Kaupunki ekosysteemipalvelujen tuottajana by Mari Ariluoma

Kaupunki ekosysteemipalvelujen tuottajana - kohteena Lahden Mukkula Diplomityรถ | Maisema-arkkitehtuuri | 13.11.2012 Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Mari Ariluoma

Kaupunki ekosysteemipalvelujen tuottajana - kohteena Lahden Mukkula Diplomityö, Maisema-arkkitehtuuri Aalto-yliopisto, Taiteiden ja Suunnittelun Korkeakoulu Päiväys: 13.11.2012 Tekijä: Mari Ariluoma Tilaaja: Lahden kaupunki Työn valvoja: Prof. Jyrki Sinkkilä Työn ohjaaja: FT Saara Vauramo

Kuvat ja kaaviot tekijän, jos ei toisin mainita.

Tiivistelmä Tekijä: Mari Ariluoma Pääaine: Maiseman suunnittelu ja rakentaminen

työn tarkoituksena on ollut ensinnäkin tarkastella mil-

tunnistamaan ekosysteemipalveluja näillä alueilla.

laisia ekosysteemipalveluja luonnon prosessit tuottavat

Työssä on esitetty ehdotuksia ekosysteemipalvelui-

rakennetussa ympäristössä. Toiseksi työssä esitetään

den huomioimiseksi yleiskaavan suunnitteluohjeissa.

Työn nimi: Kaupunki ekosysteemipalvelujen tuottajana - kohteena Lahden Mukkula

keinoja, joilla ekosysteemipalveluita ylläpitävien eko-

Tarkemmalla tasolla työ sisältää ideasuunnitelman

logisten prosessien toimintaa voidaan hyödyntää kau-

Lahteen Mukkulan kaupunginosaan. Suunnitelmassa

Professuuri ja koodi: Maiseman suunnittelu ja rakentaminen, MA-94

pungeissa suunnittelun ja hoidon keinoin.

tarkastellaan ekosysteemipalvelujen huomioimista mai-

Työn valvoja: Prof. Jyrki Sinkkilä Työn ohjaaja: FT Saara Vauramo Sivumäärä: 145 Avainsanat: ekosysteemipalvelut, vihreä infrastruktuuri, kaupunkiekologia, kestävä kaupunkisuunnittelu, maisemasuunnittelu, Lahti, Mukkula

Työn ensimmäisessä osassa on käsitelty ekosystee-

semasuunnittelussa ja täydennysrakentamisessa.

mipalvelu -käsitteen teoreettista taustaa ja käyty läpi

Työn keskeinen johtopäätös on, että ekosysteemi-

ekologisten prosessien toimintaa kaupungissa. Tämä

palveluja voidaan hyödyntää suunnittelussa monella

osa luo katsauksen siihen, mitä erilaisia hyötyjä luon-

tasolla ja käsite antaa mahdollisuuksia erilaisiin tulkin-

non prosessit kaupunkiympäristössä tuottavat. Ekosys-

toihin. Se tarjoaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan

teemipalvelu -käsitteen sisältöä on määritelty useilla

ekologisesti kestävään suunnitteluun. Rakennetussa

tavoilla. Käsitteen selkeyttämisen vuoksi tärkeimmät

ympäristössä on runsaasti potentiaalia ekologisten

kaupunkiympäristön tuottamat ekosysteemipalvelut on

prosessien hyödyntämiseksi entistä tehokkaammin. Oh-

koottu yhteen taulukoksi, jossa niitä on havainnollistet-

jeita ja työkaluja käsitteen soveltamiseksi maankäytön

tu kutakin palvelua kuvaavalla symbolilla. Tätä työkalua

suunnittelussa on tarpeen kehittää. Työssä kehitetty

Diplomityön tavoitteena on tarkastella ekosysteemi-

on testattu työn muissa osissa erilaisissa suunnittelu-

tapa kuvata ekosysteemipalveluja auttaa ekologisten

palvelu -käsitteen soveltamismahdollisuuksia kaupun-

tilanteissa.

prosessien tuottamien hyötyjen tunnistamisessa ja

kisuunnittelussa. Ekosysteemipalvelut määritellään elävän luonnon ihmisille tuottamiksi hyödyiksi. Se on

Työn suunnitelmaosuudessa on avattu ekosysteemi-

monialainen konsepti, joka voi toimia työkaluna eko-

palvelu -käsitettä konkreettisesti. Tarkastelu on tehty

logisia prosesseja koskevan tiedon tuomiseksi suun-

kahdella eri tasolla. Yleisellä tasolla työssä on pohdittu,

nittelijoiden ja päätöksentekijöiden käyttöön. Vaikka

miten ekosysteemipalvelut voidaan kattavammin huo-

konseptin käyttö on nopeasti yleistymässä maankäytön

mioida Lahden yleiskaavaan liittyvissä suunnitteluoh-

parissa, ekosysteemipalveluista löytyy toistaiseksi vain

jeissa. Tätä varten on analysoitu ekologisten prosessien

vähän tietoa kaupunkiympäristöön sovellettuna. Tämän

toimintaa neljällä tarkastelualueella Lahdessa ja pyritty

alueiden keskinäisessä vertailussa. Jatkossa tulisi kehittää menetelmiä erilaisten ekosysteemien tarjoamien hyötyjen mittaamiseen ja taloudelliseen arvottamiseen, mikä antaisi luonnon prosessien tuottamille hyödyille painoarvoa päätöksenteossa.

Abstract Author: Mari Ariluoma Major subject: Landscape Design and Construction

urban areas. Second, methods for improving and making use of ecosystem services in urban planning and

development planning and in-fill development.

management are suggested.

The key conclusion is that ecosystem services concept

Title of Thesis: Urban Ecosystem Services - Case Mukkula, Lahti

The first part of the thesis is a literature study on the

and the concept gives opportunities for different inter-

background of the ecosystem services concept and on

pretations. It provides a holistic approach to ecologi-

Academic Chair: Landscape Design and Construction, MA-94

urban ecological processes. This part reviews the bene-

cally sustainable planning. It appears that there is high

fits produced by natural processes in urban areas. The

potential for utilizing ecosystem services more effec-

Supervisor: Prof. Jyrki SinkkilĂ¤

ecosystem services concept has been defined in mul-

tively within the built environment. There is a need for

tiple ways. Therefore, the thesis includes a table pre-

developing instructions and tools for applying ecosys-

senting the most important services in urban context.

tem services in land use planning. The tool presented

The table includes informative symbols representing

here can be helpful for identifying and comparing ur-

each service. This tool is applied in the other parts of

ban areas in terms of ecosystem services. In the future,

the thesis in different planning situations.

methods for measuring and monitoring different servi-

Instructor: FT Saara Vauramo Pages: 145 Keywords: urban ecosystem services, green infrastructure, urban ecology, sustainable urban planning, landscape planning, Lahti, Mukkula

The further parts of the thesis, concerning planning, open up the concept in practical terms. This is made The aim of the masterâ&#x20AC;&#x2122;s thesis is to survey the possibilities of ecosystem services concept in urban planning. Ecosystem services are defined as benefits people obtain from nature. As a multidisciplinary concept, it functions as a tool for communication between ecologists, urban planners and decision makers. So far, there is little information available concerning urban ecosystem services, although the concept is increasingly applied in land-use planning. Firstly, the thesis reviews ecosystem services provided by natural processes in

on two levels. Firstly, the aim has been to connect the thesis with the master planning of the city of Lahti by studying how the ecosystem services could be included in the planning instructions of the specific areas. Therefore, four case areas in Lahti have been analyzed in terms of ecosystem services. Proposals for the planning instructions for these areas are suggested. On a more detailed level, the thesis presents an idea plan for the Mukkula area in Lahti, focused on the consideration of ecosystem services with respect to neighborhood

can be applied within urban planning on multiple levels

ces should be developed, which could emphasize their importance in decision making.

Erityiskiitos työn ohjaajalle, Lahden Green City -hankkeen kehityspäällikkö Saara Vauramolle, jonka ennakkoluuloton asenne ja kiinnostus aihetta kohtaan mahdollistivat tämän työn. Suuri kiitos myös ohjausryhmälle, johon kuuluivat yleiskaavaarkkitehti Johanna Palomäki, maisema-arkkitehti Maria Silvast, vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin, kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvonen, suunnitteluhortonomi Eila Palojärvi, metsäpäällikkö Anna-Maaria Särkkä ja Helsingin yliopiston lehtori Kirsi Kuoppamäki. Heille kiitos kiinnostuksesta ja palautteesta. Lisäksi kiitokset seuraaville. FM Seija Väreelle kiitos keskusteluista ja innostavasta tuesta. Maisema-arkkitehti Marja Oittiselle kiitos mahdollisuudesta keskittyä diplomityöhön töiden puolesta. Kurssin Ecology and management of urban green areas opettajille Vesa Yli-Pelkoselle ja Kirsi Kuoppamäelle kiitos loistavasta kurssista. Professori Jyrki Sinkkilälle hyvästä kritiikistä. Luonnoksen kommentoinnista erityiskiitokset tutkija Vesa Yli-Pelkoselle (HY) ja viime hetken oikaisuista vanhempi tutkija Leena Kopperoiselle (SYKE). Tuesta, kommenteista ja loputtomista keskusteluista kiitos maisema-arkkitehti Anni Järvitalolle niin ystävänä kuin opettajana. Perheelle kuuluu kiitos kärsivällisyydestä, Rikulle taittoavusta, ja äidille ja siskolle poikien hoitamisesta.

Alkusanat Halusin tutkia diplomityössäni ekologisten prosessien hyödyntämistä suunnittelussa. Urban Renewal -studiossa syksyllä 2011 aloin kehittää ajatusta ekologisia prosesseja hyödyntävästä kaupunkisuunnittelusta, joka edistää ihmisten hyvinvointia ja hyvää elämää. Uskoin, että kurssilla syntyneitä ajatuksia voisi kehittää pidemmälle, mutta ideoita pitäisi voida perustella ekologisen tiedon pohjalta. Pian tutustuin ekosysteemipalvelu-käsitteeseen. Käsite tarjosi mielestäni juuri sen teoriapohjan, jota työni kaipasi. Tässä vaiheessa en aavistanut, kuinka ajankohtaisesta käsitteestä olikaan kysymys. Vasta työn kuluessa aloin ymmärtää, että olen raapaissut aihetta, josta varmasti tullaan kuulemaan vielä paljon. Aiheen tutkimus on huimassa kasvussa. Olin kuullut Lahden kaupungin GreenCity -ohjelmasta. Kävi ilmi, että Lahdessa oli juuri nähtävillä ehdotus yleiskaavaksi 2025 ja viheralueohjelman laatiminen oli käynnissä. Näihin molempiin haluttiin ottaa mukaan ekosysteemipalvelunäkökulma, mutta käsite kaipasi vielä konkretisoimista. Aloin siis tehdä diplomityötäni Lahden kaupungille. Työtä

ohjasi kaupungin puolesta ohjausryhmä, joka kokoontui työn aikana neljä kertaa. Kokoukset olivat inspiroivia ja niissä nousi esiin runsaasti ideoita ja keskustelua. Uskon, että kokouksissa syntyi muillekin ajatuksia siitä, mitä mahdollisuuksia ekosysteemipalvelut tarjoavat ympäristökaupungin kehittämiseen. Työn aikana osallistuin EFLA:n (European Federation for Landscape Architecture) kongressiin Uppsalassa kesäkuussa 2012. Kongressin aiheena oli Green Infrastructure – from global to local. Ekosysteemipalveluista puhuttiin kongressissa hämmentävän vähän. Vihreästä infrastruktuurista puhuttiin sitäkin enemmän ja sillä tunnuttiin tarkoittavan milloin mitäkin. Matka valoi uskoa siihen, että olen oikeilla jäljillä. Vihreän infrastruktuurin suunnittelu todellakin kaipaa jonkinlaista pohjaa, johon ratkaisujen ekologisuutta voidaan peilata. Työn alussa tunsin, että ekologian tuntemukseni oli melko ohuella pohjalla aiheen käsittelyyn. Opettelin lukemaan aihetta käsitteleviä tieteellisiä tekstejä ja osallistuin vielä elokuussa 2012 Helsinki Summer Schoolin kurssille Ecology and management of

urban green areas. Luentojen ja kurssin aikana käytyjen keskustelujen pohjalta sain täydennettyä työn teoriapohjaa ja syntyi ideoita työn suunnitelmaosuuteen. Työn suunnitelmaosuus esittää kokoelman ideoita ja ajatuksia, joista osa voi olla helpostikin toteutettavissa. Toiset vaativat suurempia muutoksia käytännöissä ja asenteissa. Ideat saattavat olla jossain määrin idealistisia. Lahden GreenCity -hanke on realistinen unelma, mikä on ollut myös tämän työn tavoitteena. Unelmilla on taipumus muuttua todeksi kun niihin uskoo, eikä kaupunkisuunnittelu ole sen kummempaa kuin muukaan elämä. Toivon, että työ herättää ajatuksia ja pystyn tartuttamaan lukijaan edes hivenen omaa innostustani. Työssä puhutaan kaupungeista ekosysteemipalveluiden tuottajina. Selkeyden vuoksi haluan tuoda esiin, että kaupungit eivät varsinaisesti tuota ekosysteemipalveluja, vaan tällä tarkoitan luonnon prosessien tuottamia hyötyjä kaupungeissa. Työssä käytetyt kuvat ja käännökset ovat tekijän, jos ei toisin mainita.

Sisältö osa I: konteksti Alkusanat 1

Mitä ovat ekosysteemipalvelut?

johdanto

Taustaa 14 Ekosysteemipalveluiden rahallinen arvottaminen 17

Työn tausta ja tarkoitus

Kaupunki sosioekologisena systeeminä

Työn sisältö

Luonnon tuottamat hyödyt ja haitat

Ekosysteemipalvelut tulevat kaupunkiin

Kaupunki ekosysteemipalveluiden tuottajana

Kaupunkiekosysteemin toiminta

Kaupunkiekosysteemin peruselementit

Systeemien välinen vuorovaikutus

Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä

Ekosysteemipalveluiden merkitys kaupungeille

Ekosysteemipalvelut suunnittelun lähtökohtana

Suunnittelukonsepteja

osa II: kartoitus Ekosysteemipalveluiden tunnistaminen Lähtökohdat: Lahden kaupunkiekologiset olosuhteet

osa IV: johtopäätökset 56 57

Yleiskaava ja ekosysteemipalvelut Lahdessa

123

Yleiskaavan suunnitteluohjeiden kehittäminen

123 131

Niemi 64

Ekosysteemipalvelut suunnittelun työkaluna

Mukkula 66

Jatkoideoita 133

Laune 68

Kerinkallio 70

Käsitteitä 137 Lähteet 138

osa III suunnitelma Mukkula 74 Suunnittelualue 74 Luonto ja urbaani kohtaavat lähiöissä

Maisema-analyysi ekosysteemipalvelunäkökulmasta

Liite 1: Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä 142 Liite 2: Asemapiirros, Mukkula, 1:2500 144

Skenaariot 90

Suunnitelman kuvaus

johdanto Työn tausta ja tarkoitus

Kaupunki sosioekologisena systeeminä

Työn sisältö

Miten saisimme kaupungit kukoistamaan, puistot pursuamaan ja kadut kukkimaan? Voisimmeko tuottaa ruokaa ja raaka-aineita kaupunkiympäristössä? Miten vedet pysyisivät puhtaina ja ilma raikkaana? Miten voisimme elää rinta rinnan rikkaan eliölajiston kanssa? Näihin kaikkiin tarvitsemme ekologisia prosesseja ja toimivia ekosysteemejä, myös kaupunkiekosysteemejä, jotka tuottavat ekosysteemipalveluja.

Työn tausta ja tarkoitus Kestävästä tai ekologisesta kaupunkisuunnittelusta puhutaan kaikkialla, mutta sen määrittely on vaikeaa. Kestävyys eri yhteiskunnan osa-alueille ja mittakaavoissa tarkoittaa eri asioita ja yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelun tulisi huomioida sen kaikki osa-alueet; ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Käytännössä suunnittelussa keskitytään usein yksittäisiin kysymyksiin, kuten energiatehokkuuteen tai pyöräilyn edistämiseen. Haastetta aiheuttaa yhteiskuntamme toimintatapojen projektimaisuus. Suunnittelun hajautuminen tekee kokonaisuuksien hallinnasta ja arvioinnista haastavaa (Roininen, J. 2012). Kestävä kaupunkisuunnittelu vaatii kuitenkin juuri kokonaisvaltaista näkemystä kaupungin toiminnasta. Ekologisuuteen pyrkivällä kaupunkisuunnittelulla on (ekologisuuden määrittelyn lisäksi) monia haasteita. Tuoreen väitöksen mukaan tiivis yhdyskuntarakenne ei pienennä asukkaiden hiilijalanjälkeä (Heinonen, 2012). Tulos perustuu siihen, että kaupungeissa asuu keskimäärin varakkaampaa väkeä, joilla on varaa kuluttaa enemmän. Tämä osoittaa, että tulotasolla ja sitä kautta elämäntavoilla on

lopulta suurempi merkitys kuin esimerkiksi asunnon energiatehokkuudella, jos lämmityskuluissa säästetyillä rahoilla lennetään lomailemaan toiselle puolelle maapalloa. Tutkimuksen mukaan kaupunkirakenteella on merkitystä vain liikenteen päästöjen osalta, sillä tiivis rakenne vähentää yksityisautoilua. Kaupunkien kestävyyttä ja ekologisuutta on siis tarkasteltava paljon laajemmin kuin vertailemalla asukkaiden hiilijalanjälkeä. Monet ympäristön suunnitteluun liittyvät seikat, joilla voisi olla huomattavia vaikutuksia niin kaupunkiympäristön laatuun, ihmisten terveyteen, hiilijalanjälkeen, kuin rakentamisen ja ympäristön hoidon kustannuksiinkin jäävät suunnittelussa vähälle huomiolle. Viheralueiden osalta tarkastelu painottuu helposti laadun sijaan laajuuteen. Seurauksena ympäristön ekologinen monimuotoisuus voi olla vähäistä, vaikka vihreää pinta-alaa olisikin. Ekologian kannalta ollaan tällöin kestämättömällä tiellä. Kestävyyden sijaan onkin vähitellen alettu puhua ympäristön resilienssistä (resilience) (Andersson, E. 2012), eli uusiutumiskyvystä tai muutoskestävyydestä (suomennos vaihtelee asiayhteyden mukaan). Kaupunkisuunnittelun kannalta tämä on kiinnostava näkökulma, joka voi toimia uudenlaisena lähestymistapana ekologiseen suunnitteluun. 7

Uusi näkökulma vaatii uusia suunnittelun työkaluja. Luonnon prosessien toiminta on kaiken elämän kannalta välttämätöntä. Rakentaminen ja ympäristön hyödyntäminen eri tavoin aiheuttaa monien ekosysteemien toimintojen heikkenemisen, mikä kärjistyy kaupunkiympäristössä. Tämä aiheuttaa yhteiskunnille suuria menetyksiä ja taloudellisia kustannuksia. Osa kustannuksista voidaan mitata taloudellisesti, kuten tulvien aiheuttamat aineelliset vahingot, mutta suurinta osaa ekosysteemipalvelujen heikkenemisestä aiheutuvista haitoista ja kustannuksista on vaikeampi mitata. Tällaisia ovat mm. ympäristön moninaiset vaikutukset ihmisten terveyteen. Näitä ekosysteemien ihmisille tuottamia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Työn lähtökohtana on ollut kiinnostukseni ekologisten prosessien nykyistä laajempaan hyödyntämiseen suunnittelussa. Ekosysteemipalvelu-konseptin tarkastelu mahdollisena suunnittelun työkaluna tuli työhön mukaan Lahden kaupungin GreenCity -ohjelman kautta, joka on toiminut työn tilaajana. Työn tavoitteena on ollut etsiä kehityskelpoisia ratkaisuja kestävään kaupunkisuunnitteluun kaupunkiekologiasta ja ekosysteemipalvelujen hyödyntämisestä.

Ekosysteemipalvelut ovat elävän luonnon ihmisille tuottamia hyötyjä. (Millenium Ecosystem Assessment 2005)

Lahden kaupunki on profiloitunut edelläkävijänä ympäristöasioissa ja ollut mukana erilaisissa tutkimushankkeissa ekosysteemipalveluihin liittyen. Kaupungin GreenCity -ohjelman puitteissa pyritään ympäristökaupungin kehittämiseen erilaisilla konkreettisilla kehittämishankkeilla. Yksi askel on tuoda ekosysteemipalvelujen hyödyntäminen, niiden toiminnan turvaaminen ja edistäminen osaksi kaupunkisuunnittelua ja ympäristön hoitoa kaikilla tasoilla. Lahden tuoreessa yleiskaavassa 2025 ekosysteemipalvelut on jo nostettu esiin. Niistä merkittävimmiksi on Lahdessa todettu puhdas ilma, puhdas vesi ja ulkoilu- ja virkistyspalvelut. Yleiskaavan on tarkoitus olla jatkuvasti päivittyvä asiakirja, jota tarkastetaan valtuustokausittain. Yleiskaavan seuraavalla tarkistuskierroksella (alkaen 2013) ekosysteemipalvelut olisi tarpeen saada mukaan kaavaan liittyviin aluekuvauksiin ja suunnitteluohjeisiin. Tehtävästä

tekee haastavan se, että ohjeita ekosysteemipalvelukonseptin soveltamisesta maankäyttöön tai esimerkkejä käytännön sovelluksista on vielä niukasti. Lahdessa on myös valmisteilla viheralueohjelma vuosille 2012 - 2025. Viheralueohjelmaan on tarkoitus sisällyttää ekosysteemipalvelunäkökulma tunnistamalla tärkeimpiä ekosysteemipalveluja ja kehittämällä hoitoluokitusta niin, että se huomioi ekosysteemien toiminnan ja edistää luonnon monimuotoisuutta kaupungissa. Sekä yleiskaavan että viheralueohjelman osalta konsepti vaatii vielä syvempää tarkastelua ja konkreettisia keinoja ekosysteemipalveluiden huomioimiseksi. Tämä työ kytkeytyy näihin hankkeisiin ja pyrkii vastaamaan tarpeeseen esittää käytännön toimia ekosysteemipalvelujen huomioimiseksi kaupunkisuunnittelussa. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Laajemmassa

kuvassa työn tavoitteena on toimia avauksena ekosysteemipalvelujen roolin vahvistamiseksi kaupunkisuunnittelussa suunnittelijanäkökulmasta. Käytännön hankkeet tulevat osoittamaan konseptin soveltamismahdollisuudet suunnittelussa.

Kaupunki sosioekologisena systeeminä Jo yli puolet maapallon asukkaista elää kaupungeissa. Tällä toteamuksella alkavat monet ekologista kaupunkisuunnittelua, kaupunkiekologiaa tai ekosysteemipalveluita käsittelevät viimeaikaiset kirjoitukset. Tämä kertoo, että kaupungeista on tullut ihmislajin tärkeimpiä elinympäristöjä. Ihmisen toiminta ja kaupungistuminen vaikuttavat ympäristöön jo kaikkialla maapallolla, minkä vuoksi kaupunkeja ei ole enää mahdollista nähdä luonnosta tai ekosysteemeistä erillisinä elinympäristöinä. Vähitellen on yleistynyt käsitys kaupungeista sosioekologisina systeemeinä, joissa ekosysteemit ja yhteiskunta ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään (Grimm et al. 2008). Ihminen voidaan nähdä kaupunkiekosysteemin avainlajina (Adams & Lindsey 2011). Toisi-

Työn ideointivaiheen käsitekartta.

naan kaupunkiekosysteemi nähdään keinotekoisena, koska se on ihmisen rakentama. Toisaalta kaikki luonnon organismit muokkaavat elinympäristöään, ihmisen vaikutus vain on poikkeuksellisen laajaa ja toiminta tuhlailevaa.

Kaupunkiekosysteemissä luonto, kulttuuri (jolla viittaan kaikkeen ihmisten toimintaan) ja rakennettua ympäristöä ei voida katsoa erillään, vaan ne muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Tämä systeemi vaatii suunnittelijoilta kokonaisvaltaista näkemystä ja erilaisten prosessien ymmärtämistä.

Kaupunkiekologia on tutkimusala, joka tuottaa tietoa kaupunkiympäristön ekologisista prosesseista (Alberti, M. 2009). Ekosysteemipalvelut on tutkijoiden keskuudessa vakiintunut käsite, jonka soveltaminen käytäntöön on toistaiseksi ollut vähäistä (Niemelä 2011).

Millaisia ekosysteemipalveluja luonnon prosessit tuottavat kaupunkiympäristössä?

Käsitteenä ekosysteemipalvelut herättää keskustelua. Työn kuluessa olen kohdannut runsaasti käsitteeseen liittyviä ennakkoluuloja. Etenkin sana palvelu tuntuu herättävän monia mielipiteitä. Käännös englanninkielisestä termistä ei ole helppo millään kielellä. Myös käsite ekosysteemi on monissa kielissä vaikea kääntää. Itse käsitteen pyörittelyn sijaan voidaan kuitenkin koettaa ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Ajatus kaupungista ekosysteeminä ja kaupungin ekologisten prosessien tunteminen on lähtökohtana tälle ymmärrykselle. Käsitteen kyseenalaistaminen saattaakin liittyä siihen, ettei sen sisältö ole tunnettu, eikä ekologisten prosessien merkitystä kaupungeissa vielä täysin tiedosteta. Vastaavasti käsite kestävä kehitys oli tullessaan epäselvä, mutta on vähitellen vakiintunut käyttöön.

Miten kaupunkisuunnittelussa voidaan hyödyntää ekologisia prosesseja ja edistää ekosysteemipalvelujen tuotantoa?

Työn kannalta keskeisiä kysymyksiä.

Työn sisältö Työn tavoitteena on avata ekosysteemipalvelu -käsitettä usealla tasolla. Työn ensimmäisessä osassa on käsitelty ekosysteemipalveluiden teoreettista taustaa ja käyty läpi ekologisten prosessien toimintaa kaupungissa. Tässä osassa on pyritty luomaan katsaus siihen, mitä erilaisia hyötyjä luonnon prosessit kaupunkiympäristössä tuottavat. Työn aikana olen tutustunut ajankohtaiseen kaupunkiekologiseen tutkimukseen. Tältä pohjalta työhön on pyritty sisällyttämään perustiedot kaupunkiekosysteemin toiminnasta. Ekosysteemipalveluista löytyy runsaasti tietoa, mutta vain vähän kaupunkiympäristöön sovellettuna. Siksi työn ensimmäisen osan pohjalta on koottu yhteen tärkeimmät ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä (Liite 1). Tätä työkalua on työn muissa osissa sovellettu erilaisissa suunnittelutilanteissa. Työn toisessa osassa päästään astetta konkreettisemmalle tasolle tarkastelemalla neljää erilaista rakennettua aluetta Lahdessa ja niiden tuottamia ekosysteemipalveluja. Kartoitusta varten valittiin esimerkkialueet, jotka edustavat keskenään erityyppisiä maankäytön muotoja. Alueet rajattiin yleiskaa-

valuonnoksen rajausten mukaan, mitä kautta tarkastelu on pyritty kytkemään Lahden yleiskaavatyöhön. Esiin tulleita asioita on siten mahdollista hyödyntää yleiskaavan suunnitteluohjeiden kehittämisessä. Tähän on esitetty ehdotuksia työn neljännessä osassa. Tarkoituksena on ollut nimenomaan tarkastella muita, kuin yleiskaavan viheralueita. Viheralueiden tuottamia ekosysteemipalveluja tullaan käsittelemään tarkemmin Lahden tulevassa viheralueohjelmassa. Työn kolmas osa on suunnitelma, joka käsittää ideasuunnitelman Mukkulan kaupunginosaan. Suunnitelmassa tarkastellaan ekosysteemipalvelujen hyödyntämistä korttelitasoisessa suunnittelussa ja tuodaan esiin lähiöiden potentiaali tuottaa ekosysteemipalveluja kaupungille. Suunnitelmaosuudessa oli myös tavoitteena tarkastella, mitä ekosysteemien toimintoja on tarkoituksenmukaista edistää kaupunkialueilla, ja mitä taas voidaan ulkoistaa. Työssä on pyritty huomioitu asukkaat merkittävänä potentiaalisena toimijana kaupungeissa. Ekosysteemipalveluiden toiminnan edistäminen ei ole vain kaupunkisuunnittelijoiden tehtävä, vaan palveluiden käyttäjien vaikutus on kaupunkiekosysteemeissä merkittävä. Asukkaiden ja erilaisten toimijoiden

aktiivisuutta voidaan saada syntymään jakamalla tietoa ja luomalla kannustavat puitteet. Yksityisten omistamat pihat, puutarhat ja muut ulkotilat muodostavat huomattavan osan kaupungin pinta-alasta sekä monimuotoisuudesta, mikä tekee asukkaiden roolista merkittävän. Juuri tämä ihmisten ja ekologisten prosessien vuorovaikutus onkin kaupunkiekosysteemin kiinnostavin piirre. Ekosysteemipalvelujen taloudellisen arvon määrittäminen on päätöksenteon kannalta keskeinen kysymys, mutta niin laaja, että siihen ei ole tämän diplomityön puitteissa mahdollista tarttua. Aiheesta on toistaiseksi olemassa vain vähän tutkittua tietoa, etenkin pohjoismaisista olosuhteista. (Hiedanpää et al. 2010) Jos ekosysteemipalveluille voitaisiin laskea arvo rahassa, niiden painoarvo olisi luultavasti huomattavasti nykyistä vahvempi erilaisessa päätöksenteossa. Toisaalta jo pelkällä tietoisuuden lisääntymisellä ekosysteemien tuottamista hyödyistä saattaa olla vaikutusta.

osa I

konteksti Mitä ovat ekosysteemipalvelut?

Taustaa 14 Ekosysteemipalveluiden rahallinen arvottaminen 17 Luonnon tuottamat hyödyt ja haitat

Ekosysteemipalvelut tulevat kaupunkiin

Kaupunki ekosysteemipalveluiden tuottajana

Kaupunkiekosysteemin toiminta

Systeemien välinen vuorovaikutus

Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä

Ekosysteemipalveluiden merkitys kaupungeille

Ekosysteemipalvelut suunnittelun lähtökohtana

Suunnittelukonsepteja

Mitä ovat ekosysteemipalvelut? Taustaa Ekosysteemipalvelut nousivat kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi vuonna 2005 julkaistun vuosituhannen ekosysteemiarvioinnin myötä (The Millenium Ecosystem Assessment, MA 2005). YK:n pääsihteerin Kofi Annanin vireille panemassa hankkeessa oli mukana yli 2000 tutkijaa eri puolilta maailmaa. (Hiedanpää et al. 2010) Tässä arvioinnissa ekosysteemipalvelut on määritelty hyödyiksi, joita ekosysteemit epäsuorasti ja suorasti tuottavat ihmisille. Vuosituhannen ekosysteemiarvioinnissa tuotiin esiin, että huomattavaa osaa(60%) maailman ekosysteemipalveluista hyödynnetään kestämättömällä tavalla ja jos samanlainen kehitys jatkuu, ekosysteemipalvelut eivät enää kykene vastaamaan tarpeisiimme tulevaisuudessa. MA- arvioinnissa ei kuitenkaan huomioitu lainkaan kaupunkiekosysteemejä. Professori Thomas Elmqvist epäilee vuonna 2011 ilmestyneessä teoksessa Urban Ecology (toim. Niemelä, J.) tämän johtuneen vielä toistaiseksi vajavaisesta kaupunkiekosysteemien tuntemuksesta. Tämän tietoaukon voidaan ajatella olevan merkittävä ottaen huomioon, että kaupungit ovat maailman nopeimmin kasvavia ekosysteemejä (Grant et al. 2011). 14

VARJOSTIN TUULENSUOJA

OPPIKIRJA TAIDETEOS

ILMASTOINTI

APTEEKKI

RUOAN TUOTTAJA

SYMBOLI

LEIKKIPAIKKA

HUONEKALUTEHDAS

MAAMERKKI VEDENPUHDISTAMO

HIILIVARASTO EROOSIOSUOJA

Puun tuottamia palveluja. (mukaillen http://www.countdown2010.net/preciousweb/)

Vuosituhannen ekosysteemiarvioinnin jälkeen on käynnistynyt useita kansainvälisiä ja kansallisia hankkeita liittyen ekosysteemien tilan seurantaan ja ekosysteemien tarjoamien hyötyjen kartoittamiseen ja arvottamiseen. Esimerkiksi laajassa kansainvälisessä hankkeessa The Economics of Ecosystems and Biodiversity(TEEB) keskitytään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen aiheuttamien talou-

dellisten seuraamusten tarkasteluun. Hankkeessa ekosysteemipalveluilla on keskeinen rooli (TEEB. 2009). Euroopan komission toimintaohjelma biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi edellyttää jäsenmaidensa kartoittavan ekosysteemien ja niiden tarjoamien palveluiden tilan vuoteen 2014 mennessä. Edelleen jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä määrittämään näiden palveluiden taloudellinen arvo

ja pysäyttää ekosysteemipalveluiden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä. (Biodiversity information system for Europe/BISE) Ekosysteemipalvelu-käsite onkin yleistynyt nopeasti ympäristötutkimuksen ja ympäristönsuojelun piirissä ja EU:n laajuisia paikkatietoaineistoihin perustuvia selvityksiä on jo tehty. Suomi on ollut mukana useissa hankkeissa ja aihepiirin tutkimus kasvaa räjähdysmäisesti (Kopperoinen 2012). Ekosysteemipalvelu -käsite auttaa hahmottamaan ekologisten prosessien merkitystä ihmisen näkökulmasta sekä ymmärtämään maankäytön vaikutuksia ekosysteemien toimintaan. Näkökulman kautta voidaan nostaa esiin kehittämistarpeita tiettyjen palvelujen turvaamiseksi. Näkökulmaa voidaan myös soveltaa eri mittakaavoissa. Esimerkiksi kaupungistuminen saattaa paikallisella tasolla heikentää joitakin ekosysteemipalveluja. Samalla asutuksen keskittyminen pienelle alueelle voi kuitenkin olla ekosysteemeille hyödyksi laajassa mittakaavassa (McDonald & Marcotullio 2011). Ekosysteemipalveluista on olemassa erilaisia jaotteluja. Tässä työssä käytetään laajasti hyväksyttyä vuosituhannen ekosysteemiarvioinnissa käytettyä jaottelua neljään luokkaan; tuotantopalveluihin,

säätelypalveluihin, kulttuuripalveluihin ja tukipalveluihin. Tuotantopalveluiden tuottamat hyödyt ihmisille ovat suoria hyötyjä, kuten ruoka ja raaka-aineet, joiden yhteys ihmisten hyvinvointiin on helposti havaittavissa (MA). Tuotantopalvelut ovat konkreettisia ja niille voidaan määritellä taloudellinen arvo. Suuri osa ravinnosta ja raaka-aineista tulee kaupunkeihin pääosin muualta. Ekosysteemien tuotantopalvelut ovat siis pääosin ulkoistettuja. (McDonald & Marcotullio 2011) Säätelypalvelut sisältävät laajan joukon ekosysteemien toimintoja, jotka hyödyttävät ihmisiä säätelemällä ja ylläpitämällä ekologisia prosesseja (MA 2005). Säätelypalveluja ovat esimerkiksi ilman puhdistuminen ja veden suodattuminen maaperässä. Säätelypalveluiden tunnistaminen ei ole aina helppoa ja se vaatii ekologisten prosessien ymmärtämistä. Erilaisten syy-seuraus suhteiden ja ekosysteemien tarjoamien hyötyjen hahmottaminen voi olla vaikeaa, minkä vuoksi nämä elintärkeät ekosysteemien toimintaa säätelevät prosessit jäävät usein päätöksenteossa huomiotta. (Ranganathan et al. 2008)

Tukipalvelut tukevat nimensä mukaisesti useiden ekologisten prosessien toimintaa. Maaperän muodostuminen ja ravinteiden kierto ovat esimerkkejä tukipalveluista. Tukipalveluiden arvottaminen on todennäköisesti vaikeinta, koska usein niihin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä. Ekosysteemien tukipalveluiden heikkeneminen on kuitenkin maailmanlaajuinen ongelma esimerkiksi maatalouden kannalta. (Hiedanpää et al. 2010) Kulttuuristen ekosysteemipalvelujen määrittely on haastavin. Niillä tarkoitetaan ekosysteemien tuottamia kulttuurisia ja esteettisiä hyötyjä (MA 2005). Näistä ekosysteemipalveluista on käytetty myös nimitystä informaatiopalvelut, millä viitataan ekosysteemien tuottamaan informaatioon, jonka vastaanottajat (ihmiset) tulkitsevat eri tavoin. Joidenkin näkemysten mukaan kulttuuripalveluita ei tulisi pitää ekosysteemipalveluina, koska esimerkiksi virkistäytyminen luonnossa on jo itsessään ekosysteemien tuottama hyöty, eikä siis ekosysteemin toiminto. (Hiedanpää et al. 2010) Tämä onkin ekosysteemipalveluiden ryhmittelyn haaste; mikä voidaan luokitella itse palveluksi ja mikä sen tuottamaksi hyödyksi, mikä on luontoa ja mikä kulttuuria.

Monimuotoisuus määritellään vuosituhannen ekosysteemiarvioinnissa kaikkia ekosysteemien toimintoja ylläpitävänä tekijänä, ei siis varsinaisena ekosysteemipalveluna. Kirjallisuudessa monimuotoisuus kuitenkin toisinaan määritellään ekosysteemipalveluksi. Yksi tapa on erotella geenivarat ja elinympäristöjen tarjonta omiksi palveluikseen, jotka ylläpitävät monimuotoisuutta. Siitä vallitsee kuitenkin yhteisymmärrys, että monimuotoisuus turvaa ekosysteemien kestävyyden ja antaa joustavuutta muutostilanteissa (McDonald & Marcotullio 2011). MA-arviointi painottaa varovaisuuden tarvetta, sillä monimuotoisuuden vähenemiselle voi olla ekosysteemeihin arvaamattomia vaikutuksia. Monimuotoisuuden arvo voi lisäksi liittyä myös niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin tulevaisuudessa tai yksinkertaisesti eliöiden olemassaolon oikeuteen maapallolla (TEEB).

kulttuuriset palvelut esteettiset kokemukset inspiraatio ja luovuus virkistäytyminen

säätelypalvelut

tukipalvelut

tuotantopalvelut

ilman puhdistuminen

maaperän muodostuminen

ruoka

ilmaston säätely

fotosynteesi

raaka-aineet

veden suodattuminen

ravinteiden kierto

materiaalit

eroosion ehkäisy

elinympäristöt

puhdas vesi

Ekosysteemipalveluiden jaottelu ja esimerkkejä luonnon tuottamista hyödyistä. (MA 2005, TEEB 2009)

Ekosysteemipalveluiden rahallinen arvottaminen Ekosysteemipalvelu-konseptin vahvuus piilee mahdollisuudessa linkittää päätöksenteko ja ekosysteemien toiminnan turvaaminen. Päätöksenteon kannalta pidetään tärkeänä saada mitattua ekosysteemipalveluille rahallinen arvo (TEEB 2009). Tämä on haastava tehtävä, koska monet ekosysteemien tuottamista hyödyistä ovat epäsuoria ja vaikeasti havaittavia tai mitattavia. Joissain tilanteissa se saattaa olla lähes mahdotonta (Hiedanpää et al. 2010). Luonnon tuottamien hyötyjen rahallinen arvottaminen voi antaa ekosysteemien toiminnalle huomattavaa painoarvoa päätöksenteossa. Toisaalta vaarana voi olla niiden luonnon prosessien aliarvioiminen, joille ei ole mahdollista laskea taloudellista arvoa (Windhager et al. 2010). Ekosysteemipalveluiden arvottamiseen liittyy myös hankalia kysymyksiä, kuten kuka omistaa ekosysteemipalvelun. Taloudellisen arvon korostamisen pelätään syrjäyttävän niin kutsutut pehmeät arvot, kuten luonnon itseisarvon. Huolta aiheuttaa se, miten tämä vaikuttaa jo ennestään etääntyneeseen luontosuhteeseemme (Hiedanpää et al. 2010).

Kartassa on esitetty 13 ekosysteemipalvelun yhteenlaskettu arvo EU-maiden alueella. Tummansinisillä alueilla ekosysteemipalveluiden yhteenlaskettu arvo on suurin. Kartta on Euroopan komission tutkimuskeskuksen vuonna 2011 julkaistusta raportista European assessment of the provision of ecosystem services - Towards an atlas of ecosystem services.

Joidenkin palveluiden kohdalla rahallisen arvon määrittäminen on helpompaa. Tuotantopalveluista suurin osa on tällaisia konkreettisia tuotteita, joita voidaan myös mitata. Säätelypalveluiden osalta maatalouden ympäristötuet on esimerkki tavasta, jolla palveluille on koetettu antaa taloudellista arvoa. Tukien tarkoituksena on maksaa maanomistajalle korvauksia siitä, että hän turvaa ekosysteemipalvelun toiminnan. (Kniivilä et al. 2011) Yhdysvalloissa on useissa kaupungeissa laskettu puiden arvoa. Esimerkiksi New Yorkissa on arvioitu jokaisen puiden istuttamiseen tai hoitoon käytetyn dollarin tuottavan 5,6 dollaria puiden tuottamien ekosysteemipalveluiden kautta. Arvioon sisältyy energian kulutuksen lasku, hulevesien hallinnalle koituvat hyödyt ja maan arvon nousu, mutta siinä ei ole huomioitu esimerkiksi hiilen sidontaa. (Windhager et al. 2010) Luku kertoo, että karkeastikin arvioituna ekosysteemipalveluiden taloudellinen arvottaminen auttaa hahmottamaan saavutettuja hyötyjä. San Diegossa yhdysvalloissa on käytössä interaktiivinen puukartta, joka laskee puiden arvon vedenkierron, ilmanlaadun, hiilen sitomisen ja energiansäästön kannalta (http://sandiegotreemap.org). Vastaavia sovelluksia voitaisiin paikkatietoaineistojen pohjalta kehittää myös monien muiden ekosysteemipalveluiden mittaamiseen. 18

Luonnon tuottamat hyödyt ja haitat Ekosysteemipalvelut edistävät ihmisten hyvinvointia monin tavoin. Monia ekosysteemipalveluiden tuottamia hyötyjä on kuitenkin vaikea havaita ja ihmiset ovat niille useimmiten sokeita. Niiden merkitykseen saatetaan havahtua vasta kun hyöty ollaan jo vaarassa menettää. (TEEB 2009) Ekosysteemipalveluiden hyödyntämisessä kohdataan usein tilanne, jossa saavuttamalla tietty hyöty, menetetään jokin toinen (TEEB 2009). Suomessa metsätalous on hyvä esimerkki. Metsänhoito metsätalouden tarpeisiin takaa jatkuvan puuntuotannon, mutta toisaalta monimuotoisuus ja ekosysteemien tarjoamat virkistyspalvelut vähenevät. Tällaisissa tilanteissa joudutaan tekemään kompromisseja, joissa ekosysteemipalveluiden keskinäinen arvottaminen ratkaisee. Usein taloudellinen arvo on näissä vaihtotilanteissa (trade-offs) ratkaiseva. Koska monia ekosysteemien tuottamia hyötyjä on vaikea mitata (esimerkiksi terveyshyödyt), ja toisia taas voidaan mitata helposti (esimerkiksi puun tuotto), ekosysteemipalvelut joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Lisähaastetta tuo, että monet ekosystee-

mien tuottamat hyödyt vaikuttavat kauaskantoisesti ja laajalle ja hyödyn saajien joukko voi vaihdella yksittäisistä ihmisistä koko maapallon asukkaisiin. Arvottamisessa tulisikin tarkastella sekä palvelun lähdettä, että sen tarvetta mahdollisten hyötyjien keskuudessa (McDonald & Marcotullio 2011). Pölyttäjähyönteisten tuottama ekosysteemipalvelu esimerkiksi nostaa huomattavasti arvoaan, jos pölyttäjiä on vähän. Marjapensaat ja omenapuut kuitenkin vaativat pölytystä tuottaakseen satoa, joten tarve on olemassa. Yksi ekosysteemin toiminto voi tuottaa monia hyötyjä. Esimerkiksi puiden tarjoamat hyödyt vaihtelevat sen mukaan missä puu sijaitsee. Kadunvarressa puut tarjoavat varjostusta ja muodostavat viihtyisää katutilaa. Samalla ne tarjoavat elinympäristöjä hyönteisille ja linnuille. Puistossa puusto voi lisäksi parantaa jossain määrin ilmanlaatua ja suojata melulta. Metsässä puut sitovat hiiltä tehokkaammin ja niiden tuottama lehtikarike ja juuristotoiminta edistävät uuden maaperän muodostumista. Varsinkin tukipalvelut, kuten ravinteiden kierto ja elinympäristöjen tarjonta, tuottavat monia hyötyjä ja ovat osallisina muiden ekosysteemipalveluiden toiminnassa. (mm. Hiedanpää, et al. 2008)

HYVINVOINNIN OSATEKIJÄT Ekosysteemipalvelun vaikutuksen voimakkuus ihmisten hyvinvointiin (nuolen paksuus)

EKOSYSTEEMIPALVELUT

Turvallisuus

vahva

Tuotantopalvelut

keskivahva

Tukipalvelut

Materiaaliset perustarpeet Säätelypalvelut Terveys

Vapaus toimia ja tehdä valintoja

heikko

Sosioekonomisten tekijöiden toiminta välittäjänä (nuolen väri) voimakas

Kulttuuriset palvelut

ELÄVÄ LUONTO - MONIMUOTOISUUS

Sosiaaliset suhteet

keskivoimakas vähäinen

Ekosysteemipalveluiden yhteys ihmisten hyvinvointiin Vuosituhannen ekosysteemiarvioinnin mukaan. Sosioekonomisilla tekijöillä on suurin rooli tuotantopalveluiden, eli esimerkiksi ruoan ja raaka-aineiden saatavuuden kannalta. Kulttuuristen palveluiden vaikutus on määritelty suhteessa vähäisemmäksi. Kaupunkiympäristössä tilanne saattaa olla toisenlainen. (Kaavio yksinkertaistettuna Millenium Ecosystem Assessment 2005 mukaan)

Ekosysteemit aiheuttavat ihmisille myös haittoja (disservices). Usein sama toiminto voi aiheuttaa sekä haittaa että hyötyä, jopa samoille palvelujen vastaanottajille (Pouyat, R. 2012). Pölytys on jälleen hyvä esimerkki. Toisaalta pölytys on tärkeää monille kasveille, mutta monet ihmiset ovat allergisia siitepölylle, mikä voi aiheuttaa terveydellisiä haittoja. Jotkin ekosysteemien toiminnot saattavat olla ihmisille ainoastaan tai lähinnä negatiivisia; tällaisena haitallisena toimintona voidaan nähdä esimerkiksi vieraslajien leviäminen. Ihmiset usein toiminnallaan vahvistavat myös näitä negatiivisia toimintoja, esimerkiksi mahdollistamalla haitallisten vieraslajien leviämisen ympäristöön viheryhteyksien välityksellä. Usein suurimmat haitat kaupunkiympäristössä ovat ihmisten itsensä aikaansaamia, kuten tuholaisten leviäminen, koska ihminen on tuonut haittaa aiheuttavan organismin elinympäristöönsä (TEEB 2009).

Ekosysteemipalveluiden tuotanto näkyy maisemassa. (http://bankofnaturalcapital.com/2010/12/07/land-use-ecosystem-services/)

Ekosysteemipalvelut kulttuurin tuotteena ja luontosuhteen muovaajana Ihmisen toiminta on aikojen saatossa muokannut ympäristöä, minkä seurauksena on muodostunut uusia ekosysteemejä, kuten maatalousalueita, talousmetsiä ja kaupunkeja. Pohjimmiltaan tässä kaikessa on kysymys ihmisen tarpeesta valjastaa ympäristö tuottamaan tehokkaammin erilaisia ekosysteemipalveluja. Ihmisten toiminnallaan luomat ekosysteemit, kuten kaupungit, ovat monimutkaisia sosiaalisia, kulttuurisia ja ekologisia systeemejä, joiden tutkimus vaatii monialaista lähestymistapaa. Viime vuosina ekosysteemipalvelu-konsepti on alettu nähdä vastauksena tähän tarpeeseen. (Niemelä et al. 2011) YK:n ekosysteemiarvioinnissa todetaan, että ekosysteemipalvelut edistävät ihmisten hyvinvointia monin eri tavoin. Ekosysteemien toiminnasta hyötyvät tietenkin myös eläimet ja monet muut organismit, joiden hyvinvointi puolestaan ylläpitää ekosysteemien toimintaa (Väre 2012). Sitä kautta hyötyvät kaikki ekosysteemin osat, myös ihminen. Käsitteenä ekosysteemipalvelu on kuitenkin puh-

taasti kulttuurinen ja sillä tarkoitetaan nimenomaan ihmisen saamia hyötyjä. Ekosysteemin toiminto ei ole ekosysteemipalvelu, jos ihminen ei hyödy siitä. Ekosysteemien toiminnot ovat kuitenkin potentiaalisia ekosysteemipalveluja, jos niistä saatava hyöty tunnistetaan ja sitä aletaan hyödyntää. Joissain yhteyksissä ekosysteemipalveluiden tuottamat hyödyt määritellään puhtaasti taloudellisen arvottamisen perusteella. (Hiedanpää et al. 2010) Käsitteenä suomenkielinen sana ekosysteemipalvelut on herättänyt keskustelua. Erityisesti palvelutsanaa ei pidetä sopivana tähän yhteyteen, mutta myös ekosysteemi-käsitettä pidetään vaikeaselkoisena (Niemelä et al. 2010). Vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi luontopalvelut, ekosysteemihyödyt tai luonnon hyödyt. Toisaalta käsitteessä yhdistyy hyvin siihen sisältyvä ajatus yhteiskunnan ja ekosysteemien yhteistyöstä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Myös vuosituhannen ekosysteemiarvioinnissa esitetty palveluiden jaottelu on herättänyt kritiikkiä (Hiedanpää et al. 2010). Jaottelu ei ole yksiselitteinen ja monet ekosysteemien toiminnot ovat päällekkäisiä. Monet tutkijat pitävätkin määritelmää jo vanhentuneena (Kopperoinen 2012). Kirjallisuudessa törmää myös erilaisiin tulkintoihin. Kulttuuristen palveluiden luokka voidaan kyseenalaistaa jo

Opastusta kaupunkimehiläisten kasvatukseen. Zürich 2011.

siinäkin mielessä, että koko ekosysteemipalveluiden käsite voidaan katsoa olevan kulttuurinen. Tällä perusteella kaikki ekosysteemien ihmisille tuottamat hyödyt ovat kulttuurisia (Rautamäki 2012). Toisaalta voidaan ajatella, että tarkastelun ei tarvitse juuttua käsitteen oikeaan käännökseen tai sen sisällön luokitteluun, vaan olennaisinta on erilaisten ekosysteemin toimintojen ja niiden tuottamien hyötyjen tunnistaminen.

Ekosysteemipalvelut tulevat kaupunkiin Ekosysteemipalveluista on tullut viimeisen vuosikymmenen aikana yksi suosituimmista konsepteista kaupunkiekologian alalla. Se on tarjonnut positiivisen lähestymistavan erilaisia ympäristöongelmia koskeviin kysymyksiin. Esimerkiksi vesistöjen pilaamisesta on siirrytty pohtimaan miten puhtaan veden tuotantoa voidaan ylläpitää. Konseptin esiin nostamat haasteet eivät ole uusia, mutta lähestymistapa on ja se on auttanut tarkastelemaan asioita laajemmasta näkökulmasta. (McDonald & Marcotullio 2011) Monialaisena konseptina ekosysteemipalvelut voi toimia työkaluna, jolla kaupunkiekologista tietoa tuodaan päätöksentekijöiden käyttöön. Vähitellen näyttää siltä, että näin onkin tapahtumassa ja ekosysteemipalvelu-konsepti on alkanut kiinnostaa myös suunnittelijoita (mm. Grant 2012). Erityisesti hulevesien käsittelystä löytyy jo hyviä esimerkkejä ekologisten prosessien hyödyntämisestä. Kestävä kehitys on nykyisin yleisesti maankäytön suunnittelun tavoitteena. Kestävän suunnittelun ongelmana on ollut kestävyyden vaikea arviointi ja mitattavuus. Käytännössä toimet ovat keskittyneet

helposti mitattaviin ja seurattaviin ratkaisuihin, kuten energiatehokkuuden parantamiseen ja veden ja jätteiden kierrätyksen tehostamiseen. Suomessa tähän haasteeseen on pyritty vastaamaan Suomen ympäristökeskuksen Seutukeke –hankkeessa (2011), jossa on kehitetty kriteereitä ja mittareita kestävän maankäytön suunnittelun tueksi. Hankkeen raportissa kuitenkin todetaan, että joidenkin kriteereiden mittaaminen ja vertailulukujen löytäminen on ollut vaikeaa. Vastaavien mittareiden kehittämiseksi tulisikin löytää menetelmiä ekosysteemipalveluiden mittaamiseksi. (Söderman & Saarela 2011) Ekosysteemipalveluiden arviointi mittareiden avulla voisi auttaa asetettujen tavoitteiden seurannassa ekologisesta, sosiaalisesta ja myös taloudellisesta näkökulmasta (Windhager et al. 2010). Kaupunkien kasvaessa ne ovat yhä suuremmassa määrin riippuvaisia ympäristön tarjoamista ekosysteemipalveluista. Ilmastonmuutoksen seurauksena ympäristö kuitenkin muuttuu ja luonnonkatastrofit aiheuttavat uhkia kaupunkien kasvulle. Tämän seurauksena on alettu puhua kestävyyden sijaan resilienssistä (Andersson 2012). Resilienssi eli uusiutumiskyky on ekologiassa käytetty termi, joka viittaa populaatioiden sopeutumiskykyyn muuttuvissa olosuhteissa (Eisto 2010). Ekosysteemit ovat

jatkuvasti kehittyviä systeemejä, jotka kykenevät uusiutumaan, jos niiden toimintaedellytykset ovat olemassa. Sama pätee kaupunkiekosysteemeihin. Vähitellen on alettu tiedostaa, että myös kaupungeissa luonnon prosessit tuottavat näitä palveluja. Kaupunkien resilienssin ylläpitäminen turvaa myös ekosysteemipalveluiden tuotannon nyt ja tulevaisuudessa. (Grant 2012)

Kaavio sovellettu ekosysteemipalveluita kuvaavasta cascade-mallista kuvaamaan kaupunkisysteemin toimintaa. Saavutetuista hyödyistä välittyy informaatiota päätöksentekoon, mikä puolestaan muokkaa systeemiä. (kartat: www.paikkatietoikkuna.fi)

Kaupunki ekosysteemipalveluiden tuottajana Kaupunkiekosysteemin toiminta Kaupunkiekosysteemit nähdään tavallisesti ekosysteemipalveluiden kuluttajana ja niitä heikentävänä tekijänä (MA 2005, Ranganathan et al. 2008). Tässä työssä lähtökohtana on, että kaupungit voivat olla myös ekosysteemipalveluiden tuottajia. Entistä suurempi osa ihmisistä asuu tulevaisuudessa kaupungeissa. Siksi on tarpeen pohtia, miten ekosysteemipalveluita voidaan tuottaa entistä lähempänä niiden käyttäjiä. Yhä useammin ajatellaankin, että kaupungit eivät ole vain kestävän kehityksen ongelma, vaan ne ovat myös ratkaisu. Ratkaisujen löytäminen vaatii kaupunkien ekologisten prosessien ymmärtämistä. Kaupunkiekosysteemit ovat pääosin ihmisen rakentamia elinympäristöjä, joissa ihminen on vaikuttanut suorasti tai epäsuorasti lähes kaikkiin bioottisiin ja abioottisiin ympäristötekijöihin. (Adams & Lindsey 2011) Kaupunkiekosysteemi on kuitenkin yhtälailla vuorovaikutteinen systeemi kuin mikä tahansa ekosysteemi. (Grimm et al. 2008)

Kaupunkiekologia Kaupunkiekologia on suhteellisen tuore tutkimusala, jossa on sulautunut yhteen usean eri alan tutkimusta (Alberti 2008). Ekologit ovat aina 1900-luvun alkupuolelle saakka olleet haluttomia tutkimaan kaupunkeja tai muita ”epäluonnollisia” systeemejä. Ekologian alaa hallitsi pitkään käsitys luonnon tasapainosta (balance of nature), minkä perusteella ihmisen toimilla ei ajateltu olevan juurikaan vaikutusta maapalloon, koska luonnon tasapaino kuitenkin ennen pitkää palauttaa asiat ennalleen. (McDonnell 2011) Luonnontieteilijöiden piirissä ihmiset myös nähtiin luonnon vihollisina, joilta sitä pitää suojella. (Niemelä et al. 2011) Tämä on ollut luonnonsuojelun lähtökohtana aina näihin päiviin saakka. Sittemmin on voitu nähdä, että ihmisen toiminta on selvästi ylittänyt luonnon kyvyn hallita tasapainoa. 1900-luvun loppupuolella alettiinkin käsittää ekosysteemien toiminta enemmän jatkuvana kuin kohti tiettyä tasapainotilaa kulkevana prosessina. Vähitellen alettiin nähdä, että ihminen voi muuttaa näiden prosessien kulkua. Tätä ajattelutapaa edisti myös ensimmäiset havainnot ihmisen vaikutuksesta kasvihuoneilmiöön. (McDonnell 2011)

”...kaupunkiekologia tutkii ihmisen ja ekologisten systeemien yhteensulautumista kaupungistuneilla alueilla.” (Alberti 2008, suom Hiedanpää et al. 2010)

Kiinnostus kaupunkiekologian tutkimusalaa kohtaan kasvoi erityisesti 1970-luvulla. Monet maisemaarkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat aloittivat uuden näkökulman tarkastelun. Erilaiset joutomaa-alueet olivat jo tällöin monien suunnittelijoiden inspiraation lähteinä (mm. Grant 2012). Maisema-arkkitehti Michael Hough julkaisi 1984 kirjan City Form and Natural Process, jossa on tarkasteltu ekologisten prosessien toimintaa kaupungeissa (Hough 1984). Houghin ja monen muun aikalaisen ajatukset olivat pinnalla erityisesti 80-luvulla. Viime aikoina kiinnostus kaupunkiekologian tutkimusta kohtaan on ollut jälleen kasvussa ja tietämys ekologisista prosesseista kaupungeissa on lisääntynyt. (Niemelä et al. 2011) Sittemmin kaupun-

kiekologiasta on tullut entistä monitieteellisempi tutkimusala ja se on alkanut tarkastella kaupunkeja sosioekologisina systeemeinä. Näissä systeemeissä ekosysteemipalvelut linkittävät yhteiskunnan ja ekosysteemit monella tasolla dynaamiseksi kokonaisuudeksi. Lisääntyvän tiedon soveltaminen käytännön suunnittelussa, politiikassa ja hallinnossa on kuitenkin vasta aluillaan. (Niemelä et al. 2011)

Kaupunkiekosysteemin peruselementit Ekosysteemipalvelu -käsitteen soveltaminen maankäytön suunnittelussa vaatii ymmärrystä maankäytön vaikutuksista ekologisiin prosesseihin. Kaupunkiekosysteemin toiminnassa merkittävässä roolissa ovat fyysisen ympäristön peruselementit maa, vesi ja ilma sekä niiden kiertokulut. Näihin liittyvät ekologiset prosessit määrittävät minkälaisia elinympäristöjä kaupunkeihin syntyy. (Niemelä 2011) Monissa yhteyksissä ekologisten prosessien toimintaa kaupungeissa kuvataan käsitteellä ekologinen infrastruktuuri tai tarkemmin vihreä ja sininen infrastruktuuri. Tähän voidaan lisätä myös ruskea infrastruktuuri, mikä viittaa maaperään. (Poyat 2012).

Ilma Kaupungistumisella on vaikutusta useimpiin meteorologisiin muuttujiin, kuten lämpötilaan, tuulisuuteen ja ilmanlaatuun. Rakennukset ja muut rakennetut elementit muuttavat tehokkaasti ilmavirtauksia ja lisäävät etenkin pystysuuntaisia virtauksia. Lämmön varastoitumisen ja lämpösäteilyn heijastumisen suhteen kaupungeilla on hyvin erilaiset olosuhteet verrattuna rakentamattomiin alueisiin. Kaupunkialueiden pinnanmuodot tarjoavat paljon reagoivaa pintaa erilaisten muuttujien kanssa. Lisäksi kaupungit ovat merkittäviä päästölähteitä niin liikenteen ja teollisuuden kuin hukkalämmönkin osalta. (Parlow 2011)

Kompostointia ja pihaviljelmiä Viikissä 2012.

Kaupunkiympäristössä on paljon pintoja, jotka varastoivat tehokkaasti pitkäaaltoista lämpösäteilyä. Materiaalin albedo eli heijastuskyky kertoo kuinka paljon pinta heijastaa siihen osuvasta säteilystä. Kaupunkialueiden keskimääräinen albedo on 0,15. Esimerkiksi asfalttipinnan albedo voi olla pienimmillään 0,05 ja vihreän nurmen 0,26. Mitä pienempi albedo sitä tehokkaammin materiaali imee säteilyä itseensä. Materiaalin keräämä säteily lämmittää kappaletta ja purkautuu pidempiaaltoisena lämpösäteilynä. Tämä selittää niin kutsutun lämpösaarekeilmiön, jonka on todettu olevan voimakkain yö ai-

kaan. Erilaiset pinnat toimivat tällöin kaupungeissa kuin pattereina. Päivisin kaupunki-ilma saattaa kuitenkin olla jopa viileämpi kuin ympäristössä. Lämpösaarekeilmiön voimakkuus riippuu muun muassa kaupungin koosta ja kaupunkirakenteesta, minkä vuoksi ilmiön voimakkuudessa on merkittäviä eroja eri puolilla maapalloa. Suomessa kaupunkien koosta ja ilmastosta johtuen lämpösaareke-ilmiö ei esiinny kovin voimakkaana. Esimerkiksi Kaisaniemen puistossa on mitattu 0,8 astetta korkeampia lämpötiloja kuin kaupungin ulkopuolella (Drebs 2011). Ilmiön vaikutuksia ovat muun muassa kasvukauden pidentyminen kaupunkialueilla. (Parlow 2011) Pohjoisessa ilmastossa ilmiöstä ei juuri ole terveydellistä haittaa, mutta lämpimän ilmaston maissa se on merkittävä tekijä. Lämpötilaerojen lisäksi kaupunki-ilmalla on omanlaisensa koostumus. Erityisesti hengitettävät hiukkaset (PM10 eli Particulate Matter <10) aiheuttavat terveysriskin. Merkittävä osa hengitettävistä hiukkasista on katupölyä. (Ilmanlaatuportaali; www. ilmanlaatu.fi) Suomessa katupölytilanne kärjistyy vuosittain keväisin johtuen katujen talvisesta hiekoituksesta ja suolaamisesta. Keväällä myös auringon valokemialliset reaktiot ovat erityisen voimakkaita ja esimerkiksi otsonia voi muodostua ilmakehään

tavallista enemmän. Suomessa kaupunki-ilman laatu on kuitenkin keskimäärin hyvä. Tavallisesti ilmanlaadun heikkeneminen huonoksi on hetkittäistä. (Ilmatieteen laitoksen verkkosivut)

Lämpösaarekeilmiö aiheuttaa kaupungeissa pienoiskasvihuone- ilmiön.

on kiinnostava kysymys. Lämpösaarekeilmiö aiheuttaa eräänlaisen pienoiskasvihuoneilmiön kaupungeissa. Monet tutkijat ovatkin kiinnostuneita tarkastelemaan kaupunkeja eräänlaisina mikrokosmoksina, joissa voidaan tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia sosioekologisiin systeemeihin. (Grimm et al. 2008)

Maa

Kaasuista erityisesti hiilidioksidin ja typpidioksidin määrät ovat kaupunki-ilmassa korkeita monista paikallisista päästölähteistä johtuen. Muutokset kaupunki-ilman koostumuksessa heijastuvat ekosysteemien toimintaan, aiheuttaen mm. maaperän happamoitumista ja vesistöjen ja maaperän rehevöitymistä. (Parlow 2011)

Kaupunkimaaperän ekologinen merkitys on ollut pitkään aliarvostettu. Maaperään on suhtauduttu lähinnä rakentamisen alustana, vaikka ihmiset käyttävät maaperää ja hyödyntävät sitä moniin tarkoituksiin. Myös kaupunkiekosysteemien tarkastelussa maaperän merkitys on jäänyt usein huomiotta, vaikka maaperä on elinehto monille organismeille ja toimii tärkeänä varastona ja välittäjänä ravinteiden ja veden kiertokuluissa. Maaperä määrittää paikan ekologisen potentiaalin, koska se vaikuttaa voimakkaasti muihin ekologisiin prosesseihin. (Sauerwein 2011).

Ilmastonmuutoksen myötä ihminen aiheuttaa ilmakehään muutoksia, mikä tulee väistämättä vaikuttamaan myös kaupunkiekosysteemeihin. Kuinka sopeutuvia kaupungit ovat ilmaston lämpenemiseen,

Kaupunkimaaperä on joko keinotekoista tai aiempaa luonnonmaaperää, jossa on yleensä kertyneenä erilaisia epäpuhtauksia. Hyvin usein kaupunkialueiden maaperä muistuttaa enään etäisesti kaupungistumis27

ta edeltävää tilannetta. Kaupunkimaaperä sisältää runsaasti keinotekoisia aineksia, joita on vaikea tunnistaa muun muassa siksi, että ne esiintyvät usein erilaisina sekoitteina tai kerroksina maaperässä. Aineksilla voi olla hyvin toisistaan poikkeavia ominaisuuksia. (Sauerwein 2011) Yleistä kansainvälisesti hyväksyttyä tapaa luokitella kaupunkimaaperää ei ole. Käytännössä luokittelu onkin lähestulkoon mahdotonta. Paikkatietoaineistot kuitenkin mahdollistavat laajojen alueiden analysoinnin. Kaupunkirakenteen, kaupungistumista edeltävän maaperätiedon, sekä maankäyttötietojen perusteella voidaan päätellä paljon. Haastetta lisää se, että kaupunkialueilla maaperän koostumuksessa esiintyy suuria vaihteluita pienilläkin välimatkoilla. Usein kaupunkialueen maaperä on tavalla tai toisella päällystetty. Maaperän päällystäminen estää tehokkaasti maaperän ja ilmakehän välisen vuorovaikutuksen ja vaikuttaa maaperän ominaisuuksiin. Osittain päällystetyillä tai läpäisevillä materiaaleilla päällystetyillä alueilla vuorovaikutus säilyy ainakin osittain, mikä mahdollistaa mm. juurten kasvun maaperään. Täysin päällystetty maaperä on eristetty, eräänlainen maafossiili. Maaperän päällystäminen vaikuttaa etenkin veden ja ravinteiden kiertoihin. 28

Päällystetyillä alueilla ei esimerkiksi synny pohjavettä. Päällystämättömilläkin alueilla ohut humuskerros, vähäinen maaperäeliöiden määrä ja mekaaninen kuormitus aiheuttavat yhdessä maaperän tiivistymistä. Tämä vähentää maaperän kykyä imeä ja varastoida vettä, mikä puolestaan lisää pintavaluntaa. Suhteellisen pienialaisetkin päällystämättömät alueet ovat kuitenkin merkittävässä roolissa kaupunkilaisten elämänlaadun kannalta, koska ne mahdollistavat viheralueet ja tärkeiden ekosysteemipalveluiden tuotannon. (Sauerwein 2011) Maaperän saastuminen on vaikea havaita, toisin kuin ilman tai veden saastuminen. Maaperään voi kulkeutua epäpuhtauksia monista eri lähteistä; ilmakehästä, sateen ja sulamisvesien mukana, erilaisten vuotojen ja onnettomuuksien seurauksena, muualta kuljetettujen maa-aineksien mukana, lannoitteista, huolimattomasta varastoinnista jne. Jotkut aineet hajoavat maaperässä vähitellen, mutta kaikki eivät. Pilaantuneen maaperän puhdistaminen on yleensä erittäin vaikeaa ja kallista. (Sauerwein 2011) Maaperä on helposti pilattavissa ja on uusiutumaton luonnonvara. Huolimatta maaperän ekologisesta tärkeydestä, se ei saa osakseen läheskään yhtä suurta

Maaperä määrittää paikan ekologisen potentiaalin. huomiota ja arvostusta kuin vesi ja ilma. Maaperän suojelu on haastava tehtävä, koska sen ominaisuuksien ja toiminnan jonkin asteinen muokkaaminen on kaupungeissa väistämätöntä. Maankäytön vaikutuksia maaperän toimintaan ja varsinkin sen mikrobitason toimintaan tunnetaan vielä heikosti (Vauramo 2011). Keskeistä on priorisoida tärkeät alueet, kuten pohjavedenmuodostumisalueet, ja pyrkiä huomioimaan maaperän toiminta kaikessa rakentamisessa. Nykyisin maaperän rooli maankäytön suunnittelussa rajoittuu lähinnä sen taloudelliseen arvoon rakennusmaana. Ekosysteemipalvelu näkökulman kautta maaperä voitaisiin huomioida paljon nykyistä laajemmin. (Sauerwein 2011)

Vesi Veden kiertokulku on yksinkertaistettuna veden, ilmakehän ja maaperän välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Maankäytöllä ja paikallisilla olosuhteilla on merkittävä vaikutus hydrologisiin prosesseihin, minkä vuoksi veden kierto kaupungeissa poikkeaa paljon rakentamattomista alueista. (Illgen 2011) Lisäksi kaupungeissa on vesihuoltoon liittyvä veden kiertokulku, joka sekoittuu hydrologiseen kiertokulkuun monella tavalla. (Hulevesiopas 2012) Sadanta ja haihdunta ovat hydrologisten olosuhteiden perusmääreitä. Olosuhteiden määrittämiseen tarvitaan paikallisiin mittauksiin pohjautuvaa tietoa sademääristä, sateen kestosta ja toistuvuudesta. Sadanta on kaupungeissa jopa 5-10% suurempaa kuin rakentamattomilla alueilla. Luonnonympäristössä suurin osa vedestä imeytyy maaperään, josta vesi joko haihtuu takaisin ilmakehään tai kulkeutuu maaperässä päätyen lopulta vesistöihin tai muodostaen pohjavettä. (Illgen 2011) Pitkällä aikavälillä huomattava osa sadannasta pidättyy ja haihtuu suoraan takaisin ilmakehään myös rakennetuilla alueilla (kuva yllä). Haihdunnan kautta tapahtuva poistuma on kuitenkin pienempi päällystetyillä kuin kasvillisuuden peittämillä alueilla, koska haihduttavaa pin-

Helsingin yliopiston viherkattotutkimusta Lahdessa.

taa ja avovesipintoja on vähemmän. Haihdunnalla on yhteys lämpösaarekeilmiöön; kun haihtuvaa kosteutta ei ole, pinnat varastoivat lämpöä, joka vapautuu yöaikaan. (Illgen 2011) Haihduntaan vaikuttavat lisäksi ilman lämpötila, ilman kosteus, ilmavirtaukset ja auringon säteily. Osa sadannasta pidättyy erilaisiin painaumiin, jotka voivat suuruusluokassa vaihdella järvestä asfaltin pieniin koloihin. Poistumien (välitön poistuma) ja imeytymisen (jatkuva poistuma) jälkeen jäävästä sadannasta muodostuu

pintavalunta, eli kaupunkialueilla hulevedet. Päällysteet, jotka mahdollistavat edes osittaisen imeytymisen vähentävät valuntaa. Merkittävin hulevesien määrää ja laatua määrittävä tekijä on läpäisemättömien pintojen osuus (Alberti 2009). Tyypillistä kaupunkialueilla on pintavalunnan (hulevesien) heikentynyt vedenlaatu, joka on suoraan suhteessa kaupunkirakenteen tiiviyteen. Viheralueilla ja läpäisevillä materiaaleilla on merkit29

tävä rooli hulevesien hallinnan kannalta. Urbaanin valuma-alueen vesitasapaino riippuukin erilaisten pintojen jakaumasta ja pintojen läpäisevyydestä. (Illgen 2011, Setälä 2012) Päällystetyillä alueilla veden imeytymisessä on suuria vaihteluita. Osittain läpäisevien pinnoitteiden, esimerkiksi erilaisten ladottujen päällysteiden, hydrologisia ominaisuuksia on vaikea arvioida. Tavallisesti päällysteiden pohjarakenteena ja saumaukseen käytetään erilaisia karkearakeisia materiaaleja, kuten soraa ja hiekkaa. Ajan myötä imeytyminen heikkenee, kun erilaiset hienoainekset tukkivat rakenteessa käytettyjen maalajien huokoset (clogging). Lisäksi imeytymiseen vaikuttaa tiivistyminen (mekaanisen kuormitus), päällysteen saumojen leveys, käytetyn saumausaineen raekoko ja pinnan kaltevuus. Tukkeutuminen on kuitenkin merkittävin imeytymistä rajoittava tekijä päällystetyillä pinnoilla. (Illgen 2011) Päällystetyillä alueilla pohjamaalla on vain vähän merkitystä imeytymisen kannalta. Tavallisesti pintakerros pidättää vettä niin hyvin (yleensä yli 50mm), ettei se pääse kyllästymään täydellisesti, vaikka pohjamaa olisikin hitaasti vettä läpäisevää. Imeytymistä rakennetuilla alueilla määrittävät siis pääasias30

Läpäisemättömien pintojen ja pintavalunnan välinen suhde (Alberti 2009. Advances in urban ecology)

sa pintakerrosten ominaisuudet (Illgen 2011). Suomessa keskimäärin 40 % vuotuisesta sadannasta sataa lumena. Lumen sulannan aikana rakentamattomilla alueilla purkautuu noin puolet vuosittaisesta valunnasta. Rakennetuilla alueilla tilanne on toinen. Suomessakin on viime vuosina alettu kiinnittää huomiota hulevesiratkaisuihin. Ekologisiin prosesseihin pohjautuvien luonnonmukaisten hulevesiratkaisujen

kehittely ja mitoitus vaatii tietoa pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvista ratkaisuista. Kaupunkihydrologian tutkimus onkin vilkastunut Suomessa viime vuosina useissa yliopistoissa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston hankkeessa on selvitetty rakentamisen intensiteetin vaikutuksia hulevesien määrään ja laatuun. Päällystämättömien pintojen lisäksi kasvillisuudella näyttää olevan huomattava vaikutus hulevesien laatuun ja imeytymiseen rakennetussa

Yearly runoff & Rainfall

120

LAHTI

100

Low Medium High Rainfall

Systeemien välinen vuorovaikutus

Rainfall (mm)

runoff (mm)

Runoff/precipitation High: 80% escaped Î high flood risk Medium 49% escaped Î medium risk Low: 7% escaped Î low/no risk

20 20

January

February

March

April

May

Yearly runoff & Rainfall

June 80 July

August September October November December

Runoff/precipitation High: 80% escaped Î high flood risk Medium 49% escaped Î medium risk Low: 7% escaped Î low/no risk 120

Vuotuinen sademäärä ja valunta Lahdessa eri 70 tiiviysasteen rakennetuilla alueilla. Helsingin yliopiston hulevesitutkimus. (Setälä 100 2012) Low

LAHTI

Hydrologisilla malleilla pyritään arvioimaan muo30 dostuvan huleveden määrää ja veden kulkeutumista pintavaluntana. Mallinnusta voidaan hyödyntää hu20 levesiratkaisujen mitoituksessa. Tiettyä sademäärää seuraava pintavalunta voidaan arvioida10 esimerkiksi sateen intensiteetin, kohdealueen koon ja valun0 takertoimen avulla. Erilaiset veden imeytymisen January February March

Medium 80 High mallinnukset perustuvat kuitenkin edelleen Rainfall pitkälti

Rainfall (mm)

ympäristössä. (Setelä 2012)

runoff (mm)

luonnonmaihin, vaikka kaupunkimaaperän ominai60 suudet ovat hyvin erilaiset. Tarkat tulokset vaatisivat myös tietoja paikallisista sadehavainnoista, mitä 40ei aina ole saatavissa (Kuntaliiton hulevesiopas 2012). Tämä aiheuttaa kaupunkiympäristössä suuria eroja 20 mallinnusten ja todellisten pintavaluntojen välille. (Illgen 2011) 0 April

May

June

July

Edellä käsitellyt maahan, veteen ja ilmaan liittyvät ekologiset prosessit ylläpitävät kaupunkiekosysteemin toimintaa. Ekosysteemi ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Päästäksemme askeleen lähemmäs ekosysteemipalveluiden käsitettä on lisäksi tarkasteltava eri systeemien välistä vuorovaikutusta kaupunkiympäristössä. Tällaiseen monialaiseen soveltavaan kaupunkiekologian tutkimukseen viitataan termillä ecology ”of” the city, aiemmin käsiteltyjen ekologisten prosessien ollessa ecology ”in” the city. (McDonnell 2011) Kaupunkiympäristöä muokkaavat biologisten tekijöiden lisäksi sosio-ekonomiset tekijät. Kaupunki voidaankin nähdä sosioekologisena systeeminä (Grimm et al. 2008). Tässä systeemissä ihmisillä on valta vaikuttaa siihen, millaisiksi kaupunkiekosysteemit muovautuvat ja minkälaisia organismeja niissä tulevaisuudessa elää. Kaupungit ovat nopeimmin kasvavia ekosysteemejä maailmassa. (Grant et al. 2011)

August September October November December

URBAANIT ELINYMPÄRISTÖT

Kaupunkien ekologinen monimuotoisuus Ekologian tyypillinen käsitys on ollut, että organismit reagoivat negatiivisesti kaupungistumiseen. Kaupunkiekologian näkökulmasta asia ei ole näin yksinkertainen. Kaupungistumisen seurauksena monimuotoisuus voi jopa lisääntyä tai vähintään pysyy ennallaan, jos tarkastellaan vain lajimääriä. Rakenteellisessa ja toiminnallisessa monimuotoisuudessa tapahtuu kuitenkin muutoksia, minkä vuoksi monimuotoisuutta täytyy tarkastella monelta kannalta. Kaupunkiympäristölle leimallista on elinympäristöjen eristyneisyys ja pieni koko, erilaisten reuna-alueiden suuri määrä sekä vieraslajien huomattava osuus lajistosta. Lisäksi tyypillistä on ihmisen toiminnan aiheuttamat jatkuvat häiriötekijät. (Dunn et al. 2011)

Kasvillisuus Kasvillisuus on ilmeinen osa mitä tahansa ekosysteemiä ja heijastaa hyvin muuta systeemin ylläpitämää eliöstöä. Kasvillisuuden monimuotoisuus voi olla kaupungeissa runsaampaa kuin ympäröivillä alueilla, mutta suuri osa lajeista on usein vieraspe-

Alkuperäisten

Intensiivisesti hoidetut

jäänteet; esim.

esim. puistot, puutarhat,

joutomaat, ratapihat

metsäsaarekkeet

katualueet

jne.

Kaupunkiekosysteemin elinympäristöjä(Stephen Vennin elinympäristöjen urbaanit elinympäristöt; luento)

Spontaanit rakennetut elinympäristöt;

Yhdistävät elementit;

Rakennusten

tienvarret, pensasaidat,

sisätilat

ulkopinnat

suojavyöhykkeet jne.

Urbaanien elinympäritöjen luokittelu (mukailtu Venn 2012)

räisiä. (Dunn et al. 2011) Koko maapallon mittakaavassa paikallisen monimuotoisuuden väheneminen ja generalistien yleistyminen merkitsee kuitenkin monimuotoisuuden vähenemistä (McDonald & Marcotullio 2011). Kaupunkien monimuotoisuuteen vaikuttaa myös se, että kaupungit on usein perustettu luonnostaan erityisen monimuotoisille alueille (Kuhn et al. 2004), erilaisiin maiseman solmukohtiin. Tästä Lahden kaupunki on hyvä esimerkki. Ihmisten tekemät valinnat maankäytön ja ympäristön hoidon suhteen ovat selkeästi suurin vaikuttava tekijä kaupunkien kasvillisuuteen. Ihmiset ovat luoneet kaupunkeihin koko kirjon aivan uusia elin-

ympäristöjä, kuten puistoja, puutarhoja, kiveyksiä, muureja, nurmikoita, kattoja ja niin edelleen. Kasvillisuusyhteisöjen muodostumiseen kaupungeissa vaikuttavat useat sosio-ekonomiset tekijät, joka on ratkaisevaa ympäristön kestävän hoidon ja kaupunkien monimuotoisuuden edistämisen kannalta. (Cilliers & Siebert 2011) Vierasperäisien lajien esiintymistä voidaan pitää indikaattorina ihmisen vaikutuksesta maisemaan. Kaupunkeja voidaan ajatella eräänlaisena lajien varastona, mistä niiden on mahdollista levitä ympäröiville alueille. (Dunn et al. 2011) Kaikki rakennetut viheralueet vaikuttavat omalta

osaltaan kaupunkiympäristön monimuotoisuuteen. Katupuita ja katupuiksi soveltuvaa lajistoa on tutkittu runsaasti. Katupuuistutuksille tyypillisiä ovat monokulttuurit, minkä vuoksi katupuina käytettyihin lajeihin iskevät taudit ja tuholaiset ovat ongelmallisia. Tästä esimerkkinä laajalle levinnyt jalavatauti, minkä vuoksi monissa kaupungeissa jalavia on alettu korvata muilla puulajeilla. Kuitenkin myös korvaavina lajeina on usein käytetty vain muutamaa lajia. Siksi katupuut ovat jatkossakin haavoittuvaisia, jos ja kun uusia taudinaiheuttajia ilmenee.

Kaupunkiympäristölle ominaisia ovat erilaiset ruderaatit, eli uudiskasvualueet, joiden lajisto voi olla monimuotoista ainakin väliaikaisesti. Kuva Lahdesta Niemen alueelta.

(Dunn et al. 2011) Katupuuistutusten haasteena on kaupunkiolosuhteita kestävien puulajien rajoitettu määrä ja saatavuus. Katupuiden elinolosuhteiden kehittäminen olisikin tärkeää, jotta puista saataisiin pitkäikäisiä ja mahdollisten lajien valikoimaa voitaisiin lisätä. Maaperän toiminnan vaikutuksista puiden juuristoon tiedetään vielä vähän. (Mäki & Riikonen 2012) Helsingin yliopiston katupuututkimuksessa on huomattu katupuiden kärsivän sekä kuivuudesta, että märkyydestä. Kasvualustan happipitoisuus on usein huono, joka vaikuttaa koko kasvualustan toimintaan. Lisäksi orgaaninen aines häviää katupuiden kasvualustoista ajan saatossa, joka vaikuttaa maaperän rakenteeseen ja mikrobitoimintaan. Päällystetyillä alueilla ravinteiden kierto on estynyt, eikä maannostumista tapahdu. Orgaanista ainesta syntyy lähinnä puun omasta kuolleesta juuristosta. Osittainen läpäisevyys parantaa maaperän olosuhteita mahdollistamalla ravinteiden ja veden kierron. Ravinteiden kierron estyminen heikentää puun kasvua ja kykyä sitoa hiiltä. (Katupuututkimus; www.helsinki.fi/ koekatu) Metsässä puiden hienojuuristo muodostaa maan alla tiheän verkoston, joka kattaa jopa puolet puuston sitomasta hiilestä (Metla 2012).

Maaperän ominaisuudet, pienilmasto ja erilaiset ympäristön häiriötekijät määrittävät mitkä lajit viihtyvät tietyssä elinympäristössä. (Cilliers & Siebert 2011) Kasvillisuus puolestaan muokkaa maaperää ja pienilmastoa ajan saatossa. Maaperän osalta tärkeimmät kasvuolosuhteita määrittävät tekijät ovat ravinteet, kosteus, pH ja epäpuhtaudet. Maaperän ravinnepitoisuus on yleensä kaupungeissa korkeampi, sillä maaperään kulkeutuu ravinteita ilman kautta erilaisista päästölähteistä. Maaperä rehevöityy, mistä monet vieraslajit hyötyvät. Kaupunkien hydrologisista olosuhteista johtuen niiden lajisto sietää keskimäärin paremmin kuivuutta. Kosteus vaikuttaa tavallisesti monimuotoisuutta lisäävästi (ks. kosteikot). (Fanelli et al. 2006) Pienilmaston osalta suurin merkitys on lämpötilalla ja valon määrällä (Fanelli et al. 2006). Lämpösaarekeilmiöllä voi olla vaikutusta lajistoon, mutta merkittävämpää on sen vaikutus kasvukauden pituuteen. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia kasvillisuuteen ei vielä osata tarkasti sanoa. Tulokaslajien leviämistä keskilämpötilojen noustessa on seurattu Euroopassa jo useita vuosia ja on ilmeistä, että lajit jatkavat leviämistään. (Grimm et al. 2008)

ihmisten mukana tai esimerkiksi virtaavan veden kuljettamana. (Dunn et al. 2011) Ilmaston muutos mahdollistaa tulevaisuudessa myös uusien lajien leviämisen. Suomen kansallinen vieraslajistrategia valmistui 2012. Strategiassa todetaan, että vieraslajit ovat merkittävä uhka monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille. (Vieraslajistrategia 2012) Vieraslajien lisääntyminen kaupunkiympäristössä voi myös johtaa siihen, että lajisto ympäri maailmaa homogenisoituu. (Ignatieva 2012) Kaupungeissa esiintyy huomattavan paljon lajistoa, joka kestää kuivuutta ja tallausta.

Vieraslajit ovat elinympäristöjen häviämisen lisäksi toiseksi suurin syy lajien sukupuutoille. Maailmanlaajuisesti keskimäärin 30 - 50 prosenttia kaupunkien kasvilajeista on vierasperäisiä lajeja. Voimakkaasti leviävät haitalliset vieraslajit voivat vaikuttaa koko ekosysteemin toimintaan peruuttamattomasti. Esimerkiksi komealupiini on levinnyt Suomessa lähes koko maahan aivan pohjoisosia lukuun ottamatta. Samalla se on vallannut elinympäristöjä kotimaisilta keto ja niittylajeilta (Vieraslajistrategia 2012). Vieraslajien osalta kaupungit toimivat nimenomaan lähteinä, joista lajit voivat levittäytyä ympäristöönsä. Siemenet leviävät tehokkaasti kauemmaksikin

Maailmanlaajuisesti kiinnostus kaupunkien viherympäristöä kohtaan on vähitellen kasvanut, kun tietoisuus kasvillisuuden tarjoamista monista hyödyistä on lisääntynyt. Maailmalta löytyy esimerkkejä hankkeista, joissa ihmisten ja muun luonnon toiminnan välistä vuorovaikutusta on pyritty kehittämään monella tasolla. Esimerkiksi Chicago Wilderness projektissa eri tahojen yhteistyöllä on päästy hyviin tuloksiin. Monimuotoisuuden lisäksi toiminta edistää sosiaalista vuorovaikutusta (Chicago Wilderness). Kaupunkilaisten kiinnostus ja aktiivisuus on selvästi nähtävissä, niin Suomessa kuin maailmallakin esimerkiksi kaupunkiviljelyhankkeissa, guerillagardening tempauksina ja puistokummitoimintana. Kaupunkilaiset kannattaisikin ottaa aktiivisesti mukaan kaupunkiympäristön kehittämiseen.

Muu eliöstö Ihmiset vaikuttavat jollain tasolla lähes kaikkiin eliölajeihin maapallolla, positiivisesti tai negatiivisesti, taksonomisesta ryhmästä riippumatta. Moniin ekosysteemeihin ihmisellä on niin suuri vaikutus, että voidaan pohtia, onko ihminen näiden ekosysteemien avainlaji. Ihmisen toiminta esimerkiksi edistää ja rajoittaa erilaisten eliöiden leviämistä, muuttaa eliöiden kilpailusuhteita, siirtää vieraita lajeja uusiin elinympäristöihin ja aiheuttaa sukupuuttoja. (Adams & Lindsey 2011) Rakennettu ympäristö on sekä haitta että hyöty monille lajeille. Useiden kotoperäisten lajien elinympäristöt ovat joko hävinneet tai harvinaistuneet rakentamisen seurauksena. Toisaalta rakennukset ja rakenteet tarjoavat elinympäristöjä monille lajeille, esimerkiksi lepakoille ja monille linnuille. Jotkin lajit ovat erityisen hyvin sopeutuneita elämään kaupungeissa ja pystyvät hyötymään kaupunkiympäristöstä jopa niin, että kanta runsastuu huomattavasti. Tällaisissa tilanteissa laji saattaa aiheuttaa sellaista haittaa ihmisille, että sen kantaa nähdään tarpeelliseksi rajoittaa. Kaupunkieläimistön hoito aiheuttaa monia haasteita, muu muuassa siksi, että ihmisillä on usein hyvin erilaisia näkökulmia asiasta. Osa

Rakennettu ympäristö tarjoaa elinympäristöjä monille lajeille. kaupunkiympäristöön hyvin sopeutuneista lajeista aiheuttaa jatkuvasti konflikteja ihmisten ja eläinten välillä. (Adams & Lindsey 2011) Suomessa tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kanit, lokit ja valkoposkihanhi. Erityisesti haitallisiksi luokitellut vieraslajit voivat joko aiheuttaa suoraa haittaa ihmisille tai syrjäyttää kotoperäistä lajistoa (Vieraslajistrategia 2012). Rakennettu ympäristö vaatii valtavan määrän eläinuhreja vuosittain. Suomessa on arvioitu noin 5 miljoonan linnun kuolevan törmäyksiin erilaisten rakennelmien kanssa vuosittain (Koistinen 2004). Ylivoimaisesti eniten eläinten kuolemia aiheuttaa kuitenkin liikenne. Liikenteessä menehtyneiden eläinten kartoitus on yksi menetelmä arvioida minkälaisia eläimiä kaupunkiympäristössä elää. Populaatioiden liikkumisen helpottamiseksi Euroopassa ja Yhdysvalloissa on jo pitkään rakennettu eläimille

erilaisia yhteyksiä erityisesti valtaväylien varsille. Nämä yhteydet voivat olla joko niin kutsuttuja vihersiltoja tai erilaisia tunneleita, rumpuja tai muita väylän alittavia yhteyksiä. (Adams & Lindsey 2011) Myös haittaa aiheuttavat lajit hyötyvät näistä yhteyksistä ja ne helpottavat niiden leviämistä. (Palojärvi 2012) Saasteet aiheuttavat haittaa kaupunkieläimille. Eri lajien sietokyky epäpuhtauksien suhteen vaihtelee. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi kalakannoissa ja selkärangattomissa. Saastumisen tai rehevöitymisen seurauksena lajimäärä tavallisesti vähenee, mutta tietyt kestävät lajit runsastuvat huomattavasti. Tästä hyvä esimerkki on Vesijärven tilanne Lahdessa, missä särkikanta runsastui huomattavasti rehevöitymisen seurauksena. Matelijat ja sammakkoeläimet ovat taksonomisia ryhmiä, joiden elinympäristöt ovat erityisen vaarantuneita kaupungistumisen seurauksena. Ne ovat haavoittuvia monestakin syystä, muun muassa koska niillä on tarkat vaatimukset elinympäristön suhteen ja ne ovat hitaita liikkumaan. Ihmiset usein karttavat näitä lajeja ja saattavat jopa hävittää eläimiä, vaikka ne olisivat rauhoitettuja. Nämä lajit myös reagoivat herkästi ympäristössä tapahtuviin muutoksiin,

Orava on tyypillinen kaupunkiympäristöön hyvin sopeutunut laji.

kuten vesien pilaantumiseen tai ilmansaasteisiin. Siksi niitä voidaan pitää eräänlaisina indikaattoreina. Lisäksi sammakkoeläinten suosimista kosteikkoympäristöistä on pulaa kaupungeissa. Avoimet hulevesiratkaisut lisäävät niiden lisääntymisympäristöjä. Suomessa matelija- ja sammakkolajistoa on kartoitettu ainakin Helsingissä, missä toistaiseksi tavataan kaikki kahdeksan Etelä-Suomessa elävää lajia. Useimmat lajeista ovat kuitenkin taantuneet ja esiintyvät harvalukuisina. (Saarikivi 2007)

Elinympäristöjen muodostuminen ja organismien välinen vuorovaikutus Ihmisten ja muiden organismien väliset suhteet muodostuvat monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden pohjalta. Tätä vuorovaikutusta kaupungeissa pyrkii selittämään sosioekologinen yhteisöteoria. Monimuotoisuuteen kaupunkiympäristössä vaikuttavat erilaisten bioottisten ja abioottisten tekijöiden lisäksi erilaiset ihmisten toimintaan ja päätöksentekoon liittyvät sosioekonomiset prosessit. (Swan et al. 2011) Kaupunkilajiston monimuotoisuuteen vaikuttaa elinympäristöjen pirstaleisuus. Kaupungistuminen

Sammakkoeläimille kaupungit tarjoavat niukasti elinympäristöjä.

vähentää elinympäristölaikkujen kokoa, mutta lisää niiden määrää. Lisäksi elinympäristöjen välillä on huomattavan paljon vaihtelua verrattuna luonnon ekosysteemeihin. Laikkujen pieni koko lisää niin kutsutun reunavaikutuksen voimakkuutta elinympäristöissä. Vaikka reunavaikutus on yksi ekologian eniten tutkituista aiheista, on sitä harvoin tutkittu kaupunkiympäristössä. Kaupungeissa elinympäristöjä rajaavat usein erilaiset rakennukset, rakenteet tai tiet, jotka myös vaikuttavat reuna-alueiden olosuhteisiin. Kaiken kaikkiaan kaupungistuminen lisää erilaisille reuna-alueille sopeutuneen lajiston elinympäristöjä. (Dunn et al. 2011)

Elinympäristöjen pieni koko korostaa ekologisten yhteyksien merkitystä kaupungeissa. Ekologiset yhteydet ovat toiminnallisia yhteyksiä luonnon ydinalueiden välillä, jotka mahdollistavat populaatioiden liikkumisen ja leviämisen (Niemelä et al. 2010). Eristyneissä elinympäristöissä monimuotoisuus on keskimäärin vähäisempää ja niitä hallitsevat usein tietyt voimakkaasti leviävät lajit. Yhteyksien toimivuuteen vaikuttavat monet seikat, kuten yhteyskäytävän leveys, kasvillisuus, maastonmuodot ja ihmistoiminnan läheisyys. Ekologisten yhteyksien lisäksi ihminen vaikuttaa lajien leviämiseen sekä tarkoituksella että tahattomasti. (Swan et al. 2011) Kaupunkien maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida ekologisten yhteyksien tarve muodostamalla vaihtelevan levyisiä viherkäytäviä. Ekologisten yhteyksien tarvetta kaupungeissa on myös kritisoitu. Suunnittelussa on kuitenkin tarpeen noudattaa varovaisuusperiaatetta, sillä lajien taantumisella tai häviämisellä voi olla ekosysteemeissä arvaamattomia vaikutuksia. Rakennettu ympäristö voi osaltaan täydentää ekologista verkostoa. (Väre 2012) Ekologian näkökulmasta ympäristön hoito voidaan nähdä häiriötekijänä, jolla on useimmiten tiettyä lajistoa suosiva vaikutus. Esimerkiksi nurmikot ovat tällaisia jatkuvasti hoidettuja elinympäristöjä. Nur-

mikoiden lajistoon ei yleensä kiinnitetä paljonkaan huomiota, vaikka nurmikasvit voivat muodostaa monimuotoisia yhdyskuntia. Kemiallisten aineiden käyttö hoidossa vähentää tutkitusti nurmilajiston monimuotoisuutta ja vaikuttaa maaperän mikrobitoimintaan. (Dunn et al. 2011) Eliöiden taksonomisten ryhmien välillä on suuria eroja niiden sopeutumisessa kaupungistumiseen. Esimerkiksi selkärankaisten monimuotoisuus on huomattavasti vähäisempää kaupungeissa, kun taas lintulajisto on runsas. Kasvillisuuden osalta lajimäärä saattaa olla jopa suurempi kaupungeissa, johtuen erilaisten vierasperäisten lajien kirjosta. Joillekin lajeille kaupunkiympäristö on keidas, jossa ne runsastuvat. Suomessa tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kaniini ja jotkin lintulajit. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun runsas valkoposkihanhipopulaatio hyötyy laajoista nurmikentistä, joilla riittää vihreää ravintoa pitkälle syksyyn. (Eläimenä Helsingissä -verkkonäyttely) Kaupungit tarjoavat elinympäristöjä myös harvinaisille ja suojeltaville lajeille. Lahden lintuatlakseen kerättyjen tietojen pohjalta kaupungissa oli tehty runsaasti havaintoja uhanalaisista lajeista sekä EU:n direktiivilajeista (Metsänen 2009).

Kaupunkiluonto on siis kaikkea muuta kuin karua ja köyhää. Kaikista vaaroista ja haitoista huolimatta suuri määrä erilaisia lajeja pystyy asumaan ja jopa runsastumaan kaupunkiympäristössä. Tämä kertoo organismien joustavuudesta ja sopeutumiskyvystä. Tutkittaessa ihmisten hylkäämiä alueita on todettu, että lajisto alkaa muuttua ja palautua kaupungistumista edeltävään tilaan melko piankin ihmisen poistuttua. Tämä on kiinnostava huomio, joka kertoo ihmisen avainasemasta kaupunkiekosysteemissä. Lajiston palautuminen kuitenkin edellyttää, että alkuperäinen lajisto ei ole hävinnyt kokonaan. (Adams & Lindsey 2011)

Lajit hyötyvät toinen toisistaan.

Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä Monimuotoisuuden merkityksestä Luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ekosysteemipalvelujen toiminnassa on monenlaisia käsityksiä. (Alfsen et al. 2011) Vuosituhannen ekosysteemiarvioinnin mukaan monimuotoisuus ylläpitää kaikkien ekosysteemipalvelujen toimintaa (MA 2005). Monimuotoisuus takaa kaupunkiekosysteemin joustavuuden ja sopeutumiskyvyn muuttuvissa olosuhteissa. Esimerkiksi katupuulajiston monimuotoisuus takaa, että ainakin osa puista tulee välttymään mahdollisilta taudeilta, varttumaan suuriksi ja tarjoamaan monia hyötyjä kaupunkilaisille. Lajiston monimuotoisuuden merkitys ekosysteemipalveluille riippuu siitä, mikä rooli lajilla on ekosysteemissä. Tässä mielessä monimuotoisuuden tarkastelun sijaan tärkeämpää onkin tarkastella mitä hyötyjä tietty laji tarjoaa. (Dunn & Heneghan 2011) Vuosituhannen ekosysteemiarvioinnin mukaan on kuitenkin syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta monimuotoisuuden ylläpitämisessä, koska lajien

Entistä peltoa ja laidunmaata, nykyisin monimuotoinen virkistysalue Lahden Mukkulassa.

välisiä vuorovaikutussuhteita ei täysin tunneta (MA 2005). On vaikea arvioida, mitkä lajit toimivat ekosysteemissä avainlajeina, joita ilman ekosysteemin toiminta häiriintyy. Monimuotoisuuden väheneminen ei tavallisesti suoraan johda ekosysteemin tuottamien palvelujen heikkenemiseen. Ekosysteemi saattaa sietää muutoksia tiettyyn pisteeseen saakka ja romahtaa sitten nopeastikin. Monimuotoisuutta voidaan pitää eräänlaisena ekosysteemipalvelujen tuotannon vakuutena. (TEEB 2009) Monimuotoisuuden suoraan ylläpitämiä ekosysteemipalveluja ovat esimerkiksi osallistuminen biotooppien luonnolliseen kehitykseen ja biologinen kontrolli. Näitä ekosysteemipalveluja voisi hyödyntää nykyistä laajemmin hoidettujen alueiden ylläpidossa. Ihmiset pyrkivät kuitenkin jatkuvasti taistelemaan näitä ekosysteemien prosesseja vastaan ylläpitämällä viheralueita tietyssä sukkession kehitysvaiheessa. (Dunnett & Hitchmough 2004) Intensiivinen hoito vaikuttaa lajiston monimuotoisuuteen usein negatiivisesti. Tyypillisessä puistoympäristössä monimuotoisuus todennäköisesti lisääntyisi hoidon vähentämisen tai lopettamisen seurauksena. Monimuotoisuuden lisääntyminen ihmistoiminnan loputtua voidaan nähdä selvästi

erilaisilla kaupunkien joutomaa-alueilla. Myös kaupunkimetsät ovat tavallisesti intensiivisesti hoidettuja ja niissä suositaan tiettyä lajistoa. Hoidon lopettaminen lisäisi monimuotoisuutta mm. lisäämällä kuolleen ja lahoavan puuaineksen määrää (Kotze 2012). Hoidon myötä lajisto yksipuolistuu ja altistuu herkemmin erilaisille tuhoille. Toisinaan monimuotoisuus voi kuitenkin olla runsaampaa rakennetussa ja hoidetussa ympäristössä. Näin on esimerkiksi puutarhoissa, joiden lajikirjo voi olla huomattava (Dunn & Heneghan 2011). Joissain tutkimuksissa viheralueiden lajistollisen monimuotoisuuden on todettu jopa suoraan lisäävän myönteisiä psykologisia vaikutuksia (Fuller et al. 2007). Kaupunkiympäristössä tähän vaikuttavat kuitenkin monet kulttuuriset ja sosioekonomiset tekijät. Monimuotoisuus on myös elinympäristöjen monimuotoisuutta. Kaupungeissa on mm. huomattavan paljon erilaisia reuna-alueita, jotka ovat luonnostaan monimuotoisia. (Venn 2012) Elinympäristöjen monimuotoisuus on ekosysteemien tukipalvelu, joka ylläpitää lajiston monimuotoisuutta. Näin ekosysteemipalveluiden välillä vallitsee monimutkaisia kytköksiä, joita ei ole aina helppo havaita. (TEEB 2009) Hoidon kautta ihminen ylläpitää erilaisia elinympäristöjä. Esimerkiksi erilaiset avoimet ja

Monimuotoisuus ylläpitää kaikkien ekosysteemipalvelujen toimintaa puoliavoimet niityt ja nurmet ovat syntyneet ihmistoiminnan kautta ja kasvaisivat pian umpeen, jos niiden ylläpito lopetetaan. Tällaiset avoimet alueet ovat syntyneet ekosysteemipalvelujen hyödyntämisestä, kuten ravinnon tuotannosta tai kulttuuristen ekosysteemipalvelujen ylläpidosta. Samalla ne tarjoavat myös muita hyötyjä, kuten elinympäristöjä ja ylläpitävät pölyttäjähyönteisiä. Monimuotoisuutta voidaan ajatella myös maiseman monimuotoisuutena. Ihmisillä on erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita, näkemyksiä ja mieltymyksiä. Siksi monenlaisten kaupunkitilojen ja viheralueiden saavutettavuus hyödyttää suurempaa joukkoa ihmisiä. Maiseman monimuotoisuus tuo hyötyjä monella tasolla ja sitä voidaan pitää yhtenä kaupunkien monimuotoisuuden tärkeimpänä lähtökohtana,

johon myös suunnittelulla voidaan vaikuttaa. Suunnittelussa ja hoidossa tulisi huomioida maiseman ja monimuotoisuuden dynaamisuus. Ne muuttuvat jatkuvasti ja kaupunkiympäristössä muutokset ovat erityisen nopeita ja voimakkaita.

Kasvillisuus Kasvillisuus on jossain roolissa lähes kaikissa ekosysteemipalveluissa; kasvillisuus peittää epätoivottuja näkymiä, vähentää meluhaittoja, tarjoaa suojaa ja varjostusta, säätelee pienilmastoa, tuottaa materiaaleja, ylläpitää maaperän viljavuutta, tarjoaa elinympäristöjä ja sitoo hiiltä ja ilman epäpuhtauksia (ainakin jossain määrin). Lisäksi kasvillisuus on tärkeässä roolissa monien ekosysteemipalveluiden toiminnassa, kuten ravinteiden ja veden kierrossa. Kasvillisuus on myös olennainen osa ekosysteemien tuottamia kulttuurisia palveluita, tarjoten monia terveydellisiä ja esteettisiä hyötyjä. (mm. Alberti 2009, Alfsen et al. 2011) Kasvillisuus osallistuu veden kiertokulkuun monella tavalla. Kasvit parantavat maaperän kykyä imeä vettä ehkäisten tiivistymistä ja maaperän huokosten tukkeutumista (ks. myös kohta ekologiset prosessit

Puutarhat voivat olla kaupunkien monimuotoisuuskeitaita. Biel 2011.

kaupungissa: Vesi). Kasvillisuus myös pidättää vettä pinnalleen ja hidastaa pintavaluntaa. Kokonaisvalunnan kannalta kasvillisuudella on suuri merkitys,

sillä lehtimassa haihduttaa tehokkaasti kosteutta. Suomessa kasvillisuuden merkitystä havainnollistaa kevättulvat. Jäinen maaperä ja kasvillisuus eivät

kykene sitomaan vettä, minkä vuoksi lähes kaikki sulamisvesi muuttuu pintavalunnaksi. Kevätsateet aiheuttavat herkästi valuntapiikkejä, kun kasvillisuuden haihduttavaa vaikutusta ei ole ja maaperä kyllästyy nopeasti vedestä (Setälä 2012). Kasvillisuudella on kuitenkin tällöinkin merkittävä rooli eroosion ehkäisyssä. (SYKE) Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa on tarkasteltu kasvillisuuden vaikutusta veden puhdistumiseen sen suodattuessa maakerrosten läpi. Tutkimuksessa jäljiteltiin tyypillisiä kaupunkimaaperän kerroksia. Kasvillisuudella todettiin olevan jopa suurempi merkitys suodattuneen veden laatuun, kuin maaperän koostumuksella. (Valtanen 2012) Kasvillisuus parantaa kaupunkien pienilmastoa. Kasvipeitteiset pinnat auttavat lieventämään kaupunkien lämpösaarekeilmiötä, koska kasvipeitteisen pinnan albedo, eli heijastuskyky, on suurempi kuin monilla kovilla materiaaleilla (ks. myös kohta ekologiset prosessit kaupungissa: Ilma). Tällä on merkitystä varsinkin lämpimän ilmaston maissa, mutta todennäköisesti myös Suomessa varsinkin helteisinä kesinä.

Kasvillisuuden kyky puhdistaa kaupunki-ilmaa ei ole tutkimusten perusteella itsestäänselvyys, vaikka sitä usein pidetään yhtenä tärkeimmistä kasvillisuuden tuottamista ekosysteemipalveluista kaupungeissa. On selvää, että lehvästö tarjoaa alustan johon erilaiset hiukkaset voivat laskeutua ilmasta. Kasvillisuuden kyky sitoa pölyä ja pienhiukkasia ilmasta kasvaakin lehtipinta-alan myötä. Havupuut sitovat hiukkasia siitä syystä paremmin kuin lehtipuut ja kerroksellinen kasvillisuus paremmin kuin pelkkä puu- tai pensasrivi. (Niemi 2002) Toisaalta Helsingin yliopistossa käynnissä olevassa tutkimuksessa on huomattu, että kasvillisuus saattaa parantaa ilmanlaatua myös lehdettömänä aikana. Kaasujen osalta kasvillisuuden vaikutus ilmanlaatuun on vielä epävarmaa (Setälä 2012). Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on kuitenkin huomattu, että puut voivat toimia kaupunkitilassa myös ikään kuin sateenvarjoina, jotka estävät ilmamassan sekoittumista ja ohjaavat virtauksia, niin että ilman epäpuhtaudet voivat jopa kerääntyä puiden alle. Havainnolla voi olla merkitystä varsinkin katuympäristössä, missä jalankulku sijoittuu usein juuri puurivin alle. (Whitlow 2012) Suoria johtopäätöksiä kasvillisuuden vaikutuksista ilmanlaatuun tästä ei voida tehdä. On kuitenkin selvää, että kasvillisuusmassaa lisäämi-

Kasvillisuus on jossain roolissa lähes kaikissa ekosysteemipalveluissa. sellä ei pelkästään voida puhdistaa kaupunki-ilmaa, vaan olennaista on puuttua päästöjen lähteisiin. Kasvillisuus vähentää tuulisuutta ja voi siten parantaa pienilmastoa tuulisilla alueilla. Tämä hillitsee myös tuulen jäähdyttävää vaikutusta rakenteisiin, mikä parantaa energiataloutta. Suomen oloissa energiatehokkuuden kannalta suurin merkitys on rakennusten pohjoispuolella sijaitsevalla kasvillisuudella, joka suojaa kylmiltä talvituulilta. Kasvillisuuden tuulilta suojaavaa vaikutusta on tutkittu mm. Tanskassa, missä on todettu tuulensuojaistutusten vähentäneen tuulen voimakkuutta jopa puoleen. (Kuismanen 2008) Yksi kasvillisuuden tuottama ekosysteemipalvelu on hiilen sitominen ilmasta. Tämänkään palvelun toiminta kaupunkiympäristössä ei ole kiistaton. Kasvillisuuden merkitys hiilinieluna riippuu kasvillisuu-

den hoitotasosta ja kasvuolosuhteista. Varsinkin, jos hoito vaatii fossiilisilla polttoaineille käyvien välineiden käyttöä, saattaa kasvillisuus olla epäsuorasti päästöjen lähde. (Dunn & Heneghan 2011) Kasvien maanalaisilla osilla on myös merkittävä rooli hiilinieluina. Esimerkiksi männyllä kolmasosa biomassasta voi olla juuristossa (hiilipuu.fi). Kaupungissa puiden juuriston kasvumahdollisuudet ovat usein rajoitetut. Helsingin yliopiston katupuututkimuksen perusteella katupuu on tavallisesti hiilidioksidin osalta päästölähde, ei nielu. Vasta suureksi kasvanut puu voi toimia hiilinieluna, mutta katupuut ovat valitettavan usein lyhytikäisiä, eivätkä siten koskaan saavuta tätä vaihetta. Tutkimuksen perusteella katupuiden olosuhteisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jos niitä istuttamalla halutaan saavuttaa muitakin kuin esteettisiä hyötyjä. Suurempi puu tarjoaa selkeästi suuremmat hyödyt. (Riikonen et al. 2011) Kasvillisuus parantaa kaupunkien ulkotilojen viihtyisyyttä ja vaikuttaa sekä suoraan että välillisesti ihmisten hyvinvointiin monin tavoin. Pienilläkin istutuksilla tai vihreillä näkymillä esimerkiksi ikkunasta on todettu olevan positiivinen vaikutus ihmisiin. (Quigley 2011) Biophilialla tarkoitetaan ihmisen vaistonvaraista taipumusta saada nautintoa kontaktista monimuotoiseen luonnonympäristöön, 42

Turku 2010.

mikä puolestaan edistää hyvinvointia. Tätä teoriaa on tutkittu paljon ja sen perusteella visuaalinen kontakti luontoon on merkityksellinen. (Grinde & Patil 2009) Luonnossa sijaitsevien mielipaikkojen on todettu toimivan kielteisten tuntemusten ja stressin säätelykeinoina. Suomessa 2011 käynnistyneessä GreenHealth -tutkimushankkeessa tavoitteena on tuottaa monipuolista tutkimustietoa kaupunkiviheralueiden vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin. Hankkeessa pyritään kehittämään myös mallia ter-

veyshyötyjen taloudelliseen arvottamiseen päätöksenteon tueksi. (Tyrväinen & Ojala 2012) Kasvit tarjoavat myös erilaisia materiaaleja (askartelu, käsityöt, leikki, koristeet jne.) ja harrastusmahdollisuuksia (rakentelu, keräily jne.). Kaupunkimetsät tuottavat puumateriaalia, jota voidaan hyödyntää muun muassa energiapuuna. Suomen oloissa kaupunkien suotuisassa pienilmastossa viihtyvät myös monet jalopuulajit, jotka muiden tuottamiensa

hyötyjen lisäksi voidaan lopulta hyödyntää raakaaineina esimerkiksi huonekaluihin. Kaupungeissa voitaisiin myös tuottaa biomassaa energiantuotantoon nykyistä paljon laajemmin. Kaupunkien erilaiset joutomaa-alueet ja pientareet soveltuvat tähän hyvin, koska ne ovat helposti saavutettavissa. (Grant 2012) Yhteyttämisen kautta kasvit tuottavat ravintoa ihmisille ja muille organismeille. Tulevaisuudessa kaupungeilla voi olla entistä suurempi merkitys ravinnon tuotannossa. Puutarhaviljely on huomattavasti tuottoisampaa pinta-alaan nähden kuin peltoviljely. Viileässä ilmastossa lämpösaareke ilmiö voidaan kääntää hyödyksi, koska lämpö on yhteyttämistä rajoittava tekijä. Kaupungit tarjoavat suotuisan pienilmaston esimerkiksi ruokakasvien kasvattamiseen (Kaihovaara 2012).

Eliöstö Kaupunkien eläimet ja hyönteiset ovat olennainen osa kaupunkiekosysteemiä. Ne osallistuvat esimerkiksi lajisuhteiden sääntelyyn ja biologiseen kontrolliin, mikä ehkäisee tuholaisten ja muiden haitallisten lajien leviämistä. Monet eläimet, esi-

millä voi olla merkitystä myös luontomatkailun kannalta. Esimerkiksi lepakkoretket ovat olleet suosittuja viime vuosina. Pölyttäjähyönteisillä on suuri merkitys sekä viljeltyjen että luonnonkasvien pölytyksen kannalta. Mehiläiset lisäävät monien kasvien siementen ja sadon määrää. Lisäksi ne tuottavat hunajaa. Pölytyksellä on suuri merkitys kaupunkiympäristössäkin puutarhaviljelyn ja monimuotoisuuden kannalta. (SML)

Kaupunkiviljelyä pienilmastoltaan suotuisalla pihalla. Basel 2011.

merkiksi lepakot, käyttävät ravinnokseen ihmisille haittaa aiheuttavia hyönteisiä ja rajoittavat siten niiden esiintymistä. (Williams 2010) Suomessa lähinnä kaupunkiympäristössä elävä siili puolestaan voi käyttää ravinnokseen esimerkiksi espanjansiruetanoita, joka on haitalliseksi luokiteltu vieraslaji (Vieraslajistrategia 2012). Pääkaupunkiseudulla pienpetokannan luontainen kasvu on auttanut rajoittamaan kaniinipopulaation kasvua (SYKE). Kaupunkieläimistö tarjoaa mahdollisuuden luonnon tarkkailuun, mikä edistää hyvinvointia ja tarjoaa muun muassa inspiraation lähteen. Kaupunkieläi-

Vesistöt ja kosteikot Avovesillä ja kosteikoilla on merkittävä rooli veden kierrossa (ks. kaupunkiekosysteemin toiminta: Vesi), joka on tässä työssä luokiteltu ekosysteemien säätelypalveluksi. Kosteikot ja kaupunkien pienvesistöt tasaavat valuntoja ja puhdistavat hulevesiä. Ne tarjoavat myös runsaasti erilaisia virkistysmahdollisuuksia ja esteettisiä kokemuksia. Rannat ovatkin usein kaupunkien arvokkaimpia rakennuspaikkoja. Vesistöt edistävät turismia ja tarjoavat mahdollisuuksia luontomatkailuun. Lisäksi kosteikkoympäristöt tarjoavat elinympäristöjä erilaisille eliöille. (Grant 2012) Kosteikkoja ja avovesiä voidaankin kutsua kaupunkien ”ekosysteemipalvelukeitaiksi”.

Kosteikkoekosysteemit osallistuvat myös ravinteiden kiertoon. Nykyisin hulevedet ja myös osa jätevesien ravinteista päätyvät kaupungeista vesistöihin ja kosteikkoihin. Vesiekosysteemeillä on kyky puhdistaa vesiä niin kauan kuin ekosysteemin toiminta on kunnossa ja ravinnekuormitus ei ole liian suuri. Kasvillisuudella ja maaperän mikro-organismeilla on myös tässä puhdistumisessa merkittävä rooli. Tätä vesiekosysteemien tuottamaa palvelua voidaan hyödyntää jäte- ja hulevesien puhdistuksessa varta vasten tätä varten suunnitellussa ja rakennetussa kosteikossa. Käytännössä kaupungeissa on yleensä jo valmiiksi jätevesille rakennettu infrastruktuuri, jota on järkevä hyödyntää. Uusilla asuinalueilla voitaisiin kosteikkoekosysteemejä kuitenkin hyödyntää ainakin kotitalouksien harmaiden vesien puhdistuksessa. Kosteikko voi toimia samalla virkistysalueena. Jätevesien puhdistukseen ekologisten prosessien avulla on kehitetty maailmalla monenlaisia menetelmiä, mutta ainakin osaa niistä on hankala hyödyntää pohjoisessa ilmastossa. (Bokalders & Block 2010)

Maaperä Maaperä ylläpitää monia ekosysteemipalveluja, vaikka kaupungeissa maaperän toimintaa rajoittaa erilaisten päällystettyjen pintojen suuri määrä. Päällystämättömillä alueilla maaperä toimii vettä ja ravinteita välittävänä elementtinä, joka mahdollistaa kasvillisuuden kasvun (ks. kaupunkiekosysteemin toiminta: Maa). Maaperä on elinympäristö lukuisille eliöille. Hulevesien puhdistuksessa voidaan hyödyntää maaperän kykyä suodattaa ja puhdistaa vesiä yhdessä kasvillisuuden kanssa. Tätä kutsutaan biosuodatukseksi (Kuntaliiton Hulevesiopas 2012). Lisäksi maaperä on tärkeässä roolissa pohjaveden muodostumisessa. Kaupunkiolosuhteissa kasvillisuudella saattaa usein olla jonkinlainen keinotekoinen kasvualusta ja viheralueita perustetaan myös erilaisille kansille ja katoille, missä juuristolla ei ole yhteyttä maaperään. Tällaiset ratkaisut ovat kuitenkin usein huomattavan kalliita ja kasvillisuus vaatii erityistä hoitoa. Veden ja ravinteiden luontainen kierto maaperässä sen sijaan vähentää hoidon tarvetta ja mahdollistaa esimerkiksi suuriksi kasvavan pitkäikäisen puuston. Rakennetuilla alueilla voidaan ottaa mallia luonnon

Kaupunkikosteikko voi tuottaa jopa ravintoa. Kuvan lammesta Helsingin Viikissä voi pyytää rapuja.

maaperästä ja rakentaa tietyn tyyppiselle kasvillisuudelle suunniteltuja kasvualustoja. Maaperän muodostuminen on ekosysteemien tukipalvelu, jonka rooli on usein rajoittunut kaupunkiympäristössä. Elinvoimainen kasvillisuus kuitenkin vaatii, että maaperään syntyy uutta orgaanista ainesta, jota ne hajottajaeliöiden ja mikrobien avustuksella voivat käyttää ravintonaan. Toimiva maaperäekosysteemi ylläpitää kasvillisuuden elinvoimaisuutta, mikä puolestaan edistää kasvillisuuden tuottamia lukuisia ekosysteemipalveluja. Esimerkiksi katupuiden kasvua saattaa rajoittaa orgaanisen aineksen häviäminen maaperästä kaupunkiolosuh-

teissa. (Katupuututkimus; www.helsinki.fi/koekatu) Ruoantuotanto kaupungissa edellyttää useimmiten jonkinlaista kasvualustaa. Usein kasvualusta on muualla valmistettua ja paikalle kuljetettua ruokamultaa, mutta sopivilla paikoilla voidaan hyödyntää myös olevaa maaperää ja parantaa sitä. Maaperän tuottavuutta kaupungeissa voidaan ylläpitää esimerkiksi kompostoinnin avulla, mitä kautta saadaan myös ravinteet kiertoon.

Yhteenveto kaupunkiympäristön tuottamista ekosysteemipalveluista liitteessä 1. Palveluita kuvataan liitteen taulukossa symboleilla, joihin palataan työn muissa osissa. Maaperän muodostumista ja ravinteiden kiertoa voidaan kaupungissa edistää kompostoimalla. Kuva Helsingin Viikistä.

Ekosysteemipalveluiden merkitys kaupungeille Kaupungistumisen vaikutuksia ekosysteemien toiminnalle ei vielä täysin tunneta. Edes se, onko tiivis asuminen kaupungeissa ekologisesti parempi vaihtoehto kuin väljempi yhdyskuntarakenne, ei ole selvää (Heinonen 2012). On kuitenkin todisteita, että vaikutukset riippuvat siitä, miten ekosysteemipalveluiden toiminta on kaupungissa turvattu ja kuinka laajalle vaikutukset ulottuvat esimerkiksi ruoantuotannon tai vedenoton kautta. (McDonald & Marcotullio 2011) Kaupungit ovat todennäköisesti jatkossakin suuressa määrin riippuvaisia kaupunkien ulkopuolella tuotetuista ekosysteemipalveluista. Useita ekosysteemipalveluja ei ole kuitenkaan mahdollista ulkoistaa tai niiden toiminta nimenomaan kaupungin sisällä tuottaa hyötyjä ihmisille (Grant 2012). Palveluiden saavutettavuus on parempi, kun ne ovat lähellä käyttäjiä. Tässä suhteessa ekosysteemipalvelut eivät poikkea muista yhteiskunnan tuottamista palveluista.

Laidunnus elävöittää kaupunkiympäristöä. Berliini 2010.

Ekosysteemipalvelujen tuottamat hyödyt ovat periaatteessa yhteiskunnalle ilmaisia. Ekosysteemien toiminnan turvaamisella on siksi mahdollista saavuttaa taloudellisia säästöjä (ks. myös: Ekosysteemipalveluiden rahallinen arvottaminen). Usein nämä säästöt tulevat pitkällä aikavälillä ja epäsuorasti esimerkiksi terveyshyötyjen kautta, joten niiden tunnistaminen ekosysteemipalveluiden tuottamiksi hyödyiksi on haastavaa (Hiedanpää et al. 2010). Kehittämällä niin kutsuttua ekologista infrastruktuuria, mikä hyödyntää ekosysteemipalveluja, voi olla mahdollista saavuttaa samat hyödyt edullisemmin kuin niin kutsutun harmaan infrastruktuurin avulla. (TEEB 2009) Tällä perinteisellä infrastruktuurilla on kuitenkin vahva rooli yhteiskunnissa ja päätöksenteossa ja sen roolin muuttaminen ei tapahdu hetkessä. Kyse on myös lainsäädännöstä, poliittisista valinnoista ja kulttuurisista asenteista (Box 2011). Ekosysteemien toiminnan turvaaminen aiheuttaa myös kustannuksia. Haitallisten vieraslajien torjuntaan löytyy edelleen niukasti resursseja, vaikka niiden aiheuttamat haitat on tunnistettu jo pitkään. Useiden lajien leviämisen estämisessä ollaan jo auttamatta myöhässä (Vieraslajistrategia 2012). Pitkällä aikavälillä vieraslajit voivat aiheuttaa niin merkittävää haittaa ekosysteemien toiminnalle, että aiheutu-

vat kustannukset ovat paljon suuremmat, kuin mitä varhainen torjunta olisi vaatinut. Myös ekologisten prosessien valjastaminen tuottamaan tehokkaammin jotain palvelua voi vaatia investointeja, kuten hulevesiratkaisuissa on huomattu. Pitkällä aikavälillä vesien pysyminen puhtaana on kuitenkin niin suuri hyöty, että se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Toimiva ekosysteemi ylläpitää itse itsensä. Huolimatta kaupunkimetsien hoidon haasteista, nämä elinympäristölaikut tarjoavat tärkeitä ekosysteemipalveluja ja sosiaalista hyötyä yhteiskunnalle. Nämä hyödyt voidaan saavuttaa pienemmillä kustannuksilla, kuin mitä katupuut, nurmikot tai hoidetut istutukset vaativat. (Dunn & Henegham 2011)

Ekosysteemien toiminnan turvaamisella on mahdollista saavuttaa sekä sosiaalisia että taloudellisia hyötyjä. Vesi on elinehto kaikille organismeille. Muutokset veden kiertokulussa aiheuttavat ongelmia monien ekologisten prosessien toiminnalle kaupungissa. Tyypillisesti suuri osa kaupunkien vesien kierrosta on eristetty muusta ekosysteemistä omaksi infrastruktuurikseen. Vesi on kuitenkin peräisin, ja päätyy lopulta uudestaan, ekosysteemien kiertoon. Veden kiertokulku kaupungissa voi olla vaikea hahmottaa, minkä vuoksi yleinen ymmärrys sen merkityksestä terveille ja toimiville ekosysteemeille saattaa hämärtyä. (Bridgewater 2011) Yleensä vesiekosysteemien heikkoon tilaan havahdutaan vasta, kun vesistöjen pilaantuminen tai tulvat aiheuttavat suuria taloudellisia menetyksiä tai merkittäviä

terveyshaittoja. Kaupunkien kasvaessa ongelmat yleensä kärjistyvät. Tämä on vaikuttanut siihen, että kosteikkojen ja vesistöjen kunnostaminen ja ennallistaminen on nopeasti yleistynyt kaupunkialueilla ympäri maailmaa. Kosteikkojen rooli tärkeänä elementtinä kaupunkien hydrologisen kierron kannalta tiedostetaan entistä paremmin. (Grant 2012) Useissa laajoissa kansainvälistäkin huomiota saaneissa hankkeissa kosteikkoalueista on samalla kehitetty monimuotoisia virkistyskeitaita. Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten voidaan samanaikaisesti ylläpitää useita merkittäviä ekosysteemipalveluja ja parantaa kaupunkilaisten elämänlaatua.

Vanhankaupunginlahden merenrantakosteikkoa Helsingiss채 2012.

Joenvarren kosteikkopuisto Qinhuangdao Red Ribbon Park Kiinassa. (Kuva: http://www.turenscape.com)

Ekosysteemipalvelut suunnittelun lähtökohtana Mahdollisuuksia ekosysteemipalvelujen hyödyntämiseen ja ekosysteemien toiminnan vahvistamiseen suunnittelussa ja ympäristön hoidossa on paljon. On myös monia sellaisia mahdollisuuksia, joiden hyötyjä ei välttämättä vielä tunnisteta. Ekosysteemipalveluja tarkastellessa tulee katsoa kokonaisuutta. Yhteen palveluun keskittymisellä voi olla arvaamattomia negatiivisia vaikutuksia, sillä yhden ekosysteemin toiminnon hyödyntämiseen liittyy usein jonkin toisen palvelun menettäminen. Yhden palvelun maksimointi ei siis välttämättä lisää ekosysteemipalveluiden kokonaistuotantoa. (Windhager et al. 2010) Ympäristön hoidolla on suuri merkitys ekosysteemipalvelujen toimintaan. (mm. Boyat 2012, Venn 2012) Miten ympäristöä hoidetaan ja minkälaista ympäristöä arvostetaan, on pitkälti kulttuurisidonnaista. Hoidon kautta voidaan myös välttää kompromissiratkaisuja ja kehittää hoitotapoja, joilla voidaan ylläpitää useita ekosysteemipalveluja (Pouyat 2012). Suunnittelussa ympäristön hoitoon on usein vaikea vaikuttaa. Suomessa viheralueiden hoidon suunnittelussa on laajasti käytössä hoitoluokitus, joka kuvaa viheralueiden yleistä ilmettä, käyttöä ja hoidon tasoa. (Lahden viheralueohjelman 2012 2025 luonnos). Lähtökohtana luokkien kuvauksissa 50

on lähinnä jonkin tietyn hoitotason, ekologian kannalta katsottuna tietyn sukkessiovaiheen, ylläpitäminen viheralueilla. Nykyistä viheralueiden hoitoluokitusta voitaisiin kehittää ekosysteemipalveluiden näkökulmasta niin, että hoidon käytännöissä huomioitaisiin paremmin ekosysteemien toiminta ja niiden tuottamat hyödyt. Lahden kaupungin valmisteilla olevassa viheralueohjelmassa pyritään tähän tunnistamalla hoitoluokista tärkeimmät ekosysteemipalvelut, joita sitoudutaan ylläpitämään tai tuottamaan. (Lahden viheralueohjelman 2012-2025 luonnos) Tämä on haastava tehtävä, koska kuhunkin hoitoluokkaan sisältyy hyvin erilaisia viheralueita, joiden tarjoamissa ekosysteemipalveluissa on eroja. Usein tärkeitä ekosysteemipalveluja on monia. Lisäksi kattavaa tietoa kaupunkiympäristön tarjoamista ekosysteemipalveluista ei toistaiseksi ole saatavilla, joten niiden tunnistaminenkin voi olla vaikeaa. Kaupunkiekologian tutkimus on kuitenkin vilkasta ja kaupunkien ekosysteemipalveluiden tuntemus lisääntyy jatkuvasti. Pitkän tähtäimen viheralueohjelmassa tulisi pystyä huomioimaan myös uusi tieto kaupunkien ekologisista prosesseista.

Hulevesien luonnonmukainen käsittely on hyvä esimerkki ekosysteemipalveluja hyödyntävästä suunnitteluratkaisusta. Hulevesiratkaisuilla voidaan vaikuttaa vesistöjen tilaan jopa kaukana kaupungin ulkopuolella. Samalla voidaan luoda erilaisia monimuotoisia vesi- ja kosteikkoelementtejä viheralueille. Hulevesien lisäksi ajankohtaisia kaupunkisuunnittelun ilmiöitä, joissa voidaan hyödyntää ekosysteemipalveluja tai edistää niiden toimintaa ovat esimerkiksi viherkatot ja kaupunkiviljely. Käytännön ratkaisuissa ei kuitenkaan usein pohdita toimintaan liittyviä ekologisia prosesseja. Pienimuotoinen kaupunkiviljely, joka perustuu teollisesti tuotettuun multaan ja lannoitteiden käyttöön tai pitkiin ajomatkoihin palstoille, ei välttämättä ole ekologista. Monessa yhteydessä onkin todettu, että suurin saavutettu hyöty on tuotetun ruoan sijaan yhteisöllisyys, oppiminen ja kosketus luontoon. Kaupunkiviljelyn suosion voi kuitenkin nähdä alkuna laajemmalle muutokselle, jossa luonnonvaroja kuluttavista kaupungeista tulee tuottavia kaupunkiekosysteemejä. Jos kaupunkiekosysteemin prosessit, kuten veden ja ravinteiden kierto, saadaan kytkettyä ruoan tuotantoon, olisi kaupungeissa mahdollisuus tuottaa huomattavia määriä ravintoa ekologisesti. (Kaihovaara 2012, Grant 2012)

Viherkattojen ja seinien rakentaminen on yksi kaupunkisuunnittelun viimeaikoina esillä olleista ilmiöistä. Rakennusten vihreillä pinnoilla voidaan muun muassa parantaa veden kiertokulkua ja kaupunki-ilman laatua sekä lisätä monimuotoisuutta. Suomessa enimmäkseen käytetyt maksaruohokatot ovat ekologiselta monimuotoisuudeltaan köyhiä ja maksaruoholajit saattavat ympäristöön levitessään syrjäyttää kotimaisia luonnonkasveja. Lisäksi maksaruohomatto voi sisältää niin paljon ravinteita, että se lisää hulevesien ravinnekuormaa. (Kuoppamäki 2012) Esimerkki osoittaa, mikä merkitys kaupunkien ekologisten prosessien ymmärtämisellä on kestävien ja ekologisten ratkaisujen suunnittelussa. Jos tätä ymmärrystä ei ole, toiminnalla voidaan aiheuttaa jopa haittaa ekosysteemeille. Siksi suunnitteluratkaisujen toimintaa tulisi arvioida myös jälkeenpäin, jolloin tehdyistä virheistä voitaisiin oppia (Windhager et al. 2010).

Ostoskeskuksen julkisivua. Ekosysteemipalveluita voidaan hyödyntää myös tuottamaan vihreää julkisivua, mutta ekologisuutta on arvioitava monelta kannalta. Ekosysteemipalveluiden tuotanto kaupungissa saattaa heikentää ekosysteemien toimintaa muualla esimerkiksi materiaalien ja energian kulutuksen kautta. Basel 2011.

Suunnittelukonsepteja Luonnonprosessien tuottamien hyötyjen tunnistaminen ja niiden tuominen suunnitteluun ei ole mikään uusi ajatus. Erilaisia strategioita, joilla kaupunkisuunnittelijat ja poliitikot voivat ajaa kaupunkien kehitystä kestävämpään suuntaan on kehitetty paljon. Niissä on kuitenkin harvoin onnistuttu tuomaan kokonaisvaltaista näkemystä ekosysteemien toiminnan ylläpitämiseen. Vielä harvemmin nämä strategiat ovat pyrkineet vaikuttamaan luonnon prosessien hyödyntämiseen nimenomaan rakennetussa ympäristössä (Colding 2011). Yksi esimerkki laajasti sovelletusta menetelmästä yhdistää ekologia ja maankäyttö on Ian Mc Hargin kehittämä maisema-analyysin teoria. 1969 julkaistussa Design with Nature -teoksessaan McHarg esittelee systemaattisen tavan maiseman peruselementtien ja ekologisten olosuhteiden analysointiin. Menetelmän avulla voidaan ohjata esimerkiksi rakentamista ja suojelualueiden sijoittamista ekologisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Maisemaanalyysi onkin maisema-arkkitehtien perustyökalu, jolla voidaan analysoida maankäytön kehittymistä ja

perustella ratkaisuja mahdollisimman objektiivisesti. (Mc Harg 1969) Nykyisen kaupunkiekologisen tiedon pohjalta maisema-analyysia voidaan kehittää tarkastelemaan laajemmin sosioekologisiin systeemeihin liittyviä prosesseja. Myös paikkatietotekniikan sovellukset ovat mahdollistaneet maisemaanalyysin viemisen aivan uudelle tasolle. Seuraavassa on esitelty joitakin viimeaikaisia strategioita ja työkaluja, joissa ekosysteemien toiminnan turvaaminen on pyritty tuomaan osaksi maankäytön suunnittelua tai jotka muuten ovat lähellä kaupunkiekologian tapaa nähdä kaupunki vuorovaikutteisena systeeminä.

Green infrastructure (vihreä infrastruktuuri);

Smarth Growth; smarth growth suunnittelu yleis-

niiden ympäristövaikutuksia valitsemalla erilaisia

käsitteellä tarkoitetaan maankäytön suunnitte-

tyi Yhdysvalloissa 1990-luvulla vastaiskuna kau-

kestävyyskriteereitä. Tulokset on esitetty täh-

lussa painotusta viheralueiden muodostamien

punkirakenteen hajoamiseen. Konseptin ideana

tidiagrammien muodossa, joissa voi tarkastella

verkostojen huomioimiseen, mikä turvaa ekosys-

on sijoittaa rakentaminen tiiviisti ja keskitetysti,

useita tekijöitä samanaikaisesti. (www.plurel.net)

teeemien kestävyyden pitkällä aikavälillä. Vihreä

jolloin palvelut ovat lyhyen etäisyyden päässä ja

infrastruktuurin käsite on laajentunut käsittä-

joukkoliikenne kannattavaa. Konsepti painottaa

mään myös rakennetun ympäristön ekosystee-

myös toimintojen sekoittamisen tärkeyttä, mikä

mien toiminnan, muun muassa hulevesien käsit-

vähentää liikkumisen tarvetta. Periaatetta so-

telyyn tarkoitetut alueet kaupungissa. Vihreällä

velletaan uusien alueiden lisäksi myös olemassa

infrastruktuurilla voidaan ainakin osittain korvata

olevien alueiden kehittämiseen. (www.smartg-

perinteisen harmaan infrastruktuurin ratkaisuja.

rowth.org) Vaikka konsepti sinällään painottaa

Konsepti painottaa viheralueiden merkitystä mo-

lähinnä sosiaalista kehitystä, niin rakentamisen

nien erilaisten ekosysteemipalvelujen tuottajana

keskittyessä on mahdollista säilyttää laajoja yh-

ja monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Vihreä infra-

tenäisiä viheralueita. Sitä pidetäänkin tavallisesti

struktuuri on kehittänyt laaja-alaista strategista

ekologisena ja ilmastonmuutosta ehkäisevänä

viheraluesuunnittelua ja se on tullut mukaan

kehityssuuntana. (Colding 2011)

vellettu, on onnistuttu parantamaan kaupunkien

luun. (Colding 2011, Grant 2012)

Netzstadt; verkkokaupunkimallissa kaupunki on

mällä monimuotoisuutta ja luomalla uusia virkis-

ajateltu kaiken kattavana systeeminä jonka sisäl-

tyskäyttöön soveltuvia alueita. (Grant 2012)

Green factor (vihertehokkuus); on menetelmä,

lä ihmiset, materiaalit ja energia virtaavat. (Alppi

jolla alueelle voidaan laskea eräänlainen viherte-

& Ylä-Anttila 2007) Tässä konseptissa kaupun-

hokkuusluku. Menetelmässä alueet pisteytetään

kisysteemiä pidetään kuitenkin luonnosta erilli-

erilaisten ympäristön laatuun perustuvien kritee-

senä, ekosysteemien ulkopuolisena systeeminä.

rien pohjalta käyttämällä kertoimia, jotka kuvaa-

Netzstadt on kuitenkin monitieteellinen lähesty-

vat ratkaisujen ekologista merkitystä. Pisteitä

mistapa, missä suhteessa se muistuttaa kaupun-

saa esimerkiksi kasvillisuudesta sen runsauden

kiekologian sosioekologista lähestymistapaa.

on sovellettu ekosysteemipalvelu-konseptia

PLUREL iIAT on Euroopassa kehitetty työkalu

2010) Todennäköisesti visionäärinen hanke ei

kaupungistumisen vaikutusten arviointiin kes-

kuitenkaan toteudu sellaisenaan. Suunnitelma on

tävän kehityksen näkökulmasta. Se on syntynyt

kuitenkin mielenkiintoinen esimerkki siitä, mitä

2011 päättyneen PLUREL tutkimushankkeen

uuden kaupunkiekologisen tiedon soveltaminen

tuloksena palvelemaan erityisesti päätöksenteki-

suunnittelussa voisi tarkoittaa. (Andersson 2012)

erilaisten viherkäytävien ja yhteyksien suunnitte-

mukaan, läpäisevistä pinnoitteista, viherkatoista ja luonnonmukaisista hulevesiratkaisuista. Menetelmää on sovellettu muun muassa Yhdysvalloissa ja Saksassa. (Seattle Green Factor) Suomessa Jyväskylässä on kehitetty vastaavaan menetelmään perustuvia vihertehokkuuslukuja Äijälänrannan asuntomessualueelle (Vihertehokkuus Jyväskylän asuntomessuilla 2012).

Water sensitive urban design (WSUD) on Australiassa kehitetty konsepti, joka pyrkii huomioimaan kokonaisuutena veden kiertokulun kaupungissa. Konsepti ei keskity vain hulevesiin, vaan pyrkii myös veden kulutuksen vähentämiseen ja mm. harmaiden vesien hyödyntämiseen. Perimmäisenä tavoitteena on vesistöjen suojelu ja hydrologisen kierron palauttaminen mahdollisimman lähelle ennen kaupungistumista vallinneita olosuhteita. Hankkeissa, joissa konseptia on soekosysteemipalveluita monipuolisesti mm. lisää-

Case Albano, Tukholma; Tukholman yliopiston Resilience Centerin kampus-hanke, jonka suunnittelun lähtökohtana on sosio-ekologinen kestävyys ja resilienssi. Suunnitelman ovat laatineet tutkijat yhteistyössä arkkitehtien kanssa ja siinä tavoitteiden saavuttamiseksi. (Albano Q-Book

jöiden tarpeita. Online työkalussa voi tarkastella erilaisia kaupungistumisen kehityssuuntia ja

osa II

kartoitus Ekosysteemipalveluiden tunnistaminen LĂ¤htĂśkohdat: Lahden kaupunkiekologiset olosuhteet

56 57

Niemi 64 Mukkula 66 Laune 68 Kerinkallio 70

Ekosysteemipalveluiden tunnistaminen Kaupunkiympäristön tuottamien ekosysteemipalveluiden havainnollistamiseksi työn tässä osassa on tarkasteltu neljää esimerkkialuetta Lahdessa. Alueet sijaitsevat Niemessä, Mukkulassa, Launeella ja Kerinkalliossa. Valitut alueet edustavat keskenään eri tyyppisiä maankäytön muotoja; kaupallisten palveluiden aluetta, työpaikka-aluetta, kerrostaloasumista sekä omakotitaloasumista. Tarkastelualueiden rajaukset on tehty yleiskaavaluonnoksen rajausten mukaan, mitä kautta tarkastelu on pyritty kytkemään Lahden yleiskaavatyöhön. Esiin tulleita asioita on siten mahdollista hyödyntää yleiskaavan suunnitteluohjeiden kehittämisessä. Yleiskaavan viheralueet on tarkoituksella jätetty tarkastelun ulkopuolelle, koska viheralueiden tuottamia ekosysteemipalveluja tullaan käsittelemään tarkemmin Lahden valmisteilla olevassa viheralueohjelmassa. Lahden yleiskaavassa kaupungin tärkeimmiksi ekosysteemipalveluiksi on määritelty puhdas ilma, puhdas juomavesi ja ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet. Näitä ekosysteemipalveluja tarjoavat maaperä, vesistöt ja metsät. Yleiskaavassa todetaan myös, että rakentamattomia alueita on jätettävä ekosysteemipalveluiden kannalta riittävästi. Kaupungit ovat kuitenkin lähtökohtaisesti rakennettuja alueita, eikä voida olettaa, että ekosysteemipalveluiden toiminta 56

rajoittuisi vain rakentamattomille alueille. Tiivistyvässä kaupunkiympäristössä erilaisten rakennettujen alueiden merkitys ekosysteemipalvelujen tuottajana korostuu. Tulevaisuudessa olisi pystyttävä turvaamaan ekosysteemien toiminta myös näillä alueilla. Rakennetussa ympäristössä on runsaasti potentiaalia hyödyntää erilaisia ekologisia prosesseja. Työn tämän osan tavoitteena on ollut tarkastella millainen rooli ekosysteemipalveluilla on kaupungin rakennetuilla alueilla. Kultakin tarkastelualueelta on pyritty tunnistamaan tärkeimmät nykyiset sekä mahdollisesti kehitettävät ekosysteemipalvelut. Tarkastelusta syntyy eräänlainen maiseman kuvaus ekosysteemipalveluiden kautta. Kartoitus on tehty maastokäyntien, ilmakuvien ja paikkatietoaineistojen pohjalta.

Lahden kaupunkiekologiset olosuhteet Merkittävin tekijä Lahden maisemarakenteessa on kaupungin keskellä kulkeva Salpausselän reunamuodostuma. Eteläisen Suomen läpi ulottuva ensimmäinen Salpausselkä on korkeimmillaan Lahden seudulla. Se määrittää monin tavoin Lahden kaupunkiekologisia olosuhteita. Salpausselän reunamuodostuma jakaa Lahden maisemaltaan kahteen erityyppiseen alueeseen: topografialtaan vaihtelevaan Pohjois-Lahteen ja tasaiseen Etelä-Lahteen. Toinen merkittävä tekijä on Lahden sijainti Vesijärven rannalla, merkittävässä maiseman solmukohdassa, jossa erilaiset maiseman elementit kohtaavat. Tämän ansiosta alueen luonto on edelleen erityisen monimuotoista, vaikka ihmisen toiminta on vaikuttanut lajistoon jo pitkään. Suotuisten olosuhteiden vuoksi Lahti on yksi varhimmin asutettuja alueita Suomessa. Kaupunkirakenteeltaan Lahti on eräs maan tiiveimmin rakennettuja kaupunkeja, arvioituna väentiheyden, tiestön ja teollisuusalueiden määrillä. Kuva: Tarkastelualueiden sijainti suhteessa Lahden keskustaan. (Pohjakartta: http://kartta.lahti.fi/)

(Lahden maisemarakenne ja viheralueet 2010, Lahden seudun luonto; http://www.lahdenseudunluonto. fi) 57

Maaperä ja kallioperä Salpausselkä jakaa Lahden kahteen maaperältään erityyppiseen alueeseen. Pohjoispuolella kallioperässä esiintyy emäksisiä liuskekivilajeja, joiden vaikutus näkyy rehevinä metsätyyppeinä. Maaperä on pienien moreenimäkien vuoksi vaihtelevaa ja kallioperä on monin paikoin lähellä pintaa. Eteläpuolella kallioperä on pääosin graniittia ja maaperä muodostuu pääosin savesta. Eteläosissa on useiden kymmenien metrien paksuisia savikkoja, jotka ovat syntyneet jäätikköjokien mukana alueelle kulkeutuneista hienoaineksista. Metsänkasvun kannalta Lahden maaperä on suotuisaa ja Lahdessa on poikkeuksellisen paljon lehtoja. Lehtometsien maalajina on lehtomulta, joka on pitkälle hajonnutta eloperäistä ainesta ja samalla hyvin ravinteikasta. Maaperällä on Lahdessa erityisen tärkeä rooli, koska reunamuodostuman ansiosta alue on valtakunnallisesti merkittävä pohjaveden muodostumisalue. (Lahden maisemarakenne ja viheralueet 2010)

Kuva: Näkymä Salpausselän mäkihyppytornista kohti Lahden keskustaa Elokuussa 2012. Oikealla hahmottuu Salpausselän harju metsäisenä vyöhykkeenä.

Ilmasto

Monimuotoisuus

Lahti sijaitsee pienilmastoltaan suotuisasti, mihin vaikuttavat Vesijärven läheisyys, korkeussuhteet, maaperä, monet lounaaseen avautuvat rinteet sekä kasvillisuus. Erityisen suotuisa on Salpausselän pohjoispuolinen osa kaupunkia. Kylmiä alueita ovat laaksot ja maaston alavimmat kohdat joihin muodostuu öisin ns. kylmän ilman järviä. Erityisen tuulisia ovat ranta-alueet. (Lahden maisemarakenne ja viheralueet 2010) Maastonmuodoista johtuen kaupungin keskustassa ja välittömästi Salpausselän eteläpuolella muodostuu usein inversiotilanteita. Inversiotilanteessa maanpinnan lähellä olevat kylmemmät ilmakerrokset eivät pääse sekoittumaan, eivätkä energiatalouden ja liikenteen tuottamat päästöt laimenemaan.

Lahden luonto on erityisen monimuotoista alueella kohtaavien erilaisten maisemaelementtien ansiosta. Lahden ympäristössä on runsaasti luonnon ydinalueita ja niitä yhdistäviä tärkeitä alueellisia ja paikallisia ekologisia yhteyksiä.

(Lahden seudun luonto; http://www.lahdenseudunluonto.fi)

Lahti kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja ns. vuokkovyöhykkeeseen. Suotuisan ilmaston ja maaperän ansiosta Lahdessa on erityisen paljon lehtoja. Yleisin metsätyyppi on lehtomainen kangas. Lehtojen ja lehtomaisten kankaiden osuus metsistä on noin 50 %. Suurin osa Lahden kaavoitetuista viheralueista on metsää. Metsäiset alueet ovat yleensä topografialtaan vaihtelevia ja lehtorinteet ovat yleisiä. Korkeusvaihteluiden ansiosta jopa keskellä kaupunkia on säilynyt sekä reheviä lehtometsiä että vanhoja havumetsiä, kuten Kariniemenmäki ja Radiomäen männiköt.

lajeja. Kasvien osalta lajit ovat usein erikoistuneet tiettyihin pienialaisiin biotooppeihin, joita löytyy myös kaupunkirakenteen sisältä. Linnuille tärkeitä ovat rantaniityt, jokivarsien pensastot ja avoimet kulttuurimaisemat. Lahdessa on luonnonsuojelualueita myös keskustan läheisyydessä ja lisäksi kaupungissa on kartoitettu LUMO eli kaupunkiluonnon monimuotoisuuskohteita yli 200. Muut viheralueet täydentävät näitä pienialaisia alueita. Nisäkkäistä kaupungissa tapaa tavallisimmin oravan, siilin ja ilta- tai aamuhämärissä rusakon. Myös ketun voi tavata asutuksen tuntumassa. Tavallisia pikkunisäkkäitä ovat lisäksi maamyyrä, päästäiset ja lepakot. Lepakoiden asuinalueita on myös aivan keskustan tuntumassa. (Lahden maisemarakenne ja viheralueet 2010, Lahden seudun luonto; http://www.lahdenseudunluonto. fi, Lahti 2025 – Yleiskaavaluonnoksen vaikutusarviointi 2011, Erkinaro 2009)

Lahden vaihteleva maisemarakenne tarjoaa runsaasti erilaisia elinympäristöjä. Lahdessa on tehty kattavat kasvilajisto- ja lintuselvitykset, kasviatlas ja lintuatlas. Molemmista löytyy lukuisia harvinaisia

Vesistöt Salpausselkä muodostaa ison vedenjakajan, joka rajaa kaupungin kahteen suureen valuma-alueeseen. Pohjoispuolella on useita järviä, joista merkittävin on Vesijärvi. Lahden keskusta-alueen läheisyydessä virtaa kaksi Vesijärveen laskevaa kaupunkipuroa Joutjoki ja Merrasoja. Eteläisillä savikoilla virtaa mutkitteleva Porvoonjoki, joka saa alkunsa Salpausselän etelärinteiden puroista. Virkistyskäytön kannalta suurin merkitys on alueen järvillä. Eteläisten kaupunginosien ainoana vesistönä Porvoonjoelle suuntautuu paikallista virkistyskäyttöä siitä huolimatta, ettei Porvoonjoen veden laatu täytä virkistyskäytölle asetettuja laatuvaatimuksia. Kaupungin keskusta-alueen hulevedet päätyvät kahden suuren sadevesiviemärin kautta Vesijärveen. Vesijärveen laskevaan Joutjokeen ohjataan myös runsaasti hulevesiä. Joutjoessa virtaa lisäksi Kymijärven lämpövoimalan lauhdevesiä. Salpausselän eteläpuoliset vedet kertyvät useita eri reittejä Porvoonjokeen. Jokeen laskevien Paskurinojan ja Vartio-ojan veden laatu on usein huono hulevesikuormituksen vuoksi. Lahden järvet ovat kokeneet kovia ihmisen toimin60

Lehtoaluskasvillisuutta Mukkulassa. Lahdessa on huomattavan paljon lehtoja.

nan aiheuttamien vedenlaadun ja eliöstön muutosten johdosta. Erityisesti Vesijärvi sekä Porvoonjoki ovat kärsineet pahoin jätevesistä, joita niihin on historian saatossa johdettu. Vesijärveä on onnistuttu kunnostamaan biomanipulaation avulla. Järvi tarvitsee kuitenkin jatkuvaa hoitoa. Porvoonjoki on valtava haaste vesiensuojelulle. Tilanteen ratkaiseva paraneminen vaatii usean kunnan yhteistyötä. Myös Lahden pienvesistöistä moni on likaantunut ja niitä on kunnostettu. Toimet ovat onneksi yleensä johtaneet

hyviin tuloksiin. Ensimmäinen Salpausselkä on Suomen tärkein pohjavesivarasto. Lahden kaupungin pinta-alasta 37 prosenttia on I luokan pohjavesialueita. Kaikkien pohjavesialueiden määrällinen tila on hyvä, mutta suurin osa on luokiteltu kemiallisesti huonoon tilaan. (Lahden seudun luonto; http://www.lahdenseudunluonto.fi, Lahden Hulevesiohjelma 2012)

Vesij채rvi ja Salpaussel채n profiili kuvattuna Mukkulan kartanon rannasta.

ALUE Mukkula

Niemi

Laune

Kerinkallio

YLEISKUVAUS

MAA

VESI

ILMA

Mukkulan väljästi rakennettu kerrostalovaltainen asuinalue edustaa 60-luvunmetsäkaupunkiihannetta. Mukkula kuuluu Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin ja alue on maakuntakaavassa määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi.

Alue on topografialtaan ja maaperältään vaihtelevaa. Eteläosa on kallioselännettä ja pohjoisesta alue laskeutuu kapeaan Merrasojan laaksoon. Pohjoisosassa on myös pieniä kallioisia soramoreenimäkiä. Itäosan maaperän on pääosin savea tai muita hienojakoisia kerrostumia

Alue kuuluu Merrasjärven valumaalueeseen(osittain Vesijärven lähialuetta). Merrasojan vedenlaadun tarkkailussa on havaittu suuria fosforipitoisuuksia. Alueen hulevedet ohjataan pääosin suoraan Merrasojaan, joka laskee rehevästä Merrasjärvestä Vesijärveen.

Alueen välittömässä läheisyydessä ei ole isoja teitä tai muita ilmanlaatua heikentäviä tai merkittäviä meluhaitoja aiheuttavia toimintoja. Sekä alueen pohjois- että eteläpuolella on hiljaisiksi alueiksi(alle 45dB) määriteltyjä viheralueita.

Niemen alue on Lahden tiedeja yrityspuistoa, jossa toimii muun muassa yliopistojen ympäristötutkimuksen laitoksia sekä cleantech-alan yrityksiä. Alueen teollisuustoiminta on vähitellen muuttumassa tai siirtymässä muualle, joten aluetta on tarve kehittää voimakkaasti. Tulevaisuudessa alueelle on tulossa myös asumista.

Alue sijaitsee alavassa laaksossa Vesijärven rannalla ja on entistä Vesijärven pohjaa. Laaksossa maaperä on savea ja hienoa hietaa. Alueen luoteisosa (UPM-tontti) on pohjavedenmuodostumisaluetta. Aluetta ympäröi moreeni-/ kallioselänteet.

Alue on Joutjoen valuma-aluetta ja osittain Vesijärven lähialuetta. Rannassa toimii pienvenesatama. Alueen läpi virtaa Joutjoki, jonka uoma on kanavoitu. Sen kautta virtaa Vesijärveen Kymijoen voimalaitoksen lauhdevedet, mikä pitää uoman suun sulana ympärivuotisesti. Alueella on laajasti päällystettyjä alueita.

Alue sijaitsee laaksossa mäkien ympäröimänä, mikä saattaa aiheuttaa inversiotilanteita. Järven läheisyys tasoittaa lämpötiloja, mutta lisää tuulisuutta. Alueella on jonkin verran raskasta liikennettä. Liimatehdas aiheuttaa hajuhaittaa tehtaan välittömään ympäristöön. Keväisin hiekoitus voi aiheuttaa pölyhaittaa.

Alue on eteläisen Lahden kaupallinen keskus, nk. Launeen marketalue. Alueella sijaitsee vähittäiskaupan suuryksiköitä. Alueen maisemakuvaa hallitsee leveä Uudenmaankatu, laajat pysäköintialueet ja suurimittakaavaiset kaupalliset rakennukset. Alueella ei ole asumista.

Alue on Salpausselän eteläreunaa, missä kallioperää peittää paksu siltti-/savikerros. Tarkastelualueella maaperä on pääosin savea, mutta osittain hiesua alueen länsireunassa. Hienojakoisten kerrostumien alla on hyvin vettä johtava hiekka-/sorakerros, joka on osa Launeen pitkittäisharjua, joka tulee alueella pintaan muutamissa kohdissa hiekka/soramuodostumina.

Alue sijaitsee pohjavesialueella ja alueella on myös pieni pohjaveden muodostumisalue. Muualla pohjaveden muodostuminen on niukkaa. Alueen länsipuolella on pohjevedenottamo, jonka suoja-alue ulottuu tarkastelualueelle. Alueen läpi virtaa Porvoonjokeen laskeva Paskurinoja, jonka veden laatu on heikko. Oja kulkee osittain putkessa. Tulviminen on aiheuttanut ajoittain ongelmia.

Alue on Lahden keskustan lähialueista laajin meluisa alue. Melutaso ylittää lähes koko alueella päivisin 55dB ja suurimmaksi osaksi yli 60dB. Suurista liikennemääristä johtuen alueella on ajoittain ilmanlaatuongelmia. Erityisesti keväällä ilmanlaatu on ollut ajoittain erittäin huono.

Alue on maakunnallisesti merkittävä 40-luvun lopulla rakennettu yhtenäinen puutarhamainen asuinalue. Rakennukset ovat pääosin puolitoistakerroksisia rintamamiestaloja ja ne sijaitsevat säännönmukaisesti riveissä suorakulmaisen katuverkoston varsilla. Tontit ovat melko isoja (n. 1000 m²), joten alueella on mahdollisuuksia lisärakentemiselle.

Alue sijaitsee kallioisten moreeniselänteiden reunustamassa laaksossa. Laakson maaperä on karkeaa hietaa, joka läpäisee vettä melko hyvin ja soveltuu hyvin puutarhaviljelyyn. Viljavuutta ja pieneliötoimintaa voidaan parantaa kompostoinnilla.

Alue kuuluu Vartio-ojan valumaalueeseen. Alue on pohjavesialuetta, mutta ei pohjaveden muodostumisaluetta. Alueella on paljon avo-ojia, joita hoidetaan nurmipainanteina. Pihoilla on pääosin sorakäytävät ja vain vähän läpäisemättömiä pintoja.

Korkeiden mäkien ympäröimä laakso saattaa olla arka halloille. Alueen välittömässä läheisyydessä ei ole isoja teitä tai muita ilmanlaatua heikentäviä tai meluhaittoja aiheuttavia toimintoja. Alueen itäpuolella sijaitsevat metsäiset alueet on määritelty ensimmäisen luokan hiljaisiksi alueiksi.

MONIMUOTOISUUS

HOITO JA KÄYTTÖ

Läheisyydessä on kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviksi luokiteltuja LUMO-kohteita sekä luonnonsuojelualue. Merrasojan laakso toimii tärkeänä ekologisena yhteytenä. Alueella on paljon pienialaisia iäkkäitä metsiköitä. Kuusissa esiintyy kirjanpainajia. Alueella on esiintynyt ajoittain runsaasti espanjansiruetanoita, joka on tuholaiseksi luokiteltava haitallinen vieraslaji.

Alueella on virkistyskäyttöön erittäin hyvin soveltuvia metsiä ja puistoja. Puistot (hoitoluokka A2) ovat pääosin nurmea ja yksittäisiä istutettuja puita. Virkistyreittiverkosto on hyvä. Alueella on myös kaksi leikkipuistoa, koulu ja 2 päiväkotia. Merrasojan laakson viheralueita hoidetaan maisemaniittyinä (hoitoluokka B2).

Alueella on tarve itä-länsisuuntaisen Joutjokea myötäilevan ekologisen yhteyden kehittämiselle. Alue on lepakoiden elinympäristö. Alueen molemmin puolin sijaitsee monimuotoisuuden kannalta tärkeitä metsäsaarekkeita. Monet lintulajit oleskelevat talvisin Joutjoen sulana pysyvällä suulla. Teollisuuslaitosten ympäristössä on erilaisia ruderaatteja.

Alueella on tarve rantaviivaa seuraavan virkistysyhteyden kehittämiselle. Rannassa toimii pienvenesatama. Hoitamattomat alueet ovat tärkeitä alueen monimuotoisuuden kannalta. Julkisiet viheralueet ovat lähinnä kadunvarsia (hoitoluokka A3) ja pienialaisia metsiä. Joutjoen varren metsäalueella ei juuri ole virkistyskäyttöä.

Alueella ei ole monimuostoisuuden kannalta erityisen arvokkaita alueita. Paskurinojan ekologinen tila on heikko. Monimuotoisuuden kannalta se on kuitenkin tärkeä elementti. Alueella on paljon teitä ja katupuita, joista osa voi huonosti. Uudenmaankadun estevaikutus eläinten liikkumisen kannalta on suuri.

Alueella ei ole virkistyskäyttöön soveltuvia viheralueita. Alueella on yksi puisto(hoitoluokka A2). Hoidetut viheralueet ovat pääosin tienvarsia ja markettien piha-alueita.

Puutarhoissa on runsaasti omenapuita, marjapensaita ja perennoja. Vallitsevin elementti on kuitenkin nurmi. Pensasaidat toimivat pienen mittakaavan ekologisina käytävinä tarjoten suojaa hyönteisille ja eläimille. Kasvillisuudesta voi löytyä vanhoja kulttuurilajikkeita. Puutarhavajat ovat tärkeitä pesäpaikkoja mm. linnuille ja mehiläisille.

Alue on suureksi osaksi rakennettua ja viheralueet ovat yksityisiä pihoja. Pihat ja puutarhat ovat intensiivisesti hoidettuja, pääosin nurmea. Tienvarret ovat nurmea.

NYKYISET EKOSYSTEEMIPALVELUT *

KEHITETTÄVÄT EKOSYSTEEMIPALVELUT *

* Symbolien selitteet: Liite 1

Ruderaatit: Niemen käytöstä poistuneella ratapiha-alueella ja teollisuuspihoilla on erilaisia joutomaa-alueita. Ruderaatit lisäävät kaupunkiympäristön monimuotoisuutta, mutta voivat olla sille myös uhka, jos vieraslajit saavat levitä rauhassa. Ratapiha-alueen laidoilla valtaa tilaa ainakin komealupiini. Ruderaatteja leimaa väliaikaisuus: niitä syntyy ja häviää, mikä omalla tavallaan rikastuttaa kaupunkiympäristöä.

NIEMI tiedeja yrityspuisto

Vesijärvi: Niemen alueen rannasta avautuu järvinäkymät, mutta rannan virkistyspotentiaalia ei ole täysin hyödynnetty. Alue on yleiskaavassa varattu pienvenesatamalle. Rantojen voimakkaasta rakentamisesta on kuitenkin Vesijärven tilan kannalta jo huonoja kokemuksia. (Kuoppamäki 2012) Rantojen kasvillisuus tuottaa tärkeitä ekosysteemipalveluja ehkäisten eroosiota ja sitoen ravinteita.

Tarkastelualueen rajaus ilmakuvassa.

Joutjoki: Joutjoen rakennettu ja voimakkaasti virtaava uoma palvelee voimalan lauhdevesien purkua. Nykytilassaan se ei juuri ylläpidä ekologista monimuotoisuutta tai palvele virkistyskäyttöä. Jokeen tukeutuvaa ekologista yhteyttä rantaan olisi tarpeen kehittää.

Topografia ja vesialueet. (www.paikkatietoikkuna.fi)

Nykyiset ekosysteemipalvelut * Pohjaveden muodostuminen • alueen luoteisosa on pohjavedenmuodostumisaluetta

Virkistäytyminen, henkinen ja fyysinen terveys

Kehitettävät ekosysteemipalvelut * Geenivarat • ruderaattien säilyttäminen luonnon reservaatteina

Vedenkierron säätely

• rannan vapaa-ajan alueet ja kahvisaari

• hulevesien käsittely • mahdollisuuksia asentaa viherkattoja

Esteettiset kokemukset ja inspiraatio

Ilmaston säätely

• järvimaisemat • kasvillisuus peittää epätoivottuja näkymiä

• Kasvillisuus pienilmastoa parantava vaikutus

Fotosynteesi

• itsensä ylläpitävät ympäristöt • hallittu hoitamattomuus • mahdollisten pilaantuneiden alueiden puhdistus

• mahdollistaa yhteyttämisen ja kasvillisuuden kasvun

Elinympäristöjen tarjonta

• alueella on pienialaisia metsiköitä ja joutomaa-alueita, jotka tarjoavat monenlaisia elinympäristöjä • vesialueet merkittäviä linnustolle, Joutjoki toimii ekologisena käytävänä • alueella tavattu lepakoita

Biologinen kontrolli

Elinympäristöjen tarjonta

• alueella voidaan säilyttää joutomaa-alueita luonnon reservaatteina • Joutjoen ekologista käytävää voidaan kehittää monimuotoisena elinympäristönä • erityisesti lepakoiden elinympäristöt tulisi turvata

Virkistäytyminen, henkinen ja fyysinen terveys

• pienvenesataman ja rannan kehittäminen edelleen virkistysympäristönä

Henkinen pääoma/informaation tarjonta

• teknisten ekosysteemipalveluratkaisujen kehittäminen • ekologisen innovaatiokeskittymän imagon kehittäminen

* Liite 1: Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä

MUKKULA - metsäkaupunki

Puistot: Laajat intensiivisesti hoidetut nurmialueet ylläpitävät alueen historiaa ilmentävää avointa maisemakuvaa. Avoimuutta voitaisiin ylläpitää myös vähemmän intensiivisellä hoidolla. Laiduntamistakin voitaisiin kokeilla. Mehiläiskasvatus ja kaupunkiviljely sopisivat alueelle.

Metsät: Mukkulan lähimetsät ovat reheviä lehtoja, joiden kasvillisuus on monimuotoista. Metsät tarjoavat hyvät ulkoilu ja virkistysmahdollisuudet. Metsät ovat suurimmaksi osaksi rinteissä, missä puusto suojaa maata tehokkaasti eroosiolta. Lehotometsissä syntyy viljavaa multamaata.

Tarkastelualueen rajaus ilmakuvassa.

Pihat: Laajat paikoitusalueet eivät välttämättä ole kovin edustavia, mutta asfaltoimattomat pinnat edistävät veden luontaista kiertokulkua. Alueella on suhteellisen vähän läpäisemättömiä pintoja, mutta niiden osuus saattaa kasvaa huomattavasti jos paikoitusalueita asfaltoidaan ja aluetta täydennysrakennetaan.

Topografia ja vesialueet. (www.paikkatietoikkuna.fi)

Nykyiset ekosysteemipalvelut * Ilmaston säätely • pienilmastoltaan suotuisa alue

• varttunut puusto varjostaa kesällä ja suojaa tuulilta talvella

Vedenkierron säätely

• alue on hyvin väljästi rakennettu • kasvillisuutta ja läpäiseviä pintoja on paljon

Eroosion kontrolli ja maaperän viljavuus • kasvillisuus suojaa eroosiolta mäkisessä maastossa • kasvillisuus pitää yllä lehtomaaperän viljavuutta

Maaperän muodostuminen

• lehtomaisissa metsissä syntyy viljavaa multamaata • multava maaperä pitää yllä monipuolista vaateliasta lajistoa

Elinympäristöjen tarjonta

• metsien ja piha-alueiden mosaiikki tarjoaa monenlaisia elinympäristöjä

Fotosynteesi

• suotuisa pienilmasto ja havumetsiä

Henkinen pääoma/informaation tarjonta

• luonto on alueelle merkittävä identiteettitekijä

Virkistäytyminen, henkinen ja fyysinen terveys

• virkistysmahdollisuudet edistävät asukkaiden henkistä ja fyysistä hyvinvointia • luonnon tarkkailusta saatavat psykologiset hyödyt

Kehitettävät ekosysteemipalvelut * Lähiruoka • suotuisa pienilmasto ja maaperä tarjoavat hyvät lähtökohdat kaupunkiviljelyyn

Materiaalit ja raaka-aineet

• lähiluonnosta saatavien materiaalien käytön edistäminen mm. leikkiin, askartelu- ja koristemateriaaleiksi, energiapuuna

Vedenkierron säätely

• hulevesien imeytykselle ja viivytykselle löytyy hyvin tilaa alueelta • täydennys- ja korjausrakentamisessa ei tulisi lisätä läpäisemättömien pinnoitteiden käyttöä tai hulevedet tulisi johtaa kasvillisuusalueille

Biologinen kontrolli

• vieraslajien leviämisen ehkäisy välttämällä maan turhaa muokkausta ja suosimalla kotoperäistä lajistoa • monipuolinen lajisto ehkäisee tuholaisten aiheuttamia tuhoja • mm. kirjanpainajien ja lehtokotiloiden luontaisten vihollisten suosiminen

Ravinteiden kierto

• hyvät mahdollisuudet edistää ravinteiden kiertoa mm. kompostoimalla

Turismi/luontomatkailu

• alue sijaitsee matkailukohteen vieressä, luonto on matkailun vetovoimatekijä

Henkinen pääoma/informaation tarjonta

• modernin puutarhakaupungin perinne tulee säilyttää ja kohottaa alueen imagoa • metsät toimivat oppimisympäristönä, saavutettavuus ja monipuolisuus tärkeitä * Liite 1: Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä

Liikenne: Alue on tärkeä sisääntuloväylä Lahteen, mutta se ei juurikaan onnistu tukemaan vihreän kaupungin imagoa. Ympäristö on luotu lähinnä autojen ehdoilla. Liikkeet eivät halua puustoa peittämään mainoskylttejään.

LAUNE - marketalue

Paskurinoja: Paskurinojassa on ollut haasteita tulvimisen kanssa ja veden laatu on ollut heikko. Oja on säilynyt osittain avouomana, mutta rakentaminen ja jyrkät penkereet altistavat uoman eroosiolle. Kasvillisuutta ei ole juuri hyödynnetty eroosiosuojauksessa.

Tarkastelualueen rajaus ilmakuvassa.

Katuvihreä: Osa alueen katupuustosta ei vaikuta kovin elinvoimaiselta. Vilkas liikenne, tuulinen ympäristö ja päällystetyt pinnat aiheuttavat kaikki stressiä puustolle. Kasvillisuuden ja puuston määrää aueella olisi mahdollista lisätä huomattavasti, mikä osaltaan voisi parantaa myös pienilmastoa. Runsas kasvillisuus voi myös vaikuttaa psykologisesti melun kokomiseen.

EU-direktiivin mukainen meluselvitys 2012. (Kuva; Lahden kaupunki)

Nykyiset ekosysteemipalvelut *

Kehitettävät ekosysteemipalvelut * Ilmaston säätely

Pohjaveden muodostuminen

• tuulen ja sateensuoja

• alueella on pieni pohjavedenmuodostumisalue

Ilmanlaadun säätely

Fotosynteesi

• mahdollistaa yhteyttämisen ja kasvillisuuden kasvun, valoa ja tilaa olisi riittävästi

• alueella on ajoittaisia ilmanlaatuongelmia, runsas kasvillisuus sitoo pölyä ja ilman epäpuhtauksia

Veden kierron säätely

• Paskurinojassa on tulvaongelmia ja alueella on paljon läpäisemättömiä pintoja, mikä estää veden luonnollisen kierron

Elinympäristöjen tarjonta

• alueella olisi hyvät mahdollisuudet kehittää erilaisia monimuotoisuuskeitaita, kuten kosteikkoja, tienvarsiniittyjä ja viherkatoja

Esteettiset kokemukset ja inspiraatio

• esteettisesti miellyttävä ja mielenkiintoinen ympäristö edistää jalankulkua ja pyöräilyä

Henkinen pääoma/informaation tarjonta

• vihreä ja ekologinen ympäristö tuottaa imagohyötyjä alueelle ja koko kaupungille, sillä alue on merkittävä sisääntuloväylä kaupunkiin • esimerkiksi vesistä huolehtiminen viestittää yrityksien vastuullisuudesta ja arvoista

Virkistäytyminen, henkinen ja fyysinen terveys

• arkiympäristön psykologiset terveyttä edistävät vaikutukset, kuten vehreän ympäristön vaikutus melun kokemiseen

* Liite 1: Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä

Identiteetti: Näkymä asuinalueen ylle antaa idyllisen vaikutelman. Suhteellisen pienet rakennukset suurilla puutarhatonteilla on alueen selkeä identiteettitekijä. Kasvillisuus parantaa pienilmastoa mäkien ympäröimässä laaksossa.

KERINKALLIO - puutarhakaupunginosa

Puutarhat: Puutarhamaisella ruoantuotannolla saattaa olla tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys. Puutarhat myös ylläpitävät pölyttäjiä ja tuovat huomattavan lisän kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen. Asukkaille ne ovat merkittävä virkistyksen ja esteettisten kokemusten lähde.

Tarkastelualueen rajaus ilmakuvassa.

Reitistö: Uudistetun Isomäenkadun luonne eroaa muusta alueesta, jonka mittakaavaa muodostavat mm. tontteja rajaavat pensasaidat. Pensasaidat toimivat myös pienimuotoisina ekologisina käytävinä. Tonttien rajauksiin ja läpäisemättömien pinnoitteiden käyttöön tulisi kiinnittää huomiota kun aluetta kehitetään.

Topografia ja vesialueet. (www.paikkatietoikkuna.fi)

Nykyiset ekosysteemipalvelut * Ruoka

• puutarhat tuottavat etenkin omenoita ja marjoja

Vedenkierron säätely

• runsaasti haihduttavaa kasvillisuutta • maaperä vettä läpäisevää

Pölytys

• pölyttäjähyönteisille ravintoa ja pesäpaikkoja • omenapuiden ja marjapensaiden pölytys

Elinympäristöjen tarjonta

• puutarhat tarjoavat monenlaisia elinympäristöjä

Esteettiset kokemukset ja inspiraatio

• puutarhat luovat esteettisiä kokemuksia ja mielihyvää

Virkistäytyminen, henkinen ja fyysinen terveys

• puutarhamaisella ympäristöllä terveyttä edistäviä vaikutuksia

Henkinen pääoma/informaation tarjonta

• alueen identiteetti puutarhamaisena asuinalueena

Kehitettävät ekosysteemipalvelut * Ruoka

• puutarhaviljelyä ja lähiruoantuotantoa on mahdollista kehittää ja siihen voidaan kehittää kannustimia • lähiruoan myynti ja jakelukanavia voidaan edistää -> kaupunkiruokapiirit

Geenivarat

• monimuotoiset vanhat puutarhat voivat toimia hyöty- ja koristekasvien geenipankkeina, voimakasta uudistamista tulisi välttää • torjunta-aineiden käyttöä tulisi välttää

Vedenkierron säätely

• läpäisemättömien pinnoitteiden käyttöä pihoilla vältetään • ohjeistetaan asukkaita keräämään kattovedet kasteluun ja perustamaan sadepuutarhoja

Ravinteiden kierto

• ravinteiden kiertoa kompostoimalla voidaan edistää

Elinympäristöjen tarjonta

• säilytetään erilaisia puutarhaympäristön elinympäristöjä, kuten pensasaidat ja kylmät pihavarastot • vältetään yksipuolisia leikattuja nurmikoita • avo-ojia voitaisiin kehittää kosteikkoympäristöiksi • kompostit ja kylmät pihavajat tärkeitä suojapaikkoja

* Liite 1: Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä

osa III

suunnitelma Mukkula 74 Luonto ja urbaani kohtaavat lähiöissä

Maisema-analyysi ekosysteemipalvelu näkökulmasta

Skenaariot 90

Suunnitelman kuvaus

Kulttuuriset ekosysteemipalvelut

Maaperä 97 Pienilmasto 98 Täydennysrakentaminen 104 Hulevedet 106 Kaupunkiviljely 109 Monimuotoisuuus 115

Mukkula Suunnittelualue Mukkula on Lahden ensimmäisiä modernin ihanteen mukaan suunniteltuja asuinlähiöitä. Mukkula edustaa aluerakentamisen alkuvaihetta, jolloin rakennetuissa alueissa toteutuu hyvin luonnon ja rakentamisen synteesi. Tätä suomalaista puutarhakaupungin mallia kuvaamaan syntyi käsite ”metsäkaupunki”. Kokonaisuudessaan 220 hehtaarin laajuinen ja 6500 asukkaalle suunniteltu asuinalue kaavoitettiin Mukkulan kartanon maille. Suunnitelma huomioi hyvin kulttuurimaiseman ja luonnon, jotka olivat muovautuneet kartanon vaikutuksesta 1700-luvulta lähtien. Mukkulaa kutsuttiin alkuaikoina puistokaupungiksi. (Niskanen & Vertainen 2012)

Kuva: Näkymä alueelle saavuttaessa. Kesäkuu 2012.

Suunnittelualue käsittää yhden Mukkulan viidestä asuintalojen ryhmästä. Alue on hyvin väljästi rakennettu. Pääosa rakennuksista on 1960-luvun lopulla valmistuneita kerrostaloja. Näiden kortteleiden tehokkuusluku vastaa rivitalorakentamista. Alueen laidassa sijaitsee pieni omakotitalojen ryhmä. Lisäksi suunnittelualueeseen kuuluu Mukkulan ostoskeskus, joka sijaitsee alkuperäisen ajatuksen mukaisesti keskeisellä paikalla muiden yleisten palvelujen yhteydessä (Niskanen & Vertainen 2012). Ostoskeskus käsittää kaksi matalaa liikerakennusta, joita on laajennettu muutamaan otteeseen 2000-luvulla. Ostoskeskuksen itäpuolella sijaitseva kerrostaloryhmä on 70-luvulta. Uudempaa rakentamista edustaa 2000-luvulla valmistunut Kilpiäisten palvelukeskus, jossa on vanhusten palvelutalo ja päiväkoti sekä uusi senioreille suunnattu asuinkortteli, jossa viimeisen talon rakentaminen on aloitettu syksyllä 2012. Nämä sijaitsevat alueen koilliskulmassa. Lisäksi suunnittelualueeseen kuuluu osa Merrasojan laakson viheralueita.

Kuva: Alueen rakeisuuskartta. Suunnittelualueen rakennukset mustalla.

Täydennysrakentamisen sijaan lähiöt kaipaavat kokonaisvaltaisempaa kehittämistä. Lahden yleiskaavan 2025 tavoitteiden mukainen kaupungin kasvun ohjaaminen tarkoittaa vanhojen alueiden tiivistämistä ja täydentämistä. Tällöin joudutaan punnitsemaan vanhan rakennuskannan ja niiden muodostaman ympäristön arvoa (Niskanen & Vertainen 2012). Toisaalta alueiden kehittämisessä tulee ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet. Myös lähipalvelujen turvaaminen ja alueiden säilyttäminen houkuttelevina myös työikäiselle väestönosalle ovat haasteina vanhoissa lähiöissä. Lähiöt kaipaavatkin usein täydennysrakentamisen lisäksi myös kokonaisvaltaisempaa kehittämistä (Hartiala 2012).

Kuva: Ilmakuva suunnittelualueesta vuodelta 1960 ennen rakentamista. Suunnittelualue on Mukkulan kartanon viljely- ja laidunmaita. (Ilmakuva: Lahden kaupunki)

Mukkula valikoitui osassa II esitellyistä tarkastelualueista suunnittelualueeksi ensinnäkin siksi, että väljästi rakennetuissa lähiöissä on paljon potentiaalia tuottaa erilaisia ekosysteemipalveluja kaupunkilaisille. Suunnitelmassa on siksi voitu soveltaa näkökulmaa monipuolisesti. Toiseksi lähiöiden kehittäminen on ajankohtainen haaste ja niistä pitäisi tavalla tai toisella saada myös keskiluokkaa houkuttelevia alueita (Taloussanomat 9.8.2012). Ympäristön kehittämiseen ei lähiöhankkeissa tavallisesti ole kiinnitetty suurta huomiota, vaikka se on tutkimusten perusteella lähiöasukkaille tärkeä, ehkä jopa tärkein syy asuinpaikan valinnalle (Seppänen et al. 2012).

Kuva: Suunnittelualueen rajaus vuoden 2011 ilmakuvassa. (Ilmakuva: Lahden kaupunki)

Alueen nykytila Mukkula kuuluu Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin (ns. harmaa kirja). Maakuntakaavassa alue on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi. Suunnittelualue oli 1960-luvulla alueen rakentamisen aikaan avointa Mukkulan kartanon entistä viljelymaisemaa. Alueen sisään jäänyt metsäsaareke oli tällöin ainakin osittain laidunnettu ja peltojen ympäröimä. Merrasojan laakso on ollut peltoa ja laidunmaata, nykyisin aluetta hoidetaan niittämällä. Piha-alueet ovat pääosin avoimia. Ritaniemenkadun varren puistoalue on ollut pitkään avointa nurmikenttää, mutta nykyisin siinä alkaa olla varttunutta puustoa, lähinnä koivuja ja havupuita. Rakennetun ympäristön kasvillisuus on yksipuolista.

Kuva: Huomattava osa alueen asukkaista on vanhuksia. Kuva Mukkulan ostoskeskuksen pysäköintialueelta.

Suunnittelualueella on noin tuhat asukasta, joista huomattava osa vanhuksia. Mukkulan ostoskeskus on tärkeä alueellinen palvelukeskittymä. Se on keskeinen tekijä maisemassa ja vaikuttaa osaltaan alueen imagon muodostumiseen. Taantuvia lähios-

Kuva: Puistomaista metsää suunnittelualueen keskellä. Lähimetsien puusto on iäkästä ja tasaikäistä.

Kuva: Merrasojan laakson niitty rehevöi kesäkuun alkupuolella.

toskeskuksia on koitettu kehittää Lahdessa, mutta ympäristön kehittäminen ei näissä ole saanut suurta painoarvoa. Myös Mukkulan ostoskeskuksen liikkeillä on ollut vaikeuksia ja ne kilpailevat muun muassa lähistön suurien markettien kanssa. Alueen tarkempi kuvaus sisältyy suunnitelman selostukseen. 79

”Juuri metsät, joutomaat ja rakennetun ja rakentamattoman väliset rajatilat ovat eräässä mielessä lähiöiden ominta tilaa.” Lappi, T.-R. 2007

Luonto ja urbaani kohtaavat lähiöissä Modernit lähiöt suunniteltiin alun perin tarjoamaan terveellisiä asuinympäristöjä lapsiperheille. Sitä ne voisivat olla vielä nykyäänkin, mutta monista sosioekonomisista tekijöistä johtuen useimpien lähiöiden maine ei ole kovin hyvä. Asukkaat ovat kuitenkin kiintyneitä asuinympäristöihinsä. Lähiötutkimusten ja kehityshankkeiden pohjalta voi todeta, että luonto on tärkeässä osassa lähiöasumisessa ja lähiöluonto tuottaa erilaisia ekosysteemipalveluja myös koko kaupungin tarpeisiin. Asukkaiden luontosuhde on kuitenkin passiivinen, eivätkä he koe voivansa vaikuttaa ympäristön kehittymiseen.

”Tärkeimmäksi lähimetsien hyödyiksi vastaajat nimesivät virkistysmahdollisuudet sekä luonnon itseisarvon ja puuston kaupunki-ilmaa puhdistavan vaikutuksen.” Roivainen, I. 2001

“Yhä useammat lapsiperheet pääsevät muuttamaan pois keskustan melusta ja pölystä raittiiseen ilmaan ja luonnon tuntumaan.” Roivainen, I. 2001

“Ehkä lähiöelämän erityisyys voisi löytyä juuri siitä, että niiden elämäntapaa ja identiteettiä määrittää luonnon ja urbaanin päällekkäisyys ja lomittuminen” Lappi, T.-R. 2007

”Lähiöasukkaiden kuvauksissa luonto on tärkeässä osassa ja puhdasta luonnonmaisemaa toivotaan jätettävän mahdollisimman paljon rakennetun ympäristön läheisyyteen.” Roivainen, I. 2001

Maisema-analyysi ekosysteemipalvelu- näkökulmasta Suunnitelman pohjaksi tehdyssä analyysissä on painotettu alueen ekologisia olosuhteita, minkä kautta maisemasta on pyritty tunnistamaan ekosysteemipalveluita tuottavia yksiköitä (service providing units/SPU). Työn luonteen vuoksi tyypillistä maiseman tilallista analyysia (avoimet/suljetut tilat, maiseman solmukohdat jne.) ei ole tässä esitetty, mutta suunnittelussa on otettu huomioon myös erilaisten ulkotilojen luonne ja esimerkiksi avointen maisematilojen säilyminen. Analyysin ensimmäisessä osassa on tarkastelu laajemmin suunnittelualueen ympäristöä. Kartalla on osoitettu ekosysteemipalveluita kuvaavien symboleiden avulla alueita, jotka tuottavat kutakin palve-

Alueen tärkeimmät ekologiset yhteydet, yleiskaavan 2025 viheralueet, sekä rantavyohyke(keltainen rajaus), joka sisältää merkittäviä luonnonsuojelualueita ja luonnon monimuotoisuuskohteita.

lua. Tarkastelu on yleispiirteinen, mutta se nostaa esiin alueita, jotka ovat ekosysteemipalveluiden kannalta merkittävimpiä ja toisaalta alueet, jotka ovat tästä näkökulmasta köyhiä. Suurin potentiaali ekosysteemipalveluiden kehittämiseen on todennäköisesti näillä köyhillä alueilla. Lisäksi ekosysteemipalvelujen merkitystä on arvioitu paikalliseksi, seudulliseksi tai valtakunnalliseksi. Arvio perustuu siihen, ketkä voidaan ajatella ekosysteemipalvelun käyttäjiksi. Symbolien selitteet löytyvät liitteestä 1.

Analyysin toinen osa keskittyy suunnittelualueeseen. Siinä tarkastellaan erikseen alueen maiseman elementtejä, kunkin elementin tuottamia ekosysteemipalveluita ja mikä käyttäjäryhmä hyötyy eniten näistä palveluista. Tuotetut hyödyt on eritelty ihmisten suoraan saamiin hyötyihin sekä välillisiin hyötyihin, jotka saavutetaan pitkällä aikavälillä ekosysteemien toiminnan kautta. Ainakin osaa analyysissä käytetyistä mittareista, kuten latvusala ja läpäisevein pintojen osuus, voidaan käyttää ekosysteemipalveluja kuvaavina mittareina.

MERRASOJA jousiammuntarata viljelypalstoja

MERRASJÄRVI

leirintäalue

KIRKKO PALVELUTALO OSTARI

koirapuisto

KOULU PÄIVÄKOTI

sauna

KIRJASTO

tanssilava uimaranta

urheilukentät

Mukkulan kartano (tilaushotelli/-ravintola) VESIJÄRVI

frisbeegolfrata

venesatama kahvisaari Niemen tiedeja yrityspuisto

Kuva: Suunnittelualueen sijainti ja alueen keskeisimmät toiminnot.

suunnittelualue

merkittävä alueellinen palvelukeskittymä

valuma-alueen raja leikkipuisto

suunnittelualue yli 3 ha laajuinen metsäalue

Ekosysteemipalvelulla on merkitystä... ... valtakunnallisesti tai laajemmin

... Lahden seudulla

... paikallisesti (perustuu tekijän arvioon)

Ekosysteemien tuottamat tukipalvelut suunnittelualueen lähiympäristössä. (Ks. symbolien selitteet; Liite 1) Pienetkin metsiköt ja päällystämättömät alueet ylläpitävät tukipalveluita, mutta erityisesti korostuu laajojen yhtenäisten metsäalueiden merkitys. Keskimäärin yli kolmen hehtaarin kokoisen kaupunkimetsän ekologinen merkitys on suurempi (Kotze 2012).

suunnittelualue yleiskaavan 2025 viheralueet

Ekosysteemipalvelulla on merkitystä... ... valtakunnallisesti tai laajemmin

... Lahden seudulla

... paikallisesti (perustuu tekijän arvioon)

Merkittävimmät ekosysteemien tuottamat säätelypalvelut suunnittelualueen lähiympäristössä. (Ks. symbolien selitteet; Liite 1) Kaupunkiympäristön säätelypalveluihin sisältyy laaja joukko erilaisia hyötyjä, joista useilla on lähinnä paikallinen merkitys, mutta ne vaikuttavat huomattavasti asukkaiden elämänlaatuun. Viheralueiden osalta on merkittäviä eroja sen suhteen, mitä säästelypalveluita ne tuottavat. Myös rakennettujan alueiden välillä on suuria eroja (vrt. Mukkula ja Niemen alue kartan alaosassa).

suunnittelualue hiljainen alue (yleiskaava)

Ekosysteemipalvelulla on merkitystä... ... valtakunnallisesti tai laajemmin

... Lahden seudulla

... paikallisesti (perustuu tekijän arvioon)

Merkittävimmät ekosysteemien tuottamat kulttuuriset palvelut suunnittelualueen lähiympäristössä. (Ks. symbolien selitteet; Liite 1) Kulttuurisia ekosysteemipalveluita tuottavat niin luonnonmukaiset kuin rakennetutkin viheralueet. Pienilläkin asioilla, kuten yksittäisellä puulla voi olla merkitystä. Viheralueen laatu (esimerkiksi melutaso) on merkittävämpi tekijä, kuin laajuus. Vesijärven rooli korostuu.

suunnittelualue luonnonsuojelualue LUMO-kohde

Ekosysteemipalvelulla on merkitystä... ... valtakunnallisesti tai laajemmin

... Lahden seudulla

... paikallisesti (perustuu tekijän arvioon)

Merkittävimmät ekosysteemien tuottamat tuotantopalvelut suunnittelualueen lähiympäristössä. (Ks. symbolien selitteet; Liite 1) Tuotantopalvelut, kuten ruoan ja raaka-aineiden tuotanto on kaupungeissa pääosin ulkoistettu. Suurin merkitys on geenivarojo ylläpitävillä luonnon monimuotoisuuskohteilla. Muidenkin tuotantopalveluiden kehittämiseen olisi varmasti mahdollisuuksia.

PALVELUA TUOTTAVA YKSIKKÖ

MÄÄRÄ / LAATU

EKOSYSTEEMIPALVELUT*

KÄYTTÄJÄRYHMÄ

(koko alue 27,5 ha)

KASVILLISUUS Kasvullinen ala 18,3 ha 66%

SUORAT HYÖDYT: Esteettisistä ja virkistyksellisistä seikoista hyötyvät kaikki alueen käyttäjät. VÄLILLISET HYÖDYT:Koko seudun asukkaat ja Vesijärven vaikutuspiirissä asuvat. Kasvillisuuuden kyvystä puhdistaa vettä hyötyvät Merrasojan ja sitäkautta ainakin jossain määrin Vesijärven tila. Maaperän muodostumisesta hyötyvät erityisesti tulevat sukupolvet.

PUUSTO Latvusten peittävyys 7,8ha

SUORAT HYÖDYT: Pienilmastosta, esteettisistä ja imagollisista seikoista hyötyvät alueen asukkaat, ulkoilijat ja asuntojen omistajat. VÄLILLISET HYÖDYT: Koko seutu hyötyy veden kiertokulun ylläpidosta. Hiilen sidonta maailmanlaajuinen hyöty.

NIITYT

SUORAT HYÖDYT: Asukkaat ja ulkoilijat. Erityisesti hyötyvät ne joilla aikaa tarkkailla luontoa, kuten vanhukset.Pölyttäjäpalvelusta hyötyvät lähiympäristön puutarhat ja laakson palstavijelijät. VÄLILLISET HYÖDYT: Elinympäritöjen monimuotoisuudesta hyötyvät kaikki organismit. Kullttuurikasvillisuuden geenivarat on potentiaalinen hyöty tuleville sukupolville.

4,3ha Niittyjä alueen kaikista viheralueista 23%

NURMET 5,6ha Nurmea alueen kaikista viheralueista 31%

SUORAT HYÖDYT: Piha-alueilla asukkaat, erityisesti lapset. Muualla lähinnä estettisenä tekijänä ohikulkijoille.

* Liite 1: Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä

PALVELUA TUOTTAVA YKSIKKÖ

MÄÄRÄ / LAATU

EKOSYSTEEMIPALVELUT*

KÄYTTÄJÄRYHMÄ

(koko alue 27,5 ha)

METSÄT Metsäalueita 5,3ha Metsää 29% kaikista alueen viheralueista, pirstaleisia pieniä alueita, länsipuoli yhteydessä Ritaniemen luonnonsuojelu- alueeseen.

SUORAT HYÖDYT: Alueen asukkaat hyötyvät virkistysmahdollisuuksista ja metsistä saatavista tuotteista. Alue hyötyy paremmasta ilmanlaadusta. Kaupunki hyötyy vähän hoitoa vaativista viheralueista. VÄLILLISET HYÖDYT: Kaupunki hyötyy terveemmistä asukkaista. Hiilen sidonta maailmanlaajuinen hyöty. Luonnonsuojelualueen monimuotoisuus hyötyy puskurivyöhykkeestä.

MAAPERÄ Alueen korkeimmat kohdat kallioisia moreenimäkiä, alavat alueet savea. Korkein kohta n. 105mpy Matalin n. 83mpy

SUORAT HYÖDYT: Asukkaat hyötytyvät hyvästä pienilmastosta ja mahdollisuudesta hyödyntä maaperää esim. viljelyyn. VÄLILLISET HYÖDYT: Eri ryhmät hyötyvät hyvin laajasti, kun maaperä toimii ja ylläpitää mm. kasvillisuutta ja veden kiertokulkua. Kasvillisuus myös sitoo maaperään hiiltä, jopa enemmän kuin maanpäällisiin osiin.

PÄÄLLYSTETTY MAAPERÄ Läpäisemättömiä pintoja (rakennukset+asfaltti) 6,4 ha , 24% (30% jos Merrasojan puisto jätetään pois)

SUORAT HYÖDYT: Maaperä toimii lähinnä rakennusalustana, mutta ei tuota juurikaan ekosysteemipalveluja.

PINTAVEDET Merrasoja kaupunkipuro Muutamia avo-ojia (alueen itäpuolella tehokas kuivatus ja tiheä sadevesiviemäriverkosto)

SUORAT HYÖDYT: Merrasojan tarjoamista virkistysmahdollisuuksista hyötyvät kaikki ulkoilijat. Kaupunki hyötyy vesien käsittelystä. VÄLILLISET HYÖDYT: Kosteikkoympäristöjen ylläpitämästä monimuotoisuudesta laajaa hyötyä ekosysteemeille. Pintavesien puhdistuminen vaikuttaa Vesijärven ekologiseen tilaan ja sitä kautta laajalle.

* Liite 1: Ekosysteemipalvelut kaupunkiympäristössä

Skenaariot Suunnittelun lähtökohtana on ajatus kaupungista ekosysteeminä, jossa vaikuttavat samat ekologiset prosessit kuin missä tahansa luonnon ekosysteemissä. Mitä paremmin ekologisia prosesseja voidaan ylläpitää kaupunkiympäristössä, sitä enemmän luonnon prosessit tuottavat erilaisia ekosysteemipalveluja kaupunkilaisille. Ekosysteemipalvelu -käsite antaa kuitenkin mahdollisuudet erilaisiin painotuksiin ja sovelluksiin suunnittelussa. Skenaarioiden tarkoituksena oli pohtia kolmea erilaista näkökulmaa alueen kehittämiseksi; metsäkaupunkimallia, sosioekologista lähestymistapaa ja voimakkaan uudistamisen mallia. Tarkastelu, joka on esitetty tässä tiivistetysti, pyrki luomaan mielikuvan ekosysteemipalvelukäsitteen hyödynnettävyydestä ja mahdollisuuksista erilaisissa suunnittelutilanteissa. Skenaarioiden pohjalta kävikin ilmi, että ekosysteemipalveluita voidaan hyödyntää lukuisilla tavoilla.

Ekosysteemipalveluita tuottava kaupunki Alueen kulttuurihistorialliset arvot liittyvät kiinteästi metsäkaupunginosan luonnonympäristöön. Metsäisten ja avointen alueiden vaihtelu on tärkeä osa alueen identiteettiä, kaupunkikuvaa, sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Luonnon prosessit tuottavat jo nykyisellään alueen asukkaille ja kaupungille lukuisia ekosysteemipalveluja, mutta ekosysteemien toimintaa olisi mahdollista hyödyntää tehokkaammin. Skenaarioiden vahvuuksia yhdistellen kehittyi tuottavan kaupungin konsepti, millä tässä yhteydessä tarkoitetaan nimenomaan ekosysteemipalveluja tuottavaa kaupunkia. Konsepti toimii lähtökohtana ideasuunnitelmalle, jossa on esitetty kokoelma erilaisia ideoita alueen kehittämiseksi ekosysteemipalveluita hyödyntäen. Useimmat ideoista ovat sovellettavissa myös muualla tuottavan kaupungin kehittämisessä.

V1 Sosioekologinen malli

V2 Mets채kaupunkimalli

V3 Uudistamismalli

EKOSYSTEEMIPALVELUITA TUOTTAVA KAUPUNKI

Suunnitelman kuvaus Ks. ideasuunnitelman asemapiirros: Liite 2

Kulttuuriset ekosysteemipalvelut Mukkulan kaltaiset lähiöt olivat alun perin tarkoitettu luonnonläheisiksi ja terveellisiksi asuinalueiksi nimenomaan lapsiperheille. Nykyisin pihat ovat kuitenkin tyhjiä ja asukkaista suuri osa on yksineläviä ja vanhuksia. Lahtelaisista noin 20 % on yli 65-vuotiaita, mutta Mukkulan keskuksen alueella luku on yli 30 %. (TILDA -tilastotietokanta) Alueen luonto tarjoaa hyvät mahdollisuudet vapaaseen leikkiin, ulkoiluun ja virkistäytymiseen. Tästä voi kehittää entistä vahvemman identiteettitekijän alueelle. Useiden lähiötutkimusten perusteella voidaan todeta, että asukkaiden mielestä luonnonläheisyys on edelleen tärkeä osa lähiöelämää. Asukkaat kokevat kuitenkin vaikuttamismahdollisuutensa omaan ympäristöönsä rajallisiksi, mikä tekee asukkaiden luontosuhteesta passiivisen (Asikainen 2011). Tämä aiheuttaa myös lieveilmiöitä, kuten ilkivaltaa ja välinpitämättömyyttä. Lapsiperheille tarvittaisiin lähiöihin suurempia asuntoja, mutta tämä yksin ei riitä. Ympäristöllä on keskeinen vaikutus asuinpaikan valintaan. Lähiöhankkeissa onkin todettu, että ympäristön kehittämi-

nen on kannattavaa, sillä se nostaa alueen arvostusta ja houkuttelevuutta (mm. Hartiala 2012). Ekosysteemipalvelut perustuvat nimenomaan ihmisten ja ympäristön väliseen vuorovaikutukseen. Kyse ei siis ole suojelusta tai ympäristön käytön rajoittamisesta, vaan keinoista, joilla tätä vuorovaikutusta voidaan lisätä ja ylläpitää kestävällä tavalla.

Alueen identiteetti Alueen identiteetti muodostuu monista tekijöistä. Ympäristöllä on keskeinen merkitys varsinkin alueen imagoon, mikä vaikuttaa myös alueen arvostukseen. Lähiöissä on tavallista, että alueen imago on heikko, vaikka asukkaat viihtyvät ja ovat kiintyneitä alueeseen. (Seppänen et al. 2012) Suomessa metsät ovat tärkeä osa modernin puutarhakaupungin perinnettä. Metsillä ja luonnolla on lähiötutkimusten perusteella suuri merkitys asukkaille. Luonnonläheisyys on selkeästi arvo, joka vaikuttaa positiivisesti näiden alueiden imagoon. Toisaalta rakennettu ympäristö nähdään usein vähemmän houkuttelevana, yksitoikkoisena ja epäsiistinä. Asukkailla on keskeinen vaikutus alueen identiteetin muodostumiseen. Käyttäjien suhde ympäristöönsä muodostuu toiminnan kautta, mikä synnyttää

erilaisia paikkoja ja merkityksiä. Toimintamahdollisuuksia on kuitenkin usein rajoitettu monilla tavoin. Vaikutusmahdollisuudet oman ympäristön kehittämisessä ovat myös rajalliset, mikä synnyttää usein vastustusta ja negatiivisia reaktioita, kun ympäristössä tapahtuu muutoksia. Usein jonkin pienen tekijän puolustaminen purkautuu kokonaisten hankkeiden vastustamisena. Usein asukkaille merkittävät asiat ovatkin pieniä asioita, jotka suunnittelussa jäävät helposti huomiotta. Monet luonnon tarjoamista hyödyistä ovat myös pieniä asioita; tietty puu tai kivi, metsän poikki muodostunut polku tai tietyssä paikassa keväällä kukkivat sinivuokot. Asukkaiden ja paikallisidentiteetin näillä pienillä asioilla voi olla yllättävän suuri merkitys. (Asikainen 2012) Sääntöjen ja rajoitteiden sijaan suunnitelmassa on pyritty kehittämään toimia, joilla lisätään asukkaiden vastuuta ja vapautta toimia oman ympäristönsä hyväksi. Asukkaiden vastuun lisääminen voidaan nähdä keinona, joka lisää kiinnostusta omasta ympäristöstä. Samalla se voi luoda yhteisöllisyyttä sekä koko alueella, että taloyhtiöissä. Taloyhtiöiden saaminen mukaan aktiivisina toimijoina alueen kehittämiseksi on olennaista ja siihen tulisi kehittää keinoja. Yhteistyö ja asukastoiminta voidaan nähdä myös sosiaalisia ongelmia ehkäisevinä toimina. 93

Vastineeksi asukkaat saavat vapautta ja mahdollisuuksia käyttää ja kehittää ympäristöä monipuolisemmin omien tarpeiden ja kiinnostustensa mukaan. Asukkaille voidaan tarjota toimintamalleja, ideoita ja neuvontaa, esimerkiksi palstaviljelyn aloittamiseen, mutta lopullinen vastuu toteutuksesta jää asukkaille. Tavoitteena on monipuolisten ekosysteemipalveluita hyödyntävien tarjoumien luominen alueelle.

Terveys

Visio ostoskeskuksen ympäristön kehittämisestä (viereinen sivu).

Huomattava osa alueen asukkaista on vanhuksia. Lähiöitä ei ole rakennettu heidän tarpeitaan ajatellen, joka on haaste erityisesti asuntokannan puolesta. Lähiöiden pitkäaikaiset asukkaat ovat kuitenkin usein kiintyneitä omaan asuinympäristöönsä (Seppänen et al. 2012). Ympäristön puolesta vanhusten mahdollisuuksia liikkua luonnossa voidaan edistää ylläpitämällä helppokulkuisia reittejä ja levähdyspaikkoja. Ikääntyvillä asukkailla on aikaa tarkkailla ympäristöä ja heitä voidaan kannustaa aktiiviseen vaikuttamiseen asuinympäristönsä kehittämisessä. Tälle asukasryhmälle myös pienet asiat, kuten lintujen ruokkiminen tai pienen kukkapenkin hoitaminen voivat olla tärkeitä hyvinvointia edistäviä tekijöitä.

Jo pelkkä vihreä näkymä ikkunasta voi vaikuttaa positiivisesti ihmisen terveyteen (Grinde & Patil 2009).

Virkistys Suunnittelualueella on jo nykyisin hyvät mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen ja lähes jokaisesta pihasta on virkistysreittiyhteys. Näiden yhteyksien säilyminen tulee huomioida erityisesti täydennysrakentamisessa. Alueen sisäisistä kevyenliikenteenyhteyksistä löytyy kolme erilaista reittivaihtoehtoa; metsäreitti, puistoreitti laaksossa ja kadunvarsireitti, jotka palvelevat hyvin erilaisia tarpeita. Nykyiset yhteydet kuitenkin katkeavat tai ovat puutteellisia alueen itäosassa ostoskeskuksen ympäristössä. Tutkimusten perusteella lähiöasukkaat valitsevat mielellään metsäisen tai puistoreitin kadunvarsireitin sijaan, vaikka se toisi matkaan pituutta (Asikainen & Mäkinen 2008). Nopeiden ja sujuvien reittien lisäksi reitistö voi tarjota myös muunlaisia vaihtoehtoja. Suunnitelmassa on esitetty ostoskeskuksen pohjoispuolitse kulkevan reitin kehittämistä nopeana yhteytenä, kun taas pohjoisreunaan on suunniteltu kosteikkopuiston kautta kulkeva reitti, mikä toimii luonnonläheisenä vaihtoehtona. 95

Leikki Luonto tarjoaa runsaasti virikkeitä ja mahdollisuuksia leikkiin. Kulttuuriset muutokset ja erilaiset turvallisuusnormit ovat muuttaneet sitä, missä lapset viettävät vapaa-aikansa sekä muokanneet leikkiin tarkoitettuja ulkotiloja (Moss 2012). Teollinen leikkivälineiden valmistus on epäilemättä tuonut tähän oman osansa. Luonnossa leikkimisestä saatavat muut hyödyt on tässä kehityksessä jääneet sivuosaan. Monissa maissa on viime vuosina noussut esiin huoli uudesta sukupolvesta, jonka luontosuhde on hyvin etäinen (mm. Moss 2012). Huoli on aiheellinen, koska entistä suurempi osa ihmisistä syntyy ja elää koko ikänsä kaupungeissa. Seurauksena saatetaan menettää ne terveyshyödyt, joita ekosysteemit tarjoavat. Esimerkiksi allergioiden lisääntymisen epäillään johtuvan siitä, että lapset eivät enää leiki luonnonympäristössä yhtä paljon kuin ennen. Luontoa hyödyntävä leikkipaikkarakentaminen on yksi tapa hyödyntää ekosysteemipalveluja. Suunnitelmassa on ehdotettu alueen keskellä sijaitsevan leikkipuistoa kehitettäväksi metsäleikkipuistona, jossa hyödynnetään luonnon materiaaleja ja elementtejä leikissä. Lapset voidaan ottaa mukaan puiston kehittämiseen ja samoja ideoita voidaan 96

hyödyntää myös taloyhtiöiden pihoilla. Metsäleikkipaikan tarkoituksena on kehittää luovuutta, opettaa tuntemaan luonnon materiaaleja ja elementtejä sekä olla terveellinen ja turvallinen leikkiympäristö. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että lapset oppivat myös itse tuntemaan rajoja, mitä nykyiset tiukat turvallisuusnormit eivät edistä.

Esimerkkikuvia luonnonelementtien hyödyntämisestä leikkipaikoilla (http://playgrounddesigns.blogspot.fi/).

Maaperä Maaperä on alueen ekologisen potentiaalin määrittäjä. Maaperä määrittää muun muassa miten ja missä hulevesiä kannattaa käsitellä ja minkälainen kasvillisuus paikalla viihtyy. Maaperän tarjoamia ekosysteemipalveluja voidaan hyödyntää esimerkiksi hulevesien käsittelyssä, erilaisten biotooppien kehittämisessä ja kaupunkiviljelyssä. Myös täydennysrakentaminen kannattaa sijoittaa maaperän kannalta parhaiten rakennettaville alueille. Merrasojan laaksossa lehtomaisen reunavyöhykkeen kehittämisen kannalta on olennaista maaperäekosysteemin elvyttäminen, jotta voidaan luoda monimuotoisia itsensä ylläpitäviä elinympäristöjä. Maaperäekosysteemin elpyminen vaatii kuitenkin aikaa, koska alue on entistä peltoa ja maaperän muokkaaminen on vuosikymmenten saatossa muuttanut maaperän rakennetta ja koostumusta huomattavasti. Maaperän toiminnan kannalta rakennetuilla alueilla olennaista on se, kuinka paljon rakennetusta alasta on päällystetty läpäisemättömillä pinnoitteilla (mukaan lukien rakennukset). Nykyisin 23 % koko suunnittelualueesta on läpäisemätöntä pintaa (vrt. arviolta 65 % Lahden keskustassa). Jos Merrasojan

Maaperä ja korkeussuhteet. suunnittelualueen maaperä on maaperäkartan mukaan suurimmaksi osaksi kartoittamatonta. Maaperäkartan tiedoista, topografiasta ja alueen kasvillisuudesta päätellen alue sijaitsee pääosin moreenimäellä, missä kallio on paikoin hyvin lähellä maanpintaa. Merrasojan laaksossa maaperä on pääosin savea ja myös alueen itäosassa on hienojakoisia maalajeja.

laakson viheralueet jätettäisiin rajauksen ulkopuolelle, olisi luku 30 %. Täydennysrakentamisesta huolimatta läpäisemättömien pintojen osuutta on suunnitelmassa vähennetty noin 2 prosenttiyksikköä. Lisäksi on ehdotettu nykyisten asfaltoitujen alueiden korvaamista kantavilla nurmipinnoilla

(esim. nurmikenno, nurmikiveys, leveäsaumattu kiveys), niin että päällystettyjen pintojen osuus pysyy nykytilanteeseen nähden samana, vaikka alueella sijoitettaisiin lisärakentamista suunnitelmassa osoitetuille alueille (ks. täydennysrakentaminen).

Ostoskeskuksen tontilla läpäisemättömiä pintoja on nykyisin jopa 95 %. Suunnitelmassa läpäiseviä pintoja on lisätty noin 10 % korvaamalla nykyisiä asfalttipäällysteisiä alueita ja kiveyksiä kasvillisuudella, sorapinnoilla tai leveäsaumatuilla kiveyksillä. Lisäksi alueelle on tuotu viherkattoja ja kasvihuoneita, joissa hyödynnetään sadevesiä. Paikoitusalueella osasta parkkipaikkoja poistetaan asfaltti, millä mahdollistetaan veden imeytyminen ja tarjotaan kasvillisuudelle mahdollisuus spontaanisti vallata elintilaa. Silti ruutuja voidaan edelleen käyttää pysäköintiin.

Pienilmasto Suunnittelualueen rakentaminen sijaitsee pienilmastoltaan suotuisasti maastonmuodoiltaan vaihtelevalla mäellä. Alueella on metsäsaarekkeita ja varttunutta puustoa, jotka vähentävät tuulisuutta ja tarjoavat suojaisia oleskelualueita. Toisaalta alueen avoin korttelirakenne ja pitkät rakennusmassat eivät ole pienilmaston kannalta edullisin ratkaisu. Oheisessa analyysissä on osoitettu rakennusten ja oleskelualueiden kannalta merkittävin olemassa 98

oleva suojaava puusto (oranssi viivoitus) ja mahdolliset tuuliset alueet (nuolet). Tummemmat nuolet osoittavat erityisen kylmiä pohjoisia ilmavirtauksia. Joihinkin paikkoihin saattaa syntyä voimakkaita tuulenpyörteitä. Analyysi on tehty vallitsevien tuulensuuntien pohjalta. Käytännössä tuulisuuteen vaikuttaa niin monet asiat, että tuulisuutta tulisi mitata ja tarkkailla maastossa.

Analyysin perusteella suunnitelmassa on pyritty säästämään pienilmaston kannalta merkittävä puusto, sekä kehittämään kriittisiin paikkoihin kerroksellista tuulilta suojaavaa kasvillisuutta. Myös mahdollinen täydennysrakentaminen vaikuttaa tuulisuuteen. Tuulisuuden kannalta erityisen haastava on ostoskeskuksen ympäristö laajan avoimen paikoitusalueen ja matalien tasakattoisten liikerakennusten vuoksi. Tällä voi olla tietyssä määrin

merkitystä ihmisten haluun asioida liikekeskuksessa. Tuulensuojaus voi parantaa myös ilmanlaatua estämällä pölyämistä. Tontin eteläreunassa on puustoa, jota voidaan kehittää edelleen kerroksellisena suojavyöhykkeenä. Lisäksi paikoitusalueelle voidaan yksittäisten puiden sijaan istuttaa suojaavia kasvillisuusryhmiä, jotka parantavat myös ympäristön viihtyisyyttä, ja joita voidaan käyttää myös hulevesien imeytykseen. Tehokas tuulensuojaistutus on kerroksellinen ja korkeampi vallitsevan tuulen puolella (Kuismanen 2008). Erityisen tärkeää on rakennusten pohjoispuolella sijaitseva kylmiltä tuulilta suojaava kasvillisuus, parhaiten toimii havupuut. Tällä suojapuustolla voi olla merkittävä vaikutus rakennusten energiankulutukseen. (Kuismanen 2008) Puusto myös varjostaa rakennuksia, ja viilentää näin asuntoja varsinkin kesähelteillä, mikä on merkittävää erityisesti ikääntyville asukkaille. Asuinrakennusten pihoilla tontin eteläreunalla kannattaa olla tuulelta suojaavaa puustoa, mutta ei välttämättä liian lähellä rakennusta, jotta asuntoihin saadaan auringonvaloa. Myös korkeat puut rakennusryhmän keskellä hillitsevät tehokkaasti tuulisuutta. (Kuismanen 2008)

Suunnittelualueen tuuliset alueet (nuolet) ja tuulilta suojaavaa kasvillisuutta (viivoitus) arvioituna vallitsevien tuulemsuuntien perusteella.

Suunnittelualueella ei ole merkittäviä ilmanlaatuongelmia. Erilaisten läpäisevien pinnoitteiden suosiminen pihoilla ja paikoitusalueilla voi kasvillisuuden lisäksi helpottaa keväistä pölyongelmaa, kun pöly ja pienhiukkaset pääsevät sitoutuvat ja imeytyvät maahan sulamisvesien mukana.

Leikkaus A

Kehitettävät ja ylläpidettävät ekosysteemipalvelut

100

101

LeikkausB

Kehitettävät ja ylläpidettävät ekosysteemipalvelut

102

103

Täydennysrakentaminen Alueen rakentaminen on sijoitettu huolella maastonmuotoja mukaillen rajaamaan olemassa olevia metsäsaarekkeita. Metsä ja luonto ovat toimineet alusta alkaen alueen imagon rakentajina. Tämä on keskeinen osa modernin lähiörakentamisen perintöä ja sitä voidaan hyödyntää myös alueen kehittämisessä ja mahdollisessa täydennysrakentamisessa. Alueella on nykyisin hyvät palvelut. Bussiliikenne keskustaan on myös toimiva. Rakentaminen on kuitenkin kerrostalovaltaisuudesta huolimatta hyvin väljää. Palvelujen kannattavuuden turvaamiseksi olisi alueen tiivistäminen tarpeen. Myös kestävän kehityksen näkökulmasta kannattaisi kaupungeissa rakentaa sinne, missä on mahdollista ylläpitää joukkoliikennettä. Jotta eri osapuolet saadaan mukaan hankkeisiin, tulisi täydennysrakentaminen nähdä osana laajempaa alueen kehittämistä, ei ainoastaan yksittäisinä rakennushankkeina. Ympäristön kehittäminen kokonaisvaltaisesti myös ulkotilojen osalta voi toimia tärkeänä vetovoimatekijänä ja siitä hyötyvät myös alueen nykyiset asukkaat. (Hartiala 2012)

104

Täydennysrakentamisessa on tyypillistä, että rakentamiselle soveltuva tontti vaatii kahden tai useamman kiinteistön tonttien lohkomista (Hartiala 2012). Suunnitelmassa rakentamisen sijoittelun lähtökohtana on ollut toisaalta ekosysteemipalveluiden turvaaminen ja toisaalta alueen kulttuurishistoriallisesti arvokkaiden ominaispiirteiden säilyttäminen. Kiinteistörajat ovat olleet toissijainen lähtökohta. Kaikkia osapuolia tyydyttävien ratkaisujen löytäminen vaatii eri osapuolien tiivistä yhteistyötä, mikä edellyttää perinteisten vuorovaikutusmenetelmien sijaan aivan uudenlaisia lähestymistapoja. Mielenkiintoisia esimerkkejä erilaisista yhteistyötavoista löytyy esimerkiksi HOT-R -tutkimushankkeen loppuraportista (Hartiala 2012. Uudistuva kaupunki). Raportin mukaan nykyisen kaltainen kaavoitus ja maanomistusolot voidaan nähdä laadukasta täydennysrakentamista rajoittavina tekijöinä, joihin olisi tulevaisuudessa pystyttävä kehittämään entistä joustavampia ratkaisuja. Uudisrakentamista on pyritty sijoittamaan niin, ettei se heikennä alueen nykyisiä arvoja. Rakentaminen sijoittuu alueen sisään, nykyisten syöttökatujen ja paikoitusalueiden reunamille. Pienialaiset, mutta tärkeät metsäsaarekkeet on säilytetty. Ulkoapäin

alueelle tyypillinen väljyys ja laajat viheralueet on säästetty kulttuurihistoriallisistakin syistä. Rakennettavilta alueilta poistuvat viheralueet (pääasiassa nurmikoita) on korvattu tonttien entistä monimuotoisemmalla kasvillisuudella. Tavoitteena on alueen asukasmäärän ja erityisesti lapsiperheiden lisääminen. Täydennysrakentamisessa voidaan toteuttaa Lahden yleiskaavassa 2025 esitettyä perhekerrostalokonseptia. Kun ekosysteemipalveluilla on enemmän ja monipuolisempi käyttäjäkunta, tekee tämä etenkin erilaisten kulttuuristen ekosysteemipalveluiden ylläpidosta kannattavaa. Näiden palveluiden tekeminen saavutettavaksi käyttäjille vaatii usein jonkinlaista ylläpitoa, vaikka ekosysteemipalveluiden tuotanto periaatteessa onkin ilmaista. Ekosysteemipalveluiden voidaan ajatella tarvitsevan käyttäjiä aivan samoin kuin mitkä tahansa yhteiskunnan tarjoamat palvelut.

Kuva (viereinen sivu): Aksonometria suunnittelualueen länsiosasta.

Ritaniemen luonnonsuojelualue sijaitsee alueen vieressä. Erityisesti vieraslajeihin olisi kiinnitättävä huomiota.

Merrasojan varteen annetaan kehittyä monimuotoinen reunavuyöhyke, mikä parantaa puron ekologista tilaa ja monia sen tuottamia ekosysteemipalveluja. Samalla puron vartta kehitetään virkistysalueena.

Sijoittamalla täydennysrakentaminen syöttökatujen varteen alueen sisään saadaan uudistettua alueen ilmettä, mutta säilytetään rakentamisen suhde ympäröivään luontoon. Metsäleikkipaikalla alueen keskellä hyödynnteään luovasti kasvillisuutta ja luonnonmateriaaleja

Paikoitus järjestellään uudestaan, jolloin ne vievät nykyistä vähemmän tilaa. Vapautuvat alueet voidaan hyödyntää rakentamiseen.

Yhtenäinen metsäsaareke. Metsään jätetään myös lahopuuta. Yksittäisiä puita voidaan poistaa. Materiaali hyödynnetään esimerkiksi leikkipaikalla tai pihoilla.

105

Hulevesien käsittely Lähtökohdat Lahden kaupungin hulevesiohjelman tavoitteena on hulevesien synnyn ehkäiseminen ja niiden käsittely ensisijaisesti syntypaikallaan. Mikäli hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan, se tehdään suodattavalla ja viivyttävällä avoimella järjestelmällä. Hulevesien johtaminen hulevesiviemärissä suoraan vesistöön on hulevesiohjelman mukaan viimeinen vaihtoehto, jos mikään muista tavoista ei ole toteutettavissa. Suunnittelualue kuuluu Merrasojan valuma-alueeseen. Eniten hulevesiä syntyy alueen itäpuolella, missä rakentaminen on tiiviimpää ja suurempi osa alasta on läpäisemätöntä pintaa. Itäpuoli jakautuu kahteen valuma-alueeseen joiden sadevedet ohjautuvat hulevesinä maanalaiseen viemäriverkostoon, ja purkautuvat Merrasojaan alueen itäpuolella. Molemmat runkosadevesi viemärit keräävät hulevesiä myös laajasti suunnittelualueen ulkopuolelta, kattaen lähes koko Merrasojan valuma-alueen eteläpuolen. Suunnittelualueen länsiosassa rakentaminen on väljempää ja tonteilla on nykyisin vain vähän 106

läpäisemättömiä pintoja. Suurin osa paikoitusalueistakin on sorapintaisia. Tässä osassa ei ole tiivistä hulevesiviemäristöä ja olevat sadevesiviemärit purkautuvat avo-ojiin, ja sitä kautta joko viheralueille tai Merrasojaan. Katualueiden ja päällystettyjen paikoitusalueiden hulevedet on ohjattu suoraan hulevesikaivoihin ja sitä kautta Merrasojaan.

Hulevedet suunnitelmassa Hulevesien käsittelyssä voidaan hyödyntää ekologisia prosesseja, jotka liittyvät veden kiertokulkuun, kuten veden imeytymistä maaperään, suodattumista ja haihtumista. Tätä kutsutaan tavallisesti hulevesien luonnonmukaiseksi käsittelyksi. Suunnitelmassa on pyritty osoittamaan, että myös vanhoilla asuinalueilla on mahdollista hyödyntää näitä ekosysteemipalveluita hulevesien käsittelyssä. Väljästi rakennetuissa vanhoissa lähiöissä on tilan puolesta tähän hyvät mahdollisuudet. Myös maaperän puolesta vanhemmat asuinalueet sijoittuvat usein moreenimaille, missä hulevesien imeyttäminen on mahdollista. Nykyistä systeemiä voidaan muuttaa asteittain, vähentämällä ensin nykyisen verkoston kuormitusta käsittelemällä hulevedet tonteilla, korvaamalla läpäisemättömiä pinnoitteita läpäisevillä materiaa-

leilla ja perustamalla kosteikkoja ja viivytysaltaita viheralueille. Ratkaisuilla voidaan parantaa Merrasojaan laskevien hulevesien laatua, parantaa sen virkistyskäyttöarvoa ja ehkäistä hulevesiviemärien tulvimista. Lisäksi kosteikkoympäristöt lisäävät alueen monimuotoisuutta. Asteittaisessa toteutuksessa ensimmäisenä toimenpiteenä on ehkäistä hulevesien syntyminen tonteilla. Tähän pyritään ensisijaisesti pienillä helposti toteutettavilla ratkaisuilla.Rakennusten korjaustoimien yhteydessä sadevesijärjestelmät voidaan uusia hyödyntäen luonnonmukaisia ratkaisuja. Tonteilla on esitetty mahdollisia paikkoja pienille sadepuutarhoille, jollainen voi olla asukkaiden itse toteutettavissa. Sadevesipuutarhojen perustamiseen ja kasvivalintoihin voidaan antaa ohjeita, mutta ne voivat olla monen muotoisia ja kokoisia, joiden suunnittelussa asukkaat saavat käyttää luovuutta. Sadevedet rakennusten katoilta ohjataan sadevesipuutarhoihin tai kerätään säiliöihin, joista niitä voi käyttää kasteluun. Läpäisemättömien pinnoitteiden, kuten asfaltin, käyttöä pihoilla voidaan välttää. Paikoitusalueiden uudelleen järjestelyllä saadaan nykyisiä laajoja sorakenttiä pienennettyä. Pysäköintialueiden asfaltointi

Kuva: Hulevesien ohjaus suunnittelualueella.

hulevesien imeytyspainanne/ sadepuutarha

hulevesien viivytysallas/ sadepuutarha (ylivuoto viem채riin)

paikoitus tai katualueen hulevesien biosuodatus

nykyiset hulevesien runkoviem채reiden valuma-alueet

hulevesien ohjaus pinnassa

107

kokonaan ei ole tarpeellista. Tarvittaessa voidaan päällystää esimerkiksi vilkkaimmat kulkuväylät. Jos päällystettyjen pintojen osuutta pihoilla lisätään, hyödynnetään hulevedet tontilla. Tonttikohtaisen hulevesien käsittelyn lisäksi julkisille viheralueille perustetaan hulevesiä imeyttäviä, suodattavia ja viivyttäviä painanteita ja kosteikkoja. Reppurinpuistossa Ritaniemenkadun varressa on hyvät mahdollisuudet hulevesien imeytykseen. Katualueiden ja asfaltoitujen paikoitusalueiden hulevedet ohjataan ensisijaisesti biosuodatusalueille, jollaisina voidaan hyödyntää nykyisiä katualueiden viherkaistoja. Ratkaisut vaativat tapauskohtaista suunnittelua, mutta paikoin saattaa riittää pelkkä reunakivien poistaminen, jos kaistalla ei ole katupuita. Viherkaistoja leventämällä voidaan vähentää päällystettyjen pintojen osuutta alueella ja samalla rauhoittaa asuinalueen sisäistä liikennettä. Biosuodatuspainanteet suunnitellaan niin, että tulvatilanteessa voidaan hyödyntää nykyistä viemäriverkostoa. Runkoviemäreiden kautta hulevedet ohjataan Merrasojan laaksoon perustettavaan kosteikkopuistoon. Puisto sijoittuu laaksoon paikalle, joka jo nykyisellään on hyvin alavaa ja märkää. Alue on viereisen rakentamisen vuoksi jäämässä eräänlaiseksi takamaaksi ja virkistysyhteys laaksoon on katkennut. Alueen vir108

Merrasoja keväällä 2012.

kistyskäyttöä on syytä kehittää ja samalla kosteikosta voidaan muodostaa monimuotoisuuskeidas puron varteen. Kaivutöistä syntyvät maamassat hyödynnetään maaston muotoiluun. Alueen länsiosaan on esitetty mahdollisia paikkoja lisärakentamiselle, mikä tarkoittaa väistämättä hulevesien lisääntymistä. Lisärakentamisen ehtona

tuleekin olla tonttikohtainen hulevesien käsittely ja pihojen ja paikoitusalueiden säilyttäminen läpäisevinä pintoina. Erityisesti metsiköiden viereisten paikoitusalueiden päällystäminen vaikuttaa myös metsän hydrologiaan. Täydennysrakentamishankkeissa tulee hulevesien käsittely suunnitella ensin, jotta vältytään rakentamisen aikaiselta vesistökuormitukselta.

Edellä mainittujen toimien lisäksi alueella on mahdollista imeyttää ja viivyttää hulevesiä useissa pienialaisissa painanteissa, joiden mitoitus vaatii tarkempaa suunnittelua. Hulevesiratkaisuissa suositaan järjestelmiä, jotka hyödyntävät ekologisia prosesseja suodattaen ja haihduttaen vettä maaperän ja kasvillisuuden avulla. Kivettyjä kouruja tai kanavia ei ideasuunnitelmassa ole esitetty.

Merrasoja Merrasoja on Merrasjärvestä Vesijärveen laskeva pieni kaupunkipuro. Oja toimii nykyisin osana Lahden kaupungin hulevesijärjestelmää, johtaen rakennetuilta alueilta valuvat sade- ja sulamisvedet Vesijärveen. Merrasojassa on havaittu ajoittain korkeita fosforipitoisuuksia (Lahden hulevesiohjelma 2012). Merrasjärveen ei lasketa merkittäviä määriä hulevesiä, joten Merrasojan vedenlaatu riippuu siihen laskevien hulevesien laadusta. Hulevesien vuoksi puron virtaamat ja kiintoaineskuorma kasvavat, eroosio lisääntyy ja puron ekologinen merkitys muuttuu. Monimuotoisuus ja puron virkistyskäyttö kärsivät. Nopeasti virtaava vesi ei ehdi puhdistua ja uoman kasvillisuus vähenee, minkä seurauksena puron tarjoamat ekosysteemipalvelut heikkenevät.

Vähentämällä hulevesien virtaamia ja johtamalla puroon entistä puhtaampia vesiä voidaan parantaa puron ekologista tilaa ja ylläpitää sen kykyä toimia niin hulevesiä johtavana kuin puhdistavana systeeminä. Puroympäristö voi tarjota myös monimuotoisen virkistyskeitaan. Hulevesien hallinnan lopullisena tavoitteena on, että mitään hulevesiä ei johdeta suoraan Merrasojaan. Lisäksi puron ekologista tilaa voidaan parantaa muotoilemalla uoman varteen virtaamia hidastavia tulvatasanteita. Tulvatasanteista muodostuu itsestään monimuotoisia kosteikkobiotooppeja (Jormola et al. 2003). Puron varren kasvillisuutta lisätään ja sen reunoilla jätetään vaihtelevanlevyinen suojavyöhyke, johon annetaan kehittyä puustoa ja pensaikkoa. Toisaalta tarjotaan myös mahdollisuuksia päästä veden ääreen. Puron varressa voidaan edistää paikalle luontaisesti sopivan kostean lehdon lajiston elpymistä istuttamalla pikkutaimina esimerkiksi hieskoivua ja tervaleppää, mikä edistää puron roolia tärkeänä ekologisena yhteytenä. Ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin edistää ekosysteemin luontaista kehitystä parantamalla puron ekologisia olosuhteita ja ohjaamalla hoitoa virkistyskäytön kannalta tärkeille alueille.

Kaupunkiviljely Ruoan tuotanto on yksi konkreettisimpia ekosysteemipalveluita, jonka tärkeys on helppo ymmärtää. Kaupungeissa ruoantuotanto on kuitenkin hyvin pitkälti ulkoistettu. Monet haluavat kuitenkin tietää mistä ruoka tulee ja varmistua sen terveellisyydestä. Viljelyharrastus tuottaa lisäksi fyysisiä ja psyykkisiä hyötyjä. Jo näistä syistä viljely kaupungissa tuottaa ihmisille monia hyötyjä. Lisäksi kaupungeissa on mahdollista tuottaa huomattava määrä elintarvikkeita kestävällä tavalla, mutta tämä vaatii viljelyn tuomista pihoille, katoille ja puistoihin. Jotta kaupunkiviljely olisi myös ekologista, pitää minimoida ihmisten tarve liikkua ja huolehtia ravinteiden kierrosta. Käytännössä kaupunkiviljelymahdollisuus pitää tuoda ihmisten luokse ja tehdä mahdollisimman helpoksi. Ideasuunnitelmassa on esitetty useita keinoja edistää kaupunkimaista ruoan tuotantoa. Asukkaiden motivointi ja viljelyyn parhaiten soveltuvien alueiden löytäminen ovat keskeisiä lähtökohtia. Aloittaminen tehdään mahdollisimman helpoksi. Kaupunkiviljelyn on tarkoitus olla myös ekologista ja tuottavaa, eikä pelkästään mukavaa puuhastelua (mikä toki on sinällään arvokasta). Tärkeimpinä ruoantuotannon 109

110

muotoina alueelle on esitetty viljelysaarekkeita pihoille, kaupunkipelto Merrasojan laaksoon, ruokametsäpuutarhat yleisille puistoalueille sekä kasvihuoneviljely ostoskeskuksen katolla.

Viljelysaarekkeet

Kuva (viereinen sivu): Viso piha-alueen kehittämisestä.

Pihojen viljelyalueet voidaan toteuttaa esimerkiksi saarekemaisina avaimenreikäpuutarhoina. Tässä alun perin afrikkalaisessa viljelymallissa on optimoitu viljelyala suhteessa kulkupintaan/työskentelyalueeseen. Tämä säästää tilaa ja helpottaa hoitoa. Afrikkalaisessa mallissa ideana on kompostointi pyöreän palstan keskellä, jolloin ravinteet ja kosteus saadaan hyödynnettyä optimaalisesti (www. permanentculturenow.com). Avaimenreikämallia on kuitenkin sovellettu myös ilman kompostointia mm. permakulttuurissa. Permakulttuurin periaatteena on tarkkailla luonnossa toistuvia muotoja ja ottaa niistä mallia. (mm. Kaihovaara 2012) Kennomuoto on luonnossa toistuva muoto. Saarekkeita voidaan yhdistellä tarvittaessa laajaksikin viljelyalueeksi. Ideana on, että saarekkeen reunoille kylvetään monivuotisia yrttejä, jotka yhtenäistävät palstojen ilmettä pihoilla ja toimivat samalla ruokailupaikkoina perhosille ja pölyttäjille. Viljelysaarekkeet siis suunnitellaan tuottamaan ja ylläpitämään mahdolli-

simman monia ekosysteemipalveluita samanaikaisesti. Niihin voidaan myös istuttaa pelkästään monivuotisia hyötykasveja. Saarekkeen perustamiseen ja hoitoon kehitetään toimintamalli, jota asukkaat voivat halutessaan noudattaa. Alueelle perustetaan kaupunkiviljely-yhdistys, joka avustaa taloyhtiöitä toiminnan aloituksessa. Tavoitteena on edistää myös yhteisöllisyyttä. Yksi saareke voidaan jakaa sektoreittain usealle asukkaalle tai niitä voidaan viljellä yhteisesti. Yhdistyksen kautta voidaan koordinoida ylimääräisten tuotteiden jälleenmyyntiä tai vaihtoa. Viljelyalueet olisi hyvä sijoittaa lähelle taloja ja kulkuväliä, jolloin niiden ylläpito ja hyödyntäminen on helppoa. Myös rakennusten varastoima lämpö ja niiden muodostamat suojaisat alueet kannattaa hyödyntää. (mm. Kaihovaara 2012) Viljelyssä hyödynnetään maaperäekosysteemin kykyä ylläpitää maan hedelmällisyyttä. Puutarhajätteet kompostoidaan pihoilla ja osana kompostointia voidaan käyttää kotitalouksien biojätteitä, jolloin ravinteet saadaan tehokkaasti kiertoon ja saadaan palstoille laadukasta maanparannusainetta. Biomassaa kompostin raakaaineeksi tai katetta kasvimaille voidaan kerätä myös esimerkiksi alueelle perustettavista kosteikoista ja hulevesipainanteista. Osana viljelykonseptia alueelle voidaan järjestää asukkaiden käyttöön viileitä säilytystiloja juureksille ja säilykkeille. 111

Ruokametsät Syötävän metsäpuutarhan idea on lähtöisin trooppisista metsistä ja se on yksi vanhimpia ihmisen kehittämiä tapoja kasvattaa ruokaa. Myös monet pohjoisessa viljeltävät hyötykasvit viihtyvät puolivarjossa, puuston luomassa suotuisassa pienilmastossa ja hyötyvät muiden kasvien kumppanuudesta. Esimerkiksi musta- ja punaherukat kasvavat luonnonvaraisina lehtometsissä, juuri sellaisissa jollainen on aikanaan kasvanut Merrasojan laaksossakin. Ruokametsäpuutarha tai syötävä metsäpuutarha ovat permakulttuurissa käytettyjä käsitteitä, jolla tarkoitetaan ruoan kasvattamista ottamalla mallia luonnonmetsän kerroksellisuudesta. Ruokametsä hyödyntää tehokkaasti maaperän ekosysteemipalveluja, monimuotoisuuden tarjoamaa biologista kontrollia ja kasvillisuuden luomaa suotuisaa pienilmastoa. Suomessa monet kotipuutarhat ovat eräänlaisia syötäviä metsäpuutarhoja, vaikka niitä ei sillä nimellä kutsutakaan. Usein pihat rajoittuvat metsään ja pihalla kasvatetaan esimerkiksi hedelmäpuita, joiden alla on marjapensaita tai muita hyötykasveja. Ruokametsänä voidaankin helpoiten hyödyntää erilaisia reunavyöhykkeitä, jotka ovat luontaisesti tuottavia ja monimuotoisia. Kotipuutarhojen kasvillisuus 112

Esimerkkikuva avaimenreikämalliin perustuvasta viljelysaarekkeesta.

on kuitenkin usein yksipuolista ja niiden hoito on intensiivistä, mikä ei ole ruokametsän idea. Tarkoituksena on valita sopivia kasveja niin, että ne hyötyvät toisistaan ja muodostavat itsensä ylläpitävän ekosysteemin. Ruokametsässä ei esimerkiksi käytetä lannoitteita. Suunnitelmassa on esitetty erityisesti erilaisten reunojen kehittämistä ruokametsinä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa esimerkiksi tyrnin tai muiden marjapensaryhmien istuttamista. Hieman kuivempi ja lämpimämpi metsäpuutarha voi sijoittua metsäleikkipaikan yhteyteen alueen

keskelle. Olennaista on valita näihin erilaisiin ympäristöihin niihin sopivia kasveja. Ruokametsät sijoittuvat julkisille viheralueille, mutta niiden perustamiseen ja hoitoon pitää saada asukkaat mukaan, jotka vastineeksi saavat korjata ruokametsien sadon. Ruokametsät havainnollistavat hyvin ekosysteemien toimintaa ja ravinteiden kiertoa, minkä vuoksi ne voivat toimia myös oppimisympäristöinä kouluille ja päiväkodeille. Ruokametsässä suositaan erilaisia monivuotisia syötäviä kasveja, mutta siellä voi kasvaa muita-

Geodeettinen kupolikasvihuone (http://www.biodomerevolution.com)

Ruokamets채puutarha (http://pricoldclimate.wordpress.com/about-permaculture/)

113

kin lajeja, jotka muuten hyödyttävät ja ylläpitävät ekosysteemiä. Tärkeintä on, että kaikki ekologiset lokerot on täytetty. Rikkakasvin käsitettä ei metsäpuutarhassa tunneta. Latvuskerrokseen sopii hyvin esimerkiksi leppä, joka sitoo maahan typpeä ja kuohkeuttaa sitä. Toisia kasveja voidaan hyödyntää myös rakennus- ja käsityömateriaalina. Puulajeiksi soveltuvat esimerkiksi omenat, luumut, kirsikat ja pihlajat. Pensaskerrokseen soveltuvat puolestaan esimerkiksi tyrni, herukat, vadelma, karhunvatukka, marja-aronia, marjatuomipihlaja (saskatoon) ja marjasinikuusama. Kenttäkerrokseen löytyy runsaasti erilaisia hyödynnettäviä luonnonkasveja, ns. lehtivihanneksia. Monivuotisista kestäviä hyötykasveja ovat esimerkiksi raparperi, maa-artisokka, lipstikka, mäkimeirami, saksankirveli, ruoholaukka ja mintut.

Kasvihuoneviljely Kasvihuoneviljelyssä voidaan hyödyntää tehokkaasti kasvinosien kykyä muuttaa valoenergiaa muotoon, jota muut organismit voivat käyttää ravintonaan. Yhteyttäminen onkin yksi keskeisimmistä ekosysteemien tukipalveluista, joka ylläpitää monia muita toimintoja. Erityisen tehokkaasti energiaa hyödyntää geodeettinen kupolikasvihuone. Niitä voidaan 114

sijoittaa pihoille osaksi saarekeviljelmiä, mutta ne soveltuvat hyvin myös kattoviljelyyn. Geodeettinen kupoli on erittäin kestävä rakenne, joka esiintyy myös luonnossa. Se kestää hyvin lumikuormaa ja on energiatehokas. Katolla kupolimuoto ohjaa tuulet tehokkaasti kasvihuoneen yli. Markettien kanssa voidaan sopia kasvihuonetuotteiden jälleenmyynnistä. Vastaavia projekteja on jo toteutettu esimerkiksi Yhdysvalloissa (The New York Times, 2012). Kupolimallinen kasvihuone soveltuu myös hyvin akvaponiseen viljelyyn eli kalankasvatuksen ja vesiviljelyn yhdistelmään (www.aquaponics.fi). Kupolimuoto vaatii myös vähemmän rakennusmateriaalia tilavuuteensa nähden kuin tavallinen kasvihuone, minkä vuoksi se on edullinen. Moduuliosia voidaan teettää esimerkiksi paikalliselta yrittäjältä ja alueen viljely-yhdistys voi opastaa asukkaita oman kasvihuoneen kokoamiseen. Pimeinä syysiltoina kasvihuoneet toimivat myös valaistuelementteinä.

Yhteispelto Merrasojan laaksoon voidaan perustaa kaupunkipelto, joka toimii yhteisviljelyosuuskunnan periaatteella. Tämä maailmalla nimellä Community-supported agriculture (CSA) toimintamalli on rantautunut viime vuosina Suomeen ja joitakin yhteispeltohankkeita on jo käynnissä. Useimmiten tässä ruoanjakelumallissa periaatteena on, että osuuskunta tukee paikallista tuottajaa, joka toimittaa elintarvikkeita osuuskunnan jäsenille kiinteää jäsenmaksua vastaan sitä mukaa, kun satoa valmistuu. Herttoniemen ruokaosuuskunta Helsingissä on kehittänyt toimintamallin, jossa osuuskunta on vuokrannut oman pellon ja palkannut ammattilaisen hoitamaan viljelyksiä. (http://ruokaosuuskunta.fi/) Kun pelto sijaitsee kaupungissa, myös osuuskunnan jäsenien on helppo osallistua pellon hoitoon ja sadonkorjuuseen. Merrasojan laakso on sopiva paikka vastaavanlaiselle kaupunkipellolle. Suunnitelmassa esitetyn kaupunkipellon vieressä on jo nykyisin palstaviljelyalue. Peltoviljely ylläpitää samalla laakson avointa maisematilaa. Laaksossa voitaisiin kasvattaa myös mehiläisiä vastaavalla osuuskuntaperiaatteella.

Monimuotoisuus ja elinympäristöt Ekologista monimuotoisuutta voidaan pitää kaikkia ekosysteemipalveluja ylläpitävänä voimavarana (ks. osa I: monimuotoisuuden merkityksestä). Monimuotoisuudella tarkoitetaan tässä niin elinympäristöjen kuin lajistonkin monimuotoisuutta. Suunnitelman tavoitteena on pienten paikallisten elinympäristölaikkujen luominen, jotka muodostavat koko alueen kattavan ekologisen verkoston. Helpointa on hyödyntää paikan olosuhteita ja olemassa olevaa kasvillisuutta. Yksittäisellä puulla tai yksilajisella pensasryhmällä ei ole ekologian näkökulmasta suurtakaan merkitystä, mutta monilajinen kerroksellinen kasvillisuus tarjoaa elinympäristöjä. Lisäksi erilaisten avoimien tilojen ja metsiköiden vaihtelu luo vaihtelevan maisemakuvan, joka lisää monimuotoisuutta, ja tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia virkistykäyttöön.

Ekologiset yhteydet. Rakennettu ympäristö täydentää Merrasojan ekologista yhteyttä. Yhteydet toimivat myös virkistysyhteyksinä.

Alueen ekosysteemipalvelukeitaina voidaan pitää Merrasojan vartta niittyineen sekä alueen keskelle jäävää asuintalojen rajaamaa metsäsaareketta. Merrasojan laakson länsipuoli säilytetään avoimena niittynä, jonka niitto tulisi ajoittaa niittylajiston kannalta otolliseen aikaan.Suunnitelmassa esitetty

115

pikkuniitty voidaan niittää useamman kerran kasvukaudessa, mikä mahdollistaa monipuolisemman virkistyskäytön. Myös laidunnuksen mahdollisuutta hoitokeinona kannattaisi kehittää. Elinympäristölaikkujen luomisessa periaatteena on ekosysteemien luontaisen kehityksen hyödyntäminen ja hoidon tarpeen vähentäminen. Kasvillisuutta voidaan täydentää istuttamalla haluttuja lajeja. Kotimaisen lajiston suosiminen on suositeltavaa, mutta olennaisinta on paikkaan sopivan lajin valitseminen, joka täyttää sille osoitetun ekologisen lokeron, mutta ei valtaa liikaa tilaa. Haitallisesti leviäviä vieraslajeja ei tule istuttaa. Hoidon tarpeen vähentämisen yhtenä tavoitteena onkin ohjata resursseja haitallisten vieraslajien torjuntaan. Mukkulassa tämä on erityisen tärkeää vieressä sijaitsevan Ritaniemen luonnonsuojelualueen vuoksi. Monet vieraslajit viihtyvät erityisen hyvin juuri Ritaniemen tyyppisissä lehtomaisissa elinympäritöissä. Alueen keskelle jäävä metsäsaareke on lehtomaista kangasmetsää. Vaikka metsä on pienialainen, sen sisältä löytyy vaihtelua. Länsipuolella tiheän puuston, metsää rajaavien rakennusten ja maastonmuodon vuoksi reunavaikutus jää vähäiseksi ja metsikössä on jopa monimuotoista lehdon kenttäkerroksen kas116

Merrasojan laaksoa niiton jälkeen kesäkuussa.

villisuutta. Metsikön itäpuoli on pirstaloituneempi ja hoidetumpi puistometsä. Pieni kaupunkimetsä ei todennäköisesti ylläpidä ekologisesti monimuotoista erikoistunutta metsälajistoa, koska reunavaikutus ulottuu koko metsän läpi. Lähimetsänä metsikkö kuitenkin ylläpitää monia tärkeitä ekosysteemipalveluja. Metsän monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ja lisätä esimerkiksi ohjaamalla kulkua, tiivistämällä reunoja ja lisäämällä lahopuun määrää. Puhtaasti

ekologian näkökulmasta parasta olisi jättää metsä hoitamatta (Kotze 2012). Etenkin kulttuuristen ekosysteemipalveluiden kannalta on kuitenkin otettava huomioon myös metsän virkistyskäyttö. Monimuotoisuus voidaan kuitenkin nähdä elinvoimaista virkistysmetsää ylläpitävänä tekijänä, jonka sivuuttaminen vaarantaa koko ekosysteemin. Ihannetilanteessa metsään jätetään lahopuuta ja hoidolla poistetaan lähinnä mahdollisesti vaaraa aiheuttavat

puut. Metsän hoidosta on syytä sopia yhteisesti eri vastuutahojen kesken. Puumateriaalia voidaan hyödyntää myös leikkipaikalla ja pihoilla.

Kuva: esimerkkidetalji rakennukseen integroidusta lepakoiden päiväpiilosta. (Williams, C. 2010. Biodiversity for Low and Zero Carbon buildings)

Monimuotoisuutta voidaan lisätä myös rakennetussa ympäristössä; pihoilla, puistoissa, paikoitusalueilla ja jopa rakennuksissa. Keskeistä on se miten viheralueita hoidetaan. Intensiivisesti hoidettuja nurmikoita ei ole syytä ylläpitää kuin siellä missä niille on tarvetta virkistyskäytön kannalta, eli pihojen oleskelualueilla. Ritaniemenkadun vartta on syytä ylläpitää osittain avoimena historiallisista syistä, mutta nurmen hoitotiheyttä voidaan vähentää. Nykyisin hajanaisesti nurmikolle istutetuista puista voidaan kehittää monimuotoisia kerroksellisia elinympäristölaikkuja, jotka toimivat samalla tuulensuojina. Tavoitteena on myös lisätä puuston ikäjakaumaa. Pihoille voidaan kehittää samantyyppisiä saarekkeita, jotka sijoitetaan niin että ne parantavat avoimien kortteleiden pienilmastoa, ja tarjoavat suojaisia oleskelupaikkoja. Saarekkeiden yhteyteen voidaan istuttaa myös lintuja houkuttelevia marjovia lajeja, marjapensaita ja hedelmäpuita. Tavoitteena on rikas maisemakokonaisuus, jossa vaihtelevat erilaiset avoimet, puoliavoimet ja sulkeutuneet maisematilat. Tällainen maisema tukee niin monimuotoista virkistyskäyttöä, kuin ekologista monimuotoisuuttakin (esim. Venn 2012).

Parhaassa tapauksessa rakentaminen voi jopa lisätä monimuotoisuutta. Esimerkiksi kirjassa Biodiversity for Low and Zero Carbon buildings (Williams 2010. Natural England) on esitetty ratkaisuja siihen, miten linnuille ja lepakoille voidaan integroida pesä- ja piilopaikkoja uudisrakennuksiin. Taustalla on huoli siitä, kuinka nykyinen energiatehokas rakentaminen on niin tiivistä, ettei seinistä ja kattorakenteista enää löydy tilaa lajeille, jotka ovat sopeutuneet elämään ihmisten rakentamissa ympäristöissä. Huoli on ajankohtainen myös Suomessa. Lepakot ovat rauhoitettuja ja nykyisin toiminta keskittyy olemassa olevien elinympäristöjen suojeluun, mikä saattaa toisinaan aiheuttaa mittavia kustannuksia ja esteitä maankäytön kehittämiselle. Myös uusien elinpaikkojen luominen lepakoille olisi kuitenkin mahdollista ja tätä voitaisiin käyttää esimerkiksi kompensaatioratkaisuna. Lepakoille ja linnuille voidaan toki asentaa pönttöjä myös viheralueille. Lepakot eivät juuri aiheuta haittaa ihmiselle ja tieto vähentää niitä kohtaan koettua epäluuloa. Lepakot ovat tärkeitä lajeja ekosysteemissä ja niistä on myös suoraa hyötyä ihmiselle, sillä ne syövät suuren määrän hyönteisiä öisin.(www.lepakko.org, Williams, C. 2010)

117

Ympäristön hoito Väljästi rakennetuissa lähiöissä on usein paljon ulkotiloja ja viheralueita, jotka vaativat intensiivistä hoitoa, jotta vaikutelma ympäristöstä pysyisi siistinä. Suunnittelualueella hoito on ollut aikoinaan hyvin huolellista, mikä ei nykyisten resurssien puitteissa ole mahdollista, eikä edes ekologiselta kannalta järkevää. Avoimia alueita ylläpidetään kuitenkin edelleen nurmikoina ja rakennettujen alueiden muu kasvillisuus on yksipuolista. Nykyisin suunnittelualueella nurmikoita on yli 30 % kaikista viheralueista (5,6 ha). Suunnitelmassa intensiivisesti hoidettujen nurmikoiden määrää on vähennetty. Avoimena ylläpidettävät alueet ovat tärkeitä niin monimuotoisuuden, virkistyskäytön ja maisemakuvankin kannalta, mutta niiden hoidossa suositaan niittoa, joka tulisi ajoittaa lajiston mukaan. Niittoa voidaan myös ajoittaa monimuotoisuuden turvaamiseksi eri alueilla eri tavoin. Tarkoituksena on kehittää alueella itsensä ylläpitäviä ympäristöjä, jotka hyödyntävät ekosysteemien luontaista kehitystä ja biologista kontrollia. Hoidon tarvetta voidaan vähentää esimerkiksi suosimalla paikkaan luontaisesti kehittyvää kasvillisuutta tai istuttamalla vastaaviin olosuhteisiin sopeutuvia laje118

ja. Kerroksellinen kasvillisuus hyödyntää maaperän toimintaa tehokkaasti, ja kierrättää myös ravinteita paremmin. Pihoilla ja julkisilla viheralueilla kasvillisuutta hoidetaan ensisijaisesti biotooppeina, joiden annetaan kehittyä ja muuttua ajan saatossa. Ihminen voi osallistua prosessiin ajoittain muokkaamalla lajiston suhteita haluamaansa suuntaan. Tarkoituksena on, että viheralueiden perusylläpidosta voidaan siirtää resursseja ekosysteemipalveluiden ylläpitoon. Ympäristöön luodaan enemmän vaihtelua ja kontrastia intensiivisesti hoidettujen alueiden ja luonnonmukaisten alueiden välillä. Esimerkiksi järjestelmälliseen haitallisten vieraslajien torjuntaan olisi löydettävä resursseja. Biosuodatusalueet ja muut hulevesiratkaisut vaativat myös ylläpitoa, jota tulisi voida vapauttaa nykyisten sadevesijärjestelmien ylläpidosta. Näkökulma on tiedostettu myös Lahden hulevesiohjelmassa (2012). Usein kyse on myös tiedosta, jolla voidaan vaikuttaa kulttuurisiin käsityksiin siitä, miltä ympäristön tulisi näyttää. Kokeilut ovat osoittaneet, että esimerkiksi lahopuu kaupunkiympäristössä hyväksytään paremmin, kun ihmiset tietävät, mikä merkitys sillä on ekologian näkökulmasta (Kotze 2012). Ekosysteemipalvelujen kautta ihminen lopulta hyötyy metsän monimuotoisuudesta.

119

120

osa IV

johto- päätökset Yleiskaava ja ekosysteemipalvelut Lahdessa

123

Yleiskaavan suunnitteluohjeiden kehittäminen

123

Ekosysteemipalvelut suunnittelun työkaluna

131

Jatkoideoita 133

121

Yleiskaava ja ekosysteemipalvelut Lahdessa Lahden yleiskaavan 2025 mukaan Lahden tärkeimmät ekosysteemipalvelut ovat puhdas ilma, puhdas vesi ja ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet. Näitä palveluita tuottavat maaperä, vesistöt ja metsät. Ekosysteemipalvelut nähdään yleiskaavassa ensisijaisesti laajojen luonnontilaisten alueiden tuottamina hyötyinä. Maaperä, vesistöt ja metsät ovat todennäköisesti koko Suomen mittakaavassa tärkeimpiä ekosysteemipalvelujen tuottajia. Kaupunkisuunnittelun tasolla olisi ekosysteemipalvelut mahdollista huomioida myös tarkemmalla tasolla. Tässä työssä on pyritty tuomaan esiin luonnon prosessien tuottamia hyötyjä kaupunkiympäristössä. Kaavoituksen käytännöt jakavat viheralueet ja rakennettavat alueet kärjistetysti erilleen vaikka todellisuudessa suuri osa kaupunkien vihreästä ja sijoittuu rakennetuille alueille. Näillä alueille on merkittävä rooli myös ekosysteemipalveluiden tuottajina. Lahden yleiskaavan 2013 käynnistyvän vaiheen aikana on tarkoitus kehittää aluekuvauksiin liittyviä suunnitteluohjeita sekä testata yleiskaavan yhteydessä laaditun toteutusohje-työkalun toimivuutta. Toteutusohjeita voidaan laatia 2-3 uudelle alueelle. (Yleiskaava 2025) Ekosysteemipalvelu-konseptia 122

on mahdollista soveltaa sekä suunnitteluohjeissa että toteutusohjeissa ja perustella sen avulla tiettyjä ratkaisuja. Yleiskaavan viheralueita koskeviin aluekuvauksiin liittyvissä suunnitteluohjeissa ekosysteemipalvelut on jo mainittu. Seuraavassa on käyty läpi 2012 hyväksyttyjä suunnitteluohjeita ja esitetty ehdotuksia niiden kehittämiseksi ekosysteemipalveluiden osalta. Täydennysrakentamisesta todetaan yleiskaavassa, että viheralueita tulee jättää ekosysteemipalveluiden kannalta riittävästi. Tämän työn esimerkkien pohjalta voi todeta, että välttämättä kyse ei ole viheralueiden laajuudesta, vaan niiden laadusta. Täydennysrakennettaessa on huomioitava ekosysteemipalveluiden kannalta tärkeimpien alueiden säilyminen. Muiden viheralueiden tulisi tukea näiden ”ekosysteemipalvelukeitaiden” toimintaa. Rakentamisen kannalta olennaisempaa on se, miten rakentaminen sijoitetaan, kuin rakentamisen määrä.

”Lahti on houkutteleva ja elinvoimainen ympäristökaupunki vuonna 2025” Lahden kaupungin strategia

yleiskaavan suunnitteluohjeiden kehittäminen Seuraavassa on esitetty ehdotuksia työn osan II tarkastelualueita koskevien yleiskaavan suunnitteluohjeiden kehittämiseen. Tarkastelualueet sisältävät asumisen, elinkeinoelämän ja palvelujen alueita. Ehdotukset on tehty osassa II tunnistettujen alueiden tärkeimpien ekosysteemipalveluiden pohjalta. Ehdotuksia voidaan soveltaa myös muiden samantyyppisten alueiden suunnitteluohjeissa. Lisäksi jokaiselle alueelle on kehitetty ekosysteemipalveluihin perustuva kehittämisvisio.

Kuva: Näkymä Vesijärvelle. Lahden yleiskaavassa kaupungin tärkeimmiksi ekosysteemipalveluiksi on määritelty puhdas vesi, puhdas ilma ja ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet.

123

Yleiskaavan aluekuvaukset ja suunnitteluohjeet: Niemi Niemi T-10

Ruoriniemi T/A-2

Cleantech-yritysten keskus. Alueella on kulttuurihistoriallisesti

Alueella ei ole nykyisellään asuntoja eikä asukkaita. Alueella

arvokkaita rakennetun ympäristön kohteita (LaRY). Alueella

on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennetun ympäristön

on arvokkaita luontokohteita (luonnonsuojelulain nojalla

kohteita (LaRY).

suojeltuja eliölajeja, LUMO).

Suunnitteluohje: Alue muuttuu vähitellen teollisuuskäytöstä

Suunnitteluohje: Arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen

elinkeinoelämän ja asumisen alueeksi. Alueelle laaditaan

suunniteltaessa ja rakennettaessa vaalitaan luonnon monimuo-

uusia asuinkortteleiden asemakaavoja vuoteen 2025 men-

toisuutta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennettuun

nessä. Asuminen sijoitetaan vain häiriöttömiin olosuhteisiin,

ympäristöön tai sen läheisyyteen kohdistuvat muutokset tulee

nykyisen yritystoiminnan ja sen kehittämisen ehdoilla.

suunnitella paikan henkeä kunnioittaen. Aluetta kehitettäessä

Alueelle sallitaan uutta elinkeinotoimintaa, jos se ei aiheuta

otetaan huomioon ympäristöteknologia sekä luovien alojen

ympäristöhäiriötä. Arvokkaat vanhat teollisuuskiinteistöt

yritykset. Alueen maankäytössä tulee huomioida viheryhteys-

säilytetään. Alueella voidaan tutkia tornitalorakentamista.

tarve rantaan esim. keskuspuiston muodossa.

Rannan suuntainen ulkoilureitti on tarpeellinen. Kulttuurihis-

Niemen venesatama LV-4 Alueella on maisema- ja luontoarvoja. Alueella on kulttuu-

toriallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön tai sen läheisyyteen kohdistuvat muutokset tulee suunnitella paikan henkeä kunnioittaen.

rihistoriallisesti arvokkaita rakennetun ympäristön kohteita (LaRY). Suunnitteluohje: (Lahden yleiskaava 2025)

124

Ehdotuksia suunnitteluohjeiksi Niemen tarkastelualueella: Niemi T-10:

Niemen venesatama LV-4:

Ruoriniemi T/A-2

”Alueella tulee kehittää Joutjokeen tukeutuvaa viheryhteyttä rantaan.”

”Rantaa tulee kehittää pääosin luonnonmukaisena ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi.”

”Alueen sijainti pohjaveden muodostumisalueella tulee huomioida suunnittelussa.”

”Alueella tulee säilyttää pienialaiset monimuotoiset elinympäristölaikut.” ”Vieraslajien torjuntaan tulee kiinnittää alueella erityistä huomiota.” ”Alueella pyritään kokeilemaan innovatiivisia ympäristörakentamisen ratkaisuja yhteistyössä alueen ympäristöalan yritysten kanssa.”

”Ranta-alueen tarjoamia ekosysteemipalveluita tulee kehittää monipuolisesti.” ”Kahvisaaren virkistyskäyttö tulee huomioida alueen suunnittelussa.”

”Päällystettyjen pintojen osuuteen alueella tulee kiinnittää huomiota suunnittelussa. Alueella tulee olla maanvaraisia piha-alueita.” ”Rannan suuntaista ulkoilureittiä tulee kehittää osana alueen laajempaa virkistysreittiverkostoa.”

”Hulevesien käsittelyssä tulee hyödyntää ekologisia prosesseja.” ”Ympäristön kehittämisessä ja hoidossa vaalitaan väliaikaisia ruderaattiympäristöjä luonnon reservaatteina.”

Kehittämisvisio: ”ekosysteemipalveluiden innovaattori”

125

Yleiskaavan aluekuvaukset ja suunnitteluohjeet: Mukkula Mukkula A-27 Alue on pääosin kerrostaloaluetta. Asuntokannasta yli 90 % sijaitsee kerrostaloissa, jotka on pääosin rakennettu 1960–70-luvuilla. Alueella on toteutumatonta rakennusoikeutta. Haapalankadun varteen voidaan tutkia tornirakentamista. Alueella on noin 4200 asukasta. Alueella on julkisia palveluita (päiväkoti, koulu, terveyspalvelut). Alueella on kaupallisia palveluita (päivittäistavarakauppa, Mukkulan lähiön ostoskeskus, vähittäiskaupan suuryksikkö). Alueella on arvokkaita luontokohteita (LUMO). Alueella on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennetun ympäristön kohteita (MARY, LaRY). Suunnitteluohje: Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön tai sen läheisyyteen kohdistuvat muutokset tulee suunnitella paikan henkeä kunnioittaen. Alueelle täydennyskaavoitetaan uusia asuinkortteleita vuoteen 2025 mennessä. Lähiöostoskeskukseen saa sijoittaa 6000 k-m2 kaupan tiloja.

(Lahden yleiskaava 2025)

Kehittämisvisio: ”ekosysteemipalveluiden varastosta tuottajaksi”

126

Ehdotuksia suunnitteluohjeiksi Mukkulan tarkastelualueella ”Täydennysrakennettaessa tulee aluetta kehittää kokonaisvaltaisesti hyödyntäen alueen tuottamia ekosysteemipalveluja.” ”Ostoskeskuksen kehittämisen yhteydessä tulee parantaa myös ympäristöä ja sen viihtyisyyttä.” ”Pienialaisten kaupunkimetsien tuottamat ekosysteemipalvelut tulee turvata suunnittelussa.” ”Täydennysrakentamisen yhteydessä kehitetään hulevesien luonnonmukaista käsittelyä tonteilla sekä vältetään maaperän ja olemassa olevan kasvillisuuden muokkaamista.” ”Puuston vaikutusta rakennusten energiatehokkuuteen tulee selvittää täydennysrakentamisen yhteydessä.”

Kuva: Ote yleiskaavasta, Kerinkallio ja Laune

Kuva: Ote yleiskaavasta, Niemi ja Mukkula

127

Yleiskaavan aluekuvaukset ja suunnitteluohjeet: Kerinkallio Kerinkallio A-2: Alueella on pientaloalueita ja 1970–80 luvuilla rakennettuja kerrostalolähiöitä. Alueen asunnoista noin 80 % on kerrostaloissa. Alueella on asemakaavoitettuja asuinkortteleita, joita ei vielä ole rakennettu. Asukkaita on noin 8200. Alueella on julkisia palveluita (päiväkoti, koulu, terveyspalvelut). Alueella on kaupallisia palveluita (päivittäistavarakauppa, Saksalan ja Liipolan lähiöiden ostoskeskukset, vähittäiskaupan suuryksikkö). Alueella on liikunta- ja virkistyspalveluita (lähiliikuntapaikka, uimahalli).Alueella on lämpökeskus. Alueella on arvokkaita luontokohteita (LUMO). Alueella on muinaismuistokohde. Alueella on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennetun ympäristön kohteita (RKY, MARY, LaRY). Suunnitteluohje: Arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen suunniteltaessa ja rakennettaessa vaalitaan luonnon monimuotoisuutta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön tai sen läheisyyteen kohdistuvat muutokset tulee suunnitella paikan henkeä kunnioittaen. Lepikonkadun toimitila-alue uusiutuu asuntoalueeksi. Alueen täydennysrakennusmahdollisuuksia tutkitaan. Lähiöostoskeskukseen saa sijoittaa 6000 k-m2 kaupan tiloja. (Lahden yleiskaava 2025)

Kehittämisvisio: ”ekosysteemipalveluiden ylläpitäjä”

128

Ehdotuksia suunnitteluohjeiksi Kerinkallion tarkastelualueelle: ”Puutarhamaisten alueiden ominaispiirteet tulee säilyttää.” ”Hulevesien tonttikohtaista käsittelyä pyritään kehittämään myös olemassa olevilla asuinalueilla.” ”Alueella vältetään päällystettyjen pintojen osuuden lisäämistä.” ”Pölyttäjähyönteisten kannalta tärkeät elinympäristöt tulee huomioida suunnittelussa.” ”Alueella pyritään kehittämään puutarhamaista ruoan tuotantoa.” ”Ympäristön suunnittelussa ja hoidossa tulee huomioida viheralueohjelman periaatteet. Yksityisten piha-alueiden monimuotoisuuden vaalimiseksi laaditaan asukasohje”

Yleiskaavan aluekuvaukset ja suunnitteluohjeet: Laune Ehdotuksia suunnitteluohjeiksi Launeen tarkastelualueella:

Laune Pkm-2 Eteläisen Lahden kaupallinen keskus. Alueella sijaitsee vähittäiskaupan suuryksikkö. Alueella on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennetun ympäristön kohteita (LaRY). Suunnitteluohje: Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön tai sen läheisyyteen kohdistuvat muutokset tulee suunnitella paikan henkeä kunnioittaen. Hypermarketien laajennukset harkittava tarkoin. Suunnittelussa kiinnitetään erityistä huomiota hulevesien käsittelyyn sekä viherympäristön määrään ja laatuun.

”Suunnittelussa kiinnitetään erityistä huomiota hulevesien luonnonmukaiseen käsittelyyn tonteilla.” ”Suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota ympäristön viihtyisyyteen ja kehittää erityisesti jalankulku ja pyöräily-ympäristöä.” ”Tavoitteena on Paskurinojan ekologisen tilan parantaminen ja sen kehittäminen kaupunkimaisena kosteikkoympäristönä.”

(Lahden yleiskaava 2025)

Kehittämisvisio: ”ekosysteemipalveluiden yllättäjä”

”Kasvillisuuden pienilmastoa ja ilmanlaatua parantavaa vaikutusta hyödynnetään alueen ulkotilojen suunnittelussa ja hoidossa.” ”Aluetta kehitetään houkuttelevana ja vehreänä Lahden keskustan eteläisenä porttina.”

129

Kestävän maankäytön mittarit Lahden yleiskaavan maankäytölliset vaikutukset on arvioitu Seutukeke (Kestävä seudullinen maankäyttö ja liikenne) -hankkeessa kehitettyjen mittareiden avulla. Suomen ympäristökeskuksen kehittämät mittarit on kehitetty kestävien kaupunkiseutujen suunnittelun arvioimiseksi. Ekologista kestävyyttä on hankkeessa lähestytty ekosysteemipalvelulähestymistavan avulla. Lahden yleiskaavan loppuarviointiin on valittu osa mittareista. Valituista mittareista ekosysteemipalveluiden toiminnasta kertovat ainakin seuraavat mittarit: virkistykseen sopivien maa-alueiden pinta-ala ja osuus, suojelualueiden pinta-ala ja osuus, hiljaisten alueiden osuus pinta-alasta, pinnoitetun maan osuus pohjaveden muodostumisalueella ja enintään 300m etäisyydellä virkistysalueesta asuvien osuus. Esimerkiksi suojelualueiden osuus maa-alasta ei kuitenkaan kerro suojelualueiden laadusta ja siitä pystyvätkö ne jatkossakin tuottamaan niitä ekosysteemipalveluita, joiden vuoksi ne on perustettu. Päällystettyjen pintojen osuutta maa-alasta on kehitetty mittariksi Seutukeke-raportissa, mutta yleiskaavan osalta on arvioitu pinnoitettua alaa ainoastaan pohjavesialueilla. Pinnoitettu maa-ala on 130

luultavasti hyvä indikaattori veden kiertokulkuun liittyvien ekosysteemipalveluiden toiminnasta, mutta sen soveltaminen laajojen alueiden, kuten kaupunkiseutujen, mittakaavassa on hankalaa. Seutukeken kaltaisten mittareiden kehittäminen ekosysteemipalveluiden arvioimiseksi voisi olla mahdollisuus, jota kannattaisi kehittää edelleen myös kaupunkisuunnittelutasolla sovellettavaksi. Tärkeää olisi saada mukaan myös ekosysteemipalveluiden taloudellinen arvottaminen, jolloin mittareilla voisi olla merkittävä vaikutus päätöksentekoon. Mittareiden vahvuus on nimenomaan mahdollisuus seurata kehitystä ja tavoitteiden saavuttamista. Lahdessa tavoitteena on päivittää mittareita säännöllisin väliajoin yleiskaavan tavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi. Ekosysteemipalvelunäkökulman kannalta olisikin tärkeää juuri suunnittelun seurannan ja arvioinnin kehittäminen, koska ekosysteemien jatkuvasta kehityksestä johtuen vaikutuksien arviointi etukäteen on haastavaa.

Ekosysteemipalvelunäkökulman kannalta olisikin tärkeää juuri suunnittelun seurannan ja arvioinnin kehittäminen.

Ekosysteemipalvelut suunnittelun työkaluna Ekosysteemipalvelunäkökulma mahdollistaa kokonaisvaltaisen ekologisten prosessien huomioimisen suunnittelussa. Se voi olla mahdollisuus nykyistä tiiviimmälle yhteistyölle kaupunkisuunnittelijoiden ja eri alojen asiantuntijoiden välillä. Näkökulma asettaa selkeän yhteisen päämäärän, ekosysteemien toiminnan ylläpitämisen, johon etsitään ratkaisuja. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Vuoden 2011 lopulla julkaistiin muun muassa Suomen ympäristökeskuksen Seutukeke -mittarit sekä Liikenneviraston Ekosysteemipalvelut väylänpidossa -opas. Vuoden aikana on järjestetty useita aihetta käsitteleviä seminaareja. Vähitellen ekosysteemipalvelu-konseptin soveltaminen on yleistynyt maankäytön suunnittelussa. Tähän mennessä sitä on hyödynnetty varsinkin ympäristövaikutusten arvioinneissa. Tämän työn pohjalta voi todeta, että konseptia on mahdollista hyödyntää suunnittelussa monella tasolla. Työn tavoitteena oli etsiä kehityskelpoisia ratkaisuja kestävään kaupunkisuunnitteluun kaupunkiekologiasta ja ekosysteemipalveluiden hyödyntämisestä.

Ekosysteemipalvelunäkökulma ei tähtää vain nykyisten ekosysteemipalveluiden toiminnan ylläpitämiseen, vaan usein on mahdollista palauttaa tai luoda uudestaan, sellaisia ekosysteemin toimintoja, jotka on jo menetetty (esim. Windhager et al. 2010). Konseptia soveltamalla voidaan siis kestävyyden tavoitteeseen liittää myös kehittäminen ja palautumiskyky, eli resilienssi. Työn tuloksena on löytynyt erilaisia mahdollisuuksia käyttää ekosysteemipalveluja suunnittelun työkaluna. Ekosysteemipalveluja hyödyntämällä voidaan lievittää kaupunkiympäristöjen ongelmia. Kokonaisvaltaiseen kestävyyteen voidaan kuitenkin pyrkiä vain ratkomalla samaan aikaan myös muita, kuten liikenteeseen, energiankulutukseen ja sosiaalisiin seikkoihin liittyviä haasteita. Monimuotoisuuden ylläpitäminen on olennaista ekosysteemien toiminnan turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Kaupunkisuunnittelijoilta näkökulman soveltaminen vaatii entistä monialaisempaa yhteistyötä ja innovatiivisia ratkaisuja. Työn osissa II ja III tavoitteena oli tarkastella, mitä ekosysteemien toimintoja on tarkoituksenmukaista edistää kaupunkialueilla ja mitä taas voidaan ulkoistaa. Kartoituksen ja suunnitelman pohjalta voi todeta, että lähes kaikkien ekosysteemipalvelujen huomioiminen suunnittelussa on jollain tasolla

mahdollista ja jopa kannattavaa. Esimerkiksi tuotantopalveluiden osalta on paljon kehittämisen varaa ja tulevaisuudessa esimerkiksi kaupunkimaista ruoan tuotantoa voidaan lisätä. Myös raaka-aineiden, kuten biomassan tuotanto kaupungeissa on mahdollista. Säätelypalveluita on kaupunkiympäristössä tavallisesti korvattu erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. Luonnon prosessit saattavat kuitenkin tuottaa saman hyödyn pitkällä aikavälillä edullisemmin ja vähemmän luonnonvaroja kuluttavasti. Luonnon prosesseja voidaan hyödyntää myös osana teknisiä ratkaisuja. Ekosysteemipalvelut turvaavaa ekologista monimuotoisuutta on mahdollista ylläpitää kaupungeissakin. Suojelu on tähän perinteinen keino ja tiettyjen avainbiotooppien suojelu on varmasti jatkossakin tarpeen. Ekosysteemipalveluissa on kuitenkin kysymys nimenomaan ihmisten ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta, ei vain suojelusta tai ympäristön käytön rajoittamisesta. Kaupunkisuunnittelussa on monia keinoja edistää monimuotoisuutta. Rakennetussa ympäristössä on mahdollista säilyttää ja luoda erilaisia elinympäristöjä. Olennaista on tarkastella maisemaa kokonaisuutena, ei yksittäisiä laikkuja. Monille eliöille yksittäisiä elinympäristöjä tärkeämpää on ekosysteemin toiminta kokonaisuu131

tena. Monimuotoisuus on myös tulevaisuuden turva, joka turvaa esimerkiksi kaupunkimetsien elinvoimaisuuden tulevaisuudessakin. Monesti ekosysteemien toiminta voidaan turvata pienillä valinnoilla, kun asia vain tiedostetaan. Työn ideasuunnitelmassa tuli esiin, että monia asioita ei kuitenkaan voida ratkaista vain suunnittelun ja hoidon keinoin. Kaupunkiympäristössä on huomioitava myös moninaiset sosioekonomiset tekijät. Haasteita ovat esimerkiksi ihmisten erilaiset tarpeet ja mieltymykset, välinpitämättömyys, passiivisuus ja ilkivalta. Kaupunkiekologia pyrkii tarkastelemaan kaupunkia sosioekologisena systeeminä, joten myös näihin haasteisiin pitäisi löytää ratkaisuja. Ekosysteemipalvelujen tutkimus pohjaa toistaiseksi pitkälti muihin kuin kaupunkiekosysteemeihin. Viereisen sivun kuvassa on sovellettu MA-arvioinnin kaaviota ekosysteemipalveluiden suhteesta ihmisten hyvinvointiin kaupunkiympäristöön soveltuvaksi. Asia ei kutenkaan ole näin yksioikoinen, vaan tarkastelu olisi kiinnostava tehdä myös toisinpäin; miten erilaiset hyvinvoinnin tekjät vaikuttavat ekosysteemien toimintaan? Suunnittelun ja hoidon kannalta tulee tiedostaa vaihtosuhteet, joissa yhden ekosysteemipalvelun 132

hyödyntäminen saattaa heikentää jotain toista palvelua. Kaupunkiympäristössä näitä ristiriitoja tuntuu muodostuvan erityisesti kulttuuristen ja muiden ekosysteemipalvelujen välille. Esimerkiksi nurmikon hoidon vähentäminen lisää monimuotoisuutta ja tukee ekosysteemien toimintaa, mutta toisaalta se saattaa rajoittaa virkistyskäyttöä. Erityisesti muutokset nykyisien alueiden hoidossa herättävät helposti vastustusta. Haasteena onkin yhteensovittaminen ja samanaikaisesti useiden hyötyjen maksimoiminen. Saavutettuja hyötyjä tulee tarkastella myös pitkällä aikavälillä. Jos esimerkiksi katupuiksi istutetaan vain yhtä puulajia sen hyvien ominaisuuksien vuoksi, tämä saattaa pitkällä aikavälillä vähentää monimuotoisuutta ja altistaa puuston tuhoille. Toisinaan yhdenkin ekosysteemipalvelun kehittämiseen perustuvat suunnitteluratkaisut voivat edistää useiden ekosysteemipalveluiden toimintaa. Näin tapahtuu useimmiten esimerkiksi hulevesihankkeissa. Viheralueiden suunnittelussa tulisi keskittyä nykyistä enemmän tarkastelemaan laajuuden ohella ympäristön laatua. Pienialainenkin alue voi olla ekosysteemipalveluiden kannalta tuottoisa. Yhdyskuntasuunnittelun eri tasoilla laadun painottaminen tarkoittaa eri asioita. Esimerkiksi kaavatasolla se voi merkitä ekosysteemien toiminnan kannalta riit-

tävän laadukkaiden viheryhteyksien turvaamista ja kaupunkiympäristön hoidon ja ylläpidon kannalta uudenlaista ekosysteemien toiminnan turvaamiseen painottuvan hoidon kehittämistä. Maankäytön suunnittelussa olennaista on tunnistaa tärkeimmät ekosysteemipalvelut nyt ja tulevaisuudessa. Suunnittelukohteen laajuudesta riippuen tärkeimmät ekosysteemipalvelut voidaan tunnistaa joko paikallisella tasolla tai alueellisella tasolla. Ekosysteemipalvelu-konseptin vahvuus on, että se auttaa tunnistamaan ekologisia prosesseja ja niiden tarjoamia hyötyjä, mikä voi auttaa kasvattamaan niiden painoarvoa sekä suunnittelussa, että päätöksenteossa. Ekosysteemien toimintojen tunnistamisen lisäksi on huomioitava kuka palvelua käyttää ja onko se ihmisten saatavilla. (Andersson 2012)

EKOSYSTEEMIPALVELUT KAUPUNKIYMPÄRISTÖSSÄ

Tuotantopalvelut

HYVINVOINNIN OSATEKIJÄT Ekosysteemipalvelun vaikutuksen voimakkuus ihmisten hyvinvointiin (nuolen paksuus)

Turvallisuus

vahva

Tukipalvelut keskivahva

Säätelypalvelut

Materiaaliset perustarpeet

Vapaus toimia ja tehdä valintoja

heikko

Terveys Kulttuuriset palvelut Sosiaaliset suhteet ELÄVÄ LUONTO - MONIMUOTOISUUS Kaupunkiympäristön tuottamien ekosysteemipalveluiden suhde ihmisten hyvinvointiin. Muokattu työn johtopäätösten perusteella MA-arvioinnissa esitetystä kaaviosta (ks. s. 19).

133

Jatkoideoita Työn keskeinen johtopäätös on, että ekosysteemipalveluita voidaan hyödyntää suunnittelussa monella tasolla ja konsepti antaa mahdollisuuksia monenlaisiin tulkintoihin. Se tarjoaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan ekologisesti kestävään suunnitteluun. Käsitteen selkeyttämiseksi työssä on kehitetty työkalu, jossa ekosysteemipalveluita kuvataan symboleilla (Liite 1). Työkalu auttaa havainnollistamaan moniulotteista käsitettä ja mahdollistaa sen hyödyntämisen suunnittelussa. Tässä työssä se on auttanut alueiden keskinäisessä vertailussa ja ekosysteemipalveluiden kannalta keskeisten kehitysalueiden tunnistamisessa. Työn suunnitelmaosuudessa tavoitteena oli jollain tasolla huomioida kaikki kaupunkiympäristön ekosysteemipalvelut, missä työkalu toimi eräänlaisena tarkistuslistana. Koska konseptin kehittely ja luokittelu pohjaa tutkimustietoon, voidaan olettaa, että suunnittelussa on huomioitu kaikki olennaiset ekologiset prosessit. Työkalua on mahdollista päivittää sitä mukaa, kun tutkimustieto kaupunkien ekologisista prosesseista lisääntyy. Työn aikana nousi esiin, että ekosysteemipalveluita eivät tuota vain kaupunkien luonnontilaiset alueet. 134

Rakennetussa ympäristössä on runsaasti potentiaalia ekologisten prosessien hyödyntämiseksi entistä tehokkaammin. Suuri osa kaupunkivihreästä sijoittuu monissa kaupungeissa erilaisille piha-alueille, teiden varsille ja muualle rakennettuun ympäristöön. Tiivistyvässä kaupunkiympäristössä näiden alueiden merkitys ekosysteemipalvelujen tuottajana korostuu. Puhutaankin vihreästä infrastruktuurista, jonka tulisi ulottua kaikkialle kaupunkirakenteeseen. Vihreän infrastruktuurin suunnittelussa tarvitaan entistä monipuolisempaa näkemystä kaupungin toiminnoista, ja siihen ekosysteemipalvelut antavat hyvän lähtökohdan. Päätöksenteon kannalta yksi kiinnostava kysymys on ekosysteemipalveluiden taloudellinen arvottaminen, joka mahdollistaa hyötyjen kuvaamisen taloudellisessa muodossa. (Windhager et al. 2010) Tämä onkin keskeisimpiä konseptiin liittyviä jatkotutkimuksen tarpeita. Toisaalta ekosysteemipalveluiden rahalliseen arvottamiseen ajatellaan usein liittyvän riskejä. Luontoon liittyviä pehmeitä arvoja ei haluta sekoittaa koviin arvoihin (Hiedanpää et al. 2010). Tähän liittyy mitä ilmeisimmin myös pelko luonnonvarojen hyödyntämisestä kestämättömällä tavalla. Jatkossa tulisi kehittää menetelmiä ekosysteemien tarjoamien hyötyjen mittaamiseen

ja kehittää suunnittelun seurantaa ja arviointia. Kokeiluhankkeissa voitaisiin testata kaupunkiekologista tietoa soveltavia ratkaisuja ja niiden merkitystä asukkaiden hyvinvointiin. Millainen merkitys ekosysteemipalveluilla on kaupunkien elivoimaisuuteen ja vetovoimaan voidaan selvittää vain käytännön toimien kautta. Tässä työssä kehitettyä työkalua voitaisiin jatkossa kehittää tarkastelemalla mitkä ekosysteemipalvelut tulee huomioida milläkin suunnittelun tasolla. Suunnittelussa ekosysteemipalveluita ei välttämättä tarvitse käsitellä omana teorian alanaan, vaan konseptia voidaan soveltaa erilaisissa kaupunkisuunnitteluhankkeissa niihin sisäistettynä periaatteena, ei erillisenä teemana. Soveltaminen vaatii suunnittelijoilta ekologisten prosessien ymmärtämistä. Tietoa on saatavilla paljon, mutta käyttökelpoisen tiedon löytäminen on vaikeaa. Tässä on haaste suunnittelijoiden ja tutkijoiden väliselle yhteistyölle; suunnittelijoille suunnatulle kaupunkiekologiaa käsittelevälle selkeälle oppaalle olisi tarvetta.

Maisema-arkkitehtuuri ja ekosysteemipalvelut Maisema-arkkitehtuuri yhdistää eri tieteen ja taiteen aloja. Siksi käsite, joka tuo yhteen näiden alojen tutkijoita, suunnittelijoita ja päätöksentekijöitä on tervetullut. Myös ekosysteemipalvelu -käsite liikkuu luonnon ja kulttuurin välimaastossa. Ekologiset prosessit ovat osa maisemaa, mutta maisema koostuu myös muista tekijöistä. Suunnittelijan näkökulmasta ekosysteemipalvelu -käsitteen vahvuus on, että se huomioi myös kulttuuriset tekijät. Kulttuuristen ekosysteemipalveluiden hyödyntäminen on osa maisema-arkkitehtien ammattitaitoa, siksi ammattikunta on tärkeässä roolissa myös tämän vaikeasti määriteltävän ekosysteemipalveluiden ryhmän arvioinnissa ja näiden palveluiden kehittämisessä. (esim. Musacchio 2012) Parhaimmillaan ekosysteemipalvelu -käsite voi tukea suunnittelua niin ekologian kuin kulttuuristenkin tekijöiden osalta. Ekologisiin prosesseihin tukeutuvan infrastruktuurin kehittäminen tarkoittaa usein prosessien tuomista näkyväksi osaksi ympäristöä. Tämä vaatii kokonaisvaltaista näkemystä, joka yhdistää ympäristön käytettävyyden ja viihtyisyyden, visuaaliset tavoitteet ja

ekologiset prosessit. Parhaimmillaan ekosysteemipalvelu-konsepti yhdistää nämä kaikki tekijät. Mutta tuoko se suunnitteluun jotain uutta? Kaupunkiekologia pitää sisällään käsityksen systeemin jatkuvasta sukkessiosta ja vuorovaikutuksesta erilaisten elollisten ja elottomien tekijöiden kanssa. Tämä vuorovaikutus, ajallinen ulottuvuus ja systeemien resilienssi eli palautumiskyky ovat tekijöitä, joita voitaisiin huomioida kaupunkiympäristön suunnittelussa ja hoidossa nykyistä paremmin. Suunnittelu voisi olla pikemminkin jatkuva prosessi kuin tietty tavoitetila. Luonnonprosessit muuttavat jatkuvasti kaupunkiympäristöä. Voimme valita yritämmekö hallita tätä muutosta vai sopeudummeko ja muutamme omaa toimintaamme. Tämä pätee niin ilmastonmuutokseen kuin esimerkiksi kaupunkimetsien hoitoon. Suunnittelijanäkökulmasta ekosysteemipalvelukonsepti on mahdollisuus. Panostukset ympäristörakentamiseen ovat tavallisesti pieniä suhteessa muuhun rakentamiseen. Laadukkaan ympäristön tuomia hyötyjä ei läheskään aina osata nähdä edes kohteen arvon nousuna, puhumattakaan ekosysteemien toiminnasta. Tämän seurauksena moni ratkaisu, joka maksaisi itsensä yhteiskunnalle takaisin pitkällä aikavälillä, saattaa jäädä tekemättä. Toisaalta aina

Suunnittelijan näkökulmasta ekosysteemipalvelu -käsitteen vahvuus on, että se huomioi myös kulttuuriset tekijät. ei ole kysymys rahallisista satsauksista, vaan joskus ympäristön kannalta parempia ratkaisuja on pystyttävä perustelemaan selkeän konseptin avulla. Tarvitaan lukuja ja mittareita, joiden avulla ekologisten prosessien arvo on nähtävissä ja ympäristön painoarvoa ratkaisuissa saadaan nostettua.

135

Käsitteitä Akvaponinen viljely (aquaponics) on vesiviljelyn ja kalankasvatuksen yhdistävä viljelymenetelmä. Menetelmässä kalat ja kasvit elävät symbioottisessa suhteessa, jonka seuraksena syntyy vähän tai ei ollenkaan ympäristölle haitallisia jätteitä. Akvaponista viljelyä harjoitetaan maailmalla kaupungeissa mm. rakennusten katoilla. Biophilia; Biophilialla tarkoitetaan ihmisten vaistomaista yhteyttä muuhun luontoon. Teorian perusteella ihminen saa nautintoa kontaktista monimuotoiseen luonnonympäristöön, mikä puolestaan edistää hyvinvointia. Biosuodatus tarkoittaa hulevesien suodattamista ja puhdistamista johtamalla vedet kasvillisuuden ja maaperäkerrosten läpi. Biosuodatusalueella voidaan imeyttää vesiä maaperään tai johtaa ne suodattumisen jälkeen eteenpäin. (Lahden hulevesiohjelma 2012) Ekosysteemi; ekosysteemillä tarkoitetaan kasvi-, eläin- ja mikro-organismiyhteisöjen ja niiden elottoman ympäristön muodostamia, keskenään vuorovaikutuksessa toimivia yksikköjä. (EU:n biodiversiteettisopimus) Ekosysteemi voidaan rajata monella tavoin. Kaupunkiekosysteemillä tarkoitetaan tässä työssä kaupungin toiminnallista kokonaisuutta, johon liittyy niin kaupungin elollinen kuin eloton ympäristö ja jonka osana ihminen toimii. Kaupungin sisältä voidaan rajata useita ekosysteemejä. Ekosysteemin toiminto (ecosystem function); ekosysteemin rakenteen, lajien ja prosessien välistä vuorovaikutusta, joka ylläpitää elämää maapallolla. Esimerkiksi hiilen kierto on ekosysteemin toiminto. (mukaillen Hiedanpää et al. 2010) Ekosysteemipalvelut (ecosystem services) ovat luonnon prosessien tuottamia hyötyjä ihmiselle ja muille eliöille.(MA 2005) Ekosysteemipalvelut luokitellaan tavallisesti tuotanto-, säätely-, tuki- ja kulttuuripalveluihin. Kaupunkien ekosysteemipalveluilla (urban ecosystem services) tarkoitetaan luonnon prosessien tuottamia hyötyjä kaupunkiympäristössä.

Resilienssillä (resilience) tarkoitetaan ekologisten systeemien palautumiskykyä muuttuvissa olosuhteissa. Asiayhteydestä riippuen puhutaan myös uusiutumiskyvystä tai muutoksensietokyvystä. Ympäristökatastrofien yleistyessä käsite on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut ympäristötutkimuksen keskiöön. (Eisto 2010) Ruokametsä (edible forest garden) tarkoittaa kerroksellista monilajista metsäpuutarhaa, jossa kasvatetaan pääasiassa hyötykasveja. Kutsutaan myös syötäväksi metsäpuutarhaksi. Puutarha jossa on kerroksellinen kasvillisuus ja esimerkiksi omenapuita ja marjapensaita on myös eräänlainen ruokametsä. Permakulttuuri (permaculture) käsite tulee sanoista permanent ja (agri)culture. Se on suunnittelumenetelmä joka mukailee luonnon tarjoamia malleja ja hyödyntää ekologisia prosesseja. Useimmiten se liittyy ruoan tuotantoon, mutta voidaan soveltaa myös muille elämän osa-alueille. (mukaillen http://pohjoinenpermakulttuuri. wordpress.com/) Sadepuutarha; on biosuodatusrakenne (ks. biosuodatus). Tavallisesti pienimuotoinen systeemi esimerkiksi pihoilla. Tarjoumat ovat ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia ihmisten toiminnalle. Vaihtosuhteet (trade-offs) ovat ekosysteemipalveluiden välisiä vaihtosuhteita, mikä tarkoittaa, että positiiviset muutokset jonkin ekosysteemipalvelun ominaisuuksissa voivat heikentää toisia ekosysteemipalveluja. Vieraslaji on alueen luontoon alun perin kuulumaton laji, joka ei olisi pystynyt leviämään uudelle elinalueelle omin neuvoin. Haitallinen vieraslaji on laji joka aiheuttaa tietyllä alueella, tietyssä paikassa ja tiettynä aikana välittömästi tai välillisesti ekologista, taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista kielteistä vaikutusta eli haittaa. (Kansallinen vieraslajistrategia 2012)

Kaupunkiekologia tutkii ihmisen ja ekologisten systeemien yhteensulautumista kaupungistuneilla alueilla. (Alberti 2008, suom. Hiedanpää et al. 2010) Hydrologia on tieteenala, joka tutkii veden esiintymistä, ominaisuuksia ja kiertokulkua maapallolla, veteen liittyviä ilmiöitä ja veden vuorovaikutuksia muun ympäristön kanssa. (www.ymparisto.fi) Maisema Geomorfologisen, ekologisen sekä kulttuurihistoriallisen kehityksen tuloksena syntynyt fyysinen kokonaisuus. (Rautamäki 1991) Monimuotoisuus; luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan joko geenien, lajien tai elinympäristöjen monimuotoisuutta (MA 2005)

137

Lähteet

Fanelli, G. & Tescarollo, P. &Testi, A. 2006. Ecological indicators applied to urban and suburban floras. Ecological Indicators. Vol. 6. Issue 2. 444-457.

Painetut lähteet:

Fuller, R.A. & Irvine, K.N. & Devine-Wright, P. & Warren, P.H. & Gaston, K.J. 2007.Psychological benefits of greenspace increase with biodiversity. Biology Letters. Vol.3:390-304.

Adams, C.E. & Lindsey, K.J. 2011. Anthropogenic Ecosystems: The Influence of people on urban wildlife populations. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. Alberti, M. 2009. Advances in urban ecology: integrating humans and ecological processes in urban ecosystems. New York: Springer. Alfsen, C. & Duval, A. & Elmqvist, T. 2011. The urban landscape as a socio-ecological system for governance of ecosystem services. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. Alppi, S. & Ylä-Anttila K. 2007. Verkostourbanismi. Yhdyskuntasuunnittelu, Vol.45:2. Asikainen, E. & Mäkinen, K.M. 2008. Kävellen lähiössä. Teoksessa: Koti – tehtävistä uusiin ihanteisiin. Minna Lammi ja Päivi Timonen (toim.) Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 4. Helsinki. Baldwin, A. H. 2011. Plant communities of urban wetlands: Patterns and controlling processes. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology: patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. Bridgewater, P. 2011. Water services in urban landscapes. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press.

Grant, B.W. & Middendorf, G. & Colgan, M.J. & Ahmad, H. & Vogel M.B. 2011. Ecology of urban amphibians and reptiles: Urbanophiles, Urbanophobes, and the urbanoblivious. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. Grant, G. 2012. Ecosystem services come to town – greening cities by working with nature. UK: Wiley – Blackwell. Grimm, N.B. & Faeth, S.H. Golubievski,N.E. & Redman, C.L. & Wu, J. & Bai, X. & Briggs, J.M. 2008. Global Change and the Ecology of Cities. Science. Vol.319: 756-760. Grinde, B. & Patil, G. 2009. “Biophilia: Does Visual Contact with Nature Impact on Health and Well-Being?” Int. J. Environ. Res. Public Health 6, no. 9: 2332-2343 Hartiala, K.(toim.). 2012. Uudistuva kaupunki. HOT-R tutkimushankkeen loppuraportti. Aalto-yliopisto. Heinonen, J. 2012 The Impacts of Urban Structure and the Related Consumption Patterns on the Carbon Emissions of an Average Consumer. Väitöskirja. Espoo: Aalto-yliopisto. Hiedanpää, J. & Suvantola, L. & Naskali, A. 2010. Hyödyllinen luonto: ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. Tampere: Vastapaino , 2010. Hough, M. 1984. City form and Natural Process. Towards a New Urban Vernacular. Sydney: Croom Helm Ltd.

Bokalders, V. & Block, M. 2010. The whole building handbook – how to design healthy, efficient and sustainable buildings. UK: Butler, Tanner & Dennis.

Illgen, M. 2011. Hydrology of urban environments. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology: patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press.

Cilliers, S.S. & Siebert, S.J. 2011. Urban flora and vegetation: Patterns and processes. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press.

Ignatieva, M. 2012. Plant material for urban landscapes in the era of globalization. Teoksessa: Richter, M. & Weiland, U. 2012. Applied urban ecology: a global framework. Oxford : Hoboken, NJ : Wiley-Blackwell.

Clucas, B. & Marzluff, M. 2011. Coupled relationships between humans and other organisms in urban areas. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology: patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. 374 s.

Jormola, J. & Harjula, H. & Sarvilinna, A.(toim.) 2003. Luonnonmukainen vesirakentaminen- uusia näkökulmia vesistösuunnitteluun. Suomen ympäristö 631. Suomen ympäristökeskus.

Colding, J. 2011. The role of ecosystem services in contemporary urban planning. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology: patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press.

Kaihovaara, R. 2012. Riippumaton puutarha – teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet. Vihreä sivistysliitto ry. Tampere: Hämeen kirjapaino Oy.

Dunn C. P. & Henegham L. 2011. Composition and diversity of urban vegetation. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press.

Kniivilä, M. & Horne, P. & Hytönen, M. & Jäppinen J.-P. & Naskali, A. & Primmer, E. & Rinne, J. 2011.Monia hyötyjä metsistä : ekosysteemipalveluiden yhteistuotanto ja tuotteistaminen. PTT raportteja. Helsinki: Pellervon taloustutkimus.

Dunnett, N. & Hitchmough, J. 2004. The Dynamic Landscape: design, ecology and management of naturalistic urban planting. London: Spon Press.

138

Kühn , I. & Brandl, R. & Klotz, S. 2004. The flora of German cities is naturally species rich. Evolutionary Ecology Research 6.

Kuismanen, K. 2008. Climate-conscious architecture—design and wind testing method for climates in change. Väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto.

Richter, M. & Weiland, U. 2012. Applied urban ecology: a global framework. Oxford : Hoboken, NJ : WileyBlackwell.

Känkänen, R. & Väre, S. & Teerihalme, H. & Valli, R. & Nyrölä, L. 2011. Ekosysteemipalvelut liikenteessä ja väylänpidossa. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä. 2011:53.

Riikonen, A. &Linden, L. & Pulkkinen, M. & Nikinmaa, E. 2011. Post-transplant crown allometry and shoot growth of two species of street trees. Urban Forestry & Urban Greening May2011, Vol. 10 Issue 2: 87-94. ISSN 16188667. katupuututkimuksen raportteja

Lundholm, J. 2011. Vegetation of urban hard surfaces. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. MA (Millennium Ecosystem Assessment. 2005. Ecosystems and human well-being: Synthesis. Washington D.C: Island Press. McDonald, R. & Marcotullio, P. 2011. Global effects of urbanization on ecosystem services. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology: patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. McDonnell M. J. 2011. The History of Urban Ecology. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. McHarg, I. 1969. Design With Nature. New York: Garden City. Mostafavi, M. & Doherty, G. 2012. Ecological urbanism. Ecological Urbanism Conference in spring 2009 at the Harvard Graduate School of Design. Baden: L. Müller. Mäki, M. & Riikonen, A. 2012. Mitä meidän pitäisi vielä oppia katupuista? Artikkeli Viherympäristö -lehdessä. 5/2012. Niemelä, J. & Helle, I & Jormola, J. 2004. Purovesistöjen merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Suomen ympäristö 724. Suomen ympäristökeskus. Niemelä, J. & Saarela, S. & Soederman, T. & Kopperoinen, L. & Yli-Pelkonen, V. & Väre, S. Kotze, J. 2010. Using the ecosystem services approach for better planning and conservation of urban green spaces: a Finland case study. Biodiversity and Conservation [Biodivers. Conserv.]. Vol. 19, no. 11: 3225-3243.

Robinson, S. & Lundholm, J. 2012. Ecosystem services provided by urban spontaneous vegetation. Urban Ecosystems. Vol. 15, no. 3: 545-557. Roininen, J. 2012. Alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arvioinnin fragmentoitunut luonne ja eheyttäminen. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Aalto-yliopiston julkaisusarja: TIEDE+TEKNOLOGIA. Espoo: Aalto-yliopisto. No.2: 1799-4888. Roivainen, I. 2001. Metsäiseen kalliomaastoon 10.000 asukkaan kaupunki. Luonto helsinkiläisten lähiökuvauksissa. Teoksessa Laakkonen, S. & Laurila, S. & Kansanen, P. & Schulman, H.(toim.). Näkökulmia Helsingin ympäristöhistoriaan, Kaupunki ja sen ympäristö 1800- ja 1900-luvulla. Helsingin kaupungin tietokeskus, Edita 2001. Saarikivi, J. 2008. Helsingin matelija- ja sammakkoeläinlajisto sekä tärkeät matelija- ja sammakkoeläinalueet vuonna 2007. Helsingin ympäristökeskuksen julkaisuja. Sauerwein, M. 2011. Urban soils – Characterization, pollution, and relevance in urban ecosystems. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. Seppänen, M. & Haapola, I. & Puolakka, K. & Tiilikainen, I. 2012. Takaisin Liipolaan – lähiö fyysisenä ja sosiaalisena asuinympäristönä. Ympäristöministeriön raportteja. Helsinki: Edita Prima Oy. Swan, C. & Pickett, S.T.A. & Szlavecz, K. & Warren, P. & Willey, K.T. 2011. Biodiversity and community composition in urban ecosystems: coupled human, spatial and metacommunity processes. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. Söderman, T. & Saarela, S. (toim.). 2011. Kestävät kaupunkiseudut – Kriteereitä ja mittareita suunnittelun työvälineiksi. Suomen ympäristö 25/2011, rakennettu ympäristö, 200 s. Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Niemelä, J. (toim.) 2011. Urban ecology : patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. Vauramo, S. 2011. Urban ecosystem services at the plant-soil interface. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Niemi, J. 2002. Kasvillisuuden vaikutus tienvarsien ilmanlaatuun. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV). Helsinki: YTV:n monistamo.

Williams, C. 2010. Biodiversity for Low and Zero Carbon buildings. Natural England. RIBA Publishing.

Niskanen, R. & Vertainen, T. 2012. Moderni Lahti – Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä. Lahden historiallisen museon julkaisuja. Helsinki: Lönnberg Painot Oy.

Windhager, S. & Steiner, F. & Simmons M.T. & Heymann D. 2010. Toward Ecosystem Services as a Basis for Design. Landscape Journal. Issue 29(2). DOI 10.3368/lj.29.2.107

Parlow, E. 2011. Urban climate. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology: patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. Quigley, M. F. 2011. Potemkin gardens: Biodiversity in small designed landscapes. Teoksessa Niemelä, J. Urban ecology: patterns, processes and applications. Oxford, Oxford University Press. 374 s. ISBN 9780199563562.

139

Painamattomat lähteet:

Internet-lähteet:

Andersson, Erik. 2012. The urban landscape - spatial considerations for sustainable cities. Luento kurssilla Ecology and management of urban green areas 9.8.2012.

Aquaponics Finland. [Viitattu 20.9.2012]. http://www.aquaponics.fi

Andersson, Erik. 2012. Urban design for ecosystem services. Luento kurssilla Ecology and management of urban green areas 10.8.2012.

Albano Q-Book. 2010. Stockholm Resilience Centre. [Viitattu 14.5.2012]. Saatavilla (pdf) http://www.stockholmresilience.org/research/researchnews/urbanplanningbasedonresilienceprinciples.5.e1a75a51296e05212a8000641. html

Asikainen, E. 2012. Luento ja keskustelu maisema-arkkitehtipäivillä 12.10.2012. Drebs, A. J. 2011. Helsingin lämpösaareke ajallisena ja paikallisena ilmiönä. Pro Gradu - tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteen ja maantieteen laitos. Kopperoinen, L. 2012. Puhelinkeskustelu 8.11.2012. Kotze, J. 2012. The management of urban forests. Luento kurssilla Ecology and management of urban green space 10.8.2012.

Asikainen, E. 2011. Asukkaat lähiöluonnon osallisina. Alue ja ympäristö. 40:1, 29-41. [Viitattu 7.8.2012]. http:// www.ays.fi/aluejaymparisto/pdf/aluejaymp_2011_1_s29-41.pdf BISE – Biodiversity information system for EU. Ecosystem assessments in EU. [Viitattu 17.6.2012]. http://biodiversity.europa.eu/ecosystem-assessments Chicago Wilderness. [Viitattu 14.5.2012]. http://www.chicagowilderness.org/

Kuoppamäki, K. 2012. Viherkattotutkimuksen esittely Lahdessa kurssilla Ecology and management of urban green space 14.8.2012.

Eisto, I. 2010. Resilienssiteorisointi yhteiskuntatieteellisessä ympäristötutkimuksessa. Karjalan tutkimuskeskus. Luento pdf. [Viitattu 15.10.2012]. Saatavilla http://www.joensuu.fi/myy/Ilkka%20Eisto%2018-3-2010%20MYYkurssi.pdf

Lahden kaupungin viheralueohjelma 2012-2025, Tavoitteet Lahden viheralueiden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Luonnos 23.4.2012.

Eläimenä Helsingissä –verkkonäyttely. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. http://www.hel2.fi/ymk/elaimena_helsingissa/orava.htm

Lahden maisemarakenne ja viheralueet. 2010. Lahden tekninen ja ympäristötoimiala. Maankäyttö. Palojärvi, E. 2012. Lahden kaupunki. Sähköposti 9.11.2012.

Hermann, A. & Schleifer, S. & Wrbka, T. 2011. The Concept of Ecosystem Services Regarding Landscape Research: A Review. Living Rev. Landscape Res. 5 Issue 1. [viitattu 5.3.2012] URL http://www.livingreviews.org/ lrlr-2011-1

Pouyat, R. 2012. HENVI Science Day 2012. Luento 17.4.2012. Urban soil and the provision of ecosystem services.

Herttoniemen ruokaosuuskunta. [Viitattu 1.10.2012]. http://ruokaosuuskunta.fi/

Rautamäki, M. 2012. Keskustelu, Aalto-yliopisto, 13.4.2012.

Hiilipuu.fi. [Viitattu 1.10.2012]. http://www.hiilipuu.fi/

Setälä, H. 2012. Hulevedet kaupunkirakenteessa. HENVI Science Day 2012. Ympäristöklinikat kaupunkisuunnittelijoille 18.4.2012.

Suomen kuntaliiton hulevesiopas. 2012. Helsinki. [Viitattu 10.10.2012]. Saatavilla: http://ktshop.kunnat.net/product_details.php?p=2714

Tyrväinen, L & Ojala, A. 2012. Kaupunkien metsät elvyttävät. HENVI Science Day 2012. Ympäristöklinikat kaupunkisuunnittelijoille 18.4.2012.

Ilmanlaatuportaali. [Viitattu 14.5.2012]. http://www.ilmanlaatu.fi/ilmansaasteet/komponentit/pm10.html

Valtanen, M. 2012. Stormwater research in the City of Lahti. Luento kurssilla Ecology and management of urban green space 14.8.2012. Venn, S. 2012. Ecology of urban green space: Grasslands. Luento kurssilla Ecology and management of urban green space 16.8.2012. Väre, S. 2012. Keskustelu Espoossa Sito-talolla 20.6.2012. Whitlow, Tom. 2012. Clearing the air: re-thinking vegetation and urban air quality. Afternoon symposium Lahdessa 23.4.2012.

140

Ilmatieteen laitoksen verkkosivut. [Viitattu 14.5.2012]. http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmanlaatu-ja-saa Kansallinen vieraslajistrategia. 2012. http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/ymparisto/luonnonmonimuotoisuus/ vieraslajit.html Katupuututkimus. Helsingin yliopisto. [Viitattu 14.5.2012]. http://www.helsinki.fi/koekatu/index.htm Keppola, E. Lähiöissä tikittää tuplapommi. Taloussanomat 9.8.2012. [viitattu 20.8.2012]. http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2012/08/09/lahioissa-tikittaa-tuplapommi/201232783/310

Koistinen, J. 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. [Viitattu 16.5.2012]. Helsinki: Ympäristöministeriö. Saatavilla(pdf) http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=24366&lan=fi Lahden kaupungin hulevesiohjelma. 2012. Tekninen- ja ympäristötoimiala. Saatavilla(pdf) http://www.lamk.fi/ immu/tulokset/Documents/Lahden-kaupungin-hulevesiohjelma.pdf Lahden yleiskaava 2025. 14.5.2012 hyväksytty aineisto. [Viitattu 10.10.2012]. http://www.lahti.fi/yleiskaava.

d1_summary.pdf. The New York Times. 2012. Kaupunkiviljelyartikkeileita. [Viitattu 1.10.2012]. http://topics.nytimes.com/top/reference/timestopics/subjects/a/agriculture/urban_agriculture/index.html?inline=nyt-classifier TILDA-tilastotietokanta. Lahden kaupungin sähköinen tilastokirja. Ikärakenne vuonna 2011. [viitattu 2.10.2012]. http://www4.lahti.fi/verkkotilastointi/

Lahti 2025 – Yleiskaavaluonnoksen vaikutusarviointi. 2011. WSP Finland Oy. [Viitattu 10.10.2012]. http:// www.lahti.fi/www/images.nsf/files/959855BADA45C0B0C225798900312B44/$file/LAHTI2025_Loppuraportti_160112.pdf

Seattle Green Factor. [Viitattu 20.10.2012]. http://www.seattle.gov/dpd/Permits/GreenFactor/Overview/

Lahden yleiskaavan viherrakenteen arvoluokitus ja ekologinen verkosto. 2011. Sito Oy. Saatavilla(pdf) http:// www.lahti.fi/www/images.nsf/files/AF2F497F9E2F880CC2257870001F776B/$file/Lahden%20ekologinen%20 verkosto_web.pdf

Suomen luonnonsuojeluliitto. Kaupunkiluonto. [Viitattu 20.10.2012]. http://www.sll.fi/uusimaa/helsy/helsinginluonto/kaupunkiluonto

Lahden seudun luonto. [Viitattu 20.10.2012]. http://www.lahdenseudunluonto.fi Lumo-opas. Kaupunkiluonto monimuotoiseksi. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen opaskirja. Saatavilla(pdf) http://www.gardenia-helsinki.fi/dokumentit/Lumo-opas.pdf

Smarth Growth Online. [Viitattu 20.10.2012]. http://www.smartgrowth.org

Suomen ympäristökeskus. 2010. ERGO-hanke. [Viitattu 1.10.2012]. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid =368296&lan=fi&clan=fi SYKE. Suomen ympäristökeskuksen verkkosivut. [Viitattu 1.10.2012]. http://www.ymparisto.fi Vihertehokkuus Jyväskylän asuntomessuilla. 2012. http://www.asuntomessut.fi/jyv-skyl-2014/vihertehokkuus

METLA. Metsäekosysteemien toiminta ja metsien käyttö muuttuvassa ilmastossa (MIL) -tutkimusohjelman loppuraportti. http://www.metla.fi/ohjelma/mil/loppuraportti/salemaa.htm Metsänen, T. Lahden lintuatlas. Lahden yleiskaavan selvitykset. [Viitattu 10.8.2012]. http://www.lahti.fi/www/ images.nsf/files/993D5C40A92BD246C22576C100256049/$file/Lahden%20lintuatlas19012010.pdf Moss, S. 2012. Natural childhood. Natural Trust. [Viitattu 2.10.2012]. http://www.nationaltrust.org.uk/servlet/file/ store5/item823323/version1/Natural%20Childhood%20Brochure.pdf Ranganathan, J. & Bennett K. & Raudsepp-Hearne, C. & Lucas, N. & Irwin, F. & Zurek, M. & Ash, N. & West, P. 2008. Ecosystem services: A Guide for Decision Makers. World Resources Institute. [Viitattu 7.8.2012]. http:// www.wri.org/publication/ecosystem-services-a-guide-for-decision-makers San Diego County Tree Map. [Viitattu 21.9.2012]. http://sandiegotreemap.org Setälä, H. 2006. Kaupunki: tekosysteemi vai ekosysteemi. Tieteessä tapahtuu: 5/2006. [Viitattu 20.9.2012]. http:// www.tieteessatapahtuu.fi/0506/Setala0506.pdf SML. Suomen mehiläishoitajain liitto. http://www.hunaja.net/mehilaiset-ja-muut-polyttajat/mehilaisten-merkitys/ Taajamahydrologia ja hulevesien hallinta. Aalto-yliopiston verkkosivu. [Viitattu 14.5.2012]. http://civil.aalto.fi/fi/ tutkimus/vesi/tutkimus/taajamavesi/ TEEB. 2009. TEEB – The economics of ecosystems and biodiversity for national and international policymakers: Summary. [Viitattu 20.5.2012]. Saatavilla(pdf) http://ec.europa.eu/environment/nature/biodiversity/economics/pdf/

141

Liite 1:

EKOSYSTEEMIPALVELUT KAUPUNKIYMPÄRISTÖSSÄ

Tuotantopalvelut

Säätelypalvelut

Ruoka

Pienilmaston säätely

Eroosion kontrolli ja maaperän

• kaupunkiviljely, lähiruoka ja puutarhaviljely

• sään ääriolosuhteiden tasoitus

viljavuus

• mikroilmaston hallinta

• jyrkkien luiskien sitominen

• lämmitys- ja jäähdytystarpeen vähentäminen

• maaperän rakenteen muokkaus, kasvuolosuhteiden ylläpito

• kalastus • villivihannekset

• tuulen ja sateensuoja

Raaka-aineet • luontaiset maanparannusaineet, kuten karike ja komposti • puumateriaali • askartelu- ja käsityömateriaalit • energiapuu • maamassojen hyödyntäminen

Puhdas vesi • pohjaveden muodostuminen

142

Pölytys Ilmanlaadun säätely 2

• hengitysilman laadun ylläpitäminen

• mm. omenapuiden ja marjapensaiden pölytys

• pölyn ja epäpuhtauksien sitominen ilmasta

Biologinen kontrolli

Hiilen sidonta • erityisesti puuvartisen kasvillisuuden kyky sitoa ja varastoida hiiltä

• tautien ja tuholaisten kontrolli • lajisuhteiden sääntely • mikrobien tuottama saasteiden hajotus

• uinti ja virkistyskäyttö

• riippuu hoidosta ja kasvuolosuhteista

Melun torjunta

Geenivarat

Veden kierron säätely

• kasvillisuuden kyky vaimentaa melutasoa (jossain määrin)

• mahdollisesti tulevaisuudessa hyödynnettävä monimuotoisuus

• veden haihdutus, puhdistus, pidätys ja varastointi

• kasvillisuuden psykologiset vaikutukset melun kokemiseen

• organismien vastustuskyky ja sopeutusmiskyky

• hulevesien imeyttäminen ja suodattuminen

• kaupunkilajisto

• tulvahuippujen tasoittaminen

Tukipalvelut Maaperän muodostuminen • kasvillisuuden elinvoimaisuus ja pitkäikäisyys • kompostointi ja maanparannus

Fotosynteesi eli yhteyttäminen • kasvillisuuden kasvun ja hiilen sitomisen edellytys

Kulttuuriset palvelut Virkistäytyminen, henkinen ja fyysinen terveys

Henkinen pääoma /Informaation tarjonta

• psykofyysiset ja sosiaaliset terveysvaikutukset

• oppimateriaali ja ympäristö

• ulkoilu, fyysisen kunnon ylläpito, harrastukset • hiljaisuuden kokeminen • luonnon tarkkailusta saatavat psykologiset hyödyt

• kulttuurihistoriallinen informaatio • paikan hengen/identiteetin muodostuminen • imagohyödyt kaupungeille

• edellyttää valoa ja vettä

Turismi/luontomatkailu Ravinteiden kierto • päästöjen ja lannoitustarpeen vähentäminen • kaupunkiekosysteemin ravinteiden kierron hallinta

Elinympäristöjen tarjonta • monimuotoisuuden edellytys • kaupunkien erityiset elinympäristöt, esim. ruderaatit • monimuotoisuuskeitaat, esim. kosteikot

• luonto- ja lähimatkailun kehittäminen • kaupunkien houkuttelevuus • luontosuhteen ylläpitäminen

Esteettiset kokemukset ja inspiraatio • maiseman katsomisesta ja kokemisesta saatava nautinto • mm. taiteen ja kirjallisuuden inspiraation lähde • epätoivottujen näkymien peittäminen Lähteet: MA 2005, TEEB 2009, Hiedanpää 2010, Niemelä 2011

143

Liite 2:

MUKKULA, ASEMAPIIRROS

MERKINNÄT Merkinnät

nurmi tai niitty

alue johon kehitetään kerroksellista monimuotoista kasvillisuutta

olemassaolevaa ja lisättävää puustoa

täydennysrakentamiselle soveltuva alue (katkoviiva) ja ehdotettu kerrosluku

läpäisevällä päällysteellä korvattavat pinnat

viherkatto

leikkiin ja oleskeluun varattava alue pihalla

viljelysaarekkeille varattava alue pihalla

kupolikasvihuone

ruokametsä

hulevesien käsittelyyn ja kosteikkoympäritöille soveltuvia alueita (ks. hulevesisuunnitelma)

144

MUKKULA, IDEASUUNNITELMA ASEMAPIIRROS 1:2500