Puukerrostalokortteli Tampereen Isokuuseen - puujulkisivut asuinkerrostalojen arkkitehtuurissa by Markus Heinonen

PUUKERROSTALOKORTTELI TAMPEREEN ISOKUUSEEN PUUJULKISIVUVERHOUKSET ASUINKERROSTALOJEN ARKKITEHTUURISSA

MARKUS HEINONEN

Diplomityรถ Valvoja: Professori Pekka Heikkinen Aalto-yliopisto / Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / Arkkitehtuurin laitos

Kiitokset työn ohjauksesta: Pekka Heikkinen, Hannu Hirsi, Hannu Huttunen, Matti Kuittinen, Jussi Murole ja Tuija Schmidt. Kaikki kuvat ja kaaviot tekijän, ellei kuvatekstissä ole mainittu kuvanumeroa. Paino: Picaset Oy

PUUKERROSTALOKORTTELI TAMPEREEN ISOKUUSEEN PUUJULKISIVUVERHOUKSET ASUINKERROSTALOJEN ARKKITEHTUURISSA

MARKUS HEINONEN

Diplomityรถ Valvoja: Professori Pekka Heikkinen Aalto-yliopisto / Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / Arkkitehtuurin laitos

Arkkitehtuurin laitos

DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ Tekijä

Markus Heinonen Diplomityön nimi

Puukerrostalokortteli Tampereen Isokuuseen - puujulkisivuverhoukset asuinkerrostalojen arkkitehtuurissa Päiväys

26.2.2013 Professuuri

Puurakentaminen Työn valvoja

Professori Pekka Heikkinen

Sivumäärä (selostus + liitteet)

115+16

Kuvaplanssit (kpl)

Professuurin koodi

Pienoismallit (kpl)

A-112

Työn ohjaaja

Tiivistelmä

Suomalainen puurakentaminen elää mielenkiintoisia aikoja. Nykyisen hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta ilmastonmuutoksen edelläkävijä ja hiilineutraali yhteiskunta, mikä luo hyvät edellytykset puun käytön lisäämiselle rakentamisessa. Suomen voimakkaasti vaihteleva ilmasto asettaa kuitenkin puurakentamiselle erityisvaatimuksia. Tämän diplomityön puukerrostalokorttelisuunnitelma tehtiin osana Tampereen kaupungin järjestämää kumppanuuskaavoitushanketta ja palautettiin suunnittelukilpailuun yhtenä kolmestatoista ehdotuksesta syksyllä 2012. Suunnittelukorttelin lähtötiedot perustuvat Isokuusen kumppanuushankkeen yleissuunnitelmaan, jonka on laatinut Arkkitehtuuritoimisto B&M. Korttelin kokonaiskerrosala on noin 7450 m2, mihin sisältyy asuntojen lisäksi 500 m2 liike- ja työtiloja sekä 300 m2 asukkaiden yhteiskäytössä olevia askartelu-, kerho- ja saunatiloja. Korttelin massoittelu perustuu suuntaukseen edullisiin ilmansuuntiin ja tonttia ympäröiviin toimintoihin. Rakennusten katot kallistuvat järjestelmällisesti sisäpihalle päin, minkä ansiosta asuntoihin saadaan runsaasti auringonvaloa ja hulevedet voidaan imeyttää tonttikohtaisesti. Rakennusmassat ovat korttelin pohjoisreunalla 3-5- kerroksiset ja eteläreunalla 2-3-kerroksiset. Poikkeuksen tekee länsinurkan 8-kerroksinen pistetalo. Rakennusten suunnittelun lähtökohtana ovat olleet miellyttävät sisäänkäynnit läpikuljettavine porrashuoneineen. Punamultamaalein korostetut sisäänkäyntisyvennykset jakavat rakennusmassoja pienempiin osiin ja mahdollistavat viereisten asuntojen valonsaannin kahdesta suunnasta. Syvennysten yhteyteen on sijoitettu myös kerroskohtaiset tuuletusparvekkeet. Puurunkoiset seinät toteutetaan elementteinä. Välipohjina käytetään puurakenteisia ripalaattoja ja lyhyillä jänneväleillä, kuten märkätilojen ja porrashuoneiden kohdalla, ristiinliimattuja massiivipuulevyjä (CLT). Puujulkisivujen suunnittelun tueksi tehtiin kirjallisuustutkimus. Puujulkisivun pitkäaikaiskestävyyttä voidaan edistää rakenteellisella suojauksella (räystäät, ulokkeet, katokset ja sokkelit), pintakäsittelyllä, säännöllisellä huollolla, paksun puumateriaalin käytöllä (vähintään 28mm) sekä puun lämpökäsittelyllä. Julkisivuverhousten elinkaariaikaisiin hiilidioksidipäästöihin vaikuttaa eniten valittu pintakäsittelysysteemi. Lisäksi tutustuttiin neljän olemassa olevan puujulkisivun suunnitteluperiaatteisiin ja arvioitiin niiden toimivuutta nykytilan perusteella. Säärasitusten voimakkuutta eri ilmansuuntiin osoittaville julkisivuille tutkittiin säätilastoihin perustuvien laskelmien avulla. Puujulkisivujen suunnittelussa on pyritty siihen, että ne vanhenisivat tasaisesti. Etelän puoleisilla julkisivuilla joihin kohdistuu kovin säärasitus - käytetään pääosin lämpökäsiteltyä puuta, pystysuuntaista verhousta ja vaaleita pintakäsittelysävyjä. Julkisivut suunniteltiin ulkoseinäelementeistä erillisiksi elementeiksi, jolloin niiden koko ja suunta voi vaihdella vapaasti ja ne voidaan irrottaa huoltoa varten. Puujulkisivut kestävät pitkään, kun ne suunnitellaan hyvin, toteutetaan huolellisesti ja huolletaan säännöllisesti.

Avainsanat

puukerrostalo, puujulkisivu, pitkäaikaiskestävyys, säärasitukset, viistosade, hiilijalanjälki Hyväksytty

Kirjasto

Department of Architecture

ABSTRACT OF MASTERâ&#x20AC;&#x2122;S THESIS Author

Markus Heinonen Title of Thesis

A Block of Wooden Multi-Storey Buildings to Isokuusi, Tampere â&#x20AC;&#x201C; Wooden Claddings in Housing Architecture Date

26.2.2013 Academic Chair

Chair of Wood Construction Supervisor

Professor Pekka Heikkinen

Pages (report + appendix)

115+16

Drawing panels (pcs)

Chair Code

Model (pcs)

A-112

Instructor

Abstract

In Finland, the need to seek sustainable architectural solutions has motivated renewed interest in the use of wood as a building material. However, building long-term structures with wood poses special challenges in environments experiencing extreme climatic variation, such as the Nordic countries. As part of a collective town planning project organized by the city of Tampere, this thesis sought to develop design principles for a cluster of multi-storey, wooden apartment blocks to be located in the new Isokuusi district of Tampere. The project area was based on the general plan for Isokuusi drawn up by the B&M architectural office. The buildings had an overall floor area of 7450 m2, which in addition to the apartments included 500 m2 of retail and work spaces as well as 300 m2 of hobby rooms, clubrooms and saunas for common use. The buildings were massed to take advantage of the compass orientation as well as the surrounding urban scene, and were designed to stand 3-5 stories on the northern edge and 2-3 stories on the southern edge of the plot. The only exception was a building of eight stories with one stairwell located at the western corner of the plot. The roofs tilt systematically towards the inner courtyard, thus enabling the apartments to gain exposure sunlight. In addition, the stormwaters can be infiltrated within the plot. The proposed housing design provides pleasant entrances with pass-through staircases. Emphasized with red ochre paint, the retractable entrances divide the building masses into smaller parts and enable light to pass from two directions into the small adjacent apartments. Common-use balconies are located beside the entrances on each storey. The timber-framed walls are designed as elements. The intermediate floors are made of either ribbed slabs or, in the case of wet spaces or staircases, short spans of cross-laminated timber (CLT). To guide the design of wooden facades, a literature review was carried out. The long-term durability of wooden facades can be promoted by structural protection (eaves, overhangs, canopies and plinths), coatings, regular maintenance, using thick timber (at least 28mm) and heat treating the wood. The carbon emissions during the life cycle of wooden claddings are mostly affected by the choice of the coating system. In addition the design principles of four existing wooden facades were examined and their functionality was evaluated based on their present state. Calculations based on weather statistics were made to study the intensity of weather stresses for different compass directions. In order to ensure that all facades would weather at the same rate, the southern facades, subjected to higher weather stresses, were designed to be heat-treated wood, oriented vertically and coated with light colours. The facades were designed to be individual elements that are separately attached onto exterior wall elements, thus allowing the layout of the seam lines to vary freely and the elements to be removed for maintenance. Wooden facades last long when they are designed well, made carefully and maintained with regularity.

Keywords

wooden multi-storey building, wooden facade, long-term durability, weather stresses, driving rain, carbon footprint Approved

Library

Sisällysluettelo / Diplomityö / Markus Heinonen

Johdanto

I P U U J U L K I S I V U V E R H O U K S E T A S U I N K E R R O S T A L O J E N ARKKITEHTUURISSA 1 Visuaalinen

ilme

1 . 1 L a u t a v e r h o u k s e t �� 1 2 1 . 2 L e v y p i n n a t �� 1 4 1 . 3 A v o i m e t r a k e n t e e t �� 1 5

2 Tekniset

ominaisuudet

vaatimukset

2 . 1 K o s t e u s e l ä m i n e n �� 1 8 2 . 2 T u u l e t t u v u u s �� 2 0 2 . 3 P a l o t u r v a l l i s u u s �� 2 2

3 Pitkäaikaiskestävyys

3 . 1 S ä ä r a s i t u k s e t �� 2 6 3 . 1 . 1 A u r i n k o : U V - s ä t e i l y , n ä k y v ä v a l o j a i n f r a p u n a s ä t e i l y �� 2 6 3 . 1 . 2 S a d e j a t u u l i �� 3 0 3 . 1 . 3 A u r i n g o n s ä t e i l y n j a s a t e e n y h t e i s v a i k u t u k s e t �� 3 8 3 . 1 . 4 Y h t e e n v e t o s ä ä r a s i t u k s i s t a �� 3 8 3 . 2 B i o l o g i s e t r a s i t u k s e t �� 3 8 3 . 3 R a k e n t e e l l i n e n s u o j a u s �� 4 0 3 . 3 . 1 R ä y s t ä ä t j a u l o k k e e t �� 4 0 3 . 3 . 2 R i i t t ä v ä n r ä y s t ä s p i t u u d e n t e o r e e t t i n e n m ä ä r i t t ä m i n e n �� 4 0 3 . 3 . 3 S o k k e l i t �� 4 3 3 . 3 . 4 O h j e e t j a s u o s i t u k s e t �� 4 4 3 . 4 P i n t a k ä s i t t e l y �� 4 6 3 . 5 P u u j u l k i s i v u n h u o l t o �� 4 7

4 Julkisivuverhoustuotteet 4.1 4.2 4.3 4.4

niiden

hiilijalanjälki

T u o t t e e n e l i n k a a r i ( t u o t a n t o , h u o l t o , k ä y t ö s t ä p o i s t a m i n e n ) �� 5 0 V a n e r i t �� 5 0 L ä m p ö k ä s i t e l t y p u u �� 5 0 P i n t a k ä s i t t e l y n y m p ä r i s t ö v a i k u t u k s e t �� 5 0

5 Esimerkkikohteiden 5.1 5.2 5.3 5.4

julkisivut

tänään

K i i n t e i s t ö O y V i i k i n m a n s i o , 1 9 9 7 �� 5 7 G a r d e n i a - H e l s i n k i , 2 0 0 1 �� 6 2 P o r v o o n L ä n s i r a n t a , 2 0 0 4 / 2 0 0 5 �� 6 7 F M O T a p i o l a , 2 0 0 5 �� 7 3

6 Johtopäätökset

Lähteet

Sisällysluettelo / Diplomityö / Markus Heinonen

II P U U K E R R O S T A L O S U U N N I T E L M A T A M P E R E E N I S O K U U S E E N 1 Lähtökohdat

2 Suunnitteluratkaisut

K a u p u n k i k u v a j a l i i t t y m i n e n y m p ä r i s t ö ö n �� 8 8 P y s ä k ö i n t i j a l i i k e n n e �� 8 8 S i s ä p i h a �� 8 8 Y h t e i s t i l a t �� 9 0 A s u n n o t �� 9 2 R a k e n t e e t �� 9 2 J u l k i s i v u t �� 9 2 T e k n i s e t r a t k a i s u t j a e - l u k u �� 9 4 H i i l i j a l a n j ä l k i �� 9 4 L i i t e 1 - S y n e r g i a - l a s k u r i l l a l a s k e t t u h i i l i j a l a n j ä l k i �� 1 1 6

J O H D A N T O Suomalainen puurakentaminen elää mielenkiintoisia aikoja. Kataisen hallituksen (2011-2015) ”tavoite tehdä Suomesta ilmastomuutoksen torjunnan edelläkävijämaa ja hiilineutraali yhteiskunta luo hyvät edellytykset puun käytön ja puurakentamisen edistämiselle. Puurakentaminen on esillä hallitusohjelmassa kolmen eri ministeriön vastuulla.1” Puun käyttö julkisivumateriaalina on perusteltua muun muassa ekologisista näkökulmista, onhan se uusiutuva rakennusmateriaali. Puujulkisivuilla on myös merkittävä rooli modernien puukaupunkien katutiloja rajaavina elementteinä. Miten uusia miellyttäviä puurakentamisalueita syntyy ja mikä on niiden luonne? Mitkä ovat puujulkisivujen mahdollisuudet ja mitkä rajaehdot? Tässä diplomityössä onkin ollut mielenkiintoista perehtyä ajankohtaiseen aiheeseen sekä teorian että suunnittelun kautta. Diplomityö koostuu kahdesta osasta. Teoriaosassa käsitellään aluksi puujulkisivuja asuinkerrostalojen näkökulmasta. Siinä on syvennytty puujulkisivujen suunnitteluun vaikuttaviin tekijöihin painottaen pitkäaikaiskestävyyteen liittyviä ratkaisuja. Teoriaosuus perustuu kirjallisuustutkimukseen, säärasitusten laskentaan sekä neljän toteutetun kohteen puujulkisivujen nykytilan arviointiin. Toinen osa on suunnitelma puukerrostalokorttelista Tampereen Isokuuseen. Suunnittelualueen lähtötiedot perustuvat Isokuusen alueen kumppanuuskaavoitushankkeeseen ja suunniteltu kortteli on alueen niin sanottu aloituskortteli. Suunnitelma palautettiin yhtenä ehdotuksena kumppanuuskaavoitushankkeen kilpailuun syksyllä 2012. Arviointipöytäkirjassa kiiteltiin erityisesti ehdotuksen asuntosuunnittelua ja rakenneratkaisuja. Suunnitelmaa on tarkennettu kilpailun jälkeen vielä asuntoja julkisivusuunnittelun osalta. Suunnitelmassa on keskitytty kilpailuohjelman mukaisesti kaupunkikuvallisiin ominaisuuksiin, asuntosuunnitteluun sekä vuosina 2010-2012 kehitetyn Runko-PES-järjestelmän mukaisiin detaljeihin. Lisäksi teoriaosuuden puujulkisivututkimusta on sovellettu julkisivusommittelussa ja -detaljeissa.

1 Viljakainen (2)

I P u u j u l k i s i v u v e r h o u k s e t asuinkerr os t al oj e n

ar k k it e h t u u r is s a

SAKARINMÄEN KOULU, HELSINKI. ARKKITEHTISUUNNITTELU: SARI NIEMINEN / ARKKITEHDIT FLN OY. (Kuva 5.1.2013 Markus Heinonen)

JULKISIVUSSA ON KÄYTETTY VAIHTELEVAN LEVYISIÄ LAUTOJA. VIEREKKÄISTEN LAUTOJEN JATKOSKOHDAT ON LIMITETTY. VUONNA 2005 VALMISTUNEEN KOULUN ETELÄNPUOLEISET JULKISIVUT ON HUOLTOMAALATTU KERTAALLEEN ALUNPERIN KÄYTETYILLÄ KEITTOMAALEILLA VUONNA 2011. PROSESSI OLI VERRATTAIN HELPPO, SILLÄ UUSI MAALIKERROS VOITIIN HARJAUKSEN JÄLKEEN LEVITTÄÄ SUORAAN VANHAN MAALIN PÄÄLLE. KUVASSA JULKISIVUN OSA LUOTEESEEN ALKUPERÄISESSÄ MAALISSAAN. (Lähde: Kouluisäntä Harri Kärki)

V I S U A A L I N E N

I L M E

1 Visuaalinen ilme / Diplomityö / Markus Heinonen

1.1 Lautaverhoukset

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Vaakalaudoitusten eri dimensiot. Porvoo.

Nykyarkkitehtuurissa lautaverhoukset antavat mahdollisuuden elävien julkisivupintojen luomiseen. Perinteisesti on käytetty sekä vaaka- että pystyverhouksia, mutta onpa lautaverhouksia naulattu myös vinoon; muun muassa räystään suuntaisesti.

Pontattu vaakalaudoitus. Puu-Käpylä, Helsinki. 17.1.2013 / MARKUS HEINONEN

Visuaalisen ilmeen suhteen muuttuvia tekijöitä ovat laudoituksen suunta, käytettävän laudan leveys ja pituus, ponttiuran leveys, syvyys ja muoto, väri ja pintakäsittely sekä pinnan karkeusaste. Lautojen pituus vaikuttaa muodostuvien pintojen kokoon ja niiden saumajakoon. Lautojen leveys puolestaan määrittelee syntyvää rytmiä; leveämpi laudoitus luo ehkä rauhallisempaa pintaa. Vaihtelevan levyisten lautojen käytöllä muodostuvan pinnan rytmiin voidaan saada toisinaan kaivattua vaihtelevuutta. Tästä perinteinen esimerkki on peiterimalaudoitus, jossa vaihtelevilla leveyksillä on visuaalisen ilmeen lisäksi myös rakennustekninen merkitys. Ponttiuran leveys, syvyys ja muoto vaikuttavat lautajaon näkyvyyteen. Muutaman millin levyisellä, vain tarvittavan kosteuselämisen mahdollistavalla, ponttiuralla pintavaikutelma on yhtenäinen. Syvällä ja leveällä, varjoja muodostavalla uralla voidaan puolestaan korostaa lautajaosta muodostuvaa rytmiä. Puun helposta työstettävyydestä johtuen ponttiuran profiilin suunnittelussa on lukemattomia mahdollisuuksia.

Pontattu pystylaudoitus. Kiinteistö OY Viikinmansio, Helsinki. 12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Erilaiset lautaverhoukset ovat puujulkisivuissa selvästi käytetyin verhoustyyppi. Historiallisesti ne ovat toimineet hirsikehikoiden sääsuojina, uhrikerroksena. Seinärakenne on pysynyt ehjänä ja kuivana, kun lautaverhousta on voitu helposti huoltaa ja korjata.

1 Visuaalinen ilme / Diplomityö / Markus Heinonen

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

14.1.2013 / MARKUS HEINONEN

Vinoon asennettu puoliponttilaudoitus. Vuosaaren merimieskeskus, Helsinki.

Vaakalimilaudoitus ja leveä vaakalaudoitus. Porvoo.

17.1.2013 / MARKUS HEINONEN

5.1.2013 / MARKUS HEINONEN

Vaihtelevan levyiset vaakaponttilaudat samassa pinnassa. Sakarinmäen koulu, Helsinki.

Lomalaudoitus. Kumpula, Helsinki.

17.1.2013 / MARKUS HEINONEN

5.1.2013 / MARKUS HEINONEN

Vaihtelevan levyiset pystyponttilaudat samassa pinnassa. Sakarinmäen koulu, Helsinki.

Peiterimalaudoitus. Puu-Käpylä, Helsinki.

1 Visuaalinen ilme / Diplomityö / Markus Heinonen

1.2 Levypinnat

Levyverhouksilla voidaan luoda yhtenäistä ja rauhallista julkisivupintaa. Merkittävin visuaalinen vaikutus syntyy kuitenkin levyjen saumoista ja niiden sijainnista. Levyverhousta käytettäessä levytyypin valinnan lisäksi tärkeintä onkin tasaisessa pinnassa korostuvan saumajaon suunnittelu. Levykokoja vaihtelemalla voidaan haluttaessa luoda julkisivupintaan elävyyttä tai pitäytymällä toistuvassa levykoossa muodostaa julkisivuun hallittua rytmikkyyttä.

Liimalevylankku (Kuningaspaneeli). FMO Tapiola, Espoo.

Vanereiden ja muiden puuteollisuuden sivutuotteista liimattujen levyjen käyttö julkisivuverhouksena on kyseenalaista, sillä niiden säänkestävyys on heikko. Ne voidaan toki pintakäsitellä, mutta suojan rikkoutuessa huokoiset levyt imevät vettä herkästi, mikä aiheuttaa usein pysyviä muutoksia levyn rakenteessa. Vanerin pintakäsittelyn vaurioituessa ohut pintaviilu halkeaa ja päästää veden sisään. Liimapuulevyt ovat säänkestoltaan parempia, sillä ne vastaavat kosteudensieto-ominaisuuksiltaan normaaleja verhouslautoja. Liimapuulevyjä käytettäessä on kuitenkin varmistuttava käytetyn liiman kosteudenkestävyydestä.

Kuva 1. Tham & Videgård arkkitehtien suunnittelema ”K-house”-pientalo Tukholmassa (2004). Julkisivuvanereiden sateelle herkät vaakasaumat on limitetty paanukaton tapaan.

28.10.2012 / MARKUS HEINONEN

1 Visuaalinen ilme / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 2. Vincent Parreiran arkkitehtitoimiston suunnittelema Saint-Denisin koulu Ranskassa. Douglaskuusesta tehty avosaumainen pystyrimaverhous paljastaa sen takana olevat ikkunat iltaisin. (Puu-lehti 3/2012)

1.3 Avoimet rakenteet

Puujulkisivu voidaan toteuttaa myös avosaumoin. Tällöin tuuletusrako on esteettömästi yhteydessä ulkoilmaan ja varsinainen säältä suojaava rakenne on verhouksen takana.1 Avoimet julkisivurakenteet päästävät kosteuden lävitseen, mutta tuulettuvat myös tehokkaasti. Erilaiset säleiköt mahdollistavat visuaalisen leikittelyn. Niiden ilme vaihtelee katselusuunnasta riippuen ja ohi kuljettaessa. Ne luovat yksityisyyttä sisätilaan, mutta mahdollistavat kuitenkin luonnonvalon käytön. Ulkona oleva ei näe sisälle päiväsaikaan, mutta sisältä näkee ulos. Pimeällä efekti toimii päinvastoin. 1 RT 82-10829 Puujulkisivut, s.6

Kuva 3. Detalji SaintDenisin koulun julkisivusta. Taustarakenteet ovat tummat, jolloin ne jäävät kokonaisuutta tarkasteltaessa näkymättömiin.

Kuvat 4 ja 5. Henning Larsen arkkitehtien ja White arkkitehtien yhteistyönä suunnittelema Umeån arkkitehtikoulu. Lehtikuusesta tehty pystyverhous on toteutettu elementteinä niin, että saumoja ei ole näkyvissä. Vaihtelevasti viistetyt pinnat tekevät julkisivusta elävän. Kuva 4.

Kuva 5.

FMO TAPIOLA, ESPOO. ARKKITEHTISUUNNITTELU: PEKKA HELIN JA PETER VERHE / HELIN & CO ARKKITEHDIT. (Kuva 28.10.2012 Markus Heinonen)

JULKISIVUMATERIAALEINA OVAT LIIMAPUUSTA HALKAISTU KUUSILANKKU (®Kuningaspaneeli), LÄMPÖKÄSITELTY RIMA JA PARVEKEULOKKEESSA LIIMAPUU. LIIMATUISTA OSISTA MUODOSTUVAT LANKUT OVAT PERINTEISEEN JULKISIVULAUTAAN VERRATTUNA TASALAATUISEMMAT, JOLLOIN NIIDEN KOSTEUSVAIHTELUISTA JOHTUVA KÄYRISTYMINEN ON VÄHÄISEMPÄÄ. KÄYTTÄMÄLLÄ LIIMATTUJA KOMPONENTTEJA VOIDAAN TOTEUTTAA MYÖS TAVALLISIA JULKISIVULAUTOJA LEVEÄMPIÄ LANKKUJA (®Kuningaspaneelin mitat: 42x312mm).

T E K N I S E T

O M I N A I S U U D E T

J A

V A A T I M U K S E T

2 Tekniset ominaisuudet ja vaatimukset / Diplomityö / Markus Heinonen

2.1 Kosteuseläminen

Puun elää kulloinkin vallitsevan ilmankosteuden mukaan kutistuen ja turvoten. Pituussuunnassa muutokset ovat pieniä, mutta säteen ja tangentin suuntaiset muutokset täytyy huomioida detaljisuunnittelussa muun muassa pontattujen lautojen elämisvaroina. Mänty ja kuusi kutistuvat tuoreesta vedettömän kuivaksi pituussuunnassa 0,2-0,3%, tangentin suunnassa noin 8% ja säteen suunnassa noin 4%. Suurin osa julkisivuverhouslaudoista kuivataan nykyisin alle 18% kuivuuteen, jolloin ilmankosteuden vaihteluista johtuva kosteuseläminen on pienempää.1 Siikasen mukaan ”Ponttilautaa kuivana asennettaessa on syytä jättää saumoihin 1-3 mm:n laajenemisvara 2”.

Kuva 6. Puu on anisotrooppinen materiaali eli se kutistuu ja turpoaa eri suuntiin eri tavoin (Siikanen, s.43). Pituussuunnassa muutokset ovat pieniä, mutta säteen ja tangentin suuntaiset muutokset täytyy huomioida detaljisuunnittelussa muun muassa pontattujen lautojen elämisvaroina.

Puuverhouslautojen kosteuskäyttäytymistä on tutkittu sadetuskokein Teknillisen korkeakoulun Rakennus- ja ympäristötekniikan osastolla vuosina 1999 ja 2006. Mika Nuorasen diplomityössä havaittiin, että verhouslautojen kosteuselämisestä johtuva käyristyminen on huomattavasti pienempää paksuilla (24 ja 28mm) verhouslaudoilla ohuisiin (18 ja 21mm) verrattuna. Paksuissa laudoissa muutokset olivat alle millimetrin eli noin puolet ohuiden lautojen muutoksista.3 Jari Virta puolestaan vertaili lisensiaatti- ja väitöskirjatyössään eri paksuisten sekä lämpökäsiteltyjen ja lämpökäsittelemättömien verhouslautojen kosteuskäyttäytymistä. Hänkin totesi paksun laudan pysyvän paremmin muodossaan. Myös puulajilla oli merkitystä: 21mm:n paksuinen kuusilauta käyristyi 40% vähemmän vastaavan paksuiseen mäntylautaan verrattuna. 28mm:n paksuinen kuusilauta käyristyi puolestaan 70% vähemmän 21mm:n mäntylautaan verrattuna. Lämpökäsittely vähensi myös merkittävästi käyristymistä. Käyristyminen oli jopa 90% pienempää lämpökäsittelemättömiin lautoihin verrattuna (lämpökäsittely, ks. luku 4.5). Kokeissa havaittiin myös käyristymisen vähentyvän sitä enemmän, mitä korkeammassa lämpötilassa laudat oli lämpökäsitelty.4 Puun kosteuselämisestä johtuvaa halkeilua ja pinnoitteen irtoamista voidaan pienentää pitämällä puun kosteuspitoisuus mahdollisimman tasaisena. Kosteusvaihteluiden vaikutuksia voidaan pienentää pintakäsittelyllä, käyttämällä riittävän paksua verhouslautaa (vähintään 28mm) sekä käyttämällä lämpökäsiteltyä puuta.

1 2 3 4

Siikanen, s.43 Siikanen, s.270 Nuoranen, s.133 Virta (2), s.18

Kuva 7. Ulkoverhouslautojen tyypillisimmät sahaustavat Pohjoismaissa Jari Virran mukaan. Parhaimpaan kestävyyteen pyrittäessä puun ydinosan käyttöä julkisivuverhouksessa tulisi välttää (Puuinfo (2)).

2 Tekniset ominaisuudet ja vaatimukset / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 8. Puiselle julkisivuverhoukselle tyypilliset säärasitusten aiheittamat vauriot Jari Virran mukaan. Sateella pintapuolen kosteuspitoisuus nousee taustapuolta nopeammin aiheuttaen käyriintymistä. Auringon paistaessa pintapuoli puolestaan kuivuu taustapuolta nopeammin johtaen päinvastaiseen liikkeeseen. Kosteuseläminen voi aiheuttaa muun muassa pintakäsittelyn irtoamista ja pintapuun halkeilua.

2 Tekniset ominaisuudet ja vaatimukset / Diplomityö / Markus Heinonen

2.2 Tuulettuvuus

Jotta puuhun imeytynyt kosteus pääsee ilman kosteuspitoisuuden muuttuessa haihtumaan, tulee julkisivurakenne olla tuuletettu. Tämä vaatimus on korostunut modernien kosteutta läpäisemättömien maalien yleistyessä. Perinteisessä rakentamisessa julkisivun takana ei ole käytetty tuuletusrakoa, mutta kosteus on silti päässyt poistumaan esimerkiksi kalvoa muodostamattomia keittomaaleja käytettäessä. Puuinfon tiedotteessa ”Pitkäikäinen puujulkisivu” verhouslaudan paksuuteen nähden kaksinkertaista kiinnityslautaa pidetään kiinnikkeiden tartunnan kannalta yhden laudan paksuutta parempana. Tällöin tuuletusväliksi muodostuu noin 50-75mm. Soikkeli puolestaan suosittelee tutkimuksensa perusteella tuuletusvälin kuristamista 10-16mm:iin, jottei verhouslautojen liian nopea kuivuminen aiheuttaisi halkeilua. Polttokokeiden mukaan kuristusrimojen käyttö hidastaa myös julkisivupaloa ja parantaa siten paloturvallisuutta.1

1 Soikkeli, s.111

Kuva 9. Vaakaverhouksen nurkkaliitoksia Soikkelin mukaan. Vasemmalla on esitetty jiirinurkka, jossa laudat liittyvät 45° kulmassa toisiinsa. Ratkaisua tulee välttää, koska nurkassa kosteus pääsee imeytymään lautojen päihin. Keskellä on esitetty 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa käytetty nurkkaliitos, jossa jiirinurkkien laudat sahattiin teräväksi kulmaksi; tällöin nurkkarakenne tuulettui eikä kosteus päässyt vahingoittamaan nurkkaa. Suositeltavin tapa tehdä vaakalautojen nurkkaliitos on esitetty oikealla; tässä ratkaisussa nurkka on suojattu pystylaudoin ja lautojen päät tuulettuvat pystylautojen takana. (Soikkeli, s.104)

2 Tekniset ominaisuudet ja vaatimukset / Diplomityö / Markus Heinonen

5...10 mm

Kuva 10. Esimerkit vaaka- ja pystyverhouksista sekä niiden taakse muodostuvista tuuletusväleistä RT 82-10829 mukaan. Vaakaverhouksen taakse tuuletusväli muodostuu luontevasti pystyyn asennettavien kiinnityslautojen avulla. Pystyverhouksen taakse järjestettävä tuuletusväli on tavanomaisesti kahden laudan paksuinen.

Tuulensuoja Pystylauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 / tuuletusväli Puoliponttilauta 23 x 95, laudan alasyrjä höylätty "tippanokaksi"

Puoliponttilaudoitus, pystyleikkaus ja aksonometria. UYV-vakioprofiilista muokattu "tippanokallinen" versio.

1...10 mm

• Puoliponttilaudalla saumaton leveys voidaan säätää halutuksi. Asennuksessa on syytä käyttää sopivaa rakotulkkia, jotta ura saadaan kauttaaltaan samanlevyiseksi. Saumauran le veydeksi voidaan valita 1...10 mm.

Ponttilauta UYS 23 x 95 Vaakalauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 Pystylauta 22 x (50 ... ) 100, k 600, (varmistaa tuuletusvälin ilmankierron) Tuulensuoja

Puoliponttilaudoitus (UYS-profiili), vaakaleikkaus ja aksonometria.

2 Tekniset ominaisuudet ja vaatimukset / Diplomityö / Markus Heinonen

2.3 Paloturvallisuus

1990-luvun lopulla valmistuneissa Suomen ensimmäisissä puukerrostaloissa mahdollisen julkisivupalon etenemistä pyrittiin useimmiten hidastamaan palokatkoulokkeita käyttäen. Markku Karjalaisen mukaan Alle 100mm:n ulokkeet eivät ole riittäviä ja ne voivat jopa edistää paloa antamalla tuuletusrakoon lisähappea. Sen sijaan 200-300mm:n levyiset paloulokkeet estävät hyvin palon leviämistä julkisivupinnassa, etenkin jos ne tehdään palamattomista tarvikkeista riittävän tukeviksi.1 Puujulkisivun palotilanteessa palo etenee sekä ulkopinnalla että tuuletusraossa. Pinnalla palo etenee hitaasti ja hallitusti. Tuuletusraossa sen sijaan voi syntyä niin sanottu hormivaikutus, minkä johdosta palo voi edetä nopeastikin räystäälle asti. Siksi onkin erityisen tärkeää sijoittaa palokatkot tuuletusrakoon. Myös polttokokeiden perusteella on todettu, että tuuletusrakoon sijoitettu palokatko toimii palotilanteessa paremmin. Tämä johtuu siitä, ulkopinnalla etenevä palo pystyy kiertämään ulokkeellisen palokatkon, mikäli se ei ole riittävän syvä.2 Tuuletusrakoon sijoitettavan palokatkon suurimpana haasteena on sekä palo- että kosteusteknisen toimivuuden yhtäaikainen toteutuminen. VTT:n vuonna 2003 julkaistussa loppuraportissa ”Ontelotilojen paloturvallisuus: Ontelopalojen leviämisen katkaiseminen” esitellään tuuletusrakoon sijoittuvien palokatkojen toimintaa. Polttokokeissa käytettiin kahta erityyppistä palokatkoa: rei’itettyä peltiprofiilia, jonka reikien pintaala vastaa 5%:ia tuuletusraon poikkipinta-alasta sekä puurimoilla kuristettua tuuletusrakoa, jonka avoimeksi jäävä osuus vastaa 20%:ia tuuletusraon leveydestä. Kokeiden mukaan rei’itetty peltiprofiili toimii paloteknisesti paremmin, mutta paloturvallisuuden kannalta molempien toiminta on riittävä. Kokeessa käytettyjen puurimojen suurempaa avointa osuutta perustellaan käytännön toteutuksen haasteilla. ”Rakoa ei kuitenkaan voi tehdä juurikaan kapeammaksi, koska tällöin ei jäisi paljonkaan toleranssia rakenteen mittatarkkuuden, kosteuselämisen, roskaantumisen/pölyyntymisen, yms. seikkojen suhteen.”3 Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, miten peltiprofiilin rei’itystä vastaava puinen palokatko toimisi. Pystysuunnassa eri kohdissa olevat reiät voisi porata kahteen erilliseen puurimaan. Tällöin jäisi pois epäilys peltiprofiilin vaikutuksista julkisivuverhoukseen pitkällä aikavälillä. Muodostuuko sen pinnalle esimerkiksi kondenssivettä, joka voi aiheuttaa kosteusrasitusta puupintoihin? 1 Karjalainen (1), s. 64 2 Viljakainen (1), s.22 3 Hietaniemi et al., s.79

Rei’itetyn peltiprofiilin kosteusteknisestä toiminnasta todetaan: ”tämän katkon virtausvastuksen perusteella tehdyissä kosteusteknisissä laskuissa ja arvioinneissa havaittiin, että katko toimii kosteusteknisesti (reikien sallima virtaus on sopivan toleranssin päässä minimivaatimuksesta). Edellytyksenä toimivuudelle on kuitenkin se, että sadevesiä ei pääse merkittävästi tuuletusrakoon. Esimerkiksi pontattu puuseinä on tähän nähden riittävän tiivis rakenne.” Käytännön kokemuksia tai mittaustuloksia kosteusteknisestä toimivuudesta ei kuitenkaan ilmeisesti ole vielä olemassa. Mahdollisen julkisivupalon leviäminen yläpohjaan ja sen onteloon tulee estää EI 30-rakenteella. Räystäällä osastoivan rakenteen toteuttamisen tekee haasteelliseksi yhtäaikaiset palo- ja kosteustekniset vaatimukset. Yläpohjan tuuletuksen tuloilma otetaan usein räystään kautta, mutta toimiakseen myös paloteknisesti räystään alapinta ei voi olla suoraan auki yläpohjaan. Tuloilman johtamisessa voidaan käyttää muun muassa palopellein varustettuja tuuletusputkia tai oheisen kuvan mukaisesti johtaa ilma räystäskourun ja räystään alapinnan välistä.4 4 Puuinfo (1)

Kuva 11. Polttokokeessa käytettiin vaakasuuntaisia teräsreikäpeltiprofiileja. Kuvassa oleva seinä on palanut 100 minuuttia ja palokatkot ovat toimineet erittäin hyvin. Palo ei leviä sivusuunnassa pystykoolausten tai -katkojen yli vaan etenee vain pystysuunnassa siinä tuuletusrakokaistassa, mikä on sytytetty. (Karjalainen (1), s.63)

2 Tekniset ominaisuudet ja vaatimukset / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 12. VTT:n polttokokeissa testatut palokatkotyypit: rei’itetty peltiprofiili, jonka reikien pinta-ala vastaa 5%:ia tuuletusraon poikkipintaalasta sekä puurimoilla kuristettu tuuletusrako, jonka avoimeksi jäävä osuus vastaa 20%:ia tuuletusraon leveydestä.

TEKNINEN TIEDOTE

Kuva 13. Molemmat palokatkotyypit (4 ja 5) vähensivät selvästi palon etenemistä tuuletusraossa avoimeen tuuletusrakoon (1) verrattuna.

14.6.2012

Paloräystäs 2.0 TULOILMA-AUKOT OTSALAUDASSA Kuvissa 2 ja 3 on esitetty yksi vaihtoehto rakenteesta, jolla julkisivupalon leviäminen yläpohjaan ja sen onteloon voidaan estää. Kyseisen räystään paloteknistä toimintaa on tutkittu polttokokeiden avulla (lähde /3/). Polttokokeissa on havaittu, että ohjaamalla liekit kauemmaksi räystään otsalaudasta, voidaan räystään otsalaudan kautta ottaa yläpohjan tuuletuksen tuloilmaa. Polttokokeissa havaittiin myös, että otsalaudan ohi ohjattu liekki aiheuttaa räystäsonteloon imua ulospäin, joka osaltaan estää palon leviämistä. Kuvassa 4 on esitetty kyseisen räystäsrakenteen rakenteelliset periaatteet. Vesikatteen alusrakenteena suositellaan käytettäväksi tähän tarkoitukseen olevaa vaneria, koska vaneri toimii samalla kuormia kantavana rakenteena, vesikatteen kiinnitysalustana, kattokannattimien sivuttaistuentarakenteena ja yläpohjan jäykistävänä rakenteena (levyjäykistys).

Ilmavirtaus kääntyy ulospäin

Kuva 2. Räystään alapinnassa olevalla puulevyllä liekit ohjataan kauemmaksi otsalaudasta, jossa tuuletusaukot sijaitsevat.

Kuva 14. Räystäsrakenne, joka estää julkisivupalon leviämisen tuuletettuun yläpohjaan. Liekit ulospäin ohjaava levy ulottuu otsalaudan yli, mikä aiheuttaa räystäsonteloon imua ulospäin ja osaltaan estää palon leviämistä.

VUONNA 1928 RAKENNETTU 2-KERROKSINEN PIENKERROSTALO KUMPULASSA OSOITTEESSA LIMINGANTIE 14, HELSINKI. (Kuva 17.1.2013 Markus Heinonen)

PUNAMULTAMAALILLA PINTAKÄSITELTY PEITERIMALAUDOITUS LOUNAAN PUOLEISELLA SEINÄLLÄ. KEITTOMAALIT EIVÄT SUOJAA PUUVERHOUSTA KASTUMISELTA, MUTTA EIVÄT TOISAALTA ESTÄ NIIDEN KUIVUMISTAKAAN. PERINTEISESSÄ RAKENTAMISESSA JULKISIVUVERHOUKSET ON VOITU TOTEUTTAA ILMAN TUULETUSRAKOA, SILLÄ HENGITTÄVÄT PINTAKÄSITTELYKERROKSET OVAT PÄÄSTÄNEET LIIALLISEN KOSTEUDEN LÄVITSEEN. TUULETUSRAON KÄYTTÖ ON YLEISTYNYT VASTA MODERNIEN MAALIEN AIKAKAUDELLA.

P I T K Ä A I K A I S K E S T Ä V Y Y S

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Puujulkisivun pitkäaikaiskestävyyteen vaikuttavat oleellisesti siihen kohdistuvat säärasitukset. Toimivalla detaljoinnilla, ammattitaitoisella toteutuksella ja tarvittavilla huoltotoimenpiteillä kaikki säärasitusten tuomat haasteet voidaan kuitenkin ratkaista. Todisteena tästä voidaan pitää puukaupunkiemme alkuperäisiä julkisivuja, jotka ovat vielä satojenkin vuosien päästä moitteettomassa kunnossa1,2,3. Luvussa 3.1 tarkastellaan ensin auringon säteilyn ja vesisateen aiheuttamia rasituksia erikseen. Luvun lopussa pohditaan vielä näiden yhteisvaikutuksia sekä kootaan yhteen tärkeimmät suunnittelussa huomioitavat asiat. Säärasitusten jälkeen käsitellään puujulkisivujen suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä ratkaisuja, joilla voidaan edistää julkisivun kestävyyttä.

3.1 Säärasitukset

Säärasituksia tarkasteltaessa on hyvä kiinnittää huomio niiden jakautumiseen eri ilmansuuntien kesken. Eteläjulkisivu joutuu huomattavasti kovemmalle rasitukselle pohjoispuoleen verrattuna sekä auringon että sateen suhteen. Toisaalta pohjoispuolen julkisivu ei auringonsäteilyn vähäisyydestä johtuen kuivu yhtä nopeasti. Eri ilmansuuntien ominaispiirteet tulisikin ottaa suunnittelussa huomioon ja valita kullekin suunnalle sopivimmat ratkaisut.

Myös näkyvällä valolla on todettu olevan vaikutusta puupinnan kestoon6. Auringon infrapuna-, eli lämpösäteily, puolestaan nostaa puujulkisivun pintalämpötilaa ja saattaa vaikuttaa pintakäsittelykerroksen pysyvyyteen. Aurinkoisina päivinä julkisivujen pintalämpötilamuutokset voivat olla hyvinkin suuret. 10-15°C erot ilman yö- ja päivälämpötiloissa ovat tavanomaisia. Vastaavat lämpötilaerot julkisivun pinnalla voivat olla 30-45°C.7 Pintalämpötilan vaihteluihin vaikuttaa oleellisesti myös julkisivun väri. Tummat värit absorboivat enemmän auringonsäteilyä, kuin vaaleat. Aurinkoisena päivänä eteläseinän pintalämpötila voi vaihdella 35°C:sta (valkoinen) 80°C:een (musta)8. Tumma, aurinkoon suunnattu pinta lämpenee ja kuivuu huomattavasti nopeammin, jolloin pinnoitteen ja sen alapuolisen puun väliset jännitteet kasvavat ja aiheuttavat halkeilua.9 Seuraavassa on tarkasteltu auringon säteilyenergiaa ja sen jakautumista eri ilmansuunnille eri kuukausina. Tiedot perustuvat Ilmatieteen laitoksen raporttiin ”Rakennusten energialaskennan testivuosi 2012 ja arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista.” 10 Siinä on ilmoitettu eri ilmansuuntiin osoittaville pystypinnoille kertyvä auringon kokonaissäteilyenergia 30 vuoden keskiarvona ilmastovyöhykkeillä I ja II, joihin suunnitteluosan kohdekin kuuluu. Lukemia vertailemalla voinee päätellä myös julkisivuverhoukseen kohdistuvan rasituksen.

3.1.1 Aurinko: UV-säteily, näkyvä valo ja infrapunasäteily

Maanpinnalle tuleva auringonsäteily koostuu useista aallonpituuksista. UV-säteilyn osuus on 5%, näkyvän valon 43% ja infrapunasäteilyn 52% kokonaissäteilyenergiasta. Mitä lyhyempi on säteilyn aallonpituus, sitä enemmän se sisältää energiaa. Voimakkaimmin puujulkisivuun vaikuttaakin UV-säteily, jonka aallonpituus on lyhyt vaihdellen 100-400nm:n välillä. Lyhytaaltoiset UVB- (280-315nm) ja UVC-säteilyt (100-280nm) absorboituvat lähes kokonaan ilmakehän otsonikerrokseen. Maanpinnalle tulevasta UV-säteilystä noin 99% on UVA-säteilyä, jonka aallonpituus vaihtelee välillä 315-400nm.4 Auringon UV-säteily saa aikaan rakenteellisia muutoksia puun pintakerroksessa ja kuluttaa siten verhousta hiljalleen. UV-säteilyn vaikutuksesta käsittelemätön puupinta kuluu 6-7mm sadassa vuodessa5. 1 Järvinen 2 Kaila (3) 3 Soikkeli 4 Säteilyturvakeskus 5 Ahola, s.37

6 Ahola, s.8 7 Kanko, s.19 8 Virta, s.12 9 Nuoranen, s.134 10 Jylhä et al., s.86

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 15. Maanpinnalle tuleva auringon säteily koostuu useista aallonpituuksista. UV-säteilyn osuus on 5%, näkyvän valon 43% ja infrapunasäteilyn 52% kokonaissäteilyenergiasta.

2. VERHOUKSEEN VAIKUTTAVIA ILMASTOTEKIJÖITÄ Ilmavirtaukset vaikuttavat hyvin voimakkaasti puupinnan lämpö- ja kosteusoloihin, joten ilmavirtauksilla on suuri merkitys arvioitaessa puupinnan pitkäaikaiskestävyyttä. Mikroilmaston vaikutuksesta seinään osuva viistosademäärä poikkeaa yleensä merkittävästi sekä vapaan viistosateen määrästä että jakaumasta. Korkeassa seinässä ilmavirtaukset saattavat nostaa seinälle satanutta vesikalvoa jopa ylöspäin. Lisäksi on huomioitava, että tuulenpaineesta saattaa muodostua paine-ero verhouksen ulkopinnan ja ilmaraon välille. Tällöin viistosade, valu- ja vuotovedet tunkeutuvat paine-eron ansiosta ilmaraon puolelle. 2.3.2 Auringonsäteilyn vaikutus pintalämpötiloihin Mitä tummempi on verhouksen pinta, sitä enemmän puu adsorboi auringonsäteilyä. Verhouksen ulkopinnan lyhytaikaiset ja nopeat lämpötila- ja kosteusvaihtelut aiheuttavat siten ilmeisen suuria jännityksiä puuhun ja maalikalvoon, etenkin tummien, läpäisevien pintakäsittelyaineiden yhteydessä. Tällöin ensimmäiset kuivumiskutistumishalkeamat ilmestyvät eteläjulkisivun verhouslautoihin. Vaaleiden pintojen pintalämpötilat vaihtelevat vähemmän Kuva 16. Pintkäsittelyaineen värin vaikutus eteläjulkisivun pintalämpötilaan aurinkoisena päivänä. Lämpötilan ja ne saattavat altistua home- ja lahovaurioille, etenkin pohjoisjulkisivulla. Arvioitaessa kasvaessa ilman suhteellinen kosteus pienenee seinäpinnan läheisyydessä, mikä tehostaa kuivumista ja lisää vaurioitumisalttiutta, on värin vaikutus kuitenkin vain yksi tekijä. halkeiluvaaraa.

Kuva 2.4. Pintakäsittelyaineen värin vaikutus puu-ulkoverhouksen pintalämpötilan kehittymiseen eteläseinällä [Ahonen 1996]. Oikeanpuoleinen kuva osoittaa miten ilman suhteellinen kosteus laskee lämpötilan kohotessa puu-ulkoverhouksen pinnan läheisyydessä. Tällöin kuivuminen tehostuu ja halkeiluvaara lisääntyy.

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

86 Kuva ilmansuuntiinkokonaissäteilyenergia osoittaville pystypinnoille kertyvä erisuuntaisille auringon kokonaissäteily vuodessa (kWh/vuosi) Liite17.8. EriAuringon pinnoille lämpötilavyöhykkeillä I ja II (Etelä- ja Keski-Suomi).

Auringon kokonaissäteilyenergia pystysuuntaisille seinäpinnoille Taulukko L8.1. Auringon kokonaissäteilyenergia eri ilmansuuntiin osoittaville pystypinnoille (P=pohjoinen, Ko=koillinen, jne) vyöhykkeillä I ja II (Vantaa) sekä ilmansuunnittain muunnoskerroin, jonka avulla vaakatasolle tuleva auringon kokonaissäteilyenergia muunnetaan pystypinnalle tulevaksi energiaksi. Tulokset perustuvat testivuoden TRY2012 säteilyarvoihin.

Kuukausi Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Koko vuosi

Auringon kokonaissäteilyenergia eri ilmansuuntiin osoittaville pystypinnoille Gsäteily, pystypinta , kWh/m² P Ko I Ka E Lo L Lu 5,0 5,0 5,9 11,1 14,1 11,1 5,8 5,0 14,1 14,3 20,7 35,1 43,8 34,8 20,6 14,3 40,5 42,9 60,3 86,1 97,8 80,6 55,6 41,9 41,5 57,4 86,4 106,8 110,1 107,4 87,4 58,1 57,4 85,2 119,8 128,3 118,0 122,9 112,5 79,9 70,7 91,4 116,5 114,1 102,9 115,5 118,7 93,0 66,5 95,4 127,0 128,5 117,5 133,9 130,6 95,1 47,8 67,9 98,8 111,6 102,7 98,4 86,0 63,0 29,0 37,1 61,8 89,0 103,1 92,0 64,3 37,5 13,2 13,5 19,3 30,2 38,1 31,9 20,5 13,6 5,1 5,1 6,7 13,6 17,5 13,6 6,7 5,1 3,2 3,2 3,8 9,3 12,5 9,8 4,1 3,2 393,9 518,3 726,9 863,6 878,0 851,7 712,7 509,7

Muunnoskerroin Fsuunta, jonka avulla vaakatasolle tuleva auringon kokonaissäteilyenergia muunnetaan erisuuntaisille pystypinnoille tulevaksi Yllä olevcn taulukon tiedoista kokonaissäteilyenergiaksi koostettu koko vuoden P Ko I Ka E Lo L Kuukausi ”säteilyruusu” (kWh/m²/vuosi). 0,802 0,804 0,944 1,791 2,259 1,780 0,937 Tammikuu Eteläseinälle kertyvä auringonsäteily 0,631 0,640 0,927 1,571 1,957 1,558 0,919 Helmikuu on yli kaksinkertainen 0,630 0,667 0,938 1,340 1,521 1,254 0,865 Maaliskuu pohjoisseinään verrattuna. 0,346 0,478 0,721 0,891 0,918 0,896 0,729 Huhtikuu 0,347 0,515 0,724 0,775 0,713 0,743 0,680 Toukokuu 0,419 0,542 0,691 0,677 0,610 0,685 0,704 Kesäkuu 0,368 0,528 0,702 0,710 0,650 0,740 0,722 Heinäkuu 0,377 0,536 0,780 0,881 0,811 0,776 0,679 Elokuu 0,354 0,452 0,754 1,085 1,257 1,122 0,784 Syyskuu 0,504 0,516 0,736 1,154 1,454 1,219 0,785 Lokakuu 0,635 0,635 0,830 1,675 2,159 1,673 0,828 Marraskuu 0,699 0,699 0,838 2,060 2,770 2,159 0,905 Joulukuu 0,404 0,532 0,745 0,886 0,900 0,873 0,731 Koko vuosi

Lu 0,804 0,639 0,651 0,485 0,483 0,552 0,526 0,497 0,457 0,519 0,635 0,699 0,523

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Eri ilmansuuntiin osoittaville pystypinnoille kertyvä auringon kokonaissäteily kuukaudessa (kWh/m²/kk) .

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

3.1.2 Sade ja tuuli

Vesisade altistaa puujulkisivun kosteusrasitukselle. Se ei ole haitallista, kunhan puu ehtii välillä kuivua. Mikäli puu pysyy pitkään kosteana ja lämpötila on sopiva, muodostuu lahottajasienille ja muille eliöille suotuisat olosuhteet. Tuulen ja vesisateen yhteysvaikutuksesta kosteus voi tunkeutua sisään pienistäkin liitoksista ja jopa julkisivupintaa ylöspäin. Puujulkisivujen sadesuojauksessa parhaat tulokset saavutetaan rakenteellisella suojauksella. Erilaisilla pintakäsittelyaineilla voidaan vähentää sadeveden imeytymistä puuhun, ja siten vähentää kosteusvaihteluista aiheutuvia muodonmuutoksia, mutta niitä ei tulisi pitää ainoana suojana. Puujulkisivun tulisikin toimia moitteettomasti myös ilman pintakäsittelyä, sillä niillä on taipumus kulua pois säärasitusten vaikutuksesta, eikä huoltokäsittelyjä aina tehdä riittävän ajoissa. VTT tutki vuosina 1985-1986 puujulkisivuihin kohdistuvia säärasituksia, joista suurimman huomion saivat sade ja auringon säteily. Viistosateen määrät laskettiin tunneittain mitatuista sadesummista ja tuulen tuntikeskiarvoista. Vuoden pituisen tarkastelujakson aikana eri ilmansuuntiin lasketut viistosateen määrät poikkesivat toisistaan huomattavasti: ”Viistosateen määrä oli ylivoimaisesti suurin eteläjulkisivulla. Itä- ja länsisivuilla viistosateen määrä oli noin 40% ja pohjoissivulla vain noin 10% eteläjulkisivun sademäärästä.” 1

Tässä diplomityössä viistosadetta on tarkasteltu Tampereen säätilastojen perusteella, sillä suunnittelualue sijaitsee Tampereen Isokuusessa. Sade- ja tuulitilastot perustuvat Ilmatieteen laitoksen julkaisuun Tilastoja Suomen ilmastosta 1981-20102. Siinä sademäärät sekä tuulen suunnat ja nopeudet on ilmoitettu kuukausittain 30 vuoden keskiarvoina. Näin koostetuissa tilastoissa kuukausien väliset erot tasoittuvat, mutta eri ilmansuunnilla on edelleen havaittavissa selkeät erot. Lienee myös korostettava, että paikalliset olot, kuten maaston muodot ja viereiset rakennukset vaikuttavat merkittävästi tuuleen ja siten myös viistosateiden määrään. Suunnittelun luonnosvaiheessa sateen tarkempaa jakautumista julkisivupinnoille voitaisiin mahdollisesti simuloida pienoismallille tehtävin tuulitunnelikokein. Tarkempia ja luotettavia tuloksia saataisiin kuitenkin vasta alueen rakentumisen jälkeisillä mittauksilla, mutta silloin suunnitteluun saatava hyöty jäisi käyttämättä. Tämän teoreettisen tarkastelun tarkoituksena onkin antaa yleiskuva viistosademäärien suuruusluokista eri ilmansuuntiin osoittavilla julkisivuilla. 2 Pirinen et al.

Seinäpinnoille kerääntyvän viistosateen periaatekuva Strauben mukaan. (Straube, s.2) X

1 Kanko, s.14

ad os

st Vii

Pisaran keskimääräinen putoamisnopeus Vpisara ≈5 m/s

Kuva 18. VTT:n koetalolla kerättiin sade- ja tuulihavaintoja aikavälillä 1.9.1985 - 31.8.1986. Sadehavainnot ovat tuntisummia ja tuulihavainnot tunnin keskiarvoja. Niiden perusteella laskettiin eri ilmansuuntiin oleville julkisivupinnoille kertyvät viistosademäärät (mm/vuosi). Lyhyellä havaintovälillä saavutettiin mahdollisimman todenmukaiset tulokset. Itä- ja länsisivuilla viistosateen määrä oli noin 40% ja pohjoissivulla vain noin 10% eteläjulkisivun sademäärästä. (Kanko, s.14)

Mitatut sademäärät Sy (mm)

Mitatut tuulen nopeudet Vtuuli (m/s) Viistosateen vaakasuora komponentti, julkisivulle kertyvä sademäärä Sx (mm)

Sx =

Vtuuli Vpisara

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Viistosateen vaakasuora komponentti Sx voidaan laskea tuulennopeuden, sademäärän ja sadepisaran putoamisnopeuden avulla. Monimutkaiseksi laskemisen tekee kuitenkin se, että sadepisaran putoamisnopeus riippuu sen halkaisijasta. Kenttätutkimuksilla ja tietokonemalleilla keskimääräiseksi sadepisaran putoamisnopeudeksi on määritelty 4-5m/s (putoamisnopeuden käänteisarvoksi DRF mainitaan 0,2-0,253). Putoamisnopeus vaihtelee kuitenkin merkittävästi sadetyyppien välillä: tihkusateessa pisara putoaa nopeudella ~2m/s (DRF=0,5) ja rankkasateessa nopeudella ~7m/s (DRF=0,15). Seuraavat taulukkolaskennat on tehty käyttäen sadepisaran putoamisnopeutena arvoa 5m/s.

11,7m/s (+17%).5 Prosentuaalinen tuulennopeuden lisäys voidaan siirtää myös suoraan seinäpinnalle kertyvän viistosateen määrään, sillä ne kasvavat samassa suhteessa. Laskelmissa ei ole huomioitu korkeusaseman muutoksia; säätilastojen arvoja on käytetty sellaisenaan.

5 Straube, s.6

Sadepisaran koko ja sen myötä putoamisnopeus vaihtelevat merkittävästi sadetyypistä riippuen. Tihkusade voi kulkea rakennusten läheisyydessä lähes vaakasuoraan. Rankkasade puolestaan sataa alas jyrkemmässä kulmassa, jolloin myös pienempi osuus siitä osuu julkisivupinnalle.

Pirkkalan lentoaseman tuulennopeudet on mitattu 14 metrin korkeudelta maanpintaan nähden4. Tuulennopeudet kasvavat merkittävästi mittauskorkeuden mukaan. Tuulen nopeus tietyllä korkeudella, V(z), voidaan laskea kaavasta

SADEKULMA β=31,2°

TIHKUSADE 2M/S

V(z) = V10 · (z/10)α

TUULENNOPEUS 3,3M/S (TAMPEREEN KESKIARVO)

Missä V10 on mitattu tuulennopeus 10 metrin korkeudessa (m/s), z on korkeus maanpinnasta (m) ja α on ”altistumiskerroin”, joka riippuu ympäristön avoimuudesta. Keskitehokkuudella rakennetun alueen, kuten Isokuusen, kerroin on 0.25. Täten tuulennopeus muuttuisi kolmen kerroksen korkeuserolla noin 15%. Esimerkiksi neljännen kerroksen korkeudelta (+14m) mitattu tuulennopeus 10m/s vastaisi seitsemännen kerroksen korkeudella noin

SADEKULMA β=56,7°

KESKIMÄÄRÄINEN SADE

5M/S

3 Straube, s.3 4 Pirinen et al., s.12

TUULENNOPEUS 3,3M/S (TAMPEREEN KESKIARVO) Kuva 19. Sadepisaran putoamisnopeus halkaisijan funktiona useiden eri lähteiden mukaan. Viistosadelaskelmissa on käytetty arvoa 5m/s. 14

Terminal velocity (m s -1)

12 10

RANKKASADE 9M/S

8 6

Chow et al. (1988) Sekhon and Srivastava (1971) Atlas and Ulbrich (1977) Best (1950) Uplinger (1981) Van Boxel (1998) Eq. 4

4 2 0

3 4 Diameter (mm)

Fig. 5. Terminal velocity of raindrops as a function of their diameter, according to various sources.

SADEKULMA β=69,9°

TUULENNOPEUS 3,3M/S (TAMPEREEN KESKIARVO)

3 Pitkäaikaiskestävyys / 32 / Diplomityö Markus Heinonen 20. lentoaseman Kuva Tampere-Pirkkalan 30 vuoden keskiarvot. säätilastojen Tilastoista käytetyt luvut. Puujulkisivun kestävyyden kannalta mielenkiinto kohdistuu laskelmissa vesisateen määrään. kertyvän Sademääriä tarkastellaan siksi huhtikuulta lokakuulle, keskilämpötilat ovat yli +0 °C ja voidaan olettaa, että sateet tulevat seinäpinnoille vetenä.

on korostettu seinäpinnalle jolloin ilman

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Tampere-Pirkkalan lentoaseman säätilastosta koostetut tuuliruusut. Viivan pituus kuvastaa tuulensuunnan prosenttiosuutta koko kuukauden tuulesta. Viivan paksuus puolestaan kertoo tuulen keskimääräisestä voimakkuudesta.

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Säätilastoista on otettu keskimääräiset tuulennopeudet Vtuuli ja prosentuaaliset suunnat ”tuuli%”. Niiden perusteella kullekin ilmansuunnalle ja kuukaudelle on laskettu seinäpinnoille kertyvän viistosateen määrä Sx ja sateen keskimääräinen kulma β vaakatasoon nähden. Punaisella on korostettu kunkin ilmansuunnan viistosademaksimi. Kuukaudet marraskuusta maaliskuuhun on himmennetty, sillä silloin sade tulee keskimäärin lumena ja vaikutus puujulkisivuihin on vähäinen. Viistosademäärät on esitetty myös pylväsdiagrammeina kuhunkin ilmansuuntaan siten, että kuukaudet marraskuusta maaliskuuhun on esitetty valkoisin pylväin (lumisade) ja kuukaudet huhtikuusta lokakuuhun on esitetty sinisin pylväin (vesisade).

Kuukausi sademäärä (mm)

1 41

2 29

3 31

4 32

5 41

6 66

7 75

8 72

9 58

10 60

11 51

12 42

N - pohjoinen Vtuuli β tuuli % Sx (mm)

2,7 2,6 2,9 3,3 3,1 3,1 3,0 2,9 3,1 3,3 3,5 3,0 61,6 62,5 59,9 56,6 58,2 58,2 59,0 59,9 58,2 56,6 55,0 59,0 10 10 9 12 11 12 10 10 7 6 6 7 2,21 1,51 1,62 2,53 2,8 4,91 4,5 4,18 2,52 2,38 2,14 1,76

NE - koillinen Vtuuli β tuuli % Sx (mm)

2,9 3,1 3,0 3,7 3,3 3,1 2,9 2,8 3,3 3,1 3,5 3,5 59,9 58,2 59,0 53,5 56,6 58,2 59,9 60,8 56,6 58,2 55,0 55,0 7 8 6 9 9 9 7 8 9 7 9 9 1,66 1,44 1,12 2,13 2,44 3,68 3,05 3,23 3,45 2,6 3,21 2,65

E - itä Vtuuli β tuuli % Sx (mm)

3,3 3,1 3,4 3,3 3,3 3,2 2,9 3,1 3,3 3,3 3,3 3,3 56,6 58,2 55,8 56,6 56,6 57,4 59,9 58,2 56,6 56,6 56,6 56,6 8 10 9 9 9 8 6 9 8 8 10 9 2,16 1,8 1,9 1,9 2,44 3,38 2,61 4,02 3,06 3,17 3,37 2,49

SE - kaakko Vtuuli β tuuli % Sx (mm)

3,5 3,3 3,3 3,2 2,9 3,0 2,7 2,8 3,0 3,2 3,2 3,3 55,0 56,6 56,6 57,4 59,9 59,0 61,6 60,8 59,0 57,4 57,4 56,6 13 13 15 12 9 9 10 12 12 14 17 13 3,73 2,49 3,07 2,46 2,14 3,56 4,05 4,84 4,18 5,38 5,55 3,6

S - etelä Vtuuli β tuuli % Sx (mm)

3,4 3,4 3,6 3,3 3,3 3,2 3,1 3,0 3,2 3,3 3,3 3,5 55,8 55,8 54,2 56,6 56,6 57,4 58,2 59,0 57,4 56,6 56,6 55,0 16 17 20 16 14 15 17 16 17 20 18 18 4,46 3,35 4,46 3,38 3,79 6,34 7,91 6,91 6,31 7,92 6,06 5,29

SW - lounas Vtuuli β tuuli % Sx (mm)

4,4 3,8 3,8 3,5 3,7 3,6 3,5 3,4 3,6 4,0 4,1 4,1 48,7 52,8 52,8 55,0 53,5 54,2 55,0 55,8 54,2 51,3 50,6 50,6 19 18 15 13 14 13 16 14 17 20 17 18 6,86 3,97 3,53 2,91 4,25 6,18 8,4 6,85 7,1 9,6 7,11 6,2

W - länsi Vtuuli β tuuli % Sx (mm)

3,8 3,6 3,7 3,7 3,8 3,5 3,4 3,3 3,5 3,7 3,6 3,6 52,8 54,2 53,5 53,5 52,8 55,0 55,8 56,6 55,0 53,5 54,2 54,2 11 9 9 10 15 13 13 11 12 12 9 11 3,43 1,88 2,06 2,37 4,67 6,01 6,63 5,23 4,87 5,33 3,3 3,33

NW - luode Vtuuli β tuuli % Sx (mm)

3,1 3,0 3,0 3,2 3,2 3,1 2,8 2,8 3,1 3,2 3,1 3,0 58,2 59,0 59,0 57,4 57,4 58,2 60,8 60,8 58,2 57,4 58,2 59,0 7 7 7 8 9 11 10 10 9 9 8 8 1,78 1,22 1,3 1,64 2,36 4,5 4,2 4,03 3,24 3,46 2,53 2,02

598 mm/vuosi 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 1

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Lasketut viistosademäärät (mm/kk) kuukausittain ja ilmansuunnittain. Marraskuusta maaliskuuhun sade tulee keskimäärin lumena (siniharmaa) ja huhtikuusta lokakuuhun vetenä (sininen).

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Lasketut viistosademäärät (mm/vuosi) ilmansuunnittain. Mukana kuukaudet huhtikuusta lokakuuhun (vesisade).

Lasketut viistosademäärät (mm/vuosi) ilmansuunnittain. Mukana kaikki kuukaudet (vesisade+lumisade vesisateeksi muutettuna). Mikäli ilmaston lämpenemisen myötä Suomen keskilämpötilat nousevat, muuttuu osa lumisateesta vesisateeksi ja puujulkisivujen kosteusrasitukset kasvavat.

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Ylhäällä lasketut viistosademäärät (mm/vuosi) ilmansuunnittain. Alhaalla viistosateen määrä suhteessa vuotuiseen kokonaissademäärään on lasketuilla arvoilla lähellä VTT:n mitattuja arvoja. Tämän perusteella voidaan olettaa, että keskimääräisenä sadepisaran putoamisnopeutena käytetty 5m/s on lähellä todellista keskiarvoa.

N - pohjoinen NE - koillinen E - itä SE - kaakko S - etelä SW - lounas W - länsi NW - luode YHT.

VIISTOSADESUMMAT vesi lumi 23,81 9,25 20,57 10,08 20,57 11,72 26,60 18,44 42,55 23,63 45,29 27,67 35,11 14,00 23,43 8,85 237,93 123,63

Omat laskelmat: VTT:n mittaukset:

yht. 33,06 30,65 32,29 45,04 66,18 72,96 49,11 32,27 361,55

vuotuinen sademäärä (mm/vuosi) 598 720

viistosademäärät viistosateen osuus (mm/vuosi) (%) 361,55 60,5 % 430 59,7 %

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

3.1.3 Auringonsäteilyn ja sateen yhteisvaikutukset

Auringonsäteilyn ja sateen yhteisvaikutuksista keskeisin on auringon infrapunasäteilyn kuivattava vaikutus. Viereisen sivun viistosade- ja auringon säteilyruusuja vertailemalla voidaan päätellä, että syyssateet ovat puujulkisivujen kosteusvaihteluiden kannalta haasteellisimmat. Elokuulta marraskuulle sademäärät pysyvät melko suurina, kun taas kuivattava auringon lämpösäteily vähenee koko ajan. Erityisesti lokakuu ja osa marraskuusta, jolloin sade tulee vetenä, ovat haasteelliset, sillä kosteus haihtuu hitaasti.

3.1.4 Yhteenveto säärasituksista

Ilmatieteen laitoksen koostamiin säätilastoihin perustuvat laskelmat osoittavat, että auringonsäteily ja viistosade jakautuvat voimakkaasti eri ilmansuuntien kesken. Pystypinnoille kertyvä auringon säteilyenergia on eteläsivulla noin kaksinkertainen pohjoispuoleen verrattuna. Pystypinnoille kertyvä viistosade on puolestaan suurimmillaan lounaispuolella, jossa se on yli kaksinkertainen koillis- ja itäpuoliin verrattuna. Tekemällä tarkempia mittauksia, on kuitenkin havaittu että eteläpuolen julkisivuun kohdistuva viistosademäärä voi olla todellisuudessa jopa kymmenkertainen pohjoispuoleen verrattuna. Kovimmat säärasitukset ajoittuvat syksyyn, jolloin sademäärät ovat suuret, eikä auringonsäteily enää juurikaan kuivata julkisivuja.

3.2 Biologiset rasitukset

Mikäli verhouksen kosteuspitoisuus ja lämpötila pysyttelevät pitkään korkeina, syntyy erilaisille kasvustoille otolliset olosuhteet. Puun vaurioitumisen kannalta haasteellisimpia ovat lahosienet. Ne hengittävät happea ja sulattavat puuta ravinnokseen. Ravinnon ja hapen lisäksi sienten kasvu vaatii sopivat kosteus- ja lämpöolosuhteet. Käytännössä helpoin lahontarjontakeino on pitää puu riittävän kuivana. Kosteuspitoisuuden tulisi pysyä alle 25%.1 Lahosienen lisäksi puupinnalla voivat viihtyä sinistäjäja homesienet sekä levät ja jäkälät. Sinistäjäsienet aiheuttavat puun värin muuttumisen siniseksi tai harmaaksi. Värimuutos ei ole vain pinnassa vaan se jatkuu myös puun sisälle, eikä tuoreen puun väriä voi siten palauttaa edes hiomalla. Sinistäjäsieni ei heikennä puun lujuutta, sillä se ei käytä puuta ravinnokseen. Homesienet, levä ja jäkälät elävät vain puun pinnalla, eivätkä ne siten vaikuta puun lujuuteen. Puujulkisivussa ne ovatkin vain visuaalinen haitta, mikä voidaan korjata pesemällä tai harjaamalla. Homesienen esiintyminen voi kuitenkin olla merkki liian korkeasta kosteuspitoisuudesta, jolloin myös riski lahottajasienen kasvulle on olemassa.2 1 Kaila (1), s.302-313 2 Kaila (1), s.345-348

Kuva 21. Lahosienen kasvu vaatii kosteutta, lämpöä, happea ja ravintoa. Luonnollisessa lahontorjunnassa helpointa on puuttua puun kosteuspitoisuuteen. Mikäli se pysyy alle 25%, ei lahosieni kasva.

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Lasketut viistosademäärät (mm/kk) ja pystypinnoille kertyvä auringon kokonaissäteily (kWh/m²/kk) kuukausittain ja ilmansuunnittain. Puujulkisivujen kannalta haasteellisin ajankohta sijoittuu elokuulta marraskuulle, jolloin sademäärät pysyvät melko suurina ja kuivattava auringon lämpösäteily vähenee koko ajan

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

3.3 Rakenteellinen suojaus

oleellista, sillä tuulten mukana kulkeutuu myös vesisade. Viereisen sivun kaaviokuvissa näkyy havainnollisesti, miten viistosade jakautuu julkisivulle riippuen räystäsratkaisusta. Räystäättömällä julkisivulla suurin kosteusrasitus kohdistuu sekä yläreunaan että sivuille. Pienenkin räystään lisääminen kuitenkin ohjaa tuulten kulkua siten, että suurin kosteusrasitus kohdistuu yläreunan sijasta alemmas. Näin toimien kosteusrasitus jakautunee julkisivulla hieman tasaisemmin. Tulee kuitenkin muistaa, että vaikka julkisivun alaosaan ei kohdistuisikaan yhtä paljon suoraa viistosadetta, kasvaa sen kosteusrasitus julkisivupintaa pitkin valuvan veden myötä. Siksi alareunaan kohdistuu lopulta suurin kosteusrasitus.

Puujulkisivun rakenteellisella suojauksella tarkoitetaan puuhun kohdistuvien rasitusten vähentämistä rakenteellisin keinoin. Lähtökohtana on usein estää veden pääsy rakenteisiin ja toisaalta mahdollistaa kastuneiden osien kuivuminen. Tyypillisimpiä keinoja ovat räystäät, ulokkeet, katokset ja sokkelit, mitkä vähentävät viistosateesta aiheutuvaa kosteusrasitusta. Myös veden valumista julkisivupinnalla ohjaavat yksityiskohdat, kuten tippanokiksi muotoillut puuosat ja peltilistat ovat tärkeitä veden poistumisen kannalta. Julkisivun ulkonäköä ajatellen on usein edullista, että siihen kohdistuvat säärasitukset vanhentavat julkisivua tasaisesti. Siksi esimerkiksi erilaisia ulokkeita tai parvekkeita sommiteltaessa onkin syytä huomioida niiden vaikutus julkisivulle kertyvän viistosateen määrään ja auringonsäteilyyn.

3.3.2 Riittävän räystäspituuden teoreettinen määrittäminen

Puujulkisivujen suunnitteluohjeissa sopivaksi räystään pituudeksi määritellään usein vähintään 500mm. RT 82-10829 mukaan puujulkisivuja suojaavien ”räystäiden suositeltava vähimmäisleveys on pitkillä sivuilla 600 mm ja päädyissä 400 mm.” 1 Koska puurakentaminen ja siihen liittyvät ohjeet painottuvat vielä 1-2-kerroksisiin pientaloihin, on räystään viistosateelta suojaava vaikutus kerrostalojen tapauksessa kyseenalainen. Kerrostaloissa 500mm:n räystään suojaava vaikutus ulottuu vain julkisivun yläosiin. Lisäksi tuulen keskimääräisen jakautumisen mukaan viistosade painottuu voimakkaasti eteläjulkisivulle. Räystään pituutta ja sen suojaavaa vaikutusta on tarkasteltu tässä näistä lähtökohdista.

3.3.1 Räystäät ja ulokkeet

Puurakennusten yhteydessä on totuttu pitkiin räystäisiin. Ne ovatkin varmin keino suojata julkisivuja viistosateen aiheuttamalta kosteusrasitukselta. Mikäli haluttaisiin, että räystäät suojaisivat yhtä lailla kerrostalojen julkisivuja viistosateelta, muodostuisivat ne kuitenkin kohtuuttoman pitkiksi. Seuraavassa kappaleessa ja kaaviossa teoreettisia räystäspituuksia on tutkittu sadekulman ja kerrosluvun suhteen. Vaikka räystäät eivät suojaisikaan kerrostalojen julkisivuja kokonaan suoralta viistosateelta, ne kuitenkin ohjaavat ohi puhaltavien tuulten kulkua. Tämä on

1 RT 82-10829 Puujulkisivut, s.13

RENZO PIANO BUILDING WORKSHOP

3800mm

78 °

NIC LEHOUX

Kuva 22. Renzo Pianon suunnitteleman Oslossa sijaitsevan Astrup Fearleyn museon puujulksivua suojaavat pitkälle ulottuvat räystäät. Leikkauspiirustuksen perusteella räystäs ulottuu viidennen kerroksen korkeudessa noin 3,8 metrin etäisyydelle julkisivupinnasta, mikä vastaa sadekulmaa 78° (punaiset mittaviivat lisätty itse).

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen Simplified Prediction of Driving Rain on Buildings: ASHRAE 160P and WUFI 4.0

416

Kuva 23. Räystään vaikutus tuuliin rakennusten läheisyydessä (Straube, s.6). Matalien rakennusten läheisyydessa suurin osa viistosateesta kulkeutuu puhaltavan tuulen mukana julkisivupinnan yli. Figure 3: Influence of overhangs on wind around buildings

It is clear from Equation 7 that rain deposition will increase directly with wind speed. Hence, building facades exposed to high wind speeds are also exposed to higher levels of driving rain. Equation 7 is only accurate if the wind speed at the height of interest is applied and the influence of terrain and site features are accounted for in the velocity used. Weather data files almost always provide the unobstructed wind speed at 10 m (33 ft) above grade. Wind speeds increase with height above grade and are accelerated close to the ground on hilltops, and will be higher in exposed conditions (open country) than for buildings protected by other houses, or by Simplified Prediction of Driving Rain on Buildings: ASHRAE 160P and trees WUFI 4.0hills. To correct 5 for height, the type of upwind terrain roughness, and sharp terrain features, such as hills and escarpments, the wind speed, used in driving rain calculations, must be modified. Height and Upwind Roughness

and in wind tunnel studies of a high-rise building andwith Surry The factapartment that wind speed increases (Inculet rather rapidly height1995). means thatFor the driving rain exposure of tall buildings is much higher than for low-rise buildings.

The standard

example, adding a 1.5 m wide canopy to a multi-storey building will result in a lowererilaisten RDF Kuva 24. RDF (Rain deposition factor) eli viistosateen kohdistumiskerroin approach used to correct wind speed with height is provided in ASCE 7 and the National rakennustyyppien yhteydessä. Kerroin 1.0 vastaa vapaata viistosadetta eli pystysuoralle pinnalle value and can, in theory, be an effective means rainheight, control. Buildingand Codeeconomical of Canada (NBCC 1996). of Theimproving wind speed at any V(z) can be found kertyvää sadetta, johon vaikuttaa ainoastaan vaakasuora tuuli. Räystäättömissä rakennuksissa from: Similarly, a peaked roof not only leaks less than a low-slope roof, it may also reduce the suurimmat viistosademäärät kohdistuvat julkisivun yläosaan ja nurkkiin. Räystäillä varustetuissa α (8) V(z) = V 10 · (z/10) rakennuksissa yläosa on parhaiten suojattu ja suurin rasitus kohdistuu alemmas. (Straube, s.6) amount of driving rain on walls by deflecting the wind (Straube 1998). Where V10 is the standard wind speed 33 ft (10 m) above grade normally reported by weather stations (m/s), z is the height above grade (in meters) and α is the exposure exponent, shown in Figure 5.

Figure 2: Rain deposition factor (RDF)

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Tutkielmia räystäspituudesta. Kerroskorkeudeksi on oletettu 3100mm ja viistosadetta kuvaava katkoviiva on piirretty 500mm:n korkeuteen maasta (puujulkisivun alareuna). Räystäiden teoreettiset pituudet julkisivupinnoista ulospäin on ilmoitettu kerroslukumäärien mukaan. Jotta suositusten mukaiset räytäät antaisivat kerrostalojen julkisivuille samantasoisen suojan viistosadetta vastaan, kuin ne antavat pientaloille, tulisi niitä ulottaa merkittävästi pidemmälle kerrosluvun kasvaessa. Kerrostalojen tapauksessa täysin viistosateelta suojaavat räystäät ovat kuitenkin täysin teoreettiset ja kohtuuttomat toteuttaa. Julkisivun tasaisen kulumisen kannalta voikin olla järkevintä pitäytyä lyhyissä räystäissä, jotka estävät julkisivun yläosaan kohdistuvan suuren kosteusrasituksen, ja antavat viistosateen jakautua tasaisemmin koko julkisivulle.

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

3.3.3 Sokkelit

Julkisivun alareunaan kohdistuu poikkeuksellisen suuri kosteusrasitus. Kaikki julkisivua pitkin valuva vesi päätyy lopulta seinän alareunaan. Kosteusrasitusta kasvattavat lisäksi maasta roiskuva vesi ja sulava lumi. Jotta verhouksen alareunaan kohdistuva kosteusrasitus ei kasvaisi liian suureksi, tulee alareunan vedenpoiston toimia moitteettomasti ja tehokkaasti. Verhouksen alareuna tuleekin viistää tippanokaksi, jotta vesi poistuisi nopeasti. Roiskeveden ja lumen haittavaikutusten välttämiseksi puuverhouksen etäisyys maanpinnasta tulee olla riittävän suuri. Puujulkisivuille sopivana sokkelikorkeutena pidetään yleisesti noin 500 mm:ä.1,2

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

1 Virta, s.29 2 Soikkeli, s.113

Sokkelia suojaava pelti on lähes vaakasuora, mikä lisännee alimpiin lautoihin kohistuvaa roiskevettä ja siten kosteusrasitusta. Alinta lautaa ei ole työstetty tippanokaksi, mutta toisaalta naaraspontin muoto ohjannee veden pellityksen kautta maahan. Suurimmalle kosteusrasitukselle joutuvat alimmaiset lautarivit on vaakaverhouksen tapauksessa helppo tarvittaessa vaihtaa. Asunto Oy Porvoon Fredrika.

7.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Vasemmanpuoleisessa kuvassa ovilautojen alapäät ovat päässeet lahoamaan. Sulavat lumet ja betonitasosta roiskuva vesi ovat pitäneet ne kosteina. Oikeanpuoleisessa kuvassa oven viereiset laudat ovat kuitenkin hyvässä kunnossa, vaikka ne ulottuvatkin lähes maahan asti. Nurmipinnasta sadevesi ei roisku ylöspäin ja sulamisvedet imeytyvät nopeasti maahan. Kuvaparissa ulkorakennus Nuuksion Kattilassa.

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

3.3.4 Ohjeet ja suositukset

Pitkäaikaiskestävyyden kannalta puujulkisivun detaljit keskittyvät pääasiassa kosteudenhallintaan. Julkisivulle satava vesi tulee johtaa mahdollisimman nopeasti pois ja toisaalta puuhun imeytyneen kosteuden tulee päästä haihtumaan. Pintakäsittelyn kestävyyden kannalta kosteusvaihteluista aiheutuvat nopeat muodonmuutokset ovat haasteellisia. Siksi myöskään liian nopea kuivuminen ei ole aina eduksi. Suomen metsät ovat havupuuvaltaisia. Koko maanpuuston tilavuudesta männyn osuus on noin 51%, kuusen noin 30% ja koivun noin 16%. Muita puulajeja on yhteensä noin 3%.1 Suomessa julkisivuverhouksissa käytetään yleensä kuusta, sillä solukkorakenteensa johdosta se imee vähemmän kosteutta, kuin mänty2. Pysty- ja vaakaverhousten kestävyydestä esiintyy kirjallisuudessa useampaa mielipidettä. Vaakalaudoitusta pidetään pystylaudoitusta kestävämpänä siihen vedoten, että alas valuva vesi rasittaa kutakin lautaa vain hetken3. Toisen näkemyksen mukaan pystylaudoitusta on yleisesti pidetty säänkestoltaan vaakalaudoitusta parempana, mutta siitä huolimatta vanhimmat seinävuoraukset olivat vaakasuuntaisia. Soikkelin puujulkisivujen kestävyyttä käsittelevässä tutkimuksessa pystyverhouksissa havaittiin vähemmän vaurioita vaakaverhouksiin verrattuna. Lahovaurioita oli vaakaverhouksissa 8,4 kpl/rakennus ja pystyverhouksissa 2,5/rakennus. Maalivaurioiden vastaavat luvut olivat 8,3 ja 3,5/rakennus. Pystyverhouksessa vesi pääsee valumaan vapaasti, kun taas vaakaverhouksessa se joutuu kulkemaan ponttiuria pitkin.4 Pystyverhousta voitaneenkin tämän perusteella suositella ainakin kohtiin, jotka joutuvat kovimmalle säärasitukselle. Puujulkisivun vaurioherkkiä kohtia ovat lautojen päät, sekä jatkos- ja kiinnityskohdat. Lautaverhouksen jatkoksia tulisi välttää, mikäli mahdollista. Jatkokset tulee aina tehdä tukien kohdalla. Lyhyitä lautoja tulee välttää; yksittäisen laudan tulisi aina kiinnittyä vähintään kolmeen runkotolppaan tai alusrimaan. Lomalaudoituksen päällimmäisten lautojen tulisi olla yhtenäiset ja aluslaudoissa mahdolliset jatkokset tulisi sijoittaa mahdollisuuksien mukaan räystään suojaan. Pystylaudoituksessa jatkoskohta tehdään vinoksi, vettä ulospäin johtavaksi. Puskusaumaa tulee välttää, ettei vesi pääse imeytymään kapilaarisesti. Lautojen väliin tulee jättää noin 2mm:n rako tai vaihtoehtoisesti viistää päät 1 2 3 4

Siikanen, s.33 Siikanen, s.269 Kaila (1), s.439 Soikkeli, s.52

epäsymmetrisesti niin, että sauma on avoin tuuletusraon puolelta. Lautojen päät tulee aina pintakäsitellä huolellisesti, koska niiden kautta vesi pääsee muuten imeytymään puuhun syiden suuntaisesti.5 Verhouksen kiinnitykseen tulee myös kiinnittää erityistä huomiota. Nuorasen kokeissa seinien ”sadevedenpitävyyttä heikensivät eniten naulaushalkeamat sekä verhouslautojen saumakohdat 6.” Naulaushalkeamien estämiseksi naulausetäisyys laudan päästä tulee olla vähintään 70mm. Halkeamia voidaan estää myös reikien esiporauksella. Puu on heterogeeninen materiaali, jolloin naulapyssyn voimaa ei voi säätää niin, että kaikkien naulojen kannat päätyisivät samaan syvyyteen. Voima tulisikin säätää niin, että naulojen kannat jäävät hieman pinnan ulkopuolelle, jonka jälkeen naulaus lopulliseen syvyyteen tehdään vasaralla. Näin toimien vältytään liian syvälle uppoavilta nauloilta, jotka voivat aiheuttaa ympärillään kosteuspitoisuuden nousua. Mikäli julkisivuverhous toteutetaan elementteinä, voidaan verhouslaudat kiinnittää taustapuolelta ruuvein, jolloin pintapuoli jää ehjäksi. Mikäli verhouksen saumakohdissa käytetään vaakalistoja, tulisi niiden kallistus olla vähintään 20°. Ikkunapellitysten kallistuksen tulisi olla vähintään 30° ja niiden yläpuolelta alkavien lautojen etäisyys pellistä vähintään 25mm roiskeveden välttämiseksi.7 Muita pitkäaikaiskestävyyttä parantavia ominaisuuksia ovat muun muassa riittävän paksu kiinnitysalusta valinta. Sen tulisi olla vähintään verhouslaudan paksuinen, mutta kosteuselämistä estävän tarttuvuuden varmistamiseksi suositellaan kiinnitysalustaa, jonka paksuus on kaksinkertainen verhouslautaan nähden. Laudat tulee yleensä asentaa sydänpuoli ulospäin, jolloin niiden mahdollisesta käyristymisestä ei ole suurta haittaa. Pystyverhouksessa lustokuvion tulee osoittaa alaspäin.8

5 6 7 8

Siikanen, s.272 Nuoranen, s.136 Nuoranen, s.135 Puuinfo (2)

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 25. Tutkimustensa perusteella suosittelemat puujulkisivun detaljit:

Anu

Soikkelin

- verhouslaudan paksuus vähintään 28mm - naulaus tehty vähintään 70mm:n etäisyydeltä laudan päästä - lautojen alaosat viistetty tippanokiksi - alimmaisten lautojen etäisyys maasta vähintään 500mm - tuuletusrako kuristettu rimojen avulla 16mm:iin

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

3.4 Pintakäsittely

Ulkoverhouksen pintakäsittely vaikuttaa merkittävästi julkisivun säänkestävyyteen ja ulkonäköön. Sadeveden imeytymiseltä suojaavat maalit vähentävät puun kosteuspitoisuuden vaihtelua ja siitä aiheutuvaa käyristymistä. Perinteisesti puujulkisivujen väritys on vaihdellut saatavilla olevien pigmenttien mukaan. Nykymaalari tekee valintansa kuitenkin lähes rajattomasta väripaletista. Pintakäsittelyaineet koostuvat sideaineesta, liuottimesta ja pigmenteistä. Lisäksi niihin voidaan lisätä erilaisia lisäaineita, joilla pyritään parantamaan esimerkiksi säilyvyyttä. Sideaine on pintakäsittelyaineen osa, joka muodostaa seinäpinnalle kosteusrasituksilta suojaavan kerroksen. Maalipurkissa sideaine on nestettä, mutta seinällä se muuttuu kiinteäksi eli kuivuu. Liuottimen haihtuminen on osa useimpien maalien kuivumisprosessia. Liuottimena voi toimia esimerkiksi vesi tai lakkabensiini. Pigmentit antavat pintakäsittelyaineelle värin ja suojaavat puuta UV-säteilyn vaikutuksilta. Keittomaalit saavat nimensä valmistustavasta. Maalia valmistettaessa keittoastiaan lisätään seuraavassa järjestyksessä vettä, rautavihtrilliä, ruisjauhoa, punamultaa, suolaa sekä joidenkin ohjeiden mukaan vernissaa eli keitettyä pellavaöljyä. Uudet ja vanhat puupinnat maalataan keittomaalilla yhteen kertaan.1 Öljymaalia on käytetty tulkinnasta riippuen jo 1500luvulta lähtien. 1800-luvun alussa se oli jo itsestään selvä pintakäsittelytapa arvokkaimmissa rakennuksissa. Öljymaalin pääraaka-aine on vernissa eli keitetty pella1 Järvinen, s.11-19 Kuva 26. Punamultamaalilla yhdeksän vuotta sitten maalattu ulkorakennuksen seinä kohti etelää. Maali kuluu kauniisti ja huoltomaalaus voidaan tehdä helposti harjauksen jälkeen suoraan vanhan maalin päälle.

vaöljy. Valkoisissa maaleissa pigmenttinä on aiemmin käytetty kestävää lyijyvalkoista, mutta myrkyllisyytensä takia sen käyttö väheni Suomessa 1960-luvun lopulla ja lopulta sen käyttö kiellettiin 1993. Nykyisin korvaavana pigmenttinä käytetään usein titaanioksidia. Perinteinen öljymaali ei sisällä mitään liuotinta ja se kuivuu hitaasti hapettumalla.2,3 Petroliöljymaali koostuu vernissasta ja pigmenteistä, kuten öljymaalikin, mutta siihen on lisätty lisäksi valopetrolia. Petroli parantaa maalattavuutta ja mahdollistaa suuremman pigmenttimäärän käytön. Siksi yksi kerros riittää tekemään pintakäsittelystä peittävän. Petrolin myötä maalipinta jää öljymaalista poiketen mattapintaiseksi. Uusimistarve on noin 30-40 vuoden kuluttua.4 Panu Kailan ja Kalevi Järvisen puujulkisivujen pintakäsittelyä käsittelevissä teoksissa on useita esimerkkejä pellavaöljy- ja keittomaalien pitkäaikaiskestävyydestä.5,6 Näiden perinteisten maalien toimintaan voikin huoletta luottaa, mikäli maalaustyö toteutetaan oikein. Ne vanhenevat kauniisti vähitellen kulumalla ja liituuntumalla. Uusintamaalaus on helppo tehdä heti pintojen teräsharjauksen jälkeen. Kailan mukaan öljymaali on parhaimmillaan kymmenen vuoden iässä. 2 Kaila (2) 3 Kaila (3) 4 Järvinen, s.20-28 5 Kaila (3) 6 Järvinen

Kuva 27. 1880-luvulla rakennettu kesähuvila, jossa vielä alkuperäinen öljymaalipinta. Kuva on vuodelta 1997 eli pintakäsittely on reilusti yli 100 vuotta vanha. Räystäslaudoista maali on kulunut lähes kokonaan pois, mutta seinäpinnoissa on vielä ohueksi liituuntuneet maalikerrokset. Vaaleissa öljymaaleissa käytettiin tuolloin kestävyyttä parantavaa ja pigmenttinä toimivaa lyijyvalkoista, jonka käyttö kuitenkin kiellettiin 1900-luvun lopulla myrkyllisyytensä takia.

3 Pitkäaikaiskestävyys / Diplomityö / Markus Heinonen

Viime vuosikymmeninä yleistyneiden, lateksi-, muovi tai dispersiomaaleiksi kutsuttujen vesiohenteisten maalien on sen sijaan nähty irtoavan alustastaan kalvomaisina riekaleina. Näiden muovimaalien liuottimena on vesi ja sideaineena toimivat pienet muovipallot, jotka veden haihtuessa muodostavat yhtenäisen kalvon. Käytettyjä muovityyppejä ovat akrylaatit, vinyylit, alkydit ja epoksit. Kun muovimaalin pintaan tulee vaurio, se päästää sadeveden imeytymään puuhun ja jäljellä oleva kalvo estää puun kuivumisen. Mikäli vaurioon ei puututa ajoissa, lahovaurion riski on suuri. Huoltomaalausten myötä paksuneva maalikerros muodostuu yhä tiiviimmäksi, jolloin pinnan haljetessa kosteusvaurion riski kasvaa edelleen.7,8 Muovipohjaisten maalien huolto on myös työlästä, sillä vanha maalikerros tulee useimmiten poistaa kokonaan. Tämä vaikuttaa myös huoltomaalauksen kustannuksiin: maalinpoisto on itse maalaustyöhön verrattuna 1,5-2 kertaa kalliimpaa9.

7 Kaila (3), s.161-191 8 Järvinen, s.39-42 9 Kaila (3), s.220

Kuva 28. Petroliöljymaalilla yhteen kertaan noin 50 vuotta sitten maalattu rakennus. Kuvassa eniten kulunut seinäpinta.

3.5 Puujulkisivun huolto

Oikein suunniteltu ja toteutettu puujulkisivu kestää pitkään. Huoltoa vaatii lähinnä pintakäsittelykerros, joka kuluu säärasitusten vaikutuksesta. Pidemmällä aikavälillä myös julkisivun osia voidaan joutua vaihtamaan uusiin. Korjausten tekeminen on kuitenkin verrattain helppoa muihin materiaaleihin verrattuna. Jotta julkisivujen huoltotarve eri ilmansuuntiin osoittavilla osilla tasaantuisi, tulisi eniten rasitettuihin olosuhteisiin valita kestävimmät ratkaisut1. Suurien julkisivupintojen jakaminen elementeiksi voi olla järkevää. Erityisesti kerrostalotyömailla, joilla asennustyössä joudutaan käyttämään erilaisia nostimia, elementointi on perusteltua. Julkisivuverhoukset voidaan koota ja pintakäsitellä valmiiksi elementeiksi kuivissa tehdasolosuhteissa, jolloin työmaalla jää tehtäväksi vain elementtien kiinnitys. Elementtejä käytettäessä verhouslaudat voidaan kiinnittää taustapuolelta, jolloin säärasituksille altistuva pintapuoli säilyy ehjänä, mikä puolestaan lisää pitkäaikaiskestävyyttä. Elementoinnilla saavutettaneen lisäarvoa myös julkisivua huollettaessa. Pintakäsittelyn huolto voidaan tällöin tehdä tarvittaessa sisätiloissa. Toisaalta, mikäli elementit huollon ajaksi irrotetaan, seinäpinnat on suojattava kastumisen estämiseksi. Irrottamisen hyötynä voidaan pitää myös tuuletusraon huollon helppoutta. Mahdolliset roskat ja tukkeumat voidaan tällöin poistaa ja samalla varmistua tuuletuksen toimivuudesta. Mikäli pintakäsittelynä on käytetty liituuntumalla kuluvia öljymaaleja tai keittomaaleja riittää pohjatöiksi usein pelkkä irtonaisen maalin teräsharjaus, jonka päälle pintamaalaus voidaan suoraan tehdä. Mikäli selvitään yhdellä huoltomaalauskerroksella, lienee järkevintä tehdä maalaus paikalla. Onkin tapauskohtaisesti harkittava, miten huolto kannattaa tehdä. Tehtiin huolto miten tahansa, ei elementoinnista kuitenkaan liene mitään haittaa. Se lähinnä lisää huoltotoimenpiteiden joustavuutta ja mahdollisuuksia.

1 Viljakainen (1), s.17

VUOSAAREN MERIMIESKESKUS. ARKKITEHTISUUNNITTELU: PENTTI KAREOJA / ARK-HOUSE ARKKITEHDIT OY. (Kuva 14.1.2013 Markus Heinonen)

ETELÄJULKISIVUN VINOON LIMITETTY, HÖYLÄTTY JA HARJATTU LAUTAVERHOUS. PUOLIPONTATUT LAUDAT OVAT SIPERIAN LEHTIKUUSTA JA NE ON PINTAKÄSITELTY KEVYESTI PUUNSUOJA-AINEELLA. (Lähde: Puu-lehti 3/2009)

J U L K I S I V U V E R H O U S T U O T T E E T J A N I I D E N H I I L I J A L A N J Ä L K I

4 Julkisivuverhoustuotteet ja niiden hiilijalanjälki / Diplomityö / Markus Heinonen

Uusiutuvasta materiaalista toteutettuna säännöllisesti huollettavaa puujulkisivua voidaan pitää ympäristöystävällisenä vaihtoehtona rakennuksen suojaamisessa. Eri puutuotteiden muodostamien julkisivupintojen välille voi kuitenkin muodostua merkittäviäkin eroja, kun asiaa tarkastellaan julkisivun koko elinkaaren ajalta ja mittayksikkönä käytetään hiilidioksidipäästöjä valmista julkisivuneliömetriä kohden. Tässä luvussa aihetta on tarkasteltu vertaamalla eri tuotteiden ympäristövaikutuksia, pintakäsittelyjä, oletettuja huoltovälejä ja kierrätystä elinkaaren lopussa. Päälähteenä on VTT:n tutkimus ”Pintakäsitellyn ulkoverhouslaudan ympäristövaikutukset käyttöiän aikana.” vuodelta 19991. Siinä on käsitelty ulkoverhouslaudan ja erilaisten pintakäsittelysysteemien ympäristövaikutuksia. Julkisivuverhouksen osuus koko rakennuksen ympäristövaikutuksista on pieni. Tarkasteltaessa pelkkää julkisivuverhousta erilaisten pintakäsittelysysteemien välille syntyy kuitenkin suuria eroja. Laskelmien mukaan pelkän julkisivulaudan hiilidioksidipäästöt ovat noin 110g CO2/kg. Jos julkisivuverhouksena käytetään 28mm:n lautaa, painaa 1 m2 noin 12kg (puun tiheytenä käytetty arvoa 430kg/m3). Julkisivulaudan hiilidioksidipäästöiksi muodostuu tällöin 1320g CO2/m2. Pintakäsittelysysteemien hiilidioksidipäästöt vaihtelevat arvosta 1100g CO2/m2 (keittomaalisysteemi) arvoon 4300g CO2/m2 (akrylaattisysteemi). 4.1 Tuotteen elinkaari (tuotanto, huolto, käytöstä poistaminen)

Puutuotteen elinkaari alkaa metsästä. Kasvaessaan puu sitoo ilmakehän hiilidioksidia eli toimii niin sanottuna hiilinieluna. Puu kaadetaan sen kasvettua noin 80 vuoden ikään. Tämän jälkeen aloitetaan tuotantoprosessi, jonka lopputuloksena on valmis lauta tai levy. Ennen valmista julkisivupintaa tuotteita on kuljetettu, kuivattu, valmistettu oheistuotteita, kuten kiinnikkeitä ja pintakäsittelyaineita. Sahauksen ja höyläyksen sivutuotteina syntyy hukkapaloja ja purua. Niitä voidaan joko käyttää uusien tuotteiden, kuten lastulevyjen raaka-aineena tai vaihtoehtoisesti polttaa ja käyttää vapautuva energia lämmitykseen ja sähköntuotantoon. Työmaalle päädyttyään julkisivuverhous on joko koottu valmiiksi elementeiksi ja asennettu seinälle tai rakennettu paikalla. Puujulkisivun huoltoon kuuluu lähinnä pintakäsittelyn uusiminen ja mahdollisesti vaurioituneiden osien vaihtaminen. Elinkaarensa päässä oleva tuote voidaan joko käyttää uudelleen tai kierrättää energiaksi polttolaitoksessa. 1 Häkkinen et al.

4.2 Vanerit

Vanerit tehdään viiluista ristiin liimaamalla. Ympäristövaikutusten kannalta merkittävä osuus vanerin muodostamista päästöistä syntyy käytettävästä liimasta. Havuvanerin hiilidioksidipäästöt ovat 560g CO2/kg ja koivuvanerin 650g CO2/kg.2 Mikäli julkisivun osana käytettäisiin esimerkiksi 21mm:n vahvuista vaneria olisivat vastaavat päästöt neliömetriä kohden havuvanerilla 5300g CO2/m2 ja koivuvanerilla 9000g CO2/m2 4.3 Lämpökäsitelty puu

Puun pinnan polttamista on jo pitkään käytetty parantamaan puun kosteudenkesto-ominaisuuksia. Muun muassa aitaseipäiden maakosketukseen joutuvat osat on käsitelty näin. Modernimpaa sovellusta puun lämpökäsittelystä on kehitetty Saksassa 1930-luvulta lähtien ja Suomessa VTT:n toimesta 1980-luvulta lähtien.3 Lämpökäsitellyllä puulla tarkoitetaan tässä ThermoWoodia eli VTT:n kehittämällä menetelmällä käsiteltyjä tuotteita. Prosessi vastaa aluksi täysin normaalin julkisivulaudan tuotantoa, mutta lopussa laudat kuumakäsitellään uunissa. 4 Lämpötila nostetaan ensin nopeasti 100 °C:een, minkä jälkeen hitaammin 130 °C:een. Puun kosteuspitoisuus laskee tällöin lähelle 0%:ia. Varsinainen kämpökäsittelyn aikana lämpötila nostetaan yli 160 °C ja pidetään vakiona 2-4 tuntia. Puun lämpökäsittelyllä saavutettavia, julkisivuverhouksen kannalta tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kosteuselämisen väheneminen sekä parantunut lahonkesto.5

4.4 Pintakäsittelyn ympäristövaikutukset

Seuraavalla aukeamalla on koostettu VTT:n tutkimusaineistostoon perustuvat pylväsdiagrammit. Tarkastelun kohteena ovat erilaisten pintakäsittely-yhdistelmien hiilidioksidipäästöt sekä VOC-päästöt (Volatile organic compound). maaliteollisuuden liuottimet ovat merkittävä VOC-päästöjen lähde. Päästövertailussa korostuvatkin liuottimiin perustuvat pintakäsittelyaineet. Suurimmat hiilidioksidipäästöt aiheutuvat akrylaattipohjaisten pintakäsittelyaineiden käytöstä.

2 RT-Ympäristöselosteet 3 Siikanen, s.123 4 Viitaniemi 5 Lämpöpuuyhdistys ry

4 Julkisivuverhoustuotteet ja niiden hiilijalanjälki / Diplomityö / Markus Heinonen

Julkisivulaudan, lämpökäsitellyn puun ja havu- sekä koivuvanerin hiilidioksidipäästöt neliömetriä kohden (g CO2/m2. 10000 9000

Kuva 29. Ulkokäyttöön soveltuva vaneri on pinnoitettu maalauspohjapaperilla ja liimaukset on tehty säänkestävillä liimoilla. Pintakäsittelyn pettäessä vanerin pintaviilu halkeaa helposti ja päästää veden sisään. Reunasuojaus on tehtävä erityisen huolellisesti.

8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 julkisivulauta, 28mm

lämpökäsitelty puu, 28mm

havuvaneri, 21mm

koivuvaneri, 21mm

Kuva 30. Pintakäsitellyn ulkoverhouslaudan ympäristövaikutuksia arvioitaessa toiminnallisena yksikkönä käytetään 1m2:iä maalattua puista julkisivua 100 vuoden aikana. Kuvassa on esitetty VTT:n laskelmissa huomioidut asiat.

4 Julkisivuverhoustuotteet ja niiden hiilijalanjälki / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 31. VTT:n tutkimuksessa vertaillut pintakäsittelysysteemit 100 vuoden tarkastelujakson aikana. Tarkastelujaksoon kuuluvat pintakäsittelymateriaalien valmistusketjut, julkisivuverhouksen valmistusprosessit ja asentaminen sekä maalaus, uusintamaalaukset ja tarvittaessa maalinpoisto tai laudoituksen uusiminen. VO=vesiohenteinen, LO=liuotinohenteinen. Tehostevärit lisätty itse. (Pintakäsittelysysteemit: Häkkinen, Tarja et al., VTT)

Kuva 32. Tarkasteltujen elinkaarisysteemien ympäristöprofiilit. Laskelmaan sisältyy puisen julkisivuverhouksen oma profiili 1100g CO2/m2. Laskelmassa ei ole otettu huomioon puuhun sitoutunutta ”negatiivista” hiilidioksidia. Tehostevärit lisätty itse. (Laskelma: Häkkinen, Tarja et al., VTT)

alkydi, maali

akrylaatti, kuullote

akrylaatti, maali

227

558

440

297

1000

695

Laskelman

500

213

3000

158

alkydi, maali

alkydi, kuullote

5700 5100 5400

3300 3300

1400

1100 1100 1100 1100 1100 1100 1100 1100 1100 1100

alkydi, kuullote

alkydi, maali

akrylaatti, kuullote

akrylaatti, maali

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15

VOC-päästöt pylväsdiagrammina. Laskelmassa korostuvat liuotinohenteiset pintakäsittelysysteemit.

2000

1500

julkisivulautaan sitoutunut hiilidioksidi, -18000g CO2/m2

5500

3500

1400

1100

alkydi, kuullote

5100

3300

1500

1100

1900

2700

4000

alkydi, kuullote

2500 2413

1100

pellavaöljy, maali

alkydi, kuullote

pellavaöljy, maali

1100

pellavaöljy, maali

1100

3000

alkydi, kuullote

pellavaöljy, maali

0 1100

0 punamultamaali

1000

2000

punamultamaali

4 Julkisivuverhoustuotteet ja niiden hiilijalanjälki / Diplomityö / Markus Heinonen

VTT:n laskelman hiilidioksidipäästöt koostettu pylväsdiagrammiksi. Vihreällä pohjalla julkisivuverhouksen aiheuttamat päästöt (1100g CO2/m2). Värikoodit havainnollistavat kunkin pintakäsittelysysteemin sideainetta ja peittävyyttä. Suurimmat päästöt syntyvät akrylaattipohjaisten maalien käytöstä. Keittomaalien päästöt ovat pienimmät. Vierelle lisätty julkisivulautaan sitoutuneen hiilidioksidin määrä.

8000

7000

6000

5000

2-KERROKSINEN RIVITALO LAAMANNINKADULLA PORVOOSSA. (Kuva 14.10.2012 Markus Heinonen)

VAAKALAUDOITUSTEN VAIHTELEVAT RYTMIT.

5 E S I M E R K K I K O H T E I D E N J U L K I S I V U T T Ä N Ä Ä N Esimerkkikohteet on valittu tarkasteltaviksi siten, että ne olisivat puujulkisivuiltaan erityyppiset ja edustaisivat siten kattavasti aiheeseen liittyviä ratkaisutapoja ja käytäntöjä. Valokuvissa esiintyy tarkoituksellisesti sekä toimivia että huonommin toimivia ratkaisuja. Toimivat ratkaisut osoittavat puujulkisivujen kestävyyden ja huonommin toimivissa ratkaisuissa huomio keskittyy vaurioiden syntyyn ja niistä ammennettavaan oppiin: miten vauriot olisi voitu välttää? Kohteita kuvatessa huomasin, kuinka kamera kohdistuu helposti vauriokohtiin. Ajatus siirtyy siitä edelleen vaurion syihin. Kohteet on esitelty aikajärjestyksessä valmistumisvuoden mukaan. Kuvissa esiintyvien julkisivujen suuntaukset on merkitty niiden yhteyteen kompassiruusuin.

5.1 Kiinteistö Oy Viikinmansio, 1997 / Diplomityö / Markus Heinonen

Julkisivumateriaalit:

25mm:n paksuinen pystysuuntainen puolipontattu kuusilautaverhous (kiinnitysalusta julkisivulaudan paksuuteen nähden kaksinkertainen eli 50mm), sementtikuitulevy

Pintakäsittely:

Pintakäsittely 4-kertainen, viimeistelymaalina 2-kertainen öljymaali

Kiinteistö Oy Viikinmansion pintakäsittelyt ovat alkuperäiset.

Lähde: Puu-lehti 3/1997 ja Mauri Mäki-Marttusen kanssa käyty puhelinkeskustelu 13.2.2013

5.1 Kiinteistö Oy Viikinmansio, 1997 / Diplomityö / Markus Heinonen

5.1 Kiinteistö Oy Viikinmansio, 1997 Arkkitehtuuritoimisto Mauri Mäki-Marttunen Ky

KUVA 12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

5.1 Kiinteistö Oy Viikinmansio, 1997 / Diplomityö / Markus Heinonen

12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Korttelin yleisilme on säilynyt siistinä. Riittävät räystäät ja ehkä jopa kerrosten väliset palokatkoulokkeet ovat suojanneet julkisivuja kosteusrasituksilta. Eteläsivujen tummansinisiksi maalatut parvekeseinät lämpenevät auringonpaisteella voimakkaasti ja ovat ehkä siitä johtuen kuluneet kellertäviksi maalattuja sementtikuitulevypintoja enemmän.

12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Näkymä pihakujalta.

5.1 Kiinteistö Oy Viikinmansio, 1997 / Diplomityö / Markus Heinonen

Kiinteistö Oy Viikinmansion rakennukset olivat valmistuessaan Suomen ensimmäisiin lukeutuvia puukerrostaloja ja niiden muodostamaa korttelikokonaisuutta pidetään Suomen ensimmäisenä yhtenäisenä puukerrostalokokonaisuutena. Kiinteistö Oy Viikinmansiolle myönnettiin Puupalkinto 1998.1

12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Julkisivun säleiköt, levypinnat ja palokatkot sulautuvat toisiinsa. Kuvan oikeassa laidassa syöksytorven kiemurtelu palokatkojen yli kuitenkin rikkoo harmioaa..

Rakennusten julkisivut ovat pääosin 25mm:n paksuista puolipontattua kuusilautaa. Ne on toimitettu tehtaalta valmiiksi maalattuina pienelementteinä. Pintakäsittely on 4-kertainen ja pintamaalaus on tehty 2-kertaisella öljymaalilla. Noin 10% julkisivupinnoista on verhottu sementtikuitulevyin. Välipohjien kohdilla on vaakasuuntaiset vanerirakenteiset ja peltipinnoitetut palokatkoulokkeet.2 Palomääräykset ovat muuttuneet sitten Viikinmansion rakentamisen. Julkisivun ulkopuolisia palokatkoja toimivammaksi ratkaisuksi on todettu tuuletusraossa toteutettava kuristus vaakasuuntaisilla rei’itetyillä peltiprofiileilla tai puurimoilla. Lautaverhousten alkuperäiset maalipinnat ovat vielä 15 vuoden jälkeen hyvässä kunnossa. Ulkonäköön liittyvää haittaa esiintyy paikoin leväkasvuston muodossa. Niiden puhdistaminen olisi todennäköisesti melko vaivatonta. 1 Puu-lehti 3/1997 ja 4/1997 2 Karjalainen, s.109

Naulapyssy on painanut naulan liian syvälle muodostaen painanteen säleikön pintaan. Säleikön vaakasuorilta ylä- ja alapinnoilta vesi ei poistu nopeimmalla mahdollisella tavalla. Kalteva yläpinta ja tippanokaksi muotoiltu alapinta toimisivat paremmin. Säleikön pinnalle muodostuneen levä- ja jäkäläkasvuston poistoon riittäisi todennäköisesti pelkkä pesu. Asuinkerrostalon päätyjulkisivu.

12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Levypintoina käytetyt sementtikuitulevyt ovat säilyneet hyvin. Peltiprofiili sen sijaan kaipaisi pesua ja huoltomaalausta. Leväkasvuston viihtyminen ei ole riippuvainen alustan materiaalista.

5.1 Kiinteistรถ Oy Viikinmansio, 1997 / Diplomityรถ / Markus Heinonen

Parvekkeiden yksityiskohtia. Pystyrakenteet ovat liimapuuta (Puu-lehti 3/1997).

12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

5.1 Kiinteistö Oy Viikinmansio, 1997 / Diplomityö / Markus Heinonen

12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Sahattu lauta antaa hyvän tartunnan pintakäsittelyaineille, mutta se myös likaantuu helposti ja toimii kasvualustana. Levä- ja jäkäläkasvuston poistoon riittäisi todennäköisesti kuitenkin pelkkä pesu. Kiinteiden säleikkörakenteiden huolellinen huoltomaalaus on työlästä. Mikäli ne suunniteltaisiin irroitettaviksi elementeiksi, myös takaosan huoltomaalaus olisi helppoa. Asuinkerrostalon päätyjulkisivu.

12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Verhouslautojen alapäät joutuvat kovimmalle kosteusrasitukselle. Lautojen tippanokiksi työstetyt alapäät ovat kuitenkin poistaneet veden hyvin, eikä vaurioita ole syntynyt. Alimmaisen naularivin riittävä etäisyys lautojen alapäästä takaa hyvän kiinnityksen ilman halkeilua. Suora naularivi antaisi vielä astetta huolitellumman vaikutelman.

5.2 Gardenia-Helsinki, 2001 / Diplomityö / Markus Heinonen

5.2 Gardenia-Helsinki, 2001 Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy

Gardenia-Helsinki on esimerkki vanerin käytöstä julkisivumateriaalina. Se ei tosin ole tässä suhteessa kovin onnistunut kohde, sillä säärasitukset ovat saaneet aikaan pahoja vahinkoja, eikä niitä ole pystytty korjaamaan kunnolla. Vanerin käyttö koko julkisivupinnalla onkin kyseenalaista, mutta säältä suojatuissa paikoissa se on varteenotettava vaihtoehto. Halusin ottaa kohteen mukaan työhöni, sillä siinä näkyy selvästi ilmansuuntien ja rakenteellisen suojauksen vaikutus julkisivun kestävyyteen. Eteläjulkisivut ovat kuluneet, kun taas pohjoispuoli näyttää lähes virheettömältä. Myös ulokkeiden ja katosten alla suojassa olleet pinnat ovat säilyneet hyvin. Kulkiessani Gardenian ohi tammikuussa 2013 huomasin, että kaikki julkisivupinnat oli jo vaihdettu laminaatteihin - saipahan rakennuskokonaisuus ainakin yhtenäisen ilmeen. Puukuvioidun laminaatin sijaan olisi tosin voinut valita jonkin materiaalille luontevamman tekstuurin.

Julkisivumateriaalit: Pintakäsittely:

Wisa-Facade- koivuvaneri (vuoden 2012 loppuun asti), lämpökäsitelty rima Vesiohenteinen alkydi/akryylipohjainen lakka (tehtaassa tehty pintakäsittely)

5.2 Gardenia-Helsinki, 2001 / Diplomityö / Markus Heinonen

12.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Liikerakennuksen pohjoisjulkisivun vaneripinnat ovat säilyneet lähes virheettöminä. Niihin kohdistuvat säärasitukset ovat vain murto-osa eteläpuoleen verrattuna.

Etelä- ja länsipuolella vauriot ovat sen sijaan huomattavat. Nauhaikkunan alapuoliset vanerit on korvattu puuta jäljittelevillä laminaateilla. Lämpötilan muutoksista syntyneet ohuen viilupinnan mikrohalkeamat ovat päästäneet veden imeytymään vaneriin.

5.2 Gardenia-Helsinki, 2001 / Diplomityö / Markus Heinonen

Katoksen alla olevan varaston julkisivu on säilynyt hyvin.

Päärakennuksen lämpökäsitellystä puusta valmistettu säleikköjulksivu on myös hyvässä kunnossa.

5.2 Gardenia-Helsinki, 2001 / Diplomityö / Markus Heinonen

Liikerakennuksen eteläkärjessä vanereiden nurkkaliitos on kärsinyt kovasta säärasituksesta. Sadevesi on päässyt tunkeutumaan saumakohdista pintakäsittelyn alle. Vanerin reuna on erityisen herkkä kosteusrasitusten suhteen, eivätkä edes sen viistoaminen ja pintakäsittely ole riittäviä toimenpiteitä pitkäaikaiseksi ratkaisuksi.

Ulokeikkuna on suojannut sen alapuolista levysaumaa, eikä kosteusvauriota ole syntynyt.

Vaikka vanereiden saumat on työstetty tippanokiksi vesi on päässyt imeytymään lakkakerroksen alle. Peltiprofiili vaakasaumassa tai vanereiden limittäminen päällekkäin olisi saattanut toimia paremmin.

5.3 Porvoon Länsiranta, 2004 / 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

As Oy Porvoon Länsiranta ja Rantapuisto: Julkisivumateriaalit: 34x192mm:n vaakasuuntainen puolipontattu kuusilautaverhous, 25x92mm:n vaakasuuntainen puolipontattu kuusilautaverhous, jossa ajettuna ura keskelle, Vaneri Pintakäsittely: Leveä lautaverhous ja rimoitukset: Uula-Keittomaali (punainen, vihreä, keltainen) Kapea lautaverhous: Fintex Petroliöljymaali (harmaa) Lähde: Mari Matomäen kanssa käyty sähköpostikeskustelu 7.11.2012 As Oy Porvoon Rantapuiston isännöitsijän mukaan kyseisen yhtiön julkisivut huoltomaalattiin kertaalleen vuoden 2012 kesällä ja pintalaudoitusta uusittiin osittain.

As Oy Porvoon Jokineito: Pintakäsittely:

Keittomaalit

As Oy Porvoon Jokineidon tarkkoja julkisivumateriaaleja tai pintakäsittelyjä ei tätä työtä varten selvitetty, keittomaalit mainittu Puu-lehdessä 4/2006

5.3 Porvoon Länsiranta, 2004 / 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

5.3 Porvoon Länsiranta, 2004 / 2005 A s O y P o r v o o n L ä n s i r a n t a

Rantapuisto, 2004

Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy

A s O y P o r v o o n J o k i n e i t o , 2 0 0 5 Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen Oy

Etualalla As Oy Porvoon Jokineito, takana Rantapuisto ja Länsiranta. Yhtenäinen ilme on saavutettu selkeällä asemakaavatason ohjauksella.

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

5.3 Porvoon Länsiranta, 2004 / 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Valkoiseksi maalattu pinta on herkkä likaantumiselle, mutta parvekkeen taustaseinänä se on pysynyt moitteettomassa kunnossa. Huoltomaalaus on tavittaessa helppo tehdä ilman telineitä. As Oy Porvoon Jokineito.

5.3 Porvoon Länsiranta, 2004 / 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

Porvoon Länsiranta muodostuu kolmesta asuntoosakeyhtiöstä, joiden suunnittelusta ovat vastanneet arkkitehtitoimistot Hedman&Matomäki ja Tuomo Siitonen. Alueen yleisilme on muodostunut yhtenäiseksi muun muassa asemakaavatason yksityiskohtaisen julkisivuohjeistuksen myötä.

Leveät, yhdestä puusta sahatut laudat ovat herkkiä käyristymiselle. Punamultamaalikaan ei suojaa niitä kosteuspitoisuuden muutoksilta, jolloin käyristyminen on voimakkaampaa. Täyspontattu lauta voisi vähentää käyristymisen riskiä.

Ote asemakaavan selostuksesta: Julkisivut Pääasiallisena julkisivumateriaalina käytetään puuta suorina hienosahattuina tai höylättyinä pintoina. Julkisivuissa tavoitellaan massiivipuuvaikutelmaa, joten verhouslautojen tulee olla pääosin vähintään 200 mm leveitä. Julkisivupinnat jäsennetään yhtenäisiksi ja säännöllisen kokoisiksi, vähintään kerroksen korkuisiksi pysty- tai vaakasuoriksi kentiksi. Umpiosissa voi ollavähäisiä aukotuksia, jolloin valoaukon pienempi mitta on enintään 40 cm. Rakennusten julkisivujen tulee olla keittomaalilla maalattua puuta. Värit valitaan erillisestä värityssuunnitelmasta. Parvekkeet ja terassit tehdään pääosin sisäänvedettyinä. Rakennusten massoittelussa pyritään selkeään perushahmoon, josta vähäiset ulkonevat osat toteutetaan ilmeeltään kevyesti.

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Rakennuksen julkisivu ja piha-aita on verhoiltu samalla paneelilla, mutta aidassa maali on jo kulunut pois oksien kohdalta. Syynä voi olla oksalakan puuttuminen tai erilainen käyttäytyminen kylmässä rakenteessa. As Oy Porvoon Länsiranta.

5.3 Porvoon Länsiranta, 2004 / 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Verhouslautojen päät on suojattu limitetyillä rimoilla. Vanereiden pintakäsittely on alkanut kulua alareunasta ja nurkkaliitoksen avosaumasta. As Oy Porvoon Jokineito.

Autokatoksen seinä muodotaa korttelin sisäisen palorajan ja se on toteutettu ympäristöönsä sulautuvasta ”limilauta”-betonista. As Oy Porvoon Länsiranta. 14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Kuva 33. As Oy Porvoon Länsirannan Rantapuiston julkisivumateriaaleja.

5.3 Porvoon Länsiranta, 2004 / 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Lakatut vaneripinnat ovat herkkiä kosteusrasitukselle, mutta räystään suojissa ne ovat pysyneet hyvässä kunnossa. As Oy Porvoon Rantapuisto.

14.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Säleikön rimat ovat poikkileikkaukseltaan vinoneliön muotoiset, minkä johdosta ne johtavat veden nopeasti pois. Teräsrakenteinen kehys ei suojaa rimojen päitä, mikä on osaltaan saattanut johtaa niiden halkeiluun. Naulojen riittävä etäisyys (≥70mm) rimojen päistä ja reikien esiporaus vähentäisivät myös osaltaan halkeilua. As Oy Porvoon Länsiranta.

5.4 FMO Tapiola, 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

Julkisivumateriaalit: Vaakasuuntainen liimapuusta halkaistu kuusilankku (®Kuningaspaneeli) 42x312mm, vaneri, lämpökäsitelty rima Pintakäsittely: Kuningaspaneelit ja liimapuuosat: 1 x pohjustus (Teknos puunsuoja-aine 353, kaikille sivuille) 1 x pohjustus (Teknos Aquarund 100, punertavan ruskea kaikille näkyville sivuille) 2 x lakkaus (Teknos Aquatop 2920-04 lakka, sävytetty 5 %, kaikille näkyville sivuille) Lämpöpuurimat: 1 x pohjustus (Akvi Wood Primer sävy TVT 0049) 1 x lakkaus (Pinjalac Solid sävy TVT 0049, jota on ohennettu 6% Akvi ohenteella) Lähde: Markku Dammertin kanssa käyty sähköpostikeskustelu 1.11.2012

5.4 FMO Tapiola, 2005 / Diplomityรถ / Markus Heinonen

5 . 4 F MO T a p i o l a , 2 0 0 5

30.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Helin & Co Arkkitehdit

5.4 FMO Tapiola, 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

28.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Toimistotalon julkisivuaiheita. Länsijulkisivun auringonsuojasäleiköt on koottu esivalmistetuista teräskehikoista ja lämpökäsitellyistä rimoista. Myös julkisivupanelointi on toteutettu esivalmistetuin ja tehtaalla pintakäsitellyin elementein. Näin ne on voitu toteuttaa piilokiinnityksellä, jolloin metallikiinnikkeet ovat pois näkyvistä ja säältä suojassa. Elementoinnin ansiosta huoltokäsittely voidaan tarvittaessa suorittaa maassa tai tehtaalla.

5.4 FMO Tapiola, 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 34.

Ulkoseinäleikkaus.

JULKISIVUVERHOUS

Rakennuksen julkisivuverhous on pääosin Finnforestin halkaistua ”Kuningaspalkki” liimapuupalkkia (42 x 312mm). Rakennuksessa on yht. n. 2200 m2 liimapuupalkkiverhousta. Verhouksen värisävy on punertavan ruskea. Käytetyt tuotteet ovat Teknoksen Aquagrund-pohjuste+ Teknoksen Aquatop-lakka. Oletettu pinnoitusväli on 5 vuotta. Liimapuurakenne ei käyristy.

Helin & Co Arkkitehdit ©

30.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Itäjulkisivun materiaalipaletti. Liimapuu-ulokkeessa ja julkisivupaneloinnissa on sama pintakäsittely, mutta ne ovat ikääntyneet eri tavoin. Uloke joutuu toki kovemalle säärasitukselle, mutta kulumiseen on voinut vaikuttaa myös se, että pintakäsittelyn tartunta on parempi hienosahatussa pinnassa kuin höylätyssä pinnassa. Yläreunan rimojen pinnat altistuvat kosteusrasitukselle kaikilta sivuiltaan, eikä pintakäsittely-yhdistelmä ole pysynyt niissä kunnolla kiinni. Säleiköt voidaan todennäköisesti irroittaa huoltokäsittelyä varten, mutta niiden putsaaminen ennen uusintakäsittelyä lienee melko työlästä.

5.4 FMO Tapiola, 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 35.

Kaarevan julkisivusäleikön leikkaus.

30.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Eteläpään panelijulkisivun yläosaan kohdistuu yli pyyhkivien tuulien johdosta kova säärasitus. Räystäättömässä ratkaisussa tuulet kohdistavat sateen julkisivun yläosiin ja lisäksi aurinko pääsee paistamaan siihen esteettömästi.

5.4 FMO Tapiola, 2005 / Diplomityö / Markus Heinonen

28.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Saman pilarin pohjois- ja itäsivujen pintakäsittely on kuitenkin moitteettomassa kunnossa. Tämä puoli on paremmin ulokkeen suojassa, eikä auringon säteily tai sade ole päässyt sitä rasittamaan. 28.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Rakennuksen kaarevaa päätyosaa kannattelevan liimapuupilarin lakkakerrokset hilseilevät etelän ja lännen puolella. Höylätyssä pinnassa pintakäsittelyn tarttuvuus ei ole paras mahdollinen.

28.10.2012 / MARKUS HEINONEN

Länsijulkisivun auringonsuojasäleiköt ovat toimineet ulkoverhousta suojaavana. Julkisivupanelointi niiden takana on moitteettomassa kunnossa. Säleikköjen pintakäsittely on huoltokäsittelyn tarpeessa.

6 Johtopäätökset / Diplomityö / Markus Heinonen

J O H T O P Ä Ä T Ö K S E T

Puujulkisivun pitkäaikaiskestävyyden kannalta oleellista on puutavaran laadun lisäksi kosteuden hallittu vaihtelu. Verhouslaudan kosteuspitoisuuden nopea vaihtelu voi aiheuttaa laudan halkeilua ja pintakäsittelykerroksen tartunnan heikentymistä. Pitkään korkeana pysyvä kosteuspitoisuus altistaa puuverhouksen biologisille rasituksille, kuten lahottaja- ja homesienille. Suojaavien rakenteiden, kuten räystäiden, ulokkeiden, katosten, vaakasuuntaisten lippojen ja sokkeleiden käytöllä voidaan vaikuttaa julkisivulle päätyvän sadeveden määrää. Kerrostaloja suojaavien korkeiden puujulkisivujen täydellinen suojaaminen pelkästään julkisivupinnasta ulkonevin räystäin on usein kuitenkin käytännössä mahdotonta, sillä ne kasvaisivat liian suuriksi. Tällöin tulee kiinnittää erityistä huomiota julkisivun yksityiskohtien, kuten jatkosten, saumojen ja kiinnitysten toimintaan sekä harkita muita suojaavia rakenteita. Julkisivulle kertyvät sadevedet tulisi ohjata mahdollisimman nopeasti pois julkisivupinnalta, jotta niiden vaikutus verhouksen kosteuspitoisuuteen jäisi vähäiseksi. Verhouslaudan alasärmä tai -pää tulee viistää tippanokaksi, jotta vesi poistuisi laudalta, eikä pääsisi imeytymään puuhun syitä pitkin. Myös mahdollisissa jatkoksissa päät tulee viistää vettä ulospäin johtaviksi ja taustapuolelle avoimesti tuulettuviksi. Pystyverhouksen jatkoksissa puskusaumoja tulee välttää, ettei vesi pääse imeytymään kapilaarisesti. Verhouksen alaosa tulee ulottaa riittävän korkealle maasta, ettei roiskevesi tai sulava lumi lisäisi kosteusrasitusta. Sopivana etäisyytenä pidetään 500mm:iä. Julkisivuverhoukseen mahdollisesti imeytyvä kosteus pääsee haihtumaan pois tuuletusraon kautta. Liian nopea kuivuminen voi kuitenkin johtaa puun halkeiluun. Sopiva tuuletusrako saavutetaan kuristamalla se puisin vaakalistoin 10-16mm:n levyiseksi. Puujulkisivun paloturvallisuuden kannalta on tärkeintä estää palon eteneminen tuuletusraossa. Palokatkoina käytettäviin rei’itettyihin peltilistoihin tulisi suhtautua varauksella, sillä niiden pinnalle voi kondensoitua vettä. Vastaavien puulistojen käyttöä tulisi tutkia tarkemmin. Verhouslaudan kosteuspitoisuuden vaihtelua ja siitä aiheutuvaa käyristymistä voidaan vähentää myös pintakäsittelyllä ja puun lämpökäsittelyllä. Kuten esimerkkikohteetkin osoittavat, julkisivun suunnittelussa ilmansuuntien huomioiminen on tärkeää. Sekä viistosateen että auringon säteilyenergian määrät ovat keskiarvoihin perustuvien laskelmien mukaan

eteläsivulla noin kaksinkertaiset pohjoissivuun verrattuna. Todellisuudessa ero on vieläkin suurempi: VTT:n tutkimuksessa tunneittain mitatuista sade- ja tuuliarvoista lasketut viistosademäärät olivat eteläsivulla 10-kertaiset pohjoissivuun verrattuna. Yksittäisellä julkisivulla suurin viistosaderasitus kohdistuu ylä- ja sivureunoihin. Yläreunaan kohdistuvaa saderasitusta voidaan vähentää pienelläkin räystäällä. Suunnitteluvaiheessa olevien puujulkisivujen tulevia viistosaderasituksia voitaisiin tutkia tietomallin simuloinnilla tai pienoismallin tuulitunnelikokeilla. Verhouksen kiinnityksen perusperiaatteena on sallia hallittu kosteuseläminen. Puun elämisestä johtuen kiinnityskohdat ovat herkkiä vaurioille. Liian syvälle uponnut naulan kanta rikkoo sekä pintakäsittelykerroksen että puun pinnan ja mahdollistaa kosteuden imeytymisen. Naulan tai ruuvin kannan tulisikin olla verhouksen pinnan tasolla. Mikäli käytetään naulapyssyä, tulisi sen voima säätää siten, että naulaus jää vajaaksi ja viimeistely tehdään vasaralla. Naulan etäisyys julkisivulaudan päästä tulee olla vähintään 70mm ja reunoilta vähintään 25mm, jotta vältyttäisiin laudan halkeilulta. Verhouslaudan kiinnitysalustan paksuus tulee olla kaksinkertainen laudan paksuuteen verrattuna, jotta saavutetaan riittävä naulan tai ruuvin tarttuvuus. Rakentamalla julkisivut elementteinä mahdollistetaan verhouksen irrottaminen huollon ajaksi sekä lautojen kiinnitys taustapuolelta, jolloin verhouksen pintapuoli jää ehjäksi. Pintakäsittelyn tehtävänä on suojata puuta kosteuselämiseltä (sideaine) ja auringon UV-säteilyltä (pigmentti). Julkisivun pintakäsittelyssä tulisi keskittyä koko elinkaaren aikaisiin kustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin. Nykyinen maaliteollisuus painottaa muoveihin perustuvia maaleja ja lupailee niiden uusintamaalausväliksi korkeintaan 15 vuotta. Perinteisistä ja yksinkertaisista maaleista on kuitenkin vuosikymmenten kokemus, joiden aikana on kertynyt runsaasti käytännön kokemusta. Esimerkiksi perinteisillä öljy- ja petroliöljymaaleilla julkisivupinnat ovat pysyneet hyväkuntoisina jopa 30-50 vuotta. Näiden maalien käyttö on koko elinkaarta ajatellen sekä kustannustehokasta että ympäristöystävällistä. Sen sijaan muoveihin perustuvien maalien käyttöä tulisi välttää puisen julkisivun pintakäsittelyssä. Puujulkisivun käyttäytymistä ohjaavat monet tekijät, eikä yksiselitteistä ohjetta varmuudella toimivaan ratkaisuun voi antaa. Viereisen sivun taulukkoon on kuitenkin koottu tämän tutkimuksen perusteella tärkeimmät kestävyyttä edistävät keinot. Hyvin säilyneitä puujulkisivuja yhdistää ainakin se, että ne on suunniteltu hyvin, toteutettu huolellisesti ja huollettu säännöllisesti.

6 Johtopäätökset / Diplomityö / Markus Heinonen

KESTÄVÄN PUUJULKISIVUN AINEKSET: • V e r h o u k s e n h a l l i t t u k o s t e u s e l ä m i n e n • l a a d u k a s p u u t a v a r a • r i i t t ä v ä n p a k s u v e r h o u s l a u t a , v ä h i n t ä ä n 2 8 m m • t ä y s p o n t a t u t v e r h o u s l a u d a t • t a r v i t t a e s s a l ä m p ö k ä s i t e l t y ä p u u t a • k o s t e u d e l t a suojaava pintakäsittely lautoina myös taustapuolelle

tehdään

kertaalleen

• V e d e n n o p e a p o i s t u m i n e n j u l k i s i v u p i n n a l t a • l a u d a n p ä ä t a i a l a s ä r m ä kallistettu vähintään 20°

viistetty

tippanokaksi

vaakapinnat

• p u u v e r h o u k s e n e t ä i s y y s m a a s t a v ä h i n t ä ä n 5 0 0 m m • j a t k o s k o h t i e n p ä ä t p i n t a k ä s i t e l t y lisäksi puu- tai peltilistalla

tapauskohtaisesti

suojattu

• p u s k u s a u m o j a vältettävä, vettä ulospäin johtavat taustapuolelle avoimesti tuulettuvat liitokset suositeltavia

• p y s t y v e r h o u k s e s s a l a u d a n l u s t o k u v i o a l a s p ä i n

• I l m a n s u u n t i e n j a s ä ä r a s i t u s t e n h u o m i o i n t i s u u n n i t t e l u s s a • e t e l ä j u l k i s i v u : vaalea UV-säteilyltä suojaava pintakäsittely, pystysuuntainen lautaverhous, tarvittaessa lämpökäsitelty puu • p o h j o i s j u l k i s i v u : k u i v u m i n e n v a r m i s t e t t a v a ; a v o i n tumma pintakäsittely edesauttavat kuivumista

ympäristö

• s u u r i m m a t viistosaderasitukset kohdistuvat eteläpuolelle ja yleisesti ottaen julkisivun ylä- ja sivureunoihin; vesi voi nousta jopa ylöspäin julkisivua pitkin • y l ä r e u n a n räystäällä

viistosaderasitusta

voidaan

vähentää

pienelläkin

• K i i n n i t y k s e n h u o m i o n t i s u u n n i t t e l u s s a j a t o t e u t u k s e s s a • n a u l a n t a i r u u v i n e t ä i s y y s l a u d a n p ä ä s t ä v ä h i n t ä ä n 7 0 m m • n a u l a n kanta samassa pinnassa verhouslaudan kanssa, naulapyssyä käytettäessä naulattava vajaaksi ja viimeisteltävä vasaralla • k i i n n i t y s a l u s t a n paksuus mielellään kaksinkertainen verhouslaudan paksuuteen nähden (kiinnittimen hyvä tarttuvuus) • j u l k i s i v u n e l e m e n t o i n t i m a h d o l l i s t a a i r r o t t a m i s e n h u o l l o n a j a k s i sekä kiinnityksen taustapuolelta, jolloin pintapuoli jää ehjäksi

• P i n t a k ä s i t t e l y n t a r k a s t e l u k o k o e l i n k a a r e n a j a l l a • s u o s i t a a n p e l l a v a ö l j y p o h j a i s i a maalien sijaan

maaleja

muoveihin

perustuvien

• ö l j y m a a l i e n huoltokäsittely on kustannustehokasta, pohjatöiksi riittää usein pelkkä teräsharjaus • v e r h o u s l a u d a n särmät pysyvyys on parempi

pyöristetty,

jolloin

• h u o l t o m a a l a u s t a i p e s u t e h d ä ä n s ä ä n n ö l l i s e s t i

sillä

pintakäsittelyn

Lähteet / Diplomityö / Markus Heinonen

L Ä H T E E T

P A I N E T U T

L Ä H T E E T

J A

V E R K K O J U L K A I S U T :

Ahola, Pirjo. Auringonvalon vaikutus maaliin ja puualustaan. Espoo 1986. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita: 570. Ahonen, Taisto. Remontti; Maalaus- ja korjaustyöt. Helsinki 1996. Rakennusalan Kustantajat. Hietaniemi, Jukka et al. Ontelotilojen paloturvallisuus : Ontelopalojen leviämisen katkaiseminen. Espoo 2003. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita: 2202. Häkkinen, Tarja et al. Pinkäsitellyn ulkoverhouslaudan ympäristövaikutukset käyttöiän aikana. Espoo 1999. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Julkaisuja: 834. Jylhä, Kirsti et al. Rakennusten energialaskennan testivuosi 2012 ja arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Helsinki 2011. Ilmatieteen laitos. Raportteja 2011:6. (Ladattu 6.11.2012: http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/ get_file?uuid=dbdff25e-e174-440a-a7b2-46ef9f54380b&groupId=30106) Järvinen, Kalevi. Puurakennusten ulkomaalaus. Helsinki 2005. Rakennustieto Oy. Kaila (1), Panu. Talotohtori : rakentajan pikkujättiläinen. 1999. WSOY. Kaila (2), Panu. Kevät toi maalarin : perinteinen ulkomaalaus. 2000. Rakennusalan kustantajat RAK. Kaila (3), Panu. Kesällä töitä teki maalari : perinteinen ulkomaalaus tänään. 2008. Multikustannus Oy. Kaila (4), Panu. Maalari maalasi taloa : Julkisivuvärityksen historia. 2009. Multikustannus Oy. Kanko, Tapio. Puujulkisivujen säärasitukset. Espoo 1989. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia: 665. Karjalainen (1), Markku et al. Moderni puukaupunki : puu ja arkkitehtuuri - Puujulkisivujen paloturvallisuus. Helsinki 2002. Rakennustieto Oy. Karjalainen (2), Markku. Suomalainen puukerrostalo puurakentamisen kehittämisen etulinjassa. Väitöskirja. Oulu 2002. Oulun yliopiston arkkitehtuurin osasto. (Ladattu 15.1.2013: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn951-42-6618-8) Lämpöpuuyhdistys ry. ThermoWood- käsikirja. (Ladattu 21.2.2013: http://www.thermowood.fi/) Nuoranen, Mika. Puu-ulkoverhousten kosteustekninen toiminta ja vaurioituminen. Diplomityö. 1999. Teknillisen korkeakoulun rakennus- ja ympäristötekniikan osasto. Pirinen, Pentti et al. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981 - 2010. Helsinki 2012. Ilmatieteen laitos. Raportteja 2012:1. (Ladattu 16.10.2012: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/2012nro1.pdf?sequence=1) Puuinfo (1). Paloräystäs. Tekninen tiedote. 14.6.2012. (Ladattu 26.1.2013: http://www.puuinfo.fi/rakentaminen/ suunnitteluohjeet/paloraystas) Puuinfo (2). Pitkäikäinen puujulkisivu. Tekninen tiedote. 3.4.2012. (Ladattu 26.1.2013: http://www.puuinfo.fi/ rakentaminen/suunnitteluohjeet/pitkaikainen-puujulkisivu-0)

Lähteet / Diplomityö / Markus Heinonen

Puuinfo (3). Puujulkisivun palokatko. Tekninen tiedote. 18.8.2011. (Ladattu 26.1.2013: http://www.puuinfo.fi/ rakentaminen/suunnitteluohjeet/puujulkisivun-palokatko) RT 21-10908. Lämpökäsitelty puu. 2007. RT 22-10773. Vaneri rakenteissa ja verhouksissa. 2002. RT 29-10572. Puujulkisivujen uudis- ja huoltomaalaus. 1995. RT 82-10829. Puujulkisivut. 2004. RT-Ympäristöselosteet. Pinnoittamaton koivuvaneri ja pinnoittamaton havuvaneri. (Ladattu 21.3.2013: http://www.rts.fi/ ymparistoseloste/voimassaolevatympselosteet.htm) Siikanen, Unto. Puurakentaminen. Helsinki 2008. Rakennustieto Oy. Soikkeli, Anu. Suomalaisten puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyys. Oulu 1999. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto. Straube, John. Simplified Prediction of Driving Rain on Buildings: ASHRAE 160P and WUFI 4.0. Verkkojulkaisussa Building Science Digest 148. 2010. (Ladattu 23.10.2012: http://www.buildingscience.com/documents/ digests/bsd-148-wufi-simplified-driving-rain-prediction/files/BSD-148_Simplified_Prediction_Driving_Rain.pdf) Säteilyturvakeskus. Ultraviolettisäteily ja ihminen. 2008. (Ladattu 10.2.2013: http://www.stuk.fi/sateilytietoa/ukk/ukk/ uvsateily/aurinko/fi_FI/uv3/_files/83702030346616907/default/UV_ja_Ihminen_web.pdf) TM Rakennusmaailma 6/2008. Pitääkö perinnemaali pintansa? TM Rakennusmaailma 6/2011. Perinteiset ulkoöljymaalit, jatkotesti. Valette, Gilles et al. A virtual discrete rainfall simulator. 2012. Artikkeli julkaisussa Environmental Modelling & Software, Volume 29, Issue 1. Sivu 54. Vanhatalo, Leila. Puujulkisivujen uusintamaalaus. Espoo 1992. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Julkaisuja: 764. Viitaniemi, Pertti & Jämsä, Saila. Puun modifiointi lämpökäsittelyllä. Espoo 1996. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Julkaisuja: 814. Viljakainen (1), Mikko. Puujulkisivu lähiökerrostalossa - Puu-ulkoverhouksen toteuttamisperiaatteet korjausrakentamisessa. 2005. Wood Focus Oy. (Ladattu 18.12.2012: http://www.puuinfo.fi/rakentaminen/ suunnitteluohjeet/puujulkisivu-lahiokerrostaloissa) Viljakainen (2), Mikko. Puurakentaminen vahvasti hallitusohjelmassa. 2011. Artikkeli Puuinfon verkkosivuilla (Ladattu 2.12.2012: http://www.puuinfo.fi/ajankohtaista/puurakentaminen-vahvasti-hallitusohjelmassa-0) Virta, Jari (1). 2000. Puu-ulkoverhousten suunnittelu-, rakentamis- ja pintakäsittelyohje. Teknillisen korkeakoulun talonrakennustekniikan laboratorion julkaisuja: 104. Virta, Jari (2). Wooden cladding boards in cyclic moisture conditions : studies of cupping, moisture distribution and swelling stress. Espoo 2006. Helsinki University of Technology. Laboratory of Structural Engineering and Building Physics. Publications 128.

Lähteet / Diplomityö / Markus Heinonen

H A A S T A T T E L U T

J A

S Ä H K Ö P O S T I K E S K U S T E L U T

Dammert, Markku (Metsä Wood). Sähköpostikeskustelu 1.11.2012. FMO Tapiolan pintakäsittelyt. Matomäki, Mari (Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy). Sähköpostikeskustelu 7.11.2012. Porvoon Länsirannan ja Rantapuiston pintakäsittelyt. Mäki-Marttunen, Mauri (Arkkitehtuuritoimisto Mauri Mäki-Marttunen Ky). Puhelinkeskustelu 13.2.2013. Viikinmansion pintakäsittelyt.

K U V A L Ä H T E E T

Kuva 1. http://www.archdaily.com/27537/house-k-tham-videgard-hansson-arkitekter/ (Ladattu 22.10.2012) Kuvat 2 ja 3. Puu-lehti 3/2012. Kuva 4. http://www.trapriset.se/trapriset_2012_1/nominerade_2012/arkitekthogskolan_vid_umea_ universitet (Ladattu 9.2.2013) Kuva 5. http://www.white.se/projekt/28-umea-arkitekthogskola (Ladattu 9.2.2013) Kuva 6. Siikanen, Unto. Puurakentaminen. Helsinki 2008. Rakennustieto Oy. Sivu 44. Kuva 7 ja 8. Virta, Jari. Wooden cladding boards in cyclic moisture conditions : studies of cupping, moisture distribution and swelling stress. Espoo 2006. Helsinki University of Technology. Laboratory of Structural Engineering and Building Physics. Publications 128. Paper I. Kuva 9. Soikkeli, Anu. Suomalaisten puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyys. Oulu 1999. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto. Sivu 104. Kuva 10. RT 82-10829. Puujulkisivut. 2004. Kuva 11. Karjalainen, Markku et al. Moderni puukaupunki : puu ja arkkitehtuuri - Puujulkisivujen paloturvallisuus. Helsinki 2002. Rakennustieto Oy. Kuvat 12 ja 13. Hietaniemi, Jukka et al. Ontelotilojen paloturvallisuus : Ontelopalojen leviämisen katkaiseminen. Espoo 2003. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tiedotteita: 2202. Sivut 80 ja 93. Kuva 14. Puuinfo (1). Paloräystäs. Tekninen tiedote. 14.6.2012. Sivu 2. Kuva 15. Biernat, Krzysztof et al. The Possibility of Future Biofuels Production Using Waste Carbon Dioxide and Solar Energy. 2013 (Ladattu 10.2.2013: http:// www.intechopen.com/books/biofuels-economy-environment-and-sustainability/ the-possibility-of-future-biofuels-production-using-waste-carbon-dioxide-and-solar-energy) Kuva 16. Ahonen, Taisto. Remontti; Maalaus- ja korjaustyöt. Helsinki 1996. Rakennusalan Kustantajat. Kuva 17. Jylhä, Kirsti et al. Rakennusten energialaskennan testivuosi 2012 ja arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Helsinki 2011. Ilmatieteen laitos. Raportteja 2011:6. Sivu 86.

Lähteet / Diplomityö / Markus Heinonen

Kuva 18. Kanko, Tapio. Puujulkisivujen säärasitukset. Espoo 1989. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tutkimuksia: 665. Sivu 15. Kuva 19. Valette, Gilles et al. A virtual discrete rainfall simulator. 2012. Artikkeli julkaisussa Environmental Modelling & Software, Volume 29, Issue 1. Sivu 54. Kuva 20. Pirinen, Pentti et al. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981 - 2010. Helsinki 2012. Ilmatieteen laitos. Raportteja 2012:1. Sivut 26, 27 ja 61. Kuva 21. Kaila, Panu. Talotohtori : rakentajan pikkujättiläinen. 1999. WSOY. Sivu 311. Kuva 22. http://www.archdaily.com/282370/astrup-fearnley-museet-renzo-piano-building-workshop/ ja http://www.dezeen.com/2012/10/02/astrup-fearnley-museet-by-renzo-piano-building-workshop/ (Ladattu 15.12.2012) Kuvat 23 ja 24. Straube, John. Simplified Prediction of Driving Rain on Buildings: ASHRAE 160P and WUFI 4.0. Sivu 6. Kuva 25. Soikkeli, Anu. Suomalaisten puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyys. Oulu 1999. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto. Sivu 112. Kuvat 26, 27 ja 28. Järvinen, Kalevi. Puurakennusten ulkomaalaus. Helsinki 2005. Rakennustieto Oy. Sivut 14, 25 ja 38. Kuva 29. Metsä Wood SP- vaneri. Ladattu 29.1.2013: http://www.metsawood.fi/tuotteet/vaneri/Pages/ SP.aspx Kuva 30. Häkkinen, Tarja et al. Pinkäsitellyn ulkoverhouslaudan ympäristövaikutukset käyttöiän aikana. Espoo 1999. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Julkaisuja: 834. Sivut 37. Kuva 31 ja 32. Häkkinen, Tarja et al. Pinkäsitellyn ulkoverhouslaudan ympäristövaikutukset käyttöiän aikana. Espoo 1999. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Julkaisuja: 834. Sivut 98 ja 100. Kuva 33. Puu-lehti 3/2004 Kuvat 34 ja 35. Peter Verhen esitys Puusta päivässä 10.11.2005

II P u u k e r r o s t a l o s u u n n i t e l m a Tampereen Isokuuseen

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

L Ä H T Ö K O H D A T

Alue koostuu vyöhykkeistä, joista keskimmäisenä sijaitsee tiivis puukerrostalojen muodostama keskustaalue. Alueen ydin sijoittuu neljän keskimmäisen korttelin väliin, jossa sijiaitsevat keskusaukio ja sen suuntaan avautuvat ensimmäisen kerroksen liike- ja työtilat sekä palvelut. Myös julkisen liikenteen pysäkki sijoittuu näiden kortteleiden väliin. Kehämäisen tien sisään jäävä puukerrostaloalue on rauhoitettu kevyelle liikenteelle ja alueen pysäköinti sijoittuu maanalaisiin pysäköintihalleihin. Kehätien ulkopuolella kaupunkirakenne vähitellen madaltuu rivitaloiksi ja väljenee pientaloiksi vaihtuen lopulta luonnontilaiseksi metsäksi.

Tuleva Isokuusen kaupunginosa on osa Tampereen Vuoresta ja se sijaitsee noin 7 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Isokuusi tulee olemaan noin 4000 asukkaan kaupunginosa. Tavoitteena on luoda ”viihtyisä pikkukaupunkimainen alue luonnon helmassa.” Alueen läpi kulkee Vuoreksen puistokatu, joka toimii joukkoliikenteen pääväylänä ja mahdollisen raitiovaunun reittinä. Keskusta-alueen länsipuolella kulkee merkittävä viheryhteys Vuoreskeskuksen urheilupuiston ja Särkijärven välillä.

Isokuusen yleissuunnitelma 1:8000. Suunnittelukortteli rajattu punaisella katkoviivalla. Kuva: Arkkitehtuuritoimisto B&M, Isokuusen puukerrostalokorttelien kumppanuushanke. 126 9

125 130

130

135 120

0 14

0 12

138 4

Rim

m in

125

122,0

130

I 123,3

5 12

0 13

125

120 125

125

130

122,5 121,6

asuntomessualue 121,6

P 100m

125,7 125

130 13

130

120

121,3

120

121,0 120,8

120,0 12

120,9 1

132,0

119,8 120,0

120,1

120

121,2

121,7 121,6 Manninkuja

122,2

Virolainen

katu

Emilin

130

120,2 0

122,0

121,3

urheilupuisto

125

133,7

134,3

121,7

20m

134,8

Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy 135

YLEISSUUNNITELMA

130

ISOKUUSI

120

132,7 133,7

125,0

119,9

124,5

126,1

131,4 130

Sartr 121,5

122,1

119,9

121,0

Frans

135

120,2

120

120,5 ja enku

120,5

120,3

128,2

119,9

121,6

toka puis

137,2

122,9

ksen

130,5

129,8

re Vuo

129,0

120

122,8

121,8

5:165

122,0

Rimminsuo

120 ip 1lin K

126,3

122,5

gin

121,3 125,8

126,3

120,7 Hess enku121,2 ja

125

135 13

0 12

121,9

129,1

120

III

130

125

0 12 0

125

120

125

13 5

125

123,6

121,8

PUISTOKORTTELIT

135 6

121 0 122 8

III

131,8

130

136,6

AURINKORINNE 122 2

123 7

121 4

122 8

122 1

133,1

135

136 5 136 136,8

HARJANNE

135,5 128,5

121 6

128,9

125,0

137 3 123,6

127,8

125 1

136 137,3

123 5 121 7 122 1

125

137,6 129 7 13

121 6

121 0

130

5:6

124,4 126,2

125 2

125 4

129,3

128,7

kat isto pu

130,8

130 4

122 3

tu toka uis

131 5

126,7

12 125 0

120 9

121 6

122 5

sen

I 130

125 1

121 0

124,2 133 8

130 7

5:6

125 1

125 2

121 1

125 1

135

VI 122 1

p en

137,0

131,2

122 5

reks

123,3 12

128 7

o Vu

121 0

Lehmuslehto

137,8

137,4

122,4

134 8

138,4

127 3

KESKUSTA

121 0

133 4

125 0

127 8

129 5

I VII

I 126,8

130,2

121 2

126 4

k ore Vu

133 9

135

137,7

135

122 1 13

121,8

126 3

5 12

120 9

138 3 135 9

130

0 13

135 2

125

135

VII

121 0

122,3

135 6

137,1 129,4

138 4

122 8

138,5

137,6

140,3 140

129 4

137 3

130

129 5 121 0

129 2

PUUKAUPUNKI

122,7

135,5

140 8 141,8 130

II130 6

III

141 7

130 0

138 3

131,3

122 6

125

120

125

121,2

120

121,6

125 7

140 6 141,4

132,9

125 5

140 9 141,8

136,6

130 1

121,4

KUUSIVAARA

138 8

138 7

126 2

141 8

138,7

133,5 121 3

122,3

141,3

137 0

126 7

121,8

137 5

140,1 137,0

130 2

137 8

124,3

117,0

136 0

138,5

127 6

126 6

138 1

133,9

136 7

139 2

139 8 PUISTOKORTTELIT II

131,1

130,8

127 5

123,5

138 8

139 3

tie

139,8

119 9

138 0

138,3 138 5

122 3

123,6

120 8

138,7

130 2

121 4

122,8

121 1 121 5

133 7

136,4

119 2

12 12

135

139 8

130

121,7

122,3

117,1

127 2127 0

130 0

126 6

127,0

116,8

125

120

122 2

140

126,3

122 7 124 3

125

137 6

121,1

II 121,8 120,8 121,7

125 3 116,3

138,3

120,6 127,0

124,8

124,7

123 6

127 0

138,3

118,9

124 5

116,9

122 8

137,1

128 6

118 4

135

115,5

131 8

127 1

125

12 0

121,3

130

121 0

115,6

119 7

117 5

126,1 116 3 117,6

115 5

135,1 130 2

120 6 122 2

119,0

120

119,8

120,2

116 4

119,2 116,4

oja

115 5 131,8

130 7 131 8 131 2

119,1

117,8

oli

131 8 132,2

119 2

116,6

116,4 116 8

115 4 115 5

115 8 116 5

140

118 6

117,1

119 6

121 5 120,0

115 6

115 5

115,5

116 2

128,6

118,3

117,1

115,8

115 5

120,6

131 6

117,2

130,2

115 7

115 6

116 9

128 7

117 5

121 4

115 5 116 6

117 1 117 5

128 3

117 8

118,3

117,3

117,7

116 7

116,7 117 1 117 3

luonnos 11.04.2012

Virolainen

Suunnitelma Isokuuseen / DiplomityĂś / Markus Heinonen

luonnollisen. PysĂ¤kĂśintihallit sijoittuvat korttelien vĂ¤litilojen alle, jolloin itse korttelipihat jĂ¤Ă¤vĂ¤t maanvaraisiksi. Korttelipihojen suunnittelu ja toteutus viihtyisiksi ympĂ¤ristĂśiksi on tĂ¤llĂśin huomattavasti joustavampaa muun muassa kasvillisuuden kannalta.

Aloituskortteleista korttelit 1-4 sekĂ¤ 5-8 muodostavat omat kokonaisuutensa. Molemmilla kortteliryhmillĂ¤ on oma maanalainen pysĂ¤kĂśintihalli, joihin sisĂ¤Ă¤najo on kaavaluonnoksessa osoitettu niiden etelĂ¤reunalta. Maasto nousee pohjoista kohti, mikĂ¤ tekee ratkaisusta

Tonttianalyysi. K O R T T E L I I N ,

K A U P U N K I K U V A L L I S E S T I

" " !

M E R K I T T Ă&#x201E; V Ă&#x201E; T

" " !

3 #

,% , %

# #

# # #

# #

" !

# #

1 0

1 1

Isokuusen aloituskorttelit 1:4000. Suunnittelukortteli rajattu vihreĂ¤llĂ¤ katkoviivalla. Kuva: Arkkitehtuuritoimisto B&M, Isokuusen puukerrostalokorttelien kumppanuushanke. 13

124,3

132,

133,5

126 7

130 0

138 3

125

130

121 3

138 7 122,3

120 8

130

126 2 125 5

121,6 125

125 7

121,8

129 2

131,3

125

121,2

III

122 6

137 3 130 6 130

PUUKAUPUNKI

121,4

129,4 138 4

129 5

122,7

122 8

121 0

VII

I-II

135

IV 126 4

129 5

5 12

VII

120 9

130,2

126 3 125

121 0

122,3

131,2

126,8

KESKUSTA

u 128 7

125

121 0

ma 125

127,8

I-II 30% III -IV 50% 5 000 3

128,9

HARJANNE

121 6

I-II 30% III -IV 50% 4 000 300 kl 7

IV III

I-II 20% IV -IV 60% 9 000 6 121 7 I

121 6

121 4

122 8

122 1

123 7

121 0 122 8

II-III

121,8

PUISTOKORTTELIT

n. +123,5

II-III

122,0

130

133,1

122 3

128,7

n. +122,0

135,5

135

130

129

126,7

AK IV

I-II 40% III -IV 50% 6 000 500 kl 2

kat

126,2

123,6

TU KA TO UIS

130 4 130,8

122 1

isto pu

P EN

129,3

I-II 30% III -IV 50% 10 000 4

120 9

133 8

124,4

sen

IV 121 0

124,2

VII VI

121 6

S EKtu OpuRistoka VreU ksen

121 1

VI VI

I-II 40% III -IV 50% 7 000 500 kl 1

Vuo

Lehmuslehto 123,3

122 1

I-II 40% III -IV 50% I 5 000 500 kl 8 IV

k ore Vu

n. +126,0

121 0

133 4

122 1

I-II 40% III -IV 60% 3 000 I 5 122 5

I-II

122,4

122 5

VIVI

n. +123,7

130

121 2

125

121,8

121 0

123,3

120

II-III

131,8 130

121,9

121,3 129,1

126,3

125,8

122,5 122,0

121,8

122,9

reks Vuo

129,0

121,6 toka

puis

130,5

125

131 5

! "

,% , %

# # # #

# #

# # # #

" !

! "

" !

# #

# # #

# #

! "

# # #

223 2.*% 3((1 - // *1& .0&& #3

# # # #

%2 2.* 3(1 - / *1& .0& #3

# #

223 2.*% 3((1 - // *1& .0&& #3

# #

# # #

# #

" " !

3 #

%2 2.* 3(1 - / *1& .0& #3

# # #

# #

Y M P Ă&#x201E; R I S T Ă&#x2013; Ă&#x2013; N

%2 2.* 3(1 - / *1& .0& #3

# # # #

K O R T T E L I S T A

,% , %

N Ă&#x201E; K Y M Ă&#x201E; T

K O H D A T

# #

N Ă&#x201E; K Y M Ă&#x201E; T

# #

J A L A N K U L K U Y H T E Y D E T J A J O U K K O L I I K E N T E E N P Y S Ă&#x201E; K K I

120,5

120,3 128,2 120,2

122,1

ISOKUUSI

YLEISSUUNNITELMA

119,9 121,0

Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy

30.5.2012 119,9

125,0

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

”KIILAT” puukerrostalokortteli tampereen isokuuseen

S U U N N I T T E L U R A T K A I S U T

Kaupunkikuva ja liittyminen ympäristöön

Kaavaluonnos koostuu selkeistä umpikortteleista ja niiden väliin muodostuvista kevyen liikenteen aukiotiloista. Ehdotus ”Kiilat” korostaa umpikortteleiden nurkkia nostamalla niitä ylös ja siten vahvistaa kaupunkirakenteen hahmottamista. Suunnittelukortteli on keskeisessä osassa muodostamassa Isokuusen joukkoliikennepysäkin ympärille syntyvää keskusaukiota. Se muodostaa aukiolle selkeän ja ryhdikkään rajan luoden samalla suojaiset puitteet korttelin sisäpihalle. Länsinurkan pistetalo nousee muun kaupunkirakenteen ylle ja muodostaa yhdessä viereisen korttelin pistetalon kanssa porttiaiheen kortteleiden väliin muodostuvalle kevyen liikenteen aukioalueelle. Tontin eteläreunan rakennukset ovat mittakaavaltaan pienempiä ja muodostavat siten miellyttävää kevyen liikenteen aukiotilaa kortteleiden väliin. Korttelin massoittelu perustuu suuntaukseen edullisiin ilmansuuntiin ja tonttia ympäröiviin toimintoihin. Rakennusten katot kallistuvat järjestelmällisesti sisäpihalle päin, millä varmistetaan auringonvalon maksimaalinen kertyminen sisäpihalle ja sinne avautuviin asuntoihin. Ratkaisu mahdollistaa lisäksi hulevesien keräämisen ja käsittelyn korttelikohtaisesti sisäpihalla sekä pohjoisreunan korkeiden rakennusten kattopintojen käytön aurinkoenergian aktiivisessa keräämisessä. Kaupunkikuvallisesti kattojen kallistuminen sisäpihalle päin korostaa korttelin ulkoreunojen urbaania ilmettä ja luo sisäpihalle pienempimittakaavaista ympäristöä.

Pysäköinti ja liikenne

Alueen liikenneratkaisut tukevat joukkoliikennettä ja pyöräilyä. Pysäköintiratkaisu perustuu yleissuunnitelman periaatetarkastelun vaihtoehtoon A1, kuitenkin niin, että pysäköintinormia on tarkennettu vastaamaan korttelin asuntokantaa. Pysäköintiworkshopissa esitettyjen Tampereella tutkitusti käytössä olevien pysäköintipaikkamäärien perusteella korttelin todellinen tarve olisi noin 40 autopaikkaa 70 autopaikan sijaan. Tarkempi autopaikkalaskelma on esitetty huoneistojakauman yhteydessä. Autopaikkojen supistaminen on kompensoitu lisäämällä pyöräpaikkojen määrää yli vaadittavan normin, sekä hyödyntämällä kattavaa joukkoliikenteen verkostoa.

Sisäpiha

Sisäpihalle johtaa kaksi kutsuvaa kiilamaista reittiä. Vaiheittainen siirtyminen urbaanista katutilasta vehreälle sisäpihalle näkyy myös maan pintamateriaalien muutoksena. Näiden avointen sisääntulojen kautta hoidetaan myös pelastusajoneuvoliikenne sekä erityisesti etelänpuoleisen kujanteen kautta liiketilojen huoltoliikenne. Lisäksi kaikki porrashuoneet sekä polkupyörävarastot ovat esteettömiä ja läpikuljettavissa ja siten tiiviisti yhteydessä sisäpihan toimintoihin. Läpikuljettavat polkupyörävarastot toimivat sisäpihaa rajaavina osina ja mahdollistavat pyörien laadukkaan ja turvallisen säilytyksen ympäri vuoden. Puolilämpi-

Asemapiirros, 1:1000

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

missä ja kuivissa tiloissa polkupyörät pysyvät hyvässä kunnossa lämmitysenergiakustannusten kuitenkin pysyessä maltillisina. Hyvät säilytys- ja huoltotilat tukevat polkupyöräliikenteen edistämistä ja houkuttelevat asukkaita jättämään autonsa kotiin. Sisäpiha jakautuu kahteen osaan korkeuskäyrien suuntaisesti sijoitetun piharakennuksen molemmin puolin. Rakennuksen toisessa päässä toimii etelännurkan pienkerrostalojen yhteissauna. Toisessa päässä voisi olla koko korttelin asukkaiden yhteinen pieni asukastila sekä jätteidenkeruupiste. Piharakennuksen länsipuolelle jäävä kivetty aukiotila on luonteeltaan urbaanimpi ja se toimii jalankulun solmukohtana ollessaan pistetalon yhteistilojen sekä autohallin sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä. Aukio soveltuu myös vanhempien lasten leikkeihin, kuten esimerkiksi katukoriksen ja sählyn pelaamiseen. Piharakennuksen itäpuolinen alue on luonteeltaan vehreämpi ja se toimii suojaisana oleskelupihana. Alueelle voi sijoittaa leikkivälineitä ja pienviljelyä. Hulevedet imeytetään mahdollisimman pitkälti kortIlmakuva etelästä

telin sisällä. Sisäpihan maanpinta laskee lännestä itään tultaessa yhteensä noin 2,5 metriä. Siten hulevedet valuvat luontaisesti sisäpihan itäosaan, johon sijoittuu kasvein ja kivin maisemoitu hulevesiallas. Lisäksi polkupyörävarastojen viherkatot toimivat sadeveden imeytyspintoina.

Yhteistilat

Yhteistilat on sijoitettu siten, että ne palvelisivat korttelin asukkaita mahdollisimman hyvin. Koko korttelin asukkaita palvelevat yhteistilat on sijoitettu pistetalon kellari- ja maantasokerroksiin. Näihin tiloihin kuuluvat pesula kuivaushuoneineen, pyörähuolto, askartelu- ja harrastustilat sekä koko korttelin yhteinen väestönsuoja. Yhteys pysäköintihalliin on ratkaistu luontevasti pistetalon kellarikerroksen kautta. Pistetalon sekä keskusta-aukioon ja Vuoreksen puistokatuun rajoittuvien rakennusten talosaunat sijaitsevat kattokerroksissa. Korttelin eteläreunan pienkerrostalojen yhteissauna sijaitsee piharakennuksessa.

Asemapiirros, 1:500

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Asunnot

Korttelin asunnot ovat pääosin yksiöitä ja kaksioita. Suurempia asuntoja on sijoitettu rakennusmassojen päätyihin ja korotettuihin nurkkiin. Lapekattojen alle jäävät tilat hyödynnetään teknisinä tiloina tai asuntoihin liittyvinä parvina. Pienimmätkin asunnot pyritään avaamaan kahteen suuntaan, jolloin niiden viihtyisyys lisääntyy ja läpivetotuuletus mahdollistuu. Suurimmassa osassa asuntoja ei ole huoneistosaunoja, vaan ne on korvattu laadukkailla talosaunoilla. Suurimmissa asunnoissa on mahdollisuus rakentaa vaihtoehtoisesti joko vaatehuone tai huoneistosauna. Huoneistoissa kevyt väliseinät on toteutettu kertotolpparunkoisina vaneriseininä, joiden koivuviilupinnat toimivat asuntojen tehosteseininä. Palomääräysten johdosta kaikki kantavien rakenteiden puupinnat joudutaan verhoilemaan kipsilevyillä. Sisäänkäynnit on merkattu punamultamaalein käsitellyllä julkisivuverhouksella ja punaisilla portailla sekä luiskilla.

Rakenteet

Ulkoseinät ovat pääosin puurakenteisia. Tähän tekevät poikkeuksen koillis- ja luoteisreunan rakennusten maantasokerrokset joihin on sijoitettu liiketiloja sekä varastotiloja. Liiketilojen suuremmasta palokuormasta johtuen ensimmäisen kerroksen rakenteet on luontevaa tehdä betonirakenteisina. Puurunkoiset seinäelementit voidaan teollisesti esivalmistaa ja tuoda työmaalle asennettaviksi. 28mm:n vahvuiset teollisesti käsitellyt julkisivuverhouslautaelementit muodostavat pitkäikäisen suojan seinärakenteille. Elementoinnin ansiosta ne on tarvittaessa helppo irrottaa huoltoa varten. Laudoituksen tuuletusraossa on kerroskohtainen puurimasta tehty palokatko. Kantavat väliseinät toteutetaan puurunkoisina. Huoneistojen välisten seinien runkotolpat limitetään, jolloin saavutetaan hyvä ääneneristys.

Kantavat väliseinät kipsilevytetään palosuojauksen takia, mutta kevyissä väliseinissä puuverhousten käyttö sisustuselementteinä on mahdollista. Tarkat rakennetyypit luetellaan hiilijalanjälkilaskennan yhteydessä liitteessä 1. Hissikuilujen jäykistävät seinärakenteet koostuvat 120mm:n betonikuoresta ja huoneistojen puolelle tulevasta puurungosta, johon välipohjat kiinnittyvät. Betonikuori toimii porraskäytävästä kantautuvien askeläänten eristeenä sekä rungon työnaikaisena jäykisteenä. Korttelin eteläreunan 2-kerroksissa pienkerrostaloissa voidaan soveltaa lievempiä palomääräyksiä ja käyttää puukuitueristeitä seinissä sekä ala-, väli- ja yläpohjissa pienemmän hiilijalanjäljen ja kosteusvaihteluita tasaavan rakenteen saavuttamiseksi. Märkätilat on pääasiallisesti sijoitettu rakennusten keskivyöhykkeelle, jolloin asuinhuoneille saadaan mahdollisimman paljon luonnon valoa ja LVI-vaakavedot jäävät lyhyiksi. Rakennusten keskivyöhykkeellä jännevälien ollessa lyhyet, välipohjana käytetään CLT-levyjä joiden päällä on betonivalu. Ratkaisulla saadaan luontevasti riittävät kallistukset märkätiloihin esteettömyysvaatimukset huomioiden. Rakenne mahdollistaa myös vaakavetojen vapaan kulun märkätilojen läheisyydessä. Putket peittävä alakatto liittyy saumattomasti pidemmillä jänneväleillä toimivien ripalaattojen alapintaan jolloin huoneistoihin syntyy yhtenäinen alakattopinta.

Julkisivut

Julkisivut on suunniteltu teoriaosan mukaisten havaintojen ja oppien perusteella. Ilmansuuntiin sopeudutaan käyttämällä kaakkoon ja lounaaseen suuntautuvilla julkisivuilla mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Julkisivulaudat ovat näillä suunnilla 28mm:n vahvuista lämpökäsiteltyä kuusta. Pintakäsittelyssä painotetaan vaaleita sävyjä. Eri ilmansuuntien vaihteleviin säärasituksiin sopeutumalla julkisivun tuleva huoltotarve jakautuu tasaisemmin kaikkiin korttelin julkisivupintoihin.

Vaiheittainen rakentaminen

2 3

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Pinta-alat

Kerrosalat

1.krs 2.krs 3.krs 4.krs 5.krs 6.krs 7.krs 8.krs 9.krs

Asunnot 324 1404 1342 799 542 328 328 328 112

Yhteistilat 869 315

5507

1184

Yhteistilat (5% kem2:sta) 44 76

Liike- /työtila 487

117

40 277

1724 1795 1342 916 542 328 328 328 152

7455

487

Huoneistoalat Huoneistojakauma

Huoneistoalat Huoneistoalat Huoneistoalat Huoneistoalat 1H+K 1H+ALK+K 2H+K kpl 7 kpl 1H+K 7 7kpl 3H+K kpl 21 kpl 2121kpl 1H+ALK+K kpl 25 kpl 2H+K 2525kpl 3-4H+K kpl 16 kpl 3H+K 1616kpl 4H+K

Huoneistojakauma Huoneistojakauma Huoneistojakauma Huoneistojakauma 1H+K 1H+K 1H+K 1H+ALK+K 1H+ALK+K 1H+ALK+K 2H+K 2H+K 2H+K 3H+K 3H+K 3H+K 3-4H+K 3-4H+K 3-4H+K 4H+K 4H+K 4H+K

Yhteistilat Yhteistilat Yhteistilat

kpl 4 kpl 3-4H+K 4 4kpl kpl 2 kpl 4H+K2 2kpl kpl 75 kpl 7575kpl

Käytössä olevat autopaikat / Oletus ap-n Tampere (pysäköintiworkshop) 1ap/100kem Keskipinta-ala Huoneistoala 7 kpl 29,9 209,0 0,25 1,75 Käytössä Käytössä olevat olevat autopaikat Käytössä autopaikat autopaikat Käytössä olevat autopaikat /olevat / Oletus / Oletus / Oletus ap-normi: Oletus ap-normi: ap-normi: ap-normi: 21 kpl 40,0 840,5 0,40 8,4 Tampere Tampere Tampere (pysäköintiworkshop) (pysäköintiworkshop) (pysäköintiworkshop) Tampere (pysäköintiworkshop) 1ap/100kem2 1ap/100kem2 1ap/100kem2 1ap/100kem2 Keskipinta-ala Keskipinta-ala Keskipinta-alaKeskipinta-ala Huoneistoala Huoneistoala Huoneistoala Huoneistoala Asukkaita Asukkaita Asukkaita keskimäärin keskimäärin keskimäärin Asukkaita keskim 25 kpl 55,2 1379,0 0,50 29,929,9 209,0 209,0 0,250,25 1,751,75 1 kpl 29,9 209,0 29,9 209,0 0,25 1,75 0,25 1,75 1 112,5 77 7 1 16 kpl 40,0 0,70 40,040,0 840,5 840,5 73,3 840,5 0,400,401173,5 0,40 8,4 8,4 1,511,2 1,5 31,5 31,531,51,5 840,5 0,40 8,4 kpl 40,0 8,4 1,5 55,255,2 1379,0 0,500,50 354,0 12,5 12,512,5 2 5050 50 2 kpl4 kpl 55,2 1379,0 55,21379,0 88,5 1379,0 0,50 0,50 12,5 2 2 3,6 0,90 73,373,3 1173,5 0,700,70 221,0 11,2 11,211,2 kpl2 kpl 73,3 1173,5 73,31173,5110,5 1173,5 0,70 0,70 11,2 3 3 32 4848 48 3 1,00 88,588,5 354,0 354,0 0,900,90 3,6 3,6 3,5 3,5 1414 143,5 kpl 88,5 354,0 88,5 354,0 0,90 0,90 3,6 3,6 3,5 75 kpl 55,7 4177 39,45 74,55

7 21 25 16 4 2 kpl 75 kpl

110,5 110,5 110,5 55,755,7 55,7

221,0 221,0 110,5 221,0 4177 4177 4177 55,7

Yhteistilat

Yhteistilat Harrastus-/askartelu-/huolto-/yhteistilat

Harrastus-/askartelu-/huolto-/yhteistilat Harrastus-/askartelu-/huolto-/yhteistilat Harrastus-/askartelu-/huolto-/yhteistilat Harrastus-/askartelu-/huolto-/yhteistilat 173,5 173,5 173,5 Irtaimistovarastot Irtaimistovarastot Irtaimistovarastot Irtaimistovarastot Irtaimistovarastot 366,0 366,0 366,0 Kiinteistövarastot Kiinteistövarastot Kiinteistövarastot Kiinteistövarastot Kiinteistövarastot 20,5 20,520,5 Korttelipesula Korttelipesula KorttelipesulaKorttelipesula 34,5 34,534,5 Korttelipesula Kuivaushuoneet Kuivaushuoneet Kuivaushuoneet Kuivaushuoneet 30,0 30,030,0 Kuivaushuoneet Tekniset Tekniset Tekniset tilat tilattilat Tekniset tilat 110,0 110,0 110,0 Tekniset tilat LVV LVVLVV LVV 66,0 66,066,0 LVV Polkupyörävarastot Polkupyörävarastot Polkupyörävarastot Polkupyörävarastot 383,0 383,0 383,0 Polkupyörävarastot Talosaunat Talosaunat Talosaunat Talosaunat 86,5 86,586,5 Talosaunat 1270,0 1270,0 1270,0

173,5 366,0 20,5 34,5 30,0 110,0 66,0 383,0 86,5 1270,0

Porrashuoneet Porrashuoneet Porrashuoneet jaja hissit Porrashuoneet hissit ja hissit ja hissit

780,0 780,0 780,0

780,0

Porrashuoneet ja hissit LiikeLiikeLiike/ työtilat / työtilat / työtilatLiike/ työtilat

441,5 441,5 441,5

441,5

Liike- / työtilat

1,001,00 221,0 1,00 4177

2 74,55 74,55 39,45 74,55

74,55

88 8 4 158,5 158,5 158,5

173,5 366,0 20,5 34,5 30,0 110,0 66,0 383,0 86,5 1270,0 780,0 441,5

5 4

1,00 22 2 39,45 39,45 39,45

6 6

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Sisäänkäyntejä korostavissa ulkopinnoissa käytetään 28mm:n vahvuista täyspontattua ja hienosahattua kuusilautaa, joka maalataan punamultamaalilla. Sisäänkäyntien kohdilla julkisivupinnat koetaan lähietäisyydeltä, jolloin puun lämpöä ja tekstuuria korostava sekä kauniisti vanheneva pintakäsittely luo mukavan ”kotiinsaapumiskokemuksen”. Punamultakäsittelyn kestävyys on varmistettu sijoittamalla etelänpuoleiset sisäänkäynnit syvennyksiin. Pohjoisjulkisivuilla sisäänkäyntejä korostavia pintoja ei ole suojattu rakenteellisesti, mutta niihin kohdistuva säärasituskin on oleellisesti pienempi. Vaaka- ja pystylaudoituksia on käytetty vaihtelevasti siten, että pystylaudoitusta painotetaan pinnoilla, joihin kohdistuu kovin säärasitus.

Tekniset ratkaisut ja e-luku

Kortteli liitetään kaukolämpöverkkoon ja varustetaan koneellisella ilmanvaihdolla ja lämmöntalteenotolla. Kesäaikainen jäähdytystarve on minimoitu varjostamalla ikkunoita parvekelaatoilla ja säleiköillä. Talvella aurinkoenergiaa hyödynnetään passiivisesti etelään ja länteen suunnattujen suurten ikkunoiden kautta. Luonnonmukainen jäähdytys pyritään järjestämään avaamalla asunnot vähintään kahteen suuntaan ja mahdollistamalla siten läpivetotuuletus. Pohjoisreunan rakennusten katolle on mahdollista sijoittaa aurinkokeräimiä tai -paneeleja.

Hiilijalanjälki

Korttelin hiilijalanjälkipäästöt ovat Syken Synergialaskurilla laskettuna 798 tonnia CO2-ekv ja varasto 1047 tonnia CO2-ekv. Yhteenlaskettuna hiilidioksiditase jää negatiiviseksi: -249 tonnia CO2-ekv. Yksityiskohtaiset laskelmat ja käytetyt rakennetyypit liitteessä 1.

Näkymä korttelin pohjoisnurkalta

Verhouslautatyyppien ja pintakäsittelyjen periaate eri julkisivuilla

työmaalla yksi punamultamaalikerros

tehtaalla yksi maalikerros laudoittain ja työmaalla yksi pintamaalauskerros petroliöljymaalein

pystysuuntainen 28mm:n paksuinen lämpökäsitelty kuusilautaverhous

vaaka- tai pystysuuntainen 28mm:n paksuinen kuusilautaverhous

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

+122.30

Irt.var. / VSS2 87.5 m²

Harrastustila 28.0 m²

+122.30

+122.90

Irt.var. / VSS1 70.0 m²

(puolilämmin) Polkupyörävarasto (56pp) 108.0 m²

Tekn.t. 12.5 m²

+125.25

+125.30

+125.25

3h+k 81.5 m²

Vilvoitt elu

Pukuh. 7.5 m²

Kph 5.5 m²

S 5.0 m²

Jäte 4.0 m²

Yhteisti la 16.5 m ²

Irt.var. 30.5 m²

+125.05

Terassi

1.krs - 1:400

Kuiv. 6.0 m²

Liike- / työtila 70.5 m²

+124.60

+125.30

+124.80

Keinu

LVV 7.0 m²

+124.90

Hissivaraus

Hiekkalaa tikko

Irt.var. 28.5 m²

+124.90

3h+k 68.0 m²

3h+k 68.5 m²

+124.50

Irt.var. 68.0 m²

+124.60

Pienviljely

Liike- / työtila 51.0 m²

LVV 12.5 m²

+123.05

+123.90

+124.30

Penkit ja pergola

Irt.var. 41.0 m²

Liike- / työtila 73.5 m²

Liike- / työtila 53.5 m²

Liike- / työtila 75.5 m²

LVV 9.0 m²

(puolilämmin) Polkupyörävarasto (80pp) 148.5 m²

Liike- / työtila 117.5 m²

+123.20

+123.50

96 Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

39 autopaikkaa 3 invapaikkaa

Suunnittelukorttelin käytössä olevat autopaikat korostettu keltaisella:

2.krs - 1:400

+126.00

2h+k 59.5 m2

1h+alk+k 44.0 m2

3h+k 82.0 m2

Irt.var. 40.5 m2

LJH 4.5 m2

LVV 7.0 m2

Hissivaraus

(puolilämmin) Polkupyörävarasto (69pp) 126.5 m2

Askartelutila 38.5 m2

LVV 30.5 m2

Tekn.t. 6.0 m2

Kiint.v. 3.0 m2

SK 3.5 m2

+126.80

Polkupyörien huolto 28.5 m2

+126.00

Kuivaus

Kiint.var. 13.0 m2

Pergola

+126.20

Pesula 34.5 m2

Kuivaus 24.0 m2

LJH / Tekn.t. 13.0 m2

Viherkatto

+126.00

Katuko ris

3h+k 81.5 m2

1h+k 35.5 m2

3h+k 67.5 m2

+128.40

Keinu

Hissivaraus

Hiekkalaa tikko

1h+k 30.0 m2

Tekn.t. 7.0 m2

3h+k 68.0 m2

3h+k 68.5 m2

+128.20

2h+k 59.0 m2

Pienviljely

2h+k 54.0 m2 1h+k 28.0 m2

+128.20

2h+k 49.0 m2

1h+alk+k 42.0 m2

3h+k 84.5 m2

Viherkatto

1h+alk+k 37.0 m2

2h+k 57.5 m2

+127.30

3-4h+k 88.5 m2

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Penkit ja pergola

3.krs - 1:400

3h+k 82.0 m2

3-4h+k 87.5 m2

4h+k (alakerta) 38.0 m2

1h+alk+k 44.0 m2

1h+alk+k 47.5 m2

1h+alk+k 30.5 m2

Tekn.t. 7.0 m2

Hissivaraus

+129.10

+129.90

2h+k 56.0 m2

2h+k 53.0 m2

3h+k 67.5 m2

1h+k 30.0 m2

+131.30

2h+k 59.0 m2

2h+k 54.0 m2 1h+k 28.0 m2

+131.30

3h+k 84.5 m2

2h+k 49.0 m2

1h+alk+k 42.0 m2

1h+alk+k 37.0 m2

2h+k 57.5 m2

+130.40

3-4h+k 88.5 m2

98 Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

4.krs - 1:400

tila

4h+k (yläkerta) 67.0 m2

Ko rk ea

1h+alk+k 47.5 m2

1h+alk+k 30.5 m2

Kylmä ullakkotila

+132.20

2h+k 56.0 m2

2h+k 53.0 m2

Talosau 28 .0 m2 na

Keittiö

Kerhohuone 34.5 m2

Pukuh.

1h+k 30.0 m2

+134.40

2h+k 59.0 m2 2h+k 54.0 m2 1h+k 28.0 m2

+134.40

na Talosau 41.0 m2

1h+alk+k 37.0 m2

2h+k 57.5 m2

Pukuh.

+133.50

3-4h+k 88.5 m2

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

5.krs - 1:400

1h+alk+k 47.5 m2

3h+k 67.0 m2

Pistetalo 5.-8.krs

+135.30

2h+k 56.0 m2

2h+k 53.0 m2

1h+alk+k 36.0 m2

2h+k 54.0 m2

Tekn.t. 33.0 m2

Parvi

4h+parvi+k 116.0 m2

100 Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

9.krs - 1:400

1h+alk+k 30.5 m2

1h+alk+k 47.5 m2

Talosauna 18.0 m2

3h+k 67.0 m2

Pukuh.

Pistetalo 5.-8.krs

+147.70

Kerhotila 16.5 m2

+138.40

2h+k 56.0 m2

Tekn.t. 31.0 m2

1h+alk+k 36.0 m2

2h+k 53.0 m2

1h+alk+k 36.0 m2

Parvi til a Ko rk ea

6.krs - 1:400

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

101

HUOM! kaakon ja lounaan puoleisilla julkisivuilla kaikki lautaverhoukset lämpökäsitelty, poislukien punamultamaalilla käsiteltävät laudat.

1 Kirkas lasi 2 Pystysuuntainen 28x175mm täyspontattu uts-kuusilautaverhous, pintakäsittely petroliöljymaali (sävy lämmin harmaa) 3 Vaakasuuntainen 28x155mm täyspontattu utw-kuusilautaverhous, pintakäsittely petroliöljymaali (sävy lämmin harmaa) 4 Vaakasuuntainen 28x155mm täyspontattu utw-kuusilautaverhous, pintakäsittely petroliöljymaali (sävy valkoinen) 5 Pystysuuntainen 28x70...155mm täyspontattu uts-kuusilautaverhous, pintakäsittely punamultamaali 6 Läpivärjätty vaakaraidoitettu betoni, musta

Julkisivumateriaalit

Julkisivu koilliseen - 1:300

102 Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

103

1 2 4

Julkisivu luoteeseen - 1:300

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

Julkisivu lounaaseen - 1:300

104

Julkisivu kaakkoon - 1:300

HUOM! kaakon ja lounaan puoleisilla julkisivuilla kaikki lautaverhoukset lämpökäsitelty, poislukien punamultamaalilla käsiteltävät laudat.

Julkisivumateriaalit

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

105

Leikkaus A-A - 1:300

106

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

Leikkaus B-B - 1:400

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

107

a) (Yläikkun

(Yläikkuna)

JK/PK

(APK)

(PPK)

JK/PK

(PPK)

(APK)

Ä YM NÄK

NTO

ASU

JK/PK

2h+k 56.0 m²

a) (Yläikkun

1h+alk+k 47.5 m²

TUULETUSPARVEKE

3h+k 67.0 m²

TUULETUSPARVEKE

(PPK)

(APK)

2h+k 53.0 m²

JK/PK

1h+alk+k 36.0 m²

(APK)

P 108 Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Kalustettu pohjapiirustus, pistetalon 5.-8.krs - 1:100

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

109

Kalustettu pohjapiirustus, pistetalon 5.-8.krs - 1:200

na) (Yläikku

TUULETUSPARVEKE

1h+alk+k 36.0 m² 3h+k 67.0 m² JK/PK (PPK) JK/PK

(APK)

(PPK) (PPK)

(Yläikkuna) SK JK/PK

(APK)

TUULETUSPARVEKE (APK)

na) (Yläikku

JK/PK

2h+k 56.0 m²

(PPK) (PPK)

2h+k 53.0 m²

Ä KYM

TONÄ

ASUN

SK SK

JK/PK

(APK)

1h+alk+k 47.5 m²

Palomääräysten mukaan puukerrostalon kaikki kantavat rakenteet joudutaan käytännössä suojaamaan kipsilevyin. Kevyissä väliseinissä tätä vaatimusta ei ole ja siksi koivuviilupintaisia vaneriseiniä voidaan käyttää asuntojen sisustuksessa tehosteseininä tuomassa modernin puutalon tunnelmaa.

Näkymä pistetalon 6. kerroksen asunnosta

110

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Välipohjarakenteiden periaate - 1:300

Ripalaatta (viivoitus palkkien suuntainen)

CLT-levy

Alakattoon asennettava sprinkleri, jonka vesiputki ripalaatan ontelossa Alakattoon asennettava sprinkleri, jonka vesiputki voi risteillä vapaasti CLT-levyn alapuolella

CLT-rakenteinen välipohja eteisessä ja märkätiloissa

Ripalaatta pidemmillä jänneväleillä

-lyhyet jännevälit mahdollistavat ohuemman rakenteen

Paksumpi betonivalu mahdollistaa kylpyhuoneiden lattioiden kallistukset CLT-laatan alle jää tilaa LVIS-vaakavetojen vapaalle risteilylle

Sisäverhoukset samassa tasossa, jolloin huoneistoihin muodostuu yhtenäinen ja rauhallinen alakatto

Palkkien välissä mahdollisuus LVIS-vaakavedoille

Sprinklerien vesiputket ripalaatan ontelossa tai CLT-levyn alapuolella

Suunnitelma Isokuuseen / DiplomityĂś / Markus Heinonen

111

LĂ¤pivetotuuletus

112

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

Leikkaus C-C, 1:100

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

113

Leikkaus C-C

Julkisivuote, 1:100

114

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

DET 1 - räystäs 1:10

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityรถ / Markus Heinonen

115

DET 2 - Palokatko 1:5

116

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Liite 1 - Synergia-laskurilla laskettu hiilijalanjälki

Laskelmassa ei ole huomioitu CLT-välipohjia, mutta muuten rakenteet vastaavat suunnitelmaa. Päärakenteet yhteensä SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1 Yhteyshenkilö: Ari Nissinen, SYKE, ari.nissinen@ymparisto.fi

Kilpailuehdotuksen nimi:

Kiilat (Isokuusen kumppanuushankkeen kilpailu)

Suunnitteluryhmän nimi:

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI

YHTEENVETOSIVU: Päärakenteiden yhteenlaskettu hiilijalanjälki

Rakennetyypit

Kokonaispinta-ala rakennuksessa 2 m

päästöt

Hiilijalanjälki varasto

yhteensä

kg CO2-ekv

Alapohja Alapohja Alapohja Alapohjat yhteensä

/1 /2 /3

1030 650 0 1680

48756 21666 0 70422

15821 59728 0 75549

32936 -38062 0 -5127

Ulkoseinä Ulkoseinä Ulkoseinä Ulkoseinät yhteensä

/1 /2 /3

3860 1495 1100 6455

50655 15196 116790 182641

263431 110781 0 374212

-212776 -95585 116790 -191571

Ikkunat ja lasiseinät /1 Ikkunat ja lasiseinät /2 Ikkunat ja lasiseinät /3 Ikkunat ja lasiseinät yhteensä

925 0 0 925

27776 0 0 27776

25006 0 0 25006

2769 0 0 2769

Väliseinät kantavat Väliseinät kantavat Väliseinät kantavat Väliseinät kantavat yhteensä

/1 /2 /3

1810 410 1670 3890

37644 7383 73520 118547

22241 17778 10260 50279

15402 -10394 63260 68268

Runko Runko Runko Runko yhteensä

/1 /2 /3

0 0 0 0

Välipohjat Välipohjat Välipohjat Välipohjat yhteensä

/1 /2 /3

5800 720 1225 7745

226837 25349 98147 350333

355021 45861 18816 419698

-128184 -20512 79331 -69365

Yläpohja Yläpohja Yläpohja Yläpohja yhteensä

/1 /2 /3

620 650 410 1680

25894 14854 7648 48396

31209 43639 27526 102374

-5315 -28785 -19878 -53977

päästöt

Hiilijalanjälki varasto

yhteensä

798115

1047118

-249003

kg CO2-ekv

Päärakenteet yhteensä

kg CO2-ekv

117

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Alapohja SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta

Alapohja /1

Rakennetyyppi: Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

1030

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti (vain tarkistukseen): Sanallinen kuvaus: tarkistus:

dm (eli litraa)

m3 3

Alapohjat / 3-8-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

arvo on 1

Lattiapinnoite, parketti 20mm Betonilaatta 100mm Betoniraudoitus Polystyreeni, lattialevy 2x100mm

kg/m

g CO2-ekv/kg

dm (eli litraa)

480 2400 7850 15

90 140 440 3600

1600

20 100 0,6 200

9,6 240 4,71 3 0 0 0 0 0 0 0 0

500

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

320,6

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO 2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

kg CO2-ekv

0,864

15,36

33,6

2,0724

10,8

47,3364

15,36

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

varasto

Ominaisuudet Tilavuus Paino Kerrat Hiilijalanjälki Tilavuus- Kasvihuo- Hiilidioksi- Oletus- Lasketaan Jos ei uusipaino nekaasu- din varasto pinta-alaa automaattis mistarvetta 100 v aikana, päästöt kohti esti päästöt

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

257,31

48756

15821

118

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

Alapohja SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Alapohja /2 m2 650

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2): Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

dm (eli litraa)

m3 3

Alapohjat / 1-2-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

arvo on 1

Lattiapinnoite, parketti 20mm Kuitubetoni 50mm Valusuoja Havuvaneri 18mm Kertopuupalkit 45x400mm kk400 Ekovilla 400mm Puukuitulevy 25mm Rimoitus 22x100mm kk300

kg/m

g CO2-ekv/kg

dm (eli litraa)

480 2400

90 140

1600

20 50

9,6 120 0

450 500 35 300 480

600 230 180 420 70

1600 1600 800 1600 1600

18 45 355 25 7,33

8,1 22,5 12,425 7,5 3,5184 0 0 0 0

500

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

520,33

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO 2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

kg CO2-ekv

0,864

15,36

16,8

4,86

12,96

5,175

2,2365

9,94

3,15

0,246288

5,62944

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

183,6434

33,331788 91,88944

21666

59728

119

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Ulkoseinä /1

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

3860

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

dm3 (eli litraa)

Ulkoseinät / 3-8-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

Ulkoverhouslauta 28mm Rimoitus 22+22mm kk300 Tuulensuojalevy 25mm Puurunko 48x148mm kk600 Eriste (lasivilla) 150mm Puurunko 48x148mm kk600 Eriste (lasivilla) 150mm Havuvaneri 9mm Rimoitus 48x48mm kk400 Eriste (lasivilla) 50mm Sisäverhous

kg/m3

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

480 480 300 480 20 480 20 450 480 20

70 110 420 70 800 70 800 600 110 800

1600 1600 1600 1600

28 7,04 25 12 138 12 138 9 5,76 44

1600 1600 1600

13,44

7,5 5,76 2,76 5,76 2,76 4,05 2,7648 0,88 0 0

500

1 1 1 1 1 418,8

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO2-ekv

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

0,9408

21,504

0,371712

5,40672

3,15

0,4032

9,216

2,208

0,4032

9,216

2,208

2,43

6,48

0,304128

4,42368

0,704

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

kg CO2-ekv

3,3792

varasto

päästöt

Materiaali Ominaisuudet Tilavuus Paino Kerrat Hiilijalanjälki Jos ei uusi(Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit Tilavuus- Kasvihuo- Hiilidioksi- Oletus-pinta- Lasketaan paino nekaasu- din varasto alaa kohti automaattis mistarvetta ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.) 100 v aikana, esti päästöt arvo on 1

49,054

13,12304

68,2464

50655

263431

120

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Ulkoseinä /2 m2 1495

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

dm3 (eli litraa)

Ulkoseinät / 1-2-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

päästöt

varasto

Ulkoverhouslauta 28mm Rimoitus 22+22mm kk300 Tuulensuojalevy 25mm Puurunko 48x148mm kk600 Eriste (ekovilla) 150mm Puurunko 48x148mm kk600 Eriste (ekovilla) 150mm Havuvaneri 9mm Rimoitus 48x48mm kk400 Eriste (ekovilla) 50mm Sisäverhous

kg/m3

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

480 480 300 480 35 480 35 450 480 35

70 110 420 70 180 70 180 600 110 180

1600 1600 1600 1600 800 1600 800 1600 1600 800

28 0,00704 25 12 138 12 138 9 5,76 126

13,44 0,0033792 7,5 5,76 4,83 5,76 4,83 4,05 2,7648 4,41 0 0

500

1 1 1 1 1 493,76704

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO2-ekv

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

0,9408

21,504

0,0003717 0,0054067 3,15

0,4032

9,216

0,8694

3,864

0,4032

9,216

0,8694

3,864

2,43

6,48

0,304128

4,42368

0,7938

3,528

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

kg CO2-ekv

53,3481792

10,1643

74,101087

15196

110781

121

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Ulkoseinä /3 m2 1100

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

dm3 (eli litraa)

Ulkoiseinät / 0.-1.kerroksen liiketilat ja varastot sekä sokkelit ja perustukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

Sisäverhous Betoni K35 150mm Betoniraudoitus Eriste (polyuretaani) 160mm Betoni K35 70mm Betoniraudoitus

kg/m3

g CO2-ekv/kg

2400 7850 40 2400 7850

140 440 4230 140 440

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

150 1 160 70 0,5

360

7,85 6,4 168 3,925 0 0 0 0 0 0

500

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

381,5

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO2-ekv

kg CO2-ekv

50,4

3,454

27,072

23,52

1,727

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

varasto

päästöt

546,175

106,173

106

116790

122

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Ikkunat ja lasiseinät /1

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

925

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Asuntojen ikkunat Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

Alumiiniprofiili ulkopinnassa 2mm Ikkunalasit 4x4mm Puukarmit 200mm Sisäpuitteet 50x50mm Ulkopuitteet 30x30mm

kg/m3

g CO2-ekv/kg

2700 2500 480 480 480

3640 660 110 110 110

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

0,486

1600 1600 1600

0,18 16 25 7,5 2,7

40 12 3,6 1,296 0 0 0 0 0 0 0

500

51,38

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

kg CO2-ekv

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

1,76904

1 1 1 1 1

26,4

1,32

19,2

0,396

5,76

0,14256

2,0736

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

57,382

30,0276

27,0336

27776

25006

123

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Väliseinät kantavat /1

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

1810

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Kantavat väliseinät / 3-8-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

kg/m3

Sisäverhous Kipsilevy 15mm Kipsilevy 15mm Puurunko 48x98mm kk600 Eriste (lasivilla) 100mm Puurunko 48x98mm kk600 Eriste (lasivilla) 100mm Palokipsilevy 15mm Palokipsilevy 15mm Sisäverhous

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

700 700 480 20 480 20 780 780

390 390 70 800 70 800 390 390

1600 1600

15 15 8 92 8 92 15 15

10,5 10,5 3,84 1,84 3,84 1,84 11,7 11,7 0 0 0

500

1 1 1 1 1 260

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

4,095

0,2688

6,144

1,472

0,2688

6,144

1,472

4,563

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

kg CO2-ekv

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

55,76

20,7976

12,288

37644

22241

124

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi: Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Väliseinät kantavat /2 m2 410

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Kantavat väliseinät / 1-2-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

kg/m3

Sisäverhous Kipsilevy 13mm Spruce FireResist- vaneri 18mm Puurunko 48x98mm kk600 Eriste (ekovilla) 100mm Puurunko 48x98mm kk600 Eriste (ekovilla) 100mm Spruce FireResist- vaneri 18mm Kipsilevy 13mm Sisäverhous

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

700 450 480 35 480 35 450 600

390 600 70 180 70 180 600 390

1600 1600 800 1600 800 1600

13 18 8 92 8 92 18 13

9,1 8,1 3,84 3,22 3,84 3,22 8,1 7,8 0 0 0

500

1 1 1 1 1 262

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

3,549

4,86

12,96

0,2688

6,144

0,5796

2,576

0,2688

6,144

0,5796

2,576

4,86

12,96

3,042

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

kg CO2-ekv

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

47,22

18,0078

43,36

7383

17778

125

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi: Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Väliseinät kantavat /3 m2 1670

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Kantavat väliseinät 1-8krs, porrashuoneiden betoniseinät Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

kg/m3

Sisäverhous Betoni K35 120mm Betoniraudoitus Puurunko 48mm kk600 Eriste (lasivilla) 50mm Sisäverhous

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

2400 7850 480 20

140 440 70 800

1600

120 0,8 8 42

288 6,28 3,84 0,84 0 0 0 0 0 0 0

500

1 1 1 1 1 170,8

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

40,32

2,7632

0,2688

6,144

0,672

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

kg CO2-ekv

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

298,96

44,024

6,144

73520

10260

126

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Välipohjat /1

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

5800

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Välipohjat / 3-8-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

Lattiapinnoite, parketti 20mm Kuitubetoni 50mm Valusuoja Askeläänieristevilla 30mm Havuvaneri 18mm Kertopuupalkit 45x300mm kk400 Aänieriste (lasivilla) 100mm Ilmansulkupaperi Rimoitus 48x48mm kk300 Akustiset jousirangat 25mm kk400 Palokipsilevy 2x15mm Sisäverhous

kg/m3

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

480 2400

90 140

1600

20 50

9,6

20 450 500 20

800 600 230 800

1600 1600

30 18 33,75 88,75

0,6 8,1 16,875 1,775 0

480 7850 780

110 1040 390

1600

7,67 0,156 30

3,6816 1,2246 23,4 0

500

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

278,17

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

kg CO2-ekv

0,864

15,36

16,8

0,48

4,86

12,96

3,88125

1,42

0,404976

5,89056

1,273584

9,126

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

120

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

185,2562

39,10981 61,21056

226837

355021

127

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Välipohjat /2 m2 720

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Välipohjat / 1-2-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

Lattiapinnoite, parketti 20mm Kuitubetoni 50mm Valusuoja Askeläänieristevilla 30mm Havuvaneri 18mm Kertopuupalkit 45x300mm kk400 Aänieriste (ekovilla) 100mm Ilmansulkupaperi Rimoitus 48x48mm kk300 Akustiset jousirangat 25mm kk400 Kipsilevy 2x13mm Sisäverhous

kg/m3

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

480 2400

90 140

1600

20 50

9,6

20 450 500 35

800 600 230 180

1600 1600 800

30 18 33,75 88,75

0,6 8,1 16,875 3,10625 0

480 7850 600

110 1040 390

1600

7,67 0,156 26

3,6816 1,2246 15,6 0

500

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

274,17

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

kg CO2-ekv

0,864

15,36

16,8

0,48

4,86

12,96

3,88125

0,559125

2,485

0,404976

5,89056

1,273584

6,084

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

120

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

178,78745

35,206935 63,69556

25349

45861

128

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Välipohjat /3 m2 1225

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Betoniontelolaatta liiketilojen ja varastojen päällä Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

Lattiapinnoite, parketti 20mm Kuitubetoni 50mm Ontelolaatta(K60) Betoniraudoitus Sisäverhous

kg/m3

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

480 2400 2400 7850

90 140 170 440

1600

20 50 148 0,6

9,6 120 355,2 4,71 0 0 0 0 0 0 0 0

500

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

218,6

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

kg CO2-ekv

0,864

15,36

16,8

60,384

2,0724

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

489,51

80,1204

15,36

98147

18816

129

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta

Yläpohja /1

Rakennetyyppi: Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

620

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Yläpohjat / 3-8-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

Konesaumattu peltikate 0,5mm Havuvaneri 18mm Rimoitus 48x48mm kk900 Aluskate Kattoristikot kk900 Lasivilla 300mm Vuorivilla (palosuojaus) 300mm Havuvaneri 9mm Ilmansulkupaperi Rimoitus 48x48mm kk300 Palokipsilevy 2x15mm Sisäverhous

kg/m3

g CO2-ekv/kg

7850 450 480

1070 600 70

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

3,925

1600 1600

0,5 18 2,56

480 20 50 450

70 800 990 600

1600

480 780

110 390

1600

30 300 300 9

14,4

7,67 30

3,6816

6 15 4,05 0

23,4 0

500

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

697,73

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

kg CO2-ekv

4,19975

4,86

12,96

0,086016

1,96608

1,008

23,04

4,8

14,85

2,43

6,48

0,404976

5,89056

9,126

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

8,1 1,2288

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

79,7854

41,764742 50,33664

25894

31209

130

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Yläpohja /2 m2 650

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Yläpohjat / 1-2-kerroksiset rakennukset Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

Konesaumattu peltikate 0,5mm Havuvaneri 18mm Rimoitus 48x48mm kk900 Aluskate Kattoristikot kk900 Ekovilla 600mm Havuvaneri 9mm Ilmansulkupaperi Rimoitus 48x48mm kk300 Kipsilevy 2x13mm Sisäverhous

kg/m3

g CO2-ekv/kg

7850 450 480

1070 600 70

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

3,925

1600 1600

0,5 18 2,56

8,1 1,2288 0

480 35 450

70 180 600

1600 800 1600

30 600 9

14,4 21 4,05 0

480 600

110 390

1600

7,67 26

3,6816 15,6 0 0

500

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

693,73

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

kg CO2-ekv

4,19975

4,86

12,96

0,086016

1,96608

1,008

23,04

3,78

16,8

2,43

6,48

0,404976

5,89056

6,084

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

71,9854

22,852742 67,13664

14854

43639

131

Suunnitelma Isokuuseen / Diplomityö / Markus Heinonen

SYKE Synergiatalo Senaatti-Kiinteistöt

LIITE 19.1

MATERIAALITEHOKKUUS JA HIILIJALANJÄLKI Rakennetyyppikohtainen laskenta Rakennetyyppi:

Yläpohja /3 m2 410

Kokonaispinta-ala rakennuksessa:

Oletus-pinta-ala, jota kohti materiaalien määrät on annettu (oletusarvo on 1 m2):

dm3 (eli litraa)

Rakennetyypin kokonaistilavuus yllä annettua pinta-alaa kohti: Sanallinen kuvaus:

tarkistus:

Polkupyörävarastojen viherkatot Lisäksi liitä mukaan rakennetyyppikuva, josta käy ilmi päämateriaalit. Rakennusmateriaalit ja niiden hiilijalanjälki

kg/m3

Istutukset Havuvaneri 18mm Rimoitus 48x48mm kk900 Aluskate Kattoristikot kk900 Ekovilla 600mm Havuvaneri 9mm Ilmansulkupaperi Rimoitus 48x48mm kk300 Kipsilevy 2x13mm Sisäverhous

g CO2-ekv/kg

dm3 (eli litraa)

450 480

600 70

1600 1600

18 2,56

8,1 1,2288 0

480 35 450

70 180 600

1600 800 1600

30 600 9

14,4 21 4,05 0

480 600

110 390

1600

7,67 26

3,6816 15,6 0 0

500

1 1 1 1 1 693,23

YHTEENVETO Rakennetyypin hiilijalanjälki neliömetriä kohti, kg CO2-ekv / m2 Rakennetyypin hiilijalanjälki rakennuksessa yhteensä, kg CO 2-ekv

1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1

4,86

12,96

0,086016

1,96608

1,008

23,04

3,78

16,8

2,43

6,48

0,404976

5,89056

6,084

Paino

Tässä voit antaa ne materiaalit, joiden paino on helpompi arvioida kuin tilavuus:

Naulat, kiinnityslevyt yms.

kg CO2-ekv

varasto

Materiaali (Alkaen ulkoa päin) (Katso materiaalit ja niiden ominaisuudet liitteestä 18.2.)

68,0604

18,652992 67,13664

7648

27526