Martta avaa vaatekaappinsa Tärkeintä on tarina

TAPAAMME MARTTOJA, JOTKA PUKEUTUVAT GARDEROBIN HENGESSÄ. martat.fi/garderobi-harkitsekorjaa-kierrata/

– Tämä protomalli Marttojen edustusvaatteesta ei päätynyt koskaan tuotantoon, mutta olen käyttänyt tätä ansio- ja kunniamerkkien kanssa esimerkiksi Lottien edustustilaisuuksissa ja maanpuolustukseen ja varautumiseen liittyvissä tilaisuuksissa, sanoo Marianne Heikkilä.

Sukupuolineutraali papintakki, sutaani, on mittatilaustyö Osuuskunta Pyhävaatteelta, ompelijana Mari Benissan. Se on valmistettu sataprosenttisesta mulesing-vapaasta merinovillasta. – Takki on ratkaissut kirkollisten toimitusten pukeutumisongelmat. Käytän tätä kasteessa, siunauksessa, avioliittoon vihkimisessä, messuissa. Hankin takin itse, koska en ole seurakunnassa tai kirkossa työssä.

TÄRKEINTÄ ON TARINA

Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä tuntee muodin. Rakkaimmat vaatteet ovat isoäidin ompelimon peruja ja äidiltä saatuja asuja, jotka kantavat muistoja.

MARIANNE HEIKKILÄ/HELENA KOKKONEN

// KUVAT LAURA RIIHELÄ

– Korut ovat rakkaita muistoja lapsuudesta 1960–70-luvuilta. Äiti teki ammatikseen muotinäytöksiä tanssivien malliensa kanssa tavarataloissa ja juhlatiloissa. Asuihin tarvittiin erilaisia koruja ja rekvisiittaa. Ihailin äidin näyttäviä kuoseja ja asusteita sekä mustaa, kiiltävää tukkaa.

KUVAILE TYYLIÄSI: Klassinen, ajaton, vintage. Tyyli on kokonaisuus kengistä hiuksiin, ehostuksesta vaatteisiin. Pukeutuminen saa olla samaan aikaan rentoa ja sporttista sekä tuoda piristystä arkeen. Pukeudun mielelläni yksinkertaisesti, joskus jopa maskuliinisesti. Käyn myös miehen vaatekaapilla ja miesten vaateosastoilla.

TÄRKEÄÄ VAATTEISSA ovat luonnonmateriaalit, laatu ja kestävyys, vintage ja tarinat vaatteiden takana, vastuullisuus ja kierrätettävyys, mukavuus ja minimalismi, istuvuus ja leikkaukset. Arvostan suuresti itse tehtyjä tuotteita, joita olen saanut martoilta: saaleja, sukkia, villapuseroita.

MISTÄ HANKIT VAATTEESI? Olen perinyt isoäitini Kaisu Heikkilän vaatetehtaassa valmistettuja asuja ja äitini vintage-vaatteita. Ostan vaatteita kivijalkaputiikeista, sillä haluan tukea käsityöläisiä ja pienyrittäjiä. Tutkin second hand -kauppojen ja nettikirppareiden tarjontaa. Olen kirpputorien suurkuluttaja: Fida, Emmaus, UFF, SPR-kontit, Pelastusarmeija… Kierrätämme ystävien kanssa vaatteita, ja olen ajatellut liittyä Vaatepuun jäseneksi.

Jos tarvitsen juuri tietynlaisen asun, etsin sitä arvostamiltani vaateketjuilta.

– Vaaleanpunainen mekko valmistettiin yksittäiskappaleena. Sitä käytettiin muistaakseni Miss Suomi -esityksissä ja äitini muotinäytöksissä. Mekko on ollut minulle rakas juhlavaate romanttisine hihoineen ja mallineen, ja se siirtyy perinnöksi tyttärelleni.

Suosikkejani ovat Katri Niskanen, Andiata, Papu Design, Glope Hope, Marimekko, Palmroth, Nanso, Nouk, NO/ AN, Marja Rak, Lumoan, E/S Design, Alpa, Anna Ruohonen ja Samuji.

MILLAINEN ON TYÖVAATTEESI? Olen – Martta Tyti Pirjo Laakso löysi Missiokirppis Simpeleestä hääpuvun, joka oli tehty Kaisu Heikkilän ompelimossa. Pukua käytti perheneuvoja, kirjailija, lehtori Kirsi Ijäs häissään vuonna 1962. Ilta Sanomat julkaisi asiasta jutun. Sen jälkeen sain puhelun Ijäkseltä, joka kertoi minulle elämästään ja häistään. Kysyin, haluaisiko hän puvun takaisin. Hän tahtoi kuitenkin jättää sen minulle, Heikkilän suvun jälkeläiselle, koska koki, että nyt puku on turvallisessa paikassa. – Ihmeellisiä ovat nämä elämänpolut, ja miten vaate voi tuoda ihmiset yhteen, pohtii Marianne Heikkilä.

toiselta ammatiltani pappi. Olen hankkinut mittatilaustyönä papin sutaanin lipereillä, eli papintakin miesten mallilla. Sen valmistajan, Osuuskunta Pyhävaateen, motto on: Sama virka, sama verka. Tasaarvo ulottuu virkapukuihin, ja kannan tällaisia symboleja ylpeänä. Sama koskee Marttojen arvokasta juhlamekkoa, jota on käytetty alun perin myös työvaatteena maatiloilla ja pelloilla.

PARAS VAATEVINKKINI: Tekstiilituotteet ovat arvokkaita. Toivon, että hoitaisimme niitä yhtä suurella rakkaudella kuin millä ne on valmistettukin. Oikea hoito pidentää käyttöikää, ja paras vaate on jo kaapissamme. Vaatteet, joita voi yhdistellä, lainata, kierrättää ja korjata, ovat osa kestävää arkea. EDELLEEN KÄYTÖSSÄ: Isoäidin ja äidin iltapuvut, takit, laukut ja korut.

VARMA VALINTA JOKA LÄHTÖÖN: Olen vilukissa ja rakastan lämpöisiä kashmirvillaneuleita. Minulla on musta, valkoinen ja ruskea kashmirpoolo. Villasukat lähtevät mukaan jokaiselle reissulle.

JUHLAT TULOSSA? NÄIN PUKEUDUN: Kutsua kunnioittaen, pukeutumiskoodin mukaisesti, juhlavasti, näyttävästi ja ajattomasti. Sen mukaan, mitä kaapista löydän ja mihin mahdun. Juhlavaatteissa saa olla glamouria – usein käytän isoäitini tai äitini vanhoja juhlapukuja.

Mekot on ommeltu Kaisu Heikkilän tehtaan ateljeessa.

– Kaisu Heikkilä Oy:n maximekko on kaiketi peräisin 1970-luvulta. Kangas tuo mieleen nuoruuteni mummilassa Tampereen Ruotulassa ja mökillä Sarkkilassa. Mummilla oli aina tällainen juhlavaate päällä, kun hän kestitsi sukua. Hän otti vain essun pois ja oli juhlakunnossa hiuksineen ja kenkineen.

– Martat ovat valmistaneet kirkollisen alban päälle laitettavat stolat isoäidinneliöistä kirkkovuoden liturgisissa väreissä. Mustan stolan teki luottomarttani Marketta Rahikainen. Stolaan on upotettu kultainen risti. Hän teki samaan käyttöön myös kännykkäpussin. Kansikuvakasvona 14-vuotiaana 1982. Tässä katsotaan maailmaa parivuotiaan silmin.

TÄSTÄ VAATTEESTA UNELMOIN: Pitkästä juhlamekosta, joka on virkattu isoäidinneliöistä.

VIRHEHANKINTA: Netistä tilatut vaateet, kengät tai asusteet, jotka eivät ole vastanneet tuote- ja materiaalikuvausta tai kokomerkintää. Esimerkiksi uimapuvun kooksi oli ilmoitettu XL, mutta mitoitus olikin italialainen, ja puku kokoa XS.

PARAS LÖYTÖNI: Kirppiksiltä löydetyt nahka-, villakangas tai silkkivaatteet, joita tuunaamalla olen tehnyt omannäköiseni lookin. Olen löytänyt hyviä laukkuja, hattuja ja vöitä, joita voi käyttää eri asujen kanssa. Miehelleni olen löytänyt bleisereitä, jotka on tehty 1970–90-luvuilla laadukkaista materiaaleista. Ne ovat hänelle, lähes kaksimetriselle ja harteikkaalle partaharleylle, mieluisia esiintymisasuja.

Martta avaa vaatekaappinsa -sarja päättyy. – Tämä 1980-luvun tuulitakki on rakas muisto opiskeluaikojen niukkuudesta ja toisaalta nuoruudesta, jolloin kaikilla oli samat unisexverryttely- ja tuulipuvut, krepatut hiukset, kivipestyt farkut, pitsiröyhelöt ja sinistä ripsiväriä. – Kirjavan villapaidan teki toinen isoäitini Vieno Utrainen-Ainsaari. Pusero oli äitini rakkain neule, ja se muistuttaa minua äidin värikkäästä elämästä. Vaaleansininen villapaita on tehty perustamamme Naisten Pankin kunniaksi. Vaaleanpunainen paita on tilaustyö. Sen neuloi Marttaliiton hallinto- ja talousjohtaja Reijo Petrellin sisar. Villapaita yllä on hyvä vaeltaa metsässä ja mennä piknikille merenrantaan tai kallioille, sanoo Marianne Heikkilä.