dikotomia eli jyrkkä kahtiajako räätälöinnin ja massatuotannon välillä. Big data tarjoaa mahdollisuuden molempiin vertaamalla jatkuvasti yksittäisen kuluttajan käyttäytymistä muihin.

Vertailusta on tullut dynaamista. Silloin kysytään, mitä on samankaltaisuus.

Jos luet tiettyä uutista tai pelaat peliä tiettynä aikana, mitä muuta tilastollisesti samankaltaiset ihmiset tekevät? Tässäpä sinulle suositus, mainos tai tarjous.

Koneen tuottamiin johtopäätöksiin liittyy monia moraalisia kysymyksiä. Ennakoiva analytiikka saattaa esimerkiksi kertoa viranomaiselle, että käyttäytymisesi perusteella teet kohta rikoksen.

Tämäkin esimerkki osoittaa, kuinka tärkeäksi kyberturvallisuus nousee tulevaisuuden palveluissa.

Kyberturvallisuuden maailmanmarkkinoiden arvo kohonnee lähes 200 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Luonteeltaan tämä bisnes on sellaista, mitä Yhdysvaltain entinen ulkoministeri George Shultz kuvasi sanomalla: There are problems you solve and problems you work on. On ongelmia, jotka ratkaistaan, ja sitten niitä, joiden kanssa painitaan alati.

On aika valmistautua tilanteeseen, jossa emme pysty tekemään eroa inhimillisen ja digitaalisen älyn välillä.

61

Kyberturvallisuus on jatkuvaa kilpajuoksua. Yksityisyrittäjyys haastaa organisaatioiden älykkyyden toistuvasti. Eräs kollegani, joka on alan ammattilainen, ­ehdottaa yhdeksi strategiaksi voittamista siten, että vastustajan huomio hajotetaan. Kun vihollisen huomio viedään epäolennaisiin asioihin, puolustaja voittaa ainakin aikaa.

P

alvelujen tulevaisuus on pitkään suuntautunut poluille, jota voisi kuvata kahdella sanalla: kenelle ja miten? ”Kenelle” on tulevaisuuspolku, joka kulkee eliitistä koko kansaan. Palvelut, jotka aikaisemmin olivat vain pienen yläluokan saatavilla, muuttuvat yhä suuremman joukon itsestäänselvyyksiksi.

Yksi tämän hetken elävimmistä esimerkeistä on joukkorahoitus. Se osoittaa, ettei finanssibisnes ole enää yhdenkään instituution yksinoikeus tai kilpailuetu. Lohkoketju saattaa tuoda seuraavan vallan­kumouksen finanssialalle. Lohkoketjun pitäisi mahdollistaa trans­aktiot kenen tahansa kanssa ja periaatteessa väärentämättömästi.

Toinen tulevaisuuspolku seuraa sitä, miten palvelu tuotetaan.

Palvelut ovat historiallisesti olleet ihmisen käden jälkiä. Eräs Geneven yksityispankin asiakaspalvelija sanoi, että hänen tärkein tehtävänsä on ulkoiluttaa asiakkaan koiraa, kun asiakas asioi pankissa.

Tämäkin tehtävä joutuu digitaalisen disruption vaaravyöhykkeelle jo lähitulevaisuudessa, jos robotista tulee ihmisen­ paras ystävä.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa tulevaisuuden palvelubisneksille? Millaiset strategiat voisivat menestyä?

Amerikkalaisilla sotilailla on yksi kiinnostava käsite, joka saattaisi toimia. Sen nimi on active waiting.

Sotilaskielessä sillä tarkoitetaan valmistautumista hyökkäykseen oikealla hetkellä. Aktiivista odottamista voivat kuitenkin soveltaa myös yritykset, kun niiden on epävarmassa tilanteessa uskallettava tehdä jotakin luodakseen sellaista tulevaisuutta, joka on lopulta kuluttajalle mieleinen ja yritykselle menestyksekäs.

Mukaan lähdetään aktiivisella otteella ja hyötynä on oppiminen kokemalla. Mikä on mahdollista ja mikä toimii?

Aktiivinen odotus merkitsee myös sitä, ettei yritys tuhlaa kaikkia panoksia liian varhaiseen hyökkäykseen vaan rakentaa tulevaisuuden palveluympäristöä laajasti ja säilyttää strategisen resilienssin muuttaa tarvittaessa strategiaa nopeasti. Täyteen ryntäykseen voi lähteä sitten, kun palveluympäristö on rakennettu ja testattu ja asiakkaat ovat lähteneet siihen mukaan.

L

opuksi viisi tärkeää varoituksen sanaa: tulevaisuuden visiot ovat aina pielessä.

Visioita tarvitaan siksi, että voidaan luoda oppimisen pohja asioille, jotka eivät ole vielä tapahtuneet.

Aikaansa edellä olevat palvelupioneerit näkyvät kuitenkin jo horisontissa.

Paras tie fintechin, lohkoketjun, tekoälyn ja big datan mahdollistamiin tulevaisuuden palveluihin on luoda ne itse – ennen kuin nämä palvelut ilmestyvät itsestäänselvyyksinä asiakkaiden aivolisäkkeisiin tai älypuhelimiin.

Monet uusista palveluista ovat sellaisia, joita me emme osaa toivoa tai ymmärrä tarvita. Ne yllättävät meidät iloisesti. Tai sitten emme huomaa niitä lainkaan – emme edes silloin, kun maksamme niistä.

Kirjoittaja Liisa Välikangas on Aalto­ yliopiston ja Hankenin innovaatioiden johtamisen professori, joka on vaikuttanut 1990-luvun puolivälistä lähtien myös Kalifornian Piilaksossa. Hän toimii nykyään Tekesin ja Helsingin Sanomain Säätiön hal­ lituksessa.

Lopuksi viisi tärkeää varoituksen sanaa: tulevaisuuden visiot ovat aina pielessä.

62

KAUNIS MIELI USKOO HYVÄÄN Kauneus on herkkyyttä, elämän kasvoille veistämät jäljet tai vilpitön hymy suussa, jossa on vain yksi hammas. Kauneus puhuttelee aisteja ja viihtyy mielikuvituksen seurassa. Kaunis mieli näkee syvemmälle ja löytää kultaa pimeästä.

Hyvä on parasta jaettuna. Siksi kysyimme kolmelta kauneuden ystävältä, mitä he siitä ajattelevat.

Teksti: Anna Väre — Kuvat: Veikko Kähkönen

63

NINA BASK

Kauneus rakastaa rosoa Ajattelen, että kokemus kauneudesta ei perustu yksin näkemiseen vaan tuntemuksiin, joihin kaikki aistit reagoivat. Kauneus muodostuu aistisista ja sisällöllisistä kontrasteista. Taiteessa kaunis voi olla jotain vinksahtanutta, joka tekee työstä kokonaisemman ja laittaa ajatukset liikkeelle. Ronskien ja herkkien elementtien yhdessä luoma kokemus voi pohjautua esimerkiksi värivalintoihin tai työn tunnelmaan. Jos koen, että työni on jäämässä pelkäksi pinnaksi ilman sisällöllistä läsnäoloa, hylkään sen, koska se ei edusta minulle taidetta.

Haen maalauksiini ideoita suurkaupungeista. Esimerkiksi Berliinissä saatan kierrellä päiväkausia taidegallerioissa ja katsella katutaidetta. Suvaitseva ilmapiiri sekä oivaltavat, värikkäät graffitit ruokkivat mielikuvitustani. On hienoa löytää jonkin nurkan tai puskan suojiin kätketty katumaalaus, jonka huomaaminen vaatii vaivannäköä. Kaupunkikulttuurin vastapainoksi rauhoitun mielelläni meren äärellä ja kuuntelen aaltojen kohinaa. Tekemisen palo syttyy, kun on tarpeeksi aikaa olla yksin ja hengähtää.

Nuorena suhtauduin kauneuteen huomattavasti pinnallisemmin, mutta erityisesti lasten syntymät ovat muokanneet arvomaailmaani. Nykyään ajattelen, että vanheneminen on kaunista. On ihanaa, että elämän jäljet, ilot, huolet, naurut ja muu menneisyys näkyvät ihmisessä. Ne tekevät jokaisesta ainutlaatuisella tavalla kiinnostavan.

Vanhenemiseen liittyvä aika on tärkeä työväline taiteilijalle. Kun ajattelen, että työni voisi olla valmis, laitan sen säilöön ja palaan siihen viikkojen tai kuukau­ sien kuluttua. Usein tuona aikana tapahtuu asioita, jotka saavat palaset loksahtamaan paikoilleen.

Kotiin hankittavalta taiteelta haetaan usein tiettyä estetiikkaa. Taiteen kaupallisuus on minulle vaikea juttu ja yksi syy, miksi teen yhä toista päivätyötä. Sen ansios­ ta olen riippumaton. Uskon, että katsojan miellyttäminen kääntyy itseään vastaan, mutta jos sen sijaan tekee vapaasti omaa juttuaan, se kantaa lopulta eteenpäin.”

”Vinksahtaneisuus laittaa ajatukset liikkeelle.”

Nina Bask on kuvataiteilija, joka tunnetaan abstrakteista, kerrostetuista maalauksista. Bask on pitänyt näyttelyitä Suomessa ja Saksassa. Seuraavan yksityisnäyttelynsä hän pitää helsinkiläisessä Galleria Contempossa keväällä 2017.

”Esteettinen kokemus on enemmän kuin visuaalisuutta.”

JUKKA JOKINIEMI

Kun ajattelen kauneutta, ajattelen naista Sokeana ihmisenä kauneus on minulle ristiriitainen käsite, koska muut näkevät maailman ensisijaisesti visuaalisuuden kautta. Jos keskitytään vain siihen, miltä asiat näyttävät, niiden toiminnallisuus ja käytettävyys uhrataan kauneuden takia.

Muotoilussa on kyse kokonaisuuden rakentamisesta, ei vain visuaalisuudesta. Vaikka ihminen ostaa design-valaisimen ulkonäön perusteella, hankinnan arvo selviää vasta, kun hän kokeilee valaisinta kotonaan ja näkee, miten se valaisee tilan.

Minulle kauneus on universaali, kaikkia aisteja puhutteleva koke­ mus. Harrastan purjehdusta ja merellä kuuntelen aaltojen loisketta ja purjeiden läpätystä. Meren äänimaisema on rento ja rauhoittava ja kaikki sen tarjoamat aistituntemukset ovat miellyttäviä. Moottorin ääni puolestaan rikkoo rauhan.

Primitiivisenä olentona ihminen on tottunut keskustelemaan luonnon kanssa, ja tätä yhteyttä haluan vaalia. En tahdo häiritä ole-

misellani muita tai luontoa. Siksi pidän purjehtimista myös ekologisena valintana. Veneekseni sopii yhtälailla pikkuinen jolla kuin 40-metrinen kuunarikin. Tänä kesänä olen harjoitellut myös suplaudalla melomista.

Kun ajattelen kauneutta, ajattelen naista. Naista on kiva koskettaa ja kuunnella, heissä on paljon kauniita muotoja. Kokemukseni naisesta on silti pakostakin yksityinen.

Näkövammasta on ehkä eniten haittaa uimarannalla, jossa on paljon esteettistä kauneutta, joka jää itseltäni kokematta, koska en voi mennä sitä tunnustelemaan. Olen kuullut, että minulta jää kokematta paljon sellaista, mitä en haluaisikaan nähdä.

Koen myös menetyksenä, että en näe omia lapsiani enkä kirkasta tähtitaivasta. En kuitenkaan osaa surra asiaa, sillä olen vuosien myötä oppinut ottamaan nautintoni jäljellä olevilla aisteilla.

Tunnustaudun esteetikoksi, ja minulla on vahva visuaalinen näkemys. Voin esimerkiksi nauttia taidenäyttelystä, jos joku kuvailee minulle näkemäänsä.

Aikanaan, kun rakensin kesämökkiä, valitsin sinne itse laatat ja värimaailman. Halusin mökin sulautuvan ympäristöönsä ja poimin värit ympäröivästä luonnosta, kalliosta ja mäntymetsästä. Rakennusmiehet kysyivät, miksen käytä apuna näkevää ammattilaista, mutta lopputuloksesta tuli kuulemma tyylikäs ja harmoninen.”

Jukka Jokiniemi on tekniikan tohtori ja valaisimia valmistavan Innojokin toimitusjohtaja. Yritys on erikoistunut Innolux-valaisinten ja -kirkasvalojen suunnitteluun, valmistukseen, maahantuontiin ja markkinointiin.

65

ANTTU HARLIN

Kauneus tulee ilosta Nuorena kuvittelin, että median välittämät kiiltokuvat kauniista hymyistä, tavaroiden omistamisesta ja lomamatkoista paratiisisaarilla ovat sitä, miltä onnistuneen ihmisen elämä näyttää. Nykyään koen, että tehtäväni animaattorina on välittää ihmisille kuvastoa ja tarinoita, jotka perustuvat tavoiteltavampiin arvoihin.

Animaatiossa kauneinta on jälki, joka kestää ajassa. Tavoitteenani on välttää kaikkea halpaa ja muovista ja luoda kuvamaailma, joka on uudenlainen ja erottuva muttei liian tunnistamaton. Teemme kuvataustat puoliksi vesiväreillä, mikä saa jäljen näyttämään käsin piirretyltä. Uskon, että se muistuttaa vanhempia heidän lapsuutensa satukirjoista.

Animaatiohahmo voi olla ulkoisesti viallinen, mutta jos sen tunteisiin voi samaistua, tulee hahmon sisäinen kauneus näkyväksi.

Tärkeintä hahmon sisäisessä maailmassa on, kuinka se suhtautuu haasteisiin, omiin heikkouksiinsa ja muihin olentoihin.

Päähahmomme Kikattava Kakkiainen on metsän pienin otus, mutta hänen lahjansa on nauru, joka tarttuu. Kakkiainen tartuttaa iloa ja positiivista elämänasennetta ympärilleen ja auttaa mui-

”Ihminen on kaunis, kun hän on läsnä.”

ta olentoja käsittelemään rajoitteitaan, kuten vaikka ylpeyttä tai itsekkyyttä.

En ole koskaan ajatellut kauneutta ulkoisena käsitteenä, sillä mielestäni todellinen kauneus kumpuaa ilosta ja myönteisyydestä. Pidän kauniina ihmisiä, jotka elävät hetkessä ja ovat läsnä toisilleen. Viihdyn seurassa, jossa pidetään hauskaa eikä jännitetä turhia.

Välillä on hyvä heittää lekkeriksi ja hassutella, mikä ei tarkoita, että nostetaan jalat pöydälle.

Valovoimaisimmat ihmiset, joita tunnen, ovat samaan aikaan kunnianhimoisia ja intohimoisia. Se takaa, että asiat tapahtuvat ja hassuttelusta kumpuaa jaettavaa.

Töissä kauniimpia ovat ne hetket, jolloin selitämme toisillemme keksimiämme tarinoita ja kaikki alkavat kikattaa. Silloin huolet häviävät ja kaikki on aitoa.”

Anttu Harlin on animaatiotuottaja ja Gigglebug Entertainmentin toimitusjohtaja. Yritys tuottaa suosittuja Kikattava Kakkiainen -mobiili- ja iPad-pelejä, lastenkirjoja sekä tv-sarjaa, joka on ennakkomyyty 13 maahan. Sarja jatkuu Pikku Kakkosessa koko syksyn.

Hengitä,

Vartti metsässä riittää.

Se laskee verenpainetta ja häätää stressiä.

Suomalaisen suhde metsään säilyy myös kaupungissa.

Teksti: Laura Friman

Kuvat: Veikko Kähkönen

suunnistaja. Jokainen kerta metsässä on ainutlaatuinen, Baswaren toimitusjohtaja Esa Tihilä sanoo.

67

M

etsä on sinivalkoisen tarinan keskeinen osa – pyhä, rakas, itsestään selvä, joskus ahdistavakin. Vaikka suuri osa väestöstä on siirtynyt maalta kaupunkiin, metsä elää meissä.

Suomalaisen metsäsuhteen pohjana toimivat usein juuret: Ne maisemat, joissa on poiminut ensimmäiset mustikat tai istunut vaarin kanssa eväsretkellä. Ne polut, joille unohtui unelmoimaan kotimatkallaan koulun jälkeen. Maastot, joissa vietti loputtoman oloiset kesä­ lomapäivät. Sisämaan lapselle meri ja kitukasvuinen saaristometsä voivat näyttää myös vierailta, pelottavilta ja tylyiltäkin, harjumaisemissa kasvaneelle Pohjanmaan lakeus puolestaan monotoniselta.

Metsäsuhdetta määrittävät myös aikuisiän valinnat.

Jos lähimpään metsään on matkaa eivätkä sukulointireissut suuntaudu maakuntiin, kaupunkiluonnosta voi kehittyä metsää luontevampi pakopaikka. Urbaaneinkin suomalainen osaa silti kuvailla sen täydellisen maiseman, johon voisi pysähtyä tuntikausiksi. Siinä maisemassa ei ole yleensä liikennevaloja tai kauppakeskuksia.

Menen kuin kotiin

Metsä on pyhä, rakas, itsestään selvä, joskus ahdistavakin.

Niin kuin nyt vaikka tämä: Peilityyni järvenpinta oman mökin laiturilta katsottuna. Lempeä sää, ääni­tapettina vain lintujen vienoa kujerrusta. Auringon nousu, lasku tai kesäyön hämärä. Päivällä lämmennyt vesi houkuttelee uimaan, vielä kerran.

Toimitusjohtaja Esa Tihilälle juuri tämä klassinen kesämaisema on se idyllisin. Toisaalta Varsinais-Suomen virtaviivaiset rantakalliot ovat komea näky ja jääkauden jäljet Pohjois-Karjalan järvissä. Entä mikä voisi päihittää jämsäläisten kotikulmien vehreitä sekametsiä ja Himoksen seudun hulppeita korkeuseroja?

Tihilä johtaa Baswarea, joka on verkkolaskutukseen ja rahoituspalveluun erikoistunut pörssiyhtiö. Hänelle metsä on ollut kodikas osoite pienestä pitäen.

Tarina lienee varsin tavallinen: vanhemmat pakottivat Esan marjastusreissuille jo lapsena. Vaivihkaa metsään kiintyi. Teini-iässä hän aloitti suunnistuksen, joka sinetöi läheisen luontosuhteen.

Esa Tihilä järjestää vapaa-ajallaan suunnistus­ tapahtumia vielä nykyäänkin. Hänestä laji on oivallinen tapa nähdä monenlaista suomalaista luontoa, ja metsätyypit on koluttu etelästä pohjoiseen. Jokainen

olet metsässä

68

Löysin metsän äänet

s­ uunnistuskerta on metsän ansiosta ainutlaatuinen. Lajin harrastajan silmään hankala maasto tai kurja sää ovat mahdollisuuksia – eivät uhkia. ”Se on asenteesta kiinni! Tietysti tiheikössä tai pusikossa on ­rasittavaa edetä, mutta jälkeenpäin voi ajatella, että selvisinpä siitäkin. Joskus kesäsateessa suunnistaminen on tosi makea tunne, ­eiväthän lämpimät vesipisarat haittaa mitään.”

Kun liikun, arvostan

Suunnistus ei kuitenkaan ole Tihilän ainoa tai ensisijainen syy hakeutua metsään. Hän menee metsään rauhoittumaan ja virkistymään. Tihilä ei oikeas­taan edes tiedä, miltä tuntuu, jos metsään ei pääse tyyntymään. Sitä hän ei päästä tapahtumaan.

Esa Tihilä asuu Tuusulanjärven rannalla, Pekka Halosen klassikkoteosten maisemissa, ja hakeutuu kiireisimmälläkin työmatkalla latautumaan vähintään paikalliseen puistoon. Pieni hetki on parempi kuin ei mitään. Työpaikalla happihyppely läheisessä metsässä toimii kerta toisensa jälkeen. ”Ennen pidettiin tupakkataukoja, mutta ulkona voi käydä muutenkin kääntymässä kesken työpäivän”, Tihilä sanoo. ”Jos töissä on hankala tilanne päällä, on hyvä katkaista ajatus hetkeksi ja käydä lyhyellä kävelyllä. Tauon jälkeen ongelmat ratkeavat usein paljon tehokkaammin.”

Tihilä ei tahdo patistaa ketään väkisin metsään, mutta sanoo, että suomalaisten kannattaa arvostaa ainutlaatuista voimavaraansa. Ahkera matkustaminen on saanut hänet ymmärtämään, miten hieno konsepti jokamiehenoikeudet ovat. Muualla maailmassa luonnossa liikkumista rajoitetaan ja valvotaan enemmän.

Suomalainen metsä on myös vaativasta ilmastostamme huolimatta kutsuva ja helposti lähestyttävä, ei hankalakulkuinen tai vaarallinen viidakko.

Vaikka metsästä olisi ehtinyt etääntyä, metsäsuhdetta voi tietoisesti kehittää. Yleensä se ei vaadi paljoakaan. Lähtee vain tarpomaan puiden siimekseen. ”Mitä enemmän metsässä liikkuu, sitä enemmän metsää oppii arvostamaan”, Tihilä tiivistää. ”Olen huomannut, että metsäkysymyksiä koskeva, aggressiivinen kommentointi kumpuaa usein tietämättömyydestä. Se on sellaista katsomohuutelua.”

Toivoa on. Viime aikoina Tihilä on ollut mukana järjestämässä polkujuoksutapahtumia. Niihin on tunkua. Osallistujat ovat lähes poikkeuksetta kaupunkilaisia tietotyöläisiä, jotka palaavat metsälenkiltä hymyillen. Tuntuu siltä, että yhä useampi kuulee metsän kutsun ja osaa hakeutua sinne.

Ainutlaatuisinta metsässä on kuitenkin se, miten se tarjoaa jokaiselle juuri sitä, mitä tämä tarvitsee. Puuseppäyrittäjä Ola ­Kukkasniemi ei nimittäin hae metsästä sitä tavallisinta, hiljaista rauhoittumispesää. Hänelle metsä on kaikkea muuta. ”Metsässähän ei itse asiassa ole koskaan hiljaista, vaan jatkuva meteli!” Kukkasniemi nauraa. ”Metsässä kuulee vähintäänkin linnunlaulua, veden solinaa, tuulta ja eläinten ääniä.”

Hänen mielestään metsään mahtuu lisääkin ääntä. Siksi hän ei arkaile käynnistää moottorisahaa Inarissa sijaitsevalla palstallaan.

Itse asiassa Kukkasniemi on huomannut, että kuukkelit eivät ole rähisevästä sahasta moksiskaan. Päinvastoin, ne hakeutuvat säännöllisesti puusavotan tuntumaan kuulostelemaan, mistä on kyse.

Metsä on ennen kaikkea elämää, johon ihmisenkin aiheuttamat äänet voivat istua yllättävän sopuisasti.

Vaikka Kukkasniemi ei vaali mielikuvaa hiirenhiljaisesta metsästä, metsä vaikuttaa hänenkin hyvinvointiinsa selvästi. ”En ole koskaan stressaantunut metsässä”, Kukkasniemi kertoo.

Metsä on läsnä myös Kukkasniemen työssä, koska hänen työmateriaalinsa on puu. ”Joka ikinen lauta on erilainen. Erä hyvää, tasalaatuista puuta tekee minut onnelliseksi, mutta niin tekee materiaalin vaihtelevuus ja monimuotoisuuskin.”

Suomalainen metsä on helposti lähestyttävä, ei hankalakulkuinen tai vaarallinen viidakko.

Halusin oman palan

Pääkaupunkiseudulla työskentelevä Kukkasniemi huomasi joitain vuosia sitten, että iltakävelyt kauniissa puistoissa tai retket Nuuksion kaltaisissa, suosituissa kohteissa eivät enää riittäneet tyydyttämään hänen metsänälkäänsä. Hän tahtoi hankkia palan omaa metsää – osittain eläkesijoituskohteeksi, osittain henkilökohtaiseksi henkireiäksi.

Oli silkkaa sattumaa, että palsta löytyi aivan pohjoisesta, Karigasniemen seudulta.

Saaristosta maata oli kitsaasti tarjolla ja hinnat korkeat. Kun Kukkasniemi bongasi lehdestä huolimattomasti laaditun myynti-ilmoituksen sadasta hehtaarista Lapin perukoilla, hän ilmoitti puolisolleen löytäneensä etsimänsä. Sitten ostettiin satasen lennot Ivaloon ja vuokrattiin auto. Perillä odotti

puuseppä. "En ole koskaan stressaantunut metsässä", kertoo Woodenin yrittäjä Ola Kukkasniemi.

On ihan selvää, että ihmiset on tarkoitettu metsään, sanoo Saimi Hoyer.

71

On vaikeaa selittää sanoin, miltä inarilaisella koskella näyttää, kun keskiyön aurinko ja täysikuu killuvat vierekkäin taivaalla.

silmänkantamattomiin ulottuvaa, satumaista erämaata: mäntykangasta, hiekkametsää, lakkasoita, lampia. Naapurit olivat vanhoja saamelaissukuja, aktiivisia porotilallisia. Kukkasniemi oli myyty.

Tänä kesänä hän vietti puolisoineen omassa metsässä kuukauden – ei sentään taivasalla, mutta vaatimattomassa ”metsätalousrakennuksessa”. Se on kooltaan vain hitusen telttaa isompi. ”Olemme kumpikin tottuneet siihen, että mökillä ei ole sähköä ja vesi kannetaan sisään. Emme kaipaa mitään sen kummoisempaa”, Kukkasniemi naurahtaa.

Se, mitä oma metsä tarjoaa, on luksushuvilaa hulppeampaa. ”On mahdotonta kuvata sanoin, miltä näyttää, kun kalastelee koskella ja keskiyön aurinko ja täysikuu killuvat vierekkäin taivaalla. Nukkumaan mennessä korvat soivat kosken kohinasta.”

Noina hetkinä Ola Kukkasniemi on entistä vakuuttuneempi siitä, että metsässä on oikeastaan kaikki. ”Metsä tarjoaa suojaa, ravintoa, rakennusmateriaalia, rauhaa ja kauneutta. Mitään muuta ihminen ei tarvitsekaan.”

Huudan tai olen hiljaa

On niitäkin, joille suhde metsään lujittuu niin vahvaksi, että sinne on päästävä pysyvästi. Näin kävi ex-huippumalli ­ aimi ­Hoyerille, joka asuu nykyään ympäS rivuotisesti Punkaharjulla. Hoyerilta diagnosoitiin reilut kuusi vuotta sitten vakava sairaus, joka sai hänet puntaroimaan elämänarvojaan uudelleen. Tärkeimpänä hotellipomo.

"Kaupungissa on helppo joutua tunneliin, jossa aistit turtuvat", Saimi Hoyer huomauttaa.

mieleen nousi koti. Hän oli saanut tarpeekseen suurkaupunkien hälinästä. ”Tahdoin sinne, missä sielu ja sydän jo olivat – metsään”, Hoyer sanoo.

Nyt Hoyer kertoo elävänsä ”­laadukasta elämää”. Hän aloitti äskettäin uuden, vaativan pestin Punkaharjun V ­ altionhotellin johtajana, mutta upottaa metsän parhaansa mukaan myös työhönsä. Hotellin keittiös­sä häärää nyt villiyrttiguru Sami Tallberg, asiakkaille markkinoidaan luontoretkiä ja hotellin kuntosali on rakennettu – no, tietysti metsään.

Työpäivän jälkeen Saimi Hoyer karkaa metsään karistamaan kiireet – sienestämään, juoksemaan, ihmettelemään, soutamaan, hiihtämään umpihangessa, mitä tahansa. ”Kaupungissa on helppo joutua tunneliin, jossa aistit turtuvat. Metsässä ne heräävät heti. Samalla omat murheet saavat erilaiset mittasuhteet: elämä jatkuu aina, omat ongelmat ovat pieniä. Metsä on turvapaikka silloinkin, kun olo ei ole paras mahdollinen. Sinne voi huutaa surunsa.”

Hoyerille onkin tärkeää, että myös hänen lapsensa rakentavat läheistä suhdetta metsään pienestä pitäen. Hän uskoo, että luonnossa liikkuminen ei kehitä ainoastaan lapsen mielikuvitusta, vaan saattaa luoda pohjaa jollekin vielä tärkeämmälle. ”Vahva luontosuhde on tehnyt minusta realistin ja pitänyt huolta siitä, että olen pysynyt edes suunnilleen täysijärkisenä. On ihan selvää, että meidät ihmiset on tarkoitettu metsään.”

Life Magazine

Kannen kuva:

LINDA LINKO

PEKKA VÄNTTINEN

HUGO D'ALTE

Toimittaja Pekka Vänttinen innostuu haastateltavistaan ja uskoo siihen, että hyvä materiaali kirjoittaa itse itsensä.

AD Hugo d'Alte suunnitteli lehden ulkoasun.

SYKSY — TALVI 2016 Mandatum Life Bulevardi 56, 00120 Helsinki.

Puh. 010 515 225 www.mandatumlife.fi

Päätoimittaja Niina Riihelä

Toimituspäällikkö

Laura Helaniemi laura.helaniemi@mandatumlife.fi Puh. 040 531 5255

Toimitus

PURE MEDIA COMPANY Terho Puustinen — puh. 0400 466 455 terho.puustinen@puremedia.fi Marika Javanainen — puh. 050 4100 947 marika.javanainen@puremedia.fi

Ilmoitusmyynti

TOTAL MARKETING Mika Säilä — puh. 050 352 3277 mika.saila@totalmarketing.fi

Paperi

Kansi: Galerie Art Gloss 250 gm2 Sisus: Novapress Silk 90 gm2 ISSN-L 1798–4408 / ISSN 1798–4408 MANDATUM HENKIVAKUUTUSOSAKEYHTIÖ

Käyntiosoite:

Bulevardi 56, 00100 Helsinki.

Postiosoite: PL 627, 00101 Helsinki.

Puh. 010 515 225, Y-tunnus 0641130–2.

Taitto

WONDER AGENCY Kanavaranta 7 C 6, 00160 Helsinki Helmi Paulamäki — Puh. 050 438 8933 helmi.paulamaki@wonderagency.com

Paino

PUNAMUSTA OY

Rahat & Henki

ASIAKASPALVELU 0200 31100 (pvm/mpm), ma–to 8–18, pe 8–17

Kuvat: Veikko Kähkönen (Pekka Vänttinen), Bryan Saragosa (Hugo d'Alte)

”Jokaisen lehden suunnittelu on jännittävä prosessi, johon liittyy paljon mahdollisuuksia ja taiteellisia haasteita. Opin aina jotain uutta. Tätä numeroa tehdessäni mietin riskejä.

Riskit kertovat, millaisia ihmisiä me olemme ja millaisia me tahdomme olla. Se on asia, jota jään usein pohtimaan.”

”Henkilöjuttua tehdessä ei voi olla toimittaja isolla teellä.

Ajattelen haastattelun hetkenä, jossa kaksi ihmistä kohtaa toisensa aidosti ja keskustelee elämästä. Samalla syntyy pienimuotoinen ihmissuhde. Haastattelin tähän lehteen Jussi Hinkkasta (juttu s. 52), joka oli poikkeuksellisen avoin ja rehellinen itseään kohtaan.”

73

Kolumni ”Perinteinen tyyli vaihtuu kestävämpään maailmankatsomukseen.”

Kuinka sinä nukut?

K

alifornian kuvernööri Jerry Brown otti yhteyttä ja pyysi, että tulisin käymään. En heti lämmennyt ajatukselle.

Mietin, että mikähän kättelykierros tämäkin on. Olin pahasti väärässä. Kuvernööri oli varannut reilusti aikaa, ja keskustelimme pari tuntia.

Perinteisen öljynjalostusteollisuuden lobbarit olivat sanoneet Brownille, että uusiutuvat polttoaineet ovat huuhaata. Hän halusi tietää, oliko asia todella näin.

Kerroin oman näkemykseni selkeästi. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Jo seitsemän kalifornialaista kaupunkia on siirtynyt 100-prosenttisesti uusiutuvan dieselin käyttöön.

Oakland oli ensimmäinen. Viime vuodenvaihteessa myös San Franciscon kaupunki vaihtoi koko dieselkäyttöisen ajoneuvo­ kalustonsa polttoaineeksi suomalaisen NEXBTL:n. San Franciscon pormestari on tällä hetkellä Nesteen tärkein myyntimies.

M Kuvitus: Agata Marszałek

aailman luonnonvarojen kulutus ylitti elokuussa sen määrän, mitä tämä planeetta pystyy vuosittain tuottamaan uusiutuvina luonnonvaroina. Jos kaikki pallon asukkaat kuluttaisivat kuin suomalaiset, raja olisi ylittynyt jo huhtikuussa.

Suomi on suuri maa. Talvet ovat kylmiä ja välimatkat pitkät.

Voimme hyvin perustella elintapojamme ja kulutustottumuksiamme sijaintiin liittyvillä erityispiirteillä. Pariisissa solmittu ilmasto­ sopimus kirkasti kuitenkin sen, että jokaisen maan on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kestävämpää maailmankatsomusta tukevat YK:n yleiskokouksessa viime vuonna hyväksytyt tavoitteet. Ne ovat muuttaneet myös yritysten ajattelua. Kaikkien suuryritysten toimivan johdon ja hallituksen jäsenten velvollisuus on huolehtia siitä, että tulevaisuuden liiketoimintaa rakennetaan vähähiilisten ratkaisujen varaan.

T

ämä ei ole helppoa. Kaikki vaikuttajat eivät vieläkään suhtaudu muutokseen riittävän vakavasti. Oikean tilannekuvan muodostamista voi hidastaa myös tarkastelusektorin kapeus tai lyhyt aikaväli. Monet meistä suomalaisista yritysjohtajista painottavat liikaa kotimaista näkökulmaa, vaikka se vaikuttaa globaaliin muutokseen hyvin vähän tai ei lainkaan.

Osa yrityksistä joutuu vaikeaan paikkaan huomatessaan, että vähähiilinen tulevaisuus voi johtaa nykyisten tuotteiden kannibalisoimiseen. Toimivalla johdolla ja hallitusten jäsenillä pitää kuitenkin olla rohkeutta irrottautua niistä bisneksistä, jotka saattavat olla kannattavia juuri nyt mutta joiden kestävyys kyseenalaistetaan ylihuomenna.

Johtajien on katsottava tulevaisuuteen ja tunnistettava alueet, joissa voi tulla johtavaksi. On kuunneltava asiakkaita ja joskus kerättävä rohkeus jopa täysin uusien markkinoiden luomiseen. Perinteisistä kuvioista poikkeavat ajatukset pitää myydä sekä lainsäätäjille että asiakkaille.

K

okemuksesta tiedän, että oikoreittiä ei ole – ei edes vastuullisten tuotteiden valmistajalle. Mutta työnteko palkitaan. Meidän yhtiömme on jo muutaman vuoden ajan pystynyt tekemään uusiutuvilla tuotteilla hyvää tulosta ja kasvattamaan omistaja-arvoa.

Minä uskon siihen, että suomalaiset yritykset voivat muodostaa kokoaan selvästi merkittävämmän osan maailmasta, joka tehostaa energian käyttöä, korvaa fossiilisia raaka-aineita biopohjaisilla ja vaihtaa vanhoja kuluttamisen tottumuksia vastuullisempiin.

On mukavampi nukahtaa illalla, kun voi vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa lapset ja lastenlapset elävät. Kuinka sinä nukut?

Matti Lievonen

Kirjoittaja on vuorineuvos ja Neste Oyj:n toimitusjohtaja, joka vaikuttaa myös SSAB:n, Nynasin ja Kemianteollisuus ry:n hallituksessa.

74

Sivulauseessa Stefanie Brandt-Tallqvist rakastaa vauhtia ja inspiroituu naurusta. iso vastuu ja velvollisuus, sillä perhettä ja bisnestä on mahdoton erottaa. Kotona firma on aina ollut kuin näkymätön pikkuveli, joka vie huomion ruokapöydässä. miettiä, miten uudistaa ja viedä eteenpäin 1­ 11-vuotiasta yritystä, jolla on vahva kulttuuri ja arvomaailma. Juuri nyt maailma muuttuu tavalla, jota aiempi sukupolvi ei ole nähnyt koskaan. ei painosta lapsiaan mukaan bisnekseen. Ennen päätöksen tekemistä on aina tervettä miettiä myös muita vaihtoehtoja. Meidän perheessä firma on aina ollut mun ja isän yhteinen juttu. yrityksemme maailmaan pienestä saakka. Ajoin 4-vuotiaana sähkömopolla ja mönkijällä ennen kuin jalkani ylsivät polkimille. Kelkkailua rakastan yli kaiken. minua ei nähdä uhkana työelämässä. Siksi saan työntekijöiltämme isääni helpommin hyviä neuvoja ja palautetta. On tärkeää, että lähellä on paljon osaavia ihmisiä. luottaa ihmisiin. Kun aloitin työssäni, haastattelin kaikki 200 työntekijäämme. Sen avulla jumppasimme arvomme kuntoon. enemmän hyviä uutisia. Synkkyyteen vaipuminen ei kannata, sillä valo on aina olemassa tai sitten lamppu pitää keksiä itse. nauru ja kirjallisuus.

iltamyöhällä käydyt keskustelut, hyvä viini,

kohtaamaan muutoksia, joihin en itse ole päässyt vaikut­ tamaan. Olen myös todella kärsimätön odottamaan, että asiat tapahtuvat. ovat saaneet paljon julkisuutta ja on hyvä, jos niitä voidaan brändätä vientituotteina. Yhtä lailla ­tärkeää on turvata suurten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytykset esimerkiksi verotuksellisesti, jotta ne voivat jatkossakin pysyä maassamme ja työllistää ihmisiä.

sillä minulla on aina selkeä suunnitelma, jota lähden täysillä toteuttamaan.

on veneitä, moottoripyöriä ja muita vapaa-ajan ajoneuvoja valmistavan ja maahantuovan Oy Otto Brandt Ab -konsernin tuleva jatkaja sekä Bike&Boat Worldin hallituksen puheenjohtaja.

Teksti: Anna Väre — Kuva: Veikko Kähkönen

parhaiten nostamalla romua salilla, nyrkkeilemällä tai juoksemalla tosi kovaa. Vilkasta mieltäni on vaikea pysäyttää. Meditoiminen tuntuu siltä kuin istuisin muurahaispesässä.

Gastone Rinaldi, nojatuolipari, myyty 10 900€

Tapio Wirkkala, Kanttarelli, myyty 70 000€

Vladimir Makovski, Hääkulkue, myyty 343 200€

Amelie Lundahl, Tyttö lehtimetsässä, myyty 103 100€

Sisäänjättö Käynnissä

Rannekello, Audemars Piguet Millenary, myyty 15 900€

Bukowskis on Pohjoismaiden johtava huutokauppatalo, joka toimii kansainvälisesti luoden ja kehittäen pohjoismaisia taide- ja designmarkkinoita.

Tarjoamme useita nykytaiteen, modernin taiteen, designin sekä klassisen taiteen ja taidekäsityön huutokauppoja kansainväliselle ostajakunnalle. Esineet esitellään online-luettelossa sekä upeassa näytössä Helsingin keskustassa.

Sivustollamme on aina n. 3000 mielenkiintoista laatuesinettä eri aikakausilta ja kaikissa hintaluokissa. Myyjille Bukowskis tarjoaa mainion kanavan tavoittaa yli 300,000 erillistä kävijää kuukausittain.

Oiva Toikka, Pompom, myyty 23 000€

Asiantuntijamme edustavat vahvaa tietotaitoa monilta eri osa-alueilta koruista taiteeseen ja designista antiikkiin ja hopeaan. Teemme myös kotikäyntejä.

Arviointi on avoinna arkisin klo 11-17 osoitteessa Iso Roobertinkatu 12. Voit myös lähettää arviointikyselyn sähköpostitse osoitteeseen helsinki@bukowskis.com tai soittaa 09-6689 110.

Reidar Särestöniemi, Kuu ja kalalampi, myyty 59 100€