Kova kuorma ympäristölle

Vaateteollisuus kuormittaa ympäristöä jokaisessa vaiheessaan, aina raaka-aineen tuotannosta kankaiden valmistukseen, vaatteiden kuljetuksista jätteiden käsittelyyn. Eri tekstiilien ympäristövaikutukset vaihtelevat. Keskeistä on, missä ja miten vaatteen materiaali on tuotettu. Suomessa valmistettu vaate ei automaattisesti ole ekologinen.

Vaateteollisuuden osuudesta kasvihuonekaasujen päästöihin on erilaisia arvioita. Luvut vaihtelevat parista prosentista kymmeneen prosenttiin. Vaateteollisuus aiheuttaa vuosittain saman verran päästöjä kuin maailman laiva- ja lentoliikenne yhteensä.

Maailman vuotuisesta veden käytöstä menee 4 % tekstiilituotantoon. Erityisen paljon vettä kuluu puuvillan tuotannossa. Puuvillaa viljellään usein maissa, joissa on pulaa puhtaasta vedestä.

Tekstiilien tuotanto aiheuttaa jopa 20 % maailman teollisista jätevesipäästöistä. Jätevesi sisältää valkaisu- ja väriaineita, happoja ja mustetta. Osa vedestä huuhtoutuu suoraan vesistöihin. Jos jätevesien käsittely on puutteellista, saattaa juomavesi pilaantua.

Vaatteita tehdään luonnonkuitujen lisäksi öljypohjaisista, synteettisistä kuiduista. Sellaisia ovat esimerkiksi polyesteri, akryyli ja nylon. Usein näitä lisätään luonnonkuitujen sekaan tuomaan vaatteeseen käyttömukavuutta. Tekokuitujen valmistus kuluttaa paljon energiaa, ja raaka-aineet ovat uusiutumattomia. Synteettiset kuidut ovat tosiasiassa muovia eivätkä hajoa luonnossa. Suuri osa merien mikromuoveista on peräisin muovipohjaisista tekstiileistä kuten polyesteristä ja nylonista.

Pulmallinen puuvilla Noin puolet maailman vaatteista ja tekstiileistä tehdään puuvillasta. Puuvillan viljelyssä käytetään suuria määriä vettä, lannoitteita, tuholaismyrkkyjä ja muita haitallisia kemikaaleja. Se kaikki vaikuttaa luontoon ja ihmisten terveyteen. Tehoviljelyssä maaperä köyhtyy ja eroosio lisääntyy. Lisääntynyt ravinteiden tarve korvataan lannoitteilla, kemikaaleilla ja keinokastelulla. Uutta viljelysmaata raivataan metsistä, ja samalla menetetään hiilinieluja.

Puuvillan kasvatukseen kuluu 16 % maailmassa käytettävistä tuholaismyrkyistä. Usein torjunta-aineita käsitellään viljelmillä ilman riittäviä suojavarusteita.

Monet viljelijäperheet joutuvat velkakierteeseen, kun lannoitteiden ja siementen hinnat nousevat ja sadot huonontuvat. Kasvatatko kemikaalikuormaasi? Kemikaaleja käytetään vaatteiden tuotannossa esimerkiksi valkaisuun, värjäykseen, käsittelyihin ja viimeistelyyn. Yhden kuitukilon tuotantoon voi kemikaaleja kulua puoli kiloa ja yhden vaatekilon tuotantoon kolme kiloa.

Tekstiileissä käytetyt kemikaalit voivat olla haitallisia terveydelle. Uudet vaatteet kannattaakin pestä aina ennen käyttöä. Esimerkiksi tekstiilit, jotka on käsitelty kemikaaleilla tiettyjen ominaisuuksien saamiseksi kuten rypistymisen estämiseksi, veden ja tahrojen hylkimiseksi tai hajun poistamiseksi, voivat sisältää ihmiselle haitallisia kemikaaleja. Vältä tekstiilejä, joissa on pehmeitä muoviosia, kuten t-paitojen muovipintaiset kuvioinnit. Niissä saattaa olla muovin pehmennysaineita, joista jotkut voivat olla haitallisia lisääntymiskyvylle.

Fakta vettä kuluu valmistuksessa

Farkut 10 850 litraa Lakana 9 750 litraa T-paita 2 720 litraa

HALVAN HINNAN KÄÄNTÖPUOLI

Ostamme uusia vaatteita yhä useammin ja käytämme niitä yhä lyhyemmän aikaa. Myös yksittäisten vaatteiden käyttökerrat ovat vähentyneet.

Globaalisti vaatteiden tuotanto lähes kaksinkertaistui vuosina 2000–2014. Yksittäisen kuluttajan hankkimien vaatteiden lukumäärä kasvoi keskimäärin 60 %.

Vaatteiden keskimääräinen käyttöikä on nykyisin yli kolmanneksen lyhyempi kuin vuonna 2000. Uusia vaatemallistoja tulee kauppoihin jatkuvasti, ja vaatteet, jotka eivät käy kaupaksi, siirretään pois tieltä.

Lähes kaikki vaatteiden valmistukseen käytetystä materiaalista on uutta raaka-ainetta. Tekstiilien kierrätys materiaalina on toistaiseksi vähäistä, myös Suomessa. Yli 70 % tekstiileistä päätyy poltettavaksi tai kaatopaikalle. Maailmassa viedään joka sekunti yhtä kuorma-autollista vastaava määrä vähän käytettyä vaatetekstiiliä poltettavaksi tai kaatopaikalle. Suomessa syntyy noin 100 000 tonnia tekstiilijätettä vuodessa.

Parhaillaan kehitetään menetelmiä, joilla tehdään kierrätyskuidusta uutta kangasta. Sekoitetekstiilien kierrätys materiaaliksi on vaikeampaa kuin yhdestä materiaalista tehtyjen tekstiilien kierrätys.

Vaatteiden ja asusteiden tuotantoketju raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi on pitkä ja sitä on vaikea seurata. Pitkiin tuotantoketjuihin liittyy usein ekologisia ja eettisiä ongelmia.

Vaateteollisuuden raaka-aineita viljellään ja tuotteita valmistetaan siellä, missä se on halvinta. Tuotteet käsitellään ja värjätään mahdollisesti jossakin toisessa matalapalkkamaassa.

Valtaosa Suomessakin myytävistä vaatteista tehdään kehitysmaissa, erityisesti Aasiassa. Ylipitkät työpäivät, pakkotyö, vaaralliset työolot ja huonot palkat ovat vaatetehtaissa arkipäivää. Kun aikuisten palkka ei riitä perheen elättämiseen, myös lapset joutuvat työhön. Osa Euroopan maista, kuten esimerkiksi Italia ja Latvia, luokitellaan kohonneen riskin maiksi. Vain murto-osa tuotteen myyntihinnasta päätyy vaatteen tehneelle ompelijalle.

Vuosina 1980–2013 vaatteiden hinnat nousivat noin 70 %, mutta muiden tavaroiden yli 300 %. Syynä on se, että vaateteollisuutta on siirretty halvan tuotannon maihin. Verrattuna 1980-lukuun vaatteiden hinta on nykyään vain 20 % siitä, mitä ne maksoivat ennen suhteessa tulotasoon. Kun kerrot vaatteen hinnan viidellä, näet, mikä olisi oikea hinta.

Fakta

Tekstiiliteollisuuden hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää 44 % pelkästään sillä, että tuotteiden käyttöikä tuplaantuisi.

SELVITÄ TAUSTAT

Kuluttaja voi edistää tekstiilien vastuullisuutta kysymällä yrityksiltä tuotteista ja niiden taustoista. Tietoja vaatemerkin tai -yrityksen vastuullisuudesta voi etsiä esimerkiksi yrityksen verkkosivuilta.

Aitoon vastuullisuuteen kuuluu, että valmistaja kertoo toiminnastaan avoimesti, ilmoittaa vaatteiden tuotantomaat ja esittää tarkat tilastotiedot. Vastuullinen yritys maksaa työntekijöille riittävän hyvät palkat. Pelkät lupaukset eivät riitä, vaan oleellisia ovat tehdyt teot.

Tarkista, mitä yritys kertoo:

» yrityksen kasvihuonekaasupäästöistä ja jätejalanjäljestä. »toimista haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi, kuten vastuullisesti tuotettujen raaka-aineiden käytöstä, haitallisten kemikaalien käyttökielloista ja kieltojen seurannasta, käytetyistä pakkausmateriaaleista. »toimista vaatteiden elinkaaren pidentämiseksi tai kierrätyksen parantamiseksi. »teoista työelämä- ja ihmisoikeuksien parantamiseksi. »yrityksen eettisestä ohjeistuksesta ja sen toteutumisesta. »tuotannon valvonnasta. »työntekijöiden palkan riittävyydestä elämiseen. »alihankintaketjun vastuullisuudesta. Ota merkit avuksi Euroopassa neljä viidestä kuluttajasta haluaisi ostaa ympäristöystävällisempiä tuotteita, jotka ovat puolueettoman tahon sertifioimia. Ympäristömerkit ja -sertifikaatit pitävät sisällään kriteereitä, joiden täyttyessä merkkiä saa käyttää. Yritysten omien vastuullisuusmerkintöjen kanssa kannattaa olla kriittinen, sillä yrityksillä voi olla houkutus esittää omat tuotteensa vastuullisempina, kuin mitä ne ovat.

Erilaiset sertifiointijärjestelmät ja viralliset merkinnät auttavat ostoksilla.

Reilun kaupan puuvilla Puuvilla on tuotettu Reilun kaupan kriteereitä noudattaen. Viljelijät saavat tuotteestaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Kriteereihin kuuluu ympäristöstandardeja, jotka rajoittavat muun muassa voimakkaiden torjunta-aineiden käyttöä. Lapsityövoiman käyttö on kielletty. Luomupuuvilla Luomupuuvillan viljelyssä ei käytetä ympäristölle haitallisia keinolannoitteita tai torjunta-aineita. Luomupuuvilla on GMO-vapaata. Viljely kuluttaa kuitenkin paljon vettä, kuten tavallisenkin puuvillan viljely.

Joutsenmerkki YMPÄRISTÖMERKKI MILJÖMÄRKT Kriteerit tekstiileille ja nahkatuotteille 1234 5678 on laadittu elinkaarinäkökulmasta. Tarkoituksena on varmistaa ympäristöystävällisyys tuotannon, käytön ja jätehuollon ajalta. Joutsenmerkityt tekstiilit ja nahkatuotteet täyttävät erilaisia ympäristö-, terveys- ja laatuvaatimuksia, jotka koskevat koko tuotantoketjua kuitujen ja nahan alkutuotannosta valmiisiin tuotteisiin.

EU-ympäristömerkki Tekstiilituotteen tuotannossa on käytetty mahdollisimman vähän ympäristölle ja terveydelle haitallisia aineita. Tekstiilissä ei ole epäorgaanisia kuituja, atsovärejä eikä lyijypohjaisia pigmenttejä. Väri kestää hikoilua, hankausta, pesua ja valoa.